Kirsi Ojansuu /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kymmenen viime vuoden aikana lapsiperheet ovat köyhtyneet suhteessa muuhun väestöön, ja erityisesti näin on tapahtunut monilapsisille perheille. Hallitus suuntasi viime vuonna lapsilisän korotuksen koskemaan vain perheen ensimmäistä lasta, ja usein tämä koskee myös iltatähtiä eli perheen viimeisiä lapsia. Muiden lasten lapsilisiä ei nostettu senttiäkään.

Tämän lapsilisän korotuksen suuntaaminen suhteellisesti suuremmalta osalta yksilapsisille perheille ei ole sosiaalisesti todellakaan oikeudenmukaista. Hallituksen esityksen myötä tulee kaikkien muiden paitsi yksilapsisten perheiden lapsilisien reaaliarvo tällä vaalikaudella laskemaan aika paljonkin. Vaalikauden inflaation ennustetaan olevan noin 8 prosenttia, niinpä lapsilisien reaaliarvo kehittyy eri perheillä seuraavasti: Yksilapsisilla perheillä lapsilisän reaaliarvo kasvaa 2,8 prosenttia, kaksilapsisilla perheillä se laskee saman verran, kolmilapsisilla perheillä reaaliarvo laskee jo 4,5 prosenttia, nelilapsisilla perheillä 5,5 prosenttia, ja viisilapsisilla perheillä reaaliarvo laskee 6 prosenttia. Lapsilisä nousee siis vain yksilapsisilla perheillä mutta alenee kaikilla muilla. Miksi monilapsisia perheitä rangaistaan? Lapsilisä alenee alle sen tason, jota keskusta edellisellä vaalikaudella kovasti kritisoi. Hallituksen lapsilisäpolitiikka on pahasti ristiriidassa pääministeri Vanhasen perhepoliittisten puheiden kanssa, eli miten pääministeri aikoo syntyvyyttä nostaa? Yksilapsiset perheet eivät ylläpidä tai lisää Suomen väkilukua.

Tämän lakialoitteen toteuttaminen ei maksa mitään verrattuna hallituksen esitykseen. Tässä ehdotetaan saman suuruista lapsilisien korotusta kuin hallitus ehdottaa, mutta se suunnattaisiin eri tavalla. Tutkimusten mukaan lapsiperheiden köyhyysriski on suurin niissä perheissä, joissa lapset ovat pieniä, ja yksinhuoltajaperheissä. Siksi vihreä eduskuntaryhmä esittää lapsilisän korotuksen uudelleen kohdentamista siten, että kaikille alle kouluikäisille lapsille maksetaan lapsilisän korotuksena 12 euroa kalenterikuukaudessa.

Haluaisin myös muistuttaa hallitusta muista tekijöistä, jotka vaikuttavat perheiden hyvinvointiin, sillä perhepolitiikka ei ole todellakaan pelkkiä lapsilisiä ja kotihoidon tukia. Vanhemmat tarvitsevat myös muunlaista tukea. Yksi tärkeimmistä uudistuksista olisi vanhemmuuden kustannusten jakaminen työnantajien kesken. Tämä muutos toisi helpotusta nuorten naisten asemaan työmarkkinoilla. Tällä hetkellä monia perheitä, jotka suunnittelevat lasten hankkimista, haittaa epävarma pätkätyösuhde. Se esitys, mitä hallitus on ensi vuoden budjettiin tehnyt, on täysin kosmeettinen, koska käytännössä niistä noin 10 000 eurosta, joita nämä vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset työnantajalle maksavat, hallituksen esitys korvaisi vain 500 euroa eli edelleen 9 500 euroa jäisi naisen työnantajalle.

Asuntopolitiikassa perheitä tulisi tukea parantamalla lapsiperheiden asumistukea ja turvaamalla asutuskeskuksiin kohtuuhintaisia ja sopivia asuntoja. Tärkeä perheiden hyvinvoinnin kannalta olisi myös sellainen lapsiperhepolitiikka, jolla pyritään takaamaan vanhemmille aikaa lasten kanssa yhdessä vietettäväksi. Tällä hetkellä eniten töitä tekevät pienten lasten vanhemmat ja erityisesti isät. Tähän ongelmaan vihreät ovat ehdottaneet alle kymmenvuotiaiden lasten vanhemmille oikeutta halutessaan lyhentää työaikansa kuuteen tuntiin päivässä. Tätä valinnanmahdollisuutta voidaan tukea osittaisella kotihoidon tuella, joka korvaisi ansiotason alentumista.

Mutta tässä siis perusteluja tälle lakialoitteelle lapsilisälain 7 §:n muuttamiseksi, ja se on osana vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettia.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan lapsista, lapsiperheistä ja lapsen asemasta, puhutaan kenties yhdestä tärkeimmästä asiasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Täytyy nyt kyllä todeta niin hallituksen kannalta kuin myöskin meidän sosialidemokraattien kannalta se, mitä tässä viime vuosina on tehty. On toteutettu erittäin merkittävä esiopetusuudistus, ja nyt vielä tämä kuljetustukietu tuli mukaan. Se on muuten varsin merkittävä tulonsiirto niille vanhemmille, jotka tästä asiasta pääsevät hyötymään, samaten on tärkeä tämä lasten aamu- ja iltapäivätoiminta. Ne ovat tärkeitä uudistuksia.

Nyt tässä vihreitten esityksessä on kysymys lapsilisälain muuttamisesta. Aivan kuten ed. Ojansuu totesi, hallitushan on jo tässä asiassa ollut aktiivisesti liikkeellä. Tämän vuoden alusta on korotettu ensimmäisen lapsen lapsilisää 10 eurolla ja yksinhuoltajakorotusta lisäksi 3 eurolla. Näitten korotusten kustannusvaikutus on noin 74 miljoonaa euroa vuositasolla. Saamani laskelma kertoo sen, että vihreitten esityksen kustannusvaikutus olisi pienempi kuin tämä, minkä hallitus on nyt toteuttanut, vihreitten olisi vuositasolla noin 58 miljoonaa euroa.

Tämä hallituksen tekemä lapsilisän korotus on tietysti erittäin perusteltu. Varmaan se olisi pitänyt tehdä jo aikaisemminkin, koska edellisestä korotuksesta oli kulunut jo kymmenen vuotta. En nyt malta olla korostamatta sitäkään, että käydyissä hallitusohjelmaneuvotteluissa aikanaan me sosialidemokraatit korostimme ja pidimme tärkeänä tätä lapsilisän korotusta.

Haluamatta nyt olla mikään lapsilisäjärjestelmän asiantuntija sanoisin kyllä näin, että tämä vihreitten esitys nyt monimutkaistaisi tätä meidän lapsilisäjärjestelmäämme entisestään, kun luotaisiin tällainen uusi kriteeri: lapsen ikä lapsilisän euromäärälle. Nythän lapsilisä on 100 euroa ensimmäiselle lapselle ja siitä sitten lapsilisän määrä kohoaa portaittain aina viidenteen lapseen saakka. Tämä kiistatta suosii monilapsisia perheitä, mikä mielestäni on ihan oikein.

