1) Hallituksen esitys postipalvelulaiksi
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! "Se on hyvä oleva, kun se on tuska
ja vaiva ollut." Toivottavasti tässä nyt näin
on käymässä.
Postipalvelulakimietinnön aikaansaaminen on ollut todella
hankala tehtävä. Tässähän
on äärimmäisen monta liikkuvaa osaa,
joista jokainen on ollut hankala toteuttaa. Jopa yhteiskunnallinen lataus
tämän sisällä on tietysti aikamoinen. — Tähän
näkökohtaan muuten on varsin vähän kiinnitetty
huomiota. — Onhan tässä käymässä niin,
että järjestäytymisen perusteella lähinnä vasemmistolaisesti
käyttäytyvien henkilöitten kohdalla syntyy
työttömyyttä, siis Postin henkilökunnan
kohdalla, ja toisaalla porvarillisesti äänestävien
kohdalla tapahtuu työllistymisen lisääntymistä asiamiespostien
kautta, kun yrittäjille nämä asiamiespostit
tulevat, elikkä peruslatautuminen tietysti on ollut myöskin
valiokunnassa sen mukainen.
Lakiteknisesti pohja on ollut aika tavalla keskeneräinen.
Ensinnäkin hyvin merkittävä näkökohta
on ollut se, että asiantuntijat antaessaan lausuntoja olivat
ymmärtäneet eräät kohdat hallituksen
esityksessä toisin kuin hallitus itse oli tarkoittanut
ne ymmärrettäviksi. Tässä yritimme löytää sitten
selvyyden siihen, mistä kiikastaa, että tällainen
väärinymmärrys on syntynyt. Silloin havaitsimme,
että jotta ymmärrettävyys lisääntyisi,
koska itse perusteista ei näytä olevan epäselvyyttä,
lain sisäistä systematiikkaa, pykäläjärjestystä ja
otsikointia, muutettiin, niin että kaikki ymmärtäisivät
tämän laiksi vahvistettuna samalla tavalla.
Edelleen näytti olevan aika tavalla erimielisyyttä siitä,
millä tavalla EU:n postitoimintadirektiivi pitäisi
implementoida Suomen lainsäädäntöön.
Mehän olemme tottuneet siihen, että esimerkiksi
maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla
implementointi tapahtuu erittäin perusteellisen lainsäädäntötyön
kautta niin sanotuilla tyhjentävillä luetteloilla.
Tässä tämän oli katsottu ministeriössä olevan
hoidettavissa sillä tavalla, että eräs
ministeriön virkamies oli lähettänyt
kirjeen ulkoasiainministeriöön, kirjoittanut alle
"Suomi" ja katsonut, että asia on sillä hoidettu.
Myöhempi tarkastus osoitti, että Suomi tarkoitti
asianomaisen sukunimeä eikä tasavaltaa nimeltä Suomi.
Tulos on mielestäni varsin kohtuullinen kaikkien näitten
reunaongelmien kautta. Mietintöön liittyy kaksi
vastalausetta, joista toisessa on vasemmistopuolueitten ponsiehdotus
ja toisessa on sekä ponsi että 6 §:n
muutosehdotus. Lisäksi meillä on tietysti ed.
Tennilän lakialoite asiasta ollut valiokunnassa käsiteltävänä.
Valiokunta ehdottaa vallan suurta määrää,
numeerisesti suurta määrää,
muutoksia lakiesitykseen ja toteaa, että mitä pitemmälle
fiilausta tehdään, koko yhteiskunnan kannalta
sen parempi. Kysymyshän on yhteiskunnan perustavimmista peruspalveluista,
mitä ylipäätään on
koettu olevan ja ne on sellaisiksi tunnustettu.
Asia on ollut myöskin projisoitava yhteiskunnassa tapahtuviin
ilmiöihin, sähköisen viestinnän
muuttumiseen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin, sähköiseen
kaupankäyntiin, mihin suuntaan se vaikuttaa näissä asioissa
jne. Nämä ovat johtaneet sitten yksityiskohtaiseen
arviointiin.
Yksi hyvin merkittävä asia, johon olemme yrittäneet
löytää ratkaisua, on ollut postilähetysten
perillemenon varmistaminen. Suomessa asuvat ovat tällä hetkellä erittäin
liikkuvaista väkeä. Viime vuonna asunnonvaihdoksen
johdosta kirjattiin 821 458 osoitteenmuutosta, mikä tarkoittaa
sitä, että hoitipa yleispalvelija tai jokin muu yritys
postipalveluita, siinä on valtava tehtävä pitää huoli
siitä, että posti menee oikeaan osoitteeseen,
tarkoitetulle vastaanottajalle.
Posti Oy:n keskitettyyn selvityspalveluun tuli vuonna 99 kaikkiaan
298 000 postilähetystä, joista kirjeitä oli
294 000. Selvitystehtävä on ollut valtavan
suuri. Selvitysprosessin tuloksena lähetettiin avaamattomina
joko postin saajalle tai lähettäjälle
noin 44 prosenttia kirjeistä. Avauksen tuloksena selvinneiden
vastaanottaja- tai lähettäjätietojen
perusteella toimitettiin edelleen 9 616 kirjettä.
Näistä kirjeistä löytyi muun
muassa rahaa 144 000 markkaa.
Me olemme nyt yrittäneet löytää uuden
perustuslain aikana ratkaisua, millä tavalla tämä asia voitaisiin
hoitaa. Olemme myöskin keskustelleet asiasta useampaan
eri otteeseen liikenne- ja viestintäministerin kanssa.
Olemme päätyneet ehdottamaan sellaista menettelyä,
että hallitus valmistelisi pikaisesti esityksen postipalvelun
varmennusyksikön perustamisesta Telehallintokeskukseen,
yksikön joka täydellisellä virkavastuulla
ja salassapitovelvollisuudella yrittäisi selvittää oikeat
osoitteet, niin että lähetykset menevät
mahdollisimman suuressa määrin juuri niille tahoille,
joille ne on tarkoitettukin. Tämä merkinnee jo tällä hetkellä sitä,
että jos tällainen perustetaan, se on tehtävä lailla
perustuslain säätämisjärjestyksessä,
ja tämä on ollut yleisesti taustatietona olemassa.
Postitoimipaikkatilanne on keskusteluttanut meitä paljon.
5.12. viime vuoden puolella Postilla oli vielä 474 omaa
toimipaikkaa ja asiamiesposteja oli 1 020. Kolmella paikkakunnalla
Postin jakelu hoiti postipalvelut sen takia, että ei ollut
omaa konttoria eikä myöskään
asiamiespostia ollut saatavilla, siis sopimusta tehtävissä tätä varten.
Asiasta on erittäin paljon kannettu huolta.
On muistettava se, mitä hallitus lupasi meille silloin,
kun asia oli kiihkeimmillään eduskunnan ison salin
keskusteluissa. Hallitushan lupasi, että jokaisessa kunnassa
on postipalvelupiste. Siitä myöskin lähti
liikkeelle se työ, joka viestintäpoliittisessa
ministerityöryhmässä oli hallituksen esityksen
aikaansaamiseksi. Sitä, mitä hallitus jo alun
perin ilmoitti, on myös pidetty valiokunnassa keskeisenä lähtökohtana.
Kaikki ne vaihtoehdot on käyty läpi, millä voitaisiin
syntyneessä tilanteessa varmistaa, että postipalvelut
ovat mahdollisimman hyvässä jamassa itse kullakin
paikkakunnalla. On käyty läpi se, että jos
tapahtuu kuntafuusioita, onko se jo sellaisenaan peruste sille,
että tästä ehdosta luovutaan, ja on todettu,
että se ei yksinään riitä perusteeksi.
Lisäksi on otettava huomioon useita eri näkökohtia,
jotka löytyvät mietinnön perusteluista,
ja myös asianomaisia pykäliä on fiilattu tältä osin.
Silloin kun postipalvelukeskustelua käytiin kiivaimmillaan,
paljon puhuttiin yhteispalvelupisteistä. Nyt rintamalla
on ollut hiljaisempaa, ja ehkä näistä asioista
vastaava alueministeri kertoo meille jossakin vaiheessa, mikä tilanne
tällä hetkellä on.
Edelleen kiinnitettiin huomiota siihen, että kun nyt
Postin jakelu hoitaa jo kolmella paikkakunnalla postipalvelutehtävät,
niin mitäs, jos tätä mallia käytettäisiin
laajemminkin hyväksi. Jos ei mikään muu
auta, mitään konstia ei ole käytettävissä,
silloin Posti on velvollinen omana toimintanaan asian hoitamaan.
Asiamiespostien osalta kiinnitettiin erityisesti huomiota kahteen
asiaan, joista toinen on Suomen Posti Oy:n taksoituksen varsin vaatimaton taso
silloin, kun palveluista korvauksia maksetaan, ja toisaalta se,
että asiamiesposti voi olla useita päiviä kiinni
sen takia, että asiamiespostin pitäjä on
sairastunut.
Korvausrahastoon kiinnitettiin useissa lausunnoissa huomiota
ja todettiin, että asiaan on syytä palata pikaisesti,
mikäli yleispalvelutehtävän taloudellisen
puolen hoitamisessa ilmenee vaikeuksia.
Postihenkilöstön aseman turvaamisesta keskusteltiin
paljon, ja siihenhän liittyvät myöskin vastalauseissa
olevat kirjaukset. Todettiin, että hallitus on päättänyt
antaa 190 miljoonaa kehittämisrahaa käytettäväksi
palkkoihin, henkilöstön tukitoimiin ja eläkevastuisiin
kolmen vuoden aikana. Valiokunta kirjasi, että se pitää tärkeänä, että yhtiön
tuottamaa voittoa käytetään jo päätetyn
lisäksi henkilöstön sopeutustoimien jatkamiseen
henkilöstön työllisyyden ja aseman turvaamiseksi
valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan tekemän
päätöksen raameissa.
Edelleen uutta on kokonaan se, että postiyrityksen
vastuuta postipakettien kuljetusasioissa koskevat säännökset
sisällytettiin mietintötekstiin. Asetuksenantovaltuudet
toisaalta poistettiin, mikä johtui siitä, että toisaalta
hallitus ilmoitti, että nämä pykälät
laissa ovat tässä vaiheessa tyhjentävät,
eikä pystynyt esittämään, mihin
asetuksenantovaltuutta tarvittaisiin. Silloin on tietysti niin,
että kun kirkastuu, että sitä tarvittaisiin
johonkin tehtävään, tulee eduskuntaan lainmuutosesitys,
jossa perustellaan, mihin tarkoitukseen asetuksenantovaltuutta tarvitaan. Tämä koskee
siis 42 §:ää.
Postilähetyksen ilmoittamista Tullille koskevat asiat
olivat myöskin tarkastelun kohteena, ja sitä koskevat
mallit löytyvät mietinnöstä.
Postitoimintadirektiivi on nyt sillä mallilla implementoitu,
kuin mitä muun muassa maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalalla on totuttu siksi toiminnaksi katsomaan.
Yleispalvelun sisältöön tehtiin useita
muutoksia, joista yksi muun muassa oli tähän maahan saapuvan
ulkomaanpaketin painorajan palauttaminen 20 kilosta 30 kiloon yksinkertaisesti
siitä syystä, että katsottiin, että on
täysin välttämätöntä,
että maaseudun pienyrittäjät saavat nämä paketit
riittävän suurina lähetyserinä omaa
liiketoimintaansa varten.
Sitten käytiin läpi myöskin se, mitenkä jakelu tulee
hoitaa. Erikoisesti käytiin laatustandardi läpi
ja lähdettiin siitä, että siitä kirjeitten
jakelulaatustandardista, joka tällä hetkellä on
voimassa, eli että 95 prosenttia ensimmäisen luokan
kirjeitä jaetaan postin saajalle seuraavana työpäivänä,
ei tule minkään postiyrityksen osalta liisiä. Toimilupaehtoihin
tulee sijoittaa myöskin 95 prosentin laatustandardi.
Edelleen toimilupahakemuksen kohdalla on velvoite käsitellä hakemus
kuudessa kuukaudessa ja toisaalta se, että toimilupa raukeaa,
jos yhdeksässä kuukaudessa ensimmäisestä voimassaolopäivästä ei
ole toimintaa käynnistetty. Hallituksen ehdotus tässä oli
yksi vuosi, mutta sitä taas kiristettiin näinpäin,
niin että kilpailupoliittinen näkökohta
olisi siinä otettu huomioon niin, kuin lukuisat lausunnonantajat
kiinnittivät asiaan huomiota.
Suuri kysymys on se, millä tavalla kerrostaloihin kirjelähetykset
jaetaan. Hallituksen esityksessähän teksti kuului
näin: "Kerrostaloihin kirjelähetykset tulee jakaa
rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä olevaan
laitteeseen tai rakennelmaan." Nyt se kohta kuuluu: "Kerrostaloihin
kirjelähetykset tulee jakaa rakennukseen asiakaskohtaisena
jakeluna." Oli pitkän prosessin tulos, että se
sai tämän muodon.
Vielä erikoisesti todetaan se, että silloin
kun on kysymys liikuntarajoitteisista, huonokuntoisista ja vanhuksista
jne., silloin luukkukanto on joka tapauksessa järjestettävä ilman
erillistä korvausta. (Ed. Gustafsson: Tässä parannettiin
hallituksen esitystä!) — Oikein reippaasti, ed.
Gustafsson.
Edelleen postipakettien säilytysaikaa pidennettiin
kahdesta viikosta kolmeen viikkoon. Tämäkin on
mielestämme erittäin hyvä parannus tähän
hommaan, kun otetaan huomioon se, miten liikkuvia me ihmiset olemme,
niin kuin asunnonvaihtofrekvenssikin osoitti. Hyvin helposti käy, että sähköisen
kaupankäynnin aikakautena koskaan se sähköisesti
tilattu paketti ei yhytäkään sitä tilaajaa.
Yhteistoimintavelvoitepykälästä postialan työntekijätahot
olivat sitä mieltä, että alkuperäinen
27 § pitäisi poistaa sieltä aivan kokonaan. Nyt
se on kuitenkin siellä säilytetty. On erikoisen
tarkkaan säädelty se, että ei käy
nyt niin, että jos Suomen Posti Oy:lle tulee kilpailija,
niin kilpailija ryhtyy käyttämään
Suomen Posti Oy:n jakeluverkostoa hyväkseen eli tavallaan
toimii epärehellisesti. Sen takia tänne tekstiin
on ilmestynyt sana "erehdyksessä", jotta tämä asia
olisi harvinaisen selvä, että tällaista
mahdollisuutta ei tule käyttää, puhumattakaan
että markkinoitaisiin tämän mahdollisuuden
käyttämistä eräällä tavalla
välineenä.
Osoiterekisteriasiat ovat tarkentuneet tässä niin
ikään. Niin ikään perustuslakivaliokunnan tekemät
lukuisat ehdotukset on otettu lakitekstissä huomioon. Lisäksi
vielä tähän on luonnollisesti sisällytetty
se tavallaan jo tämmöisessä lainsäädännössä rutiininomainen
ponsi, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että eduskunnalle
annetaan postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta saaduista
kokemuksista selonteko vuoden 2003 loppuun mennessä."
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Heti aluksi on kiitettävä valiokunnan
puheenjohtaja Pulliaista siitä tavasta, jolla postipalvelulaki saatiin
vietyä lävitse viime vuoden puolella juuri ennen
istuntokauden päättymistä. Uskoisin,
että ulkoiset paineet olivat aika suuret. Se joskus näkyi
jopa puheenjohtajan kasvoilta, koska hallituksen esitykseen ei tietenkään
olisi saanut tehdä kovin suuria muutoksia ja esitys oli
kuitenkin saatava mahdollisimman nopeasti liikennevaliokunnassa
valmiiksi. (Ed. Ala-Nissilä: Minkä takia?) — Ulkoiset
paineet, kuten totesin.
Kuten valiokunnan mietinnön yleisperusteluista käy
ilmi, hallituksen esitys oli monilta osin varsin ristiriitainen
erityisesti, kun vertasi pykälätekstiä asianomaiseen
perusteluosaan. Näiden perusteella valiokunta on muuttanut
lähes jokaisen pykälän sisältöä siten,
että mietintöön jäi vain muutama
pykälä siinä muodossa, mitä hallitus
esitti. (Ed. Ala-Nissilä: Jäikö lain
nimike?) — Edustaja voi lukea sieltä.
Tämän lain käsittely toi jälleen
esiin sen seikan, josta täällä talossa
on puhuttu aina vähän väliä ja
johon muun muassa perustuslakivaliokunta on jo vuosia sitten mielestäni
vakavalla tavalla puuttunut. Minkä johdosta varsin usein
ministeriössä valmistellut hallituksen esitykset
ovat varsin puutteellisesti tehtyjä? Uskoisin, että valiokunnilla
olisi muutakin, parempaa tekemistä kuin kirjoitella koko
lakiesitys uusiin puihin. (Ed. Rajamäki: Sitä varten
eduskunta on, että se lakeja säätää!)
Mielestäni olisi parasta, jos joskus eduskunta yksinkertaisesti
palauttaisi hallituksen esitykset takaisin uudelleenvalmisteluun nimenomaan
ala-arvoisen lainvalmistelun johdosta. (Ed. Dromberg: Näin
on tehty!) Useinhan niin sanottujen budjettilakien kohdalla on vedottu
siihen, että lakiesitys on pitänyt valmistella kovalla
kiireellä. Ei nyt eikä monesti muulloinkaan ole
ollut kyse kiireestä vaan mielestäni aivan jostain
muusta. Toivoisin, että eduskunnan johto ja valiokuntien
puheenjohtajat puuttuisivat sopivalla tavalla tähän
jatkuvaan hallitusten esitysten varsin usein esiintyvään
heikkotasoiseen valmisteluun.
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, vaikka
on ehkä turha muistella vanhoja, että mielestäni
Postin yhtiöittäminen on ollut virhe. Tämä kävi
mielestäni selvästi ilmi asiantuntijoiden kuulemisen
yhteydessä ja on muutoinkin käynyt ilmi, kun on
seurannut Suomen Posti Oy:n toimintaa erityisesti provinssissa.
Valitettavasti vain meitä yhtiöittämisen
vastustajia oli aikoinaan liian vähän tässä talossa.
(Ed. Gustafsson: Ja muitakin höplötettiin kyllä siinä yhteydessä!) — Saattaa
olla näin, ed. Gustafsson.
Nyt käsittelyssä oleva valiokunnan mietintö on
suurelta osin yksimielinen. Siihen liittyy ainoastaan pari vastalausetta,
joista toisen olen itse jättänyt ja toisen sosialidemokraattinen
valiokuntaryhmä, jonka vastalause koskee lähinnä mietinnön
erästä perusteluosaa, nimenomaan henkilökunnan
asemaa.
Seuraavaksi käyn lävitse joitakin lakiesitykseen
liittyviä yksittäisiä kohtia, ja kuten
arvoisat edustajat huomasivat, kun valiokunnan puheenjohtaja esitteli
asian, siellä olisi kyllä yksityiskohtia hyvinkin
paljon, mutta otan esiin vain muutamia.
Lakiehdotuksen mukaan postiyritys ei saa avata suljettua kirjettä.
Tämä kanta perustuu ilmeisesti uuteen perustuslakiin,
eikä haluttu käyttää tämän
lain yhteydessä vielä perustuslain säätämisjärjestystä.
Toisaalta valiokunnan saaman selvityksen mukaan, mikä käy
myös mietinnöstä ilmi, esimerkiksi vuonna
1999 erityiseen keskitettyyn selvityspalveluun tuli 298 000
postilähetystä, minkä luvun myös
puheenjohtaja mainitsi, joista kirjeitä oli 294 000.
Avaamatta postilähetyksiä saatiin perille tai
takaisin lähettäjille noin 44 prosenttia. Toisaalta
kirjeen avauksen jälkeen perille toimitettiin, siis avaamisen
jälkeen, 9 616 kirjettä, eli kyse ei
ole mielestäni mistään mitättömästä asiasta,
vaikka hallituksen esitystä lukiessa sellaisen kuvan asiasta
mielestäni saakin. Lisäksi avatuista kirjeistä,
nimenomaan avatuista kirjeistä, löytyi puhdasta
rahaa noin 144 000 markkaa. Valiokunta ei siinä kiireessä,
käsitykseni mukaan siitä johtuen, saanut tältä osin
asiaa hoidetuksi, mutta ymmärsin, että hallitus
ryhtyy taikka on mahdollisesti jo ryhtynyt toimiin tämän
tulevan puutteen korjaamiseksi. Sen johdosta valiokunta on tehnyt
lausumaehdotuksen, että hallituksen tulee valmistella pikaisesti
esitys postipalvelun varmennusyksikön perustamisesta Telehallintokeskukseen
nimenomaan viranomaistoimintona. Toivon mukaan hallitus ottaa edes tämän
lausuman nyt vakavasti, kun eduskunta tulee sen mitä ilmeisimmin
yksimielisesti hyväksymään.
Arvoisa puhemies! Mielestäni valiokunta on monilta
osin parantanut oleellisesti hallituksen esityksen sisältöä.
Toisaalta kilpailun täydellinen avaaminen, mitä meillä on
tietysti ollut jo muutaman vuoden, on saanut mielestäni
liian suuren osan, kun esimerkiksi Saksassa pohditaan kilpailun
avaamista vasta vuonna 2003. (Ed. Kekkonen: Tulkinta on vähän
väärä, siellä on menty pörssiin
jo!) — Siellä ollaan pörssissä, mutta
toimitaan yksinoikeudella, ed. Kekkonen. Minulla on asianomainen
artikkeli, jotta voitte lukea sen. Se on Kauppalehden artikkeli
muistaakseni lokakuulta viime vuonna. (Ed. Gustafsson: Ed. Kekkonen
on lukenut sen! — Ed. Pulliainen: Ed. Kekkonen on unohtanut
sen!) — Unohtanut sen. — Osin sen johdosta itse
olen lähtenyt nimenomaan siitä, että kilpailu
on saanut liian suuren osan. Siltä osin on kilpailijoita ikään
kuin puollettu.
Olen jättänyt eriävän mielipiteen,
koska katson, että jos ei muuta voida vaatia, ainakin se, että postitoiminnan
harjoittajat asetetaan samanarvoiseen asemaan myös velvoitteiden
osalta. Mielestäni näin ei tapahdu valiokunnan
enemmistön esittämässä muodossa,
jonka 6 § on saanut. Mainitun pykälän
perusteluosassa todetaan: "- - keräily tapahtuu pääsääntöisesti
kaikkina arkipäivinä." Mielestäni tämä sanonta
on siinä määrin epäselvä,
että sana "pääsääntöisesti"
olisi tullut poistaa, koska tulkintaerimielisyydet tulevat nyt siitä.
Jos tämä olisi poistettu, silloin kaikki postitoiminnan
harjoittajat olisi asetettu tasavertaiseen asemaan. Nyt näin
ei tapahdu, vaan vaarana on, että yleispalveluvelvollinen
joutuu keräämään jokaisena päivänä — tämä tarkoittaa Suomen
Posti Oy:tä — mutta kilpailijat voivat toimia
siten kuin heille on taloudellisesti kannattavinta.
Samoin 6 §:n uudessa 3 momentissa annetaan valtioneuvostolle
mahdollisuus poiketa jakelumääräysten
osalta 5 §:n säännöksistä,
jotka ovat mielestäni ehdottomia ja jotka sitovat yleispalveluvelvollista
postiyrittäjää eli tällä hetkellä Suomen
Posti Oy:tä. Tämä saattaa mielestäni
antaa kilpailijoille taloudellisesti paremmat toimintaedellytykset,
mikäli valtioneuvosto haluaa suosia kilpailijaa taloudellisesti
ja myöntää tällaisia poikkeusmääräyksiä.
Tältä osin tulen asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään
vastalauseen mukaista pykäläehdotusta.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä käsitellä asiaa,
joka on viime vuosina erityisesti noussut pinnalle, eli Postin omien
konttoreiden lakkauttamista. Tältä osin valiokunta
kuuli suuren joukon asiantuntijoita, ja, kuten arvata saattaa, käsitykset
poikkesivat toisistaan merkittävällä tavalla.
Tosiasiahan on, että meidän 448 kunnassamme ei
jokaisessa ole postikonttoria nimenomaan sillä tavoin,
että Postin oma henkilökunta eli ammattilaiset
sitä hoitaisivat, vaan nämä konttorit
vähenevät huimaavaa vauhtia. Esimerkkinä voi
mainita, että kun Postin omalla väellä hoidettuja
posteja oli viime vuoden huhtikuun lopulla 556, niitä oli
valiokunnan saamien tietojen mukaan viime joulukuussa 474 ja viime viikolla
saamani tiedon mukaan 13. päivänä helmikuuta
niitä oli jäljellä enää 425.
Olen kuullut, en tiedä pitääkö paikkansa,
että suunnitelmat olisivat sen suuntaisia, että 30.6.2001
mennessä näitten toimipaikkojen lukumäärää vähennettäisiin
167:ään. Näin minua on informoitu. En
tiedä, pitääkö se paikkansa.
Mitä tämä yleisesti vaikuttaa, senhän
me kaikki tiedämme. Yhä harvemmalla paikkakunnalla on
Postin omalla väellä hoidettuja konttoreita, eli väkeä pannaan
pellolle erinäisistä lupauksista huolimatta. Tilanne
muodostuu eräillä alueilla mielestäni
suorastaan pulmalliseksi, kun asiamiesposteissa ei hoideta enää raha-asioita.
Entä miten menetellään esimerkiksi lähetettäessä ulkomaan
postia? Pitääkö mennä sadan
kilometrin päähän, jossa on Postin omalla
henkilökunnalla toimiva postikonttori? Tämä on
ongelma erityisesti haja-asutusalueilla ja erityisesti Lapissa.
Mietintöä tehtäessä kolmella
paikkakunnalla, muun muassa Kuorevedellä, ei ollut omaa
postia eikä myöskään asiamiespostia.
Tämä tilanne saattaa yleistyä, jos ja
kun asiamiespostin hoitajia ei enää löydy
sen johdosta, mitä valiokunnan puheenjohtajakin totesi,
että palkkio on liian pieni. Mietinnössä kyllä yritetään
painottaa yleispalvelun tarjoajan velvollisuutta järjestää postipalvelut
omana toimintanaan. Mutta tietenkin käytännössä valiokunnan
mietinnön sanonnalla voi olla vain vähäinen
merkitys; merkit ainakin ovat mielestäni sen suuntaisia.
Valiokunnan käsittelyn aikana eräät
asiantuntijat vetosivat voimakkaasti Ruotsin kehitykseen, ja valiokunnalle
annettiin ministeriön toimesta siitä kirjallinen
selvitys. Siinä kehuttiin, kuinka hyvin asiat Ruotsissa
ovat. Mielestäni tämä seikka taisi olla
se, että valiokunta ei syvällisemmin pohtinut
niitä ongelmia, joita kansalaisille, yrityksille syntyy
siitä, että paikkakunnalla ei ole Postin omalla
osaavalla henkilökunnalla hoidettua postikonttoria. Vaikka
valiokunta erittäin syvällisesti ja perusteellisesti
käsitteli asiaa ja asiantuntijoita oli suuri joukko, niin
tämä puoli saattoi ehkä hukkua siihen
tietoon, jonka me saimme ministeriöltä nimenomaan
Ruotsin senhetkisestä tilanteesta. Se kirje on muistaakseni annettu
valiokunnalle viime vuoden lokakuussa.
Mutta nyt tilanne on muuttunut. En tiedä, ministeri
voi korjata, jos tietoni ovat väärät.
Valiokunnan käsittelyn jälkeen tilanne — siis
saamieni tietojen mukaan — Ruotsissa on kääntynyt päälaelleen.
Niitten asiapapereitten perusteella, jotka olen saanut viime viikolla,
Ruotsin elinkeinoministeri Rosengren on puuttunut Ruotsin postin
intoon lopettaa omia postikonttoreitaan. Nyt väitetään
Ruotsin postin muuttaneen suunnitelmiaan totaalisesti. Uusien suunnitelmien
mukaan Ruotsissa tulee olemaan jokaisessa kunnassa vähintään
yksi postin omalla henkilökunnalla hoitama postikonttori
(Ed. Gustafsson: Taitaa olla sosialidemokraattinen liikenneministeri
siellä!) — saattaa olla hyvinkin — josta
saa kaikki postiin ja rahaliikenteeseen liittyvät peruspalvelut.
(Ed. Korkeaoja: Täällä on sosialidemokraattinen
pääministeri!) Uutta on myös se, että näiden
postien ei tarvitse olla voittoa tuottavia. Lisäksi ne
voivat olla, niin kuin ruotsalaiset sanovat siinä tekstissä,
konkurrensneutral, mikä on uutta. Näissä konttoreissa
voi postipalvelujen lisäksi maksaa laskujaan ja hoitaa
raha-asioitaan. Yritys voi jättää sinne
vaikkapa päiväkassan, koska posti voi tehdä sopimuksia
eri pankkien kanssa.
Tätä samaahan Suomessa suunniteltiin 1990-luvun
alussa, mutta silloin vastustus oli niin voimakasta, käsitykseni
mukaan ainakin silloisen Postipankin taholta, että niitä suunnitelmia
asiaan vaikuttaneet ministeriöt eivät päästäneet
etenemään. Olen sitä mieltä,
että Suomessakin olisi nyt otettava täyskäännös
Ruotsin mallin mukaisesti, koska uudet tiedot ovat saavuttaneet
myös Suomen ja koska nykyinen kehitys Suomessa johtaa automaattisesti
postipalvelujen tosiasialliseen heikkenemiseen ainakin siltä osin,
kun puhutaan ihmisten oikeuksista ostaa joitakin määrättyjä lupia
tai muita vastaavia Postista. Asiamiespostissahan ei ainakaan tällä hetkellä saa hoitaa
raha-asioita.
Postikonttoreille minun mielestäni myös Suomessa
on annettava mahdollisuus hoitaa pankki- ja raha-asioita, joiden
pankkien kanssa Postilla on asianmukainen sopimus. Se pitäisi
mahdollistaa. (Ed. Ala-Nissilä: Entä vakuutuksetkin
vielä!) — Voi niitäkin tehdä. — Nythän
kaikilla pankeilla ei ole omaa konttoria jokaisessa kunnassa. Mainitulla
toimenpiteellä mielestäni ainakin tämä ongelma
osittain poistuisi. Vai onko kehityksen jarruna tällä hetkellä se,
että muutamat suuret pankit, joita meillä Suomessa
enää on, vastustavat tätä kehitystä,
koska sehän on niiden etujen mukaista?
Arvoisa puhemies! Koska tilanne on oleellisesti muuttunut siitä,
mitä se oli valiokunnan käsittelyn aikana, ja
niistä tiedoista, joita meille annettiin, ehdotan käsittelyn
pohjaksi ed. Tennilän nimissä jätetyn
lakialoitteen n:o 87/2000 vp mukaista lakiehdotusta, joka
sisältää tarkennuksen postipalvelulakiesityksen
4 §:ään, joka tarkoittaa nimenomaan sitä,
että jokaisessa kunnassa on oltava valtakunnallisen postiyrityksen
omalla henkilökunnalla ylläpidettävä kiinteä postikonttori,
joka tarjoaa yleispalveluja ja tarpeellisessa määrin
muita palveluja. Olen informoinut tästä esityksestäni
ed. Tennilää.
Tämän muutosesityksen kautta päästäisiin
samoihin päämääriin, joihin
Ruotsissa ollaan nyt siirtymässä maan elinkeinoministerin
puututtua Ruotsin postin omiin suunnitelmiin lopettaa omia postikonttoreitaan.
Näin mielestäni taattaisiin myös tasapuoliset
ja laadukkaat posti- ja muut siihen läheisesti liittyvät
palvelut postin oman henkilökunnan toimesta kaikkialla
Suomessa.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Nämä kohdat, joita
ed. Vistbacka otti esille, ovat kyllä niitä olennaisia, joita
valiokunnankin työssä paljon käsiteltiin — itse
asiassa hyvinkin olennaisia. Täytyy kuitenkin muistaa,
että pohjalla oli hallituksen yksimielinen mietintö,
ja epäilenpä, että jos olisimme kovin
yksioikoisesti vain yhdessä näkökannassa
pitäytyneet, olisimmeko saaneet näin hyvää lopputulosta
kuitenkaan aikaiseksi.
Kuten ed. Vistbacka jättämässään
vastalauseessa ja äsken puheenvuorossaankin totesi, tähän
on tehty hyvin paljon muutosesityksiä. Sillä tavalla
lakia on olennaisesti parannettu. Lisäksi olen sitä mieltä,
että pelkästään Postin oma toiminta
jo vaatii sen, että satsataan palvelupisteisiin, ja tyhmä on
se yritys, joka ei asiakkaitaan yhtään kuuntele.
Posti on ollut kyllä aika tyhmä viime aikoina,
mutta oletan, että tämän eduskuntakäsittelyn
ja myös valiokuntamietinnön avulla tähän
tilanteeseen saadaan parannusta.
Puhemies:
Vastauspuheenvuoron pituus on 1 minuutti, mitä rajaa
ed. Lapintie jo noudattikin.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysymys on ed. Vistbackan konttoritarkastelun
sijasta laajempi, se on postipalveluiden turvaamisen tarkastelua
inhimillisesti ja alueellisesti tasa-arvoiselta pohjalta. Tässä Ahon
hallituksen aikana tehtiin suuri virhe, kun postitoimintalaki ja
yhtiöittäminen tehtiin. Viime kaudella tehdyt
postipalveluiden saatavuuteen ja kilpailun tasapuolisuuteen liittyvät
lakialoitteet valitettavasti tässä talossa jäivät
toteutumatta.
Sosialidemokraatit pitivät tärkeänä viime
keväänä, että postipalvelulaki
palvelutasovaatimusten takia saataisiin pikaisesti eduskunnan käsittelyyn,
ja vihdoin saatiin, mutta tässä eduskunta on jälkijunassa.
Parlamentaarinen ohjaus ei ole ollut riittävän
nopeata ja oikea-aikaista. Osin sitä ei ole ehkä kaivattukaan.
Tältä osin pidän tärkeänä,
että eduskunta on kuitenkin valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin,
ja myös liikennevaliokunta, korostanut henkilöstön
työllisyyden ja peruspalvelua koskevien vaatimusten toteuttamista.
Nyt on tärkeää, että ministeriö ja
liikenneministeri myöskin eduskunnan selkeän viestin pohjalta
toimii näiden tavoitteiden toteuttamiseksi.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei ole mitään syytä vähätellä liikennevaliokunnan
tekemää varsin hyvää työtä.
Se on monissa kohdin parantanut merkittävästi
hallituksen esitystä, mutta kyllä ydinkohdat ja ongelmat
jäävät edelleen liittymään
konttoriverkostoon ja sen rakenteeseen ja määräänkin.
Tältä osin, vaikka tässä todetaan,
että Ruotsissa on kuntarakenne toinen jne., edelleen perään
sitä, että meillä on paljon isompi vastuu
kansalaisille siltä osin, että Posti hoitaa julkista
palvelutehtävää. Vastuu on suuri, ja
silloin me emme voi rakentaa tätä merkittävää palvelustruktuuria
yksin yksittäisten palvelupisteitten varaan.
Olisin tässä yhteydessä myöskin
viitannut siihen, kun ed. Pulliainen puhui korvausrahaston perustamisesta,
että minusta tällainen sisäinen subventointi
osakeyhtiölle on kohtuuton vaade. Olisin sitä mieltä,
että tällainen rahasto olisi tullut (Puhemies
koputtaa) perustaa välittömästi, jotta
turvataan Postin yhteiskunnallinen palvelutehtävä.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä perimmiltään
todella on kysymys siitä, että jokaisessa kunnassa
olisi toimivat, riittävät postipalvelut. Tietysti
voidaan kysyä, ed. Vistbacka, yhtiöratkaisun perusteita,
voidaan kysyä myös, toimittiinko Leonia-ratkaisussa
riittävästi postipalvelujen tulevaisuus huomioon
ottaen. Yhdyn ed. Gustafssoniin siinä, että postipalveluissa
markka on kova konsultti ja rahastoasia pitää nostaa
vahvasti esille, jos ja kun aiotaan jokaisessa kunnassa riittävät
postipalvelut turvata.
Kiinnitän myöskin huomiota siihen, että toki osakeyhtiössä liikenneministeriö,
valtiovalta, käyttää omistajavaltaa,
ja sillä on toki merkitystä, kun katsotaan, mitkä ovat
Posti Oy:n voittotavoitteet ja palvelutavoitteet Suomessa. Siihen toivoisin
ministerin antavan täällä vastauksen, miten
omistajavaltaa aiotaan käyttää siten,
että jokaisessa kunnassa todella toimivat peruspalvelut.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Vistbacka äsken puhui, tuli
elävästi mieleen se tilanne, kun hän samalta
puhujakorokkeelta liikenneministerinä puolusti niitä tekoja,
joita hän teki silloin Suomen postilaitoksen kohtaloksi.
(Ed. Vistbacka: Mitä minä tein?)
Mitä tässä verrataan keskenään?
Tässä verrataan nyt tätä pakettia,
jossa rahavirtoja on ohjailtu sillä tavalla, että 95
prosentin laatustandardi toteutuu ja kokonaisuutta yritetään
hoitaa näillä eväillä, joita
valiokunta muutti. Sen rinnalla on Ruotsin-malli. Katsotaan, mitä siitä tulee,
mihin jakelutilanteeseen se johtaa rahavirtojen ohjailussa ja käytössä.
Sen jälkeen varmasti Suomessakin mietitään
asioita uudestaan, kun nähdään näiden
kahden kokeilun tulokset.
Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensiksi haluaisin kiittää ed. Vistbackaa
siitä rakentavasta työstä, jota teitte valiokunnassa.
Olitte mukana rakentamassa hyvää postitoimilakia.
Nyt sitten, kun kuultiin 33:a asiantuntijaa, joista yksi oli muun
muassa Postin toimihenkilöliiton puheenjohtaja, saatiin
tämä sama informaatio, josta nyt kerroitte, että yllättäen
olette sen saanut. Kyllä tämä tieto teillä on
ollut jo silloin, kun valiokuntakäsittely on ollut. Tämä on
myöhäisherännäisyyttä.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Ensimmäinen virhehän tehtiin
silloin, kun kymmenisen vuotta sitten Posti muutettiin palvelijasta
bisneksen tekijäksi. Se ei ole bisnestoimintaa luonteeltaan,
se on palvelua, ja sen pitää olla sitä.
Nyt tulee sitten lopullinen niitti. Jos liikennevaliokunnankin muuttelema
esitys hyväksytään, Suomen Posti lähtee pääosista
Suomen kuntia, se ei pidä siellä yhtään omaa
postitoimistoa. Lapissa olisi 12 sellaista kuntaa, joissa ei ole
Postin omaa toimipistettä, vaan jostakin kaupan nurkasta
postiasiat hoideltaisiin sivutoimisesti. Ei eduskunta saa tämmöiseen
mennä. Nyt on eduskunnan viimeinen hetki ryhdistäytyä ja
panna järjestystä tähän hommaan.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ensiksi haluaisin todeta sen, että jos
suunnitelmat toteutuvat ensi kesäkuun loppuun, että Suomessa
on 167 postitoimipaikkaa, jotka hoidetaan Postin omalla henkilökunnalla,
millään ei pystytä hoitamaan sitä henkilöstöä.
Missä sitä pidetään sitten?
Se tuntuu aika oudolta.
Toisaalta myös puhutaan yleispalveluvelvoitteesta ja
toisaalta vaaditaan tuottoa. Sehän on täysin ristiriitainen
tilanne tällä hetkellä Postin johdollekin
toimia järkevällä tavalla, kun valtioneuvosto
vaatii tuottoja periaatteessa, kun se kerran on osakeyhtiö,
ja sitten kuitenkin vaaditaan, että pitää kaikkialla
toimia. Eli tämä on lähes mahdoton yhtälö toimia
tämän mukaisesti.
Ed. Pulliaiselle toteaisin, niin kuin aikaisemminkin olen todennut,
että sen 330 päivän aikana, jonka minä olin
ministerinä, ei suoritettu liikelaitostamista eikä yhtiöittämistä,
ed. Pulliainen. Te olette kuullut tämän vastauksen
ennenkin.
Arvoisa puhemies! Toteaisin vain ed. Wallinille, että hän
kaivaisi esiin 2.10.2000 päivätyn kirjallisen
selvityksen, joka koskee nimenomaan Ruotsin postia ja sen senhetkistä tilannetta.
Ed. Wallin voisi tutustua siihen, ennen kun ryhtyy täällä perättömiä puhumaan.
Marjukka Karttunen-Raiskio /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Kehitys EU:ssa ja kotimaassa on aiheuttanut
tarpeen uusia nykyistä postitoimilakia, ja postitoiminta
avattiinkin kilpailulle tammikuussa 94. Lakiehdotuksen tarkoitus
on turvata koko maassa postipalveluiden hyvä saatavuus
ja asettaa tietty perustaso kohtuulliseen hintaan kaikkien saataville.
Kilpailun myötä yleispalveluvelvoite jää Suomen
Posti Oy:lle, joka kannattaa kilpailua postitoiminnassa, mutta sillä pitää olla
tietysti mahdollisuudet vastata tähän kilpailuun.
Kilpailutilanteeseen vaikuttaa myös se, miten nopeasti
digitaalinen viestintäteknologia kehittyy ja millaisia
haasteita se tuo tullessaan, esimerkiksi sähköinen
kaupankäynti. Tätä asiaa olisikin tullut pohtia
jo valmiiksi enemmänkin kuin tehtiin. Lähitulevaisuudessa
tietoyhteiskunnan ratkaisut antavat uusia mahdollisuuksia palveluiden
toteuttamiseen.
Alueellista tasa-arvoa ja kansalaisille ensiarvoisen tärkeää on
se, että kirjeet on hinnoiteltu yhtenäisesti koko
maassa ja kilpailun avautumisen myötä myös
peruspalvelut ovat kaikkien ulottuvilla. Lakiehdotuksessa yleispalvelun
tarjoajalle asetettu velvoite pitää jokaisessa
kunnassa vähintään yksi toimipiste on
siitä ongelmallinen, että yleispalvelun tarjoajalle
olisi tullut vapaus päättää,
miten palvelu järjestetään: vaikkapa
kumipyörillä, käyttäen paikallista
jakelua tai jotain muuta keinoa paikalliset olosuhteet huomioiden,
vaikkapa kirjeet perille kuljettaen. Ed. Vistbacka, tärkeintähän
on palvelu, ei fyysinen toimipiste. Se saattaa useinkin olla liian
jäykkää, ja sillä ei välttämättä ole
varsinaisen yleispalvelutehtävän kannalta merkitystä.
Joissain tapauksissa postipalvelut voivat olla paremmin hoidettavissa
esimerkiksi keräily- tai jättöpisteiden avulla
tai kotiinkuljetuksella. Esimerkiksi kilometrirajakin olisi voinut
olla hyvä. Tietysti erityispalvelut tulee ottaa huomioon:
esimerkiksi vanhukset, vammaiset ja muut liikuntaesteiset ihmiset.
Postitoimipaikkoja on nykyään noin 1 500,
ja niistä noin 1 000 on jo asiamiesposteja. Asiamiespostien
myötä palvelu ei ole suinkaan huonontunut, vaan
se on parantunut laajentuen myös ilta- ja lauantaiaikoihin.
Avautuneen kilpailun tulee olla tasavertaista. Alueellisten toimilupien haltijoilla
tulee myös olla viisipäiväisen jakelun velvollisuus,
jotta kilpailu on sitten reilua.
Yksi iso ongelma, mikä meitä tänä päivänä kohtaa,
on huumerikollisuus. Kirjeiden kautta kulkee paljon huumeita myös
Suomeen, alle gramman painosta monen kilon paketteihin. Jos muistatte,
esimerkiksi 90-luvun alussa Thaimaasta lähetettiin paljon
huumepaketteja Suomeen. Nettikauppa lisää huumeiden
kulkemista huomattavasti. Kansainvälisen postiliikenteen osalta
Tullilaitos suorittaa huumeiden salakuljetusta valvovaa toimintaa.
Mielestäni poliisilla tulisikin olla oikeus saada postitoimintaa
harjoittavan yhtiön jakeluosoitetietoja tähän
tarkoitukseen. Postitoiminnan harjoittajalla tulisi myös olla
velvoite ilmoittaa epäilyttävistä, mahdollisesti
huumeita sisältävistä lähetyksistä viranomaisille.
Perusoikeusuudistuksen jälkeen kirjeitä ei enää saa
avata, jos niissä on puutteelliset osoitetiedot. Tähän
mielestäni onkin puututtava. Liikenneministeriöhän
valmistelee esitystä varmennuskeskuksesta, jossa voitaisiin
edelleenkin avata huonosti osoitteella varustetut kirjeet. On kuitenkin
kansalaisen kannalta tärkeätä, että posti tulee
perille. Kannattaakin pohtia, tuleeko perustaa yksi varmennuskeskus
Helsinkiin vai tulisiko niitä olla muutama alueellinen,
koska paikallisestihan aina paremmin tunnetaan ne mökinmammat,
joiden osoitteet on ehkä huonosti kirjoitettu.
Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen tarkoitus on turvata kaikille
tasapuolisesti postipalveluiden saatavuus, ja tämä on
kannatettava.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karttunen-Raiskio kovasti kertoi,
että asiamiespostien kautta palvelu olisi yksinomaan vain
parantunut. Tähän minä kyllä haluaisin
sellaisen näkökulman tuoda esiin, että ei
suinkaan ole niin, etteivätkö Postin oma henkilökunta
ja omat konttorit pystyisi palvelemaan ihmisiä ja asiakkaita
hyvin. Päinvastoin, ainakin se palaute, mitä itse
jatkuvasti kuulen kentällä Pirkanmaalla liikkuessani,
on se, että omaan postiin ja Postin palveluihin luotetaan
kovasti.
Nythän on paljon ollut keskustelua siitäkin, että asiamiesposteissa
on tullut sellaisia ongelmia, että korvaus, mitä valtio
maksaa, koetaan kovin pieneksi. Jos on paineita, että silläkin
puolella esimerkiksi hinnat rupeavat nousemaan, niin mitä järkeä on
sellaisessa yhtälössä, jos lopulta kävisikin
niin, että itse asiassa asiamiespostien kautta kustannukset
nousisivat, kun taas samaan aikaan oma toiminta jyrätään
alas, joka kuitenkin olisi voinut pitemmän päälle
olla edullinen? Kuinka ollakaan, kun täälläkin
on tullut näitä Ruotsin-malleja ja muita, (Puhemies
koputtaa) niin miksei lähdetä sitä puolta
kehittämään, uusia tietopalvelutehtäviä ja
muita vastaavia?
Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itse asiassa halusin puuttua samaan asiaan
kuin ed. Viitanen. Ed. Karttunen-Raiskio otti esille palvelun asiamiesposteissa, että
se
on korjautunut ja mennyt vain hyvään suuntaan.
