Pertti  Salovaara  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteen tarkoitus on tuoda Suomen tieliikennelakiin alinopeuden käsite. Vuonna 1981 säädetyn tieliikennelain 24 §:n mukaan liikenteen estäminen tai haittaaminen aiheettomasti hitaasti ajamalla tai tarpeettomasti äkkiä jarruttamalla on vastoin lakia. Myös tieliikennelain 3 §:n 2 momentin mukaan tienkäyttäjän yleisiin velvollisuuksiin kuuluu, ettei tienkäyttäjä saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä.

Nyt on kuitenkin noussut ongelmaksi se, että lakia valvova viranomainen ei tätä lain suomaa mahdollisuutta yleensä käytä. Koko alinopeuden käsitettä ei yleisesti tunneta eikä täten myöskään ongelmaksi myönnetä. Sen takia on tärkeää saada sisällytettyä Suomen tieliikennelakiin alinopeuden termi. Aivan aluksi meidän on syytä määritellä alinopeuden käsite.

Alinopeus on eri asia kuin hitaasti ajaminen. Hitaasti ajo muuttuu alinopeudeksi siinä pisteessä, kun se on perusteetonta ja muuta liikennevirtaa haittaava. Pykälän rikkominen edellyttää siis vakaata muun liikenteen huomioon ottamisen laiminlyöntiä, joka tapahtuu ilman hyväksyttävissä olevaa syytä. Hyväksyttävänä syynä voidaan pitää esimerkiksi vallitsevan kelin aiheuttamien vaaratilanteiden ennakointia tai nopeuden sovittamista omien ajotaitojen tasolle. Ajoneuvoluokkakohtaisen suurimman sallitun tai rakenteellisen nopeuden noudattaminen ei luonnollisestikaan olisi tieliikennelain 24 §:n vastaista, vaikka se estäisikin tai haittaisi liikennettä muuta liikennevirtaa hitaampana. Tällaisia ajoneuvoja ovat esimerkiksi kuorma-autot, Puolustusvoimien miehistönkuljetusajoneuvot tai muut sellaiset työkoneet, joilla on oikeus liikkua yleisillä teillä. Muukaan mahdollisesti liikennettä estävä tai haittaava hittaasti ajaminen ei olisi tieliikennelaissa määriteltyjen yleisten velvollisuuksien taikka tieliikennelain 24 §:n vastaista, ellei se olisi selkeästi perusteetonta eli aiheetonta.

Liikenteen juridisen kehittämisen tavoitteena tulee olla pyrkimys nopeuksien osalta mahdollisimman yhtenäiseen käytäntöön, toisin sanoen tasaiseen liikennevirtaan. Muuta liikennevirtaa hitaammalla ajonopeudella ajava autoilija aiheuttaa jonomuodostelmaa ja lisääntynyttä ohitustarvetta. Ohitus on aina erikoistilanne ja siten ollen onnettomuusriskiä lisäävä tekijä. Myös samalla ajokaistalla liikkuvien tienkäyttäjien ennalta-arvaamattomat nopeuserot toisiinsa nähden tuovat lisää riskitekijöitä liikenteeseen. Kyseessä on ongelma, joka, myönnettäköön, kumuloituu varsinkin kesäviikonloppuna Etelä-Suomen vilkkaasti liikennöidyillä tieosuuksilla. Silloin liikennemäärät ovat suuria ja kaikenlaiset poikkeamat yhtenäisestä liikennevirrasta kasvattavat mahdollisuutta joutua osalliseksi liikenneonnettomuuteen.

Arvoisa puhemies! Aloitteen tarkoitus ei ole muuttaa vallitsevaa oikeustilaa eikä tuoda kilometriä tunnissa -tyyppisiä tai prosenttimääräisiä rajoja tien päälle. Lakialoitteen henki on huomaavaisuuden lisääminen toisia tienkäyttäjiä kohtaan liikennekäyttäytymisessä. Alinopeuden käsitteen kautta tuodaan vahvemmin yleiseen tietoisuuteen se, että liikennettä estävä tai haittaava aiheeton ja perusteeton hitaasti ajaminen on sekä tieliikennelaissa määriteltyjen tienkäyttäjien yleisten velvollisuuksien vastaista että nimenomaisesti kielletty. Tämän lain rikkomisen seurauksista säädetään rikoslain 23 luvussa ja tieliikennelain 103 §:ssä. Aloitteen toteutuminen ei myöskään vaadi budjettivaroja.

Vastaavista käytännöistä mainittakoon, että Ruotsin tieliikennelain vuodelta 98 mukaan tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä muuta liikennettä. Kielletty on myös ilman pätevää syytä liian hiljaa ajaminen. Saksassa on tieliikennelain mukaan kiellettyä ilman pätevää syytä niin hitaasti ajaminen, että se estää liikennevirtaa. Sekä Ruotsin että Saksan oikeuskäytännössä on myös ilman pätevää syytä muuta liikennettä haittaavasta hitaasti ajamisesta tuomittu rangaistuksiin.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Salovaara on nyt eksynyt aika tavalla väärille jäljille lakialoitteensa kanssa. Kuten kaikki tietävät, Suomessa on määrätty tiekohtaiset maksiminopeudet, joiden ylittämisestä seuraa rangaistus. Mutta kukaan ei voi toiselle ihmiselle sanoa, mitä nopeutta hänen pitäisi ajaa. Jokaisella täytyy mielestäni olla oikeus ajaa sitä nopeutta, mikä tuntuu turvalliselta omien ajokykyjen ja kelien mukaan, niin kuin ed. Salovaarakin tuon keliolosuhteen otti huomioon, mutta sitä ei välttämättä aina oteta huomioon.

Samoin myöskin erilaisilla autoilla ajettaessa ajonopeudet tuntuvat erilaisilta. Jos ajan uudella Peugeotilla sataa, niin se varmasti tuntuu ihan erilaiselta kuin jos joku vetää vanhalla Ladalla, koska näiden autojen ajo-ominaisuudet ovat varmasti aivan eri luokkaa. Mielestäni näissä asioissa ei rangaistustoimiin pitäisi lähteä ollenkaan. Peräänkuuluttaisin muilta tienkäyttäjiltä muiden paremmin huomioon ottamista esimerkiksi taustapeiliä seuraamalla ja sitä kautta sen takana tulevan liikenteen seuraamista, mitä tänä päivänä aika vähän kuitenkin käytetään. Kun kuljeskelen joka päivä reilut 100 kilometriä suuntaan ja toiseen Helsingistäkin Porvoon moottoritietä pitkin, niin kyllä siellä on oltava koko ajan tarkkana niin eteen- kuin taaksekinpäin. Siellä on hitaammin meneviä, mutta niiden huomioiminen meidän kaikkien ajajien kohdalla on pidettävä mielessä kaiken aikaa. Jos tätä lähdetään pitemmälle viemään, poliisi voi kyllä silloin, kun hän huomaa, että tahallisesti hidastetaan liikennettä, valistaa näitä hidastavia kuljettajia ja mahdollisuuksien mukaan pikkuisen opettaa, mutta näinhän ei käytännössä varmasti ole poliisien työresurssien tähden.

Olen myöskin kulkenut tiellä niin isoilla raskailla vehkeillä kuin henkilöautollakin, ja nämä kohtaamiset tietysti perästä päin tulevat nopeasti, mutta sitten, kun mennään moottoriteiltä näille pikkuteille, missä kulkee traktoreita ja erilaisia ihmisiä, vanhoja pappoja ja vanhoja mammoja, jotka kulkevat näitä päivittäisiä matkojaan, niin he ajavat väkisin erilaista nopeutta kuin tiekohtainen nopeus. Tässä varmasti sitten mennään ojasta allikkoon, jos ruvetaan määräämään rangaistuksia.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Virénin kanssa aivan samoilla linjoilla. Ed. Salovaaran kannattaisi tuo puheenvuoronsa analysoida tänä iltana vielä oikein tarkkaan ja katsoa, mitä tuli sanottua ja millä tavalla tuli kumottua se, mitä aikoi sanoa. Se olisi ihan opettavainen operaatio. Tuossa aloitteessa ei ole mitään järkeä, ja erittäin merkittävä puute tuossa esittelypuheenvuorossa oli, että tilannenopeus-käsitettä siinä ei ollut ollenkaan. Kun sitä ei ollut sanottu, ei ollut myöskään sanottu sitä, että valitettavasti usein käy niin, että kuljettajien oikean tilannenopeuden tulkinta vaihtelee niin paljon, että se on suoranainen liikenneriski. Elikkä tosiaan, ed. Salovaara, innostuksissanne ehkä luette vielä kerran, mitä tulitte lausuneeksi.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä kertaa en voi tähän yhtyä enkä puoltaa lakialoitetta (Ed. Pulliainen: Sittenhän tämä menee nopeasti!), vaikka olisinkin mielelläni ryhmäkollegan osalta sen halunnut tehdä. Pelkään, että jos meillä tulisi tällainen lakiin sidottu alinopeuden käsite, siitä ei olisi mitään hyötyä, mutta sillä saattaisi olla hyvinkin paljon haittavaikutuksia.

Kuten täällä arvoisat edelliset puhujat ovat todenneet, jo nykyinen lainsäädäntö antaa virkavallalle mahdollisuuden puuttua, jos todella tapahtuu liikenteen haittaamista. Käsite alinopeus olisi hyvin ongelmallinen juuri niillä syillä, mitä edellä kollegat ovat puheenvuoroissaan sanoneet: se, mitenkä se määriteltäisiin. On todellakin kysymys siitä lain velvoitteesta, että ajoneuvon kuljettajan on lain mukaan kaikissa tilanteissa hallittava ajoneuvonsa. Toisin sanoen, jos tätä pykälää noudatettaisiin, meillä ei liikenneonnettomuuksia voisi syntyä. No, tuo on tietysti hyvin tavoitteellinen pykälä, mutta joka tapauksessa se velvoittaa ajajaa suhteuttamaan nopeuden sellaiseksi, että onnettomuuksilta voitaisiin välttyä.

Alinopeudet eivät varmastikaan ole ongelma, mutta sitä vastoin ongelma ovat ylinopeudet. Niitä ongelmia on todella erittäin paljon. Meillä on joukko autoilijoita, joilla ei ole aikomustakaan noudattaa lakeja. He rikkovat säännöllisesti asetettuja nopeusrajoituksia eivätkä välitä näistäkään, ennen kuin tulee se kolmas kerta vuoden aikana, että kortti otetaan hetkeksi pois, ellei sitä ole jo aiemmin otettu, tai rikkovat säännöksiä, vaikka ei tuota ajokorttiakaan sattuisi olemaan. Eli ongelma meillä ovat todella ylinopeudet. Meidän tulisi kasvattaa Suomen kansa siihen, että noudatetaan tieliikennelainsäädäntöä. Lakien rikkomiseen ja tieliikenteessä aivan erityisesti lakien rikkomiseen pystyy kuka tahansa. Siihen ei mitään tarvita, etteikö näitä pystytä rikkomaan. Sääntöjen noudattaminen kysyy paljon enemmän taitoa.