Arvoisa puhemies! Tämä sinällään hyvä vihreitten esitys on hyvä asia, mutta kehyksissä ei nyt ole rahoitusta tälle asialle varattuna. En nyt haluaisi nähdä, että tässä esityksessä olisi nyt kysymys mistään kunnallisvaaleista tai tämän tyyppisistä. Haluan uskoa, että vihreät ovat oikeastikin lapsiystävällisiä, mutta aika isoista rahasummista nyt sitten kaikkinensa on kysymys, kun nämä kaikki vihreitten lakialoitteitten summat lasketaan yhteen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä sen kummemmin tässä ei kunnallisvaaleista ole kysymys. Meidän lapsilisäesityksemme on tehty myös viime vuonna. Olemme tällä summalla — nimenomaan sillä, että se summa, joka tähän käytetään, ei ole sen suurempi kuin mitä hallitus itse on esittänyt — halunneet osoittaa nimenomaan sen, että jakamalla tämän lapsilisän korotuksen eri tavalla lapsiperheiden köyhyyteen pystyttäisiin puuttumaan huomattavasti paremmin kuin se hallituksen malli, jolla korotettiin ensimmäisen lapsen lapsilisää, teki. Toki olisi hyvä, jos lapsilisiä ylipäätänsä korotettaisiin erityisen paljon, mutta olemme tässä halunneet nimenomaan osoittaa hallituspuolueille sen, että tämä ei ole kehyskysymys, koska tämä korotus vaan voitaisiin tehdä huomattavasti oikeudenmukaisemmin kuin hallitus on tehnyt.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonille vaan, että vihreillä on ollut traditiona oppositiossa ollessaan tehdä rinnakkaisbudjettiesitys. Se on ollut aina tasapainotettu. Tällä kertaa se on poikkeuksellisen perusteellisesti tasapainotettu poiketen siitä hallituksen omasta talousarvioesityksestä, joka on alijäämäinen.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tältä osin vihreille täytyy antaa tunnustus, että olette tehneet vaihtoehtobudjetin toisin kuin kokoomus, joka ei ole sitä tehnyt ja joka osallistuu tähän keskusteluun siten, että ei ole läsnä ainuttakaan kokoomuslaista kansanedustajaa.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafssonille on pakko todeta, kun hän sanoi, että kehyksissä ei ole rahaa, että teillä ei ole rahaa tähän lapsilisän korottamiseen eikä lapsilisien indeksikorotukseen, mutta sen sijaan teillä on rahaa Puolustusvoimien indeksikorotukseen. Puolustusvoimat on ainut ministeriö tai toimiala, joka on sidottu indeksiin. Miten te rauhan miehenä, niin kuin teidät yleensä tunnen, voitte hyväksyä tällaisen, että lapsilisiin ei tule indeksikorotusta, mutta Puolustusvoimille tulee kuin Manulle illallinen?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Gustafsson sanoi, että nykyinen lapsilisäjärjestelmä suosii monilapsisia perheitä, niin se oli vanha järjestelmä. Tämä uusi järjestelmä, jonka punamultahallitus on tehnyt, ei suosi, vaan, kuten kerroin, itse se lapsilisän reaaliarvo tällä hallituskaudella kaikilla muilla paitsi näillä yksilapsisilla perheillä laskee ja huomattavilla prosenttimäärillä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti täältä edestä: Minusta ed. Ojansuu on tehnyt siinä mielessä hyvän aloitteen näihin lukuihin menemättä. Minusta lapsiin kohdistuvat asiat ovat aina tärkeitä. Ihmettelenkin siksi, kun tässä salissa, kun täältä katsoo, toinen sivu on aivan tyhjä, ei yhtään ihmistä paikalla. Siinä mielessä ilmeisesti ei jotenkin kiinnosta tuota porvarisiipeä — tosin porvareita takana istuu — (Ed. Tiusasen välihuuto) mutta tätä oikeistoa ja keskustaa, nämä lapsiasiat.

Kun ajatellaan, mikä tässä on isoin ongelma, se tuli äsken esiin tuossa indeksitarkistusten osalta. Minusta meidän pitäisi rehellisesti uskaltaa eduskunnassa tunnustaa, että tämä lapsilisien ostovoima on jäänyt jälkeen, mikä on suurin ongelma tässä koko lapsilisien osalta. Ostovoimassa, kun katsotaan, nyt on seissyt taso toistakymmentä vuotta pitkän matkaa samana, ja sen takia tähän pitäisi uskaltaa eduskunnan puuttua.

Sitten toinen kysymys: miten saadaan näitä korotuksia tähän aikaan ja miten painotettuna. Yksi asia, mistä tässä on puhuttu, on se, onko väärin nostaa ensimmäisen lapsen lapsilisää vai miten se pitää tehdä vai nostaa kaikille. Kuitenkin joka tapauksessa aina on olemassa yksi lapsi, jos saadaan lapsilisää, jolloin perheeseen tulee joku rahamäärä. Se on totta se, jotta jos on paljon lapsia, niin se kun jaetaan jokaista lasta kohti housujen ostoon, niin eihän sitä hirveästi jää varmasti, mutta kuitenkin on perusteltua siinä mielessä tämä, kun rahoja on vähän ollut ja sille ekalle lapselle kuitenkin, kun mietitään perheessä olevaa ensimmäistä lasta, joudutaan hankkimaan kaikki, siis kaikki tavalla tai toisella. Mutta se toinen lapsi jo osin voi käyttää niitä ensimmäisen lapsen housuja siellä ja suksia ja vähän riippuu siitä, mitä sukupuolta sattuu olemaan. Jos on samaa sukupuolta, niin hyvinkin paljon käytetään samoja kenkiä ja kaikkea, mitä ei ole puhki kulutettu.

Siinä mielessä se toisen lapsen kustannus on siinä perheessä joka tapauksessa vähän pienempi, ainakin meillä päin kotona, mutta täällä Helsingissä voi olla sillä tavalla, että täällä heitetään roskikseen, kun eletään tämmöisessä kulutusyhteiskunnassa, että kaikki vaan roskikseen ja sillä sipuli ja ostetaan aina uudet, mutta meillä ei tuolla maaseudulla ja tuolla köyhässä Itä-Suomessa ollut varaa semmoiseen. Sen takia käytännön kokemuksesta väitän, jotta ne myöhemmin syntyneet lapset narisevat, pitääkö heidän aina käyttää noita vanhoja vaatteita. Mutta niin vain se elämä menee. Se kuvastaa sen, jotta silloin tämmöinen luontainen kierrätys toimii siellä hyvästi. Sen takia minä olen sitä mieltä, että kuitenkin ensimmäisen lapsen osalta on kaikkein kallein kustannus siinä perheessä, kun ensimmäinen lapsi syntyy. (Ed. Halme: Entä sitten se kolmas ja neljäs lapsi? Nehän kuluu puhki jo!)

Sinällään kaiken kaikkiaan sen suhteen, miten tulevaisuudessa Suomen yhteiskunta pärjää, meillähän ongelma nimenomaan on se, että syntyvyys on laskenut, keski-ikä kasvaa, ja jotain tämmöisillä toimenpiteillä voisi saada ajoiksi tässä, jotta syntyvyyttä lisätään. Minä en tiedä, jotkut väittävät, että näillä ei ole merkitystä sinällään. Nimittäin kaikkein köyhimpänä aikana, kun ei ollut lapsilisiä ollenkaan, syntyi kaikkein eniten lapsia. (Ed. Halme: Ei ollut ehkäisyä silloin!) Ovatko nämä seikat silloin yhteydessä toisiinsa? Olen sitä mieltä yhä edelleen, jotta jotenkin meidän näitä köyhimmässä asemassa olevia perheitä pitäisi auttaa.

Sitten toinen juttu. Vuonna 95 muistatte hyvästi, ketkä olivat eduskunnan ulkopuolella, että luitte lehtiä ja telkkarista katsoitte ja verenpaine nousi, kun lapsilisiä leikattiin, itse olimme täällä sisällä aika moni meistä, jotka tässä salissa nyt ovat, niin itse esitin sitä mallia, jotta jos on pakko kerta lapsilisiä leikata, niin eikö silloin pidä katsoa, onko pakko ihan isoille rikkaille maksaa ollenkaan. Silloin sain kovan ryöpyn siitä niskaani, jotta kyllä kaikille on maksettava, että nämä isotuloisethan lopettavat veronmaksun, jos tässä nyt jotain tämmöistä tehtäisiin. Lasten pitää olla aina tasavertaisessa asemassa. Tämä on nimittäin ihan totta. Tämä lapsilisä on ainoa etuus, joka tulee sillä tavalla siitä huolimatta, onpa isot tulot tai pienet tulot, kaikille saman suuruisena. Mutta yhä edelleen, jos samanlainen tilanne tulisi kuin vuonna 95, niin eivät minun ajatukseni ole muuttuneet siitä yhtään. Jos jouduttaisiin leikkaamaan — mitä toivon mukaan ei tule ja voidaan päinvastoin korottaa näitä — niin yhä edelleen olen sitä mieltä, jotta minkä takia jotain sosiaalista etuutta, joka tämäkin on, annetaan joillekin semmoisille perheille, joilla rahaa on rällätä vaikka mihin. Miksi yhteiskunnan varoja käytetään siihen sitten lapsilisienkään muodossa? En tässä ole tekemässä esitystä vaan pohdintaa siitä, että jos rahoja on vähän, niin miten ne oikeudenmukaisesti painotetaan.

