Erkki  Pulliainen  /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että osakeyhtiölain 16 luvun 9 §:ään sijoitettaisiin seuraava momentti: "Osakeyhtiörikkomuksesta tuomitaan myös silloin, jos yhtiö, jonka optiojärjestelmä on realisoitunut optioiden jakoon niihin oikeutetuille, irtisanoo kahden vuoden sisällä optioiden jaosta vähintään viidesosan työntekijöistään. Yhtiö myös menettää realisoituneen optiohyödyn valtiolle."

Arvoisa puhemies! Inspiraatio tähän hyvin radikaaliin esitykseen syntyi siitä, että entinen HPY, Helsingin Puhelinyhdistys, nykyinen Elisa Communications, käynnisti prosessin 900 työntekijän irtisanomiseksi tilanteessa, jossa yhtiön välitilinpäätöskin osoitti positiivista tulosta. Tämä kuulosti erittäin rajulta. Silloin pani miettimään, onkohan tässä koko systeemissä mitään järkeä. Sen jälkeen kun tämä lakialoite tuli 13.11. jätettyä sisään, Pohjola-yhtiö on, ensin sanottuaan 350 työntekijää irti ja nyt sitten tuoreeltaan käynnistettyään prosessin 150 työntekijän irtisanomiseksi, päättänyt optiojärjestelmästä 41 johtajalle — optioporkkanat, joista yksistään toimitusjohtajan optioitten arvo tämän päivän arvossa, siis pörssiarvossa, on himppua vaille 1 miljoona euroa. Siis tuntuu siltä, että jotakin tässä täytyisi tehdä.

Mutta minkälaisessa maailmassa me nyt oikeastaan elämme? Tämä on aika mielenkiintoinen asia. Kun joulukuussa 1991 Neuvostoliitto romahti ja sitten me tulimme tammikuun tauon jälkeen tänne jatkamaan eduskuntatyötä, siis se oli vuoden 92 helmikuussa, minä muistan elävästi: Näin iltamyöhällä kansanedustaja Pertti Salolainen nousi ylös ja tuli tänne puhujakorokkeelle ja julisti, että markkinatalous on voittanut, suunnitelmatalous on hävinnyt, ja sitten heitteli muutaman huulen tuonne vasemmalle puolellekin, mutta se on toinen juttu. Kysymys onkin siitä, onko tämä markkinataloutta, onko todellakin markkinataloutta tämä tämmöinen, mihin tämä optiovillitys liittyy.

Minä väitän, että me emme elä todellisuudessa markkinataloudessa vaan se markkinatalous oli eräänlainen häivähdys tuossa välissä. Me elämme tällä hetkellä organisaatiotaloudessa, joka tarkoittaa sitä, että samalla kun on markkinat — huom. on markkinataloutta, sitäkin on, täällä meillä Suomessakin ja länsimaissakin — samalla me elämme voimakkaassa organisaatiotaloudessa, jossa suuret organisaatiot, ylikansalliset yhtiöt jnp., säätelevät ja määräävät meidän elämäämme. On aika huikeaa, että meillä tässä muutama vuosi sitten eräs suuri ylikansallinen yritys, joka on lähinnä amerikkalaisten omistuksessa, sai Suomen valtiolta silloista rahaa 500 miljoonaa markkaa tukirahoja tuotekehittelyyn jnp. Siis toisin sanoen me elämme jossakin aivan toisenlaisessa maailmassa kuin itse asiassa miltä se yleinen keskustelu vaikuttaa, jota kuuntelemme päivittäin.

Optiot luotiin USA:ssa aikoinansa. Niissä oli ideana se, että annettaisiin oikeus ostaa alehintaan osakkeita niin, että tällä tavalla kannustettaisiin nostamaan pörssiyhtiön arvoa ja samalla sitoutettaisiin johtajat yhtiöihin. Se oli niin kuin erään ajan sellainen malli, toimintamalli. Mitä kävikään? Yhtiöitten johtajat vaihtavat taloa sitä vauhtia, ettei oikein pysy mukana, että joskus presidentin kutsuillakin vähän mokaa itsensä, kun ei muista — ne samat tyypithän siellä pyörivät jatkuvasti — minkä yhtiön johtaja se nyt on, kun se oli viime viikolla tuolla ja ensi viikolla se on jo ihan kokonaan muualla. Siis tämä on mennyt pieleen kokonaan. Tästä optiohommasta on tullut puhdas rahastuskeino. Ainut hyöty, mikä yhteiskunnille itselleen tästä on, on se, niin kuin valtiovarainministerit Viinanen ja Niinistö täällä ministerilehteriltä ovat todistaneet, että on voitu saada verotuloja valtiolle. Se on ollut ihan hyvä homma. Viinanen ja Niinistö ovat olleet aivan oikeassa, että se hyöty siitä on ollut. Muuten nekin rahat olisivat menneet Amerikkaan ja siellä oleville eläkesäätiöille sun muille.