Kun itse olen pyrkinyt noudattamaan noita nopeusrajoituksia — siinä ei tietysti suuri ongelma olekaan, kun ajelen enimmäkseen vanhoilla autoilla, joilla tuskin kovinkaan helposti ylinopeuksia pystyisi rikkomaan — niin olen todennut, että kun olen pitänyt nopeuden siinä, missä todellisuudessa se menee sallitun nopeuden mukaan, niin ed. Salovaaran periaatteen mukaan minut katsottaisiin kansalaisten silmissä alinopeuden ajajaksi, jos kahdeksankympin alueella ajan kahdeksaakymppiä, kuudenkympin alueella kuuttakymppiä, koska he katsovat, että minä ajan muuta liikennevirtaa hitaammin, koska noudatan sääntöjä. Tämä on se tyypillinen ilmiö. (Ed. Pulliainen: Nyt on ed. Oinonen oikealla asialla kerrankin!) Tämä on se tyypillinen ilmiö, jos lähdetään siitä, että muun liikennevirran mukaan. Minulla kansanedustajana ei ole varaa päästä julkisuuteen sillä, että syyllistyy liikennenopeuksien rikkomiseen. (Ed. Pulliainen: Kyllä varaa ed. Oinosella vaikka kuinka!) Sen takia hyvin tietoisesti haluan noudattaa noita säännöksiä, mutta tämä on aivan yleinen tilanne. Jonkun verran minullakin ajokokemusta on, kun auto vanhenee vuodessa semmoisen 40 000 kilometriä, joka on ehkä tuommoinen taksiautoilijan ajomäärä vuodessa. Vaalivuonna kertyi mittariin vielä 70 000 kilometriä, joten jonkun verran tien päällä olen itsekin liikkunut.

Mutta sitten ajattelen asiaa myös opettelevien autoilijoiden kannalta. Heillä pitää olla aivan erityinen syy voida suhteuttaa ajonopeus siihen, minkä he katsovat olevan liikenteen mukaan turvallista. Samoin katson vähän ajavien autoilijoiden osalta. Kyllä minä ymmärrän sen, että jos autoilija ei aja kuin hyvin satunnaisesti ja vain hyvällä säällä autoa ja joutuu sitten ensilumen aikaan liikenteeseen, aivan ymmärrän, että hän haluaa noudattaa semmoista nopeutta, mikä on turvallinen.

Elikkä koen hyvin ongelmallisena, jos meillä tulee tämä alinopeuden käyttö. Se antaa suurelle osalle ylinopeuksia nyt ajavia sen oikeuden, että he saavat kuin moralisoida niitä, jotka noudattavat sääntöjä tai noudattavat sitä, minkä katsovat itselleen parhaimmaksi. Elikkä, arvoisa puhemies, katson, että tämä aloite ei ole kannatettava.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme periaatteessa aivan erikoislaatuisessa lakialoitteen käsittelytilanteessa: ensimmäinen lakialoite, ainakin mitä minä muistan, viiteen vuoteen, on sellainen, mikä on tehty, mitä ed. Oinonen ei kannata. (Naurua) Tällä pohjalla täytyy sanoa, että näin käy tässä omaltakin näköalaltani. Olen joskus ennen suhtautunut joihinkin lakialoitteisiin kriittisesti, mutta en ole suorastaan sanoutunut niistä irti, mutta kuultuani näitä aikaisempia puheenvuoroja, muun muassa ed. Virénin ja ed. Pulliaisen puheenvuoron, tästä täytyy jyrkästi sanoutua irti. Mutta sillä lailla, jos ajatellaan eduskunnan elämää ja työtapoja, ed. Salovaara on onnistunut aivan erinomaisen hyvin tässä, että on tuonut tällaisen aloitteen tänne, joka on saanut julkisuutta jo tätä ennen ja saa tässä ja saa tulevaisuudessakin.

Tässä syntyy sellainen lähetekeskustelu, jossa on todella lähetekeskustelun eväät, että, jos näin voisi ajatella, juuripa valiokunnan ei tätä mahdollisesti käsitellessään tarvitse kuulla laajempia asiantuntijoita vaan saa asiantuntijalausunnot suoraan täältä salista. Näin katsottuna syntyy koko rintama. Näen myöskin tätä asiaa ymmärtäen ja katsoen salia ja lehteriä, että lehteriyleisökin sataprosenttisesti ymmärtää tämän asian, näkee ja on mukana, ja sillä lailla harvoin on olemassa myöskään sellaista näköalaa, että lehteriyleisö on liikenteen parhaita asiantuntijoita, mitä on olemassa. Tämän pohjalta ed. Salovaara on kyllä onnistunut masinoimaan tänne oikeat joukot ja oikean väen.

Olen kyllä vähän kateellinen siinä asiassa, että ed. Pulliainen opettaessaan puheen analysointia ja tuloksen ja sisällön merkitystä antaa sitä opetusta ed. Salovaaralle, joka ensimmäisiä kertoja esiintyy täällä. Itselleni se olisi ollut pitkään aikaisemmin tarpeellista, ja toivoisin, että saisin sitä ohjausta, mitä ed. Pulliainen antaa muille, myöskin henkilökohtaisesti omalle kohdalleni.

Tällä lailla katsottuna tämän aloitteen henki on varmasti hyvä. Siinä ajetaan liikenneturvallisuus-nimikkeen alla vanhat ukot ja akat pois tieltä. Mutta sillä lailla katsottuna tämä, kun omalta kohdaltani mietin, että kun lähden sillä maalaisladalla ajelemaan kohti kirkonkylän keskustaa, Haminan kaupunkia, niin syyllistyn tämän esityksen sisällön mukaan tämmöiseen ikään kuin liikenteellisesti tuomittavaan tekoon johtuen siitä, että se lada ei kovempaa kulje. Tätä asiaa ei ole pohdittu ollenkaan, mutta luulen, että se tässä lähetekeskustelussa kyllä selviää ja tulee julki, ja sen pohjalta valiokunta voi kuulla ja nähdä myöskin tätä ladanomistajakuntaa.

Herra puhemies! Se, minkä takia tämän puheenvuoron oikeastaan pyysin ja tulin pitämään, on se, että tällaisenaan tämä ongelma on poistunut jo tämänviikkoisessa, eilisessä, käsittelyssä, kun hyväksyttiin tämä tieliikennelain muutos, missä lääkärillä on velvollisuus ilmoittaa kaikista hitaasti ajavista ajokorttiluvan haltijalle ja sitä kautta poistuu kortti ja ajolupa. Näitä ei tulevaisuudessa tule tiellä olemaankaan.

Kyllä meidän pitää ymmärtää myöskin sitä vanhaa miestä ja naista, joka ei oikein kovempaa uskalla ajaa, jos he ajavat kykyjensä mukaan tien oikeassa laidassa eivätkä häiritse muuta liikennettä. Meidän ei pidä ymmärtää niitä kaahareita, jotka joskus itseni lailla kaahailevat niin, että muut ovat vaarassa, ja pelkäävät takaa tulevia, ettei vaan päälle ajeta. Näitä meidän ei pidä ymmärtää.

Tällaisenaan pitää saada parempaa ohjeistusta, parempia säädöksiä, parempaa kasvatusta, koulutusta ja neuvontaa, että jokainen ajaa niitten nopeuksien mukaan tiellä, mihin kyvyt riittävät, ajoneuvon liikkumistaito yltää, ja niin, että ajoneuvo on kaikissa olosuhteissa hallittavissa. Siinä on se sanoma, jos ed. Salovaaran aloitteesta jotain hyvää voisi sanoa. Jos hän tätä tarkoittaa, hän on oikeilla jäljillä, mutta se ei kuitenkaan siinä lue. Tältä osin, herra puhemies, yhdyn ed. Oinoseen: tätä ei voi nyt tässä tilanteessa kannattaa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pertti Salovaaran lakialoite jo silloin, kun se on jätetty, sai voimakasta julkisuutta aikaan, ja olen todennut, kun olen seurannut myöskin sanomalehdistöä, että aika paljon myöskin ihan tietoisia tai tiedostamattomia väärinkäsityksiä. Se johtuu tietenkin sellaisesta asiasta, että kyllähän jokaisella meistä on sellainen käsitys, että hitaasti ajaminen ja liikenneturvallisuus kuuluvat yhteen.

Samoin on hyvin paljon julkisuudessa keskusteltu siitä, eivätkö törkeät rattijuopumukset, törkeät ylinopeudet ja ylinopeudet olisi sellaisia, joihin pitäisi ensisijaisesti puuttua. Muistutan vaan sen verran, että näistä kaikista, törkeistä rattijuopumuksista, rattijuopumuksista ja muista, on säädetty rikoslaissa ja tieliikennelaissa jo nyt. Niihin ei ole haluttu puuttua.

Jos oikein tarkkoja ollaan, niin ed. Salovaaran lakialoite ei muuta kovinkaan paljon nykyistä oikeuskäytäntöä. Jos katsotte nykyistä lainsäädäntöä ja tätä, mitä esitetään, niin aiheettoman hitaasti ajamiseen halutaan molemmissa puuttua, nykyisessä laissa ja tässäkin esityksessä. Mutta monelle kansalaiselle ja kansanedustajalle ei ole tietenkään selvää ensinnäkään se, mitä ed. Pulliainen täällä kertoi, mikä on tilannenopeus. Se tarkoittaa sitä, että täytyy sovittaa oma ajonopeutensa sellaiseksi, että pystyy kaikissa ennalta-arvattavissa tilanteissa hallitsemaan ajoneuvonsa ja sovittamaan ajonopeuden siten, että pystyy tarpeeksi nopeasti pysäyttämään, jarruttamaan, väistämään. Monella suomalaisella on vaan sellainen käsitys, että aina kun liikennemerkissä on satanen, niin käytetään satasta, on sitten kesä tai talvi tai tulee lunta tai sadetta tai jotakin muuta. Tällöin jo syyllistytään huonolla kelillä tilannenopeuden noudattamatta jättämiseen, jos liukkaalla kelillä sateessa ajetaan satasen nopeusrajoitusalueella sataa ja kitka edellyttäisi esimerkiksi 70 kilometrin tuntinopeutta.

Olen ymmärtänyt niin, että ed. Salovaara on tietenkin liikennetoimittajana ollut paljon tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka ajavat paljon tiellä, ovat ammattikäyttäjiä. Ammattikäyttäjien kritiikki usein on myöskin liikennettä valvovalle poliisimiehelle, että miksette te puutu, olen ajanut juuri esimerkiksi satasen nopeusalueella kuuttakymppiä, kun joku hidasteli siellä ja veti jonoa eikä ohituksia voitu turvallisesti suorittaa. Hän haluaa tällä alinopeuden käsitteellä nimenomaan tuoda sen seikan esiin, mikä on todettu Ruotsissa ja Saksassa hyvin toimivaksi. Jokainen meistä, joka on ajanut näissä maissa, niin Ruotsissa kuin Saksassa, voi todeta, että siellä autoilijoitten huomaavaisuus, jos he ajavat muuta liikennevirtaa hitaammin, on huomattavasti parempi kuin Suomessa. Siellä siirrytään pientareelle, väistetään, näytetään suuntamerkillä, että nyt minä ajan jatkuvasti muuta liikennettä hitaammin, menkää ohitse. Mutta meillä suomalaisilla on joskus sellainen käsitys, että kun minä nyt ajan tässä vain kuuttakymppiä, niin minä ajan kuuttakymppiä ja minun ajamiseeni ei kuukaan puutu.

