Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies, ärade talman! Nyt annettavalla hallituksen esityksellä ehdotetaan säädettäväksi yhdyskuntaseuraamuksista yhtenäinen laki, josta kävisivät ilmi eri yhdyskuntaseuraamusten yhteiset ja kunkin ominaiset piirteet sekä niiden keskinäiset suhteet. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanossa korostettaisiin tuomitun sosiaalisen selviytymisen edistämistä ja rikoksettoman elämän valmiuksien lisäämistä. Tässä on tärkeä merkitys tuomitun ja valvojan keskusteluilla, joissa muun muassa motivoidaan tuomittua päihdeongelman hoitamiseen ja yhdyskuntaseuraamuksen suorittamiseen, pohditaan asioiden käytännön hoitamista ja kartoitetaan palvelutarve.

Yhä tärkeämpää on päihdeongelmaan vaikuttaminen. Esityksessä täsmennettäisiinkin muun muassa mahdollisuuksia käyttää päihdehuollon avo- ja laitoshoidon palveluita. Lisäksi Rikosseuraamuslaitoksella on käytettävissään toimintaohjelmia rikoksettoman elämän valmiuksien parantamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi rattijuopumuksesta tuomituille tarkoitettu toimintaohjelma sekä suuttumuksen hallintaa edistävä ja elämänmuutosta tukeva ohjelma.

Värderade talman! Det föreslås att bedömnings- och utlåtandeförfarandet i samband med beredningen och verkställigheten av samhällspåföljder görs enhetligare. Detta ska skapa klarhet speciellt i åklagarnas, domarnas och Brottspåföljdsmyndighetens arbete.

Esityksessä korostetaan yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoon sisältyvien toimintojen ja palveluiden jatkuvuutta. Täytäntöönpanon alkaessa ja sen päättyessä käynnissä olevia toimintoja tulisi voida jatkaa keskeytyksettä. Tämä edellyttää erityisesti tuomitun henkilön kotikunnan ja Rikosseuraamuslaitoksen hyvää yhteistyötä. Toimintojen järjestämisessä Rikosseuraamuslaitos vastaisi täytäntöönpanoon kuuluvien toimintojen kustannuksista. Tuomitun kotikunta vastaisi kunnallisten peruspalveluiden järjestämisestä ja maksamisesta. Esityksen perusteluissa todetaan selkeästi, että kunta arvioi sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeen itsenäisesti. Näin ollen Rikosseuraamuslaitos ei voisi edellyttää kunnan palveluja tukitoimintojen yhteensovituksen perusteella. Valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osasto on hyväksynyt esityksen tällaisena. Kyse ei siis olisi kunnille osoitettavista lisätehtävistä, vaan kuntien vastuu toimintojen järjestämisestä määräytyisi sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön mukaisesti.

Rikosseuraamuslaitokselle ei ole osoittaa lisärahoitusta toimintojen järjestämiseen, mutta voimavarojensa mukaisesti Rikosseuraamuslaitos tukisi yhdyskuntaseuraamusten suorittamista ja käyttöä. Kyse olisi siis Rikosseuraamuslaitoksen voimavarojen kohdentamisesta yhdyskuntaseuraamusten käytön suuntaan tilanteissa, joissa niiden käyttö on lain mukaan mahdollista. Näin kyettäisiin lain tarkoittamissa rajoissa välttämään ehdottoman vankeuden käyttöä.

