Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa demokratia on varsin hyvällä kannalla tällä hetkellä, mutta on toimenpiteitä, joilla sitä voidaan vielä mielestäni kuitenkin edistää. Vuonna 2006 eduskunnassa säädettiin mahdollisuus siihen, että kunnanvaltuusto voi päättää pormestarin valinnasta kunnassa, ja mielestäni tämä päätös oli sinänsä oikea.

Meillähän tällä hetkellä kunnanjohtajan osalta on sillä tavalla jossain määrin ongelmallinen tilanne, että kunnanjohtaja on virkamies, mutta hänet yleensä valitaan kuitenkin poliittisin perustein. Ja myöskin korkein hallinto-oikeus on katsonut, että on sinänsä perusteltua, ja mielestäni onkin perusteltua, että ensin voidaan käyttää poliittisia perusteita, kun kunnanjohtajaa valitaan, mutta tietysti pätevyysvaatimusten täytyy kaikissa tilanteissa täyttyä. Kuitenkin, kun periaatteessa kunnanjohtaja on virkamies ja hän on kuitenkin poliittinen johtaja, tästä mielestäni seuraa tiettyjä ristiriitatilanteita, joten siitä syystä voidaan hyvinkin puolustaa sitä, että kunnassa pitäisi olla poliittinen johtaja, josta käytetään nimitystä pormestari.

Nykyisen kuntalain 24 §:ssä, joka siis vuonna 2006 hyväksyttiin, lähtökohtana on se, että pormestarin valitsee aina kunnanvaltuusto. Tuon lain valmistelun yhteydessä jo keskusteltiin siitä mahdollisuudesta, että valinnan voisivat suorittaa myöskin kuntalaiset ja se tapahtuisi kunnallisvaalien yhteydessä. Tuon hallituksen esityksen yhteydessä perusteltiin sitä, että vain valtuusto voi valita pormestarin, sillä, että suora kansanvaali loisi ristiriitoja valtuuston ja pormestarin välillä. Ja myöskin katsottiin, että siinä vaiheessa pormestarin valinta kansanvaalilla ei sopisi kovin hyvin suomalaiseen kunnallishallintoon, ja haluttiin olla tässä suhteessa varovaisia ja ottaa hitaita askeleita eteenpäin.

Täytyy sanoa, että silloin, kun kunnanvaltuusto valitsee pormestarin, voidaan kysyä, mikä on se ero kunnanjohtajaan. Tietysti muodollinen asema, luottamusmies ja virkamies, ja tietysti silloin, kun kukin kunnanvaltuusto alussa valitsee pormestarin, niin voidaan turvata se, että pormestarin poliittinen mielipide edustaa valtuuston enemmistön kantaa. Toisaalta sitten tietysti voidaan tiettynä negatiivisena seikkana pitää sitä, että kun neljän vuoden välein pormestari valitaan, niin se jossain määrin vähentää sitä pitkäjänteisyyttä, mikä kunnan kehittämisessä on.

Mielestäni kuitenkin olisi perusteltua se, että siirryttäisiin järjestelmään, jossa kuntalaiset valitsevat pormestarin suoralla vaalilla. Jos me ajattelemme meidän luottamusmiesjärjestelmäämme Suomessa tällä hetkellä, voidaan todeta, että kansalaiset valitsevat sekä kunnanvaltuutetut, kansanedustajat, europarlamentaarikot että myöskin tasavallan presidentin, kunkin näistä eli kaikki luottamushenkilöjohtajansa. Ja kun pormestari on luottamushenkilö, olisi tästä syystä johdonmukaista ja luonnollista, että kuntalaiset valitsevat suoralla vaalilla myöskin pormestarin. Voidaan sanoa, että myöskin tähän nimikkeeseen liittyy tietty ripaus kansanvaltaisuutta ja voitaisiin hyvin ajatella, että olisi hyvin johdonmukaista, että pormestari olisi nimenomaan kuntalaisten valitsema henkilö.