Tämä on se pointti, mitä minun ymmärtääkseni ed. Salovaara tässä ajaa, ja se on sinänsä ihan kannatettava, koska jos liikennevirrat ... Toivottavasti kaikilla on käsitys siitä, mikä on liikennevirta. Liikennevirta näkyy hyvin usein viikonloppuisin täältä Pääkaupunkiseudulta, kun lähdetään tuonne mökille ja on tuhansia ajoneuvoja tunnissa samalla tiellä molempiin suuntiin. Ohitukset ovat vaarallisia, ne ovat aina kriisitilanteita liikenteessä silloin, kun liikenteessä on paljon väkeä. Alinopeuden käsitettä minun mielestäni ei voida edes soveltaakaan missään hitaasti tai vähän liikennöidyllä tiellä, missä muutama kymmenen ajoneuvoa liikkuu päivisin. Eihän siellä ole olemassa edes liikennevirtaa, jota haitata ja, johon alinopeus-käsitettä pitää soveltaa.

Eli kysymys on lähinnä sellaisesta ruuhkatilanteessa, esimerkiksi jos on paljon ajoneuvoja ja ohituksen tarve olisi hyvä. Sen johdosta sanoisin, että ilman muuta on turvallisempaa, että liikennevirrat liikkuvat samaa nopeutta, menevät ne sitten satasen alueella sataa taikka kahdeksaakymppiä, menevät samaa nopeutta: ei ole jarruttamisen tarvetta, ei ole ohittamisen tarvetta, ei tule niitä vaaratilanteita. Tämän pitäisi olla normaali käytäntö suomalaisessa liikenteessä, mutta jostain syystä se vain ei ole.

En usko, että tämäkään lakialoite toteutuessaan muuttaisi oikeuskäytäntöä poliisin osalta, koska on hyvin vaikea vanhukselle, vammaiselle tai kokemattomalle kuljettajalle sanoa tästä silloin, kun hän perustelee näillä näkökohdilla, että hän ajaa aina näin hiljaa, koska hän pelkää ajaa muutenkin liikenteessä. Silloin ehkä ojennetaan ja sanotaan, että voisit silloin tällöin pysähtyä vaikka levähdyspaikalle tien sivuun ja päästää ajoneuvojonot takaasi pois, koska sinun ajotapasi aiheuttaa huomattavasti ohitustarvetta. Kun esimerkiksi on huono keli talvella ja on keskellä semmoinen lumikaista, joka sinänsä jo tekee ohittamisesta vaarallisen, niin pystytään ohituksia välttämään, kun ollaan kohteliaita liikenteessä. Jos joku sitten siitä huolimatta, jos tämä laki olisi voimassa, sanoo sille virkamiehelle, että minä en piittaa muista mitään, minä ajan edelleen sitä nopeutta, mitä minä olen nyt päättänyt ajaa, niin silloin voidaan sanoa, että jos et sinä nyt neuvosta ja kehotuksesta ja käskystäkään ojennu, niin voidaan kirjoittaa esimerkiksi rikesakko, kun ei noudattanut tätä muitten huomioonottamista.

Eli minä halusin tämän puheenvuoron tulla pitämään täältä puhujakorokkeelta, kun olen näin pitkän aikaa, 18 vuotta, ollut liikenteessä mukana, ja kertoa valvojan näkökulman. Tämä ei ole meillä liikenteessä kaikkein pahin ongelma, mutta silloin, kun liikennettä on paljon, silloin kun se aiheuttaa ohittamistarvetta, niin on luonnollista, että olisi hyvä, että poliisi voisi tehokkaammin puuttua sellaisiin ajotapoihin, jotka ovat omiaan aiheuttamaan vaaraa muille tiellä liikkujille. Nyt siihen on puututtu varmasti neuvoin ja kehoituksin ja käskyin, mutta en tiedä kyllä, että liian hitaasta ajamisesta olisi sakotettu. Ei ole minun tietooni tullut. Monet virkamiehet sanovat, että on vähän vaikeaa tällä nykyisellä tieliikennelain pykälällä siihen puuttua, kun siinä ei selkeästi ole otettu kantaa tähän alinopeuteen, joka on aivan eri asia kuin hitaasti ajaminen.

Arvoisa puhemies! Sanoisin näin, että jos tämä lakialoite nyt ei tule hyväksytyksi, ei tässä kuinkaan käy. Mutta varmasti ed. Salovaara on tällaisella aika erikoisellakin lakialoitteella saanut hyvin positiivista keskustelua liikenteen turvallisuudesta, myöskin sellaista keskustelua, että täytyy myöskin ottaa huomioon muut tielläliikkujat ja pyrkiä minimoimaan ne haitat, mitä esimerkiksi ruuhkaliikenteessä aiheutetaan muille tielläliikkujille.

Aivan lopuksi vielä sen sanoisin, että Ruotsi on naapurimaa, jossa on keliolosuhteet suurin piirtein saman tyyppiset, mitä ne ovat Suomessa. Liikennevirrat saattavat olla kaupunkien ympäristössä jonkin verran vielä vilkkaamat kuin meillä, mutta Ruotsissa tienpitäjä on tullut vahvasti mukaan tähän huomaavaisuuskäytäntöön. Ruotsissa vilkkaasti liikennöidyt tiet on suunniteltu niin, että siellä on helppo mahdollisuus myöskin väistää pientareelle ja antaa selkeästi tietä takaa tuleville, nopeammin kulkeville ajoneuvoille. Suomen tiet eivät läheskään aina mahdollista tätä kohteliaisuutta, valitettavasti.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edellä kuultiin hyvä puheenvuoro, asiantuntemuksella. Kaikki valitettavasti tuolla tien päällä eivät tietysti käyttäydy niin. Odottaisin kanssa itse, jotta semmoista liikennevalistusta pitäisi lisätä tässä mielessä, ja varmasti tämä lakialoite on aiheuttanut jo nyt tavallaan sitä keskustelua, niin kuin edellinen puhuja totesi tuossa, jotta kun nostetaan esille näitä asioita, niin samalla, minä uskon, kuitenkin kasvaa tuolla mielissä ja ajatuksissa se, miten liikenteessä pitäisi käyttäytyä.

Tämä on nyt kokonaan tyrmätty. Minusta tässä aloitteessa on se hyvä asia kuitenkin, jotta tässä kannetaan huolta ilmeisesti valtion taloudesta kanssa aika paljon, koska jos tämä laki säädettäisiin, niin silloin tulisi korjattua tämä ed. Salon mainitsema puute, että nyt sitten olisi tämmöinen laki, jotta poliisilla olisi selkänojaa sakottaa tukevammin ja kerätä vähän rahoja valtion kukkaroonkin sitten. En missään tapauksessa kannata tämän tyyppistä ajattelua, koska on poliiseja, jotka eivät ole yhtä lempeitä kuin edellinen puhuja oli, joka opastaisi ja neuvoisi. Mutta sitä tulee aika kovastikin ja nopeasti näköjään sakkoja hyvin pienistäkin rikkomuksista: Ei arvioida, mikä tilanne on olemassa ja mitä vaaraa se olisi voinut aiheuttaa toisille, vaan sakko tulee raa’asti, kun jotain säännöstä ei just nippelintarkasti ole noudatettu. Liikkuuko vanne — joskus aikaisemmin puhuttiin, liikkuuko vanne silloin, kun on pakollisen pysähtymisen merkki olemassa, ja jos hivenen liikkuu, niin siitä tulee samanlainen sakko kuin isommastakin vaaran aiheuttamisesta. Siinä mielessä mittasuhteet jotenkin toivoisin poliisillakin olevan kohdallaan ja tämmöinen arviointikyky.

Olen muuten tästä aloitteesta samoilla linjoilla kuin muut puhujat, että ei missään tapauksessa tämän tyyppistä lainsäädäntöä pidä tehdä, koska kyllä pitää ottaa tilannenopeus, mistä täällä on puhuttu, huomioon. Ihan käytännön esimerkki tältä päivältä, kun Juuasta soitti yksi ystävä ja sanoi, että siellä sataa vettä ja eilispäivänä oli pakkasta 15 astetta. Siinä taitaa just, kun Juuasta Joensuuhun päin lähdetään ajamaan, olla satasen alue. Voisi vain kuvitella, kun se tie on nyt oikein kierällä jäällä kuin luistinrata, että poliisi siellä puskassa olisi kyttäämässä ja katsoisi, kun siinä on satasen nopeus. Jos jollakin on hyvät nastarenkaat, niin se laskee, totta kai, vähän ylikin, himpun verran yli, satasta, kun ei siitä tule sakkoa; kai sen muutaman prosentin voi ylittää sitä nopeutta. Jos joku, jolla on huonommat renkaat, ajaa sitten kuuttakymppiä, kun ei uskalla kovempaa ajaa, jopa viittäkymppiä, niin minusta siinä tilanteessa olisi aika kohtuutonta sakottaa siitä, kun ihminen yrittää ajaa niiden taitojensa mukaan ja pyrkii kestämään tiellä aiheuttamatta toisille vahinkoa.

Sen takia tällaista huomaavaisuutta pitäisi ottaa huomioon yleisesti ottaen teillä liikkuessa, kun meitä on monen tasoisia, ajoneuvot ovat erilaisia, toiset pääsevät kovemmin ja toiset hitaammin ja ajokyvyt ovat erilaisia. Sen takia kaikki seikat kun ottaa huomioon, ei voi tehdä hyvin kategorista lainsäädäntöä, jossa todetaan, että tuo on yläraja ja tämä on se alaraja tässä, pitää ajaa vähän nopeammin, vaan hitaammin et missään tapauksessa voi ajaa, koska sitten olet häiriöksi liikenteessä.

Sen takia minusta tätä ei pidä säätää. Tätähän voisi jatkaa eteenpäin miettimällä, entäs miten sitten jalkakäytävälläkin, pitäisikö sitten olla, että jos kävelee liian hitaasti, niin voisi saada sakot, kun on tulppana siinä, kun estää toisten, riskijalkaisten, menon siellä. Sen takia eiköhän meidän pidä antaa kaikkien kukkien kukkia, kun noudatetaan muuten näitä normeja, että ei aiheuteta toiselle häiriötä eikä vahinkoa, sitä ajattelua, että ei lähdetä enää tekemään lisää normeja, joista saa hyviä sakkokeinoja, joita jotkut voi sitten käyttää aika härskisti, koska poliiseissakin on monen tasoisia. Sen olen tullut huomaamaan.

