Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Hälinää)

Bill Clinton on monesti siteerannut amerikkalaisen James Clarkin ajatusta, joka on seuraava: "Poliitikot yleensä ajattelevat seuraavia vaaleja, mutta valtiomiehet tulevia sukupolvia." Me kaikki olemme poliitikkoja, jotka ajattelemme seuraavia vaaleja, mutta nyt on hyvä hiljentyä hetkeksi myös valtiomiesten ja -naisten rooliin ja miettiä tulevia sukupolvia, ja jos ajatellaan tulevien sukupolvien kannalta Suomenkin ehkä suurimpia haasteita, niin ensimmäinen on ilman muuta ilmastonmuutos ja toinen tärkeä asia on maahanmuutto- ja siirtolaisuuspolitiikka.

Erityisesti on tärkeää nähdä siirtolaisuus ja maahanmuutto nimenomaan mahdollisuusnäkökulmasta. Yleensähän tätäkin asiaa pohditaan uhkanäkökulmasta. Sen takia on erittäin tärkeää ja ulkoasiainvaliokunta pitää tervetulleena sitä, että huhtikuussa perustettu Eduskunnan kansainvälisten asiain foorumi esitti nimenomaan sitä, että siirtolaisuus- ja maahanmuuttokysymykset ovat tämän ensimmäisen täysistuntokeskustelun teemoja. Mietinnön valmistelun yhteydessä eri valiokuntien ja eri valtuuskuntien uuden tyyppinen yhteistyö on mielestäni osoittautunut hyödylliseksi tavaksi käsitellä poikkihallinnollisia teemoja, jollainen ilman muuta maahanmuutto- ja siirtolaispolitiikka on. Tässä keskustelussa, jota valiokunnissa ja valtuuskuntien piirissä ja kesken on käyty, nousi esille kysymyksiä esimerkiksi siitä, miksi siirtolaisuus saa pääasiassa sensaatiohakuista ja kielteistä julkisuutta. Halusimme nostaa esille myös sen kansalaisten esittämän kysymyksen, vievätkö maahanmuuttajat työpaikat, laskevatko palkat, nousevatko sosiaalimenot, ja sen kysymyksen, kuka lopulta hyötyy.

Kristillinen liitto on jo nostanut esille minusta aivan oikean vähän retorisen kysymyksen, miksi puhumme vaan työvoimasta ja siirtolaisuudesta, miksi emme puhu ihmisistä, joita haluamme tänne. Se on erittäin tärkeä ja hyvä kysymys. Minusta siihenkin on hyvä paneutua ja vähän miettiä, mitä kaikkea milläkin tasolla voi tehdä, koska tämä on ei ainoastaan poikkihallinnollinen asia vaan kaikkien kysymys: politiikan kysymys, kunnallispolitiikan kysymys, median kysymys, meidän kaikkien yksilöitten kysymys.

Yksi kysymys, jota maahanmuuttajilta on kysytty, on se, mikä heistä on vaikeinta Suomessa, ja melkein järkiään nämä vastaavat, että Suomessa on vaikea saada ystäviä, Suomessa on vaikea oppia suomen kieltä, koska suomalaiset eivät halua puhua suomen kieltä, suomalaiset mieluummin puhuvat nykyään englantia. Nämä ovat kysymyksiä, joihin jokainen pystyy omalta osaltaan vastaamaan. Myös media voi kysyä itseltään, työskenteleekö mediassa monikulttuurisen taustan omaavia ihmisiä, onko eduskunta työllistänyt maahanmuuttajataustaisia ihmisiä jne.

Arvoisa puhemies! Siirtolaiskysymykset ovat olleet keskeisesti esillä YK:ssa, Euroopan unionissa ja Suomessa. Nyt sitten eduskunnalla on mahdollisuus aika kokonaisvaltaisesti ottaa kantaa siirtolais- ja maahanmuuttokysymyksiin ja nostaa ennen kaikkea tämä kysymysten monitahoisuus esille. Mikään ei estä myös meitä arvioimasta sitä, miten hallituksen uusi maahanmuuttopoliittinen ohjelma vastaa Suomea koskeviin haasteisiin. Suomessahan on noin 114 000 ulkomaalaista, noin 2 prosenttia väestöstä, eli kaikkein pienin määrä Euroopan unionissa, ja tämä on haaste monellakin tavalla, myös sillä tavalla positiivisella tavalla, että myös me Suomessa voimme ikään kuin olla jälkiviisaita etukäteen eli jo ennakolta miettiä niitä mahdollisia ongelmia, jotta niitä ei syntyisi, joita kiistämättä on ollut Pariisissa, on briteillä, on muualla maailmassa.

Suomi, joka perinteisesti on ollut maastamuuttomaa — meiltähän on huomattava osa kansalaisista äänestänyt jaloillaan eli täältä on lähdetty pois — voi myös omia kokemuksiaan selvittää esimerkiksi kysymyksen avulla, miten Suomi muuttui esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan tai Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden jälkeen ja miten sosiaalinen ja taloudellinen kasvu mahdollistettiin maastamuuton jälkeen ja miten näitä kokemuksia voi hyödyntää hyvien käytäntöjen luomiseksi nykypäivän ongelmiin.

Tämän mietinnön keskeinen havainto on, että meidän on pyrittävä aidosti — sanon vielä kerran — kokonaisvaltaiseen ja johdonmukaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Nyt tämä kysymys on ikään kuin meillä jo käsissä. Tietenkin herää kysymys, että huomattavasti aikaisemminkin tätä olisi voitu pohtia, ja sitä on pohdittu. Nyt sitten väestön ikääntyessä niin Euroopan unionissa kuin Suomessakin on laajemmin herätty huomaamaan myös yhteisen maahanmuuttopolitiikan tarpeellisuus. Nimenomaan laillisen maahanmuuton edistäminen on Euroopassa jo pelkästään työvoiman tarpeen kannalta välttämätöntä. Tämä on täysin luonnollistakin ajatella näin, eikä sitä tule pyrkiä leimaamaan sinällään itsekkääksi tai kansalliseksi toiminnaksi.

Toisaalta sitten vastuun kantaminen lähtömaiden kehityksestä kuuluu kokonaisvaltaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Aktiivinen työperusteinen rekrytointi esimerkiksi terveyssektorilla on YK:n mukaan osasyy esimerkiksi Afrikan terveydenhuoltohenkilöstön vajeeseen. Esimerkiksi malawilaisia lääkäreitä työskentelee enemmän tänä päivänä Manchesterissä kuin Malawissa. Tämä niin sanottu aivovuoto kehitysmaista teollisuusmaihin on iso asia, mutta se ei ole yksiselitteisen kielteinen ei lyhyellä eikä pitkälläkään tähtäimellä. Maailmanpankin mukaan siirtolaisten kotimaihinsa lähettämät rahamäärät vuosittain ovat noin 170 miljardia dollaria eli huomattavasti enemmän kuin virallinen kehitysapu yhteensä. Eli se, että me estämme ihmisiä tulemasta Eurooppaan ja annamme ikään kuin kehitysapua, niin tämä estäminen itse asiassa vie kehitysmailta enemmän suoranaisia tuloja kuin se meidän antamamme kehitysapu. Siis pelkästään tulojen kotouttaminen vaikuttaa merkittävästi näiden maiden kehitykseen. Erityisesti siirtolaisnaiset ovat tutkimusten mukaan siirtäneet tietotaitoa sukulaisten ja tuttavien kautta kotimaansa terveys- ja koulutussektorille, ja verkostoitumisen kautta he ovat vaikuttaneet myös naisten aseman vahvistumiseen monessa lähtömaassa.

Maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittaminen ja heidän kotouttamisensa ja suvaitsevaisuuden lisääminen, suvaitsemattomuuden ja rasismin torjuminen ovat viranomaisten ensisijaisella vastuulla. On ilmeistä, että tässä ei ole onnistuttu odotusten mukaisesti. Euroopan unionin maissa työttömyys on lähes kaksinkertainen maahanmuuttajien keskuudessa ja toisen ja kolmannen polven siirtolaiset ovat usein syrjäytyneitä. Kyllä haastetta lisäävät myös ne uusimmat tutkimustulokset, joiden mukaan monikulttuuriset yhteisöt ovat lähtökohtaisesti sosiaalisesti sisäänpäinkääntyneitä ja luottamus eri väestöryhmien välillä olematonta, ja tämä on aiheuttanut paljon eri puolilla Eurooppaakin ongelmia. Näiden ongelmien tunnistaminen ja kohtaaminen on tärkeää, jotta niihin voidaan vaikuttaa ajoissa. Ongelmiin puuttumattomuus voi johtaa väkivaltaisuuksiin, joista esimerkiksi Pariisin esikaupunkien mellakat ovat olleet surullisina esimerkkeinä.

Terrorismin torjunta on saanut yhä suuremman merkityksen Euroopan unionin oikeus- ja sisäpolitiikassa, ja kyllä tämä unionin toiminta terrorismin torjumiseksi on vaikuttanut valitettavasti myös maahanmuuttopolitiikkaan niin, että monet jäsenvaltiot ovat muuttaneet maahanmuuttopolitiikkansa erittäin tiukaksi ja ainakin entistä tiukemmaksi. Muslimiyhteisöjen ja muun väestön väliset suhteet ovat kiristyneet, ja monissa maissa rasismi ja ulkomaalaisviha ovat lisääntyneet. Tähän on tietenkin unionin piirissä kehitelty ja hyväksytty yhteisiä toimia, mutta voidaan perustellusti kysyä, onko rasisminvastainen toiminta ollut tehokasta.

On erittäin myönteistä, että Suomi on toiminut määrätietoisesti edistääkseen Euroopan unionin puheenjohtajakaudellaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa siirtolaisuudessa erityisesti Afrikkaa ja Välimeren aluetta koskevissa toimissa. Lähtösyitä on yleensä useita. Siksi myös vastalääkkeen on oltava monivaikutteinen. Suomi on osallistunut aktiiviseen vuoropuheluun kolmansien maiden kanssa ja kiinnittänyt huomiota politiikan johdonmukaisuuteen ulkosuhdekysymyksissä. Suomen aloitteesta Euroopan unionilla oli yhteinen kanta muun muassa YK:n korkean tason vuoropuhelussa, kehitysministerit ovat keskustelleet pitkän aikavälin muuttoliikkeen ja kehityksen kysymyksistä, ja marraskuussa vuoropuhelua jatketaan EU—Afrikka-ministerikokouksessa Tripolissa.

