Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksen tavoitteena on keventää edunvalvojien valvontaa koskevia säännöksiä siten, että edunvalvonnassa olevien oikeusturvaa ei vaaranneta, ja kohdentaa vapautuvia voimavaroja edunvalvonnassa olevien päämiesten kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla eli itse asiassa parantaa oikeusturvaa mutta myös mielekkyyttä siinä, että se, mikä tarkastetaan, tarkastetaan vielä paremmin kuin nykyään. Keskeiset ehdotukset ovat:

Ensinnäkin, lisätään maistraattien mahdollisuuksia myöntää poikkeuksia ja helpotuksia edunvalvojien vuositilivelvollisuuteen tietyillä tavoilla.

Seuraavaksi, täsmennetään maistraattien tilintarkastusvelvollisuutta kehittämällä hyvää tarkastustapaa koskevaa sääntelyä ja käytäntöjä.

Kolmanneksi, täsmennetään päämiehen kuulemista koskevia säännöksiä edunvalvonnan tarvetta koskevien määräaikaisselvitysten ja lupa-asioiden käsittelyssä.

Neljänneksi — ja tämä on monissa perheissä todella tärkeä asia — alaikäisten edunvalvonnan rekisteröintiä koskevaa varallisuusrajaa nostetaan 15 000:sta 20 000 euroon. Lisäksi säädetään erityisesti siitä, milloin rekisteröinti voidaan poistaa.

Viidenneksi, edunvalvontapalkkiosta vapautumisen tulo- ja varallisuusrajoista ehdotetaan säädettäväksi lailla.

Kuudenneksi, holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä annetun lain yleisen edunvalvonnan esteellisyyttä koskevat säännökset muutetaan ja niistä tulee moderneja.

Ehdotukset vaikuttaisivat holhousviranomaisina toimivien maistraattien sekä yleisten edunvalvojien ja läheisedunvalvojien toimintaan. Läheisedunvalvojista ehdotukset kohdentuisivat erityisesti alaikäisen edunvalvojina toimiville vanhemmille. Alaikäisten rekisteröityjen edunvalvontojen määrä vähentyisi noin 2 000—3 000:lla, muiden vuositilien tarkastukseen vaadittava työmäärä vähentyisi noin 10 prosentilla, ja määräaikaisselvityksiin vaadittava työmäärä vähenisi noin 40—50 prosenttiin. Tältä osin on siis kysymys paitsi järkevästä uudistuksesta myös uudistuksesta, joka edistää tehokasta ja tuottavaa hallintoa.

Arvoisa puhemies! Tässä viimeisessä, alaikäisasiassa, kysymys on, että siis, jos tapahtuu niin kauhea asia, että perheen toinen vanhempi kuolee, toinen jää leskeksi ja lapset perivät kuolleen, niin se raskas rutiini, jonka monet lesket ovat kokeneet paitsi kohtuuttomaksi myös jossain määrin sellaiseksi, että se saattaisi heidät epäilyksenalaisiksi surun keskellä, se prosessi kevenee monilta osin varsinkin niissä tilanteissa, jos pystytään käyttämään lain mahdollistamaa niin sanottua sulkutiliä tästä eteenpäin, jolloin lesken ei tarvitse lasten täysi-ikäisyyteen asti vuosittain tilittää erittäin raskaasti perheen normaalimenoihinkin liittyviä menoja.

Mauri Salo /kesk:

Herra puhemies! Hallituksen esitys laeiksi holhoustoimesta annetun lain ja holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä annetun lain 5 §:n muuttamisesta on varmaan ihan perusteltu, kunhan siinä otetaan myöskin riittävästi huomioon se, mitä tässä viime vuosina on tapahtunut holhottavien varoille. On monta erittäin ikävää tapausta, jossa holhoaja tai edunvalvoja on käyttänyt väärin holhottavien varoja, ja tämä asia tässä asiassa pitää selkeästi uloskirjoittaa ja myöskin sanktioida.