Tämä koko homma sai vielä aivan hullun luonteen, kun tulikin taloudellinen laskukausi ja optiojärjestelmät rukattiinkin sen laskukauden mukaisesti. Siis toisin sanoen kaikki se, mikä oli ollut hienoa systeemiä, romutettiinkin, koko se ideamaailma romutettiin hetkessä. Näistä optiosopimuksista tuli ryöstöasiakirjoja ihan selvästi, että ryövätään nämä firmat, jos mahdollista, putsataan ne kokonaan. Tämä on johtanut siihen, että Yhdysvalloissa, missä tämä optioidea aikoinaan saatiin, siellä nyt ollaan luopumassa tästä koko järjestelmästä. Microsoft on siitä jo luopunut ja näyttänyt mallia muillekin. Sen sijaan on siirrytty ihan siihen vanhaan klassiseen malliin, jota aikoinaan kutsuttiin kolmannentoista kuukauden palkaksi ja sillä siisti, elikkä toisin sanoen bonuksiin ja ihan selvään rahaan. Ne saat sitten, kun oikein hyvin hoidat hommasi, ja sillä sipuli, eli kannustejärjestelmistä ollaan luopumassa.

Erittäin positiivista on se, että kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on ehdottanut, että valtionyhtiöitten kohdalla meilläkin luovuttaisiin tästä optiojärjestelmästä. Kannatan sitä lämpimästi.

Tässä yhteydessä on myöskin puhuttu yhteiskuntavastuusta. Tämän proggiksen tiimoilta katsoinkin, mitä se yhteiskuntavastuu oikein yhtiöissä on, mistä tasavallan presidenttikin on viime aikoina puhunut. Minä siteeraan: Yhteiskuntavastuu on oikein suuren suomalaisen yhtiön asiakirjojen mukaan "toiminnan tehostaminen, kannattavuuden parantaminen, yrityskuvan parantaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen". Tämä kaikki on sitten osa liiketoimintastrategiaa, ja sitä kutsutaan yhteisnimellä yhteiskuntavastuu. Sehän on siis normaalia bisnettiä, eikä mitään muuta. Jostakin asianomaisen yhtiön paperista löysin, että henkilöstökin on vielä jokin voimavara.

Kun tämän lakialoitteen pykäsin kasaan, ajattelin, että otan siihen muutaman nimen, ja sain erittäin laadukkaan koosteen kansanedustajia kuudesta eri puolueesta: Timo Soini, perussuomalaiset; Toimi Kankaanniemi, kristillisdemokraatit; Seppo Lahtela, keskusta; Lauri Oinonen, keskusta; Risto Kuisma, sosiaalidemokraatit; ja Martti Korhonen, vasemmistoliitto. Tämä varmaan menee läpi.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy todeta, etten turhaan jäänyt kuuntelemaan ja valvomaan tämän aloitteen lähetekeskustelua, ja kuullessani ed. Pulliaisen lausumana, että on erittäin arvokas joukko tässä allekirjoittajina olemassa, täytyy sanoa, että omaakin rintaani pyrin tässä asiassa kohottamaan ja nostamaan. Nimittäin on itsestäänselvä asia, että ed. Pulliainen on tehnyt erittäin laadukkaan, hyvän ja perustellun aloitteen. Niillä perusteilla, mitä ed. Pulliainen puheenvuorossaan juuri julki toi, tässähän on selvästi lievästi sanottuna nähtävissä kovankin rötöstelyn paikka siinä, että vedätetään kursseja ylös, kun osakekauppiaat, sijoittajat, säästäjät laskevat niin, että kun toimintaa tehostetaan, väkeä ulostetaan ulos, silloin saadaan ikään kuin tehokkaampi toiminta tähän ja optiot ulos.