Kuten aikaisemmin totesin, Suomi on ollut maastamuuttomaa, ja vasta nyt väestön ikääntyessä ja työvoimapulan uhatessa ja osaamispohjan kaventuessa valmistaudutaan valtion ja nyt myös kuntien hallinnon toimesta maahanmuuttajien houkuttelemiseen Suomeen. Tämä on uusi käänne. Suomessa on onneksi ymmärretty, että selviytyäksemme tarvitsemme ulkomaista työvoimaa, ja tässä valossa, näin jälkikäteen arvioiden, Suomen linjaus ja myös eduskunnan linjaus EU:n uusien jäsenmaiden työvoiman liikkumisen siirtymäajoista ei ollut kovin pitkäjänteistä politiikkaa. Virheistä on syytä oppia.

Maahanmuuton kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei ole Suomessa selvitetty, ja tämä ehkä osaltaan selittää kielteistä mielikuvaa maahanmuuttajista. Korostaisin tässä yhteydessä, että riittävän ja oikea-aikaisen tiedon saanti on eduskunnankin päätöksenteon kannalta oleellista.

Sitten asia, jota uskon käsiteltävän seuraavien hallitusneuvottelujen ollessa kyseessä, on se, että tämä Suomen erityinen hallintomalli maahanmuuttokysymyksissä ei toimi ihan niin kuin sen pitäisi toimia. Hallinnon olisi pystyttävä vastaamaan maahanmuuton taloudellisiin, työvoimapoliittisiin, ihmisoikeuskysymyksiin, kulttuuriin, turvallisuuteen ja ulko- ja kehityspolitiikkaan liittyviin haasteisiin. Eriytynyt hallinto ei ole kyennyt huomioimaan esimerkiksi maahanmuuton kansantaloudellista hyötyä. Kokonaisvaltaisen maahanmuuttopolitiikan hallinnointi vaatii ehdottomasti poikkihallinnollista lähestymistapaa, ja tätä hallintoa tulee järkeistää joko siirtämällä se kokonaan yhden ministeriön alle tai perustamalla asioista vastaava kiinteä ministeriryhmä tai antamalla kokonaisvastuu esimerkiksi pääministerin vetovastuulle. Seuraavan hallituksen tehtävä on kehittää hallintoa ja yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ennakkoluulottomasti ja kansallisen edun kannalta kokonaisvaltaiseen suuntaan.

Vielä lopuksi lyhyesti muutamia mietinnössä esille tuotuja ehdotuksia.

Suomen tulisi kehittää aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, jotta valmiutemme ja ennen kaikkea houkuttavuutemme ottaa vastaan niin työmarkkinoiden kuin suojelunkin kannalta tarpeellinen määrä maahanmuuttajia on pitemmällä aikavälillä mahdollista.

Pitää edistää työntekijöiden ohella myös elinkeinonharjoittajien maahanmuuttoa. On erittäin tärkeää saada tänne uutta yrittäjyyttä ja uutta spirittiä koko maahan, ja monet maahanmuuttajayrittäjät ovat jo osoittaneet taitonsa ja mahdollisuutensa. Ulkomaalaiset opiskelijat tulisi nähdä mahdollisuutena osaamispohjan vahvistamisessa, ja työntekoon liittyviä säännöksiä ja asenteita tulisi kehittää vastaavasti.

Suomen pitää täyttää myös nykyinen pakolaiskiintiö ja kasvattaa kiintiöpakolaismäärää vähintään tuhanteen henkeen.

Ja lopuksi: Kotouttamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kuntien on kannettava oma vastuunsa ja oltava kekseliäitä ilman muuta siinä, millä tavalla uusia tapoja kotouttamiseen kehitetään, mutta voimavarojen turvaaminen ei saa jäädä vain kuntien harteille. Kotouttamisen tulisi koskea kaikkia ulkomaalaisia maahanmuuttajia riippumatta heidän asemastaan. Naisten kotouttaminen on koko perheen onnistumisen kannalta keskeistä. Kielikoulutus on avaintekijä kotouttamisessa, ja voimavaroja siihen tulee lisätä. Koulutuksen tehokkuutta tulee lisätä yhdistämällä se esimerkiksi työpaikoilla tai päiväkodeissa tapahtuvaan koulutukseen, ja tässä esimerkiksi yksityisen ja julkisen kumppanuudet voisivat olla erittäin käyttökelpoinen keino, koska on erittäin tärkeää päästä töihin ja saada kieliopetusta, mutta jos maahanmuuttaja ryhtyy vaan opiskelemaan kieltä, kyllä sillä tavalla kielen oppiminen on hankalaa. Tässä voisimme ottaa esimerkkiä 70-luvun alussa Ruotsiin muuttaneista suomalaisista, joille tarjottiin työtä ja siinä työn ohessa myös kielikoulutusta. Tässä varmasti on seuraavaan tulokierrokseenkin yhteistä ainesta, miten tämä ongelma ratkaistaan. Kielitaitovaatimus on osa ja erittäin tärkeä osa kokonaisuutta, mutta sitä ei saa asettaa liian korkealle, että siitä tulee este työllistämiselle. Meidän pitää oppia myös kuuntelemaan suomen kieltä vähän erilaisella aksentilla kuin olemme tottuneet, ja sen takia esimerkiksi Yleisradion vastuu sen positiivisen ilmapiirin luomisessa maahanmuuttajiin on erittäin tärkeä.

Toivon vilkasta ja innovatiivista keskustelua.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa puhemies! Puhemiehemme, joka toimii Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen parlamenttivaltuuskunnan puheenjohtajana, ollessa estyneenä nykyisen tehtävänsä puitteissa pitämästä tätä puheenvuoroa, minulla on ilo ja kunnia lausua ennen kaikkea sananen Etyjin näkökulmasta, mutta ehkä sananen hieman yleisemminkin kansainvälisestä toiminnasta ja kansainvälisen toiminnan kehityksestä eduskuntatyöskentelyssä.

On täysin selvää, että kansainvälistyminen on tullut entistä voimakkaammin eduskuntatyöhön mukaan, ja sen takia eduskunta omalta osaltaan on organisoinut omaa kansallista toimintaansa ja pohtinut oman kansainvälisen toimintansa tehokkaampaa käsittelyä.

Kesäkuussa 2006 perustettiin eduskunnan kansainvälisten asioiden foorumi ja päätettiin tässä kokouksessa järjestää tämä keskustelu, voisi sanoa tämä historiallinen keskustelu, jossa eduskunnan eri toimijat kokoontuvat pohtimaan ajankohtaisesta teemasta niitä kansallisia, eurooppalaisia, mutta myös yhteisiä globaaleja haasteita, joita meillä on olemassa.

Tämä täysistuntokeskustelu on samalla, kuten puhemies totesi, sekä Etyjin että Euroopan neuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston kertomusten palautekeskustelu. (Ed. Elo: Vaikka ei siltä kyllä näytä!) — Kyllä se tulee olemaan kohta siihen suuntaan kulkeva. Ed. Elo pystyy sitten suuntaamaan oman puheenvuoronsa Euroopan neuvoston toimintaan tarkemmin.

Tämä teemakeskustelu, joka on siis "Siirtolaisuus ja maahanmuutto", jossa eri järjestöt voivat omalta osaltaan tuoda esille omaa näkökulmaansa, on mielestäni erittäin hyvin valittu. Se on haastava kansallisesti, kun se on yksi keskeinen teema, joka koskettaa koko Eurooppaa ja Euroopan unionia, ja se on myös yhteinen globaali haaste.

Sinällään on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, jonka pohjalta keskustelua käydään, juuri Etyjin, Euroopan turvallisuusyhteistyön parlamentaarinen rooli mainitaan tässä mietinnössä ainoastaan kerran otsikossa. Tietysti hyvä, että se mainitaan siellä, mutta mielestäni kuitenkin tämä jättää tiettyjä puutteita siihen, mikä on Etyjin toiminta tänä päivänä ja minkä kaltaisia painopisteitä sieltä voitaisiin löytää.

On syytä muistaa se ja muistuttaa siitä, että Etyj käsittelee tänä päivänä hyvin laaja-alaisesti turvallisuuskysymyksiä, joten väestökysymykset mukaan lukien siirtolaisuus ja maahanmuutto kuuluvat hyvin selkeästi myös Etyjin omaan työnkuvaan ja asiaan, jossa myös meillä suomalaisilla on syytä olla oma vahva mielipiteemme ja käsityksemme. Sinällään kiinnostavaa on ehkä todeta se, että juuri tänä vuonna ja ihan viikon kuluttua järjestetään Etyjin oma parlamentaarinen yleiskokous Maltalla, jonka teemana ovat juuri siirtolaisuuskysymykset ja ennen kaikkea laittoman siirtolaisuuden haasteet, jotka koskettavat meitä kaikkia ja ennen kaikkea Euroopan unionia yhteisesti.

Ety-järjestö on elänyt monenlaisia vaiheita, ja voi sanoa, että tänä päivänä se on omalla tavallaan tietynlaisessa valinkauhassa, miten ja millä lailla omaa työtänsä kehittää. Suomi on ollut vahvasti ja näkyvästi toiminnassa mukana, ja nyt Etyjin parlamentaarista kokousta tulee johtamaan sitten ruotsalainen kansanedustaja Göran Lennmarker, meidän useiden vanha tuttu kansainvälisten foorumien toiminnasta aiemmin.

Voisi mielestäni käyttää aika hyvin vertauskuvaa, että Etyjin rooli edelleenkin on toimia tietynlaisena ilmapuntarina idän ja lännen välisissä suhteissa. Se heijastaa hyvin selkeästi sen, mitä Venäjällä tänä päivänä ajatellaan kansainvälisestä toiminnasta ja mitä ennen kaikkea Venäjän lähialueilla ja, voisiko sanoa, nyt laajentuvan Euroopan unionin alueella tulee omalta osaltaan tapahtumaan ja minkä kaltainen poliittinen ilmapiiri siellä on olemassa. Sen takia myös tämän foorumin seuraaminen ja aktiivinen vaikuttaminen meille suomalaisille mielestäni on erittäin keskeistä ja tärkeää.