Sitten toinen, mikä meillä on lakivaliokunnassa nyt käsittelyssä, on sähköisen kiinteistökaupan laki. Siinä on käynyt ilmi se, että jos henkilö on holhottava, niin ei olekaan sähköisessä tiedostossa tietoja, voidaanko sitä kauppaa tehdä. Mielestäni tämä asia pitää nyt oikeusministerin taholta selvittää, että tämä rekisterijärjestelmä saadaan myöskin luotua tässä yhteydessä. Holhottavien oikeustoimikelpoisuus pitää saattaa kaupantekijöiden tietoon ja sen pitää olla tuolla rekisterissä, koska voi olla niin, että jossain erikoisessa ympäristössä holhottava on tilanteessa, jossa voidaan tehdä sähköisesti kauppa, ja kun hänellä ei ole siihen kuitenkaan oikeustoimikelpoisuutta, niin tässä tulee sellainen, että sen jälkeen alkavat tuomarit riidellä. Toivon, että tästä kohdin käydään vielä syventävää keskustelua.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt kun ministeri on paikalla —ed. Salo suurimmalta osalta kysyi kyllä tämän minunkin esille ajattelemani asian, mikä meillä nousi esiin — ministeriltä voisi näin kysyä tässä, onko tätä asiaa tutkittu ja onko se tällä hetkellä mahdollista niin, että rekistereitä voitaisiin vetää ristiin ja niitä voitaisiin tarkistaa, että jokainen, joka tosiaan kiinteistökauppaa tekee, kun niitä kauppoja kaupanvahvistaja tekee taikka muu vastaava, seuraisi sen tilanteen niin, että ihmisellä on todella oikeus tehdä omissa nimissään kauppaa, ettei se mene niin, että joidenkuiden muiden pitäisi tämä asia hoitaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri mainitsikin tästä surutili-käsitteestä. Minusta jotenkin tuntuvat noin oikeustajun kannalta mahdottomilta ne tilanteet, joissa käy niin kuin ministeri totesi, että esimerkiksi mies kuolee ja sitten se äiti jää kahden alaikäisen huoltajaksi. Yksi esimerkkitapaus on minullakin tässä. Sitten tuntuikin aika vaikealta se asioiden hoito: se äiti koki sen tosi vaikeana ja että häntä kytätään ja että häntä ei uskota. Onko siinä mitään mahdollisuutta tuollaisessa tilanteessa, kun siinäkin sitten nämä lapset olivat jo yli 15-vuotiaita molemmat, jotta voisi uskoa siihen, jotta se äiti ei huijaa, ei käytä näitä lapsen varoja ollenkaan omiin tarpeisiinsa? Lain tarkoitus on ilmeisesti kuitenkin tietysti suojata niitä lapsia ja sitä, että sen isän osuutta ei hävitetä siinä, mutta kyllä sen äidin tuskan kanssa ymmärrän siitä ja sen epäilyn, että viranomainen vahtii jatkuvasti, mitä hän näiden lasten kanssa tekee, miten hän käyttää omaisuuttaan ihan normaalitarpeisiin.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Holhoustoimen siirryttyä kunnilta pois uuden lain myötä on selkeästi ollut havaittavissa sellainen ilmiö, että tämä paikallistuntemus sitä kautta olennaisesti heikkeni. Onko ministerin mielestä tämä asia nyt niin hyvällä mallilla, että voitaisiin varmistaa sen holhottavan omaisuuden säilyminen, koska on kuitenkin tiedossa se tosiasia, että kun välimatkat kasvavat ja tämän holhoojan ja holhottavan välinen toistensa tuntemus heikkenee, niin se on selkeästi heikennys siihen tilanteeseen, mikä aikanaan oli? Onko tähän asiaan ministeriöllä olemassa vahvaa kantaa, tai miten tätä lähdettäisiin kehittämään vaikka ohjeistusta parantamalla taikka sitten jotain muuta tekemällä?

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Aika tavalla samaa olisin kysynyt kuin ed. Hannu Hoskonen, lähinnä: Mikä tarve on ollut nyt sitten muuttaa tätä pykälää ja antaa sitten holhoustoimelle mahdollisuuksia myöntää poikkeuksia tai helpotuksia näitten tilityksien tekemisessä? Olisin kysynyt, onko ministerillä tietoa, miten hyvin tämä meidän holhoustoimi toimii ja tämä nykyinen laki, vai onko vaan syynä, että halutaan taloudellisia säästöjä tehdä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, ed. Esa Lahtela, tähän lasten tilanteeseen, lesken tilanteeseen tällä haetaan nimenomaan sitä mahdollisuutta, että silloin kun se omaisuus on esimerkiksi selkeästi kiinteistössä tai laitettavissa tileiksi, niin voidaan antaa näitä helpotuksia. Muutenkin sitten tilitysaikoja voidaan jaksottaa inhimillisemmiksi ja oikeudenmukaisemmiksi. Tämä on yksi syy koko uudistuksen lähtöön, että itse koin, että tämä tilanne on kohtuuton.