Alle 21-vuotiaana rikoksen tehneille suunnattujen yhdyskuntaseuraamusten kokonaisuuteen ehdotetaan otettavaksi käyttöön tiukennettu, erityisesti nuorille suunnattua sosiaalista toimintakykyä ja rikoksettoman elämän valmiuksia kehittävää toimintaa sisältävä yhdyskuntapalvelu, joka olisi käytettävissä, kun tavanomainen yhdyskuntapalvelu ei enää tulisi kyseeseen. Nuorta motivoitaisiin ja tuettaisiin muun muassa päihdeongelman vähentämiseen, asioiden hoitamiseen sekä sosiaalisen toimintakyvyn ja vastuuntunnon kehittämiseen. Tarvittaessa nuori ohjattaisiin sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjäksi. Näin ikään pyritään lisäämään nuoren kykyä tunnistaa rikokseen johtavia tilanteita ja rikoksen seurauksia. Myös koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyvien asioiden selvittäminen on olennaista. Lisäksi pyritään kehittämään aivan arkisia taitoja. Näin voitaisiin välttää nuorten joutumista vankilaan tilanteissa, joissa se lain mukaan on mahdollista.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Pyrkimykset ovat aivan loistavia, mutta mikä on se keino, sivuten tätä, sen jälkeen, kun tämä seuraamus on suoritettu, että siitä tulee ne jatkotoimenpiteet? Jos esimerkiksi yhdyskuntapalvelu kestää vaikkapa 6 kuukautta tai 9 kuukautta, se ei valitettavasti raitista ketään. Siitä täytyy olla suora tie eteenpäin, siitä täytyy päästä sekakäyttäjien paikkaan, narkomaanien paikkaan tai alkoholistien paikkaan tai sitten nappien käyttäjien paikkaan. Muutenhan se valuu ihan hukkaan, ne rahat menevät hukkaan tässä asiassa.

Sen lisäksi toivoisin, että oikeusministeriössäkin kiinnitettäisiin huomiota sellaiseen asiaan, että siinä vaiheessa, kun nuori joutuu sinne vankilan puolelle, kun yhdyskuntapalvelutoiminta, yhdyskuntaseuraamukset eivät ole tepsineet tai tulee lisää käyttöä, niin kun lähtökohtaisesti Suomen vankilat ovat kuivia paikkoja eli raittiita paikkoja, joissa ei alkoholia juoda eikä nappia syödä eikä hasista polteta, miksi näissä laitoksissa on niin sanottuja kuivia osastoja eli raittiita osastoja. Ja miksi niille osastoille eivät pääse kaikki, jotka sinne haluaisivat? Tässä on se iso kysymys. Jos halutaan puuttua todella siihen, jotta rikoksia ei uusittaisi ja jotta saataisiin nämä ihmiset ohjattua oikealle tielle, niin pitää nostaa se kissa joskus pöydälle ja sanoa, että tällä hetkellä systeemi ei toimi, kuten ministeri ihan varmasti tietääkin.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! On ensiarvoisen tärkeää, että pyritään kuntouttamaan vankeja vankilassa ja tuottamaan heille semmoista lisäarvoa, että he siviiliin pääsyn hetkellä pystyisivät esimerkiksi hillitsemään itseään vaikkapa vihan suhteen. Kuitenkin on hyvin erilaisia toimintatapoja eri vankiloissa, koska niillä ei ole resursseja yleensä tuottaa vaikkapa niitä hyväksi havaittuja suuttumuksenhallintakursseja tai joitain muita kursseja, koska niillä eivät yleensä rahat siihen riitä. Kuten ministerikin äsken mainitsi, Rikosseuraamusvirastolle ei anneta lisävaroja, vaan heidän täytyy jotenkin sopeuttaa toimintansa ja tuottaa niitä palveluita itse.

Toinen eriarvoistava tekijä on myös se, että joku kunta myöntää varoja erilaisiin lisätukitoimiin ja toinen kunta ei myönnä, ja yleensä henkilö, joka ei saa esimerkiksi päihdehoitoonsa kunnalta maksusitoumusta, silloin jatkaa sillä vanhalla tiellään. Siinä mielessä me emme saavuta niitä tavoitteita, että saadaan henkilö yhteiskuntakelpoiseksi siten, ettei hän käyttäisi päihteitä ja osallistuisi rikoksiin.

