Mikko Immonen /vas:
Arvoisa puhemies! Julkisuustietojen mukaan hallitus aikoo tuoda vuosilomalain
kokonaisuudistuksen pikaisesti eduskunnan käsittelyyn.
Vuosilomalain kokonaisuudistusta valmisteltaessa on työmarkkinajärjestöissä työntekijäpuoli
ollut hyvin yksimielinen siitä, ettei viidettä lomaviikkoa
voida sopia rahallisesti korvattavaksi tai pätkiä osa-aikaiseksi,
kuten työnantajapuoli sen haluaa. Työministeriöstä kerrotaan,
että työministeri olisi tuomassa kiistellyn lakimuutoksen
työnantajamyönteisenä eduskunnalle heti
kunnallisvaalien jälkeisellä viikolla.
Arvoisa ministeri Filatov: Miten viidennen lomaviikon pätkiminen
lyhennetyksi työviikoksi tai lyhennetyiksi päiviksi
tai lomaviikon muuttaminen rahaksi voi edistää hallitusohjelmassa mainittua
perheitten yhdessäoloa ja miten nämä muutokset
edistävät työministeriön tämän
hetken tärkeintä tavoitetta, työllisyyden
parantamista?
Työministeri Tarja Filatov
Arvoisa puhemies! Hyvä, että tämä kysymys
nousi esiin, koska siitä todellakin on julkisuudessa ollut
hyvin vääränlaista tietoa.
Työministeriö on valmistellut tuota lakia
komiteatyön pohjalta ja käynyt kolmikantaisia
neuvotteluja, ja se laki on muilta osin valmis, mutta tämä kohta,
joka liittyy viidenteen lomaviikkoon, on meidän kabinetissamme,
joka on työministeriön johtoryhmä, jäänyt
auki. Olen sanonut, että muilta osin sen lain saa laittaa
laintarkastukseen ja käännökseen. Eduskunta
tietää, että tämmöinen
työ vie aikaa, mutta tämä viides lomaviikko
on asia, josta pitää käydä vielä neuvotteluja
työmarkkinajärjestöjen kanssa. Se on
tuossa virkamiesten tekemässä pohjassa siinä muodossa
kuin komitea on sitä esittänyt, mikä on
aivan luonnollista, mutta poliittisesti tätä muotoilua
ei ole hyväksytty.
Mikko Immonen /vas:
Arvoisa puhemies! Tiistaina 19.10., ministeri Filatov, Yleisradion uutistoimituksen
haastattelussa perustelitte vaihtomahdollisuutta sillä,
että on aloja, joille ei ole annettu vuosilomaa lain mukaisesti,
ja jollakin tavalla heidänkin on saatava siitä korvaus.
Miten ministeriö voi estää ja puuttua
siihen, jos esimerkiksi pienillä naisvaltaisilla aloilla työnantajat
työvuorojen sijoittelulla tai vuosiloman ajankohdalla painostavat
työntekijöitä luopumaan viidennestä lomaviikosta
tai sen pätkimisestä, kun nykyistäkään
lakia ei pystytä valvomaan?
Työministeri Tarja Filatov
Arvoisa puhemies! Sen vuoksi tätä neuvottelua
on käytäväkin ja katsottava, millä lailla
nuo kohdat muotoillaan ja minkälaisia päätöksiä ylipäätään
tehdään, koska meillä on myös
tilanteita, että ihminen on esimerkiksi opintovapaalla
tai opiskelemassa ja hän ei pysty lomaansa pitämään
ja hänen pitäisi sen opiskelunsa aikana pitää loma.
Tämän tyyppisiin tilanteisiin on syytä etsiä joustavia
ratkaisuja. Mutta tuo työ on kesken ja sitä on
tehtävä yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa, jotta löydetään sellainen ratkaisu,
että se toimii myös elävässä työelämässä eikä pelkästään
lainsäädännössä ja
paperilla.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! On syytä palauttaa mieleen, mitä tässä asiassa
on aikaisemmin poliittisesti tapahtunut.
