1) Valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko 2050
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Suomen naisten
hienon hiihtosuorituksen jälkeen on syytä keskittyä vähän
metsäasioihin. Tosin kuten edustaja Uotila äsken
totesi, niin kyllähän se hiihtokin pääasiassa
tapahtuu metsissä, että siinä mielessä metsillä on
erittäin monimuotoisia merkityksiä myös
urheilun saralla.
Suomen metsäsektori elää suurinta
murrosta ehkä yli sataan vuoteen. Olemme vastaavanlaisessa
tilanteessa kuin noin vuosisata sitten, jolloin tervanpoltto loppui
uusien teknologiaratkaisujen takia. Tuolloin rauta syrjäytti
puun laivojen materiaalina. Nyt vahvaan paperiteollisuuteen perustuva
perinteinen metsäteollisuutemme on jälleen uudistumassa,
kun paperin kulutus vähenee tasaisesti Euroopassa sähköisen
viestinnän korvatessa paperia.
Muutamia vuosia sitten olimme tilanteessa, jossa paperi- ja
sellutehtaita suljettiin ja koko metsäala oli lamaantumassa.
Viime aikoina olemme kuitenkin kuulleet myös myönteisiä uutisia.
Biotalouteen perustuvat uudet tuotteet ovat luoneet alalle uutta
kasvua ja uusia investointeja. Myös perinteisen metsäteollisuuden
tuotteet, kuten sellu, kartonki ja sahatavarajalosteet, ovat vahvistaneet
asemaansa. Alan tulevaisuudennäkymät ovat nyt
lupaavat.
Kansantaloutemme ja suomalaisten hyvinvointi perustuvat muihin
maihin verrattuna poikkeuksellisen vahvasti metsiin ja puun jalostamisesta
saatavaan arvonlisään. Metsätalouden
tuotoksen arvo kansantaloudessamme on noin 4 miljardia euroa. Sen
lisäksi metsäteollisuuden tuotannon arvo on lähes
20 miljardia euroa ja tavaraviennin tuloistamme noin viidennes tulee metsätuotteiden
viennistä. Nykyisin yhä useampi kaupunkimme kattaa
suurimman osan energiatarpeestaan puuraaka-aineella. Puuraaka-aine
on noussut tärkeimmäksi energialähteeksi
maassamme ja on ohittanut muun muassa kivihiilen ja öljyn.
On erityisen tärkeää, että hyödynnämme tehokkaasti
Suomen tärkeimmän uusiutuvan luonnonvaran antamat
kasvun ja hyvinvoinnin lisäämisen mahdollisuudet.
Yhteiskunnallamme ei ole varaa jättää metsien
tarjoamia resursseja ja mahdollisuuksia hyödyntämättä.
Tässä historian ensimmäisessä eduskunnalle annettavassa
metsäpoliittisessa selonteossa esitetään
hallitusohjelman mukaisesti pitkän tähtäimen
linjauksia, jotka edistävät metsien kestävää hoitoa
ja käyttöä. Selonteko on rakennettu laajassa
yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Voidaankin
todeta, että selonteossa on muodostettu metsäalan
yhteinen pitkän aikavälin tahtotila ja toimenpidekokonaisuudet
sen saavuttamiseksi. Yhteisen tahtotilan toteutuminen mahdollistaa metsistä saatavan
hyvinvoinnin kasvun, joka tukee voimakkaasti kansantaloutemme kasvua. Nykyisessä kansantaloutemme
tilanteessa uusiutuvien luonnonvarojen kestävän
käytön, kuten metsien, merkitys tulee kasvamaan
edelleen uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyessä.
Selonteossa on kuvattu metsäalan toimintaympäristön
muutosta ja meneillään olevaa alan uudistumista.
Selonteossa todetaan, että nykyisiä tuttuja metsiin
perustuvia tuotteita ja palveluita tarvitaan myös jatkossa,
mutta metsistä ja puusta saadaan tulevaisuudessa yhä monipuolisempia
ratkaisuja ihmisten ja yhteiskunnan tarpeisiin. Tuotteiden ja palveluiden
monipuolistuminen on erityisen tärkeää.
Tekemiemme poliittisten päätösten on
tuettava monipuolistuvan metsäalan kehitystä.
Niiden tulee johdonmukaisesti tukea metsistämme saatavan
hyvinvoinnin kasvua, monipuolistamista sekä laajemminkin biotalouden
kasvua.
Metsäala voi luoda jatkossa uutta, kestävää taloudellista
kasvua, työpaikkoja sekä palveluita. Metsien hyödyntämisessä korostuvat
myös energia- ja biokemianteollisuuden uudet tuotteet, matkailuelinkeinot,
terveys- ja hyvinvointipalvelut sekä monipuoliset ekosysteemipalvelut. Tämä tarkoittaa
metsävarojemme entistä monipuolisempaa hyödyntämistä.
Tämän kaiken perusedellytyksenä on, että metsävaramme
ovat runsaat, monimuotoiset ja voivat hyvin.
Arvoisa puhemies! Metsäpoliittisen selonteon visio
on "Metsien kestävä hoito ja käyttö on
kasvavan hyvinvoinnin lähde". Suomi tarvitsee kestävää talouskasvua,
uusia investointeja sekä henkistä hyvinvointia.
Se voi syntyä ja syntyy metsien kestävän
käytön kautta, kuten monesti aiemminkin. Puulankarullat,
terva ja nyt osa paperituotteista ovat korvautuneet ja korvautuvat
uusilla puuhun perustuvilla innovatiivisilla tuotteilla.
Vision toteuttamiseksi selonteossa esitetään tarkennetut
strategiset päämäärät
ja keskeiset toimenpidekokonaisuudet alan kehittämiseksi.
Valitut strategiset päämäärät
korostavat kilpailukykyisen toimintaympäristön
luomista, koko metsäalan ja sen rakenteiden jatkuvaa uudistumista sekä metsien
aktiivista, kestävää ja monipuolista hyödyntämistä.
Selonteossa esitetään yhteensä 13
toimenpidekokonaisuutta, joiden avulla strategiset päämäärät
voidaan saavuttaa. Tärkeimpiä niistä ovat edellytysten
luominen alan yritysten uudistumiselle sekä uusien ja kasvuyritysten
kehittymiselle, yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden
harjoittamisen edellytysten parantaminen tila- ja metsänomistusrakennetta
parantamalla, raaka-aineiden saatavuuden ja markkinoiden toiminnan
turvaaminen, julkisin varoin rahoitettavan t&k-toiminnan
suuntaaminen metsäalan uudistumiseen sekä metsäluonnon
monimuotoisuuden, ekosysteemipalveluiden ja sosiaalisen kestävyyden
turvaaminen. Nämä toimenpidekokonaisuudet muodostavat
yhtenäisen kokonaisuuden, jolla luodaan edellytyksiä alan
kasvulle. Näistä erityisesti elinkeinopolitiikan
ja lainsäädännön kehittäminen
kasvuyrityksiä tukevaksi on erittäin tärkeätä.
Metsäalan uudistuminen ja kasvu edellyttävät
kilpailukykyistä toimintaympäristöä,
ja kilpailukykyinen toimintaympäristö edellyttää metsien
aktiivista hyödyntämistä.
Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriö on
osallistavassa prosessissa valmistellut hallitusohjelman mukaisen
metsäpoliittisen selonteon, jossa linjataan siis metsien
hoidolle ja käytölle pitkän tähtäimen
visio ja strategiset päämäärät
sekä keskeisimmät toimenpidekokonaisuudet. Valmistelussa
ovat olleet mukana keskeiset ministeriöt sekä metsäalan
toimijat ja sidosryhmät. Osallistavan prosessin ansiosta
metsäalan keskeiset sidosryhmät tukevat metsäpoliittista
selontekoa ja sen linjauksia.
Metsäala ymmärretään selonteossa
laajasti. Se kattaa metsätalouden ja metsäteollisuuden
lisäksi myös metsien muihin, sekä aineellisiin
että aineettomiin, tuotteisiin perustuvan tuotannon, jalostuksen
ja palvelut sekä julkishyödykkeet. Selonteon lähtökohtana
on, että tulevaisuuden metsäala on muiden toimialojen
kanssa integroitunut, ilmastoystävällinen, kestävä ja
resurssitehokas toimiala. Siten metsäpoliittisella selonteolla haetaan
uusia kasvun mahdollisuuksia laajemmin kuin mitä usein
perinteiseksi metsäalaksi ymmärretään.
Herra puhemies! Selonteon aikajänne ulottuu vuoteen
2050 asti, joten selonteossa esitetään pitkän
aikavälin linjauksia. Pitkän tähtäimen
linjaukset sisältävällä metsäpoliittisella
selonteolla on tarkoitus ohjata tulevia lyhyemmän tähtäimen
metsästrategioita, jotka toimivat kansallisina metsäohjelminamme.
Selonteon linjausten pohjalta tullaan uudistamaan Kansallinen metsäohjelmamme
kuluvan vuoden aikana. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ministeri Koskinen. — Siirrytään
keskustelussa eteenpäin. Seuraavaksi ryhmäpuheenvuorot.
Janne Sankelo /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara,
vihreä kultamme. Suomen maapinta-alasta noin 75 prosenttia
on metsää. Suomalainen vauraus on aina haettu
metsästä: metsäteollisuuden tuotannon
arvo oli vuonna 2013 noin 19 miljardia euroa ja metsäteollisuuden
osuus tavaraviennin arvosta noin viidesosa. Maailmalla tunnetaan
korkeatasoiset metsäteollisuuden tuotteemme. Metsä on
aina tuonut Suomeen elintärkeitä teollisia työpaikkoja.
Yhteensä metsäteollisuus työllistää siis
kymmeniätuhansia ihmisiä. Näistä työpaikoista
on pidettävä kiinni. Kokoomus näkee,
että oikeilla toimenpiteillä uutta työtä voidaan
luoda lisää.
Kokoomus muistuttaa, että metsät eivät
ole vain luonnonvara vaan myös virkistyksen ja luontoelämysten
lähde. Metsät ovat esimerkiksi matkailualalle
tärkeitä. Luonnossa on aina avoimien ovien päivä.
Kokoomus korostaakin myös metsien suojelun tärkeyttä.
Varsinkin Etelä-Suomessa suojeltujen metsien osuus on vähäinen. Metso-ohjelmalle
on turvattava riittävä rahoitus. Metsämme
ovat täynnä korkealaatuista riistaa ja todellista
superfoodia, marjoja. Näistä liian suuri osa jää vuosittain
hyödyntämättä. Metsiin liittyvän
liiketoiminnan rajana on vain mielikuvitus.
Metsät ovat myös tärkein kotimainen
energiaresurssimme. Vuonna 2012 noin 24 prosenttia energian
kokonaiskulutuksestamme tuotettiin puupolttoaineilla. Näillä luvuilla
noustiin suurimmaksi energianlähteeksi ohi öljyn.
Puulla on ylivoimaisesti suurin potentiaali, kun tavoittelemme uutta
kasvua bioenergiassa ja toteutamme 38 prosentin uusiutuvan energian
tavoitetta ja liikenteen 20 prosentin biopolttoainetavoitetta. Metsät
toimivat myös tärkeinä hiilinieluina. Puun
energiakäyttö on merkittävä työllistäjä.
Arvoisa puhemies! Tärkeintä luonnonvaraamme
on vaalittava. Onnistunut metsäpolitiikka on tärkeä maamme
tulevaisuudelle. Politiikan tulee olla ennustettavaa ja tasaista.
Suomen tulee aktiivisesti vaikuttaa EU:ssa, jotta metsäpolitiikka pysyy
kansallisena. Esimerkiksi biomassan kestävyyskriteereihin
sisältyy paljon tärkeitä näkökulmia.
Metsävarantomme on riittävä. Uutta puuta
kasvaa vuodessa noin 104 miljoonaa kuutiometriä, ja markkinahakkuut
ovat vain puolet siitä. Lisäksi energiapuuta korjataan
noin 8 miljoonaa kuutiometriä. Selonteossa mainittu tuonti Venäjältä ei
siis ole tavoiteltavaa sinänsä.
Metsää riittää moneen käyttötarkoitukseen. Valtioneuvosto
on onnistuneesti parantanut erilaisten metsän käyttötapojen
asemaa muun muassa metsälain ja metsänhoitoyhdistyslain
uudistuksilla. Aktiivisen metsätalouden edellytyksiä on
kuitenkin edelleen parannettava. Puun pitää liikkua.
Selonteon elinkeinolähtöisyys on kannatettava.
Omistusrakennetta on kehitettävä. Esimerkiksi
sukupolvenvaihdoksia ja tilarakennetta koskevat päätökset
pitää vielä tehdä. Metsänomistuksen
pirstaloituminen on todellinen uhka puukaupalle.
Kokoomuksen linja metsäveroissa tai -maksuissa ei ole
aikaisemmasta muuttunut. Puolueemme ei kannata metsätilamaksua
tai muita vastaavia, metsän kiinteistöveron tyyppisiä pinta-alaveroja.
(Hälinää) Kokoomus haluaa pitää yllä hyvin
toimivaa ja vakaata puukauppaa. Metsien käytön
kannustusjärjestelmää on kehitettävä toisista
lähtökohdista. Kaavoituksen ja muun julkisen byrokratian
metsätilayrittäjyyttä haittaavaa kankeutta
tulee vähentää. Selonteossa olisi voitu
kiinnittää tähän enemmän
huomiota. Metsiä ei voi loputtomasti siirtää taloudellisen
hyötykäytön ulkopuolelle.
Arvoisa puhemies! Metsiemme monipuolinen käyttö luo
vaurautta. Aikanaan puhemies Uosukainen totesi, että "puu
ja pää" ovat Suomen kaksi luonnonrikkautta. Nämä meidän
täytyy yhdistää. Suomeen tulee tehdä uutta
biotaloutta. Maapallon resurssit ovat rajalliset: uusiutuvien luonnonvarojen
monipuolisille käyttötavoille on kysyntää.
Maamme tulee jatkuvasti panostaa korkeatasoisen puuteknologian tutkimukseen
ja kehitykseen. Tulevaisuudessa voimme korvata betonin puulla, muovit
puumuovilla ja niin edelleen. Korkea teknologinen osaamisemme mahdollistaa
myös painettavan elektroniikan, puukomposiitit ja muut
mullistavat tuotteet. Tarvitsemme siis korkean lisäarvon
tuotantoa. Erityisesti tarvitsemme menestyviä vientituotteita. Metsäteollisuuden
itsensä tulee olla aktiivinen uusien tuotteiden kehittämisessä,
toki yhteiskunnan myötävaikutuksella.
Arvoisa puhemies! Lopuksi kokoomus haluaa kiittää valtioneuvostoa
ja ministeri Koskista metsiin panostamisesta jälleen kerran.
Elinkeinolähtöinen ja metsäalaa ymmärtävä politiikka
on välttämätöntä, luontoarvoja
unohtamatta. Selonteko on siis kokonaisuutena onnistunut. Vihreä kultamme
on ollut hyvissä käsissä. Metsistä Suomen
kansa hakee jatkossakin merkittävän osan elantoaan
ja vaurauttaan.
Eeva-Johanna Eloranta /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! "Mäet kylvi männiköiksi, / kummut
kylvi kuusikoiksi, / kankahat kanervikoiksi, / notkot
nuoriksi vesoiksi."
Näin Sampsa Pellervoinen kylvää Suomen metsät
Kalevalan Maan kylvö -runossa. Näissä metsissä elämme
edelleen ja niistä ammennamme hyvinvointia sekä toimeentuloa.
Metsän merkitystä suomalaisille ja Suomen kansantaloudelle
ei voi liikaa korostaa. Metsä on Suomen aarreaitta ja metsätalous
ja -teollisuus edelleen yksi taloutemme kivijaloista ja tärkeä työllistäjä.
Metsä ja siitä saatavat niin perinteiset kuin
uudetkin tuotteet luovat kasvua ja hyvinvointia. Metsä on se
perusta, jolle Suomen luonnon monimuotoisuus rakentuu. Metsä on
tärkeä suomalaisen ihmisen niin henkiselle kuin
materiaalisellekin hyvinvoinnille.
Nostan seuraavassa esiin asioita, jotka sosialidemokraattisen
eduskuntaryhmän mielestä mahdollistavat hyvinvoinnin
ammentamisen metsistämme myös tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Käsissämme on historian ensimmäinen
valtioneuvoston selonteko metsäpolitiikasta. Se linjaa
metsäpolitiikkaa pitkällä aikavälillä,
vuoteen 2050 saakka. Jatkovalmistelu ja konkreettiset toimet tarkentuvat
eduskuntakäsittelyn pohjalta vielä tänä vuonna
laadittavassa lyhyemmän aikavälin metsästrategiassa.
Sosialidemokraateille tärkeä asia on turvata puuraaka-aineen
saatavuus teollisuudelle. Tähän voimme vaikuttaa
lainsäädännön keinoin. Tuore metsälakien
uudistus osaltaan pyrkii tähän. Metsien aktiiviseen
käyttöön, hoitoon ja erityisesti uudistamisvelvoitteisiin
on panostettava tulevaisuudessakin. Olemme valmiita keskustelemaan metsäverotukseen
liittyvistä muutoksista, jotta puu saadaan metsistä liikkeelle.
Metsämme kasvavat vuodessa kaksinkertaisesti sen, mitä tällä hetkellä puuraaka-aineena
hyödynnämme. Metsiemme kestävää käyttöä voidaan
lisätä jopa kolmanneksella. Meillä on
siis metsiimme sitoutuneena potentiaalia, jonka voisi vastuullisesti
hyödyntää hyvinvointimme lisäämiseksi.
Sosialidemokraatit kantavat huolta metsäalan kilpailukyvystä.
Siihen vaikuttavat sekä EU-tasoinen että kotimainen
sääntely. Toimimme Suomessa hyvin erilaisessa
ympäristössä kuin maat keskisessä Euroopassa,
eikä EU:ssa päätetty metsäalan
sääntely aina ole Suomen edun mukaista. Metsäpolitiikka
onkin pidettävä yksiselitteisesti kansallisissa
käsissä.
Arvoisa puhemies! Tämän päivän
politiikan satoa keräämme vasta kymmenien vuosien
päästä. Metsäalan uudistumista
ja uusia innovaatioita tulee edistää politiikan
keinoin. Avainasemassa ovat panostukset metsiin liittyvään
tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä metsäalan
koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen, yritysrahoitusta unohtamatta.
Politiikkaratkaisuin voimme parantaa myös toimintaympäristöä,
jotta yritykset voivat siinä menestyä. Voimme
korjata väyliä, jotta logistiikkaketjut toimivat
ja puu liikkuu. Voimme taata edullista energiaa teollisuudelle.
Tänä keväänä teemme
päätöksiä EU-tasoisesta energia-
ja ilmastopolitiikasta. Sekin vaikuttaa merkittävästi
myös metsäteollisuuden yritysten toimintaympäristöön.
Politiikan tulee olla pitkäjänteistä ja
ennakoitavaa.
Arvoisa puhemies! Metsäsektori on muutoksen kohteena.
Muutos on aina mahdollisuus. Suomen talouden yksi kivijalka on toistaiseksi ollut
metsäteollisuuden perinteiset tuotteet. Yhä isompi
osa siitä voisi tulevaisuudessa olla biopolttoaineet, biokemikaalit
ja -materiaalit, lääkkeet ja puurakentamisen tuotteet
tai vaikkapa sisustamisen designtuotteet. Näkemys metsiin pohjautuvasta
biotaloudesta on kannatettava. Puu on ikään kuin
uusi muovi, ja mahdollisuudet sen hyödyntämiseen
ovat rajattomat. (Matti Saarinen: Parempi kuin muovi!)
Emme saa unohtaa metsän merkitystä myöskään
henkiselle hyvinvoinnille: virkistyskäyttö, retkeily
ja matkailu sekä luonnontuotteet ovat jo nyt tärkeä ja
kasvava ala. Terveys- ja hyvinvointipalveluissa niin kutsuttua green
carea, eli luonnonläheisyyden ja luontoelämysten
hoitavaa vaikutusta ihmisten terveyteen, osattaneen hyödyntää tulevaisuudessa
yhä enemmän. Metsä on avainasemassa tässäkin.
Kalevalan runo jatkuu kuvauksella siitä, kuinka Suomen
metsät alkoivat kasvaa kohisten. Sitä kasvua on
riittänyt näihin päiviin. Ammennetaan siitä viisaasti
myös tulevaisuudessa.
Lauri Heikkilä /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Metsä on kautta aikojen ollut maamme
vaurauden kivijalka ja suomalaisen hyvinvoinnin lähde.
Perussuomalaiset luottavat metsäsektorimme menestymismahdollisuuksiin
myös jatkossa, huolimatta siitä, että viime
aikoina kyseinen sektori on ollut suurten muutosten edessä.
Luottamustamme ei horjuta edes se, että viimeisten vuosien
aikana metsiin perustuvan teollisuutemme tuotanto sekä arvo
ovat laskeneet. Uskomme yhä vakaasti, että metsäalalla
on mahdollisuuksia pärjätä yhä kovenevassa
kansainvälisessä kilpailussa, varsinkin kun perinteisten
paperin ja kartongin rinnalle nostetaan uusia innovatiivisia tuotteita.
Metsäklusterin toimintaedellytysten ja kannattavuuden
parantaminen on Suomen edun mukaista. Tämä nousee
esiin paikoitellen myös selonteossa. Arvailujen varaan
kuitenkin jää, onko maamme kuuden puolueen hallitus
sisäistänyt edellä mainittua, sillä se
on omilla toimillaan heikentänyt vahvasti vientivetoisen
metsäsektorin kilpailukykyä ja toimintamahdollisuuksia
maassamme. Lisää rajoituksia metsäteollisuudelle
ja turvetuotannolle on tulossa parhaillaan eduskunnassa käsiteltävänä olevien
ympäristönsuojelulakimuutosten myötä.
Näin siitäkin huolimatta, että kilpailukyvyn
tärkeys on selonteossa tuotu keskeisesti esiin.
Esimerkkinä hallituksen tekemistä kilpailukykyä heikentävistä toimista
voidaan mainita niin sanottu windfall-vero eli voimalaitosvero,
joka otetaan tänä vuonna käyttöön.
Metsäteollisuuden merikuljetuksiin kohdentuva rikkidirektiivi tulee
puolestaan voimaan ensi vuonna. Kyseiset toimet rapauttavat pahasti
maamme teollisuuden kilpailukykyä, mikä kohdistuu
voimakkaasti myös metsäsektorille. Jatkossa perussuomalaiset
pyrkivät pitämään huolta siitä,
että maassamme luodaan hyvät toimintamahdollisuudet
aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten energiapolitiikan keskeinen
tavoite on kotimaisen energian aseman parantaminen suhteessa tuontienergiaan
ja hallituksen suosimaan kivihiileen. Katsomme, että hallitus
on kokonaan unohtanut kotimaisen energian käytön
yhtenä valtiontalouden alijäämän
tasapainotuskeinona. Hallitus on harkitsemattomasti leikannut kotimaisen
bioenergian, kuten turpeen, hakkeen ja muun metsäpohjaisen
puuenergian, tukia, mikä on johtanut siihen, että kivihiili
on ohittanut puun kilpailukyvyn lauhdesähkön tuotannossa.
Seurauksena talousvaje kasvaa, työttömyys on lisääntynyt
ja monet metsien kestävää kasvua tukevat
taimikkojen harvennus- ja perkuutyöt ovat jääneet
ajallaan tekemättä.
Perussuomalaisten mielestä hallituksen harjoittama
energiapolitiikka on täysin epäonnistunutta. Siitä kärsivät
sekä kansantalous että ympäristö.
Katsomme, että metsäenergian, turpeen, biokaasun
ja jätteiden energiakäytön esteitä on poistettava
ja metsäpolitiikan ja energiainvestointeihin annettavien
tukien pitää olla selkeitä, jotta toimilla
saavutetaan kansantaloudellista hyötyä.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset pitävät erittäin
tärkeänä sitä, että maamme
metsäpolitiikasta päätetään
myös jatkossa kansallisesti. Emme näe perusteita
sille, että Suomi luovuttaisi lisää päätösvaltaa
Brysseliin esimerkiksi Euroopan unionin harjoittaman energia- ja
ilmastopolitiikan varjolla. Mielestämme tästä periaatteesta tulee
pitää kiinni niin nyt kuin tulevaisuudessakin.
Toivomme, että tämä näkökulma
tulee jatkossa yhä selvemmin ilmi valtioneuvoston selonteoissa
ja ministerien toimiessa EU:n suuntaan.
Metsätaloudessa ja uusiutuvan energian tuotannossa
on vielä paljon ratkaisemattomia kysymyksiä, kuten
uusiutuvalle energialle asetettavat kestävyyskriteerit,
mikä ei ole maallemme mitenkään vähäpätöinen
asia. Kun tällaisista tärkeistä asioista
päätetään EU:ssa, on Suomen
pidettävä huolta ennen kaikkea kansallisesta edusta.
Lasse Hautala /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Metsäselonteon visio on hyvä:
metsien kestävä hoito ja käyttö on
kasvavan hyvinvoinnin lähde. Itse selonteko on kattava,
mutta yleisluontoinen. Varsinaisessa kansallisessa metsästrategiassa
onkin löydettävä ne painopisteet, joihin
yhteiskunnallisella ohjauksella vaikutetaan ja joihin julkisen talouden
resurssit pitää kohdistaa. 1900-luvun sanonta "Suomi
elää metsästä" oli sekä totta
että aikansa kuva. Tulevaisuudessakin metsillämme
ja niiden käytöllä on keskeinen merkitys
siihen, millaisessa Suomessa elämme. Kiitos metsiemme hoidon ja
vastuullisen hyödyntämisen, metsämme
ovat pääosin hyvässä kunnossa
ja metsävarantomme suurempi kuin koskaan.
Valtaosa metsistämme on yksityisessä omistuksessa.
Metsien taloudellisen hyödyntämisen ohella metsänomistajien
vastuulla on myös turvata metsien monipuolisuuden ja luonnon
monimuotoisuuden säilyminen. Myös maanomistajien
oikeudet on turvattava pitkäjänteisellä ja
oikeudenmukaisella politiikalla. Tavoitteenamme on oltava metsien
sujuva siirtyminen sukupolvelta toiselle sekä yhteismetsien
muodostamisen helpottaminen. Näillä toimilla turvataan
metsien säilymistä talouskäytön
piirissä ja siten teollisuuden puuhuoltoa.
Metsiin perustuvaa yrittäjyyttä on vahvistettava.
Sitä ei saa vaarantaa esimerkiksi lyhytnäköisellä ja
tempoilevalla veropolitiikalla. Ryhmämme hämmästelee
kokoomuksen veroasiantuntijan, kansanedustaja Sampsa Katajan esille
nostamaa metsätalousmaksua, joka käytännössä olisi metsien
kiinteistövero. Kokoomuksen linja on kerrassaan hämmästyttävä.
(Välihuutoja oikealta ja vasemmalta) Niin omistamisessa,
energiantuotannossa, teollisessa hyödyntämisessä,
virkistyskäytössä kuin metsämatkailussakin
on keskeistä toimien pitkäjänteisyys,
kestävyys ja kannattavuus. Selkeyttä, oikeudenmukaisuutta
ja ylisukupolvista ajattelua vaaditaan omistajien lisäksi
myös poliittisilta päätöksentekijöiltä ja
yhteiskunnalliselta ohjaukselta.
Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus ei ole ollut toimeton Suomen
energiapolitiikassa. Kotimaisen energian kilpailukykyä on
tämän hallituksen toimesta heikennetty erittäin
merkittävästi. Sen tuloksena Suomeen tuotiin viime
vuonna lähes puolella miljardilla eurolla kivihiiltä.
Nämä muutokset ovat myrkkyä Suomen vaihtotaseelle. Ne
vievät työtä tuhansilta suomalaisilta
ja aiheuttavat paljon päästöjä.
Arvoisa hallitus, metsiä ja energiaa meillä riittää,
mutta toimienne ansiosta Suomessa lämmitetään
nyt velaksi. Vaadimme kotimaisen energian kilpailukyvyn palauttamista.
Suomen on oltava aktiivinen myös maamme rajat ylittävässä metsäpolitiikassa.
EU on vahvistamassa rooliaan niin suojelu- kuin ilmastokysymyksissä.
Euroopan metsäisimpänä maana meillä ei
ole varaa jäädä sivustakatsojan ja maksajan
rooliin, kuten nyt on jo osittain käynyt. Durbanin ilmastokokouksessa
2011 hyväksyttiin poliittinen tulkinta, että Suomen
metsät muuttuivat kertalaakista biologiaa muuttamalla tieteellisesti
todistetusta hiilinielusta hiililähteeksi. Jos ja kun päästöoikeuksien
hinta tulee nousemaan, tämä luonnolle täysin
vieras tulkinta käy maallemme vieläkin kalliimmaksi.
Arvoisa puhemies! Teknologinen kehitys, markkinoilla tapahtuneet
muutokset ja taloustilanne ovat johtaneet ennennäkemättömään
metsäteollisuuden murrokseen. Meidän pitää löytää perinteisten
hyödyntämistapojen rinnalle uusia biotalouteen
pohjautuvia keinoja, joilla metsien vihreä kasvu on muutettavissa
hyvinvoinniksi, työksi ja toimeentuloksi. Erillään
olevien ja osittain hajanaisten metsäalan opetus-, tutkimus-
ja tuotekehitystoimintojen kokoaminen uuden "puuyliopiston" sateenvarjon
alle voisi olla keino uusien puu- ja kuitupohjaisten tuotteiden
kehitystyön tehostamiseksi. Valtion pitää tukea
tätä kehitystyötä ja olla osaltaan
kantamassa riskiä uusien tuotteiden maailmanmarkkinoille
saattamisessa. Esittämämme kasvurahasto olisi
keino näiden yritysten tekemien tulevaisuusinvestointien
rahoittamiseksi. Näin puusta ja sen johdannaisista, kuten
nanosellusta, saadaan jatkossakin Suomen taloudelle tukijalkaa.
Arvoisa puhemies! Metsämme ovat meille suunnaton mahdollisuus.
Siksi tavoitetaso pitää asettaa selontekoa korkeammalle.
Globaalissa metsätaloudessa meille ei saa riittää pelkkä osanottaminen
tai pistesijat. Meidän tavoitteen on oltava, että Suomi
on maailman johtava metsätalousmaa tulevilla vuosikymmenillä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tässä vaiheessa vähän tietoa
siitä, miten tämä istunto etenee. Elikkä näitten
ryhmäpuheenvuorojen ja ministereitten vastausten jälkeen
käynnistetään välittömästi
debatti, jonka kesto on ennalta määrittelemätön.
Katsotaan, kuinka kauan siinä jännitettä riittää,
ja sen jälkeen mennään varsinaisiin puheenvuoroihin.
Nyt jatketaan ryhmäpuheenvuoroja.
Jari Myllykoski /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliiton mielestä metsien
monimuotoisuuden vaaliminen ei estä metsätalouden
kasvua. Yhdistämällä metsien taloudellinen
hyödyntäminen ja suojelunäkökulma
mahdollistetaan vihreän kullan kestävä huuhdonta.
Voimme esimerkillämme haastaa koko maailman hyödyntämään
luontoa kestävästi. Metsät tarjoavat
hyvinvointia, mutta niitä on myös osattava suojella.
Erittäin tärkeää on myös huomioida
eittämättömät ilmastonmuutoksen vaikutukset
metsäpolitiikassa.
On huomioitava, että suomalaisen metsäpolitiikan
tulee jatkossa turvata entistä paremmin metsien biodiversiteetti.
Ilmaston lämpeneminen muuttaa kokonaisuutta, vaikka emme
sitä haluaisikaan. Se fakta tulee huomioida metsäpolitiikkaa
suunniteltaessa.
Metsänomistuksen pirstaleisuus asettaa Suomessa ja
erityisesti Etelä-Suomessa omat haasteensa metsien talouskäytölle
sekä riittävän suurien suojelualueiden
muodostamiselle. Lainsäädäntöteitse
pitää ohjata tehokkaammin yhteismetsien syntymistä.
Yhteismetsärakenteiden kohtelun tekeminen verotuksella
houkuttelevammaksi helpottaisi järkevää metsien
talouskäyttöä ja suojelutoimenpiteitä ja
siten myös metsien matkailullista ja virkistyksellistä arvoa.
Metsäomaisuutta ei saa jättää heitteille,
koska metsät ovat niin suuri kansallinen varannon lähde.
Vaikka metsät pitkälti ovatkin yksityistä omaisuutta, ne
tuottavat kuitenkin yhteistä hyötyä.
Ympäristönäkökulmaa ajatellen
on myös syytä kiinnittää huomio
metsätalouden logistiikkaan. Vesiväylien hyödyntämisen
lisääminen on teollisuudelle kustannuksia ja kilpailukykyä parantava
sekä ympäristön kannalta kestävä vaihtoehto.
Arvoisa herra puhemies! Eri keinoin tulee ohjata kuntia ja maakuntia
mutta myös sitoutua kansallisella tasolla edistämään
niitä investointipäätöksiä,
jotka biopolttoaineita ja energiaa tuottaviin laitoksiin kohdistetaan.
Näin mahdollistamme suomalaiselle vientiteollisuudelle
tarvittavat referenssit, joilla myydään osaamista
ulkomaille ja luomme työtä suomalaisille työntekijöille.
Menestyminen maailmanmarkkinoilla edellyttää,
että toimimme metsäsektorilla niin läpinäkyvästi
ja uskottavasti, että muualla kulutuspäätöksiä tekevät
ympäristötietoiset ihmiset valitsevat suomalaisen
tuotteen. Edelläkävijyys ei kuitenkaan saa tarkoittaa
sitä, että meidän omat kansalliset suojelun
eteen tekemisemme eivät tulisi hyväksi lasketuiksi
kansainvälisiä ympäristö- ja ilmastosopimuksia
allekirjoitettaessa.
Metsävarantojen käytön suuntaviivoihin
voidaan vaikuttaa poliittisella päätöksenteolla.
Joudumme pohtimaan, haluammeko edistää puunkäyttöä rakentamiseen
vai energiantuotantoon, biopolttoaineiden tai vaikkapa nanoteknologian kehittämiseen.
Toisaalta: järkevää on kansantalouden
kannalta edistää näitä kaikkia,
koska rikkaat metsävarantomme mahdollistavat sen.
Arvoisa puhemies! Metsäpolitiikassa haasteena on poikkihallinnollisuus
ja eri politiikan alojen yhdistäminen. Lisäksi
toimimme myös kansainvälisessä ympäristössä,
mikä edellyttää aktiivisia toimia EU:n
metsäpolitiikan valmistelussa. Tavoitteena pitää olla,
niin kuin selonteossakin on, ennalta vaikuttaminen, ei reagointi.
On luultavaa, että EU ei ole vielä valmis täyteen
integraatioon metsäpolitiikan alalla vaan päätösvalta tulee
toistaiseksi pitää omalla kansallisella tasolla.
Vasemmistoliitto kannattaa ekologisesti kestävää hyvinvointia.
Monimuotoisen metsäluonnon suojelu on mahdollista yhdistää paikallisten asukkaiden
oikeuteen hyödyntää metsää,
heidän lähtökohtanaan kun on ymmärrettävä,
että keinovalikoimat ovat oikeat. Lähtökohtana
on aivan oikein oltava metsäpolitiikan ekologinen ja sosiaalinen
kestävyys.
Tasapainoinen luonnon kanssa eläminen ja sen hyödyntäminen
eivät sulje toisiaan pois tai uhkaa monimuotoisuutta, sillä viime
kädessä, arvoisa herra puhemies, luontoa ei pidä suojella
ihmiseltä vaan ihmisille.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tässä vaiheessa todettakoon, että suomalainen metsäluonto
on siivittänyt meidän suomalaiset mieshiihtäjät
kultaan, elikkä tämä ikään
kuin ministerillekin alkupuheenvuoron jälkeen tiedoksi. Sitten
jatkamme.
Satu Haapanen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hienoa tulla pitämään
puhetta hyvän, loistavan uutisen jälkeen, ja loistava uutinen
on myöskin se, että Suomi on Euroopan metsäisin
maa.
Metsä on Suomelle voimavara monessakin mielessä.
Metsä tarjoaa työtä ja elantoa suoraan kymmenilletuhansille
ihmisille ja välillisesti yli 700 000 metsänomistajalle.
Se on uusiutuvan energian, paperin ja sellun lähde, luonnontuotteitten
aarreaitta sekä virkistymisen ja kasvavan elinkeinoalan
elikkä matkailun mahdollistaja.
Suomen kansallispuistoissa oli vuonna 2012 kävijöitä yli
2 miljoonaa, ja jokainen kansallispuistoon satsattu euro tulee ainakin
kymmenenkertaisena takaisin. On hienoa, että saamme pian kaksi
uutta kansallispuistoa tulevillekin kävijöille.
Suomalaisen metsän erityispiirre on kaikille kuuluvat
jokamiehenoikeudet. Onkin ihmeellistä maailman mittakaavassa,
että metsissämme voi vapaasti samoilla, hiihtää,
marjastaa, sienestää, bongata lintuja, telttailla
ja kalastaa ja kaikki tämä hupi on koko kansan
saatavilla ilmaiseksi. Metsien henkistä hyvinvointia lisäävää vaikutusta
onkin syytä korostaa.
Puista ja kasveista voidaan valmistaa monenlaisia tuotteita,
lääkkeistä vaatteisiin. Monia vuonna
2050 käytössä olevia tuotteita ei ole
vielä edes keksitty. Metsäalalla onkin jatkettava
tutkimusta, kehitystä ja uusien tuotteiden ja palveluiden
kaupallistamista.
Puurakentaminen tarjoaa energiatehokkaan ja ilmastoystävällisen
vaihtoehdon, ja hirsirakennuksista saattaa löytyä apua
sisäilmaongelmista kärsiville. Puun yhdistäminen
erilaisiin materiaaleihin ja puun käsittely esimerkiksi
ristiinliimaamalla liimapalkki tuottaa uutta, jopa teräksenveroista
kestävyyttä. Ensimmäinen puuautokin,
kulkeva sellainen, on valmistettu ja esillä asuntomessuilla,
moottorilla kulkeva puuauto, tämä on hieno juttu.
Arvoisa puhemies! Runsaat metsävaramme velvoittavat
pitämään niiden ekosysteemeistä huolta
parhaalla mahdollisella tavalla. Metsissämme on 814 uhanalaista
lajia ja noin puolet Suomen 45 000 eliölajista.
Suomi on sitoutunut pysäyttämään
luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2020 mennessä.
Etelä-Suomen metsistä on suojeltu kuitenkin vain
2,3 prosenttia. Tätä osuutta olisi kasvatettava,
sillä metsien pienialaisuus ja pirstaleisuus ei kykene
tällä hetkellä turvaamaan monimuotoisuutta.
Metso-ohjelma hehtaaritavoitteisiin päästäkseen
vaatii lisäresursseja.
On kiehtovaa käsitellä metsäpoliittista
selontekoa, joka ulottuu vuoteen 2050. Silloin useat meistä ovat
jo marjamme poimineet. Tosiasia lienee, että harva kykenee
ennustamaan maailman tilaa vuoteen 2050 asti. Todennäköistä kuitenkin on,
että maailmassa on tuolloin kymmenisen miljardia ihmistä ja
ilmastonmuutos on lisännyt kuivuutta, tulvia ja kasvien
tauteja. Materiaali- ja energiatehokkaat ja ilmastoystävälliset
tuotteet ovat todennäköisesti silloin erittäin
tarpeellisia ja arvokkaita.
Metsäpoliittinen selonteko pyrkii näkemään metsän
puilta. Se piirtää kokonaiskuvaa siitä, mitkä tahot
vaikuttavat metsäpolitiikkaan, ja taas, mihin kaikkeen
toimintaan metsien käyttö kytkeytyy. Selonteon
näkökulma jää kuitenkin liiaksi
metsien talouskäyttöä painottavaksi.
Suomi on vahvasti mukana niissä pöydissä,
missä tehdään kansainvälisiä ja
eurooppalaisia metsälinjauksia. Metsäpolitiikassa
yhdistyvät mitä mielenkiintoisimmalla tavalla
globaalit haasteet ja toisaalta kansalliset tavoitteet.
Metsien monimuotoisuus eliölajien suhteen ja sen tuottamat
ekosysteemipalvelut ovat elinehto maapallomme hengissä säilymiselle.
Luonnonvaroista puhuttaessa olisi hyvä pitää alinomaa mielessä kysymys,
missä kulkevat maapallon kantokyvyn rajat. Missä tulee
vastaan raja, jolloin luonnon monimuotoisuuden väheneminen kääntyy
ihmistä vastaan myös taloudellisessa mielessä?
Vai onko tämä raja jo ylitetty? Vuosittain päivämäärä,
jolloin ihmiskunta on kuluttanut uusiutuvat luonnonvarat, aikaistuu.
Viime vuonna se oli jo elokuun 20. päivä. Jos
kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin eurooppalaiset, tarvitsisimme
2,6 maapalloa.
On hyvä, että kuljemme avohakkuista monipuolisempaan
ja eri-ikäisrakenteiseen metsänhoitoon. Koska
metsistämme 60 prosenttia on yksityismetsiä, korostuu
yksittäisten metsänomistajien rooli hoidossa ja
suojelussa.
Eduskunnan ja joidenkin erikoisvaliokuntien työstä iso
osa kuluu metsien pohtimiseen eri näkökulmista.
Metsistä puhuminen herättää intohimoa,
koska jokaisella on henkilökohtainen suhde metsään.
Toisinaan häiritsee se, että metsätalouden
ja metsien suojelun välille rakennetaan vastakkainasettelua.
Ryhmämme näkee, että metsien kestävä ja
hyvä hoito ja metsien monimuotoisuuden vaaliminen on ennakkoehto
myös metsien taloudelliselle hyödyntämiselle.
Arvoisa puhemies! Metsäpoliittinen selonteko antaa
hyvän viitekehyksen kansallisen metsästrategian
laatimiselle. Pidämme tärkeänä,
että metsäpolitiikkamme reagoi muutoksiin ja ennakoi
tulevia haasteita ja mahdollisuuksia. Suomalaisella metsäosaamisella
on kysyntää maailmalla sekä suojelu-
että tuotekehitysmielessä. Metsäpolitiikkamme
tulee olla kestävää. Metsästrategiaa
laadittaessa on tärkeää hyvinvoinnin
päämäärän rinnalle
asettaa strategiset päämäärät myös
ekologiselle kestävyydelle.
Arvoisa puhemies! Hyvinvoiva ja monimuotoinen metsä on
tärkeä hyvinvointitekijä, sen tietää kokemuksesta
jokainen tässäkin salissa istuva.
Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! Trots de
kraftiga förändringar som skett inom skogsindustrin
under de senaste åren är skogarnas och skogssektorns
betydelse för Finlands ekonomi och välfärd
fortfarande mycket stor. Svenska riksdagsgruppen välkomnar
därför statsrådets skogspolitiska redogörelse.
