Timo Kalli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on eduskuntaryhmien puheenjohtajien yhteisaloite, jossa ehdotamme säädettäväksi lain turvatoimista eduskunnassa sekä lain turvallisuusselvityksiä koskevan lain 4 ja 19 §:n muuttamisesta.

Eduskunnan turvatoimia koskevan lain tavoitteena on suojata eduskunnan toimintaa ja järjestystä. Laki koskee näin ollen meitä kaikkia eduskunnan tiloissa työskenteleviä. Tämä aloite on valmisteltu eduskunnan kansliassa sitä varten perustetun työryhmän toimesta, ja eduskuntaryhmät ovat antaneet ehdotuksesta lausuntonsa.

Lausunnoissa lain säätämistä pidetään tarpeellisena ottaen huomioon perustuslain vaatimukset siitä, että julkisen vallan käytön tulee aina perustua lakiin. Lausunnoissa tuodaan esille toisaalta nykyinen hyvin toimiva turvallisuuskäytäntö, jonka toivotaan jatkuvan. Lain valmisteluun ja sen jatkovalmisteluun ei ole liittynyt mitään erimielisyyksiä.

Lakialoitteesta haluaisin lausua seuraavan:

Eduskunnan asema ylimpänä valtioelimenä sekä sen toiminnan erityisluonne puoltavat erillisen lain säätämistä eduskunnan turvatoimista. Suojan tarvetta voidaan perustella myös eduskuntarakennuksen symboliarvolla. Eduskuntatyön avoimuus merkitsee julkisyhteisyyden ohella sitä, että eduskunnassa vierailee viikoittain kymmeniä vierasryhmiä sekä lukuisia muita eduskunnan ulkopuolisia henkilöitä. On selvää, että täysistuntotyön ja valiokuntatyön turvaaminen edellyttää varautumista ja riittäviä toimintavaltuuksia ilman mitään konkreettista uhkaa.

Lain valmisteluun johti se tilanne, että eduskunnan turvatoimista ei ole säännöksiä lain tasolla. Ei ole myöskään yleistä lainsäädäntöä, jonka nojalla turvatoimet olisivat mahdollisia. Meillä eduskunnassa on toisaalta varsin harvoin ollut tarvetta toimenpiteisiin toiminnan ja järjestyksen suojaamiseksi eikä voimakeinojen käyttöön yleensä ole ollut syytä. Näissä harvoissa tilanteissa, joissa on jouduttu pidättelemään vaarallisena pidettävää henkilöä poliisin saapumiseen asti, kiinniottaminen on perustunut poikkeuslain mukaiseen jokamiehen kiinniotto-oikeuteen.

Käytännössä esimerkiksi turvatarkastukset ovat jo pitkään olleet eduskunnassa arkipäivää. Turvallisuuden ylläpito eduskunnassa edellyttää lainsäädäntöä ennen muuta perustuslain 2 §:ssä säädetyn oikeusvaltioperiaatteen vuoksi. Sen mukaan julkisen vallan käytön tulee aina perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa tulee noudattaa tarkoin lakia. Tämä merkitsee, että laissa on säädettävä turvatarkastuksista sekä henkilöllisyyden selvittämisen vaatimuksesta. Eduskunnassa tarpeelliset toimivaltuudet liittyvät lähinnä perustuslain 7 §:ään, jonka mukaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Vaatimus henkilökohtaisesta koskemattomuudesta liittyy läheisesti lisäksi perustuslain 10 §:ään, jossa suojataan yksityiselämää.

Arvoisa puhemies! Lailla luodaan valtuudet tarpeellisille turvatoimille eduskunnassa, mutta laki ei velvoita turvatoimien järjestämiseen. Turvallisuusvalvonnan suunnittelu ja käytännön järjestäminen olisivat edelleen eduskunnan johdon ja eduskunnan turvallisuusyksikön vastuulla. Turvatoimien tarve arvioidaan osana eduskunnan turvallisuusjärjestelmää. Kansliatoimikunnalla olisi toimivalta antaa tarkempia määräyksiä turvatoimien käytännön järjestämisestä ja niiden teknisistä yksityiskohdista. Lakiin ehdotetaan otettaviksi säännökset turvatoimista, joita voidaan pitää välttämättöminä eduskunnan järjestyksen ja toiminnan suojaamiseksi. Turvatoimilla suojataan niin henkilöitä erilaisilta vaaratekijöiltä kuin omaisuutta vahingoittamiselta järjestyksen ylläpitämiseksi ja eduskuntatyön rauhan turvaamiseksi.

