Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Rintamalla palveli 700 000 henkilöä 1939—45. Kaatuneita oli 94 000, saman verran vammautuneita, ja saman verran oli myös naisia, jotka palvelivat ihan lähellä rintamaa. Meillä on jäljellä vielä 16 000 miesveteraania ja 11 000 naisveteraania. Heistä on 3 500 sotainvalideja.

Tässä lakiesityksessä, johon kaikki eduskuntaryhmät ovat yhtyneet tai yhtymässä (Markus Mustajärvi: Ei ole kaikilta edes kysytty!) — mutta näin ainakin on puhuttu — ehdotetaan ja esitetään, että tämä sotavammaisuusaste pudotetaan 20 prosentista 15:een. Totta kai tämä on kannatettavaa, mutta mielestäni tämän prosentin pitäisi olla 0. Kaikki ne henkilöt, jotka tänä päivänä vielä elävät ja rintamalla silloin palvelivat, ovat yli 90-vuotiaita, yli 100-vuotiaita. Heidän kaik-kien kunto on jo sillä tolalla, että tarvitaan paljon kotiin vietyjä palveluita. He tarvitsevat apua. Enää ei pitäisi katsoa, mikä on se vammaisuusprosentti.

Tämä asia olisi pitänyt hoitaa jo aikoja sitten. Sotavammalaki on vuodelta 1948. Se on erittäin vanha laki, ja asiat ovat vuosien mittaan muuttuneet. Henkilöt ovat siinä kunnossa tosiaan, että toivoisi — ja olen siitä vakuuttunut, että myös Suomen kansa on ollut jo vuosia sitä mieltä — että rahat ja varat kaikkien rintamamiesten ja -naisten erittäin hyvään hoivaan ja huolenpitoon löytyisivät. Tosiaan heitä on jäljellä enää 27 000, ja on oikeastaan surkuhupaisaa esittää enää mitään vammaisuusprosentteja näin iäkkäiden ihmisten kohdalla, jotka varmistivat sen, että me voimme elää tässä vapaassa Suomessa.

Meillä on ollut, sanotaan, viimeiset 15 vuotta, 90-luvun laman jälkeen, melko hyvät ajat, ja niinäkään vuosina ei ole tätä sotaveteraaniasiaa tarpeeksi hyvin hoidettu ja huomioitu näitä henkilöitä, jotka vielä keskuudessamme ovat. Nyt tilanne on vaikeampi, talous on niin sanotusti melko kuralla Suomessakin, mutta nyt ei ole niin suurista rahoista kysymys, etteikö tätä asiaa voitaisi hoitaa vielä paremmin.

On vielä suuri, huutava puute kotiin vietävistä palveluista. Vasta tänä vuonna saatiin vihdoin ja viimein tämä edistysaskel tehtyä, että Kela ilmoittaa kunnille henkilötiedot, ketkä ovat kuntoutukseen ja hoivaan oikeutetut. Aika monta vuotta meni, että kuntoutusrahoja jopa palautettiin, ja niitä palautetaan vieläkin, mutta ne laitetaan uudelleen kiertoon, mikä on hyvä asia.

Myös veteraanijärjestöjen varoista ollaan montaa mieltä, ja kansassa on paljon sellaista mielialaa, että veteraanijärjestöt ovat rikkaita mutta kaikkia niitä varoja ei käytetä rintamaveteraanien hyväksi. Tosiasiassa veteraanijärjestöt melkein poikkeuksetta laittavat varat kotihoitoon, ja se on tarkasti laskettu.

Valtion pitäisi avustaa enemmän, jotta näillä meidän veteraaneillamme olisi hyvä loppuelämä. — Kiitos.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Huutelin jo tuossa edustaja Elomaan puheen väliin. Minusta tässä lakialoitteen valmistelussa ja käsittelyssä tapahtui paha tyylirikko, kun tässä Aloitteen pääasiallinen sisältö -kappaleen alla ensimmäisessä virkkeessä sanotaan, että "veteraanien kunniallisesta kohtelusta huolehtiminen on kaikkien eduskuntaryhmien jakama tavoite". No, varmasti onkin, mutta kuitenkin sitten haluttiin jättää kolme edustajaa tämän aloitteen ulkopuolelle ja sivuuttaa heidät kokonaan. Se on siinäkin mielessä aika lailla outoa, että silloin kun täällä oli hyvin juhlallinen sotaveteraanien juhlaistunto ja ainoana sen istunnon asiana oli nimenomaan heitä koskeva asia, niin kaikille eduskuntaryhmille annettiin se 3 minuutin puheenvuoro. Se oli minusta asiallista menettelyä, se huomioi kaikki eduskuntaryhmät. Itse asiassa se varmaan oli minulle juhlallisin tilaisuus, missä koskaan olen päässyt puhetta pitämään. Siinä mielessä olen kyllä hyvin pahoillani siitä, että tämän samansuuntaisen lakialoitteen allekirjoittajaksi ei meitä kelpuutettu.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Asia, mitä tässä lakialoitteessa kuvataan ja esitetään, on todella tärkeä, se että ainakin lähtökohtaisesti nähtäisiin, että tehtäisiin koko ajan parannuksia meidän sodissa taistelleille ja siellä vammautuneille. On hyvä kyllä todeta se, että viime aikoina on paljon kehitystä tapahtunut tässä.