Toinen asia on se, haluammeko me lainsäädännöllä lieventää sitä, että yhdyskuntapalveluja ruvettaisiin mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan kaikille rikoksentekijöille, jos se suinkin lain mukaan on mahdollista. Se on arvokysymys. Mielestäni, vaikka kysymyksessä on alle 21-vuotias rikoksentekijä, kyllä se kuuluu laittaa kiven sisään mieluummin kuin yrittää sovitella rikosta yhdyskuntapalvelujen keinojen kautta. Kaikkein paras oppikoulu on joutua kärsimään rangaistusta. Siinä mielessä työni puolesta tiedän sen, kuinka monet nuoret rikostelevat eivät pidä minkään näköisenä rangaistuksena sitä, että joutuvat tekemään muita suorituksia kuin istumaan tekemästään rikoksesta. Toivoisinkin ministeriltä siinä mielessä myös kokemusta siitä, että perehtyisitte siihen, millä tavalla nuoret ajattelevat: onko rangaistuksena yhdyskuntapalvelu oikea, vai onko oikea rangaistus joutua teosta kärsimään kiven sisälle?

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tällaiset erilaiset niin sanotut pehmeät keinot ovat ihan kannatettavia, ja on helpompi tulla takaisin yhteiskuntaan, kun on saanut vähän tukea ja apua siinä. Mutta yksinkertainen fakta on myös se, että se vaatii silloin resursseja ja ne täytyy myös ohjata oikeisiin paikkoihin. Kaikkiin nämä pehmeät keinot eivät kuitenkaan oikeastaan toimi, vaan tarvitaan niitä perinteisiä vankilapaikkojakin ja kovempia rangaistuksia.

Nyt kuitenkin ihan näinä päivinä keskustellaan siitä, lopetetaanko joitakin vankiloita, vähennetäänkö vankilapaikkoja, mitä niille tehdään. Esimerkiksi Huittisten vankilaa ollaan käsitykseni mukaan lopettamassa kokonaan, ja juuri minun tietoni mukaan Huittisten vankila on ollut semmoinen vankila, missä on voitu käyttää näitä hyviä pehmeitä keinoja. Kun nyt tämmöinen paikka ollaan lopettamassa, onko riski, että sieltä ihmiset, jotka eivät ihan täysin kuuluisi pehmeiden keinojen pariin, joutuvat niiden pariin ja toisaalta sitten syövät yhteiskunnan varoja siltä puolelta enemmän? Silloin tämä ajateltu säästö, mitä tällä vankilan lopettamisella saavutetaan, ei toteudu ja joudutaan semmoiseen tilanteeseen, että ihmiset ovat kärsimässä rikoksiaan väärässä paikassa ja yhteiskunta joutuu maksamaan paitsi suoraan myös välillisesti siitä, kun rikokset uusiutuvat.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä jatkaa edustaja Jalosen mainitsemista pehmeistä keinoista. Nämä pehmeät keinot ja nämä kuntouttavat toimet ovat hyviä rikokseen langenneelle henkilölle. Heitä tulee kuntouttaa vankilassa, ja heille tulee antaa mahdollisuus muuttua. On kuitenkin tosiasia se, että kun esimerkiksi alle 21-vuotias rikoksentekijä ensimmäisen kerran joutuu vankilaan, niin hänhän istuu vain yhden kolmasosan siitä tuomiosta. Ja yleensä, jos tuomio on alle puoli vuotta, siinä ajassa ei keritä aloittaa minkäännäköisiä semmoisia toimenpiteitä, joilla voitaisiin elämänsuuntaa muuttaa. Yleensä siinä ajassa vain kärsitään rangaistus eikä päästä osalliseksi esimerkiksi vihanhallintakurssille tai päihdehallintakurssille, koska ne yleensä ovat vähän pidempikestoisia kuin vankeusaika. Siinä mielessä on hyvä löytää erilaisia puuttumiskeinoja niillekin nuorille, jotka tarvitsevat sen aikuisen siihen rinnalle kulkemaan vaikka jonkun kurssin välityksellä. Ei voida jättää tätä yksistään kuntien varaan niin, että kunnan sosiaalityöntekijä päättää, maksetaanko hänen osallistumisensa vankilan ulkopuolella olevaan kurssiin vai ei. Monesti jää kokematta nuorilta se kurssijakso, jos siihen ei ole riittävästi osoitettu voimavaroja elikkä varoja.