Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Työnantajan velvollisuus on ottaa työntekijöilleen lainmukainen tapaturmavakuutus lakisääteistä tapaturmavakuutusta harjoittavasta vahinkovakuutusyhtiöstä. Vakuutuksen ottaminen on työnantajalle pakollista. Vastaavasti vakuutusyhtiö ei voi kieltäytyä antamasta vakuutusta.

Kaikki työntekijät kuuluvat siis lakisääteisen tapaturmavakuutuksen antaman turvan piiriin. Vakuutusyhtiöt saavat keskimäärin noin 500 miljoonaa euroa tapaturmavakuutustuloja. Vuosittainen riskitön tuotto on 40 miljoonan euron paikkeilla. Kulut ovat keskimäärin noin 350 miljoonaa euroa vuodessa. Työntekijöiden ja virkamiesten lisäksi lakisääteisen tapaturmavakuutuksen korvauksiin oikeutettuja ovat maatalousyrittäjät sekä eräät erityisryhmät, kuten esimerkiksi käytännön harjoittelussa olevat koululaiset ja opiskelijat, perhehoitajat, työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuvat sekä eräisiin rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otetut henkilöt.

Arvoisa puhemies! Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen toimeenpanosta huolehtivat yksityiset vakuutusyhtiöt. Valtion palveluksessa olevien lakisääteinen tapaturmavakuutus hoidetaan Valtiokonttorissa ja maatalousyrittäjien lakisääteinen tapaturmavakuutus Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa. Lakisääteisen tapaturmavakuutusjärjestelmän ja lainsäädännön kehittämisestä vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen toimeenpanon valvonta kuuluu pääasiassa Vakuutusvalvontavirastolle.

Vuonna 2009 tapaturmalautakuntaan saapui 5 229 valitusta ja ratkaistiin 5 519 valitusta. Keskimääräinen käsittelyaika oli 211 päivää laskettuna valituksen saapumisesta päätöksen postittamiseen. Käsittelyaika oli siis vähän yli seitsemän kuukautta. Valituksen käsittely on kohtuuttoman pitkä. Näin ei pitäisi olla. Valituksista hylättiin 85 prosenttia, mikä on poikkeuksellisen paljon. Valituksia palautettiin 5 prosenttia, ja ainoastaan 10 prosenttia valituksista meni läpi. Tämä kertoo myös siitä kylmyydestä, jolla lautakunta käsittelee kansalaisten asioita ottamatta huomioon olosuhteita ja annettuja lääkärinlausuntoja.

Arvoisa puhemies! Se, miksi valitusten perusteella ei muuteta aiempia päätöksiä, riippuu pitkälti niin sanotusta vakuutuslääketieteestä. Vakuutuslääkärit edustavat vakuutusyhtiöitä eivätkä asiakkaita. Ei liene kansanedustajaa, joka ei olisi joutunut käsittelemään vakuutuslääkärien aiheuttamia ongelmia. Kansanedustajille tulee jatkuvasti valituksia vakuutuslääkärien toiminnasta, usein siis siitä, että vakuutuslääkärit tyrmäävät useamman lääkärin vakuutusta tai eläkettä puoltavat lausunnot ilman, että tapaavat itse valituksen tehnyttä henkilöä.

Voidaan vain kysyä, kuinka pitkään oikeusministeriössä sallitaan tällainen tilanne. Kansalaiset ovat erittäin turhautuneita vakuutuslääkärien toimintaan. Joskus tietysti tehdään kielteinen ratkaisu asiallisinkin perustein, mutta paljon vääryyttä on vuosien aikana kansalaisille tehty.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Edustajakollega Laxell nosti esiin erittäin tärkeitä asioita, ja olen itse saanut lukuisia viestejä kansalaisilta liittyen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan toimintaan.

Itse asiassa on ollut mielenkiintoista se, että ne vakuutusosastojen johtajat, jotka sosiaali- ja terveysministeriössä monista asioista vastaavat, ovat sitä mieltä, että meillä ei ole vakuutusasioissa mitään ongelmaa. Jos ajatellaan näitä tuhansia tapauksia, jotka jäävät vaille selvitystä ja asianmukaista ratkaisua, tuntuu käsittämättömältä kuulla niitä lausumia, että meillä ei ole mitään ongelmia. Kuitenkin tällä hetkellä on se tilanne, että ihmiset eivät saa lakisääteisistä vakuutuksista heille kuuluvaa vakuutusturvaa.

On itse asiassa itsellänikin vireillä monta tapausta, joissa olisi aivan selvät vaateet ja olemassa olevat ja tarpeelliset toimet, mutta vakuutusyhtiöiden lääkärit asiakasta näkemättä pystyvät tuomitsemaan asiakkaan, potilaan, terveeksi suurin piirtein sillä tekniikalla, että kuurot saavat kuulonsa ja sokeille näkö palautuu siinä paperilla, vaikka käytännössä näin ei tapahdukaan.