Mitä tulee sitten tähän suoraan kansanvaaliin, niin sanoisin, että se olisi merkittävä askel myöskin kunnallisen demokratian kehittämiseksi. Ensinnäkin puolueet joutuisivat miettimään, millä tavalla asettaa pormestariehdokas, ja uskon, että tässä mentäisiin pitemmällä tähtäimellä järjestelmään, jossa vähitellen puolueet avoimessa menettelyssä valitsevat oman pormestariehdokkaansa, kenties käyttäen jopa puolueen sisäistä jäsenäänestystä. Avoin menettely olisi myöskin sen tae, että puolueet valitsevat hyviä ehdokkaita pormestariehdokkaiksi.

Toinen keskeinen myönteinen seikka tällaisessa järjestelmässä olisi se, että jokainen pormestari joutuisi esittämään oman kunnan kehittämisohjelmansa. Sellainen ehdokas, jolla ei ole selkeätä kehittämisohjelmaa, tuskin menestyisi vaaleissa. Tämä olennaisesti kehittäisi myöskin ehdokkaita asettavien puolueitten ja ehdokkaitten ohjelmatyötä, ja se vaikuttaisi myönteisellä tavalla myöskin kunnan kehittämiseen. Uskon, että kun vaali olisi aika pitkälti henkilöitynyt henkilöihin, jotka esittelevät selkeän ohjelman, niin kuntalaisilla olisi huomattavasti helpompaa tehdä poliittinen valinta sekä henkilön ja hänen pätevyytensä perusteella että erityisesti sen poliittisen ohjelman perusteella, minkälaista politiikkaa kunnassa halutaan tulevaisuudessa harjoittaa.

Se myöskin vaikuttaisi siihen, että kun pormestari on valittu, hän on esitellyt tietyn ohjelman, niin varmasti seuranta sen ohjelman toteuttamisen osalta on huomattavasti tehokkaampaa kuin nykyisellään, kun puolueet esittävät omia ohjelmiaan, joista aina voidaan sanoa, että kompromissien johdosta tiettyjä osia puolueitten ohjelmista ei voida viedä käytännössä eteenpäin. Kaiken kaikkiaan uskon, että tällainen avoin menettely, kansalaisten valinta, johtaisi ei siihen, että valitaan joku julkkis, vaan siihen, että aidosti kuntalaiset miettivät vakavasti ehdokkaita ja valitsevat parhaan ehdokkaan sekä ohjelmallisesti että henkilöllisesti pormestariksi.

Kun on esitetty huoli siitä, että voi syntyä ristiriitoja pormestarin ja valtuuston välillä, niin huoli on tietyllä tavalla perusteltu. Kuntalaisten valitsema pormestari, kuntalaisten valitsema valtuusto, jos ne iskevät yhteen, niin tietysti kumpikin voi viitata siihen, että heillä on valtuutuksensa kansalta. Toisaalta, jos pormestari on taitava poliitikko, hän tietysti ymmärtää sen, että hänellä on oma linjansa, mutta kuitenkin rahoista ja linjapäätöksistä päättää aina valtuusto, joten hänen täytyy tulla valtuuston kanssa toimeen.

Toisaalta valtuustossa myöskin tiedetään se, että jos on hyvä pormestari, jolla on selkeä linja, hän voi mennä julkisuuteen ja valtuuston, sanoisinko, pikkupolitikointi, ja se, että pyritään vaikeuttamaan pormestarin työtä, vaikuttaa siihen, että valtuutettujen mahdollisuudet tulla uudelleen valituiksi kunnallisvaaleissa selvästi heikkenevät. Uskon, vaikka kumpikin elin on valittu kansalaisten toimesta suoraan, että helposti on synnytettävissä konkreettisia, positiivisia ratkaisuja pormestarin ja valtuuston välillä, enkä usko, että tällaisesta jännitteestä syntyisi sellainen, että se aiheuttaisi suuria vaikeuksia.

