Reijo Kallio /sd:
Herra puhemies! Meillä on viime vuosien aikana käyty
vilkasta ja näyttävää keskustelua
vakuutusyhtiöiden ja pankkien valvonnasta ja erityisesti
Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston mahdollisesta yhdistämisestä.
Keskustelusta ei ole puuttunut poliittisia intohimoja. Silmiinpistävää on
ollut erityisesti valtiovarainministeriön ja sosiaali-
ja terveysministeriön erilaiset näkökannat.
Keskustelu sinänsä on paikallaan, sillä on
hyvä hahmottaa, mikä on pankki- ja vakuutusvalvonnan
tehtävä nyt ja etenkin tulevaisuudessa, ja tämän
arvion pohjalta sitten ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.
Asia on myös äärettömän
tärkeä. Laman tullen ja muulloinkin virheet tulevat
kalliiksi, jos lainsäädäntö ja
valvonta eivät ole ajan tasalla. Tästä meillä on
kipeitä kokemuksia. Valvonta-asia on myös äärettömän
ajankohtainen. Kilpailun kiristyminen on johtanut meilläkin
pankkien ja vakuutusyhtiöiden tarjoamien sijoitustuotteiden
välisten erojen kaventumiseen ja tuotevalikoiman monipuolistumiseen.
Tuotteiden lähentymistä on tapahtunut ennen kaikkea
perinteisten pankkitalletusten ja sijoitusvakuutusten välillä.
Suomeen onkin muodostunut sekä pankki- että vakuutustoimintaa
harjoittava ryhmittymä, ja tämä on ilmeinen
kehityslinja jatkossakin, sillä tämäntapaisilla
yhteenliittymillä pyritään varmistamaan
asiakassuhteen jatkuvuus samassa konsernissa sijoituskohteen mahdollisesta
muuttamisesta huolimatta. Totta kai näillä yhdistämistoimenpiteillä haetaan
myös toiminnan tehostamista ja kustannussäästöjä.
Käsittelyssä olevassa lakiesityksessä on
kirkko pistetty keskelle kylää. Tässä nimittäin
lähdetään siitä, että niin
Rahoitustarkastus kuin Vakuutusvalvontavirastokin säilyttävät
tämän hetken toimivallan ja tehtäväjaon.
Perusteluissa asia ilmaistaan siten, että lailla pyritään
varmistamaan, ettei nykyiseen valvontaan jää aukkoja
tai katvealueita ja että toimialakohtaisen valvonnan tulokset
kootaan riittävästi yhteen. Valvontavastuu annetaankin
sille viranomaiselle, kumman valvottava on ryhmittymän
emoyritys.
Arvoisa puhemies! Minä en lainkaan epäile
sitä, etteikö valvonta olisi riittävän
tehokasta ja kattavaa kotimaassa toimivien ryhmittymien osalta,
mutta näiden rahoitus- ja vakuutusryhmittymien syntyyn
liittyy vahva kansainvälinen ulottuvuus. Voidaankin kysyä,
mikä on eurooppalaisen valvontajärjestelmän
riittävyys, onko se niin kattava, että katvealueita
ei jää, tai millainen on esimerkiksi pohjoismaisten
pankki- ja vakuutusjättien valvonta. Tällaisissa
tapauksissa päävastuun valvonnasta kantavat yrityksen
kotivaltion viranomaiset ja valvonta toteutetaan yhdessä sijaintivaltioiden
tarkastusten kanssa. Muun muassa meidän valvontaviranomaisemme
sanovat tekevänsä yhteistyötä muiden
pohjoismaisten valvojien kanssa. Näin varmaan tekevätkin,
mutta uskoakseni niin kulttuurin, lainsäädännön
ja toimintatapojen ero kuin kielikin asettavat rajoituksia valvonnan
tehokkuudelle.
Arvoisa puhemies! On selvää, että valvonnan tarve
tulevaisuudessa kasvaa, sillä yhtäältä toimintaympäristö muuttuu
ja kansainvälistyy koko ajan ja toisaalta ryhmittymien
koon kasvaessa riskit lisääntyvät. Tämä lakiesitys
on mielestäni askel oikeaan suuntaan.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Vakuutusyhtiöiden niin kuin
pankkienkin valvontaa on edelleen syytä tehostaa. Meillähän
on hyvin muistissa 80-luvun loppu, jolloin pankkivalvonta kulki
ihan iltajunassa suhteessa taloudelliseen kehitykseen. Tänä päivänä tilanne
on toinen. Pankkeja vähän paremmin tarkastetaan, ja
toisaalta valtion vastuut pankeista ovat uuden lainsäädännön
myötä pienemmät. Nyt ovat vuorossa vakuutusyhtiöt.
Eduskunta on antanut vakuutusyhtiölle luvan mennä arvopaperimarkkinoille,
tehdä sijoituksia ja käyttää eläkerahastoja.
Varsinkin tänä päivänä,
kun arvopaperimarkkinat ovat olleet selvässä syöksyssä,
voidaan peräänkysyä, onko meillä riskienhallinta
vakuutuspuolella riittävää ja tarkastus
riittävän perusteellista. Myös pankkien
ja vakuutusyhtiöiden välisiä kytköksiä on
syytä hyvin tarkasti selvittää ja toimia
niin, että riskikeskittymiä ei pääsisi syntymään
niin, että se vaarantaa koko toimialan.
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä on
poikkeuksellisen tärkeä lakiesitys, joka on käsittelyssä.
Olisin toivonut tälle paremman käsittelyajan tai
ainakin ministerin olevan täällä läsnä.
Täällä viitattiin siihen, että pankkikriisi
olisi ollut osittain myöskin pankkivalvonnan kriisiä. Mielestäni
tässä on osa totuutta. Pankkivalvonnassa ei pystytty
silloin 80-luvun lopussa puuttumaan pankkien strategisiin valintoihin,
joka on tietenkin aika haasteellinen asia valvonnan kautta puuttua,
mutta silloin perusongelma oli se, että oli voimakkaita
kasvustrategioita, jotka eivät kantaneet ja kestäneet.
Tässä on kyllä syytä eduskunnassa
käydä aika laajaa keskustelua siitä,
miten vakuutusyhtiöiden ja toisaalta pankkien, ehkä muidenkin
rahastojen, valvonta nivoutuu toisiinsa. Se on yhteistyökysymys,
toisaalta myöskin organisointikysymys, ja tiedän,
että tässä suhteessa on erilaisia näkemyksiä esimerkiksi
keskuspankin piirissä ja toisaalta valtiovarainministeriön
ja sosiaaliministeriön piirissä.
Keskustelu päättyy.