Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Sairausvakuutuslain muuttamista perustellaan hallituksen esityksessä sillä, että on havaittu tarve vaikuttaa lääkkeitten hintojen muodostukseen ja sitä kautta lääkekorvausmenoihin. Esityksen mukaan myös sairausvakuutuslain mukainen korvausjärjestelmä kaipaa kehittämistä. Tällaiset tavoitteet ovat toki kannatettavia periaatteessa, mutta esityksessä tuodut mallit tavoitteitten toteuttamiseksi ovat valitettavasti epäonnistuneet. Tällainen muutoksen tekeminen johtaa eri potilasryhmien epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Myöskään terveyspoliittisesti lopputulokset eivät olisi tarkoituksenmukaisia.

Arvoisa puhemies! Lainmuutoksia kuvataan esitysten perusteluosassa potilaitten kannalta kustannusneutraaleiksi. Tämä ei ole totta. Sekä sosiaali- ja terveysministeriö että potilasjärjestöt ovat laskeneet, että esitys nimenomaan suosii satunnaisesti sairastavia ja vähän lääkkeitä käyttäviä ja sortaa paljon sairastavia ja pitkäaikaissairaita, jotka ovat usein myös pienituloisia. Tämä ei olisi oikeudenmukaista.

Ehdotan lakiehdotuksen hylkäämistä.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys lääkekorvausjärjestelmän uudistamisesta, voisi sanoa, on ehkä moraalis-eettiseltä kannalta koko tämän hallituskauden merkittävin esitys. Tässä lähdetään liikkeelle saman ryhmän kanssa, mistä keskusteltiin kansaneläkkeen tasokorotuksen yhteydessä. Ja jos sosiaali- ja terveyspuolen asiakasmaksut nousevat, niin edelleen samalle kohderyhmälle tulee lisää maksettavaa. Eli pienituloiset, kroonisesti sairaat, vanhukset jne. ovat se ryhmä, joka joutuu tämän lainsäädännön kautta maksumieheksi.

Käyn jonkun verran tätä lakia läpi ihan sen tähden, että vaikka me olemme kakkoskäsittelyssä, niin ykköskäsittely — plus äänestykset — oli niin myöhään, ja haluan muutamalla sanalla kertoa, miten tämä korvausjärjestelmä on muuttumassa nykytilanteesta siihen malliin, joka on tässä tulossa 1.1.2006.

Tämä lähtökohtahan on siinä, että lääkekorvausten määrä on kasvanut vuositasolla joka vuosi jonkun verran. Silloin, kun meille tulivat nämä kopiolääkkeet, halvemmat vaihdettavat lääkkeet, saatiin joksikin aikaa lääkekorvauskulut aisoihin. Nyt yhteiskunnan lasku on yli miljardi euroa vuositasolla. Tietenkin on suuresta summasta kyse. Tämä lääkekorvausuudistus lähtee siitä liikkeelle, että lääkkeiden tukkuhintaa lasketaan 5 prosentilla ja samanaikaisesti tätä korvausjärjestelmää uudistetaan, ja tässä hallituksen perusteluissa on väitetty, että tämä ei vaikuttaisi potilaitten lääkekorvausmenoihin kasvattavasti, mutta todellisuudessa tämä lainsäädäntö tulee muuttamaan pitkäaikaispotilaitten maksurasitusta ihan muutaman pykälämuutoksen takia.

Meillähän on tällä hetkellä semmoinen lääkekorvausjärjestelmä voimassa, että niin sanotuissa peruskorvattavissa lääkkeissä on 50 prosentin korvaus ja omavastuu, joka maksetaan näistä lääkkeistä, on 10 euroa. Tämä hallituksen esitys lähtee siitä, että tämä peruskorvausprosentti, 50, laskee 42 prosenttiin. Tämäkin oli siinä vaiheessa, kun lainsäädäntöä valmisteltiin, pitkän aikaa niin, että tämä korvausprosentti oli 41 prosenttia, eli sitä lain valmistelun yhteydessä Sinikka Mönkäre nosti 42 prosenttiin.