Tarpeelliset toimivaltuudet liittyvät henkilöllisyyden selvittämiseen, turvatarkastukseen, henkilöntarkastukseen, esineiden haltuunottoon, henkilön pääsyn estämiseen ja henkilön poistamiseen sekä henkilön kiinni ottamiseen. Turvallisuustoimiin voisi kuulua lisäksi posti- ja muiden lähetysten tarkastaminen sekä ajoneuvojen tarkastaminen. Lain mukaisia toimivaltuuksia saisi käyttää vain soveltuvan turvallisuusalan koulutuksen suorittanut eduskunnan virkamies, jonka eduskunnan pääsihteeri on määrännyt turvatarkastajaksi.

Lakiehdotuksen 2 §:n mukaan turvatoimilla ei saa rajoittaa yleisön oikeutta täysistuntojen seuraamiseen eikä muutoinkaan eduskunnan toiminnan avoimuutta enempää kuin lain tarkoitus välttämättä vaatii. Rajoitussäännöksellä korostetaan eduskuntatyön ja eduskunnan toiminnan avoimuutta ja yleisöjulkisuutta. Rajoitussäännöksessä todetaan lisäksi, että henkilön oikeuksiin saa puuttua lakia sovellettaessa vain siinä määrin kuin eduskunnan toiminnan ja järjestyksen suojaamiseksi on välttämätöntä. Tällä pyritään siihen, että lain mukaisia toimivaltuuksia käytettäessä yksilön oikeudet otetaan huomioon riittävästi. Käytännössä tulee pyrkiä esimerkiksi siihen, että lain nojalla suoritettavasta tarkastuksesta ja henkilöntarkastuksesta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa.

Tätä lakia ei sovellettaisi meihin kansanedustajiin ja eduskunnan ja eduskuntaryhmien henkilöstöön, ja lain mukaisia toimivaltuuksia voitaisiin näihin kohdistaa vain silloin, kun eduskunnan pääsihteeri erityisestä syystä eduskunnan turvallisuusjohtajan esityksestä erikseen niin päättää. Pidän näitä lähtökohtia tarkoituksenmukaisina.

Lisäksi aloitteessa ehdotetaan muutettavaksi turvallisuusselvityksistä annettua lakia siten, että eduskunnan kanslialle säädetään oikeus saada suppea turvallisuusselvitys eduskunnan palvelukseen tulevista henkilöistä. Käytännössä tämä merkitsee lähinnä rikostaustan selvittämistä silloin, kun siihen ilmenee erityinen tarve. Ehdotettu lainsäädäntö on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä ryhmänjohtajien lakialoite saa arvoisensa käsittelyn ja että tämä laki tulisi voimaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ryhmänjohtaja, ed. Kallin esittelypuheenvuorosta saa hyvin selvän kuvan siitä, mikä tyhjä ekologinen lokero tämä ryhmyrien tekemä laki-aloite on tarkoitettu täyttämään. Ja lienee sillä tavalla, että jos vastaavaa lainsäädäntöä ei ole olemassa sanotaanko kodifioituna lainsäädäntönä, lakina, niin siitä seuraa sitten se riittävä peruste sille, että tämmöinen laki säädetään. Tietysti voisi olla niinkin, että ryhmänjohtajilla ja tällä valmisteluryhmällä, jota herra pääsihteeri on johtanut, on tiedossaan enemmän kuin tavallisella kansanedustajalla on tarpeellista ollakaan tiedossa. Liika tieto yleensä vaan rasittaa mieltä eikä helpota elämää yhtään, lainkaan.

Kiinnitän, arvoisa puhemies, huomiota muutamaan näkökohtaan, Millä tavalla tarkastelen tämän laatuista lakialoitetta? Ensinnäkin kysymys on instituution asemasta ja arvokkuuden säilyttämisestä kaikissa olosuhteissa. Tekstissä siitä käytetään ilmaisua symboliarvo, ja sitä käytti myöskin ryhmänjohtaja, ed. Kalli äskeisessä esittelypuheenvuorossaan. Se on hyvin tärkeä näkökohta. Onhan kysymys tasavallan keskeisestä instituutiosta.