Tässä oli hyvä kuulla, niin kuin on tässä aloitteessakin todettu, että ministeri Pekkarinen on ottanut tähän vahvan kannan. Toivon niin, että tämä vahva kanta etenee siinä, että valtionyhtiöistä koko optiojärjestelmä hävitetään ja poistetaan, koska uskon, että laadukasta väkeä on saatavissa ja löydettävissä.

Tähän samaan aiheeseen vähän liittyen, mikä mielestäni ei kauas heitä ed. Pulliaisen perusteista tämän Elisan osalta: Kun Sonera-yhtiössä hoidettiin Telia—Sonera-fuusiota, niin Sonera-yhtiön hallituksen jäsenille maksettiin jotakin lisäkorvausta siitä, että fuusio tapahtuu oikein ja oikealla lailla ja hyvällä kurssilla. Minusta on aika ihmeellistä, että kun firmassa ollaan töissä ja annetaan täysipainoinen panos sen firman eteen, mitä lisäoptioita, lisäpalkkioita tarvitaan, jos tehdään rehellisesti koko panoksella, koko vartalolla töitä. Toivon ja ymmärrän, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, että tämä menee nopeasti ja terävästi läpi. Tietysti täytyy sanoa, että kun vuosikymmenet mennään eteenpäin, silloinhan kansa sivistyy ja sijoittavat sivistävät niin, ettei tämmöistä tarvitakaan. Mutta tässä välivaiheessa tämä tarvitaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on tehnyt hyvän aloitteen, johon oli ilo yhtyä. Toivon sille myönteistä jatkokäsittelyä. Mutta ed. Pulliainen käytti myös erinomaisen hyvän talous- ja yhteiskuntapoliittisen kritiikkipuheenvuoron. Ihailen niitä teräviä havaintoja, mitä puheenvuorossa todettiin tästä ajasta. Juuri tällaisia näkemyksiä tarvitaan. On aivan kohtuutonta, että samaan aikaan suurilla optioilla rahastetaan yhtiöitä, kun nämä yhtiöt joutuvat sitten täysin yhteiskuntavastuuntunnottomasti sanomaan irti työntekijöitään. Tämä ei voi olla kansantalouden kannalta oikein. Viittaan tässä myös ministeri Pekkarisen kannanottoon, jonka ensimmäisiä kuulijoita sain olla Keuruulla tilaisuudessa, missä hän julkisti kannanottonsa, että valtionyhtiöt luopuisivat optioista. Toivon, että tätä linjaa seurattaisiin myös yksityisessä talouselämässä ja ed. Pulliaisen aloite tulisi nopeasti lainsäädännöksi.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kello on kyllä paljon, se on 22.45, joten yritän olla hyvin lyhytsanainen puheenvuorossani.

Kuten ed. Pulliainen totesi, tämä on todella radikaali lakialoite. Uskon, että tämä tulee sytyttämään ja synnyttämään keskustelua hyvin vahvasti. Se on sen tarkoitus, ja näin pitää ollakin. Meidän pitää saada avoin keskustelu syntymään näistä optiojärjestelmistä. Jos me ajattelemme tuollaista työyhteisöä, niin siinähän tarvitaan kaikki, siinä tarvitaan johtajasta lähettiin ja lähetistä johtajaan. Kaikki ovat tekemässä sitä yrityksen tulosta. He tekevät omalla ammattitaidollaan, omassa asemassaan sitä työtä, että se yritys menee eteenpäin ja tuottaa tulosta. Näin ollen on syytä aina miettiä sitä, miten palkitaan. Itse olen ollut rakennusliikkeellä töissä ja pankkisektorilla. Kyllähän tällainen tulosajattelu hyödyttää meitä kaikkia, jotka siinä työyhteisössä ovat mukana. Se motivoi työntekijöitä tekemään sitä työtä. Se, että osalle annetaan, aiheuttaa aina katkeruutta siellä työyhteisön sisällä, ja se on siinä mielessä todella paha.

Olen valmis omalta osaltani tätä ed. Pulliaisen lakialoitetta edesauttamaan, että tämä menisi läpi, ja ennen kaikkea, että me saamme todella vahvan ja valtavan keskustelun syntymään. Kyllä todella, kun ministeri Pekkarinen aikaisemmin jo valtionyhtiöitten osalta otti tämän asian esille, silloin se kohahdutti, ja minä uskon, että tämä asia nyt kohahduttaa taas.