Mutta sitä mieltä olen kuitenkin, että tämä indeksitarkistus eduskunnan täytyy ehdottomasti tehdä jossakin vaiheessa, mahdollisesti tämän hallituskauden aikana.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela on kyllä sosiaalinen henkilö — sitä en halua tällä kommentillani millään tavalla kyseenalaistaa — mutta kyllä totean nyt sen verran Helsingissä vuodesta 58 vuoteen 77 asuneena ja vuodesta 87 täällä töissä käyneenä, että me elämme täällä Helsingissä kirppariyhteiskunnassa, jossa kolmannen sektorin rooli on erittäin voimakas. Ei täällä toimita, niin kuin ed. Esa Lahtela kiteeläisittäin ajatteli täällä, ei todellakaan.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siksi käytinkin puheenvuoron, koska minä haluan tietää, miten Helsingissä eletään. (Naurua) Täällä saadaan nyt hyvin tämä esille, koska helsinkiläiset voivat todistaa tämän. (Ed. Pulliainen: Olipa veto!)

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy tässä omankin puheenvuoron aluksi ihmetellä, kun salissa voidaan vetää suora viiva keskelle salia: toisella puolella on väkeä, toisella puolella sitä ei ole. Ihme on, että tämä asia ei todellakaan yhtään ketään toisen puolen porukasta kiinnosta.

Tosiasia kuitenkin on, että lapsiperheiden tilanne on yksi tärkeimmistä kohdista meidän hallitusohjelmassamme ja myös budjetissa lapsiperheet on huomioitu, terveydenhuolto toisena. Nyt täytyy muistaa, että näiden suorien tulonsiirtojen ohessa erilaiset palvelut ovat lapsiperheille hyvin tärkeitä ja he ovat palveluiden suurkuluttajia ikääntyneiden ohessa. Esimerkiksi jos nyt puhutaan tästä yhteisestä budjettipotista, jota pitää jakaa, niin näkisin mielelläni kyllä sieltä panostuksia enemmän kuin pystytään antamaan esimerkiksi juuri erilaisiin toiminta-, puhe- ym. terapioihin, joita tämän päivän lapset todella tarvitsevat ja jotka aiheuttavat sitten heidän kohdallaan, kun he eivät niitä riittävästi saa, syrjäytymistä myöhemmässä elämässä, sellaista, joka voitaisiin välttää, jos se olisi ajoissa heille annettavissa.

Ylipäätään lastenhoidon, joka on erittäin tärkeä asia esimerkiksi vanhempien työssäkäynnin kannalta, monimuotoisuutta pitäisi voida lisätä. Ei riitä, että on pelkkää kokopäivähoitoa tarjolla. Pitäisi olla erilaista vaihtoehtoa, jopa ihan päiväparkkeja, joihin voitaisiin hetkeksi viedä lapsi turvalliseen hoitoon.

Kuitenkin, kun nyt on puhuttu rahasta, niin keskustelu on ollut mielenkiintoista. Jaankin kollega ed. Esa Lahtelan näkemyksen siitä, että kaikillahan se ensimmäinen lapsi kuitenkin on. En tiedä, mitkä ovat tutkimustulokset, lieneekö niitä olemassa, kuinka monella yksinhuoltajalla on enemmän kuin yksi lapsi. Monilapsisia yksinhuoltajia varmasti on, parilapsisiakin, mutta aika monella, jotka minä tiedän, on todellakin vain se yksi lapsi. Täytyy sanoa, että siellä yksinhuoltajaperheissä, jos missä, ne köyhyysongelmat ovat isompia, ja se on se sektori, johon toivoisin, että me voisimme tämän eduskunnan yhteistyöllä puuttua. Tämä pieni yksinhuoltajakorotus, joka nyt tulee lisää, on todella marginaalinen hyvä, oikeaan suuntaan menevä, mutta pieni, kun otetaan huomioon se, että esimerkiksi päivähoitomaksujärjestelmä on mielestäni täysin kohtuuton yhden kukkaron perheelle verrattuna siihen, että on kaksi aikuista. Vaikka toinen näistä aikuisista olisi työttömänä, hän pystyy kuitenkin osallistumaan lapsen hoitamiseen ja sitä kautta tuomaan omaa työpanostaan perheen kokonaisuuteen. Kun sitä verrataan yksinhuoltajaan, joka jokaisen liikkeensä maksaa päivähoitona, niin kyllä siinä on ihan kohtuuton tilanne. Eli tämä pitäisi ottaa huomioon.

Olisinkin itse palaamassa takaisin verovähennykseen, joka yksinhuoltajilla aikaisemmin oli. Siinä ei voitaisi sitten sanoa, että kukaan käyttää väärin korotusta ja ilmoittautuu yksinhuoltajaksi ja asuu kuitenkin jonkun kanssa. Se on selkeä peli, ja se oli aivan eri luokkaa oleva tulonsiirto kuin tämä nykyinen yksinhuoltajakorotus. Se poistettiin aikoinaan verouudistuksen yhteydessä, ja se ei todellakaan toiminut yksinhuoltajan hyväksi vaan päinvastoin. Siinä tosin aikoinaan kikkaloitiin vähän aikaa lapsilisän korottamisella ja se vedettiin sitten takaisin, mutta summat olivat vanhaan verrattuna käteenjäävänä tulonsiirtona aivan eri luokkaa, kun niitä vertasi vierekkäin.

Joka tapauksessa tämä on se joukko, josta kannan erityishuolta, ja siinä mielessä on tietysti hyvä asia, että tässä aloitteessa halutaan tuoda lisää käteenjäävää lapsiperheille. Mutta siinä mielessä hiukan epäloogisuutta näkisin tässä aloitteessa, kun puhutaan köyhyysriskistä, joka on suurin näissä perheissä, jotka tässä aloitteessa on mainittu, ja sitten kuitenkin pyydetään kaikille alle kouluikäisille lapsille korotusta. Se tarkoittaisi sitä, että kansanedustajien lapsetkin saisivat tämän korotuksen yhteisestä potista. Paitsi että tähän tulisi tämmöinen uudenlainen kriteeri, ikä, joka aiheuttaisi tietysti hallinnollisia toimenpiteitä, niin sitten vielä tämä tulonsiirto kohdentuisi yhtä voimaperäisesti myös hyvätuloisiin perheisiin.

Kun ed. Esa Lahtela äsken vähän vinkkaili, että hyvätuloisilta lapsilisät pois, niin aina kun puhutaan hyvätuloisista, herää kysymys, mikä on hyvätuloisen raja, ettei isketä kovaa keskituloisiin, joilla muutenkin on aikamoisia ongelmia. He eivät ole tulonsiirtojen kohteina, maksavat kuitenkin kaikesta täyden, ja siten käytettävissä olevat varat ovat hyvin pienet. Aloite on ajatuksena sinällään hyvä asia, mutta itse nostaisin tämän yksinhuoltajatilanteen täältä ihan reilusti esiin. Siellä on kovia ongelmia todella toimeentulon kanssa, pärjäämisen kanssa, ja siellä on kuitenkin myös hyvin paljon lapsia.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Todellakin armeija ja asehankinnat ovat valtion erityisessä suojeluksessa, eivät niinkään lapset. Lapsilisät eivät ole indeksisidonnaisia, ne eivät saa indeksikorotusta, vaikka nimenomaan, kun puhumme turvallisuudesta, niin mikäpä sen tärkeämpää olisi kuin se, että yhteiskunta sijoittaa lasten hyvinvointiin. Tämä paljon puhuttu laajan turvallisuuden käsite ja nimenomaan sisäinen turvallisuus, miten ihmiset kokevat turvattomuutta, miten he käyttäytyvät aikuisiässä, jos lapsuus on ollut turvaton, on keskeinen asia yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta, ei niinkään se, kuinka paljon on missäkinpäin varuskuntia, erilaisia aseita. Niitä on jo nyt yllin kyllin, ja yhteiskunnan militarisointi tietysti vahvistaa myös eduskunnassa niitä voimia, jotka haluavat turvata indeksin aseille, mutta eivät lapsilisille.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy kiittää vihreää eduskuntaryhmää siitä, että se on tehnyt varjobudjetin. Se on vastuullista oppositiopolitiikkaa. Tietysti toivoisi, että myöskin tuo oikea reuna eli kokoomus tekisi sellaisen, koska nyt on nähty ennennäkemätön kokoomuksen jakopolitiikan aika. Se on mielenkiintoista.