Pidän myös erittäin tärkeänä sitä, että me omalta osaltamme tässä eduskunnassa myös tässä keskustelussa tänään voisimme debatoida Suomen yleisestä roolista Etyjissä huomioiden sen, että Suomi tulee ottamaan Etyjin puheenjohtajuuden vastaan vuonna 2008. Tällöin meillä on oltava hallituksen oma lähtökohta Etyjin toimintaan, ja olisi myös erittäin perusteltua, että eduskunta hakisi myös omaa painopistettänsä ja sillä olisi oma toiminnan orientaationsa tätä vuotta varten.

Samoin toinen asia, jonka haluaisin jättää keskusteluun ja josta toivon lisäkeskustelua, koskee yleensä eduskunnan panostusta kansainvälisiin parlamentaarikkojärjestöihin. Täällä mainittujen Etyjin, Euroopan neuvoston, Pohjoismaiden neuvoston lisäksi kansanedustajat toimivat tänä päivänä Itämeren alueen parlamentaarikkokokouksessa, arktisessa parlamentaarikkofoorumissa, Välimeren alueen parlamentaarikkokokouksessa, kansainvälisessä parlamenttiyhteistyössä IPU:ssa, Naton parlamentaariedustajissa, Weun edustajissa ja jopa Maailmanpankki-verkostossa. Me olemme siis hyvin, hyvin laaja-alaisesti mukana, ja mielestäni on erittäin perusteltua se, että me omalta osaltamme varaisimme sopivan foorumin keskustella siitä, mikä meidän yhteinen tavoiteasettelumme siellä on olemassa ja mitä Suomi omalta osaltaan on hakemassa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ed. Vilén aloitti ehkä vähän kohteliaammin sanoin kuin minun on nyt tarkoitus sanoa tästä koko menettelystä.

Niin kuin ed. Vilén totesi, esimerkiksi Etyj on mainittu ainoastaan otsikossa. Mitä kansainvälisten järjestöjen toiminnan kertomusten käsittelyä tämä on, sitä minun on erittäin vaikea ymmärtää. Euroopan neuvosto on mainittu tässä yhteydessä, ja voin sanoa, että vaikka siellä Euroopan neuvostossa on oma komiteansa maahanmuuttoasioille parlamentaarisessa yleiskokouksessa, nämä eivät ole kuitenkaan aivan päällimmäinen asia Euroopan neuvostossa.

Puhemies! Aluksi totean, että tämä menettely ei minun mielestäni toimi ollenkaan. Ei toimi ainakaan kansainvälisten järjestöjen näkökulmasta. Me saamme kyllä kansallisen debatin aikaan maahanmuuttopolitiikasta, mutta ei se vastaa taas näitten kansainvälisten järjestöjen kertomusten käsittelyn tarpeita, ja minusta tämä pitäisi kyllä vielä uudelleen harkita, koko järjestelmä.

Puhemies! Tiedän, että oli paineita siihen, että lopetetaan kokonaan kertomusten tekeminen. Kun sitä ei pystytty tekemään, pistettiin puurot ja vellit sekaisin, ja tätä me nyt sitten olemme käsittelemässä, tätä puurojen ja vellien sekamelskaa. Jo otsikko tässä sanoo, että Ulkoasiainvaliokunnan mietintö, Siirtolaisuus ja maahanmuutto, ja sitten tulevat näiden järjestöjen nimet, niin eihän tässä ole mitään järkeä, (Ed. Soini: Tämähän on kuin EU sitten!) koko tässä menettelyssä.

Puhemies! Tuntuu siltä, että eduskunnassa, ja ehkä ei edes ulkoasiainvaliokunnassa, tunneta suurimpien kansainvälisten järjestöjen luonnetta. Euroopan neuvostosta voin todeta, että meillä on neljä kokousviikkoa vuosittain, kymmenen eri komiteaa ja edustajat käyttävät tuollaiset 6—8 viikkoa vuodessa aikaa Euroopan neuvostossa työskentelyyn, riippuen tietysti edustajan omasta aktiivisuudesta, mutta se on kuitenkin merkittävää. Se antaa myös, paitsi että se kuluttaa aikaa ja vaatii työtä, se antaa kansanedustajille myöskin merkittävän näköalan kansainvälisiin asioihin. Erityisesti haluan korostaa Euroopan neuvoston luonnetta. Siellä esimerkiksi ovat mukana Venäjä ja Ukraina. Suomessa ehkä emme kuitenkaan riittävästi keskustele ja riittävällä asiantuntemuksella näiden maiden asioista. (Ed. Soini: Ne ovatkin itsenäisiä maita!)

Puhemies! Tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan aluksi, että "yhteiskäsittelyllä pyritään ulkoasiainvaliokunnan aloitteesta eduskunnan parlamentaaristen valtuuskuntien toiminnan johdonmukaisempaan ja kokonaisvaltaisempaan käsittelyyn". Väitän, että tämä on täyttä puppua.

Toinen kohta: "Kaikkien järjestöjen asialista on mielenkiintoinen, mutta laaja, joten täysistuntokeskustelussa on perusteltua keskittyä vain yhteen ajankohtaiseen teemaan."

Puhemies! Tulen vielä tähän ajankohtaisuuteen. Ed. Vilén, joka on todella kohtelias mies, totesi, että tämä on hyvin ajankohtainen. Ajankohtainen ehkä, mutta esimerkiksi näiden järjestöjen näkökulmasta, niin kuin nyt huomataan, Etyj:tä ei ole mainittu tekstissä ollenkaan, ei se ole kuitenkaan ihan päällimmäinen asia. Voisin mainita varmasti kymmenen asiaa, mutta en mainitse nyt, jotka olisi esimerkiksi kansainvälisten asioiden kannalta paljon järkevämpää käsitellä kuin maahanmuuttopolitiikka. Mutta joku nyt on saanut päähänsä, että me käsittelemme maahanmuuttopolitiikkaa ja tuodaan suomalainen näkökulma, suomalaiset linjaukset mukaan tähän ja saadaan, niin kuin totesin, tämä sekamelska aikaan.

Puhemies! Mitä tulee sitten siihen mikä Euroopan neuvoston näkökulmasta ehkä olisi tärkeää, olisi nimenomaan Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston välisen yhteistyön selkiyttäminen. Euroopan neuvoston huippukokous pidettiin viime vuoden toukokuussa ja sen jälkeen annettiin Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Junckerille tehtäväksi selvittää tätä EU:n ja Euroopan neuvoston välistä yhteistyötä nimenomaan ihmisoikeuskysymyksissä. Hän jättikin merkittävän raportin, merkittävä eurooppalainen. Mutta kun tänä aamuna olen tavannut Euroopan neuvoston apulaispääsihteerin täällä Helsingissä, hän totesi, että se ei ole johtanut yhtään mihinkään. Jean-Claude Juncker, merkittävä eurooppalainen vaikuttaja ja hänen raporttinsa ei ole johtanut mihinkään. (Ed. Kallis: Pitäisikö johtaa?)

Yksi kaikkein suurimpia huolia tällä hetkellä Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston välisessä yhteistyössä on nimenomaan perusoikeustoimiston perustaminen. Kuulin tänään, että on tarkoitus sijoittaa sata ihmistä välittömästi Wieniin, budjetti noin 15 miljoonaa euroa, eli tehdään aivan päällekkäistyötä Euroopan neuvoston kanssa, joka on kuitenkin merkittävä ihmisoikeuselin, selvästi merkittävin.

Puhemies! Myöskin Euroopan neuvostolla on tosiaan standardit ja sillä on erittäin pitkät perinteet ihmisoikeuskysymyksissä, lakiin perustuvaa osaamista, jota nyt tällä perusoikeustoimistolla ei tule vielä vuosikausiin olemaan.

Puhemies! Ihan lopuksi totean myöskin, että täällä ihan näissä Suomen linjauksissakin on aika kovia väitteitä, kun ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Suomessakin on vihdoin ymmärretty, että selviytyäkseen tarvitsemme ulkomaista työvoimaa. Ei tällaista, ed. Jaakonsaari, ei tällaista kukaan ole missään julkisesti sanonut. En väitä, etteikö tämä voisi pitää paikkaansa, mutta että vihdoin on nyt ymmärretty, että tarvitaan ulkomaista työvoimaa selviytyäksemme. Mihin me sitä tarvitsemme selviytyäksemme.

Puhemies! Ihan lopuksi vielä: Tässä sanotaan, että jälkikäteen arvioiden Suomen linjaus esimerkiksi EU:n uusien jäsenmaiden työvoiman liikkumisen siirtymäajasta ei ollut kovin pitkäjänteistä politiikkaa. En minä sitäkään ole valmis hyväksymään. Minusta se oli ihan järkevää politiikkaa Suomelta, ja esimerkiksi Saksa ja Itävalta jatkavat tällä samalla linjalla edelleenkin.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin kiitän mahdollisuudesta esittää täällä nyt Pohjoismaiden neuvoston näkemyksiä tähän maahanmuuttokysymykseen, mutta toteaisin, kuten ed. Elo, että en kyllä näe, että tällä voidaan korvata keskustelu esimerkiksi näistä kansainvälisistä järjestöistä ja niiden toiminnasta.

Viime viikolla Pohjoismaiden neuvosto kokoontui 58. istuntoonsa Kööpenhaminassa. Siellä oli pohjoismaisten pääministereiden ja oppositiojohtajien huipputapaaminen. Lehdistössä on käyty kovaa keskustelua, onko Pohjoismaiden neuvosto yleensä tarpeellinen. Minä olisin kyllä kovin mieluusti halunnut käyttää tämän puheenvuoron niistä asioista, mutta nyt joudun kuitenkin katsomaan tätä käsillä olevaa asiaa. Minusta tämän tyyppinen keskustelu voi olla ihan paikallaan, mutta se ei korvaa sitä toista asiaa.