Tämä ei ole näin yksiselitteinen asia. Löytyy
kuntia, joissa muutoksien seurauksena palvelut ovat heikentyneet,
mutta on myös asiamiesposteja, joissa palvelut toimivat
varsin hyvin. Keskeisin asia asiamiesposteissa on kuitenkin se,
että näissä ei ole enää mukana
pankkipalveluja. Siltä osin palvelut ovat kyllä heikentyneet.
Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Viitanen käytti kriittisen
puheenvuoron asiamiesposteista ja sanoi, että ihmiset luottavat
omiin postikonttoreihinsa ja niiden henkilökuntaan. Tämä on
varmasti paikkansa pitävä väite. Niin
minäkin luotin silloin, kun omalla kyllä oli vielä posti.
Aivan varmasti Postissa on pätevää, ammattitaitoista väkeä,
eikä luottamuksessa ollut mitään vikaa. Minulla
vaan sattui käymään niin, että palvelutaso
parani, kun tuli asiamiesposti, elikkä posti on myös
viikonloppuisin ja iltaisin auki eikä tarvitse mennä kuin
yhteen paikkaan. Kun menen ostamaan kaupasta maitoa tai muuta ruokaa,
samalla saan hoidettua myös tämän.
Minusta ei kannata henkilöstöryhmiä asettaa vastakkain.
Jokainen tietää, että Postin henkilöstö pystyy,
on aina pystynyt ja pystyy varmasti myös jatkossa hoitamaan
laadukkaasti ne palvelut, mitä on. Tämä ei
ole henkilöstöryhmien välinen kysymys,
vaan enempikin käytännön seikkoihin perustuva
arvio.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lisäyksenä vielä se,
että myönnän sen, että määrätyiltä osin
palvelu on tietysti parantunut silloin, kun asiamiesposti on iltaisin
ja lauantaisin auki, mutta eräs oleellinen seikka: Pitääkö lähteä sadan
kilometrin päästä hakemaan löpökortti,
kalastuskortti taikka jos kesävieraita tulee jne? Asiamiesposti
ei saa käyttää rahaa, se ei voi myydä löpökorttia,
joka on päiväkortti; kaikki edustajat varmasti
tietävät, mikä se on. Veronpalautusten
osalta sama juttu. Entä sitten kun lähetetään
paketti ulkomaille? Asiamiespostin kautta se mitä ilmeisimmin
on aika vaikeaa.
Nämä ovat ne ongelmat, jotka tässä tulevat eteen
silloin, kun tulee entistä vähemmän niitä, jotka
ovat todellisia postikonttoreita eli omalla henkilökunnalla
hoidettuja. Tämä ongelma on. En tiedä,
minkä johdosta ministeriö ei ole tähän puuttunut.
Tästä on liikennevaliokunnassa monta kertaa jo
viime kaudella puhuttu. Minkä johdosta minkäänlaista
ohjausta tähän suuntaan ei tule? Ne ovat pieniä asioita.
Paikallinen kalastuskortti kyllä voidaan myydä,
mutta ei valtion.
Marjukka Karttunen-Raiskio /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Asiakkaiden tarpeet ovat ilman muuta
viime vuosina muuttuneet, ja totta kai Postinkin on siihen vastattava.
On selvää, että palvelut ovat parantuneet,
jos postiasiansa voi toimittaa myöskin arki-iltaisin tai
jopa lauantaina ja sunnuntaina. Asiamiespostitoiminta on myös
voinut mahdollistaa sen, että monilla haja-asutusalueilla
on voinut esimerkiksi kyläkauppa tai huoltoasema säilyä sillä,
että on saanut myös postin toimitettavakseen.
Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä asiassa olen kyllä ed. Vistbackan
kanssa samaa mieltä. Me kuulimme Leonia—Posti-selvittelyssä laajan
joukon asiamiespostinpitäjiä, ja kyllä esimerkit
olivat kovin surullisia Itä-Suomesta. Siellä joutuu
yrittäjä pitämään itse
asiamiespostia sen takia, että hän voi jatkaa
yritystoimintaa. Ei näin voi olla, että sähköpattereita
tekevä yrittäjä joutuu omalla kustannuksellaan
harrastamaan postitoimintaa. Kyllä se on yhteiskunnan peruspalvelua,
ja meidän pitää hoitaa se tästä eteenpäin.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Wallin käyttikin osaltaan puheenvuoron,
jonka olisin käyttänyt. Olisin halunnut vain lisätä siihen
sen tosiasian, joka tuli valiokuntakuulemisessa myös selväksi,
että kun ammattitaitoinen Postin henkilöstö hoitaa
päätoimenaan postitehtäviä,
se on aivan eritasoista toimintaa laadultaan kuin jos esimerkiksi
juuri sähköpattereita tai kiukaita myyvän
firman työntekijä juoksee kesken päätoimensa
sivutoimenaan hoitamaan postipalveluja. Se pitäisi kaikkien ymmärtää.
Annika Lapintie /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässäkin
lakiesityksessä taas valitettavasti näkyy kilpailun
vapauttamisen ja yksityistämisen kohtuuton ihannointi.
Olisin toivonut tasapainon vuoksi, että olisi myös
muistettu se, mikä vahvuus ja etu on julkisesti hoidetuilla toiminnoilla,
ja esimerkiksi postin osalta sehän on sivistyneen yhteiskunnan
mitta. Sen kaikkein paras puoli on ollut nimenomaan varmuus ja saatavuus
ja kaikkien ihmisten tavoittaminen. Tämän puolen
esiin nostaminen on valitettavasti lakiesityksestä jäänyt
pois. Ehkä emme sitä puolta riittävästi
liikennevaliokunnassakaan osanneet painottaa, mutta sehän
on se asian ydin kuitenkin, että julkiset palvelut takaavat
tasavertaisen kohtelun ja kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisessa
asemassa.
Valiokunnan puheenjohtaja Pulliainen ja muutkin ovat jo kertoneet
siitä, miten iso ongelma oli tämän lakiesityksen
kokonaan uudelleen kirjoittaminen. En tiedä sitten, mistä johtui,
että täällä niin kovin paljon
virheitä oli. Erityisesti hallituksen esityksessä oli
suurta epäselvyyttä siitä, mitä oli
haluttu tarkoittaa yleispalvelun tarjoajalle ja mitä oli
tarkoitettu koskemaan kaikkia postiyrityksiä. Aikaisemminkin
on ollut puhetta siitä, että eduskunnan ei pitäisi
olla lakeja valmisteleva vaan niitä säätävä elin.
Ainakin tässä tapauksessa niin perustelut kuin
pykälätkin on jouduttu kirjoittamaan ihan uusiksi.
Oikeastaan voisi kiittää valiokunnan sihteerinä toiminutta Ritva
Bäckströmiä, joka näitä asioita
on mietintöön ja pykäliksi vääntänyt.
Itse kyllä katson, että ministeriöt suurine
virkamieskuntineen olisivat velvollisia tekemään
tämän työn. Me sitten vain hyväksymme
tai hylkäämme tai teemme muutoksia eduskunnassa,
mutta emme toivottavasti joudu kokonaan juttua uudelleen kirjoittamaan.
Mutta ei se mitään. Tässä tapauksessa
lopputulos on kuitenkin huomattavasti parempi kuin hallituksen esitys.
Toivonkin, että niin liikenneministeriö kuin lain
soveltajatkin, Telehallintokeskus tai postiyritykset, todellakin
ottavat tosissaan ja vakavasti valiokunnan perusteluosan, koska
tähän on paneuduttu ja kannanotot ovat erittäin
harkittuja. Sen lisäksi ne ovat vielä poliittisia
kompromissejakin, joten kai tälle parlamentaariselle edustavuudelle
ja sillä tavalla kansalaisten erilaisille näkemyksille
annetaan arvoa.
Otan ihan muutaman kohdan täältä esille,
koska koko lakia ei tässä voi käydä läpi.
Mielestäni olennaisin ja tärkein on varmasti postitoimipaikkakysymys.
Valiokunnan perusteluosassa on suurta huolta yritetty kantaa juuri
siitä peruskysymyksestä, että palvelun
laadun pitää olla riittävää.
Totta kai on hyvä, että joka kunnassa on postipalveluja
tarjoava piste, mutta sen lisäksi tärkeätä on
laatu, kuten muuten mietinnön tekstissä ihan selvästi
lukee: "Laatu turvataan parhaiten, jos toimipistettä hoitaa
ammattitaitoinen yleispalvelun tarjoajan palveluksessa oleva henkilöstö."
Eli tämä on lähtökohta ja kaikki
poikkeamat pitäisi tätä taustaa vasten
katsoa, onko niihin perusteltua syytä.
Sen lisäksi valiokunnassa erityisesti tunnettiin huolta
siitä, että jos tällaista palvelua ei
pystytä järjestämään,
viime kädessä yleispalvelun tarjoaja eli Suomen
Posti Oy joutuu sen järjestämään
sitten tavalla tai toisella. Muuta keinoa varmasti viimekätisenä keinona
ei sitten ole kuin oma henkilökunta. Ongelmia on ollut
muun muassa asiamiespostien henkilökunnan koulutuksen suhteen.
Aina ei ole tiedetty, mikä on esimerkiksi viranomaisen
lähettämä kirje, jossa on määräaika
ja jonka perillesaapumattomuudesta tai myöhästymisestä aiheutuu
ongelmia. Esimerkiksi myös postin lähettämisessä pitäisi
olla riittävästi koulutusta ja tietoa siitä,
että myös asiamiespostin hoitajat pystyvät
neuvomaan ja kertomaan näitä asioita. Ei se pelkästään
riitä, että siellä ruokakauppa on auki
ja on tällainen mahdollisuus, vaan kyllä siellä henkilökunnalle
pitää olla myös koulutusta. Ainoana mahdollisuutena
tämä on juuri Suomen Posti Oy:n velvollisuutena
katsoa, että asiamiespostit suoriutuvat tehtävästään ja
kaikista siihen kuuluvista asioista.
Myös täällä tulivat esille
sijaisjärjestelyt. Jos asiamiespostin hoitaja on sairaana,
sitten on hoidettava sijaisuus eikä voida lähteä siitä,
että sitten vain sen kunnan asukkaat eivät saa
postipalveluita. Silloin Suomen Posti ei ole täyttänyt yleispalvelun
tarjoajan velvollisuutta. Sillä tavalla niitä asioita
ei saa hoitaa.
Olen myös tyytyväinen siitä, että valiokunnassa
yksimielisesti päätettiin nostaa laatustandardia.
Tällä hetkellä yleispalvelun tarjoaja
eli Posti pystyy toimittamaan ykkösluokan kirjeen seuraavana
päivänä 95 prosentin todennäköisyydellä perille.
Tästä hallituksen esityksessä haluttiin luopua
ja heikentää tätä palvelua,
mutta nyt valiokunta on tänne kirjannut 95 prosentin eli
todellisen nykytilanteen jatkumisen.
Sen lisäksi katsotaan, että ei pelkästään
Suomen Postin vaan kaikkien mahdollisten postiyritysten toimiluvissa
tulee olla määräys jakelusta. Sen lisäksi
ainakin juristina luen tätä niin, että täytyy
olla hyvin kummalliset syyt, että joku voi saada tästä poikkeusluvan,
eli valiokunta on muotoillut tämän oikein harkitusti,
että vaaditaan erityisen painava ja perusteltu syy, ennen kuin
voidaan poiketa tästä 95 prosentin vaatimuksesta.
Vaikka ed. Vistbackakin sitä kritisoi, kyllä hän
tietää, mitä tämä tiukka
muotoilu tarkoittaa.
Jakelusta yleensä: Sehän on kansalaisten kannalta
hyvin iso tasa-arvokysymys myös, että saadaan
kohtuullisen matkan päästä hakea posti. Täällä todellakin
yritetään nyt sulkea pois se mahdollisuus, että voitaisiin
esimerkiksi siirtyä kerrostaloissa talon ulkopuolella oleviin
lokerikkoihin, joista posti käydään hakemassa,
ja jos asiakas ei sitä haluaisi, hän joutuisi
erikseen maksamaan siitä Postille, että säilyttää palvelun nykytason.
Myös tässä ja muissakin paikoissa muotoilussa
on yritetty estää tällainen asiakkaiden
rahastaminen, joka lähtisi siitä, että nykytilan
säilyttämisestä joutuu maksamaan: ensin
asetetaan kummallinen velvoite ihmisille, että posti on
haettava jostain kauempaa, ja jos siihen ei suostu, sitten täytyy
maksaa Postille jakelusta erikseen. Erityisesti tämä pykälään
kirjattiin niin, että kerrostaloihin vastaisuudessakin
kirjelähetykset tulee jakaa rakennukseen asiakaskohtaisena
jakeluna. Muotoilu on sama kuin aikaisemmin, itse asiassa vielä tiukempi
kuin tämän päivän muotoilu.
Sen lisäksi vielä mietinnössä on
tarkasti todettu, että missään tapauksessa
esimerkiksi liikuntarajoitteisia, huonokuntoisia vanhuksia ja muita, jotka
esimerkiksi terveydellisistä syistä tarvitsevat
kotiinkantoa, tällaisesta ei saa rahastaa, eli se täytyy
tehdä sitten maksutta. Oikeastaan on aika ikävää,
että tällainen pitää erityisesti
alleviivaten tänne kirjoittaa, mutta viimeaikaisten kokemusten
pohjalta näin se vain on. Kuinka monessa paikassa lähdetään
siitä, että ihmiset itse tekevät niitä juttuja,
joita aikaisemmin tekivät koulutetut työntekijät?
Yhtenä esimerkkinä voi vaikka mainita isojen saapuvien
postipakettien itse hyllyltä etsimisen. Eli kyllä se
monelle huononäköiselle vanhukselle aika mahdoton
tehtävä on. Täytyy todellakin pitää huolta
siitä, että nykypalveluita ei heikennetä,
vaan lähdettäisiin siitä, että niitä tulee
erityisesti kehittää.
Viimeisenä pykälänä otan
esille uuden 28 §:n, joka koskee yhteistoimintavelvoitetta.
Aikaisempi muotoilu herätti ehkä pieniä kysymyksiä siitä, avataanko
tässä mahdollisuus kermankuorintaan, eli sellaiset
yritykset, jotka eivät koko maan alueella harjoita postitoimintaa,
voisivat tuikata oman lähetyksensä Suomen Postin
lähetettäväksi ja sillä tavalla
saada kilpailuetua. Tämä on nyt yritetty muotoilla
niin, että missään tapauksessa tätä pykälää ei
siihen voi käyttää, vaan todetaan, että tämä on
laadittu palveluiden käyttäjän eli asiakkaiden
etua silmällä pitäen. Yhteistoimintavelvoite
ei tarkoita sitä, että alueellisen toimiluvan
haltija voisi käyttää velvoitetta hyväkseen laajentaakseen
toimintansa koko maahan. Tämä olisi erityisesti
vastoin pykälän tarkoitusta ja koko lakiesityksen
henkeä. Sen vuoksi katsotaan, että postiyritys
ei saa harjoittaa harhauttavaa ja siten vääristävää kilpailua
markkinoimalla ja myymällä palvelujaan toimialueensa
ulkopuolelle. Kyllä tämäkin pykälä aika
tarkasti on sementoitu valiokunnan mietinnössä.
Koska kompromissina olemme päätyneet hallituksen
esityksestä huomattavasti paranneltuun versioon postipalvelulaista,
niin katson, että tiukemmat määräykset,
tiukennukset, ja vielä lausumakin huomioon ottaen tämä olisi
hyväksyttävissä. Pidän myös
tärkeänä sitä, että eduskunnalle annetaan
lausuman mukaisesti postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta
selonteko vuoden 2003 loppuun mennessä. Kuten tiedämme, silloinhan
lakiesitystä voi muuttaa varsinkin sen jälkeen,
kun valiokunta poisti asetuksenantomahdollisuuden, mitä ministeriö oli
jostain kummallisesta syystä itselleen halunnut. Kyllä tämä nyt
aika tiukasti vielä tämänkin jälkeen
on eduskunnan käsissä.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Puutun ihan vain yhteen yksityiskohtaan
ed. Lapintien puheenvuorossa.
Hän mainitsi 95 prosentin varmuuden ensimmäisen
luokan postinkulussa. Sehän on parhaimmillaan ollut enemmänkin
kuin 95 prosenttia, siis ensimmäisen luokan posti seuraavana
päivänä perillä. Se on käynyt
yli 97 prosentin, joka on ilmiö koko maailmassa, kun otamme
huomioon, kuinka iso maa Suomi on ja kuinka vähän
täällä on väkeä.
Ed. Lapintie sanoi, että hallitus on yrittänyt päästä ikään
kuin eroon parhaimmasta Postin kilpailutekijästä,
mikä on ollut, eli tästä yli 95 prosentista.
Minä en, arvoisa rouva puhemies, suoraan sanoen ymmärtänyt
sitä, mihin tämä perustuu, koska, kuten
sanottu, se on ollut aivan keskeinen tekijä silloin, kun
Postin asemaa on puolustettu.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuuntelin hämmästyneenä ed.
Lapintien puheenvuoroa ja jyrkkää kritiikkiä hallituksen
esitystä kohtaan. Tuntui aivan siltä kuin puhumassa
olisi ollut oppositiopuolueen kansanedustaja. Huomautan, että teillä on
kaksi ministeriä hallituksessa ja kyseessä on
parlamentaarisen hallituksen esitys. Tällä puheenvuorollanne
luotte sellaisen kuvan, että teidän ministereillänne
ei ole mitään tekemistä tämän
ehdotuksen kanssa. Näinhän ei ole asianlaita.
Kun te tätä sanotte, te petätte kansalaisia
luomalla tällaisen käsityksen. (Ed. Gustafsson:
Se oli hyvin asiallinen puheenvuoro!)
Mitä tulee sisältöön, olen
kyllä sitä mieltä, niin kuin täällä on
korostettu, että palvelun turvaaminen on kaikkein tärkein
asia, mutta toki on niin, että esimerkiksi postiauto niin
kuin kauppa-auto ei ole kyllä sama kuin kiinteä posti.
(Puhemies koputtaa) Palvelupostit voidaan järjestää hyvin
tai huonosti, ja oleellista on se, että pitää turvata
postipalvelut kaikkialla maassa.
Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Viitaten myös vähän palvelun
turvaamiseen ja samalla myös tasa-arvoisuuteen olen kuullut
tällaistakin, että kun postiyrittäjät
eivät saa kauhean suuria korvauksia, niin Postin taholta
heitä on kehotettu perimään esimerkiksi
yrityksiltä korkeampia palvelumaksuja turvatakseen osittain
tulonmuodostustaan. Tätä en näe tasapuolisuuden
kannalta hyvänä, että postiyrittäjät
joutuvat tällaisiin konsteihin turvautumaan.
Mielestäni on ihan hyvä, että valiokunta
piti laatustandardin 95 prosentissa.
Jos vielä postipalvelun varmennusyksiköstä muutaman
sanan sanon, niin se ei mielestäni ole ollenkaan huono
asia. Esimerkiksi itselleni on lähetetty, tosin epätäydellisin
tiedoin, postia, ja tiedän olevani ainut oman nimiseni
ihminen Suomessa, mutta se ei vain löydä perille.
Varmasti tällekin on tarvetta.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kekkoselle laatustandardista: Kyllähän
hallituksen esityksessä oli sisässään
heikennyspyrkimys siihen. Haluttiin erikoisesti korostaa, että se
on se 95 prosenttia. Mutta se, mikä on mielestäni
olennaista, on se — minä juuri kävin
puhelimessa ja siellä soitettiin ja ilmoitettiin — että Suomen
Posti Oy on alkanut kampanjan tätä vastaan, että he
eivät suostu 95 prosentin laatustandardiin. Sitä minä pidän
tässä vaiheessa jokseenkin röyhkeänä tekona.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Kyllä minäkin ed. Kekkoselle ihmettelen:
Ettekö ole lukenut hallituksen esitystä eduskunnalle
postipalvelulaiksi? Täällä selvästi
lukee 7 §:ssä: "Yleispalveluun kuuluvat kotimaan
kirjelähetykset - - on jaettava siten, että lähetyksistä vähintään
90 prosenttia on perillä seuraavana työpäivänä -
-". Näin täällä lukee. Valiokunta
muutti sen niin, että vähintään
95 prosenttia on oltava perillä. En tiedä, oliko
se Suomen Posti Oy:n toivomuksesta, kun hallitus oli tähän
lähtenyt, vai oliko liikenneministerin ihan oma idea. Ehkä me
vielä siitä kuulemme.
Kritiikistä tähän esitykseen: Kyllä minä mielestäni
tuossa alussa sanoin, että tämä on hallituksen
yksimielinen esitys ja siksi sitä on ollutkin vaikea muuttaa.
Olen tyytyväinen, että siitä huolimatta
olemme tätä huonoa perusesitystä saaneet
olennaisesti paranneltua ja (Puhemies koputtaa) sen vuoksi tämä on
tullut paljon paremmaksi. Eli yritin kyllä kertoa, että näin
on.
Jyrki Katainen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen lakiesitys ja liikennevaliokunnan
siitä laatima mietintö turvaavat hyvän
ja kestävän postipalvelulain myös jatkossa.
Kysymys ei ole kauhean dramaattisista muutoksista, mutta selkeästä tulevaisuuslinjauksesta,
jonka kanssa meidän tulee jatkossa elää vähintäänkin
siihen seuraavaan arviointiin asti, ja uskonpa, että myös pidemmän
aikaa. Oleellista tässä postipalvelulaissa, niin
kuin täällä useampi puhuja todennut, on
se, että laadukkaat postipalvelut tulee olla saatavilla
koko maassa, koska tämä kuuluu peruspalveluinfrastruktuuriin.
Erityisen positiivinen lähtökohta tässä lain
valmistelussa on ollut se, mitä pääministeri
ja ministeri Heinonenkin ovat linjanneet, että jokaisessa
kunnassa on oltava oma toimipiste. Tämä kertoo
ehkä kaikista eniten siitä valmistelun hengestä,
tasa-arvopyrkimyksestä, mitä lain valmistelun
aikana on haluttu toteuttaa.
Jos tarkastellaan postipalvelulakia ja postipalveluja nimenomaan
tämmöiseltä periaatteelliselta kannalta,
niin oleellista silloin on tarkastella sitä palvelun käyttäjien
elikkä ihmisten näkökulmasta ja ihmisten
kannalta. Se, että joka kunnassa on postitoimipiste, on
varmasti arvokas päämäärä,
mutta kaikista oleellisinta, kun ajatellaan niitä taustalla
olevia perimmäisiä syitä, miksi tämmöistä palvelulakia
tehdään, on se, että palvelut ovat saatavilla.
Tavalla tai toisella palvelut ovat saatavilla. Jos ajatellaan asiamiespostikehitystä,
varmasti syy, minkä takia siihen on päädytty
ja syy siihen, miksi tämmöinen asiamiespostijärjestelmä ylipäänsä on
tänä päivänä mahdollinen,
johtuu siitä, että monet kulutustottumukset, ihmisen
kulutuskäyttäytymiseen liittyvät tottumukset
ovat muuttuneet. Varmastikaan 30 vuotta sitten tämmöinen
asiamiespostijärjestelmä ei olisi ollut samalla
tavalla mahdollinen kuin mitä se on tällä hetkellä.
Ihmiset hoitavat asioitaan monessa tapauksessa esimerkiksi Internetin kautta.
Tämä koskee tietysti vain tiettyä ihmisryhmää.
Eivät kaikki ihmiset hoida asioita Internetin kautta, mutta
myös tämmöinen kulutustottumus on lisääntynyt.
Samoin ihmisten liikkuvuus on lisääntynyt. Moni
meistä, kuten allekirjoittanut, käyttää postipalveluja
lähinnä kirjattujen kirjeiden ja pakettien lähettämiseen
ja hakemiseen.
Tämä laki mahdollistaa uusien tähän
päivään, tähän aikaan,
sopivien palvelumuotojen kehittämisen. Vaikka monesti näissä puheenvuoroissa myös
eduskunnassa kaikista keskeisimmäksi kysymykseksi nousee
postin omana toimena hoitamien yksiköiden määrä ja
riittävyys, niin varmasti tämä kehitys,
jonka myös tuleva laki mahdollistaa, saattaa vielä parantaa
ihmisten kannalta näitä palvelumuotoja, kuten
esimerkiksi vanhuksille tai liikuntarajoitteisille ihmisille kotiinkuljetettavat
postit ja keräilykäytänteet.
Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietinnössä otetaan
kantaa varmennusyksikön puolesta ja sen tarpeellisuudesta.
Olen itse tästä asiasta aivan samaa mieltä.
Tämä on yksi osa postin luotettavuutta. Posti
on tähänkin mennessä pystynyt olemaan
luottamuksen arvoinen, ja jo ennen perusoikeusuudistusta, minkä jälkeen
kirjeitä ei enää saanut avata, asia toimi
varsin mallikkaasti. Varmasti moni meistä, kuten allekirjoittanut,
joka sai puutteellisilla tiedoilla lähetetyn viestin perille,
oli pelkästään vain tyytyväinen.
Toivon, että tämän lakikäsittelyn
jälkeen, mikäli tämä muuttumattomana
valiokunnan mietinnön mukaan menee, ministeriö ryhtyy
välittömästi valmistelemaan muun muassa
varmuusyksikkökysymystä. Vaikkakin se ehkä saattaa
vaatia perustuslain säätämisjärjestyksen
myöhemmin eduskunnassa, koen, että tämä on
postipalvelujen kannalta, käyttäjien kannalta,
oleellinen vaatimus.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! Hyvät ystävät!
Puutun ensin muutamaan täällä käytettyyn
puheenvuoroon, jonka jälkeen puhun niistä kahdesta
asiasta, joihin alun perin halusin puuttua.
Ensinnäkin haluan todeta täällä käytettyjen puheenvuorojen
johdosta, että postitoiminta voi olla se tukitoiminta,
joka pitää esimerkiksi kaupan paikkakunnalla.
Eli ei minusta näitä asiamiesposteja pidä pelkästään
negatiivisina nähdä.
Toteaisin myöskin, että perustuslakivaliokunta
on nimenomaan pitänyt elinkeinovapautta perustuslain mukaisena
pääsääntönä,
mutta todennut muun muassa postitoiminnan osalta, että luvanvaraisuuden
tarkoituksena on lain 1 §:n mukaisesti turvata hyvänlaatuisten
postipalvelujen saatavuus tasapuolisesti koko maassa ja että postipalvelujen
yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen on yksilön viestintään
liittyvien oikeuksien ja yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeätä. Mutta
se, miten ne järjestetään, on toinen
juttu.
Postilähetysten perillemeno osoitteenmuutosilmoitusten
laiminlyönnin johdosta on ongelma. Lääkkeeksi
ehdotetaan postipalvelun varmennusyksikön perustamista
Telehallintokeskukseen. Ed. Karttunen-Raiskio jopa ehdotti harkittavaksi
useitten varmennusyksikköjen perustamista eri puolille
maata.
Liikennevaliokunnan mietinnön perustelujen mukaan varmennusyksikölle
tulisi antaa myös suljettujen kirjeiden avaamisoikeus tarkoin
valvotuissa olosuhteissa ja vain osoitetietojen selvittämiseksi
niissä tilanteissa, joissa kaikista yrityksistä huolimatta
postin saajaa tai lähettäjää ei
ole mahdollista muulla tavoin selvittää.
Viranomaisille perustettava kirjeiden avaamisoikeus olisi huomionarvoinen
asia perustuslain näkökulmasta, niin kuin jotkut
ovat jo todenneet. Olen muun muassa liikennevaliokunnan puheenjohtajan
ja eräiden jäsenten kanssa asiasta keskustellut.
Perustuslain 10 §:n 2 momentin perusteella "Kirjeen,
puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton".
Tästä säännöstä voidaan
perustuslain saman pykälän 3 momentin nojalla
poiketa ainoastaan tietyissä tarkoituksissa, joista ei
postipalvelulaissa kuitenkaan ole kysymys. Näitä tilanteita,
joissa pääsäännöstä voidaan
poiketa, ovat seuraavat: "Lailla voidaan säätää lisäksi
välttämättömistä rajoituksista
viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta
taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja
turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana."
Eli kirjesalaisuuden purkamiselle on asetettu varsin tiukat rajat.
Nyt kuitenkin liikennevaliokunta on katsonut minusta ehkä aika
riittämättömin perustein, että tällaisen
pitäisi olla sallittua tilanteissa, jotka eivät
mielestäni vaaranna kenenkään turvallisuutta,
jotka eivät rinnastu perustuslain edellytyksiin. Haluan
todeta, että lailla on näin ollen mahdollisuus
säätää kylläkin kirjeiden
avaamisoikeudesta, mutta vain sellaisin tavoin, jotka turvaavat
luottamuksellisen viestin salaisuuden säilymisen. Perustuslain
suojaama luottamuk-sellisen viestin salaisuus ulottuu, kuten perustuslakivaliokunnan
lausunnossakin nimenomaan tästä laista todetaan,
myös viestin lähettäjän ja vastaanottajan
tunnistamistietoihin sekä muihin tietoihin, joilla voi
olla merkitystä viestin säilymiselle luottamuksellisena.
En tässä vaiheessa vastusta liikennevaliokunnan
ehdottaman lausuman hyväksymistä, mutta minusta
on syytä tuoda selvästi ja painokkaasti esille
se tosiasia, että perustuslakia loukkaamatta voi olla käytännössä vaikea
saada aikaan tehokkaasti toimivia säännöksiä kirjeiden
avaamisesta.
Olisivatko neuvonta toisaalta ja osoitteenmuutosilmoitusvelvollisuus
ja sen tehostamiskeinot asianmukaisempi tapa varmistaa postilähetysten perillemeno
kuin kirjesalaisuutta koskevan perustuslain pykälän
avaaminen, on mielestäni asia, jota on syytä pohtia.
On hyvin tarkoin suoritettava myöskin intressivertailu.
Luottamuksellisen viestin salaisuudesta, josta puhutaan 15 §:ssä,
haluan vielä sanoa muutaman sanan. Liikennevaliokunta viittaa
perustuslakivaliokunnan lausuntoon mutta ei siteeraa sitä. Siksi
on mielestäni vaara, että postilähetysten avoimen
noutotilan ongelmat jäävät havaitsematta.
Joissakin postitoimipaikoissa on nykyisin käytössä avoin
tila postilähetysten noutamista varten. Asiakas voi tällaisesta
tilasta itse noutaa hänelle saapuneen postilähetyksen.
Tällaiseen tapaukseen esimerkiksi ed. Lapintie viittasi
puheenvuorossaan. Avoimesta tilasta postilähetyksen noutaessaan
asiakas voi samalla saada tietoja muista lähetyksistä ja
siten muille asiakkaille saapuneiden lähetysten, lähinnä postipaketin,
lähettäjästä ja vastaanottajasta.
Tällainen käytäntö ei asianmukaisella
tavalla suojaa luottamuksellista viestintää.
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että perustuslain
10 §:n 2 momentin säännös luottamuksellisen
viestin salaisuuden loukkaamattomuudesta turvaa myös viestin
lähettäjän ja vastaanottajan tunnistamistietoja,
vaikka säännöksen ensisijaisena tarkoituksena
onkin suojata viestin varsinaista sisältöä ulkopuolisilta.
Näin ollen ei voida pitää asianmukaisena,
että postiyrityksen asiakas voi lähetystä noutaessaan saada
tietoja muiden postilähetysten lähettäjistä ja
vastaanottajista. Katsonkin, että käytäntöä on syytä ripeästi
muuttaa. Tällaisia posteja on ainakin Helsingissä.
Muun muassa Hakaniemen posti on tällainen. Toivon, että tämä perustuslain vastainen
tila nopeasti muutetaan. Tästä olen ollut eräisiin
virkamiehiin yhteydessä, mutta elävä elämä näyttää toimivan
siten, että käytäntö jatkuu
perustuslain vastaisena ainakin tänä päivänä vielä.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kokkonen puuttui mielenkiintoisella tavalla
avaamiskysymykseen, ja nyt kun oikeusministeri ja liikenneministeri
ovat paikalla, haluaisin kyllä hieman kannanottoa tähän
sen johdosta, että nyt perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja
aika jyrkällä tavalla otti epäilevän
kannan, jos näinpäin haluaa sanoa, tähän avaamiseen.
Taas valiokunnan, kun se kuuli asiantuntijoita, käsitys
oli aivan toinen silloin, kun tehtävä siirrettäisiin
viranomaistoimintoiseksi. Jotakuinkin kaikki olivat sillä kannalla.
Intressivertailu on mielenkiintoinen sana, koska näissä, mitä nyt
oli avattu, oli muun muassa 144 000 markkaa rahaa plus
testamentteja ja muita vastaavia. Valitettavasti käsitykseni
on se, että informaatiolla sitä ei pystytä viemään
eteenpäin.
Toinen asia, mihin myöskin ed. Kokkonen puuttui, ja
nimenomaan ymmärsin, että perustuslakivaliokunnan
puheenjohtajan ominaisuudessa, oli se, että Suomen Posti
Oy on nyt muuttanut tiloja maakunnissakin nimenomaan siten, että on avoin
tila, josta voidaan hakea paketti ja nähdä, (Puhemies
koputtaa) kuka muu on saanut paketteja siellä.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässä ed. Kokkonen
nyt puuttui erittäin tärkeään
asiaan. Ed. Vistbacka oikeastaan vei puheenvuoroni. On kyllä niin,
että se avoimen tilan ongelma ei voi ratketa sillä,
että soitellaan virkamiehille. Ed. Kokkonen, tiedän,
ettette sitä tarkoittanutkaan, mutta käytitte
esimerkkinä sitä, että olette soitellut
asiasta virkamiehille. Minusta tämä on niin syvästi
ja isosti periaatteellinen kysymys, että — en
väitä, että se vaatii uutta käsittelyä täällä — se edellyttää kyllä aika
tarkoin harkittua perustelua ihan ministeritasolta saakka, koska
siinä ollaan intimiteettikysymyksen kanssa mitä suurimmassa
määrin tekemisissä.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toteaisin ensin ed. Kekkoselle, että olen
puhunut virkamiesten kanssa lähinnä siitä,
että he selvittäisivät ja katsoisivat nyt
Postin asianomaisten toimihenkilöitten kanssa tätä kysymystä ja
katsoisivat, miten tämä asia voitaisiin järjestää.
Se on edelleenkin ymmärtääkseni kesken.
Hyvin yksiselitteisesti perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa
tuli esille perustuslain vastainen tila asiantuntijoitten mielestä.
Ed. Vistbackalta tiedustelisin: Kuulitteko te perustuslakiasiantuntijoita
vai muita asiantuntijoita? Nyt kannattaa muistaa, että valiokunnilla on
hieman erilainen profiili.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Puhemies! En halua asettaa perustuslakivaliokunnan asemaa kyseenalaiseksi
ylimpänä perustuslain tulkitsijana, mutta kun tässä luottamuksellisen
viestin salaisuutta arvioidaan ja on kyse osoitteettomista postilähetyksistä,
niin täytyy asettaa vastakkain myös oikeudenloukkauksen
suuruus. Jos me hävitämme tällaisen lähetyksen,
niin se on herkästi paljon isompi oikeudenloukkaus kuin
se, että me annamme virkamiesvalvonnassa selvittää,
kenelle lähetys oli tarkoitettu. Tämän
kaltaista arviointia ehkä ei ihan kaikissa lausunnoissa
ole riittävästi tehty.
Mutta varmasti jatkovaiheessa, kun erillisvaltuutta käsitellään,
pystytään tarkemmin rajaamaan se tehtävä,
minkälaisessa tilanteessa voidaan luottamuksellinen kirjelähetys
avata, missä tarkoituksessa ja miten valvottuna. Tämä ongelma
kyllä varmasti pystytään järkevällä tavalla hoitamaan
pois päiväjärjestyksestä.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin ministerille todeta, että ymmärsin,
että avaamista perusteltiin lähinnä sillä,
että osoitteet eivät ole tiedossa. Ihmiset muuttavat
ja unohtavat ilmoittaa osoitetietonsa. Me tiedämme tässä salissa
hyvin, että on suuri ongelma monen muunkin lainsäädännön soveltamisen
suhteen, että ihmiset eivät ilmoita osoitteenmuutostaan.
Niinpä minun mielestäni pitäisikin miettiä yhteiskuntaa
täällä vähän kokonaisvaltaisemmin
ja sitä, olisiko tämä asia saatavissa
järjestykseen paremminkin informoimalla ihmisiä ja
toisaalta huolehtimalla siitä, että ihmiset huolehtivat
osoitteenmuutoksistaan, koska se on myös heidän
intressissään.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Juuri tästä yhteiskunnallisesta
arvioinnista tässä on kysymys, juuri sen perimmäisen
pienen ihmisen ja yhteisön asiasta. Jos se tämmöiseen
saikkinointiin perustuslain kanssa kaatuu, niin minä en
oikein ymmärrä enää lähtökohtia.
Minkä ihmeen takia me yhdyskuntana, yhteisönä,
elämme, jos tällä tavalla perustuslakiakin
tulkitaan kuin tässä nyt halutaan tulkita? Tässä on
kysymys vilpittömästä kansalaisten asian
hoitamisesta, niin että varmasti sitä yksityisyyttä ei
loukata.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta tämä ei ole asia, jossa
on syytä kiihtyä, vaan nähdä se,
että perustuslakivaliokunta on halunnut kiinnittää huomiota
siihen, että asia mietitään huolellisesti,
tehdään intressivertailu, katsotaan, olemmeko
me valmiita avaamaan perustuslain tai käyttämään perustuslainsäätämismuotoja
tämän tyyppisen kysymyksen yhteydessä.
Ei minusta tässä kiihtymisen paikka ole.
Jyri Häkämies /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Käytyyn debattiin itsekin
osallistuisin siltä osin, mitä valiokunnan puheenjohtaja
ed. Pulliainen ja ymmärtääkseni myös
oikeusministeri Koskinen totesivat, että ikään
kuin inhimillinen hyvä tavoite toivon mukaan pystytään
toteuttamaan niin, että tässä ei perustuslain
kirjaimen päälle jouduttaisi liiaksi astumaan.
Uskon, että tämä on ollut valiokunnan
vilpitön tavoite tämän lausuman takana.
Itse lakiin. Niin kuin kaikki hyvin muistamme, taustalla oli
paitsi perustuslain uudistaminen myös pääministerin
ilmoitus loppuvuodesta 99, jolloin sekä pääministeri
että ministeri Heinonen lupasivat, että jatkossakin
Suomessa postipalvelut taataan siten, että jokaisessa Suomen
kunnassa postin toimipiste säilyy. Tämän
tavoitteen mielestäni tämä laki kyllä hyvin
täyttää.
On totta, että valiokuntakäsittelyssä hallituksen
esitykseen on tehty sekä sisällöllisiä että stilistisiä muutoksia,
mutta mielestäni kuitenkin hallituksen esitys säilytti
peruslinjauksensa hyvin. Näitä ovat mielestäni
yleispalvelun sisältö ja ennen kaikkea toimipiste/kunta,
yhteishinta-käsite, uusien markkinoilletulijoiden kynnys,
jota pidän tämän lakiesityksen pohjalta
varsin korkeana, sekä jakeluvelvoitteet.
Täällä on todettu myös,
että merkittävimmät ja merkittävät
päätökset on tehty jo 90-luvun alkupuolella
toisaalta liikelaitoksen muodostamisen yhteydessä sekä 94,
jolloin Posti muuttui osakeyhtiöksi. Suomi tämän
vapauttamisen osalta etenee eturintamassa EU:n sisällä.
Voidaan sanoa, että tämä vapauttaminen
kulkee hieman eri tahtiin EU:n sisällä, ehkä kärjistyneimpänä esimerkkinä Saksa,
jossa Saksan posti kotimaisen monopolin turvin toimii kuitenkin
varsin aggressiivisesti muissa EU-maissa. Olisikin toivottavaa,
että EU:n sisällä tämän
tyyppisissä asioissa, niin kuin myös telelainsäädännön
osalta, yhteistoiminta tiivistyisi.
Keskeistä mielestäni on kuitenkin viedä lainsäädäntöä liberaalimpaan
suuntaan, niin että kilpailun vapautusedellytykset ovat
todelliset. Kilpailu varmasti, mikäli sitä tulee,
tekee hyvää Postin kilpailukyvylle. Se parantaa
sen tuotekehittelyä ja parantaa asiakkaiden palveluja.
Toisaalta on tärkeää taata kansalaisille
asuinpaikasta riippumatta ne peruspalvelut, joiden joukkoon postipalvelut
selvästi kuuluvat. Tämä tavoite tässä lakiesityksessä toteutuu
juuri asettamalla yleispalveluvelvoite Suomen Posti Oy:lle.
Toisaalta Suomen Posti Oy:lle ei tulisi asettaa kohtuuttomia
velvoitteita, jotka estäisivät sitä kehittymästä 2000-luvun
logistiikkataloksi. Postin nykyjohdolla on mielestäni selkeä strateginen käsitys
tulevasta kehityssuunnastaan. Niin kuin hyvin tiedämme,
vielä tänä päivänä eräällä tavalla
Postin hittituote kirje on korvautumassa ja täydentymässä uusilla
sähköisillä tuotteilla. Näin
ollen Postilla on oltava edellytykset ja mahdollisuudet tehdä voittoa,
investoida uuteen teknologiaan ja uusin tuotteisiin ja kehittää henkilöstönsä osaamista.
Hyödyn saaja luonnollisesti tulee olemaan näiden
palveluiden käyttäjä eli kansalainen.
Niin kuin todettu, keskeistä laissa on 4 §,
lupaus säilyttää postipalvelut jokaisessa
Suomen kunnassa, johon kuitenkin valiokuntakäsittelyssä on
lisätty muutama täydentävä kriteeri,
joita ovat asiakkaiden muuttuvat tarpeet ja uusien palvelumuotojen
kehittyminen.
Jonkin verran on koettu epävarmuutta, ehkä pelkoakin
siitä, että laki mahdollistaisi kermankuorinnan,
uusien toimijoiden tulon lähinnä ruuhka-Suomen
alueelle. Mielestäni laki kuitenkin pitää markkinoilletulon
kynnyksen varsin korkeana. Sen takaa ennen kaikkea jakelun viisipäiväisyysvelvoite.
Myöskään laki ei estä yleispalveluvelvoitteen
asettamista uusille toimijoille.
Keskustelussa on myöskin ollut esillä mahdollisuus
säätää niin sanottu korvausrahasto,
johon uudet mahdolliset toimijat maksaisivat tietyn osuuden esimerkiksi
liikevaihdostaan. Rahastoa käytettäisiin korvauksiin
Suomen Posti Oy:lle kannattamattomien palveluiden ylläpidosta. Tämä lienee
mahdollista, mutta ymmärtääkseni kilpailulainsäädännön
kannalta tullee olemaan varsin ongelmallista.
Postitoimiverkosto on myöskin puhuttanut tänään.
Niin kuin tiedämme, 1 500:sta jo reilu 1 000
toimipistettä on asiamiesposteja. Mielestäni on
hyvä korostaa, että näitä palveluja
ei tule asettaa vastakkain. Kuitenkin varsin perusteelliset asiakaskyselyt
osoittavat, että asiamiespostit pärjäävät
vertailussa hyvin. Olen aivan vakuuttunut siitä, että Suomen
Postin omat toimipisteet toimivat erinomaisen hyvin ja siellä on
osaava henkilöstö, mutta ennen kaikkea joustavat
aukioloajat muun muassa nostavat asiakkaiden mielestä asiamiespostit
vähintäänkin samalle tasolle.
Henkilöstön asema ja sen tulevaisuus on niin ikään
ollut esillä. Kuitenkin saamani tiedot kertovat, että postin
henkilöstön sopeuttaminen on edennyt erittäin
hyvin. Markkamäärä, johon valiokuntamietinnössä viitataan,
190 miljoonaa markkaa, tulee hyvin riittämään
sopeutuspaketin läpivientiin.
Kaiken kaikkiaan näen, että lakiesitys on
tasapainoinen, se takaa kansalaisille palvelut, mahdollistaa kilpailun
ja ennen kaikkea antaa Suomen Postille edellytykset kehittää liiketoimintaa ja
parantaa siten kansalaisten palveluja.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva
hallituksen esitys postipalvelulaiksi muuttui valiokunnassa merkittävästi
parantuen nimenomaan kuluttajan näkökulmasta katsottuna
huomattavasti. Niinhän pitää olla, kun kyse
on postipalvelulaista. Valiokunta kuunteli alun neljättäkymmentä asiantuntijaa,
ja itse esityksen työstämisprosessi nyt käsittelyssä olevaksi
mietinnöksi oli monella tapaa kuluttava. Eri inhimillisissä piirteissään
sitä voisi sanoa paikoin jopa ikäväksi.
Hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus oli
paikoin hyvin epäselvä ja jopa ristiriitainen. Siinä ei
sinällään ole mitään
poikkeuksellista, niin valitettavan heikosti valmisteltuja lakeja
on valiokuntiin tullut, mutta toivottavaa se ei suinkaan ole. Valiokunnan
mietinnössä asiaan otetaankin kantaa toteamalla,
ettei valiokunta pidä tarkoituksenmukaisena näin
keskeneräisten ja runsaasti muutoksia vaativien lakiehdotusten tuomista
valiokuntaan. Toivottavasti viesti menee perille ja se otetaan tosissaan,
tässä tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriössä,
joka ei ole ainoa huolimaton ministeriötaho.
Koska käytettävissä aika on rajallinen,
haluan puuttua vain muutamaan kohtaan, näistä ensimmäisenä erittäin
lähtökohtaiseen seikkaan: postipalveluiden asemaan
yhteiskunnan keskeisenä peruspalveluna. Postin palveluiden
saatavuus koskettaa kaikkia maamme kansalaisia ja yrityksiä.
Palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen on paitsi yksilön
oikeuksien myös yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeää.
Laadukkaiden ja tasapuolisten postipalveluiden turvaaminen eri puolilla
laajaa ja paikoin hyvin hajanaisesti asuttua maatamme on mielestäni
yhteiskunnan tehtävä. Kädenojennus pelkille markkinavoimille
ja toimiminen silkan kannattavuuden ja itsetarkoituksellisen kilpailuttamisen näkökulmasta
suistaisi tämän tehtävän hoidon väärille
urille. Jotta kaunis ajatus ei jäisi pelkiksi sanoiksi,
tulisikin kuntakohtaista postin toimipistettä olla hoitamassa
ammattitaitoinen yleispalvelun tarjoajan henkilöstö.
Mielestäni kyseessä on sen verran tärkeä palvelu,
että sitä pitäisi voida hoitaa ilman
vaatimusta tuotetusta voitosta. Kyseessä on yhteiskunnan
keskeinen peruspalvelu.