Tätä asiaa voidaan tarkastella myöskin kahdelta muulta kannalta. Erikoisen mielenkiintoinen, nyt kun tämä kaikki ollaan lakiin sisällyttämässä, on käsite turvatoimialue. Minä olen nyt pihilisti ja nihilisti, vai mikähän sopiva termi tähän oikein olisi, pilkunviilaaja, mutta sanon sen kuitenkin, mitä ajattelen. Kun turvatoimialuetta kuvataan, niin siinä kiinnitetään huomiota tähän kompleksiin, jossa nyt juuri olemme, ja sitten kiinnitetään huomiota siihen, että Antinkatu 1:ssä kokoontuu yksi eduskunnan valiokunnista ja vielä sellainen valiokunta, joka on perustuslaissa määrätty valiokunta, pysyvä valiokunta. Siis toisin sanoen edustajat ja henkilökunta liikkuessaan turvatoimialueen yhdestä osa-alueesta toiseen joutuvat poistumaan turvatoimialueelta ilman, että sitä asiaa millään tavalla pohdiskellaan. Kun tätä asiaa pohdiskellaan nyt sitten tästä valmistuvassa mietinnössä, niin minun mielestäni tähän pitäisi kiinnittää huomiota. Tarkastusvaliokunta, sen nykyinen koostumus, on ehdottomasti sitä mieltä, että tämä järjestely sinänsä ei ole hyväksyttävä ja että täytyy löytyä tästä rakennuskompleksin kiinteästä turvatoimialueesta tarkastusvaliokunnalle työhuone, valiokunnan työhuone, tila. Mutta nyt on tilanne niin kuin tässä kuvasin ja niin kuin tästä lakialoitteesta käy ilmi.

Sitten yksi asia tähän liittyy elikkä tämä talossa käyvien kokonaisuus, olipa heidän asiansa tässä talossa ja tässä instituutiossa mikä tahansa. Olisi ollut tietysti aika mainio asia, jos tätä puolta asiasta olisi kuvattu. Olisi pohdiskeltu sitä, minkälainen tämä puoli asiasta on. Nimittäin tästä lakialoitteesta käy selville, että niillä henkilöillä, jotka tästä, sanoisinko nyt, instituution sisäisestä turvallisuudesta vastaavat, on jopa suuremmat toimivaltuudet kuin poliisilla, esimerkiksi auton tarkastamiset ja voimankäyttövälineet ja kaikki muut sellaiset ja se tapa, millä tavalla se on ilmaistu. Siis se tarkoittaa silloin sitä harvinaisen selvästi, kun vielä otetaan tämä suppea turvallisuusselvitys -käsite käyttöön, joka mielestäni on ihan paikallaan, että tämä paikka ei ole rambojen työmaa, se hyvin selvästi ottaa kantaa siihen. Ja ylipäätäänkin kannattaisi vielä sitten pohdiskella pikkuisen toisilla sanoilla tätä kokonaisuutta, erikoisesti henkilökunnan asemaa, todeta sitten vielä selvemmin kuin tähän saakka se, mikä heidän asemansa on.

Aivan mielenkiintoinen yksityiskohta sitten on yksi kohta täällä. Nimittäin täällä todetaan jo ensimmäisillä sivuilla, että ulko-ovien kulunvalvonnasta vastaavat virastopalvelujaoston virkamiehet. Jostakin yhteydestä sain semmoisen käsityksen, että nämä virkamiehet ovat muita virkamiehiä kuin ulko-ovien kulunvalvontaa valvovat virkamiehet, mutta se varmasti selviää sitten valiokunnassa, mitenkä tämän asian kanssa on. Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, on selvää, että tämä tulee hyväksyä, sehän on ihan selvä asia jo luonteensa puolesta, mutta toivoisin monisanaisuutta, kun tästä luodaan mietintö.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä laki turvatoimista eduskunnassa on minusta erittäin aiheellinen ja tarkoituksenmukainen. Tuntuu tosiaan hassulta, että se näin vähän kansanedustajia kiinnostaa, että meitä on kolme täällä salissa. Jotenkin kummalliset asiat törmäävät toisiinsa.

Minulla oli ihan muutama ehkä pienen luonteinen asia, mutta koen ne kyllä hyvin tärkeiksi. Kerron ne hetken kuluttua. Mutta sitä ennen sanon vaan, miksi tämä minusta on tarkoituksenmukainen.

Tämä on sikäli hyvä, että tämä turvallisuusvalvonta ja -toiminta ja siihen liittyvät turvatoimialueet tulevat nyt selkeästi määriteltyä, ja onhan pelkästään turvallisuusyksikössä nyt jo töissä 50 henkilöä, niin että kyllä on tietenkin korkea aika, että nykyaikana tämä asia saa myöskin lain muodon. Tässähän ei lainsäädäntöä ole ollut ollenkaan ilmeisesti, vaan kansliatoimikunnan alla on koko tämä toiminta ollut ja mennyt ilmeisesti sinänsä hyvin. Mutta minä olen kuullut kyllä vanhoilta rikoskomissaareilta aikamoisia juttuja, joissa onneksi ei ole päässyt tapahtumaan sen kummempaa, mutta jo 1950-luvulta ensimmäisen kerran. Kyllä tämä perusta, millä tämä nyt lepää, on ihan oikea.