Vi är i det stora hela mycket nöjda med redogörelsen
och kan omfatta de viktigaste målsättningarna
som presenteras.
Vi understryker behovet av att skapa förutsättningar
för att det inom skogssektorn skapas och utvecklas nya
företag. Våra skogar ger en bra grund för
utveckling, till exempel med tanke på produktion av biomassa
och biobränsle. Därför ska vi inte heller
skapa normer som medför osäkerhet för
företagen till exempel genom utdragna tillståndsprocesser.
Såsom det konstateras i redogörelsen är
en fungerande och pålitlig virkesmarknad en grundförutsättning
för en fortsatt utveckling av skogsindustrin. Virkesutbudet
blir osäkert då antalet passiva skogsägare ökar.
Anmärkningsvärt är dock att redogörelsen
inte djupare analyserar en av de största orsakerna till
varför skogsägandet blir passivt, nämligen
det att skogsfastigheterna i allt större grad ägs
av dödsbon.
Arvoisa puhemies! Valaisevana esimerkkinä voidaan mainita
metsänhoitoyhdistys Österbottens skogsvårdsförening,
jolla on noin 16 000 jäsentä, vähän
ylikin. Vähintään neljäsosa
näistä jäsenistä on jo nyt kuolinpesiä.
Monessa tapauksessa voi myös olla niin, että kuolinpesä omistaa aikaisemman
kuolinpesän, joka puolestaan omistaa itse metsätilan.
Ongelmana näissä tilanteissa on, että metsien
hoito ja käyttö on yleensä passiivisempaa,
kun omistajana on kuolinpesä, verrattuna siihen, että omistajana
on yksityishenkilö. Siksi ruotsalainen eduskuntaryhmä peräänkuuluttaa
tarkempaa selvitystä siitä, miten voitaisiin ratkaista
ongelmat, jotka syntyvät metsien ollessa kuolinpesien omistuksessa.
Arvoisa puhemies! Toinen selonteon strateginen tavoite on puuperäisen
energian käytön lisääminen ja
fossiilisten tuontipolttoaineiden korvaaminen tällä.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä tukee lämpimästi
tätä tavoitetta. Samalla olemme huolissamme siitä,
että kivihiilen käyttö tällä hetkellä itse
asiassa on lisääntymässä. Viime vuonna
kivihiilen käyttö lisääntyi
jopa 34 prosenttia. Tämä kehitys on pysäytettävä.
Siksi ruotsalainen eduskuntaryhmä ehdottaa, että turveveron
kytkeminen puuhakkeen tuotantotukeen lopetetaan.
Nykyinen sääntely merkitsee, että turveveron korotus
vähentää samalla vastaavasti puuhakkeen
tuotantotukea. Lopputulos on jo selvästi nähtävissämme:
maamme kaikki chp-voimalaitokset siirtyvät kotimaisesta
biopolttoaineesta ulkomaiseen kivihiileen vero- ja tukipolitiikkamme
johdosta. (Seppo Kääriäinen: Siinä se
onkin!) Tämä on ilmastopoliittisten tavoitteidemme
vastaista, eikä se myöskään
ole kansantaloudellisesti tarkoituksenmukaista. Peräänkuulutamme
siksi lainsäädännön muuttamista
siten, että se edelleen on EU:n valtiontukien sääntöjen mukainen
mutta että se samalla takaa, että voimalaitoksemme
voivat hyödyntää kotimaista vaihtoehtoamme,
jolla on pieni hiilidioksidijalanjälki, toisin sanoen puuhaketta.
Värderade talman! I redogörelsen efterlyses tilläggsresurser
för att Metso-programmets hektarmål ska kunna
uppfyllas. På grund av det omfattande behovet av att anpassa
den offentliga ekonomin ser vi det inte motiverat, åtminstone
i detta skede, att öka Metso-programmets resurser. Här är
det också viktigt att komma ihåg att strikt skyddade
skogar redan nu utgör 9 procent av all skogs- och tvinmark
i Finland. I internationell jämförelse är
det här en mycket stor andel. Dessutom har Metso-programmets övriga
målsättningar uppfyllts.
Värderade talman! Till slut är det ännu
skäl att betona att våra skogar inte enbart är
viktiga på grund av ekonomiska orsaker. Skogarna i Finland
har en mycket stor betydelse för olika former av rekreation.
Tack vare allemansrätten har alla en möjlighet
att utan större kostnader utnyttja våra skogar
för avkoppling. Rekreationssyften och ett aktivt skogsbruk
står inte i konflikt med varandra.
Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Metsä on kautta aikojen ollut suomalaisen
hyvinvoinnin perusta. Metsien antamat valtavat raaka-ainemahdollisuudet
ovat meille mahdollisuus, myös tulevaisuudessa. Puheet
vihreästä kullasta eivät ole eilispäivää,
vaikka metsäteollisuutemme tällä hetkellä kamppaileekin
rakennemuutoksen kourissa.
Valtioneuvoston selonteko huomioi erinomaisella tavalla niitä mahdollisuuksia,
joita hyödyntämällä voimme luoda
tulevaisuuden hyvinvointia metsiemme avulla. Kuten selonteossa tuodaan
esille, kyseessä on kasvava luonnonvara. Puuston määrä on
lisääntynyt hyvän metsien hoidon ansiosta,
ja metsien käyttöä voitaisiin merkittävästi
lisätäkin nykyisestä tekemättä kompromisseja
kestävän kehityksen suhteen. Tämä on iso
etu maailmassa, jossa luonnonvarojen käyttö on
jo nyt äärirajoilla. Tämä tulee
entisestään korostumaan maailman voimakkaan väestönkasvun
myötä.
Puunjalostusteollisuus elää tällä hetkellä keskellä suurta
muutosta. Suksetkaan eivät enää ole puuta.
Paperin ja kartongin kysynnän vaihtelut ovat heijastuneet
voimakkaasti alan yritysten toimintaan Suomessa ja kaikkialla länsimaissa. Haasteita
ovat tuoneet tiettyjen paperilaatujen kysynnän heikkenemisen
lisäksi erilaiset kilpailukykykysymykset sekä raaka-ainetuotannon siirtyminen
trooppisiin maihin. Oman erityishaasteen maamme paperiteollisuudelle
muodostaa myös yhteisvaluutta euron kurssikehitys. Emme
pysty enää kansallisen rahapolitiikan keinoin
tukemaan raskasta vientiteollisuuttamme. Maamme metsäteollisuuteen
liittyvä erityispiirre on Suomen metsänomistuksen
rakenne ja sen mukanaan tuomat haasteet, kuten metsätilojen pieni
koko ja metsätilojen sukupolvenvaihdokset.
Näihin haasteisiin voidaan kuitenkin vastata. Selonteossa
on ansiokkaasti käsitelty keinoja, joita meillä on
käytettävissämme. Tärkeää on tehdä pitkäjänteistä politiikkaa,
vaikkemme pystykään varmuudella tietämään,
mihin kehitys vie pitkällä aikavälillä.
Kuten selonteossa todetaan, on meidän panostettava metsäalan
monipuolistumiseen. Tarvitsemme uusia innovaatioita ja niitä hyödyntäviä metsäalan
yrityksiä. Yksi tulevaisuuden suurista mahdollisuuksista
liittyy myös vapaa-aikaan. Retkeilyyn, metsästykseen
ja erityisesti kalastusmatkailuun sisältyvä potentiaali Suomen
matkailuelinkeinon ja harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuuden
kannalta on merkittävä.
Tarvitsemme myös oikein kohdennettuja panostuksia metsäalan
koulutukseen ja tutkimukseen. Meidän tulisi vahvistaa metsäalan
ja bioteknologian houkuttelevuutta, jotta saamme jatkossakin osaavia
nuoria tälle kansantaloutemme kannalta tärkeälle
tulevaisuuden alalle. Tämä ei ole itsestään
selvää, kun ajatellaan käynnissä olevaa
yhteiskuntarakenteen muutosta ja kaupungistumiskehitystä.
Meidän ei pidä myöskään
unohtaa metsänomistajia. Eri toimilla on tuettava ja kannustettava
omistajia aktiiviseen ja hyvään metsänhoitoon.
Aktiivisuus lisääntyy siellä, missä metsätalous
on taloudellisesti kannattavaa. Silloin se on myös kansantaloudellisesti
järkevää ja tuottaa laajasti hyvinvointia.
Metsänhoidossa on huomioitava tasapuolisesti niin hakkuumahdollisuudet,
luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kuin myös lisääntyvät
vapaa-ajan käyttömahdollisuudet. Hyötyjä ei
kuitenkaan saavuteta, mikäli tarjoamme metsänomistajille
veronkorotuksia.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vastustaa maa-
ja metsätalousmaahan kohdistettavaa kiinteistöveroa.
Tarvitsemme toimivia palveluita ja niiden tueksi kattavaa tiedotusta
olemassa olevista mahdollisuuksista.
Suomen suuri mahdollisuus on metsiin perustuvan biotalouden
kehittäminen. Puhdas kotimainen energia on meillä vielä varsin
vaatimattomasti hyödynnetty mahdollisuus, johon sisältyy
myös suuri vientipotentiaali. Tämä mahdollisuus
tulee kaikkien puolueiden myös tiedostaa tulevien EU-vaalien
alla. Kansainvälisiä sopimuksia ja EU-tason ilmasto-
ja energiapoliittisia linjauksia ja muita säädöksiä laadittaessa
tulee meidän puoluetaustasta riippumatta edistää kansallista
etua ja vahvistaa Suomen mahdollisuuksia hyödyntää täysimääräisesti
sen tärkeintä luonnonvaraa.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Siinä varsinaiset ryhmäpuheenvuorot. Sitten
siirrytään ministereitten vastauksiin. Aluksi
ministeri Koskinen, olkaa hyvä, viitisen minuuttia.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa herra puhemies! Kiitokset hyvistä ryhmäpuheenvuoroista
ja rakentavasta keskustelun aloituksesta. Uskon, että valiokunnissa
on paljon aineksia käydä syvällisesti
läpi tätä selontekoa ja miettiä myös
sitten niitä linjauksia, mitä valiokunnista taas
eteenpäin tulee, ja sitä, mikä sitten
lopullisesti muodostuu eduskunnan kannaksi, mutta pohja on kuitenkin
hyvä, ja voi sanoa, että pohja on siinäkin
mielessä hyvä, että kun viime vuoden
aikana tätä meidän metsälainsäädäntöä pantiin
uuteen asentoon, niin voi sanoa, että lähes yksimielisesti
kaikki esitykset hyväksyttiin. Sekin omalta osaltaan antaa
hyvän lähtökohdan tämän
selonteon eduskuntakäsittelylle.
Muutamaan asiaan kommentoisin.
Kun metsä on kuitenkin meillä se tärkein
uusiutuva luonnonvara, niin taisi olla edustaja Haapanen, joka puheenvuorossaan
sanoi, että tämä selonteko on liikaa
talouspainotteinen. Minä en ole samaa mieltä.
Kyllä meillä on suojeluasioissakin asiat kunnossa.
Me olemme siinäkin Euroopan kärjessä.
Ei ole muuta maata ainakaan Euroopan unionin alueella, jossa olisi
suojeltu metsiä yhtä paljon, mitataan sitten suhteessa
metsäpinta-alaan tai pelkästään
hehtaareilla. Kyllä meillä on näyttöä siltäkin
alalta. Me voimme viedä erilaisia suojelumalleja muihin
maihin, kertoa, miten niitä on täällä pystytty
hoitamaan, ja voimme viedä myös muuta osaamista.
(Martti Korhosen välihuuto) Eli voisi sanoa, että koskien
koko laajaa sektoria, mikä on — ajatellen nyt metsäalan
osaamista ihan lähtien siitä, miten puuta hakataan
ja käsitellään ja miten asioita hoidetaan
vaikkapa nyt Kansallisen metsäohjelman kautta — näin
voidaan tehdä.
Edustaja Korhonen, lukuja käytetään
aika lailla eri tavalla. Oikea luku ei ole 2,3 prosenttia Etelä-Suomen
metsissä suojeltuna; se taitaa olla tiukasti suojeltu metsä.
Sitten ovat nämä rajoitetussa käytössä olevat
metsät, jotka tuovat oman osansa siihen. Jos on asiasta
kiinnostunut, kannattaa käydä katsomassa vaikka
Metsäntutkimuslaitoksen tutkimustuloksia, joissa on käyty läpi
muun muassa kaavoituksen rajoituksia metsätalousmaan käytölle.
En nyt muista lukua, mutta esimerkiksi Hyvinkään
kaupungin osalta siellä taisi olla aika huomattava osa
metsäalasta, joka oli kaavoituksen kautta rajoitetussa
käytössä. Eli siinä mielessä kannattaa
katsoa tämä kokonaisuus.
Eli tämäkin asia on mielestäni kunnossa,
ja tässä voi sanoa, että kirkkaana linjana
on se, että jos Suomi jollakin tavalla nyt ylipäätään
tässä maailmassa pärjää,
niin jos me emme käytä tätä meidän
tärkeintä uusiutuvaa luonnonvaraamme entistä paremmin
kuin tällä hetkellä, niin mitkä ne
meidän mahdollisuudet tulevaisuudessa oikein ovat. (Mauri
Pekkarinen: Oikein! Juuri näin!) Ei sitä nyt voi
rakentaa ihan minkään tyhjän päälle
tätä suomalaista tulevaisuutta.
Toinen asia: Edustaja Myllykoski ja muutama muukin otti täällä esille
EU-asiat ja myös ennalta vaikuttamisen. Se on erittäin
hyvä huomata — vaikka me sitä mieltä varmaan
laajasti olemme ja myös maa- ja metsätalousministeriö on
sitä mieltä ja varmaan myös valtioneuvosto,
että tavallaan metsäasiat pitää pitää omissa
käsissä, että vastaavantyyppistä metsäpolitiikkaa
ei pidä rakentaa kuin mikä on EU:n yhteinen maatalouspolitiikka — että EU-tasollakin
on monia asioita, joilla on kytköksiä suoraan
myös metsäasioihin. Ne liittyvät ilmastopolitiikkaan,
ne liittyvät energiapolitiikkaan, ne voivat liittyä kuljetuksiin tai
muihin asioihin. Eli meidän täytyy olla hereillä eurooppalaisissa
pöydissä. Eli on monia asioita, joilla on joku
linkki joko suoraan tai jonkun mutkan kautta myös suomalaisiin
metsäasioihin. Sen takia on tietysti toivottavaa, että kaikki
suomalaiset, jotka liikkuvat tuolla Euroopassa, on nyt mikä tahansa
foorumi, ottavat esille myös nämä metsäasiat.
Viime vuoden aikana tapasin valtaosan omista kollegoistani liittyen
EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen ja voin sanoa, että systemaattisesti
niissä tapaamisissa otettiin esille myös metsäasiat.
Kerrottiin muun muassa biomassan kestävyyskriteereistä ja
niitten merkityksestä ja tärkeydestä Suomelle.
Eli kun liikkuu nyt sitten Euroopassa suomalaisia kansanedustajia
tai suomalaisia meppejä tai ministereitä tai ihan
ketä tahansa, niin kyllä metsäasiat kannattaa
ottaa esille ja kertoa siitä, että meillä on
ainakin referenssiä ja näyttöä siitä,
millä tavalla metsäasioita pitää hoitaa.
Mutta hereillä tässä pitää olla.
Puhemies! Energia-asiat ja energiaverotus eivät kuulu
minun tontilleni, mutta tuossa selonteossa on liiteaineisto, ja
sieltä voi katsoa, että esimerkiksi metsäenergiassa
ollaan kyllä eteenpäin menty. Jos vuonna 2000
noin miljoona kuutiota käytettiin metsähaketta,
niin viime vuoden luku taitaa olla noin 9 miljoonaa kuutiota. Tämä on mennyt
noin 10 prosentin vauhdilla eteenpäin, hyvä niin,
ja uskon, että tämä kehitys menee joka tapauksessa
eteenpäin, tapahtui nyt sitten suunnilleen mitä tahansa,
koska tälle on olemassa kysyntää ja
käyttöä ja on olemassa kaikki edellytykset
sen eteenpäinviemiseen. Eli se näyttää ihan
lupaavalta. Toki erilaiset muut asiat vaikuttavat myös
tähän asiaan, mutta uskon, että metsähaketta
käytetään tulevaisuudessa nykyistä enemmän.
Viimeisenä asiana, puhemies: Muutama edustaja, edustajat
Nylund ja Myllykoski, puuttui tähän
metsänomistajarakenteeseen. Se on hyvä ja tärkeä asia.
Siinä meidän pitää pystyä jotakin tekemään,
ja voin sanoa vaikka esimerkkinä, että kävin
Etelä-Pohjanmaalla metsäkeskuksessa muutama viikko
sitten kylässä ja siellä oli muutama
yhteismetsä lähtenyt liikkeelle siitä,
että kunnat olivat olleet aktiivisia yhteismetsän
perustamisessa. Kunnat olivat pistäneet yhteismetsään
satoja hehtaareja omaa metsäomaisuuttaan metsäkeskuksen
avulla. Siihen oli sitten liittynyt myös yksittäisiä metsänomistajia.
Elikkä tällä tavalla yhteisöt
voivat toimia yhteismetsien perustamisessa, on nyt sitten kyseessä vaikka
Metsähallitus tai kunnat tai mikseipä vaikka seurakunnatkin.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ministeri Koskinen. — Sitten ministeri Niinistö,
ja niin ikään se 5 minuutin sääntö on
hyvä.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Suomen metsät kuuluvat,
kuten ryhmäpuheenvuoroistakin ilmeni, meille kaikille. Metsien
käyttöön sisältyy paljon muitakin
asioita kuin talousmetsien ja puun ja puukuutioiden hyödyntäminen.
Mutta yhtä lailla metsäselonteko lähtee
siitä, että ne eri käyttömuodot
ovat yhdistettävissä toisiinsa kestävällä tavalla
kehittämällä metsien kestävää käyttöä ja
vaalimalla ja kasvattamalla näiden muiden käyttömuotojen
taloudellisia hyötyjä ja ymmärtämällä myös
metsäluonnon monimuotoisuuden merkitys meille ekosysteemipalvelujen
kautta ja luonnon ja luonnonlajien kirjon itseisarvon kautta ja
näitten kautta tulevan taloudellisen hyödyn merkitys
esimerkiksi luontomatkailun kehittämisessä.
Selonteko lähtee tosiaan siitä, että vaikka
sen painopiste on täällä taloudellisessa
metsien hyödyntämisessä, niin sovitaan
yhteen näihin muihin käyttömuotoihin
ja yhä enemmän kiinnitetään
huomiota jokamiehenoikeuksiin, metsien virkistyskäyttöön,
luonnonsuojeluun ja näihin muihin tavoitteisiin ja niiden
yhteensovittamiseen. Kuten tuolla olympialaisissa on juuri toteutettu
yhtä metsien käyttömuotoa, jokamiehenoikeuksien
kautta me kaikki voimme liikkua metsissä ja vaikka hiihtää metsissä ja
sitä kautta jokainen meistä suomalaisista viettää aikaa
meidän metsissä. On tärkeätä,
että me vaalimme metsäluontoa niin, että sen
arvo tunnistetaan monipuolisesti.
Metsien käsittelytapojen kehittäminen on myös
ilmastotehokkuuden ja vähähiilisen yhteiskunnan
rakentamisen kannalta tärkeää. Selonteko
panostaa jalostusarvon nostamiseen, resurssitehokkuuteen, vähähiiliseen
puuenergiatuotantoon, puuraaka-aineen arvostuksen nostamiseen niin,
että puuta voidaan yhä enemmän hyödyntää vaikka
puukerrostalorakentamisessa ja saada sellaisia kansainvälisiä pelisääntöjä,
joissa puun arvo tunnistetaan uusiutuvana luonnonvarana. Kiinnitetään
huomiota ekosysteemipalveluihin, virkistyskäyttöön,
luontomatkailuun ja suoriin terveyshyötyihin, mitä ihmiset
saavat metsistään.
Esimerkiksi lähimetsillä kaupunkialueellakin on
suoraa terveyshyötyä, mikä on tutkimuksissa viime
aikoina tullut voimakkaasti esille. On tärkeintä,
että silloin kun kaavoitetaan ja arvioidaan asutuksen kehittämistä,
huomioidaan myös ihmisten mahdollisuus virkistäytyä lähimetsissä. Tästä on
viime aikoina tullut tutkimustuloksia, ja olen ilahtunut, että moni
eduskuntaryhmä myös tähän metsien
hyötyyn ihmisten terveydelle kiinnitti huomiota.
Jos arvioidaan luontomatkailua, niin se on kasvava mahdollisuus
Suomen taloudelle ja monin seuduin kansallispuistot, retkeilyalueet
ja muu luonnon kautta tuleva matkailu ja erämaisen puhtaan
luonnon brändiarvo tarjoavat yhä enemmän
työpaikkoja sellaisilla seuduilla Suomessa, missä työpaikat
ovat tervetulleita. Ympäristöministeriön
toimesta kehitetään kansallispuistoverkostoa niin,
että kansallispuistojen kävijämäärät
kasvavat ja yhä enemmän tehdään
yhteistyötä matkailuyrittäjien ja alueen
asukkaiden kanssa niin, että he saavat alueelle myös
suoraa taloudellista hyötyä. Kansallispuistojen
kävijämäärät ovat nyt
jo yli 2 miljoonaa kävijää vuodessa.
Kävijämäärät ovat voimakkaassa
nousussa ja myös siitä tulevat tulot.
Tämä selontekokin arvioi, että metsien
virkistyskäytön kokonaisarvo on noin 2 miljardia
euroa vuodessa, eli tämä taloudellinen hyöty
on mittava, ja luontomatkailun arvo on arvioitu noin 800 miljoonaksi
euroksi vuodessa, ja tämä on selkeästi
kasvamaan päin.
Pyrimme kehittämään luonnonsuojelua
ja luonnonsuojeluverkoston vahvistamista siihen suuntaan, että samalla
kun vahvistetaan lajien selviytymistä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen
estämistä, vahvistetaan ihmisten mahdollisuuksia
liikkua ja viihtyä luonnossa ja käyttää palveluja,
joista saadaan aluetaloudellisia hyötyjä.
Lopuksi, arvoisa puhemies, puhtaasti luonnonsuojelukysymyksiin,
joita nousi puheenvuoroissa esille.
Meillä on metsäpinta-alasta suojeltu suhteellisen
suuri osuus, jos arvioi koko maan pinta-alaa. Mutta Etelä-Suomessa
meillä on vakava ongelma siinä, että metsäluonnon
monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen
vuoteen 2020 mennessä, mikä on meidän
tavoitteena, on vielä matkaa.
Meidän metsäluonto köyhtyy edelleen.
Silloin talousmetsien kestävä käyttö ja
suojeluverkoston vahvistaminen, ekologisten käytävien vahvistaminen
ja sirpaleisen verkon vahvistaminen yhtenäisemmäksi
ovat keskeisiä prioriteetteja. On tärkeätä,
että uusi metsälaki mahdollistaa myös
monimuotoiset jatkuvaa kasvua tukevat metsien käyttömuodot
myös talousmetsissä. Talousmetsien kestävä käyttö on
keskeinen tapa varmistaa monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen.
Metso-ohjelmasta ollaan tekemässä lähikuukausina
uusi periaatepäätös, jossa arvioidaan
resursseja ja mahdollisuuksia varmistaa Metso-ohjelman
tavoitteiden toteuttaminen myös suojeluverkoston vahvistamisessa.
Viime vuosina ollaan saavutettu tässä vapaaehtoiseen
suojeluun pohjautuvassa ohjelmassa ennätyshehtaarisuojelumäärät,
jotka eivät vielä ole riittäviä,
mutta suunta on oikea: 7 600 hehtaaria viime vuonna.
Nyt hallitus käy läpi myös Metsähallituksen maita.
Siellä on tavoitteena siirtää suojeluun merkittävä hehtaarikokonaisuus,
joka vahvistaa juuri suojeluverkoston sirpaloituneisuutta niin, että saadaan
yhtenäisempiä suojelualueita Etelä-Suomessa
ja siten lajien monimuotoisuutta vahvistettua. Monien lajien kannalta,
esimerkiksi metsästyslajienkin kannalta, keskeisten lajien kantaa
voidaan vahvistaa, ja tämä erilainen metsien hyötykäyttökin
hyötyy siitä, että suojelu vahvistuu. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ministeri Niinistö. — Nyt siirrymme
debattiosuuteen. Vastauspuheenvuoroja voi pyytää painamalla
V-painiketta ja nousemalla seisaalleen, ja muistamme sen minuutin
säännön. Ensimmäinen kierros
käydään ryhmäpuheenvuoron käyttäjien
kesken.
Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansainvälinen ympäristölainsäädäntö ja
sen lisääntyvä määrä on
yksi keskeinen metsäalaamme vaikuttava tekijä.
Euroopan unionissa on kuitenkin ollut välillä yllättävääkin
kiinnostusta laajentaa yhteistä päätöksentekoa
metsätalouden osalta. Ääriesimerkkinä on ollut
esityksiä klapinpolttokiellosta, ja esille on noussut myös
EU-komission kanta hirvituhokorvauksista metsänomistajille.
Kokoomuksen näkemyksen mukaan metsäpolitiikkaamme
on tehtävä myös jatkossa siis kansallisista
lähtökohdista, kansallisin päätöksin.
Kokoomukselle ympäristö ja luonto ovat tärkeitä,
mutta emme halua Suomesta Euroopan luontomuseota. Kysyisinkin: mikä on
ministerin arvio siitä, minkälaisia uusia haasteita
suomalaiselle metsätaloudelle on luvassa tulevaisuudessa
kansainvälisellä kentällä?
Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vihreään kasvuun liittyy
suuria työllisyysodotuksia. Tulevaisuudessa meille syntynee
uusia työpaikkoja uusien biomassapohjaisten tuotteiden
valmistuksen ja kehittämisen pohjalta sekä uusien
tuotteiden tuotekehityksenä, esimerkiksi pilotoinnin ympärille,
ja lisäksi myös metsiin perustuvat palvelut työllistänevät
paljon nykyistä enemmän, niin kuin täällä monella
suulla on todettukin.
Metsäalan koulutusta pitää jatkossa
monipuolistaa, jotta näihin uusiin mahdollisuuksiin voidaan
vastata, ja samoin metsäalalla jo olevien ja työskentelevien
osaamisen tulee monipuolistua. Arvion mukaan metsätalouden
ammatillista peruskoulutusta tulisi lisätä lähes
viidenneksellä alan suuresta poistumasta ja metsätalouden
kysynnän kasvusta johtuen, mutta etenkin metsäalan
ammattikorkeakoulutuksen puolella tarpeen on arvioitu kasvavan erityisen
suuresti. Tutkintojen sisältöjä tulisikin
kehittää siten, että koulutus antaisi
lähtökohdat näiden metsäalan tuotteiden
ja palveluiden kehittämiseen näiden uusien trendien
mukaisesti, ja samalla myös metsäalan koulutusta
tulisi markkinoida nuorille siten, että se houkuttaisi.
Onko tähän mietitty ratkaisuja hallituksen piirissä?
Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi vastauspuheenvuorossaan
siihen, että Suomessa ei ole metsätaloudessa varaa
lähteä maatalouden kaltaiselle linjalle. Kuitenkin
jos tutkitaan tätä metsäpoliittista selontekoa,
niin tässä on tärkeimpinä päämäärinä,
tavoitteina sanottu, että luomme edellytyksiä alan
yritysten uudistumiselle ja uusien ja kasvuyritysten kehittymiselle
elinkeinopolitiikalla, lainsäädännöllä.
Lisäksi luomme edellytykset yritysmäisen ja aktiivisen
metsätalouden harjoittamiselle muun muassa verotusta kehittämällä ja
tila- ja metsänomistusrakennetta parantamalla.
Tarkoittaako tämä metsänomistuksen
rakenteen parantaminen sitä, että nyt yksityisten
omistamat ja kaupunkilaismetsänomistajien omistamat pientilat
sekä nämä edustaja Nylundin mainitsemat
kuolinpesät, joilla on pieniä metsäalueita,
tullaan politiikassa ja politiikan keinoin ehkä jossain
vaiheessa lunastamaan edullisemmin näille yhtiöille
madaltamalla muodostettavien yhtiöitten verotusta tavallisiin
metsänomistajiin verrattuna? Liittyvätkö nämä uhkakuvat
tämän selonteon tavoitteisiin?
Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä metsäpoliittinen selonteko
on pitkästä aikaa sellainen selonteko, joka on
ehkä puolueiden välillä kaikista yksituumaisin.
Liekö syynä se, että sen tähtäin
on laitettu vuoden 2050 tasolle?
Kuitenkin ryhmäpuheenvuorokierroksessa muutama yksityiskohta
särähti korvaan: Täällä kokoomuksen
ryhmäpuheenvuoron käyttänyt edustaja
Sankelo totesi, että kokoomus haluaa lisätä suojeltuja
metsiä erityisesti täällä Etelä-Suomessa,
ja ministeri omassa puheenvuorossaan moitti vihreiden ryhmäpuheenvuoroa
siitä, että siinä oli kiinnitetty huomiota
siihen, että tämä selonteko on liian
talouspainotteinen. Ymmärrän näin, että ministeri
olisi silloin sitä mieltä, että hän
katsoisi, että suojelutaso on meillä riittävä eikä näin
ollen enää lisäsuojeluun olisi tarvetta. On
syytä muistaa, että meidän suoluonnosta
on suojeltu yli 12 prosenttia myöskin, eli meillä suojelutaso
on jo varsin riittävä. Miten te, ministeri Koskinen,
kommentoitte tätä kokoomuksen lisäsuojelukiinnostusta?
Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Niinistö toi esille
kansallispuistoverkostojen laajentamisen, ja yhtenä osana
käytyä keskustelua tulee aina sitten esille paikallisen
väestön oikeuksien turvaaminen, ja lähinnä se
liittyy tietysti metsästämiseen ja osaltaan kalastamiseen.
Mutta erityisesti metsästämisen osalta viestejä tuolta
pohjoisemmasta Suomesta: paikalliset asukkaat ponnekkaasti vastustavat
kansallispuistokehitystä, siellä kun pelätään
niitten ikiaikaisten oikeuksien menettämistä.
Ja toisaalta on se hirvivahinkojen määrä,
hirvikantojen rajoittaminen, mutta myös se, että meillä on
ei-luontoon-kuuluvia lajeja, joittenka metsästäminen
sitten siltä alueelta haitantuisi. Minä haluaisin
kuulla ministeriltä, onko kuinka paljon pohdittu sitä,
että kun meillä on näitä haitalliseksi
katsottuja villiminkkejä ynnä muuta tuolla luonnossa,
niin kuinka tämä rajoittaminen jatkossa voi onnistua.
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulla on oikeastaan kysymys molemmille ministereille,
mutta ihan aluksi: Tämä selonteko on kyllä hyvä yritys
koota yhteen tämä laaja metsäpoliittinen
kenttä ja metsien käsittelyyn ja hoitoon liittyvät
tekijät ja asiat ja toimijat. Tämä on
kyllä hyvä yritys siinä mielessä,
koska sitä keskustelua on kaivattu, että metsiä katsottaisiin
kokonaisuutena eikä vain yhdestä näkökulmasta
käsin, ja siitä kiitos kyllä ministerille
ja ministeriölle.
Ensinnäkin ministeri Niinistölle: Metsätuholakia
laadittaessa puhuttiin paljon lahopuusta metsissä, ja kysyisinkin,
onko tästä tehty tutkimuksia, miten esimerkiksi
energiapuun intensiivinen korjuu vaikuttaa lahopuun määrään
metsässä. Ja toinen kysymys sitten, kysyisin myöskin,
mitenkä talousmetsien käyttö vaikuttaa uhanalaisiin
kasveihin.
Sitten vielä ministeri Koskiselle kysymys: Viennistämme
20 prosenttia on puutuotteita. Minulla on kuitenkin sellainen käsitys,
että Suomi tulee tällä hetkellä hieman
jälkijunassa metsätuotteitten osalta. Onko Team
Finland tarpeeksi järeä työkalu edistämään
meidän vientiämme, (Puhemies koputtaa) ja toisaalta
sitten ovatko meidän yritystuet ihan kohdillaan? Kohdistuvatko
ne sinne tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, missä sitä rahaa
tarvitaan, että me saamme niitä uusia tuotteita
markkinoille?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Yritetään pitää kiinni siitä minuutista.
Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On hieno kuulla, että kaikki
eduskuntapuolueet ovat suurin piirtein samassa linjassa koskien
meidän tulevaisuuden metsäpolitiikkaa.
Haluan vielä nostaa keskusteluun nimenomaan kuolinpesät.
Tämä on kasvava ongelma, ja periaatteessa kaikki
ovat samaa mieltä, että jotain on pakko tehdä,
ja minä tiedän hyvin, että tämä ei
ole maa- ja metsätalousministeriön eikä ympäristöministeriön
rooteli, mutta pitäisi olla mahdollista nostaa se keskusteluun.
Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa on mahdollista ylläpitää kuolinpesää ainoastaan
kolme vuotta. Tämä on tietenkin valtava lainsäädäntöhanke,
ja minä en ehdota sitä, mutta esimerkiksi verokeinoin
voisi vaikuttaa tähän halukkuuteen ylläpitää kuolinpesää.
Ministeri Koskinen nosti esille yhteismetsät yhtenä omistusmuotona,
ja se on varsin hyvä, mutta se vaatii, että kaikki
osakkaat ovat samaa mieltä.
Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomalaisen puunjalostusteollisuuden haasteena
ovat moniin kilpailijamaihin nähden korkeat kustannukset.
Laadussa me kyllä pärjäämme
mutta olemme takamatkalla esimerkiksi logistiikkakustannuksissa,
ja myös yksikkötyökustannusten kehitys
on meillä ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana viennin
kannalta epäedullinen. Tulevaisuutta rakennettaessa meidän
olisi huolehdittava siitä, että niin energia-,
raaka-aine-, työvoima- kuin logistiikkakustannustenkin
osalta säilytämme kilpailukykymme. Vaikka tämä onkin
useiden ministeriöiden yhteinen asia, haluaisin kysyä ministereiltä:
näettekö, että meillä on metsäpoliittisia
keinoja, joilla voisimme tukea suomalaisen metsäteollisuuden
kilpailukykyä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa?
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Selonteko jättää auki
yhden oleellisen osan suomalaista metsäsektoria, metsäpolitiikkaa
elikkä Metsähallituksen roolin. Tiedän,
että siitä Metsähallitus-laista on tulossa esitys
toukokuussa eduskuntaan, mutta juuri siitä syystä myöskin
näitä linjauksia olisi hyvä käsitellä etupuolelta.
Metsähallitus kuitenkin omistaa yhden neljäsosan
metsäomistuksesta. Se on tärkeä raaka-ainetuottaja,
työllistäjä, toimeksiantaja ja hallinnoi
myöskin ei-aineellisia oikeuksia, ja Metsähallituksen
toimintaan kuuluu myöskin se, mitenkä se maksaa
verojaan metsävaltaisiin kuntiin. Metsähallitus
on siinä mielessä oleellinen osa metsäsektoria,
että me voimme suoraan eduskunnan poliittisilla päätöksillä vaikuttaa
siihen, minkä mukaan se toimii. Ikävä esimerkki
on ollut se, että Metsähallituksen tuottovaatimus
nostettiin hyvin lyhyessä ajassa 70:stä 120 miljoonaan
euroon, ja se on kyllä osoitus poukkoilevasta metsätalouden,
metsäpolitiikan harjoittamisesta, ja tämä 120
miljoonaa on kyllä semmoinen tavoite, että se
ei kestä enää kahta vuotta pidempään.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Selonteko on erittäin hyvä kuvaus
toimintaympäristön muutoksista ja alan uudistamisesta
ja tavoitteista, mutta samanlaisia tavoitteita on joka puolella
maailmaa, missä metsäisiä maita on. Siksi
Suomen pitää olla etujoukoissa sekä tutkimuksen,
kehityksen että investointien osalta. Me emme saa seurailla,
ja siksi yksi puute, joka tässä selonteossa on,
on kunnianhimon puute. Meidän pitää jatkossakin
olla maailman johtava metsämaa. Maailman johtava metsämaa
on meidän yksiselitteinen tavoitteemme. Se on meille mahdollista,
ja se on meidän mahdollisuus.
Sitten, puhemies, tässä myös puhutaan
paljon pitkäjänteisyydestä ja ennakoivuudesta,
ja ihmettelen sitä, miksi kokoomuksesta tavan takaa nousee
esille se, että metsät pitää saada
kiinteistöveron piiriin. Nyt teiltä veroasiantuntija,
verojaoston puheenjohtaja, tekee tällaisen esityksen, joka
nimenomaan on lyhytjänteistä ja poukkoilevaa ja
joka aiheuttaa epäselvyyksiä ja sekaannusta metsänomistajien
keskuudessa ja vaikuttaa puuhuoltoon. Käsittämätöntä toimintaa,
kokoomus. Näin ei luoda sitä pitkäjänteisyyttä,
mitä tässä selonteossa hyvin peräänkuulutetaan.
Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On erinomaisen helppo jatkaa siitä,
mihin edustaja Leppä lopetti. Edustaja Kataja tuli tosiaan
Maaseudun Tulevaisuudessa julki tällaisella vaatimuksella.
Kysynkin nyt, kun paikalla on kaksi ministeriä: Onko tämä edustaja
Katajan oma ajatus, vai edustaako tämä hallituksen
yleistä kantaa, ja jos edustaa, niin onko pohdittu sitä,
millaisia vaikutuksia ja seuraamuksia tällaisella metsämaksun
taikka kiinteistöveron käyttöönotolla
olisi esimerkiksi paljon puhuttuihin jokamiehenoikeuksiin? Kaventaisiko
se niitä?
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vientitulojen näkökulmasta tarkasteltuna
metsätalous on ylivoimaisesti Suomen tärkein luonnonvara,
ja metsät ovat sen vuoksi varmasti meidän kaikkien
huolenaiheena. Nyt täällä puhutaan luonnonsuojelusta
ja puhutaan metsiensuojelun lisäämisestä ja
puheenvuoroissa on väitetty jopa, että kokoomus
ajaisi nykyistä enemmän metsiensuojelua. Totta
kai me haluamme, että metsiä suojellaan, ja me
haluamme, että Metso-ohjelmaa viedään
eteenpäin, se on totta, mutta emme me halua lisää nykymuotoisia
luonnonsuojelualueita, joissa metsätalous loppuu. Hyvin
hoidetut talousmetsät ovat paras luonnonsuojelun tae.
Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Verokeskustelu on metsämaan osalta
ollut aina puheenaiheena, tai sanotaan, pitkiä aikoja puheenaiheena.
Näin kainuulaisena on todettava, että en kyllä kannata
missään nimessä metsämaalle
saatettua veroa. Siinä on justiinsa tämä,
minkä Hongistokin nosti esille: menetetäänkö jokamiehenoikeudet
ja niin poispäin. Mutta ennen kaikkea olisin kaivannut tähän
metsäpoliittiseen selontekoon logistista yhteyttä:
mitenkä puuhuolto tulevaisuudessa hoidetaan ja millä tavalla
pidetään metsäteollisuuden toimintaedellytyksistä huolta.
Sitten, niin kuin huomattu, tänä päivänä on saatu
minusta erittäin huono viesti: Metsähallituksen
pääjohtaja on eronnut. Ei kai tämä vain metsäpoliittiseen
selontekoon liity millään tavalla, mutta tiedetään
se, että Metsähallituksen puolella ollaan organisaatiouudistusta
tekemässä, ja se varmaan siihen liittyy, niin
että tämäkin on yksi merkittävä tekijä.
Valtiolla on 12,6 miljoonaa hehtaaria (Puhemies koputtaa) metsämaata, ja
tämäkin mielestäni selonteossa olisi
syytä ottaa huomioon.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueitten edustajien puheenvuorot
hieman hämmentävät. Samanaikaisesti kun
kansantalous syöksyy, niin sieltä tulee vihreistä,
että suojelupinta-alaa pitää saada lisää,
kokoomus on nostamassa metsäveroa tässä tilanteessa
(Kokoomuksen ryhmästä: Ei ole!) edustaja Katajan
suulla. Hän on verojaoston puheenjohtaja, keskeinen veroekspertti
teillä. Me emme oikein tiedä nyt, minnekä te
haluatte tätä viedä. Minusta on äärettömän
tärkeätä, että metsäasiat
pidetään kansallisen päätöksenteon
piirissä. Ne eivät kuulu EU:lle pätkääkään. Nyt
minä olen vähän huolissani, kun metsähallituslakia
ollaan uudistamassa ja huhut ovat senkaltaisia, että siellä on
osakeyhtiöpohja mahdollisesti yksi vaihtoehto. Sen jälkeen
emme tiedä enää, kenen omistuksessa meidän
valtion metsät ovat. Se voi olla amerikkalainen eläkesäätiö, joka
ne jatkossa omistaa. Tämä on äärettömän tärkeä asia
kansallisesti, ja minä toivon, että hallituksen
selkäranka tässä asiassa pitää.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Arvoisat edustajat, minä huomaan teidän innokkuutenne
kyllä ja pyrin tekemään parhaani.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En haluaisi tiukkaa minuuttiani käyttää näihin
edustaja Katajan pohdintoihin, mutta sanon siitä huolimatta
nyt keskustalaisille veljille ja sisarille, että jos te
lukisitte sellaista julkaisua kuin Maaseudun Tulevaisuus, niin te tietäisitte,
että kokoomuksen varapuheenjohtaja Janne Sankelo on jo
täysin tyrmännyt sen metsäveroasian ja
sille ei ole mitään perusteita, koska puukauppa
tälläkin hetkellä toimii. Se iso asia
on se, miten pystytään hyödyntämään
meidän metsiämme paljon nykyistä enemmän.
10—15 miljoonaa kuutiota voitaisiin meillä vuositasolla enemmän
hakata ja ottaa sitä kautta taloudellista voimaa, saada
lisää työpaikkoja. 42 000 työpaikkaa
on nytkin metsäklusterissa, mutta meille jää paljon
vielä mahdollisuuksia hyödyntämättä, vaikka
kaikki muut toimialat metsäteollisuudessa ovat kasvussa
paitsi paperituotanto. Nämä mahdollisuudet pitää hyödyntää.
Toivon, että siihen löytyy kansallinen yksimielisyys,
miten niitä viedään eteenpäin.
Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokoomukselle täytyy sitten ilmeisesti
todeta, että verojaoston puheenjohtaja puhuu lämpimikseen,
(Pertti Hemmilä: Ei edes lämpimikseen!) ja siitä pääsenkin
sitten energia-asiaan ja lämmittämiseen. Minusta
on merkillistä, että tässä — vaikka,
ministeri Koskinen, sanoitte, että energia-asiat eivät
niin teidän rooteliinne kuulu — meidän
energiakauppataseemme on todellakin miljardeja miinuksella. Minusta
sitä, että me emme lisää kotimaisen
energian käyttöä, voitaisiin verrata
aivan sellaiseen tilanteeseen, että norjalaiset lakkaisivat
käyttämästä öljyvarojaan
tai lakkaisivat käyttämästä vesivoimaansa
ja pyrkimästä energiaomavaraisuuteen. Siitä haluankin
kysyä ministeri Niinistöltä: Täällä sivulla
15 lukee selonteossa, että metsien kyky hiilinieluna varmistetaan.
Eli aiotteko te varmistaa, että jatkossakin Suomen metsät
ovat hiilinielu, ja millä tavalla?
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä olen samaa mieltä siitä,
että Suomen pitäisi olla maailman johtava metsäpoliittinen
maa, mutta emmehän me ikävä kyllä ole
sitä. Me olemme panostaneet bulkkiin ja puuenergiaan, joka
sinänsä on tietenkin ihan hyvä muoto,
mutta jos te olette katsoneet tarkasti viimeaikaisia tiedotteita,
niin ympäristövaliokunta valtioneuvostolle antoi,
eilen itse asiassa, lausuntonsa puurakentamisen edistämisestä.
Se on yksi sellainen alue, jossa Suomessa ei ole tehty riittävästi.
Siellä on valtavasti potentiaalia, ja siellä on valtavasti
mahdollisuuksia, mutta jostakin syystä suma seisoo tällä hetkellä pahasti.
Meillä rakennetaan asuntokannasta minimaalinen osa puusta,
ja me kuvittelemme, että me olemme jotenkin eteviä puurakentamisen
osalta. Sillä puolella me tarvitsemme koulutusta, me tarvitsemme
asennetta ja me tarvitsemme tekoja. Onhan tämä nyt
jotenkin hurja tilanne, että esimerkiksi nämä CLT-elementit
tuotiin Itävallasta meidän Haltiaan, jonka pitää olla
tämmöinen suomalainen käyntikortti metsään
ja myös puurakentamiseen.
Minä haluan sanoa ministerille tai valtioneuvostolle,
että lukekaa nyt se lausunto, joka annettiin, ja tehkää niin
kuin siinä edellytettiin, että puurakentamisohjelmaa
jatketaan eteenpäin, ettei se lopu tähän.
Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on todellakin
historiallinen ensimmäinen metsäpoliittinen selonteko,
ja on itse asiassa aika yllättävää,
että vastaavaa harjoitusta ei ole aikaisemmin tehty.
Metsäluonnonhoidossa suorittavan tason korkea ammattitaito
on ehdoton edellytys sille, että metsiemme monimuotoisuus,
ympäristöarvot ja taloudellinen tuotto voivat
toteutua. Muun muassa Puuliitto on monissa yhteyksissä kiinnittänyt huomiota
metsäalan sosiaaliseen kestävyyteen.
Pitkälti ongelma on siinä, että metsätaloudessa
toimivat organisaatiot ovat muuttaneet toimintatapojaan niin, että toimintoja
ulkoistetaan alihankkijoille ja alihankintaketjuille. Monessa tapauksessa
tämä on aivan hyväksyttävää ja
järkevää toimintaa, jossa yrittäjät
hoitavat metsänhoitoa kestävällä tavalla.
Yhä kasvava trendi vaikuttaa kuitenkin olevan, että yrittäjien
joukossa on toimijoita, jotka eivät kykene taikka eivät
edes halua kantaa loppujen lopuksi yhteiskuntavastuitaan. Tämä kielteinen,
yhteiskuntavastuiden välttelemiseen tähtäävä,
harmaata taloutta ruokkiva toimintamalli paitsi hidastaa innovaatiokehitystä myös
estää todellisen terveen yritystoiminnan kehittymisen metsäpalveluihin
ja puun korjaamiseen. Toivoisin, että tähän
asiaan kiinnitetään vielä myös
tämän hallituskauden aikana huomiota.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen totesi omassa puheenvuorossaan,
että suojeluasiat ovat Suomessa kunnossa. No, eihän
se valitettavasti, ainakaan vielä, näin ole.
Meillä on yli 800 uhanalaista metsälajia ja metsäisistä luontotyypeistä kaksi
kolmannesta on uhanalaisia. Eli noloa kyllä, vaikka olemme vuosikymmeniä saaneet
taloudellista hyvinvointia metsästä, emme ole
kunnioittaneet isänmaan luontoarvoja niin paljon, että olisimme
pitäneet niistä riittävästi
huolta. Selonteossakin todetaan, että Metso-ohjelman osalta
hehtaaritavoitteisiin ei ole päästy, joten olisin
vielä pyytänyt ministeriä tarkentamaan,
miten hän näkee, että pääsisimme
metsäisten lajien osalta siihen tavoitteeseen, että luonnon
monimuotoisuuden hupeneminen tyrehtyy.
Arvoisa puhemies! Kun edustaja Reijonen täällä pohti
tätä taloudellista tilannetta, niin kyllä kannattaa
kiinnittää huomiota siihen, että myös metsiensuojelulla
ja matkailulla voidaan luoda paljon työtä. Olemme
välillä katsoneet liian yksipuolisesti metsäteollisuutta
ainoana työpaikkojen luojana.
Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Metsiemme tulevaisuus on edelleen kiinni
myös maailman tuulista. Aina jossain osataan valmistaa
halvemmalla, ja aina markkinat ovat meistä kaukana. Tässä kilpajuoksussa
meidän on osattava kulkea tuotekehityksessä askel
edellä ja osattava myös viedä ne innovaatiot
sinne tuotantoon.
Liian usein tämä tuotekehitys katkeaa tuotteiden
pilotointivaiheen rahoitusongelmiin. Lupaavat tuotteet eivät
koskaan pääse markkinoille. Meillä ei
ole varaa toimia näin, yliopistojen ja yritysten työtä ei
ole varaa hukata jo alkuvaiheessa. On pystyttävä rakentamaan
lupaaville keksinnöille tuotekehityksen tukirahoitus ihan
sinne kaupallistamiseen asti. Oikeastaan heittäisin tässä semmoisen
kysymyksen, että miten tähän rahoituksen
pullonkaulaan voidaan puuttua tehokkaammin.
Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nykyisin Natura-alueiden pinta-ala Suomessa
on yhteensä 49 000 neliökilometriä eli
noin 15 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta. Osa Natura-alueista
on jo luonnonsuojelualueita, ja niitä ollaan lisäämässä.
Valtioneuvosto korosti vuonna 2005 Natura-alueista päättäessään,
ettei alueen luokitteleminen Natura-alueeksi automaattisesti tarkoita
rajoituksia maatalouteen, metsästykseen ja kalastukseen.
Silloin pidettiin selvänä, ettei metsästys lähtökohtaisesti
aiheuta uhkaa luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen
suojelulle.
Ministeri Niinistöltä kysyn: mistä johtuu,
että käsitykset ovat muuttuneet näin
merkittävästi vuonna 2005 tehdyn päätöksen
jälkeen? Luontoa on tärkeä suojella mutta
niin on myös kansalaisten oikeuksia, jotta tämä metsäpoliittisen
ohjelman visio kävisi toteen.
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun metsieni suurin uhka viime vuosina
on ollut myrskyt ja hyönteiset. Ne ovat tuottaneet valtavasti
päänvaivaa ja ongelmia ja taloudellisia menetyksiä.
Kannustaisin kuitenkin valiokuntia, jotka edistävät
tätä selontekoa, löytämään
keinoja, joilla metsien nykyistä laajempaa hyödyntämistä voitaisiin
suorittaa (Martti Korhonen: Nimenomaan!) ja erityisesti niin, että mekaanisen
metsäteollisuuden tuotteille löydettäisiin
uutta kysyntää, koska meidän metsänomistajien
kantorahatulot tulevat järeimmistä, suurimmista
puista. Ellei tämä toiminta ole kannattavaa, ei
meidän kannata muodostaa uusia metsiä, taimikoita,
hoitaa nuoria metsiä, koska niistä ei synny kantorahatuloja.
Sen tähden kannustan valiokuntia löytämään
keinoja, joilla näitä järeitä puita
jatkossa voitaisiin käyttää entistä enemmän.
Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen metsät kasvavat tällä hetkellä 105
miljoonaa kuutiota vuodessa ja 2050 varmaan 120 miljoonaa kuutiota
vuodessa. Miten teollisuuden puuhuolto taataan, koska metsänomistajien
keski-ikä alkaa olla 62 vuotta ja yli? Elikkä onko
ministerillä tiedossa, että voitaisiin saada sukupolvenvaihdos
esimerkiksi samanlaiseksi kuin maataloudessa on, että 20
vuotta on siirtymäaika, ja sitten sijoitusomaisuusverotuksesta
voitaisiin siirtyä samantyyppiseksi kuin yritysmaailmassa
on?
Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Metsähallitus on otettava mukaan
keskusteluun silloin, kun Suomen metsästrategiasta keskustellaan,
ja tässä yhteydessä myöskin
valtion metsät. Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan,
että valtion maiden ja vesien kokonaishallinta säilytetään
Metsähallituksella, Metsähallitus säilytetään
kokonaisuutena. Miten tämän kanssa yhteen sopisi
se, jos mentäisiin siihen, mitä julkisuudessa
on keskusteltu, että Metsähallitus yhtiöitetään?
Miten voidaan pitää kiinni näistä hallitusohjelman
kirjauksista?
Mielestäni Metsähallituksen ja sen metsäomaisuuden
on jatkossakin palveltava sekä luonnon monimuotoisuutta
että kaikille suomalaisille tärkeiden luonto-
ja virkistysarvojen säilyttämistä. Näiden
on oltava mukana tässä kaikille suomalaisille
tärkeässä metsästrategiassa,
koska jos Metsähallitus yhtiöitetään,
on erittäin vaikea valvoa sitä, ettei tämä suomalaisten
metsäomaisuus sitten katoa meidän käsistämme
ja kontrollistamme.
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itse pidän tärkeänä,
että valtio säilyttää jonkunlaiset
ohjaus- ja tukimenetelmät metsänhoidon parantamiseen
ja puun liikkeelle saamiseen.
Kysynkin ministeriltä: miltä näyttää nyt
tämä Kemera-lainsäädännön
uudistaminen? Jos ajatellaan ainakin asiantuntijoiden lausuntoja,
niin sitä pitäisi kohdentaa entistä enemmän
taimikonhoitorästeihin eli taimikonhoitoon, bioenergian
liikkeelle saamiseen ja metsäteiden peruskunnostukseen.
Ovatko nämä asiat nyt tapetilla, kun tämä työryhmä käsittelee
Kemeran uudistamista? Edelleen pidän tärkeänä sitä,
että Kemeran taso säilyisi Suomessa suurin piirtein
sillä tasolla, millä se nyt on, tai mieluummin
sitä lisättäisiin. Tämän
tietysti voisi osoittaa keskustalle, oppositiopuolueelle: pidättekö tärkeänä,
että Kemeran tasoa nostetaan?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kaksi puheenvuoroa ja sitten ministerien lyhyet välivastaukset
tähän.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nykyisen puhemiehen aikana Sotšissa
näyttävät kaikki asiat menevän
hyvin. Viimeiset uutiset jääkiekostakin kertovat
tästä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
En ole kovin yllättynyt siitä.
Myöskin itse tämä selonteko on kaiken kaikkinensa
aika hyvä, mutta onhan täällä metsäpolitiikassa
erikoisuuksia. Kun ministeri Niinistö on paikalla, nostan
yhden niistä esille.
Suomen metsät kasvavat huikeasti kaiken aikaa. Niihin
syntyy kaiken aikaa erittäin paljon uutta metsänielua.
Samaan aikaan kuitenkin näitten Durbanin päätösten
perusteella meillä syntyy tilanne, jossa maankäytön
muutosten seurauksena lähtevä nielu lasketaan
ihan absoluuttisesti niin kuin se tapahtuu, mutta sitä luonnontieteellistä nielua,
mikä tosiasiassa metsiin syntyy, ei meinatakaan ottaa huomioon
siinä määrin kuin luonnontieteellistä nielua
syntyy kaiken aikaa. Niinpä Suomen metsät, niin
uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tuottavat päästöjä kaiken aikaa.
Tämän seurauksena ollaan tilanteessa, että sovittiin,
että kompensoidaan Suomelle se menetys, mikä tässä syntyi.
Nyt tiedossa on, että semmoinen malli on olemassa, jossa
me saamme päästöoikeuksia, päästöoikeuksia
vain siinä tapauksessa käytettäväksi,
että meidän päästöt
ylittävät sen päästörajan,
mikä meillä on. No, näin ei tapahdu.
Käytännössä sillä,
mikä meille luvataan, ei ole minkäänlaista
rahallista arvoa. Nyt kysynkin ministeriltä: Miten ministeri
valvoo sen, että sen suhteen, mitä luvattu on,
tulee aito kompensaatio eikä näennäiskompensaatio?
Miten tämä käytännössä (Puhemies
koputtaa) varmistetaan nyt käynnissä olevissa
neuvotteluissa?
Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Metsäteollisuus, metsästä saatavat
tuotteet ovat edelleen meidän vientimme yksi tärkeä puujalka,
ja se on myös iso osuus siitä, mitä Suomi
pystyy uusiutuvalla energialla tuottamaan, kun katsotaan prosentuaalisia
osuuksia.
Täällä muutamassa puheenvuorossa
oltiin huolestuneita siitä, että EU säätelisi,
mutta tässä minulla on oikeus ja mahdollisuus
kiittää hallitusta myös EU:n antamaan
metsästrategiaan etukäteisvaikuttamisesta, enkä ole
tässä yksin. Olen kuullut näitä viestejä myös
tämän talon ulkopuolelta, että komission
antamassa metsästrategiassa on ollut hyvin Suomella hallussa
tämä etukäteisvaikuttaminen ja se olisi
noin pääpiirteissään meille
hyvän muotoinen. Se on tärkeää.
Se ei ota tätä uutta suhdetta EU:n ja jäsenmaan
välille, mutta mahdollistaa esimerkiksi kestävän
metsätalouden kriteerien luomisen yhdessä jäsenvaltioiden
kanssa sitten myöhemmin.
Metsäosaamisen viennissä meillä on
myös todella paljon, monta mahdollisuutta, ja jalostusasteen
kasvattaminen Suomessa on tärkeää. Itse asiassa
edustaja Pekkarinen kyseli jo tästä Durbanin hiilinielukompensaatiosta,
ja olisin itsekin toivonut, että Niinistö olisi
voinut kertoa, missä siinä komission kanssa mennään.
Se on meille merkittävä ajankohtainen asia.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ja nyt, ministerit, vastauksia, ja niitä kysymyksiä tuli
kyllä niin paljon, että 5 minuuttia on kohtuullinen
aika niistä selvitä.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa puhemies! Yritetään, mutta ehkä keskityn
muutamaan asiaan, jotka täällä nousivat
useammassakin puheenvuorossa esille.
Ensinnäkin tästä verotuksesta. Hallitusohjelmassa
lukee, että kiinteistöveroa ei laajenneta maa-
ja metsätalousmaahan, niin ettei tässä hallituksen
ministerin kai mitään muuta tarvitse todeta tässä verokeskustelussa.
Jos yksittäisten kansanedustajien keskustelua julkisuudessa
lähtisi ministeri kommentoimaan, niin ei mihinkään muuhun
aika riittäisikään, ja muutenkaan eivät nyt
tunnu tunnit riittävän vuorokaudessa.
Toinen asia, mikä on tässä selonteossa,
jos miettii tätä yrittäjämäistä metsätaloutta:
minkä tyyppisiä mahdollisia veromuutoksia tulevaisuudessa
tarjotaan, joilla kehitetään verojärjestelmää sillä tavalla,
että saataisiin metsänomistajarakennetta muuttumaan
toisenlaiseen suuntaan. Me emme, edustaja Heikkilä, kukaan
ole mitään pakkolunastuksia tekemässä eikä mitään
muuta, mutta hyvä kysymys on se, että jos on metsänomistaja,
joka ei pysty itse huolehtimaan metsästä tai ei
osaa tai ei ole mielenkiintoa tai jotain muuta, niin kannattaisiko
silloin miettiä metsän myymistä tai antamista
yhteismetsään tai jotain muita vaihtoehtoja. Eli
tietynlaisella tiedottamisella, neuvonnalla ja kaikilla muilla toiminnoilla saadaan
metsät aktiivisempaan käyttöön
myös tässä mielessä ja saadaan
suurempia metsäkokonaisuuksia, joita hoidettaisiin ammattimaisemmin
keskimäärin ottaen, ja varmaan myös puuta myytäisiin
tasaisemmin. Tämä on se tavoite Suomessa.
Viime aikoina on kyllä ollut näköpiirissä sentyyppistä kehitystä,
että suurimmat metsätilakokonaisuudet ovat kasvaneet
mutta toisaalta pieniäkin metsätiloja on tullut
yhä enemmän. Johtuu varmaan edustaja Nylundin
viittaamista perikunnista tai siitä, että ei päästä sitten
yhteiseen ymmärrykseen siitä, millä tavalla
metsäomaisuutta pitäisi sitten käsitellä tai
kelle se pitäisi sitten mahdollisissa kuolemantapauksissa
jättää hoidettavaksi. Eli kyllä tässä on
selvästi yksi tärkeimpiä asioita, millä tavalla
saadaan tätä metsänomistajarakennetta
muutettua ja onko siihen löydettävissä sentyyppisiä ratkaisumalleja,
joita ei toistaiseksi vielä ole käytössä.
Uskon, että semmoisia on löydettävissä,
joista hyötyy sekä yhteiskunta että metsänomistajat
ja joissa kokonaisuus on kaikkien kannalta hyvä.
Toinen asia sitten tästä Metsähallituksesta. Edustaja
Reijonen ja ehkä monet muutkin ovat kuunnelleet liikaa
huhuja. Yleisen elämänkokemuksen perusteella ei
kannata kaikkia juttuja uskoa, mitä kadulla vastaan tulee,
ei tässäkään osassa.
Edustaja Myller, Metsähallitusta ei olla yhtiöittämässä,
vaan hallinnon kehittämisen ministerityöryhmän
linjausten mukaisesti ja hallitusohjelman mukaisesti Metsähallituksesta
tehdään erityisliikelaitos, mutta erityisliikelaitoksessa
sitten metsätalous yhtiöitetään,
koska se toimii kilpailluilla markkinoilla. (Markus Mustajärven
välihuuto) Metsien omistus ei siirry valtiolta yhtään
mihinkään, eivät vesialueet eivätkä mitkään muutkaan,
vaan tälle Metsähallituksen tytäryhtiölle
tehdään käyttöoikeussopimus,
jonka perusteella se sitten jatkaa toimintaansa niin kuin tälläkin
hetkellä elikkä hakkaa metsäsuunnitelmien mukaisesti
ja myy puuta markkinoille ja niin edelleen. Elikkä ehkä on
joku maalannut vähän liikaa uhkakuvia verrattuna
siihen, mikä on tilanne todellisuudessa.
Mutta nyt on hyvä, että asiasta keskustellaan. Tästä Metsähallituksen
erityisliikelaitokseksi muuttamisesta on ollut useita sidosryhmätilaisuuksia,
oliko niitä nyt neljä vai viisi eri puolella Suomea
järjestetty, ja tämä lakiluonnos on ihan viimeistelyä vaille
valmis, ja siitä varmaan täällä eduskunnassa
sitten joko maaliskuussa tai huhtikuussa päästään
keskustelemaan, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Mutta Metsähallituksella on erittäin merkittävä rooli
varsinkin pohjoisessa, ja vähän viittasin siihen,
mitä täällä edustaja Mustajärvi
totesi.
Jos Metsähallitus hakkaisi vähemmän
puuta pohjoisessa kuin mitä se tällä hetkellä hakkaa, niin
silloin siellä olisi vähemmän työpaikkoja, siellä olisi
vähemmän metsätalousyrittäjiä ja
siellä olisi vähemmän puurekkoja kulkemassa
ja niin edelleen. Kun tällä hetkellä mennään
metsäsuunnitelman mukaisesti, metsiä on hoidettu
hyvin, hakattavaa riittää, niin sen takia hakkuukertymiä on
voitu kasvattaa. Kun katsoin vähän aikaa sitten
tilastoja, niin Metsähallitus hakkaa nykyään paljon
vähemmän päätehakkuita kuin
aiemmin ja paljon enemmän kasvatushakkuita kuin aiemmin.
Elikkä metsiä on hoidettu hyvin, ja se mahdollistaa
niiden hyödyntämisen, ja kaikki hyötyvät
siitä.
Sitten lopuksi tästä suojelusta. Minä kannatan ja
varmaan kokoomuksessakin kannatetaan kyllä vapaaehtoista
suojelua. Metso on ollut erittäin hyvä asia. Kun
ennenaikaan nämä suojeluasiat lähtivät
voimakkaasti liikkeelle, niin silloinhan oli tavoitteena suojella
suuria pinta-aloja katsomatta ollenkaan, mitä siellä suojelun
sisällä on. Nyt ollaan onneksi siirrytty tähän
vapaaehtoiseen suojeluun, joka lähtee siitä, että ensin
katsotaan alue: onko siellä jotain luontoarvoja, mitä pitää suojella.
Sen jälkeen sitten sovitaan maanomistajan kanssa, jos maanomistaja
haluaa suojella sen, korvaukset. Tämä on erittäin
hyvä linja. Tällä pitää jatkaa.
Sitten toinen kysymys on se, kuinka paljon rahaa siihen on käytettävissä.
Jos joka paikassa muualla budjetissa joudutaan leikkaamaan, niin en
minä nyt ymmärrä, että yksi
momentti voisi sitten olla turvassa siltä. Meilläkin
maa- ja metsätalousministeriössä metsärahoja
on jouduttu leikkaamaan, niin kuin on leikattu joka paikasta muualtakin.
Sitten jos tulee parempi tilanne, varmaan siihen on löydettävissä lisää rahaa,
ja kuitenkin väitän, edustaja Sinnemäki,
että Suomen metsien suojelutaso kestää kaiken
kansainvälisen vertailun. Me olemme aivan varmasti maailmassa
johtavien maiden joukossa myös tässä asiassa.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Pidän hyvin vanhanaikaisena sitä, että jotkut
edustajat asettavat metsien käytön talousmetsämielessä ja
puun käytön kehittämisen, jalostusarvon
nostamisen ja metsäteollisuuden edun vastakkain ihmisten
muiden metsien käyttötarkoitusten kanssa ja lisääntyvän
suojelupinta-alan ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen
kanssa. (Mauri Pekkarinen: Kuka niin teki?) — Täällä on
kyseenalaistettu se, pitäisikö suojella lisää.
Esimerkiksi edustaja Reijonen näin sanoi.
On selvää, että tutkimustiedon ja
sen osaamisen perusteella, mitä suomalaisessa metsätaloudessa
on ja mitä meidän eri metsätoimijoiden
ja niiden välisen hyvän yhteistyön puitteissa
on, meillä on mahdollisuus lisätä metsähakkeen käyttöä merkittävästi
ja tehdä se kestävällä tavalla,
kun siinä noudatetaan kestävän metsänhoidon periaatteita.
Meillä on mahdollisuus lisätä metsien
käyttöä niin, että metsät
ovat edelleenkin hiilinieluna positiivinen. Meillä on mahdollisuus
lisätä suojelupinta-alaa ja pysäyttää metsäluonnon monimuotoisuuden
heikkeneminen, kun me monipuolistamme hoitotapoja myös
talousmetsissä ja varmistamme, että ne ovat kestäviä,
ja esimerkiksi jatkuvan kasvun ja muiden hoitomuotojen kehittäminen
yleistyy.
Tässä on olennaista se, että metsäpolitiikka
on pitkäjänteistä ja ihmisille, omistajille
ja muille metsiä hyödyntäville tahoille
annetaan tasapuolisesti tietoa ja mahdollisuus olla osallisina päätöksissä.
Metsähallituksessahan on ollut, kun puhutaan Metsähallituksesta,
hyvä yhteistyö talousmetsäpuolen ja luonnonsuojelupuolen
kanssa, ja on tärkeätä, että metsähallitusuudistuksessa
tämä yhteistyö säilyy.
Tämä metsähallitusuudistus on osittain
EU:sta ja valtiovarainministeriön siltä pohjalta
tekemien tulkintojen pohjalta lähtenyt liikkeelle. Siitä ollaan
tekemässä erityisliikelaitosta. Mutta on syytä korostaa,
että samalla kun tämä varsinainen talousmetsätoiminta
on tavoitteena yhtiöittää, Luontopalvelujen
vahva rooli julkisena viranomaisena säilyy. Emokonsernin
vahva hallinta siinä, mihin valtion maaomaisuutta käytetään, ja
se, että on dialogia paikallisten toimijoiden, saamelaisten,
eri väestöryhmien kanssa kullakin alueella, nämä menetelmät
säilyvät ja se, että talousmetsiä käytetään
kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti,
vaikka se osa yhtiöitetään. Tämä kaikki
on tarkoitus tässä uudistuksessa varmistaa. Uskon,
että eduskunnasta eri ryhmät pääsevät
myös tähän keskusteluun osallisiksi,
kun tämä asia menee eteenpäin, ja varmistetaan,
että se tyydyttää näitä eri
näkökulmia.
Arvoisa puhemies! Kun mietitään kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja,
meidän globaali velvollisuus on rakentaa vähähiilistä yhteiskuntaa johtuen
siitä, että tämä talousjärjestelmä,
meidän hyvinvointimme tulee tuhoutumaan, jollemme rakenna
vähäpäästöistä yhteiskuntaa.
Siis talouskasvu on mahdotonta ylikuluttamalla luonnonvaroja, koska
ekosysteemin jatkuva heikentyminen heikentää mahdollisuutta
käyttää raaka-aineita näin.
Raaka-aineiden ylikulutus johtaa hinnan nousuun ja niin paljon haitallisiin
haittavaikutuksiin, että esimerkiksi Nicholas Sternin arvion mukaan
nämä haitat ovat niin suuria, että se,
että me emme tee mitään, maksaa kaikkein
eniten.
Silloin kun me vähennämme päästöjä,
niin se kannattaa tehdä kotimaassa niin, että me
kehitämme kotimaisia ratkaisuja. Ollaan cleantech-edelläkävijä,
otetaan puuta vähähiilisenä resurssina
käyttöön niin energian tuotannossa kuin muutenkin
ja tehdään se kestävällä tavalla.
Tässä Suomella on kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa
tärkeä rooli siinä, että samalla
kun me tuomme esille ratkaisuja siihen, mikä on metsien
rooli hiilinielussa ja miten metsien suojelua voidaan edistää esimerkiksi
trooppisissa maissa ja vähentää metsäkatoa
Indonesian ja Brasilian kaltaisissa maissa, myös osallistutaan
siihen keskusteluun, miten metsiä, metsäteollisuutta
ja talousmetsien käyttöä voidaan kestävästi
kehittää kaikkialla maailmassa.
Suomessa ovat metsätaloudessa nämä käytännöt
koko ajan menneet oikeaan suuntaan, ja meillä on mahdollisuus
myös osoittaa, että kun sertifiointimenetelmät
maailmalla etenevät, niin suomalainen alan osaaminen saa
kysyntää. Meillä on hyvää metsäinventointiosaamista,
ja sen pohjalle on hyvä rakentaa niin talousmetsien käyttöä kuin
metsien ekosysteemien vaalimistakin.
Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen toi esille jälleen
tämän hiilinielukysymyksen. Haluan korostaa sitä,
että Durbanissa luotiin malli, jossa Suomen metsiä on
mahdollisuus käyttää niin, että tämä hiilinielukysymys
ei rajoita metsien taloudellista käyttöä.
(Mauri Pekkarisen välihuuto) Ongelma oli vain siinä,
että Suomessa metsäpinta-ala pienenee ja tätä ei
voi kompensoida kuin metsien pinta-alan tietyn osuuden hiilinielulla. Tähän
sovittiin, että me saamme tästä täyden kompensaation,
ja sellainen malli on nyt komission kanssa loppumetreillä,
ja se tullaan lähikuukausina hyväksymään.
Se tarkoittaa sitä, että Kioton toisen velvoitekauden
aikana emme joudu maksamaan siitä, että meillä on
yhä metsäkatoa.
Tätä asiaa on myös analysoitu Metlan
selvityksessä. Kun tämä hintakehitys
on ollut sellainen päästöoikeuksissa
liittyen näihin metsäpäästöoikeuksiin,
jotka ovat eri asia kuin EU:n päästökauppa,
niin sillä on merkitystä kokonaisvaikutukselle,
joka meille pitää kompensoida meidän
nykyisellä metsäkadolla, joka on supistunut johtuen
siitä, että emmehän me halua hyviä lähimetsiäkään
ottaa pois (Puhemies koputtaa) lähimetsäkäytöstä esimerkiksi
huonolla kaavoituksella vaan vahvistetaan sitä, niin kuin
kokoomuksen ryhmäpuheessa puhuttiin siitä, että pidetään ne
metsät mieluummin metsinä kuin sirpaloitetaan
niitä huonolla kaavoituksella. Kun tämä pinta-alan
pieneneminen on supistunut, tosiasiassa se meidän tarve
on koko seitsemänvuotiskaudelle noin 5 miljoonaa euroa,
nykyarvion mukaan todennäköisesti vielä paljon
pienempi, ja tämä tullaan täysimääräisesti
kompensoimaan.
Koko tämä iso keskustelu siitä, oliko
tämä Durbanin ratkaisu Suomelle kallis — osoittautui,
että se ei maksa meille mitään. Myös
se, että me olimme toteuttamassa globaalia ilmastosopimusta
Durbanissa, osoittaa sitä, että meille kompensoidaan
ratkaisut silloin, kun me olemme aktiivinen peluri kansainvälisissä neuvotteluissa.
(Puhemies
koputtaa) Sen jälkeen ympäristöministeriö ja
valtioneuvosto ovat olleet tämän 2020 jälkeisen
sopimuksen rakentamisessa keskeinen toimija ja meidän aktiivista
roolia on arvostettu niin MTK:n, metsäteollisuuden kuin
kansainvälisten suojelujärjestöjenkin
puolella. Meidän kannattaa olla aktiivinen peluri, niin
me voimme yhdistää eri näkemykset siinä,
että rakennetaan vähäpäästöistä yhteiskuntaa,
jossa puun arvo ymmärretään kaikin jaloin
tavoin, mitä siihen sisältyy. Hallituksessa on
ollut näissä asioissa hyvä yhteistyö. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Nyt alkaa kääntyä loppusuoralle tämä debatti.
Aikaa on reilu puoli tuntia. Kolmisenkymmentä pyydettyä puheenvuoroa — kun
olette tiiviitä, ehkä ne ennätetään
käyttää, ja sitten ministerille tietenkin
loppuun vielä puheenvuoro.
Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille, ministeriöille
ja kaikille alan toimijoille, että kerrankin meillä on
nyt yksissä kansissa se iso kuva metsäpolitiikasta
ja sen tulevaisuuden kehittämisestä.
Keskustalaiset, te yritätte tunkea meidän
kurkustamme alas sitä metsämaksua, mutta me emme
sitä niele. Yritän nyt huolimatta Turun murteestani
kertoa teille selvästi, että kokoomus ei hyväksy
metsämaksua.
Ministeri Koskinen, teillä oli erinomainen haastattelu
Talouselämä-lehdessä joulukuussa ja siinä pohditte,
mitä verokannusteita voisi olla, jotta saataisiin sukupolvenvaihdoksia
edistettyä tai sellaisissa tapauksissa, jolloin metsä myytäisiin
toiselle metsänomistajalle. Siinä viitattiin myös
Ruotsin malliin, jossa Ruotsissa lailla on kielletty pienten metsätilojen
pirstoutuminen, ja ilmaisitte siinä positiivisen kantanne
siihen, että tätä mallia voitaisiin selvittää.
Kysynkin teiltä, onko se selvitys lähtenyt jo
eteenpäin vai millä aikataululla ajattelitte viedä sitä.
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedämme, että sekä talous,
väestö että energian kulutus ovat kasvaneet
itämaissa, Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa, ja sitä mukaa
ovat nämä luonnonvarat tulleet entistä niukemmiksi,
ja myös puhdas vesi ja ilmastonmuutos ovat ongelma. Mutta
tiedetään, että metsät ovat
ainoa biokapasiteetti, jossa kulutus on pienempää kuin
mitä kapasiteetti on. Kysynkin tältä pohjalta:
Onko hallitus tiedostanut, että Suomesta voisi tulla todellinen
kärkimaa maailmassa? Onko teillä tämmöistä biotaloudellista visiota?
Tiedämme, että täällä on
paljon erilaisia patentteja erilaisilla toimijoilla ja sitten myös
on tehty erilaisia tutkimuksia hyvinkin paljon. Ovatko tutkimukset
kunnossa, ottaako hallitus onkeen siitä, että suomalainen
biotekniikka olisi maailman kärkeä, koska se on
erittäin tärkeätä tämän
tavanomaisen metsäteollisuuden rinnalla?
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jotta puunjalostusta saadaan kehitettyä eteenpäin,
niin totta kai se edellyttää myös toimivaa
yritysrahoitusta.
Minulle soitteli tässä alkuviikosta eräs
uusi sahuri, joka sahaa nyt vuosittain noin 50 000—60 000
mottia raakapuuta. Hän kertoi olleensa yhteydessä Finnveraan
rahoituksen saamiseksi tähän sahainvestointiin.
Hän totesi, että Finnvera totesi selkeästi,
että vain suursahat ovat kannattavia. Finnvera ei lähde
rahoittamaan tämäntyyppisiä piensahoittajia
eikä ole valmis myöskään ottamaan
minkäänlaista riskirahoitusleimaa. Sama yrittäjä muuten
myös sanoi, että hän ei saa raakapuuta
Metsähallitukselta, koska Metsähallitus on tehnyt
pitkäaikaiset toimitussopimukset isojen integraattien kanssa.
Oikeastaan, ministeri, kysymys kuuluu: mitä näistä esimerkeistä olisi
ikään kuin oppia otettavaksi, jotta tässä selonteon
tavoitteessa päästään eteenpäin?
Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eliöiden uhanalaisuudesta kertova
Punainen kirja kertoo siitä, että lajisto köyhtyy
ja metsäluonnon monimuotoisuus köyhtyy. Suojelualueiden
lisääminen on tässä kriittinen
tekijä, ja ministeri Koskinenkin kehui tätä Metso-ohjelmaa,
vapaaehtoisuuteen perustuvaa metsänsuojeluohjelmaa. Sehän
edistää myös maaseudun ansaintamahdollisuuksia
ja matkailua. Toivon hallitukselta viisaita päätöksiä sitten,
kun Metso-ohjelmasta tehdään uutta periaatepäätöstä — viisautta
laajentaa Metsoa ja sen rahoitusta.
Arvoisa puhemies! Vielä puurakentamisesta, mistä edustaja
Martti Korhonenkin hyvin puhui. Puurakentaminen sitoo hiiltä ja
hillitsee ilmastonmuutosta, kun taas betoni lisää ilmastopäästöjä.
Nythän on menty eteenpäin muun muassa siinä,
että on uudet paloturvallisuusohjeet, ne on korjattu, joten
kerrostaloja voidaan periaatteessa rakentaa. Mutta yksi pullonkaula
on siinä, että Suomessa ei tehdä niitä rakentamisen
puuelementtejä, mitä tarvitaan, vaan ne tuodaan
kaikki ulkomailta. Kysyisin ministeri Koskiselta: mitä voitaisiin
tehdä, jotta voitaisiin edistää puurakentamista
siten, että myös (Puhemies koputtaa) kotimainen
teollisuus hyötyy?
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä selonteko on täynnä yleviä periaatteita.
Esimerkiksi: "Luomme edellytyksiä alan yritysten uudistumiselle sekä uusien
ja kasvuyritysten kehittymiselle elinkeinopolitiikalla ja lainsäädännöllä."
Ja: "Varmistamme, että alalle saadaan soveltuvimmat nuoret
ja että alan vahvin kilpailuvaltti, ihminen, voi hyvin,
uudistuu ja on osaava kehityksen vaatimalla tavalla." Meidän
kansanedustajien tulee pitää huoli, että nämä asiat
konkretisoivat nämä jalot päämäärät,
että lainsäädännön
ja budjettivallan puitteissa varmistamme tämän.
Mutta kysyn ministeriltä: miten turvataan puuhuolto? Meidän
tiestö rapautuu. Ja kysyn myös: Miten metsäsektori
saadaan mielenkiintoiseksi opiskelualaksi? Miten nuoria saadaan
kiinnostumaan siitä?
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän, että kokoomuksen
kannalta on hyvin kiusallista, että entiset metsänomistajaäänestäjät
soittelevat tämän verojaoston puheenjohtajan linjauksen
jälkeen. Sen takia on hyvä ollut, että täällä ovat puolueen
edustajat todenneet, että kaikki eivät ole samalla
kannalla. Se on hyvä näin, koska metsätalous
ei tarvitse lisää kustannuksia, joka tällainen
metsätilamaksu olisi, sen sijaan kannusteita. Meillä on
hyvä järjestelmä tämä Kemera-järjestelmä,
ja nyt kun sitä uudistetaan, niin pidän erittäin
tärkeänä, että jatkossakin huomioitaisiin
nämä maantieteelliset seikat, jotka vaikuttavat
metsätalouden kannattavuuteen. Nykyisin on ollut käytössä erilainen
porrastus Kemera-tukien osalta. Tuolta ministeriön suunnalta
on vähän huolestuttaviakin viestejä tullut
esille, että siellä ainakin pohditaan sitä,
että näitä porrastuksia, maantieteellisiä porrastuksia,
oltaisiin poistamassa tai harkitsemassa ainakin, että poistetaan.
Toivon, että ministeri tyrmää tämän
ajatuksen ja jatkossakin metsätalouden kannattavuudesta
riippuen näitä tukiporrastuksia säilytetään.
Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä puurakentamisesta
ympäristövaliokunnan näkövinkkelistä ja
tarkemmin puukerrostalorakentamisesta.
Puurakentamisen osaajista on tällä hetkellä kaiken
kaikkiaan pulaa, mutta onneksi Aalto-yliopistoon on perustettu 2013
puurakentamisen professuuri, ja lisäksi 2013 on käynnistynyt
täydennysohjelma, jonka tavoitteena on pätevöittää 150
diplomi-insinööriarkkitehtia tai insinööriä viiden
seuraavan vuoden aikana puurakentamisen asiantuntijaksi.
Nythän nämä rakentamismääräykset
eivät ole enää esteenä sille,
että puukerrostaloja pystytään rakentamaan,
kahdeksannessa kerroksessa mennään, palosuojelumääräykset
on myöskin saatu aisoihin. Mutta näihin rakentajien
ja tilaajien asenteisiin on pyrittävä vaikuttamaan,
eli pitää pystyä luomaan tänne
Suomeen teollisuutta, puuelementtilaitoksia, mutta pitää olla
myöskin riittävää kysyntää.
Kysymys kuuluu, miten hallitus aikoo edistää 2015
päättyvää puurakentamisen edistämisohjelmaa
kiinnittäen tietenkin siinä erityisesti huomiota
tähän poikkihallinnollisen yhteistyön
tarpeeseen.
Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuossa edellä edustaja Rantakankaalla
ja jo aiemmin edustaja Eestilällä oli erittäin
hyvät puheenvuorot Kemera-tukiin liittyen. En lähde
niitä toistamaan. Toivon tietysti, että ministeri
voi ottaa kantaa varsinkin tämän vyöhykejaon
puolesta Kemeran osalta.
Tässä moni edustaja on käyttänyt
hyviä puheenvuoroja Metsähallitus-lakiin liittyen,
ja oli hyvä kuulla, kun ministerit vakuuttelivat, että Metsähallitus
tullaan toiminnallisena, eheänä kokonaisuutena
säilyttämään. On tärkeää,
että ministerit tämän kannan tekevät
täällä eduskunnan edessä selväksi,
mutta vielä kyllä haluaisin tarkentavan kysymyksen
esittää. Mikäli metsätalouden
osalta yhtiöittämiseen mennään,
tulevathan nämä nykyiset lakisääteiset
tehtävät, eli luonnon monimuotoisuuden turvaaminen,
virkistyskäyttö, porotalous, saamelaiskulttuuri,
ja toisaalta työllisyyden edistämisen asettamat
näkökulmat ja vaatimukset kirjattua tarkkaan myös tämän
yhtiön tehtäviksi tässä uudessa
lainsäädännössä? Pelkkä käyttöoikeussopimus
ei liene eduskunnan näkökulmasta tyydyttävä tapa
taata tämän meidän tärkeän
(Puhemies koputtaa) kansallisomaisuuden käyttö.
Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä metsäpolitiikasta
on aika löysin rantein heitelty juttuja, niin kuin edustaja Kataja
esitti sitä metsäveroa, mutta näyttää siltä, että kokoomuksen
joukkue on nyt järjestäytynyt uudestaan ja maalivahdiksi
on pistetty edustaja Sankelo. Hyvä niin, koska hän
edustaa toisenlaista näkemystä suhteessa metsäverotukseen.
Metsäkompensaatiosta on vaikea keskustella tässä.
Minun mielestäni edustaja Pekkarisen kysymyskin sisälsi
niin sanottua luottamuksellista tietoa, ja tämä olisi
kyllä hyvin mielenkiintoinen aihe, mutta kun nämä neuvottelut
ovat kesken, niin käytännöllisesti katsoen
siitä on vaikea keskustella. Jotenkin myöskin
ministeri Koskisen puheesta jäi outo kuva, koska hän
sanoi, että hänellä on vahva usko metsäenergian
käytön positiiviseen kehitykseen, tehdään
sitten mitä tahansa. Ja juurikin näin se on, että näin
se ei toimi, että jos tehdään mitä tahansa,
niin kotimainen energia- ja puuosuus siinä kasvavat kuitenkin. Tämä RKP:nkaan
ehdotus siitä, että kytkentä metsähakkeen
tuen ja turpeen verotuksen välillä katkaistaan,
ei ole kyllä se ratkaisu, (Puhemies koputtaa) eikä ole
ratkaisu myöskään kivihiilivero, vaan
minä ehdottaisin sitä, että palattaisiin (Puhemies
koputtaa) turpeen verotuksessa ja metsähakkeen tuotantotuessa
sinne vuoden 12 tasolle.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Yritetään olla tiiviitä, koska paljon
puheenvuoroja on vielä jäljellä.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa,
ja hyvä niin. Yhteinen metsästrategia toki on.