Parhaimpia kuulemiani tapauksia vakuutuslääketieteellisesti on se, että hermo ei ole kudosta ja näin vakuutusoikeudellisesti vakuutusyhtiölle ei koidu korvattavaa esimerkiksi työtapaturmassa. Kummasti tämä hermo on kuitenkin kudoksena kiinni muissa kudoksissa eli lihaksissa ja nivelissä, ja silloin, jos näissä tapahtuu venytystä tai rikkoumaa, voisi kuvitella, että hermokaan ei ole vahingoittumaton. Mutta näin vaan voi tapahtua vakuutusoikeuksissa, tapaturmalautakunnassa ja niiden lääkäreiden päätöksissä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta ja eräistä siihen liittyvistä asioista on esitys, jonka pitäisi myöskin antaa tulevaisuudessa vastaus juuri siihen, mitä vakuutetut odottavat. Vakuutuksenottaja toimii lain mukaisesti, mutta sen jälkeen lähdetäänkin mielikuvien tielle. On todella ollut monta monituista kertaa niin, että muutoksenhakulautakunnan päätös on ollut täysin eriävä sinne asiantuntijalääkärin lähettämään lausuntoon verrattuna. Onkin perusteltua kysyä, kuinka kauan tällaisen mielikuvan annetaan elää. Tämä ei ruoki ihmisten oikeudenmukaisuuden tunnetta eikä myöskään tasapuolista kohtelua.

Tätä on syytä nyt tässä käsittelyn yhteydessä syventää niin, että myöskin sillä potilaalla, asiakkaalla, on mahdollisuus olla kuultavana henkilökohtaisesti, kun näitä asioita käsitellään. Nimittäin paperit eivät välttämättä aina kerro sitä, mikä on ihmisen kunto, onko hän todella kykenevä siihen, mihin vakuutusyhtiön lääkäri hänen edellyttää olevan, vaikka lähettävä lääkäri olisi sitä mieltä, että asia pitäisi hoitaa ja järjestää osakorvauksia tai eläkettä tai jotain muuta. Mutta vakuutusyhtiön lääkäri nauttii sitä arvovaltaa, joka hänelle on asemasta tuotu, eikä arvosta lähettävän lääkärin lausuntoa.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen laiksi varmahan on tarkennus paikallansa. Oon ensimmäisen kauden edustaja täällä, mutta voin sanoa, että ympäri Suomen on otettu yhteyksiä juuri tällaisista vakuutusyhtiön kans taisteluista, yksittäiset henkilöt. On vaikea mennä puuttumahan sivullisen, ku ei kuule ku toista osapuolta.

Mutta se joskus ihmetyttää, että kun näillä kuitenki, jokka tapaturmaasesti on loukkaantu, on ollu asianmukaaset vakuutukset, joko henkilökohtaaset tai sitte työnantajan kautta, ja sitte ne on menny lääkärihin ja asianmukaanen lääkäri on kattonu, kuinkon käyny jnp., niin kuitenki sitte, ku se vakuutusyhtiön lääkäri kattoo sitä, sielon hirmutaistelut. Mene ja tierä, kumpakin on periaattees ammattitaitoosia päättämähän tämän asian ja näkemähän, ja monta kertaa ulkopuolinen lääkäri näköö konkreettisesti. Mutta tämä asia on voinu jäärä vellomahan useiksi vuosiksi, läpi elämän. Kuinka paljon me tehrään hallaa tälle yksittäiselle henkilölle? Hänelle tuloo henkisiä traumoja, torennäköösesti elinikäänen trauma ja vamma. Ei ikänä seleviä siitä, kokee, että häntä on petetty. Kyllä täs lainkohras olis hirmusen hyvä tarkistuksen paikka.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! En malta olla vielä sanomatta sitä asiaa, mikä tuli mieleen tästä edustajakollega Miedon puheenvuorosta.

Suurin ongelma tässä on se, että vahvin näyttötaakka siirtyy aina vahingon kärsijälle siinä vaiheessa, kun vakuutusyhtiön toimijat tekevät ratkaisun esimerkiksi eläkepäätöksen tai vahingonkorvausasian hylkäämisestä. Ja kun mietitään sitä koneistoa, mikä siellä toimii, niin vakuutusyhtiöillä on kymmenien juristien ja lääkäreiden kolossi ja tämä asiakas, joka on vahingon kärsinyt, on monta kertaa aivan yksin, ellei hänellä lähipiirissä ole ihmisiä, jotka pystyvät häntä auttamaan. Siinä kuviossa ei voida todellakaan puhua enää yhdenvertaisuudesta tai tasavertaisuudesta lain edessä, kun on täysin eri kokoluokan koneistot hoitamassa asioita.

Ed. Mieto nosti esille yksittäisen ihmisen tilanteen ja hänen taloudelliset menetyksensä ja terveydelliset menetyksensä, mutta tässä ovat kysymyksessä myös isot yhteiskunnalliset menetykset. Tiedän tapauksia, joissa prosessia on käyty viisitoista vuotta, käynnissä saattaa olla jopa neljä oikeudellista prosessia yhtä aikaa: on prosessi Kelassa, on prosessi vakuutusoikeudessa, on prosessi yksityispuolella käräjäoikeudessa ja sen lisäksi vielä täällä tapaturmavalituslautakunnassa. Kun kaikki eri toiminnot jaetaan vielä eri kohtiin ja eri toimialoille, silloin ollaan kyllä semmoisessa sopassa, joka maksaa, ja sen maksavat suomalaiset veronmaksajat. Mielestäni tämä on kyllä täysin järjetön järjestelmä.

Jouko Laxell /kok:

Herra puhemies! Sen takia tämän puheenvuoron käytän, että viimeisen kuukauden aikana olen kolme tällaista tapausta justiin saanut tietooni, mitkä ovat vuosikaupalla kestäneet ja missä ihmisten keinot ovat loppuneet ja he ovat tietysti ottaneet edustajaankin yhteyttä, voiko sitä kautta enää mitään vaikuttaa. Eli keinot ovat vähissä, ja ihmiset ovat tosiaan aika umpikujassa ja surkeassa tilanteessa.