Markku Laukkanen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Meillähän on hyvin
laaja tämä ajoneuvoverolaki, monimutkainen ja
paljon eri pykäliä sisällään
pitävä. Mutta minun lakialoitteeni liittyy nyt
12 §:ään, jossa määritellään
verosta vapaat ajoneuvot.
Muistin virkistämiseksi: niitä on aika paljon. Ensinnäkin
ovat tietysti kaikki diplomaattiautot, joita tuolla kaupungilla
nähdään sinisillä cd-kilvillä,
Euroopan yhteisöjen Suomessa sijaitse-vien toimielinten
omistamat tai hallitsemat ajoneuvot. Museoajoneuvot kuuluvat näihin,
kaikki pelastus- ja sairasautot, linja-autot, Puolustusvoimien yksin
omistamat tai hallitsemat sotilasajoneuvot, maasta vientiä varten
vientirekisteröidyt autot, Suomessa tilapäiskäytössä olevat
ajoneuvot, ajoneuvot, joissa on koenumerokilvet, siirtoluvan saaneet
ajoneuvot ja moottoriajoneuvot, jotka käyttävät
pääasiassa puu- tai turveperusteista polttoainetta,
henkilö- ja pakettiautot sekä erikoisautot, joista
verovelvollisena on ja joita käyttää valtio
tai sen laitos lukuun ottamatta valtion liikelaitoksista annetussa
laissa tarkoitetun liikelaitoksen ajoneuvoja.
Eli haluaisin, että tähän lisätään
13 kohta, 13 momentti, joka tarkoittaisi käytännössä sitä,
että siihen kirjoitetaan vaan että kirjastoautot.
Kirjastoautojen pitäisi mielestäni kuulua myöskin
näiden verovapaiden ajoneuvojen piiriin, ja pyrin tässä puheenvuorossa
nyt tätä asiaa perustelemaan.
Ensinnäkin kirjastoautothan ovat monella tavalla verrattavissa
eräisiin äsken mainittuihin, jo tämän
veron ulkopuolella oleviin ajoneuvoihin. Ne ovat kaikki kuntien
omistuksessa ja ainoastaan julkisessa kirjastokäytössä.
Ei ole yhtään kirjastoautoa, joka poikkeaa käyttötarkoitukseltaan
siitä. Ne ovat aivan samalla tavalla kuin pelastus- ja
sairasautot siinä käytössä.
Nehän ovat rakenteeltaan ja pohjaltaan linja-autoja, se
on hyvä vertaus, koska linja-autokorin päälle
kirjastoautot aina rakennetaan, ja siksi tätä lakialoitetta
ja tätä täydennystä on hyvä tarkastella
myöskin aivan tällaisena tarkoituksenmukaisuusasiana.
No, ensin tästä rahasta. Mitä seuraamuksia tästä on?
Suomessa on 187 kirjastoautoa. Jokaisesta kirjastoautosta kunta
maksaa 1 000 euroa ajoneuvoveroa, eli nyt emme puhu suuremmasta kuin
187 000 euron verotulomenetyksestä valtiolle.
Se ei ole tietenkään merkittävä,
varsinkin kun nämä ovat erikoisajoneuvoja, joita
rakennetaan vain tätä käyttötarkoitusta
varten, eli niitä ei koskaan voida käyttää henkilökuljetukseen,
ei tavarakuljetukseen, sillä tilat eivät tietenkään
siihen sovellu.
Sitten jos mietimme tätä asiaa tavallaan kirjastolaitoksen
tehtävien kannalta ja tällaisena kulttuuripoliittisena
kysymyksenä, niin tavallaan Suomihan aloitti 1960-luvulla
kirjastoautotoiminnan, ja sehän tuli todelliseen tarpeeseen.
