Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka perussuomalaiset tunnetaan tämmöisenä ydinperhepuolueena ja kaikki kansanedustajamme ovat kristillisessä avioliitossa ja täten ydinperheporukkaa, niin se ei merkitse sitä, ettemmekö haluaisi kantaa huolta hädässä olevista ihmisistä, joilla mahdollisesti avioliitot tai avoliitot ovat hajonneet ja on tullut yksinhuoltajatilanne. Tämä lakialoitteeni liittyy ed. Halmeen talousarvioaloitteeseen ja nimenomaan määrärahan osoittamiseen lapsilisien yksinhuoltajakorotukseen ja sen nostamiseen. Tässä alkuillasta täällä on käytetty puheenvuoroja, kun ed. Ojansuun esitys liittyy tähän samaan 7 §:ään, ja silloin ainakin ed. Karhu, ehkä joku muukin oli huolissaan yksinhuoltajien asemasta. Ei kuitenkaan muuta lakiesitystä ole kuin tämä ydinperhepuolueen lakiesitys yksinhuoltajien puolesta. Että tällaista tämä: puhetta piisaa, mutta ei lakialoitteita. Nyt tässä olisi hyvä tilaisuus sitten tätä noudatella.

Arvoisa herra puhemies! Etenkin täällä etelässä ja suurissa lähiöissä ja muissa näitten yksinhuoltajaperheiden ongelmat ovat mitä moninaisimpia. Voi sanoa, että vaalikentillä aivan viime aikoina olemme siihen törmänneet, kun perussuomalaiset uskaltavat mennä Kontulan ostarille, Kannelmäkeen, Jakomäkeen. Siellä on ed. Halme ollut, ja me muutkin olemme vähän melalla avittaneet. Siellä näkyvät nämä ongelmat erittäin selvästi, ja niihin pitäisi puuttua. Tämä olisi oikeastaan työväenpuolueiden tehtävä tässä maassa, mutta ei täällä ole salissa nyt yhtään työkansan ja köyhien edustajaa silloin, kun näistä asioista olisi mahdollisuus puhua. Nämä ovat kipeitä asioita, ja nämä ei tietysti pelkästään rahalla ratkea. Kysymykset on moninaisempia ja ne ovat vakavia, mutta kuitenkin on tärkeä se periaatteellinen signaali, mikä raha on. Kyllä yksinhuoltajat ovat hyvin vaikeassa tilanteessa.

Otan yhden käytännön esimerkin, joka oli hyvin kipeä, mutta kuvaava: Poikien jääkiekkojoukkue Vantaalla, pelaajat alkavat loppua, kun avioliitot hajoavat ja ei rahaa ole pojan pelimaksuihin, ja poika itku kurkussa pelikassin kanssa kuuntelee sitä, kun vanhemmat kinastelevat, kumpi nämä maksut sitten maksaa, äiti vai iskä. Kun toinen tuo, niin sanotaan, että kyllä se ex-puoliso maksaa, ja kun hän tuo pojan seuraavalla kerralla, niin hän sanoo, että en minä maksa vaan se toinen, ja poika katsoo, että hän haluaisi pelata. Tällaista on elämä Helsingin suurissa lähiöissä joka päivä. Ei saisi olla sellaista tilannetta, että hyvät harrastukset jäävät rahan takia tekemättä, koska ne toiset harrastukset löytyvät näissä lähiöissä hyvin äkkiä ostareilta huumeista, alkoholista, monen näköisestä väkivallasta ja hulttiohommista.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti loppuun haluan perustella tätä ehdotustani sillä, että tunnustettaisiin näitten ihmisten vaikea asema myös rahallisesti, ja vaikka summat sinänsä olisivat pieniä, niin tällä on symbolinen merkitys. Vaikka olenkin näitä ydinperhemiehiä ja puoluekin niistä mieluummin ohjelmissaan puhuu, niin elävä elämä on opettanut näkemään, että ihanteet eivät aina kestä, ja silloin olisi tärkeätä, että myös taloudellista pohjaa näissä asioissa olisi. Yksinhuoltajaperheitä on paljon, ja tällä menolla niitä näyttää tulevan lisää. En tässä käy mestaroimaan keidenkään ihmisten elämää, tilanteet ovat vaikeita ilman kenenkään kommentointiakin, mutta on täysin selvää, että on parempi, jos lapsilla on molemmat vanhemmat tai sitten että vanhemmat, vaikka eivät enää asuisi yhdessä, huolehtivat jälkikasvustaan. Kyllä tämä on hyvin tärkeä asia myös taloudellisesti, ja tämän takia esitämme tätä 20 euron korotusta kultakin lapselta yksinhuoltajakorotukseen. Tämä on tällaisen kasvavan puolueen tapa yrittää vaikuttaa asiaan: nostetaan esille ja keskusteluun. Usein se pienikin myönteinen sana voi olla parempi kuin se 5 euroa, mutta aina parempi, jos sanat johtavat joskus tekoihinkin.