Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on lakialoite 134/2007 vp, joka tarkoittaa lakia rintamaveteraanitunnuksien myöntämiselle asetetun määräajan jatkamisesta.

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite esittää sen kunniavelan pientä kaventamista, josta puhutaan hyvin paljon. Tätä puhetta harrastetaan erityisesti itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta mutta myös 18. toukokuuta ja 4. kesäkuuta. Puheiden kohteena ovat erityisesti rintamapalveluksessa olleet naiset ja miehet. Samaan aikaan nyt ikääntyneinä ja hoitoa ja hoivaa tarvitsevina ne sukupolvet, jotka ovat osallistuneet Suomen sotiin ja 40- ja 50-lukujen jälleenrakennukseen, usein kokevat jääneensä hyvinvointia jaettaessa vähälle. Lukuisat heistä sinnittelevät pienellä eläkkeellä.

Tämä lakialoitteen toteuttaminen kaventaa siis pieneltä osalta tätä kunniavelkaa. Se tekee siitä periaatteellisella tavalla poistamalla epäoikeudenmukaisuuden, nimittäin sen, että edelleen muutaman tuhannen suomalaisen kohdalla on tilanne, jolloinka asianomainen ei saa rintamaveteraanitunnusta, vaikka hänellä tosiasiallisesti siihen olisi sama oikeus kuin tunnusta kantavillakin. Hän ei ole vain osannut tai hän ei ole voinut hakea tunnusta määräaikaan mennessä eli 31. joulukuuta 1994. Nyt tässä lakialoitteessa esitetään uutta myöntämismääräaikaa kuluvan vuoden loppuun saakka.

Edellisen eduskunnan aikana tein vastaavan lakialoitteen ja tuolloin sen allekirjoitti yli sata kansanedustajaa. Asiaa käsiteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, joka pyysi asiaan myös ministeriön lausunnon. Ministeriön lausuntoon liitettiin Pääesikunnan ja Valtiokonttorin lausunnot, ja ne olivat asialle myönteisiä. Veteraanijärjestöjen kannanottoihin on syytä todeta, että tällä lakialoitteella ei olla tuomassa uusia ryhmiä rintamaveteraanitunnuksen piiriin. Vuonna 1926 syntyneiden ja muiden ryhmien oikeutetut vaatimukset ovat toisen lakialoitteen asia.

Tämän lakialoitteen on allekirjoittanut 103 kansanedustajaa, ja kiitän kaikkia allekirjoittaneita, joita paikalla on myös, huomaan, läsnä. Tiedämme toki oikeudettomasti ilman tunnusta olevien saavan kompensaatiota, muun muassa kuntoutuspalveluja. Tämä ei kuitenkaan poista oikeudenmukaisuuden vaatimusta ja tätä periaatteellista puolta: tunnus on luovutettava niille, jotka ovat sen ansainneet.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia siitä, että olette, kollegat myös, vielä seuranneet tätä keskustelua.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten tiedämme, sotiemme veteraaneja on elossa 80 000—85 000. Heistä 14 000 on sodissa vammautuneita. Keski-ikä heillä on siis noin 85 vuotta. Käytännössä kaikki veteraanit ja sotainvalidit ovat sellaisessa kunnossa, ettei ole mitään syytä erottaa heitä eri ryhmiin sen suhteen, mitä erityisetuja he saavat. Mielestäni kaikkien veteraanien pitää saada samat edut riippumatta siitä, onko rintamatunnus vai ei. Jollei tämä hallituksen tai virkamiesten näkökulmasta ole mahdollista, niin ainakin aloitteen mukainen käytäntö pitää saada voimaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin osallistua tähän keskusteluun tästä lakiehdotuksesta rintamaveteraanitunnuksien myöntämiselle asetetun määräajan jatkamisesta, koska olen yksi allekirjoittajista ja olen ollut näissä vastaavissa aikaisemmissa lakialoitteissa allekirjoittajana. Tämä puheeni ydin kulkeekin siinä, miten se nyt on mahdollista, että Suomessa, jota kutsutaan sivistysvaltioksi, tämänlaatuinen asia toistuvasti kerää yli sata kansanedustajan nimeä alle eikä vaan mene läpi.