EU:n pinta-alasta noin 40 prosenttia on metsää tai
metsämaata, ja eniten metsää asukasta
kohti on Suomella ja Ruotsilla. Tässä metsästrategiassa
on asioita, joiden suhteen Suomen täytyy olla tarkkaavainen,
muun muassa tämä talousmetsäajattelu
on siellä todella vierasta. Siksi haluaisinkin tietää,
miten hallitus aikoo edistää metsäedunvalvontaa
EU:ssa. Ministeri tuossa aikaisemmin kehotti monenlaiseen aktiivisuuteen, mutta
miten se voisi olla kokonaisvaltaisempaa ja suunnitelmallisempaa?
Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Metsäpolitiikassa on tyystin unohdettu
statuksettomat saamelaiset. Saamelaiskäräjiä on
kuultu, mutta statuksettomat ja muut Lapin asukkaat on järjestelmällisesti
jätetty ulkopuolelle. Saamelaisalueen metsien- ja maankäytössä toki
ongelmia on ja on ollut, pohjautuuhan omistaminen siellä isojakoon,
mutta nykyinen politiikka ei tilannetta ainakaan helpota. Saamelaisalueen
metsienkäytössä saamelaiskäräjiä esitetään
otettavaksi mukaan jo asioiden valmisteluvaiheessa. Tämä on
erittäin hyvä asia, mutta tätä samaa
mahdollisuutta ei ole annettu statuksettomille saamelaisille. Jos
esimerkiksi Metsähallitus-lain päätös
jossakin asiassa olisi vastakkainen kuin saamelaiskäräjien,
näillä olisi erillisen heikentämiskieltosäädöksen
mukaan käytössään veto-oikeus
kaikkeen maankäyttöön. Statuksettomilla
saamelaisilla ja muilla pohjoisen Lapin metsänomistajilla
ei tätä oikeutta olisi. Antaako tämä,
arvoisa ministeri, tasavertaiset lähtökohdat pohjoisen
Lapin asukkaille ja statuksettomille saamelaisille?
Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen miehet voittivat äsken olympialaisissa
hiihdossa kultaa. Tällä hetkellä miehet
johtavat jääkiekossa 3—1. Mitä se
kertoo? Se kertoo, että päällä on
valtava tahtotila.
Mutta onko hallituksella tahtotilaa nyt metsienkäytön
hyväksi? Tilannehan on se, että Suomen talous
on suossa ja mahdollisuudet ovat metsässä — metsässä,
mitä se tarkoittaa? Oli miten oli, niin tässä paperissahan,
joka nyt on tänään käsittelyssä,
on paljon hyviä asioita, todella paljon. Mutta missä ovat
ne konkreettiset toimenpiteet ja esitykset, että saataisiin
tuloksia aikaiseksi? Minä nyt kysynkin, onko hallituksella oikeasti
tahtotilaa siihen, että muutettaisiin meidän talouden
tilanne, alettaisiin todella vahvasti töihin ja toimenpiteisiin,
että me saisimme nämä bioenergia-asiat,
erilaiset energia-asiat liikkeelle, saisimme puusta sata uutta tuotetta
liikkeelle, että me saisimme koulutukset, tuotekehityksen, tutkimukset,
kaikki nämä liikkeelle. Onko tahtotilaa?
Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Selonteossa on todettu, että luontoympäristöllä on
monia tunnistettuja vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Hienoa,
että tämä asia on tässä huomioitu.
Lisääntyneen masentuneisuuden ja luontosuhteen katkeamisella
on yhteys. Pururata ja sienimetsä ovat lääkkeitä lievään
masentuneisuuteen — parempia kuin Alko ja apteekki.
Ja sitten varsinainen kysymys, ministeri Niinistön
poissa ollessa ministeri Koskiselle: Etelä-Konneveden ja
Salon Teijon kansallispuistohankkeet etenevät. Miten on
teidän nähdäksenne Käsivarren
suurtunturihankkeen osalta laita, saadaanko siellä paikallisten
asujien ja luontoasioiden yhteisymmärrys aikaan, niin että näemme siellä kansallispuiston
vielä lähivuosina?
Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulla on uusi ja outo näkökulma
tähän keskusteluun: se on tuholaisnäkökulma.
Tuskinpa meillä myrskyt ovat niin isoja, ainakaan lähivuosina,
että ne voisivat aiheuttaa tosi laajoja vahinkoja meidän
metsillemme, aiheuttaa joukkokuolemaa, mutta sen sijaan on olemassa
aikamoinen riski vierasperäisistä metsätuholaisista,
jotka voivat puolestaan tällaisen joukkokuoleman aiheuttaa
laajastikin. Meillä on Euroopassa siitä esimerkkejä,
valitettavasti, ja Kanada on oikein vakava esimerkki, siellä vuoristoniluri
tekee selvää jälkeä. Suomen metsäalan
kokoinen alue boreaalista havumetsää on nurin,
ja se kertoo siitä, mitä kaikkea voi pahimmillaan
tapahtua. Tutkijat viittaavat tässä yhteydessä muun
muassa kansainväliseen kasvikauppaan, sen seuraamiseen,
sen jonkinlaiseen kontrolliin. Suomihan käy kasvikauppaa,
ja siihen liittyy tietysti myös aikamoisia riskejä.
Selonteossahan tätä ei oteta ollenkaan esille. Onko
hallitus noteerannut tämän näkökulman metsiemme
politiikassa, kun katse on kuitenkin vuosikymmeniä eteenpäin?
Jos on noteerannut, niin mitä se aikoo tehdä estääkseen
tuholaisista johtuvan joukkokuoleman Suomen metsissä?
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luin erityisen tarkkaan selonteon metsäbiotalouteen
liittyvät osiot, sillä tavoitteena tulee olla
vähäpäästöisempi yhteiskunta,
johon päästään osaltaan kestävän biotalouden
kautta.
Selonteossa tavoitteeksi oli asetettu, että vuonna
2050 Suomen primaarienergiankäytöstä noin
50 prosenttia olisi uusiutuvaa. Selonteossa kuitenkin mainitaan,
että tavoitteeseen pääseminen on haasteellista.
Itse ajattelen sen olevan ihan realistinen tavoite, sillä esimerkiksi
omassa kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa kaikesta käytetystä energiasta
jo nyt 67 prosenttia tuotetaan uusiutuvan energian lähteistä.
Viime vuonna Joensuussa aloitti toimintansa uusi pyrolyysilaitos,
jossa raaka-aineena käytetään metsähaketta
ja muuta puubiomassaa. Prosessissa kuivatislauksella syntyy bioöljyä.
Bioöljyllä tuotettu energia vähentää kasvihuonepäästöjä yli
70 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna.
Kysynkin ministerin mielipidettä siitä, pitäisikö biotalouteen
siirtymisessä olla kunnianhimoisempia tavoitteita. Pohjois-Karjalan
esimerkin pohjalta se voisi olla mahdollista.
Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! "Puu sai linnunpesän. Moneen
viikkoon tuskin uskalsi liikahtaa." Yksi kauneimmista runoilija
Risto Rasan metsärunoista, joita me kaikki voisimme lukea
näin urheilun rinnalla. Kuulisimme, kuinka luonto puhuu.
Mörrimetsä, Röllimetsä — metsä on
lapselle suuri seikkailu. Metsänomistajalle metsä on elämäntapa,
johon liittyy perinteitä ja pitkää ja laajaa
osaamista. Suomalainen metsämies, metsuri ja metsänomistaja
osaa ja haluaa hoitaa metsäänsä.
Suomalainen haluaa myös suojella metsää,
ja tuossa juuri ministerikin mainitsi sen, kuinka vuosi sitten 7 500
hehtaaria suojeltiin metsää Suomessa vapaaehtoisesti.
Se kertoo sen, että meillä on erityinen sidos
metsään. Mutta millainen on meidän tulevaisuutemme,
ja miten esimerkiksi suomalainen ikimetsä voi? Täällä on
jo vastauksia annettu, mutta kysyn ihan näin pienen ihmisen
näkökulmasta ja sen, joka rakastaa metsää:
mikä uhkaa suomalaista metsää tulevaisuudessa?
Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tarvittiin kokoomuslainen pääministeri
ja kokoomuslainen maa- ja metsätalousministeri, että saatiin
historian ensimmäinen metsäpoliittinen selonteko
eduskunnan käsittelyyn, kiitos siitä.
Metsäteollisuuden ja metsän merkitys maamme
kansantaloudelle on ollut aina suuri ja tulee olemaan sitä myös
jatkossa. Puutun tässä lyhyesti sahateollisuuden
tilanteeseen ja huoleen siitä, miten sahateollisuuden kannattavuutta
voitaisiin parantaa. Suurin osa sahateollisuuden tuotteistahan menee
vientiin. Pidetäänkö ulkomaankaupan markkinoinnissa
tarpeeksi esillä sahateollisuuden tuotteita? Entä miten
voitaisiin edistää sahojen sivutuotteiden hyödyntämistä paikallisessa
energiatuotannossa? Sahateollisuuteen liittyy myös vahva,
korkealuokkainen koneteollisuus ja palveluyritystoiminta, joten
tämä ravintoketju, joka sahateollisuuteen liittyy,
on kaiken kaikkiaan varsin merkittävä. Miten näitä sahateollisuuden
toimintaedellytyksiä voidaan edistää?
Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapin kannalta oleellista on kyetä nivomaan
tässäkin asiassa yhteen monta elintärkeää elinkeinoa
ja ilman tätä vastakkainasettelua, johon ministeri
Niinistö täällä jo viittasikin.
Häneltä olisinkin halunnut kysyä, mitä konkreettista
viestiä hän olisi halunnut lähettää Lappiin
tässä asiassa, jotta tätä vastakkainasettelua
ei pääsisi syntymään, mutta
hän ikävä kyllä ehti jo poistua
paikalta.
Mutta sitten olisin mennyt vielä tähän
selontekoon siltä osin, että ihmettelen, kun täällä on
kuitenkin sivukaupalla sinällään kauniita,
hyviä tavoitteita ja visioita, että sitten täältä uupuvat
täysin nämä Metsähallitukselle
kaavaillut uudistukset ja tämä tuleva lainsäädäntöuudistus.
Eli minkä vuoksi ne on jätetty tästä strategiasta
kokonaan pois, koska ainakin itse katson, että niillä on erittäin
suuri merkitys siinä, kuinka tätä strategiaa
voidaan tulevaisuudessa viedä myöskin eteenpäin?
Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen huolissani metsäteollisuuden
tulevaisuudesta, koska kuten täällä on
useaan otteeseen jo todettu, viidennes Suomen viennistä tulee
metsäteollisuuden tuotteista.
Ensinnä sääntelyyn liittyvä kysymys:
Jos katsotaan metsäteollisuusyrityksen toimintaa tänä päivänä,
niin siellä on 45 erilaista direktiiviä ja sääntelykokoelmaa
alkaen uusiutuvasta energiasta, biodiversiteetistä, teollisuuspäästöistä,
resurssitehokkuudesta ja niin edelleen. Kun me olemme puhuneet tänään
biotaloudesta ja sen potentiaalisesta merkityksestä Suomen
taloudelle tulevaisuudessa, niin kysyisin ministeriltä:
miten me estämme sen, että tällä valtavalla
sääntelyllä ei torpata meidän
mahdollisuuksia myöskin biotalouden puolella?
Toinen kysymys koskee investointeja. Kun potentiaali on suuri,
niin se voidaan hyödyntää vain, jos me
saamme tänne riittävästi rahaa, toisaalta
suomalaista rahaa, toisaalta ulkomaista. Suomalaista rahaa voisimme
saada eläkeyhtiöiden kautta, mutta ulkomaista
rahaa voitaisiin saada antamalla tiettyjä houkutuksia,
muun muassa sillä tavalla, että annettaisiin verotuksessa
määräajaksi vapaa poisto-oikeus ulkomaisille
investoinneille. Miten näette, arvoisa ministeri, tämän vapaan
poisto-oikeuden mahdollisuuden, joka oli käytössä muun
muassa (Puhemies koputtaa) Itä-Saksassa aikoinaan?
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä todettiin, että piti tulla
kokoomuslainen ministeri, ennen kuin saatiin selonteko eduskuntaan,
mutta tottahan meillä on ollut metsästrategiaa
ja metsäohjelmaa jo ennenkin.
Tuntuu, että monet hallituksen tekemät päätökset
vaarantavat esimerkiksi Kansallisen metsäohjelman toteutumisen.
Siksi kysymykseni tästä selonteosta kuuluukin,
että millä voidaan taata pitkäjänteisyys
tässä metsäpolitiikassa. Jos mietitään,
mitä kaikkea on tapahtunut, niin koko ajan kun toinen hallitus
on tehnyt jonkun päätöksen esimerkiksi
metsäenergian käytön edistämiseksi,
joku toinen hallitus sen ajaa alas. Milloin turpeelle sanotaan,
että ei veroa, ja milloin se vero tulee. Milloin päätetään,
että kivihiilestä luovutaan, ja seuraavana vuonna
sen käyttöä edistetään.
Milloin päästökauppajärjestelmä hyväksytään
EU:ssa, ja milloin sen kansallisista tavoitteista luovutaan. Koko
ajan tätä poukkoilua suuntaan ja toiseen tulee.
Miten voisimme taata pitkäjänteisyyden?
Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Metsätalouteen liittyy olennaisesti
logistiikka. Jos puuta ei saada jatkojalostukseen, niin sitä ei
vain yksinkertaisesti ole. Nykyiset perusväylänpitorahat
ja yksityisteiden rahat eivät riitä ylläpitämään
metsätieverkostoa ja alempiasteista tieverkkoa. Eli kysymys
kuuluu: miten huolehditte logistiikan toimivuudesta, ja koska tämä ei
suoraan kuulu teille, niin miten toimii yhteistyö eri ministeriöiden
välillä? Jos katsoo tätä hallituksen
toimintaa täällä salissa, miten puolueet
riitelevät keskenään, niin ei hyvältä näytä.
Yksi puoluekin riitelee jo, miten sitä metsää verotetaan.
Tästä yhteistyöstä nyt kysyn.
Sitten vielä asia, mihin ei ole vastausta vielä kuulunut,
tämä metsästys luonnonsuojelualueella:
mikä nyt sitten on muuttunut, kun luvattiin toisin?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Nyt minä ymmärtäisin niin, että kaikki,
jotka ovat halunneet, ovat yhden puheenvuoron saaneet. Nyt on toinen
kierros, ja sitten ruvetaan pikkuhiljaa päättelemään.
Ministeri, onko teillä aikaa olla? Tässä on kymmenkunta
puheenvuoroa. (Jari Koskinen: Pitäisi päästä lähtemään
kohta.) — Pitäisi päästä lähtemään?
(Jari Koskinen: Niin, jos saisin yhden puheenvuoron, puhemies, olisin
tyytyväinen.) — Siis aivan ehdottoman välttämätön
lähtö näillä hetkillä?
No, sitten täytyy ministerille antaa se puheenvuoro. Se
on kohtuullista. Olkaa hyvä, ministeri Koskinen. Mutta
me jatkamme vielä ne kymmenkunta puheenvuoroa sen jälkeen.
(Martti Korhonen: Me jatkamme täällä keskenämme!)
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Kiitos, arvoisa puhemies, joustavuudesta. — Edustaja
Korhonen, hyvä, että jatkatte keskenänne,
koska monta asiaa on vielä käsittelemättä.
Muutama asia tästä keskustelusta, joka meni monenlaisiin
asioihin, liittyen nyt muutamiin kysymyksiin, jotka liittyivät
logistiikkaan ja muihin. Täällähän
esimerkiksi yhtenä strategisena päämääränä on
tietysti se, että "Suomi on kilpailukykyinen toimintaympäristö metsiin
perustuville liiketoiminnoille". Siellä alla lukee sitten myös:
"Parannamme kilpailukykyämme puun ja metsien käyttöä edistävillä logistiikkaratkaisuilla."
Pitää ymmärtää,
että tämä on strategia, metsäpoliittinen
selonteko, joka tähtää vuoteen 2050. Eli
tässä nyt maalataan vähän paksummalla
tussilla eikä mennä yksityiskohtaisesti jonkun
momentin sisälle, että montako miljoonaa euroa
nyt johonkin on sitten rahaa juuri tällä hetkellä tai ensi
vuonna tai sitä seuraavana vuonna. Eli pitää maalata
se kuva, mihinpäin ollaan menossa tulevaisuudessa. Sitten
aikanaan, kun tämä on täällä eduskunnassa
linjattu, sen jälkeen se lähtee liikkeelle, sitten
se valmistuu ja tehdään seuraavaa kansallista
metsäohjelmaa, on sen nimi nyt sitten vaikka kansallinen
metsästrategia, joka tähtää vuoteen
2025, niin että sitten otetaan vähän
lyhyempi perspektiivi, jossa sitten pystytään
vähän tarkemmin katsomaan, mihin suuntaan varoja suunnataan,
mitä pitäisi tehdä, samalla tavalla kuin
on nykyinen voimassa oleva Kansallinen metsäohjelma, joka
tähtää vuoteen 2015. Sinne, niin kuin
nykyiseenkin voimassa olevaan Kansalliseen metsäohjelmaan,
minkä valtioneuvosto on hyväksynyt, tulee sitten
näitä tietyntyyppisiä toimenpiteitä,
mitä tehdään. Elikkä tässä toivon, että eduskunnassakin
keskitytte siihen ja fokus on siinä, mikä on tämä isompi
kuva tulevaisuutta, kohti seuraavia vuosikymmeniä, mitkä ovat ne
asiat, jotka ovat tärkeitä.
Siinä mielessä minusta on hienoa, että edustaja
Kääriäinen otti täällä esille
nämä metsätuhot, koska maailmalla on
monia, lukuisia esimerkkejä siitä, että asiat
voivat mennä huonompaankin suuntaan, jos ei olla hereillä.
Kyllähän Suomessa pyritään
niin siemenhuollossa kuin taimituotannossakin tämmöiseen omavaraisuuteen.
Samalla tavalla tarkastellaan sitä, että kun maailmalla
tavara liikkuu yli rajojen ja välillä käytetään
puusta tehtyjä ratkaisuja — ovat ne nyt sitten
kontteja tai trukkilavoja tai ihan mitä tahansa — ettei
niitten välityksellä tai muitten pakkausten välityksellä sitten
tule Suomeen tuholaisia. Eli tässä tietysti oma
valmiutemme meillä on. EU:ssa on menossa itse asiassa lainsäädäntöuudistus,
joka koskee kaikkia kasvinterveyteen liittyviä asioita
ja joka on lähtenyt liikkeelle ja valmistuu ehkä vuoden
kahden kuluessa EU:ssa, ja tietysti sielläkin Suomella
on monia asioita, mitä pitää valvoa,
jotta meillä myös täällä metsäpuolella
asiat tulevat hyvin hoidettua.
Sitten viitaten siihen, mitä täällä esimerkiksi edustaja
Mäntylä tai joku muu sanoi, että miksi täällä ei
puhuta mitään Metsähallituksen uudesta lainsäädännöstä.
No ei kai. Tämä on vuoteen 2050 tähtäävä paperi.
Tämä Metsähallitusta koskeva lainsäädäntö tulee
vielä tänä keväänä tänne eduskunnan
käsittelyyn, ja tarkoitus on laittaa se erityisliikelaitos
pystyyn ensi vuoden alusta lähtien. Ei tässä selonteossa
näihin yksittäisiin asioihin, yksittäisiin
lainsäädäntöhankkeisiin, ole puututtu.
Ei täällä puututa siihen, mikä on
Kemera-lain tuleva sisältö, mitä tällä hetkellä valmistellaan.
Uskotaan, että se myös tänä keväänä saadaan
valmiiksi. Kemera-laki valmistuu sen jälkeen, kun tiedetään,
mitkä ovat nämä valtiontuen suuntaviivat
EU:sta. Sillä on oma vaikutuksensa. Tämä oma
valmistelutyö meillä on menossa, niin että sekin
saadaan kyllä tämän vuoden aikana, uskon
näin, tänne eduskuntaan käsiteltäväksi.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Täällä moni
on puhunut viennistä ja tulevaisuuden mahdollisuuksistamme.
Kyllä hallituksella on tahtotilaa. Nyt vaikka yhtenä esimerkkinä tästä viennistä ja
Team
Finlandista yksi asia. Olen ensi viikon Kiinassa tekemässä vienninedistysmatkaa.
Sinne mukaan lähtee 19:stä eri yrityksestä edustajia. Mukana
on myös sahateollisuuden edustajia ja elintarvikealan edustajia.
Eli myös maa- ja metsätalousministeriön
toimialalla on paljon yritystoimintaa, ja siellä on mahdollisuuksia
lisätä vientiä. Tietysti se on jokaisen
ministerin ja varmaan jokaisen kansanedustajankin tehtävä yrittää parantaa
Suomen vientiä kaikin mahdollisin keinoin. — Kiitos,
puhemies.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Ja sitten loppukiri.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri on lähtemässä,
ja hän varmaan tutustuu käytettyihin puheenvuoroihin
jälkeenpäin todella tarkasti ja antaa ehkä palautettakin
jossakin vaiheessa.
Mutta kyllähän tämä, mihin
hän itse asiassa lopetti, tämä vienninedistäminen,
ja se, mistä tuossa aiemmin puhuin, tämä jalostusarvon
nostaminen, kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. Kyllähän meidän
heikkous, mikä pitää uskaltaa tunnustaa, on
se, että emme ole riittävästi siihen
panostaneet. Me olemme päätyneet siihen, että me
olemme antaneet betoniteollisuuden esimerkiksi asuntorakentamispuolella
tulla ja viedä sen markkinan kotimaassa täydellisesti.
Sen lisäksi meillä on huonekaluteollisuutta ja
meillä on valtavasti mahdollisuuksia, mutta meillä on
jostakin syystä ollut tällainen henkinen lama
tässä asiassa. Minä toivon vahvasti nyt,
että se asenne muuttuu ja että meidän
ministeriöt — koska ei tämä ole
yhden ministeriön asia vaan tämä on kaikkien
ministeriöiden asia — vievät tätä asiaa eteenpäin.
Ikävä kyllä minä pelkään,
että pelkästään se, että me
puhumme puuenergiasta, biopolttoaineesta — ne ovat hyviä asioita,
ja sen lisäksi raskas teollisuus on hyvä asia — ei
riitä. Kilohintaa pitää saada ylemmäs.
Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minäkin tuohon puurakentamiseen totean,
että kotikaupungissani Raumalla oli ja on edelleen valtakunnallisestikin
huomiota saanut hieno hanke puukerrostaloalueen rakentamisesta,
mutta tuo hanke ei tahdo oikein edistyä, kun asunnoille
ei löydy ostajia. Eli tuntuu siltä, että meillä Suomessa
arvostetaan kivitaloja niin paljon enemmän kuin puutaloja,
että nykyinen hintaero ei riitä ihmisille motiiviksi
investoida asuntoon puukerrostalossa. Tätä kiven
ja puun välistä arvostuseroa ehkä kuvaa
sanapari kivijalka—puujalka, joita tässäkin
keskustelussa on käytetty.
Eli ennen kuin ryhdymme satsaamaan kovin paljon julkisia varoja
puurakentamiseen, olisi paneuduttava mielestäni puukerrostalojen
kysyntään markkinoilla ja etsittävä sellaisia
keinoja, joilla puukerrostaloasuntojen kysyntää Suomessa
lisätään.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustelu jää vähän muotopuoleksi,
kun ministeri lähti pois, mutta vähän
outo oli tuo hänen vastauksensa siihen, minkä takia
Metsähallitus tai Metsähallitus-laki ei ole selonteossa
mukana ja että aikajänne on sinne vuoteen 2050
asti. Kyllä minusta oleellinen kysymys on se, kuka hallinnoi
ja omistaa meidän kaikkien yhteistä maa-, metsä-
ja vesiomaisuutta myöskin tulevina aikoina. Olisin
kysynyt myöskin siitä, liittyykö pääjohtaja
Jyrki Kankaan ero nimenomaan siihen, kun hän on yhdessä henkilöstön
kanssa vastustanut Metsähallituksen metsätaloustoiminnon
yhtiöittämistä ja tehnyt sen hyvin tiukasti
asiaperustein. Tätä yhtiöittämistähän
on perusteltu sillä, että Euroopan komission Destia-päätös
siihen velvoittaisi, mutta kun Euroopan komissio on itse antamassaan vastauksessa
kirjalliseen kysymykseen todennut, että Destia-päätöksestä ei
seuraa mitään yleistä yhtiöittämisvelvoitetta,
niin kyllä minusta on äärimmäisen
kova pommi, että Suomen metsätalouden tärkein
johtaja eroaa samana päivänä, kun metsäpoliittinen
selonteko annetaan ja Metsähallitus-laki on valmistelussa.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Siitä nyt ei vain pääse
kerta kaikkiaan mihinkään, että kokoomuksessa
muhii jatkuva halu metsän kiinteistöveron asettamiselle.
Milloin sen nostaa esille kukakin, mutta aina se esillä vain
on, ja se on hyvä metsänomistajien ja koko alan
tietää. Siitä nyt ei vain pääse
yhtään mihinkään.
Puhemies! Suomen metsien vuotuisesta kasvusta hyödynnetään
vain puolet. Meillä ei ole nyt eikä varsinkaan
tulevaisuudessa varaa jättää hyödyntämättä tätä merkittävää potentiaalia,
raaka-ainepotentiaalia, joka meillä on. Siksi meillä on tilaa
niin mekaaniselle kuin myöskin kemialliselle puunjalostukselle
paljon mittavammin kuin tällä hetkellä asianlaita
on, varsinkin pitkän kuidun osalta, ja jotta me pääsemme
nanoselluun, meillä pitää olla se tavallinen
sellu siellä pohjalla ensin. Muuten se ketju ei onnistu.
Siksi on oleellisen tärkeätä, että valtiolliset
toimijat kaikin tavoin toimivat niin, että me saamme uusia isoja
investointeja tähän maahan niin mekaaniselle kuin
kemialliselle puolelle metsäteollisuuteen.
Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta kuulostaa monissa puheenvuoroissaan
tänään varsin epätoivoiselta: ylitulkintaa
ja harhaanjohtamista. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)
Onneksi edustaja Rantakangas sentään toi ryhtiä porukkaan.
Minä uskoisin, että tämä metsätilamaksu
on tässä käyty jo niin moneen kertaan
läpi, etten kyllä kuudetta kertaa lähde
sitä toistamaan. Teiltä ovat jääneet
lehdetkin lukematta viime viikolla. Lukekaa nyt välillä Maaseudun
Tulevaisuutta.
Sitten vielä tuohon edustaja Hautalan puheenvuoroon,
joka liittyi näiden Etelä-Suomen metsien suojeluun.
Siinä yhteydessä kokoomushan on puhunut vahvasti
Metso-ohjelman puolesta, joka siis on vapaaehtoinen metsäohjelma,
jossa voi tehdä muun muassa luonnonhoitotöitä talousmetsässä,
ja tätä arvioitiin tässä keskustan
suunnalta kriittisesti. Eli suomeksi sanottuna: onko tämä nyt
tulkittava niin, että keskusta vastustaa Metso-ohjelman
toteuttamista ja vastustaa sitä, että metsänomistaja
päättää, mitä hän
omaisuudellaan tekee?
Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä valtion metsät kuuluvat suomalaiseen
metsäkeskusteluun, ja en voi sille mitään,
että minua kyllä kovasti haittaa se, mitä tässä kerrottiin,
että talousmetsätoiminta erotetaan erikseen muusta
Metsähallituksen toiminnasta. Tässä mielessä tämä toiminnallinen
eheys kyllä häiriintyy vahvasti. Mutta pidän
hyvänä sitä, että sanottiin,
että nyt on aika keskustella, ja itse haluan tuoda tämän
asian esille hyvin vakavasti.
Toinen kysymys on se, että metsäenergian käytöstä täällä on
puhuttu. Metsäbiopolttoaineita on kehitetty, mutta nyt
on ongelma se, että Finnvera ei ole ollut mukana rahoittamassa
näitä hankkeita. Mistä syystä?
Tätä täytyisi pohtia meidän
kansallisesti ja todella panostaa siihen, että alueellisesti
tärkeät työpaikat, joita syntyy nimenomaan
hajautetussa biopolttoainetuotannossa, turvataan eri alueilla.
Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Selonteossa todetaan: "Kansallispuistojen hyödyntäminen
matkailussa edellyttää, että niitä hoidetaan
ja niissä on asianmukaiset palvelut. Luontoympäristöllä on
monia jo tunnistettuja vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen,
mihin tukeutuen on mahdollista synnyttää uusia
luontolähtöisiä palveluja ja uutta hyvinvointi-
ja terveysliiketoimintaa." Mikäli paikalla olisi ollut
ministeri, niin olisin kysynyt häneltä, mutta
nyt kysyn hallituspuolueen jäseniltä, onko huomioitu
esimerkiksi metsästysmatkailun mahdollisia vaikutuksia.
Teeri ja erityisesti metso ovat keskieurooppalaisille eksoottisia
riistalajeja puhumattakaan hirvestä ja metsäpeurasta.
Valitettavasti suuret suurpetokannat heikentävät
hyötyriistakantoja ja sitä kautta metsästysmatkailun
mahdollisuuksia.
Kahdessa puheenvuorossa edustaja Östman ja edustaja
Jalonen kysyivät, minkä takia Suomessa ei kansallispuistoissa
saa metsästää. Saamani tiedon mukaan
Suomi on ainoa EU-maa, jonka alueella olevissa kansallispuistoissa
metsästys on kielletty. Kysynkin ministeriltä:
mihin tämä kielto perustuu?
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Kun käsitellään ohjelmaa,
joka tähtää 2050:een, niin meidän
pitäisi jatkokäsittelyssä löytää selvä polku
ja tie, mitenkä ratkaisemme suomalaisen metsärakenteen,
minkä kokoisia ja minkälaisia metsänomistajia
tulevaisuudessa Suomessa tulee olemaan. Tähänhän
voidaan vaikuttaa erilaisilla kannustimilla. Kannatan sitä ajatusta,
jossa myyjälle luodaan houkutin tai verohelpotus, kun hän
on valmis myymään sen metsänsä sellaiselle
metsänomistajalle, joka on valmis sitä käyttämään
ja jolla on jo olemassa tietty pinta-ala. Ainoastaan tällä tavalla
voimme rohkaista ihmisiä kasvattamaan omistamaansa metsäpinta-alaa.
Ellei ole tämän kaltaista, niin metsät
pirstaloituvat entistä enemmän. Niitä ostavat
sellaiset, jotka eivät niitä käytä,
haluavat vain marjastaa ja sienestää ja metsästää omassa metsässä,
mutta eivät kuitenkaan käytä sitä metsätalousmielessä.
Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä pitkän tähtäimen
metsäohjelma ohjaa lyhyen tähtäimen strategioita. Meillä on
biotalousstrategia, metsäalan strateginen ohjelma, Etelä-Suomen
metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma, energia- ja ilmastopoliittinen
strategia, kansallinen biodiversiteettistrategia, maaseutu- ja aluepoliittiset
strategiat ja -ohjelmat. Näyttää metsäbyrokratia
laajenevan kovin laajalle. Olisin kysynyt ministeriltä, mikä on
ministerin käsitys: tietävätkö ja
ottavatko nämä ohjelmat ja strategiat toisensa
huomioon, ja tuleeko kansantalouden tilaa parantavaa tulosta näistä ohjelmista,
vai pitääkö jokaiselle rakentaa vain
oma hiekkalaatikko? Tuntuu jotenkin siltä, että tässä nyt
ehkä tästä biotalousstrategiasta odottaisi
jotain tulosta ja muut vaikuttavat enemmänkin metsäelinkeinon
hidasteilta.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meillä keskustan eduskuntaryhmässähän
on sellainen menettely, että jos joku vastuuhenkilö,
edustaja, puhuu jostakin vastuualueestaan, niin me ymmärrämme, että se
on paljossa sen meidän, tässä tapauksessa keskustan,
eduskuntaryhmän kanta. Jos meidän veroasioista
vastaava puhuu vero- tai maksuasioista, ymmärretään,
että se on meidän keskustan kanta. Nyt on hyvä,
että olen tässä kuullut, että kokoomuksessa
tämä asia ilmeisesti on toisin. Vaikka edustaja
Kataja puhuu tunnetulla tavalla, niin ilmeisesti nyt sitten on niin,
että se ei ole totta, kokoomuksen kanta, vaan teillä sanelee
joku yli sen, mikä on asianomaisen vastuuvaliokunnan vastuuhenkilön
kanta. Minä varmistan vielä, onko kokoomuksessa
tämä menettely tämän tapainen.
Jos on, me rauhoitumme ja kerromme tämän kansalle,
muillekin, mutta jos se noudattaa teillä sitä samaa
kaavaa, mitä kaikilla muillakin, niin sitten olemme huolissamme.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
No, annetaan vielä varmemmaksi vakuudeksi vastaus,
mutta kun täällä on kaksi varmaa henkilöä, joita
vielä askarruttaa tämä, niin otetaan
ne ensiksi.
Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minua askarruttaa erityisesti tässä asiassa
hallituksen kanta, koska SDP:n ryhmäpuheenvuoron käyttänyt
edustaja Eloranta totesi, että SDP on valmis keskustelemaan
metsäverotuksen uudistamisesta, jotta puu saadaan liikkeelle,
ja täällä edustaja Satonen sanoi, että ei
tarvita metsätalousmaksua, koska puukauppa käy.
No, jos puukauppa ei käy, voittaako silloin SDP:n kanta?
Muutenkin tämä monissa vaikeissakin asioissa yksimielinen
hallitus on päässyt hyvin eteenpäin,
ja kannat ovat sitten muuttuneet ja perusteluja voitu sitten käyttää uudelleen.
Eli kysymys on se, että jos ei puukauppa käy,
niin onko kokoomus valmis ottamaan tämän piiskaksi
puukaupan käymiseksi.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jotain kummallista tässä kokoomuksen
metsäpoliittisessa linjassa kyllä on. Me muun
muassa puhumme nyt hyvin yhteen ääneen siitä,
että meidän on välttämätöntä saada
metsätilojen sukupolvenvaihdokset käyntiin. Viime
kaudella te kuitenkin teitte kaiken mahdollisen sen eteen, että metsätilojen
sukupolvenvaihdosten veronhuojennusta ei saatu lävitse,
vaikka te istuitte hallituksessa. Nyt teiltä edelleen nousee
aina silloin tällöin näitä ajatuksia
muun muassa tähän metsien kiinteistöveroon tai
metsätilamaksuun liittyen. Toisaalta edelleen hyvässä muistissa
on entisen ympäristöministeri Sirpa Pietikäisen
toiminta. Hänen aikanaanhan suomalaisia yksityismetsiä suojeltiin
sellaisella tavalla, että ilmeisesti kaikkea ei ole taidettu
vieläkään saada korvattua. Eli pakko
sanoa, että jollakin tavalla edelleen hämmästyttää tämä kokoomuksen
metsäpoliittinen liikkuma.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tämän debatin viimeinen puheenvuoro on edustaja Eestilällä,
ja sen jälkeen hämmästely jatkukoon varsinaisissa
puheenvuoroissa.
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Kiitos, arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja
Kallia, hän piti erinomaisen kiihkottoman puheenvuoron.
Hän halusi jollakin tavalla lähestyä sitä asiaa,
että Suomessa metsien omistus on ajautunut tietyille henkilöille.
Se ei ole sinänsä ongelma, se on vain tosiasia.
Metsälöiden kokokin on joku 30 hehtaaria, joka
ei välttämättä ole kaikkein
tehokkain muoto omistaa metsiä ajatellen puuhuoltoa.
Myös edustaja Nylund puuttui hyvään
asiaan, koska hänhän otti selvän ongelman
esille koskien näitä kuolinpesiä, ja
tällaisia puheenvuoroja eduskunnassa kaivataan.
Me kaikki tiedämme, että paperitehtaita on lakkautettu.
Suomen viennin arvo on pudonnut 20—30 prosenttia. Sen takia
me käymme täällä keskustelua
erilaisista keinoista, millä me saamme tämän
metsänomistajarakenteen ja koko sen infran, mikä liittyy
metsien ja puun liikkeelle lähtemiseen, teolliseen toimintaan.
Siitähän täällä on kysymys,
ja jos yksittäiset kansanedustajat jotain jossakin esittävät,
niin heidät näköjään
tuomitaan heti, koska on tämä ei-linja, joka on
vallalla. Ikään kuin ei saisi esittää uusia
ajatuksia, millä asioita saadaan parempaan kuntoon. (Puhemies koputtaa)
Toivoisin keskustaltakin omia esityksiä. Vastatkaa nyt
siihen, haluatteko te korottaa Kemera-tasoa. En ole saanut vastausta
vieläkään.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten puhujalistaan, ja sen avaa edustaja Mustajärvi.
__________
Puhetta ryhtyi johtamaan toinen varapuhemies Anssi
Joutsenlahti.
__________
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Olisi saanut paikaltakin puhua, edustaja Mustajärvi.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Kannatti tulla tähän puhujapönttöön,
että sai vähän kättä pitempää metsäpoliittiseen
keskusteluun.
Ensinnäkin tuosta tämän päivän
jymyuutisesta: Mikä on keskeinen osa suomalaista metsäpolitiikkaa?
Pitää kysyä, erosiko Metsähallituksen pääjohtaja
Jyrki Kangas, tohtorismies, äärimmäisen
asiallinen, osaava henkilö, sen takia, kun hän on
uskaltanut henkilöstön kanssa rinta rinnan vastustaa
Metsähallituksen metsätaloustoiminnan yhtiöittämistä,
jolle ei löydy yhtään juridista pakkoa,
perustetta, vaan kyse on siitä, että on valittu
semmoinen linja, jota polkua ei kulje mikään muu
Euroopan unionin jäsenmaa. Valtaosassa näitä maita
metsien ja metsähallituksen paikallisen organisaation toiminta
on järjestetty muuten kuin yhtiömuodossa.
Arvoisa puhemies! Perinteisen teollisuuden rakennemuutos alkoi
metsäsektorilta ja laajeni elektroniikka- ja metalliteollisuuteen.
Siitä huolimatta metsällä ja sen hyödyntämisellä on
edelleen tärkeä sija suomalaisille. Metsäklusteri
on se ala, joka laajimmin säteilee koko maahan ja synnyttää hyvinvointia
pohjoisesta etelään ja maaseudulta kaupunkiin.
Metsä turvaa monen maaseudun eläjän ja
nykyään myös kaupunkilaisen talouden.
Se tarjoaa virkistystä ja luontokokemuksia, työpaikkoja,
metsäsektorilla syntyvät monet uudet innovaatiot,
vienti lepää edelleen vahvasti metsäteollisuuden
tuotteisiin, ja puupolttoaineet ovat merkittävin energialähde.
Siksi toivon, että selonteossa olisi päähuomio
kiinnitetty sekä päällekaatuviin ongelmiin
että mahdollisuuksiin, joita voi hyödyntää nopeasti.
Vaikka myöhemmin laaditaankin metsästrategia,
olisi jo selonteossa pitänyt mennä syvemmälle
ja konkretisoida keskeiset tekijät selkeämmin.
Hukatuista mahdollisuuksista karmein esimerkki lienee Kemijärven
sellutehtaan kohtalo. Valtion merkittävästi omistama
yksikkö, joka sijaitsi keskellä kasvavia raaka-ainevaroja
ja joka oli energiaomavarainen, laitettiin kiinni. Nyt Kemijärven-tehtaan
kattilat jauhavat huipputulosta Kanadassa samalla konseptilla, jota
yritettiin Kemijärvelläkin saada entisen tuotannon
sijaan. Ajan henkeä kuvaa se, että heti tehtaan
lopettamispäätöksen jälkeen
suurkapitalistien ja ympäristöjärjestöjen
edustajat pitivät kaikessa hiljaisuudessa yhteisiä peijaisia
Lapin syvissä metsissä, ja häveliäisyyssyistä tiedotusvälineitä ei
kutsuttu paikalle. Suuryhtiö sai ekologisen viikunanlehden
omien virheittensä ja raakojen saneerauspäätösten
suojaksi, ja ympäristöliikkeen aseellinen siipi
sai tahtonsa läpi. Se oli jo aiemmin päättänyt,
että Kemijärven yksikkö pitää lopettaa.
Arvoisa puhemies! Jo yksin puun lisääntyvällä käytöllä energiantuotannossa
paikkaamme merkittävästi vaihtotasetta, vahvistamme
aluetaloutta, lisäämme energiaomavaraisuutta ja
suojelemme ympäristöä. Metsät
ovat tärkein uusiutuva luonnonvaramme. Ero puun käytön
ja kasvun välillä kasvaa koko ajan. Paitsi energiantuotannossa,
meillä on mahdollisuuksia myös puurakentamisessa,
huonekaluteollisuudessa ja kemiallisen metsäteollisuuden
uusissa innovaatioissa. Meillä on mahdollisuuksia esimerkiksi
uusien pakkausmateriaalien kehittämisessä. Metsäsektori
on niin keskeinen tekijä yhteiskunnassamme, että sen
yhteensovittaminen muihin intresseihin on välttämätöntä.
Hulluutta todellakin olisi se, jos nyt lähdettäisiin
hakemaan sellaista veromallia, veroratkaisua, joka ennen pitkää johtaisi
muun muassa jokamiehenoikeuksien kaventamiseen tai jopa niiden poistamiseen.
Arvoisa puhemies! Otan yhden esimerkin, joka osoittaa, miksi
kokonaisvaltainen näkemys on tärkeä metsäsektorin
toiminnassa ja kehittämisessä. Metsäntutkimuslaitoksen
Kolarin asemalla on keskitytty erityisesti luonnon kestävän käytön
ja yhteensovittamisen tutkimukseen. Tunturi-Lapissa matkailu- ja
kaivostoiminta kehittyvät vahvasti, joten luonnonvarojen
kestävän käytön teemat ovat
nyt ja tulevaisuudessa keskeisessä asemassa. Kuntien, maakuntien
ja valtakunnan päättäjät sekä viranomaiset
tarvitsevat tätä tietoa päätöksentekoa
varten, niin kuin tarvitsee eduskuntakin. Metlan Kolarin toimipaikka
on onnistunut loistavasti ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankkimisessa
vahvasti kilpailluilla rahoitusmarkkinoilla. Kolarissa tehdään laadukasta
tutkimustyötä, ja tutkimusaiheet ovat tuoreita
ja ajankohtaisia. Tuotokset ovat olleet panostukseen nähden
merkittäviä. Tutkimusyksikön läsnäolo
tutkimusalueella on merkittävä käytännöllinen
ja strateginen etu varsinkin silloin, kun tutkitaan paikallisia
ja alueellisia yhteisöjä ja yrityksiä.
Nyt Kolarin yksikkö aiotaan lakkauttaa jo ensi vuonna.
Jos ei voi olla tuotekehitystä ilman tuotantoa, ei voi
olla myöskään arktista tutkimusta ilman
arktisia tutkimusyksiköitä ja kenttäasemia.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva
metsäpoliittinen selonteko linjaa metsien käyttöä pitkälle
tulevaisuuteen, jopa vuoteen 2050 saakka. Ministeri Koskisen johdolla
tehty ohjelma luo uskoa tulevaisuuteen. Ministeri Koskisen maatalous-, metsä-,
maaseutu- ja yrittäjyyspolitiikka on ollut tähän
saakka kovin myönteistä, ja jälleen kerran saamme
kiittää häntä hyvin tehdystä työstä.