Sitten tähän lakialoitteeseen: Vajaa pari viikkoa sitten pääministeri järjesti kuulemisen väestöpolitiikan selonteon valmistelusta, ja siellä käytiin erittäin hyvää keskustelua muun muassa siitä, mitkä asiat vaikuttavat siihen, hankitaanko useampia lapsia perheeseen vai ei. Aika painavasti siellä puhuttiin siitä, että sellainen tietty jatkuvuus ja tieto siitä, mitä edessä tapahtuu, on aika tärkeä perheille ja se liittyy tähän turvallisuuden käsitteeseen niin työelämässä kuin toimeentulossakin ja muutenkin elämässä. Se ei ole mitenkään pelkästään toimeentulokysymys.

Mutta kuitenkin kun perheet joutuvat laskemaan, mihin rahat riittävät, niin kyllä sitä pakostakin joutuu myös täällä Helsingissä, ed. Esa Lahtela, miettimään, minkä kokoisessa asunnossa esimerkiksi asuu. Täällä ovat asunnot erittäin kalliita, ja toisen lapsen hankkiminen jo kyllä monta kertaa tarkoittaa isomman asunnon hankkimista, ja mitä isommaksi lapset kasvavat, niin sitä enemmän he tarvitsevat tilaa, ja asuminen vie aivan liian ison osan tällä hetkellä lapsiperheiden tuloista.

Tämä lapsilisän korottaminen on tietysti perusteltua erityisesti sen vuoksi, kun indeksikorotusta ei tosiaankaan tule, kun hallitus on pitänyt tärkeämpänä nostaa puolustusmenoja indeksillä kuin laittaa lapsilisään indeksin. Kulut kuitenkin lapsiperheillä kasvavat koko ajan, ja vaikka alkoholivero onkin laskenut, niin toivottavasti se ei kuitenkaan tuo lisätuloa lapsiperheisiin, koska se vain lisää enemmänkin niitä ongelmia.

Se, mikä minusta on karmeinta, mitä tämä hallitus on tehnyt, niin on se, että tätä kympin korotusta, mikä tämän vuoden alusta tuli, ei anneta kaikista köyhimmille lapsiperheille eli toimeentulotuelle joutuneille lapsiperheille. Tämä ei ole vahinko, vaan useita kertoja täältä tästä muistutettiin. Minäkin kysyin ainakin kaksi kertaa kyselytunnilla ministeri Hyssälältä, aiotteko antaa myöskin kaikista pienituloisimmille lapsiperheille tämän lapsilisän korotuksen. Koskaan sitä vastausta ei tullut, ja sitten kun hallituksen esitys tuli, niin siinähän se sitten näkyi, että käytännössä toimeentulotuella olevat perheet eivät saa korotusta, koska lapsilisä katsotaan tuloksi, jolloin se pienentää toimeentulotuen määrää.

Kaikista pahinta minusta oli se, että tämänkin kympin kohdalla ministeri Mönkäre sanoi täältä, että hallituksella ei ole rahaa. Minusta näitten kaikista köyhimpien lapsiperheiden kohdalla ei voi sanoa kyllä, että kysymys olisi ollut rahasta. Kyllä silloin se oli arvovalinta, ja ihmettelen suuresti, miten tämä voi olla mahdollista.

Olemme vasemmistoliitossa tehneet oman vaihtoehtobudjettimme. Olemme ratkaisseet tämän toimeentulotuella olevien perheiden ongelman niin, että esitämme, että yhden lapsen lapsilisän kokoinen määrä irrotettaisiin tästä normista pois eli sitä ei laskettaisi tuloksi eli köyhimmät lapsiperheet saisivat 100 euroa enemmän toimeentulotukea kuin tällä hetkellä, sillä vaikka nämä perheet saavat toimeentulotukea, niin he ovat tosissaan tiukilla.

Tiedän esimerkiksi meiltä Kainuusta, missä luntakin on olemassa, että kun siellä esimerkiksi koulussa pitäisi olla lapsilla sukset ja luistimet ja erilaisia muita harrastevälineitä ja kun lapsella ei ollut sopivanlaisia suksia, niin sitten hän ei mene ollenkaan sinne liikuntatunnille, koska isonsiskon sukset ovat liian pitkät ja niillä ei pääse mihinkään. Nämä tilanteet vaikuttavat niitten lasten elämään hyvin monella tavalla, puhumattakaan siitä, että ei ole viimeisen muodin mukaisia kirpputorivaatteita tai mitään muutakaan vaatteita. Mutta ennen kaikkea vaikka olisi kuinka hyvä hiihtämään, niin jos ei ole kunnon suksia, niin ei pääse mihinkään. Tämän voin sanoa kokemuksesta, kun on harrastanut kilpahiihtoa aikanaan, mutta silloin oli kuitenkin kunnon sukset, vaikka rahaakaan ei olisi kovin paljon ollut.

Näillä Lipposen hallituksilla, missä vasemmistoliittokin oli mukana, oli selkeä ratkaisumalli lapsiperheiden asioihin, eli parannettiin lapsiperheiden palveluja. Tuli subjektiivinen päivähoito-oikeus, mitä nyt Sailas ja kumppanit yrittävät romuttaa, ja sitten esiopetus ja monia muita palveluja.

Mutta tänään jo kyselytunnilla puhuttiin lapsiperheiden kotipalvelutilanteesta silloin, kun on erityinen tilanne: esimerkiksi syntyy kaksoset tai kolmoset tai lapsi sairastaa, on pitkäaikaissairautta, tai on vammainen lapsi tai sitten vanhemmilla on mielenterveysongelmia tai muita sairauksia. Näissä perheissä kyllä ollaan tänä päivänä erittäin tiukilla. Niillä tuloilla, mitkä lapsiperheillä tänä päivänä on, vaikka olisi kuinka kotitalousvähennyksiä ja muita, ei paljon palvelua pystytä ostamaan. Siinä mielessä toivoisin tietysti, että hallitus nyt edes tähän puoleen toisi parannusta, jos lapsilisiin ei parannusta saada.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin Helsingistä: Todettakoon se vielä kerran, että täällä kyllä kierrätetään lasten vaatteita ja lasten tarvikkeita. Helsingissä asuminen on niin kallista, että ei täällä tavallisilla lapsiperheillä ole varaa heittää eivätkä helsinkiläiset ole edes niin tyhmiä, että he heittäisivät jotain hyviä lastentarvikkeita roskikseen.

Arvoisa puhemies! Sitten itse tästä aloitteesta.

Toivoisin hieman sitä, että kun esimerkiksi Stakesissa tehdään tutkimustyötä ja selvitetään asioita tutkimustyön keinoin ja saadaan selville tilastollisia tosiasioita, näitä asioita jonkin verran voitaisiin ottaa huomioon myös siinä keskustelussa, jota tässä salissa käydään. Tutkimuksista ilmenee täysin yksiselitteisesti, että monilapsiset perheet ovat köyhempiä, heidän köyhyysriskinsä on suurempi, kuin yksilapsiset perheet. Tutkimuksista ilmenee myös erittäin selvästi, että pikkulapsiperheet ovat köyhyysriskiltään huomattavasti huonommassa asemassa kuin ne perheet, joissa on isompia lapsia. Nämä ovat tutkimustietoa.

Tämä malli lapsilisän korotuksista, jonka vihreä eduskuntaryhmä on tehnyt, perustuu juuri nimenomaan tähän tutkimustietoon. Jos haluamme vähentää lapsiperheiden köyhyysriskiä, niin tällainen malli, jos käytetään tietty summa rahaa, on ehdottomasti oikeudenmukaisin. Sen takia on mielestäni erikoista, että kaikki täällä voivat puhua, että tuntuu siltä, että toinen lapsi ehkä ei sitten tarvitse niin paljon kaikenlaista tai että voi olla, että teini-ikäiset tarvitsevat sitä tai tätä. Mutta kun tästä asiasta on hyvää tutkimustietoa, ja yksi Stakesin tehtävistä on kai sitä eduskunnalle tuottaa, niin miksi tätä ei sitten voida ottaa huomioon niissä keskusteluissa? Jos ollaan eri mieltä, sitten ollaan eri mieltä, mutta ei ole mielestäni järkevää kumota selvityksiä ja tietoa sillä, että oma intuitio ja mututuntuma on ikään kuin se, että ehkä tämä asia ei olekaan näin.