Työnantajapuolella omaksuttiin jo toistakymmentä vuotta
sitten harvinaisen selvä tavoite, että tehdään
juuri tällä tavalla elikkä että se
viides lomaviikko taikka sitä vastaava osio muutetaan rahaksi
paikallisella tasolla ja seuraavassa vaiheessa se poistetaan kokonaan.
Oletteko te perehtynyt siihen, mikä on työnantajapuolen
politiikka tässä asiassa, ja aiotteko nyt mennä siihen
työnantajakelkkaan?
Työministeri Tarja Filatov
Arvoisa puhemies! Uskon, että olen kohtuullisen hyvin
perehtynyt siihen, mitä mieltä työnantajat
tästä asiasta ovat, koska olen tuota komiteatyötä ollut
läheltä seuraamassa ja ohjeistamassa aikanaan.
Mutta se on tehnyt omat itsenäiset esityksensä,
ja nyt on syytä poliittisesti pohtia, minkälaiseen
ratkaisuun tämän asian kohdalta päästään.
Muilta osin tuo laki on valmis, mutta edes siinä komitean
esityksessä ei ole lähdetty siitä, että viidennen
lomaviikon voisi automaattisesti vaihtaa, vaan se lähtee
työntekijän vapaaehtoisuudesta ja se lähtee
pakottavasta tarpeesta työnantajan työtilanteen
suhteen. Siinä ei mitään tällaista
blankoa valtakirjaa annettaisi.
Jos katsomme esimerkiksi Oecd:n tuoretta tutkimusta työajasta,
niin Suomi sijoittuu siinä kyllä kohtuullisen
hyvin. Meillä työaika per työntekijä sekä sen
lisäksi työaika per capita elikkä myös
niiden ihmisten suhteen, jotka eivät ole työssä,
on yksi Euroopan unionin korkeimpia. (Ed. Tennilä: Onko
se hyvä?)
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Työelämässä käytännössä suurilla
työpaikoilla voidaan valvoa työntekijöitten
etua, mutta erityisesti pienissä työpaikoissa
ja pätkätyöntekijöitten kohdalla
tällainen tilanne, että he joutuisivat tämän
viidennen lomaviikon myymään, ei olekaan enää työntekijöitten
valvottavissa, koska monta kertaa he eivät ole myöskään
järjestäytyneitä. Heidän asemassaan,
kun lakia heikennetään tällä tavalla,
että lainsäädännöllisesti
mahdollistetaan viidennen lomaviikon ottaminen rahassa, tämä merkitsee
sitä, että työnantaja sanelee, onko työntekijällä oikeus
pitää tämä lomaviikko vai ei. Se
on käytännössä varmasti näin.
Ja jos työntekijä ei siihen suostu, niin työntekijä on
hyvin äkkiä entinen työntekijä.
Miten ministeri hoitaa tämän, että voidaan
turvata työntekijöitten oikeus?
Työministeri Tarja Filatov
Arvoisa puhemies! Siihen varmasti tarvitaan ammattiyhdistysliikettä,
siihen tarvitaan meidän työsuojelujärjestelmäämme,
siihen tarvitaan monia toimijoita. Tilanne on tietyillä työpaikoilla
näin, niin kuin ed. Kuoppa kuvaa, mutta jos todellisuus
määräytyisi pelkästään
näiden työyhteisöjen perusteella ja lainsäädännöllä ei
olisi merkitystä, silloin itse asiassa ei olisi merkitystä silläkään,
miten tämä pykäläkohta lakiin
kirjoitetaan. Tämä yhteys on mielestäni
hiukan kaukaa haettu, mutta on totta, että meillä on
niitä ongelmia, että pienillä työpaikoilla
työntekijät eivät pysty pitämään
lainsäädännöllisistä oikeuksistansa
kiinni, ja sen vuoksi tarvitaan monialaista yhteistyötä.
Olen sanonut, että ratkaisuja tämän asian
osalta ei ole tehty, vaan niitä neuvotteluja käydään
ja etsitään sellaista tasapainoista vaihtoehtoa,
jonka kaikki osapuolet voisivat mahdollisimman pitkälle
hyväksyä.