Mutta itse asiassa, kun nyt pohjoismaisesta maahanmuuttopolitiikasta puhutaan, niin tietenkin täytyy aina muistaa, että Pohjoismailla on ollut vapaat työmarkkinat monta kymmentä vuotta. Liikkuvuus on taattu ennen kuin muualla, mutta liikkuvuudessa Pohjoismaidenkin sisällä on havaittu ongelmia, vaikka se on ollut huomattavasti laajempaa liikkuvuutta kuin esimerkiksi Euroopan unionin puolella on saatu aikaiseksi. Mutta meillä on tietysti ollut vapaiden työmarkkinoiden lisäksi se hyvä puoli, että meillä on ollut nämä sosiaaliturvasopimukset, kielisopimukset ja muut, jotka ovat edesauttaneet tätä liikkuvuutta ja maahanmuuttoa.

Sitten tietysti kun mennään Pohjoismaiden ulkopuolelle, kyse tulee joko turvapaikanhakijoista, pakolaisista tai työperäisestä maahanmuutosta. Tältä osin voi sanoa, että Pohjoismailla ei ole ollut eikä ole yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, mutta se ei tarkoita suinkaan sitä, etteikö näitä asioita käsiteltäisi monessakin eri yhteydessä. Totean vain sen, että esimerkiksi Pohjoismaiden ministerineuvoston puolella ei myöskään ole. Mikään ministerineuvosto ei sinänsä vastaa esimerkiksi maahanmuuttokysymyksistä, mutta on olemassa kyllä pohjoismainen pakolaisasiain yhteistyöryhmä, ja sillä on myöskin pari alatyöryhmää, joissa käsitellään muun muassa uudelleensijoituskysymyksiä ja paluumuuttoa.

Toteaisin myös sen, että Pohjoismaiden neuvoston puolelta me toimitimme seitsemänsivuisen paperin, mitä pohjoismaisessa yhteistyössä on tehty näissä kysymyksissä, ulkoasiainvaliokuntaan, mutta tietenkin on aika ymmärrettävää, että se on jouduttu nyt aika lyhyellä täällä kuittaamaan. Kuitenkin totean, että hyvin paljon on keskusteltu nimenomaan viime vuosina ja annettu myöskin suosituksia hallituksille, mitä tulee esimerkiksi ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, prostituutioon. Rasismin vastustaminen, tasa-arvon ja demokratian kehittäminen ovat hyvin voimakkaasti olleet esillä myöskin meidän työssämme, samoin myöskin se, miten turvapaikanhakijoiden elämänlaatua, kotoutumista, sijoittumista ja pärjäämistä voidaan nostaa esille ja yhdessä parantaa.

Mutta todellakin valitettavasti me tiedämme myöskin sen, että Pohjoismaiden kesken on tapahtunut eriytyvää käytäntöä. Esimerkiksi Tanskassa on viime vuosina nykyinen hallitus aika tavalla tiukentanut muun muassa, mitä tulee kolmansista maista Pohjoismaihin muuttaneiden asemaan, esimerkiksi avioliiton solmimista ja muita vastaavia, ja tästä olemme syystä kyllä olleet huolissamme.

Mutta se varmaan, minkä uskon olevan kaikissa Pohjoismaissa tällä hetkellä erityisenä huolenaiheena, mitä tulee maahanmuuttajiin, on paitsi kotoutuminen myöskin työpaikan saanti, ja tämä on asia, josta tietenkin toivoisi, että siihen täällä Suomessa myös paneudutaan erityisesti. Me tiedämme hyvin, että maahanmuuttajat, jotka ovat saaneet hyvänkin koulutuksen, eivät tahdo työllistyä, ei täällä Suomessa, ei Ruotsissa, ei Tanskassa, ja näin ollen muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa on selvästi havaittu se, että monet maahanmuuttajat muuttavat esimerkiksi Englantiin, koska siellä he työllistyvät paremmin.

Ruotsissahan on kokeiltu muun muassa sellaista mallia, että maahanmuuttajat voivat hakea työtä nimettömänä. Minusta tämä on aika mielenkiintoinen ajatus, koska monta kertaa, jos vaikka työpaikanhakijan nimi on Ahmed, niin me tiedämme, että sillä saattaa olla jo tällainen syrjivä vaikutus, elikkä työnantaja tai työhönsijoittaja saattaa jo heti saada tällaisen asenteellisen vamman siitä. Olen kuullut, että Ruotsissa tästä on suhteellisen hyviä kokemuksia. (Ed. Pulliainen: Ahde on jo parempi!)

Sitten vielä toinen asia, jonka olisin halunnut tässä nostaa myöskin esille, arvoisa puhemies, on se, että Pohjoismaiden neuvostossa on myöskin nyt käsitelty ja nostettu esille, mitä tapahtui työmarkkinoilla, kun muun muassa Baltiat maat ja Puola liittyivät Euroopan unionin jäseniksi, ja mitä se vaikuttaa meidän työmarkkinoihimme. Täytyy vaan todeta, että olin hirvittävän pahoillani siitä, että aluksi näytti, että neuvoston puolella ei ollut kovin suurta halua tämän asian käsittelyyn, ei ollenkaan tunnuttu tajuavan, miten suuri muutos on kyseessä. Nyt tietenkin voi sanoa, että tällaisia suuria maahanmuuttoryntäyksiä ei ole Pohjoismaihin vielä tapahtunut, mutta joka tapauksessa tilanne on pysyvästi muuttunut ja kyllä näitä asioita pitää käsitellä myöskin pohjoismaisessa yhteydessä.

Arvoisa puhemies, olen nyt ylittänyt aikani. Olisi minulla nyt ollut vielä lisää sanottavaa, mutta jääköön toiseen kertaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa laaditut maahanmuuttopoliittiset ohjelmat, kuten myös nyt käsiteltävänä oleva ulkoasiainvaliokunnan mietintö "Siirtolaisuus ja maahanmuutto", käsittelevät pääasiassa humanitääristä maahanmuuttoa. Ohjelmat käsittelevät pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja heidän ongelmiaan, ihmiskauppaa ja hyvin vähän työperäistä maahanmuuttoa.

Ed. Elo, me tarvitsemme kyllä myös keskustelua työperäisestä maahanmuutosta. (Ed. Laakso: No sitä ei ole kukaan vastustanutkaan!) Sama ongelma oli työministeriön laatimassa selvityksessä, josta hallintovaliokunta, johon itse kuulun, teki lausuntonsa 11.5. tänä vuonna, erittäin vähän työperäistä maahanmuuttoa.

Olin eilen tilaisuudessa, jossa oli somalialaisia maahanmuuttajia. He olivat hyvin hauskan näköisiä nuoria miehiä ja naisia ja puhuivat täyttä suomea. He kertoivat, että kulttuurierot Suomen ja Somalian välillä ovat erittäin suuria. Sosiaalinen verkosto Somaliassa on sellainen, että on perhe, sitten on suku ja sitten on heimo, ja tämä on heidän verkostonsa. Sitten kun perhe tulee Suomeen, niin heidän sosiaalinen verkostonsa on poliisi, vartija ja sosiaalityöntekijä. Heillä on erittäin suuria vaikeuksia kotoutua tähän maahan, ja sen takia me tarvitsemme paljon työtä vielä, että saamme kotoutettua nämä pakolaiset ja turvapaikanhakijat.

Ensimmäinen työperäistä maahanmuuttoa käsittelevä ohjelma, jota nyt on ed. Arto Satonen ja hänen työryhmänsä tehnyt, luovutetaan kokoomuksen puheenjohtajalle Jyrki Kataiselle 28.11. Tässä raportissa todetaan suoraan, että Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa eli lisää näitä siirtolaisia. Kansan ikääntyessä Suomea uhkaa lähitulevaisuudessa merkittävä työvoimapula. Tarvitsemme monenmoisia osaajia. Heitä tarvitaan rakennusalalla, metalliteollisuudessa, kiinteistöpalveluissa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tarvitsemme myös ulkomaisia huippuosaajia. Arto Satosen työryhmä esittää, että markkinoisimme Suomea lähialueille, kuten Venäjä, Puola ja myös alempana Ukraina, Romania ja Bulgaria. Itse ehdotan myös Intiaa, koska intialaiset ovat englannin kielen taitoisia.

Suomen edustustoihin tulisi perustaa lisää rekrytointipisteitä. Ulkosuomalaisia tulisi houkutella takaisin Suomeen ja tukea siis Suomi-kouluja ja -seuroja. Myöskään Suomessa toimivat ystävyysseurat eivät saisi jäädä niin pienelle valtion tuelle kuin nyt on käymässä. Heidän tukeaan todella pudotetaan, mikäli valtiovarainvaliokunta ei sitä nosta, puoleen nykyisestä. Ulkomaalaisten työlupien saantia tulisi helpottaa. Arto Satosen työryhmä toteaa, että kielitaidon puute ei saisi olla työhön pääsemisen kynnyskysymys, koska maahanmuuttajahan osaa usein monia muita kieliä ja ammattihenkilö pärjää aluksi työssään erittäin hyvin myös englannin kielellä. Suomen kielen opettelu on tietenkin välttämätöntä ja samoin ruotsin kielen, mutta sitähän oppii sitten kursseilla ja voi työn ohessa käydä iltakursseja. Oppisopimuskoulutusta tulisi laajentaa myös maahanmuuttajiin.

Kokoomuksen työperäisen maahanmuuton edistämisohjelmassa esitetään hyvin mielenkiintoinen tapa houkutella Suomeen korkeasti koulutettuja henkilöitä, niin sanottu koulutusvienti. Ed. Arto Satosen lakialoitteen mukaan koulutusvienti toteutetaan niin, että tutkinnot tehdään maksullisiksi EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille kansalaisille, jolloin korkeatasoisella opetuksella houkutellaan maahan opiskelijoita. Nämä opiskelijat jäävät valmistumisen jälkeen Suomeen, jos he saisivat vähentää lukukausimaksun verotuksessa — ed. Satosen lakialoite 53/2006. Koulutusviennillä on suuri merkitys myös suomalaisille opiskelijoille, koska lukukausimaksusta, jota heiltä ei tietenkään perittäisi, saatavilla varoilla me voimme palkata hyviä ulkomaisia huippuosaajia ja tutkijoita tähän maahan. Lukukausimaksua ei siis todellakaan kerätä EU-maiden ja oman maan kansalaisilta. Koulutusvientiä esittivät myöskin kaikkien yliopistojen rehtorit, jotka kävivät jättämässä manifestinsa meille kansanedustajille noin kuukausi sitten.