Sitten se, että paremmin voi maistraatti valvoa. Tässä menevät nyt ehkä sitten kysymykset pikkaisen sekaisin, eli valtionvarainministeriön alainen maistraatti on se toimija, joka valvoo, että holhoojat ovat toimineet oikein. Sen takia juuri — ja nyt tulee vastaus siihen, miksi näitä helpotuksia — on lähdetty siitä, että niitä, missä on väärinkäytöksen vaara, voidaan jatkossa valvoa paremmin ja tarkemmin ja vaikka useammankin kerran vuodessa ja tilityksiä penätä suuremmalla tarkkuudella, kun taas semmoisessa, jossa sitä vaaraa ei nähdä tai joka on suorastaan esimerkiksi yhdessä kiinteistössä kiinni ja josta ei ole tehty mitään oikeustoimia, annetaan niitä helpotuksia. Tässä haetaan nimenomaan sitä kiinnijäämisriskin kasvamista, parempaa turvaa edunvalvottavalle ja parempia mahdollisuuksia maistraattien toimia.

Mutta ettei asia vaan ihan jäisi siihen käsitykseen, että ainut vaihtoehto on, että viranomainen holhoaa, niin lakihan itse asiassa lähtee ensisijaisesti siitä, että holhoaja voi olla joku läheinen. Nyt jos teillä ei vielä ole jossakin tutussa paikassa semmoista valtuutusta holhoukseen, jos te joskus tarvitsette holhousta, niin nyt on hyvä aika hyvissä ajoin tehdä luotettavalle ihmiselle valtuutus siitä, että holhoaja, jos sitä joskus tarvitaan, onkin joku sukulainen, läheinen, luotettava. Viranomainen ei siis ole se ensisijainen holhoaja.

Esa Lahtela /sd:

Herra puhemies! Kun ministeri totesi, että se voi olla joku muu, niin kun äsken käytin puheenvuoron siitä äidistä, leskiäidistä, niin jos se on luotettava ihminen ollut, ei ole tehnyt mitään röhvelöitä koskaan, niin miksei voisi olla myös niiden lasten holhooja, huoltaja, kun se todellisuudessa sitä kuitenkin on? Nyt sitä isän omaisuuspuolta, jonka nämä lapset ovat perineet, tulee viranomainen vahtimaan, käyttääkö sitä, onko tämä äiti nyt rikollinen ja käyttää lasten omaisuutta hyväkseen.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä vaihtoehto, että omainenkin voi toimia holhouksenalaisen ihmisen holhoojana, mutta on aika hankala monesti sitten ottaa se vastuu ja tilien tekeminen monelle ihmiselle vaikeata. Sen takia hyvin monet haluavat kumminkin sitten, että se valvonta tulee sieltä maistraatista niin kuin tietysti kaikkien osalta mutta että se on sitten kunnan viranhaltija, joka tekee tämän varsinaisen holhoustehtävän.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Paras-lain uudistuksen yhteydessä todellakin velvoitettiin, että se ei ole jatkossa kunnan viranhaltija, vaan niissä hännissä määrättiin, että se on valtion viranomainen, ja se on nykyään meillä oikeusaputoimiston yhteydessä, mutta monesti tosiasiassa me olemme ostopalveluna ostaneet niiltä tutuilta, vanhoilta, lähellä olevilta kunnan työntekijöiltä. He vaan tältä osin nykyään siis ovat silloin ostopalvelutyöntekijöinä oikeusaputoimiston holhouspuolelle.

Kun täällä aikaisemmin kysyttiin, mikä meidän arviomme on tämän muutoksen onnistumisesta, niin kun sitä on nyt kaksi vuotta ajettu sisään, niin meidän arviomme on, että on vähän liian aikaista vielä olla itsetyytyväinen. Me olemme ruvenneet saamaan aika hyvää palautetta, mutta esimerkiksi joiltakin potilasjärjestöiltä on tullut myös kriittistä palautetta, ja meillä on tässä parhaillaan semmoisessa neuvottelukunnassa itsekriittinen prosessi mietinnässä, mitä voitaisiin tehdä vielä paremmin.