Niin kuin selonteossa visioidaan, metsien kestävä käyttö on
todellakin kasvavan hyvinvoinnin lähde. Selonteossa linjatulla
metsäpolitiikalla halutaankin nimenomaan tukea kasvua ja
koko yhteiskunnan hyvinvointia. Metsistä saatavilla uusiutuvilla
luonnonvaroilla luodaan nimittäin uutta yrittäjyyttä,
palveluja ja uusia työpaikkoja. Metsätalouden
kannattavuudella on erittäin tärkeä merkitys
elinvoimaiselle maaseudullemme.
Suomen metsät kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa
mutta niitä hakataan vain 55—56 miljoonaa kuutiometriä.
Metsissä on siis lähes puolet käyttämättömiä varoja
lisättäväksi. Metsien monipuolisen käytön
edellytyksenä on, että metsiä hoidetaan
hyvin ja niitä uudistetaan kestävällä tavalla.
Metsien hoito on myös parasta luonnon ja ympäristön
hoitoa. Hyvinvoivat metsät ovat paras palvelus ympäristöllemme
ja ilmastollemme. Siitä hyötyy myös jokainen
metsässä virkistäytyjä. Kaiken
kaikkiaan metsien hyvä hoito kasvattaa niin talouden, ilmaston
kuin koko yhteiskunnankin hyvinvointia.
Herra puhemies! Suomessa on panostettava uusiutuviin energialähteisiin,
jos tavoitteena pidetään hiilineutraalia ja energiavarannoltaan omavaraista
maata. Metsähakkeen käytön lisääminen
energialähteenä on myös olennainen asia pyrkimyksessä päästä irti
tuontikivihiilestä.
Viime vuoden keväällä annetussa energia-
ja ilmastostrategiassa suhtauduttiin hyvin myönteisesti
uusiutuvaan bioenergiaan. On todella hienoa, että hallitus
on valmis panostamaan uusiutuviin energialähteisiin. Tämä onkin
välttämätöntä, jos
edelleen pidämme tavoitteenamme vuoteen 2020 mennessä nostaa
uusiutuvan osuuden 38 prosenttiin. Metsähakkeen käytön
lisääminen on erittäin tärkeää taistelussa
tuontikivihiiltä vastaan. Puun rinnalla keskusteluun on
saatava myös turve.
Turpeen voimalaitoskäytön vähentäminen
vähentää samalla myös puun käyttöä.
Tämä on niidenkin olennaista huomioida, jotka
puhuvat samaan aikaan turpeen energiakäytön vähentämisestä ja
puun käytön lisäämisestä.
Yhtälö ei nimittäin oikeastaan ole mahdollinen.
Turve toimii energiakäytössä puun välttämättömänä tukipolttoaineena,
joten puu ei turvetta korvaa.
Tällä hetkellä vuosittain poistuu
käytöstä noin 3 000 hehtaaria
turvemaata, ja samalla vain 500 hehtaaria viime vuosina on saatu
uutta turvesuoaluetta tilalle. Ongelmana on ollut ennen kaikkea
bioenergia-alan toimintaedellytysten hankaloittaminen jähmeillä ja
pitkittyneillä lupakäytännöillä sekä veronkiristyksillä ja
tukien vähentämisellä. Tästä seuraa,
että tuontienergia, ja pääasiassa siis
kivihiili, korvaa entistä enemmän esimerkiksi
juuri turpeen käyttöä. Viime vuosina tuontienergiaa
on tuotu vuositasolla noin 13,5 miljardin euron edestä.
Sehän heikentää suuresti Suomen vaihtotasetta
ja lisää hiilidioksidipäästöjä.
Koska hallitus on päättänyt edistää toimia, joilla
kivihiilen voimalaitoskäyttö syrjäytyisi vuoteen
2025 mennessä, pitäisi samalla miettiä ihan
uudelleen kivihiilenkin verotusta. Uusiutuvia energiamuotoja tukevilla
päätöksillä olisi myös
erittäin tärkeä ja suora yhteys uusiutuvan energia-alan
pienyrittäjyyden lisäämiseen kaikkialla
Suomessa.
Herra puhemies! Nyt kun hallituksen kehysriihi lähestyy,
on tehtävä viisaita ratkaisuja valtion velkaantumisen
pysäyttämiseksi, järjettömyyksiin
sen sijaan ei ole nyt varaa. Viime viikolla esiin noussut täysin
ajattelematon avaus metsien lisäverosta, olipa se nimi
mikä tahansa, on saanut täystyrmäyksen
monelta taholta, onneksi. Nyt jokaisesta puukaupasta jo maksetaan
kiristyvää pääomaveroa.
Vielä lopuksi: Puumarkkinoilla on vallinnut jo parin
vuoden ajan hyvä tilanne, sekä ostajat että myyjät
ovat olleet sopivasti liikkeellä. Varsin hyvää tasapainoa
ei siis ole viisasta mitenkään järkyttää.
Metsäteollisuus on myös kiistatta Suomen tärkein
vientiala. On erittäin hyvä asia, että suomalainen
puu, sahatavara ja sellu käyvät nyt hyvin kaupaksi.
Jo hallitusohjelmassa on aivan oikein kieltäydytty metsän
lisäverottamisesta, joten kesken vaalikauden lisäveron
esittämiselle ei ole mitään perusteluja.
Pia Kauma /kok:
Arvoisa puhemies! Kuten metsäpoliittisesta selonteosta
käy hyvin ilmi, ei metsäteollisuuden tulevaisuuden
menestys ole mikään erillinen ilmiö,
vaan sen vaikutukset nivoutuvat vahvasti koko Suomen talouden tulevaisuuteen.
42 000 ihmistä suoraan työllistävän metsäteollisuuden
tuotteet vastaavat arvoltaan noin viidennestä kaikesta
kotimaisesta viennistä. Suomen uusiutuvasta energiasta
kaksi kolmasosaa on metsäteollisuuden tuottamaa.
Metsäpoliittisen selonteon tuloksista keskustellessa
on kuitenkin hyvä muistaa, että alan tulevaisuutta
eivät tule määrittämään
selvityksiä kirjoittavat virkamiehet tai poliitikot vaan
ruohonjuuritason yrittäjät kovalla työllään.
Julkinen valta voi olla tässä sekä hyödyksi
että haitaksi. Alan sääntelyä olisi
varaa keventää, mikä lisäisi
toimijoiden liikkumavaraa ja parantaisi kotimaista kilpailukykyä.
Kuitenkin sääntelyäkin suurempi ongelma
on politiikkaan liittyvä epävarmuus. Se vaikeuttaa
pitkäjänteisen toiminnan suunnittelua ja jarruttaa
tuotannollisten investointien tekemistä. Metsäalaan
liittyvän poliittisen sääntelyn hajautuminen
monelle sektorille on tehnyt sen seuraamisesta entistä vaikeampaa.
Arvoisa puhemies! Valtiolla voi toki olla positiivinenkin rooli
metsäalan kehittämisessä, eikä kaikki
regulaatio ole tietenkään turhaa. Esimerkiksi
sukupolvenvaihdoksiin liittyvät omistajat kaipaavat toiminnan
jatkamiseen neuvontaa, missä alan asiantuntijat voivat
tietenkin olla hyödyksi. Parhaimmillaan sääntelyllä voidaan
ohjata kehitystä suuntaan, joka on ympäristöarvojen kannalta
kestävä mutta tarjoaa myös mahdollisuuden
taloudelliseen menestykseen.
Biopolttoaineiden osalta Suomesta löytyykin jo monia
positiivisia esimerkkejä. UPM:lle valmistuu tänä vuonna
Lappeenrantaan biojalostamo, joka tulee tuottamaan vuosittain 100 000 tonnia
uusiutuvaa dieseliä liikennekäyttöön.
Laitoksen kustannukset olivat 150 miljoonaa euroa, mikä oli
maailman ensimmäisen teollisen mittakaavan investointi
puupohjaiseen biojalostamoon. Kyseessä on siis todellinen
edelläkävijä.
Toisena esimerkkinä voidaan mainita Neste Oilin täysin
uusiutuvista raaka-aineista valmistettu NExBTL-diesel, jolla saavutetaan
40—90 prosentin vähennykset kasvihuonepäästöihin verrattuna
fossiiliseen dieseliin. NExBTL-dieselin käytöllä voidaan
myös vähentää kaupunkien ilmanlaatua
heikentäviä päästöjä,
joten sen käyttö tulee toivon mukaan lisääntymään
myös bussiyhtiöiden ajoneuvoissa.
Arvoisa puhemies! Nämä menestystarinat ovat
osaltaan esimerkki siitä, että ala ei kehity valtiojohtoisesti
ylhäältä alas vaan sen menestys riippuu
vain ja ainoastaan yrittäjistä ja rohkeista riskinottajista
itsestään. Yritysten toimintaedellytysten turvaaminen,
kilpailukyvyn parantaminen ja politiikan ennustettavuus ovat tältä osin tärkeimpiä
asioita,
joihin eduskunta voi toimillaan vaikuttaa.
Arvoisa puhemies! Suomella on myös hyödyntämättömiä resursseja
varsinkin turpeen osalta. Turvemaita on Suomessa yhteensä noin
9 miljoonaa hehtaaria, joista turvetuotantoon on arvioitu soveltuvan
noin 1,5 miljoonaa hehtaaria. Nämä energiavarat
sijaitsevat erityisesti Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa. Tuotannossa
on kuitenkin tällä hetkellä vain noin 1
prosentti turvealasta. Ongelmana on, että turvetuottajat
eivät ole saaneet luvitettua tuotannonalaa vastaamaan
kasvavaan kysyntään.
Uusia turvesoita olisikin saatava käyttöön noin
50 000 hehtaaria vuosittain, jotta tuotanto pysyisi kysynnän
tasolla, toki tietenkin sellaisia menetelmiä ja teknologiaa
käyttäen, jotka eivät pilaa vesistöjä,
kuten menneinä vuosina on tapahtunut. Esimerkiksi eräiden
VTT:n tutkimusten mukaan turve-energian tuotanto olisi mahdollista
jopa kuusinkertaistaa 25 vuodessa, ja potentiaalisia työpaikkoja
alalla on jopa 30 000. Turvetuotannon lisääminen
vaatii näin ollen tuekseen nopeita toimia eduskunnalta.
Arvoisa puhemies! Metsäpolitiikan onnistumisen tulee
siis olla myös tämän ja tulevien hallitusten
prioriteettina. Tältä osin on myös varmistettava,
että alan sääntely säilyy jatkossakin
suurilta osin kotimaisessa päätösvallassa.
Laajemmassa EU-tason perspektiivissä olisi vaarana, että Suomen
erityispiirteet esimerkiksi metsänomistusrakenteen suhteen
eivät välttämättä saisi ansaitsemaansa
huomiota. Kuten selonteossa todetaan, voi metsäteollisuus
olla parhaimmillaan Suomelle merkittävä kasvuala
myös tulevaisuudessa ja tätä kautta myös
kasvavan hyvinvoinnin lähde.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Topelius oli monessa suuri mies mutta erehtyi
tämän päivän katsannossa myöskin
jossakin. Suomi on luonnonvaroiltaan sittenkin rikas maa. Meillä on
metsiä. Metsät, siis puu viime kädessä,
ovat mahtava uusiutuva, kestävän kehityksen mukainen,
kierrätettävä ja päästöjä aiheuttamaton
raaka-aine moneen moneen tarpeeseen. Metsät kasvavat Suomessa
paljon, ja niitä hyödynnetään
Suomessa paljon, pitkästi yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Metlan mukaan teknis-taloudellinen mahdollisuus hyödyntää on
yli 70 miljoonaa kiintoa vuodessa. Me tiedämme, että nyt
käytännössä hyödyntäminen
on 50—60 miljoonaa, vähän vuodesta riippuen.
Meillä on suuri potentiaali edelleenkin suomalaisissa metsissä moniin
erilaisiin tarpeisiin.
Maailmanmeno puun tarvitsemiseen muuttaa kaiken aikaa metsäteollisuuden
kysynnän profiilia. Perinteisten metsäteollisuuden
tuotteiden — niiden, joista olemme leivän, isonkin
sellaisen, viipaloineet taakse jääneitten vuosikymmenten aikaan — erityisesti
paperiteollisuuden, kysyntä vähenee kaiken aikaa
niillä markkinoilla, joilla suomalainen paperiteollisuus
käytännössä voi pärjätä.
Me tarvitsemme muita uusia mahdollisia, uusia kalliita paperituotteita.
Meille uuden mahdollisuuden tarjoaa rakentaminen — täällä jo paljon
puhuttu — jossa ollaan vasta lapsenkengissä nimenomaan
asuntopuolella, ja meillä suuria mahdollisuuksia tarjoaa
puulle myöskin energiakäyttö, kuitenkin
niin, että energia aina pääsääntöisesti
on se residuaali, se sivuvirta, jonka käyttö vasta
on nimenomaan energiatarpeisiin järjellistä ja
tarkoituksenmukaista. Aina se kallein osa puusta sittenkin voidaan
jalostaa paljon kalliimmiksi hyödykkeiksi ja tuotteiksi
kuin konsanaan energiaksi väheksymättä energiaa
muutoin.
Arvoisa puhemies! Minun ensimmäinen viestini liittyy
siihen, että meillä nyt jo useamman vuoden ajan
käytössä olleen metsäalan strategisen
ohjelman puitteissa pitää entisestään
lisätä voimavaroja alan tutkimukseen, tuotekehitykseen
ja innovaatiotoimintaan. Kun tämä metsäsektorin
alamäki alkoi joskus 2004—2005, tein sen havainnon
silloisessa tehtävässäni, että suomalainen
metsäteollisuus käytti tutkimukseen ja kehittämistoimintaan
0,24 prosenttia liikevaihdostaan, kun keskimäärin
maassa elinkeinoelämä käytti noin kymmenen
kertaa enemmän ja kun joillakin aloilla käytettiin
noin 100 kertaa enemmän, 20 prosenttia suurin piirtein
liikevaihdosta parhaimmillaan.
Näistä ajoista toki on paljon eletty eteenpäin kohti
positiivisempaa puolta. Metsäteollisuus itsekin käyttää jo
paljon voimavaroja tutkimukseen ja kehittämistyöhön,
ja niin pitääkin käyttää,
mutta valtiovalta voi omilla toimenpiteillään vielä erilaisia
insentiivejä markkinoille tuoden edistää tätä toimintaa.
Ne erilaiset nanoselluloosat, ne erilaiset nanomateriaalit,
ne erilaiset suihkepulloista suihkutettavat materiaalit, joista tulee
puuta, joka voidaan kiinnittää sitten mihin tahansa
pintaan, monia muita aivan huikeita uusia innovaatioita, joilleka
löytyy ennen pitkää sauma, mutta tie
niiden uusien tuotteitten kehittämiseksi, markkinoille
saamiseksi on vielä monelta kohtaa pitkä.
Se, että hallitus leikkaa tutkimus- ja kehittämisrahoitusta,
on tässä mielessä ikävä ratkaisu. Se
vie entisestään edellytyksiä pois siltä nousulta,
joka tuo tutkimuksen ja tuotekehittämisen kautta uusia
tuotteita. Tämä on valitettavaa. Toivon, että tässä hallitus
kääntää kelkkansa ja oivaltaa
sen merkityksen, mikä uusiutuvan suomalaisen raaka-aineen,
tuotteitten jatkokehittämisen kautta voi seurata koko kansantaloudelle.
Arvoisa puhemies! Puutun vielä energiaan ja Durbaniin
ihan lyhyesti.
Täällä ovat kauniisti melkein kaikki
puhuneet uusiutuvasta energiasta. Se on päästötön,
niin kuin kaikki tiedämme, ja siinä lähdettiin
hyvin liikkeelle, niin kuin ministerikin hehkuttaa, mutta ministeri
ei muista sanoa, että viime vuonna Suomessa ei käynnistetty
ensimmäistäkään uutta chp-laitosta,
joka perustuu nimenomaan puun ja turpeen käyttöön.
Miksi ei? Juuri siitä syystä, mitä edustaja
Hemmiläkin tässä sanoi: että hallitus
muutti tätä systeemiä ja teki tilaa kivihiilelle, iski
päähän suomalaista bioenergiaa, siis
puuta ja turvetta — turvekin on bioenergiaa, vaikkei uusiutuvaa
Kioto-mielessä, mutta kuitenkin bioenergiaa — ja
näiden toimien seurauksena lähes puolella miljardilla
eurolla tuotiin viime vuonna Suomeen kivihiiltä. Sen käyttö lisääntyi
noin 35—37 prosenttia, tarkka luku on vielä auki,
lähes 40 prosenttia joka tapauksessa viime vuonna.
On äärimmäisen tärkeää,
että tätä säädöstöä muutetaan
nopeasti ja hallitus peruu päätöksensä.
Täällä edustaja Hemmilä äsken
sanoi, että hallitus on luvannut edistää toimia,
joilla hiilen käyttö loppuu. Joka katsoo hallituksen
papereita, joissa sanotaan näin, joka kuuntelee Hemmilän hyvää puheenvuoroa,
jossa sanotaan näin, luulee, että hallitus tosiaan
on tähän tapaan toiminut, eikä tiedä,
että hallitus on toiminut täsmälleen
päinvastoin, täsmälleen päinvastaisella
tavalla, edistänyt sitä kivihiilen käyttöä eikä sitä iskenyt
päähän.
Arvoisa puhemies! Vielä Durbanista, kun ympäristöministeri
tästä asiasta puhui. Vielä kertaalleen:
Suomen metsät ovat valtava nielulisä kaiken aikaa.
Siihen lisänieluun, minkä suomalainen metsän
kasvu on tuonut, on otettu aivan mielivaltainen 3,5 prosenttia Suomen
päästöistä vuodelta 1990. Eli
käytännössä laskennallisesti hyväksytään
vain 3,5 miljoonan kuution verran nielua metsistä, ja luonnontieteellinen
nielu on erittäin moninkertainen. Tämän
seurauksena nyt käy niin, että Suomen metsät
ovat päästöjä aiheuttavia eivätkä nieleviä.
Arvoisa puhemies! Tähän on saatava todellakin
korjaus, ja se malli, mikä nyt on pöydässä,
ei sitä korjausta tuo. Tarvittaessa perustelen sen tarkemmin.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa herra puhemies! Metsäalan suurin muutos sataan
vuoteen haastaa Suomen hakemaan uusia näkökulmia
tärkeimmän luonnonvaramme hyödyntämiseen.
Kaskeamisen ja tervanpolton loppumisesta selvittiin, nyt digitalisoituminen
on puolestaan haastanut paperi- ja metsäteollisuutemme.
Vanhaan takertuminen ei ole ratkaisu. Keinot löytyvät
tuotekehityksestä, koulutuksesta ja uusista kasvavista
markkinoista. Esimerkiksi kotikaupungissani Valkeakoskella UPM Tervasaaren
tehdas on löytänyt kannattavaa liiketoimintaa
teknisesti vaativasta tarrojen taustapaperin valmistuksesta. Tuotannosta
yli 90 prosenttia viedään ulkomaille.
Metsäteollisuustuotteiden vienti on nykyään noin
20 prosenttia Suomen tavaraviennin kokonaismäärästä.
Ala työllistää suoraan 42 000
ihmistä ja epäsuorasti huomattavasti enemmän. Suomen
metsävarat kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa
eli siis lähes kaksinkertaisen määrän
hakkuisiin verrattuna.
Potentiaalia on siis runsaasti, ja tilaa on myös suojelulle.
Vapaaehtoisuuteen perustuva Metso-ohjelma on kannatettava. Globaalit
muutostrendit, kuten väestönkasvu, lisäävät
puun ja uusien puupohjaisten tuotteiden kysyntää.
Biomassan kulutus energiantuotannossa ja biopolttoaineiden käyttö nelinkertaistuvat.
Metsä on myös henkisen hyvinvoinnin lähde. Toki
tehostunut metsänhoito on osin muuttanut aitoja metsiä puupelloiksi.
On jopa sanottu, että Suomessa on paljon puita mutta vähän
metsiä. Etelä-Suomessa tiukasti suojeltujen metsien osuus
on 2,3 prosenttia ja Pohjois-Suomessa 15,8 prosenttia metsä-
ja kitumaan kokonaispinta-alasta. Tänä vuonna
on tarkoitus perustaa kaksi uutta kansallispuistoa Etelä-Konnevedelle
ja Salon Teijoon. Toivottavasti myös Käsivarren suurtuntureiden
alueelle löytyy tulevaisuudessa ratkaisu, jossa pystytään
yhdistämään paikalliset elinkeinot ja
suojelu kestävällä tavalla.
Arvoisa puhemies! Maailmanlaajuinen kaupungistuminen, metsien
hakkuut, ilmastonmuutos ja muut megatrendit kasvattavat tulevaisuudessa
Suomen metsien arvoa myös luontomatkailun näkökulmasta.
Luontomatkailun odotetaan kasvavan selvästi nopeammin kuin
matkailun keskimäärin. Huvipuistoja voidaan rakentaa lisää,
mutta hiljaisia ja monimuotoisia metsiä ei. Kannattaa siis
pitää olemassa olevasta kiinni.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Metsillä on Lapille ja lappilaisille
valtava merkitys, ja Lapin maapinta-alasta 98 prosenttia on metsää.
Metsä tarjoaa Lapissa työtä ja hallituksen
oikeilla ratkaisuilla tarjoaisi huomattavasti nykyistä enemmänkin.
Nythän näin ei ole, vaan päinvastoin.
Moni elinkeino elää metsästä,
ja metsillä on tärkeä tehtävä myös
virkistyskäytössä. Haasteitakin metsissä meille
on. Tasapainon löytäminen metsien taloudellisen
hyödyntämisen ja koskemattomana säilyttämisen
välillä ei aina ole helppoa. Pyrkimys kuitenkin
on, että Lapin metsien osalta kaikki käyttö saataisiin
sinne tasapainossa mahtumaan.
Valtioneuvoston selonteossa on strategisten päämäärien
saavuttamiseksi todettu, että matkailua ja muuta metsiin
liittyvää monipuolisen palveluliiketoiminnan ja
luonnontuotealan kasvua tullaan edistämään.
Samoin muun muassa kehitetään kestävän
matkailun edellytyksiä sekä tuetaan yritysten
tuotekehitystä hyödyntäen myös kansallispuistojen
ja retkeilyalueiden mahdollisuuksia. Matkailuala ja siinä todettu
kasvupotentiaali ovat Lapille todella tärkeitä.
Siksi on tärkeää, että nämä tavoitteet
toteutuvat myös käytännössä.
Niiden toteuttamiseksi tulee löytää konkreettisia
keinoja, ja saavutettuja tuloksia on myös tarkoin seurattava.
Tärkeää on myös löytää tasapaino
ja keskusteluyhteys, jotta yksikään elinkeino
ei toisistaan kärsi, vaan sopusointu löytyy. Erittäin
oleellista on myös se, millaista muuta aluepolitiikkaa
hallitus rakentaa, puhutaan sitten infrasta tai veroratkaisuista.
Nyt suunta on ollut Lapin osalta täysin kestämätön.
Lisäksi selonteossa todetaan, että kansallisen politiikan
ohella metsien hoitoon, käyttöön ja käytön
hyväksyttävyyteen tulee jatkossa vaikuttamaan
yhä enemmän EU ja kansainvälinen politiikka.
Ottaen huomioon metsien kokonaisvaltaisen roolin Suomelle eri sektoreilla
on jatkossa oltava erittäin tarkkana siitä, miten
paljon ja millaista päätösvaltaa
metsiemme suhteen annamme EU:lle. Päätösvalta
kansallisesta metsäomaisuudestamme tulee pitää täällä omien
metsiemme juuressa, ei Brysselissä. Metsäasioissa on
huolehdittava siitä, että kansallinen etumme on
etusijalla, jotta tosiasiassa voimme turvata selonteossakin esiin
nostetun metsien monipuolisen mutta myös asianmukaisen
käytön sekä kotimaisen työllisyyden.
Arvoisa puhemies! Metsien osalta on nyt käsillä olevassa
valtioneuvoston selonteossa tuotu esiin hyviä ja pitkäjänteisiäkin
linjauksia, mutta konkretiaa uupuu. Kokonaisuudessaan metsien osalta
huomattavasti merkittävämpi tekijä tulee luultavastikin
olemaan Metsähallitus-lain uudistamistyö, joka
on parhaillaan käynnissä. Onko siis perusteltua,
että selonteossa ei ole millään tavoin
tuotu tätä asiaa esiin? Minusta ei.
Koska metsät tarjoavat monille elannon, on lain uudistaminen
aiheuttanut suurta huolta erityisesti henkilöstön
aseman osalta. Valmisteilla oleva uusi Metsähallitus-laki
aiheuttaa muutoksia Metsähallituksen organisaatioon, ja
sillä on väistämättä vaikutuksia
myös Metsähallituksen nykyiseen henkilöstöön.
Yli puolet Metsähallituksen palkoista maksetaan Pohjois-Suomeen,
ja Metsähallituksen kokonaistyöllistävyys
on noin 3 000 henkilötyövuotta. Noin
puolet Metsähallituksen henkilöstöstä on
metsätalouden palveluksessa, joka on Metsähallituksen
suurin työllistäjä, ja kaksi kolmasosaa
heistä on metsureita. Voidaankin todeta, että Pohjois-Suomen
alueella työskentelevät metsurit edustavat huomattavaa osaa
Metsähallituksen henkilöstöstä.
Heillä, ja ylipäätään
pohjoisella Suomella, onkin oltava erityinen huomio Metsähallitus-lain
uudistuksessa ja erityisesti siinä, miten lain uudistaminen
tulee vaikuttamaan henkilöstön asemaan.
Avoimia kysymyksiä on paljon, esimerkiksi se, millaisia
vaikutuksia uudella Metsähallitus-lailla tulee olemaan
erityisesti pohjoisen Suomen ja Lapin alueella työskenteleviin
metsureihin ja muuhun Metsähallituksen henkilöstöön. Henkilöstön
parista on kantautunut todella huolestunutta ja jopa pelokasta viestiä työpaikkojen
menetyksistä.
Niin ikään pelätään
halpatyömarkkinoiden syntyä, jos metsureiden työn
ensisijaiseksi kriteeriksi tulee niin sanotusti polkuhinta. Lapista
ei tule kadota enää yhtään työpaikkaa.
Nyt meillä on selonteossa sivukaupalla kauniita suunnitelmia,
tavoitteita ja visioita, mutta ei mitään metsiin
ja niiden käyttöön vaikuttavasta suuresta
uudistuksesta, jolla tulee olemaan vakavia, pitkäkestoisia
vaikutuksia myös työllisyyteen. Mielestäni
Metsähallitus-lain uudistus ja tavoitteet olisi ollut oleellista
ottaa esiin myös tässä selonteossa, jotta
olisi rakentunut kokonaisvaltaisempi kuva tavoitteiden ja todellisuuden välille.
Tätä puutetta ei voi kuitata sillä, että selonteko
on nyt luotu vuoteen 2050 saakka, kuten ministeri Koskinen keskustelun
kuluessa asiasta kysyessäni totesi. Sitäkin suuremmalla
syyllä lakiuudistuksen olisi tullut olla osa selonteon
sisällössä.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."
Tulevaisuudessa meidän on syytä olla tarkkana,
mitä sinne huudetaan ja kuka sinne huutelee. Metsälaki
toi lisää valinnanvapautta metsänomistajille
kasvattaa ja käyttää metsää enemmän
oman tahtonsa mukaan, mutta myös vapautta hakkuiden toteutukseen.
Suomen pinta-alasta on noin 10 prosenttia vesistöjä ja
90 prosenttia maata, josta 67 prosenttia on metsämaata,
josta riittää siis 4 hehtaaria asukasta kohden.
Olemme siis metsien maa. Meillä on kaupunkilaisia metsänomistajia
paljon, pääkaupunkiseudullakin yli 40 000.
Metsät ovat siis kaukana. Maalla olevat metsänomistajat
vanhenevat vauhdilla, ja tullaan uusien haasteiden eteen. Perinnönjaossa
metsäalat jaetaan yhä pienempiin osiin. Omistajiksi
on tullut siis toisen polven kaupunkilaisia.
Metsämme kasvavat enemmän kuin niiden nykyinen
järkevä käyttö. Paperin ja massatuotteiden
valmistus on jo kääntynyt laskuun. On siis löydettävä uusia
kannattavia käyttöalueita. Uutta käyttöä löytyy
biotalouden puolelta, ei puun polttona vaan puun jalostuksena erilaisiksi
kuiduiksi, uusiksi biomateriaaleiksi, bioöljyksi ja biohiileksi.
Näistä biohiili ja -öljyt voidaan edelleen
jatkojalostaa korkeamman jalostusasteen tuotteiksi.
Löysin erään laulun. Jo vuonna 1950
Reino Helismaa levytti kappaleen Laulu puusta. Jo siinä todetaan
tämän biotalouden ensimmäisen aallon
avainsanat. En käy tätä laulamaan, vain
muutama rivi: "Puusta teki sokeria professori Komppa, puusta jätkän
pusero ja tukkipomon pomppa. Puusta hiiva, vaakuna ja myöskin
pöytäviina, ryijyt, matot, verhokankaat, lakanat
ja liinat." Näin oivallettiin jo 60 vuotta sitten.
Uusia high tech -tuotteita metsäbiomassasta on kehitetty
viime vuosikymmenten mittaan kiihtyvään tahtiin.
Suomalaisilla toimijoilla on suuri valikoima patentteja erilaisista
metsäbiomassoista valmistettavista lääkeaineista,
elintarvikkeista, uudenlaisista komposiiteista ja niin edelleen.
Myös suomalainen kemian tutkimus on maailmankuulu, ja tuhannet
ihmiset työskentelevät alan tutkimuksen ja tuotekehityksen
parissa. Asukasta kohden laskettuna Suomen biokapasiteetti on Euroopan
suurin. Jos haluamme, Suomesta voisi tulla kestävän
biotalouden kärkimaa maailman mittakaavassa.
Uusien polkujen kehittämisemme on ollut liian yksisuuntaista.
Nyt panostukset suunnataan liikaa suurten toimijoiden, metsäyhtiöiden
ja energiayhtiöiden, jalostuslaitosten kehittämiseen.
Kyllähän tuotelinjoja pitää arvostaa,
mutta pienempiä mutta hyvin kannattavia jalostustuotteita
on kehitetty yliopistoissamme ja yrityksissämme, jotka
eivät ehkä ole aluksi paperitehtaiden kapasiteettia
vaativia, mutta työllistäisivät kuitenkin
kymmeniä keskikokoisissa laitoksissaan. Näiden
tuotelinjojen kehittämiseen ja pilottilaitosten rahoitukseen
meillä on oltava rahaa. Ne tulevat lopulta tarjoamaan sitä erikoistumista ja
leveämpiä hartioita, ettei taas muutaman kymmenen
vuoden päästä olla tilanteessa, että näitä Nesteen,
Fortumin ja UPM:n jalostamoja lopetetaan kannattamattomina, kun
muualla puu kasvaa nopeammin ja jalostamot kannattavat paremmin.
Nyt emme saa tehdä virheitä, että kaikki munat
kerätään samaan koriin.
Arvoisa puhemies! Metsä merkitsee suomalaiselle paljon,
ja onneksi meillä on jokamiehenoikeudet, joiden turvin
voimme kerätä marjoja, sieniä sekä voimia
itsellemme. Kirjallisuutemme ja taiteemme on täynnä metsäaiheita.
Turismimme hyödyntää metsää.
Meidän on pidettävä huolta omaisuudestamme.
Valtio suurena metsänomistajana voisi luonnonsuojelun rinnalla
toimia aktiivisemmin myös uusien innovatiivisten metsän hyödyntämistapojen
edistäjänä ja tulevaisuudessa valtiolle
uusien tulovirtojen kehittäjänä. Näin saisimme
niitä uusien alojen kovasti kaivattuja veturiyrityksiä.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Minulle, kuten monelle muullekin suomalaiselle,
metsä on tärkeä. Suomalaiset viihtyvät
metsässä ja ovat aina osanneet elää sopusoinnussa
luonnon ja metsän kanssa sekä hyödyntää metsän
antimia. Suomi on elänyt puusta, ja uskon, että metsä eri
muodoissaan on jatkossakin Suomelle tärkeä elinehto.
Selonteon visio, metsien kestävä hoito ja käyttö on
kasvavan hyvinvoinnin lähde, on mielestäni hyvä.
Käsittelen tässä puheenvuorossani
ainoastaan selonteon yhtä aihealuetta eli metsäbiotaloutta. Biotalous
kattaa sekä kestävän luonnonvarojen käytön
että biologisten ja bioteknisten prosessien käytön
tuotantoketjussa. Biotaloudessa luonnonvaroja hyödynnetään
biologisia prosesseja soveltaen ja jäljittäen
kestävällä tavalla. Metsäbiotalous
on siis metsiin perustuvaa biotaloutta. Runsaat metsävaramme,
korkeatasoinen osaamisemme ja nykyinen teollinen perustamme mahdollistavat
Suomen kehittymisen kestävän luonnonvarojen käytön
ja biotalouden kärkimaana. Tavoitteenamme tulee olla nykyistä vähäpäästöisempi
yhteiskunta, johon pyritään kestävän
biotalouden avulla. Valmisteilla olevassa biotalousstrategiassa
pyritään suuntaamaan yhteiskunnan kehitystä kohti
vähähiilistä ja resurssitehokasta yhteiskuntaa,
jossa korostuu luonnonvarojen kestävä käyttö.
Biotalousstrategia tulee ohjaamaan kaikkien luonnonvarojen käyttöä koskevien
ohjelmien ja strategioiden suunnittelua ja toimeenpanoa jatkossa.
Biomassan kulutus energiantuotannossa tulee moninkertaistumaan
tulevaisuudessa ja sen kansainvälinen kauppa kasvaa, vaikka
fossiiliset polttoaineet säilyttävät
maapallolla asemansa vielä kauan suurimpana energianlähteenä.
Biotalouteen siirtyminen jollakin aikavälillä globaalisestikin
on kuitenkin väistämätön tosiasia.
Ensimmäisenä biotalouteen johtavasta kehitysurasta
johtopäätökset tekevät maat
saavat kilpailuetua. Suomella on sekä resurssiensa puolesta
että kulttuurisesti mahdollisuus olla mukana tässä jo hyvässä vauhdissa
olevassa kehityksessä. Selonteossa on arvioitu, että maailmalla
biotuotteiden ja biomassapohjaisen energian markkinapotentiaali
kaksinkertaistuu vuosina 2015—2030. Biomassojen kysynnän
kasvu antaa hyvän mahdollisuuden alan tuotannon kasvulle
ja liiketoiminnalle. Liiketoiminnan kehittämisessä on
erinomaiset mahdollisuudet kasvavilla ja osaamislähtöisillä pk-yrityksillä.
Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian tuotanto lisääntyy
voimakkaasti. On arvioitu, että vuonna 2050 Suomen primäärienergian
käytöstä noin 50 prosenttia voisi olla
uusiutuvaa. Selonteossa mainitaan, että tämän
tason saavuttaminen on erittäin haastavaa. Itse kuitenkin
ajattelen sen olevan ihan realistinen tavoite, sillä esimerkiksi Pohjois-Karjalassa
kaikesta käytetystä energiasta, lämmitys
ja liikenne mukaan lukien, jo nyt 67 prosenttia tuotetaan uusiutuvan
energian lähteistä. Lukema on kaksi kertaa koko
maan keskiarvoa suurempi.
Kasvihuonepäästöt vähenivät
Pohjois-Karjalassa 21 prosenttia vuosina 2007—2012. Panostaminen
kotimaiseen energiaan heijastuu Pohjois-Karjalassa myös
työpaikkoihin. Uusiutuvan energian koneita ja laitteita
valmistavien yritysten liikevaihto kasvoi kahden viime vuoden aikana
yli 21 prosenttia ja työllisyys yli 14 prosenttia. Vuosina
2008—2012 syntyi 45:ssä koneita ja laitteita valmistavassa
yrityksessä yli 400 uutta työpaikkaa. Tässä asiassa
muun Suomen kannattaisi ottaa Pohjois-Karjalasta oppia.
Vihreään kasvuun liittyy suuria työllisyysodotuksia
laajemminkin. Tulevaisuudessa Suomeen syntynee uusia työpaikkoja
uusien biomassapohjaisten tuotteiden valmistuksen ja kehittämisen pohjalta,
esimerkkinä bioenergia ja liikenteen biopolttoaineet, biomassaan
perustuvat kemikaalit ja uudet materiaalit. Teknologian kehitys
voi tuoda myös puunjalostukseen tuotantoteknologiaa ja
sitä kautta uusia käyttökohteita ja kilpailukykyä.
Esimerkiksi selluteollisuuden yhteydessä tuotettavat liikenteen
biopolttoaineet korvaavat painopaperin tuotannosta poistuvaa kapasiteettia.
Metsäalan uudistumisen ja monipuolistamisen tueksi
on tärkeää vahvistaa monitieteistä tutkimusta
ja tuotekehitystä. Tarvitsemme yritysten, korkeakoulujen
ja tutkimuslaitosten tiivistä yhteistyötä,
jotta saisimme optimaalisen hyödyn biotaloudesta. Samalla
meidän on suunnattava enemmän voimavaroja metsäbiotalouden
liiketoiminnan sekä tuotteiden ja palvelujen kaupallistamiseen
sekä kokeiluhankkeisiin.
Pohjoiskarjalaisena olen ylpeä Joensuussa viime vuonna
aloittaneesta uudesta pyrolyysilaitoksesta. Raaka-aineena tässä laitoksessa
käytetään metsähaketta sekä muuta
puubiomassaa. Prosessissa kuivatislauksella syntyy bioöljyä.
Vaikka ensi vaiheessa bioöljyä käytetään
korvaamaan nestemäisiä fossiilisia polttoaineita,
voi bioöljy toimia tulevaisuudessa erilaisille biokemikaaleille
tai liikenteen polttoaineille pohjana. Bioöljyn käytöllä on
merkittäviä positiivisia ympäristövaikutuksia,
sillä bioöljyllä tuotettu energia vähentää kasvihuonepäästöjä jopa
yli 70 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Käsittelyssä on
historiallinen ensimmäinen metsäpoliittinen selonteko.
On aika yllättävää, että vastaavaa
harjoitusta ei ole aiemmin nähty. Näin totesin
myös tänään debatissa.
Selonteko linjaa Suomen metsien käyttöä aina vuoteen
2050 asti. Metsäpoliittinen selonteko sisällytettiin
jo hallitusohjelmaan. Jos miettii, mitä selonteolta tuolloin
on ajateltu, täytyy todeta, että kunnianhimon
taso ei ole säilynyt projektissa aivan loppuun saakka.
Selonteon laatiminen olisi tullut tehdä laajemman keskustelun
ja parlamentaarisen työryhmän pohjalta. Nyt käsillä on
osittain virkamiesmäinen tuotos, josta puuttuvat ruohonjuuritason
asiantuntijoiden henki ja poliittisen linjakeskustelun johtopäätökset.
Jo selonteon tähtäimen ulottaminen aina vuoteen
2050 asti vesittää sen linjojen eteenpäinviemisen
lähivuosina. Kuitenkin nyt juuri pitäisi tehdä linjakkaita
päätöksiä. Elämme metsien käytön
suhteen erittäin merkittävässä murrostilanteessa.
Toki nimenomaan metsäpolitiikassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä.
Puhutaan sitten metsänomistajista, puuta käyttävästä teollisuudesta
tai metsäalan yrittäjistä, heille kaikille
on äärimmäisen tärkeää,
että metsäpolitiikka on linjakasta ja ennustettavaa.
Pahinta on tempoileva veropolitiikka tai säännösten
jatkuva rukkaaminen. Siksi metsäpolitiikassa tarvitaan
pitkäjänteistä yhteistyötä ja
poliittista linjanvetoa.
Toivon metsäpoliittiselle selonteolle perinpohjaista
valiokuntakäsittelyä, jota voidaan hyödyntää myös
laadittaessa lyhyemmän tähtäimen metsästrategiaa
2025. Siihen kohdistankin varsin suuret odotukset ja toiveet. Siihen
on yksinkertaisesti ladattava se kaikki kunnianhimoinen linjanveto
ja konkretia, mitä tästä selonteosta käytännössä puuttuu.
Arvoisa puhemies! Metsäteollisuus ja metsätalous
työllistivät vuonna 2012 noin 65 000
henkilöä, joista metsäteollisuus noin
42 000. Välillisesti metsäteollisuus
työllistää noin nelinkertaisen määrän
muilla toimialoilla.
Metsäklusterilla on paljon työllisyyspotentiaalia
tulevaisuuteen uusien metsänkäytön tapojen
myötä. Samaan aikaan tulee varmistaa myös perusmetsänhoidon
osaaminen. Se on kuitenkin avainasemassa kaikessa puun hyödyntämisessä.
Samalla tavalla pitää huolehtia myös
perusinfrasta eli metsäautoteiden kunnosta. Mikäli
näihin ei satsata, tulee koko metsäteollisuusklusterille
ongelmia, ja uskallan väittää, että niitä jo osittain
on. Puun liikkuminen on sen kannalta aivan keskeisin asia.
Arvoisa herra puhemies! Se, että Suomessa on metsien
vihreää kultaa runsaasti, ei saa merkitä sitä,
että tyydymme käyttämään
raaka-aineen matalan jalostustason tuotteiden tekemiseen tai raakapuun
vientiin. Puun jalostusasteen nostaminen on koko maan talouskasvun
kannalta iso asia. Metsien hyödyntämisessä kehitys
menee nopeasti eteenpäin, ja Suomessakin on tehty merkittäviä innovaatioita,
joilla on olemassa kysyntää maailmanlaajuisesti,
mutta ymmärrämmekö sen itse?
Metsäalan ja muiden toimialojen, kuten kemian ja energiasektorin,
rajapinnat ovat hiljalleen onneksi häviämässä.
Perinteisten metsäteollisuuden tuotteiden rinnalle on noussut
uusia puuhun perustuvia tuotteita, kuten biopolttoaineita, muita
biokemikaaleja ja -materiaaleja sekä bioenergian
kasvava tuotanto. Lisäksi lääketeollisuuden kehittyminen
mahdollistaa puun täysin uusia käyttökohteita,
joiden jalostusarvot ovat merkittävästi nykyisiä puuperäisiä tuotteita
suurempia.
Puurakentamisen suhteen voi osittain ihmetellä, ettei
sen suhteen olla pidemmällä. Nyt kun kehitystä hidastaneet
paloturvallisuusmääräykset muun muassa
on saatu järkevään kuntoon, olisi hyvä lähteä vahvasti
satsaamaan puurakentamiseen. Julkiset hankinnat ovat tässä suhteessa merkittävässä
asemassa.