Ed. Esa Lahtela puheenvuorossaan oli täysin ristiriidassa itsensä kanssa. Hän toisaalta sanoi, että jos täytyy säästää, lapsilisiä voitaisiin ottaa hyvätuloisemmilta ihmisiltä pois. Samaan aikaan hän oli kuitenkin tukemassa tätä mallia, jonka hallitus on tehnyt, että lapsilisien korotuksesta valtaosa meni parempituloisille ihmisille. Nämä väitteet ovat keskenään ristiriitaisia. Jos ed. Esa Lahtela on sitä mieltä, että lapsilisien pitäisi hyödyttää enemmän pienempituloisia, niin silloin hän olisi jo viime vuonna äänestänyt meidän esityksemme puolesta. On totta, että jokaisessa lapsiperheessä on ainakin yksi lapsi, mutta kun tästä asiasta kerran on olemassa se tieto, niin miksi sitä ei ole haluttu käyttää hyväksi?

Arvoisa puhemies! Tämä sama ongelma oli mielestäni myös ed. Karhun puheenvuorossa, kun hän pohdiskeli sitä, että yksinhuoltajat ovat köyhempiä. Se on totta, että yksinhuoltajat ovat ryhmä, joilla köyhyysriski on erityisen suuri, mutta kyllä siinäkin ryhmässä pätee se asia, että monien lasten yksinhuoltajat ovat suhteessa köyhempiä kuin yhden lapsen yksinhuoltajat.

Sinänsä olen samaa mieltä, ja on hyvä, että ed. Karhu otti tämän yksinhuoltaja-asian esille. Toivottavasti myös hallituspuolueista löytyy hallituskauden jatkossa halua puuttua tähän asiaan ja löytää erityisiä keinoja, millä yksinhuoltajien asemaa voitaisiin helpottaa. Oli mielestäni myös hyvä, että ed. Anne Huotari otti esiin toimeentulotuella olevien perheiden asian. Pääsemme varmasti keskustelemaan siitä vielä enemmän sitten, kun vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti esitellään.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Olin tehnyt muistiinpanoja tässä muita kuunnellessani ja huomasin, että ed. Huotari aika paljon sanoi juuri niitä asioita, mitä minulle tuli mieleen, kun kuuntelin ihmisiä.

Ensinnäkin ed. Esa Lahtelalle: Luulen, että se suurin kustannuserä, kun tulee toinen lapsi, on useimmiten suuremman asunnon hankkiminen. Ainakin aika usein tulee käymään juuri niin, että yksi lapsi vielä mahtuu jotenkuten, mutta sitten tulee jo niin ahdasta, että huomataan, että on pakko muuttaa. Se se suuri suuri kustannuserä onkin, ja se vaikeuttaa ylipäätään ihmisten elämää juuri silloin, kun on pieniä lapsia. Juuri silloin muutetaan, on hankintoja ja on suurimmat kulut. Silloin kun pitäisi olla aikaa yhdessä lasten kanssa sekä isällä että äidillä, ollaan aivan burn out ja loppu ja väsyneitä eikä edes jälkeenpäin muista, mitä silloin elämässä tapahtuikaan, kun vain eletään rahan haussa ja pelossa siitä, miten huomenna käy. Lapsilla juuri siinä iässä on kaikkein eniten tarvetta olla isän ja äidin kanssa.

Itse voin kertoa omasta elämästäni — tällaisena mututuntumana, mistä ed. Sinnemäki ei pidä — että on todella paljon helpompaa olla koululaisen äiti kuin pienen lapsen äiti kaikissa suhteissa. Yleensä silloin on vähän vanhempi itse, ja yleensä silloin on elämä vähän tasoittunut ja taloudellinen tilanne tasoittunut, mutta myös vastuu ja ajankäyttö on aivan erilaista koululaisen kanssa, joka jo aika hyvin kaikenlaista osaa itse ja pärjää itse, kuin sen pienen, joka koko ajan haluaa ja tarvitsee äidin ja isän läsnäoloa. (Ed. Karhu: Odottakaa, kun tulee teini-ikään!) — Onneksi en tiedä sitä vielä.

Sitten vielä ed. Huotari myöskin puhui kotipalvelusta ja kyselytunnilla oli esillä kotipalvelu ja ylipäätään perheitten tukeminen juuri siinä vaiheessa, kun on kaikkein raskainta. Meillä ei tueta ennen kuin on niin raskasta, että kehtaa itkeä neuvolassa ja kehtaa todella mennä niin pitkälle, että ollaan jo sellaisessa tilanteessa, että yhteiskunta haluaa puuttua siihen perheeseen, sen perheen ei enää uskota pärjäävän itsekseen. Mutta siinä vaiheessa, kun vielä voitaisiin pienelläkin tuella pelastaa se perhe ja avioliitto, ei vielä tulla vastaan. Juuri nämä kotipalvelut ja erilaiset pienet asiat tekevät erittäin paljon.

Meillä on esimerkiksi Turussa pieni päiväkoti, jossa meidän lapsemme ovat käyneet. Siellä oli tämmöisestä matalan kynnyksen projektista vain lappu seinällä: Mä ja mun ämmä -kurssi. Riitti vain yksinkertaisesti nimi listaan, eikä maksanut mitään. Se oli parisuhdekurssi, joka oli semmoinen, että isät eivät itse tienneetkään menevänsä parisuhdekurssille, juuri sillä oikealla asenteella ja tavalla, missä toinen toistaan auttaen erittäin halvalla saatiin näitä lapsiperheitä kohtaamaan ongelmansa yhdessä, keskustelemaan, tekemään rinkejä, hoitamaan toinen toistensa lapsia ja näin auttamaan toinen toisiaan. Tuli paljon palautetta, että moni avioliitto olisi ehkä muuten mennyt juuri siinä vaiheessa karille, mutta vaan sen pienen avun takia he jaksoivat eteenpäin, kun he löysivät taas uuden suunnan ja ehkä vähän uutta intoa elämäänsä.

Ed. Karhu puhui erittäin hyvin yksinhuoltajaäideistä. Itse taas esitän tätä mututuntua: Tunnen paljon monilapsisia yksinhuoltajaperheitä, ja etenkin niiden yksinhuoltajaäitien, joilla on pieniä lapsia, on todella hankalaa ylipäätään siirtyä työelämään, koska silloin on yksin vastuussa aika pitkälle lasten viemisestä ja hakemisesta. Kun tietää lastensa tarpeet ja työnantajan vaatimukset, ne eivät todellakaan mene yksiin. Erittäin moni heistä saa juuri jonkun kassatyöpaikan, jossa työajat ovat erittäin hankalia pienten lasten äideille. Silloin mieluummin kaikin keinoin pysyy työttömänä kuin ottaa vastaan sen työn, koska tietää, että tämä on perheelle ihan mahdoton tilanne. Juuri näiden ihmisten auttaminen on tärkeää niin, että he saavat apua ja jaksavat. Itse ihmettelen, kun sivusta katselen, miten he jaksavat päivästä toiseen kantaa yksin sitä taakkaansa, kun on vaikka kolme pientä lasta ja yksin äiti siinä eikä ketään tukemassa ja auttamassa missään. Siinä on kyllä meillä todella pohtimisen paikka, millä saataisiin heille mahdollisuus olla työelämässä mukana, mutta ei niin kauhean pitkää työpäivää ja niin kauhean vaikeita työaikoja, että he eivät kokisi vievänsä lapsiltaan turvallisuutta sillä, että he ottavat vastaan työtä, joka on heille liian vaikeaa.