Suomen on nyt avattava silmänsä työperäiselle maahanmuutolle ja houkuteltava tänne lähimaiden sekä kaukaisempienkin maiden työntekijöitä, koska työvoimapula tulee yllättämään meidät varsin nopeasti. Kyllä me tarvitsemme ulkomaista työvoimaa, ed. Elo.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Löysin itseni pari kolme vuotta sitten seisomasta Tampereen Koskipuistossa lumisateessa odottamassa bussia, joka oli vähän myöhässä, enkä tiedä, minkä takia päädyin juuri sillä hetkellä pohtimaan joitakin sanoja ja niitten suomalaista merkitystä. Meidän maahanmuuttajapolitiikkamme on pitkälti perustunut ajatukseen suvaitsevaisuudesta samoin kuin meidän monikulttuurisuuspolitiikkamme. Koskipuistossa seistessäni totesin, miten paljon itse asiassa sana "suvaita" kertoo meistä suomalaisista, sillä suvaitahan tarkoittaa, että me olemme ylempänä ja me suvaitsemme jotakin, joka on meidän alapuolellamme. Voimme nenäämme pitkin katsoa mutta hyväksyä, että joku on paikalla. Toivoisinkin, että myös meidän virkaslangissamme siirtyisimme suvaitsemisesta kunnioittamiseen eli asettuisimme siihen asemaan, että maahanmuuttajuus tai erilainen etninen tausta ei ole asia, jota suvaitsemme vaan kunnioitamme.

Itse olen viidennen polven maahanmuuttaja. Minun isoäitini isoisän isä tuli sotilaskarkurina Venäjältä, ja hän ei todellakaan tullut työn perässä, hän tuli pakoon sitä, että olisi joutunut Balkanille sotimaan. Jos katselemme Suomen historiaa, niin koko Suomen historian nousukaudet on aikaansaatu sillä, että tänne on tullut muualta voimia, jotka ovat tuottaneet meille suomalaisille sen, mitä me pidämme nykyään suomalaisena taiteena. Se on hyvin pitkälti ulkomaista tuontitavaraa. Se, mitä me pidämme sivistyksenä, on myös hyvin pitkälti ulkomaista tuontitavaraa. Meidän elinkeinoelämämme, meidän teollistumisemme historia on pelkästään sen varassa, että Suomeen on muutettu, eikä se aina ole ollut niin, että muuttajat ovat olleet rusinat pullasta, parasta osastoa, vaan tänne on tullut tavallisia työntekijöitä erilaisissa elämäntilanteissa.

Olen kuunnellut hivenen huolestuneena tätä keskustelua, jossa työperäinen maahanmuutto, muun muassa viimeksi pidetyssä puheenvuossa, nostetaan hyvin voimakkaasti esiin. Itse toivon, että eduskunta tai Suomen hallitus eivät asetu Jumalan asemaan ja kerro, kenellä on oikeus muuttaa ja kenellä ei, pelkästään sen takia, ketkä maahanmuuttajat sopivat meille. Työperäinen maahanmuutto nimittäin pahimmillaan voi tarkoittaa sitä, että suomalaiset poimivat niin sanotusti rusinat pullasta, juuri ne maahanmuuttajat, jotka sopivat meidän pirtaamme. Väittäisin, että esimerkiksi historiallisen uusiutumisemme kannalta on takaperoinen ajatus ruveta ottamaan vain niitä, jotka vahvistavat sitä, mitä me olemme jo.

Samaan aikaan olen huolissani siitä, että viime viikolla tehtiin tutkimus, joka vahvistaa aikaisempaakin käsitystä, että yhä useammin, kun kysytään muualla asuvilta, tulisitteko Suomeen, he kysyvät, miksi; miksi tulla Suomeen, jos Suomessa elävät maahanmuuttajat eivät ole tällä hetkellä oikeutettuja täyteen elämään tai heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin meillä valtaväestön edustajilla; (Ed. Seppo Lahtela: Parempaa elämää kuitenkin kuin alkuperämaassa!) miksi tulla Suomeen, jos meidän omat etniset vähemmistömme ovat kautta aikojen kokeneet syrjimistä ja edelleenkin heillä on ongelmia päästä muun muassa mukaan työelämään; miksi tulla Suomeen, jos meidän asenteemme on juuri se, että vain, jos olet hyvä ja tuottava ihminen, me hyväksymme sinut joukkoomme; miksi tulla Suomeen, jos siinä vaiheessa, kun kysymys kuuluu, mikä on perheen yhdistämisen tai perustamisen tai perheen Suomeen tulemisen tilanne, meillä nousee vastahanka; miksi tulla Suomeen, jos Ulkomaalaisvirasto pitää huolta siitä, että Suomen kansalaisuuden saaminen on erittäin vaikeaa; (Ed. Jaakonsaari: Ja kallista!) — Ja kallista, ja vaatii kansanedustajilta huomattavasti aikaa ja voimavaroja, joilla pystytään ne kiemurat ohittamaan. — miksi tulla Suomeen, jos pääosin viranomaistoiminnoissa on asenteita, jotka torjuvat tällä hetkellä Suomeen tulemisen.

Meillä unohdetaan usein, että viranomainen on se ensimmäinen ihminen, jonka Suomessa maahanmuuttaja kohtaa, tuleepa mistä syystä tahansa tänne. Väittäisin, että suurimman osan ajasta tämä kohtaaminen ei tapahdu kitkattomasti. Olin tietysti ilahtunut, kun viime keväänä julkaistiin viranomaisistamme tutkimus, jossa todettiin, että on pikkaisen parantunut tämä suhtautuminen maahanmuuttajiin, mutta vieläkään se ei ole edes yleistä eurooppalaista tasoa.

Liian usein meillä myös itse asiassa koko koneisto pelaa suomalaisten normien mukaan suomen kielellä. Tiesittekö esimerkiksi sen, että passissa, kun maahanmuuttaja saa väliaikaisen oleskeluluvan, lukee suomeksi "väliaikainen oleskelulupa"? Käypä sillä sitten kotomaassa ja yritä selittää siellä kotomaan tullissa, mitä tämä tiherrys täällä tarkoittaa. Meillä on monta sellaista asiaa, jotka eivät vielä millään tavalla suosi maahanmuuttajuutta.

Täällä tullaan varmasti puhumaan paljon kielikoulutuksesta. Se on tärkeää, se on erityisen tärkeää maahanmuuttajille, tulevatpa he mistä syystä tahansa tänne, (Puhemies koputtaa) ja on tärkeätä, että yhteiskunta tukee sitä. Mutta se ei riitä. Jos haluamme rusinat pullasta, työperäisiä maahanmuuttajia tänne, meidän on yksinkertaisesti tehtävä tämä maa niin houkuttelevaksi jo nykyisille täällä oleville maahanmuuttajille, että sana kiirii, sillä pahoin pelkään, että edes ne hyvät insinöörit tai hyvät ammatti-ihmiset eivät tule tänne, jos samalla palkalla on paljon paremmassa asenneilmastossa myös työpaikkoja tarjolla.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ei ehkä pitäisi provosoitua, mutta täytyy sanoa, että toivon, että ed. Sirnöä ei lähetetä sinne Suomen rekrytointipisteeseen, missä pyritään hakemaan osaavia työntekijöitä Suomeen. Jos sitä ajattelee, mikä syy Suomeen saattaa vetää, niin juttelin viime viikonloppuna maahanmuuttajan kanssa, joka oli asunut Valko-Venäjällä, Venäjällä, Belgiassa ja Suomessa, ja hän piti kyllä Suomea ylivoimaisesti niistä parhaimpana paikkana asua. (Ed. Jaakonsaari: Onhan se parempi kuin Valko-Venäjä!) Suomessa on palkkataso moninkertainen lähialueiden valtioihin verrattuna, ja kun puhutaan itänaapureista, myöskin hyvin turvalliset elinolosuhteet. Siinä ed. Sirnö on kyllä oikeassa, että toki myöskin täällä on tehtävä toimia, jotta maahanmuuttajat täällä nykyistä paremmin pärjäävät. Tietysti, jos ja kun tänne tulee merkittävästi lisää maahanmuuttajia, se vaikuttaa myöskin meidän suomalaisten toimintaan ja meidän pitää myöskin siihen osata suhtautua oikein.

Minkä takia sitten maahanmuuttajia tarvitaan? Työministeriön laskelmien mukaan seuraavalla vaalikaudella työvoima vähenee 20 000 hengellä. Sen lisäksi on arvioitu, että tarvitaan 30 000 ihmistä enemmän töihin muista syistä, jos talouden kasvu jatkuu, eli jo seuraavalla vaalikaudella on 50 000 hengen vajaus. Tämäkin saattaa olla alimitoitettu, sillä 26 prosentilla yrityksistä EK:n mukaan on tällä hetkellä rekrytointivaikeuksia. Tähän voi vielä lisätä sen, että vuonna 2020 yli 75-vuotiaita on 510 000, kun tällä hetkellä heitä on 360 000. (Ed. Elo: Mutta eikö se ole hyvä asia?) — Se on hyvä asia, että meillä on väkeä ja myöskin vanhempaa väkeä, mutta he tarvitsevat myöskin hoitohenkilökuntaa, ja tässä tulee nyt ihan ensimmäisenä asiana vastaan se, että meidän olisi saatava ulkosuomalaisia palaamaan tänne. Siihen on tehtävä erityinen kampanja ja heitä pitää erityisesti houkutella ja kokoomus esittää myös heille muuttoavustusta. (Ed. Pulliainen: Missä ne ovat nyt odottamassa, Haaparannassa? — Ed. Elo: Tarvitaan vanhempia kansanedustajiakin!) — Varmasti tarvitaan vanhempia kansanedustajiakin. Siksi ihmettelen, miksi ed. Elo luopuu täältä vapaaehtoisesti.

Mutta haluaisin tässä esittää myöskin vielä muutaman konkreettisen näkökulman siitä, miten tätä asiaa pitää viedä eteenpäin. Työlupajärjestelmää tulee kehittää. Meidän tulee purkaa saatavuusharkinta niiltä aloilta, joilla selvästi on työvoimapulaa, kuten ed. Asko-Seljavaara jo mainitsi. Me tiedämme, että tällä hetkellä metalli, rakentaminen, liikenne, myöskin hoitoala alkaa olla siinä tilanteessa. Tämä päätös voitaisiin vuosittain tehdä, jolloin se sopeutettaisiin aina siihen tarpeeseen, mikä milloinkin on olemassa.