Aloitan tämän puheeni siteeraamalla tänään julkitullutta Sotaveteraani-lehteä, siis 20. päivä helmikuuta. Sen pääkirjoituksessa — lainaan siitä pienen pätkän — sanotaan seuraavaa: "Maamme itsenäisyyden 90-vuotista historiaa juhlittiin monimuotoisin tavoin tämän ajan kipupisteitä sivuuttamatta. Veteraanisukupolvelle annettiin avoimesti tunnustus maamme itsenäisyyden puolustamisesta ja pelastamisesta toisen maailmansodan myllerryksessä. Nuo teot puhuttelevat kaiken ikäisiä kansalaisia vielä tänäkin päivänä monella tavalla — myös elokuvan keinoin. Jälleenrakentamisen aikana luotiin pohja maamme taloudelliselle nykyisyydelle. Rauhan vuosikymmenten aikana hyvinvointimme on kasvanut ja maamme on ottanut näkyvän paikkansa kansainvälisessä yhteisössä. Eteemme tulevista monta kertaa ennalta arvaamattomista haasteista selvitään hyvällä yhteistyöllä. Voimme katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen." Ja vähän myöhemmin lainauksena vielä: "Juhlavuosi osoitti, että maassamme ja yhteiskunnassamme on työllemme laaja tuki." Ja näin varmasti, puhemies, monessa asiassa onkin, ja on erittäin hyvä, että veteraanilehti itse pääkirjoituksessaan näin toteaa.

Tämä lakiehdotushan kertoo sitten yhden pienen asian aivan toisinpäin. Ja lähden ihan näistä määritelmistä liikkeelle. Kuka on veteraani Suomessa? Tietävätköhän meidän kaikki 200 kansanedustajaamme edes sitä, tulee välillä mieleen. Suomen sotien — lainaan tätä samaista lehteä, siis tältä päivältä: "Suomen sotien 1939—1945 sotainvalideilla sekä rintamatehtävissä olleilla miehillä ja naisilla eli rintamaveteraaneilla on laeissa ja asetuksissa säädetty oikeus saada valtion varoin eräitä erityisetuuksia. Osin niiden saantiin ovat oikeutettuja myös eräissä sotaan liittyvissä tehtävissä palvelleet henkilöt sekä vuosien 1945—1952 miinanraivaajat." Lisäksi on muutamia muita erityisryhmiä.

Paljonko näitä veteraaneja on lukumääräisesti, on sitten tietenkin loogisesti seuraava kysymys, kun ei tämä ed. Tiusasen ehdotus tahdo nyt ottaa tulta. Viime vuoden lopussa näitä veteraaneja, jotka saavat tätä rintamalisää, oli 75 682. Naisia oli siinä joukossa runsaat 26 000 ja miehiä lähes 50 000. Ylimääräistä rintamalisää, jonka kerron kohta, minkä suuruinen se oli, heistä sai noin 37 000. Satavuotiaita tai yli satavuotiaita tästä joukosta oli yhteensä 73, ja se, mikä tässä ehkä on tärkein tieto tälle salille, on, että nuorimmat veteraanit olivat jo, kuinka vanhoja? 73-vuotiaita. Eli siis selvästi eläkeiän ylittäneitä ihmisiä kaikki, ja näiden nuorimpien kohdalla yksi oli nainen ja yksi oli mies, puntit menivät tasan. Eniten miesveteraaneja on vuonna 1925 syntyneissä: 7 900, vähän päälle. (Ed. Pulliainen: 1926 on se ongelmavuosi!) Tässä ehkä ovat eräänlaiset perustiedot.