Minusta edustaja Elomaa hyvin tässä kyllä kuvasi sitä, että pitäisi heille kaikille, jotka tänä päivänä meillä vielä elävät ja ovat vammautuneet, heidän tarpeidensa mukaiset palvelut toteuttaa. Ja erityisestihän ne palvelut koskevat nimenomaan kotiin tuotuja palveluja ja avopalveluja. Olen ihan samaa mieltä, että silloin tässä ei pelkästään tämä, mikä se prosentti vammaisuudessa on, saisi olla ohjaamassa niiden palvelujen saantia ja sitä, minkälaisten palvelujen piirissä he ovat.

Itse olen siinä veteraanien neuvottelukunnassa, ja tämä asia on näitten eri järjestöjen myötä tullut hyvin usein esille juuri siinä muodossa, että löydettäisiin kullakin paikkakunnalla nyt ainakin kaikki ne henkilöt, jotka sitä apua tarvitsevat. Siitä on paljon siellä puhuttu, ja uskon, että siinä me olemme päässeet eteenpäin, että oltaisiin kartoitettu näitten kaikkien sodissa vammautuneitten ihmisten tarpeet ja pystyisimme palveluilla vastaamaan niihin.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sotaveteraaneille ja -invalideille kohdennettuja etuuksia ja palveluita kehitetään sosiaali- ja terveysministeriön veteraanipoliittisen ohjelman linjausten pohjalta, ja veteraanipoliittista ohjelmaa on toteutettu nyt vuodesta 2010 al-kaen. Voisi sanoa, että sotainvalidien osalta kiireellisin uudistamisen tarve on sotilasvammalain mukaisten kunnallisten avopalvelujen korvattavuuden haitta-asterajan alentaminen nykyisestä 20 prosentista 15 prosenttiin, jota tällä lakiesityksellä nyt toteutetaan. Sotainvalidien haitta-asterajan lasku laajentaa avopalveluiden saajien piiriä ja edesauttaa ikääntyneiden sotainvalidien selviytymistä omassa kodissaan tukipalveluiden, omaishoidon tuen sekä avosairaanhoidon turvin.

Se, mikä tässä on tärkeintä, on se, että nyt näitä palveluita voidaan viedä kotiin, koska heistä moni on siinä kunnossa, että yksinkertaisesti on kaikkein järkevintä ja myös tehokkainta ja vaikuttavinta, että tämä kuntoutus viedään avopalveluina kotiin. Tällä hetkellä näiden avopalveluiden piirissä on arviolta noin 450 sotainvalidia, joilla on tämä vähintään 15 prosentin työkyvyttömyysaste. Ensi vuonna heitä olisi noin 350 ja vuonna 2017 noin 250.

Näkisin, että meillä yksi tärkeä asia on se, mitä sosiaali- ja terveysvaliokuntakin omassa esityksessään on todennut, että meidän tehtävänä on viedä kotipalvelua ja niitä tarvittavia palveluita, joita he tarvitsevat, heille kotiin, mutta meidän pitäisi myös arvioida se, että nämä ovat oikeastaan viimeisiä hetkiä, jolloinka tämä prosenttiluku pitäisi pystyä poistamaan kokonaan näistä palveluiden saatavuuskriteereistä.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Todella nämä kotiin vietävät palvelut ovat se todella tärkeä pointti, ja me emme voi enää odottaa, emme yhtään päivää ylimääräistä, vaan tarvitaan ripeät teot.

Sitten haluaisin vielä sanoa, että olisin toivonut lakialoitteelleni, jonka jätin kuukausi sitten, enemmän allekirjoittajia. Siinä esitettiin, että tämä haitta-asteprosentti tulisi nollaksi.