Sitten ed. Karhu puhui siitä, että pitäisi kohdella hyvätuloisia lapsiperheitä eri tavalla kuin vähempituloisia. Minun mielestäni on olemassa yksi erittäin hyvä keino ottaa rahat hyvätuloisilta, se koskee myös kansanedustajia. Meitähän on täällä yksinhuoltajia ja meitä on erilaisia ihmisiä. Olen ihan varma, että yksinhuoltajakansanedustajalla on vähän rankempaa kuin ei-yksinhuoltajakansanedustajalla. Minun mielestäni on turha siinä eritellä, kuka on hyvätuloinen ja ei-hyvätuloinen. Miksi ihmeessä minä maksan vähemmän veroja nyt kuin joitakin vuosia sitten? Maksaisin mielelläni enemmän veroa, mutta jakaisin tukea sitten lapsiperheille, niin yksinhuoltajille kuin muille, joilla on pieniä lapsia. Minun mielestäni se paras tapa viedä rahat, olla Robin Hood, on kyllä verotus, ei lapsilisien muuttaminen sinänsä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin korjata äsken ed. Anderssonin esittämän kommentin käyttämästäni puheenvuorosta. En sanonut, että hyvätuloisia pitäisi kohdella eri lailla, päinvastoin totesin, että pitäisi olla samanlainen kohtelu. Mutta nyt tässä vihreiden mallissa, jossa nostetaan köyhyys esiin, tavallaan mentäisiin myös tukemaan erityisesti hyvätuloisia. Mutta ihmettelin tätä alle kouluikäisen ikärajaa. Köyhistä puhutaan, mutta siinä myös hyvätuloiset pääsevät nauttimaan tästä suhteellisen isosta korotuksesta. Olemme ihan samaa mieltä asiasta.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Varmasti jokainen meistä haluaisi mielellään lämpimästi kannattaa sitä, että lapsiperheet saavat lisätukea niihin arjen ongelmiin, joita he kohtaavat jokapäiväisessä elämässään, oli se sitten palvelutarve tai toimeentulotuen tarve. Siinä suhteessa ymmärrän vihreiden aloitetta, että sen tavoitteena on tukea pienten lasten vanhempia ja erityisesti tietenkin vähän nuorempien lasten vanhempia. Jos ajatellaan, että lapsia tehdään kaksi—kolmekymppisenä tai vajaa neljäkymppisenä, niin siinä tilanteessa kaikkein eniten tarvitsee myöskin taloudellista tukea. Siinä suhteessa tämä suunta tietysti olisi oikea, joskin lapsilisäjärjestelmän näkökulmasta tämä muutos voisi olla myöskin lisää monimutkaistava ja toisi myöskin ehkä tiettyjä ongelmia tämän järjestelmän sisään.

Nykyisessä hallitusohjelmassa on tehty se linjaus, että lapsiperheiden palveluita vahvistetaan sen lisäksi, että on pystytty tekemään lieviä korotuksia kotihoidon tukeen, muun muassa parantamaan ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan saamisen edellytyksiä. Jos saa sen toisen tai kolmannen lapsen hyvin nopeasti ensimmäisen jälkeen, niin nyt sitten tulevaisuudessa voi saada paremmin ansiosidonnaista päivärahaa ja pääsee pois minimipäivärahalaisten loukusta, joka nyt on lisääntyvässä määrin ollut meidän ongelmamme. Näitä parannuksia on tehty, mutta olennaisinta kuitenkin on se, että lapsiperheet saavat sitä tukea arjessaan, esimerkiksi yksinhuoltajat riittävästi palveluiden kautta tukea perheiden arkeen. Se on enemmän kuin joku 12 euron korotus kaiken kaikkiaan, jos voi saada kotinhoidon apua tai muuta tukea palvelujärjestelmän kautta niihin arjen ongelmiin.

Vasemmistoliitto nosti esille lapsilisien vaikutuksen toimeentulotukeen. Mielestäni meidän tulevaisuudessa pitää saada läpi tämän suuntainen esitys, jossa lapsilisien vaikutus toimeentulotukeen ainakin lievenee. Tämän hetken suurin ongelma on juuri se, että kun perhe saa toimeentulotukea ja tietenkin lapsilisiä jokaisesta lapsestaan, niin kaikki korotukset, mitä sinne pienempituloiselle tulee, automaattisesti leikkautuvat toimeentulotuen kautta pois emmekä koskaan pysty auttamaan niitä kaikkein köyhimpiä tämän järjestelmän kautta. Lisäksi tietenkin tarvittaisiin toimenpiteitä niiden lapsiperheiden tukiin, jotka ovat esimerkiksi työttömyyspäivärahalla. Näiden tukien yhteensovittamisessahan meillä on ongelmia. Muun muassa lapsikorotuksen tuominen eläkejärjestelmään ja työttömyysturvapuolellekin ovat sellaisia positiivisia seikkoja, jotka tulisi huomioida.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan lapsiperheet tarvitsevat tukea. Tämäkin hallitus on palvelujärjestelmän kautta, esiopetusta vahvistamalla, aiemmin myöskin iltapäivätoimintaa toimeenpanemalla parantanut lapsiperheiden asemaa, ja myöskin lapsilisiä on korotettu. Se suunta tulee myöskin tulevaisuudessa pitää.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun täällä on arvuutettu sitä, onko mukavampaa hoitaa ihan pieniä lapsia vai teini-ikäisiä, ainakin omasta kokemuksestani muistelen, että kyllä tietyllä tavalla oli helpompaa niitten teini-ikäisten kanssa. Tosin silloin, kun 21-vuotiaana ryhdyin ensimmäisen kerran isäksi, mielelläni olisin tarvinnut näitä nykyisiä tulojani paljon enemmän kuin nyt. Silloin niitä ei valitettavasti ollut. Sama suunta näkyy aina vaan jatkuvan.

Sisäisestä ristiriidasta totean, että täällä varmaan edustajilla sitä esiintyy, kun joutuu muodostamaan näkemyksiä suhteessa hallitukseen ja omaantuntoonsa, ja sitä ymmärtää tietenkin tiettyyn rajaan saakka. En ole ollut hallituspuolueen kansanedustaja, joten en voi varmuudella sanoa, kuinka pitkälle tottelisin. Kysymys on nyt nimenomaan tästä toimeentulosidonnaisuudesta lapsilisien osalta ja vielä enemmän toimeentulotuen asumismenojen omavastuun osalta, joka lienee suurin tässä salissa säädetty köyhyyden aiheuttaja tässä maassa. Minusta todellakin, jos nyt tulkitsin oikein ed. Tahvanaisen puheenvuoroa, näitä asioita pitäisi kyllä katsoa nimenomaan omantunnon eikä välttämättä hallitusohjelman kannalta, kun olen vakuuttunut, että molempien asioitten osalta tässä eduskunnassa varmasti suuri enemmistö on sitä mieltä, että nykytilanne on kohtuuton. Koska mahtaa löytyä sellainen yhteinen omastatunnosta kumpuava voima, joka riittää myös nämä kohtuuttomuudet poistamaan?

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy tulla ihan tähän parin metrin päähän ja sanoa kiitos ja pahoittelut äsken ottamastani puheenvuorosta. Täällä on niin kiihkeät tunnelmat, että kuulee jo oman nimensäkin, vaikka sitä ei lausuta. No, tulipahan ainakin vastattua.

Kun puhutaan lapsiperheiden taloudellisesta asemasta, täytyy sanoa, että yksi hyvä asia on se, että lainakorot ovat alhaalla. Se on merkittävä tekijä, jos vertaa aikaisempiin vuosiin, jolloin nämä tulonsiirrot suoraan lapsiperheiden käteen jäivät pankeille ja se aiheutti aikamoisia toimeentulo-ongelmia. Se on erinomainen asia.

Täytyy sanoa, että perheet tarvitsevat tukea. Täälläkin on puhuttu erilaisista tukimuodoista, joita varsinkin kolmas sektori tarjoaa tänä päivänä. Jotenkin täytyy sanoa, että on kauhean surullista, kun sellainen yhteisöllisyys on kadonnut. Meillä täytyy aina olla joku virallinen organisaatio, joka järjestää, ja sinne kokoonnutaan apua saamaan. Sellaista spontaania yhteisöllistä toimintaa, mitä aikaisemmin oli, kun kenties talkkari piti vähän huolta talon lapsista tai naapurit, tai jotain muuta, sellaista meillä ei ole olemassa ollenkaan. Se tavallaan on kuollut. Ehkä sitä ei halutakaan olevan, koska kukapa rohkenee toisen jälkikasvuun enää tänä päivänä sekaantua?