Sitten on kaksi erityiskorvausluokkaa lääkekorvauksissa. On 75-prosenttisesti korvattavat lääkkeet, ja siinä on ollut tämä 5 euron omavastuu. Tämä laki esittää nyt, että tämä 75 prosentin erityiskorvausaste lasketaan 72 prosenttiin, mikä tarkoittaa sitä, että ei tätä omavastuuta tässä korvausluokassa sitten enää ole. 100-prosenttisesti korvattavien lääkkeitten kohdalla — tämä on tämä toinen erityiskorvausluokka — on ollut 5 euron omavastuu, se on ollut tämmöinen ostokertakohtainen omavastuu. Nyt tässä hallituksen esityksessä esitetään, että olisi 100 prosentin korvaus, mutta 3 euron omavastuu, kun ostetaan 100-prosenttisesti korvattavia lääkkeitä.

No, tätä laskelmaa nyt sitten on tehty, millä tapaa tässä tapahtuisi potilaitten kannalta. Esimerkiksi tämän peruskorvausprosentin 42 kohdalla on arvioitu, että jos lääke maksaa alle 100 euroa, niin potilas hyötyy eli silloin alenevat nämä omavastuut, mutta taas jos lääkkeen hinta on yli 100 euroa, niin potilaan maksettava osuus nousee. Samaten sitten käy niin, että 100-prosenttisesti korvattavan lääkkeen kohdalla, kun tulee tämä 3 euron omavastuu — edelleen saman lääkkeen eri vahvuudet tulkitaan myös eri lääkevalmisteiksi — se tarkoittaa sitä, että jos on useampia lääkkeitä, niin tämä 3 euroa kerrottuna 2:lla on jo 6 euroa eli silloin on jo euron enemmän omavastuu kuin aikaisemmassa, vanhassa järjestelmässä. 72 prosentin erityiskorvauksen kohdalla omavastuu laskee, jos lääke maksaa alle 250 euroa, ja vastaavasti nousee, jos lääke on yli 250 euron arvoinen.

Näitä laskelmia ovat tehneet potilasjärjestöt, ja myös ministeriöltä on saatu laskelmia eri potilasryhmien välillä, eli siellä on todettu, että diabetespotilaitten kohdalla noin 100 000 potilasta joutuu maksamaan ja muistaakseni kaksinkertainen määrä potilaista kuitenkin hyötyy. Eli siellä käy niin, että kroonisesti sairaitten ihmisten kohdalla, joilla on suuret lääkekulut, tulee korotuksia.

Suurin ongelma, mikä epäilyttää tässä lainsäädännössä ja minkä takia henkilökohtaisesti olen vastalauseen allekirjoittajana, on siinä, että meillä on ollut niin sanottu lääkekatto. Eli kun lääkkeiden hinta on ollut 606 euroa tälle vuodelle, niin omavastuun ylittävän katon jälkeen — silloin on ollut vielä tämmöinen 16 euron 82 sentin omavastuu — on yhteiskunta kustantanut lääkkeet. Nyt tässä hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä lähdetään siitä, että tämä maksukatto ensi vuodelle, kun se on tälle vuodelle ollut 606 euroa, nousee 610 euroon, ja hallituksen esityksessä esitettiin, että edelleen omavastuu maksukaton jälkeen olisi 3 euroa per lääke. Valiokuntakäsittelyn yhteydessä tätä 3:a euroa laskettiin niin, että se on 1,5 euroa per lääke. Sen hintalappu oli 3 miljoonaa euroa.

Kun tätä kompromissia haettiin, niin minun on vaikea ymmärtää, että se 1,5 euroakaan jätettiin tänne pohjaksi, koska se tarkoittaa sitä, että nimenomaan niille potilaille, joille tämä vuotuinen maksukatto täyttyy eli tulee ensin 610 euron lääkkeet — ovat sillä tapaa kroonisesti sairaita, että tarvitsevat paljon lääkkeitä — sen jälkeen vielä on tämä 1,5 euron omavastuuosuus. Tämä on mielestäni moraalis-eettiseltä kannalta erittäin arveluttavaa lainsäädäntöä.

Ei voi välttyä siltä ajatukselta, että niin hallituksen virkamiehet kuin ministeri, jotka ovat valmistelleet, ovat vaan ajatelleet sitä, että ihmisethän hamstraavat niitä lääkkeitä, pitää tehdä lainsäädäntö, jolla tuodaan tätä omavastuuta, ettei ihmisillä ole kotona lääkkeitä. Mutta yleensä se lääkepolitiikka kyllä lähtee siitä, että ihmiset ostavat niitä lääkkeitä ihan sen tähden, että he ovat sairaita, ja he ostavat yleensä sen kuukauden määrän, eivät välttämättä kolmen kuukauden lääkkeitä. Heillä on rahaa yleensä sen verran vähän, että he eivät pysty niitä kolmen kuukauden lääkkeitä ostamaan.