Ne ovat olleet aivan loistavia kirjastopalvelujen levittäjinä,
ja niillä edelleenkin, siis tänäkin päivänä,
on tavattoman suuri merkitys. Ajatellaan kuntaliitoskuntia, kaupunkeja,
joissa sivukirjastoja tullaan lakkauttamaan, on lakkautettu. Erinomaisen
kustannustehokkaana, hyvänä palvelumuotona on
silloin tietenkin kirjastoauto, jolla tavoitetaan kylillä olevia
ihmisiä, päiväkoteja, kouluja, hoitolaitosten,
palvelutalojen asukkaita jne. Jos lasketaan kaikki kirjastoautopysäkit maassamme,
niitä löytyy peräti 15 302 kappaletta
ympäri Suomea. Jos lasketaan, kuinka paljon tehdään
yhteensä lainauksia, koko kirjastolaitoksessa Suomessa
on noin 55 miljoonaa lainaa per vuosi. Se on tavaton määrä,
ja on laskettu, että kirjastoautoista lainoja tehdään
satojatuhansia. Siitä ei ole minulla nyt eksaktia lukua,
mutta joka tapauksessa luku on satojatuhansia.
Kirjastoauto on myös paikka, jossa tarjotaan myöskin
verkkopalvelumahdollisuuksia, julkisia päätelaitteita
asiakkaille, koska uudet kirjastoautot varsinkin on varustettu asiakaspäätteillä.
Se
mahdollistaa internetin selailun, se mahdollistaa tiedonhaun, sähköpostin
lukemisen, julkishallinnon verkkopalvelujen, pankkipalvelujen, käytön,
eli tämä tulee lisäämään
merkittävällä tavalla tietoyhteiskunnassa
tärkeän sähköisen asioinnin
saatavuutta ja sen kautta demokraattisuutta, tasavertaisuutta, kaikille
suomalaisille.
Eli summa summarum, kirjastotoiminta ja kirjastoautopalvelut
laajan julkisen palvelun osana ovat äärimmäisen
edullinen tapa yhteiskunnalle edistää kansalaisten
hyvinvointia, tasavertaista palvelujen saatavuutta, ehkäistä syrjäytymistä, tukea
kaikenikäisten oppimista ja harrastuksia. On hyvä muistaa,
kuinka paljon meillä tavallaan on kiinteistä kirjastoista
pitkien etäisyyksien päässä asuvia
ihmisiä. Silloin on aivan selvä asia, kun mietitään
kuntien taloudellista tilannetta ja tulevien vuosien kehitystä,
että meidän suuri kysymyksemme on juuri siinä,
että me pystymme pitämään Suomessa
perinteisen, äärimmäisen laadukkaan,
korkeatasoisen kirjastolaitoksen edelleenkin vapaana, siis maksuttomana.
Maailmalta kuuluu aivan pöyristyttäviä uutisia.
Kunnianarvoisa British Society, jonka te, ed., professori Pulliainen,
hyvin tiedätte, on lakkauttamassa kirjastoja ympäri
maailmaa kustannussyistä, ei ole rahaa eikä ole
tiloja. Lontoossa lakkautettiin joku merkittävä julkinen
kirjasto, kukaan ei halunnut niitä kirjoja, kirjat kannettiin ulos
ja kansalaiset keräsivät niitä ja kirjat
joutuivat ties minne.
Eli kyllä Suomen täytyy pitää kiinni
tästä eräästä suomalaisen
sivistyksen pilarista, kulmakivestä, koska kirjastolla
on ollut äärimmäisen suuri merkitys aina
suomalaisten osaamispääoman rakentajana ja tavallaan
myöskin koko koulutuksen hyvän maineen eräänä rakentajana.
Itse käyttäisin nämä säästyvät
187 000 euroa tästä ajoneuvoverosta materiaalihankintoihin. Kunnat
ovat tällä hetkellä erittäin
suuressa rahapulassa, kun mietitään uuden materiaalin
sisältöä tai hankintaa tai päätelaitteiden
hankintaa. Eivät ne ole merkittäviä summia, mutta joka
tapauksessa sillä 1 000 eurolla saadaan jo lisättyä kirjastoautopalveluihin
erittäin paljon materiaalia, koska uudesta aineistosta
on tavattoman paljon pulaa.