Sitten vielä näistä varsinaisista heidän etuuksistaan: Ensinnäkin rintamalisää kuten sanottu, saavat kaikki, jotka ovat rintamalla olleet ja täyttäneet nämä tehtävät. Kuinka paljon se rintamalisä on? Se on 43,63 euroa kuukaudessa. Onko se verovapaata vai ei? Se on verovapaata. Ja tämän vuoden päättyessä siis rintamalisää sai lähes 76 000 ihmistä, joista miehiä vajaa 50 000 ja naisia 26 000 ja vähän päälle. Entä ylimääräinen rintamalisä? Sitä maksetaan henkilölle, joka saa sekä rintamalisää että kansaneläkettä, mutta ei siis muuta. Ylimääräinen rintamalisä on 25—45 prosenttia hänen kansaneläkkeensä 90,22 euroa ylittävästä osasta. Suurin mahdollinen ylimääräinen rintamalisä yksinäiselle on 210 euroa ja naimisissa olevalle 182 euroa kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Olen harkitusti lukenut nämä luvut, koska nämähän eivät tosiaan päätä huimaa. Jos Suomen kunniakansalaisille tämmöisiä lukuja jaetaan, niin ei voi sanoa, että tässä on rintoja, millä rykiä, vaan tämä on jotain aivan muuta. Nyt tämä lakialoite ottaisi tähän joukkoon mukaan ilmeisesti noin 300—400 ihmistä, jotka ovat näiden muutaman viime vuoden aikana anoneet tätä, mutta se ei ole ollut mahdollista. Kyllä tämä pöytä pitäisi minusta nyt niin sanotusti putsata ja katsoa kaikki, joille nämä asiat kuuluvat, sillä siinä joukossa ei ole suurta määrää ihmisiä, kuten sanottu, ja periaatteessa siihen ainakin ed. Tiusasen aloitteessa mainituissa lausunnoissa Pääesikunta suhtautuu erittäin myönteisesti, myöskin Valtiokonttori lausunnossaan monin tavoin kertoo, että kaikki tämä on mahdollista. Mutta se ei kyllä, arvon puhemies, yhtään näitä anojia auta, koska heille ei ole kuitenkaan mitään tapahtunut, kun voimassa on laki, joka estää Valtiokonttorin lopullisen päätöksenteon tässä asiassa. Tämä on jälleen kerran tämmöinen pieni vammaisluonteinen asia, joka ei tahdo Suomi-nimisessä maassa millään järjestyä.

Jos vielä tähän loppuun sitten sanon muutaman sanan veteraanien näistä niin sanotuista "etuuksista". Minusta kuntoutus yli 80-vuotiaalle ihmiselle ei voi olla mikään etuus. Se on itse asiassa sivistyneen maan tapa hoitaa sen ikäisiä ihmisiä, antaa heille jonkinlainen valintapaletti, josta he ottavat kukin sitten sen palvelun itselleen, minkä haluavat. Kyllä aika kylmää kyytiä ovat nämä kriteerit, joita tässä kuntoutuksessa on. Jos teitä ne kiinnostavat, niin lukekaa ne viimeisestä Sotaveteraani-lehdestä, mitä kautta tämä kaikki menee.

Nämä kunniakansalaiset velvoitetaan hakemaan tätä, ja jos hyvin käy, he täyttävät tietyt kriteerit ja saavat tämän kuntoutuksen, niin avokuntoutuksessa edes se ei ole jatkuvaa. Ei yli 80-vuotiaalle ihmiselle ole kovin hyödyllistä se, jos hän pääsee muutamaksi päiväksi johonkin hoitoihin, mutta se ei ole jatkuvaa. Se voisi avokuntoutuksessa olla viikoittaista, joskus jopa päivittäistä, täysin henkilökohtaista, kunnan koneiston kautta hoidettavissa olevaa asiaa. Meillä on terveyskeskuksissa aivan hyvin mahdollista hoitaa nämä asiat. Tässä on jonkinlainen asennevamma meidän systeemissämme tässä kaikessa. Rahaakin on ihan tarpeeksi. Vaikka hallituksen ohjelmaa tähän kuntoutukseen olen aikaisemmin paljon arvostellut, se itse asiassa ei johdu edes siitä rahamäärästä vaan siitä tavasta, miten kentällä se raha on käytetty. Ja siitähän jää osa käyttämättä, jos puhutaan eri puolella Suomea olevista veteraaneista.