Tämä on mennyt niin pitkälle, että meillä lasten ja varhaisnuorten järjestö Nuoret Kotkat järjestää erilaista toimintaa. Tämän toiminnan puitteissa kuulin, että Varsinais-Suomessa muun muassa on ollut hirveän hyvä kokeilu. Kolme ensimmäistä viikkoa näytti, että se menee aivan pöydän alle. Siinä tämä kolmannen sektorin toimija järjesti nuorille lapsiperheille yhteistoimintaa niin, että he kokoontuivat johonkin tilaan tekemään ruokaa, leikkimään, olemaan yhdessä omien lastensa kanssa. Se kuulosti ihan absurdilta ajatukselta tällaisesta ihmisestä, joka on oman lapsensa kanssa ollut ilman kolmannen osapuolen apua.

Mutta näin se vaan oli, että sellaiset jokapäiväiset taidot, kun puhutaan näistä uusavuttomista, olivat aika olemattomat. Siinä esimerkiksi tehtiin yhdessä ruokaa, tehtiin kimpassa eri perheiden kanssa ruokaa, leikittiin lasten kanssa, otettiin lapset mukaan arkiseen aherrukseen. Kolme ensimmäistä viikkoa näytti siltä, että tästä ei tule todellakaan tule yhtään mitään, että tämä oli kuolleena syntynyt ajatus. Ketään ei kiinnosta ja kukaan ei halua.

Sitten kun se juttu lähti pyörimään, se pyöri niin, että kun se oli tavallaan kurssimuotoinen juttu, sitä haluttiinkin jatkaa eteenpäin. Vaikutti siltä, että siinä on saatu perheiden arkeenkin jotain uutta, että osataan olla omien lasten kanssa, ne eivät ole vain sitä varten, että aamulla puetaan ja viedään jonnekin, vaan kotonakin voidaan touhuta. Sen ei tarvitse olla jonkun tahon organisoimaa toimintaa, mihin viedään harrastamaan tai näin, että lapset katoavat pihalle kavereiden kanssa ja vanhemmat tekevät mitä huvittaa.

Sillä lailla on surullista, että semmoista tietynlaista yhteisöllisyyttä, mitä, voiko tässä nyt sanoa vanhaan hyvään aikaan, mutta ennen muinoin oli, ei välttämättä enää ole. Maailma on vaan mennyt niin kiireiseksi.

Tämä kiire on toinen semmoinen asia, joka tässä mietityttää. Nyt kun puhutaan esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen lisäämisestä ynnä muista, kyllä tilanne on se, että okei, jos me haluamme palvella ihmisiä ja että yhteiskunta on 24 tuntia vuorokaudessa auki, niin palveluiden pitää pelata 24 tuntia vuorokaudessa. Liikealalla esimerkiksi on paljon naisia, naisten joukossa on paljon yksinhuoltajia — palaan tähän yksinhuoltajateemaan. Meillä on esimerkiksi se tilanne, että päivähoidossa on vuorohoito järjestetty. Pienemmillä paikkakunnilla on vähemmän sellaisia ihmisiä, jotka tekevät esimerkiksi myöhäistä iltaa ja yötä, mutta monilla isoilla paikkakunnilla on isoja joukkoja yksinhuoltajia, jotka tekevät vuorotyötä, tai pariskuntia, jotka ovat vuorotyössä. Niin kuin jokainen vuorotyötä tehnyt tietää, ei voi sanoa pomolle, että minä otan vaan nämä vuorot. Lista lyödään eteen ja sinä teet ne vuorot. Siellä saattaa olla kaksi aikuista, jotka ovat samaan aikaan vuorossa, ja heillä on pienet koululaiset kotona. Lapset ovat keväällä olleet päiväkodissa, vuoropäiväkodissa, 3 kuukautta vanhempina heidän pitäisi alkaa yhtäkkiä pärjätä pitkät illat ja yöt yksinään. Se on kova ja paha tie, mihin siitä lähdetään, jos he eivät sitten pärjääkään siellä kotona, he lähtevät kadulle ja hilluvat missä hilluvat eivätkä mene nukkumaan.

Meidän pitäisi siitäkin asiasta pitää kovempaa meteliä, huomioida ainakin tuolla kuntapuolella viimeistään se, että näille yksinhuoltajien ja vuorotyötä tekevien ihmisten lapsille, pienille koululaisille, on tarjolla vuorohoitoa. Miten se sitten järjestetään, se on eri juttu, ja miten se toimii. Pitäisi yksinkertaisesti hyväksyä, että tämä ongelma on olemassa oleva tänä päivänä. Se pitäisi ottaa aina siihen kauppojen aukioloaikojen ynnä muiden lisäämiskeskusteluun mukaan. Ihmiset ne kaupat auki pitävät, ja he kaikki eivät ole lapsettomia opiskelijoita.

Tässä kun ed. Sinnemäki pyysi näitä faktoja, niin minä olen ihan samaa mieltä, että olisi hyvä puhua faktojen kieltä. Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto on tehnyt selvityksen, jonka mukaan Suomen kaikkein köyhimpiä, kun tässä kisataan, kuka keksii ne köyhimmät, ovat opiskelevat yksinhuoltajat. Siellä ei pystytä edes syömään päivittäin. Äiti ei syö tai isä ei syö, koska lasten on saatava eväänsä. Toinen tosiasia on se, että yksinhuoltajat tutkitusti ottavat mieluummin työtä vastaan, vaikka heille jää siitä vähemmän käteen kuin jäisi tulonsiirroista, koska he näkevät työnteolla tulevaisuuden. Se on toinen fakta. Minun mielestäni tämän tyyppistä halua pitää omaa työpaikkaa ja elää yhteiskunnassa ja satsata omaan tulevaisuuteen pitää nimenomaan tukea, eikä niin, että joudutaan semmoiseen tilanteeseen, missä sairaanhoitajan on pakko alkaa kouluttautua uudelleen, kun hänen lapsensa tulevat kouluikään ja hän ei saa heitä yövuorojen aikana yhtään mihinkään eikä jätä yksinään kotiin, eli on hirveän hankalia tilanteita.

Vielä palaan tähän päivähoitomaksuproblematiikkaan: Rajat määrättiin silloin, kun peruspalveluministerinä oli Osmo Soininvaara ja siitä keskusteltiin hirveästi. Olen sitä mieltä edelleen, että yhden kukkaron perheelle nykyinen päivähoitomaksujärjestelmä on turhan rankka. Siihen pitäisi puuttua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sinnemäki tuossa puheenvuorossaan edestä totesi, jotta Lahtelan puheet ovat ristiriitaisia. Sanoin nimittäin tuolla edessä, jotta jos nyt tässä vaiheessa jouduttaisiin leikkaamaan lapsilisiä, niin olisin sitä mieltä, että isotuloisille ei niitä tarvitsisi maksaa ollenkaan, olisi semmoinen vaihtoehto. Nyt ei oltaisi leikkaamassa, joten näin minusta ei ole ristiriitaa yhtään siinä. Itse edustin sitä kantaa, nimittäin vuonna 95 en ollut edes leikkaamassa silloin lapsilisiä, mutta kehottaisin kyllä vihreitä tutkimaan vähän niitä äänestyskarttoja, mitä silloin tapahtui vihreiden osalta. Muistelen vaan, että useimmat vihreät äänestivät lapsilisien leikkausten puolesta vuonna 95. Itse olen kyllä käyttäytynyt ihan johdonmukaisesti siitä asti, kun eduskunnassa olen ollut. En ole puuttunut missään vaiheessa lapsilisäleikkauspuoleen. Siinä mielessä olen edustanut sitä kantaa, jotta tarvitseeko isotuloisille maksaa, mutta silloin sain kovan ryöpyn kyllä sekä ministerien osalta että monien muiden osalta täällä salissa, jotta se on semmoinen oikeus, johon ei pidä puuttua, myös näille parempituloisille ihmisille.