Olisi äärimmäisen hyödyllistä saada
muutama julkinen pilottihanke puurakentamiseen. Sitä kautta
ala voisi harpata monta askelta eteenpäin. Muistutan vielä,
että myös puurakentamiselle on merkittävää kysyntää maailmalla.
Tätä potentiaalia meillä ei ole yksinkertaisesti
varaa jättää hyödyntämättä.
Arvoisa puhemies! Puun liikkumisen ja metsänhoidon
kannalta yksi keskeisistä haasteista on metsänomistuksen
pirstaloituminen, joka nousi myös täällä debatissa
tänään. Se, että metsä jää pitkiksi
ajoiksi kuolinpesien hoitoon, ei voi olla järkevää.
Myös kaupunkilaisen pienmetsänomistajan kiinnostus
pitää huolta omaisuudestaan voi olla ymmärrettävästi
varsin vähäistä. Erilaiset yhteismetsäsovellutukset
ja tavat, joilla metsänomistusta kootaan yhteen, ovat varsin
kannatettavia. Metsänomistus ei voi olla kaikesta muusta omistamisesta
poiketen sellaista, jossa omaisuudesta ei tarvitse pitää aidosti
myös huolta. Metsäomaisuus on myös kansallista
omaisuutta, jonka laiminlyöminen ei voi yksinkertaisuudessaan
jatkua. Vuoden alusta voimaan tullut metsälain uudistus
vei tilannetta varmasti jonkun verran parempaan suuntaan.
Varallisuuttamme laiminlyödään ja
neljännes puuvarannostamme jätetään
käyttämättä. On kansallisesti
suuren mittaluokan asia, että metsäteollisuutemme
toimintaedellytykset turvataan varmistamalla puun saatavuus kilpailukykyiseen hintaan
jatkossa. — Kiitos.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Selonteon pitäisi linjata pitkälle
tulevaisuuteen. Te, arvoisat kollegat, miettikääpä näkymä muutaman
kymmenen vuoden päähän. Näkymä voi
olla puukerrostalosta tai hirsitalosta. Näen silmissäni
komposiitista valmistetulla muototerassilla mäntykuitumekossa
istuvan naisen. Hän juottaa äidilleen terveysvaikutteista mustikkajuomaa
ja grillaa katajanmarjabrändättyä grilliherkkua.
Aviomies karauttaa biodieselin voimalla puumassatietä pitkin
pihaan, ja autosta nousee myös uutta metsähittipeliä näpyttelevä tyttö.
Tämä mielikuva voi olla hyvinkin totta, ja monessa
kohtaa se itse asiassa on jo toteutunutkin. Kyse on siitä,
toteutuuko tämä Suomessa ja osaammeko luoda sellaisen
politiikan, että se voi toteutua, vai toteutuuko se muualla.
Arvoisa herra puhemies! Metsien käytön kannalta
tärkeintä on, miten saada puu kasvamaan. Meillä on
tälläkin hetkellä 700 000 hehtaaria
taimikkoa, jota ei ole hoidettu. Meillä on 600 000 hehtaaria
ensiharvennusrästejä. On paljon metsänomistajia,
jolla ei ole tietoisuutta omasta omaisuudestaan. Siksi on hyvä,
että metsävaratiedot on kerätty, mutta
nyt pitää vielä saada seuraava vaihe
käyttöön niin, että ihmiset
sisäistävät sen omaisuuden, minkä arvo
häviää, jos sille ei mitään
tehdä. Erittäin tärkeätä on
se, että panostamme jatkossakin tutkimukseen ja metsän jalostukseen,
kaikkeen siihen, millä metsänhoitoa voidaan edesauttaa.
Yhtä tärkeää on se, että säilytämme
järjestelmän, joka kannustaa nuoren metsän
hoitoon, eli Kemera pitää saada uudistettua jatkossakin.
No sitten, miten sitä puuta saadaan metsästä? Eräs
tärkeä siihen vaikuttava seikka on metsän pirstaleisuus.
Kun metsälöt ovat pieniä, niitten omaisuuserien
hoito ei tunnu aina niin ykkösasialta. Siksi olisi tärkeää edistää sukupolvenvaihdoksia,
saada sitä kautta metsäkokonaisuudet säilymään
edes sen kokoisina, mitä ne nyt ovat. Kannatan lämpimästi
edustaja Kallin ajatuksia siitä, miten saisimme metsänomistusta
myös vähän isommiksi kokonaisuuksiksi
ja yrittäjämäisyyttä lisääntymään
siten, että kannustaisimme näitä pienmetsänomistajia
myymään yrittäjämäisille
metsänomistajille metsiään.
Miten sitten sille puulle saataisiin lisää käyttöä?
Tämä on oikeastaan Suomen kannalta ykköskysymyksiä,
ja täytyy sanoa, että tässä paljolti
etsikkoaikaa on jo hukattu viime aikoina. Tämä hallitus
on tehnyt juuri päinvastaista työtä kuin sitä,
millä saisimme sitä metsän käyttöä lisättyä. Me
olemme siirtyneet kohti kivihiilitaloutta, emme ole satsanneet tuotekehitykseen
yhteiskunnan taholta ja uskoneet siihen, että puulle saataisiin
lisäkäyttöä. Onneksi moni yritys
sen sijaan uskoo nanotuotteisiin aina sitä myöten,
että tulevaisuudessa verkkokalvojakin kuulemma aiotaan
nanosellusta rakentaa, ja puurakentamiseen ollaan lämmetty.
Puukomposiitti on jo melko yleinen tuote, itsekin omistan esimerkiksi puukomposiittikuksan.
Mutta tämä on se puoli, mihin meidän
täytyy ehdottomasti satsata tulevaisuudessa enemmän, ja
toivoisin hallituksen kääntävän
sitä vipua nyt ihan toiseen suuntaan kuin mitä se
nyt on tehnyt. Itse asiassa selonteossakin sanotaan, että metsien
pitäisi olla aktiivisessa ja kestävässä käytössä,
ja nyt tuntui, että kokoomuksen linjauksena oli pääasiassa
se, että halutaan lisätä eteläisen Suomen
metsien suojelua, niin kuin se olisi ykkösprioriteetteja.
Yksi tärkeä asia myös on syytä huomioida: myös
muulla metsän käytöllä voi olla
tulevaisuudessa tärkeä rahallinen merkitys. Retket,
elämyspolut, marjojen, yrttien, kaikkien näiden
hyödyntäminen ja sen palveluosaamisen hyödyntäminen
vientituotteena, mikä meille on muun metsäosaamisen
myötä tullut. Näistä me tulemme
saamaan jatkossa lisäarvoa.
Reijo Tossavainen /ps:
Arvoisa puhemies! Puhun päivän aiheesta eri
näkökulmasta kuin mitä muut edustajat
täällä ovat aiemmin tehneet.
Totean, että olen syntyisin maalta ja isäni
oli pienviljelijä-metsuri. Lapsuudessa kaikenlaiset metsätyöt
tulivat hyvin tutuiksi. Nyt vanhempana erilaiset metsätyöt
ovat minulle todella mieluinen hyötyliikunnan muoto lähes
ympärivuotisesti, eivät vain metsätyöt,
sillä viihdyn metsässä myös
muutoinkin. Pakastimissa taitaa olla nytkin noin 500 litraa sieniä ja
marjoja.
Arvoisa puhemies! Metsän tarjoamien antimien, sienten
ja marjojen, kerääminen on maaseudun ihmiselle
itsestään selvä asia. Niitä on
kerätty ennen, niitä kerätään
nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa. Tänään
kuitenkin useimmat kaupunkilaiset ovat yllättävän
paljon vieraantuneet luonnosta. Joskus jopa hämmästelen
sitä myös niin sanottujen vihreiden osalta.
Kesämökit ovat vajaakäytössä.
Varsinkin syksyisin niitä voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän,
ja siksi annan vihjeen kaikille kesämökkien omistajille:
laittakaa lehteen ilmoitus, että vuokraatte edulliseen
syyshintaan, ja samalla lupaatte opastaa hyville sieni- ja marjapaikoille. Uskon,
että vuokraajia löytyy.
Kunnioitettu puhemies! Kun olen kertonut omasta harrastuksestani
metsätöistä, niin silloin moni kaupunkilainen
on todennut, että hyvähän sinun on, kun
sinulla on metsää. Todellakin, halukkuutta metsätöihin
ja samalla hyötyliikuntaan löytyisi, jos vain
olisi tarjolla mahdollisuuksia. Tämäkin on vain
järjestelykysymys. Heitän siksi ehdotuksen metsänhoitoyhdistysten
suuntaan. Kysykää metsänomistajilta,
ketkä ovat valmiit ottamaan vastaan kaupunkilaisia ei-metsänomistajia,
jotka ovat valmiita raivaamaan metsää ja ottamaan
itselleen polttopuuta. Samalla saataisiin kuntoon moni hoitoa vaille
jäänyt metsä. Metsänhoitoyhdistyksen
ylläpitämän rekisterin perusteella halukkaat
voisivat ottaa yhteyttä metsänomistajiin ja sopia
yksityiskohdista keskenään.
Arvoisa puhemies! Mieleeni tulee myös kolmas tapa hyödyntää metsäluontoa.
Se on hirvenmetsästys. Nyt monen metsästysseuran
ongelmana on jahtiporukan vanheneminen ja väheneminen.
Hirvien saaminen on joskus jopa työn ja tuskan takana.
Mutta eipä hätää. Otetaan mukaan sellaisia,
joilla ei ole maanomistukseen tai muuhun tekijään
perustuvaa metsästysoikeutta. Heitä on merkittävä määrä kotimaassa
ja myös ulkomailla. He ovat valmiit maksamaan metsästyksen
ilosta merkittäviä summia. Näin on varsinkin
ulkomaalaisten metsästäjien osalta. Tiedän useita
seuroja, joissa hirvijahdeissa on ollut vuodesta toiseen ulkomaalaisia
vieraita, usein jopa samat henkilöt.
Arvoisa puhemies! Metsän hyödyntäminen metsänä,
puuraaka-aineen tuottajana, on toki erittäin tärkeä osa
Suomea, suomalaisuutta ja kansakunnan hyvinvointia. Samalla kuitenkin muistakaamme,
että metsä tarjoaa paljon muutakin.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva
metsäselonteko on myönteisessä mielessä ihan
kohtuullinen, jopa hyväkin, mutta kun selonteon aikajänne
on valtavan pitkä, 40 vuotta, on hyvin vaikea tietää,
millainen maailma on vuonna 2050, ja siksi on tietyllä tavalla
ymmärrettävää, että selonteko
on osin hyvinkin kepeä. Siksi tämän selonteon
pohjalta rakennettavaan uuteen metsäohjelmaan on saatava
vahva, riittävä konkretia siihen, miten selonteon
tavoitteisiin vastataan seuraavalla 10-vuotiskaudella.
Selonteko, sen visio ja visioon perustuvat strategiset linjaukset
ovat mielestäni aivan oikeita ja monella tavalla hyvin
perusteltuja varsinkin tässä tilanteessa, jossa
toisaalta metsäsektori on historiallisessa murroksessa
ja toisaalta metsiin ja puuhun perustuvaan biotalouteen ladataan
suuria odotuksia. Eräs selonteon pohjalta kuulemani asiantuntija
tosin ihmetteli selonteosta sitä, että kun on
selvää, että uuden, puuhun perustuvan biojalostuksen
voimakas edistäminen on aloitettava tänään
eikä huomenna, niin miksi vasta sivulla 36 todetaan ensimmäisen
kerran se, että metsät ovat suomalaisen biotalouden
perusta.
Tuo kysymys on silläkin tavalla hyvä, että kyllähän
suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus perustuu nimenomaan biotalouteen
ja uusiutuviin luonnonvaroihin, kuten puun kestävään
käyttöön. Tältä pohjaltakin
pitää lähteä koko ajan siitä,
että puun käytön tulee olla tavoiteltavaa.
Suomen metsävarat ovat tällä hetkellä pahasti vajaakäytössä.
Erityisesti yksityismetsien hakkuumahdollisuuksia jää vuosittain
neljäsosa käyttämättä.
Tässä on aivan välttämätöntä päästä eteenpäin.
Käyttöä on saatava lisää.
Isoja asioita tässä selonteossa ovatkin uusien
investointien ja uuden tuotantokapasiteetin saaminen Suomeen, mitä se
tuotanto nyt ylipäätään onkaan.
Toinen iso asia on metsänomistajakunnan rakennekehitykseen
vaikuttaminen. Kooltaan alle 20 hehtaarin kokoisten metsätilojen
lukumäärähän on kasvanut viime
vuosina. Toistaiseksi metsätilojen keskikoko on pysynyt
näin 30 hehtaarissa. Metsälöiden pienestä koosta
aiheutuu merkittäviä haittoja niin yksityismetsätalouden
kannattavuudelle kuin teollisuuden puuhuollollekin talousnäkökulmasta
ajatellen.
Metsätilojen pirstoutumiskehitys jatkuu siis edelleen,
ja arvioiden mukaan se tulee seuraavien 20—30 vuoden aikana
kiihtymään, kun suurten ikäluokkien omistamia
tiloja siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Yksi ratkaisu tässä tietysti voisi
olla yhteismetsät. Saatujen kokemusten perusteella yhteismetsää voidaan
pitää varsin tarkoituksenmukaisena metsätalouden
harjoittamisen muotona. Onkin välttämätöntä,
että yhteismetsien muodostumista edistetään
myös verotuksellisin keinoin.
Yhteismetsiä huomattavasti tärkeämpi
asia on metsätilojen sukupolvenvaihdosten helpottaminen.
Tässä ydin on metsätalouden kehittäminen yrittäjämäiseen
suuntaan. Joka tapauksessa on selvää, että metsänomistajakunnan
40 vuotta kestänyt ikääntymiskehitys — nythän
keskimäärin omistajasukupolvi on 62-vuotias — on
saatava taitettua. Säännöksiä on
muutettava siten, että niillä voidaan ehkäistä metsälöiden
pirstoutumista sekä mahdollistaa jatkajan kannalta edullinen ja
kannustava sukupolvenvaihdos.
Tässä metsiin perustuvassa yrittäjyydessä, omistamisessa,
monipuolisessa jalostuksessa monella tavalla on oleellista eri linjausten
ja toimien pitkäjänteisyys. Esimerkiksi bioenergiaan liittyviä investointeja
hidastavat tukipolitiikan epävarmuudet. Sama vaikutus on
tietysti näillä muun muassa kokoomuksen esille
nostamilla metsän lisäverottamisilla uuden metsätalousmaksun
kautta.
Yhteiskunnan rooli tulevaisuudessakin on rakentaa toimivaa,
kilpailukykyistä toimintaympäristöä elinkeinotoiminnalle.
Kun tarvittavia taloudellisia resursseja arvioidaan, on
metsätalouden osalta hyvä muistaa, että yhteiskunnan
panostus kestävään metsätalouteen
on pitkäaikainen investointi, ei suinkaan kansantalouden
tai budjetin kulu. Minä olen joskus nähnytkin
laskelman, jonka mukaan valtiontalouden tilinpidossa yhden euron
panostus metsiin tuottaa valtiolle takaisin 3 euroa.
Metsäteollisuuden, metsätalouden merkitys Suomelle
on suurempi kuin missään muualla maailmassa, ja
siksi, puhemies, Suomen on oltava maailman johtava metsätalousmaa.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Tuossa oli jääkiekko-ottelu,
niin vieläkin pyörivät sukat jaloissa.
Suomi elää metsästä. Tämän
tänään käsittelyssä olevan
Valtioneuvoston metsäpoliittisen selonteon 2050 visiossa
sanotaan, että metsien kestävä hoito
ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde.
Silti hallituksen toimet eivät ole olleet riittäviä luomaan
edellytyksiä tälle hyvinvoinnille.
Suomen metsät kasvavat noin 105 miljoonaa kuutiota
vuodessa, ja vuonna 2050 voi metsänkasvu olla jopa 120
miljoonaa kuutiota. Tavoitteena on oltava metsän hyödyntäminen
80 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Valtion tulee toimia niin, että kilpailukyky
voidaan säilyttää metsäsektorilla,
eikä niin, että sille luodaan jatkuvasti esteitä.
Hallitus on nostanut sähköveroa ja tuonut windfall-veron
ja rikkidirektiivin. Nämä kaikki ovat lisänneet
yritystemme energia- ja logistiikkakustannuksia. Ne ovat
päätöksiä, jotka ovat romahduttaneet
kotimaamme teollisuutta. Esimerkiksi Lapissa 17 prosenttia metsäpinta-alasta
on suojeltua. Se on johtanut siihen, että sahoilla käytettävän
puun keskikoko on pienentynyt ja sitä kautta sen käyttösuhde
on heikentynyt huomattavasti.
Tästä koppiaisten paimentamisesta on tullut vähän
niin kuin uskontoa täällä Suomessa. Jos verrataan
Intiaan: Kun siellä pyhä lehmä kävelee tielle,
niin liikenne pysähtyy ja kukaan ei hätistä pois.
Se on siinä niin kauan kuin se itse haluaa. Taikka rotat
syövät 2 prosenttia viljasadosta, mutta niitä rottia
ei voi tuhota, koska isoäiti voi olla siellä rotassa.
Uskonto määrää näin.
Meille on käynyt samalla lailla. Joku sammakko, liito-orava,
koppiainen löytyy jostakin: kokonainen teollisuus ajetaan
maasta pois, kun se on niin pyhä ja uskonnollinen elukka.
Kilpailukyky voidaan säilyttää huomioimalla verotus,
logistiikka taikka metsänomistukseen liittyvät
seikat. Verotusta tulisi muuttaa sijoitusomaisuusverotuksesta samantyyppiseksi
kuin mitä elinkeinoelämän verotus on.
Olisi hyvin tarpeellista toteuttaa laki, joka antaa mahdollisuuden
sukupolvenvaihdokseen 20 vuoden veronhuojennuksen avulla, aivan
kuten se on maataloudessa. Metsätalouden piirissä tarvitaan
yrittäjävetoista toimintaa. Metsänomistajien
keski-ikä on 62 vuotta, eikä metsien täysimääräinen
hyödyntäminen ole enää kiinnostavaa.
Valtio on panostanut metsiin 150 vuotta, ja siinä on onnistuttu
yli odotusten. Kasvu on 105 miljoonaa kuutiota vuodessa ja hakkuut
ovat noin 50 miljoonaa. Valtion tulee saada tuottoja 150 vuoden
kärsivällisestä sijoitustoiminnasta.
Teollisuuden raakapuu otetaan kotimaasta. Metsät ovat raaka-ainetta
teollisuudelle tuottavia raaka-aineyksiköitä siinä missä maatalouskin
tuottaa elintarviketeollisuuden raaka-aineita.
Veromuutoksen avulla yhdessä sukupolvenvaihdosveronhuojennuksen
kanssa syntyisi elinkelpoisia, isompia metsätalousyrityksiä,
joita tarvitaan, kun tavoitellaan metsäohjelman noin 80 miljoonan
kuutiometrin vuotuisia hakkuumääriä.
Hyväksi esimerkiksi käy maatalouden rakennemuutos
20:n viimeisen vuoden ajalta. Näin saamme kauppatasealijäämää korjattua,
lisää verotuloja, teollisuuteen saadaan tätä kautta
lisää työpaikkoja.
Arvoisa puhemies! Suomella on rajattomat mahdollisuudet. Meidän
olisi mahdollista käyttää kolmasosa enemmän
metsävaroja. Valtion tehtävä on luoda
nämä edellytykset.
Timo Kalli /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun tähtäin on melkein 40
vuotta pidemmälle kuin missä hetkessä tällä hetkellä on,
meidän pitää löytää suuntia
ja keinoja ja kestäviä polkuja, mitenkä 2050
Suomen metsiä hyödynnetään ja
mitenkä pystymme pitämään ne
mahdollisimman elinvoimaisina, terveinä, tuottavina, niin
että tämän suomalaisen metsäklusterin,
joka on ollut tähän asti menestystarina, menestystarina
voi jatkossakin jatkua. Tässä salissa se tullaan
ratkaisemaan, ja nyt tänä päivänä ja
tämän eduskunnan tehtävänä on
löytää se oikea polku, joka sitten vie tätä menestystarinaa
eteenpäin.
Täällä on puhuttu niistä ongelmakohdista,
joita meidän pitää ratkaista. Yksi on
se, mikä tulee olemaan se kestävä metsäomistus
ja kuinka iso pitää olla sen metsätilan
koko, joka motivoi ja pitää yllä sitä virettä,
että metsänomistaja kokee, että hänen
omistamansa metsä on niin arvokas, että siihen
kannattaa panostaa. Toisaalta yhteiskunnan tehtävä on
luoda edellytyksiä, että on koulutettua henkilöstöä,
hyvää työvoimaa, innovaatioita ja sellaista
kysyntää, joka synnyttää yritteliäisyyttä,
että sille raaka-aineelle löytyy hyödyntämispohjaa.
Verotus on se, jolla voidaan vaikuttaa. Aiemmin jo tässä keskustelussa
totesin, että meidän pitää löytää keinoja,
joilla olemassa olevien metsätilojen kilpailumahdollisuutta
voidaan parantaa niin, että jos on valmis siirtymään
metsätalousyrittäjäksi ja hyödyntämään
metsiään ja kun ostaa joltakin metsää,
niin sen, joka luovuttaa, pitää saada jonkinlainen
verohyöty silloin, kun luovuttaa metsän oston
kautta sellaiselle, joka tulee käyttämään
sitä ja joka on metsätalousyrittäjä. Tällä tavalla
voidaan tätä kilpailutilannetta varmistaa.
Toinen tie on se, että meidän metsälöt
edelleen pirstaloituvat. Metsänomistajat ovat entistä pienempien
metsien omistajia. Heidän halunsa käyttää sitä metsää ei
välttämättä ole kovin suuri,
koska ne tulot tulevat jostakin muualta kuin metsästä.
Sen tähden tässä pitää löytää joku
kestävä tie, ja kannustan sekä maa- ja
metsätalousvaliokuntaa että ympäristövaliokuntaa
löytämään senkaltaisen ratkaisun,
jolla nähdään hiukan pidemmäksi,
ei pelkästään tätä päivää varten.
Täällä aiemmin keskustelussa nousi esiin, että perikunnat
ovat se haitta. Minusta ei sen, kuka omistaa, ketkä omistavat,
vaan sen, että syntyy riittäviä kokonaisuuksia
ja syntyy sitä yrittäjyysmahdollisuutta, pitää olla
selkeästi tähtäimessä.
Sitten toinen asia. Suomalaisten metsien käyttö ja
hyödyntäminen on perustunut siihen, että meillä on
erilaista teollisuutta. On sahateollisuutta, sitten on kuiduttavaa
teollisuutta, kemiallista metsäteollisuutta, ja sitten
myöhemmin tuli tämä lämmitykseen
ja bioenergiaan käytettävä raaka-aine.
Nämä kaikki jatkossakin ovat välttämättömiä.
Me emme saa antaa periksi tai luovuttaa mitään
pois, vaan tämä kokonaisuus pitää jatkossakin
säilyttää, ja jos tässä onnistumme,
niin se vie eteenpäin myöskin metalliteollisuutta,
konerakennusteollisuutta ja luo työpaikkoja suomalaiselle
yhteiskunnalle jatkossakin.
Vaikka tänä päivänä ollaan
hiukan notkossa, niin ei saa antaa periksi, vaan pitää nähdä tulevaisuus
valoisana, ottaa vastaan ne haasteet, jotka edessä ovat.
Ja meidän tehtävämme on luoda se polku,
jossa sitä tulevaisuutta sekä metsänomistajat,
yrittäjät, metsäteollisuus että erilaiset
metsään liittyvät yritykset voivat toteuttaa.
Tältä pohjalta kannustan valiokuntia löytämään
niitä ituja, joilla tätä metsäklusteria
voidaan pitää entistä elävämpänä.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Metsien voi sanoa elättäneen
suomalaisia melkein koko viime vuosisadan. Kun nyt jälleen elämme
taloudellisesti vaikeita aikoja, meidän on aivan välttämätöntä ottaa
kestävällä tavalla kaikki hyöty
irti metsistämme. Nyt käsittelyssä oleva
hallituksen metsäpoliittinen selonteko on lähtökohdiltaan
ja tavoitteiltaan ihan hyvä. Se tunnustaa metsien kestävän
hoidon merkityksen koko Suomelle. Kuitenkin se on kokonaisuudessaan
vähän löyhän oloinen. Se luo
suuntaviivoja mutta ei tavoitteita ja keinoja ihan konkreettisesti
linjaa kuitenkaan. Se tuleekin luultavasti jäämään
tulossa olevan metsästrategian jalkoihin.
Arvoisa puhemies! Metsäpolitiikkaa tehdään tällä hetkellä monien
eri ohjelmien kautta. On selontekoa, strategiaa, EU:n metsästrategiaa
ja Kansallista metsäohjelmaa. Toivoa sopii, että hallitus
löytää tästä pitävän,
kestävän linjan ja tekee niin kuin puhuu tässä selonteossaan.
Viime viikolla taas ehdotettiin kiinteistöveron ulottamista
myös metsiin. Metsien hankintaahan verotetaan jo nyt varainsiirtoverolla
ja perintöverolla ja puun tuottoa myyntiverolla.
Metsätalousmaksu verottaisi pelkkää metsän omistamista,
mitä ei voi missään nimessä hyväksyä.
Verojaoston puheenjohtajan esittelemän ehdotuksen keskeinen
perustelu oli se, että metsät edustavat passiivista
omaisuutta, mikä perustelu kyllä ihmetyttää.
Hiilinieluna toimivat metsät eivät kuitenkaan
ole koskaan täysin hyödyttömiä. Olisi
toivottavaa, ettei metsämaksua aina nostettaisi uudestaan
ja uudestaan esiin eikä harkittaisi. Toivoa myös
sopii, että tänään salissa kokoomusedustajien
vakuuttelu siitä, että metsämaksua ei
tulisi, pitää ihan oikeasti paikkansa.
Metsätalous on keskeisessä osassa Suomen kansantaloutta
nyt ja on sitä jatkossakin. Sen takia metsän omistus
vaatii tukea ja kannustusta, ei suinkaan uusia kustannuksia. Suuri
haaste on myös, että meidän on saatava
uutta yrittäjyyttä hyödyntämään
uusiutuvia raaka-aineitamme, myös kansainvälisiä sijoittajia.
Verotuksen kiristäminen ei siihen kannusta. Maassamme kannattaisikin
keskittyä edistämään metsätilojen
sukupolvenvaihdoksia ja etsimään toimialalle verotuksellisia
kannustimia.
Metsän omistamisen muuttuminen aiheuttaa osaltaan uusia
haasteita. Metsänomistajien keski-ikä nousee,
ja etämetsänomistajuus lisääntyy. Omistajat
eivät ehkä enää tunne metsiään,
ja kiinnostus niitä kohtaan voi pikkuhiljaa hiipua. Sukupolvenvaihdos
metsänomistuksessa sisältää myös
monia metsien käytön aktiivisuutta hidastavia
tekijöitä, joita lainsäätäjän
olisi nyt mahdollista helpottaa.
Arvoisa puhemies! EU:llahan ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa,
mutta se julkaisi viime syksynä uuden yhteisen metsästrategian.
EU:n pinta-alasta noin 40 prosenttia on metsää ja
metsämaata. Kaikkein eniten metsää on
meillä suomalaisilla ja ruotsalaisilla asukasta kohti.
Tuo metsästrategia pitää sisällään
asioita, joita meidän on tarkkailtava ja joista meidän
on kansallisen edun nimissä pidettävä huolta.
Muun muassa tuo metsien talousmetsäajattelu on siellä aika
vierasta.
EU:ssa ei selkeästi nähdä metsätaloutta
myöskään itsenäisenä kokonaisuutena.
Se on vain osa muita politiikan lohkoja. Unioni helposti myös keskittyy
metsälinjauksissaan vain suojeluun. Me, Suomi parhaana
asiantuntijana, voisimme olla tiennäyttäjä.
EU:n päätöksenteossa meidän on
vahvasti tuotava esiin oma vankka tietämyksemme ja näkemyksemme
metsien tehokkaasta mutta silti kestävästä käytöstä.
Tänään päivälläkin
kysyin sitä ministeri Koskiselta, miten hallitus sitten
aikoo kehittää tuota metsäedunvalvontaa
EU-tasolla, koska sitä koskevaa lainsäädäntöä tehdään
monien muiden politiikka-alojen sisällä merkittävästi,
esimerkiksi ympäristö- ja energiapolitiikan sisällä.
Mikään ministeriö meillä ei
vastaa edunvalvonnasta kokonaisuudessaan itsenäisenä kokonaisuutena
juuri siksi, että metsäpolitiikkaa ei varsinaisesti
EU-tasolla tehdä.
Arvoisa puhemies! EU-komissio on esittänyt myös
luopumista maakohtaisista uusiutuvan energian tavoitteista, ja Suomen
hallitus ei tätä vastustanut, mikä oli
huolestuttava piirre itse asiassa meidän oman kansallisen
metsäedunvalvonnan kannalta.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Hallituksen metsäpoliittisen selonteon eduskuntakäsittelyssä toivon
erityisesti huomiota metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen,
koska selonteossa ei ole vahvoja linjauksia tästä.
Esimerkiksi metsäluontotyyppejä ei selonteossa
mainita lainkaan, vaikka kaksi kolmasosaa niistä on luokiteltu
uhanalaisiksi. Eliöiden uhanalaisuudesta kertova Punainen
kirja kertoo, että lajisto köyhtyy. Metsäluonnon
monimuotoisuus on turvattava ja lisättävä tuntuvasti
suojelualueita. Tehometsätalousmetsissä lajisto
ei rikastu eikä kuukkeli laula.
Etelä-Suomen metsistä on vain pari prosenttia suojeltuja,
ja suojelualueet ovat pieniä ja pirstoutuneita. Suojelualueiden
toteuttaminen tarvitsee vahvempaa tahtoa ja enemmän rahoitusta.
Vapaaehtoiseen suojeluun perustuva Metso-ohjelma on hyvä hanke,
jota tulee jatkaa ja laajentaa, mutta vapaaehtoisen suojelun lisäksi
esimerkiksi Metsähallituksen maita pitää osoittaa
enemmän suojeluun, jotta suojelualueet olisivat riittävän laajoja
ja muodostaisivat verkoston. Vain riittävän laajat
ja keskenään kytkeytyvät suojelualueet
takaavat uhanalaisten lajien säilymisen.
Koska suuri osa metsistä on talousmetsiä,
on merkityksellistä, että myös talousmetsissä edistetään
monimuotoista luontoa. Metsänhoitoa monipuolistamalla on
mahdollista palauttaa metsiin niiden luontaisia rakenteita ja elinympäristöjä sekä
tukea
lajiston säilymistä. Perinteisen metsänhoidon
rinnalle tarvitaan vaihtoehtoisia, pehmeitä ja luonnonmukaisia
menetelmiä. Perinteisesti metsänhoitoa on ohjattu
avohakkuuseen, vaikka moni metsänomistaja on kiinnostunut muun
muassa jatkuvan kasvatuksen menetelmästä. Erirakenteisessa
metsässä kasvanut puu on vahvasyistä laatupuuta
ja tuottaa omistajalleen tasaisen tuoton.
Uusi, juuri hyväksytty metsälaki lisää metsänomistajan
valinnanvapautta ja antaa toivoa metsäluonnolle. Uuden
metsälain tärkeä tehtävä on edistää vaihtoehtoisia
metsänkäyttömenetelmiä, joissa
sallitaan erirakenteisuus, eri-ikäiset, erikokoiset ja
erilajiset puut eikä puustoa kaadeta avohakkuilla. Osa
puista voi jäädä lahopuuksi metsään
monimuotoisuutta lisäämään.
Metsä tuottaa myös jatkuvasti hyvälaatuista
tukkipuuta poimittavaksi. Se takaa omistajalleen tasaisemman tuoton
ja poistaa velvoitteen istuttaa taimet, kun siemenpuut hoitavat
uudistumisen.
Metsään liittyy myös rakkaita harrastuksia. Metsässä viihtyvät
samoilijat, suunnistajat, sienestäjät, partiolaiset,
ja metsään liittyy paljon asioita, joita pitää politiikassa
edistää.
Koska on meneillään metsäteollisuuden
rakennemuutos, tarvitaan uusia tuotteita perinteisen metsäteollisuuden
rinnalle. Koska on meneillään ilmastonmuutos,
pitää edistää puurakentamista
ja uusiutuvan puuenergian käyttöä. Näihin kysymyksiin
talousvaliokunta keskittyy metsäpoliittisen selonteon käsittelyssä.
Silti on hyvä muistaa, että luonnon säilyminen
rikkaana tuleville polville on kaiken hyvän edellytys.
Monimuotoiset metsät ovat Suomen vihreää kultaa.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Kainuun maakunnalla oli aikoinaan sellainen slogan
kuin "Kainuu on rikas luonnostaan", ja se kertoo hyvin paljon ehkä siitäkin,
miten monimuotoista tämä meidän luonnonvara
Kainuussa on.
Mutta koko Suomi tarvitsee metsiä ja niistä syntyvää työtä.
Suomessa on Euroopan mittakaavassa valtavat metsäalueet,
joista tulee pitää hyvää huolta.
Suomalaista metsätaloutta on ohjattu pitkään
valtiovallan toimesta, ja suomalainen metsätalous on asettunut
pääsääntöisesti sosiaalisesti
kestävälle pohjalle, vaikka juuri metsätalous
elää vahvaa murroskautta.
Sosiaalinen metsäpolitiikka tarkoittaa muun muassa
metsäalan työllisyyttä, yrittäjyyttä,
metsien kulttuuri-, monikäyttö- ja virkistysarvoja. Minun
mielestäni meillä suojelualueita on Suomessa jo
ihan riittävästi. Kun hoidetaan metsätaloutta,
hoidetaan samalla myös suojelua ja huolehditaan metsien
monimuotoisuudesta. Kun suomalaiset metsät ovat aktiivisessa,
kestävässä ja monipuolisessa käytössä,
se tarkoittaa työtä metsäalan toimijoille
ja kaikille alan sidosryhmille.
Arvoisa puhemies! Näihin sosiaalisiin arvoihin valtioneuvoston
metsäpoliittinen selonteko pureutuu. Metsäalan
murroksen keskellä on tärkeää nähdä metsästä kumpuava
hyvinvointi, joka tulee monipuolistumaan. Tämä tulee
tarjoamaan alalle suuria mahdollisuuksia. Suomen vahvan metsäteollisuuden
ansiosta meillä on vahva tietotaito metsäalasta,
ja tämä osaaminen tulisi hyödyntää.
Esimerkiksi Venäjällä on lähes rajattomat
markkinat metsäalan tietotaidon kaupallistamiseen ja mahdollisuudet
palvelujen vientiin ovat todella hyvät. Lupaavia metsäalan vientitaitoaloja
ovat muun muassa metsäinvestointi ja -suunnittelu, puunkorjuu
ja -kuljetus sekä bioenergia. Venäjän
metsäalan kehittyminen on myös Suomen etu. Mitä enemmän
puuta, metsäkoneita, tietotaitoa siirtyy rajan yli, niin
se tuo myös Suomeen hyvinvointia. Tietotaidon vientimahdollisuudet
ovat jääneet yllättävän
vähälle huomiolle selonteossa.
Arvoisa puhemies! Nostan vielä esille puurakentamisen
edistämisen, josta täällä on
jo tänä päivänä lausuttu.
Ympäristövaliokunta antoi tästä tiedotteenkin
ja pyrkii lainsäädännöllä edesauttamaan
puurakentamista maassamme. Maamme metsä- ja puuteollisuus
on merkittävä teollisuudenala kansantaloutemme
kannalta, ja näiden toimialojen kilpailuedellytykset pitää turvata.
Puun käyttökohteita ja jalostusarvoa pitää edelleen
nostaa. Yksi turvaamistoimenpide olisi puukerrostalorakentamisen
lisääminen. Julkinen sektori voisi olla puukerrostalojen
rakentamisessa suunnannäyttäjänä ja
edelläkävijänä. Lainsäädännöllä voitaisiin
ohjata esimerkiksi kuntia omissa julkisissa hankinnoissaan suosimaan
ekotehokasta puurakentamista. Puun käyttöä voitaisiin
edellyttää myös rakennuskaavoissa. Jotta puukerrostalorakentaminen
voi kasvaa, tarvitaan poliittista tahtoa, oikeat rakennuskohteet
ja uudistetut ja hyvät paloturvallisuusmääräykset.
Arvoisa puhemies! Nostan vielä erään
asian, mikä on nyt viime aikoina puhuttanut aika merkittävästikin:
valtion metsät. Valtiolla on 12,6 miljoonaa hehtaaria metsää,
ja sitä on käytetty todella hyvin. Metsähallitus
on hoitanut valtion metsiä vastuullisesti ja on hoitanut
metsätaloutta ja samalla myös tehnyt suojelukohteita
ja sitä kautta myös mahdollistanut virkistystoimintaa.
Suunnistajana tiedän, mitenkä tärkeää on,
että metsä on monimuotoinen, ja se on peitteinenkin
välillä ja sillä tavalla tuo haastetta
myös virkistysliikkujalle. Samalla tavalla se mahdollistaa
sitten myös riistaeläinten ja muitten eläinten
elämisen alueella ja tuo suojaa ja turvaa niille siellä metsämaalla.
Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää,
että valtion metsäomaisuus pidetään
omissa käsissä. Olisin toivonut, että tässä selonteossa
olisi siihen otettu vahvasti kantaa eikä olisi lähdetty
valtion metsiä nyt osakeyhtiön kautta antamaan
vapaille markkinoille riiston kohteeksi.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Eikö edustaja ole myöskin hiihtomies?
Anteeksi?
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Että eikö edustaja ole myöskin hiihtomies?
Eduskunnan mestari?
Kyllä, arvoisa puhemies, kyllä myös hiihdellään,
ja metsissä.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Tällaisena hiihtäjien päivänä tulee
toinen eduskunnan hiihtomestari, edustaja Reijonen.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuinka sattuikaan, kaksi hiihtomestaria peräkkäin,
mutta joskus käy näin. Täällä joku
väitti, että ei puusuksia enää ole,
mutta kyllä niitä puusuksia on tuolla erästelijöille
edelleenkin myynnissä, niin että oikaistaan tämä virhe
tässä aluksi heti.
Tämän selonteon ehkä keskeisin viesti
voisi olla kyllä se, kuinka saadaan lisäkäyttöä metsälle
ja ennen kaikkea kuitupuulle. Tällä hetkellähän
meillä tilanne on senkaltainen, että paperin kysyntä vähenee
ja kuitupuun kysyntä on varsin heikkoa, ja voin lyhyesti
todeta sen, että kuitupuun hinta ei ole noussut 20 vuoteen
yhtään. Se on se sama edelleenkin, 15 euroa plus
miinus 2—3 euroa, eli samassa ollaan, ja kun ajatellaan
kansantaloutta, aluetaloutta, niin metsien käytön osalta
kaikki on tehtävä, mitä pystytään
tekemään.
Täällä on nostettu esiin eräitä tärkeitä asioita sen
suhteen, kuinka sitä voitaisiin viedä eteenpäin.
Puurakentaminen on tietysti yksi, jonka jossakin määrin
itsekin tunnen taustani mukaan, mutta ei ole kovin yksinkertaista
senkään voimakas lisääminen.
Puurakentamisen edistämisohjelmaa on tehty jo vaalikaudesta
2003 alkaen, ja toistakymmentä vuotta on aikaa kulunut.
Hieman on menty eteenpäin, mutta merkittäviä askeleita
ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi, ja tosiasia on se, että puurakentaminen
on tänä päivänä kalliimpaa
kuin muu, betonirunkoinen rakentaminen, ja tässä tietysti
olisi paljon tehtävissä. Siinä, että itävaltalaista
kuusta käytetään hyvin paljon tässä elementtirakentamisessa,
olisi metsäteollisuudella varmasti peiliin katsomisen paikka, että eikö sitä tehdasta
voisi rakentaa Suomeen. Mutta ymmärtääkseni
tässä asiassa ollaan myös menossa eteenpäin
ja oikeaan suuntaan.
Vihreitten puheenvuorossa edustaja Karimäki halusi,
että Metsähallituksen maita lisää suojeltaisiin.
Jos kuuntelee Metsähallituksen edustajia, niin kyllä hieman
toisinpäin nämä puheet menevät.
Samanaikaisesti, kun joittenkin hallituspuolueitten edustajat edellyttävät
lisää suojelua, he vaativat, että Metsähallitus
tulouttaa entistä suurempia summia valtion kassaan. Eivät
nämä ajatukset oikein mene niin kuin samaan suuntaan. On äärettömän
tärkeätä, että tässä kansantalouden
tilassa myös valtion metsiä voidaan hyödyntää.
Se on minusta äärettömän tärkeä asia.
Mutta sitten varmaan tämän kuitupuun ja kuiturangan
osalta aivan keskeistä on minusta se, että Suomen
tulee panostaa puupohjaisten, nestemäisten polttoaineitten
valmistukseen ja kehittämiseen sekä investointien
tukemiseen. Tässä on hyviä esimerkkejä nostettu
jo täällä esille — Fortumin
Joensuun pyrolyysilaitos — mutta nyt hankkeita on myös
vielä kehittyneemmän nestemäisen polttoaineen
osalta: Green Fuel on suunnittelemassa tehtaita Lieksaan, Iisalmeen
ja varmaan vielä muuannekin, muistaakseni neljälle eri
paikkakunnalle. Ainut ongelma on se, että investointitukien
osalta on hieman tällä hetkellä ongelmia,
ja toivottavasti siellä päästään
sitten eteenpäin ja oikeaan suuntaan.
Tietysti sitten, kun täällä on myös
kaksi Eräkerhon jäsentä nyt peräkkäin
puhumassa, niin haluan kyllä nostaa esiin nämä Natura-alueet.
Nyt kun ne ovat niin sanottuja uusia luonnonsuojelualueita — Natura-alueet
muutetaan luonnonsuojelualueiksi — niin metsästys
on uhattuna näillä alueilla. Tässä nyt
näyttää siltä, että ministeri Niinistö on
ottanut varsin tiukan linjan, ja se kyllä johtaa käytännössä siihen,
että eräitten metsästysseurojen alueilla
metsästys, hirvenajo, tullee lähes loppumaan,
koska niitä kapeita suikaleita luonnonsuojelualueita voi
olla siellä metsästysseurojen alueiden sisällä,
ja tämä on erittäin iso asia.