Arvoisa puhemies! Yhteenvedettynä siis tarkoitan sitä, että olen harkitusti kirjoittanut nimeni tämän lakialoitteen alle ja toivon, että sosiaali- ja terveysvaliokunta nostaisi tämän esille sillä lailla, että mahdollisesti ryhmänjohtajat voisivat tässä asiassa aktivoitua. Pyydän, ed. Kalli ainoana paikalla olevana ryhmänjohtajana — onko ed. Pulliainen nyt, ei ole tällä hetkellä — että ottaisitte tämän jonkinlaiseksi ryhmäyhteistyökohteeksi. Meillä on tänä iltana täällä aivan toisenlainen lakiehdotus, joka on tyypillinen ryhmänjohtajien esille ottama. Kukaanhan ei tätä vastusta. Tässä on niin moninkertaiset näytöt jo kansanedustajien allekirjoitusten suhteen. Vai pitääkö vedota sitten suoraan puhemiehistöön, että se otetaan puhemiesneuvostossa esille?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä kertoi suurin piirtein kaiken, mitä olennaista tästä asiasta on kerrottavissa. Täydennän sitä vain pieneltä, pieneltä osalta.

Kun vuonna 1987, siis lähes 21 vuotta sitten, tulin tänne ensimmäisen kerran valituksi ja tulin tähän taloon ja olin saanut sen saman työhuoneen, missä nytkin vielä edelleen harrastan tätä valtiopäivähenkilön toimeliaisuutta, niin ensimmäinen puhelinsoitto, aloite kansalaiselta, koski täsmälleen tätä samaa asiaa. Ryhdyin tätä selvittämään tässä talossa tietopalvelun avulla, mitähän tässä nyt pitäisi tehdä. Ystävällinen neuvo oli, että kannattaisi muuten semmoinen aloite tehdä sen takia, että se aika silloin aikoinaan oli niin lyhyt ja jäi jonkun verran ihmisiä tietämättömyyden vuoksi tämän rintamaveteraanitunnusjärjestelmän ulkopuolelle.

No niin, 21 vuotta on kulunut ja tässä ollaan jälleen. Joukot ovat täällä vaihtuneet aika paljon, ja yhä edelleen toistasataa nimeä löytyy aloitteen alle. Katsotaan, mitenkä nyt käy.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti. Kannatan tietysti tätä, mutta koska ed. Akaan-Penttilä nyt on paikalla ja kun äsken kerroin tuosta taustasta, niin sota-sana liittyy mielenkiintoisella tavalla tähän jamiin ja ruuhkaan. Yhtä hyvin Suomessa olisi voitu aikoinaan ... Mietittiin, tulisiko liikennesotku tästä sottaamisesta ja sotkemisesta, eli jalalla sotkettiin. Sen verran sanon, että kun kaupan hieronta ja diplomatia eivät onnistu, niin jatketaan sitä sodalla, ja sitten siitä tulee näitä vammautuneita. Sama idea oli periaatteessa tässä tra, trans, ’yli’, trade, ’kauppa’, traffic, se, joka siirtää, kaupanhieronta. Sitten se muuttuu käsitteelliseksi. Siitä tulee niin kuin henkinen suhde. Siihen tuleva jam, se sotku, mitä tästä hieronnasta seuraa, oli hyvin elimellistä. Samalla lailla sota—rakkaus on lähellä näissä vanhoissa etymologioissa. Eli tämän sotkemisen perusteella saadaan sitten joko tämmöinen oikein todellinen mössöhillosotku tai sitten vammautuneita useasti ja veteraaneja, joita pitäisi myös, vaikka eivät vammautuisikaan, mutta ainakin veteranisoituvat, tukea kaikin mahdollisin tavoin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Istuntoamme saapuu juuri seuraamaan tuonne parvelle kollegoitamme Ranskan parlamentista, jotka olivat juuri vähän aikaa sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnan vieraana. Kerroimme puheenjohtaja Rehulan kanssa, että tämä suomalainen eläkejärjestelmä on yhteisesti saatettu hyvään kuntoon ja se pitää kohtuullisesti huolta meistä kaikista. Huomasin hieman liioitelleeni. Ihan kaikilta osin tämä ei ole kunnossa, ja tässä on yksi asia, joka olisi syytä korjata. Meidän on aika hoitaa tämä asia, ennen kuin aika hoitaa tämän asian. Me olemme sen velkaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Valto Koski oli edellisen sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, ja silloin hän todella toimitti tämän samansisältöisen silloisen lakialoitteen sosiaali- ja terveysministeriöön. Sieltä tuli kieltävä vastaus. Mutta asianomainen virkamies kertoi minulle, ja tämä on suunnilleen suora lainaus, että harva lakialoite on aiheuttanut niin paljon häiriötä asianomaisessa ministeriössä, koska puhelinsoittoja tuli niin paljon tästä asiasta. Ja aivan oikein, tämä ei varmasti välittömästi suurta joukkoja rintamaveteraaneja koske, mutta tämän periaatteellinen sisältö on suuri.