Hanna-Leena  Hemming  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Salovaara perustaa tämän lakialoitteensa alinopeuden kieltämiseksi tähän seikkaan, että alinopeus estää liikennevirtaa. Kuitenkin perusteluissa mainitaan, että ajoneuvoluokkakohtaisen suurimman sallitun nopeuden tulisi jatkossakin olla sallittua tietysti, vaikka se olisi hitaampaa kuin muu liikenne. Näin ollen asuntovaunun, peräkärryn, veneen vetäjät esimerkiksi saisivat jatkossakin ajaa kahdeksaakymppiä, vaikka nopeusrajoitus jollakin tiellä oli 100 tai 120 kilometriä tunnissa.

Tämä johtaakin siihen, että pitää miettiä, mikä siinä hitaammin ajamisessa niin ärsyttävää on. Siinä oli se, niin kuin ed. Salovaara sanoi, että se aiheuttaa tarpeetonta ohittamista. Mikä ero on siinä, että ohitetaan tarpeettomasti hitaasti ajava verrattuna esimerkiksi asuntovaunun tai veneen vetäjään. (Ed. Pulliainen: Sitä juuri tarkoitin puheenvuorossani!) Minä en nähnyt siinä mitään muuta eroa kuin sen, että asuntovaunua ohitettaessa on vielä pidempi matka ohitettavana, jolloin tämä on suurempi riski kuin sen yhden henkilöauton ohittaminen, joka nyt sattuu ajamaan hitaammin. Mielestäni tämä perustelu ohittamisen vaarallisuudella on täysin ontuva eikä kelpaa siis mitenkään sakkoperusteeksi, että ohittaminen on vaarallista.

Ainoa, mikä erityisesti ärsyttää hitaasti ajavissa, on tietystikin, että voi ajatella jopa ikärasistisesti, että joku mummo tai vaari siellä vetää letkaa, mutta ei se mummo tai vaari, joka ajaa hitaasti, mitään letkaa vedä. Sen letkan vetäjä on se, joka ajaa siinä kakkosena, joka ajaa niin lähellä, että kukaan ei pääse siitä ohi kuin taas erityisen pitkän autojonon ohi ajamalla. Eli vika ei suinkaan ole siinä alinopeutta ajavassa vaan sen jälkeen ajavassa. Niinpä, jos lähdetään tieliikennelakiin jotain muutosta tekemään, täytyisikin kiinnittää huomiota siihen jonon kakkosena ajavaan, joka kerää jonoa nimenomaan, ei se hitaasti ajava. Hitaasti ajava voi väistää sivuun, hän voi ajaa vaikka kolmeakymppiä. Kyllä toisilla on oikeus ja mahdollisuus ohittaa ihan helposti niin kauan kuin kukaan muu ei ala sitä jonoa kerätä erityisesti enempää.

Toinen kohta, mihin täällä ei ole lainkaan toistaiseksi puututtu, on tämä nykyisessä tieliikennelaissakin oleva käsite "tarpeettomasti äkkiä jarruttamalla". Ihmettelen, että ed. Salovaara ei tähän puuttunut lainkaan. Mitä on tarpeettomasti äkkiä jarruttaminen? Kuka jarruttaa tarpeettomasti äkkiä missään kesken ajamista? Miten tätä äkkiä tarpeettomasti jarruttamista valvotaan ja miten siitä erityisesti sakotetaan? (Ed. Salovaara: Se on ollut 20 vuotta laissa!) Eli jos lähdetään lakiin tekemään muutoksia, olen aivan samaa mieltä kuin edellisessä lakialoitekeskustelussa ed. Salo, että tieliikennelaki vaatii todellakin täyden uudistamisen. Siellä on täysin käsittämättömiä asioita. Jos joku joskus pystyy osoittamaan, että joku on tarpeettomasti äkkiä jarruttanut ja teki sen vielä poliisin edessä ja tuli sitä varten sakotetuksi, niin sitten uskon, että on jokin järki tämmöisessä tekstissä.

Mutta liikennettä estävä ja haittaava ajo ja alinopeuden käsite on aivan käsittämätön ylipäätään lakialoitteena. Keskitytään mieluummin tutkimaan, mikä niitä oikeita vaarallisia ohitustilanteita sitten jatkossa aiheuttaa, ja ne eivät ole nämä alinopeutta ajavat, vaan kuten sanoin, kakkosena ajavat.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite 144, jonka ed. Pertti Salovaara on allekirjoittanut ensimmäisenä, on saanut todella mielenkiintoisia piirteitä. Jo heti syntyvaiheen aikana se sai julkisuudessa valtavan huomion osakseen. Ajattelin omassa puheenvuorossani hieman käsitellä liikennekulttuuria, mitä se meillä on. Ed. Salo tietysti, kun hän on siviiliammatiltaan poliisi, käsitteli sitä todella hyvin ja seikkaperäisesti.

Mutta kyllä meillä liikennekasvatuksessa on hyvin vahvasti muutostarpeita. Itse todella, niin kuin totesin jo edellisen lakialoitteen kohdalla, liikun suhteellisen paljon vuosittain liikenteessä ja pyrin ajamaan hyvin tasaista ajonopeutta. Siihen on ensinnäkin se syy, että jo polttoaineen kulutus autossa on optimaalinen siinä vaiheessa, kun ajonopeus on tasainen eikä siinä revitetä eikä kaasutella liian nopeasti ja liian vauhdikkaasti.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että tuolla kun ajaa teitä ja siellä on todellakin, niin kuin täällä on todettu, korkein sallittu ajonopeus laitettu tiekohtaisesti, onko se 80 kilometriä, 100 kilometriä, 120 kilometriä moottoriteillä — tuolta alueelta, mistä minä tulen, kaikki tiet ovat nyt tällä hetkellä talvinopeusrajoituksen alaisuudessa, ne ovat 80 kilometrin nopeusrajoituksen alaisia — kyllä jos siellä ajaa tätä 80:tä kilometriä, eli pyrkii ajamaan sitä optimaalista nopeutta, tietysti otettuna huomioon keli ja tilanne — sehän pitää meidän aina ottaa, joka kerta, huomioon, mikä on tilanne siellä liikenteessä, eikä pyrkiä ajamaan sen mukaan, että kun on sanottu siinä kyltissä, että siinä on 80 kilometriä — kyllä valitettavasti, jos pyrit ajamaan tätä tiekohtaista nopeutta keskimääräisesti hyvillä ajokeleillä, niin kyllä sinne peräpeiliin tulee hyvin nopeasti joku, joka ajaa ylinopeutta ja menee samassa silmänräpäyksessä edelle. No, ei siinä mitään, antaa mennä, mutta kun tämä kyseessä oleva ajaja välittömästi muutaman sadan metrin päästä lyö vilkun päälle ja kääntyy oikealle tai vasemmalle, silloin se aiheuttaa sen vaaratilanteen. Kun täällä on peräänkuulutettu tätä tarpeettomasti äkkiä jarruttamista, niin tämä on yksi sellainen esimerkki, mikä saattaa tulla eteen. Mutta kyllähän liikenne on yhteispeliä, ja niin kuin tuolla jo aiemmin totesin, "ennakoi tuleva tilanne", on todella tärkeää liikenteessä ja joustavuus ja turvallisuus ja tällainen toisen huomioon ottaminen.

Tässä lakialoitteessa periaatteessa, kun ed. Pertti Salovaara tämän esitti, eihän tässä todella ole kysymys kuin siitä, että vuodelta 81 olevaa tieliikennelain 24 §:ää täsmennetään: terminologiaa siitä, mikä on "aiheettoman hitaasti ajaminen". Eli tähän lakitekstiin on ainoastaan lisätty yksi sulku, jonka jälkeen on "alinopeus", joka on yhdyssana, ja sen jälkeen sulku kiinni, eli on sanottu, mitä se on.

Enkä minä usko, että tällä suurta merkitystä tulee olemaan, vaikka se menisikin läpi. Tuolla Etelä-Pohjanmaalla, mistä minä olen, tuskin kukaan syyllistyy alinopeuden ajamiseen, ei varmaankaan. Uskon sen, että jos minä siinä Evijärven raitilla ajan Pietarsaaren suuntaan ja ed. Salo olisi poliisinvaatteet päällä, siinä on kahdeksankymppiä tällä hetkellä, ja hän pysäyttäisi minut, niin tuskin hän antaisi sakkoa, vaikka minä kuuttakymppiä ajaisin, tuskin antaisi.

Mutta lehdestä luin erään jutun, jossa pikkupoika kertoi, kuinka hyvä heidän äitinsä on ajamaan — tämä Salovaaran lakialoite oli ollut lehdissä — ja hän oli kuullut sitten, että on huippuajajia, ja oli kertonut, että meidän äiti on niin hyvä ajamaan, että se ajaa aina kaikkien edellä ja muut seuraa jonossa sitä perässä — siinä tapauksessa Salo saattaisi harkita huomautuksen antamista.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Viime vuosina on puhuttu nimenomaan asenteiden kovenemisesta liikenteessä. Nykyelämän kiire ja hektisyys näkyvät liikenteessä valitettavan usein piittaamattomuutena muita tienkäyttäjiä kohtaan ja lisääntyvinä ylinopeuksina ja vakavina ulosajoina. Liikenneturva on juuri todennut liikenneturvallisuustyön kantaneen vihdoinkin hedelmää. Liikennekuolemien määrä on vähentynyt merkittävästi tänä vuonna. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan tammi—lokakuussa kuoli liikenteessä 290 henkilöä, mikä on noin 15 prosenttia edellistä vuotta vähemmän.

Arvoisa puhemies! Puheena olevassa lakialoitteessa halutaan nostaa esiin käsite alinopeus. Mielestäni jo puhuminen alinopeudesta vie tätä keskustelua väärään suuntaan ja antaa ikään kuin väärän signaalin. Riskikuljettajien, joista on varsin ansiokasta ja tuorettakin tutkimustietoa saatavilla, suurimpina rikkeinä ovat yleensä ylinopeus, humalassa-ajo tai turvavyöttä ajaminen. Nämä ovat liikenteen ydinongelmia, eikä poliisilla nykyisin valitettavasti ole tarpeeksi resursseja valvoa nykyistäkään tilaa. Häiritsevään hitaaseen ajoon voi jo nykyisen lain mukaan poliisi puuttua, mikäli se aiheuttaa haittaa ja vaaraa muulle liikenteelle. Mielestäni olisi myös epäloogista vaatia kuljettajaa, kuten täällä on jo monesti kuultu, ajamaan rangaistuksen uhalla kovempaa kuin mihin hänen taitonsa, kykynsä, mahdollisesti kalustonsa antaa mahdollisuuden.