Mielenkiintoista on, mitä järjestelmään tulee, että Tampere on ensimmäisenä kuntana ottanut puolitoista vuotta sitten käyttöön pormestarimallin. Nyttemmin on tehty, pari kuukautta sitten, kysely kaupungin luottamushenkilöille ja virkamiehille ja kysytty, mikä on heidän käsityksensä, olisiko perusteltua, että pormestarin valitsevat kuntalaiset. Selkeä enemmistö kyselyyn osallistuneista oli sitä mieltä, että pormestari pitäisi valita kuntalaisten toimesta. Tämän johdosta tänään Tampereen kaupunginvaltuuston on tarkoitus tehdä myöskin esitys valtiovarainministeriölle, että se ryhtyisi toimenpiteisiin valmistellakseen mahdollisuutta pormestarin valintaan kansalaisten valinnalla ja että tätä vastaavat muutokset tehtäisiin myöskin sitten kunnallislakiin.

Esityksessä lähdetään siitä, että annettaisiin kunnalle suuri joustavuus siinä suhteessa, millä tavalla valinta suoritetaan, ja että valtuusto hyväksyisi erityisen vaalisäännön, jossa sitten tarkemmista menettelytavoista sovittaisiin. Mielestäni tämä on perusteltua tässä vaiheessa, kun kokeillaan pormestarijärjestelmää. Sen jälkeen, kun nähdään, millä tavalla järjestelmä toimii, mielestäni voitaisiin ottaa seuraava askel. Ja pitkällä tähtäimellä näen selvänä lopputulemana sen, että jos pormestari valitaan ja valtuusto ottaa pormestarijärjestelmän käyttöön, silloin automaattisesti siirrytään myöskin siihen, että pormestari on valittava kansanvaalilla kuntalaisten toimesta.

Luonnollista on se, että kun tällainen kansanvaali järjestetään, se pitäisi suorittaa kunnallisvaalien yhteydessä, koska siinä yhteydessä keskustellaan poliittisesta ohjelmasta kunnassa. Jos kukaan ei saa ehdotonta enemmistöä, niin mielestäni luonnollinen järjestelmä olisi se, että suoritettaisiin toinen kierros esimerkiksi kahden viikon kuluttua, jossa yhteydessä sitten kuntalaiset vaaliuurnilla uudestaan ottaisivat kantaa kahteen eniten suosittuun ehdokkaaseen ja heidän välillään tekisivät sitten ratkaisun, kuka näistä kahdesta ehdokkaasta valitaan.

Olen hahmotellut myöskin sellaista vaihtoehtoa, että jos koetaan liian raskaana ja liian vaikeana järjestää kahta vaalikierrosta, alkuvaiheessa kunnissa voitaisiin mennä järjestelmään, jossa valtuusto voisi sitten valita, jos kukaan ei saa ehdotonta enemmistöä, henkilön. En pidä tätä kovin hyvänä. Ja silloinkin, jos näin tehdään, pitäisi olla mahdollisuus siihen, että näissä tilanteissa katsottaisiin, että esimerkiksi sillä perusteella, mikä on suurin puolue, valittaisiin pormestari tai sitten se henkilö, joka on ollut kaikkein suosituin tällä vaalikierroksella, tulisi valituksi pormestariksi, mutta valinnan suorittaisi muodollisesti kunnanvaltuusto.

Arvoisa puhemies! Toivon, että hallintovaliokunta nopeasti käsittelee tämän aloitteen ja että voitaisiin siirtyä järjestelmään, jossa pormestari voidaan valita suoralla kansanvaalilla.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät läsnä olevat kollegat! Olen täysin samaa mieltä ed. Sasin kanssa, ja hänen osittain aika syvällinenkin pohdiskelunsa kunnallisen demokratian tulevaisuudesta osoitti sen, että jos meillä täällä on lainsäätäjinä monta aluetta, jotka aika ajoin vaativat päivitystä, niin varsinkin tänä aikana, kun kunta- ja palvelurakenneuudistus on vireillä ja kunnat hakevat uusia asetelmia tulevaisuuden askelmerkkien lähtökuoppiin, myöskin tämä nyt käsittelyssä oleva aihe olisi laajemmankin pohdinnan paikka. Sikäli sääli, että tässä keskustelussa nyt ylipäätänsä kunnallisen demokratian tulevaisuudesta on näin vähän väkeä paikalla.