Valiokunta on samoilla linjoilla ja katsookin, että kaikki
nyt olemassa olevat Suomen Posti Oy:n omalla henkilöstöllä hoitamat
toimipaikat tulisi säilyttää tarvittaessa
vaikka muita toimintoja niihin yhdistäen. Asia on mielestäni
oleellinen myös kuntien toimintakyvyn säilymisen
kannalta. Eikö olekin niin, että kun kauppa ja
posti ovat lähteneet, täytyy kysyä, mitä jää hiipuvaan
kuntaan jäljelle? Kannattaako siellä enää ihmistenkään
elää? Eikä ole sama, jos oman työnsä ohessa
postia hoidetaan silloin, kun ehditään.
Käynnissä olevaan prosessiin ja postikonttoreiden
jo tapahtuneeseen harvenemiseen liittyen valiokunta kantaa samalla
huolta Postin henkilöstön asemasta. Valiokunta
pitää tärkeänä, että yhtiön
tuottamaa voittoa käytetään jo päätetyn
lisäksi henkilöstön sopeutustoimien jatkamiseen henkilöstön
aseman ja työllisyyden turvaamiseksi.
Kolmas merkittävä kohta laissa on postin jakelun
turvaaminen edelleen nykykäytännön mukaisesti
pientaloissa kuten ennenkin ja myös kerrostaloissa asiakaskohtaisesti
sisään rakennukseen kannettuna, eli kuluttajien
kohdalla jakelupalvelun pitäisi käytännössä pelata
samaan malliin kuin tähänkin asti; luukku kolahtaa
tuttuun tapaan.
Hallituksen esityksessä posti olisi voitu jakaa myös
rakennuksen ulkopuolella sijaitsevaan rakennelmaan. Me demarit vastustimme
näin selkeätä palvelutason heikennystä,
ja erittäin kovan väännön tuloksena
mietintöön kirjattiin sanat "rakennukseen asiakaskohtaisena
jakeluna". Väännön kuluessa ja vielä näin
jälkikäteenkin ihmettelen neuvottelun vaikeuden
muistaen, eikö meillä kaikilla, puoluekantaan
katsomatta, ole kannattajia ja äänestäjiä,
jotka arvostavat postinjakelun nykyisen palvelutason säilyttämistä ilman
eri maksua, siis peruspalveluna, näin lompakon paksuudesta
riippumatta. Ilmeisesti ei, sellaisen vaikutelman kun valiokuntakäsittelyssä antoi
oikeistolaisen päähallituskumppanimme tiukka seisominen
hallituksen selkeästi nykypalvelua heikentävän
esityksen takana.
Jakelusta puhuttaessa haluan vielä erikseen mainita
valiokunnan huomion, että muun muassa liikuntarajoitteisten
ja vanhusten tulisi saada postinsa kotiin kannettuna kaikissa olosuhteissa, myös
haja-asutusalueilla ilman lisäkorvausta.
Arvoisa puhemies! Viimeisenä kohtana nostan vielä lyhyesti
esiin valiokunnan tekemän merkittävän
tarkennuksen yhteistoimintavelvoitteeseen. Lisäsimme sinne
sanan "erehdyksessä". Sillä valiokunta halusi
korostaa sitä, ettei yhteistoimintavelvoitetta ymmärrettäisi
ja käytettäisi väärin ja ettei
muodostuisi käytäntöä, jossa
alueellisen toimiluvan haltija velvoitetta hyväksi käyttäen
laajentaisi toimintaansa itse asiassa koko maahan. Kohdan perusteluissa
painotetaan muun muassa sitä, ettei alueellisen toimiluvan saava
postiyritys saa harjoittaa harhauttavaa ja vääristävää kilpailua
markkinoimalla ja myymällä palveluaan oman toimialueensa
ulkopuolelle. Valiokunta korostaa tässä Telehallintokeskuksen
valvonnan merkitystä.
Kaiken kaikkiaan valiokunnan laajasti uudelleen muotoilema lakiesitys
on uudessa muodossaan alkuperäiseen verrattuna varsin hyvä.
Kiveksi kenkään jäi oikeastaan ainoastaan
valiokunnan sisäisessä äänestyksessä tappiolle
jäänyt tavoitteemme turvata jo tässä vaiheessa
taloudellisesti selkeämmin myös Suomen Posti Oy:n henkilöstön
asema. Jokainen tässä salissa on varmaan samaa
mieltä siitä, että samalla kun puhutaan
laadukkaasta peruspalvelusta, ammattitaitoisten Postin työntekijöiden
jääminen todennäköisesti mahdollisesti
vaille työtä erityisesti haja-asutusalueella,
missä työtilaisuuksia ei ole niin paljon, on paitsi
järjetöntä myös kallista. Työttömyyskin
maksaa.
Me vasemmistopuolueet teimme asiasta vastalauseen. Se tapahtui
sen jälkeen, kun olimme hävinneet valiokunnan
sisäisessä äänestyksessä. Nyt
haluan tässä, kun ed. Takkula keskustelun kuluessa
käytti muutaman lohkaisun ja varmasti tätä keskustelua
jatketaan, tiedoksi myös keskustalle ja merkittäväksi
aikakirjoihin, että tuossa äänestyksessä vaa’ankielinä olivat
nimenomaan valiokunnan keskustalaiset jäsenet. Se on hyvä pitää mielessä,
kun asia otetaan esiin. (Ed. Gustafsson: Minkä takia, keskusta?)
Mainioita ajatuksia maamme postikonttoreiden toiminnan kehittämiseksi
on tullut muun muassa Postin toimihenkilöliitosta. Toivon
vilpittömästi, että kaikki, muun muassa
nämä hyvät ideat, otetaan tosissaan paitsi
palvelun ylläpitämisen ja tehostamisen myös
työpaikkojen säilymisen vuoksi. Postipalveluiden
tasapuolinen turvaaminen on yhteinen asiamme ja niiden kehittäminen
on otettava kokonaisvaltaisena haasteena. Kun nyt uuden lain kanssa
päästään alkuun, on tilannetta
koko ajan tarkkailtava ja tarvittaessa vaikka yhteiskunnan taloudellisin panostuksin
tuettava.
Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen
Arvoisa puhemies! Todellakin tänään
olemme tilanteessa, jossa olemme käsittelemässä pitkän
prosessin nähnyttä postitoimialan lainsäädännön
uudistusta. Tuon uudistuksen keskeisenä lähtökohtapontimena
on ollut kansalaisten huoli postipalvelujen laadusta. Se on ollut
se näkökohta, mistä syystä tuohon
uudistustyöhön on lähdetty. Tavoitteena
uudistuksessa on ollut se, että aikaisempaa selkeämmin
kyettäisiin määrittelemään
yleispalvelu, se palvelutaso, johon kansalaiset ovat oikeutettuja
riippumatta siitä, missä päin maata tai
minkä kaltaisessa kunnassa tai yhteisössä he
asuvat.
Tuo tarkkaan määrittely on ollut siis se peruslähtökohta,
ja kun tietysti aina lainsäädännön osalta
on verrattava myöskin siihen tilanteeseen, mikä on
aikaisempi vielä olemassa oleva lainsäädäntö suhteessa
uuteen lainsäädäntöön,
niin tässä suhteessa hallituksen esitys jo sinällään
oli selkeästi tiukempi ja yksityiskohtaisempi kuin olemassa
oleva lainsäädäntö, postitoimintalaki
ja siihen liittyvä asetus, ovat. Näyttää siltä,
että eduskunnan käsittelyssä edelleen
valiokunnan toimesta on haluttu tiukentaa sitä tapaa, jolla
noita keskeisiä yleispalvelun määritteitä säädellään.
Noista tiukennuksista olennainen kysymys on tietysti ollut se,
että yleispalveluun kuuluisi postiyrityksen velvollisuus
pitää joka kunnassa vähintään
yksi toimipiste. Se on se näkemys, joka myöskin
valiokunnan mietinnössä on ja jota on tuettu täällä.
Ed. Vistbacka sanoi kuulleensa sen kaltaisesta hankkeesta, että Suomen
Posti olisi tekemässä ratkaisuja, joissa oltaisiin
menossa 160 omaan toimipaikkaan. (Ed. Kekkonen: 167 oli hänen tarkka
lukunsa!) Tuo oli kyllä ensimmäinen kerta, kun
tuon kaltaisen tarkan luvun kuulin. Kyllä edelleen tosiasia
on se lähtökohta, joka on kirjoitettu myös
hallituksen esitykseen, siihen liittyvät luvut niin Postin
omien konttorien määrän kuin myöskin
asiamiespostien määrien ja tuon kokonaisyhteismäärän
osalta, elikkä se siinä suhteessa ei pidä paikkaansa.
Mielestäni tärkeämpi kysymys kuin
omat konttorit vai asiamiespostit on se, mikä on se palvelujen
laatu, johon kansalaisilla on oikeus, ja miten siitä kyetään
mahdollisimman hyvin pitämään huoli.
Olen ymmärtänyt, että tämä on
ollut se huoli, joka myöskin valiokunnassa on ollut ja johon
mietinnössä on haluttu kiinnittää huomiota,
ja se on asia, jota tietysti jatkuvasti on myöskin asiakaspalautteen
osalta syytä seurata, jotta me näemme, että asiakkaat
ovat tyytyväisiä palveluun ja tässä suhteessa
ei synny palvelujen toteuttamistavasta riippuen erilaisuutta palvelujen laadussa.
Toinen tiukennus, joka olemassa olevaan lainsäädäntöön
liittyy, on hinnoitteluun liittyvä tiukennus, joka tässä uudessa
lainsäädännössä on tiukemmin
määritelty ja jonka osalta myöskin valiokunta
näyttää olevan hallituksen esityksen kanssa
samalla linjalla.
Kolmas tiukennus nykysäädöksiin liittyy
tuohon 95 prosentin laatutavoitteeseen, joka täällä on
useassa puheenvuorossa nostettu esille. On tietysti olennainen kysymys,
mihin tuota lukua verrataan sekä hallituksen esityksessä että valiokunnan
mietinnössä. Jos lukua verrataan olemassa oleviin
säädöksiin, niin tänä päivänä olemassa oleva
postitoimintalaki itse asiassa ei sano tästä asiasta
yhtään mitään. Postitoiminta-asetus
toteaa, että lähetyksistä on vähintään
85 prosenttia oltava perillä seuraavana työpäivänä ja
vähintään 95 prosenttia toisena työpäivänä.
Tässäkin suhteessa itse asiassa jo hallituksen
esitys on selkeä tiukennus olemassa olevaan tilanteeseen,
ja se, mitä valiokunta on asiassa lausunut, tavallaan kulkee
edelleen vahvemmin samaan suuntaan. Tuskin Suomen Postille on edullista — ed.
Kekkonen mainitsi tämän kansainvälisesti
hyvin poikkeuksellisen kilpailuvaltin — että Suomen Posti
haluaisi siitä kilpailuvaltista luopua, vaan varmasti se
on tekijä, joka on tulevaisuudessakin kilpailuvaltti Suomen
Postille, ja tietysti on toivottavaa, että nuo luvut tulevaisuudessakin
kyetään ylittämään
eikä niitä aliteta.
Täällä on tullut esille lukuisia
yksityiskohtia. En halua niihin nyt puuttua. Ainoastaan haluan ottaa
esille kysymyksen, joka on lähestulkoon jokaisessa puheenvuorossa
ollut esillä, elikkä kysymyksen postipalvelujen
varmenneyksikön perustamisesta, tilanteesta, joka syntyy
uuden perustuslain ja aikaisempien postitoimintalakien ristiriitaisuudesta
ja johon valiokunta on omassa esityksessään ehdottanut
ratkaisuksi todellakin tämmöisen varmennusyksikön
perustamista Telehallintokeskukseen. Mielestäni on niin,
että kysymys tämän kaltaisesta perustamisesta
on tietysti katsottava vasten yhteiskunnallista hyötyä tai
haittaa, jotka näissä asioissa voidaan keskenään
punnita, ja jos eduskunta tämän kaltaisen valiokunnan
mietinnön mukaisen linjauksen hyväksyy, niin tietysti
liikenne- ja viestintäministeriö ja hallitus välittömästi
rupeavat tämän kaltaista esitystä valmistelemaan.
Sen esityksen valmistelussa on tietysti erityisen tarkkaan katsottava,
miten valvottuna tuo järjestely toteutetaan, minkälaisessa
asemassa olevat henkilöt sitä työtä tekevät
ja miten kaiken kaikkiaan kokonaisjärjestely tehdään.
Sen jälkeen on sitten eduskunnan asia loppujen lopuksi
pohtia sitä, mikä on tuon kaltaisen hallituksen
esityksen säätämisjärjestys.
Varmasti se säätämisjärjestys
täällä osataan, ja tietysti tämä on
se taho, jossa punninta tulee tehdä, ja siinä vaiheessa
voi olla tietysti mahdollista, että tuon kaltainen muutos
edellyttäisi perustuslain säätämisjärjestystä,
mutta sekään ei olisi ongelma, koska olen ymmärtänyt,
että tässä salissa tuosta asiasta asiallisesti
on hyvin laaja yhteinen näkemys olemassa, joten silloin
tavallaan säätämisjärjestyskysymyskin
ei asiassa ongelmaksi muodostuisi.
Arvoisa puhemies! Lopuksi halusin todeta ainoastaan sen, että mielestäni
on erittäin hyvä asia, että liikennevaliokunta
on perehtynyt tähän kokonaisuuteen hyvin ansiokkaasti,
hyvin tarkkaan, ja uskon, että tätä kautta
on syntynyt lakikokonaisuus, joka postipalvelut Suomessa hyvin turvaa.
Tietysti on tärkeää, että jatkuvasti
seurataan sitä, mitä tällä sektorilla
tapahtuu, ja niin tietysti ministeriön puolesta tulemme
tekemään.
Täällä on kritisoitu myöskin
hallituksen esityksen keskeneräisyyttä sen tullessa
tänne. Täytyy sanoa, että lainsäädäntö valmisteltiin
virkamiespuolella varsin nopeassa aikataulussa, mikä johtui
siitä, että itse asiassa eduskunta oli toivonut
sitä, niin kuin ed. Rajamäki itsekin totesi ja niin
kuin useilla kyselytunneilla on tullut esille, että viime
kevätistuntokaudella tämä esitys tänne
saatetaan, ja sen takia pyrimme mahdollisimman nopeasti niin myöskin
tekemään. Se ei ole tietysti mikään
puolustus sille, että varmasti tuossa lainsäädäntövalmistelussa
sekä liikenne- ja viestintäministeriön
että oikeusministeriön puolella myöskin
olisi ollut tarvetta tarkempaan ja parempaan lainvalmistelutyöhön,
ja se on asia, johon on syytä puuttua: Miten päästään
tulevaisuudessa tilanteeseen, että teknisesti nuo lait
tänne tullessaan olisivat mahdollisimman viimeisteltyjä,
jotta päästään sen kaltaiseen
tilanteeseen, että täällä päästään
pohtimaan ainoastaan niitä poliittisesti tärkeitä strategisia
kysymyksiä.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tosiasia se, että Postin palvelut
viime vuosien aikana ovat heikentyneet, ja tämä laki
saattaa tuoda parannusta. Haluaisin kommentoida ministerin puhetta
siltä osin kuin hän puuttui tärkeään
asiaan eli laatuun. Ei todellakaan saa syntyä erilaisuutta palvelujen
suhteen kansalaisten keskuudessa. Ministeri ei kuitenkaan kertonut,
millä tavalla laatua aiotaan valvoa. Minusta tärkein
asia olisi se, että liikenneministeriöllä olisi
selvä mielipide ja strategia sen suhteen, miten valvotaan
palvelujen laatua. Nyt esimerkiksi on sellaisia tilanteita, että on
kokonaisia kuntia, joihin päivälehdet tulevat
vasta seuraavana päivänä. (Ed. Kekkonen:
Niissä kunnissa lehdet jakavat itse luultavasti!) Tämä ei
voi olla modernia postipalvelua Suomessa. — No, ei ole
kysymys Suomenmaasta vaan joistakin muistakin lehdistä. — Minä ainakin
haluaisin vastuuta valvonnasta siirtää liikenneministeriölle,
ja sitä kautta sitten Suomen Postin täytyy toimia,
kuten edellytetään.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitokset ensinnäkin ministerille
armollisesta kohtelusta äskeisessä puheenvuorossa.
Toteaisin vaikeudesta päästä tässä asiassa
kohtuulliseen lopputulokseen myönteisenä asiana
sen, että nyt kerrankin käytiin tämä asia
niin perusteellisesti läpi joka puolelta, että kun
täällä nyt on tuotu rinnalle Ruotsin
tilanne, nyt meillä on niin hyvin valmisteltu, sanotaanko
nyt, pohjoismaisittain rinnakkaisratkaisu, että voidaan
arvioida myöskin tässä katsannossa näitä asioita.
Minä toivon hartaasti, että ministeri puolustaa
nyt postin perillemenon varmennusyksikköasiaa viimeiseen
saakka, koska se on nyt se, joka kaikkein eniten kaihersi asiantuntijakuulemisessa.
Se on jo ihmisten perustunnossa oleva asia, eikä kukaan
tuonut esiin ongelmana sitä, että tässä on
jostakin kirjesalaisuudesta kysymys.
Tero Mölsä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri puheenvuorossaan korosti palvelun
laadun merkitystä, mihin täällä jo
viitattiin. Posti ja liikenneministeriö omissa esityksissään
ovat lähteneet siitä, että meillä nimenomaan
Postin omaa verkkoa on harvennettu ja pyritty siihen, että vastaava
palvelu suoritetaan asiamiespostien kautta. Käytännössä nyt
on vain niin, että eri osissa maata käytäntö on
tavattoman kirjava ja asiakaspalaute sen mukaan myös kirjava.
Jos Posti ja liikenneministeriö nyt sitten haluavat, että tasapuolinen
palvelu toteutuu eri osissa maata, tällainen valvonta olisi
täysin välttämätöntä.
Tekee mieli kysyä, suorittaako ministeriö minkäänlaista
valvontaa sen suhteen, mikä on asiamiespostien taso ja
mikä on tavallaan varmuus siitä, että postin
saa perille ja saa myös postia, jonka joku muu on lähettänyt. Käytännössä vain
esimerkit osoittavat, että jopa rahakirjeitä on
viime aikoina entistä enemmän hävinnyt.
Se ei laadusta mikään hyvä tae ole.
Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Postipalvelulain avaamiseen tai hallituksen
puolelta sen antamiseen eduskunnalle yhtenä pontena oli
Leonia-pankin sulauttaminen Sampo Oy:hyn. Siinä yhteydessähän
lähtivät Postista pankkipalvelut. Hallitus antoi vuonna
99 joulukuussa pääministerin ilmoituksen postipalvelujen
saatavuudesta. Te, ministeri Heinonen, toteatte puheenvuorossanne
näin liittyen pankkipalveluihin: “Yhtenä uusien
liiketoimintojen vaihtoehtona selvitetään parhaillaan, onko
lainsäädännöllisesti mahdollista
hoitaa rajoitettua pankkitoimintaa palveluyrityksissä. Tämä voisi
tuoda postitoimipaikkoihin rahahuoltoa, esimerkiksi mahdollisuuden
rahan nostamiseen - -." jne. Elikkä pankkipalvelukysymys
on jäänyt täysin avoimeksi. Kysynkin
ministeriltä: Onko nyt paneuduttu asiaan, jonka tuon ilmoituksen
yhteydessä toitte esille?
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Isohookana-Asunmaalle haluaisin
sen verran muistuttaa, että jos lehdet tulevat vasta seuraavana
päivänä, on syytä tarkistaa,
kuka niiden jakelusta huolehtii. Lehdet mitä suurimmassa
määrin huolehtivat nykyisin myöskin itse
omasta jakelustaan.
Rouva puhemies! Minusta oli huojentavaa kuulla, että ministeri
suhtautui niin avoimesti varmennusyksikkökysymykseen. Jos
tässä on nyt jokin asia, joka on koettu puutteena
mutta josta tuntuu vallitsevan yksimielisyys, se on juuri tämä.
Luulen, että jos se vaatii perustuslain säätämisjärjestystä,
tämä yksimielisyys indikoisi sitä, että pulmaa
ei tule lainsäädäntöjärjestyksenkään
kohdalla. Mutta totta kai sitten menemme yhteiskunnallisen hyödyn
ja haitan alueelle. Paisutammeko me siitä uutta organisaatiota? Kuka
valvoo? Miten valvotaan? Se on sitten sen ajan murhe, mutta minusta
on ollut tärkeätä, että salissa
on asiaan suhtauduttu ilmeisellä myötämielellä,
ja myöskin se, (Puhemies koputtaa) että ministeri
otti omaehtoisesti asian puheeksi myös siihen sävyyn,
että asiassa voidaan edetä.
Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri aivan oikein totesi, että palvelutavasta
ei saa johtua kovin suuria eroavaisuuksia laadussa. Mutta kyllä asia
niin on, että asiamiesposteissa on valtavan suuri kirjavuus.
Siellä on todella hyviä, toimivia pisteitä,
niin kuin täällä on keskustelussa todettu.
Mutta sitten on hyvin huonoja. Tiedän omalta alueeltani,
että ne, jotka olivat ensimmäisiä, ovat
jo samalla paikkakunnalla moneen kertaan vaihtuneet, sijaintipaikkakin.
Yrittäjät moittivat sitä, että korvaus
Postilta on liian pieni. Kysyisinkin: Onko tähän
ministeriö riittävästi kiinnittänyt
huomiota? Aivan oikein, että henkilöstölle
on varattu tuotosta tietty osa, mutta eikö pitäisi
osa satsata myös asiamiespostiyrittäjiin?
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Useassa vastauspuheenvuorossa on puututtu
nimenomaan Postin varmennusyksikköön. Toivoisin,
että ministeriö todella nopeasti antaisi lakiesityksen,
että eduskunta voisi sen pikaisesti viedä läpi,
koska tämän lain voimaan tultua ei ole oikeutta
avata yhtäkään kirjettä. Toisaalta
toivoisin, että liikenneministeriö myös
huolehtisi siitä, että Suomen Posti Oy:n henkilökunnassa
on riittävästi henkilöstöä tekemässä normaalia
selvitystyötä eli osoitteenmuutoksia jne, kun
varmennusyksikkö huolehtii lähinnä tilanteista,
joissa osoitetta ei ole juuri lainkaan, nimi on epäselvä tai
on ainoastaan etunimi tai jotain muuta vastaavaa.
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä eräs asia,
jota ministeri ei ilmeisesti käsitellyt, mutta joka on
tullut esiin monta kertaa: Onko ministeriössä pohdittu
tai harkittu sitä, että asiamiesposteilla olisi
oikeus edes jonkinlaisten pienten lupien (Puhemies koputtaa) myymiseen?
Eli rahaliikenneproblematiikka on noussut esiin syrjäkylillä.
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että tässä keskustelussa
on voimakkaasti kiinnitetty huomiota siihen, että kansalaiset
olisivat tasa-arvoisessa asemassa perinteisen Postin palvelujen suhteen.
Mutta vääjäämättä tässä kyllä nousee mieleen
vanhan Postin toisen osan eli telepalvelupuolen tasavertaisten palvelujen
tarjoaminen kansalaisille. Jos tämän päivän
maailmaa ajatellaan, niin on oikein ja tärkeää pitää kiinni
perinteisestä puolesta, mutta helposti suhteellisuus katoaa
siinä, että täällä ollaan
toisella puolella ihan viimeisen päälle tasa-arvoa
hakemassa ja sitten on vaara, että telepalvelujen puolella
tasa-arvo karkaa kauaksi pois.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Heinonen puhui siitä,
että asiaa pitää tarkastella laatukysymysten
näkökulmasta. Ed. Isohookana-Asunmaa ja muut jo
tähän kysymykseen puuttuivat. Perimmiltäänhän
on kysymys siitä, onko asiamiespostijärjestelmällä tekniset
ja taloudelliset edellytykset hoitaa postitointa laadukkaasti kaikissa
kunnissa, ja näin asianlaita valitettavasti ei ole. Posti
on kuitenkin osakeyhtiö, jonka yhtiökokouksessa
ministeri Heinonen käyttää ylintä päätäntävaltaa
ja jonka hallintoneuvoston puheenjohtaja on ed. Kekkonen, joten
valtion ei tarvitse ... (Ed. Kekkonen: Väärä tulkinta
yhtiöjärjestyksestä, mutta antakaa mennä vaan!) — Kuitenkin
ed. Kekkosen nimi on syytä mainita. — Ei osakeyhtiömuoto
vielä juridisesti tarkoita sitä, että yhtiölle
täytyy asettaa kovat liiketaloudelliset tavoitteet, vaan
kyllä omistaja ja yhtiön hallintoelimet voivat
ohjata ja käyttää omistajavaltaa sillä tavalla,
että tavoitteet, jotka yhteiskunta on asettanut, voidaan
toteuttaa.
Ismo Seivästö /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on tullut esille palvelujen
saatavuus ja laatu käyttäjän kannalta,
jotka ovat erittäin keskeisiä asioita. Samalla
on viitattu siihen, että asiamiespostit ovat pystyneet
hyvin joustavasti tarjoamaan palveluitaan ilta-aikaan ja myös
viikonloppuina. Kiinnittäisin ihan samaan asiaan huomiota
kuin ed. Ala-Nissilä edellisessä puheenvuorossa,
että Posti Oy:n kannalta tilanne on joskus sellainen, että palvelujen laadun
parantaminen vie tulosta alemmaksi. Eli kumpi asetetaan etusijalle?
Onko mahdollista tinkiä voittotavoitteesta, voittomarginaalista,
siihen suuntaan, että Posti Oy:n omat konttorit pystyvät
myös joustamaan palveluajoissa?
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Liikennevaliokunnan mietintö postipalveluista
on laadittu erittäin hyvin, mutta yksi ongelma siellä on:
Postin ja Tullin välinen yhteistyö. Kun esimerkiksi Kouvolassa
oli postipaketti Tullissa tarkistettavana yli kaksi vuotta ja noin
pari viikkoa sitten se paljastui, kysyn ministeri Heinoselta, onko
jatkossa tällainen mahdollista.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ala-Nissilä vastauspuheenvuorossaan
totesi, että yhtiön ei välttämättä tarvitse
tuottaa voittoa, jos omistaja niin haluaa. Palautan mieliin Sampo-Leonia-keskustelun
aikana ministeri Niinistön kannanoton, jossa hän
sanoi, että tehkää Postissa mitä hyvänsä, käyttäkää se
400 miljoonaa, mitä se tuottaa voittoa, ei sitä tarvitse
tulouttaa valtiolle. Tässä yhteydessä on
syytä palauttaa se asia mieliin. Meidän on nähtävä tämä asia
kokonaisuutena niin, että Postin toimintaedellytykset on
turvattava, ja jos se edellyttää koko tuloksen
käyttöä yhtiön kehittämiseen,
siihen on hankittava eduskunnan päätös.
Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen
Arvoisa puhemies! Lyhyesti kysymykseen siitä, että kun
korostetaan palvelujen laatua, miten valvonta järjestetään.
Valvonnan osalta, kun puhutaan esimerkiksi laatustandardeista, vastuutaho
on selkeästi olemassa, ja se on Telehallintokeskus, jonka
tehtävänä on valvoa ja julkaista myös
vuosittain kertomus siitä, miten tavoitteet on kyetty saavuttamaan.
Siinä suhteessa laatua viranomaispuolelta jatkuvasti valvotaan.
Mitä tulee siihen, miten Suomen Posti valvoo omien
konttoreittensa ja asiamieskonttoreittensa toiminnan laatua, siltä osin
on myöskin tehty vuosittain asiakastyytyväisyyskartoituksia,
joissa eri laatukriteereillä on katsottu, miten asiakkaat
ovat kokeneet palvelun, ja verrattu osittain keskenään
asiamiespostien ja omien konttoreiden laatua. Muistaakseni tuo selvitys
kattaa 400 toimipaikkaa aina kerrallaan. Siinä mielessä se on
aika laaja ja kattava selvitys.
Täällä kysyttiin talletuspalveluista,
pankkipalveluista, ja siitä, mikä oli keskustelu
silloin, kun pääministerin ilmoituksen kautta
tuota keskustelua eduskunnassa käytiin. Silloin todellakin
perustettiin työryhmä, jonka tehtävänä oli
katsoa sitä, miten tallennustoimintaa voisivat hoitaa muutkin
toimijatahot kuin ne, jotka tänä päivänä sitä toimintaa
hoitavat. Työryhmä antoi välimietintönsä muistaakseni
siinä vaiheessa, kun käsittelyssä oleva
hallituksen esitys annettiin, ja on nyt jättänyt
lopullisen esityksensä. Se oli siis valtiovarainministeriön
asettama työryhmä, jolle ministeriölle
pankkiasioitten valvonta kuuluu, ja mietintö on nyt parhaillaan
ymmärtääkseni lausunnolla. Varmasti sieltä nähdään
ja saadaan eväitä siihen, miltä osin
pankkipalvelujen saatavuudesta, jotka postitoimen yhteydessä usein
on nostettu esiin, voidaan tulevaisuudessa huolta pitää.
Kysymys Tullin kanssa tehtävästä yhteistyöstä on
sen kaltainen, jota varmasti on syytä selkeyttää ja
selvittää, miten tietysti prosesseja saadaan nopeutettua
niin, että viranomaisten välinen yhteistyö olisi
parempaa.
Mitä tulee omistajavallan käyttämiseen,
niin kyllä valtiolla omistajan näkökulmasta
on se peruslähtökohta, että sen kaltaisilla
toimijoilla ja osakeyhtiöillä, joilla on oma talous
kunnossa, on myöskin parhaat edellytykset taata laadukkaat palvelut.
Se on se peruslähtökohta, että varmasti sen
kaltainen osakeyhtiö, jonka oma talous on hyvin tehokkaasti
hoidettu, on huomattavasti parempi takaamaan palvelut kuin sen kaltainen
yhtiö, joka on taloudellisesti vaikeuksissa ja joutuu jatkuvasti
tinkimään sen takia palveluista eikä kykene
takaamaan niitä tavalla, jolla hyvässä kunnossa
oleva talo kykenee toimimaan. Tietysti on mielestäni tärkeää myöskin
se, että kun sekä olemassa oleva lainsäädäntö että nyt
käsittelyssä oleva lainsäädäntö lähtevät
siitä, että Suomessa on mahdollisuus myöskin
kilpailla postitoiminnan kentällä, ja kun myös
kansainvälisiä toimijoita selvästi on
jatkuvasti enemmän Euroopassa postimarkkinoilla tulossa
ulos omilta kotimarkkinoiltaan, Suomen Posti Oyj on sen kaltaisessa kunnossa,
että se kykenee omalta osaltaan myöskin tähän
kilpailuun vastaamaan. Uskon, että sekin näkökulma
on omistajaintressin mukaista.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Niin eduskunta, Postin toimihenkilöliitto, Postin
työntekijät kuin Suomen kansalaiset ovat nyt sen
tosiasian edessä, että eletään
markkinataloudessa. Posti samoin kuin Leonia ovat näitä markkinatalouden
sääntöjä ja menettelytapoja tulkinneet
vuosien aikana tavalla, joka ei ole johtanut yhteiseen kansalliseen
etuun. Täällä jo viitattiin Leonian ja
Postin yhteistoiminnan katkeamiseen.
Pankkipalvelujen irrottaminen postipalveluista on ollut valtakunnallisesti
ja koko maan kannalta ratkaiseva virheaskel, ja varsin lyhytnäköinen
valtion sataprosenttisesti omistamien yritysten ratkaisu "oman edun
hyväksi" on lisännyt ja lisää paineita
maaseudun tyhjenemiseen ja väestön muuttoliikkeeseen.
Mutta ongelmia ei ole vain maaseudulla. Myös kaupunkien
suuretkin lähiöt ja asuinalueet ovat ilman toimivaa
postia. Näin ollen peruspalvelut tältä osin
puuttuvat myös monilta kaupunkialueilta.
Täällä on tullut myös esille
se, että Suomen Posti ei ole ollut kovin aktiivinen yhteistyösopimusten
solmimisessa ainakaan tavalla, mihin Ruotsin posti on pystynyt.
Suomen Postin toiminnan väheneminen ja heikkeneminen haja-asutusalueilla
on myös heikentämässä Postin
kilpailukykyä ja nimenomaan mahdollisuutta toteuttaa peruspalvelut.
Jos ja kun kaikkiin kuntiin ei saada edes asiamiespostia, niin tässä tilanteessa
vaatimukset, jotka myöskin liikennevaliokunnassa ovat tulleet
hyvin esille, eli että Suomen Postin pitää itse
vastata omalla toiminnallaan postin yksiköstä,
ovat erityisen hyvin perusteltuja.
On myös asiakkaiden kannalta selkeästi niin, että jos
palvelun tuottajana on Suomen Postin oma henkilöstö,
niin palvelumahdollisuudet, laatu ja myös uusien palvelutyyppien
yhdistäminen tähän toimipisteeseen laajenevat.
Liikennevaliokunnan mietintö on monelta osaltaan erittäin
hyvä. Yksi tällainen positiivinen asia siinä on
nimenomaan yhteispalvelupisteiden kehittämisen painottaminen.
Jos kunnan, valtion ja Suomen Postin yhteispalvelupiste syntyisi,
voitaisiin edesauttaa myös haja-asutusalueiden asuttuna
pitämistä ja kehittämistä. Yleispalveluvelvoite
edellyttää siis palvelupistettä kaikissa
kunnissa. Tämä velvoite pitää todellakin
toteuttaa.
Liikennevaliokunnan mietinnöstä voi todeta positiivisena
muun muassa sen, että se on lähtenyt lakiehdotuksen
42 §:n poistamisesta ja on oikealla tavalla linjannut sitä,
ettei tässä asiassa delegoida ministeriölle
lisää päätäntävaltaa,
vaan ratkaiseva päätäntävalta
pidetään eduskunnassa. Jakelukysymyksissä liikennevaliokunta
on hyvällä tavalla aktivoitunut ja painottaa mietinnössään
vanhusten ja liikuntavammaisten kohdalla Postin jakelun suuntautumista
nimenomaan ihmisten kotiin, ei niin, että he joutuvat hakemaan postinsa
pitkienkin kävelymatkojen päästä.
Voi tietysti todeta, että liikuntavammaiselle ihmiselle
sata metriäkin saattaa olla ylitsepääsemätön matka.
Ismo Seivästö /skl:
Arvoisa puhemies! Suomen Posti Oy:n ja sen kanssa tiiviissä yhteistyössä olleen
Postipankin, myöhemmin Leonian, yhteistyön päättyminen
johti molemmat osapuolet uuteen tilanteeseen. Maamme hallituksen
päätös luopua valtion enemmistöosuudesta
Leoniassa johti siihen, että verkosto, josta sai sekä pankki- että postipalveluita,
alkoi merkittävästi harveta. Nyt tuo monia yksityisiä kansalaisia
ja yrityksiä palvellut yhteistyö on lopullisesti
ohi. Pankkitoiminta ei kuulu postitoimintalain soveltamisalaan,
mutta Suomen Posti Oy:n toimipisteet muodostivat hyvän
kanavan Leonia Oyj:n pankkipalveluille.
Käsittelyssä oleva postipalvelulaki sai valiokunnassa
uuden sisällön, kuten täällä on
jo monesti todettu. Valiokunta teki perusteellista työtä muistaen
sen, että postipalvelut ovat niin tavallisen kansalaisen
kuin yritystenkin kannalta keskeistä peruspalvelua. Siksi
on tehtävä kaikki voitava, että lähetykset
menevät perille ajoissa ja oikeille vastaanottajille. Erityisen
huomion kaipaavat liikuntarajoitteiset henkilöt, haja-asutusalueilla
asuvat sekä myös laajojen kerrostaloalueiden palvelujen
tasokkuus. Kansalaisten alueellisesta ja tasapuolisesta palvelusta
on huolehdittava.
Huolimatta siitä, että esitys takaa kaikille paikkakunnille
yhden joko Postin oman tai asiamiehen hoitaman toimipisteen, ulkoistettavien toimipaikkojen
suuruus kyllä huolestuttaa, samoin rahaliikenteen puuttuminen
asiamiesposteista ja myös muista posteista. Tämä koskettaa työpaikkoja
sellaisilla alueilla, joissa korvaavien työtilaisuuksien
löytäminen ei läheskään
aina ole kovin helppoa. Henkilöstön asemaan onkin
edelleen jatkossakin kiinnitettävä huomiota.
Toisaalta asiamiesposti joustavine aukioloaikoineen on laajentanut
palveluaikaa muun muassa iltoihin ja saattanut tuoda jollekin kyläkaupalle
lisää aikaa. Tuo rahaliikenteen puuttuminen, johon
jo edellä viittasin, on kuitenkin hyvin suuri puute asiamiesposteissa.
Toivonkin edelleen sitä, että Posti saisi hieman
väljennystä tulostavoitteisiinsa ja voisi siten
myös joustavammin katsella niitä aikoja, jolloin
se palvelee kansalaisia omissa konttoreissaan.
Naapurimaassamme Ruotsissa onkin taas nostettu uudelleen esiin
ajatus, että jokaisessa kunnassa olisi Postin oman henkilökunnan
hoitama toimipiste, joka takaisi peruspalvelut ja antaisi sopimusoikeuden
myös pankkien kanssa perusrahaliikenteen hoitamiseen. Juuri
tuo rahaliikenteen vaikeus ja sen puuttuminen tietyiltä laajoiltakin
alueilta on tällä hetkellä suuri yhteiskunnallinen
pullonkaula. Sitä tulee tarkastella niin yksilön
kuin yritystoiminnankin kannalta. Siksi tämä,
jos voimme käyttää sellaista sanaa kuin Ruotsin-malli,
on täällä edelleen pohdittava ja on ehkä jonkinlaisen
jatkotutkimisen aihe.
Harry Wallin /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Aluksi olisin kiittänyt valiokuntamme
puheenjohtajaa ed. Pulliaista siitä kärsivällisyydestä, jolla
hän jaksoi tätä asiaa käsitellä.
Toivottavasti hän kuuntelee tätä keskusradion
kautta huoneessaan.
Kun ajattelee valtion liikelaitosten yhtiöiden historiaa,
voidaan kymmenen vuoden aikaperiodilla nähdä selvästi
se trendi, miten on jouduttu tähän tilanteeseen,
niin selkeä on ollut tapahtumien kulku. Posti liikelaitostettiin
vuonna 90 ja hyvin tietoisena siitä, että se on
vain välivaihe. Vuonna 94 kovien kamppailujen jälkeen,
joissa Postin henkilökunta ankarasti vastusti yhtiöittämistä,
se kuitenkin toteutettiin. Hain 8.10.93 istunnon äänestyslistat,
ja jos olisin ilkeä, ed. Ismo Seivästö,
toteaisin, että tekin äänestitte "jaa"
Postin yhtiöittämisen puolesta, mutta sitä en
nyt tässä kuitenkaan totea, koska olette hyvin
sopuisa edustaja. (Ed. Gustafsson: Äänin 88...!) — Äänin
88—72 Posti yhtiöitettiin 39:n ollessa poissa.
Eli tässä tilanteessa tehtiin hyvin kauaskantoisia
ratkaisuja siitä, miten Postia tullaan käsittelemään
tulevaisuudessa. Yhtiömalli tarkoitti sitä, että yhtiön
toimiva johto yhtiölain mukaan rupeaa toimimaan ja saneeraamaan
yhtiötä. Yhtiöittäminen mahdollisti
muun muassa asiamiespostien syntymisen. Tässä sitten
on käyty keskustelua siitä, millaisia asiamiesposteja
on syntynyt. Ehkä keskustelu olisi pitänyt käydä 93,
kun yhtiöittämispäätöstä tehtiin.
Ei ole toki myöhäistä nytkään,
niin kuin olemme liikennevaliokunnassa hyvin perusteellisesti ja
yksituumaisesti asiaa käsitelleetkin.
On totta, että jos vertaa tilannetta yhtiöittämisen
alkuvaiheista tähän pisteeseen, niin 5.12.2000
Postin omia toimipisteitä oli enää 475, mutta
yhtiöittämisen seurauksena asiamiesposteja oli
jo 1 020, ja kuten olemme saaneet kuulla, trendi on ehkä jatkuva,
mutta postipalvelulaki ei ole siihen syynä, koska nykyinen
postitoimintalaki sen jo mahdollistaa. Eli yhtiöittämisestä lähtenyt
liike on jatkuvaa, olisi tätä hallituksen esitystä tullut
tai ei.
Hyvää esityksessä on se, että tällä taataan,
että jokaiseen kuntaan sentään tulee
yksi postitoimipiste. Postipalvelulain tavoitteena on palveluiden
saatavuuden turvaaminen. Tässä on lähdetty siitä,
että yleispalvelun tarjoajan on huolehdittava, että jokaisessa
kunnassa on kaikkina aikoina vähintään
yksi toimipiste. Sosialidemokraattinen valiokuntaryhmämme
olisi halunnut, että tämä piste olisi
miehitetty nimenomaan yleispalveluvelvoitteen omaavalla henkilökunnalla.
Se ei kuitenkaan käynyt, kuten Ruotsissa, koska hallitus
muodostuu viidestä eri puolueesta. Ruotsissahan on hieman
toisenlainen tilanne: siellä Rosengren edustaa sosialidemokraattista
hallitusta, ministerit ovat sosialidemokraatteja ja he voivat sen
sopia keskenään. Tässä hallituksessa
on viiden puolueen ministereitä, ja valiokunnassa täytyy
löytyä yksimielisyys siitä, miten asiassa
menetellään. Tässä tapauksessa
oppositiokaan ei vaatimusta esittänyt, ja en tiedä,
mistä tämä myöhäisherännäisyys
on tullut.
Kuitenkin esitystä voidaan pitää tyydyttävänä ja
hyvänä, ja kiittäisinkin kaikkia valiokunnan
jäseniä siitä, että tielaitoskäsittelyn
jälkeen voitiin kerätä voimat uudelleen
ja lähteä liikkeelle eri pohjalta rakentavasti
ja saada aikaan tyydyttävä ratkaisu.
Aina, kun ajattelee postipalveluja, niin tietenkin laatu, se,
mitä tarjoamme kuluttajille, asiakkaille, ihmisille, suomalaisille,
on tärkeintä. Kyllä se lähtee
siitä, että tällaista toimipistettä hoitaa ammattitaitoinen,
yleispalvelun tarjoajan palveluksessa oleva henkilöstö.
Näinhän mietinnössä todetaan.
Se on toivomus, sitä ei saatu läpi vaatimuksena,
vaan valiokunta on yksimielisesti esittänyt tällaisen
toiveen. Valiokunta esittää myöskin,
että huolellisesti selvitetään julkishallinnon yhteispalvelupisteiden
perustamismahdollisuudet. Tämä on mielestäni
suuri asia, jota ei ole vielä sisäistetty. Taantuvillakin
paikkakunnilla voitaisiin koota yksi piste, jossa olisivat postipalvelut,
johon sitten tulisivat muun muassa esimerkiksi työvoimatoimiston
palvelut, kirjastot, sosiaalitoimen ja muut kuntien palvelut. Näin
saavutettaisiin huomattavasti parempi palvelutaso verrattuna asiamiespostipalveluun,
sillä nykyisellään asiamiespostipalvelukorvaus
on niin pieni, että vaihtuvuus on hyvin suuri ja silloin
ammattitaito katoaa. Julkishallinnon, kuntien, valtion ja Postin
palvelupiste olisi huomattavasti pysyvämpi ja parempi.
Kun ottaa huomioon tulevan trendin, mikä kunnissakin on,
eli ennustetaan, että vuosikymmenen puolivälin
paikkeilla kunnat kokevat erittäin suurta työvoimapulaa, niin
asiamiespostien sijaan voisivat palvelupisteissä toimia
nykyiset Posti Oy:n henkilöstön edustajat. Asiamiesposteista
täällä on puhuttu hyvin paljon, ja kuulimme
Sampo-Leonian yhteydessä, niin kuin aikaisemmin
oli jo puhe, useita asiamiespostiyrittäjiä, ja
kyllä kirjavuus on monenlaista. On todellakin sähköpatterin
valmistajasta kukkakauppaan ja kioskista ruokakauppaan, ja matkat
ovat pitkät. Postipalveluita tuotetaan kouluttamattomalla
henkilökunnalla samalla kun toteutetaan omaa liiketoimintaa. Näin
ei varmaan jatkossa voi olla, vaan ministeriön täytyy
kiinnittää huomiota siihen, millaista palvelua
ihmiset saavat.
Olen ed. Ismo Seivästön kanssa täysin
samaa mieltä siitä, miten Suomen Posti Oy tulevaisuudessa
tulee pärjäämään. Tärkeintä on
tulostavoite, tuottovaade, mitä sijoitetulle pääomalle
valtioneuvosto asettaa. Yhtiöittämisen jälkeen
Posti Oy on tuottanut vuosittain valtiolle sijoitetulle pääomalle
tuloja noin 600 miljoonaa markkaa. Nyt, Sampo-Leonia-tapahtuman
jälkeen, on sovittu, että vuoden 99 tuotosta otetaan
190 miljoonaa markkaa kehittämisrahana henkilökunnan tukitoimiin.
Se, miehitetäänkö näitä pisteitä omalla
henkilökunnalla vai onko piste asiamiespiste, ei ole täysin
ratkaiseva, miten Posti tulee tulevaisuudessa pärjäämään,
vaan tärkeintä on, kuinka korkealle tuottotavoite
asetetaan valtioneuvostossa. Jos se asetetaan, niin kuin ed. Seivästökin
totesi, maltillisemmin, silloin yhtiön henkilökunta
voi paremmin. Jos se asetetaan kireäksi, niin kuin se tähänkin
asti on ollut, saneeraaminen jatkuu. Meidän täytyy
toivoa, että valtioneuvosto pystyy asettamaan tuottotavoitteen sopivaksi.
Sitten tämä vastalause, johon sosialidemokraattinen
valiokuntaryhmä yhtyi, myöskin vasemmistoliiton
valiokuntaryhmä. Me halusimme, että raamin jälkeistä tuottotavoitetta
olisi voitu käyttää henkilökunnan
sopeuttamiseen ja kehittämiseen. Se kuitenkin kaatui äänestyksessä,
mutta ei se ole menetetty tulevaisuudessa. Jokainen budjettivuosi
ratkaisee kertaalleen, mihin tuottotavoite asetetaan. Tähän
voidaan vielä palata budjetin yhteydessä.
Tärkeätä on myös yleispalvelujen
tarjonnan rahoituksen turvaaminen. Nyt on voimassa haja-asutusalueiden
postitoiminnan turvaamiseksi perittävästä maksusta
annettu laki, joka tarkoittaa sitä, että kun Suoramainonta,
Janton, haki postitoimilupaa, siihen asetettiin niin sanottu vero, joka
on 20 prosenttia liikevaihdosta. Se on estänyt sen, että kilpailua
ei ole tullut. Siitä on kuitenkin valitettu EY-tuomioistuimeen,
josta ehkä vastaus tulee tämän vuoden
aikana, ja todennäköisesti vero on kielteinen,
kilpailua vääristävä. Tämän
vuoksi täytyy nopeasti miettiä miten voidaan yleispalveluja
tulevaisuudessa maksaa.