Lopuksi, arvoisa puhemies, totean vaan sen, että on
olemassa visio tulevaisuuden kirjastosta. Se on sellainen kirjasto,
joka olisi mahdollisimman paljon auki, mielellään
myöskin viikonloppuisin, sunnuntaisin ja lauantaisin ja
pitkään iltaan, että ihmiset sinne pääsevät,
se olisi julkinen olohuone, ja se voisi olla myös muiden
taidelaitosten, muiden taidepalvelujen tarjonta- ja nauttimispaikka.
Tämä on se syy, miksi minä henkilökohtaisesti
kannatan hyvin lämpimästi Helsingin keskuskirjaston
rakentamista tälle alueelle, mihin nyt uusi musiikkitalokin
syntyy. Siksi olisi tärkeää, että valtio
eräänä keskeisenä tontin, maaomaisuuden
omistajana voisi sen realisoinnin, pääomittamisen
kautta osallistua tuohon hankkeeseen, koska siitä voitaisiin
rakentaa tavallaan semmoinen 2010-, 2020-luvun pilottihanke ja malli
siitä, minkälainen sosiaalinen kohtaamispaikka
parhaimmillaan kirjasto on.
Ja, puhemies, kirjastoauto pienimuotoisena voisi edustaa tätä samaa
tietenkin siellä, missä kirjastoauto käy
ja palvelee niillä yli 15 000 pysäkillä merkittävää osaa
suomalaisista.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun testasin tätä ajatusta
valtiovarainministeriön virkamiehillä, totta kai
heidän rooliinsa kuuluu vastustaa tällaisia asioita,
sehän on itsestäänselvää.
Mutta se perustelu, jolla tätä oltiin vastaan,
perustui tavallaan tämmöiseen lakilogiikkaan ja
siihen tapaan kirjoittaa lainsäädäntöä.
Mutta toisaalta kun itse nyt katson näitä 12:ta muuta
kohtaa, täältä löytyy erinomaisen
vertauskelpoisia rinnasteisia autotyyppejä, jotka ovat verosta
vapaat ja joihin kirjastoauto voidaan rinnastaa. Ne ovat todellakin
kuntien omistamia ja ne ovat julkisessa käytössä.
Sen takia tähän liittyy tämä laajempi
julkisen palvelun idean vaaliminen. Julkisen palvelun ideahan on
tavallaan vaikka Yleisradion toiminnassa aika lailla tänä päivänä haastettu
markkinoiden toimesta ja monia muitakin tavallaan tämmöisiä perinteisiä tehtäviä,
mitkä ovat olleet kunnilla, valtiolla, julkisella sektorilla.
Ne joutuvat tässä markkinatilanteessa ja yhteiskunnan markkinoituessa
ja kaupallistuessa ja julkisen sektorin roolin joissakin asioissa
vähentyessä uuden tarkastelun kohteeksi. Mutta
Suomen kulttuurihistorian ja sivistyksen kannalta tämä sana sivistyskin
on tässä yhteydessä hyvä palauttaa mieliin.
Minusta kirjastolaitoksen vapaudesta ja sen roolista julkisen palvelun
tehtävän käyttäjänä täytyy
pitää huolta.
On hyvä esimerkki tämä ed. Pulliaisen
mainitsema Oulunsalo. Juuri näin, kirjastohan voi olla tulevaisuudessa
missä vaan, vaikkapa siellä kaupan nurkassa tai
niin kuin se oli ennen kansakoulun luokan peräseinällä,
ja niin kuin ed. Outi Mäkelä täällä todisti,
kirjastoautollakin voi olla sitten muunlaistakin palvelukäyttöä.
Hyvin helppo on heittää sinne joitakin muitakin
kunnan palveluita tai niin, että kun se auto menee jonnekin, niin
sovitaan, että se vie sitten vaikkapa joitakin ostopalveluja
tai joitakin muita asioita syrjäkylälle.
Puhemies! Tämä antaa erinomaisen mahdollisuuden
kehittää tätä ideaa kirjastosta,
kirjastoautosta, myös tämmöisenä monipalvelukeskuksena.
Keskustelu päättyi.