Tästä pormestarimallista keskusteltaessahan on eri foorumeilla ollut hyvin erilaisia malleja, mitkä osittain ovat myöskin harhaanjohtaneet tätä keskustelua. Kaikista vaihtoehdoista kuitenkin on käytetty yhtä ja samaa nimikettä eli pormestarimalli. Niiden sisällöt ovat olleet hyvin erilaisia pormestarin aseman ja osittain myöskin tehtävien ja valintatavankin osalta, niin kuin kävi myöskin ed. Sasin puheenvuorosta ilmi. Pormestarin on esitetty muun muassa osittain korvaavan kunnanjohtajan ja hoitavan kunnanjohtajan tehtävien lisäksi joko kunnanhallituksen tai -valtuuston puheenjohtajan tehtävät, joissain malleissa myöskin on molempien johtavien luottamushenkilöiden tehtävät. Toisaalta sitten on esitetty tällaista niin sanottua virkamiespormestarimallia, missä kunnanhallituksen puheenjohtajan ja kunnanjohtajan toimet on nimitetty yhteiselle pormestarille, ja tämähän on ilmeisesti myöskin tämä Tampereen-malli, jota mielenkiinnolla seuraamme.

Toinen vaihtoehto on sitten tämä kunnanjohtajan ja kunnanvaltuuston puheenjohtajan tehtävien yhdistäminen, jota käsittääkseni muun muassa Keski-Euroopassa on jonkin verran ollut. Tämän mallin ensisijaisena tarkoituksenahan on valtuustojen puheenjohtajien roolin vahvistaminen ja tätä kautta paljon peräänkuulutetun poliittisen johtajuuden selkiyttäminen.

Arvoisa puhemies! Ylipäätänsä tämä kunnallinen päätöksenteko on viimeisten vuosien, tai oikeastaan vuosikymmenten, aikana olennaisesti muuttanut luonnettaan monellakin eri tavalla. Täällä salissakin varmaan paikalla olijoista on paljon sellaisia, jotka ovat pidemmän aikaa olleet mukana myöskin kunnallisessa päätöksenteossa. Itselläni on takana parikymmentä vuotta luottamushenkilönä lautakunnissa ja lautakuntien puheenjohtajana ja viimeksi sitten valtuuston puheenjohtajan roolissa. Kyllä moni asia on toisin verrattuna 80-luvun lopun kunnalliseen jakopolitiikkaan tai 90-luvun alun leikkaushenkipolitiikkaan. Yksi asia kuitenkaan ei ole muuttunut oikeastaan mihinkään, ja se on keskustelu tästä demokratian toteutumisesta, poliittisesta johtamisesta ja siitä seuraavasta poliittisesta vastuusta. Tätä keskustelua on turha laajentaa kunnallisen päätöksenteon poliittiseen johtamiseen, mutta siltä osin se on tärkeää, että ainakin meillä moni valtuutettu valittaa sitä, että heillä ei ole valtaa ja tätä kautta demokratia ei pääse heidän mielestään tänä päivänä riittävästi toteutumaan. Oma näkemykseni on se, ja olen sitä kotikaupungissanikin yrittänyt takoa myöskin luottamushenkilöiden päähän, että valtuutetulla on valtaa kunnallislain puitteissa juuri niin paljon kuin on intoa, aikaa paneutua asioihin ja ennen kaikkea kantaa myöskin sitten vastuuta. Vastuun ottaminen on mielestäni myöskin poliittista johtajuutta, ja se tuo sitä valtaa ja toteuttaa myöskin sitä kautta kunnallista demokratiaa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus, kuntarakennekeskustelut ovat myöskin viime kuukausina tuoneet vahvasti esille lähidemokratian säilymisen edellytykset. Keskuskaupunkien ympärillä, kauluskuntien päättäjissä varsinkin, ehkä myös asukkaissa, on kannettu huolta, keskittyykö valta entisestään ja hukkuuko demokratian ääni sitten näiden kuntien väliseen metsikköön. En usko tähän huoleen. Jos esimerkiksi Lahden seutua ajatellaan, niin vaikka koko meidän maakuntamme, Päijät-Häme, liittyisi yhteen, olisimme maantieteellisesti edelleenkin pienempi kuin Kuusamo ja asukasmäärältämmekin ainoastaan Tampereen kokoinen, ja tuskinpa näissäkään kunnissa niin suunnatonta demokratiavajetta on. Tampere varsinkin, niin kuin kuulimme, on kyseisessä asiassa ollut tiennäyttäjä, ja mielenkiinnolla seuraamme ja kuuntelemme kokemuksia samoin kuin Turun suunnalta. Valitettavasti siellä projekti vähän on hidastunut ja tyssääntynyt, mutta tämä Tampereen-malli on sellainen, mitä ehdottomasti kannattaa seurata myöskin tulevaisuudessa.