Meillä on tällä hetkellä jo
käytössä VR Oy:n puolella ja kiskoliikenteessä niin
sanottu rataraha. VR Oy on maksanut vuodesta 95 noin 200 miljoonaa
markkaa valtiolle niin sanottua ratarahaa, joka on palautettu rautatieinvestointeihin.
Tätä mallia
voitaisiin hyödyntää niin, että korvausrahasto
perustettaisiin yleispalvelujen järjestämisen
tukemiseksi, jolloin voitaisiin yleispalveluhenkilöstön
kuluja peittää tällä tulolla,
koska se on kannattamatonta toimintaa. Miten se sitten tapahtuu,
sen toivottavasti valtioneuvosto ja liikenneministeriö ratkaisevat.
Kuitenkin sen täytyy olla suhteutettu liikevaihtoon. Näin
saadaan haja-asutusalueiden palvelut turvattua.
Joitakin valiokuntakäsittelyn aikana oleellisesti tapahtuneita
muutoksia haluaisin todeta. Laatustandardi, joka hallituksen esityksessä oli 90,
muutettiin takaisin 95 prosenttiin. Uskon, että tässä ei
ollut ajateltu, että lasketaan Posti Oy:n palvelutasoa,
vaan on ajateltu, että mahdollisesti tulevat kilpailijat
voivat heikommalla laadulla tulla mukaan kilpailuun. Nyt laatutaso
on molemmille, tuleville ja Posti Oy:lle, 95 prosenttia. Jos se
olisi laskettu 90 prosenttiin, niin esimerkiksi jakelutoimintaa,
joka tapahtuu isoilla koneilla tällä hetkellä isoissa
kaupungeissa, Turussa, Oulussa, Helsingissä tai Pasilassa
tarkemmin, olisi voitu yhä enemmän keskittää ja
näin viedä työpaikkoja haja-asutusalueilta.
Nyt se torjuttiin ja saatiin säilytettyä laatutaso
95 prosenttina, samaten postin jakelu viisipäiväisenä kerrostaloissa.
Esityksessä oli "rakennukseen tai sen välittömään
läheisyyteen". Mietinnössä kuitenkin
palattiin mielestäni parempaan kuin nykyinen laki, sillä nyt
pykälässä "rakennukseen asiakaskohtaisena
jakeluna". Nykyään on vain "rakennukseen". Tietenkin
on todettu vanhukset ja vammaiset sekä kerrostalo- että haja-asutusalueilla,
omakotialueilla, siellä jakelu toimitetaan luukkujakeluna
ilman lisämaksua. Nämä kaikki reunaehdot
koskevat kaikkia yrittäjiä, jolloin voidaan panna
yrittäjät samaan asemaan ilman niin sanottua kermankuorintaa,
jota tässä kaikista eniten on pelätty.
Kysymys siitä, onko kirjesalaisuus niin paljon kovempi
kuin esimerkiksi pakettisalaisuus, ettei alle 2 kilon kirjettä voida
avata, jos ei tiedetä lähettäjää.
Kun valiokunnassa todettiin, että on voitu palauttaa viimekin
vuonna 144 000 markkaa rahaa oikeille omistajille niin,
että Jyväskylässä kirjeitä on
voitu avata ja ihmiset ovat saaneet hyvää palvelua,
niin miksi sitä ei voisi enää tämän
muutoksen jälkeen toteuttaa? Tämän vuoksi
esitimmekin, että tällainen varmennusyksikkö perustettaisiin,
ja toivonkin että tästä nopeasti esitys
hallituksesta tulisi.
Lopuksi toteaisin hinnoittelun osalta, että kilpailuviranomaisetkin
jo olivat sitä mieltä, että ei voi olla
yhtenäishintaa koko maassa, vaan Utsjoelta Helsinkiin lähetetyn
kirjeen pitää maksaa enemmän kuin täällä sisäisesti.
Kuitenkin valiokunta yksimielisesti, hallituksen esityksen mukaisesti,
lähti siitä, että hinnoittelun täytyy
olla tasapuolista, syrjimätöntä, sama
hinnoittelu kotimaan kirjelähetyksissä koko maassa.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Wallin sinänsä perustellussa
puheenvuorossaan taas viittasi postitoimintalain käsittelyyn
vuonna 1993 tässä salissa ja siihen, kun liikelaitostettu
Posti muodostettiin vuoden 1994 alusta yhtiöksi, on syytä eduskunnankin
pöytäkirjoihin todeta se, että kyllähän
markkinavoimien juna lähti liikkeelle jo Harri Holkerin
hallituksen aikana, kun Posti- ja telelaitoksesta tehtiin liikelaitos
vuonna 89. Silloin sitä vastusti tässä salissa
vain kolme edustajaa — kaikki muut olivat sen puolella.
Mutta kun äänestettiin perustelulausumasta, jonka
ed. Pulliainen, nykyinen valiokunnan puheenjohtaja, esitti, että eduskunta
edellyttää hallituksen huolehtivan Posti- ja telelaitoksen
riittävän toimipaikkaverkon säilyttämistä koko
maassa, niin tätä vastaan äänestivät
silloiset hallituspuolueet, kokoomus ja myöskin kaikki
sosialidemokraatit.
Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Wallin viittasi julkishallinnon
yhteispalvelupisteisiin. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että se
olisi hyvä vaihtoehto asiamiesposteille. Olen tästä kyllä täysin
samaa mieltä. Kuten ed. Wallin totesi, esimerkiksi työvoimahallinnon
toimipisteet voisivat olla samassa. Tilanne on nyt vain se, että niissä kunnissa
meidän maakunnassa, joista on posti loppunut, on loppumassa
työvoimahallinnon toimipistekin. Ne eivät kohtaa
toisiaan. Olen varma, että kunnatkin voisivat olla näissä mukana.
Hallituksen pitäisi nykyistä paljon vakavammin
suhtautua julkishallinnon yhteispalvelupisteen järjestämiseen.
Työvoimahallintoa johtaa sosialidemokraattinen ministeri,
ja nämä toimipisteet ollaan lakkauttamassa, mitä tällä hetkellä on.
Ismo Seivästö /skl(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Wallin toi esille monia hyviä asioita
mietinnöstä. Toteaisin kuitenkin hänelle,
että Posti Oy:n yhtiöittäminen ei muuttanut
Postin omistajapohjaa miksikään, se säilyi edelleen
sataprosenttisesti valtion, tai yhteiskunnan, omistuksessa. Sen
sijaan ed. Wallin olisi voinut hieman muistella, mitä nykyhallituksen aikana
on käynyt Postipankin, sitten Leonian, ja Postin yhteistyölle.
Mitä siinä on tapahtunut ja miksi sen sallittiin
niin tapahtua tämän hallituksen aikana?
Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän on väärin
väittää, että liikelaitos ja
osakeyhtiö on sama asia. Liikelaitoksessa on tällä salilla
vielä mahdollisuus päättää raameista
ja siitä, kuinka siellä taloutta hoidetaan. Mutta
kun siirrytään osakeyhtiöön,
niin silloin siirrytään osakeyhtiölainsäädännön
piiriin, jossa osakeyhtiön hallitus tekee ratkaisut. Siinä on
aivan oleellinen ero. Vaikka siitä olen kyllä ed.
Vihriälän kanssa samaa mieltä, että ehkä liikenneministeriössä oli
virkamiehet, jotka tätä junaa jo veivät
vuonna 90.
Pertti Mäki-Hakola /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ensiksikin ihmettelin vähän
ed. Wallinin puheenvuoroa, kun hän rupesi puhumaan, mitä sosialidemokraattinen
valiokuntaryhmä olisi tehnyt. Kaikki ryhmät olisivat
varmaan tehneet jotakin, jos olisivat olleet yksin päättämässä,
mutta se on aina kompromissin tulos, kun mietintö valmistuu,
kun ollaan monipuoluehallituksessa.
Tällä hetkellä eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä oleva
hallituksen esitys postipalvelulaiksi ja liikennevaliokunnan siitä laatima
mietintö vaikuttavat harvinaisen totaalisesti lähes
jokaisen kansalaisen elämään. Erityisen
tärkeä laki on haja-asutusalueella asuvalle väestölle.
Onkin miellyttävää todeta heti lakiesityksen
1 §:ssä "Lain tarkoitus" kirjoitettu teksti, jonka
mukaan lain tarkoituksena on turvata hyvänlaatuisten postipalveluiden
ja erityisesti yleispalveluiden saatavuus tasapuolisesti koko maassa.
Kuten liikennevaliokunta ansiokkaassa mietinnössään
toteaa, postipalvelut ovat yhteiskunnan keskeisiä peruspalveluita.
Niiden yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen on yksilön
viestintään liittyvien oikeuksien ja yhteiskunnan
toiminnan kannalta tärkeää. Ne on turvattava
riittävän kattavina ja korkeatasoisina kaikille
väestöryhmille ja yrityksille maan kaikissa osissa. Suomi
on pitkä ja harvaanasuttu maa, jossa ihmisten asuminen
Kehäkolmosen ulkopuolellakin on oltava mahdollista. Postitoiminta
on yksi keskeinen elementti Pääkaupunkiseudun
ulkopuoliselle elämälle. Jos postipalvelut takkuilevat tai
loppuvat syrjäisimmillä alueilla, eivät
siellä ihmisetkään kauaa viihdy. Ei ole
kenenkään kannalta tarkoituksenmukaista, että kaikki
väki pakkautuu isoihin kaupunkeihin.
Lain 2 § koskee soveltamisalaa. Esityksen mukaan laki
ei koske muun muassa sanoma- ja aikakauslehtien kuljetusta ja jakelua.
Yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että perinteisesti
on katsottu lehtien julkaisutoiminnan kuuluvan perustuslain turvaaman
sananvapauden piiriin. Painovapauslain mukaisesti jokaisella on
oikeus viranomaisen ennalta estämättä julkaista
ja levittää painotuotteita. Monet kustantajat
ovat itse huolehtineet lehtien jakelusta asiakkailleen. Täälläkin
on sanottu, että lehdet jakavat painotuotteensa itse. Hallituksen
esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuitenkin todettu, että vuonna
98 lehtijakelun kokonaismäärä oli 1 112
miljoonaa sanoma- ja aikakauslehteä, joista postiyritykset
jakoivat 768 miljoonaa lehteä, eli kyse ei todellakaan
ole vähäisestä asiasta.
Lain soveltamisalan määrittely on varmaankin näin
hyvä, eikä liikennevaliokuntakaan ole asiaan puuttunut.
Lehtien jakeluun sisältyy kuitenkin aikamoisia uhkakuvia.
Viime viikolla oli Pohjanmaalla ilmestyvässä maakuntalehdessä iso otsikko,
jossa todetaan, että rajut postimaksukorotukset uhkaavat
sanomalehtiä. Jutun mukaan Posti esittää rajuja
hinnankorotuksia ennen kaikkea päivälehtien viikonloppujakeluun;
puhutaan jopa 50 prosentin korotuksista. Päivittäin
jaettava sanomalehti on kuitenkin yksi keskeinen tiedonsaantikanava,
jonka jakelun toimimisesta on oltava huolissaan. On monia kyliä tässä valtakunnassa,
jossa lehtien sunnuntaikantoa ei tapahdu, ja nyt esiintyy uhkia
lauantaikannonkin loppumisesta. Tässä suhteessa
tasavertainen kohtelu ei toteudu.
Tässä mielessä toivon, kun liikennevaliokunnan
lausumaehdotuksessa n:o 2 todetaan, että eduskunta edellyttää,
että eduskunnalle annetaan postipalvelulain vaikutuksista
ja soveltamisesta saaduista kokemuksista selonteko vuoden 2003 loppuun
mennessä, että siinä selonteossa tarkastellaan
myös sanomalehtien jakelun toimivuutta koko valtakunnassa.
Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta on tehnyt hyvää ja
perusteellista työtä ja parantanut selkeästi
hallituksen alkuperäistä esitystä tietoisena
siitä, kuinka keskeisestä asiasta nyt keskustellaan.
Pari yksityiskohtaa haluan sanomalehtiasian lisäksi vielä ottaa
esiin.
Hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä on
kannettu huolta siitä, että jokaisessa kunnassa
on kaikkina aikoina ainakin yksi toimipiste. Asiasta puhutaan lakiesityksen
4 §:n 2 momentissa. Tässäkin on hyvä,
että valiokunta on hieman laventanut hallituksen esitystä.
Lain tasolla ei voi toki tehdä kovin pienipiirteisiä määräyksiä,
mutta tuosta vähimmäistasosta, velvollisuudesta
pitää jokaisessa kunnassa yksi toimipiste, olisi
myös huolehdittava. Lisäksi pitäisi myös huolehtia
kirjelähetysten joustavasta lähettämismahdollisuuksista.
Kyllä kai toivoa sopisi, että jokaisella toimivalla
kylällä olisi edes yksi lukittava postilaatikko,
johon voisi turvallisesti lähetyksensä jättää.
Arvoisa puhemies! Lopuksi viittaan suullisella kyselytunnilla
kesäkuussa 99 esittämääni kysymykseen
kirjeasiakkaan palvelun kankeudesta, jonka mukaan tavallinen kirjeasiakas
ei saa kirjettään kuljetettavaksi perjantai-illan
ja maanantai-illan välisenä aikana. Olen edelleenkin sitä mieltä,
että tuo on tämän päivän
Suomessa kohtuuttoman pitkä aika. Toivon, että asiaan kiinnitetään
jatkossa huomiota esimerkiksi yksityisiä palveluntarjoajia
hyödyntämällä.
Matti Vähänäkki /sd:
Arvoisa puhemies! Täällä tämän
keskustelun alussa liikennevaliokunnan puheenjohtaja Pulliainen
kuvasi hyvin valiokunnan pitkää työsarkaa
tämän lakiesityksen pohjalta. Esityksiä tulee
hallitukselta monia, mutta nimenomaan tämän kohdalla
valiokunnalla oli poikkeuksellisia vaikeuksia, vaikka apuna oli
asiantuntijoita yhteensä 33 ja kirjallisen lausunnon antajia
2. Pykäliä oli pohjaehdotuksessa 44, joista 8
hyväksyttiin hallituksen esittämässä muodossa.
36 korvattiin siis joko kokonaan uudella pykälällä tai
muutettiin hyvinkin rajulla tavalla pohjaehdotusta. En aio niitä tässä yhteydessä
kuitenkaan
käydä läpi. Täällä on
niin monissa puheenvuoroissa tuotu erittäin tärkeitä yksityiskohtia
esille, jotka parantavat palvelutoimintaa tulevan lain pohjalta
postitoimessa.
Sosialidemokraattisen valiokuntaryhmän keskeisiä pyrkimyksiä oli
kolme asiaryhmää, ja ensimmäinen ja luonnollisesti
yksi tärkeimmistä oli se, että kaikille
kansalaisille, asiakkaille, turvataan kunnolliset postipalvelut
riippumatta asuinpaikasta ja myös siltä osin,
että hinnat ovat likipitäen samat kaikille. Siitä tulee
valtiovallan pitää huolta, vaikka yrityksiä alalla
useitakin ehkä perustetaan. Edelleen toiminnan pitää olla
nopeata ja turvallista, postin on kuljettava eli niin kuin ennen
sanottiin, "Kustin on poljettava" edelleenkin, vaikkakin tyyli muuttuu.
Täällä ovat eräät minullekin
todenneet, että hyvin paljon erilainen miini, henkilökuva,
oli posteljoonista, niin kuin ennen sanottiin, mitä se
on jo osin tällä hetkellä ja tulevaisuudessa.
Jatkossa ei vanhojen elokuvien tapaan posteljooni pysähdy
keskustelemaan, vaan menee kypärä päässä nopeakulkuisella
polkupyörällä talosta taloon. (Ed. Kekkonen:
Ei ole aikaa puhua enää!) — Ei ole aikaa,
se on suuri tekijä.
Toinen tärkeä ja keskeinen asia sosialidemokraateille
oli, että ainakin osittain yksityistyvä postitoiminta
ei saa olla uusien alalle tulevien yrittäjien silmitön
rahastuspaikka, siis niille yrittäjille, jotka alalle pyrkivät.
Tähän liittyy se, että yleispalvelun
tarjoajalle Suomen Posti Oy:lle annetaan mahdollisuudet hoitaa asioita
niin, että valtiovallalla kuitenkin säilyy merkittävissä asioissa
johtoasema. Mielestämme olivat erinomaisen tärkeitä sanamuodon
muutoksia ne, joissa ryhmämme nimenomaan ajoi yleispalvelun
tarjoajan mahdollisuuksia. Pohjaehdotuksessahan aika lailla tiukasti
aloitettiin pykälän momentti sanomalla, että yleispalvelujen
tarjoajan on tehtävä sitä ja tätä,
ja seuraavassa momentissa, että postiyrittäjän
tulisi tehdä näin, eli oli selkiintymättä,
mitä todella vaadittiin toiselta ryhmittymältä tai
yleispalvelujen tarjoajalta.
Edelleen oli tähän asiaan liittyen erittäin
tärkeää korvausrahastosta tehty maininta,
eli jatkossa uuden lain muodossa voidaan laatia korvausrahasto,
mikäli Postin toiminta tulevien postiyrityksien toimesta
jollakin tavalla vaikeutuu tai sitä väärinkäytetään.
Kolmas tärkeä asia meillä oli nimenomaan
se, millä tavalla hoidetaan se asia, että useita
satoja postityöntekijöitä joutuu lähtemään
eläkkeelle, siirtymään toiseen työpaikkaan
tai johonkin muuhun tilanteeseen. Tilanne selvitetään
ja tutkitaan jokaisen kohdalla yksilöllisesti. Saimmekin tälläkin
kohdalla aika lailla meille sopivia ratkaisuja.
Täällä on muutamassa puheenvuorossa
tuotu esiin sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton valiokuntaryhmien
esiintuoma vastalause n:o 1, ja voinkin tässä sen
lukaista, koska meidän vastalauseemme koski nimenomaan
yleisperusteluja, niihin sisältyvää, äänestyksessä voittanutta kappaletta,
joka on näin kuuluva: "Valiokunta pitää tärkeänä,
että yhtiön tuottamaa voittoa käytetään
jo päätetyn lisäksi henkilöstön
sopeutustoimien jatkamiseen henkilöstön työllisyyden
ja aseman turvaamiseksi valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan
tekemän päätöksen raameissa."
Meitä tämä ei todellakaan tyydyttänyt,
koska se oli stilistisesti aika lailla epäselvän
tuntuinen eikä siinä selkeästi sanottu,
mitä tehdään, jos 191 miljoonan sopeutusraha
ei kenties riitäkään, minkä vuoksi
kirjoitimme oman ehdotuksemme, joka siis hävisi äänestyksessä.
Se oli näin kuuluva: "Valiokunta pitää välttämättömänä,
että talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa sovittua,
Suomen Posti Oy:n katteesta otettavaa henkilöstön
sopeuttamiseen tarkoitettua rahasummaa lisätään
seuraavina 2—3 vuotena, siinä suhteessa kuin henkilöstön
sopeuttamistoimet sitä edellyttävät."
Kyllähän, jos oikein hyvällä tahdolla
lukee tätä pohjaehdotusta ja siinä todetaan, että "jo
päätetyn lisäksi", ja kun päätetty
on 190 miljoonaa sopeuttamiseen, se tavallaan sisältää saman
ajatuksen. Mutta viimeinen sivulause oli kai jollain tavalla jäänyt
turhaan paikalleen tai erehdyksessä, koska siinä todetaan,
että kaikki tämä hyvä on "valtioneuvoston
talouspoliittisen ministerivaliokunnan tekemän päätöksen
raameissa". Raamithan oli jo lukkoon lyöty, kun oli 191
miljoonaa esitetty sopeuttamisasiaan, ja lisää voidaan
tarvita.
Kuitenkin, kun lausuma on tuon kaltainen ja meidän
vastalauseemme tulee näkymään jatkossakin,
uskon, että tässä on vihdoinkin valtion
laitos, jossa sopeuttaminen toimitetaan suhtkoht miellyttävällä ja
asiaankuuluvalla tavalla. Meillä on huonoja esimerkkejä Engelistä alkaen,
eikä esimerkiksi Tielaitoksen osalta likikään
niin hyvin yksityistämisen suuntaan menevä laki
tullut säädetyksi, kuin uskon tämän
lain kohdalla tapahtuvan, nimenomaan työntekijöiden
kannalta.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Postipalvelut ovat yhteiskunnan
peruspalveluita. Näitten peruspalvelujen turvaaminen riittävän
laajasti kaikille väestöryhmille ja kattamaan
koko maa on ensiarvoisen tärkeää. Perinteisesti
postikonttorit ovat toimineet luotettavasti ja täyttäneet
hyvin tehtävänsä postiyhteyksien ja rahaliikenteen
hoidossa sekä kunnallisten ja valtiollisten vaalien ennakkoäänestyspaikkoina. Valitettavasti
liiketaloudellisen ajattelun liiallinen korostuminen uhkaa Postin
palvelujen kattavuutta. Haitalliset heijastusvaikutukset tuntuvat yli
puolessa Suomen kunnista. Näin ei voi jatkua. Nykyiseen
tilanteeseen ei voi olla tyytyväinen.
Postilla on ollut Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen
tehtävä. Postipalveluitten heikentyminen vahvistaa
alueellista eriarvoisuutta. Tämä tulee näkymään
palvelujen ja työpaikkojen katoamisena sekä maaseutupaikkakuntien
autioitumisena. Erityisen suuri vahinko syntyy siitä, että postipalvelujen
saatavuuden heikentäminen vaikuttaa kielteisesti yritysten
sijoittamispäätöksiin. Yritykset tarvitsevat
toimivia yhteyksiä. Samoin posti- ja raha-asioitten hoitamisen
vaikeutuminen tuntuu pitkien etäisyyksien takia varsinkin
vähävaraisilla väestöryhmillä.
Postien palvelun hoitoon on tullut maaseudulla ongelmia, mutta myös
kaupunkien lähiöissä on ollut ongelmia. Muun
muassa Jyväskylässä on yli 10 000
asukkaan lähiö. Postia ei ole ollenkaan. Luulisi
sellaisessa ihmismäärässä jo
palveluitten tarvetta olevan, että sinne voisi Postikin
oman konttorinsa perustaa. Sieltä se on viety pois.
Postipalveluitten vähenemisellä on paikkakunnille
usein kielteisiä vaikutuksia. Postin omien konttoreitten
lopettaminen vaikuttaa paikkakuntaan haitallisesti. Pienillä paikkakunnilla
voitaisiin, kuten täällä on todettu,
palvelupisteet muodostaa ja niitä voisi Postin nykyinen
henkilöstö hoitaa. Mutta tällä asialla
on kiire. Ei ole kohta enää monella paikkakunnalla,
mitä yhdistää. Muun muassa ollaan karsimassa
työvoimapalveluita eri paikkakunnilta. Postin, työvoimapalveluita
ym. voisi yhdistää.
Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on puhuttu paljon asiamiespostijärjestelmään
siirtymisestä. Moni meistä on ilmaissut huolensa,
että postipalvelut tulevat heikkenemään
asiamiespostien myötä. Ikävä kyllä näin
siinä on usein käymässä ja käynytkin.
Kattavat ja tasahintaiset palvelut olivat aikaisemmin Postin toiminnassa
lähtökohtana. Tästä on asiamiespostien
myötä luovuttu, koska eihän asiamiesposteilla
ole samaa kokemusta ja asiantuntemusta kuin Postin kiinteissä konttoreissa
pitkään työskennelleillä, täysipäiväisillä Postin
virkailijoilla.
Hallituksen esityksen mukaan postipalvelulailla on tarkoitus
korvata nykyinen postitoimintalaki ja sen nojalla annetut alemman
asteiset säädökset vastaamaan paremmin
nykyisiä olosuhteita. Lainmuutoksen lähtökohtana
pitää olla postipalvelujen kattavuuden turvaaminen
alueellisesti kaikille väestöryhmille. Vähävaraisten, vanhusten
ja vammaisten postipalvelujen saatavuudesta huolehtiminen on tärkeää.
Palvelun on toimittava jatkossakin. Keinoja näitten asioitten hoitamiseen
löytyy kyllä, jos on tahtoa. Tässä on käynyt
sillä tavalla, että Postin johto on säilyttänyt
paikkansa edelleenkin, mutta sen sijaan suorittava porras, joka
palveluita on antanut postikonttoreissa, ollaan lähes kokonaan
vaihtamassa. (Ed. Kekkonen: Postin johtokin on vaihtunut lähes
kokonaan!) Tämä on mielestäni väärin.
Klaus Bremer /r:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
jo monella suulla kerrottu, kuinka kelvoton hallituksen alkuperäinen
esitys postilaista oli. Siihen on turha enää puuttua.
Toteanpahan vain, että sieltä liikennevaliokunnan
toimesta poistettiin, muutettiin, kirjoitettiin uusiksi, täsmennettiin
ja lisättiin pykäliä, aika ainutlaatuista.
Yhdyn kaikkiin niihin edustajiin, jotka ovat ihmetelleet sitä,
kuinka huonoja esityksiä jatkuvasti tulee liikenneministeriöstä,
huonoja esityksiä liikennevaliokunnalle, vaillinaisesti
valmisteltuja lakiesityksiä. (Ed. Kekkonen: Onko liikennevaliokunta
liian hyvä?)
Liikenne- ja viestintäministeriön muutosehdotukset
ylipäätänsä postitoiminnan uudistamisesta
ovat alusta loppuun olleet varsin epämiellyttäviä.
Ne ovat osoittautuneet puolitotuuksiksi, ja vaikutukset yleensä ovat
olleet paljon dramaattisempia ja suurempia. On myös koettu,
että Posti itsessään ei ole pitänyt
niitä lupauksia, joita on ainakin valiokuntatasolla annettu
toiminnan jatkosta.
Osittain tässä heijastuu myös valtiovarainministeriön
hyvin lyhytnäköinen nuiva suhtautuminen ministeriöiden
henkilöstöresursseihin. Liikenne- ja viestintäministeriön
jo ennestään kyseenalaistettuun suorituskykyyn
valtiovarainministeriön henkilöstöleikkauspolitiikka
vaikuttaa niin halvaannuttavasti, että siinä joutuvat
jo kansa, elintaso, hyvinvointi ja kansallinen kilpailukyky sijaiskärsijöiksi.
Ärade fru talman! När posttjänstlagen
kom till riksdagen var den undermålig ända från
början. När den nu godkänns är
den betydligt bättre. Trafikutskottet har haft fullt upp
med att förbättra och finjustera lagen för
att täppa till potentiella luckor som i ett senare skede
kunde ha åberopats för att dra in eller försämra
postutdelningen såväl i städerna som
i glesbygden. Efter att medborgarna gång på gång
har fått känna sig dragna vid näsan i
samband med indragna postkontor ansåg utskottet att posttjänstlagen
måste vara tydlig och strikt så att inga feltolkningar
mera kan göras. Detta är alldeles nödvändigt,
eftersom postservicen hör till de grundläggande
tjänsterna i samhället och har en stor betydelse
vad gäller den enskildes möjligheter att både
kommunicera och erhålla tjänster.
Puhemies! Jokaisessa kunnassa tulee olla postipalveluja tarjoava
toimipiste. Tämä on selvästi sanottu,
ja tällöin eivät esimerkiksi mahdolliset kuntaliitokset
eräillä tahoilla voi olla verukkeena palvelujen
supistamiseen. Postipalvelujen tulee olla lähellä ihmisiä,
ja tähän ruotsalainen eduskuntaryhmä on
kiinnittänyt huomiota valiokuntatyössä.
Posti tulee jakaa kerrostaloihin rakennukseen asiakaskohtaisena
jakeluna. Selvällä suomen kielellä tämä tarkoittaa
postin jakamista edelleen huoneistokohtaisiin luukkuihin. Mitään
laatikoita ei jälkeenpäin tule sijoittaa alimpaan
kerrokseen, jonne posti tuodaan. Halutessaan taloyhtiöt voivat
sijoittaa laatikoita tällä tavalla, mutta tuskin
kovin monet ovat tästä todella kiinnostuneita.
Käsittelyssä on sanottu jakelun tulevan kalliimmaksi,
kun posti tuodaan kotiin asti. Tämä logiikka ei
pelaa. Jo nyt peritään lehtien hinnoissa korvaus
näistä kustannuksista. Mehän jo maksamme
jakelusta.
Haja-asutusalueiden osalta on ruotsalaisen eduskuntaryhmän
aloitteesta tehty tärkeitä täsmennyksiä.
Valiokunta edellyttää, että postin noutomatkat
eivät muodostu nykyistä pidemmiksi, vaan palvelutaso
säilytetään siltä osin vähintään
nykyisellään. Joustava käsite "kohtuullisen matkan
päässä" mahdollistaa nimittäin
vaikka minkälaisia tulkintoja.
Posti jaetaan kuten ennen vähintään
viitenä päivänä viikossa. Sen
sijaan saaristossa ja pohjoisilla erämaa-alueilla on alueita,
joilla jakelutiheys voi olla alhaisempi. Nykyisin tällaisilla
alueilla on noin 300 taloutta. Hallitus esitti määrän ylärajan
nostamista 500 talouteen, mutta valiokunta laski sen 300:aan. Jos
antaa pikkusormen, menettää äkkiä koko
käden, vai kuinka se sanontatapa nyt olikaan.
Värderade talman! Närhet betyder också språknärhet.
När forna statsbolag blir affärsverk och när
tjänsterna går på entreprenad har det
lett till osäkerhet i vilken mån dessa bolag skall
kunna betjäna på landets olika språk.
En ny språklag bereds för tillfället
och posttjänstlagen har i själva verket blivit
en pionjärlag då det gäller att beakta
den. Av denna orsak föreslår utskottet att postföretag,
alltså också privata sådana, skall ge service
på svenska och finska enligt vad som föreskrivs
i språklagen om myndigheternas skyldighet att ge service
på dessa språk. Detta närmast för
att undvika feltolkningar. Den samiska befolkningens behov skall
beaktas i enlighet med vad som sägs i lagen om användning
av samiska hos myndigheter, vilket kan få intressanta konsekvenser
när postföretagens hemsidor uppdateras nästa
gång.
Efter den grundliga behandlingen av posttjänstlagen
i trafikutskottet är lagen i sin ordning och kan godkännas
av riksdagen.
Arvoisa rouva puhemies! Liikennevaliokunnan toiminta ansaitsee
suuren kiitoksen. Siellä oltiin hyvin yksimielisiä.
Siellä ei koettu minkäänlaista ristivetoa
vasemman, oikean ja keskustan välillä. (Ed. Kekkonen:
Täällä koetaan!) — Enpähän
usko, että täälläkään
viime kädessä koetaan. Salissa tietysti tuodaan
esille mainostuksellisia yksityiskohtia. — Kaiken kaikkiaan oltiin
hyvin yksimielisiä ja työ eteni erittäin
hyvän hengen vallitessa.
Minäkin mielelläni kiitän valiokunnan
puheenjohtajaa kärsivällisyydestä ja
itse asiassa asioiden erittäin perusteellisesta selvittämisestä.
Tämä on pilottilaki EU:ssa. Sitä tullaan
seuraamaan kaikilta suunnilta EU:n sisällä. Sen vuoksi
pitää olla erityisen tyytyväinen, että on tullut
tehtyä perusteellista työtä ja voidaan
olla varsin tyytyväisiä postilakiin. Tämän
lisäksi esitetty selonteko eduskunnalle postilain antamista kokemuksista
vuoden 2003 loppuun mennessä on erittäin hyvin
perusteltu. Uskon, että sitä tullaan noudattamaan.
Näkisin, että siinä tuskin tulee mitään
kovin negatiivisia kokemuksia matkan varrella. Parantamiseen on
aina varaa.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Värderade fru talman! Posten har inte hållit sina
löften, sade riksdagsledamot Bremer. Jag tycker det är
ganska allvarligt att säga så.
Ed. Bremer sanoi, että Posti ei ole pitänyt
lupauksiansa. Minusta tämä on aika vakava syytös.
Kansanedustajana, joka sattuu olemaan Postin hallintoneuvoston puheenjohtaja,
minun on nyt pakko pyytää hiukan tarkennusta siihen,
mitä ed. Bremer tarkoitti. Vad menade riksdagsledamot Bremer,
när han sade så?
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuulin huoneeseeni ed. Bremerin lähestulkoon
viimeiset sanat, joissa hän kertoi, että tämän
hallituksen esityksen käsittelyssä ei ole ollut
tosiasiallisia ristiriitoja valiokunnassa, vaan että tämä on
tällaista välistävetoa täysistuntosalissa.
Olisi ollut erittäin hyvä, että ed. Bremer
olisi pikkuisen enemmän ollut mukana tämän
hallituksen esityksen käsittelyssä valiokunnassa,
niin hän olisi voinut havaita, että siellä oli
erittäin suuria ristiriitoja, erittäin suuria
poliittisia ristiriitoja. Todellakaan asiat, jotka täällä salissa
on tuotu esiin, eivät ole mitään keksittyä välistävetoa,
vaan ihan todellisia ongelmia, joita oli tämän
hallituksen esityksen käsittelyssä.
Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin mitä tulee Postin
sanansa pitämiseen: Meillähän oli täällä kuulemistilaisuuskin
edellisen hallituksen aikana, edellisen eduskuntakauden aikana,
aivan sen johdosta, että koettiin, että Postin
lupaukset palvelujen ylläpitämisestä eivät
pitäneet paikkaansa. Silloinen liikenneministeri Linnainmaakin
oli kovasti aktiivisesti mukana siinä kuuntelemassa, etten
sanoisi korvat punoittaen, sitä selontekoa, mikä siellä kuulemistilaisuudessa
esitettiin.
Ed. Karhulle sanoisin, että olipahan aikamoinen propagandistinen
veto esittää tällainen puhe täällä salissa.
Olin kyllä hyvin tiiviisti mukana. Minä kuulun
varmasti liikennevaliokunnassa niihin, jotka kaikkein vähiten
ovat poissa. Melkein korvat uhkaavat pudota päästä,
kun kuulen tällaisia väittämiä.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni jo se, että valiokunnan
mietinnössä on vastalause yhdeltä hallituspuolueelta
tai itse asiassa vasemmistolta, osoittaa, että siellä ei
ihan hyvässä yhteisymmärryksessä edetty.
Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tämäkin vastalause
palvelee tiettyä tarkoitusta. Se on mielistelyä Postin työntekijöille
tällä hetkellä. Jos te ymmärtäisitte enemmän,
tajuaisitte, että se velvoite, minkä te yritätte
asettaa Postille tällä vastalauseella, maksaa
Postille niin paljon, että te sillä heikennätte kotimaisen,
kansallisen postin kilpailukykyä verrattuna niihin, jotka
tänne ovat tunkemassa mahdollisesti. Täällä on
hyvin paljon puhuttu Saksan postista, joka on aivan selvästi
petaamassa tuloa tänne Suomeen.
Tero Mölsä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä mainittu asia nousee aina
silloin tällöin täällä esille.
Kun ed. Karhu nyt sen näin vahvasti otti esille, niin täytyy
kyllä ihmetellä sitä, kun juuri äsken
ed. Vähänäkki käytti puheenvuoron
ja perusteli sitä, minkä takia tämä vastalause
jätettiin ja minkä takia tavallaan se vedetään
nyt pois. Hän totesi, että valiokunnan mietintö käsittelee
aivan samaa asiaa. Valiokunnan asiantuntijoiden mukaan, jotka asiasta
kertoivat, se rahamäärä, joka siellä esitetään,
riittää kattamaan ne velvoitteet, joihin on sitouduttu
henkilöstön sopeuttamiseksi. Yhdyn tähän,
mitä ed. Bremer sanoi, että kyllä tällainen puheenvuoron
käyttö täällä on minusta
pelkkää politiikkaa ja, täytyy sanoa,
ehkä lähempänä ammattiyhdistyspolitiikkaa
kuin varsinaista puoluepolitiikkaa.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Omasta mielestäni kyllä meidän
toimissamme ei ollut takana ammattiyhdistyspolitiikka eikä mikään
tämmöinen vilpillinen mielten ostaminen, vaan
ihan vilpitön huoli ihmisten työpaikoista. Aika
näyttää, miten asiassa käy.
Toivottavasti se menee juuri niin kuin ed. Bremer hyväuskoisesti
ajatteli. Mutta mielestäni totaalinen kyynikko voi puhua
vain noin asiasta kuin ed. Bremer sanoi. Itse en halua siihen ryhmään
luokittua.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä mielestäni
ed. Karhu on tässä täysin oikeassa. Sosialidemokraattisella
eduskuntaryhmällä on ollut jo pitkään
suuri huoli nimenomaan henkilöstön asemasta, miten tässä käy.
Ei ole järkevää yhteiskuntapolitiikkaa se,
että lyödään omat toiminnot
maahan ja aiheutetaan työttömyyttä omalla
toiminnalla.
Kun tätä kehittämisrahaa on nyt saatu
henkilöstön käyttöön,
itse kiinnittäisin huomiota sellaiseen vakavaan ongelmaan,
mistä olen kuullut puhuttavan henkilöstön
keskuudessa, nimittäin kehittämisrahan valvontapuoleen.
Millä tavalla sitä käytetään?
Tuntevatko ihmiset olevansa tasa-arvoisia? Saavatko kaikki saman
tyyppisiä etuja? Olen kuullut, että siellä on
ollut vähän sen tyyppistä ongelmaa, että tieto
ei tunnu kaikissa asioissa kulkevan, ja henkilöstöllä on
kova huoli tässäkin suhteessa. Ministeriöltä todellakin
peräänkuuluttaisin sitä, että näiden
rahojen käyttöä tulisi valvoa nykyistä paremmin.
Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karhun viimeksi esittämä ajatus
on kyllä aivan vilpitön. Se on nimittäin
aivan vilpitöntä mielistelyä, Postin
henkilökunnan mielistelyä. Kyllä ed.
Karhullakin on niin paljon laskutaitoa varmaan päässään,
että hän osaa ynnätä, että jos
Posti pannaan väkisin huolehtimaan ja maksamaan palkkoja
ylihenkilöstölle, siis liian suurelle henkilöstölle,
se menettää sillä mahdollisuutensa kilpailla
menestyksellisesti ja saattaa menettää matkan
varrella paljon enemmän työpaikkoja vielä.
Antaisitte Postille reilun kilpailun mahdollisuuden, niin säilyisivät
edes ne työpaikat, jotka sillä on.
Eero Lämsä /kesk:
Arvoisa puhemies! Lain käsittely tässä ensimmäisessä käsittelyssä on
ollut hyvin hallitusedustajavetoista. Täällä on kuultu
ilmeisesti yksi varsinainen oppositiopuheenvuoro, ja nyt oppositiopuolikin
pääsee esille. Ei sinällään,
kyllä tähän hyvin vielä keritään.
Kun viime keväänä tämä lakiesitys
tuli lähetekeskusteluun tähän saliin,
niin näin opposition näkökulmasta kun
lakitekstiä kävi läpi, kyllä siinä hieman
käsiä hykerteli ja toisaalta ihmetteli, että jos
tämä tässä muodossaan menee
läpi valiokunnassa, oppositio saa aika muhkean vastalauseen
rakentaakseen ja monia monia pykälämuutoksia hallituksen
esitykseen ja ehkä aikamoisen äänestyssirkuksen
eduskuntasaliin. Onneksi näin ei käynyt, vaan
kun tämä lakiesitys valiokuntaan tuli käsiteltäväksi,
sieltä löytyi hyvin yhteinen näkemys
siitä, että lakiesitystä tullaan muuttamaan,
ja todella paneuduttiin myös näihin asioihin.
Ed. Karhun toi esiin äskeisessä puheenvuorossaan
näkemyksen, että tässä oli suuriakin
poliittisia vääntöjä ja ristiriitoja.
Minä en henkilökohtaisesti näin kokenut.
En kokenut tätä opposition edustajana myöskään,
vaan minusta tässä oli koko ajan rakentava henki
tätä lakia käsiteltäessä.
Siksi tämä vaati aika suuren joukon asiantuntijakuulemisia
ja valtavan määrän valiokuntakokouksia.
Tässä yhteydessä kiitos valiokunnan puheenjohtajalle
ed. Pulliaiselle. Hän hoiti asian varsin hyvin, kun otetaan
huomioon käsittelyn kokonaisuus. Hänen toiminnalleen
on kiitos paikallaan.
Hallituksen antama lakiesitys uudeksi postitoimintalaiksi oli
tosiaan monilta osiltaan puutteellinen. Esitys oli erityisesti epäselvä sen
suhteen, mitkä säännökset on
tarkoitettu koskemaan yleispalvelun tarjoajia ja mitkä kaikkia
postiyrityksiä. Pykälätekstit ja perustelut
olivat monilta osin hyvin ristiriitaisia.
Postipalvelulaillahan on tarkoitus korvata nykyinen postitoimintalaki,
ja tämä pohjautuu uudistettuun perustuslakiimme,
jonka mukaan kaikki yksilön asemaan vaikuttavat keskeiset säännökset
tulee antaa lailla. Toisaalta laki pohjautuu myös EU:n
postitoimintadirektiiviin, joka synkronoitiin tämän
lain kanssa.
Postitoimintalain avaamiseen syntyi myös paine, kun
hallitus teki päätöksen Leonia-pankin sulauttamisesta
Sampo Oy:hyn. Tätä asiaa ei ole tässä salikeskustelussa
vielä käyty läpi, tuon siis tätä asiaa
hieman myös esille. Tämän sulautumispäätöksen
johdosta hallitus antoi niin sanotun pääministerin
ilmoituksen muodossa selvityksen postipalvelujen saatavuudesta 4.
joulukuuta 1999. Tässä yhteydessä ministeri
Heinonen ilmoitti, että Leonia Pankki Oyj:n uusiutuvan
liiketoimintastrategian vuoksi pankki ei enää vuoden
2000 jälkeen osta Suomen Posti Oy:ltä postitoimintaverkoston
pankkipalveluja ja Leonian pankkipalvelujen verkoston muutos vaikuttaa
siten Postin toimintaverkoston järjestämiseen.
Leonia-pankin järjestelyjen myötä sinetöitiin myös
se, että Posti ei enää tarjoa perinteisiä pankkipalveluja.
Käsitykseni mukaan pankkipalvelujen poistumiselle ei hallituksen
taholta edes etsitty korvaavia vaihtoehtoja. Pankkipalvelujen poistuminen
on koettu varsinkin harvaan asutuilla alueilla ongelmalliseksi ja
muuallakin niillä alueilla, joilla todella näitä Postin
pankkipalveluja käytettiin hyväksi. Tämä osaltaan
on johtanut henkilöstön irtisanomisiinkin ja siirtämiseen muihin
tehtäviin. Tästä on myös ollut
seurauksena työttömyyttä.
Pääministerin ilmoituksessa linjattiin nykyinen
suunta postipalvelujen turvaamiseksi. Tämän ilmoituksen
mukaan, jonka ministeri Heinonen silloin täällä salissa
luki, siinä oli kolme vaihtoehtoa. Ensinnäkin
oli puhtaasti liiketaloudellinen vaihtoehto, sitten budjettirahoitteinen vaihtoehto.
Kumpikaan näistä ei hallituksen mielestä ollut
järkevä toimintamalli. Sitten hallitus päätti
valita etenemistieksi pitkäjänteisen kehittämisen
vaihtoehdon, jonka kanssa nyt ollaan tekemisissä.
Arvoisa puhemies! Postipalvelulain mietinnön perusteluissa
todetaan: "Postipalvelut ovat yhteiskunnan keskeisiä peruspalveluja.
Niiden yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen on yksilön
viestintään liittyvien oikeuksien ja yhteiskunnan
toiminnan kannalta tärkeää. Ne on turvattava
riittävän kattavina ja korkeatasoisina kaikille
väestöryhmille ja yrityksille maan kaikissa osissa."
Palvelujen turvaamisen kannalta tulee jokaisessa kunnassa olla vähintään
yksi toimipiste, niin kuin mietinnössä edellytetään.
Myös kuntamuutoksien yhteydessä palvelujen kattavuus on
turvattava. Tämä oli asia, joka valiokuntaa keskustelutti
hyvinkin paljon. Mietinnössä myös tätä asiaa
painotetaan.
Palvelujen laadun takaaminen kaikissa kunnissa on myös
erittäin tärkeää. On selvää,
että tämä toteutuu parhaiten yleispalvelun
tarjoajan palveluksessa olevan henkilöstön toimesta
siinä suhteessa kuin sitä on mahdollista tässä yhteydessä käyttää.
Suomen Posti Oy:llä tulee ilmeisesti olemaan 167 omaa toimipistettä.
(Ed. Kekkonen: Mihin tämä tieto perustuu?) — Tämä luku
on tullut esille Postista. Olen sieltä kysynyt, mikä tämä luku
on. — (Ed. Bremer: Joskus luvattiin neljä ja puolisataa!)
Ministeri Heinonen kyllä epäili, ettei tällaista
lukua ole olemassa, mutta tämä on tullut kahdelta
suunnalta, että tämä tulisi olemaan lopullinen
luku.
Lähtökohtana tulee olla, että nämä toimipisteet
säilyvät tietysti tulevaisuudessakin. Asiamiesposteja
on tällä hetkellä yhteensä 1 038
kappaletta. Sellaisia kuntia, joissa palveluiden hoito on asiamiespostin
vastuulla, on 281 tämän laskun mukaan, mitä nämä luvut
ovat.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää asiamiespostien
henkilöstön kouluttamiseen ja palvelujen kattavuuden
kehittämiseen. Tavoitteena tulee olla, että jokaisessa
kunnassa on ainakin yksi toimipiste, josta saa kaikkia postipalveluja.
Tietysti ilmaus "kaikkia postipalveluja" ei sinällään kerro
vielä paljon, ei ainakaan kokonaisuutta, koska mitä nyt
sitten postipalveluihin kuuluukaan, kalastusluvat jne., jotka eivät
tällä hetkellä ole saatavissa. Minusta
näitä asioita tulee jatkossa korostaa, sitä,
millä tavalla Postin palveluja tulisi monipuolistaa ja
kehittää.
Yleispalvelun tarjoaja on vastuussa siitä, että joka
kunnassa on toimiva postipalvelupiste. Jos asiamiesposti päättää lopettaa
postitoiminnan, on jo ennen toiminnan päättymistä yleispalvelujen tarjoajan
ryhdyttävä toimenpiteisiin palvelujen turvaamiseksi.
Tällä hetkellä tämä koskee
yksin Suomen Posti Oy:tä, eli tällä valiokunnassa
halutaan varmistaa se, että missään kunnassa
ei synny katkosta postitoiminnan palvelujen suhteen.
Mietinnössään valiokunta kiinnittää erityistä huomiota
yleispalvelujen tarjoajan rahoituksen turvaamiseen, joka koskee
Suomen Posti Oy:tä. Suomen Posti Oy:n tuloista tulee merkittävin
osa tiheään asuttujen alueiden palveluiden tarjoamisesta.
