Täysistunnon pöytäkirja 11/2001 vp

PTK 11/2001 vp

11. TIISTAINA 20. HELMIKUUTA 2001 kello 14 (14.13)

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys rikosoikeudellista vanhentumista koskevien säännösten uudistamiseksi

 

Matti Vähänäkki /sd:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on tehnyt useita kuukausia töitä semmoisen asian kimpussa kuin rikoslain kokonaisuudistus, siis yhtä osaa käsitellyt, joka osa koskee rikosoikeudellista vanhentumista, eli esityksen nimi on hallituksen esitys rikosoikeudellista vanhentumista koskevien säännösten uudistamiseksi. Rikoslakiahan on uudistettu ainakin sen 14 vuoden ajan, mitä minä olen tässä talossa ollut, aina pätkä eli luku kerrallaan. Vielä on nähtävissä ainakin muutamaksi vuodeksi samaa työtä. Varmasti uudistus on ollut aiheellinenkin, koska rikoslaki vielä silloin 14 vuotta sitten oli suurelta valtaosaltaan 1800-luvun puolenvälin jälkeisenä aikana säädettyä oikeutta. Tosin sitä oli pykälittäin jonkin verran paikkailtu vuosien saatossa, mutta tietyt perusasiat ovat vieläkin pitkälti yli sata vuotta vanhoja.

Rikosoikeudellinen vanhentuminenhan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että syytteeseenpanomahdollisuus vanhenee tietyssä ajassa. Suomen voimassa olevan ja myös tämän hallituksen esityksen mukaan jatkossakin syyteoikeus esimerkiksi henkirikoksesta, nimenomaan murhasta, ei vanhene koskaan. Sitten on aina rikoksen törkeyteen liittyen erilaisia vuosimääriä, 20, 10, 5 ja 2. Mainittakoon, että virkarikokset vanhenevat, olkoot ne sitten vähän törkeämpiä tai lievempiä, viidessä vuodessa. Johtuu kai siitä, että ne ovat yleensä helposti ja nopeasti, kun ilmi ovat tulleet, syytteeseen pantavissa, ja on velvollisuuskin yleisen lain kunnioituksen vuoksi, että ne pannaan syytteeseen lyhyessä ajassa, rikoksen törkeyteen nähden suhteellisen lyhyessä ajassa.

Hallituksen esitys pohjautuu perusajatuksiltaan aika pitkälti nykyisille säännöksille, joita on osin 1800-luvulla, osin taas silloin tällöin paikkailtu. Kovin paljon merkittäviä uudistuksia ei ole nyt tullut, sanallisia kylläkin, mutta varsinaisiin asioihin puuttuvia ei niinkään paljon. Merkittävin muutos nykyiseen verrattuna on syyteoikeuden vanhentumisen jatkaminen, koska onhan niin, että kun on kulunut tuo vanhentumisaika umpeen, syyttäjä ei voi, vaikka olisi päivällä viirannut aika, syytettä nostaa. Hallituksen esitys sisältää mahdollisuuden, että voidaan jatkaa vuodella tätä vanhentumisaikaa. Mutta siinä valiokunta on kyllä ottanut tiukemman kannan kuin hallitus eli aika tiukan rajoitetusti myöntää mahdollisuutta syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiseen. Valiokunta keskusteli jatkamisen periaatteellisista kysymyksistä hyvin pitkään useissa kokouksissa mutta ei saavuttanut yksimielisyyttä. Ed. Aittoniemi on kahdestakin asiasta, mutta tämä on niistä keskeisempi, esittänyt vastalauseen, jossa ehdotetaan säännöksen soveltamisalaa vielä rajoitetummaksi kuin valiokunta ehdottaa.

Miksi keskustelu valiokunnassa päätyi siihen, että jatkamismahdollisuus pitää säilyttää eräissä tapauksissa? Se johtuu aika pitkälti siitä muutoksesta, mitä maassammekin on tapahtunut sen vuoksi, että itäraja on avautunut ja että yhteydet läntiseen maailmaan ovat myös jatkuvasti kasvaneet. Se on tuonut esille muun muassa sen, että suomalainen rikoksentekijä vaihtaa maata, siis selkeästi pakoilee rikostaan menestyksellisestikin ja kenties saattaa luulla, että se vanhenee siinä ajassa, jonka pääsääntö määrää. Mutta jatkoaika mahdollistaa sen, että kun hän ilmestyy kotikonnuilleen tai saadaan tietoon, missä hän oleskelee, niin hänet voidaan pidentyneen jatkoajan vuoksi napata kiinni.

Valiokunta muutti siis hallituksen esitystä merkittävästi, syyteoikeuden vanhentumisajan soveltamisedellytyksiä tiukennettiin ja täsmennettiin. Jatkaminen edellyttää aina erittäin tärkeää yleistä etua. Siis aina on päällimmäisenä perusteena se, että syyteajan jatkamisesta koituu tärkeää erityistä etua. Jos yleisperuste on täyttynyt, rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä. Se on erityinen syy. Toisena perusteena on, että rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään jostain syystä ja näin ollen esitutkinta-aika on jäänyt lyhyemmäksi. Merkittävimpänä, ainakin minusta ja monista muista, tuntuu olevan se äsken mainittu, että haastettava pakoilee ja piileksii.

Mietinnössä korostetaan, että syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen on poikkeuksellinen toimenpide. Ei saa ottaa tavaksi, että esitutkinta pitkittyy tai jotain muuta tällaista tai että ei oteta esitutkintaan, ennenkuin tämä lainkohta puree eli saa pitennyksen. Siihen ei voi vedota esimerkiksi silloin, kun esitutkinta kestää kauan puuttuvien resurssien vuoksi. Esimerkiksi nykyisin usein aivan suuresta syystä valitellaan, että poliisilla ja tutkijavoimilla ei ole riittävästi voimia. Se ei riitä perusteeksi, että ei ole voitu aikaisemmin tutkimusta suorittaa.