Meillä Lahdessa johtavat poliitikot tekevät käytännössä työtä tänä päivänä päätoimisesti mutta saavat korvausta kuitenkin kokousperusteisesti. Miksi näin on, että työmäärä on lisääntynyt poliittisesti painavimmilla paikoilla samaan aikaan, kun johtosääntöä ainakin meillä on rukattu niin, että päätösvalta on delegoitu substanssilautakunnille ja substanssihallintokunnille? Valtuustojen ja hallitusten pykälämääräthän ovat vuositasolla dramaattisesti laskeneet. Siitä huolimatta tuntuu, että poliittisen päätöksenteon vaativuus on lisääntynyt. Ehkä se johtuu osittain siitä, että aikanaan, kun jaettiin vain hyvää, se ei vaatinut niin paljon aikaa kuin tänä päivänä, kun joudutaan ehkä päätöksenteon reunaehdoista keskustelemaan entistä enemmän.

Naapurikunnassani asustava arvostettu professori Aimo Ryynänen on myöskin pohtinut paljon tätä pormestarimallia. Järjestelmä olisi hänen mielestään suoran demokratian kannalta ihanteellinen, mutta toisaalta se heikentäisi kunnanvaltuuston asemaa, mitä myöskin ed. Sasi täällä pohti, kävisikö näin vai eikö kävisi. Jos se heikentää sitä, niin olisiko se siinä tapauksessa tämmöisen edustuksellisen demokratian periaatteen vastainen? Suorien kansanvaalien hyvänä puolena on tietenkin kuntalaisten mahdollisuus vaihtaa johtajaa tarvittaessa vaaleissa, mikäli pormestarin toimintaan ei oltaisi tyytyväisiä. Ehkä mallin huonoina puolina olisivat juuri pormestarin tehtävän määräaikaisuus, sen mukanaan tuoma epäjatkuvuus sekä mahdollisesti pormestarin tarve kilpailla kuntalaisten suosiosta, mikä saattaisi aiheuttaa sitten äärimmäisissä tapauksissa jopa poliittista tai taloudellista vastuuttomuutta. Toisaalta, jos valtuusto edelleenkin tässä järjestelmässä säilyy vahvana ja pitää sitä asemaa, mikä sille kuntalaissa kuuluu, en usko, että tässä tulisi sellaista ristiriitaa.

Arvoisa puhemies! Olen ehdottomasti sillä kannalla, mitä jo ed. Sasi täällä totesi, että toivon mukaan tämä asia menee eteenpäin ja me voimme jatkaa täällä tämän lakialoitteen tiimoilta keskustelua vielä syvemminkin.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi on tehnyt hyvän esityksen, joka kehittäisi pormestarimallia edelleen seuraavalle demokratiatasolle. Mikäli oikein ymmärrän, uudenlainen valintaprosessi johtaisi siihen, että tulevan pormestarin olisi jo ennalta hyvissä ajoin ennen valintaansa esitettävä tavoitteitaan ja osoitettava pätevyyttään. Näin prosessi myös väistämättä pakottaisi kandidaatit valmistautumaan tehtäväänsä perusteellisesti, mikä ei liene tehtävän hoidon kannalta lainkaan huono asia. Lisäksi, kuten ed. Sasi havainnollisti, suoraan valitulla pormestarilla olisi vastinparinaan valtuusto, mistä syntyvä jännite mahdollisesti toisi lisää kiinnostusta kunnallista päätöksentekoa kohtaan.