Vastaavasti haja-asutusalueiden palvelujen tarjoaminen on enemmänkin
kustannusrasite. Asetelma, jossa yleispalvelujen tarjoajan velvollisuutena
on tarjota korkeatasoiset yleispalvelut kaikille maassa ja toisaalta
lain mahdollistama kilpailu keskittyy vain tiheään
asutuilla alueille, voi johtaa Suomen Posti Oy:n taloudellisiin vaikeuksiin.
Tällä hetkellä meillä on voimassa rajoitetun
postitoiminnan harjoittamiseen liittyvä korvaussanktio.
Uuteen postipalvelulakiin tällaista sanktiota ei sisälly.
Kuitenkin valiokunnassa kiinnitettiin asiaan huomiota. EU:n postitoimintadirektiivi
mahdollistaa korvausrahaston perustamisen, ja valiokunta edellyttääkin
mietinnössään, että hallituksen
on ryhdyttävä nopeisiin toimenpiteisiin korvausrahaston
perustamiseksi, jos yleispalvelujen turvaaminen sitä edellyttää. Eli
tämä on sama asia, joka nykyisessä laissa
on.
Mietinnössä puututaan myös henkilöstön
asemaan, asiaan, joka on ollut täällä jo
monessa puheenvuorossa esillä. Postikonsernin sisällä on
ollut jo muutaman vuoden ajan käynnissä varsin laaja
henkilöstön uudelleensijoitus. Leonia-pankin sulauttaminen
Sampo-yhtiöön lisäsi henkilöstön
sopeuttamistarvetta. On erittäin tärkeää, että henkilöstön
asema turvataan mahdollisimman hyvin muutostilanteessa. Valiokunta
toteaakin, että postitoimipistettä tulee hoitaa
ammattitaitoisen yleispalvelun tarjoajan palveluksessa olevan henkilöstön.
Eli kun siirrytään yrittäjävetoiseen
postipalveluun, henkilökunnan ammattitaito on erittäin
tärkeä ja sitä tulee myös omalta osaltaan
Posti Oy:n valvoa.
Mietintöön sisältyy myös
kaksi pontta. Ensimmäinen koskettaa varmennusyksikön
perustamista, joka täällä on ollut esillä.
Se on erittäin tärkeä asia postin perille
johtamisen kannalta. Toisessa ponnessa edellytetään
postipalvelujen toimivuudesta hallituksen selontekoa eduskunnalle vuoden
2003 loppuun mennessä. Eli tämä on siinä mielessä erittäin
tärkeä asia, että eduskunta pääsee
sitten myöskin käsittelemään
sitä, millä tavalla lain pohjalta postipalveluja
on pystytty kehittämään.
Arvoisa puhemies! Postitoiminta on ollut viime vuosina laajan
keskustelun kohteena, ja ihmisillä on ollut oikeutettu
huoli postipalveluiden saatavuudesta. Postipalvelulailla luodaan
puitteet postitoiminnan harjoittamiselle. Laki ei sinällään
turvaa yksin postipalveluiden saatavuutta ja laatua. Käytännön
vastuu saatavuudesta ja laadusta on nyt Suomen Posti Oy:llä.
Minusta vastuu on myös maan hallituksella. Suomen Posti
Oy on tulosvastuullinen valtion omistama yritys, ja hallituksen
vastuulla on määritellä Postin tulostavoitteet
sellaisiksi, että palveluiden kehittäminen on
mahdollista lain edellyttämällä tavalla.
Arvoisa puhemies! Haluan korostaa, että hallituksen
taholta seurataan tarkkaan, millä tavalla palveluja kehitetään,
eikä tuudittauduta siihen, että laki yksin turvaa
tätä. Tämä on lähtökohta
ja perusta palveluiden kehittämiselle, ja hallituksella
on vastuunsa siinä asiassa, että lain tavoite
toteutuu.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! En voi muuta kuin olla samaa mieltä ed.
Lämsän kanssa siitä, että mietintöä rakennettiin
valiokunnassa rakentavassa hengessä. Mutta se tosiasia,
ettei mitään poliittisia ristiriitoja olisi ollut,
kuulostaa käsittämättömältä,
ja haluan tässä muistuttaa ed. Lämsää vaikkapa
keskustelusta kerrostalojakelusta: mihin posti jaetaan ja mihin
ei, noudatetaanko hallituksen esitystä vai tehdäänkö muutoksia.
Sinällään täytyy sanoa,
että meidän rakentavasta mietinnön teostamme
hyvänä esimerkkinä on tämä kädessäni
oleva mietintö, josta opposition edustaja piti näin
loistavan puheenvuoron, että sitä täytyy
hallituspuolueen edustajana kiittää.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minusta oli myöskin mukava
kuunnella ed. Lämsän puheenvuoroa, ei vähiten
sen takia, että hän Postin hallintoneuvoston jäsenenä näki
asian näin avarasti. Olen aivan samaa mieltä hänen
kanssaan siitä, että laki sinänsä ei
ratkaise mitään. Laki antaa pohjan, ja siitä lähdetään
rakentamaan.
Nyt tulee hiukan se minun pukinsorkkani: luulen, että olemme
aivan samaa mieltä Postipankin lähdöstä.
Postipankkiakaan ei enää ole, ei ole oikein Leoniakaan — luulen,
että surutyö kannattaisi jo lopettaa. Me emme
sen asian kääntelemisellä näin
vuosien jälkeen saavuta enää yhtään mitään,
vaan toki tiedämme sen ja tunnemme surua siitä tapahtumasarjasta
kaiken kaikkiaan, mutta luulen, että mitään
lisäarvoa ei enää tule, jos kääntelemme
sitä asiaa. Nyt on lähdettävä uuden
lain pohjalta rakentamaan entistä kilpailukykyisempää ja
parempaa ja myöskin oman henkilökuntansa paremmin
huomioon ottavaa Postia.
Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kekkoselle pankkipalvelujen osalta, jotka
irrotettiin Postista: Ei tässä mistään
surutyöstä sinällään
ole kysymys, vaan halusin vain tuoda esille sen, että se
on kuitenkin konkretiaa kentällä, että niitä palveluja
ei ole. Kun pääministerin ilmoitus oli vuonna
99, siinä ilmoituksessa — niin kuin täällä oli
iltapäivällä esillä, kun ministeri
Heinonen oli täällä ja kysyin häneltä — tuotiin
esille, että jatkossa tarkastellaan ja selvitellään,
millä tavalla rahaliikenne olisi mahdollista postitoiminnan
yhteyteen jatkossa järjestää. Toivon,
että asiaa edelleenkin tarkastellaan, jotta Postin palveluja
pystyttäisiin parantamaan myös sen suhteen, että rahaliikennettä voitaisiin
hoitaa.
Tero Mölsä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
hiukan ollut erimielisyyttä siitä, onko valiokunnan
mietintö helposti syntynyt vai ei. Kun ottaa huomioon muutosten
määrän, minusta ainoa oikea vastaus on,
että valiokunta suuren työn tehtyään
on ollut kuitenkin aika yksimielinen siitä, mikä mietinnön
lopputulos on. Totta kai erilaisia näkemyksiä on,
kun poliittiset ryhmät muodostavat valiokunnan, mutta kun lopputulos
on lähes yksimielinen, täytyy sanoa, että näkemykset
ovat lopuksi olleet aika lähellä yhteistä tahtoa.
Postipalvelujen saatavuus ja laatu ei ole irrallinen siitä kehityksestä,
joka yhteiskunnassa on 90-luvulla ollut. Minusta on syytä palauttaa
mieliin, että Postin liikelaitostaminen tapahtui vuonna
90, edelleen yhtiöittäminen 94 ja äsken
keskustelussa ollut Leonian pankkipalvelujen irrottaminen Postista
sen jälkeen. On täysin selvää, että tämän
murroksen jälkeen posti yksin ei ole pystynyt välttämättä kantamaan
sitä vastuuta, joka sille kuuluisi. Toisaalta on kysyttävä,
voiko Posti näiden muutosten jälkeen olla se,
jonka yksin pitää kantaa tämä vastuu.
Olen kuvannut tilannetta pohtimalla, pitääkö Postin
olla kylässä se viimeinen instituutio, joka sammuttaa
valot. Tässä peräänkuuluttaisin
hallituksen yhteiskuntapolitiikkaa sen puolesta, että valitettavasti
monet syrjäalueet ja -kylät ovat tyhjentyneet.
Tällä hetkellä, jos tällaisessa
kylässä yksikin asujaimisto on, Posti palvelee
tätäkin tahoa. Minusta silloin kritiikki, että Postin
palvelut ovat heikkoja, siinä suhteessa menee hiukan yli.
Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, pääsyy siihen,
että postipalvelulaki on meillä käsittelyssä,
on nimenomaan se, että Euroopan unionin direktiivit on
saatava postitoimintalakiin, ja toisaalta meidän oma perustuslakimme
lähtee siitä, että tiettyjen asioiden
on oltava lainpykälätasoisesti säädeltyjä.
Tässä valiokunta meni jopa niin pitkälle,
että kun normaalisti on mahdollisuus asetusten antamiseen,
tästä laista poistettiin sellainen pykälä,
joten tällä hetkellä tämän
lain perusteella ei ole mahdollisuutta asetusta antaa. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että jos postipalvelujen säätelyä on
tarvetta muuttaa, kaikki muutokset kulkevat eduskuntasalin kautta.
Tämä luo tietyn selkänojan sille, että tärkeä palvelu
ja sen kehittäminen on Suomen kansan edustajien käsissä.
Päälinjat muutoksessa, joka lakiin tulee — itse en
enää puhuisi hallituksen esityksestä vaan
valiokunnan rakentamasta postipalvelulakiesityksestä — ovat
sellaisia, että yleispalvelun tarjoajalle esitetyt vaatimukset
postipalvelujen hoitamisesta tiukkenevat ja toisaalta, kun meillä on postipalvelu
vapautettu kilpailulle, alalle tulijoille asetetut vaatimukset kasvavat,
toisin sanoen postipalvelun tarjoajaksi alueellisesti on entistä vaikeampi
tulla. Tämä kaikki on minusta, siitä näkökulmasta,
että postipalvelut voivat koko maassa säilyä,
oikean suuntaista.
Keskustaoppositio sai, kuten lopputulos osoittaa, monia asioita
keskustelun kautta valiokunnan mietintöön, muutettuihin
pykäliin. Täällä on yksityiskohtaisesti
käsitelty niitä, mutta muutamia haluan korostaa.
Yksi on tietysti se, että jokaisessa kunnassa on säilytettävä vähintään
yksi postipalvelupiste. Tässä mentiin jopa niin
pitkälle, että ennakoitiin tulevia kuntaliitoksia
ja lähdettiin siitä, että tällaisissakin
tapauksissa palvelupisteen pitää jäädä säilymään
myös yhteenliitettyjen kuntien alueelle.
Täällä viitattiin korvausrahastoon,
jonka EU:n lainsäädäntö mahdollistaa
siinä tapauksessa, että Postin mahdollisuus harjoittaa
taloudellisesti yleispalvelua vaarantuu. Tämä mahdollisuus
on käytettävä hyväksi, jos tarvetta
siihen nähdään. Minusta täällä ei
ole kerrottu julki sitä, että kun meillä on
voimassa niin sanottu yleispalvelumaksu, joka on 20 prosenttia liikevaihdosta
alalle tulijoille, niin korvausrahaston ja toisaalta yleispalvelumaksun
ei ole mahdollista samanaikaisesti olla voimassa.
Edelleen korostaisin sitä asiaa, josta on tullut jopa
negatiivista palautetta, että noutomatkat monille ihmisille,
lähinnä liikuntavammaisille ja vanhuksille, ovat
kohtuuttomia. Tässä suhteessa valiokunta korosti
sitä, että tällaisille palvelun käyttäjille
Posti on kuljetettava perille laatikkokantona ilman eri korvausta.
Viimeisenä, arvoisa puhemies, näistä yksityiskohdista
mainitsisin, että lainsäädännön
perusteella viiden päivän jakelu ja keräilyvelvoite
koskee kaikkia postipalveluyrittäjiä ja myös
alueellisen palvelun tarjoajia. Asiantuntijakuulemisessa kävi
ilmi se, että tämä velvoite on kyllä alalle tulijalle
erittäin kova. Todettiin jopa niin, että jos tällainen
velvoite tulee kaikille, se jopa estää alalle
tulon. Joka tapauksessa se pykälä, josta on ilmeisesti
jätetty vastalause ja joka koskee sitä, että erityisestä syystä liikenneministeriö
voi
näistä poiketa, koskee juuri tämän
tapaisia kysymyksiä, että muun muassa juuri toiminnan
aloittanut yritys voisi saada hetkellisen lievennyksen.
Arvoisa puhemies! Varsinainen lakiesitys on raami ja pohja,
jolla Suomessa postipalveluja pitää harjoittaa.
Kuten täällä keskustelussa on tullut
ilmi, tämä ei poista tietenkään
käytännön ongelmia, joita postipalvelujen
tarjoamisessa on. Se koskee nimenomaan sitä, että kun
Posti on vetänyt omat toimipisteensä pois monista
kunnista, tilalle ovat tulleet niin sanotut asiamiespostit. Kyllä tosiasia
on valitettavasti se, että näitten pisteitten
mahdollisuus tasapuoliseen postipalvelujen tarjoamiseen eri osissa
maata on kohtuuttoman kirjava ja liian epämääräinen,
että tasa-arvoinen yhteiskunnan peruspalvelu olisi ihmisten mahdollisuus
saada.
Tämä lähtökohta kun meillä on
tiedossa, minusta on täysin välttämätöntä se,
että jos valvonnan ja tarkkailun jälkeen tilanne
ei tule paranemaan, nimenomaan asiamiespostitoimintaan tulee lisätä lisää resursseja.
Kun täällä nyt on viitattu siihen, että Postin
voittovaroja voidaan käyttää moniin eri
tarkoituksiin, kyllä palvelun tasapuolinen laatu on yksi
sellainen kysymys, että siihen on voitava Postin varoja
myös käyttää niin, että asiamiespostit
voivat toimia niin vahvoilla resursseilla, että palveluitten
laatu on turvattu.
Lopuksi, arvoisa puhemies, toteaisin, kun edelleen on epäilystä siitä,
että Postin toiminta ei ole riittävän
tehokasta ja laadukasta, että vaatimus selonteosta vuoden
2003 aikana on sellainen, että siihen minusta pitää vakavasti
puuttua ja eduskunnan siihen vakavasti tarttua. Jos silloin näyttää siltä,
että edelleen tämänkään
lain puitteissa Postin palvelut eivät tässä maassa
tasapuolisesti toimi, silloin on jälleen erinomainen tilaisuus
siihen, että postilakia tiukennetaan ja tätä kautta
saadaan palvelut tasapuolisesti koko maassa toimimaan. Tasapuolisuus
ei, vaikka moni ehkä ymmärtää niin,
tarkoita sitä, että kysymys olisi vain siitä,
että jotkin laajat maaseutualueet ovat heikommassa asemassa.
Kysymys on siitä, että monissa pienissä kaupungeissa
ja miksei suuremmissakin on jouduttu tilanteeseen, jossa on ongelmia
tasapuolisten postipalvelujen saatavuudessa.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Myös minun mielestäni
valiokunta on tehnyt komeata työtä siinä suhteessa
tämän lain osalta, että esitys ei tosiaankaan
enää ole sama, mikä se oli hallituksen
esittämässä muodossa. Tässä on
monia hyviä lisäyksiä, uudistuksia ja
muita, mitä valiokunta on tehnyt kirjoittaessaan lähestulkoon koko
esityksen uudestaan.
Minun mielestäni yksi merkittävimmistä asioista
on juuri esimerkiksi luukkukanto kerrostaloissa. Kyllä minun
mielestäni, kuten valiokunnan mietinnössäkin
sanotaan, eihän se olisi ollut kovinkaan oivallista niin
sanotusti, jos tehtäisiin niin, että yhtäkkiä heikennettäisiin
palveluja ja sitten ihminen joutuisi maksamaan siitä, että saisi
edes saman tasoisen palvelun kuin tällä hetkellä.
Se ei kerta kaikkiaan varmasti kansalaisten oikeustajuun menisi,
jos näin olisi käynyt. Nostan kyllä hattua
näille muutoksille. Myös esimerkiksi se, että säilytysaikaa
lisätään kahdesta viikosta kolmeen, ja
muut ovat kaikki tärkeitä uudistuksia nimenomaan
asiakkaan ja kuntalaisen ja Postin käyttäjän
kannalta.
Täällä on käyty hyvää keskustelua
siitä, että postipalvelu todellakin on jokaisen
ihmisen perusoikeus, se on peruspalvelu. On erittäin tärkeätä,
että Posti toimii ja se Kusti polkee. Esimerkiksi ed. Vähänäkki
jokin aikaa sitten puheenvuorossaan minun mielestäni hyvin
kuvasi niitä peruspalvelutehtäviä ja
muita, mitä esimerkiksi demarit ovat pitäneet
kovin tärkeinä postipalvelulakia käsiteltäessä.
Yksi asia, mistä varmaan ei voi liian vähän olla
huolissaan ja liian vähän täällä puhua,
on henkilöstön asema ja se, miten nyt sitten käy. Täällä on
keskusteltu sopeuttamisrahan, 191 miljoonan markan, riittävyydestä,
myöskin sen käytöstä. Kyllä itse,
kuten jo äsken yhdessä vastauspuheenvuorossani
kerroin, olen saanut sen tyyppisiä kuulumisia kentältä,
että vähän henkilökunta kokee,
että kun näitä ratkaisuja tehdään
tämänkin rahan käytöstä,
välttämättä ei sitten aina tieto kulje,
millä perusteella jotain toista ihmistä kohdellaan
tällä tavalla ja sitten jotain toista tällä tavalla.
Perusteet ovat olleet kovin hämärän peitossa,
ja se tietenkin lisää henkilöstön
osalta epävarmuutta. Toivon tosiaan, että näihin
kiinnitetään huomiota ja sitten mahdollisimman
avoimesti keskustellaan näistä asioista.
Olin ihan tyytyväinen, puhemies, siitä, että valiokunta
on aika paljon kirjoittanut henkilöstön asemasta
ja sen turvaamisesta. Muun muassa sivulla 4 on ihan hyviä kirjauksia
siitä, että omalla henkilöstöllä toimivat
palvelupisteet on säilytettävä. Tosiaankin
tämä on sitten kirjoitettua sanaa, mutta tasan
sellaista sanaa, että tulee pitää myös
huoli, että tätä noudatetaan, ettei käy
niin, että kahden vuoden päästä,
kun eduskunta saa hyvän selonteon — minusta on
erittäin hyvä, että on tehty ponsi siitä,
että eduskunta haluaa selonteon parin vuoden päästä tästä asiasta — että eduskunnan
tahdosta ja linjan määrityksestä huolimatta
olisi ajettu tätä toimintaa alas tai jotain muuta.
On hirveän tärkeää huolehtia
jatkossa ja lain toimeenpanossa siitä, että eduskunnan
sana, mitkä täällä esimerkiksi
lukee henkilöstön aseman turvaamisesta, ei tosiaan
jää pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi,
vaan sitä sitten noudatetaan.
Ihan loppuun, puhemies, haluan sanoa, että myös
itse olin kovasti kiinnostunut siitä Ruotsin-mallista,
mikä on Ruotsissa otettu, että posti säilyttää oman
toimintansa, lisäten siihen sitten kaikkia tällaisia
rahan nostamista, laskun maksua ja kaikkia tällaisia mahdollisuuksia.
Kyllä toivon todellakin, että nyt ei sitten ole
liian myöhäistä tehdä niitä johtopäätöksiä,
jos huomataan, että myös Suomessa tämmöinen
malli toimisi hyvin, että päästäisiin
sinne suuntaan liikkumaan. Vaikka täällä on
käyty vähän keskustelua ja jopa kiistelyäkin
siitä, onko tässä lakiesityksessä ollut jotain
ideologisia painotteita tai muita, niin kyllä ainakin itse — vaikka
en ole liikennevaliokunnan jäsen — sen olen ollut
havaitsevinani tässä keskustelussa, että kyllä selkeästi
löytyy eri edustajien kohdalla erilaisia arvostusnäkökulmia:
jotkut pitävät esimerkiksi asiamiesposteja pelkästään
palvelun parantumisena ja toiset sitten ehkä ovat tämänhetkisestä henkilöstöstä enemmän
huolissaan jne. Eivät nämä ole yksinkertaisia
asioita. Tosiaan totean vain näillä saatesanoilla,
että onnea jatkoon. On ihan hyvä, että eduskunta
on käyttänyt sille kuuluvaa valtaa, on hyvä,
että valiokunta on tehnyt välttämättömiä muutoksia
tähän lakiesitykseen.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Mikkola.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Viitaselle, että hyvä asia
on, että luukkukanto pelaa kerrostaloissa, mutta toisaalta
on huono asia se, että Posti rahastaa erityispalveluna
sen, kun postin kantaa noin 5—10 metriä kadulta
omakotitalon tai rivitalon oveen. Minusta se on väärin,
että Posti veloittaa noin 580 markkaa vuodessa tästä palvelusta.
Toivon, että Posti ei jatkossa näin toimisi.
Toimi Kankaanniemi /skl:
Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa
on vahvistunut edelleen se käsitys, että eduskunnassa
pidetään postitoimintaa peruspalveluna, ja kun
tällainen käsitys toivon mukaan kaikilla on, niin
se edellyttää sitä, että se
lainsäädännöllä turvataan
tässä markkinataloudessa, jossa elämme.
Tätä koskevaa lakia täällä nyt
käsitellään. Myönnän,
etten ole kaikkiin yksityiskohtiin liikennevaliokunnan perusteellisen
työn jälkeen perehtynyt enkä niihin halua
tarkemmin puuttuakaan, vaan tarkastelen hieman yleisemmällä tasolla.
Aluepolitiikka on Suomessa viime vuosina ollut varsin onnetonta.
Sen tuloksettomuus on näkynyt siinä, että muuttoliike
on voimakasta, keskittymiskehitys on ripeää, ja
tämä osaltaan vaikuttaa ihmisten kaikinpuolisiin
palveluihin, erityisesti haja-asutusalueilla. Valtiovalta, Lipposen
hallitus, on toiminut tässä suhteessa postitoiminnan
osalta ja siihen liittyen, miten Postin yhteydessä on toiminut
menneinä vuosina, myös liian veltosti. Totean,
että Leonian annettiin hallituksen toimesta liukua ulos
postitoiminnasta aivan liian helposti ja kevyesti seurauksista piittaamatta.
Siitä seurasi se tilanne, mikä meillä nyt
on. Meillä on lukuisa määrä kuntia,
isojakin taajamia, isoja kaupunginosia, joissa ei ole kiinteää postipalvelua,
on asiamiesposteja tai ei ole edes niitä, ei ainakaan vakaalla
pohjalla. Tällainen kehitys on tapahtunut hallituksen,
voi sanoa, myötävaikutuksella, ja se on ollut
osaltaan kiihdyttämässä sitä epätervettä kehitystä,
joka maassa on menossa tällä hetkellä.
Posti on siis palvelulaitos ja sen yhteydessä ihmiset
ovat tottuneet saamaan aika monipuoliset palvelut, ei vain pelkkiä Postin
peruspalveluja, vaan myös menneinä aikoina pankkipalveluja. Sitten
Postin oheistoiminnat: täällä on mainittu kalastusluvat
jne. Tällä hetkellä tällaisia
toimintoja ei enää laajoilta alueilta löydy.
Esimerkiksi omasta kotikunnastani, joka on kasvava kunta lähellä Jyväskylää,
hetken päästä ei löydy kiinteää postitoimipaikkaa,
vaan se on siirtymässä jonnekin vielä tuntemattomaan,
epävarmaan paikkaan. Kun esimerkiksi lähellä oleva
Tikkakosken iso kehittyvä taajama myös menetti
kiinteän postitoimipaikan, niin totean, että kehitys
on ollut kyllä varsin huonoa tässä suhteessa.
Meillä lähin kiinteä postitoimipaikka
on noin 40 kilometrin päässä, ja silloin
ei voida puhua enää mistään lähipalveluista.
Pitäisikö sitten jokaisessa kunnassa olla
kiinteä yleispalvelun tarjoajan omalla henkilökunnallaan
ylläpitämä toimipaikka? Mielestäni
se on tavattoman hyvä tavoite. Voiko tällainen
tavoite toteutua silloin, kun ollaan osakeyhtiömuotoisen Postin
kanssa liikkeellä? Siinä on kysymys, jossa tulee
eteen se, säilyykö Posti vakavaraisena, niin kuin
osakeyhtiölaki edellyttää, ilman että taksat
nousevat kohtuuttoman korkeiksi. Tämä on tietysti
kysymys, johon olisi ollut syytä valiokunnankin paneutua
paremmin kuin mitä se on tehnyt, kun se on hylännyt
tämän lähtökohdan, että jokaisessa
kunnassa olisi vähintään yksi kiinteä yleispalvelun
tarjoajan ylläpitämä toimipaikka. Mielestäni
tämä vaatimus ei ole kuitenkaan niin kohtuuton,
etteikö sillä linjalla voitaisi mennä,
eikä välttämättä tarvitsisi
palata ymmärtääkseni liikelaitosmuotoiseen
Postiin, vaan ainakin tässä tilanteessa, missä vielä ollaan,
Posti osakeyhtiönä pystyy toiminnan turvaamaan
sillä tavalla, että kiinteä toimipaikka
voisi olla jokaisessa kunnassa.
Arvoisa puhemies! Jos lähdemme siitä tavoitteesta
ja pyrimme siihen, että jokaisessa kunnassa on kiinteä toimipaikka
Postin omana toimipaikkana, niin silloin voidaan myös palata
siihen, että jokaiselle paikkakunnalle, tai ainakin lähes
jokaiselle paikkakunnalle, voidaan saada pankkipalveluihin kilpailu
takaisin. Nyt mainitsemassani kotikunnassa ei ole kuin yksi pankki
ja läheisessä taajamassa ei myöskään
ole kuin yksi pankki. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole
valmiita sähköisen pankkitoiminnan varaan rakentamaan
omaa talouttaan, ja yritykset tarvitsevat näitä palveluja.
Silloin tervettä olisi, että kilpailua myös
löytyisi näistä maaseutukunnista. Mielestäni
kiinteällä postitoimipaikalla voitaisiin tämäkin
kohtuullinen tilanne palauttaa, joka olisi aluepolitiikkaa, järkevää aluepolitiikkaa,
ja toisaalta olisi kansalaisten tasavertaisen kohtelun kannalta
perusteltua.
Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla ilmoitan,
että kannatan ed. Vistbackan tekemää ehdotusta,
että käsittelyn pohjaksi otettaisiin lakialoite
n:o 87/2000, joka sisältää sen,
että yleispalvelun tarjoajan tulee pitää yllä omalla
henkilökunnallaan joka kunnassa vähintään
yhtä kiinteää toimipaikkaa. Tämän
kannatuksen lisäksi totean vielä, että aloitteessa
lähdetään siitä, että mikäli tästä velvoitteesta
aiheutuu postiyritykselle sen kannattavuutta vaarantavia kustannuksia,
ne tulisi korvata valtion talousarviosta tai otettava huomioon tuottovaatimusta
alentamalla, eli näin se olisi eduskunnan käsissä.
Tällä linjalla jos edetään,
eduskunta todellakin ottaa takaisin sen vallan, minkä se
on nyt antanut markkinoille liiankin pitkälle tällaisessa
kansalaisten perusturvaan ja peruspalveluihin liittyvässä kysymyksessä.
Tapio Karjalainen /sd:
Arvoisa puhemies! Lakiesityksestä voi sanoa, että se
on hyväntahtoinen yritys kuitata ja korjata sitä epätoivottavaa kehitystä,
mitä Postin peruspalvelualueella on tapahtunut. Siinä mielessä voi
sanoa, että valiokunta mietinnössään
on aivan oikeisiin asioihin kiinnittänyt huomiota, oikeista
asioista huolta kantanut. Toinen asia on sitten, jääkö se
pelkästään huolenilmaisuksi.
Lakiesityksessä ovat keskeisinä elementteinä toisaalta
Suomen Posti Oy ja sen rooli ja toisaalta postipalveluja odottavan
kansalaisen edut. Nuo edut eivät ole vastakkaisia, mutta
eivät ne aivan yhdensuuntaisiakaan ole. Voi sanoa, että tämän
liiketalouteen nojaavan kehityksen myötä ne ovat
eriytyneet entistä enemmän. Sanotaan, että lain
tarkoitus on hyvä — uskon siihen — ja lain
tavoitteet ovat sinänsä hyvät. Kysymykseksi jää,
onko tavoitteitten toteuttamiseksi välineitä. Niitä minä en
näe. Täällä on esitetty kriittisiä arvioita
muun muassa asiamiesposteista. Minäkin omalta osaltani
olen sitä mieltä, että niihin nojaaminen
on toiminnalliseen epävarmuuteen nojaamista. Lisäksi
täytyy sanoa, että kyllä asiamiesposteihin
turvautuminen aliarvioi perinteisen Postin henkilökunnan
osaamista ja ammattitaitoa.
Tässä näyttää siltä,
että kansalainen saa laissa julistettuja oikeuksia, mutta
niiden oikeuksien peräämisessä perälaudaksi
jää lopulta valitustie. Kuinka todellinen mahdollisuus
se on, sietää kysyä. Tässä kehityksessähän
reilun kymmenen vuoden aikana posti-, tele- ja pankkipalvelut ovat eriytyneet.
Vähän kärjistäen voi sanoa,
että tämä on hyvä esimerkki
siitä, miten käy, kun rinta rottingilla ja eurooppalaisessa
eturivissä lähdetään leikkimään
raakaa liiketaloutta yleishyödyllisen peruspalvelun tuottamiseksi.
Tässä välissä sanoisin sen,
että meillä vedotaan helposti siihen, että EU
vaatii. Mutta toinen puoli asiaa on se, että meillä on
myös oltava mahdollisuus vaatia EU:hun päin, missä rintamassa me
siellä posti- ja kilpailuttamisasioissa olemme. Se olisi
hyvä tämänkin talon välillä testata
ja linjata. Vaikka uusliberalismioppikirjat kuinka uskottelevat,
samaa palvelutasoa samalla rahalla kokonaisuutena ei turvata sillä,
että toiminta pilkotaan kilpailualttarille ja jokaiseen
halkeamaan varataan jollekin yritykselle mahdollisuus rahastukseen
liikevoiton nimissä.
Olisi valaisevaa, jos se olisi mahdollista, saada puolueetonta
tutkimustietoa, sellainen, olisiko se yliopiston suorittama tutkimus,
josta nähtäisiin tämänhetkinen
tase, mitä toiminnallisesti on menetetty tämän
kehityksen myötä, ja sitten toisekseen, mitä taloudellisesti
on saavutettu, koska tähänhän on aina
vannottu, vai onko saavutettu. Kulupuolelle voi kyllä viime
ajoilta merkitä vaikkapa senkin satojen miljoonien määrän, joka
maksettiin Mandatum—Leonia-järjestelyissä.
Kolmanneksi syytä olisi myös taseessa todeta se,
mitä kehityksen alkuvaiheiden lupauksista on jäljellä alueellisen
palvelun ja työpaikkojen osalta.
Paljon, siis olennainen, tässä nyt on jo housuissa,
eikä lähtöviivalle ole paluuta. Tunnustan sen.
Tässä salissa on sanottu, että surutyö menneistä voisi
jo jäädä. Minustakin se sinänsä tämän
kehityksen osalta on elettyä aikaa, mutta oman puheenvuoroni
käytän sen takia, että itselleni ja tälle
salille todistaisin, että on tärkeätä olla valppaana
seuraavissa hankkeissa. On ne hetket, jolloin voidaan asioihin vaikuttaa.
Pelkään, että Tielaitos karkasi käsistä viime
kesänä. Tiedän sen, että liikenneministeriössä valmistellaan
raideliikenteen osalta juuri samanlaista kehitystä kuin
tässä on Postin osalta tapahtunut. Kaikissa näissä on
paitsi palvelu myös talous, noin laajasti ottaen, kyseessä,
niissä on kyseessä ihmisten turvallisuus.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Karjalaisen puheenvuoro oli poikkeuksellisen
painavasti muotoiltu, ja vähän samoja teemoja
omassakin puheenvuorossani haluaisin tuoda esille.
Ensinnäkin tämä eduskuntakeskustelu
on jo osoittanut sen, että me kansanedustajat näemme ja
eduskunta näkee postin peruspalveluna, ja sen takia tämä peruspalvelun
saatavuus halutaan lainsäädäntöteitse
turvata. Kuten ed. Karjalaisen puheenvuorossa hyvin painokkaasti
tuotiin esille, että kun puhumme yleisistä peruspalveluista, tunnistamme,
että niitä ei tarjota puhtaasti markkinaehtoisesti.
Jos lähdetään sille tielle, että markkinaehtoisuus
alkaa määrätä, ei ainoana ongelmana
ole se, että rationalisointitoimenpiteet johtavat henkilöstön
aseman heikkenemiseen — olemme edellyttäneet jo
monissa puheenvuoroissa, että henkilöstön
asema on turvattava — vaan ennen kaikkea ja viime kädessä se
johtaa siihen, että tämän tapainen peruspalvelutuotanto
asiakkaiden kannalta tulee heikommaksi. Haetaan hyödyt,
nopean toiminnan tulokset, massamarkkinoilta, ja marginaaliryhmät
jäävät väistämättä jalkoihin.
Täällä on puhuttu paljon aluepolitiikasta,
niin sanotusta mökin mummosta, jolla on oikeus saada postinsa.
Aivan totta, näin juuri on. Mutta niin myöskin
kaupunkialueilla sekä omakotitaloissa, rivitaloissa asuvilla
on oikeus saada Postin peruspalvelut ilman, kuten ed. Kuosmanenkin
sanoi puheenvuorossaan, että siitä erikseen rahastetaan.
Aivan ilmiselvästi tie, jota Posti on viime vuosikymmenen
aikana kulkenut, ei ole ollut laitoksen toiminnan kannalta paras
mahdollinen eikä ennen kaikkea asiakkaiden palvelun kannalta
paras mahdollinen.
Arvoisa puhemies! Onko niin, että aikani on umpeutunut?
Onko minun syytä tulla korokkeelle?
Toinen varapuhemies:
Umpeutuu juuri nyt.
Silloin haluan tämän viimeisen ajatuksen tulla
vielä sanomaan. (Puhuja siirtyy korokkeelle.)
Kuten olemme tämän päivän
puheenvuoroissa moneen kertaan jo kuulleet, tällä hetkellä Postilla
on noin 450 palvelupistettä ja trendi on sen suuntainen,
että yhä enemmän ollaan siirtymässä asiamiesposteihin,
joiden lukumäärä jo nyt ylittää tuhannen.
Tulen itse itäisimmältä Vantaalta
kaupunginosasta, jossa asuu yli kymmenentuhatta asukasta. Kun muutama
vuosi takaperin Länsimäki oli niitä ensimmäisiä kohteita,
joista posti lakkautettiin, niin kun meille alueen asukkaille tuli
tästä asiasta tieto, niin sanon aivan rehellisesti,
että siinä vaiheessa me emme voineet uskoa sitä oikeaksi,
todelliseksi kirjeeksi, joka meille tuli. Tuntui täysin
käsittämättömältä pohtia
vaihtoehtoa, että kymmenentuhannen asukkaan lähiö tulisi
luontevasti toimeen ilman postia. Meillä siirryttiin asiamiespostiin,
ja se on jo nyt vaihtanut omistajaa, kun on vuosia kulunut noin
neljä siitä, kun muutos tapahtui. Onko tämä nyt
neljäs yrittäjä, joka siellä pyrkii
postipalvelua kymmenentuhannen asukkaan lähiölle
tuottamaan. Tiettyjä etuja on ollut. Aukioloajat ovat jossain
määrin pidempiä silloin, kun R-kioski
hoiti postipalvelua. Nyt kun sen hoitaa taas paikallinen kauppias,
niin tämäkin etu on hävinnyt. Meidän
asiakkaiden kannalta tämän tyyppinen rationalisointitoimenpide
on ollut selkeästi puhdasta kiusantekoa.
Kun tämä nyt on levinnyt taudiksi koko maahan,
niin mekin olemme jo tunnistaneet, että Länsimäki
ei ollut kuin koepallo ensimmäisessä vaiheessa.
Olisi luullut, että siitä esimerkistä, mikä tuolta
alueelta saatiin, Postin piirissä olisi mietitty asiaa
tarkemmin ja oivallettu, että tämän tyyppinen
konttoreiden alasajo, kuten se nyt on hoidettu, ei kerta kaikkiaan
täytä sitä peruspalvelutehtävää,
mikä postilaitokselle Suomessa ja itse asiassa maailman
mitassa yleensä postilaitoksille julkisina palveluyksikköinä annetaan. Sen
suhteen en voi muuta kuin yhtyä siihen painavaan kritiikkiin,
jonka ed. Karjalainen juuri äskeisessä puheenvuorossaan
osoitti Postin tilanteeseen.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Postipalvelulaki on laki, joka on antanut
odottaa itseään. Postipalvelulain tulemisesta
käytiin keskustelua silloin, kun Sampo-Leonia-asiaa käsiteltiin
talousvaliokunnassa ja tässä salissa. Vastaako
postipalvelulaki sitä keskustelua, jota tässä salissa
on taannoin käyty? Siitä voidaan olla varmaan
kahta mieltä. Ne, jotka ovat postilain kirjoittaneet, ovat
sitä mieltä, että vastaa, mutta tämä sali
on sitä mieltä, että ei vastaa. Siksi
on hyvin perusteltua, että valiokunnassa on tehty ne muutokset,
joita siellä nyt on tehty. Kun laki saatetaan voimaan,
on syytä myös hyvin huolellisesti seurata, mitä tapahtuu
Postin taholla, kuinka siellä lakia noudatetaan, noudatetaanko
sitä sanatarkasti ja myös mietintöä hyvin
tarkkaan lukien.
Suomen Posti Oyj valmistautuu kilpailun avaamiseen. Minkälainen
mielikuva meillä on Postista, ja minkälaisessa
tilanteessa kilpailu avataan, kuka Postin haastaa, se tullaan aikanaan näkemään.
Mielestäni olisi ollut syytä tarttua silloin vakavasti
Postin aikaisemman hallintoneuvoston puheenjohtajan Aapo Saaren
heittoon, tai oikeastaan aika tarkkaan mietittyyn asian esilleottoon
tässä salissa, että Postin osalta yhtiöittäminen
olisi pitänyt purkaa ja palauttaa se ihan selkeästi
budjetin osaksi, jolloin koko postitoimintaa ei myöskään
tässä tulevassa tilanteessa tarvitsisi avata kilpailulle.
Voitaisiin olla varmoja, että Posti olisi eduskunnan käsissä,
ja voitaisiin määritellä ne palvelukriteerit,
joita Postilta odotetaan.
Asiamiespostit, joita viime aikoina on tullut paljon lisää,
ovat syntyneet kilpailuttamisen tuloksena. Niissä paikoissa,
joissa on ollut mahdollista, postimiehet ja -naiset ovat pompotelleet yrittäjäporukkaa
ja asettaneet omat ehtonsa. Toisaalta on perusteltua kysyä,
voiko alle 1 000 markan kuukausikorvauksella tuottaa laadukkaita palveluita.
Minulla on, tosin jo vanhentunut, lista asiamiespalkkioista provisioineen.
Tässä listassa on 248 asiamiestä, jotka
saavat alle 1 000 markkaa kuukaudessa provisioita, 115
asiamiestä, jotka saavat 2 000—3 000
markkaa, 116 asiamiestä, jotka saavat 1 500—2 000
markkaa, ja 183 asiamiestä, jotka saavat 1 000—1 500
markkaa. Elikkä viime syksyn tilanteen mukaan yhteensä 662
asiamiestä, suurin osa asiamiehistä toimi alle
3 000 markan tai 3 000 markan kuukausikorvauksella.
3 000 markkaa korvauksena on sellainen, että siitä ei
saada yhden ihmisen palkkaa, siitä ei saada puolenkaan
ihmisen palkkaa. Jos ja kun tilanne on se, että siitä syntyy
kuitenkin lisää palvelutarpeita, koko kaupan taikka palveluyrityksen
muut palvelut kärsivät. Väitän, että tämä ei
ole se kestävä kehitys, jolla tätä asiaa viedään
eteenpäin. Joka kunnassa, kuntaliitosten jälkeenkin,
on syytä säilyttää Postin palvelut,
eli lain mukaan joka kunnassa, mutta itse totean niin, että kun
kuitenkin kuntaliitoksia tulee, niissä kuntakeskuksissa,
joissa nyttenkin palvelut ovat, ne tulee säilyttää.
Entä Suomen Postin toiminnan priorisointi, mitä siltä halutaan?
Täällä on perätty, että Posti on
liikelaitos ja sen pitää tuottaa voittoa. Tässä muodossa
kun se on, tietenkin kunnianhimoinen johtoporras pyrkii maksimoimaan
ja suoraviivaistamaan toimintoja niin, että se yhtiö tuottaa varmasti
voittoa. Toisaalta palautan vielä kerran mieliin sen, mitä valtiovarainministeri
Niinistö sanoi tässä salissa syksyllä,
että käyttäköön Posti rahantulonsa
oman toimintansa kehittämiseen, jotta se sitten tulee kunnolla
hoidettua. Tämän asian vakuudeksi, kuinka se voidaan
hoitaa, tietenkin yhtiökokousedustaja on viestintä-
ja liikenneministeri, joka osaltaan vaikuttaa ja valitsee hallituksen.
Hallitukselle voi viestittää sen toimintamallin,
jota yhtiöltä odotetaan, ja toimitusjohtaja yhdessä joukkojensa
kanssa sen toteuttaa.
Palveluiden saatavuuden turvaaminen on koko maan asuttuna pitämisen
kannalta välttämätön. On jo
nähtävissä, että postipalvelut
ovat selkeästi heikentyneet, ja tästä ei
voi olla enää kuin yksi suunta ja se on parempaan.
Ihmettelen varsin syvästi eräiden sosialidemokraattisten
edustajien huolta henkilöstöstä. Ollaan
hyväksymässä, että henkilöstöä irtisanotaan ja
sopeutetaan 191 miljoonan markan tasolla vuodessa. Miksi sosialidemokraatit
eivät vaadi sitä, että Postilla pitää olla
omaa toimintaa niin, että mahdollisimman vähän
joudutaan sanomaan ihmisiä irti sen jälkeen, kun
työt on uudelleen järjestelty ja asiat hoidetaan
tehokkaasti? Tietenkin tänä päivänä on
toimittava mahdollisimman kustannustehokkaasti, mutta palveluitahan
ei voida tuottaa ilman henkilöitä. Siksi varsinkin
ed. Karhun hyvin voimakkaasti esille ottama asia on ristiriitainen.
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin jo aikaisemmin totesin, nyt
käsittelyssä oleva laki on huolellisesti valiokunnassa
valmisteltu. Laki on laki, mutta lain ja lain hengen toteuttamisesta
on hyvä pitää huolta. Se, mikä täällä on
noussut esiin, että tästä lain toteutumisesta
ja hengestä saataisiin selonteko viimeistään
vuonna 2003, on ihan perusteltu vaatimus.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Käsittelyssä oleva postipalvelulaki
tavoittelee parannusta nykytilaan. Kysymys on kansalaisten kannalta
keskeisestä peruspalvelusta ja tämän
palvelun turvaamisesta kaikille tasavertaisin ehdoin. Jo nyt tiedämme,
että monissa kunnissa ja kylissä tilanne on olennaisesti
heikentynyt. Tiedämme, että Postin henkilöstön
osalta on ilmennyt suuria ongelmia. Tiedämme myös
sen, että asiamiespostien osalta vaihtelu on erittäin
suuri niin yrityspostin pysyvyyden, jatkuvuuden kuin myös
palvelun laadun osalta.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan liikennevaliokunta on tehnyt hyvää työtä.
Nyt käsittelyssä oleva valiokunnan mietintöön
sisältyvä lakiehdotus on merkittävästi
parempi kuin hallituksen eduskunnalle antama esitys. Kysyä sopiikin,
millä tavoin hallitus ylipäätänsä valmistelee
lakiesityksiä, niiden laatua, sisältöä,
perusteellisuutta. Eduskunnassa on keskusteltu ja valtioneuvoston piirissä on
käynnissä koulutushankkeitakin lainvalmistelun
tasosta. Nyt käsiteltävänä oleva
hallituksen esitys antaa kuvan heikosta tasosta, heikosta valmistelusta.
On ollut hyvä, että eduskunnassa tähän
on saatu merkittävästi parannusta.
Olennaista on jatkossa, miten lakia sovelletaan käytäntöön.
Liikennevaliokunta on mietinnössään kirjannut
selkeitä linjauksia, millä tavoin lakia on käytäntöön
vietävä, mitä asioita on otettava huomioon,
miten kansalaisia on niin kaupungeissa kuin eri puolilla maaseutua
kohdeltava.
Ed. Lämsä kertoi puheenvuorossaan, että meillä on
jo oliko niitä 280 kuntaa, joissa on asiamiesposti, ei
ole enää Postin omana toimintana postipalvelua.
Tämä kehitys on mielestäni ollut erittäin
huolestuttava. Lähtökohtana pitäisi mielestäni
myös Suomessa olla se, että jokaisessa kunnassa
nykyisen kuntaverkon aluejaon kattaen on postipalvelu Postin omana
yleispalveluna.
Keskustelussa on nostettu esiin kysymys myös Leonian
vetäytymisestä. Siinä ratkaisussa vauhditettiin
merkittävästi myös postipalvelujen heikkenemistä laajassa
osassa maata. Oli valitettavaa, että hallituksella ei ollut
mitään selkeää linjaa, miten
tässä tilanteessa turvataan peruspalveluina kattava
postipalvelujen saatavuus maan eri osissa kaikille kansalaisille
tasapuolisesti. Jälkikäteen on yritetty hakea
ratkaisuja. En tiedä, haettiinko yhteistyökumppaneita
edes vakavissaan. Ainakin ulkopuolelta on näyttänyt
siltä, että vakavissaan ei tällaista
laaja-alaista palvelujen ja yhteistyön kokoamista edes
yritetty.
Palvelujen monipuolisuudesta ja kehittämisestä on
kannettu huolta. Tämä on laajempikin ongelma.
Julkisen hallinnon palvelujen tarjoamisessa valitettavasti on niin,
että useimmat hallinnonalat edelleenkin tarkastelevat putkihallinnosta
käsin palvelujen tuottamista ja järjestämistä ja organisoivat
oman toimintansa hallinnosta käsin eikä kansalaisten
näkökulmasta käsin. Tässä olisi
pohdinnan tarvetta, kuten totesin, laajemminkin.
Huolta on kannettu myös siitä, kykeneekö yleispalvelujen
tarjoajana Suomen Posti Oy turvaamaan rahoituksensa kiristyvän
kilpailun oloissa. Ministeri Heinonen totesi, että tämä onnistuu
paremmin, kun talous on kunnossa. Näin on toki tilanne.