Keskeistä on sukupolvenvaihdosten vauhdittaminen. Yksi
vaihtoehto on tietysti myös tämä yhteismetsän
eteenpäinvieminen, mutta silloin niitä hehtaareita
tulisi olla vähintään se tuhat. Muuten
ne jäävät liian pieniksi, eikä niistä oikeastaan
ole yhtään mitään hyötyä.
Mutta kyllä meillä varmasti töitä riittää tämän
metsäsektorin osalta, ja toivottavasti löytyy
semmoinen yhteinen näkemys tässä talossa
ja pidetään arvokkaana sitä, että niitä työpaikkoja
syntyy myöskin jatkossa tänne metsäpuolelle.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Metsäpoliittinen selonteko
on ilman muuta hyvä asia. Sitä en tosin ymmärrä,
että selonteko tuodaan saliin vasta kauden lopuksi, kun
siihen liittyvät lait suurelta osin on jo annettu. Se on
järjestyksenä epätarkoituksenmukainen
eikä ainakaan tue parlamentaarista päätöksentekoa.
Kritiikkini jatkuu siltä osin, että ilman tietoa
tavoitteiden toteutuskeinoista selonteolla ei ole kovin suurta painoarvoa.
Selonteossahan on pitkälti vain listattu kauniita tavoitteita
ilman tietoa, miten tavoitteisiin päästään.
Toivottavasti nuo lupaukset kuitenkin pitävät
ja toteutuskeinoihin saadaan selvyys metsästrategiassa.
Esimerkkinä mainittakoon lupaus lisätä puun käyttöä energiantuotannossa
ja biopolttoaineiden raaka-aineena, jolla on tarkoitus korvata fossiilisia
tuontipolttoaineita, parantaa huoltovarmuutta, vaihtotasetta ja
niin edelleen. Kuten kaikki tiedämme, suunta on ollut melko
lailla päinvastainen viime vuosina. Kuinka hallitus siis aikoo
lisätä puupohjaista energiankäyttöä?
Entäpä tavoite kehittää yritystukia
niin, että uusien biomateriaalien ja biopohjaisten polttoaineiden
kehittämistä ja kaupallistamista nopeutetaan suuntaamalla
julkista rahoitusta pilotti- ja demolaitoksille? Onko tästä olemassa
jo selvät sävelet, vai saammeko lukea nekin sitten
myöhemmin ensi vaalikaudella?
Sinänsä hyviä tavoitteita, ja keskustan
vaihtoehdossakin on näihin rahoitusmahdollisuuksiin ydinasiana
kiinnitetty huomiota. Yhdeksi ratkaisuksi olemme tarjonneet 3—5
miljardin rahastoa, jolla valtio voisi edesauttaa merkittävästi teollisuuden
rakennemuutosta, yritysten kasvua ja siten myös työpaikkojen
syntyä.
Yritysten käyttöpääoman
saanti on pitkälle tyrehtynyt pankkien kiristyneen lainanantopolitiikan
vuoksi. Meillä on maailman parhaita teknologioita, mutta
usein innovaatiovaihetta seuraava kaupallistamisvaihe jää vaille
rahoitusta karaten ulkomaille. Tämä koskee siis
myös pilotointia ja demonstrointia, johon rahaa pitäisi
olla nykyistä paremmin saatavilla.
Arvoisa puhemies! Lupauksien lista jatkuu. Selonteossa todetaan:
"Luomme edellytyksiä kannattavalle metsätalouden
harjoittamiselle ja metsänhoidon investoinneille sekä poistamme yritysmäisen
metsäelinkeinojen harjoittamisen säädöspohjaisia
esteitä." Lisäksi luvataan tarkastella, voidaanko
verotusta kehittää yritysmäisen ja aktiivisen
metsätalouden harjoittamisen edistämiseksi.
Jos tätä oikein optimistisella mielellä lukisi, voisi
ajatella, että nyt puhutaan lähestulkoon veronhuojennuksista.
Valitettavasti samaan aikaan toisaalla nostetaan taas kokoomuksen
toimesta esiin metsätalousmaan kiinteistöverotus.
Sekö on kokoomukselle edellytystä kannattavan
metsätalouden harjoittamiselle, että nyt myös
metsien omistamista alettaisiin verottaa, kun metsien hankintaa
verotetaan jo ennestään varainsiirtoverolla ja
perintöverolla sekä metsien tuottoa puunmyyntiverolla?
Keskusta ei tule hyväksymään metsätalousmaan
kiinteistöveroa, millä nimellä se sitten
olisikaan.
Olisin kysynyt ministeriltä, joka nyt ei ole paikalla,
olisiko siinä jotain ideaa, mikä tuolta kentältä tuli
ehdotuksena, että harkittaisiin tilojen myynnin yhteydessä suoritettavassa
luovutusvoittoverotuksessa käytetyn metsävähennyksen huomiotta
jättämistä niin, että esimerkiksi
20 vuoden omistusajan jälkeen metsävähennystä ei lisättäisi
luovutushintaan. 20 vuotta on niin pitkä aika, ettei kukaan
ostaisi tilaa pikavoiton toivossa. Metsävähennyksen
tarkoituksenahan on kasvattaa tilakokoja, ja näin on toki
tapahtunutkin. Kentällä ollaan kuitenkin huolissaan,
että tilat jäävät myymättä ulkopuolisille
myös käytetyn metsävähennyksen
pelossa ja tila jää myöhemmin riideltäväksi
ja pahimmassa tapauksessa perillisten toimesta jaettavaksi taas
yhä pienempiin osiin. Samalla tavalla kentältä on
kantautunut viestiä kirjavista käytännöistä tässä asiassa.
Arvoisa puhemies! Selonteossa metsänjalostus ja sen
merkitys muun muassa ilmastonmuutokseen varautumisessa saa paljon
jalansijaa. Jalostuksella tuotetaan laadukkaampia ja tuottavampia
metsiä, jotka menestyvät paremmin erilaisissa
ilmasto-oloissa ja jotka kestävät paremmin myös
tuhoja.
Toivoisin, että tämä jalostusprioriteetti
näkyisi myös käytännön
tasolla niin, että uusi luonnonvarakeskus ei lakkauttaisi
Punkaharjun toimipaikkaa. Kyse on Metlan ainoasta toimipaikasta,
joka on laajan ja monipuolisen tutkimusmetsäalueen välittömässä läheisyydessä.
Yksikössä on korkeatasoinen laboratorio, välineistö ja
osaaminen tutkimusmetsän tehokkaaseen hyödyntämiseen.
Tutkimusmetsä edustaa yksin koko pohjoista havumetsävyöhykettä Euroopan
kattavassa seitsemän tutkimusmetsäalueen verkostossa.
Punkaharjulla ollaan edelläkävijöitä havupuiden
solukkolisäyksessä. Etelä-Savon maakunta on
EU-ohjelmarahoituksella tukemassa merkittävästi
Metlan Punkaharjun yksikön profiloitumista metsien kasvullisen
lisäyksen ja alan biotekniikan tutkimukseen. Erikoistuneiden
korkeatasoisten tutkimusympäristöjen siirto muihin
toimipisteisiin ei ole toiminnallistaloudellisestikaan perusteltua.
Arvoisa puhemies! Kun EU:n ilmasto- ja energialinjauksia vuoteen
2030 tehtiin, ei Suomen hallitus monista muista Euroopan maista
poiketen kannattanut uusiutuvan energian lisäämiselle maakohtaisesti
velvoittavia tavoitteita. Valitettavasti tämä tavoitteisiin
sitoutumattomuus näkyy myös selonteossa, jossa
tavoitteenasettelu on ympäripyöreää.
Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin maa, ja meillä on
loistavat mahdollisuudet uusiutuvan energian lisäämiseen.
Metsätalouteen, uusiutuvaan energiaan ja puun uusiin mahdollisuuksiin
satsaaminen tulee oikaisemaan tulevaisuudessa toivottavasti myös
vaihtotasettamme.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen otti puheensa alussa mielestäni aivan
hyvin esiin sen, että metsäsektorin murroksesta
on Suomessa selvitty ennenkin ja monta kertaa. En oikein tiedä,
kun täällä näistä suojelualueista
ja ennallistamisesta on puhuttu, mihin oikein vertaamme, kun puhutaan
Suomen metsistä. Suomen metsiä on kaskettu moneen
kertaan, on poltettu tervaa ja niin edelleen.
Mutta metsäsektori on murroksessa, paperiteollisuus
on murroksessa. Tervaveneitten aika on meillä Muhoksen
Laitasaaressakin ohi, eli koskiveneitten laitoja ei enää sinne
jätetä. Tervaveneet ovat vaihtuneet turverekkoihin
ja huristelevat vieläkin, toivottavasti, maamme teillä.
Tukkirekkojen määrä on vähentynyt,
kuten on todettu, kemiallinen puunjalostus on suorastaan pakenemassa
maasta. Eurokin on tällä hetkellä liian vahva
valuutta vientiteollisuudellemme, jota myös paperiteollisuus
on.
Mekaanisen puunjalostuksen tulevaisuudesta on pidettävä huolta,
ja haluan myös tuoda esiin sen, mitä näissä salikeskusteluissa
tänään on tuotu, elikkä puurakentamisen
kotikutoisten esteitten purkamisen ja muutoinkin puurakentamisen vauhdittamisen.
Haluaisin korostaa myös, että julkinen sektori on
merkittävä kansantalouden osa ja voisi osaltaan
olla esimerkkinä puurakentamisen lisäämisessä,
kuten esimerkiksi on Oulun vaalipiirin alueella Haapavedellä,
Pudasjärvellä rakennettu suuria hirsikomplekseja,
päiväkoteja hirrestä, saatu terveilmaisia
rakennuksia, vaikka toki on myönnettävä,
että volyymi ei ehkä niin suuri ole, mutta se
on kuitenkin hyvä alku.
Edustaja Heikkilä toi hyvin esille sen, että tässä on
hyvin monenlaista strategiaa kerroksittain metsäsektorilla,
mutta mitä niillä saadaan aikaan, mikä on
se kirkas maali? Yksi tärkeä, mielestäni
yksi tärkeimpiä strategisia lähestymistapoja,
on nimenomaan yksityismetsätalous, jonka turvin Suomen
metsiä on hoidettu pääsääntöisesti
hyvin, perinteitä ja luontoarvoja kunnioittaen, ja eräs
merkittävä suomalainen hieno perinne ovat jokamiehenoikeudet,
jotka sallivat meidän nauttia luonnosta ja siis metsistäkin
monella tavalla ja luontoa varjellen.
Metsätalous, myös yksityismetsätalous,
on monialaisen yrittäjyysketjun alku. Tätä on
tuettava, emmekä saa tällekään
laittaa kotikutoisia esteitä, mitä hivenen pelkään,
että uudessa metsälaissa on jonkin verran jo tullut
lisää. Meiltä on metsätalousmaata
käytännössä poistunut nyt vuoden
alusta voimaan astuneen lain myötä käytöstä.
No, niin kuin todettu on, metsänomistajat harmaantuvat.
Yhä suurempi osa metsänomistajista löytyy
kaupungeista, ja metsänomistus on pirstaloitunut, elikkä metsälöitten
yhdistämiseen ja sukupolvenvaihdoksiin on saatava vauhditusta, helpotusta,
vaikkapa sitten, niin kuin täällä on esitetty,
onko se maatalouden sukupolvenvaihdoksen tapaan tehtävä metsätilan
sukupolvenvaihdos tai jotain muuta.
Metsien rästihakkuut ovat tällä hetkellä 50 miljoonaa
kuutiota, ja mielestäni puun jättäminen
lahoamaan on vähintäänkin metsän
väärinkäyttöä, ja puun
lahoaminenkin vapauttaa hiilidioksidia, sillä eikö lahoaminen
ole hidasta palamista?
Sitten selonteossa lukee selvästi: "Kasvihuonekaasupäästöt
ilmakehään ovat lisääntyneet huomattavasti
ihmisten toiminnan vuoksi." No, tuskin tämä voi
olla paljoakaan muuta kuin fossiilisten polttoaineiden käytön
lisääntymistä, teollistumista, ja metsä ei
ole fossiilinen polttoaine, vaan biomassat ovat uusiutuvia. Vaikka
nyt maa- ja metsätalousministeri sanoi, että energia-asiat
eivät hänen rooteliinsa kuulukaan, niin minusta
on erittäin tärkeää, että kun
me puhumme metsäpolitiikasta, me puhumme myöskin
metsien energiakäytöstä. Kannatan biomassoihin
perustuvaa hajautettua monialaista energiantuotantoa Suomessa.
No, EU-politiikasta on tietysti se sanottava, mikä maa-
ja metsätalousvaliokunnassa on moneen kertaan todettu ja
lausuttu, että metsäpolitiikka on pidettävä kansallisissa
käsissä ja meidän hyvät käytänteet
vietävä Eurooppaan päin eikä tuotava
sieltä lisäsääntelyä Suomen
metsiin, ei millään muotoa, ei myöskään
kansainvälisillä ilmastosopimuksilla kovinkaan
kepoisin perustein.
Vielä tuohon hiilinieluasiaan on palattava sen verran,
että sehän perustuu ei biologiseen hiilinieluun
vaan siihen, että metsäpinta-ala on Suomessa vähenemässä.
Kyllä minun mielestäni metsä kasvaa täysin
kolmiulotteisesti edelleenkin ja biomassa lisääntyy
siellä. Mielestäni tähän on
tulevaisuudessa ilmastoneuvotteluissa kiinnitettävä erityisesti
huomiota. Jos ajatellaan vielä Suomen maantiedettä,
pitkä ja harvaan asuttu maa, ei meillä väestö ole
räjähdysmäisesti kasvanut ja pajunpuskaindeksillä mitattuna
tuolla teitten varsilla kyllä todella paljon on metsää.
Minua ihmetyttää semmoinen ajatus, että meidän metsät
olisivat radikaalisti vähenemässä, koska meillä kuitenkin
peltoja poistuu maatalouskäytöstä ja
niille ymmärtääkseni kasvaa metsää,
ei mitään muuta.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! On uuden savotan aika. On helppo puhua kauniita
sanoja, joista kaikki ovat samaa mieltä. Tämä tänään
käsittelyssä ollut selonteko on hyvin tehty, ja
me olemme varmaan kaikki suurin piirtein samaa mieltä niistä asioista:
ehkä 2050 on ihan hyvä, että asiat olisivat
näin. Mutta sen minä huomaan, että on
ihan tyhjää puhua pelkästään
kauniita ja itsestään selviä sanoja,
pitää alkaa toimenpiteisiin, ja me tarvitsemme
todella konkreettisia esityksiä ja toimenpiteitä tässä vaiheessa.
Minä toivon, että tämä Koskisen
mainitsema metsäohjelma 2025 saataisiin liikkeelle hyvin
pikaisesti, mutta sitä ennen minä odotan ja toivon ja
esitänkin, että hallitus ja toivottavasti seuraavakin
hallitus sitten ottaisi työn alle uuden savotan, onko se
uusi savotta 2015 vai mikä se on, mutta kuitenkin sen aika
on hyvin pikaisesti.
No, olympialaisissa tänään urheilijat
ovat näyttäneet, mitä on tahto. Me tarvitsemme
sitä tahtoa myös. Suomi voitti jääkiekossa
Venäjän. Silloin kun me olimme nuoria — ainakin
silloin, kun minä olin nuori — emme me nähneet
edes unta, että Suomi olisi voinut voittaa silloisen Neuvostoliiton,
mutta nyt se tehtiin, kun oli tahtoa ja on tehty sen eteen töitä paljon.
Me tarvitsisimme Suomen päättäjille vastaavan
joukkuehengen, mitä oli tänään
myöskin Suomen jääkiekossa miehillä.
Niin paljon uskomatonta saadaan aikaiseksi, jos on tahtoa ja porukkahenkeä,
että me teemme sen.
Arvoisa puhemies! Tämä tänään
esillä ollut selonteko on minusta aivan liian pehmeä.
Tässä taloustilanteessa tulisi maassamme satsata
tosissaan metsäalan kehittämiseen. Metsä on
meidän ykkösasiamme. Miksei siihen tartuta kunnolla?
Arvoisa puhemies! Nyt on siis savotan aika, uuden savotan aika.
Aikoinaan varsinkin meillä siellä Itä-Lapissa
oli suuret savotat jo Hugo Richard Sandbergin savotoista lähtien,
jolloin hän rakensi muun muassa veturin, vei tuolta Amerikasta
sen 1900-luvun alussa. Ihan uskomaton teko, mutta hän teki
sen. Eli nytkin alettaisiin savotoihin.
No, mitä nämä savotat sitten voisivat
sisältää, mitä olen tässä tuonut
esille? Tässä jo aikaisemmissa puheenvuoroissa,
esimerkiksi edustaja Reijosen puheenvuorossa, oli hyvin esillä kaikkia
näitä asioita, mitä siellä savotassa
tulee olla, mutta tarkemmin voisi sanoa vielä niin, että kun tässä selonteossa
tänään oli nämä kokonaisuudet,
niin teemme niistä käytännön
toimenpiteitä. Mitä ne ovat? Siinä on
jo pohja liikkeellelähdölle. Esimerkiksi savotassa
tulisi satsata tosissaan puun jalostamiseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen,
hyvin monimuotoiseen energiantuotantoon, nykyisten puualan yritysten
mahdollisuuksien kehittämiseen, metsänomistajien
kannustamiseen metsien hyödyntämisessä.
Meillä on nyt todellakin mahdollisuus alkaa töihin.
Ei vain kaunistella, vaan aletaan töihin vastuullisesti
nyt ja pian, jos me haluamme tämän Suomen pelastaa
ylöspäin.
Ihan näitä konkreettisia asioita nyt sitten:
Esimerkiksi nämä luonnontuotteet ovat todella
iso mahdollisuus Suomen luonnosta, uusi iso kokonaisuus, ala. Siellä on
terva ja pihka, mutta siellä ovat myöskin monet
muut hoitotuotteet ja syötävät ja kaikki
muut tuotteet, joita on saatavissa puun lisäksi. Esimerkiksi
lähes kaikki Lapin metsät on jo nyt luokiteltu
luomukeruualueiksi. Sitten nämä energia-asiat,
mitkä ovat tänään tulleet hyvin
esille, muun muassa edustaja Pekkarisen puheenvuorossa olivat hyvin
esillä, elikkä se, mitä kaikkea tämä hajautettu
pienenergiatuotanto meillä voisi olla. Meillä voisivat
olla Reijosen esittämät nestemäiset energia-asiat
ja monta, monta muuta asiaa.
Sitten tämä metsän verotusasia. Sen
lisäksi, mitä tänään
on puhuttu kiinteistöveroasiasta — kiitos hallituspuolueille,
te olette sitä mieltä, että sitä ei
laiteta toteutumaan nyt eikä toivottavasti jatkossakaan — verotuksessa
on myös monta muuta asiaa, mitä tulisi kehittää.
Eli verotus on tällä hetkellä semmoinen,
että pienenkin metsän omistajat joutuvat maksamaan
pääomaveron siitä pienestä työstä.
Sehän on täysin vastoin sitä, mitä verotusopillisesti
pitäisi pienyrittäjyyttä kohtaan olla.
Elikkä meidänhän pitäisi hakea semmoisia
verotusmuotoja ja -kuvioita, että me voisimme kannustaa
pienenkin metsän omistajia yrittämiseen ja tekemiseen.
Elikkä yksi osa-alue tästä suuresta savotasta
olisi todellakin tämä verotuksen hyvin laaja kokonaisuus
ja kehittäminen.
Muita osa-alueita tässä suuressa savotassa
olisi puurakentaminen, siinä nämä LNG-asiat,
sitten nämä nykyiset puun jalostusasiat, niiden
kannattavan logistiikan kehittäminen ja varmistaminen ja
tällaiset.
Arvoisa puhemies! Lopuksi otan esille tämän "puusta
sata uutta tuotetta". Meillä on muun muassa tulevaisuusvaliokunnan
kestävän kehityksen jaostossa Sipilän
Juhan johdolla työstetty paljon näitä puupuolen
asioita, mitä kaikkea puusta jatkossa voidaan saada aikaiseksi.
Nämä vaativat siis vain toimenpiteitä ja
tekemistä. Meidän on todellakin saatava liikkeelle
esimerkiksi yritysrahoituksista puustartti ja muita vastaavia asioita,
millä me saamme nopeasti uudet yritysmuodot puupuolella
liikkeelle.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ja hyvää iltaa, metsien
miehet ja metsien väki! Metsäteollisuus on edelleen,
ja tulee olemaan jatkossakin, kansantaloutemme merkittävä vientiala
huolimatta viime vuosien vaikeuksista paperiteollisuuden alalla.
Metsien vuotuinen kasvu on lähes 105 miljoonaa kuutiota,
mutta ainespuuhakkuut ovat vain noin 50 miljoonaa kuutiometriä.
20 miljoonaa mottia menee kotitarpeeksi tai lahoaa metsiin. Hakkuita
voitaisiin lisätä metsävarantoa vaarantamatta
noin 50 prosenttia. Metsässä on siis valtavasti
hyödyntämätöntä potentiaalia.
Vastikään hyväksytty metsälaki
lisää metsänomistajien valtaa ja vastuuta
oman metsäomaisuutensa hoidosta. Se lisää myös
metsien kestävään käyttöön
perustuvaa hyvinvointia ja turvaa metsäluonnon monimuotoisuutta.
Uusi metsälaki mahdollistaa jatkuvan metsänkasvatuksen
eri-ikäisrakenteisena, jaksollisen metsänkasvatuksen
vaihtoehtona. On hyvä, että metsänomistajien
valtaa oman omaisuutensa hoidossa on lisätty lain myötä.
Viime aikoina on lisätty metsänomistajille
tarjottavista palveluista tiedottamista ja itse palveluntarjontaa,
esimerkiksi metsän hoito- ja hakkuusuunnitelmien suhteen.
Myös hetki sitten tehty metsänhoitoyhdistyslain
muutos paransi mahdollisuuksia tarjota metsänhoidon ammattilaispalveluja.
Palveluyrittäjyyden kasvu tuo työllisyyttä ja
hyvinvointia maaseudulle.
Tässä metsäpoliittisessa selonteossa
halutaan suurentaa metsätilojen kokoa. Tällä hetkellä metsätilojen
keskikoko on noin 32 hehtaaria. Metsäomistuksen pirstaloituminen
on uhka teollisuuden tasaiselle ja riittävälle
puuraaka-aineen saannille. Koko kansantalouden kannalta on tärkeää, että puukauppaa
käydään riittävän tasaisesti, koko
ajan.
Metsälöiden omistuksen pirstaloituminen uhkaa
myös metsien kuntoa ja sitä myöten metsien tuottoa.
Perinnönjakojen yhteydessä metsätiloja lohkotaan
pieniksi tiloiksi, joiden hoitaminen on monelle kaupunkilaismetsänomistajalle
vierasta tai pienestä pinta-alasta johtuen taloudellisesti kannattamatonta.
Kaupunkilaismetsänomistajan omistajuus ei ole ongelma,
mutta ongelma seuraa siitä, jos metsänomistaja
vieraantuu metsästään eikä tiedä,
miten metsää hoidetaan tai kauppaa käydään.
Jos metsäpalsta on pieni, ei puun myynnistä saatava
vähäinen tuotto houkuta omistajia aktiiviseen
puunmyyntiin. On hyvä asia, että yhteismetsänomistajuutta
edistetään edelleen.
Mitä sitten voitaisiin tehdä, jotta metsätilojen koon
pieneneminen voitaisiin pysäyttää ja
pienistä metsätiloista aiheutuvia haittoja metsien hoidolle
ja puun hyödyntämiselle saataisiin vähennettyä?
Metsätilojen pirstaloitumista voitaisiin estää lailla:
määrittelemällä metsäkaupoissa tai
perinnönjaossa muodostuville metsätiloille alaraja
silloin, kun tilat eivät sijaitse kaava-alueella tai välittömästi
asuinkiinteistöjen yhteydessä. Pienten metsätilojen
puukauppaa voitaisiin vauhdittaa laskemalla pienten puuerien myynnin verotusta.
Tällöin pienempienkin palstojen puukauppa vilkastuisi
ja volyymin kasvun myötä kokonaisverokertymä kasvaisi.
Arvoisa puhemies! Metsänomistajien keski-ikä on
noin 62 vuotta, ja eläkeläiset ovat suurin metsänomistajaryhmä.
Arvoisat eläkeläismetsänomistajat, kantakaa
vastuunne metsänhoidossa, kantakaa vastuunne siitä,
että puu liikkuu. Mutta kantakaa vastuunne myös
siitä, että siirrätte omistusta ja osaamista
ja huolenpitoa metsien hoidosta myös nuorille. Ja te nuoret
miehet ja naiset, menkää metsään
ja ammentakaa sieltä Suomen tulevaisuuden hyvinvointi.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kansakunnallemme tämä päivä on
ollut menestyksen päivä, ja tämän
menestyksen juuret on ammennettu pitkälti metsästä.
Metsä on keskeinen osa kansallista kulttuuriamme, kansallista sielunmaisemaamme,
osa suomalaista identiteettiä. Miten paljon onkaan niitä,
jotka liikkuvat metsässä, virkistäytyvät,
hakevat voimaa metsästä liikunnan kautta, virkistyksen
kautta ja niin edelleen. Kuinka taide eri muodoissaan on ammentanut
metsästä. Ja kuinka metsä on myös
pyhyyden paikka: "metsä kirkkoni olla saa", sanotaan usein
vanhan laulun opettamana.
Mutta yhtä lailla tämä päivä on
dramaattinen päivä sikäli, että tänä päivänä,
kun eduskunta käy ensimmäistä kertaa
metsäpoliittista selontekoa, Metsähallituksen
pääjohtaja ilmoittaa erostaan. On hyvä,
että lopulta eduskunta saa metsäpoliittisen selonteon.
Tällainen selonteko toki olisi pitänyt saada jo
aikaisemmin, ja ties kuinka monennen kerran nyt eduskunnan pitäisi
jo metsäpoliittisia selontekoja käsitellä.
Toden totta selonteko ei tule ainakaan liian aikaisin.
Paljon on tapahtunut vuosien ja vuosikymmenten aikana. Muistan
omilta nuoruusvuosiltani, kuinka Osaran aukiot olivat lähes
kirosana. Tänä päivänä Osaran
aukiot tuottavat hyvälaatuista metsää,
jopa Keski-Lapissa syväojituksen jälkiä ei
näy, marjat kasvavat, porokarjakin laiduntaa ja voi hyvin
muinoin paljaaksi hakatuilla vaaroilla. Metsämme tuottavat
tänään enemmän kuin koskaan
aikaisemmin. Mutta meidän on tosiaan tähyttävä tulevaisuuteen,
kestävään tulevaisuuteen, jotta metsä on
kansallisvarallisuuttamme myös vastaisuudessa, kansallisomaisuuttamme,
kansantaloutemme kivijalka ja suomalaisessa omistuksessa.
Tässä selonteossa on paljon yleviä päämääriä ja
tavoitteita, joille pitää nostaa hattua ja joita meidän
kansanedustajien pitää viedä eteenpäin lainsäädännön
ja budjettivaltamme keinoin. Näitä keskeisiä tavoitteita
on saatava jo seuraavaan hallitusohjelmaan. Nämä eivät
saa jäädä vain kauniiksi kuolleiksi kirjaimiksi.
On äärimmäisen tärkeää,
että kaikin tavoin metsä voi olla hyvinvointimme
perusta, niin taloudellisen kuin henkisenkin hyvinvointimme perusta,
myös jatkossa. On tärkeää, että infrastruktuuri
on kunnossa, jotta puuhuolto toimii, jotta maaseudun tiestö pidetään
kunnossa. On tärkeää, että pidetään huolta,
että metsäsektorin koulutuspaikkoja ei ajeta alas,
vähennetä ja että metsäsektori
saadaan kiinnostavaksi opiskelualaksi. Herra puhemies! Tärkeää on
myös, että metsäalan teollisuuden koko
metsäklusteri on valtava työnantaja ja pääomamassa.
On äärimmäisen tärkeää,
että koko metsäteollisuuden ja metsäklusterin
toimintaedellytykset turvataan ja myös aktiivinen omistajuus.
Martti Mölsä /ps:
Arvoisa puhemies! Selonteossa luvataan luoda edellytykset yrittämisen
ja aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle muun muassa
verotusta kehittämällä. Onko kenties
kysymyksessä kokoomuksen veroasiantuntijan, edustaja Katajan,
esittämä metsään kohdistuva kiinteistövero,
sitä en tiedä.
Selonteon vaikutusarvioinnissa todetaan, että "maailman
ja metsäalan toimintaympäristön muutoksia
seuraavien vuosikymmenien aikana ei pystytä tarkkaan ennakoimaan,
joten tarkkoja arvioita selonteon vaikutuksista ei 40 vuoden päähän
ole mahdollista tehdä". Olisiko kannattanut tehdä yksityiskohtaisia
toimenpidesuosituksia ja numeerisia tavoitteita sisältävä selonteko
vaikkapa kymmenen vuoden päähän, ettei
käy kuten runsas sata vuotta sitten, 1900-luvun alussa,
kun eräs Himasen tapainen viisas mies ennusti: "Jos tämä kehitys
Helsingissä jatkuu tätä rataa, niin vuonna
2000 Helsinki peittyy hevosenpas... korjaan: -lantaan." Toisin kuitenkin
kävi, eli ennustaminen tässä maailmassa
on näinkin pitkälle tulevaisuuteen mahdotonta.
Suomella on ollut suomalainen mahdollisuus, vihreä kulta,
mutta valitettavaa on ollut vihreiden aiheuttama valtava vahinko
metsätaloudelle bioenergiassa ja puurakentamisessa viimeisten 30
vuoden aikana, koska heidän tavoitteensa ovat kohdistuneet
enemmän ulkomaiseen energiaan. Tarvitaan siis perussuomalainen
ajatusmaailma pelastamaan suomalainen yhteiskunta.
Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on omasta
aloitteestaan tarkastellut puurakentamisen tilaa Suomessa ja antanut
asiassa valtioneuvostolle lausunnon, siis eilen 18.2. Valiokunta korostaa
lausunnossaan puurakentamisen edistämisen merkitystä kestävän
kehityksen kannalta. "Puurakentaminen on sekä ympäristön
että aluetalouden ja työllisyyden kannalta kestävä ratkaisu.
Puurakentamista edistämällä lisätään
myös puutuotteiden kysyntää ja vientimahdollisuuksia."
Edelleen lainaus jatkuu, että "Rakentamismääräyskokoelman
määräyksiä ei yleisesti ottaen
pidetä enää puurakentamisen yleistymisen
esteenä. Työtä määräysten
kehittämiseksi on kuitenkin jatkettava. Ministeriöiden
rajat ylittävää yhteistyötä tulee
syventää yhteisen näkemyksen vahvistamiseksi.
Vuonna 2011 uudistettujen palomääräysten
toimivuutta tulee seurata ja kehittää määräyksiä tarvittaessa
tulevan uudistuksen yhteydessä. Rakennusvalvonnan järjestämisen uudistamisessa
tulee varmistaa asiantuntemuksen kehittäminen puurakentamista
koskevien yhtenäisten tulkintojen varmistamiseksi". Ja
edelleen lainaus jatkuu: "Myös rakentajien ja tilaajien
asenteisiin on pyrittävä vaikuttamaan. Puuelementtituotantolaitoksia
voidaan kannattavasti perustaa Suomeen vain, jos tuotteiden kysyntä on riittävää.
Nykyisin esimerkiksi CLT-elementit tuodaan Suomeen Itävallasta."
Arvoisa puhemies! Muutos on siis tarpeen, siitä se
lähtee.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä puheenvuoroni voi
olla pari minuuttia yli tuon 5 minuutin, mutta se on pyydetty salissa
tämän asian kohdalla, joten se nauttii kai tätä perustuslain
suomaa kansanedustajan rajoittamatonta puheoikeutta.
Arvoisa puhemies! Metsät ovat tärkeä luonnonvara,
ja metsätalouden merkitys Suomen kansantaloudessa on edelleen
suuri, vaikka metsäteollisuuden tuotanto Suomessa on ollut
koko 2000-luvun laskusuunnassa. Metsäteollisuuden tuotteet
muodostavat kuitenkin edelleen vientimme arvosta viidenneksen. Kansantalouden
kannalta olisi välttämätöntä turvata
edellytykset myös kestävälle ja kannattavalle
metsätaloudelle. Metsätalous tarvitsee toimivat
puumarkkinat ja edes jonkinlaisen välttävän
kannattavuuden turvaavan puun hintatason. Jotkut sanovat, että jos
tekee itse metsätalouden töitä paljon,
esimerkiksi istutus- ja hoitotöitä, siitä tulee
kannattavaa. Omalla työlläkin on kuitenkin useimmiten vaihtoehtoiskäyttö ja -kustannus.
Metsätalous on käsitykseni mukaan jo pitemmän
aikaa ollut verrattain heikosti ellei suorastaan surkeasti kannattavaa
toimintaa.
Arvoisa puhemies! Metsätalous on pitkäjänteistä toimintaa,
jossa metsänhoitoon tehtyjen investointien tuoma hyöty
realisoituu vasta useiden vuosikymmenien päästä.
Tämän ylisukupolvisuuden vuoksi metsien hoitoa
on ollut pakko edistää valtion toimin, ja tätä meillä on
tehtykin jo 1960-luvulta alkaen varsin ponnekkaasti. Hyvä näin.
Toimenpiteet on suunnattu metsänhoitotöiden aktivoimiseksi
tavoitteena teollisuuden tarvitseman järeän puun
saannin varmistaminen. Yksityismetsillä on suuri merkitys
puuntuotannossa, sillä noin 80 prosenttia teollisuuden käyttämästä kotimaisesta
raakapuusta on peräisin yksityismetsistä.
Arvoisa puhemies! Suomella olisi edelleen mahdollisuuksia metsävarantojensa
käytön tehostamiseen. Metsänkasvu on
kuitenkin lisääntynyt hyvän metsänhoidon
ansiosta kysyntään nähden jopa liiankin
hyvin. Ainespuun hakkuita on mahdollista kasvattaa vähintään
15—20 miljoonalla kuutiometrillä vuosittain, ja
metsähakkeen käyttö energiaksi voitaisiin
hyvinkin jopa kolminkertaistaa. Perinteisen paperin tuotantoon perustuvan
metsäteollisuuden käydessä läpi
rakennemuutosta puuhun perustuvilla muilla tuotteilla, kuten biomateriaaleilla
sekä bioenergian tuotannolla, on kasvava rooli metsävarojen
käytössä. Metsistä saatavien
raaka-aineiden jalostus tarjoaa merkittäviä uusia
mahdollisuuksia. Suomella on vahvan metsäalan osaamisen
pohjalta hyvät mahdollisuudet luoda metsiin pohjautuvan biotalouden
avulla uutta hyvinvointia. Biotalouden koko potentiaalin hyödyntämiseksi
tarvitaan vielä kuitenkin paljon tutkimusta ja tuotekehitystä.
Metsäpoliittisessa selonteossa linjataan, että puupohjaisen
energian käyttöä lisätään.
Kummallista on, ettei Suomen hallitus EU:n ilmasto- ja
energialinjauksia valmisteltaessa kannattanut uusiutuvan energian
lisäämiselle maakohtaisesti velvoittavia tavoitteita
vuoteen 2030 mennessä. Euroopan komission tammikuussa linjaamien
tavoitteiden mukaan uusiutuvan energian tavoite nostettaisiin 27
prosenttiin. Tavoite olisi sitova EU-tasolla, mutta jäsenvaltiokohtaisia
tavoitteita ei asetettaisi. Liikenteen biopolttoaineiden tavoitteesta
luovuttaisiin kokonaan. EU:n uudet ilmasto- ja energiatavoitteet
merkitsevät suunnanmuutosta nykyiseen linjaan. Jäsenmaita
sitovista tavoitteista luopumisen uhkana on uusiutuvan energian
tuotantoon perustuvan teollisuudenalan hiipuminen. Suomen on sitouduttava
uusiutuvan energian lisäämiseen. Meillä ei
ole varaa menettää kotimaiseen raaka-aineeseen
perustuvaa energiantuotantoa eikä alan työpaikkoja.
Arvoisa puhemies! Täällä on tänään
vähemmän keskusteltu metsätalouden kannattavuudesta,
enemmän voitonjaosta ja verotuksesta, joka on osa voitonjakoa.
Metsätaloudessahan maksetaan tulovirroista puun myyntituloveroa
ja sen lisäksi täysin tulokseen perustumattomasti
korkeaa perintö- ja lahjaveroa. Sitten tietysti
maksetaan varainsiirtoveroa. Sen lisäksi meillä käydään
jatkuvasti tällaista outoa keskustelua metsän
kiinteistöverosta, metsätilamaksusta tai vastaavasta,
vaikkei tällaista veroa tai maksua tunneta esimerkiksi
keskeisessä kilpailijamaassa Ruotsissa.
Nykyisessä hallitusohjelmassa on onneksi selkeä linjaus,
jonka mukaan kiinteistöveroa ei kohdisteta maa- eikä metsätalousmaahan.
Tästä hallitusohjelman kohdasta lankeaa suuri
kiitos, esitän sen nyt tässä julkisesti
ruotsalaisten edustaja Mats Nylundille. Uhka oli ilmiselvä ja
suuri hallitusohjelmaa laadittaessa. Nyt edustaja Kataja ja muutkin
asiasta innostuneet voivat puhua tästä kiinteistöveroasiasta
tai metsätilamaksuasiasta lämpimikseen mitä tahansa
tällä eduskuntakaudella, sillä uskon
hallituksen pitävän kiinni ohjelmastaan.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä valtion metsäpoliittisen
selonteon yhteydessä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja, joihin
on helppo yhtyä. Mutta sitten on käytetty myös
sellaisia puheenvuoroja, joihin todellakaan kaikilta osin en voi
yhtyä. Joissakin puheenvuoroissa on erityisesti korostettu,
että meillä on tarvetta huolehtia metsien monimuotoisuuden
säilymisestä, ja on peräänkuulutettu
suotuisan suojelun tasoa ja jopa lisää metsänsuojelua. Se
oli yllätys, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa
lähdettiin metsänsuojelua tai sen lisäämistä esittämään.
On selvää, että meidän tulee
ilman muuta kaikilta osin huolehtia siitä, että meidän
kaikki arvokkaat luontotyyppimme säilyvät täällä.
Mutta itse olen enemmän huolissani siitä, että tällä hetkellä noin
puolet meidän metsien kasvusta jää hyödyntämättä.
Tämähän tietenkin vaihtelee maan eri
osissa. Mutta esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa, joista,
kuten selonteossa todetaan, osittain metsäteollisuutemme
murroksesta johtuen metsäteollisuus on vetäytynyt,
mikä on jättänyt ison aukon, vuotuisesta
kasvusta todella puolet jää meillä hyödyntämättä.
Meillä olisi siis paljon potentiaalia lisätä metsän
käyttöä, sekä ainespuun käyttöä,
tukkipuun käyttöä että energiapuun
käyttöä.
Kun puhutaan suotuisan suojelun tasosta, niin haluan esimerkkinä omasta
maakunnastani tuoda prosentteja, joissa Natura-alueella on 30 prosenttia
koko Lapin pinta-alasta, 27 prosenttia luonnonsuojelualueita ja
päälle tulee erämaalailla suojellut alueet
ja niin edelleen ja niin edelleen. Kyllä me olemme hyvin
vastuullisesti, niin kuin pitääkin, huolehtineet
siitä, että meidän metsämme
ja muukin luontomme tulee suojeltua.
Mutta sitten meidän pitää myös
pystyä kestävällä tavalla hyödyntämään
näitä metsävaroja, ja meillä on
valitettavasti monia esimerkkejä, jotka ovat valitettavia
esimerkkejä siitä, että hyvätkin hankkeet,
jotka lisäisivät metsän käyttöä,
puun käyttöä eri tavalla, ovat jäissä eri
syistä. Yksi syy saattaa olla se, että lupaprosessimme
eivät etene. Jos otetaan vaikkapa erittäin merkittävä energiapuuta
hyödyntävä hanke tuolta Rovaniemeltä, niin
ympäristölupa kesti 40 kuukautta, siis 40 kuukautta,
jonka jälkeen siitä luonnollisesti valitettiin.
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan metsäasioista, täällä on
puhuttu metsän verotuksesta, on helppo kannattaa niitä puheenvuoroja,
joissa on oltu huolissaan pienistä pääomatuloista,
tulivatpa ne sitten vaikkapa metsän myynnistä tai muusta,
osinkotuloista tai vaikkapa vuokratuloista, sillä monet
pienituloiset, joilla on hyvin pieniä pääomatuloja,
maksavat kuitenkin suhteellisesti aika korkeaa veroprosenttia näistä pääomatuloista
myydessään vaikka pieniä määriä vuosittain
metsää. Pienikin tulo, muutaman tuhannen euron
tulo, menee välittömästi 30 prosentin
verokannan mukaan.
Kun puhutaan pääomatuloverotuksen kehittämisestä ja
sinne on luotu nyt pieni progressio niin, että taitaa olla
tämän vuoden alusta, kun 40 000 euron
pääomatuloista sitten nousee veroprosentti 30:stä 32:een,
niin seuraava askel kyllä olisi kehittää sitä siihen
suuntaan, että meillä tulisivat esimerkiksi 1 000
euroon saakka pääomatulot verovapaiksi, jotka
loisivat tavallaan sinne alapäähän myös
progressiota. Silloin se tarkoittaisi, että aivan pienet
pääomatulot olisivat verovapaita. Samalla se efektiivinen
vaikutus olisi se, että vaikkapa... (Riitta Myller: Miten
se vaikuttaisi kertymään?) — 10 000
euron pääomatuloilla todellinen veroprosentti
jäisi selvästi alle 30:n.
Tämä meidän pienituloisia auttaisi
merkittävästi ja toisi oikeudenmukaisuutta verotukseen. Totta
kai verokertymä olisi myös pienempi, mutta silloin
voitaisiin miettiä toisesta päästä myös sitä veroprosenttia.
Minusta tämä oikeudenmukaisuus ja nimenomaan pienituloisten
pääomatulojen verottaminen on aika tärkeä asia.
Samalla se loisi mahdollisuuden myös kansankapitalismille
niin, että sijoittaminen osakkeisiinkin olisi kannustavampaa,
kun nämä pääomatulot olisivat kohtuullisemmin
verotettuja silloin, kun niitä on vähän.
Arvoisa puhemies! Joissakin puheenvuoroissa ollaan oltu myös
huolissaan siitä, että kun käytämme
entistä tehokkaammin meidän puuaineksia energiatoimintaan
ja keräämme energiapuuta tehokkaammin, niin meidän
maaperä köyhtyisi tämän johdosta.