Asiaan perehtyessäni jäin kuitenkin miettimään paria seikkaa, jotka on syytä huomioida valiokuntakäsittelyssä.

Ensimmäinen asia liittyy pormestarikandidaattien vaalikelpoisuuteen. Mitä lakia tässä sovellettaisiin, ja minkälaisia ehtoja ehdokkaiden tulisi täyttää? Kuntavaaleissahan vaalikelpoisiksi rajataan vain kuntalaiset, ja lisäksi pois rajautuu koko joukko kuntien, kuntayhtymien sekä kuntiin kytkeytyvien yhteisöjen johtavissa tehtävissä toimivia. Tällöin kyseeseen ei tulisi kunnan ulkopuolinen asiantuntija tai kunnallisissa johtotehtävissä ansioitunut henkilö.

Toinen asia, joka jäi mietityttämään, on kansan valitseman pormestarin erottaminen suhteessa valtuuston valitseman pormestarin erottamiseen tai kunnanjohtajan erottamiseen. Kunnanjohtajan irtisanominenhan edellyttää, että sitä kannattaa kaksi kolmasosaa kaikista valtuutetuista. Lisäksi on esitettävä luottamuspulalle perusteet, joiden perusteella irtisanominen on oikeutettua. Valtuuston valitseman pormestarin erottaminen ei kuitenkaan edellyttäisi määräenemmistöä eikä erottamiseen tarvita muita perusteita kuin epäluottamus. Luottamushenkilöllä ei luonnollisesti ole myöskään irtisanomisaikaa. Siis kysymys, joka tästä herää, on, tulisiko suoralla kansanvaalilla valitulla pormestarilla kuitenkin olla suurempi koskemattomuus kuin valtuuston valitsemalla pormestarilla eli pitäisikö irtisanomisperusteiden olla lähempänä kunnanjohtajan irtisanomisperusteita.

Mutta, arvoisa puhemies, summa summarum: ed. Sasi on hyvällä asialla demokratian puolesta, ja näitä muutamia kysymyksiä tarkastellaan varmasti syvällisemmin valiokuntavaiheessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muistan elävästi sen keskustelun, joka käytiin tästä samaisesta asiasta, vuoden 2006:nko valtiopäivillä se nyt oli, ja siitä, onko suomalainen yhteiskunta ja kunnallinen itsehallintoalue henkisesti ja fyysisesti valmis tähän askeleeseen. Silloin taisin ulvahtaa omana kannanottonani, että kyllä se saattaa pikkuhiljaa kypsyä tähän vaiheeseen. No, nyt sitten ed. Sasi on tehnyt lakialoitteen, joka tähtää tämän askeleen ottamiseen. Jos tätä olisi tarjottu minulle allekirjoitettavaksi, niin olisin sen allekirjoittanut. Sen sijaan ed. Viljasen nimeä en täällä nähnyt, vaikka hän näin innokkaasti olikin tätä puoltamassa niin ikään.

Minä olen sitä mieltä, että hedelmöittäisi ehdottomasti kunnallisvaaliasioita, jos tämän laatuinen vaihtoehto olisi tarjolla. Pitää muistaa yksi kurja juttu, ja se on se, että ajatelkaa, että Oulun kaltaisessa hyvinkin kovan profiilin kaupungissa kunnallisvaaleissa äänestysprosentti on 45 tai 49 tai siinä luokassa. Mutta jos siihen saataisiin mukaan pormestarinvaali kansanvaalina, se saattaisi innoittaa todellakin miettimään näitä asioita vähän perusteellisemmin.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minä kannatan tätä ed. Sasin lakialoitetta tästä pormestarimallin vaalista. Olen yksi sen allekirjoittajista, ja sen takia muutamia yleisiä huomioita, koska ed. Sasi jo hyvin perusteellisesti esitteli koko tämän asian ja myös ed. Viljanen sitten toi siihen kokemuksensa kautta erittäin hyviä näkökulmia ja myöskin ed. Mäkelä näitä juridisia seikkoja pohti. Mutta esitän muutamia lisäseikkoja.