Minkä takia tänne on parempi ottaa sellaisia maahanmuuttajia, jotka työllistyvät? Tietenkin sen takia, että he myöskin itse integroituvat tähän yhteiskuntaan paljon paremmin. Jos meille tulee tänne henkilö, jolla on jo valmiina työpaikka olemassa, niin totta kai hänen mahdollisuutensa pärjätä tässä yhteiskunnassa ovat paremmat. Toki hän tarvitsee sen lisäksi myös kielikoulutusta, se on ihan selvä asia, mutta se on hyvä lähtökohta. Tämä ei tarkoita sitä, että kokoomus suhtautuisi kielteisesti humanitääriseen maahanmuuttoon, ei todellakaan. Me olemme mukana siinä yksimielisessä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, mutta tämä koko keskustelu Suomessa on aivan liikaa pyörinyt pakolaispolitiikan puitteissa, joka on aivan eri asia kuin tämä työperusteinen maahanmuutto. (Ed. Biaudet: Kuka sitä on tehnyt?) — Sitä ovat tehneet hyvin monet, muun muassa ed. Biaudet. — Hyvin monesti koko julkinen keskustelu ikään kuin keskittyy vain ja ainoastaan tähän pakolaispolitiikkaan, sen hyviin ja huonoihin puoliin. Mutta iso kysymys on tosiaan se, miten me pystymme tämän työvoiman tarpeen tulevaisuudessa turvaamaan.

Sen lisäksi on toki tärkeää myös työllistää Suomessa jo olevia maahanmuuttajia, siitä me varmasti olemme kaikki samaa mieltä. Esitämmekin konkreettisesti esimerkiksi sitä, että kielitaidottomat maahanmuuttajat pääsisivät palkkatuen piiriin, ennen kuin heistä tulee pitkäaikaistyöttömiä. Tämä nykyinen järjestelmä, jossa heidän on odotettava ja heistä tulee pitkäaikaistyöttömiä, on aivan turha ja vie liikaa resursseja.

Esitämme myös sitä, että ensimmäisen polven maahanmuuttajien kielitaitovaatimuksista pitäisi tinkiä silloin, kun kyse on hakemisesta julkiseen virkaan. Täytyisi riittää se, että osaa toisen kotimaisen kielen hyvin, (Ed. Jaakonsaari: Oikein!) koska me tarvitsemme ulkomaalaisia myöskin julkisiin virkoihin ja niihin tehtäviin.

Arvoisa puhemies! Aika ei riitä tässä päästä pidemmälle, mutta kokoomus on ottanut tämän asian vakavasti ja me olemme tehneet paljon konkreettisia esityksiä. Toivomme, että tämä johtaa koko Suomen kannalta hyvään tulokseen.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade talman! Det är hög tid att Finland medvetet börjar satsa på en fungerande invandringspolitik, där vi öppnar våra dörrar mer än tidigare. Invandring, integration och andra dylika frågor är synnerligen aktuella just nu i anslutning till att regeringen är i slutskedet av beredningen av det invandringspolitiska programmet. Jag har stora förhoppningar om att programmet för nya linjedragningar med sig och att regeringen strävar till att skapa en enhetlig, välfungerande och långsiktig invandringspolitik.

Puhemies! Yhdyn ulkoasiainvaliokunnan toteamukseen, jonka mukaan Suomesta on puuttunut johdonmukainen maahanmuuttopolitiikka. Viranomaisten käytännön toiminta ei ole aina ollut linjassa maahanmuuton lisäämiseen tähtäävien poliittisten tavoitteiden kanssa. Viranomaisten ohjeet eivät saa toimia jarruna, vaan nyt tarvitaan sopusoinnussa olevia viranomaistoimia ja poliittisia linjauksia. Olen saanut omin silmin todistaa ongelmaa, joka liittyy EU:n ulkopuolelta tuleviin maahanmuuttajiin sovellettaviin turvatun toimeentulon korkeisiin tulorajoihin. Nyt sovellettavien tulorajojen vuoksi tavallisten työläisten on lähes mahdotonta saada oleskelulupaa perheilleen. Tällaiset varsin korkeat tulorajat estävät tehokkaasti ulkomaisen työvoiman tulon maahamme.

Olemme pikkuhiljaa alkaneet ymmärtää, että meillä on tarvetta työvoiman maahanmuutosta tulevaisuudessa. Valiokunnan mietinnössä voidaan havaita tiettyä turhautumista tähän myöhäiseen heräämiseen. Vasta tulevan työvoimapulan käytyä ilmeiseksi Suomi on nähnyt ulkomaalaisten houkuttelun tarpeelliseksi, toteaa valiokunta. Tässä kohdin onkin todettava, että valiokunta on aivan oikeassa.

Hyvinvointivaltion toimintojen ja hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta työvoiman saatavuus on ehdottomasti yksi tärkeimpiä tekijöitä. Paljon puhuva esimerkki on, että pelkästään kuntien 430 000 työntekijästä puolet siirtyy eläkkeelle 20 vuoden kuluessa. Meidän on todella syytä suhtautua vakavasti tällaiseen kehitykseen julkisella sektorilla ja luoda edellytyksiä julkisten palvelujen turvaamiselle myös 10—20 vuoden kuluttua. Yksistään julkinen sektori ei kuitenkaan voi viedä kaikkea vuosittain työmarkkinoille tulevaa työvoimaa. Teollisuuden ja muun yksityissektorin on myös saatava osuutensa, jotta tuotanto kasvaisi ja olisi edellytyksiä sille, että meillä on varaa julkiseen sektoriin.

Värderade talman! Riksdagsgruppen har nyligen gett ut ett invandringspolitiskt ställningstagande, där vi också lyfter upp problemet med den kommande bristen på arbetskraft. I ställningstagandet lyfter vi upp idén om att införa ett arbetsvisum för invandrare. Tanken är att arbetsgivaren skulle ansöka om visum och detta skulle göra att arbetstagaren snabbare efter ankomsten till Finland skulle få börja jobba, och arbete är ju som känt en av de bästa, kanske den bästa formen av integration. Finland har både råd och behov av en generösare invandringspolitik än den som vi tillämpar idag.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Maahanmuuttopolitiikan on oltava yhtenäistä, kokonaisvaltaista ja aktiivista. Oikealla maahanmuuttopolitiikalla edistetään laillista maahanmuuttoa, annetaan kansainvälistä suojelua, torjutaan laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa sekä edistetään kotoutumista ja hyviä etnisiä suhteita. Maahanmuuttopolitiikassa on toteutettava ihmis- ja perusoikeudet. Maahanmuuttohallinnon on oltava myös hyvin toimivaa. Sen tulee noudattaa hyvän hallinnon periaatetta ja taata asiakkaiden oikeusturva.

Edellä mainittujen tavoitteiden täyttymistä ajatellen on tärkeätä, että edellytämme selkeätä vastuuta maahanmuuttoasioista nimenomaan keskittäen ne yhdelle ministeriölle, joka toimisi aktiivisesti yhteistyössä muiden ministeriöiden, viranomaisten sekä kansalaisjärjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Maahanmuuttoasioiden keskittäminen yhden ministeriön hallinnonalalle takaa paremmat edellytykset kokonaisvaltaisen, yhtenäisen ja ennakoivan maahanmuuttopolitiikan kehittämiselle ja toteuttamiselle. Myös tavoitteiden asettaminen ja muuttuvaan toimintaympäristöön reagoiminen tehostuisivat.

Tältä osin sisäasiainministeriö hoitaa keskeisesti tällä hetkellä tämän alan kysymyksiä, ja myös Valtiontilintarkastajat ovat esittäneet keskittämistä sisäasiainministeriölle. Maahanmuuttoasioiden keskittäminen yhdelle ministeriölle varmistaisi lisäksi — ja tämä näkökulma ei ole tullut täällä esille — Suomen kantojen johdonmukaisuuden, valmistelun tehokkuuden ja Suomen aktiiviset vaikutusmahdollisuudet Euroopan unionissa ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä.

Maahanmuutto- ja turvapaikka-asiathan ovat Euroopan unionissa valtaosaltaan sisä- ja oikeusasioita. Oikeus- ja sisäasiainneuvosto valmistelee ja päättää yhdessä Euroopan parlamentin kanssa turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskevasta EU-lainsäädännöstä, josta päätetään muun muassa tänä iltana myöhemmin esityslistalla olevissa asioissa. Jokaisessa johtamassani sisäasiainministereiden neuvostossa on Suomen puheenjohtaja-aikana käsitelty näitä asioita.

Ulkoasiainvaliokunnan mietintöön liittyen selvennykseksi muutama näkökohta.

EU:n tavoitteena on yhdenmukaistaa turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sillä, että yhtäältä voidaan taata turvapaikanhakijoille oikeudenmukainen kohtelu Geneven pakolaissopimuksen mukaisesti ja edistää maahanmuuttajien kotoutumista sekä toisaalta estää järjestelmien väärinkäytökset ja torjua laitonta maahanmuuttoa. Varsinaisen sykäyksen unionin yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kehittäminenhän sai toukokuussa 1999 voimaan tulleella Amsterdamin sopimuksella ja samana vuonna Tampereella järjestetyssä huippukokouksessa. Amsterdamin sopimukseen kirjattiin tavoitteeksi EU:n kehittäminen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena. Tämä on hyvä pohja, jolta vastata toimintaympäristön asettamiin erilaisiin uusiinkin haasteisiin.

Viime aikoina EU:n alueelle on kohdistunut voimakas maahanmuuttopaine erityisesti Välimerellä ja Atlantilla. Olen esimerkiksi nämä asiat ottanut henkilökohtaisesti esiin oikeus- ja sisäasiainneuvostossa jo heti 24.7. muuttovirtojen hallinnan yhteydessä Euroopan unionin politiikan osalta. Totesin, että muuttovirtojen tehokas hallinnointi edellyttää sekä laillisen että laittoman maahanmuuton tarkastelua ja yhteisten ratkaisujen ja lähestymistapojen löytämistä. Unioni on hankalassa tilanteessa. On olemassa selvä tarve samanaikaisesti vahvistaa laittoman maahanmuuton ehkäisyyn tähtääviä toimenpiteitä ja toisaalta samanaikaisesti etsiä uusia konkreettisia keinoja laillisen maahanmuuton helpottamiseksi unioniin, jotta voidaan todella tehokkaammin vastata EU:n väestön ikääntymiseen liittyviin haasteisiin. Tältä osin on tärkeätä määrällisesti ja laadullisesti hallita maahanmuuttoa muun muassa työmarkkinoiden näkökulmasta ja monien muidenkin vaikutusten osalta.