Pohjoismaihin jos vertaa, niin täältähän oli luettavissa, että vuodesta 1990 tämä on ollut selkeästi kansliatoimikunnan pohjana, ja Pohjoismaissa sitten, niin kuin edellä sanoin, Ruotsissa on vastaava laki ollut jo kaksi vuotta aikaisemmin eli vuonna 88, Norjassa vuodesta 1998 ja Tanskassa ei lainsäädäntöä ilmeisesti ole vieläkään. Turvatarkastukset alkoivat sitten täällä vuonna 1995 näiden kaarien myötä varmaan ihan oikeanlaisena ajankohtana. Nyt kun tämä lakialoite sitten jämäköittää tätä lisää, niin tämäkään ei vielä täällä tee pakollisiksi läheskään kaikkia toimia ainakaan, vaan tässähän annetaan valtuuksia ja kansliatoimikunta edelleen kaiketi monitoroi sitten, miten tässä mennään eteenpäin. Kaiken sen muun, mikä siihen tuli, ed. Kalli kyllä minusta hyvin monipuolisesti puheenvuorossaan analysoi, jolloin ei minun ole mitenkään aihetta siihen puuttua.

Minä oikeastaan puutun pelkästään 6 §:ään. Se on se syy, minkä takia ajattelin, että yleensä tästä rohkenen puheenvuoron käyttää. Tämä 6 § koskee ajoneuvojen tarkastamista. Nyt tämän lain voimaantulon jälkeen saadaan tarkastaa turvatoimialueella oleva ja sinne saapuva ajoneuvo metalli-ilmaisinta käyttäen, kun eduskunnan sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä havaitaan auto, jonka pysäköimiselle paikalle ei ole perustetta jne.

Tämä on nimittäin kiinnittänyt, arvoisa puhemies, minun huomiotani nyt useamman vuoden ajan, miten meillä Suomen eduskunnassa on mahdollista, että isot linja-autot jäävät eduskunnan pääportaiden eteen tuotuaan sinne ihan tavallisia suomalaisia tutustumaan eduskuntaan. Siinä saattaa olla parhaimmillaan viisi tai seitsemän bussia. Samaten tässä Pohjoisen Rautatiekadun puoleisella parkkialueella parkkeeraa busseja, jotka eivät välttämättä ole edes suomalaisia. Vastaavissa teollisuuslaitoksissa ja muissa, joita en lähde tässä nimeämään, tiedän, että tämmöistä ei suvaita. Se suvaitaan, että nämä bussit tyhjentävät ihmiset, mutta sen jälkeen niiden on siirryttävä siitä jonnekin muualle.

Olen kysynyt tätä vastuunalaisilta henkilöiltä tässä talossakin ja saanut vähän erilaisia vastauksia. Yksi selitys on se, että kuulemma eduskunnan koko tämä edusta, lukuun ottamatta portaita, on Helsingin kaupungin aluetta. Sen takia siihen ei voida eduskunnan toimesta suoraan omin toimin puuttua. Tulee vaan mieleen nyt, kun tätä lakia lukee, voidaanko itse asiassa niitä autoja tarkastaakaan. Onko se edes turvatoimialuetta, jos se on Helsingin kaupungin maata? Miten tämä pitää järjestää? Toivoisin, että aivan erityisesti tämä asia nyt selvitettäisiin, kun kerran tästä lainsäädäntöä tehdään.

Varmaan tuli tavallaan selväksi, mitä tällä halusin ja yritin sanoa. Onneksi pääsihteerikin oli paikalla, niin että asia varmasti järjestyy.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Ymmärtääkseni valmisteluvaiheessa, kun on lähdetty siitä, että turvatoimet nostetaan lakiin, on lähdetty siitä, että tämä ei saa aiheuttaa haittaa itse eduskuntatyölle eikä tälle instituutiolle. Ja myös tämä, mitä ed. Akaan-Penttilä korosti näiden riskipaikkojen osalta, pääoven portaiden alapuoli ja varmaankin Puhemiehen aukion takana olevan portin tausta: omistussuhteet rajaavat tiettyjä mahdollisuuksia. Mutta varmaan asiantuntijakuulemisen aikana on nimenomaan syytä selvittää, että ei jää mitään tiettyjä riskipaikkoja, joista sitten myöhemmin saattaa tulla jonkinlaisia rysiä. Yhdyn siihen toiveeseen, että asiantuntijavaiheessa mietintövaliokunta tämän asian tulee selvittämään perin pohjin.