Aika merkittävän lisäyksen valiokunta teki täydentämällä tämän luvun 2 §:ää "Syyteoikeuden vanhentumisajan alkaminen" siten, että siihen lisättiin laiminlyöntirikosten vanhentumisajan alkamismääräys. Syyteoikeus niihin alkaa vanhentua, kun laiminlyöty teko olisi viimeistään tullut tehdä. Eli se on jonkinlainen erikoisuus. Laiminlyöminenhän aiheuttaa esimerkiksi rikossyytteen, jos ei pelasta jäissä olevaa tai muutoin laiminlyö sellaisen tehtävän, mikä kansalaiselle ja ihmiselle on velvollisuudeksi asetettu.

Mielenkiintoinen on kolmas merkittävämpi muutos, että valiokunta lisäsi rikoslain vanhentumista koskevaan lukuun 17 §:n uuden vanhentumisajan päättymissäännöksen. Pykälässä säädetään siitä, milloin luvussa tarkoitetut määräajat päättyvät. Asia saattaa tuntua tekniseltä ja hyvinkin vähäpätöiseltä, mutta käytännössä on ilmennyt tarve selkeyttää rikoslain säännöksillä sitä, mihin aikaan vuorokaudesta esimerkiksi rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaika päättyy, päättyykö se vuorokauden alussa vai lopussa, joka vastaa järjestysnumeroltaan tekopäivää ja kuukautta.

Sanotaan esimerkiksi, että rikos, jonka syyteoikeuden vanhentumisaika on 10 vuotta, on tehty 20. päivä helmikuuta 1991. Syytettävä haastettaisiin tänään, jolloin on 20. päivä helmikuuta. Onko syytetty haastettu ajoissa vai onko syyteoikeus jo vanhentunut? Tähän kysymykseen antaa vastauksen tämä uusi pykälä, mikä on sorvattu. Se on sisällöltään sellainen, että vanhentumisaika päättyy sen alkamispäivää järjestysnumeroltaan vastaavaa päivää edeltävän vuorokauden päättyessä. Eli nimismies tai poliisi, joka lähtisi 20. päivänä pidättämään, olisi myöhässä: vaikka vanhentumisaika on 20. päivän aikana alkanut, se ei pääty tänään, vaan se päättyi jo eilen kello 24.

Minusta oli tärkeää, että tämän asian kohdalla edes yksi puheenvuoro käytetään.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! En malta olla jatkamatta siitä, mitä ed. Vähänäkki viimeksi sanoi, kun olen itse ollut mukana sorvaamassa tällaista pykälää, jonka hän luki. On suuri ilo ja onni, että en ole sitä enää myöskään käytännössä soveltamassa, jos tästä pitäisi saada selvä, mitä tällä tarkoitetaan. Luen tämän pykälän "Vanhentumisajan päättyminen" vielä ihan omaksi ilokseni, kun täällä paljon muita ei ole paikalla:

"Vanhentumisaika päättyy sen alkamispäivää järjestysnumeroltaan vastaavaa päivää edeltävän vuorokauden päättyessä."

Jos yhtäkkiä hoksaa yksi ja toinen, koska tosiaan vanhentumisaika päättyy, on melko nokkela. En saanut tätä muutettua valiokunnassa, koska se on niin selkeästi sanottuna meidän asiantuntijoittemme suusta. Mutta itse asiaan!

Arvoisa puhemies! On vaikea ymmärtää sitä, että hallitus esittää kumottavaksi niin sanottujen yksinteoin tehtyjen rikosten erityistä vanhentumisaikaa koskevan rikoslain 8 luvun 4 §:n. Samalla teolla tehdyistä rikoksista pitäisi edelleen voida syyttää ja tuomita niin kauan kuin jonkun niistä osalta syytetty aika on voimassa. Tämä säännös on erityisen tärkeä esimerkiksi liikennerikoksissa sekä työsuojelurikoksissa. Esimerkiksi kuolemantuottamuksen tai eri asteisia vammoja koskevan tuottamuksen ohella tulee olla mahdollista syyttää ja tuomita myös muun seurauksen aiheuttaneesta teosta, esimerkiksi työsuojelusäännösten laiminlyönneistä. Samalla on voitava suorittaa koko tapahtumaketjua koskeva tutkinta. Sillä, että rikoslain 7 luvun muutoksilla on siirrytty niin sanottuun yhtenäisrangaistukseen, ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Toistan vielä, että poliisi ei saa tutkia vanhentuneita rikoksia, joten mietinnön hyväksyminen saattaa aiheuttaa turhia kanteluja poliisia vastaan. Kun nyt on käytännössä niin sanottu yhtenäisrangaistus, eivät rangaistukset tule edes nousemaan, vaikka vastalause hyväksyttäisiinkin, mutta se turvaisi poliisille tutkintaoikeuden. Tämän vuoksi tulen lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään uutta 4 §:ää vastalauseen mukaisesti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Myllyniemi otti erinomaisen ansiokkaasti esille vastalauseessa olevat asiat. Näin maalaislautamiesjärjellä ajatellen tuntuu, että ne ovat erinomaisen tärkeitä ja tähän asiaan kuuluvia, jolloin on myönteistä nähdä, että lakivaliokunnassa on oltu kuitenkin tämän asian käsittelyn aikana hereillä ja katsottu ja tiedetty se, mitä se vaikuttaa käytännön elämään. Toivon, että ed. Myllyniemen näkemys myöskin etenee siinä vaiheessa, kun tätä yksityiskohtaisesti käsitellään.

Yleiskeskustelu päättyy.