Laillisen maahanmuuton helpottamiseksi työntekijän oleskelulupajärjestelmää tulee Suomessa uudistaa. Tämä on katsottu yhdeksi kiireellisimmistä ulkomaalaislain muutostarpeista. Keskeisin syy työntekijän oleskelulupajärjestelmän toimimattomuuteen on sääntelyn vaikeaselkoisuus ja tulkinnanvaraisuus, joka yhdistettynä hakemuksen vireillepanomenettelyn moninaisuuteen on aiheuttanut viivettä hakemusten käsittelyssä. Työntekoa koskevat säännökset tulee muuttaa helpommin sovellettaviksi ja työntekijän oleskeluluvan vireillepanomenettelyä tulee yksinkertaistaa. Nykyisen kahden päätöksen sijasta tulee rakentaa yhden päätöksen järjestelmä, jossa työministeriö on lausunnonantaja. Suomi tukee EU:n yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän rakentamista. Järjestelmän tavoitteena on löytää kestäviä ratkaisuja kansainvälistä suojelua Euroopan unionin alueelta hakeville. Pääsy turvapaikkajärjestelmään halutaan varmistaa niin unionin ulkorajoilla kuin alueen sisällä.

Niin sanottu Dublin-järjestelmä on ollut ensimmäisiä askelia yhtenäiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään. Vastuunmäärittämisasetus siihen liittyvine Eurodac-säännöksineen on keskeinen osa eurooppalaista turvapaikkajärjestelmän kokonaisuutta. Koko turvapaikkajärjestelmän toimivuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, että pystytään yksiselitteisesti ja tehokkaasti määrittelemään se valtio, joka kussakin tapauksessa on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Suomi on puheenjohtajakaudella korostanut, että Dublin-järjestelmää tulee edelleen kehittää ottaen huomioon havaitut puutteet ja ongelmat. Komissio tullee antamaan vastuunmäärittämisasetuksen soveltamista koskevan kertomuksen ensi vuodenvaihteessa.

Suomi on myös jatkuvasti korostanut sitä, että turvapaikanhakijan tilanne tutkitaan aina yksilöllisesti. Suomessa ei ole pidetty tarpeellisina esimerkiksi kansallisia luetteloita turvallisina pidetyistä maista, ja kantamme EU:n yhteiseen turvallisten alkuperämaiden luetteloon on myös ollut varauksellinen.

Heinäkuun lopulla ulkomaalaislakiin lisättiin säännös oleskeluluvasta, joka voidaan myöntää henkilölle, jonka voidaan perustellusti epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi ja joka on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa tai rikoksen selvittämiseksi. Oleskelulupa voidaan myöntää myös ilman vaatimusta yhteistyöstä ulkomaalaisen erityisen haavoittuvan aseman vuoksi. Mahdolliselle ihmiskaupan uhrille voidaan myöntää ennen varsinaista oleskelulupaa niin sanottu harkinta-aika. Näiden muutosten tarkoituksena ja kansainvälisen yhteistyön tehostamisen kautta, josta viimeksi maanantaina Washingtonissa EU—USA-neuvottelussa keskustelimme, on voimistaa kansainvälistä yhteistyötä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjumiseksi. Uhrien suojelu on tässä tärkeää, se että turvallisuusnäkökohdat otetaan kaikissa eri tilanteissa huomioon, myös vastaanoton ja auttamisen eri vaiheissa.

Viime vuosina turvallisuuskysymykset ovat nousseet etualalle. Turvallisuuskysymykset ja turvapaikan tarjoaminen pakolaisille asetetaan keskustelussa liian usein toistensa vastapuoliksi. Niin ei asia tietenkään ole, vaan turvallisuus ja turvapaikka liittyvät olennaisesti yhteen. Ihmisoikeudet voivat toteutua vain turvallisissa oloissa, ja turvapaikan voi tarjota vain turvallinen valtio tai alue. Toimiva eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä on perusta myös EU-kansalaisten turvallisuudelle.Suomi pitää tärkeänä, että turvallisuutta ja kansainvälistä suojelua edistetään rinta rinnan. Erittäin tärkeää on myöskin ulkoasiainvaliokunnan korostama yhteistyö lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Tältä osin on voimistettava EU:n ulko- ja sisäasioiden yhteistä koordinaatiota ja vaikutettava muun muassa Afrikan ja Euroopan vuoropuhelun syventämiseen, kuten on nyt selkeästi tapahtumassa.

Herra puhemies! Maahanmuuttohallinnon kokoaminen tarkoittaisi mielestäni ainakin turvapaikanhakijoiden vastaanoton, ulkomaalaisten säilöönoton ja kiintiöpakolaisten valinnan keskittämistä selkeästi sisäasiainministeriön hallinnonalalle kansainvälisen käytännön mukaisesti. Lisäksi erikseen tulee arvioida maahanmuuttajien kotouttamistoimien järjestäminen ja viisumien myöntämisjärjestelmän kehittämistarpeet. Kustannuksiin, käsittelyaikoihin, tietojenvaihtoon sekä turvallisuusnäkökohtiin liittyvät hajanaiset hallinnon ongelmat, jotka ovat erityisesti asiakkaan kannalta hankalia, ovat voitettavissa hallintoa kokoamalla. Näin päästäisiin johdonmukaiseen ja kokonaisvaltaiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan, joka pystyy vastaamaan toimintaympäristön muutosten asettamiin jatkuviin haasteisiin.

On tärkeätä, että hallitus on uudella maahanmuuttopoliittisella ohjelmallaan siirtänyt painopistettä nimenomaan (Puhemies koputtaa) aktiivisemman maahanmuuttopolitiikan puolelle. Eräiden puolueiden aktiivisuuteen tältä osin maahanmuuttoasioihin liittyen ja niiden ohjelmiin puutun seuraavassa puheenvuorossa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Maahanmuuttokysymykset sekä kansainvälinen muuttoliike ovat olleet keskeisesti esillä meidän EU-puheenjohtajakaudellamme, ja maahanmuuttokysymyksistä on tullut keskeinen osa EU:n ulkosuhdepolitiikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että EU pyrkii dialogeissaan kolmansien maiden kanssa ottamaan esille myös maahanmuuttokysymykset. Tässä on keskeistä toiminnan koherenssi muun ulkosuhdetoiminnan kanssa, ja johdonmukaisuuden kehittämisen kannalta on tärkeätä, että kysymyksiä käsiteltäessä huomioidaan tarve liittää muuttoliikeasiat osaksi kehityspolitiikkaa ja vastavuoroisesti kehitysulottuvuudet osaksi maahanmuuttopolitiikkaa.

EU:n puheenjohtajamaana Suomi korostaa politiikan johdonmukaisuuden näkökulmasta pitkän aikavälin toimintaa ja tuloksia. Pidämme tärkeänä, että muuttoliikekysymyksiä tarkastellaan kokonaisuutena, ei vain laittoman tai laillisen maahanmuuton välittömästä näkökulmasta, niin tärkeää kuin tämä onkin viimeaikaisen Välimeren yli suuntautuvan laittoman muuttoliikkeen aiheuttamien akuuttien ongelmien näkökulmasta.

Johdonmukaisuuden edistämisen kannalta on myös tärkeätä, että muuttoliikekysymyksistä tulee osa kansainvälistä köyhyydenvähentämistyötä. Muuttoliike tulisi huomioida sekä avunantajamaiden kehityspolitiikoissa että kumppanimaiden köyhyydenvähentämisstrategioissa. Kumppanimaiden kapasiteettia hallita muuttoliikettä tulee vahvistaa osana kehitysyhteistyötä, ja muuttoliikkeen syinähän ovat usein köyhyys, ihmisoikeusloukkaukset, työttömyys ja elinkeino- mahdollisuuksien vähyys, konfliktit ja yleensä yhteiskunnallinen epävakaus ja kehityskuilu kokonaisuudessaan etelän ja pohjoisen välillä.

Näin tämä asia ymmärretään laajasti myös EU:nkin piirissä, jolloin keskustelun keskiöön on noussut kysymys muuttoliikkeen ja kehityksen keskinäissuhteesta. Näissä merkeissä olemme jatkamassa ministereiden tasolla heinäkuussa aloitettua vuoropuhelua Afrikan unionin jäsenmaiden kanssa muutaman viikon perästä Tripolissa järjestettävässä muuttoliike- ja kehityskonferenssissa, johon ministeri Rajamäen kanssa tulemme Suomesta osallistumaan.

On tärkeätä korostaa, että kehitysvaikutuksia edistettäessä kyseessä on nimenomaan pitkän aikavälin toiminta ja tulokset. Muuttoliikkeen luonne normaalina ja monin tavoin positiivisena ilmiönä tulee huomioida. Keskeistä on vaikuttaa muuttoliikkeen rakenteellisiin perussyihin.

Lähtömaiden kokemia vapaaehtoisen maastamuuton aiheuttamia negatiivisia seurauksia tulee pyrkiä minimoimaan. Samanaikaisesti tulee maksimoida vapaaehtoisen työperusteisen maahanmuuton lähtömaahyötyjä. Lähtökohtana tulisi olla kapasiteetin, henkilöiden tiedon ja kokemusten ja rahalähetysten kierron periaate. Kapasiteetin kierron merkitys korostuu erityisesti koulutetun työvoiman liikkuvuuden suhteen, jolloin maastamuutto vaikuttaa negatiivisesti vuosituhattavoitteiden toteutumiseen. Rahasiirtojen merkitystä ja positiivisia vaikutuksia ei tule kyseenalaistaa eikä aliarvioida. Tilanteissa, joissa lähtömaa akuutisti menettää koulutettua työvoimaa tai paluut lähtömaihin eivät toteudu lainkaan, voivat siirtolaisten rahasiirrot toimia huomattavana kompensaationa lähtömaalle. Rahasiirtojen lisäksi on tärkeää huomioida myös siirtolaisten sosiaaliset siirrot. Osa diasporasta kehittyy aktiivisiksi lähtömaiden kehityksen edistäjiksi. Diasporan sosiaaliset resurssisiirrot sisältävät ajatuksia demokratiasta, osallistumisesta, terveydestä, naisten asemasta ja yhteisöjen järjestäytymisestä. Suomessakin olevat diasporat ovat jo pitkään vetäneet hankkeita, joilla pyritään vaikuttamaan lähtömaiden olosuhteisiin. Näitten toimien kartoitus ja edelleenkehittäminen on parhaillaan työn alla.