Mielenkiintoinen tilanne syntyy, kun ed. Salovaaran aiemmin esittelemän lakialoitteen, tieliikennelain 37 §, mukaisesti hitaasti ajava tienkäyttäjä voisi halutessaan varoittaa muita tienkäyttäjiä ajostaan käyttämällä hätävilkkuja. Aloitteen 37 § sanoo: "Suuntavalojen hätävilkkukytkentää -- saa käyttää vain, jos ajoneuvo on onnettomuuden, vaurion tai muun pakottavan syyn johdosta jouduttu pysäyttämään sellaiseen paikkaan, jossa se voi aiheuttaa erityistä vaaraa muulle liikenteelle, tai tienkäyttäjä tahtoo erityisestä vaarasta muita tienkäyttäjiä varoittaa." Syyllistyisikö hän kuitenkin tämän lain mukaiseen sakotettavaan alinopeudella ajamiseen? Lisäksi täytyy muistaa, että näyttökynnys on alinopeus-käsitteen kanssa hyvin ongelmallinen. Miten viranomainen todistaa, että autoilija on tilanteessa ajanut alinopeutta, kun ei aloitteen mukaan kuitenkaan ole tarkoitus määritellä alinopeudelle rajoja?

Arvoisa puhemies! Jokainen meistä varmaan joskus autoillessaan, moottoriajoneuvoa käyttäessään, sadattelee hitaasti liikkujaa. Mielestäni kaikesta ei kuitenkaan tule säätää lailla. Kysehän on viime kädessä huomaavaisuudesta toista tielläliikkujaa kohtaan. Tilaa tulee aina antaa, jos taakse on muodostunut jonoa syystä tai toisesta. Tässäkin on kyse enemmän asennekasvatuksen tarpeesta kuin tiukemman lain tarpeesta.

Pertti Salovaara  /kesk:

Arvoisa puhemies! On totta, että liikenteessä tarvitaan asennekasvatusta, ja siihen meistä jokainen on oikea henkilö, koska me olemme, suurin osa meistä, vanhempia ja se on ennen kaikkea vanhempien vastuulla oleva asia. Mutta muutamia kommentteja käydystä keskustelusta.

Ensinnäkin ed. Virén ilmeisesti tietämättään kannattaa tekemääni lakialoitetta, koska hän osui siinä naulankantaan, että taustapeilit ovat varsin oivallinen väline. Juuri niiden käyttöön ja niitten kautta liikenteen tarkkailuun tällä aloitteella ennen kaikkea tähdätäänkin. Rangaistuskäytäntöön, sanottakoon se kerran vielä, ei tässä aloitteessa esitetä minkäänlaisia muutoksia. Kyseessä siis on aloite, joka antaa virkavallalle mahdollisuuden tulkita vahvemmin tieliikennelakia.

Ed. Pulliaiselle: Kelin ja ajotaidon huomioon ottaminen tarkoittaa oikeaa tilannenopeutta.

Tämä ei myöskään ole mikään liikenteen yleiskeskustelu. On totta kai täysin päivänselvää, että liikenteessä on hyvin paljon myöskin sellaisia asioita, jotka ovat turvallisuusriskejä, suuria sellaisia, mutta kun ne pääasiassa on yksiselitteisesti ja hyvin tieliikennelaissa otettu nykyisin jo huomioon, ei niihin tarvitse pääosin enää lailla puuttua ja niihin syyllistymisistä sanktiointi on yleisesti ottaen aika selvä asia.

Mutta yhtä asiaa en ymmärrä: Jos me kiinnitämme huomiota alinopeuksiin, millä tavalla alinopeudet ovat yhteismitallisia ylinopeuksien kanssa? Onhan meillä nyt, hyvänen aika, sentään olemassa, niin kuin täällä on monta kertaa sanottu, oma järki, jota liikenteessä kannattaa käyttää, mikäli keli esimerkiksi antaa siihen aihetta tai omat ajotaidot. Sen lisäksi meillä on myöskin omat tiekohtaiset nopeusrajoitukset, joita luonnollisestikin meidän on noudatettava.

En ole varma, omistaako ed. Hemming ajokorttia, mutta emmehän me nyt voi tehdä sitä, että esimerkiksi matkailuajoneuvoyhdistelmien edellytettäisiin ajavan samaa liikennevirtaa esimerkiksi 100 kilometrin nopeusalueella muiden tielläliikkujien kanssa, koska tässä tapauksessa tulevat jo fysiikan lait vastaan. Ne ovat silloin, kun ajoneuvon perään on kytketty jokin yhdistelmä, aivan toiset kuin sellaisissa tapauksissa, joissa ajoneuvo menee ikään kuin yksin siihen mitään kytkemättä.

Aloitteeni ei koske myöskään vain henkilöautoja. Kyllä tämä koskee kaikkia tiellä liikkuvia ajoneuvoja, siis mikäli tilanne on se, että niiden ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus ei niitä pois asiasta sulje.

Tieliikenteessä tarvitaan huomattavasti enemmän huomaavaisuutta muita tielläliikkujia kohtaan. Jotta me emme nyt syyllistyisi niin sanottuun alinopeuteen, me voimme tehdä jonkun näistä seuraavista kolmesta seikasta: Me voimme reittivalinnalla välttää sellaisia tieosuuksia, joilla on odotettavissa, että alinopeuden mukanaan tuomat ongelmat kumuloituvat ja niin ikään onnettomuusriski kasvaa, koska alinopeus tapahtuu pääasiassa pääteillä ja niiden vieressä yleensä on olemassa niin sanottu vanha tie. Me voimme tehdä sen aikatauluvalinnoilla, mikäli siihen on mahdollisuus. Kolmas, kaikkein tärkein, seikka on se, että me voimme välttää alinopeuteen syyllistymistä päästämällä aika ajoin taakse kertyneen jonon ohitse. Tämän me havaitsemme taustapeilistä. Tämä johtaa sujuvampaan liikenteeseen.

Kyllähän me voimme tutkia, mikä liikenteessä onnettomuuksia aiheuttaa, ja niin kannattaa myöskin ennen kaikkea tehdä, mutta eräs seikka, mikä meiltä usein jää huomioimatta, ovat liikenteen tunneseikat, ne emotionaaliset seikat, jotka meitä jokaista autoilijaa ohjaavat, koska mekin olemme vain ihmisiä. Kun toisten autoilijoitten huomioon ottaminen liikenteessä kasvaa, kokonaisuus paranee, liikenteestä tulee paremmin yhteispeliä, koska liikenteessä olemisen korkein prioriteetti, kaikkein tärkein tehtävä on se, että autoilija ja hänen kanssa-autoilijansa pääsevät kotiin turvallisesti. Se on se kaikkein korkein prioriteetti.

Kerrataan nyt vielä loppuun, missä tilanteessa siis tämä alinopeus todella ilmenee. Se ilmenee siis sellaisilla teillä, jotka ovat niin sanotusti pääväyliä, suurista asutuskeskuksista ulostulevia reittejä, sellaiseen aikaan, kun liikennemäärät niillä ovat poikkeuksellisen suuria. Esimerkiksi ed. Oinosen ja ed. Esa Lahtelan vaalipiirissä ei edes ole tällaisia tieosuuksia ja kellonaikoja, joten sen puolesta ei ole mitään syytä huoleen. Ennen kaikkea, niin kuin tiedämme, suurin osa tieonnettomuuksista sattuu päiväsaikaan kuivalla kelillä, hyvien olosuhteiden vallitessa ja pääasiassa nimenomaan kesäkuukausina. Tämä on kesäviikonloppuihin painottuva ongelma.

Yleensäkin ottaen, mikä täällä on monta kertaa todettu, asiasta on paljon keskusteltu niin täällä kuin myöskin lehtien palstoilla ja julkisuudessa muutenkin. Uskon tämän olleen hyväksi, uskon tämän olleen hyväksi liikenneturvallisuuden kannalta, koska uskon vakaasti erään sosiologin, kohta tohtoriksi väittelevän henkilön, teesiin, henkilön joka on muuten tutkinut nuorten miesten häiriökäyttäytymistä liikenteessä. Hän on tutkinut sitä, mitä tapahtuu nuoren ihmisen päässä, kun hän rikkoo tieliikennelakia tietoisesti. Hän on nimittäin sitä mieltä, että mitä enemmän liikenteestä ja liikenneturvallisuudesta kollektiivisesti keskustellaan, sen turvallisemmaksi liikenne myöskin muuttuu, koska kun me niin teemme, silloin me myöskin kukin omalta kohdaltamme uudestaan arvioimme meidän turvallisemman liikenteen perustat, ja tämä keskustelu on minusta ollut erittäin paikallaan kyllä palvelemaan tätä päämäärää.

On myöskin totta, että liikenteessä pitää ottaa huomioon hitaammat autoilijat. Mutta heittäisin kysymyksen, mikä on se piste, jossa yksi autoilija sanelee sen, miten tuhat ajaa, ja puolestaan hänen huomioon ottamisellaan aiheutuu enemmän turvallisuutta vaarantavia vaaratekijöitä kuin sillä että tieliikennelaki antaisi — voisiko kuvitella — viestiä myös tälle yhdelle autoilijalle, miten hänen ajokäyttäytymisensä olisi muututtava muita tienkäyttäjiä huomioivampaan suuntaan.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Salovaaralla oli hyvä kysymys, miten tienkäyttäjän asenteet muuttuvat muita huomioivampaan suuntaan. Tässähän on kysymys asenteista liikenteessä hyvinkin paljon ja myös lain noudattamisesta.

Tämä aloite äsken jo sai kohdaltani hylkäysesityksen, ja edelleen olen samalla kannalla, entistäkin selkeämmin, jos sitä voi olla, koska koen, että ainakaan minä tieliikenteessä 34 vuoden urani aikana en ole koskaan joutunut ongelmiin sen takia, että joku ajaisi alinopeutta. Muutamia kertoja — en onneksi kuitenkaan kovin montaa, mutta muutamia kertoja — olen joutunut vaaratilanteisiin sen takia, että joku on ajanut ylinopeutta. Näin ollen näen, että ongelma meillä ei ole kyllä missään tapauksessa nämä alinopeudet. Ongelmat ovat jossakin muualla, ehkä omassa itsessä, että kokee sen kanssa-autoilijan, joka ajaa hitaammin, tuppaavan ja tulppaavan liikennettä. Näitä tuntemuksiahan tietysti on itse kullakin, mutta silloin sopii ajatella omaa käyttäytymistään, olisiko tilanne parempi, jos olisi lähtenyt vähän aikaisemmin liikenteeseen, olisiko kenties voinut ennakoida, että nyt on ruuhkaa. Yleensä tilanteet korjautuvat sillä, että lähdössä varaa 10—15 minuuttia pitkällekin matkalle enemmän aikaa; se poistaa yleensä hyvin paljon stressiä tien päältä, elikkä asenteista on tässä kysymys. Meillä on semmoinen asenne, että kun tien päälle mennään, niin siellä pitää mennä hirveän lujaa, juuri niin lujaa kuin minä tahdon, eikä ajatella toisia.