Nimittäin minusta tämä on hyvä ehdotus monestakin eri syystä. Ensinnäkin tämähän on kuitenkin vain kokeilu ja tietyn asian eteenpäinvieminen, ja nyt ed. Sasin toimesta se perustuu Tampereelta tuotuihin kokemuksiin. Se tekee lisäportaan siihen käytäntöön, joka meillä on Suomessa jo menossa yhdessä isossa kaupungissa. Ei voi olla mitään perusteita sille, että sitä ei kokeiltaisi lisää. Itse asiassa ed. Pulliainen sanoi aivan oikein tämän, mihin kaikkeen se voi heijastua. Ihan turha on miettiä sitä, mitä kaikkia vaaroja siihen mahdollisesti kuuluu. Kyllä kunnallinen demokratia ja koko se koneisto, mikä siellä pyörii kunnan päättäjien harteilla, kestää tämän, jos sen vaan annetaan vähänkin kasvaa ja kehittyä ja siedetään, että siitä tulee jonkinlainen.

Varmasti on nimittäin aika paljon paikalleenjämähtäneisyyttä, ja välillä itse, kun niissä puuhissakin olen yli 20 vuotta ollut mukana, olen miettinyt, kuinka paljon siellä itse asiassa on demokratiaa enää jäljellä ja kuinka paljon siellä on jotain muuta semmoista, joka vaan näyttää demokratialta. Kyllä kumileimasimesta puhutaan hirvittävän monissa paikoissa. Miten on moraalin kanssa loppujen lopuksi näissä asioissa? Kyllä vastuuta on aika vaikea jälkikäteen löytää oikeastaan mistään, niin että se henkilöityisi johonkin, esimerkiksi virkamieheen, jonkin päätöksen osalta, ellei hän nyt laittomuuksia ole tehnyt, mutta muussa mielessä se vastuu ei tahdo näkyä. Valtuuston puheenjohtajalla on aika vähän semmoisia asioita, niin myöskin kaupunginhallituksen puheenjohtajalla. Kyllä tässä näitä etuja minusta on jo ihan oman pienen kokemukseni kautta niin paljon, että haluan tukea tätä senkin takia. Tämä on määräaikainen hanke kuitenkin. Se on neljän vuoden vaalikausien kautta tapahtuva asia, ja siihen voidaan sillä lailla puuttua.

Itse asiassa Suomessa näyttää olevan sillä lailla, että vastakkaisuus tulee virkamiesten asetelmasta, jotka ovat virkavaltaisia, ja toisaalta luottamusmiesten luomista jännitteistä, jolloin tietysti on kysymys yhteistyöstä ja tiedonsiirrosta ja halusta päätöksentekoon. Sitä kautta on myöskin valtapyyteitä varmasti aika paljon, ja on toki poliittisia erojakin sitten taustalla, ja kaikki nämä pyörivät tiettyjen henkilöiden ympärillä pienissä kunnissa aivan eri lailla kuin joissain isoissa kunnissa.

Minä olen aika avoimesti yrittänyt kannattaa strategista mallia esimerkiksi meillä kotikaupungissani Espoossa ja olen havainnut, että ei siellä mitenkään erityisen suurta innostusta tähän ole niiden henkilöiden toimesta, jotka nyt ovat joillain tietyillä paikoilla, joissa ehkä valtaa voi käyttää. Eihän se ole demokratiaa, että sen takia siellä vastustetaan eteenpäin menemistä, että nyt on valta minulla. Kyllä siinä pitäisi olla vähän korkeammanlaatuista tämä ajattelu.