Toisaalta ei voi välttyä siltä lainsäädäntönäkemykseltä, kun tätä lakia on tarkkaan käynyt läpi, että entistä enemmän ajatellaan niin, että ihmiset ovat oman onnensa seppiä, myös sairastaminen on oma vika, ja sen takia yhteiskunta sitten laittaa sinut maksamaan enemmän lääkkeistä kuin aikaisemmin. Minun mielestäni se on aika kammottava ideologia. Ensin köyhät ovat syyllisiä siihen omaan köyhyyteensä, nyt sairaat ovat syyllisiä omaan sairauteensa. Ja samanaikaisesti on keskusteltu siitä, että tosiaan elintapojen perusteella — liikkumisella, ruokailutottumuksilla jne. — pystytään vaikuttamaan ja ennalta ehkäisemään, että ihmiset eivät enää sairastu; mielestäni se ideologia on aika vieras, koska meillä on kuitenkin perinnölliset sairaudet, joista ei ole päästy eroon. Meillä on suuri joukko perinnöllisiä sairauksia.

No, sitten on toinen asia, mikä tähän liittyy: Tämä lainsäädäntö vahvistaa hintalautakunnan roolia, eli hintalautakunta on elin, joka pystyy säätelemään lääkkeitä sen suhteen, mitkä lääkkeet ovat korvattavuuden piirissä. Hintalautakuntaankaan ei ole hyväksytty potilasjärjestön edustusta. Myös tämä esitys on vastalauseessa, ja on aivan uskomatonta, että kun eletään 2000-lukua ja meillä on potilasjärjestöt, jotka edustavat satojatuhansia potilaita, niin ei hallitukselle, esittelevälle ministerille eikä myöskään sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistölle ole kelvannut se, että hintalautakuntaan olisi voitu nimetä yksi potilasjärjestöjen edustaja. Minusta se on sitä avoimuutta, jota kaivataan.

Samanaikaisesti ollaan käsittelemässä hallituksen esitystä 107, joka on myös lääkelain muutos. Tämä lääkelain muutos maksaa 22 miljoonaa euroa yhteiskunnalle, ja siinä lähdetään liikkeelle siitä, että alkuperäislääkkeitä suojataan entistä enemmän nykytilanteeseen nähden kopiolääkkeiltä. On aika arveluttavaa sen suhteen, että kun me hyväksyimme tämän geneeristen lääkevalmisteiden lainsäädännön, niin nyt ollaan tämän hallituksen esityksen 107 yhteydessä vahvistamassa alkuperäislääkkeitä ja kuullaan lääketeollisuuden ääntä entistä enemmän ja yhteiskunta maksaa siitä laskuna 22 miljoonaa euroa. Eikö olisi voinut ajatella, että tähän lainsäädäntöön, missä potilaat kärsivät, olisi löytynyt 3 miljoonaa euroa lisää rahaa? Maksukaton jälkeen ei olisi ollut yhdenkään euron omavastuuta. Silloin tämän lain olisi voinut hyväksyä. Tällaisena tätä lainsäädäntöä ei voi missään tapauksessa hyväksyä.

Tämä on laki, joka kävelee meitä vastaan, kun menemme vuoden 2007 eduskuntavaaleihin. Tämä laki on sen suhteen merkittävä. Siellä ovat liikkeellä silloin sairaat ihmiset, sairaat lapset, sairaat vanhukset, pitkäaikaispotilaat. On aika mielenkiintoista sitten nähdä, mitkä ovat ne vastaukset ja miten tätä asiaa selitetään. Nyt tässä kohtaa on päätöksenteon paikka. Tässä on myös mahdollisuus, tietenkin talousarvioaloitteitten kautta, esittää vielä lisää se 3 miljoonaa euroa, että tätä pystyttäisiin hoitamaan. (Puhemies koputtaa) Ehkä voisi ajatella niin, että nykyinen lääkekorvausjärjestelmä on parempi kuin tämä, mitä tässä nyt esitetään.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan kannatan ed. Kankaan tekemää hylkäysesitystä ja juuri niillä perusteilla, jotka ed. Kangas ja ed. Marjaana Koskinen toivat esille. Tämä kustannusten kertymämekanismi toimii juuri niin, että paljon sairastavat maksavat enemmän, ja sitä on kerta kaikkiaan mahdoton hyväksyä, joten mistään kustannusneutraaliudesta ei voi puhua eri sairasryhmien kesken.