Onneksi meillä on lainsäädäntö tullut, joka on säätänyt nämä nopeudet. 70-luvun puolivälissä tulivat yleiset kattonopeudet. Muistan ajan, kun ei näitä yleisiä kattonopeuksia ollut. Oli tilanne Keuruulla uudella Valtatie 23:lla. Olin palokunnan mukana hälytysajossa olevassa autossa. Menimme kohti tulipaloa ja ajoimme tätä valtatietä niin paljon kuin kyseisellä ykkösautolla silloin pääsi hyvällä tiellä. Huolimatta hälytysajoneuvon merkeistä siitä tuli tulppa liikenteessä. Juhannusaaton liikenne tulppautui kymmenien autojen mittaiseksi jonoksi. Jotkut yrittivät siellä ohitella, mutta sitten kun huomasivat, että on sinivilkkuauto hälytyssireenit päällä menossa edellä, niin eivät kehdanneet ohittaa. Melkein yritti aika moni auto, mutta sitten kuljettaja huomasi, että on hälytysajoneuvo edessä, joka menee niin paljon, kuin tie sallii ja autolla pääsee. Tässä tapauksessa tie salli, oli hyvä tie. Tämä oli kulttuuri silloin, kun ei ollut näitä yleisiä rajoituksia vielä 70-luvun alkupuolella.

On hyvä, että ovat tulleet nämä liikennenopeusrajoitukset. Yhtään liikennemerkkiä ei ole turhaan asetettu. (Ed. Virén: Kyllä on!) — No, voi olla, että jossakin joku on, mutta nopeusrajoitukset eivät välttämättä niitä ole. Niitten tarkoitus on se, että tiellä pärjää myöskin heikommin liikkuva. Väitän näin, että jos itse luulee olevansa muita parempi autoilija, niin pitäisi sitä enemmän ottaa huomioon ne, joiden luulee olevan itseään heikompia. Joskus psykologien tutkimukset ovat osoittaneet, että asenteella "minä olen muita parempi autoilija" tapahtuvat myöskin useimmat liikenneonnettomuudet.

Edelleen on fysikaalinen tosiasia, että auto 80 kilometrin tuntinopeudesta pysähtyy siinä, missä 120:tä kilometriä tunnissa ajava auto menee vielä 80:tä kilometriä. Tämä on yllättävä fysikaalinen mekaniikan laki, mutta näin se vain on. Silloin kun ajonopeus on kovin suuri, kuljettajan havaintokenttä kapenee. Hän ei pysty havaitsemaan niin tehokkaasti sivulta tulevia ärsykkeitä. Eli meillä on ihan hyvään haluttu pyrkiä siinä, että on liikennenopeuksia rajoitettu. Kyllähän tuona villinä aikana, jolloin oli vain paikalliset tieliikenteen asettamat liikennerajoitukset eikä yleisiä rajoituksia, kuoli pienen pitäjän verran, tuommoisen tuhannen hengen asukkaan pitäjän verran, liikenteessä kansalaisia. Tästä on päästy jo paljon pienempiin uhrimääriin onneksi, mutta jokainen onnettomuus ja jokainen uhri on valitettavasti raskaasti liikaa.

Väitän edelleen, että ongelma on ennen kaikkea ylinopeudet ja rattijuoppous. Valitettavasti poliisin voimavarat eivät riitä edes näitten tuhoisien, onnettomuuksia aiheuttavien syiden valvontaan. Perin ongelmallista olisi valvoa sitten näitä niin sanotulla alinopeudella ajavia, kun sen havaitsemiseen ei olisi sen kaltaisia edellytyksiä, kuin on ylinopeuksien havaitsemiseen. Jos meille tulisi ajatus, että liian hitaasti ajavat on nyt sanktioitu aivan erityisellä käsitteellä alinopeus, tämä tekisi asenteissa tietyn etuoikeuden liikenteessä etuilijoiden hyväksi. He katsoisivat aina, että tuo edellä ajava on se hidastelija ja rikkoo lakia. Elikkä tämä on se ongelma, mihin tässä tultaisiin. Valitettavasti liikenneasenteet tulisivat rajusti kovenemaan ja vaikutus kansaan olisi sitä kautta kielteinen ja saattaisi aiheuttaa sen, että osa ihmisiä, joiden välttämättä tarvitsee liikkua autolla, lähtisi vierastamaan niin paljon, ettei arvaisi tuonne liikenteeseen lähteäkään.

Ed. Salo poliisimiehenä käytti erittäin asiantuntevan poliisin puheenvuoron, ja uskon, että jos virkavaltana on ed. Salon kaltainen humaani, kokenut poliisimies, mitään ongelmia ei turhan takia poliisin ja kansalaisten välille synny missään tilanteessa. Mutta jos on nuori, kokematon — ja saattaisi olla vielä vanhempikin — poliisimies, joka ei olisi sillä tavalla asiallinen kuten poliisimiesedustaja Salo, saattaisi jopa tämänkin pykälän kanssa tulla ikäviä konfliktitilanteita.

Jos sitten ajatellaan, että meillä on jo nyt riittävä lainsäädäntö, miksi tarvitaan uusia lakeja? Mielipiteeni on monissa asioissa ollut se, että ei turhia lakeja. Sanoin aikanaan muun muassa, kun meillä on tämä kännykänkäyttökielto, että tämäkin asia voitaisiin hoitaa paremmin kasvatuksella ja jollakin muulla kuin lainsäädännöllä. Mutta tässä nimenomaan olisi selkeästi kyseessä lainsäädäntö, jossa ei mitään myönteistä olisi. Meidän pitäisi harkita, ovatko jotkut asiat hoidettavissa ihan jollakin muulla kuin lainsäädännöllä. Uskon, että ajo-opetuksella, jos opetetaan oikeita asenteita, joustavuutta, myös sitä edustajakollega Salovaaran kaipaamaa peiliin katsomista, paljon korjataan tilanteita. Mutta meillä on nyt kyllä semmoinen villi kaahailun laki enemmänkin liikenteessä, että se peiliin katsominenkaan ei osoita muuta kuin sen, että jono on takana. Jos noudattaa liikennesääntöjä ja vielä sitä muutaman prosentin ylitystäkin liikenteen ajonopeuksissa, siitä huolimatta on yleensä takana jono, joka pyrkii kiilailemaan ohitse. Nämä vaaralliset ohitukset ovat todella se hengenvaarallinen momentti, ja ne pitäisi saada pois liikenteestä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että meillä kehitetään turvallista liikennettä, huomaavaisuutta liikenteessä muilla keinoilla kuin tällä lakialoitteella.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa luotan asiantuntijoihin, lähinnä monien liikennettä valvovien poliisien näkemyksiin, sekä omiin kokemuksiini. Itse en ole kokenut niin sanottua alinopeutta ainakaan suureksi ongelmaksi. Minusta poliisimiehen näkökulman tähän asiaan toi hyvin ed. Lasse Virén. Näillä perusteilla en pidä tarpeellisena sitä, että alinopeutta ryhdytään lainsäädännöllä määrittelemään. Mutta keskustelu asiasta on kuitenkin ollut hyvä, ja liikennevalistusta on tullut ainakin eduskuntaan ja varmasti tiedotusvälineiden kautta muillekin tienkäyttäjille.

Arvoisa puhemies! Ed. Salovaara on osoittanut mielestäni uutena edustajana rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta lakiesityksessään. Hänen pyrkimyksensä on myös varmasti vilpitön ja hyvää tarkoittava, mutta toteuttamiskelpoinen lakiesitys ei valitettavasti ole.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulin vielä toisenkin kerran puhujakorokkeelle analysoimaan tätä keskustelua. Mielestäni, ed. Salovaara, siitä huolimatta, että tämä teidän lakialoitteenne ei mahdollisesti mene läpi, olette tehnyt nyt jo palveluksen suomalaiselle yhteiskunnalle, kun olette tehnyt tämän räväkän aloitteen ja saanut liikennekeskustelun aikaan. Huomaan, että siitä on ollut kymmenittäin sivuja meidän laajalevikkisissäkin lehdissä, joissa tästä asiasta puhutaan ja sitä pohditaan. Hyvä niin.

Mutta näin vihjeeksi jatkoon: Jos olisitte tehnyt tästä lakialoitteen, jossa olisi kerrottu, että ajoneuvon kuljettajan on riittävän usein tarkkailtava taustapeilistään takaa tulevaa liikennettä, ja jos hän ilman hyväksyttävää syytä ajaa huomattavasti muuta liikennettä hitaammin, on hänen annettava takaa tulevalle liikenteelle esteetön kulku, saisitte yksimielisen kannatuksen täällä salissa.

Näin pienestä se on kiinni, kuinka nämä määritelmät menevät, koska hitaasti ajaminen on hyväksyttävää, kun siihen on hyväksyttävä syy. Se voi olla kokemattomuus, se voi olla ikä, se voi olla ajoneuvon kunto tai jokin muu hyväksyttävä syy, joka tulee ilmi silloin, kun kuljettajaa puhutellaan: ei voi sen ja sen takia ajaa kovempaa, kun tilanne on tämä ja tämä. Mutta jos tekee sen ilman hyväksyttävää syytä ja esimerkiksi haluaa niskoitella — että minäpä ajan sellaista nopeutta kuin minä itse haluan ja nuo 5 000 ajoneuvoa pysyvät tuolla takana, jotka menisivät kesämökille huomattavasti nopeampaa vauhtia — se ei ole hyväksyttävää, ja silloin täyttyy tämä ed. Salovaaran alinopeuden käsite.

Nämä pitäisi tässä erottaa toisistaan ja myöskin liikennevirta. Meidän tieliikennelaissa ei ole määritelty ollenkaan sellaista keskeistä käsitettä kuin liikennevirta, mitä sillä tarkoitetaan. Ihan niin kuin ed. Salovaara totesi, saattaa olla, että Keski-Suomen sivuteillä liikennevirtoja ei edes ole, mihin tätä voitaisiin soveltaakaan. Mutta sitten taas pääteillä, missä on paljon ajoneuvoja, liikennevirrat ovat ilmeiset. Vielä haluan teille oikein kädestä pitäen selostaa: Liikennevirta tarkoittaa ajoneuvojen tiuhaa virtaa samaan suuntaan. Yleensä on niin, että vastakkaisesta suunnasta tulee myöskin liikennevirta.

Jos ajoneuvojen nopeusero on suuri, se aiheuttaa sen, että ajoneuvot lähtevät puikkimaan ja ohittamaan toisia ajoneuvoja. Nämä ovat niitä riskitilanteita. Monesti joka on ajanut kymmeniä kilometrejä selvästi hitaamman ajoneuvon takana, arvioi, mistä minä löydän nyt sen sopivan paikan, tuleeko keltaista viivaa, onko näkemäestettä, koska minä ohitan. Jos vastaantuleva liikenne on vilkasta, turvallisen ohituspaikan löytäminen on todella hankalaa. Se on se riski, josta syntyy niitä onnettomuuksia. Eli siinä mielessä ed. Salovaaran aloite on ihan kannatettava. Sillä pyritään vähentämään tieliikenneonnettomuuksia, vähentämään ylimääräisiä jarrutustilanteita ja vähentämään liikenneriskitilanteita.