Tulevat mieleen jo tässä keskustelussa esille
nostetut ministeri Niinistön sanat, joissa hän
totesi, että käyttäköön
Posti tuloksen oman toimintansa kehittämiseen ja parantamiseen.
En tiedä, tuleeko näin jatkossa tapahtumaan. Toivoisin
niin, että Postin taloudesta, toimintaedellytyksistä ja
kilpailukyvystä tässä suhteessa pidettäisiin
huolta, että se kykenee kantamaan sen vastuun palvelujen
tarjoamisesta, henkilöstöstä ja myös
toimintojen kehittämisestä, jota se välttämättä nyt
uudessa tilanteessa tarvitsee.
Arvoisa puhemies! Mielestäni kysymys postipalvelujen
turvaamisesta liittyy laajasti kansalaisten palvelujen saatavuuden
kokonaisuuteen. Jos syntyy epävarmuutta siitä,
että nämä palvelut eivät toimi,
jos asiamiespostit eivät turvaa jatkuvuutta, sillä on
myös merkittävät vaikutukset, kuten myös
palvelujen laadulla, muutoinkin alueelliseen kehittämiseen.
Tämä näkökulma pitäisi hallituksen
piirissä mielestäni hyvin vakavasti arvioida jatkossa,
kun tätä lakia viedään käytäntöön.
Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Väistö kiinnitti huomiota hallituksen
lainvalmisteluun, joka on tullut muissakin puheenvuoroissa tänä päivänä esille.
Minusta tähän asiaan on syytä hieman
puuttua. On todella näin, että kun hallitus antoi
tämän lakiesityksen, lähtökohtahan
tälle on se, että hallitus omalta osaltaan hyväksyi
lakiesityksen. Tästä tulee se johtopäätös,
onko hallitus todella riittävän hyvin tutustunut
tähän lakiesitykseen, minkä se on hyväksynyt.
Toisaalta valiokunta muutti näin merkittävältä osaltaan
hallituksen esitystä ja edellyttää sitä, että tavallaan
mietinnön pohjalta syntynyttä uutta lakiesitystä seurataan
ja valvotaan, että postipalvelut tulee turvattua lakiesityksen
mukaisesti, seuraako hallitus nyt tätä? (Puhemies
koputtaa) Tulee mieleen, että hallitus voi suhtautua tähänkin
seuraamiseen ja valvomiseen varauksellisesti. Voin sen vakuuttaa,
että ainakin keskustaoppositio tulee seuraamaan eduskunnasta
käsin, että lain henki tulee toteutumaan.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä päivä on
merkittävän asian puitteissa puhuttu, käsitelty
ja sisältöä rakennettu postipalvelulaista
annettuun liikennevaliokunnan mietintöön, sinänsä paljon
kehuttuun ja ansiokkaaseen mietintöön. Mutta täytyy
sanoa, kun puheenvuoroja on kuunnellut kaiken kaikkiaan, että kehujat
ovat löytyneet hallituspuolueiden piiristä, jotka
ovat löytäneet hallituksen esityksestä niin
paljon myönteistä, että niine muutoksineen, mitä valiokunnassa
on tehty, on jopa suorastaan ylistetty palvelulain ylivoimaisuutta
asiassa.
Pidän aika ihmeellisenä, että eduskunnan
salissa ei tällaisenkaan mietinnön jälkeen
herätä näkemään sitä epäonnistunutta
hallituksen politiikkaa, mitä tähän liittyy.
Kun puhutaan postipalvelusta, niin mielestäni palveluun
liittyy sanana sellainen, että kansalainen on tyytyväinen,
kokee saavansa tyydytyksen ja on ikään kuin hyvinvoinnin
parissa. Kyllä postipalvelu on hävinnyt tästä tasavallasta
viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä tulee
hyväksyttyä, ja erityisesti se on alkanut silloin,
kun Posti on liikelaitostettu. Tämänpäiväisessä keskustelussa
on useamman kerran sivuttu sitä, millä äänestystuloksella
ja kenen toimesta.
Se, että valtion liikelaitokselle on saatettu tulosvastuuta
tässä asiassa, on mielestäni ollut oikea
ratkaisu ja oikea näkemys, mutta kun siihen samaan on kytketty
tasavallan hyvinvointipalvelujen ulosajo kaikkein merkittävimpien
liikepaikkojen ulkopuolella, olen vakuuttavan varma siitä,
että tämä ei alun perin ole ollut eduskunnan tahto.
Viimeistään nyt pitäisi kellojen
soida ja herätä näkemään,
että tämän asian puitteissa, ellei tavoitteena
jo alun perin olekin tasavallan maaseutu- ja harvaanasuttujen osien
tyhjentäminen ja saattaminen palvelullisesti eriarvoiseen
asemaan, niin tässä se selkeästi on nähtävissä,
että se saatetaan voimaan tämän kautta
numerolla yksi periaatteessa. Olen aika lailla varma siitä,
että tavoite ei ole ollut olemassa tämä,
mutta sellainen vaikutelma tästä syntyy ja tulee.
Olisin toivonut, että tähän mietintöön
olisi sisältynyt enemmän näköalaa
siitä, että palvelua olisi vaadittu vahvemmin
ja enemmän myöskin Postin käyttäjälle.
Kansalaiset eivät ole missään muodossa
tasavertaisia eri puolilla maata, eivätkä he ole
tasavertaisia myöskään Helsingin seutukunnalla.
Kun todetaan, että 95 prosenttia ykköspostista pitää olla
perillä seuraavana päivänä,
en malta olla kertomatta, että jätin perjantaina
24 kirjettä Postiin säädetyssä ajassa,
puolen päivän aikaan. Suurin osa niistä on
mennyt perille tänään muun muassa Oulunkylään,
mikä on kävelymatkan päässä;
kolmeen tuntiin kävelee huonompikin kävelijä sinne,
kahteen tuntiinkin oikein hyvä. Postilla meni kuitenkin
perjantai-iltapäivä, lauantai tietysti, mikä on
lepopäivä, sunnuntai, maanantaipäivä,
tiistaipäiväkin vielä pitkälle.
Varmasti vielä ilmenee huomenna, että jollekin
on kirje mennyt vasta huomispäivänä perille.
Ei palvelu ainakaan tältä osin ole onnistunut
eikä loppuun saakka mennyt. Todennäköisesti
tämä on yksi epäonnistunut kokeilu, mutta
tämä on kuitenkin käytännön
elämästä ja sattumanvarainen otanta olemassa.
Kuten on todettu, Postin pitää olla luotettava, syvälle
menevä ja vahva tässä asiassa, ja käsittääkseni
mietinnössä luotettavuuteen on otettu erityisen
hyvää ja vahvaa kantaa niin, että postin avaamattomuus
ja perillemeno taataan kaikissa olosuhteissa taikka sitten sen palauttaminen
lähettäjälle. Tämä on
yhtenä selvänä vahvana mietinnön
osana olemassa.
En malta olla liittämättä tähän
asiaan äsken kahvilassa kuultua varsin todenperäistä tarinaa vanhapoika-Anselmista,
joka oli löytänyt kotipaikan ja käyttänyt
postimyynnin palveluita. Kun kyläposti oli kantanut ne
perille, oli todettu, että lähetys oli saastunut,
ja aikamiespoika-Anselmi oli todennut, että hän
ei käytä enää koskaan Postin
palveluita tässä asiassa. Mielestäni se
osoittaa, mikä on tulevaisuudenkuva ja näköala
olemassa silloin, kun mennään asiamiespostilinjalle
pidemmälti.
Niin kuin täällä ed. Mauri Salo mainitsi,
asiamiespostien saamat palkkiot ovat sellaista nimellistä luokkaa,
että niillä ei voida taata luotettavaa palvelua
eivätkä ne täytä sen postin
asemaa ja merkitystä, mitä tässä postipalvelulain
sisällössä postitoimipaikalta edellytetään.
Pitää löytää sellaiset
korvausperusteet, että yrittäjän kannattaa asiaan
panostaa, kouluttaa henkilökunta, kouluttaa nimenomaan
sellainen henkilökunta, mikä täyttää luotettavuusperiaatteet.
Mietinnön yleisperusteluissa todetaan, että kolmelta
paikkakunnalta, Pyhällöstä, Näljängästä ja
Kuorevedeltä, puuttuu postipalvelut. (Ed. Rönni:
Ei ole Kuorevettä enää. Se on lopetettu!) Tässä asiassa
on aivan yhtä tuntematon nimi tulevaisuudessa niin Kuorevesi
kuin Näljänkä ja Pyhältökin. — Kuoreveden,
ed. Rönni, olen tunnistanut vanhastaan. Viittaa Pohjanmaan
suuntaan. Se on ollut kunta, mikä on menettänyt
itsenäisyytensä. (Ed. Rönni: Ei ole Pohjanmaalla päinkään!) — Vähän
sinnepäin se kyllä viittaa.
Sen sijaan Pyhältö, mikä on oman
kotikuntani yksi kylä, on tässä kunniakkaan
paikkakuntanimen saanut. Kun sieltä Leonian pankkipalvelut hävisivät,
samalla hävisi posti. Tämä on sinänsä kunnioitettava
piirre, että Pyhältökin on saanut paikkakunnan
statuksen ja päässyt tavallaan kunnan osana suureen
mietintöön sisälle.
Sen sijaan olin voimakkaasti kiinnostunut, missä tämä paikkakunta
Näljänkä on olemassa. Postinumeroluettelosta
etsin ja löysin, että se on Suomussalmella, Kuusamon
suunnassa, postinumerolla 89670. Kun tämäkin on
jäänyt ilman postin palveluja, täytyy
sanoa, että erityisesti Pohjois-Suomen olosuhteet ovat
tulleet ainakin sorsittuun asemaan kaiken kaikkiaan.
Muutamissa puheenvuoroissa on viitattu siihen, että Sampo-Leonia-yhdistelmä,
joka on syntynyt, on ollut viimeinen kuolinisku monelle postille.
Pidän hallituksen toimintapolitiikan osalta erittäin
epäonnistuneena asiana, että Leonia-pankki mentiin
hävittämään suuressa kasinohuumassa,
todennäköisesti suuremmilla tavoitteilla kuin
tällä kertaa toteutuma näyttääkään.
Voisi todeta, että tästä voisi panna
yhden ison ristin tämän hallituksen piikkiin,
tästä epäonnistuneesta kansalaisten tasavertaisen
talouspolitiikan hoidosta, jolloin ei ainakaan hyvää siitä tulevaisuudessa
tule seuraamaan. (Ed. Rönni: Taisi olla ensimmäinen!) — Oliko
se, ed. Rönni, ensimmäinen vai toinen, totean,
että selkeästi ensimmäinen ainakin tähän
keskusteluun liittyvistä tapahtumista, mikä on
epäonnistumisen rintamalla nähtävissä. — Sen
puitteissa olisin toivonut, että mietinnössäkin
olisi vahvemmin näkynyt sellainen asia ja näköala,
että rahaliikenteen vahvempi välittäminen
olisi myöskin ollut yksi vahva tukijalka Postin toimipaikoille
ja liiketoimintojen ylläpitämiselle, mitä nyt
tämä vaihtoehto nykyisellään
ei missään salli.
Kun ed. Karhu on mielestäni ansiokkaasti puuttunut
Postin ja samalla myöskin Leonian henkilöstön
asemaan ja työssäjaksamiseen, niin näkisin,
että se on juuri yksi sellaisia asioita, mitä olisi
tullut nähdä vahvempina myöskin mietinnössä,
kun kerran asiantuntijoita henkilöstöliitoista
täällä on ollut kuultavana. Selkeästi
kerrotaan, että Postin ja Leonian osalta sairastavuus on noussut
lähes kolminkertaiseksi siitä, mitä se
aikaisemmin on ollut. Pidän todella huonona asiana, että tätä ei
ole noteerattu suomalaisessa eduskuntakäsittelyssä eikä huomioitu
henkilöstön asemaa, kuinka vaikeassa asemassa
työskennellään, kun epävarmuus
tulevaisuudesta on sitä luokkaa kuin se Postin työntekijällä on.
Herra puhemies! Toivon, että näillä muutamalla
saatesanalla eduskunta vihdoinkin heräisi näkemään,
millainen kansalaisten tasavertaisuus ja yhdenvertaisuus postiasioissa
on.
Pertti Turtiainen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Esitys postipalvelulaiksi on vaikuttavuudeltaan
hyvin merkittävä ajatellen asiakkaita ja Postin
henkilökuntaa, mihin ed. S. Lahtela viimeksi puheenvuorossaan
viittasi.
Miten tähän tilanteeseen on päädytty,
juontaa Postin liikelaitostamisen kautta yhtiöittämiseen. Viimein
Sampo—Leonia-fuusio oli se päätepiste,
mikä aiheutti tilanteen, että tällainen
postipalvelulaki on hallituksen taholta annettu. On paljon kritisoitu
sitä, että hallituksen esitys on ollut hyvin huono
ja on outoa, että on jouduttu niin paljon muuttamaan valiokunnassa
hallituksen esitystä. Minä näen tilanteen
sellaisena, että jos mitään valiokunnassa
ei muutettaisi, kyllähän valiokuntatyöskentely
melko turhaa ja tarpeetonta olisi. Eiväthän hallituksen
esitykset voi olla koskaan täysin valmiita ja koskemattomia.
Siinä mielessä on hyvä, että kuitenkin
mietinnössä on pystytty muuttamaan hallituksen
esitystä parempaan suuntaan ja korjaamaan varsin epäselvää tilannetta,
mikä tulee lain käyttöönoton
jälkeen olemaan.
Posti aikanaan, kun viime vuoden puolella Postin kehittämisestä keskusteltiin,
valitsi strategiakseen puhtaan liiketaloudellisen strategian, jossa
osittain on pitkäjänteistä kehittämisnäkökulmaa.
Se nähdään lain sisällössä aika
tarkkaankin, mitä tämä tarkoittaa. Yleispalveluperiaate tarkoittaa
sitä, että toimipiste on jokaisessa kunnassa valtakunnassa.
On sitten eri asia, millä tavalla toimipiste osaltaan toimii
ja miten se palveluita pystyy tarjoamaan kansalaisille kussakin kunnassa.
On puhuttu, että on hyvä asia, että mietinnössä päästiin
saamaan aikaan tilanne, että luukkukanto onnistuu, eikä taajamissa
tule ongelmia postin kantamisen suhteen. Enemmän olisin
huolissani suurista kunnista ja haja-asutusalueista, missä ongelmia
todella tulee olemaan eikä Postin palvelu varmaankaan ole
sitä tasoa kuin taajamissa. Varmaan Uudellamaallakin on
kuntia, joissa palveluja ei tänä päivänä ole
saatavissa, ja sen vuoksi joudutaan tilanteeseen, jossa tarkastellaan
asiamiespostin toimivuutta ja asiamiespostin toimintaa muutoinkin.
Esille on tullut se, että asiamiespostien korvaukset
ovat liian pieniä. Olen samaan asiaan törmännyt
kysellessäni niiden toimivuutta eri paikoissa. Tähän
tulisi kiinnittää huomiota, että korvaukset
olisivat sellaisia, että pystyttään laadukkaasti
palveluita tuottamaan myös asiamiesposteissa. Ei ole oikein,
että kauppaketjut määräävät kauppiaitaan,
että niiden pitää ottaa asiamiespostipiste
palvelutarjontaan kaupan muiden toimintojen ohessa, sillä se
aiheuttaa sen, että silloin kaupan muu toiminta kärsii
ja jonot kaupassa muutoin lisääntyvät
Postin toiminnan kustannuksella tai päinvastoin. Tämä on
varsin epäterve tilanne, että väkisin
ympätään asiamiespostipalvelua kauppaliikkeitten
oheen.
Laatustandardiin on täällä viitattu
todeten, että se on hyvä asia. Pidän
sitä hyvänä asiana, jos tällaisiin
lukuihin päästään eli 90—95
prosenttiin, mutta miten valvotaan laatukriteerin toteutumista ja
onko postin perilletulo ainoa kriteeri pelkästään?
Postin kokonaispalveluun ja kokonaislaadunvalvontaan pitäisi
kiinnittää huomiota myös siinä mielessä,
että toiminta on taloudellista, samoin hintaan. Postin
palveluiden hinnoittelun pitää olla koko maassa
samanlaista kaikille ja kattaa tosiaan koko maa.
Täällä on ollut esillä Postin
henkilöstön asema ja tulevaisuus. Jotkut ovat
vähätelleet sitä, että täällä on
ay-liikkeen suulla puhuttu liikaa ja liian paljon nähty
henkilöstön asemasta huolta, onhan sinne kirjattu
191 miljoonaa markkaa. Mutta miten 191 miljoonaa markkaa käytetään? Sampo—Leonia-fuusion
jälkeen yt-menettely toteutettiin kuuden kuukauden aikana
lain mukaan. Oikeastaan ei tehty mitään muuta
kuin todettiin, kuinka paljon väkeä vähennetään
jnp. Itse toiminnan jatkuvuuteen minun mielestäni pitäisi
kiinnittää enemmän huomiota, millä tavalla nämä miljoonat
käytetään, koska se on hyvin paljon sidoksissa
siihen, mikä on palveluiden laadun taso ja palveluiden
saatavuus, kun on osaavasta henkilöstöstä kysymys,
kun siihen panostetaan näistä miljoonista osaltaan
riittävä määrä, että pystytään
tuottamaan näitä palveluita, mitä kaivataan
Postin taholta.
Pääseekö Postin henkilökunta
vaikuttamaan siihen, millä tavalla nämä miljoonat
käytetään? Väitän,
että tällä hetkellä ei ole riittävän
vakavasti suhtauduttu tähän koko asiaan. Osittain
on myönteistä havaittavissa siinä, että Posti
on oman toimintansa kehittämisen osalta, kun viittasin
alussa pitkäjänteiseen kehittämiseen,
kiinnittänyt huomiota sähköiseen toimintaan.
Esimerkiksi viime syksynä multikirjeiden käyttöönotto osoittaa
sitä, että Postilla on osaavaa henkilökuntaa,
ja lisäkoulutus mahdollistaa vielä enemmän palveluita
sähköisellä puolella.
Olemassa olevissa postitoimipaikoissa, niin Postin omissa kuin
asiamiesposteissa, voitaisiin sähköistä asiointia
toteuttaa vieläkin laajemmassa määrin.
Posti on jo osaltaan tehnyt päätöksen 300
toimipisteen kohdalta, että niihin hankitaan asiakaspäätteet,
mikä on hyvä asia. Tähän asiaan kiinnitin
huomiota vuonna 99 syksyllä, kun postikeskustelua käynnistettiin.
Valiokunnan mietinnössä ei millään
tavalla näy sitä, miten Postin henkilökunnan
asema ja työpaikat turvataan jatkossa järjestämällä ja
kouluttamisen kautta saamalla lisää töitä postitoimipaikkojen
pisteisiin näille työntekijöille. Yksi
asia on tosiaan sähköinen asiointi esimerkiksi
viranomaisiin päin ja muutoinkin sähköisen
asioinnin käyttäminen Postin työssä.
Miten henkilöstö pääsee
vaikuttamaan todella näiden 191 miljoonan käyttöön?
Nyt pitää jokaisen omalta osaltaan pyrkiä vaikuttamaan
siihen, että tosiaan tällä tavalla turvattaisiin
henkilöstön asema tulevaisuudessa ja turvattaisiin
niitä työpaikkoja mahdollisimman pitkään,
mihin ed. S. Lahtelakin viittasi. Parempi on se, että vähemmän
ihmisiä irtisanotaan, kuin se, että miljoonat menevät
ihan hukkaan.
Valto Koski /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kaikilla asioilla on syynsä ja
seurauksensa. Niin voidaan sanoa myös tässä asiassa,
jonka juuret juontuvat 90-luvun alkutapahtumista. Asioilla on myös
monia intressejä, vastakkaisiakin, niin myös tässä asiassa:
toimintaa ylläpitävien tahojen intressit, asiakasnäkökulma,
Postin henkilöstön intressit, muun muassa korvausrahastoa
koskevat avoinna olevat kysymykset, jossain määrin
aluepoliittinen näkökulma, joka ei ole pelkästään
maaseutupoliittinen, voi olla myös kaupunkipoliittinen,
palvelupisteitten toiminnan laatu ja sisältö jne.
Mielestäni näitä haittoja ei tule vähätellä,
ne ovat olleet tuntuvia, ei Postin eikä asiakkaan näkökulmasta,
mutta ei myöskään ole syytä vähätellä mahdollisuuksia,
joita informaatioyhteiskunta muun muassa postitoiminnoille antaa suurena
haasteena.
Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että postitoiminta
kuuluu yhteiskunnan perusrakenteisiin ja että se on säilyttänyt
asemansa merkittävänä kansalaisia, elinkeinoelämää ja
hallintoa palvelevana infrastruktuurina. Näin on varmasti
ollut, ja tätä tavoitetta lakiuudistuskin varmaan
pitää tavoitteenaan. Suomessa on ollut vuodesta
94 alkaen voimassa postitoimintaa säätelevä lainsäädäntö,
jota nyt siis esitetään uudistettavaksi erinäisistä syistä.
Eräänä perusteena lainsäädännön
uudistamiseen sanotaan olevan maassamme virinnyt keskustelu peruspalvelujen
saatavuuden turvaamisesta, johon postitoiminta on kiistatta kuulunut. Tämä keskustelu
on ulottunut myös postitoiminnan ulkopuolelle käsittäen
pankkipalvelut ja siihen liittyvän postikonttoreiden määrän
säilyttämisen nykytasolla. Asia liittyy hallituksen
ja liikenneministeriön linjauksiin, joista täällä useissa
puheenvuoroissa on ollut puhetta.
Käsittelyssä olevassa esityksessä ehdotetaan otettavaksi
käyttöön yleispalvelu-käsite,
mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Joka tapauksessa
perusteluissa todetaan lain tarkoituksena olevan turvata kaikille
postipalveluiden saatavuus ja hyvälaatuinen yleispalvelu.
Se käsittäisi kaikkien käyttäjien
saatavilla olevan kohtuuhintaisen palvelujen valikoiman. Lainsäädännön
uudistuksella saatetaan samalla postitoimintaa säätelevä lainsäädäntö perustuslain
uudistuksen jälkeiselle tasolle ja selkeytetään
vallitseva lainsäädännöllinen
tilanne.
Lakiehdotuksen yleisperusteluissa selostetaan kattavasti nykytilaa
sekä perustellaan lain tavoitteita ja esityksen vaikutuksia.
Esityksestä on myös pyydetty varsin kattavilta
tahoilta lausunnot, joiden todetaan olevan pääosin
myönteisiä. Haluan todeta, että monissa
lausunnoissa esitettiin kuitenkin huomautuksia esityksen yksityiskohdista,
jotka liikenneministeriö sanoo pyrkineensä ottamaan
mahdollisuuksien mukaan huomioon.
Keskityn seuraavassa käsittelemään
esitystä Suomen Posti Oy:n hallintoneuvoston jäsenen ominaisuudessa.
Suomen Posti Oy toteaa omassa lausunnossaan, että Euroopan
unionin komissio ajaa kilpailua postitoimintaan, johon jäsenmaat
suhtautuvat eri tavoin. Tätä lainsäädäntöä Euroopan
unionin laajuudessa voidaan pitää pilottilakina,
niin kuin täällä muun muassa ed. Bremer
on todennut. Sen takia lainsäädäntö Euroopan
unionin alueella varmasti tulee tarkemman silmälläpidon alaiseksi
ja merkitys siltä osin korostuu.
Posti Oy:n näkemykset lähtevät seuraavista asiakokonaisuuksista:
1) Yrityksiä tulee kohdella kilpailutilanteessa mahdollisimman
tasapuolisesti. Postitoiminnassa tasapuolisten kilpailuedellytysten
luominen on haasteellista, kun yhdelle toimijalle asetetaan erityisiä velvoitteita.
2) Lainsäätäjän tehtävänä on
varmistaa edellytykset monipuoliselle kilpailulle asiakkaita hyödyntävällä tavalla.
Samalla pitäisi ottaa huomioon puhtaasti suomalainen etunäkökohta.
Hallitus lähtee siitä, että tappiollista
toimintaa Postille ei kompensoitaisi.
3) Nämä ehdot huomioiden on arvioitava, millaisia
palveluvelvoitteita on tarkoituksenmukaista Postille asettaa ja
onko se asiakkaiden etujen mukaista.
Näistä lähtökohdista käsin
Posti Oy on kiinnittänyt huomiota esityksen 4 §:n
sisältöön, jossa se toteaa pykälän
olevan direktiivin mukainen paitsi yhdeltä keskeiseltä kohdalta.
Pykälän 2 momentissa todetaan: "Yleispalvelun
tarjoajan on pidettävä jokaisessa kunnassa vähintään
yksi yleispalvelua tarjoava toimipiste. Postipalvelun saatavuutta
järjestettäessä postiyrityksen tulee ottaa
huomioon kunnan asukasluku, pinta-ala, kunnassa ilmenevät
asiointitarpeet ja muut olosuhteet."
Posti on esittänyt epäilyjä siitä,
onko toimipisteen sitominen kuntaan kaikilta osin järkevää. Olen
itsekin joutunut miettimään, onko asia todella
näin. Tähän viittaa myös esityksen
perusteluissa oleva lausuma: "Vaikka kuntarakenne Suomessa ei välttämättä vastaa
palvelujen todellista sijoittumistarvetta eikä sillä ole
suoraa yhteyttä asiakkaiden asiointisuuntautumisen kanssa,
ehdotettua kuntakriteeriä on pidettävä tässä tapauksessa
parhaana vaihtoehtona. Muiden tarpeeksi tarkkarajaisten ja pysyvien
kriteerien löytäminen lain tasolla ei liene mahdollista."
Näkemystä voidaankin pitää ainakin
osittain saman suuntaisena kuin Postin näkemystä,
jonka mielestä olennainen osa Postin kilpailukykyä saadaan
ilman näin rajaavaa määritettä maan
kattavan palveluverkosto-määritteen kautta. Postin mukaan
jäykkä lainsäädännöllinen
kirjaus saattaa kääntyä käyttäjän
kannalta epäedulliseksi. Avoimeksi kuitenkin jää ja
on suuri kysymysmerkki, miten saataisiin varmuus muutoin palvelupisteiden
kattavuudesta. Postin mielestä se joutuu sijoittamaan voimavaroja
toimintaan, jolla ei ole varsinaisen yleispalvelun kannalta merkitystä.
Kiinteitä postitoimipaikkoja ei välttämättä tarvita
yleispalveluun kuuluvien postipalveluiden hoitamisessa. Palvelut
voidaan viedä kotiin, käyttää uuden
teknologian ratkaisuja jne. Posti toteaa vaatimuksen myös
kilpailutaloudellisesti ongelmalliseksi.
Jakelun osalta, joka on kirjoitettu lakiehdotuksen 5 §:ään,
jää epäselväksi, onko valtioneuvostolla
valtuudet poiketa toimilupaa myöntäessään viisipäiväisestä jakeluvelvoitteesta
muiden postiyrittäjien kohdalla.
25 §:ssä, joka käsittelee hinnoittelua,
todetaan, että postiyrityksen perimien hintojen tulee olla
kohtuullisia, tasapuolisia sekä sellaisia, että palvelut
ovat kaikkien käyttäjien saatavilla. Hinnoittelun
on oltava avointa ja syrjimätöntä. Yleispalvelun
tarjoajan tulee hinnoitella seuraavana työpäivänä jaettava
tavallinen kotimaan kirjelähetys yhtenäisesti
koko maassa. Velvoite koskee yleisessä käytössä olevia
yksittäisten kirjeiden maksutapoja. Yhtenäisen
hinnoittelun käyttäminen ei estä postiyritystä tekemästä yksittäisiä hintasopimuksia
asiakkaiden kanssa. Hinnat on sovitettava kustannuksiin. On väitetty,
että yhtenäishintavaatimus merkitsee tietyille
alueille alihinnoittelua ja tietyille alueille ylihinnoittelua ja
on kilpailuoikeuden periaatteiden kanssa ristiriidassa.
Sitten 27 §:n osalta, joka käsittelee yhteistoimintavelvoitteita,
haluan todeta, että Postille on säädetty
velvoite viedä kirjelähetys sellaiselle vastaanottajalle,
joka ei asu alueellista postitoimintaa harjoittavan yrityksen toimilupa-alueella.
Tähän Posti toteaa, että yhtenäishinnoittelutuote
on Postille epäedullinen, koska kilpailijat tulevat palveluillaan
parhaalle markkina-alueelle ja edellyttävät Postin
vievän lähetykset toisaalle Suomeen yhtenäishinnalla
alle todellisten kustannusten. Tämä näyttää nyt
olevan niin sanotusti hanskassa valiokunnan kannanoton saatua selkeyttävämmän
sisällön tältä osin. Tämän
epäkohdan välttämiseksi tulisi Postilla
kuitenkin olla Postin mielestä oikeus tällaisissa
tapauksissa viedä palvelu todellisilla kustannuksilla lisättynä normaalilla
katteella.
Lähtökohtana Postin toiminnalle lienee se, niin
kuin kaikelle muullekin liiketoiminnalle, että sille on
luotava menestyksen edellytykset. Posti Oy:n toiminta on ollut keskeisessä asemassa
suomalaisessa postitoiminnassa, ja sellaisena se mielestäni
tulee säilyttää myös tulevaisuudessa.
Kun juna on lähtenyt aikanaan liikkeelle, sen matka tulee
jatkumaan kulloinkin tarpeeseensa ja aikaansa sopeutuen.
Arvoisa puhemies! Postipalvelulain uudistusta voidaan lähestyä sekä asiakkaan
että toimintaa harjoittavan yrityksen näkökulmasta.
Tällöin ei voida välttyä erilaisilta
näkemyksiltä eikä ristiriidoiltakaan,
niin kuin jo alussa totesin, minkä tämäkin
keskustelu on eduskuntasalissa osoittanut. Tältä osin
on syytä toivoa, että liikennevaliokunta on osannut
yhteensovittaa erilaiset näkemykset parhaalla mahdollisella
tavalla tehdessään muutosesityksiä lain
sisältöön. Toivottavasti nyt nähty
vaivannäkö liikennevaliokunnassa vastaa myös
siihen haasteeseen, jonka eräs äskettäin
suoritettu tutkimus paljasti eduskunnan lainkäsittelyyn
liittyvistä ongelmista. Tutkimuksessa asetettiin nimittäin
kyseenalaisiksi asiantuntijakuulemisten huomioiminen sekä myös
niiden vaikutusten ennakkoselvitykset kansalaisten asemaan lakeja
käytäntöön sovellettaessa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Postin kysymykset todella koskettavat kansalaisia
ja koskettavat paikkakuntia. Kysehän on hyvin pitkän
perinteen omaavasta asiasta, jo Ruotsin vallan ajalta itse asiassa
muodostuneesta käytännöstä,
jolla esimerkillisesti toimitettiin tässä maassa
ennen autonomiaa postilähetyksiä kautta koko maan.
Silloin olivat menetelmät tietysti toisenlaiset, mutta
posti kulki. Olennaista oli se, että se oli yhteiskunnan
valvoma toiminta, johon liittyi luotettavuus. Tämä on
yksi perusasia nytkin.
Kun viime kesänä erittäin voimakkaasti
alettiin lopettaa Postin omia posteja ja entistä enemmän
korvata näitä asiamiesposteilla, tein kirjallisen
kysymyksen, jossa toin esille sen, että postien lopettamisesta
ja muutoksista pidättäydyttäisiin siihen
saakka, kunnes nyt käsiteltävänä oleva
postitoimintalaki tulee käsittelyyn. Kun nyt tätä lakia
käsittelemme, voidaan vain todeta, että muutosten
osalta, joita tapahtui, olemme valitettavasti myöhässä.
Kun esitän tiettyä kritiikkiä, tämä ei
kohdistu niihin ihmisiin, jotka ovat joutuneet paljon opettelemaan
uutta hoitaessaan asiamiesposteja ja tehdessään
tuota työtä varsin olemattoman suuruisilla taloudellisilla
korvauksilla. He ovat yrittäneet parhaansa ja henkilöinä tehtävissään
halunneet onnistua. Mutta itse järjestelmä kaipaa kyllä kritiikkiä.
Mielestäni oli onnetonta, että Postipankki-Leonia
irrotettiin Postista. Tässä oli yhteinen kokonaisuus,
joka oli toimiva kautta koko maan kaupunkilähiöistä,
kantakaupungin osa-alueista maaseudun syrjäisimpiä kyliä myöten
mukaan lukien sairaalat ja vastaavat muut laitokset, varuskunnat
jne., joissa Postin ja myöskin Postipankin palvelupisteitä aikanaan
oli. Menetys on huikea siihen nähden, mikä tänä päivänä tilanne käytännössä on.
Samalla syksyllä todettiin äänestysprosenttien
alhaisuus kunnallisvaaleissa. Monet ennakkoäänestyspaikat
olivat siirtyneet pois posteista, kunnat olivat etsineet muita järjestelyjä ja
ennakkoäänestysajatkin poikkesivat näissä sitten
siitä, mihin posteissa oli totuttu. Epäilen, että yksi
osatekijä alhaiseen kunnallisvaalien äänestysprosenttiin
on saattanut olla siinä, että kaikkialla ennakkoäänestykset
eivät ole sillä tavalla palvelleet kuin postissa
oleva ennakkoäänestyspaikka ja vakiintunut aika,
kautta koko maan sama, aiemmin palveli. Ennakkoäänestyksen
osuushan on lisääntynyt äänestyksissä.
Kun täällä on tuotu esille, muun
muassa ed. Vistbackan puheenvuorossa, tiettyjä lupahallintoasioita,
joissa kansalaiset asioivat posteissa, tässä on
yksi valtionhallinnon asia, joka on kätevästi
hoidettu siellä oman paikkakunnan Postin postissa. En tiedä,
hoitavatko asiamiespostit sitten kuinka noita palveluita.
Keski-Suomessa on tilanne sen kaltainen, että kun Postin
postien lopetusruljanssi on ohi tulevassa kesäkuussa, Keski-Suomeen
jää 17 Postin omaa konttoria. 16 kuntaa hoituu
asiamiesposteilla. Vaarana on, että tämä uusi
postipalvelulaki on avoin valtakirja Postille ulkoistaa vaikka kaikki
omat konttorinsa. Lakihan ei tätä ainakaan tulkintani
mukaan valitettavasti estä. Tämä tulisi
myöskin selkeästi tiedostaa.
Vaarana on, jos ajatellaan henkilöitten jaksamista
työssä, jotka postityötä tekevät,
loppuunpalamista, uupumista, uhkaa irtisanomisista ja osa-aikaisiksi
joutumisista. Tämä on monien postilaisten ongelma.
Useat ovat kääntyneet puoleeni, että kun
30 vuottakin on palveltu valtiota työnantajana ja esimiehetkin
sanovat, että palvelu on hyvin suoritettu, sitten tehtävistä on
vain saneerattu ulos. Siinä ovat ehkä edeltäneet
uupumuksen seurauksena sairaslomat ja monet henkilökohtaiset
ongelmat. Minusta myöskin tämä näkökohta
kannattaa muistaa, Postin henkilöstön jaksaminen
vaativassa yleisönpalvelutehtävässä, jota
Postin henkilöt ovat luottamuksellisesti ja ammattitaidolla
kaikissa niissä tehtävissä, joita tuohon
on liittynyt, hoitaneet.
Kun Posti on muutettu osakeyhtiöksi, se toimii kuten
mikä tahansa muukin yritys maksimoiden voittonsa. Tämä on
minusta ongelmallinen lähtökohta silloin, kun
on kysymys sellaisesta yleishyödyllisestä ja välttämättömästä asiasta kuin
Postista. Kun ollaan etsimässä laskennallisesti
kannattamattomia toimintoja, vaara on, että karsittaessa
toimintoja kokonaisuus hämärtyy, ja kun kokonaisuus
hämärtyy, silloin ei tule enää oikeaa
yhtälöä.
Postin omien konttoreitten lopettamisella on paikkakuntaan kahtalainen
vaikutus: tulee uusia työttömiä paikkakunnalle,
ja laadukkaat, monipuoliset Postin omat palvelut — viittaan
muun muassa lupahallintoon jne. — lakkaavat. Tämä heikentää paikkakunnan
vetovoimaisuutta, perusinfrastruktuuria. Ihmiset käyvät
ajattelemaan, kannattaako tällaiseen hiipuvaan kuntaan
tai paikkakunnalle jäädä asumaan tai
tuoda yritystä.
Ruotsin elinkeinoministeri Rosengren puuttui Ruotsin postin
intoon lopettaa kaikki omat postikonttorit, ja nyt Ruotsi onkin
aikeissa muuttaa suunnitelmiaan. Uusien suunnitelmien mukaan jokaisessa
Ruotsin kunnassa on vähintään yksi postin
oman henkilökunnan hoitama postikonttori, josta saa kaikki
peruspalvelut. Toki tässä yhteydessä on
kohtuullista huomauttaa, että Ruotsin kuntarakenne poikkeaa
merkittävästi Suomen kuntarakenteesta, mutta tämä on
lähtökohta, jonka pitäisi olla
perusmalli meillä Suomessakin. Ruotsissa postien ei tarvitse
olla laskennallista voittoa tuottavia, vaan ne ovat yleisöpalveluperiaatteella.
Tämä on lähtökohta.
Ruotsin postikonttoreissa voi postipalvelujen lisäksi
maksaa laskuja, ottaa ulos rahaa tai laittaa säästöön,
lähettää rahaa ulkomaille ja jättää päiväkassoja.
Tämä toiminta ei kohdistu vain yhden pankin asiakkaisiin,
vaan Ruotsin posti voi tehdä sopimuksen useiden pankkien
kanssa niiden perusrahaliikenteen hoitamisesta. Näin annetaan pankeille
mahdollisuus parantaa asiakaspalvelua, ja minusta tämä on
hyvin merkittävä asia. Vastaavan mallin käyttöön
ottamista kannattaisi suunnitella ihan vakavasti myöskin
Suomessa. Ruotsin-malli olisi mielenkiintoinen malli ainakin harkittavaksi.
Valtiovarainministeriön pankkipalvelutyöryhmä on
ehdottanut, että Suomessakin muillekin kuin talletuspankeille
ja säästöpankeille sallittaisiin oikeus
vastaanottaa varoja tileille. Tämä on minusta
hyvin mielenkiintoinen asia kokeiltavaksi.
Arvoisa herra puhemies! Toivon, että löydetään
sellainen ratkaisu, että postipalvelut olisivat mahdollisimman
hyvin ihmisiä lähellä myös niin,
että pakettien painorajoituksia ei tulisi, vaan että paketit
toimitettaisiin nykyisen käytännön mukaan
perille. Toivon asian jatkokäsittelyssä kiinnitettävän
huomiota kaikkiin täällä esiin tuotuihin
epäkohtiin.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Postin liikelaitostaminen tapahtui vuonna
90 ja yhtiöittäminen vuonna 94. Niiden myötä,
voi sanoa, poliittinen ohjaus kirposi eduskunnalta.
Salissa on nyt läsnä ed. Seppo Lahtela. Hän tuttuun
reippaaseen tyyliinsä käytti puheenvuoron ja osoitti
arvostelunsa hallituksen suuntaan. Myönnän kyllä,
että en tiedä vuonna 94 tapahtuneesta äänestyksestä,
kuinka laaja kannatus siinä oli. Luulisin, että suurin
osa eduskunnasta eli keskustakin on tässä mukana
ollut. (Ed. S. Lahtela: Mutta järki tulee joskus!)
Osakeyhtiön omistajan puhevaltaa tällä hetkellä käyttää kokoomuslainen
liikenne- ja viestintäministeri, ja hallintoneuvosto, näin
minulle on viestitetty, saa antaa Postin tuloksesta vain lausunnon.
Voi todeta, että hallintoneuvoston valta on todella vähäinen,
lähes olematon. Tänään on monessa
puheenvuorossa myös todettu, että Leonia-ratkaisu
on tietysti omalta osaltaan vaikuttanut tilanteeseen, jossa nyt
ollaan.
Hyvin paljon puheenvuoroja on käytetty, ja tämäkin
viestittää sitä huolta, jota tunnetaan
siitä, kuinka postipalvelut tulevaisuudessa voidaan taata
edes tyydyttävällä tasolla.
Heti aluksi on syytä todeta ja esitän myös omasta
puolestani kiitokset liikennevaliokunnalle, joka on tehnyt hallituksen
lakiesitykseen monta tähdellistä ja hyvää muutosta.
Väitän, että tällä lailla,
ennen kaikkea tietysti sen toimivuudella käytännössä,
on harvaan asutuille alueille, niiden kansalaisille, yrityksille,
hyvin suuri merkitys, ehkäpä suurempi kuin rintamailla.
Jos postipalvelut eivät toimi, varmuudella myös
aluekehitys, kyseisten alueitten tulevaisuus, on entistäkin
epävarmempaa.
Puutun puheenvuorossani vain muutamiin asioihin ja varsin lyhyesti.
Valiokunnan mietinnössä korostuu muun muassa
se, että jakelussa palvelutaso on säilytettävä vähintään
nykytasolla. Näin on hyvä. Lakiesitystä on
tarkennettu muun muassa kirjelähetysten toimittamisen osalta,
eli kirjelähetykset tulee jakaa kerrostaloihin luukkukantona,
toisin sanoen huoneistokohtaisiin luukkuihin sisälle kerrostaloihin.
Tämä tietysti jatkuu, näin olen ymmärtänyt,
niissä kerrostaloissa, joissa tälläkin
hetkellä tämä käytäntö on.
Jo nykyään on hyvin paljon kerrostaloja, muun
muassa opiskelija-asunnot, joissa alakerrassa ovat laatikostot.
Tämä käytäntö ei varmasti
näissä muutu, eikä ole tarpeenkaan. Toisaalta
on myös todella mielihyvällä todettava
se, että mietinnössä todetaan, että vanhuksille,
kaikille liikuntarajoitteisille, on järjestettävä kotiinkanto
ilman eri korvausta. Myös hyvää täällä on
viiden päivän keräilyvelvoite, ja hinnoittelussa
myös korostetaan tasapuolisuutta ja kohtuullisuutta.
Edelleen valiokunta haluaa säilyttää postipalvelujen
nykyisen laatutason. Ed. Seppo Lahtela otti puheenvuorossaan esimerkin,
että hän oli kontrolloinut 20 kirjeen, vai 25
kirjeen, lähetyksestä, että se olisi
vasta näin tiistaina ollut perillä. En tiedä,
onko niissä kirjeissä ollut edes ensimmäisen
luokan postimerkit. Jos on, niin totta kai näinkin voi
tapahtua. Joka tapauksessa jatkossakin valiokunta edellyttää,
päinvastoin kuin hallitus, että 95 prosentin varmuus
saajille taattaisiin, kun on ensimmäisen luokan lähetyksestä kyse.
On monia asioita, joista voi myös olla aiheellisesti
huolissaan, ennen kaikkea ensinnäkin kattavasta palveluverkostosta.
Mietinnössähän todetaan, että jokaisessa
kunnassa on kaikkina aikoina oltava ainakin yksi yleispalvelua tarjoava toimipiste.
Tähän vaikuttavat hyvin monet seikat. Lausuma
ei takaa välttämättä edes tyydyttävää palvelutasoa.
Kuntien rakenne on hyvin vaihteleva. On pinta-alaltaan laajoja kuntia,
ja myös asiamiespostit asettavat monenlaisia kysymysmerkkejä.
Itse kyllä asun sellaisella alueella, että jo
toisen kerran peräkkäin asianomainen asiamiesposti
sai Suomen parhaan palvelun palkinnon. Mutta joka tapauksessa me
varmasti kaikki tiedämme ja on kokemusta, että asiamiesposteissa
on hyvin vaihteleva ammattitaito. Asiamiesposteissa on hyvin paljon
eroja. Oma kysymysmerkkinsä on myös se, että kun
yrittäjä lopettaa sen varsinaisen toiminnon, niin
vaikka tässä laissa sanotaan, että palvelu
on järjestettävä, onko tosiaan jatkossa
näin. Edelleen ulkoistettavia toimipaikkoja on vielä tuon
tiedon mukaan 165, ja suurimman osan kohdalla sopimukset ovat todella
auki.
Pienempi huolenaihe, mutta kuitenkin: Perustuslakivaliokunta
lausumassaan on kiinnittänyt huomiota kirjeen ja myös
paketin avaamisoikeuteen. Valiokunnan lausumassa on esitys, että Tietohallintokeskuksen
yhteyteen perustettaisiin varmennusyksikkö. Kaiken kaikkiaan
kirjeen avaamisoikeus on varsin problemaattinen.
Mutta se suurin huoli, joka viimeisimmissäkin puheenvuoroissa
on tullut esille, on henkilöstön aseman turvaaminen.
Siinä on ollut, on tälläkin hetkellä ja
on varmasti jatkossa edelleen paljon ongelmia. Vaikka sopeuttamiseen
resursseja ollaan osoittamassa ja on osoitettu, on kuitenkin kantautunut
viestejä, että uudet työehtosopimukset
vaikuttavat ratkaisevasti eli negatiivisesti monen työntekijän
ansiotasoon. Työmäärä muuttuu.
On kymmeniä vuosia oltu töissä, mutta
joudutaan osa-aikatyöhön. Se vaikuttaa, totta
kai, myös eläke-etuihin. Työpaikkakin
muuttuu. Toivottavasti olen väärässä,
mutta pelkään, että myös mittavia
irtisanomisia tulee tapahtumaan.
Kuitenkin toivottavasti tällä lailla pystytään pelastamaan
ainakin suuri osa, mitä pelastettavissa on. Joka tapauksessa
niin Postin kuten Tielaitoksenkaan tie ei kaipaa uusia tallustelijoita. On
aivan aiheellinen pelko siitä, mitä muun muassa
peruspalvelua tuottavan VR:n tulevaisuudesta kuiskitaan. Viittaan
vain siihen, mitä ed. Karjalainen puheenvuorossaan totesi.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: On hyvä, että mietinnön
toisessa lausumassa velvoitetaan antamaan selonteko postipalvelulain
vaikutuksista eduskunnalle vuoteen 03 mennessä.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Kähkönen epäili,
oliko niissä kirjekuorissa edes ykkösluokan merkit,
niin voin todeta tässä, että kyllä varmasti
oli. Osoite oli käsin kirjoitettu, jolloin se varmaan teknisestä lajittelusta
ei saattanut mennä läpi, mutta toimitusvarmuus
oli erittäin huono.
Ed. Kähkösen puheenvuorosta vaan toteaisin, että siinä kyllä haettiin
kovin hallitusmyönteistä linjaa, mutta kansa oli
kovin unohduksissa siinä kaiken kaikkiaan.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys postipalvelulaiksi on muuttunut paljon
valiokuntakäsittelyssä. Tämä on
hyvä ja osoittaa eduskunnan tarpeellisuutta. Hallituksen esityshän
on täällä varsin yksimielisesti todettu huonoksi
ja heikosti valmistelluksi. On hyvä, että eduskunta
korjaa hallituksen kehnon esityksen.