Valtuuston asema myöskin nykyaikana on semmoinen, jota hyvin paljon olen sattuneesta syystä joutunut pohtimaan, ja herkästi tulee mieleen kyllä, että vaikka valtuusto on lopullinen päätöksentekoelin ja vaikkapa talousarvion päättää, se on ihan lakisääteinen velvoite, ja veroprosentit ja kaikki tämän laatuiset asiat, niin vähän sivussa valtuutetut ovat. Joku sanoikin täällä, että tuntuu siltä, ettei valtuutetuilla olisi mitään valtaa, mutta se on, niin kuin ed. Viljanen sanoi, aika pitkälle kiinni kyllä valtuutetusta itsestään. Mutta järjestys on niin, että valtuusto on ylin, kaupunginhallitus on sille alisteinen ja sivussa on sitten virkamiehistö. Kyllä hyvin usein tulee tilanne, jossa tuntuu siltä, että asiat hoidetaan niin voimakkaan operatiivisesti nykyisen kunnallislain puitteissa, että ei valtuustossa aina tiedetä, miten loppujen lopuksi sitten jotkut asiat ovat toteutuneet, ja kansalaisten kauttahan se palaute usein tulee, mihin asioihin joudumme enemmän puuttumaan.

Siinä mielessä tämä pormestarimalli varmasti luo uuden mahdollisuuden, koska vaaleissa se tunnelma sähköistyy, se on ihan selvä, ja alkuvaiheessa ne varmasti ovat kunkin kunnan kokeneimpia poliitikkoja, jotka sitten tulevat asettumaan kilpailutilanteeseen tämän pormestarinvaalin suhteen. Monelle heistä varmaan riittää yksi neljän vuoden kausi, ja jos ei riitä, niin silloin pitää sitten yrittää tehdä työnsä niin hyvin, että pääsee jatkoon, tai sitten taas kansalaiset tätä kautta ehkä velvoitteellisesti otetaan mukaan vähän paremmin miettimään oman kuntansa, kylänsä, kaupunkinsa tai vaikkapa läänin kokoisen alueen asioita.

En näe tässä mitään semmoista voimakkaasti negatiivista asiaa, varsinkin kun tätä kaikkinensa on tarkoitus kehittää eteenpäin. Silloinhan operatiivisissa asioissa usein löydetään jo juoksevampia muotoja ja semmoista taloudellista toimintatapaa, joka on kaikille parempi, ja sitä kautta täytyisi olla mahdollisuus ehkä paremmin tuoda koko strateginen ja visionäärinen ajattelu valtuuston kautta mukaan niin, että se olisi oikealla paikallaan päättämässä asioista oikealla lailla.

Tässä muutamia seikkoja, miksi puollan tätä lakialoitetta.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Esitys on hyvä ja erinomainen, ja itsekin olisin sen allekirjoittanut, jos tällainen esitys jossakin vaiheessa olisi eteen tullut.

Itse asiassa siinä vaiheessa, kun Kainuun maakuntakokeilua ja hallintokokeilua valmisteltiin, siinä yhteydessähän keskusteltiin myös hyvin vahvasti siitä, että maakuntajohtaja olisi valittu suoralla kansanvaalilla. Maakunnassa itsessään oli tähän hyvinkin suurta innostusta ja kannatusta, mutta tässä päässä, ennen kaikkea sitten perustuslakivaliokunnassa, jos oikein muistan, ei aivan sen kaltaista innostusta ollut.

Tämä vaihtoehto, totta kai, lisää mielenkiintoa kansalaisten keskuudessa merkittävällä tavalla. Esityksen osalta on tietysti kannatettava toki myös tuo kohta, että valtuustolle annetaan laajasti sitten toimivaltaa ainakin alussa vaalitavassa, ehdokasasettelussa jne. Mutta kieltämättä pitää paikkansa, mitä myös esittäjät itse pohtivat, että tuo jännite valtuuston ja pormestarin välillä on kyllä erittäin hyvin mahdollinen varsinkin siinä tilanteessa, jos pormestarilla on erilainen kehittämisohjelma kuin valtuustolla ja kunnanhallituksella tai kaupunginhallituksella. Siinä voi edessä olla hyvinkin vaikea pattitilanne kunnan tai kaupungin kehittämisessä.

Ihan lopuksi katsoin tätä esitettyä lakitekstiä ja jäin kyllä pohtimaan, onkohan sanajärjestys aivan oikea, kun todetaan, että toimintaa johtaa kunnanhallituksen alaisena kunnanjohtaja tai pormestari. Onko tarkoitettu, että pormestari todella on kunnanhallituksen alaisena, jos esitys on se, että valitaan suoralla kansanvaalilla pormestari?