Näin tämä pitäisi ymmärtää, mutta tarvitaanko tätä alinopeuden määritelmää? Saksa, joka on tietenkin kuuluisa autoilumaa, samoin Ruotsi, jossa liikennekulttuuri on erittäin hyvä, ovat päätyneet siihen, että on hyvä, että määritellään tämä alinopeus. Ed. Salovaara on tuonut sen esille, että näin voitaisiin tehdä myöskin Suomessa. Mutta kaikki tämä polemiikki ja julkisuus johtuu siitä, että tämä asia on haluttu käsittää väärin, ikään kuin ei olisi sallittua ajaa liikenteessä hiljaa, jos siihen on perusteltua syytä. Totta kai on, koska sehän on kaikkein turvallisinta menoa, mutta täytyy ottaa huomioon muut tienkäyttäjät ja katsoa, että omalla toiminnallaan ei aiheuta vaaraa muille. Tämä on tämän keskeinen sisältö.

Sanon edelleenkin, että nykyisenkin lain kanssa pärjätään, mutta varmaan tämä keskustelu ohjaa siihen suuntaan, että näihin myöskin puututaan. Tiedän esimerkiksi, että kesäisin Helsingissä liikennepoliisi ja liikkuva poliisi valvovat pääteiden jonojen muodostumista ja näitä liikennevirtoja helikopterista, tuolta ilmasta. Jos siellä on selvästi muita hitaammin menevä ajoneuvo, ohjataan partioauto sinne ja käsketään plokata se pois ja katsoa, mikä on tilanne ja aiheuttaako joku ajoneuvo ilman hyväksyttävää syytä takaa tulevalle jonoja ja ohitustarvetta. Tällä perusteella minä katson, että ed. Salovaaran aloite on liikenneturvallisuutta edistävä ja sinänsä se on kannatettava.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta on nyt keskusteltu aika paljon, ja täällä on muutamia hyviä esimerkkejä. Ed. Oinonen otti esille aloittelevat kuljettajat, joilla ei ole kokemusta paljonkaan. Totta kai näillekin pitää suoda oikeus mennä myös moottoritielle jossain vaiheessa kokeilemaan ja ottamaan tuntumaa. Ei ole tietysti mielekästä se, että he rupeaisivat heti kaahaamaan siellä, vaan ajaisivat pikkuisen varovaisemmin. (Ed. Salo: Oikea kaista, ei vasen!) — Oikea kaista. Moottoritieajamisessa on, niin kuin edustajakollega Salo sanoi, hyvä käyttää oikeata kaistaa. Joskus täytyy ihmetelläkin sitä esimerkiksi, kun Lahteen päin ajaa, että kun siellä on kolme kaistaa, kaksi vasemmanpuoleista on kyllä hyvin käytössä, mutta se oikea kaista, jota minä käytän, on hyvin useasti tyhjä ja sitä pitkin pääsee mukavasti.

Ed. Ahonen otti minusta ehkä sen asian ytimen esille, mitä ed. Salovaara ei ole ehkä kuitenkaan ajatellut, mutta se on tässä ajan saatossa tullut esille, että liikennekasvatusta — taustapeiliin katsomista ja kaikkea muuta — pitäisi huomioida ja tätä kautta ottaa toisten huomioiminen koko keskustelussa mukaan. En pidä sitä mitenkään ongelmana, että ajetaan liian hiljaa. Päinvastoin, niin kuin joku sanoi, ylinopeudet ovat paljon rasittavammat ja raaemmat tapaukset.

Jos ottaa pienen kevennyksen tähän loppuun, niin meidän naapurikunnassa oli eläinlääkäri, joka piti itseään oikein hyvänä ajajana. Se hyvyys ehkä johtui siitä, että hän ajoi kovaa paikasta toiseen. Mutta yksi pappa siellä oli eläinlääkärin mielestä vielä parempi, joka ajoi tiellä niin, että eläinlääkärikään ei päässyt siitä ohi. Syy oli sitten se, mikä tämänkin asian ytimenä varmaan on, että ei oikeastaan tiennyt, kummalta puolelta sen papan olisi ohittanut, kun se yleensä keskellä tietä ajoi eikä huomioinut muita tienkäyttäjiä.

Periaatteessa katson, että ed. Salovaaran molemmat lakialoitteet, niin edellinen kuin tämäkin, ovat näpertelyä selvien asioiden parissa.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu aika pitkälle osoittaa sen, mimmoisia me suomalaiset olemme tuolla liikenteessä ylipäätänsä. Varmaan täällä on 200 mielipidettä, kun 200 ihmistä on olemassa. Liikenteessä on sama juttu. Toisaalta taisi joku edustaja mainita sen, että tämä on asia, mikä on riittävän yksinkertainen, jotta kaikki voivat siitä puhua näinkin pitkään. Tietysti liikenne on semmoista, että kaikki ollaan ammattilaisia. Jokaisella on oma mielipide.

Arvoisa puhemies! Juuri sen takia minä olen täällä ... (Välihuuto) En ole ensinnäkään tästä asiasta vielä tämän lakialoitteen kohdalla puhunut. Ed. Salovaaran edellisen lakialoitteen kohdalla toki mainitsin tästäkin asiasta ja ed. Salovaaran aloitteen silloin tyrmäsin.

Ensinnäkin täällä on tullut puheenvuoroja laidasta laitaan. Toteaisin tässä yhteydessä, että ehkä, aivan kuten ed. Harkimo totesi, huomaavaisuus on asia, mikä pitäisi ottaa liikenteessä huomioon. Tämä lakialoite on siinä mielessä turha. Ehkä pitäisi tehdä lakialoite siitä, että huomaavaisuus liikenteessä on pakollinen. Aivan niin kuin ed. Salo totesi, Saksassa ja Ruotsissa se on korvien välissä, varmaan jo äidinmaidossa tullut, koska siellä se on aivan toista luokkaa. Kaikki me huomaamme mennessämme rapakon toiselle puolelle, että se liikennekulttuuri on toista luokkaa. Ehkä siellä on sitten lakiin kirjoitettu, että pitää olla huomaavainen liikenteessä.

Mutta kun näin ei Suomessa ole ja sitä lakialoitetta ei kukaan ole vielä kirjoittanut, niin minä olen miettinyt ja kuunnellut tätä keskustelua ja olen mennyt itseeni niin sanotusti ja tilanteeseen, missä liikenteessä olen. Kun otetaan huomioon vielä se, että Suomessa on niin alhaiset nopeusrajoitukset kuin on — tässä yhteydessä totean, että monessakin tilanteessa voisi olla 10—20 kilometriä tunnissa nopeutta lisää lain salliessa niin, mutta ei niin ole — kyllä niitä nopeusrajoituksia pitäisi kaikkien kyetä noudattamaan. Jos ei kykene, niin sitten ei ehkä ole oikeutettu kantamaan sitä korttia taskussa, tai sitten jos ei auto kykene niitä nopeuksia kulkemaan, ehkä sitä ei ole oikeutettu käyttämään liikenteessäkään. Suomalaiset ovat lainkuuliaista kansaa, sen olemme tänäänkin kuulleet. Ehkä sen takia tästäkin asiasta joudutaan siihen, että kun se huomaavaisuus puuttuu, tehdään sitten lain kautta.

Arvoisa puhemies! Olen keskustelun perusteella kallistunut kannattamaan ed. Salovaaran tekemään lakialoitetta. Kiitoksia edustajakollegoille, he ovat valaisseet. Samoista syistä, jotka ed. Salo tuossa totesi, tämä lakialoite on monella tavalla kannatettava. Tosiasiahan on kuitenkin se, että liikenteessä ajaessamme usein harmittelemme ja sadattelemme sitä, mimmoisen vaaran aiheuttavat ne, jotka tietoisesti ajavat alinopeutta eivätkä huomioi kanssa-autoilijoita väistämällä sivuun. Tätä ihmiset, suomalaiset autoilijat, eivät ole oivaltaneet. Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin alussa, kun olen ajatellut täällä ja miettinyt liikennekäyttäytymistä ja omia tilanteitani siellä, niin ehkä olisi kovin outoa, kun olen kovasti arvostellut juuri näin käyttäytyviä autoilijoita, jos en tässä yhteydessä kannattaisi ed. Salovaaran lakialoitetta. Se on aidosti ihan paikallaan ja hyvä.

Arvoisa puhemies! Jos ja kun tämä lakialoite ei valiokunnassa saa riittävää kannatusta, niin kannustan ed. Salovaaraa tekemään seuraavaksi lakialoitteen pakollisesta huomaavaisuudesta liikenteessä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkinen muutti mielipidettään, minä en sitä muuta. Tämä keskustelu ei ole antanut mitään aineksia mielipiteen muuttamiseen.

Totean aivan lyhyesti sen, että kun täällä on todettu, että ed. Salovaara on rohkea ja vilpitön, ne ovat aivan oikeita havaintoja, ei siinä mitään, ja näin täytyy asennoituakin tällaisiin asioihin, mutta tämänkin keskustelun perusteella on aivan selvä asia, että kun on kysymys suomen kielestä ja siitä, mitä sana "alinopeus" viestittää kansalaisille, niin nimenomaan käsitteen "alinopeus" tai sanan "alinopeus" lanseeraaminen tällaisessa yhteydessä antaa väärän signaalin kansalaisille siinä kielimaailmassa, jossa me tällä hetkellä elämme. Se asia, mikä tässä on olennaista, on sanottu voimassa olevassa laissa, se on ollut siinä jo parikymmentä vuotta, ja se asia on ihan ok. Se riittää täydellisesti, ja se liikennevalistus, jota ed. Salo on tässä harjoittanut, riittää myöskin täydentämään sitä asiaa.

Sitten täällä on viitattu tähän naistutkijaan, joka täällä eduskunnassakin on viihtynyt aika hyvin. Hänen nimensä on Heli Vaaranen. On hyvä, että hänen nimensä mainitaan täällä pöytäkirjassa, koska hän on ansainnut sen huomion osakseen, koska on täällä tehnyt tätä väitöskirjatyötä.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Olen suorastaan masentunut siitä, että ed. Salovaara ottaa tällaisen patronizing-asenteen, että voi naisraukkaa, onkohan sillä edes ajokorttia. Sillä naisella on nimittäin ajokortti, sillä on autokin, se ajaa säännöllisesti. Se nainen on myös vetänyt esimerkiksi venettä niin, että veneen mastoineen kuljetuksen mitta on ollut 12 metriä. Se nainen on vetänyt sitä myöskin moottoritiellä, missä liikenne kulkee muuten sataakahtakymmpiä ja se nainen on joutunut ajamaan kahdeksaakymppiä. Kun nyt tätä alinopeus-termiä siis yhä edelleen ajetaan siksi läpi, että puhutaan liikenneriskeistä ja ohitustarpeen vähentämisestä, niin miten tämä nainen siellä Tampereen moottoritiellä on vähempi riski kuin se hitaasti muuten vaan ajava mies tai nainen?