Nyt toivon, että tämä todella menisi asiallisesti sillä lailla eteenpäin kuin täällä arvoisat kollegat ovat toivoneet. Ja totean, että ed. Akaan-Penttilä on tämän lakialoitteen toinen allekirjoittaja minun jälkeeni, ed. Erkki Pulliainen on kolmas, ja täällä on toki molempien ed. Virtasten nimet, samoin kuin ed. Lahtelan jne., jotka täällä ovat nyt pyytämässä vielä puheenvuoroa. Mielestäni tavalla tai toisella tämä asia olisi syytä saada kuntoon. Tämä on siis jo toinen asiaa koskeva yli 100 allekirjoituksen lakialoite.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Äsken unohdin korostaa ja tähdentää sitä näkökohtaa, että aikaisemmilla kerroilla tätä vastustettiin. Siis toisin sanoen minäkin olen ollut informaatiotilaisuudessa, jonka Rintamaveteraaniliitto oli järjestänyt ja jossa sitten oli Puolustusvoimien pääesikunnan edustajat, jotka ilmoittivat, että ei tule pakettia, ei millään konstilla. Elikkä siis tässä se työskentelyilmapiiri on nyt näitten asiakirjojen mukaan muuttunut.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa ed. Tiusanen totesi, jotta on tullut paljon häiriö-soittoja, että ministeriön virkamies on näin todennut. Se on aika hyvä merkki siitä nimittäin, että nyt varmaan tämä tulee muuttumaan. Nimittäin itse kun soitin tuossa aikanaan semmoisesta asiasta kuin tämmöisten invalidien leskien kuntoutuskysymyksestä — siinähän on määrätty vuosiraja, että jos joskus ennen vuotta 70, mitä vuotta se mahtoi ollakaan, sattuu tämä veteraani kuolemaan, niin näillä leskillä ei ole oikeutta siihen kuntoutukseen — niin tämä ministeriön virkamies totesi, että kun tästä ei ole tullut vielä yhtään valitusta ja koska tämä on ensimmäinen, niin lienee niin vähän tarvetta tämmöiseen kuntoutukseen, että sitä ei sitten kannata muuttaa.

Tässä voisi todeta, että tämä todennäköisesti nyt kyllä saa myönteisen lopputuloksen, ja toivon myös ihan vilpittömästi, että tämä menee eteenpäin, mitä tässä lakialoitteessa esitetään.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä asiassa on sama piirre kuin näissä työkyvyttömyyshaitta-asteprosenteissa, joita edellytetään rintamaveteraaneilta tiettyjen kuntoutuspalvelujen saamiseksi. Toisaalta, miksi sitten on tällä lailla yli 80-vuotiaiden osalta? Ja vielä pari vuotta sitten tuli voimaan laki, jossa edellytettiin, että voidaan 80-vuotiaan toimintakykyä tarkastella kunnan kautta, mutta ei ole tullut minkäänlaisia velvoitteita siihen mukaan. Katsotaan kyllä, onko väestöllä joku asia huonossa hoidossa, mutta ei turvata mitenkään, miten siinä voitaisiin sitten auttaa.

Meidän kulttuuriyhteiskuntamme on aika jännässä jamassa näiden asioiden suhteen. Oman ammattini kautta minä kovasti ihmettelen, että tilanne on tämmöinen, että me voimme luetella täällä täysistunnossa useita asioita, joiden taloudellinen merkitys ei ole mitenkään erityisen suuri, päinvastoin, se voidaan jopa laskea toisinkin päin, mutta eipäs mene eteenpäin. Se ei näköjään suuria ihmisryhmittymiä kiinnosta. Ei ole poliittisesti sen luokan asia.