Postin ympärillä on tapahtunut paljon negatiivista
kymmenen viime vuoden aikana. Ongelmat alkoivat heti, kun Postista
tehtiin osakeyhtiö Ahon hallituksen aikana. Yksityistämisen
seurauksista maksetaankin nyt Postin kohdalla kovaa hintaa. Aivan
samoin näyttää käyvän
Soneran tai Tielaitoksenkin kohdalla. Herää vain
kysymys, miten käy seuraavaksi yksityistämiskohteiksi
valituille valtionyhtiöille. Samoin herää kysymys, onko
Rautatiet seuraavana yksityistämislistalla. Nähtäväksi
jää myöskin sekin, onko Postista, Tielaitoksesta
ja Sonerasta opittu jotain, kun seuraavia yksityistämishankkeita
puuhataan. Toivottavasti on jotain jäänyt.
Yksityistäminen on merkinnyt niin Postin kuin Tielaitoksenkin
kohdalla erityisesti haja-asutusalueiden palveluiden heikentämistä.
Esimerkkinä tästä Postin kohdalla ovat
pankkipalvelujen lopettamiset. Yhteiskunnan palvelujen lopettamiset
tai heikentämiset ovat huonoja signaaleja haja-asutusalueiden
ihmisille. On selvää, että näillä huonoilla
päätöksillä, muun muassa Postin omien
konttorien lakkauttamisilla, on ollut vaikutusta monien paikkakuntien
tulevaisuuteen ja imagoon. Ihmiset valitsevat asuinpaikkakuntansa
usein myös paikkakunnalla olevien palveluiden mukaan. Postin
henkilökunnan merkitystä ei ole myöskään
paljon huomioitu, kun näitä ratkaisuja on tehty,
ei myöskään sitä työllistävää vaikutusta,
mikä Postin henkilökunnalla on.
Postin ja Tielaitoksen ratkaisuilla on tehty huonoa aluepolitiikkaa.
Maassamme on kiihtyvä muuttoliike kasvukeskuksiin. Postin
ja Tielaitoksen ympärillä tehdyt toimenpiteet
lisäävätkin vain tätä muuttoliikettä.
Tässä mielessä postipalveluiden yhteiskunnallista
kokonaisvaikutusta ei ole ymmärretty eikä sitä ole
otettu huomioon, kun näitä huonoja ratkaisuja
on tehty.
Nyt esillä oleva postipalvelulaki ei ole aiheuttanut
edellä mainittuja ongelmia. Pystyykö laki parantamaan
olemassa olevaa tilannetta, jää nähtäväksi.
Huonommaksi se ei nykyistä tilannetta voi enää tehdä,
sen verran huonoksi tilanne on jo päässyt muodostumaan
postipalvelujen osalta.
Täällä on puhuttu Ruotsin-mallista,
jota pidetään parempana. Postihan on säilyttämässä Ruotsissa
omat toimipisteensä paremmin kuin meillä on tapahtumassa.
Ruotsin-malliin on syytä palata, jos nyt esillä oleva
postipalvelulaki osoittautuu huonoksi. Tämä vaara
nimittäin on olemassa. Asiamiespostithan nimittäin
luovat monenlaista epävarmuutta nimenomaan postien jatkuvuuden
kannalta.
Arvoisa puhemies! Eduskunta palaa viimeistään
vuonna 2003 tähän lakiin, koska hallituksen on
annettava silloin selonteko postipalvelulain vaikutuksista ja soveltamisesta.
Tässä yhteydessä on mahdollisuus myös
verrata postipalvelulain toimivuutta muun muassa Ruotsin-malliin. Seuranta
ja vertailu onkin täysin välttämätöntä, jotta
parannuksia voidaan tarvittaessa tehdä postipalveluihin.
En nimittäin usko, että tällä lailla Postin
asiat tulisivat vielä kuntoon. Asiaan siis varmaankin palataan.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Valpas kyseli, eikö tämä hallitus
ole oppinut mitään palvelujen yksityistämisestä,
ja viittasi Tielaitokseen ja Postilaitokseen. Minä voisin
sanoa, että ei ole oppinut eikä varmasti opikaan.
Niin kauan kuin hallituspuolueiden edustajat antavat hallituksen
harjoittamalle yksityistämislinjalle tukensa, näin
tulee tapahtumaan ja turha sitä täällä on
valitella. (Ed. Pulliainen: Punkaharjukin yksityistettäisiin!) — Se
meni jo.
Arvoisa puhemies! Nyt on kysymyksessä todella tärkeä ihmisten
peruspalveluihin liittyvä laki. Ennen sanottiin, että kylä on
toimiva, jos siellä on kauppa, koulu ja posti. Nyt on siirrytty
sille tasolle, että kunta on toimiva, jos siellä on
posti ja muut tarpeelliset peruspalvelut. Postin palvelu on vähintään
yhtä tärkeä kuin toimiva tieverkko tai
rautateiden henkilöliikennepalvelut. Ne todella koskettavat
kaikkia kansalaisia.
Täällä on valiokunta saanut erinomaista
kiitosta ja tunnustusta tämän hallituksen esityksen valmistelusta
mietinnöksi. Yhtä lailla on syytä yhtyä tähän
kiitokseen ja ennen kaikkea siihen, että valiokunta on
pyrkinyt tuomaan tähän lakiehdotukseen kansalaisnäkökulman
ja pyrkinyt turvaamaan kansalaisille postipalvelujen ja niiden läheisyyden
ja saatavuuden mahdollisimman hyvin.
Itse aikanaan viime keväänä tein
toimenpidealoitteen Postin postitoimipaikkojen säilyttämisestä kaikissa
kunnissa. Nyt toki valiokunnan mietintö lähtee
siitä, että jokaisessa kunnassa on säilytettävä vähintäänkin
postipalvelupiste, olkoon se sitten Postin oma toimipaikka tai asiamiesposti.
Valiokunta on myöskin ansiokkaasti pohdiskellut niitä näkökulmia,
miten postipalvelut voitaisiin säilyttää,
ja miettinyt yhteispalveluja vaihtoehtona ja kytkennällä sille,
että nykyiset Postin toimipaikat säilytetään
tai että nuo jakelupaikat voisivat toimia myöskin
postitoimipaikkoina. Kaikki tämä pohdiskelu on
hyvää, mutta valitettavasti vain myöhässä.
Ratkaisut meidän olisi pitänyt kyetä tekemään
silloin, kun Leonia ja Posti eriytyivät, ja itse asiassa
tämän lain olisi tullut silloin olla voimassa.
Silloin me olisimme kyenneet raamittamaan valtakunnassa postipalvelujärjestelmän.
Tänä päivänä me olemme
itse asiassa tosiasioiden edessä ja tunnustamme tapahtuneen
kehityksen, mutta jos me voimme nyt vielä turvata olevat
palvelut, se on tietysti ensisijaisesti tärkeää.
Näin ollen jatkossa onkin keskityttävä näihin
kahteen kysymykseen, eli oleva postipalveluverkko on säilytettävä ja
turvattava ja toisaalta niiden postipalvelupisteiden, jotka ovat, myöskin
palvelutaso on säilytettävä ja turvattava.
Näihin myöskin valiokunta kiinnittää huomionsa.
Valiokunta on myöskin parantanut postin jakeluun liittyviä kysymyksiä.
Postin jakelu kerrostaloihin säilyy ennallaan huoneistokohtaisena,
mutta haja-asutusalueiden jakelu jättää tulkintamahdollisuutta.
Siellähän lähtökohta on se, että etäisyys
voi olla kilometrin mittainen, mutta jos on kysymyksessä henkilö,
joka on invalidi, vanhus, liikuntarajoitteinen tai vastaavasti heikosti
liikkuva, tulee postipalvelu toimittaa hänelle kotiin maksutta.
Tämä on hyvä periaate, sitä tosin
ei ole lain pykälään kirjoitettu, mutta
kun laki tulee hyväksyttyä ja perustelut tulevat
sitoviksi, toivottavasti myöskin Posti toimii tämän periaatteen
mukaisesti. Toivottavaa on, että Posti Oy antaa toimipaikoilleen
ohjeen siitä, miten ratkaisu tehdään.
Esimerkiksi, jos vanhus toimittaa lääkärintodistuksen
heikentyneestä liikuntakyvystään, silloin
ilman muuta todistuksen perusteella tullaan palvelu toimittamaan
hänelle kotiin saakka.
Arvoisa puhemies! Yhtä lailla jäämme
odottamaan kaikki tuota vuoden 2003 selontekoa ja tarkastelemaan
sitä, kuinka palvelut ovat toimineet ja palvelleet asiakkaita.
Silloin meidän on tietysti mahdollisuus tähän
puuttua, mutta toivomme, että tämä laki
luo perustan ja pohjan postipalveluille ja tästä eteenpäin
ainakaan heikentymistä näissä ei tule
tapahtumaan.
Ed. Löv merkitään
läsnä olevaksi.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Postitoiminta kuuluu yhteiskunnan perusrakenteisiin. Sen
toiminta on turvattava niin kansalaisia, elinkeinoelämää kuin
hallintoakin palvelevana. Muoto, miten tämä tehdään,
ei mielestäni ole niin suuri asia, kuin keskusteluissa
ja julkisuudessa on uskottu. Pääasia on, että Postin
palvelut turvataan riittävän kattavina, korkeatasoisina
ja kohtuuhintaisina kaikille väestöryhmille ja
yrityksille maan kaikissa osissa. Tätä ovat nimenomaan postilähetysten
perillemenon varmistaminen riittävän nopeasti
ja kohtuullisin kustannuksin sekä niin sanottu postisalaisuuden
turvaaminen.
Liikennevaliokunnan mietintö poikkeaa ja täsmentyy
hallituksen esityksestä monessa kohdassa. Mietintö on
hyvä ja turvaa kattavat postipalvelut. On hyvä,
että liikennevaliokunta on haluton tinkimään
muun muassa kirjeiden perillemenon nopeudesta. Valiokunnan mietinnön
mukaan 95 prosenttia ensimmäisen luokan kirjeistä on
toimitettava perille seuraavana työpäivänä. Hallitus
esitti rajaksi 90:tä prosenttia. Pidän erittäin
hyvänä myös valiokunnan mietinnössään kiirehtimää viranomaisten
hoitaman postipalvelujen varmennusyksikön perustamista
Telehallintokeskuksen yhteyteen. Varmennusyksikkö huolehtisi
kaikkien postiyritysten toimitettavaksi annettujen puutteellisin
osoitetiedoin varustettujen postilähetysten perillepääsyn
ja varmistaisi perustuslaissa turvatun luottamuksellisen viestin salaisuuden.
Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, riittävätkö asiamiespostit
turvaamaan paikkakunnan tai kylän postin vai tarvitaanko
siihen oma postitoimisto. Postipalvelujen saatavuus on turvattava
niin, että jokaisessa kunnassa on kaikkina aikoina vähintään
yksi toimipiste. Onko toimipiste oma erillinen postitoimisto vai
asiamiesposti, kenties useampikin, riippuu kunnan koosta ja asukasmäärästä.
Mielestäni asiamiespostit riittävät omakohtaistenkin
kokemusteni perusteella takaamaan riittävät postipalvelut
kuntalaisille ainakin pienissä kunnissa ja taajamissa ja tarjoavat
postipalveluita muunakin kuin niin sanottuna virka-aikana. Näistä on
tullut myöskin erittäin hyvä palaute.
Useimmat asiamiesposteista ovat yrittäjiä, jotka
ovat tottuneet ja osaavat palvella asiakkaita varmasti yhtä hyvin
ja ovat kaikille kylänmiehille tuttuja siinä missä postivirkailijatkin.
Palvelu voi sujua kenties jopa vähemmän byrokraattisesti
ja mutkattomammin.
Postitoiminnan toimipaikkojen määrä on
vähentynyt tasaisesti useamman vuoden ajan. Tämä ei
kuitenkaan näy henkilöstön vähenemisenä.
Asiamiespostien kohdalla tulee kuitenkin varmistaa, että ne
toimivat myös silloin, kun asiamies sairastuu tai lomailee.
Toimipisteet on pidettävä yllä, olivatpa
ne sitten postitoimistoja tai asiamiesposteja, mahdollisesti myös
lakkautettavissa kunnissa. Tämä on välttämätöntä myös
siksi, että yksistään puhdas luonto ja
rauhallinen ympäristö eivät riitä houkuttelemaan alueelle
uusia asukkaita, vaan he vaativat asuinympäristöltään
palveluja, joista posti- ja pankkipalvelut, kauppa, päivähoito
ja koulu ovat ehdottomia. Kiertävä postiauto,
malliin kirjastoauto, voisi olla hyvä vaihtoehto varsinkin
sellaisissa kunnissa, joissa välimatkat toimipisteisiin
ovat pitkiä ja kulkuyhteydet puutteellisia ja huonoja.
Julkisuudessa on keskusteltu paljon myös siitä,
miten posti jaetaan kerrostaloissa, rappuun vai asuntoon. Jaetaanpa
posti sitten oviluukkuihin tai alhaalla oleviin huoneistokohtaisiin
postilaatikoihin, joka tapauksessa liikuntarajoitteisille, huonokuntoisille
ja vanhuksille posti on kannettava perille saakka ja ilman eri korvausta.
Näin tulee tapahtua myös pientaloalueilla.
Lopuksi, arvoisa puhemies, pidän erittäin
hyvänä, että postipalveluja rationalisoidaan.
Palveluiden uudelleenorganisointi ei automaattisesti tarkoita palveluiden
heikkenemistä. Muotoseikat, postitoimisto vai asiamiesposti
tai kohtuullinen matkakäsite pientaloalueella 50 vai 100
metriä ja haja-asutusalueilla joistakin sadoista metreistä kilometriin,
eivät ole mielestäni hallituksen esittämän
postipalvelulain oleellisimmat asiat, vaan nimenomaan se, että rationalisoimalla Postin
toimintoja turvataan postin kulku niin, etteivät
kansalaiset saa vierasta postia laatikkoihinsa eikä yksittäisten
ihmisten tarvitse toimia palkattomina posteljooneina kylillään.
Huomio on kiinnitettävä nimenomaan Postin ammattitaitoiseen
lajitteluun ja jakeluun, ettei käy niin kuin Havukka-ahon
ajattelija aikoinaan ajatteli: posti on instituutio, jonka tehtävänä on
postinkulun hidastaminen ja tavoitteena itsenouto kymmenkertaisin
kustannuksin.
Tiedossani on tälläkin hetkellä talouksia,
jotka saavat postilaatikkoihinsa heille kuulumatonta postia jopa
viikoittain. Sopii kysyä, kuinka paljon vastaavasti heille
kuuluvaa postia jaetaan väärin ja tavoittavatko
lähetykset koskaan oikeat vastaanottajat. Tämä ei
ole kiinni siitä, onko paikkakunnalla postitoimisto vai
asiamiesposti, vaan pääsääntöisesti
lajittelukeskusten tarkkaavaisuudesta. Valiokunta on tehnyt kiitettävän
perusteellista ja kannatettavaa työtä. Kysymyksessä on
asia, joka varmasti koskettaa jokaista kansalaista.
Lopuksi, arvoisa puhemies, postipalveluita enemmän
olen huolissani siitä, kuinka kansalaisille pystytään
tulevaisuudessa turvaamaan riittävät pankkipalvelut.
Postitoimistojen katoamisen myötä myös
pankkiverkosto on harventunut. Tästä ovat kärsineet
erityisesti ikääntyvät ihmiset, jotka
haluavat hoitaa pankkiasiansa edelleen perinteisesti käymällä henkilökohtaisesti
pankissa. Kaikilla ei ole nettiä eivätkä kaikki
halua asioida automaateilla. Kaikkia palveluja ei tänä päivänä edes
saa automaateista.
Ed. Manninen merkitään
läsnä olevaksi.
Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! Keskustelu on ollut mielenkiintoinen monessakin
mielessä. On ehkä aika harvinaista, että yhdestä mietinnöstä,
valiokunnan tuotteesta, syntyy sellainen keskustelu, että riideltiinkö sitä tehtäessä
vaiko
ei. Minusta tämäkin on hyvä merkki; lopputulos
on ilmiselvästi hyvänlainen kompromissi. En osaa
ryhtyä kiitoksiin, mitä valiokunnan puheenjohtajalle
on jaettu, kun en ole kyseisessä valiokunnassa käynyt
kuin asiantuntijan ominaisuudessa. Se ei vielä anna tarpeeksi merkittävää laajuutta
lausua jotakin, mutta olen kyllä tulkinnut tämän
keskustelun aikamoiseksi luottamuksen osoitukseksi kyseiselle valiokunnalle.
Herra puhemies! Täällä ei ole puututtu
olennaiseen. Tähän maailman aikaan entistä olennaisempaa
on, minkälaisessa ympäristössä firmat yleensä toimivat
ja erityisesti Posti toimii. Posti, tultuaan 362 vuotta sitten perustetuksi,
aloitti heti kansainvälisen toiminnan, ja se toiminta on
laajentunut kaiken aikaa. Juuri nyt postimaailmassa ja posti-Euroopassa
tapahtuu tavattoman paljon. Isot käyvät isoa kisaansa,
pienet seuraavat valppaina ja odottavat omaa tilaisuuttansa. Voisi
melkein kiteyttää niin, että Eurooppaa
jaetaan parhaillaan Saksan, Hollannin, Ranskan ja Englannin postien
kesken. Menestyäkseen tässä kamppailussa
Suomen postin on tietysti oltava perin älykäs,
kovin taitava, ja vähän pelurin vikaakin sieltä täytyy
löytyä.
Postit hakevat kasvua ja markkinoita nimenomaan logistiikan,
tavarankuljetuksen sekä kansainvälisten pika-
ja kuriiripalvelujen puolelta. Perinteinen kirje kasvattaa toki
suurten postien tilipussia, mutta aggressiivisen kasvun alueita ovat
koko Euroopan ja maailmankin kattavat verkot, e-bisneksen ratkaisut
sekä täyden väriskaalan logistiikka ja
viestinvälityspalvelut. Kasvua nämä jättipostit
kalastelevat yritysostoin ja laajentamalla reviiriään
kauas omien kotimarkkinoidensa ulkopuolelle, jopa tänne
Suomeen saakka, mikä seikka tässä keskustelussa
on jäänyt valitettavan vähälle
huomiolle.
Ihan ensimmäiseksi kaupantekoon, suurten kuljetusjättien
ostoon, lähti yksityistetty Hollannin posti, jolle kumppaniksi
kelpasi kansainvälinen kuljettaja TNT. Syntyi TNT Post
Group. Tänään Hollannin posti onkin iso
toimija kaikissa Euroopan maissa. Vähän myöhemmin
liikekannalle lähti Saksa. Se hankki leiriinsä DHL:n
ja Danzasin. Nämä ovat kaikki nimilyhenteitä,
joita me katselemme viimeistään formulakisojen yhteydessä,
siellä missä suuri raha yleensäkin liikkuu.
Kuljetusyritys Danzasiin ollaan parhaillaan fuusioimassa toista
alan isoa, saksalaista ASG:tä, joka on muun muassa Suomen
Postin konserniyhtiön Kelpo Kuljetuksen toinen omistaja.
Saksan jätistä kasvatetaan entistäkin
jättimäisempää. Jo nyt Saksan
posti, Deutsche Post World Net, on liikevaihdoltaan suurin Euroopan posteista.
Vain muutama kuukausi sitten Saksan posti vietiin pörssiin,
josta haetaan yritykselle lisää arvoa, kilpailu-
ja iskukykyä kansainvälistyvillä markkinoilla.
Postimaailmasta ei voi puhua mainitsematta Ranskaa. Ranskan posti
omalta puoleltaan kontrolloi Saksan toiseksi suurinta kuljetusyritystä,
sikäläistä "matkahuoltoa". Ranskan postikonsernin
Cronopostilla on lisäksi erilaisia alliansseja useaan suuntaan.
Englannin posti taas omistaa osaltaan Saksan kolmanneksi suurimman
pientavaraoperaattorin. Tähän perin monimutkaiseen
kuvioon kuuluu, että Englannin ja Hollannin posteilla on
yhteistyötä kirjepuolella. Tällä esimerkkiryppäällä haluan
vain kertoa millaisessa myllerryksessä ja muutoksessa eurooppalainen
postimaailma tällä hetkellä on.
Nämä suuret postit, kuljetus- ja logistiikkatalot,
pyrkivät rakentamaan maailmanlaajuista ovelta ovelle -palveluketjua.
Suomalaisesta näkökulmasta jo yksistään
Euroopan pelikentällä panokset ja toimet ovat
mittakaavaltaan tähtitieteellisiä, mutta kun mennään
Euroopan ulkopuolelle, nämä pelimerkit vain suurenevat.
Yhdysvaltalainen UPS on maailman suurin, jättiluokkaa on
myös FedEx. Jo nyt täällä Suomessa,
ainakin Helsingin katukuvassa, vilahtelee UPS:n ruskeita ajopelejä.
Emme ole ulkopuolella kansainvälisen kilpailun.
Vielä taloudellisesta merkityksestä: Jos Yhdysvaltain
posti nostaa kirjeen hintaa yhdellä sentillä — sentti
on sadasosa dollarista — saa se siitä miljardin
dollarin vuotuisen lisätulon. Tämmöiset
tosiasiat ja mittakaavat on mielestäni hyvä pitää mielessä,
kun katsellaan kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia
Euroopassa ja myöskin sitä, mitkä ovat
meidän neuvotteluvaramme.
Toivottavasti tämä kytkentä ei masenna
meitä, jotka olemme huolissamme Suomen Postista. Mutta
minusta on tähdellistä huomata, että muuallakin
maailmassa toimitaan entistä aggressiivisemmin. Jos me
Suomen Postissa jäämme tuijottamaan vain sisäänpäin,
niin me emme tule pärjäämään.
Me olemme niin pieni markkina, että nämä suuret
jätit pystyvät ostamaan meidät ulos aivan
silloin, kun niitä huvittaa. Pelottaa vain, koska niitä rupeaa
huvittamaan.
Postien perinteinen toimintaympäristö muuttuu
niin meillä kuin muualla. Euroopasta tulee yhteisen valuutan
ja sähköisen kaupankäynnin myötä yhtenäinen
markkina-alue. Kilpailun vapauttaminen johtaa useilla toimialoilla
yrityskoon kasvuun ja yritysten liittoutumiseen. Kehittyvä teknologia
monipuolistaa viestinvälityspalveluita. Sähköinen
viestintä korvaa entistä enemmän fyysisiä tuotteita.
Verkkokaupan yleistyminen lisää pakettivirtaa
ja siihen liittyvää informaatiota. Yritykset keskittyvät
ydinliiketoimin-taansa ja ulkoistavat toimintojansa.
Tällaisessa maailmassa Suomen Posti kilpailee. Sen
laatutasoa ei tässäkään keskustelussa
kukaan ole kyseenalaistanut. Sen nopeus on kansainvälistä huippuluokkaa.
Se on tasaisesti ollut maailman kolmen nopeimman postin
joukossa. 95—96 ennätys taitaa olla 97 prosenttia
ensimmäisen luokan postista, joka on seuraavana päivänä perillä,
kun se tänään lähetetään.
Se on suoritus, joka hakee vertaistaan, kun otamme huomioon, että maa
on yksi Euroopan suurimpia ja sen väkimäärä yksi
Euroopan pienimpiä.
Jukka Vihriälä /kesk:
Herra puhemies! Postin hallintoneuvoston puheenjohtaja ed. Kekkonen
piti hyvin ansiokkaan ja myös perustellun puheenvuoron
siitä, mitä posti on ei vain Suomessa vaan Euroopassa
ja laajemmaltikin tänä päivänä.
Tätä taustaa vasten, kun käsittelemme täällä kuitenkin
kansalaisten kannalta tiettyä erittäin tärkeää peruspalvelulakia,
postipalvelulakia, on varmasti aivan perusteltua, niin kuin ed. Kekkonen
toi esiin, että me osaisimme suhteuttaa nämä asiat.
Miten pystymme nyt käsittelyssä olevalla lailla
takaamaan ja turvaamaan tulevaisuudessa postipalvelut Suomen kansalaisille
kaikissa osissa maata, on erittäin suuri periaatteellinen
kysymys.
Kun nyt tätä postitoimintaa niin kuin monta muutakin
toimintaa on saanut olla käsittelemässä tässä salissa
jo toistakymmentä vuotta ja kun lähtee sieltä,
kun Posti- ja telelaitos liikelaitostettiin — vuonna 1989
säädettiin laki ja se astui voimaan vuoden 90
alussa — niin voi kai sanoa, että muutokset ovat
olleet melkoiset. Varmasti voimme olla tänä päivänä,
ainakin toivoisin, yhtä mieltä siitä,
että kaikkia palveluja kaikissa osin maata ei saada riittävän
hyvinä tänä päivänä.
Se koskee myös Postin toimintaa.
En ollenkaan kiistä sitä, etteikö meillä Posti pääsääntöisesti
toimi hyvin. Jos ajattelen sitä paikkakuntaa, jolla itse
asun, niin en voi moitteen sanaa sanoa Postin toiminnasta. Sitten
tähän asiamiespostijärjestelmään
siirryttiin, ja asiamiesposti on alueella, jossa on pankkitoimintaa ja
muitakin palveluja. Täytyy sanoa avoimesti, että kun
eduskunnasta viikonloppuna tulee kotipitäjään
ja postipalvelut voi saada, paketit hakea, kello 21:een saakka,
niin totta kai se on parempaa palvelua siltä osin, mutta
myönnän, että minä olen niitä kansalaisia,
jotka eivät postista oikeastaan paljon muuta tarvitse kuin
pakettien viemistä ja hakemista, kirjeitten viemistä ja
hakemista tai postimerkkejä jne., koska en ole koskaan
rahaliikennettä siellä hoitanut. Meitäkin
tietenkin on, mutta olen aivan vakuuttunut, että kaikilla kansalaisilla
ei ole yhtä hyvä tilanne kuin esimerkiksi allekirjoittaneen
kohdalla on.
Asiamiespostit varmasti osissa maata toimivat erinomaisesti.
Mutta toisaalta, kun ajattelee sitä, että Suomen
Posti on kuitenkin valtion kokonaan omistama, niin kyllähän
nämä peruspalvelut pitäisi pystyä antamaan
kaikkialla tässä maassa. Silloin tulee tietenkin
ajatus nyt tästä niin sanotusta Ruotsin-mallista,
että eikö pitäisi lainsäädännöllä turvata,
että nimenomaan postin kiinteät palvelut olisivat
lähes jokaisessa kunnassa. Kun pohditaan, mikä on
sitten kuntaraja ja kuntayksikkö, siihen pitää liittyä myöskin
se, että meillä on myöskin isoja taajamia
tänä päivänä, jotka
ovat jo asiamiespostin varassa. Ehkä siellä ei
ole sitten myöskään näitä muita
palveluja siinä suhteessa kuin esimerkiksi sillä alueella,
jolla itse vaikutan. Mutta tuen kyllä ed. Vistbackan tekemää esitystä,
minkä hän on täällä tehnyt,
jota on jo aikaisemminkin kannatettu.
Arvoisa puhemies! Sitten lain käsittelyyn eduskunnassa.
On vilpittömästi annettava tunnustus liikennevaliokunnalle
ja varmasti, vaikken ole valiokunnassa jäsenenä,
sen puheenjohtajalle, että näin epämääräisestä ja
heikosta hallituksen esityksestä on saatu näin
hyvä mietintö. Sehän on kyllä varmasti
näin, että täällä on
tehty merkittäviä parannuksia, jotka toivottavasti
vaikuttavat myöskin sitten, eivät vain jää tänne
kirjatuksi, vaan käytännössä tulevat
vaikuttamaan. Tämä on tietenkin erittäin
hyvä asia kokonaisuuden kannalta, että näin
on voitu tehdä, mutta se todella ihmetytti, että kun
enemmistöhallitus on antanut lakiesityksen, joka on valiokunnassa
saatu näin suuren konsensuksen vallassa, niin kuin olen
ymmärtänyt, läpi vietyä, kuultu
paljon asiantuntijoita ja rauhallisella mielellä tehty
mietintö, niin sitten päähallituspuolue
kirjoittaa vastalauseen valiokunnan mietintöön.
Minusta, kun tässä talossa on jo aika pitkään
ollut, tämä on aika harvinaista, aika harvinaista.
Monta kertaa ei lie tämmöistä sattunut,
ja kirjoittajina ovat todella sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton
edustajat.
Nyt kun asiaa täällä salissa käsitellään
ensimmäisessä käsittelyssä,
niin vastalausetta ei esitetäkään eikä oteta
käsittelyyn, vaan siitä peräännytään.
Mitä tässä on tapahtunut sen jälkeen,
joulukuun 13. päivän jälkeen, kun vastalause
tänne jätettiin, sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton
keskuudessa, että nyt ei sitten tätä rohjeta
lähteä esittämään?
Nämä asiathan, mitkä vastalauseeseen
on kirjattu, kun lukee mietinnön, löytyvät
kyllä mietinnöstä, ainakin allekirjoittaneelle ne
hyvin selvästi näkyvät jo täältä.
Tämä vastalause tehtiin vain politiikan tekemisen
vuoksi, ja niinhän tässä talossa tietenkin on,
että politiikkaa pitää tehdä.
Mutta kun oppositiopuolueetkaan tai ainakaan keskustaoppositio ei
ole edes vastalausetta kirjoittanut, vaan on lähtenyt siitä,
että tänne on saatu kirjattua myöskin
meidän näkemyksiämme hyvin merkittävästi,
ja päähallituspuolue kirjoittaa vastalauseen, niin
pidän sitä kyllä käsittämättömänä.
Myöskin parlamentarismin kannalta tietyt pelisäännöt
on opittu tai ne on koettu tässä talossa tärkeiksi:
hallituspuolueet tukevat hallitusta ja oppositio yrittää hallitusta
kaataa ja saada sen toiminnan hyvin vaikeaksi. Näinhän
tämä parlamentti toimii.
Siinä mielessä todella ihmetyttää.
Nyt on varmasti tapahtunut jotain tavattoman suurta. Ehkä sosialidemokraattinen
puolue, joka näiden valtiopäivien alussa kävi
sisäiset keskustelunsa ja löysi uuden linjan,
on muuttanut kantansa. Tätä täytyy tervehtiä tämän
lain kannalta tietenkin myönteisenä, että täällä ei
tästä äänestetä. Mutta en
tiedä sitten, kun olen itseni antanut ymmärtää niin,
että tämä tuli jopa vakavaksi hallituskysymykseksi,
kun päähallituspuolue irtautui valiokunnan mietinnöstä,
ja näinhän tietenkin pitää olla,
jos parlamentarismi toimii, jos lähdetään
vastalauseita kirjoittamaan hallituksen yksimieliseen esitykseen.
Arvoisa puhemies! Tätä halusin täällä pohtia, koska
minusta tämä on aika mielenkiintoinen kysymys
myöskin ajatellen hallituksen loppukautta seuraaviin lakimääräisiin
eduskuntavaaleihin saakka sikäli, mitä tulee tapahtumaan.
Tämä on yksi tärkeä lakiesitys,
mitä nyt käsittelemme, kansalaisten kannalta paljon
tärkeämpi kuin ehkä meistä moni
ajatteleekaan, kun nytkin sali on jo näin pitkän
keskustelun jälkeen tyhjä. Olisi toivottavaa,
että kansanedustajat olisivat vielä aktiivisemmin
mukana, koska tämä on merkittävä laki,
joka on nyt ensimmäisessä käsittelyssä ja
saa myöskin sisältönsä tässä.
Toivon, että tämä laki tulee kuitenkin
hyväksytyksi, vaikka en voi joka osalta tähän
yhtyä, ja niin kuin edellä totesin, tulen tukemaan
ed. Vistbackan tekemää esitystä.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ihan ensimmäiseksi, sosialidemokraattisessa
puolueessa ei ole tapahtunut mitään järin
suurta, niin kuin havaitsin ed. Vihriälän arvelleen.
Mutta sosialidemokraattisessa puolueessa tästä asiasta
kyllä on keskusteltu poikkeuksellisen paljon. En muista
juuri asiaa, joka olisi aiheuttanut niin paljon kokoontumisia, pohdiskelua,
väitteitä, vastaväitteitä kuin tämä lainsäädäntö.
Siellä se vastalause nyt sitten on. Sitä voi parlamentaariselta
kannalta varmaan miettiä tuollakin tavalla, niin kuin ed.
Vihriälä mietti. Minä en tähän
osaa sijoittaa mitään tavattoman suurta dramatiikkaa,
niin kuin en oikein siihenkään osaa sijoittaa
dramatiikkaa, että keskustan edustajat ovat olleet niin
rakentavia tätä lakia rakennettaessa.
Miten tässä loppujen lopuksi tulee tämän
vastalauseenkin kohdalta käymään, tuleeko
se edes täällä minkäänlaisen äänestämisen
kohteeksi, niin se on sitten sen ajan murhe. (Puhemies koputtaa)
Minusta tätä ei pidä liioitella.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälän esille ottama kysymys
mietinnön sisällöstä ja vastalauseesta
1 on mielestäni hyvin tärkeä pohdittava
asia. Kun tässä todella, niin kuin ed. Vihriälä totesi,
asiat, jotka sisältyvät vastalauseeseen, sisältyvät
myös yhdessä hyväksytyn mietinnön
tekstiin, niin joutuu ihmettelemään, onko tässä todella
tällaista politikoinnin tekemistä tai politikointia
kyseessä.
Nyt havaitsin, että tasavallan presidentti Halonen
oli vähän saman tyyppistä asiaa nostanut esille,
että ikään kuin eduskunnasta pitäisi
löytyä vastapainoa hallitukselle. Onkohan tämä nyt
vähän sen tyyppistä toimintamallia, että hallituspuolueetkin
rupeavat olemaan hallituksen vastapainona eduskunnassa, kun hallituksen
esityksiä käsitellään? En tiedä,
kyllä se ainakin poikkeaa siitä parlamentarismista,
mitä olemme tottuneet pitämään
parlamentarismina.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mitä tähän sosialidemokraattien
ja vasemmistoliiton vastalauseeseen tulee, niin kun täällä tammikuussa
olin töissä ja sain lopullisen mietinnön
kouraani painettuna, niin täytyy sanoa, että säpsähdin.
Ajattelin, että se jäi vain yhteen äänestykseen,
ponsitekstiäänestykseen, siellä valiokunnassa,
mutta että siitä tuli vastalause, oli minulle
suuri yllätys.
Sitten minä työstin itselleni sillä tavalla,
että jos tämä on se hinta, joka on jouduttu
maksamaan, että on saatu täällä suhtkoht
hyvänä pidetty mietintö, niin aika pieni
hinta se on. Mutta sitten jos sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto äänestävät —
jos
joku esittää toisessa käsittelyssä tuon
ponnen ja sitten siitä äänestetään — tämä on vähän
isompi juttu.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä ed. Kekkoselle todeta,
että kun vastalause on jätetty, kyllähän tällä vastalauseella — näin
minä ymmärrän — on tarkoitus
ollut tehdä puhtaasti politiikkaa maakunnissa ja kertoa,
että he ovat tämän tehneet. Varmasti
tätä vastalausetta tullaan käyttämään sosialidemokraattien
liikkuessa ja kenttää kiertäessä.
He yrittivät, mutta muut eivät tätä sitten
hyväksyneet, heidän piti antautua tämän
tehdessään. Näinhän tulee käymään.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa rouva puhemies! (Ed. Kekkonen: Onko Mäntässä kaksi
postia vielä?) — Mäntässä on
posti ja säilyy näillä näkymin
ainakin toistaiseksi. Tämä ed. Kekkoselle tiedoksi.
Jos sanoisi tuohon keskusteluun, niin tokkopa tällä vastalauseella
vielä on ainakaan kentällä isoja riemuja
kukaan nostanut. Itse en ole kuitenkaan liikennevaliokunnan jäsen,
joten en tiedä heidän kohdaltaan, onko se heillä tulossa
jonkinlaiseksi vaalivaltiksi vai ei.
Joka tapauksessa tämän lain tarkoituksenahan on
uudistaa voimassa oleva postitoimintalaki nykyaikaan ja EU-direktiiviin
sopivaksi postipalvelulaiksi. Kaiken lähtökohtana
tuntuu olevan erityisesti liikenneministeriön esityksissä kilpailu
ja vain kilpailu, ja ainoastaan kilpailulähtökohdista lähdetään.
Tästähän meillä on monia aika
huonojakin kokemuksia, ja niitä varmasti saadaan tulevaisuudessa
kokea lisää ja näistä esityksistä nauttia.
Liikenneministeriöstä on monenlaista evästä tulossa.
Kuten monet muutkin tämän illan kuluessa ovat
kehuneet, myöskin omalta kohdaltani haluan antaa tunnustuksen
valiokunnan puheenjohtajalle ja koko valiokunnalle sen tehtyä työtä esityksen
muuttamiseksi, joka alkuperäisessä asussaan oli
todella kehno.
Yksi asia, joka omalta kohdalta ja erityisesti maakuntaa kiertäessä nousi
esiin, oli kerrostalojen luukkukanto. Itsekin parikymmentä vuotta kerrostalossa
asuneena ja nyt kolme vuotta rivitalossa asuneena huomaa palvelun
eron, joka siinä on. Kun talvipakkasella joutuu Aamulehteä lähtemään
hakemaan sieltä 50 metrin päästä laatikolta,
on puettava vaatteita päälle. (Eduskunnasta: Moneltako
tulee?) — Se tulee siinä ennen viittä aamulla,
ja kun sitä lähtee hakemaan ja haluaisi vielä ihan
kaikessa rauhassa sunnuntaiaamunakin aamukahvia juoda, kyllä se
tuskaisen taipaleen takana on lähteä sinne lumipyryyn
menemään. Kesäaikana, kun tarkenisi kalsareissakin
juosta kipaista, vaimo on sanonut, että sinun vartalosi
ei ole ihan sen oloinen, että sitä kannattaisi
esitellä jatkuvasti kaikille ihmisille siinä kulmakunnalla.
Silloinkin joutuu laittamaan edes paidan päälle.
Tämmöistä tervejalkaista ihmistäkin
ottaa tämä ravaaminen siellä laatikolla
vähän aivoon. Ymmärrän, että niille
ihmisille, jotka ovat vähänkin liikuntarajoitteisia
tai vanhempia ja vanhoja, kerrostalokannon lopettaminen olisi ollut
melkoinen kohtalonisku. Tästä tuli aivan yksioikoiset
vastalauseet joka puolelta.
Toinen asia, joka tässä on tänäänkin
moneen otteeseen puhuttanut ja johon on vastalausettakin kytketty,
on omien konttorien lopettaminen. Kyllähän se
niin on, että kun torpparit astuvat kuvaan mukaan ja alkavat
hommaa pyörittää, en usko, että siinä palvelu
kokonaisuutena kuitenkaan paranee loppujen lopuksi. Saattaa ajan
mittaan olla, että siinä voi olla hyviä puolia.
Mutta onko koulutus ja muu palvelu kaikestaan näitten asiamiespostien
kohdalla, kun ylimenokausi on hoidettu, todella hyvää ja
sellaista, mihin voidaan olla tyytyväisiä? Mielestäni
omia konttoreita olisi pitänyt kehittää ja
miettiä niille uusia toimintamuotoja, kun Leonia-yhteistyö meni
karille. Siinä ei varmasti Postinkaan johto ollut ihan
puhtailla jauhoilla pelissä. Kyllä siinä syitä varmaan oli
molemmissa puolissa.
Tulevaisuudessa mielestäni varmaan tulee eteen aika,
jolloin postin jakelu kilpailutetaan Posteista sinne maakuntaan.
Tämä haja-asutusalueilla erityisesti varmasti
tulee eteen. Saatte nähdä, että Postin
johto alkaa nähdä myöskin optioita ja
kaikkea tuloksentekohuumaa ym. silmissään, ja
sitten kilpailutetaan tätä porukkaa, joka jakaa
postia. Kyllähän se on niin, että hinnathan siinä laskevat
varmasti. Mutta mikä on sitten varmuus, postin salaisuuden
säilyttäminen ja kaikki muu tällainen?
En usko, että siitä hyvää seuraa. Erityisesti
uskon, että erilaiset harmaan talouden piirissä pyörivät
ihmiset ja sellaiset, jotka helposti siihen lipsahtavat, ovat mukana
tämmöisiin töihin tulossa hyvin nopeasti
nokkimaan. Siitä saadaan pientä kilometrirahaa
autolle, kun päästään ajamaan
ja jakamaan postia.
Tässäkin keskustelussa on nostettu esiin aikaisemmin
illalla avoimesta tilasta tapahtuva pakettien nouto. Meille Mänttään
se myöskin muutama vuosi sitten tuli. Silloin en ihan näillä sanoilla
sitä tyrmännyt, joilla se tänään
täällä on muutamissa puheenvuoroissa
otettu esiin, että tässä salaisuus kärsii
ja muu tällainen. Itse vedin tiskiin viivan ja sanoin,
että tuo on Pekan puoli — olikohan Vennamo silloin
vielä pääjohtajana — ja tämä on
minun puoleni ja minä en sille puolelle tule. Muutaman
kerran minun täytyi niille virkailijoille sanoa, että uskokaa
nyt huviksenne, että minä en pakettia sieltä hae.
Kyllä he nykyään tuovat ihan kiltisti
kaikki. Kun tietävät, että ei se tule
sinne huoneeseen hakemaan, he tuovat sen paketin tiskille ja se
on sillä siisti. Olen sanonut, että kun tekään
ette tule tekemään minun töitäni,
niin minäkään en tee teidän
töitänne. Tässä se työnjakokohta
on selvästi.
Pitäisi hoitaa tämä asia myös
muitten kohdalta niin, ettei kukaan menisi niitä paketteja
hakemaan. Palveluhan siinä huononi selvästi, kun siellä penkaat
niitä paketteja ja haeskelet. Avustaja juuri kertoi käyneensä meidän
postissa haeskelemassa pakettiaan eikä sitten viimeinkään löytänyt
sitä. Näillä tämän
päivän näkökohdilla toivoisin,
että tähän asiaan saadaan muutos ja otetaan
siihen kunnolla kiinni ja Posti Oy lopettaa tämmöisen
pelleilyn ja alkaa tuoda paketit tiskille kuten ennenvanhaan, nimenomaan
salaisuuteen vedoten.
Toinen asia, mihin haluaisin puuttua, on kirjeitten avaaminen.
Minusta oikeusministeri otti tänään aika
hyvin asiaan kantaa, kun hänen mielestään
perustuslain tulkinta on tässä kohtaa täysin
ihmisten vastainen ja täysin kaiken palvelun vastainen.
Ed. Kokkonen ahdasmielisesti toi esiin, että tällaista
lakia ei pystytä edes perustuslain säätämisjärjestyksessä säätämään,
että kirjeitä voitaisiin tulevaisuudessakin avata.
Minusta tämä on kyllä niin ahdasmielinen
tulkinta, että se ei palvele ketään tässä maassa.
Tälläkin hetkellä tämä asia
on pelannut erittäin hyvin. En ole kuullut kenenkään
valittavan, eikä kukaan ole ollut tyytymätön
siihen. (Ed. Pulliainen: Kukaan ei ole koskaan valittanut!) — Ei,
ja kaikki ymmärtävät, että kun
virkamiehet tekevät virkavastuulla tätä asiaa,
sieltä ei kyllä salaisuudet mihinkäänpäin
mene. — Olisiko sitten parempi, että ne 144 000
markkaa laitettaisiin silppuriin ja kaikki mummojen ja paappojen
kirjeet, joissa osoitteet ovat jääneet vähän heikoille.
(Ed. Pulliainen: Testamentit kanssa!) — Niin, kaikki menisivät
silppuriin. — Minusta tämä on sellaista
puhetta, että ei uskoisi, että tällä tavalla
puhutaan lainsäädäntöpaikalla
lainsäädäntöasioita.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen kerran pienenä poikana — olen
minäkin joskus pieni ollut — lähettänyt
kirjeen omalle mummulleni, johon laitoin vain "Mummu, Alaskylä",
ja se muuten meni perille. Sattumoisin kyllä mummu oli
postissa töissä. Mutta siinä oli tällainen
pikkuinen yhtymäkohta. Palvelua on ollut hyvin, ja uskon,
että se pelaa tulevaisuudessakin.
Mutta kokonaisuutena toivon asian käsittelyn kohdalta,
että kirjeitten avaamiskohta otettaisiin hallituksessa
nopeasti käsittelyyn, ja jos se todella vaatii perustuslain
säätämisjärjestyksen, niin se
laitettaisiin tuumasta toimeen ja asia kuntoon.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan
rooliin kuuluu ilmeisesti olla vähän ahdasmielinen.
Esimerkki, minkä ed. Rönni otti mummulle lähetetystä kirjeestä,
oli oikein hyvä, hellyttävä ja tarpeellinen.
Se puoli on tänään jäänyt
turhan vähälle huomiolle, että todellisia
salapoliisisuorituksia on ollut niin päin, että kirjeet
ja kortit ovat menneet perille sellaisin tiedoin, joita ei oikein
todeksi uskoisi, ellei olisi nähnyt.
Mutta varsinainen vastauspuheenvuoroni syy oli, että ed.
Rönni epäili, oliko Postin johdolla puhtaat jauhot
pussissa, kun Leonia-yhteistyö päättyi.
Niin läheltä katsoneena, kuin nyt luottamusmies
voi seurata, kyllä tässä asiassa sanoisin,
että Postin johdolla oli ja on todella puhtaat jauhot pussissa.
Neuvotteluja käytiin loputtomiin, loputtomiin, joustettiin
tavattoman pitkälle, viimeiselle rajalle ja vähän
sen ylikin. Kyllä Postin puolella tehtiin valtavasti työtä,
jotta tämä yhteistyö olisi saatu ylläpidetyksi
ja jatketuksi.
Matti Vähänäkki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Äsken työhuoneessani kuuntelin
edustajien Väistö ja Vihriälä puheenvuoroja,
jotka koskettelivat vastalausettamme. Nähtävästi
keskustan ryhmä on niin kauan ollut oppositiossa, että ei
muista enää sitä, että hallituspuolueissa
joudutaan välillä keskustelemaan hallitusryhmien
puheenjohtajien kanssa, eri yhteyksissä. Me olimme vilpittömästi,
sos.dem. ryhmä ja vasemmistoliiton ryhmä, valiokunnassa
sitä mieltä, että vastalauseemme oli
parempi, ja panimme sen äänestykseen ja hävisimme.
Nimenomaan työntekijöitä kohtaan, joita
pitäisi hyvin ja hellävaraisesti sopeuttaa, se
oli parempi. Mutta sitten, kun keskustelimme hallituskumppaneiden
edustajien kanssa, totesimme, että asia hoituu varmasti
jo valiokunnan äänestystuloksen pohjaltakin sekä vastalauseemme
pohjalta siten, että jatketaan sen 191 miljoonan markan
jälkeenkin sopeutusta, (Puhemies koputtaa) ei budjettiin lisäämällä,
vaan ottamalla lisää tarvittavat varat nimenomaan
edelleen Suomen Postin katteesta.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mitä oppositiossa oloon tulee, niin
varmaan liian kauan keskusta on ollut oppositiossa — ainakin,
jos Suomen kansan ja äänestäjien näkökulmasta
katsotaan.