Nyt sitten haluan tuoda esiin joitakin mielestäni erittäin
hyviä hankkeita, jotka vastaavat tähän
huoleen. Nimittäin meillä joillakin alueilla Suomessa
on energialaitosten yhteyteen rakennettu tuhkanrakeistamoja, eli
se tuhka, joka jää puuta poltettaessa ja turvetta
poltettaessa, rakeistetaan lannoitteeksi. Silloin se voidaan siirtää takaisin
sinne metsään lannoitteena eikä tarvitse
käyttää kemiallisia lannoitteita, saadaan se
kiertoon. Tavallaan siitä aineksesta, joka jäisi sinne
lahotessaan rikastuttamaan maaperää, nyt kun se
kerätään energiatarpeisiin, sitten ne
ravinteet palautetaan takaisin metsään. Nämä hankkeet
ovat erittäin järkeviä ja kannatettavia,
ja saamme entistä tehokkaammin hyödynnettyä meidän
metsiämme energiatoimintaan.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Olen tässä pitkin iltaa
kuunnellut kollegoiden puhetta, ja kovasti on puuvarantoja, mikä varmaan pitää paikkansa,
mutta silti monelta edustajalta puuttuu vielä kuolinpesien
ja kaupunkilaiseläkeläisten niin sanotut pirstaloituneet
metsät, ja ne pitäisi saada markkinoille taikka
lisämaiksi tai lisämetsiksi myyntiin. Itsekin
olen kuolinpesän kautta metsänomistaja, ja ne
metsät on kyllä hoidettu ja myyty, ei olisi tarvinnut
yhtään myydä, jos ei myrsky olisi kaatanut
puita, mutta nekin alkavat olla jo pinossa taas, mitä myrsky
kaatoi. En oikein ymmärrä kollegoitten huolta
tämmöisessä tilanteessa, missä Suomella
on metsävaroja ihan tarpeeksi — ei tarvitse ruveta
hätistämään vanhoja ihmisiä ja
kuolinpesiä. Onko se kuolinpesä sen kummempi omistaja
kuin osakeyhtiö tai yhtymä? Kyllähän
siinä kuolinpesässäkin se metsä, kun
se jakamatta on, on yhtä suuri kuin mitä se oli
aikaisemminkin. Jos tässä nyt puhutaan, että pirstaloituu,
niin sittenhän se pirstaloituu, jos se kuolinpesä jaetaan
osakkaille. Kummallista logiikkaa täällä.
Mutta tämä valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko
2050 on varsin kattava, monipuolinen paketti metsien, metsäteollisuuden
ja liitännäiselinkeinojen nykytilasta. Kuitenkin
siitä näyttävät puuttuvan tulevaisuuden
visiot, ja monet tavoitteet on asetettu niin kauaksi tulevaisuuteen, että niiden
mahdollinen saavuttaminen jää seuraavien sukupolvien
tehtäväksi. Tämäntyyppinen suunnittelu
on tuttua niin akateemisesta maailmasta kuin teollisuudestakin.
Suuret johtajat ja professorit asettavat suurempien innovatiivisten projektien
tavoitteiden ja visioiden toteutumisen turvallisesti oman eläkkeellejäänti-iän
jälkeiseen aikaan. Selonteosta puuttuu tekemisen meininki,
niin kuin edustaja Maijalako se nyt oli, joka niin totesi. Selonteon
tiivistelmästä löytyy visio: "Metsien
kestävä hoito ja käyttö on kasvavan
hyvinvoinnin lähde." Se, kuka metsät tulevaisuudessa
hoitaa, on jätetty hämärän peittoon. Sitä tuskin
tekevät monikansalliset yhtiöt, jos ne päästetään
kaatamaan Suomen metsiä. Ne ovat ehkä häipyneet
jo ennen kuin istutusvelvollisuus iskee.
Suomen metsänomistus on vahvasti yksityisten metsänomistajien
harteilla. Aikaisemmin maatilojen metsät ovat toimineet
isäntien pankkina, ja niiden avulla on selvitty pitkien
talvien tai katovuosien tuomien pettymysten yli. Viljelijät ovat
myös hoitaneet metsät ja huolehtineet metsien
jatkuvasta kasvusta ja monimuotoisuuden säilymisestä.
Suomessa yksityismetsänomistajat ovat kautta aikain suojelleet
vapaaehtoisesti omistamiaan, arvokkaina ja erikoisina pitämiään metsä-
ja maa-alueita. Tätä tapahtuu myös tänä päivänä,
jolloin metsät toimivat myös lomakohteina ja vastapainona
kiireiselle elämänmenolle.
Arvoisa puhemies! Viime vuosikymmeninä Suomessa on
kuitenkin toteutettu tukipolitiikkavetoisesti maaseudun rakennemuutos,
jonka seurauksena monet viljelijät ovat muuttaneet työvoimaksi
kaupunkeihin ja taajamiin, joissa silloin pääsi
helpommalla parempiin ansioihin. Nyttemmin automatisoituminen ja
kotimaisen teollisuuden päättäjätasolla
toteutettu siirtäminen halvempien työvoimakustannusten
maihin ovat aiheuttaneet työttömyyttä ja
kurjistumista myös kaupungeissa ja johtaneet kiihtyvään
valtiontalouden alijäämän kasvuun.
Maatalous on muuttunut suurtiloiksi, kartanoiksi, yhtymiksi tai
peräti osakeyhtiöiksi. Tämä rakenne-
ja ikärakennemuutos on kohdannut myös metsätaloutta.
Metsäpoliittisessa selonteossa on yksityisten metsänomistajien
kannalta huolestuttavia piirteitä. Merkityksellisenä toimenpiteenä mainittakoon:
"Luomme edellytyksiä alan yritysten uudistumiselle sekä uusien
ja kasvuyritysten kehittymiselle elinkeinopolitiikalla ja lainsäädännöllä."
Lisäksi todetaan: "Luomme edellytykset yritysmäisen
ja aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle muun muassa
verotusta kehittämällä ja tila- ja metsänomistusrakennetta
parantamalla." Tämä tarkoittaa, että ollaan
poliittisin toimin lähdössä muuttamaan
tai nopeuttamaan rakennemuutosta tavoitteena muuttaa yksityisten
omistamat pienet metsätilat muka helpommin hallittaviksi
yhteismetsiksi tai yhtiöiden hallintaan. Tällöin
puut voidaan korjata suuremmalta alueelta kerralla teollisuuspoliitikkojen
tahdon mukaan ja nykyiset pienmetsänomistajat voivat vain
katseella seurata, että sinne ne mummolta perityt puut
nyt menivät.
Arvoisa puhemies! Pienmetsänomistajia halutaan painostaa
luopumaan metsistään uhkaamalla verotuksen korotuksella
tai muilla sanktioilla, kuten useista keskustan edustajienkin puheista on
kuultu. Kokoomuksestakin löytyy edustajia, jotka ovat tänään
todistaneet asian. Lisäksi pienmetsänomistajia
painostetaan siitä, että heidän muka
pirstoutunut omistuksensa tuhoaa lopullisesti Suomen jo osin jättäneet
globaalit metsäyhtiöt. Toki tämä politiikka
on linjassa kokoomuksen, keskustan ja SDP:n viime hallituskausilla
ja parina viimeisenä vuosikymmenenä läpi
ajamien maataloutta koskeneiden suurtilalinjauudistusten kanssa,
joissa siinäkin köyhä pientilallinen
on saanut lähteä kävelemään
tilaltaan ja maaseutu on autioitunut.
Veropolitiikkaa suunnitellaan, jotta köyhät pakotettaisiin
tai houkuteltaisiin luopumaan omaisuudestaan. Eikö tämä uhkaa
metsätilojen monimuotoisuutta, jos vain suuret yhteismetsät ja
yritysten omistamat metsät ovat sallittuja? Saavat siinä suomalaiset
korpisoturien pojat ja tyttäret lähteä lätkimään,
kun vielä EU:sta jonain kauniina päivänä tulla
pullahtaa direktiivi, joka kieltää meidän
perinteiset jokamiehenoikeutemme.
Köyhimmätkin tarvitsevat metsiään
ja voivat tehdä niissä työtä.
Kannatan vapaaehtoisia kauppoja enkä poliittista painostamista
tai nykyhallituksen suosimaa pakottamista. Toivottavasti kansamme
voi nauttia nykymuotoisesta metsäluonnostamme ja vapaasta
luonnossa liikkumisesta vielä vuonna 2050.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Täällä edustaja Kiviranta totesi,
että kansanedustajan puheoikeus on rajoittamaton, ja on
ihan oikeassa, mutta on kuitenkin suositus ollut, että puheaika
olisi korkeintaan 5 minuuttia. Näin illan pimeinä hetkinä on
näyttänyt, että puheenvuorot vähän
pitenevät, mutta toivotaan, että pidetään tästä suosituksesta
kiinni.
Laila Koskela /ps:
Arvoisa puhemies! Metsät luovat suomalaisille hyvinvointia.
Lähes joka seitsemäs suomalainen omistaa metsää.
Metsät ovat Suomen merkittävin uusiutuva luonnonvara.
Tämän metsäohjelman kulmakivien tulee
olla metsien kestävä hoito ja käyttö,
joka luo kasvua sekä hyvinvointia. Myös metsiin
perustuvien elinkeinojen tulee olla kilpailukykyisiä ja
kannattavia tukien samalla metsäluonnon monimuotoisuutta
ja vahvistaen ympäristöhyötyjä.
Suomen metsät kasvavat vuosittain yli 100 miljoonaa
kuutiometriä. Puun mahdollisuudet puuperäisten
tuotteiden, energian, virkistyksen ja hyvinvoinnin lähteenä luovat
edellytyksiä myös monipuoliselle metsien hyödyntämiselle.
Metsien monimuotoisuudesta ja metsäluonnon hyvästä ekologisesta
tilasta huolehtiminen on edellytys myös metsien kestävälle
käytölle. Metsien käsittelyssä tulee
kiinnittää huomiota maaperän tilaan ja
vesitalouteen. Metsät sitovat ja varastoivat hiilidioksidia
ollen näin merkittävä hiilinielu. Tähän
voidaan vaikuttaa metsien uudistamisella ja oikea-aikaisilla hoitotoimenpiteillä.
Metsissä liikutaan, harrastetaan ja virkistäydytään.
Suomen metsissä voi liikkua, marjastaa ja sienestää vapaasti.
Luonnon virkistyskäyttö perustuu perinteisiin
jokamiehenoikeuksiin. Tätä oikeutta meidän
tulee jatkossakin tukea ja vaalia. Tämä on merkittävää kansalaisten
terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ja tukee ja edistää sitä.
Suomessa myös metsästetään.
Metsästäjien lukumäärä on
noin 300 000 eli Euroopan korkein väkilukuun suhteutettuna.
Virkistyskalastus on koko kansan harrastus. Melkein joka toinen
suomalainen kalastaa jossakin muodossa.
Riitta Myller /sd:
Arvoisa puhemies! Nykyinen metsäteollisuus on tärkeä suomalaisille, nimittäin
aika isolta osalta myös ne uudet mahdollisuudet, mitkä liittyvät
puuhun, perustuvat siihen, että jatkojalostetaan niitä sivutuotteita, jotka
nykyiseltä metsäteollisuudelta tulevat. Eli emme
voi asettaa vastakkain olemassa olevaa metsäteollisuutta
ja tarvetta luoda metsän alalle uutta ja puun uusia käyttömuotoja.
Näistä sivutuotteista ja niitten hyödyntämisestä tärkeimpinä ovat
biopolttoaineet, ja se on tällaisen ison, laajan Suomen
kannalta erittäin tärkeätä,
koska ne luovat työpaikkoja myös sellaisille alueille,
joilla työpaikkoja on vähemmän, ja sen
vuoksi olisi todella pidettävä huolta siitä,
että uusia biopolttoainelaitoksia liikenteen tarpeisiin ja
lämmityksen tarpeisiin saataisiin eri puolille Suomea ja
aivan erityisesti tuonne Itä-Suomeen, jossa puuta on runsaasti
saatavilla, jolloin myöskin nämä kustannukset,
jotka logistiikkaan liittyvät, jäisivät
sekä kestävän kehityksen näkökulmasta
että sitten hinnan näkökulmasta kohtuullisemmiksi.
Tässä yhteydessä on sanottava, että Finnvera ei
viime viikkojen päätösten perusteella
ole ollut taho, joka tukisi näiden biopolttolaitosten sijoittumista
itäiseen Suomeen. Tästä on käytävä julkista
keskustelua.
Puun uudet käyttömuodot kaikkinensa tarjoavat
Suomelle isoja mahdollisuuksia. Meidän on nähtävä puu
aivan uudesta näkökulmasta. Se tarjoaa erittäin
korkean jalostusarvon omaavia tuotteita, kuten lääkkeitä,
kosmetiikkaa, vaatteita. Kaikki se, mitä voidaan tehdä öljystä,
voidaan tehdä myös puusta. Tämä on
tulevaisuuden visio.
Täällä on puhuttu EU:n metsästrategiasta.
Tähän EU:n metsästrategiaan suomalainen
metsäteollisuus on suhtautunut erittäin myönteisesti, koska
sehän ottaa huomioon nimenomaan metsän käytön
puunjalostusteollisuuden raaka-aineena ja nimenomaan tällaisena
kestävänä ja arvokkaana uusiutuvana raaka-aineena.
Metsien suojelu on tärkeää. On tärkeää myös, että talousmetsiä käytetään
kestävän kehityksen mukaisesti. Nämä molemmat
antavat suomalaisille sen metsän, jonka me tunnemme metsänä, jonne
haluamme mennä virkistäytymään,
jonne haluamme mennä retkeilemään, josta
haluamme nauttia marjastuksen, sienestyksen merkeissä. Tässäkin
mielessä olisi erittäin tärkeätä,
että Metsähallituksen asema nykyisellään
voitaisiin turvata niin, että nämä arvokkaat
virkistymiseen liittyvät asiat metsässä voitaisiin
yhdistää tähän metsien talouskäyttöön.
Missään tapauksessa ei pidä erilaisten
organisaatiouudistusten kautta päätyä sellaiseen
järjestelmään, että valtion
metsät olisivat kaupan tavalla tai toisella. Tämä on
tärkeä asia juuri tällä hetkellä hoitaa
eli se, että pidämme huolta siitä, että tämä valtava
metsäomaisuus, joka on erityisesti itä- ja pohjoissuomalaisille
tärkeä, säilyy tulevaisuudessakin kansallisena
omaisuutena. — Kiitos.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Näin on ehkä syytä käyttää sitten
näitä 5 minuutin puheenvuoroja useampia.
Jatkan vielä tuosta suojeluasiasta. Olen aivan samaa
mieltä vaikkapa edellisen puhujan kanssa siitä,
että suojelu on tärkeää. On
erittäin tärkeää jättää tuleville
sukupolville metsät siinä kunnossa kuin missä me
ne olemme saaneet, ja niinhän myös yksityismetsälainsäädännössä sanotaan, että käytetään
vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Näin
on Suomessa tehty.
Mutta sitten varsinaisiin, koviinkin, suojelutoimenpiteisiin.
Suomen pinta-alasta on viety Natura 2000 -ohjelmaan seitsemisentoista
prosenttia tällä hetkellä, osa tietysti
metsää, soita, saaristoa. Tämä ei
ollut direktiivin vaatimus, elikkä myös vähempi
olisi tähän riittänyt. Kun Suomessa Natura
2000 on vielä toteutettu täyden suojelun periaatteella,
se tarkoittaa sitä, että se on hyvin rajoittava
toimenpiteiden kannalta, mitä metsissä voi tehdä ja
esimerkiksi mitä korjuutoimenpiteitä voi tehdä.
Jos tätä nyt laajennetaan näillä ekologisilla
käytävillä tai ylipäätään
Natura 2000 -verkostoa laajennetaan ja jos tämä täyden
suojelun periaate jatkuu ja metsätoimenpiteitä ei
voi harjoittaa, niin se tarkoittaa vähemmän metsätaloutta.
Minun mielestäni suomalainen metsätalous virheistään
huolimatta pääsääntöisesti
on ollut luontoarvoja kunnioittavaa ja tämmöinen
talonpoikainen periaate siinä, että kirves on
metsän hyvä hoitaja. Jos vielä ajatellaan
tuota täyden suojelun periaatetta ja vanhojen metsien muuttumista
pikkuhiljaa hiilivarastoksi, eivät ole enää hiilinielu,
niin kyllä tulee kysymykseen myöskin se, onko
meillä syytä ihan vakavasti harkita ja puhua siitä,
voidaanko tätä täyden suojelun periaatetta
ruveta purkamaan.
Tästä metsäkiinteistölle
mahdollisesti asetettavasta verosta tai metsätilamaksusta
on kyllä käyty hämmentävä keskustelu
täällä salissa tänään.
Kokoomus esittää, tai luultavasti ainakin on esittävinään,
että tällaista veroa ei tule. SDP puhuu siitä,
että puukauppa pitää saada vilkastumaan.
Jotenkin tässä nousee mieleen se, onko tässä joku
kytky rakennettu näiden kahden asian sisään
niin, että esimerkiksi jos tällainen metsävero
olisi, niin sen saisi sitten vähentää myyntiverotuksessa
ja sillä tavalla puukauppaa saataisiin vilkastettua. Silti
samaan aikaan Venäjältä ostetaan kalliimmalla
puuta, kun Suomessakin olisi varmasti näitä rästihakkuita
tarjolla. Toivon näin, että tämä keskustelu
nyt saadaan laimennettua ja tänä iltana kokoomuksen
suusta kuultuna voidaan sitten tehdä se johtopäätös,
että näitä veroja ei ole tulossa.
Edustaja Mustajärvi otti vielä esille Kemijärven
sellutehtaan milteipä häpeällisen alasajon. Tehdas,
joka tällä hetkellä todellakin jauhaa
Kanadassa hyvää sellua, pitkäkuituista
sellua, mitä pohjoisesta oli saatavana, on minusta syönyt
yhdeltä osaltaan tämän kehityksen raaka-ainetta. Tarkoitan
sitä, kun me puhumme esimerkiksi nanoteknologiasta, nanoselluloosasta
tulevaisuuden materiaalina, joka on lujaa, jolla voi korvata monenlaista
materiaalia ja vieläpä kotimaisesti, ei tarvitse
tuoda esimerkiksi metalleja liikennemerkkejä tai muuta
varten. Tämähän olisi aivan loistavaa,
jos tällaista tuotekehittelyä saadaan aikaan.
Siihen on Suomen panostettava, huippuosaamiseen ja huippukoulutukseen.
Metsähallituksen lainsäädännön
uusimisesta on todettava, että täytyy äärimmäisen
varovaisesti suhtautua näihin yhtiöittämisajatuksiin, joissa
kasvoton yhtiö olisi valtion omaisuuden hallinnoijana tai
pohjoisessa julkisen vallan käyttäjänäkin.
Ei sitä voida erottaa minun mielestäni, koska
pohjoisessa on kuntia, joiden pinta-alasta puolet on valtion metsää.
On oltava äärimmäisen tarkkana, kuka
siellä sitten sitä ääntä käyttää. Maa-
ja metsätalousministeri totesi itsekin, että Metsähallitus
on merkittävä työllistäjä ollut,
monelle nuorellekin juuri se tärkeä ensimmäinen työpaikka,
kun puhutaan tänä päivänä vaikkapa nuorisotakuusta
ja siitä, että nuoret pääsevät
työelämään kiinni.
Lopuksi vielä ilmastoasioista haluan todeta sen, että minusta
ympäristöministeri haki liian kaukaa esimerkkejä siitä,
mitä me metsäsektorillamme voimme olla tekemässä tämän
globaalin ilmastopolitiikan kanssa. Suomen osuus maailman kasvihuonepäästöistä on
0,2 prosenttia. Minusta me olemme aika hyvin Suomessa tehneet osamme
tämän globaalin politiikan eteen. Toki esimerkkinä voimme
olla ja olla vaikkapa koulutusviennin muodossa esimerkkinä.
Metsäala voi olla myöskin koulutusvientiasia.
Mutta mielestäni ilmastopolitiikalla emme saa myöskään
ampua itseämme nilkkaan ja Suomen vientiteollisuuden nilkkaan.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Jatkan edellistä puhettani siitä,
kun toin esille tämän käsitteen "uusi
savotta" ja sen, mitä kaikkia asioita tässä uudessa
savotassa tulisi olla matkassa eli mitä kaikkia toimenpiteitä ja
kuvioita pitäisi hyvin nopeasti alkaa tekemään,
ettei olisi pelkkä selonteko asiasta vaan käytännön
toimenpiteitä.
Ensinnäkin arvostan paljon nykyistä metsätaloutta
kaikessa muodossansa, miten sitä tänä päivänä harjoitetaan
Suomessa, tuotannosta jalostukseen asti. Kaikkia näitä tarvitaan,
ja niitä tulee kehittää eteenpäin.
Mutta sitten meillä on paljon näitä muitakin
asioita vielä kehitettävissä.
Toinen osa-alue, minkä haluan tuoda esille, on sitten
tämä muu metsien käyttö eli
virkistys, matkailu, metsästys, kaikki nämä asiat,
ja se, mitä kaikkea tarkoittaa muun muassa metsän
hiljaisuus, fyysisesti ja henkisesti hoitava metsä, kaikki
tämmöiset asiat, joita ei kannata väheksyä ollenkaan,
ja sitten jokamiehenoikeudet, joka on todella erikoinen suomalainen
asia. Meidän ei kannata yhtään väheksyä sitä asiaa,
että me pystymme sen pitämään.
Itse suunnistajana tietenkin tuon esille aina tämän
metsän merkityksen, mikä se on, ja muutenkin sen,
mikä merkitys sillä on meille urheilussa, liikkumisessa,
partiossa, 4H:ssa ja kaikissa näissä muodoissa.
Ja sitten porotalous: sehän on metsien olennainen,
tärkeä käyttömuoto, mutta täytyy
aina ottaa huomioon, millä tavalla metsiä kehitetään,
jotta porotaloutta voidaan siellä harjoittaa.
Yksi osa-alue, mikä oli minun mielestäni tässä selonteossa
aika heikosti tuotu esille, oli koulutus. Siinä oli todettu
suurin piirtein siihen tyyliin, että kyllähän
sitä koulutusta on mutta se tulee vähenemään
ja sen merkitys ehkä heikkenee. Tässä ohjelmassa — olen
puhunut uudesta savotasta — tulisi olla esillä sen
koulutuksen merkitys, mitä se on. Tänä päivänä muun
muassa on tullut esille, että peruskoululaisilla on ongelmia erottaa
mänty ja kuusi, niin yksinkertaiset asiat. Kuinka kauas
suomalaiset ovat menneet metsästä, kun ei mäntyä ja
kuusta enää eroteta toisistaan? Eli kyllähän
meillä pitäisi olla tässä ohjelmassa
selvästi esillä se, miten lapsille koulutetaan
metsäasioita.
Toinen on sitten tämä ammatillinen koulutus. Ammatillisen
koulutuksen määrät ovat vähenemässä,
ammattikorkea vähenee, yliopistokoulutuskin on vaarassa,
ja muun muassa puurakentamispuolella yliopistoissa ei ole enää juuri
ollenkaan koulutusosioita, -ohjelmia. Vaikka nämä metsäpuolen
asiat, puupuolen asiat eivät ole tällä hetkellä trendikkäitä,
vaikka niillä ei ole vetovoimaisuutta koulutuspaikoissa,
niin meidän tehtävämme täällä päättäjinä on
ohjata yhteiskuntamme kehitystä. Kun me päätämme,
että niitä koulutuspaikkoja on, niin me saamme
sillä tavalla niihin osallistujia, koska vain sillä tavalla,
että meillä on nuorilla mielenkiintoa siihen ja
on osallistujia ja on koulutusta, me saamme myöskin tulevaisuuden
toimijoita tälle alalle.
Sitten näitä muita metsätalouspuolen
asioita, jotka halusin tuoda esille: Tietenkin metsäpolitiikka
on jatkossakin pidettävä kotimaisena asiana. Sitten
Metsähallitus-laista on tänään
keskusteltu. Minun savukoskelaisena, missä pinta-alasta
lähes kaikki on Metsähallituksen hallinnoimaa,
on tuotava esille se, että sehän on meidän kunnan
tärkein toimija kuitenkin olemassa: se pystyy vaikuttamaan
meidän kuntaan hyvässä ja pahassa, kaikissa
asioissa.
Tietenkin minun pitää olla hirveän
varovainen, kun minä alan puhua mitään
metsätaloudesta, mutta tämänpäiväisten
tietojen jälkeen, kun Kangas on ilmoittanut eroamisestansa,
on puhuttu, että Metsähallitus-lainsäädäntö tulee
uusia ehkä, ja samanaikaisesti on tullut voimakas keskustelu
siitä, että Metsähallitus-lakiin ei saa
koskea, niin minulla on itselläni mielikuva siitä,
että jotakin siellä nyt kuitenkin on tehtävä,
erityisesti kun nyt muutamassa vuodessa on tuplaantunut se, kuinka
paljon Metsähallituksen tulee tulouttaa valtiolle tuloja.
Se on tällä hetkellä 120 miljoonaa euroa
vuodessa.
Pakko on sanoa, että se on liikaa. Se on liikaa sen
takia, että ainakin meidän alueella, mitä minä olen
metsiä katsonut, kovin nuorena, kovin aikaisin siellä joudutaan
tekemään päätehakkuita. Kun
tehdään kasvatushakkuu, niin sen jälkeen
ei mene kuin muutama vuosi, kun tehdään jo päätehakkuu.
Sitä kaikkein tuottavinta kasvuvaihetta, jolloin tehtäisiin
todella euroja siitä puusta, ei pystytäkään
enää käyttämään
mahdollisimman hyvin hyväksi, vaan liikaa pitää repiä nopeassa ajassa
tuloksia sieltä metsästä.
Jotakin Metsähallituksen puolella on kehitettävä,
ja niistä tuloista, mitkä siellä on,
se 120 miljoonaa, on osoitettava yhä enemmän paikalliseen
työhön ja toimintaan, työpaikkoihin ja
-kuvioihin, mitä siellä on, kehittämiseen,
mitä on tehtävissä, metsätalouden
tulosten saamiseen myös tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä sanoa tästä ympäristöministeri
Niinistön puheesta, kun hän sanoi faktana, että Suomen
hiilipäästöjen määrä lisääntyy,
koska metsäpinta-ala pienenee: eikö meidän
kuitenkin pitäisi aivan rehellisesti huomioida hiilitaseena
se, että hiiltä sitovan puuston määrä on
Suomessa hoidettujen metsien ansiosta koko ajan lisääntynyt?
Metsämme siis todellisuudessa sitovat tällä hetkellä huomattavasti
enemmän ja enemmän hiiltä kuin aikaisemmin.
Otetaan tämä totuus käyttöömme.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva
metsäpoliittinen selonteko ulottuu vuoteen 2050. Puhutaan
siis varsin pitkän tähtäimen strategiasta.
Selontekoa lukiessa tuli väkisin mieleen, että lauseet
ovat ympäripyöreitä lupauksia ja visioita,
joista puuttuvat konkreettiset parannusehdotukset. Selonteossa asetettiin
tavoitteita ja päämääriä,
mutta ei selkeitä keinoja niihin pääsemiseksi.
Minä koen tämän puutteena. Mielestäni
selonteon lukijalle olisi tullut selväsanaisesti kertoa,
millä keinoilla hallitus aikoo parantaa ja edistää metsätalouttamme.
Pelkät maininnat verotuksen kehittämisestä eivät
riitä, vaan olisi tullut kertoa, millä tavalla
ja millä aikataululla hallitus aikoo kehittää verotusta,
jotta metsän nykyiset omistajat ja omistajiksi aikovat
osaavat suunnitella omaa talouttaan.
Onko hallitus valmis helpottamaan metsätilojen sukupolvenvaihdoksia
esimerkiksi keventämällä perintö-
ja lahjaverotusta metsien osalta, vai millä keinoilla vauhditetaan
omistajavaihdoksia? Myöskään maininta
tila- ja metsänomistusrakenteen parantamisesta ei juuri
lukijalle avaudu. Lukijan olisi huomattavasti helpompi ymmärtää lukemansa
ja hän olisi tyytyväisempi, mikäli olisi
konkreettisesti kerrottu niistä toimenpiteistä,
joilla hallitus aikoo parantaa metsänomistusrakennetta.
Metsätalous on pitkän tähtäimen
taloutta, ja metsänomistajilla on oltava nykyistä parempi mahdollisuus
ennakoida metsäomaisuutensa taloudellista hyödyntämistä.
Metsänomistajan tiliväli on useita vuosikymmeniä,
ja metsiin tehtävät investoinnit on suunniteltava
sitä mukaa. Hallituskausittain vaihtuva metsäpolitiikka
ei kannusta metsänomistajaa investoimaan omaisuuteensa
esimerkiksi lannoittamalla taikka parantamaan muuten metsän
kasvua. Tämän vuoksi on hyvä, että pitkän
tähtäimen selonteko tehdään,
mutta kuten sanoin, kaipasin enemmän konkretiaa visioiden
sijaan.
Metsä on paljon muutakin kuin omistajiensa taloudellinen
tuki ja turva. Meillä on ainutlaatuinen laki jokamiehenoikeuksista,
joka mahdollistaa marjastamisen, sienestämisen, retkeilyn
ynnä muun sellaisen ja patikoinnin toisen omistamalla maalla.
Julkisuudessa väläytellyt metsien kiinteistöverot
olisivat mielestäni selvä uhka myös jokamiehenoikeuksille.
Tänään on monta kertaa salissa todettu,
että Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin
maa ja meillä on metsästäjiä yli
300 000. Metsää on suojeltu erilaisilla
laeilla ja päätöksillä. Tänäänkin
mainittiin muutamaan kertaan Natura-alueet, joita muodostettaessa
luvattiin metsästyksen salliminen alueella entiseen tapaan.
Toisin kuitenkin kävi, sillä metsästys
on nyt kielletty valtaosassa Natura-alueita. On perin outo tilanne,
kun metsänomistajalta houkutellaan maita suojeluun lupaamalla,
että mikään ei suojeltavalla maalla muutu,
mutta kun laki tulee voimaan, lupaukset unohtuvat.
Meille on myös perustettu kansallispuistoja, ja on
hyvä tuoda esiin, että tietämäni
mukaan Suomi on tällä hetkellä ainoa
EU-maa, joka ei salli metsästystä kansallispuistoissaan.
Kaikissa muissa maissa kansallispuistoissa metsästäminen
on sallittu, sitä pidetään aivan normaalina harrastusmahdollisuutena
ja toimenpiteenä, mutta ei Suomessa. On syytä kysyä,
miksi Suomessa se on kiellettyä.
Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi: Salissa on muutamaan
kertaan mainittu, että Metsähallituksen pääjohtaja
Jyrki Kangas jättää tehtävänsä.
Erikoinen ajankohta taikka sattuma, sillä pääjohtaja
Kangas ilmoittaa erostaan juuri samana päivänä,
kun me täällä eduskunnassa käsittelemme
metsäpoliittista selontekoa. Käsitykseni mukaan
pääjohtaja Kangas on toiminut erittäin tehokkaasti
Metsähallituksen johdossa ja menetys on suuri. Minä en
usko sattumiin. Minä tulkitsen pääjohtaja
Kankaan eroamisen vastalauseeksi parhaillaan valmisteltavana olevalle
Metsähallitusta koskevalle lainsäädännölle. — Kiitos.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluan ottaa vielä esille yhden asian,
jota täällä on erittäin monessa
puheenvuorossa nostettu esille, ja juuri sen takia. Nimittäin
se koskee tätä edellisen puhujan, edustaja Hongiston,
mainitsemaa Metsähallituksen uudelleenorganisointia, Metsähallitus-lain
uudistamista, ja siinä nimenomaan sitä kohtaa,
että metsätalousyksikkö ollaan yhtiöittämässä.
Täällä kun on käytetty useita
puheenvuoroja yli puoluerajojen, niin yhdessäkään
puheenvuorossa ei ole kannatettu tätä osakeyhtiömallia.
Toivon vilpittömästi, että sen viestin, joka
täältä tässä keskustelussa
lähtee aika lailla yksimielisesti eteenpäin, sen
viestin siitä, että ei nähdä mitään
tarvetta yhtiöittämiselle, päinvastoin
nähdään, että se sisältää monia
riskejä, joita ei haluta ottaa, ministeri myös
kuulisi ja pysäyttäisi tältä osin
valmistelun ja asiaa lähdettäisiin valmistelemaan
toiselta pohjalta.
Tämähän on saanut alkunsa siitä,
että aikoinaan käytettiin perusteena sitä,
että Euroopan unioni edellyttää sitä,
että metsätaloustoiminta, joka voi olla myös
kilpailun piirissä olevaa toimintaa, pitää tästä syystä yhtiöittää,
mutta nyt on tullut selväksi, että on olemassa
myös muita malleja ja parempia malleja vielä.
Itse näen, kun tulen pohjoisesta, tässä erityisesti
riskinä sen, että kun Lapinkin maista yli puolet
on Metsähallituksen hallinnoimia, niin jos tässä lähdetään
tämä ainoastaan metsätaloustuotto-odotuksia
omaava maa siirtämään osakeyhtiöön
ja muu jätetään sitten tänne
viraston puolelle, tämä pirstouttaa tämän
maaomaisuuden ja puhevallan käytön siitä. Toinen
riski on se, että tässä muussa omaisuudessa,
jolla ei ole metsätalousarvoa mutta jolla on muuta arvoa,
voi olla muun muassa energia-, turvemerkityksessä arvoa
turpeennoston suhteen, puhevaltaa tullaankin käyttämään
ympäristöministeriön puolelta ja käytännössä lisätään tätä kautta
suojelualueita, minkä ei todellakaan pitäisi olla
tämän tarkoitus.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut tätä hyvin
rakentavaa ja positiivista keskustelua. Annan erityistä arvoa sille,
että keskustelussa on tullut vahvasti esille eri poliittisten
ryhmien suunnalta se mahdollisuus, mikä meillä liittyy
paitsi puusta valmistettaviin korkeajalosteisiin tuotteisiin myöskin puun
eri residuaalisista sivuvirroista ja energiapuusta valmistettavaan
suomalaiseen puhtaaseen energiaan.
Sen ohella täällä on tullut esille
myös se, kuinka sillä teknologialla, jota tähän
puun käyttöön liittyen Suomessa kehitetään,
on maailmanlaajuisesti todella suuria mahdollisuuksia. Meillä on joukko
yrityksiä, jotka kehittävät kulmalta
tai toiselta joko nestemäisten polttoaineitten valmistamista
tai niitten koneitten ja laitteitten valmistamista, jotka hyödyntävät
erilaisia biojakeita, ennen kaikkea metsään liittyviä biojakeita.
Jos ajatellaan suomalaisen talouden kannalta ja bisneksen kannalta,
vaikka uusiutuva energiakin tulee olemaan merkittävä tässä mielessä,
taloudellisessa mielessä, korvatessaan tänne tulevia
tuontipolttoaineita, niin vielä suurempi merkitys on kaikella
sillä teknologialla, kaikilla niillä uusilla tuotteilla,
mitä täällä opitaan tai tutkimuksen
ja kehittämistyön kautta pystytään
ennen pitkää valmistamaan.
Nyt vain täytyy toivoa, että maan hallitus
tämän noteeraisi sekä omassa tutkimus-
ja kehittämisrahoituksessaan ja politiikassaan — se
on nyt toiminut osin toisin vähentämällä tämän
alan rahoitusta merkittävästi — että myöskin
sitten niin, että nämä, sanoisiko, hullunkuriset
ratkaisut, mitä hallitus on tehnyt, joilla se iskee päähän
nimenomaan kotimaisia bioenergiavaihtoehtoja, se ensi tilassa korjaisi.
Olisi äärimmäisen tärkeää,
arvoisa puhemies — tämä on viimeinen
kommenttini — että myöskin julkisessa
keskustelussa nämä asiat pääsisivät
esille. Kiinnitän erityisesti huomiota Suomen Yleisradioon.
Monta kertaa se on käsitellyt näitä asioita
viime aikoina, mutta kerta toisensa jälkeen niiden asioiden
käsittelyssä kyllä vahvasti on, noissa
ajankohtaisohjelmissa, kuinka nyt sanoisikaan, se hallituksen näkökulma
esillä, sen saman hallituksen, joka nyt lähestyy
asiaa sillä tavalla, mitä me olemme täällä tämän
illan ja päivän aikaan läpikäyneet.
Tämä ilta on huipennus tässä kaikessa:
A-talkissa on neljä henkilöä, ja niistä kolme
on kokoomuslaista. Yksi on entinen energiaministeri Jyri Häkämies
ja kaksi kokoomuslaista EU-parlamentaarikkoa elikkä Sirpa
Pietikäinen ja Eija-Riitta Korhola. Minulla on käsitys
siitä, mitä poliittinen pluralismi on — yliopistossa
opetettiin, mitä on poliittinen pluralismi — mutta
se ei ole sitä, mitä nyt tämä viesti
tässä asiassa harrastaa.
Lauri Heikkilä /ps:
Herra puhemies! Metsätalouden tuotteet olisi jatkossa
pyrittävä myymään maihin, joissa
on nousevat taloudet ja kysyntää. Metsäselonteossa
on ansiokkaasti luodattu uusia mahdollisuuksia kaupasta Kiinaan
ja Intiaan, mutta yhtiöiden pitäisi itsessään
tutkia mahdollisuuksia lisätä markkinointia niille
suunnille. Nämä nousevat taloudet varmasti tarvitsevat
metsätalouden tuotteita, koneita ja laitteita. Alueet voisivat
toimia asiakkaina koko metsäklusterimme tuotteille nyt
ja lähitulevaisuudessa.
Työllisyys- ja koulutustarve metsäsektorilla on
varmaan suuri, koska työntekijöistä suuri
osa on eläköitymässä, mutta
varmasti suhteellisen lyhyilläkin koulutuksilla voidaan
alalle siirtyä muualle paitsi tuotekehitystehtäviin,
joissa vaadittaisiinkin teollisuuden itsensä pitkäjänteisempiä panostuksia
tuotekehitykseen. Metsäteollisuusyhtiöt eivät
ole riittävästi panostaneet hyvinäkään
aikoina tuotekehitykseensä, ja hallituksen ehdotukset yhteiskunnan
panostuksista alalle ovat toki tarpeen. Metsäkoneenkuljettajan homma
ei vain oikein jaksa houkutella nuoria metsiin. Ehkä palkkatasossa
on syy ja olosuhteissa. Kylmässä metsässä pimeässä yössä ei
ole nuoren kovin helppoa ajaa metsäkonetta, varsinkin jos
kone sattuu hajoamaan ja sitä pitäisi siellä ruveta
korjailemaan. Se on aika haastavaa hommaa. Kaikki kunnia niille,
jotka sinne lähtevät.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämä metsäpoliittinen
selonteko on historiallinen, koska se on ensimmäinen laatuaan, joka
nyt eduskunnan käsittelyssä on, ja vähän viitaten
tuohon edustaja Pekkarisen edelliseen puheenvuoroon: kuitenkin tämän
selonteon aikaansaamiseksi tarvittiin tähän maahan
kokoomuslainen pääministeri ja kokoomuslainen
maa- ja metsätalousministeri, ja heidän turvin
sitten, hallitusohjelman turvin, saatiin tämä selonteko tänne.
Hyvä niin.
Metsäalalla on paljon mahdollisuuksia tuottaa nykyistä monipuolisempia
tuotteita ja palveluja, ja kuten nähdään,
metsäala ja se -teollisuus yhdessä kemianteollisuuden
ja korkean teknologian kehityksen kanssa luo meille aivan uusia mahdollisuuksia
hyödyntää puupohjaisia tuotteita. Niillä voidaan
korvata uusiutumattomia polttoaineita ja materiaaleja aina öljystä ja
muovista lähtien.
Metsien hyödyntäminen on myös hyvin
resurssitehokasta, koska lähes kaikki osat siitä puusta
voidaan käyttää joko tuotantoon tai loput sitten
energiantuotantoon.
Valtioneuvos Riitta Uosukainen aikanaan lausui, että Suomi
tarvitsee puuta ja päätä, ja se on nyt
mitä ajankohtaisin viisaus jälleen, eli nyt Suomi
tarvitsee nimenomaan sitä päätä,
miten puuta jatkossa hyödynnetään ja
Suomen tulevaisuus myös edelleen metsistä turvataan.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten on vuorossa maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja,
edustaja Leppä.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Kun me kaikki haluamme vahvistaa meidän
talouttamme, oikaista meidän kauppa- ja vaihtotasettamme,
kohentaa meidän työllisyyttämme ja sitä kautta
hyvinvointiamme, on ylivoimaisesti tehokkain keino siihen omat raaka-aineet,
omat investoinnit, oma tutkimus- ja kehitystyö ja oma työ.
Ja kun meillä on tässä maassa metsää,
puuta, niin paljon enemmän kasvamassa joka vuosi lisää kuin
mitä me käytämme, meillä ei
ole varaa jättää tätä voimavaraa
käyttämättä. Meidän
kaikkien pitää yhdessä tehdä kaikki
mahdollinen, että me sen pystymme tekemään.
Samalla, kun me tämän teemme ja nuo edellä mainitut
hyvät asiat tästä aikaan saamme, me saamme
vähän kuin itsestään myönteiset
ilmastovaikutukset aikaiseksi, joita me myöskin haemme,
joita Eurooppa hakee, joita koko maailma hakee.
Elikkä metsäala tarjoaa niin monipuolisen
ja niin ison mahdollisuuden — niin kuin täällä on hyvin
tässä keskustelussa tullut esille — että tähän
työhön meidän kaikkien pitää ryhtyä.
Siksi se ei saa myöskään merkitä sitä,
että me rakentelemme sinne jatkuvasti ja tavan takaa uusia
esteitä, uusia hankaluuksia ja sellaisia asioita, jotka eivät
kannusta tekemään metsäalalla näitä edellä kuvattuja
töitä.
Puhemies! Kun täällä on myöskin
metsien moninaisuudesta paljon puhuttu — hyvä niin, metsät
tarjoavat monia muitakin kuin pelkkiä taloudellisia asioita,
meille hyvinvointia monessa mielessä — ja kun
täällä on sanottu, että Etelä-Suomessa
ei ole suojeltu kuin noin kolmisen prosenttia metsistä,
mutta ei ole sanottu sitä, mikä sisältyy
tähän selonteon tekstiin — Etelä-Suomessa
10 prosenttia metsistä on yli satavuotiaita, ja täällä on
kymmeniä prosentteja sellaista metsää, jossa
ei ole kymmeniin vuosiin käyty — niin miten voi
luonnon monimuotoisuus olla uhattuna tällaisessa tilanteessa?
Tämä osoittaa vain sen, että kaikki eivät
välttämättä luota siihen, mitä metsänomistajat
tekevät ja miten he metsiään hoitavat.
He hoitavat niitä kunnioittaen, mutta myöskin
tehokkaasti, ja nämä asiat on mahdollista meillä yhdistää ilman,
että me jäykistämme asiaa ylimitoitetulla
suojelulla.
Keskustelu päättyi.