Ed. Tapani Mäkinen sanoi, että nämä hitaampaa nopeutta ajavat eivät olisi oikeutettuja ajamaan liikenteessä, jos eivät pysy mukana liikennevirrassa. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että asuntovaununvetäjät, peräkärrynvetäjät, veneenvetäjät, miehet ja naiset, (Ed. Salo: Traktorit! — Ed. Mäkinen: Poikkeuksia on aina!) ajavat hitaammin kuin muu liikennevirta ja heidät on pakko ohittaa, vaikka he ajavatkin juuri sitä heille parhaaksi katsottua nopeutta. Jos suvaitsevaisuus, toisten huomioon ottaminen, ei riitä, niin jouduttaneen sitten näihin alinopeus-termeihin, mutta se vie sitten myöskin nämä veneenvetäjät ja asuntovaununvetäjät ja peräkärrynvetäjät, kaikki, pois sieltä liikenteestä, koska ei heillä ole yhtään sen parempaa oikeutta ajaa hitaasti kuin jollain mökinmummolla tai muuten vaan hitaasti ajavalla. (Ed. Salo: Heillä on ajoneuvokohtainen rajoitus!) — Antaa olla, mutta syy on aivan sama: ohitustarve tulee siitä, että joku ajaa hitaammin. Eli minusta tämä ei ole kestävä peruste.

Ed. Salovaara sanoi, ettei ole oikein, että yksi autoilija sanelee tuhansien autojen vauhdin. Ei olekaan oikein, mutta mitä se kakkosena siellä autojonossa oleva tekee, miksei se aja ohi? Sehän sen liikennevaaran aiheuttaa, ei se yksi hitaasti ajava, jonka auton pituus on ehkä 5 metriä. Kyllä sen ohi pääsee hirveän hyvin, jos ei siinä perässä puskurissa roiku kukaan. Minusta se kakkosena ajava on se ongelma eikä se yksi hitaasti ajava.

Ed. Salovaara perusteli, että reittivalinnalla tai aikatauluvalinnalla pystyisi vaikuttamaan, kun ne hitaasti ajavat eivät lähtisi liikenteeseen, jos on ruuhkaa tiedossa, eivätkä ajaisi siellä moottoritiellä taikka muilla teillä, joilla sitä ruuhkaa tulee. Mutta jos minä olisin matkalla vaikka synnytyssairaalaan enkä kestäisi vauhtia kuoppaisen tien takia kuin 30 kilometriä tunnissa, niin pyytäisin miestäni laittamaan jopa hätävilkut päälle, että ajakaa ohi vaan, me menemme nyt juuri tätä vauhtia eikä yhtään sen enempää, vaikka kuinka liikennevirta vaatisi jotain muuta.

Kyllä tämä niin heikoilla perusteilla on menossa nyt eteenpäin, että ihmettelen, että tätä yksikään ihminen täällä salissa kannattaa. Näillä perusteilla se ei mene läpi. Se menee ehkä joillain toisilla perusteilla. Pyydän kuitenkin, että huomio kiinnitettäisiin siihen toisten autoilijoitten huomioon ottamiseen, mikä tarve heillä on ajaa hitaammin. Ohitustarpeen vähentäminen ei riitä tämän asian eteenpäinviemiseksi millään tavalla.

Esko  Ahonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut todella vilkasta ja monessa mielessä tuollaista, sanotaan, lumimyrskyn aiheuttamaa pyryä. Kun tuossa ed. Hemming totesi, että on aiheettoman hitaasti ajava, niin toteaisin hänelle, että asuntovaunu, traktori, mopo ja peräkärry eivät aja aiheettoman hitaasti. Niillä on ajoneuvokohtaiset nopeusrajoitukset (Ed. Hemming: Ne aiheuttavat ohitustarpeen!) — ja aiheuttavat tietysti, niin kuin toteatte, ohitustarpeen — mutta ne antavat joustavasti liikenteelle tilaa siellä ajoletkassa. Tästähän tässä on kysymys.

Minusta ed. Salo käytti todella hyvän puheenvuoron tuossa ja totesi, että jos tässä lakialoitteessa olisi käytetty sanontaa "riittävän usein taustapeiliin katsomalla ja joustavasti antamalla liikenteelle tilaa", niin tämä lakialoite olisi saanut tässä 200 kansanedustajan salissa takuuvarmasti sataprosenttisen kannatuksen. Tämä lakialoite on ymmärretty täysin väärin.

Tärkeintä tässä ed. Salovaaran lakialoitteessa on tähän asti ollut se, että me olemme saaneet syntymään riittävän voimakkaan keskustelun liikennekulttuurista. Se on tärkeintä. Siinä mielessä nostan todella hattua ed. Salovaaralle, että hän lähti tätä lakialoitetta tekemään, ja peräänkuulutan edelleenkin sitä, että meidän pitää omaa liikennekasvatusta aloittaa ihan ala-asteelta, koska joustavuus, yhteisymmärrys, yhteistyö liikenteessä ovat niitä avainsanoja, joilla me saamme liikenneonnettomuuksien määrät vähenemään, kuolemien määrät vähenemään liikenteessä ja saadaan vietyä yhteispelillä sitä eteenpäin.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Liikenne ei muutu turvallisemmaksi siten, että nopeuksia nostetaan minkään yhdistelmän osalta, vaan siten, että niitä yhdenmukaistetaan. Alinopeuden ongelmat eivät todellakaan satu pelkästään sen autoilijan kohdalle, joka on sen turhan, liian, hitaasti ajavan autoilijan perässä ajava autoilija, jos hän ei pääse siitä alinopeudella ajavasta autoilijasta ohitse joko sen takia, että tie on ohitukseen liian mutkainen, tai sen takia, että vastaantuleva liikenne estää turvallisen ohituksen.

Kuvitellaan, että tieosuudella, jolla on 100 kilometrin tuntinopeus maksimissaan, eräs autoilija osoittaa niin suurta piittaamattomuutta muuta liikennettä kohtaan, että käyttää 60 kilometrin tuntinopeutta — tämä ei ole harvinainen tapaus kesäviikonloppuna — elikkä ei siis taustapeiliä käyttäen havainnoi taakseen kertynyttä jonoa tai havainnoi sen, mutta ei siitä välitä eikä täten esimerkiksi P-paikkaa tai muuta pysähtymiseen mahdollistavaa paikkaa hyväkseen käytä, kerää siis jonoa taakseen ja näin vaarantaa kaikkien tielläliikkujien turvallisuuden. Kuvitellaan, että olet se jonon viidestoista, takanasi ovat ne toiset viisitoista, jonossa on näppärän laskutoimituksen jälkeen 30 autoa. Jokainen takaa tuleva ohitus sattuu sen viattoman tienkäyttäjän kohdalle, joka haluaa vain välttää vaaratilanteita. Alinopeudet aiheuttavat jonoja, ja jonot aiheuttavat kasvanutta ohituspainetta. Jokainen ohitus on vaaratilanne, ja meidän täytyy lainsäädännöllä pyrkiä sellaiseen tilanteeseen, jossa näitä ohituksia olisi mahdollisimman vähän. Loppu.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Salovaaran puheenvuoro oli hyvä. Totean myöskin sen, että ed. Hemmingin puheenvuoro oli myöskin siltä osin hyvä, kun hän totesi, että se jonon toinen auto on usein myöskin se auto, joka aiheuttaa niitä ongelmia. Mutta tosiasiassa kuitenkin ensi tilanteessa sen ongelman aiheuttaa se ensimmäisenä ajava auto. Sitä tässä korostan, ja se on minun mielestäni se, minkä takia tämä aloite on hyvä.

En malta olla, arvoisa puhemies, myöskään toteamatta sitä, kun ed. Hemming sanoi, että asuntovaunua vetävät autot tai perävaunua vetävät autot tai perävaunua, jossa on purjevene, vetävät autot, ajavat nopeusrajoituksien mukaan, että siitä juuri onkin kysymys: Heillä on oikeus ajaa sitä nopeutta, mitä he ajavat, eli kahdeksaakymppiä. He eivät saa ajaa kovempaa. (Ed. Hemming: Siinä riski ei muutu ollenkaan!) Jatkan vielä siltä osin, että heillä — kokemukseni perusteella ja itsekin perävaunuja vetäneenä — korvien välissä on semmoinen tuntuma taas, että pitää huomioida muu liikenne ja tarvittaessa väistää ja joustaa. Se on heillä takaraivossa, he tiedostavat sen, että he ovat hidas liikenne, ja he antavat toisille tilaa, (Ed. Hemming: Stereotypiointia!) kun ajavat muuta liikennettä hitaammin.

Arvoisa puhemies! Yhä edelleen ed. Salovaaran tekemä lakialoite on hyvä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä paikalta vielä. Moottoritie on paikka, missä nopeuserot ovat luonnollisesti hyvin suuria, ja tämän johdosta tietääkseni kaikkien maiden lainsäätäjät ovat tulleet siihen tulokseen, että moottoritielle ei päästetä mopoja, ei päästetä traktoreita eikä päästetä muita hitaasti liikkuvia ajoneuvoja johtuen juuri siitä, että nämä nopeuserot aiheuttavat siellä silloin kohtuuttomia ennalta-arvaamattomia tilanteita ja ohitustarvetta. Tämän takia me emme näe traktoreita moottoritiellä, kun on katsottu, että vaikka ne kulkevat siellä kahta—kolmeakymppiä, niin ohitustarpeen ja liikennevirran takia ne aiheuttavat niin kohtuuttoman paljon onnettomuuksia ja vaaratilanteita ja lainsäätäjä on päättänyt siirtää ne kokonaan pois moottoritieltä. Tämä vaan loppupuheenvuorona, että jokainen teistä pääsee käsitykseen, mistä tässä oli loppujen lopuksi kysymys.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut puhetta ajoneuvoista, joilla on ajoneuvokohtainen nopeusrajoitus, jotka osaltaan ovat mukana tässä alinopeuskeskustelussa.

Nythän meillä on ollut vuoden voimassa lainsäädäntö, joka mahdollistaa sellaisten pakettiautojen, jotka ovat yli 1 875 kiloa painavia mutta eivät 3500:aa kiloa ja joissa on abs-jarrut sekä turvatyynyt, käyttää ajoneuvokohtaista 100 kilometrin nopeusrajoitusta, maksimissaan.

Matkailuajoneuvot ovat kuitenkin ajoneuvoja, jotka ovat rakenteellisesti yhdenmukaisia edellä kuvattujen pakettiautojen kanssa. Haluaisin muistuttaa liikenne- ja viestintävaliokuntaa siitä, että olen keväällä 2003 tehnyt toimenpidealoitteen nopeusrajoitusten yhdenmukaistamisesta matkailuajoneuvojen osalta.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Salovaara nosti vielä nämä matkailuautot esille, ja siitä asiastahan käytiin keskustelua noin reilu vuosi sitten, kun pakettiautojen osalta nostettiin nopeutta ja olin siinä jonkinlaisena puuhamiehenä kanssa. Silloin keskusteltiin hyvin vakavasti matkailuautojen nopeuksista, mutta kun todettiin, että ihmiset ovat niissä irrallaan eivätkä turvavöissä, niin sillä konstilla ne jäivät sinne sitten kuin piikki lihaan.

Mutta vielä kokonaisuuteen: Jos hitaasti ajamista katsotaan ja puidaan vielä enemmän, niin tämän olisi voinut kyllä kohdistaa enemmänkin moottoriliikenne- ja moottoriteille.