Toinen juttu tässä: Ed. Virtanen puhui ihan hyvin, että ollaanpa hallituspuolueessa tai oppositiossa, niin varmaan tulee omantunnon tuskia ja vähän tukkapöllyä sitten, jos sattuu jossakin olemaan eri mieltä. Mutta minusta lapsiin kohdistuvat asiat on sen tyyppinen omantunnon kysymys, jotta minä olen sitä mieltä, että minä olen pitänyt aina niitä omantunnon kysymyksinä, ei tarvitse edes kysyä, mitä mieltä näissä ollaan, koska parempi on, jotta itsensä kanssa on sovinnossa, eikä tarvitse itselleen selittää, miksi minä nyt näin käyttäydyn.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Puhemies! Ensimmäisessä puheenvuorossa ed. Karhu sanoi, että esityksemme on epälooginen, mutta sikäli kun ajatellaan, että me puhumme vain ja ainoastaan rahanjaosta, millä periaatteella se raha jaetaan, lapsilisät jaetaan, niin me esitämme oikeudenmukaisempaa mallia ja pysymme siinä. Sitten se on iso ideologinen keskustelu se, mitä ed. Lahtelakin peräänkuuluttaa, että ketkä ovat oikeutettuja lapsilisään, mutta tässä yhteydessä me emme sitä keskustelua käy, vaan vain ja ainoastaan keskustelemme siitä perusteesta, miten me jaamme käytettävissä olevat rahat.

Toinen asia, mikä tuli sekä ed. Karhulta että ed. Tahvanaiselta: palvelut ovat tärkeitä. Se on aivan totta. Lapsiperheille nimenomaan peruskoulu on erittäin olennainen asia. Se voi olla laadukasta, ja siellä voidaan juuri puuttua näihin lapsiin, jotka tarvitsevat erityistä hoivaa ja huolenpitoa, mutta punamultahallitus on jättänyt koulutkin oman onnensa nojaan. Perusopetus on 100 miljoonan euron vajeessa. Se todella heijastuu jokapäiväiseen opetukseen koulussa, ja tältä osin voimme sanoa, että tämä punamultahallitus on todella tehnyt ikäviä päätöksiä lapsiperheitä ja lapsia ja lasten perusoikeuksia kohtaan.

Kolmantena vielä, niin kuin ed. Karhu sanoi, yksinhuoltajaäidit, jotka ovat opiskelijoita, ovat kaikkein pahimmassa jamassa, mutta opiskelijoillehan ei ole tulossa mitään etuisuuksia lisää.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! On ihan totta, että kunnat ovat nyt ahdingossa ja juuri päivähoitoryhmät ovat liian isoja ja kouluissakin luokkakoot ovat liian isoja, jotta niissä pystyttäisiin huomioimaan riittävän hyvin nämä erityistä hoitoa vaativat ja tarvitsevat lapset. Se sitten näkyy tietysti kaikkien lasten tilanteessa, ja melukin tahtoo siellä nousta vähän liian isoksi. Ei ole ihme sitten jos lapset ovat rauhattomia, mutta veronalennuksethan tähän on syynä. Kun monien ihmisten kanssa on puhunut näistä veronalennuksista, niin vaikka olisi ihan keskituloinen tai hyvätuloinen keskituloinen ihminen, niin hän ei edes huomaa, että hän olisi saanut joitakin veronalennuksia käteensä. Eli yksittäisille ihmisille se on pieni etu, mutta valtiontaloudesta vie hyvin paljon pois. Minua harmittaa ihan hirveästi, että tässäkin tähän Sailaksen linjaan on sitten alistuttu, kun tiedetään se, että se ei ole edes työllisyyttä edesauttanut, varsinkin nyt, kun sitä joudutaan tekemään kuntien palvelujen kustannuksella ja velkarahalla ja kaikkea muuta.

Mutta ed. Andersson täällä puhui näistä vanhempien pitkistä työpäivistä. Se on ihan totta, ja todellinen ongelma on myös se, että vanhemmat eivät voi valita lomaansa silloin, kun lapsilla on loma — sattuneesta syystä Kainuussa ainakin nyt pidetään syyslomaa tällä hetkellä juuri, mutta täällä vaan ollaan töissä. Olen miettinyt sitä erityisesti taas, kun tämä ystävämme Sailas puhui tästä päivähoito-oikeuden rajoittamisesta, että näitä päivähoitomaksuja pitäisi nyt ruveta tarkastelemaan ihan oikeasti lapsiperheiden näkökulmasta eikä kuntien talousnäkökulmasta. Eihän sairaalassakaan peritä kuukausimaksua joltakin, jos hän sattuu tulemaan sinne sairaalaan muutamaksi päiväksi, mutta lapsiperheiltä peritään päivähoitomaksua koko kuukaudelta, jos esimerkiksi on viisi päivää sairaana lapsi. Ainakin Kajaanissa sellaiset säännökset on, että jos alle 10 päivää on sairaana, niin päivähoitomaksu ei pienene ollenkaan. Siinä joutuu ottamaan sitten tukea kotiin ja muuta, kun ei voi töistä olla pois. Olen esittänyt tällaista online-mallia: perittäisiin vain siitä ajasta päivähoitomaksua, kun lapset ovat todellisuudessa päivähoidossa. Silloin vanhemmatkin miettisivät, kannattaako tehdä ylitöitä vai ei, jos päivähoitomaksu vaikuttaa siihen.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin nyt vielä muistuttaa siitä, että jos muutoksia hallituksen linjaan ei tule, niin monilapsisten lapsiperheiden lapsilisän reaaliarvo laskee tällä hallituskaudella, eli siellä on myös ed. Esa Lahtela leikkaamassa monilapsisten lapsiperheiden lapsilisää. Sen sijaan hän on ollut esittämässä korotusta keskimäärin parempituloisten yksilapsisten perheiden lapsilisään, niin että kyllä minä näen siinä ristiriidan tekojen ja puheiden välillä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela puhui jälleen suurta totuutta. Ei todellakaan ed. Esa Lahtelaa voi syyttää toimimisesta hallituksen uskollisena soturina, ei koskaan. Toisekseen muistutan ed. Esa Lahtelaa siitä, että tässä salissa on kerrottu, mikä on perusdemaripolitiikka näissä lapsilisäasioissa. Edustajat Louekoski ja Liikanen ovat sen täällä todenneet lukemattomia kertoja, ja se on heidän oppinsa mukaan se, että lapsilisät ovat lapsilisiä ja verotuksella otetaan suurituloisilta pois se, mikä on liikaa. Tässä katsannossa ed. Liikanen esitti puoluesihteerinä lapsilisien kolminkertaistamista ja sitten sieltä huipulta leikkaamista pois. Näinhän se, ed. Esa Lahtela, olikin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vihreiden edustajille voisi tässä todeta sen, jotta vuonna 95 teidän karvanne paljastuivat. Silloin te leikkasitte kaikilta, leikkasitte niiltä kaikkein kurjimmiltakin perheiltä, missä on lapsia, silloin leikkasitte pois, tietysti toimeentulotuesta ei, koska silloin taas kuntien luukulle pantiin lisälaskua. Mutta siinä paljastui oikea karva silloin, ettei olla valmiita puolustamaan näitä köyhimpiäkään lapsia ja perheitä. Siinä mielessä nyt tietysti on helppoa oppositiosta huudella ihan mitä sattuu tuossa ja tehdä varjobudjettia. Silloin hallituksessa olisi tullut näyttää, mitä mieltä olette oikeasti. Muistan hyvästi, miten napit painuivat silloin lapsilisien leikkausten aikana niiden edustajien osalta, ketkä täällä vihreitä olivat, kun olivat paikalla. Nyt on tosin vähän jengi muuttunut.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtela, minä olen yksi niistä, jotka silloin olivat paikalla. Ehkä ette muista, kun olette aina ollut hallituksen kanssa eri linjoilla ettekä ehkä päässyt mukaan neuvotteluihin, että alun perin hallituksen idea oli leikata paljon enemmän lapsiperheiltä. Silloin vihreät sanoivat, että otetaan myös muilta kuin vain lapsiperheiltä. Sitä me olemme syöneet, sitä eläkeleikkaamista. Me olemme syöneet jokaista penniä ja senttiä uudestaan ja uudestaan. Te ette koskaan muista, että me olemme joskus puolustelleet lapsia, te muistatte aina vaan meidän pahoja tekojamme. Mutta näin me muun muassa teimme, me puolustimme lapsia, ja sen takia me olemme saaneet syödä sitä toista asiaa aika montaa kertaa tässä salissa.