Mitä työntekijöiden aseman huomioon
ottamiseen tulee, se on hyvin tärkeä. Mutta ainakin meille
on kerrottu, että valiokunnan herra puheenjohtajan johdolla
valiokunta varsin yksimielisesti halusi, että työntekijöiden
asemasta pidetään viimeiseen saakka hyvää huolta.
Se on ollut myös keskustan tavoitteena. Siinä mielessä on vähän
ihmetyttänyt mietintöä luettaessa, että tänne
on laitettu vastalause asiasta, joka sisältyy yksimieliseen
mietintöön ymmärtääkseni
varsin hyvin.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! On oikeus kai pitää omakin
puheenvuoro eikä vain virkaesittelypuheenvuoro.
Arvoisa puhemies! Kunnioittaakseni ystäväni ed.
Kekkosen kiireitä käännän lappuni
toisin päin ja kommentoin sitä osuutta, josta
hän ansiokkaasti käytti äsken puheenvuoron,
nimittäin kansainvälistä tilannetta ja
kansainvälistä kilpailua.
Meillähän täällä Suomessa
on pitkään ajateltu, että Suomen Posti
Oy:n keskeinen kilpailija jollakin tavalla tulisi olemaan Janton.
Mutta mitä enemmän aikaa on kulunut, sen selvemmäksi
ainakin minulle on tullut, että ei siinä ole paljon mistään
muusta kyse kuin korkeintaan kevyestä jonkin kermahippusen
maidon päältä kuorinnasta ja siinä kaikki.
Olennaisin kilpailu on Deutsche Postin kanssa ja nimenomaan siinä katsannossa,
kuin juuri ed. Kekkonen ansiokkaasti totesi ja muut vielä kommentoivat,
että Deutsche Postin kohdalla ollaan siinä tilanteessa,
että nyt kun se pörssiin meni, niin se haluaa
saada jonkin kokardin taskurahoillaan ja itse asiassa ainut kokardi
koko Euroopan unionin alueella on Suomi, koska missään
muualla tällainen kilpailun mahdollisuus ei ole olemassakaan.
Tässä yhteydessä, arvoisa puhemies,
pitää muistella vähän sitä,
mitä tapahtui Posti-Pekan aikaan eli pääjohtaja
Pekka Vennamon aikaan. Hänellähän oli
suuri visio siitä, että Suomen ja Ruotsin postit,
nyt tarkoitan tätä valtion Postia, en näitä kermankuorijoita,
lyöttäytyisivät eräällä tavalla
yhteen. Tätä asiaahan käsitellään
Pekka Vennamon muistelmakirjassakin varsin perusteellisesti monella
kymmenellä sivulla.
Nyt tällä hetkellä voidaan aivan
hyvin katsoa, että onneksi sille tielle ei lähdetty,
kun ajatellaan sitä, miten sanoisin, linjattomuutta, edestakaisin vempulointia,
jota Ruotsissa tapahtuu näissä postiasioissa.
Ensin tehdään päätös
tuonne. Sitten se heiluriliikkeenä vedetään
vauhdilla toiseen äärimmäisyyteen. Sehän
on hulmuttanut täälläkin olevien tukkia
tänä päivänä, tämä sama
ilmiö, että on haluttu hypätä siihen
heiluriliikkeeseen vauhdissa kyytiin silloin, kun se näyttää mukavalta
oman pyrkimyksen kanssa. Tässä katsannossa on
erinomaisen hyvä, että siihen ei ole lähdetty.
Tämä on minusta viite myöskin siihen,
että kun nyt näitä Sonera-kiemuroita
seuraa tosissaan kalpeana suorastaan — tämänkin
päivän reittausluokan laskua jnp. — on
suorastaan välttämätöntä,
että Suomen Posti Oy ei lähde kansainvälisiin
pippaloihin mukaan, vaan säilyy sataprosenttisesti Suomen
valtion omistamana yhtiönä ja keskittyy hoitamaan
nämä Suomen postiasiat mahdollisimman hyvin.
Arvoisa puhemies! Tämä oli tämä osuus,
ja sitten tulee toinen osa tästä puheenvuorostani.
Se liittyy tietysti siihen, että minä olin tarkoittanut puheenvuoroni
viimeiseksi tässä keskustelussa, mutta tässä nyt
ystävällisesti on tullut muutamia puheenvuoroja
tämän jälkeen. Tämä olkoon
tämmöinen välikiitostilaisuus, kiitos
siitä, että Suomen kansan edustajat ovat suhtautuneet
varsin huomattavalla myötämielisyydellä siihen
mietintöön, jonka olemme pystyneet pusertamaan, emme
nyt niin kovin helposti kylläkään, mutta kuitenkin
pusertamaan.
Nimittäin minä uskon erääseen
asiaan. Ehkä tässä tapauksessa nimenomaan
sattui olemaan suorastaan onni, että hallitukselle oli
tullut kiire ja pykälien kopiointi oli tapahtunut koneilta.
Oli siis kysymys siitä, että eri laeista otettiin
pykäliä ja siirrettiin hienosti tietokoneissa
peräjälkeen ne pykälät ja siihen
päälle kirjoitettiin, että tämä on postipalvelulaki.
Sitten ei oikeastaan ajateltu ollenkaan, mitähän
siitä nyt tuli. Oli ehkä suuri onni, että tässä tällä tavalla
kävi. Nimittäin nyt ollaan siinä tilanteessa,
että on nähty, että niistä aineksista
on voitu kehittämällä saada sellainen versio,
jota voi jollakin tavalla täällä puolustaa. Sillä minä,
arvoisa puhemies, uskon, että ne kansanedustajat, jotka
ovat nyt puoltavia lausuntoja antaneet pöytäkirjaan,
ovat valmiit myöskin kertomaan niistä tämän
talon ulkopuolella. Nämähän eivät
ole salaisuuksia, mitä me täällä ulvahtelemme
itse kukin pöytäkirjaan. Tällä tavalla Suomen
kansa saisi sen viestin, että kyllä tämän kanssa
nyt voidaan tämä lähituleva jakso elää.
Erikoisesti on erittäin merkittävää myötätuntoa
esitetty postinkulun varmennuskeskushanketta kohtaan, koska se tapa
suhtautua perustuslakiin, joka täällä on
ilmentynyt tämän iltapäivän
aikana, on mielestäni fantastinen asia. Kerta kaikkiaan
edustajat ymmärtävät oikein, ketä varten
perustuslaki on. Se on tarkoitettu kansan puolesta eikä kansaa
vastaan. Välillä tuntui erään
nimeltä mainitsemattoman edustajan puheenvuorosta, että siinä onkin
jokin muu tarkoitus ollut kuin tämä äsken
mainittu tarkoitus.
Vielä semmoinen anekdootti, arvoisa puhemies, tähän
loppuun. Kun täällä suuri ystäväni ed.
Vistbacka äänestyttää meillä nyt
ed. Tennilän lakialoitteesta, minä totean, että mehän
kävimme tämän näytelmän
ed. Vistbackan kanssa jo vuonna 1989 Posti-Telelaitos-äänestyksen
yhteydessä. Ensiksi, niin kuin ed. Vihriälä totesi, kolme
edustajaa oli hyl. ja muut hyv., ja sitten äänestettiin
minun ponnestani, jossa nimenomaan sanottiin, että pitää postitoimipaikkaverkosto
säilyttää mahdollisimman
edustavana ja hyvänä koko maassa. Siinä oli
niin, että minä kannatin sitä ratkaisua
ja ed. Vistbacka oli sitä vastaan. Nyt hän on
12 vuoden miettimisen jälkeen tullut toisiin aatoksiin.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Oli ihan hyvä, että ed.
Pulliainen muistutti tästä Ruotsi-yhteistyöstä,
jota jossain vaiheessa kaavailtiin 90-luvun alussa mutta joka osoittautui
hyvin vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Nyt me olemme todellakin siinä tilanteessa,
jossa yhteistyö Ruotsin kanssa on jokseenkin olematonta.
Sen sijaan yhteistyökuviomme kulkevat Saksaan päin.
ASG-nimisellä yhtiöllä, joka on Saksan
postin tytäryhtiö, on yhteistyösopimus
Suomen Postin kanssa ja ASG puolestaan kilpailee Ruotsin postin
kanssa. Näin nämä kaikki asiat liittyvät
toisiinsa. Mutta se painopisteen valinta, joka Suomessa on tapahtunut niin,
että Ruotsi ei ole siinä mukana, ei välttämättä ollut
ehkä meidän nerokkuuttamme vaan sitä, että Ruotsi
yhteistyökumppanina osoittautui, aivan niin kuin ed. Pulliainen
totesi, hyvin hankalaksi, hyvin vaikeaksi. Ilmeisesti siellä puuttui sellainen
kokonaisnäkemys, joka olisi tehnyt mahdolliseksi yhteistyön
syventämisen.
Kari Myllyniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen vei kyllä viimeisetkin
sanat minun tulevasta puheenvuorostani, mutta valiokunnan puheenjohtajana
hänellä tietenkin sellainen oikeus ja suorastaan
velvollisuuskin on. Kun olen jopa tämän puheeni
oikein koneella kirjoittanut, niin puhuttakoon nyt kuitenkin.
Liikennevaliokunta joutui tekemään harvinaislaatuisen
työn, jotta tämä mietintö saatiin
aikaiseksi. On ihmeteltävä, että valiokunta
joutui tekemään niin paljon muutoksia kuin jouduimme
tekemään. Otan yhden perustuslaillisen asian esille.
Suomessa on viime vuosina erikoisesti kiinnitetty huomiota kansalaisten
perusoikeuksiin, mikä on varmasti aivan oikein, mutta useassa
tapauksessa se on kääntynyt suojeltavan ihmisen vastaiseksi.
Tässäkin hallituksen esityksessä esitettiin,
että enää ei saisi Posti avata kirjeitä saadakseen
selville, kenelle lähetys on tarkoitettu. Epäselviä osoitteita
ja lähetyksiä on yli 200 000 kappaletta.
Kun ei sen paremmin vastaanottajaa kuin lähettäjääkään
saatu muuten selville, jouduttiin suurin osa edellä mainituista
lähetyksistä avaamaan. Tämän
ansiosta saatiin asiaan ratkaisu lähes 10 000
tapauksessa, näin mietinnössä, muistaakseni
kyllä asiantuntija kertoi 40 000 tapauksesta.
Avatuissa lähetyksissä oli esimerkiksi vuonna
1999 rahaakin yli 140 000 markkaa.
Asetin valiokunnassa suuresti kyseenalaiseksi sen, olisiko kansalaisten
kannalta parempi, että kirjeet avataan näissä tapauksissa,
vai se, kun ne avaamattomina hävitettäisiin. Uskoisin
olevani oikeassa, jos itse kukin kirjeen lähettäjä ja
vastaanottaja pitää pienempänä pahana
kirjeen avaamisen kuin sen polttamisen. Kirjeessä saattaisi mennä rahan
lisäksi niin testamentteja, arvokkaita valokuvia kuin muuta
sellaista omaisuutta, jota ei voi edes rahallakaan korvata. Onneksi
valiokunnassa järki voitti. Niin teimme yksimielisen päätöksen,
että hallituksen tulee pikaisesti selvittää mahdollisuudet
perustaa Telehallintokeskuksen yhteyteen viranomaisten hoitama varmennusyksikkö,
joka selvittää mahdollisuuksien mukaan joko oikean
vastaanottajan tai lähettäjän. Tätä työtä varten
yksikölle tulee antaa oikeus avata myös suljetut
kirjeet.
Kirjesalaisuus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista,
mutta se ei saa aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Tähän päiväänkin saakka
on edellä mainitut määrät avattu
myös kirjeitä eikä toimesta ole koskaan
tullut moitteita.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tänään on
tullut merkittävältä osin moni asia jo
sanottua, mutta näen niin, että monta tärkeää näkökohtaa
on jäänyt erityisesti painottamatta ja esille
tuomatta niin, että ne olisi tullut loppuun saakka ymmärrettyä.
Tosin ymmärrän kyllä hyvin, että salissa
istuvat edustajat ovat eduskunnan parhaimmistoa ja näkevät
ja ymmärtävät nämä asiat
laajemmin kuin yleensä on tänään
tuntunut ja nähty.
Erityisesti se, mikä aikaisemmassa puheenvuorossani
jäi käyttämättä ja
näkemättä, on myös useissa puheenvuoroissa
aikaisemmin nähty ihmettely, se, kuinka hallitusryhmien
sisältä vasemmistoryhmiä edustavat edustajat
ovat jättäneet vastalauseen tähän
mietintöön ja tätä kautta rakentaneet
tätä vanhan Vennamon kertomaa pelin politiikkaa
ja sillä romuttaneet tavallaan valiokunnan suhtkoht vahvaa
mietintöä ja sen uskottavuutta julkisessa sanassa.
Tämä asia on sellainen, joka näin itselleni
nuorena edustajana on aika pitkälti jäänyt
ymmärtämättä ja näkemättä, ja
on monia muitakin asioita, joita eduskunnassa oppii. Tämä on
näköjään yksi niitä asioita,
jotka on syytä ollut tässä lähes
perusteellisesti lukemalla uudelleen ja uudelleen opetella se, mikä tässä asiassa
on takana.
Kyllä ymmärrän, että henkilökunnan
ja henkilöstön asemasta on pitkälti kysymys,
mutta olisin toivonut, että tässä samassa
yhteydessä olisi käsitelty samassa laajuudessa
yhtä vahvana myös asiamiespostien asema, niiden
mahdollisuudet ja erityisesti palkkiorakenne, jolla asiamiesposti pystyy
toimimaan ja kehittymään. Kun on otettu esille
selvä päätelmä, joka tässä asiassa
on olemassa, niin kuin mietinnöstäkin julki käy,
että jokaisessa Suomen kunnassa on oltava postipalvelupiste,
joko Postin oma toimipaikka tai asiamiesposti, kyllä se
on aika pitkälti paperilla tehtyä asiaa, että varsinainen
Postin toimipaikka ja asiamiesposti rinnastetaan toisiinsa. Niillä ei
ole mitään tekemistä keskenään
palveluitten suhteen ja palveluitten tarjoamismahdollisuuden suhteen,
koska asiamiesposti on niin vaatimattomilla palkkioilla varustettu
ja niin vaatimattomilla mahdollisuuksilla, että se ei mitenkään
voi olla rinnastettavissa varsinaiseen postiin.
Olisinkin toivonut, että kun hallitus suurella voimalla
tätä asiaa on nyt jo kuusi vuotta samalla kokoonpanolla
eteenpäin vienyt, se olisi ottanut vahvemmin näkyviin
yhteistoimintamallin, jossa valtio omistajana, näiden liikelaitosten
taustayhteisönä, olisi ottanut enemmän
esille sellaisen näkökohdan ja vaikutelman, että niissä kunnissa, joissa
on vielä olemassa valtion laitoksia — kunnes ne
loppuun saakka kohta lopetetaan — olisi hoidettu ja turvattu
mahdollisuus, että niitten elinmahdollisuus olisi myöskin
eteenpäin mahdollistettu.
Tulee mieleen tässä, että ne, jotka
kaikki lähinnä vaativat syvää ja
vahvaa ammattitaitoa — posti, verottaja, poliisi, työvoimaviranomainen, ehkä siinä
vielä Kelakin
matkassa muutamia tällaisia mainitakseni — olisi
koottu omistajatahon tasolta sillä lailla yhteen, että näillä olisi
pelastettu niitten toiminta kokonaisuutena koko paikkakuntaa aina
turvaavana tekijänä. Uskon, että moni
maalaiskirkonkylä olisi silloin säilynyt myöskin
näiden laadukkaitten valtion palveluiden piirissä.
Tällä kertaa tehdään niin, että ajetaan
sieltä palvelu kerrallaan liikelaitosperiaatteella johonkin
suurtaajamaan, missä tämä normaali kansalainen
tuntemattomana kulkijana jää ulkopuolelle niin,
että hän ei ainakaan henkilökohtaista,
syvällistä, ystävällistä palvelua
sieltä tapaa kuin ani harvoin, kun sellaisenaan siellä tutussa
kirkonkylässä tämä asianomainen
virkailija tuntee lähes jokaisen kulkijan ja kyläläisen,
pitäjäläisen, ja tietää syventyä sillä laajuudella
ja syvyydellä tähän asiaan kuin hän
sen on tähän saakka kokenut ja nähnyt.
Olisin todella toivonut, että tämä asia
olisi otettu paremmin ja syvällisemmin pohdinnan alle,
ennen kuin tämä lopullisesti menetetään,
ja postipalvelulaki käsittääkseni tässä asiassa
on erityinen käännekohta, mitä on olemassa.
En halua olla mikään ennustaja, mutta tuntuu vähän
sellaiselta, että tässä palataan nyt
takaisin 50-luvulle. Itse muistan, että posti tuli linja-autossa.
Se pantiin kaupan tiskille jakoon, ja sieltä sitä pojankillinä olin
hakemassa ja odottamassa, milloin se tulee. Iltapäivällä joskus
kolmen maissa se oli perillä.
Kun ed. Rönni koki varsin toivottomana tapauksena,
että aamulla joutuu postilaatikosta viideltä hakemaan
lehden, kun se on sieltä haettavissa, niin kyllä näillä asioilla
on ero kuin yöllä ja päivällä.
Itse asuessani soratien päässä, missä katuvalot
eivät oikeastaan näy, posti tulee 9.30. Mielestäni
se tulee tavattoman myöhään, kun vertaa
ed. Rönnin näkemystä kello viidestä.
Katsoisin kuitenkin, että se tulee erinomaisen hyvään
aikaan, kun muistaa ajan taaksepäin, kun posti tuli kolmen
aikaan iltapäivällä ja huomattavasti
huonommalla näköalalla olemassa. Ainakaan ei voinut
linja-auton kuljettajalle mitään valittaa, että posti
on myöhässä, kun se kuitenkin ikään
kuin aikataulun mukaan kulki.
Tähän nähden pelkään
pahoin, että haja-asutusalueiden osalta mennään
vielä siihen, että laatikkokantoa ei tapahdu edes
tien päähänkään, vaan
se on löydettävissä jostain kauempaa
niin, että asianomainen eläjä, joka salokylillä yksin asuu,
jos tietäkään ei ole aurattu, joutuu
vielä hiihtäen hakemaan kilometrien päästä ja
joutaako edes joka päivä hakemaan. Jos tähän
mennään, silloin pitää olla
tarkkana ja selvänä olemassa, että myöskin
kulkemisesta jotenkin kansalaista hyvitetään.
Rouva puhemies! Toivon, että tämän
asian kohdalta nyt vihdoin viimein eduskunnan ja Suomen kansan silmät
avautuisivat ja nähtäisiin, että ollaan
menossa todella kriittiseen ja huonoon suuntaan haja-asutusalueiden
palvelujen suhteen.
Säde Tahvanainen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela edellä peräänkuulutti
asiamiespostikorvauksia korkeammalle tasolle, ja hän myöskin
peräänkuulutti jokaiseen kylään postitoimihenkilöitä,
jotka tuntevat kaikki kyläläiset. (Ed. S. Lahtela:
Jos siellä on asukkaita!) Ne ovat tietenkin hyviä ajatuksia
molemmat varmasti, mutta täytyy muistella taaksepäin
postitoiminnan historiaa. Mistä on lähdetty, mihin
päädytty ja minkä takia tänä päivänä käsitellään
tällaista lainsäädäntöä?
Postitoiminta on viimeiset kymmenen vuotta, reilusti yli kymmenen
vuotta, ollut aikamoisessa myllerryksessä. Me jokainen
olemme seuranneet sitä aikaisemmin kansalaisina ja nykyisin kansanedustajina,
ihan omista näkövinkkeleistämme kuluttajina
tai sen palvelun takaajina eduskunnassa. Jospa ed. Seppo Lahtela
muistelisi historiaa taaksepäin: Mikä Posti oli
kymmenen vuotta sitten, ja miksi olemme tänä päivänä tässä tilanteessa?
Se aika pitkälle johtuu yhteiskunnallisista muutoksista
ja muutoksista, joita aikanaan eduskunnassa on tehty: ensin liikelaitostaminen,
sen jälkeen yhtiöittäminen, eikä tämä todellakaan
ole tapahtunut Lipposen ykkösen eikä kakkosen
aikana. Se, mikä sitten on tullut, on kilpailuttaminen
ja kilpailun avaaminen kokonaisuudessaan, mikä on Euroopan
unionistakin ja ympäröivän yhteiskunnan
muutoksista johtuvaa.
Tässä mielessä täytyisi
mieltää ja muistaa, mihin suunnataan, suunnataanko
nyt vapaille kilpailumarkkinoille, joita täällä etenkin
salimme porvarillinen puoli on erityisen voimakkaasti ajanut, halunnut
vapauttaa kaiken kilpailulle ilman, että meillä on
ollut palvelut takaavaa lainsäädäntöä.
(Ed. S. Lahtela: Kukas on pääministeri?) Tässä mielessä olemme
menneet pylly edellä puuhun. Olemme ensin vapauttaneet
markkinat, on ensin yhtiöitetty, tehty kaikki ne toiminnot, jotka
ovat heikentäneet kansalaispalvelut, ja nyt vasta täällä ensimmäistä kertaa
ollaan lainsäädännön tasolle
ihmisille turvaamassa joitakin oikeuksia postipalveluihin.
Tässä mielessä on hyvä asia,
että saatiin tämmöinen lakiesitys eduskuntaan,
ja erinomaisen hyvä asia, että liikennevaliokunta
on pystynyt tekemään näin hyvän
mietinnön ja korjaamaan esitystä todella hyvään
suuntaan. Kuitenkin asetan ja herätän tänä päivänä epäilyksen,
tuleeko tämä laki oikeasti toimimaan reaalielämässä ja
käytännössä. Tällä hetkellä Postilla
ei ole varteenotettavia kilpailijoita, koska toimilupamaksut ovat käytännössä olleet
esteenä, sanottaisiinko, kermankuorinnalle tai taloudellisesti
kannattavalle liiketoiminnalle vain tietyillä alueilla.
Tulevaisuuden osalta voisin kysyä, kun vain Postille
tulee yleispalveluvelvoite — tällä hetkellä se
tietysti on myöskin meidän ainoa postiyrityksemme,
joka saa kokonaisuudessaan kantaa ykköspostia tai jolla
on siihen toimilupa olemassa — miten pitkään
Posti pystyy siinä tilanteessa kilpailemaan ja selviytymään,
jos kapeamman alan toimiluvanhaltijoita tulee ja ne eivät
maksa tasahintajärjestelmästä ja palveluiden
ylläpidosta täyttä korvausta Postille.
Tässä mielessä lakiin olisi pitänyt
mielestäni sisällyttää velvoite
tasahintajärjestelmästä ja palveluiden
tarjoamisesta koko maassa kaikille yrittäjille, ei pelkästään
yhdelle yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluvalle yrittäjälle.
Tältä osin epäilen suuresti, tuleeko toimimaan
kombinaatio, että meillä on vapaat markkinat ja
vaaditaan kilpailua ja sitä kautta tehokkuutta ja toisaalta
tällä lainsäädännöllä halutaan
taata ihmisten peruspalvelut. Minä ainakin vähän
epäilen pidemmällä aikavälillä tämän
lain toimivuutta.
Katsotaanpa vielä taaksepäin muutoinkin keskustelua,
mitä Postin ympärillä on käyty.
Vuosi sitten muun muassa hallintoneuvostossa, jossa istuin, käsiteltiin
muun muassa postitoimintalain muutamia pykäliä,
jotka liittyivät nimenomaan tasahintajärjestelmään
ja postipalvelut joka kuntaan -periaatteeseen. Postin hallitus,
siis Posti yrityksenä, vastusti molempia pykäliä ja
niiden sisällyttämistä lakiin. Silloin
voidaan jo kysyä, kenen asialla Posti on. Posti on tietenkin
yrityksen asialla, mutta hallintoneuvostona, kun joudumme katsomaan
sekä yrityksen etua että samalla myöskin
yhteiskunnallista etua, tulimme ristiriitaiseen tilanteeseen: Mitä etua
meidän pitäisi oikeastaan hallintoneuvoston jäseninä olla katsomassa?
Otimme tuolloin kantaa aiheeseen, kävimme aika kriittisen
ja pitkän keskustelun siitä, että palvelut
on turvattava ihmisille. Laki tulee olemaan ongelmallinen Postille,
se tulee olemaan ongelmallinen kokonaisuudessaan avoimen kilpailuperiaatteen
tiimoilta. Sen vuoksi voisin kysyä, tuleeko tällainen
lainsäädäntö todella toimimaan
reaalielämässä ja uskommeko me sen tulevaisuuteen.
Sitten itse lainsäädäntöön,
jota ollaan muuttamassa. Muutokset, jotka liikennevaliokunta on tehnyt,
ovat hyvän suuntaisia. Erityisesti panin mielenkiinnolla
merkille, että EU-direktiivit ja eurooppalainen ulottuvuus
oli otettu mietintöön. Tässä mielessä liikenneministeriö on
vähän laiminlyönyt velvoitettaan tuoda
kansanedustajille julki sitä tilannetta, joka Euroopan
unionin taholla oikeasti tällä hetkellä on
menossa. Siellä ollaan säätämässä uutta
postitoimintadirektiiviä. Paraikaa se taitaa olla ykkös-
tai kakkoskäsittelyssä, mitä europarlamentaarikolta
tänään sain tietoja. Tältä osin
meillä ei ole ollut selvyyttä eikä myöskään
kovin selkeää selontekoa siitä, mitä todellisuudessa
postitoimintadirektiivi merkitsee meidän postipalveluillemme.
Hyvä asia on muun muassa se, että postin kantoon
liittyviä asioita on täsmennetty ja tarkennettu.
Esimerkiksi postipaketit säilytetään
vähintään kolme viikkoa postissa sen
sijaan, että aika nyt on kaksi viikkoa. Itselleni kävi
viime syksynä niin, että olin pari viikkoa matkoilla,
ja kun palasin kotiin, posti oli lähettänyt paketin
takaisin ja perinyt lähettäjältä sekä lähettämiskulut että palauttamiskulut.
Voi kysyä, onko tämä ollut reilua toimintaa.
Muutoin en kovin yksityiskohtaisesti halua postitoimintalakiin
mennä, koska tänään on jo käyty
erittäin ansiokasta keskustelua siltä osin. Loppuun
totean, että postikonttoreiden ja palvelujen vähennys,
joka on tapahtunut maaseudulla, on hyvin voimakkaasti sidonnainen
sen kanssa, että Postipankki on supistanut toimintojaan.
Tässä mielessä Posti ja Postipankki ovat
kulkeneet samaa uraa eteenpäin. Kansalaiset eivät
ole sitä tienneet ja tajunneet, että Postipankki
ja Posti ovat erillisiä yhtiöitä, että ne
ovat sattuneet vaan olemaan hynttyyt yhdessä saman katon
alla.
Arvoisa puhemies! Toivon, että laki tulee toimimaan
ja turvaamaan palvelut koko maassa tulevaisuudessakin ja olemaan
kansalaisten perusturvana niille palveluille, joita todellisuudessa tarvitaan
niin maaseudulla kuin keskuksissakin.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Muutama sana täältä edestä.
Ystävälle Seppo Lahtelalle voisi todeta, jotta kyllä Kymessä asiat
hoituvat hyvin, kun jo yhdeksältä posti on laatikossa.
Itse asun pitemmän hiekkatien päässä ilmeisesti,
kun menee puoli yhteen päivällä ennen
kuin posti tai kirjeet ja lehdet postilaatikkoon kolahtavat. Ilmeisesti
Kymi on etuoikeutetussa asemassa Pohjois-Karjalaan verrattuna. Saa
nähdä, miten uusi laki tulee toimimaan ja vaikuttaako
se postinkantoon. Joko meilläkin saataisiin yhdeksän
aikaan lukea lehtiä vai iltapäivällä?
Sinällään sillä ei ole paljon
merkitystä ollut, ajan tasalla tässä on
kestetty, jos ei ennen aikojaan niin vähän myöhemmin.
Tässä voi yhtyä kiitoksiin, jotka
on todettu valiokuntatyöstä. Kun pohjaesityksen
ja mietinnön laittaa rinnakkain, on hyvin paljon eroavuuksia myönteiseen
suuntaan mietinnön osalta.
Yksi näkökulma, joka on jäänyt
puhumatta: Valiokunta on todennut ihan hyvin postipalvelujen turvaamisesta,
jotta jokaisessa kunnassa pitää olla palvelupiste.
Vaikka kuntarajaa muutettaisiin, siitä huolimatta palvelupisteiden
määrä ei voi vähentyä.
Itse en lukiessa tai puheita kuunnellessa oikein vain päässyt
perille siitä, millä tavalla se turvataan. Jos
jossakin kunnassa käy sillä tavalla, että siellä ei
löydy asiamiespostipaikkaa, turvataanko palvelut jakeluautolla,
niin kuin täällä todetaan, että voidaan
hoitaa autosta käsin.
Toinen näkökulma, joka on tullut lähinnä postityöntekijöiden
taholta: Kävin joku viikko sitten tilaisuudessa, jossa
kannettiin huolta siitä, tarkoittaako lause postipalvelujen
turvaamisesta sitä, jotta riittää, kun
kunnassa kunnan rajojen sisäpuolella on posti, mikä tarkoittaa
sitä, että esimerkiksi Tuupovaarassa Öllölässä ihan
peräkylällä jossakin viimeisessä syrjäisessä mökissä on asiamiesposti
eikä kuntakeskuksessa välttämättä ole.
Olisi aika merkittävää, että lauseke
käsitettäisiin siten, jotta postin pitää olla
keskeisellä paikalla kunnassa eikä esimerkiksi
niin, että meillä Ilomantsissa jossakin Hattuvaarassa
olisi ainoa asiamiesposti ja itse Ilomantsin keskusta olisi vailla
sitä. Tämä on ilmeisesti vain joidenkin
ajattelua. Markkinatalous ohjaa sen luonnostaan kuntakeskukseen.
Toivon mukaan näin tapahtuu ja tämä lausuma
tarkoittaa sitä.
Vastalauseen, joka on tehty, minä ymmärrän en
pelin politiikkana, niin kuin jotkut ovat todenneet, en siten jotta
kalastellaan irtopisteitä, vaan minusta henkilöstön
asema on tärkeä asia. Niin kuin tiedetään,
kaikki tällä hetkellä eivät
sovi eikä heitä ole onnistuttu sopeuttamaan uusiin tehtäviin,
löytämään ulkopuolelta töitä.
Silloin henkilöstön asemaan pitää erityisesti
kiinnittää huomiota. Kuten kuultiin, ilmeisesti
neuvotteluissa on hallituspuolueiden kesken päästy
jonkinlaiseen ymmärrykseen. Toivon mukaan pitää paikkansa
se viesti, jotta Posti Oy:n tuloksesta osa käytetään
henkilöstöjärjestelyihin siten, jotta se
ei lopahda tähän, koska siellä kuitenkin
on merkittävä määrä ihmisiä tämän
hetkisen tietämyksen mukaan jäämässä työttömäksi.
Toimia ja neuvotteluja pitää jatkaa sillä tavalla,
jotta mahdollisimman moni saa töitä. Tämä koskee
enimmäkseen kaiken lisäksi syrjäseutuja,
joilla ei erityisesti naistyöpaikkoja ole. Useimmat näistä ihmisistä ovat
naisia, jopa hyvinkin pitkään työssä olleita.
Millään tavalla hyvä asia ei ole, jos
tämmöinen lainsäädäntö vaikuttaisi
siihen, jotta nämä ihmiset jäisivät
vähän ennen eläkekynnystä tai
työttömyyseläkekynnystä tyhjän
päälle. Tosin niiden tietojen perusteella, mitä on
kuullut, siellä on hyvää työtä tehty
sinällään, että on ainakin pyritty
ainakin etsimään näitä asioita, mutta
tähän täytyy käyttää rahaa
edelleen.
Sitten avaamisoikeudesta. Minusta on tärkeää,
jotta valiokunta on paneutunut tähän asiaan erityisen
hyvin ja todennut sen arvoksi, jotta kirjeet, joita ei suoraan osoitteen
perusteella ole voitu viedä oikeaan laatikkoon, avataan.
Siinä ei sitä ongelmaa tule, niin kuin täällä jotkut
ovat todenneet, että tässä loukattaisiin
kirjesalaisuutta. Isompi arvo on ihmisen kannalta, että saadaan posti
perille. Samoin on tärkeätä, mitä täällä on todettu
niistä valtakunnallisesti isoista rahamääristä,
joita näissä avatuissa kirjeissä on ollut,
että se menee oikeaan käyttöön.
Todennäköisesti ne rahat ovat olleet menossa lapsille
tai semmoisille, jotka tarvitsevat sitä rahaa, köyhimmille
ihmisille kuitenkin, koska en usko, että rikkaammat rahoja
lähettelevät toisilleen kirjeessä, kyllä kai ne
menevät muussa muodossa.
Hyviä puolia ed. Tahvanainen jo hipoi puheenvuorossaan.
Tässä on otettu kantaa myös kantopolitiikkaan,
millä tavalla siinä tapahtuu muutos. Valiokunta
on hyvin ottanut kantaa, että niissä kerrostaloissa,
joihin posti on kannettu ennenkin ovesta sisään,
se yhä edelleen tapahtuu, ei tarvitse erillisiä laatikkojonoja
laittaa porraskäytäviin. Lisäksi on otettu
huomioon myös vanhemmat ja vammaiset, jotta heitä ei
kohdella eri tavalla. Siinä mielessä tämä on
hyvää lainsäädäntöä.
Vaikka Posti onkin osakeyhtiö, kuitenkin lailla turvataan
ihmisille, joilla on liikuntaesteitä, oikeus saada posti
kotiin. Sen, joka hoitaa postinkantoa, pitää tehdä tämä.
Lailla kirjataan näin. Se on hyvä asia.
Muuten totean, jotta tämä on sinällään
tässä tilanteessa oikein hyvä. Parempi
tietysti, jos vanha Posti olisi jatkanut, mutta kun täti
ei ole setä, niin minkäs sille mahtaa. Aikanaan
on tehty ratkaisut, ja nyt ollaan tässä vaiheessa.
Eduskunnan työ on tietysti jatkossa seurata, että tämä myös toimii.
Muutetaan, jos asia ei ole oikein jengoillaan.
Hannes Manninen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Posti on kansalaisille erittäin
tärkeä peruspalvelu. Postin, kuten yleensäkin
peruspalveluiden, taso on monilla syrjäisillä seuduilla
tässä maassa jatkuvasti heikentynyt. Jos haluaa
ottaa esimerkkejä, jotka läheisesti liittyvät
Postiin, mutta eivät varsinaisesti Postin toimintaan, voi todeta,
että lähes poikkeuksetta tässä maassa,
jos perjantaina lähettää iltapäivällä sähkeen,
on se perillä tiistaina. Eli siitä, mitä sähkeellä kansankielessä tarkoitetaan,
ei ole kovinkaan paljon jäljellä.
Valiokunta on ottanut hyvin monia myönteisiä kannanottoja
palveluvelvoitteiden puolesta, mutta epäilen monilta osin,
missä määrin niitä käytännössä huomioidaan.
Sillä vastaavasti voimme todeta, että eduskunnan
kannanottoja, jotka tulevat, kun valiokunta on niitä mietinnössään
esittänyt, ovat monien esimerkiksi kihlakuntaa koskevien
säännösten osalta ministeriöt tulkinneet
aivan eri tavalla kuin valiokunta ja eduskunta ovat tarkoittaneet.
Pelkään pahoin, että tämänkin
Postia koskevan lain osalta käy niin, että monet
valiokunnan hyvää tarkoittavat palveluja koskevat
seikat eivät käytännössä toteudu.
Laatukysymys on oleellinen. Tällä hetkellä monet
asiamiespostit eivät todella täytä Postille
asetettavia asianmukaisia laatuvaatimuksia.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kun on Postiin liittyvä asia,
pitää olla keltaisella paperilla puheenlunttiajatukset.
Postin palvelutaso on hyvin tärkeä kansalaisten
ja liikeyritysten kannalta. Minusta tuntuu, että parhaimmillaan
Postin palvelutaso oli joskus 60—70-luvun taitteessa, ja
sen jälkeen on menty jonkin verran taaksepäin.
Tuolloin käytettiin niitä luontaisia mahdollisuuksia,
mitä Suomessa oli, postin kuljetukseen. Pääratojen
yöpikajunat kuljettivat postia etelästä pohjoiseen, pohjoisesta
etelään, ja poikittaisratojen junat liittivät
näihin poikittaiskuljetukset. Tässä oli
runkoverkko, jota täydensivät keltaiset Postin
autot, jotka kuljettivat paitsi postia myös matkustajia. Nämä olivat
maaseudun kannalta hyvin tärkeitä linja-autovuoroja.
Aikoinaan olin taustavaikuttajana muutamiin kansanedustajien
kirjallisiin kysymyksiin eräitten postiautovuorojen säilymisestä.
Jonkinlaista viivytystaistelua käytiin, ehkä 10—15
vuotta saattoi tulosta niissä ollakin, mutta nyt valitettavasti
on tultu aikaan, jossa Postin palvelut, niin kuin on todettu, eivät
ole enää sillä tasolla, mitä ne
olivat 60-luvulla. Esimerkiksi kun itse panin opiskeluaikana kello
22:n jälkeen Helsingin asemalla kirjeen postiin, se oli
Multialla sivukylällä jo aamulla 8.30. Näin
toteutui tuo kuljetus yöpikajunien, postiautojen ja nopean
kirjeenjakajan — tosin jakelupiste oli kylläkin
reitin alkupäässä — aikaansaannoksena.
Nyt ei Posti enää taida tällaisiin kuljetusnopeuksiin
yltää.
Samoin Postilla on ollut ihailtavia haja-asutusalueen palvelukokeiluja,
joilla on autettu sitä, että Posti voisi tehdä kauppa-asiaa,
apteekkiasiaa, hyvää tahtovia kylätoimikuntien
kanssa viriteltyjä yrityksiä, joiden soisi edelleenkin
kehittyvän. Pahoin pelkään, että yhtiömallisessa
Postissa ei ole sijaa kehittävälle palvelutoiminnalle, jolla
autettaisiin maaseudun ihmisten asumista omassa kodissaan tai vaikkapa
kiireisen maaseutuyrittäjän työssään
tarvitsemien varaosien tai kotitalouteen tarvittavien tarpeitten
tuomista Postin kautta, kuten on aikoinaan ollut systeemiä suunnitteilla
ja osin toiminutkin. Saattaa olla, että näitä systeemejä ei
nyt sitten enää kehitellä, vaan päinvastoin
tulee 10 kilon raja, jota painavampia paketteja Posti ei kotiin
kuljettaisi. Tuo oli muun muassa postimyyntiliikkeitten kannalta hyvä käytäntö,
että postinkantaja 7 markan lisämaksulla toi kotiin
saakka kantolenkillään paketin. Näin
se tuli nopeasti perille asti ja palvelu oli hyvää.
Postinkantaja sai siitä myöskin pienen ansionlisän,
koska se saattoi merkitä pitempää työaikaa,
kun paketteja kotiin asti tuotiin.
Kuten ed. Manninen pahoin pelkään, että vaikka
esitetty postipalvelulaki sisältää erittäin hyviä ja
kannatettavia valiokunnassa tulleita parannusehdotuksia, käytännössä ne
eivät kaikin osin toteudu sellaisena kuin lain korjattu
ja kirjattu henki käsitykseni mukaan on. Tällä hetkellä Suomessa
on 448 kuntaa. Posti jää 167:een kuntaan Postin
itse hoitamana omana konttorina 30.6.2001 jälkeen Postin
suunnitelmien mukaan, elikkä pääosiin
Suomen kunnista tulee niin sanottu asiamiesposti. En ollenkaan ryhdy
moittimaan näitä asiamiehiä, koska he
ovat osoittaneet ihailtavaa innostusta lähes olemattomin
korvauksin hoitaa vaativaa tehtävää,
mutta mielestäni tämä ei ole tarkoituksenmukainen
järjestely. Samalla kun puhumme kunnista, täytyy
muistaa, että on usean yhdyskunnan ja usean taajaman muodostamia
kuntia. Samoin kaupunkilähiöissä olisi
myös huomioon otettava ihmisten palvelujen tarve.
Kun aikoinaan oli eriasteisia postitoimipaikkoja, monella maaseutukylällä oli
niin sanottu postiasema kakkonen, jota hoidettiin jossakin, vaikka
kaupan yhteydessä tai maalaistalon eteisessä,
hyvin vaatimatonta korvausta vastaan, ja silloin olivat palvelut
lähellä. Minusta jotain tämmöistä voisivat
olla noilla kylillä nämä asiamiespostit.
Näkisin, että sitä postiosaamista, jota
koulutetuilla, osaavilla ammattihenkilöillä on,
ei kannata tällä tavalla romuttaa, kuten nyt saattaa käydä.
700 Postin toimihenkilöä on tähän
mennessä menettänyt työpaikkansa, 175
on sijoitettu uusiin tehtäviin, ja edelleen on odotettavissa
noin 700:n menettävän työpaikkansa.
Toki ymmärrän, että tehtäviä joudutaan
aina uudelleen järjestämään,
mutta nämä ovat myös vakavia työvoimapoliittisia
kysymyksiä, joilla on kielteiset vaikutuksensa. Aiemmassa
puheenvuorossa jo viittasin lupahallinnon palveluihin ja mahdollisesti
muihin valtionhallinnon palveluihin, joita voitaisiin yhdistää ja
koota, Kelan palveluita kenties, ehkä jotain muuta. Näillä toimilla
voitaisiin välttää se, että osaavat,
pitkälle koulutetut henkilöt, jotka ovat tehneet
erilaiset valat tehtäviensä luottamuksellisesta
hoidosta, voisivat mahdollisuuksien mukaan työpaikkojansa säilyttää.
Ed. Rönni toi ansiokkaasti esille tämän
muodin mukaisen käytännön noutaa postipaketit
hyllystä. Minä olen sen vaivoin oppinut, mutta
pikkuisen koen siinä luottamuksen kärsivän,
kun siinä on tilaisuus nähdä, mitä naapurille
tulee paketteja. En oikein pidä tuota käytäntöä postin
salaisuuden kannalta hyvänä. Samoin asiamiespostien
osalta on tietyllä tavalla ongelmallista, jos kylällä tai
taajamassakin on useita kauppaliikkeitä ja Posti on yhdessä kauppaliikkeessä,
niin en oikein jääviys-, puolueettomuus- ja luottamuksellisuuskysymysten
kannalta pidä nykyisiä käytäntöjä parhaimpina
mahdollisina. Minusta Postiin liittyy tärkeitä asioita,
postisalaisuus ja luotettavuus. Nämä ovat olleet
tinkimättömiä asioita, enkä ollenkaan
epäile, etteikö näin haluta nytkin, ehdottomasti.
Mutta jollakin tavalla silti saattaa syntyä käytännössä pulmallisia
tilanteita. Ajatellaanpa vaikka, että paikkakuntalainen
tilaa postimyynnistä tuotteita, joita hän pystyisi
kyläkaupasta ostamaan. Siinä on sitten pikkuisen hankala
tilanne, kun kauppias pystyy näkemään, mitä tuo
asiakas on tilannut. Tämmöisiltä sanoisinko
pikkuisen kiusallisilta luottamuksellisilta kysymyksiltä vältyttäisiin,
jos Posti olisi mahdollisuuksien mukaan Postin omien virkamiesten
hoitama mahdollisimman paljon.
Kun aikoinaan kylätoimintaa neljännesvuosisata
sitten synnytettiin ja luotiin tähän maahan, oli
tavoitteena, että kylillä on kauppa, koulu ja posti.
Toivoisin, että siellä, missä kylätoiminnalle
on edellytyksiä, kaikki voitava näiden puolesta
tehtäisiin. Silloin yhteistoiminta asiamiespostijärjestelmänä on
hyvin toimiva, mutta jos siitä tehdään
taajamien ja yhdyskuntien ja kuntakeskusten ainut postisysteemi,
niin tämä on hyvinkin epävarma. Vaikka
me nyt olemme tuoneet esille sen, että joka kunnassa on
oma posti, niin tämä ilmeisesti tulee merkitsemään,
niin kuin Postin suunnitelmiin edellä viittasin, että se
pääosin tarkoittaa asiamiespostia. Mitä tapahtuu
sitten, jos tämä asiamies väsyy ja uupuu
hyvästä innostuksesta huolimatta eikä jaksakaan
sillä rahalla, mitä siitä maksetaan,
postia hoitaa? Tässä on kysymyksiä, jotka
vaativat käytännön toteutuksessa paljon
tervettä järkeä.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Esa Lahtela totesi erinomaisen hyvin näkemyksen
siitä, että kun todetaan, että jokaisessa
kunnassa on postipalveluja, on tarjottavana jokaisen kunnan alueella
postipalveluja harjoittava yritys tai yrityksen toimintaa, mielestäni
siinä oli hyvä näköala se, että se
pitää sijoittaa ainakin periaatteessa asutulla
seudulla kuntakeskukseen, ettei se ole siellä kunnan laitimmaisessa
kulmassa.
Se, mitä ed. Tahvanainen otti esille lähinnä Suomen
Postin hallintoneuvoston näköalasta, käsittääkseni
siinä, kun puhuttiin asiasta, että koko maan kattavasti
pitää olla saman tyyppinen hinnoittelu, olipa
se lyhyemmällä tai pidemmällä matkalla,
mielestäni tämä on hyvä näköala
olemassa. Mutta se ei ole tullut ollenkaan tässä mietinnössä esille,
että esimerkiksi tällä kertaa postipalveluja
harjoittava yritys, Suomen Posti, keksii aina uuden ja uuden tavan,
jolla rahastetaan lisää. Ennen oli normaali kirje.
Sen jälkeen kehitettiin ykköskirje, joka oli perillä seuraavana päivänä,
enkä ole mikään ennustaja, kun ennustan,
että kohta tulee jokin ekstrakirje, joka kannetaan aikaisemmin,
ykköskirje sitten loppuviikolla ja kakkoskirje seuraavalla
viikolla. Näin on käynyt myös pakettien
osalta, elikkä aikaisemmin postipaketti tuli pääsääntöisesti
perille seuraavana päivänä. Nyt normaali
paketti tulee sillä viikolla, jos tulee, ja liikepaketti,
jossa on lisähinta olemassa, tulee aikaisemmin perille.
Tällaisenaan olisin toivonut, että tähänkin
asiaan olisi pikkasen enemmän otettu mietinnössä kantaa.
Mutta toteaisin, että kaiken kaikkiaan tämä epäonnistunut
esitys on saanut varsin myönteisen kannanoton. Olkoon sitten
näin hyvä kuin tänään
kehuttu on.
Yleiskeskustelu päättyy.