Toinen muuttoliikekeskustelun taustalla oleva tekijä on Euroopan ikärakenteen nopea muutos ja siitä aiheutuva tuleva työvoiman tarve. Tässä suhteessa Suomi on erityisen epäedullisessa asemassa. Aina kun puhumme maahanmuuttopolitiikasta ja siirtolaisuudesta, olen koittanut tehdä suomalaisille hyvin yksinkertaisesti selväksi sen, että kun me suomalaiset pidämme tänä päivänä itsestäänselvänä oikeutena ja mahdollisuutena viettää osan elämästämme ulkomailla opiskelemassa, interreilaamassa, työnteossa pidempinä tai lyhyempinä ajanjaksoina tai vaikkapa viettää eläkepäiviä lämpimämmissä olosuhteissa, niin Suomelle tulee olemaan kasvava haaste, että me pystymme näissä samoissa merkeissä houkuttelemaan riittävän määrän muualta tulevia ihmisiä myöskin Suomeen ottaen huomioon sen, että ilmaston suhteen meillä on jo lähtökohtaisesti vaikeampi tilanne, vaikeammat olosuhteet tarjottavana. Senkin vuoksi meidän oman elinvoimamme, kulttuurimme, taloutemme, yhteisömme kehityksen kannalta on tärkeätä, että Suomi kehittyy myöskin muuttajia vastaanottavaksi ja heidät tervetulleeksi toivottavaksi ja oikealla tavalla kotouttavaksi maaksi.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olipa miellyttävä yllätys kuulla ministeri Rajamäen pohdiskelevan maahanmuuton helpotuksia, kun tähän asti olemme tottuneet kuulemaan selityksiä siihen, mikä olisi paras keino estää kenenkään tuleminen Suomeen. Kerroitte myös, että linjanmuutos pohjautuu tähän hallituksen maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan. Jos näin merkittävä muutos on tosiaan tehty, niin ihmettelen sitä, miksi täällä nyt keskustellaan maahanmuutosta kolmen kertomuksen pohjalta eikä esimerkiksi selonteon pohjalta, jonka hallitus olisi antanut meille tämän maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistuttua. Ihmettelen kovasti, eikö tätä ole pidetty niin tärkeänä.

Toinen ongelma, jota ei otettu esille nyt ministeri Rajamäen muuten mielenkiintoisessa puheenvuorossa, ovat nämä kovat kielitaitovaatimukset ennen kuin Suomen kansalaisuutta voi edes anoa. Nythän maahanmuuttajilta vaaditaan samantasoista kielitaitoa kuin valtion virkamiehiltä (Eduskunnasta: Korkeampaa!) ja tämä aiheuttaa (Puhemies koputtaa) suuria ongelmia ihmisille, joilla ei ole esimerkiksi akateemista loppututkintoa valmiiksi.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ilo yhtyä ministeri Tuomiojan toiveisiin siitä, että me pystyisimme asenneilmastoamme muuttamaan ja näkisimme sen välttämättömyyden ja myöskin asioiden inhimillisen puolen maahanmuuttopolitiikassa ja pystyisimme toivottamaan maahanmuuttajat tervetulleiksi ja kotiuttamaan heidät asianmukaisella tavalla. On ilmennyt eri yhteyksissä, että esimerkiksi tämä työvoimapoliittinen lainsäädäntö ei sellaisenaan taivu ja sovellu maahanmuuttajien kotouttamiseen ja työllistämiseen. Tämä on minusta suuri kysymys, jonka kimppuun pitäisi käydä.

Toinen konkreettinen epäkohta, joka on tullut selkeästi esille, on tilapäisellä oleskeluluvalla Suomessa asuvien henkilöiden asema. Heidän määränsä on kasvanut tavattomasti ja heistä moni on Afganistanista, Irakista (Puhemies koputtaa) ja nämä tuskin ovat maita, joihin voi turvallisesti palata, elikkä kysymys heidän asemastaan kaipaisi pikaista selvittämistä.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäen nimi kuvastaa hänen käytännön politiikkaansa. Te, arvoisa ministeri, olette rakentanut rajoja, ette avannut niitä. En totisesti halua maahanmuuttoasioiden keskittämistä poliisiministerille; jos johonkin, niin omaksi maahanmuutto- ja integraatioministeriökseen tai työministeriöön. Laittomaan maahanmuuttoon vastaaminen tiukentamalla rajavalvontaa vain muuttaa näitä maahanmuuttoyrityksiä entistä epätoivoisemmiksi. Sen sijaan tulisi luoda lisää laillisia keinoja päästä Suomeen ja EU:n alueelle.

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat esittäneet esimerkiksi, että pitäisi myöntää viisumeita työnhakua varten kolmeksi kuukaudeksi ja helpottaa muutenkin viisumin hakua sellaisista maista, joissa Suomella ei ole omaa lähetystöä. Esimerkiksi Senegalista on tuhansien kilometrien matka lähimpään Suomen suurlähetystöön Nigeriaan, ja jos vähän kääntää shakkilautaa toisin päin ja miettii asiaa tämän senegalilaisen köyhän näkökulmasta, niin on aika ymmärrettävää, että he päätyvät niinkin epätoivoisiin yrityksiin kuin tällä hetkellä tekevät.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keskustelussa voimakas painopiste on ollut maahanmuuton ja Suomen kasvavan työvoimatarpeen yhdistämisessä, niin mielestäni tulisi kyllä hyvin voimakasta huomiota kiinnittää nimenomaan niihin maahanmuuttajiin, niihin uussuomalaisiin, jotka ovat nyt työttöminä tai koulutustaan vastaamattomassa työssä. Tässä suhteessa on näiden maahanmuuttajien näkökulmasta kummallisuuksia.

Esimerkiksi Eta-maiden ulkopuolelta tulevat ovat eri asemassa kuin EU-maasta tulevat, vaikka se varsinainen koulutus olisi aivan samanlainen, esimerkiksi neuvostoaikainen röntgenhoitajakoulutus. Jos on kyseessä virolainen henkilö, hän pääsee suoraan töihin, mutta jos on kyseessä venäläinen, niin hän tarvitsee täydentävän koulutuksen, jota on vielä kaiken lisäksi aika hankala saada ihan maantieteellisten etäisyyksien vuoksi.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ilma on ollut taas täynnä poliittisesti korrektia munkkilatinaa. Kun kysytään kansan syviltä riveiltä, niin siirtolaisuus ja maahanmuuttoasiat on pääasiassa hoidettu hyvin ja ministeri Rajamäki on toiminut hyvin näissä asioissa. Turhaan peiliä syyttää, jos naama on vino. Ei juttuja epäkohdista ja muista synny, jos ei ole katetta. Tämä on aivan selvä asia. Täällä puhutaan, että on vaikea saada ystäviä, vaikea saada kieliopetusta, mutta ei tunnu olevan vaikea saada sosiaaliturvaa, sitä osataan kyllä hakea.

Meidän kannattaa näissä asioissa olla realistisella pohjalla, edetä realistisesti. Perussuomalaisten linja on, että tervetuloa Suomeen töihin, kun maassa eletään maan tavalla, kunnioitetaan maan lakeja ja asetuksia, niin siitä vaan tervetuloa. Mutta ei tänne tulla mitään saarekkeita perustamaan. Tämä on suomalaisten maa, jossa edetään meidän lakien mukaan.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen yhteistyö ihmiskaupan torjumiseksi on erittäin tärkeää, kuten täällä ministeri Rajamäkikin totesi ja selvitti. Mutta sen lisäksi haluaisin myös, niin kun monet muut edustajat, nostaa esille kotouttamisen ongelmat. Siinä meillä on erittäin paljon tekemistä ja uskon, että tämmöinen muukalaisviha ja ulkomaalaisvastaisuuskin vähenee sen kautta, kun onnistumme tässä kotouttamisessa paremmin. Sitä kautta täällä olevat maahanmuuttajat työllistyvät myös paremmin. Itselläni on ollut ilo tutustua useisiin maahanmuuttajiin, ja olen nähnyt miten laidasta laitaan he ovat, toiset saattavat olla lääkäreitä, toiset insinöörejä. Sitten on esimerkiksi nainen, joka ei osannut edes lukea eikä tuntenut numeroita. Nyt hän on ammatissa, hän on opiskellut täällä ja hän on loistava esimerkki selviytyjästä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttotarpeeseen vastaaminen on tärkeää ja on hyvä, että asiaa aletaan linjata nykyistä paremmin. Ongelmat, joita työvoiman liikkuvuus aiheuttaa niin lähtö- kuin tulomaassa, on syytä molemmat huomioida. Kehittyneille maille on toki hyvä, että vähemmän kehittyneiden maiden parhaat tytöt ja pojat muuttavat paremman toimeentulon perässä ulkomaille, mutta mielestäni oikeutettu kysymys on, että riittääkö tässä sitten kompensaationa kotiin lähetetty osuus palkkapussista. Aivovuoto on ongelmallista lähtömaalle, sekin on huomioitava. Tulomaan kulmasta korostuu sitten tulijoiden integrointi, pelkkä kielitaito ei riitä. Maan tavat on hyvä tietää, ja juuri tämä kotouttaminen on henkilölle, siis koko perheelle, kaiken a ja o, että päästään kiinni siihen tulomaahan.

Ja sitten ihan tähän lopuksi siihen painopisteeseen, joka täällä on noussut esiin, tämä työvoimapulan korostaminen, niin ehkä se on tulevaisuutta, mutta kyllä tämänkin salin keskustelu on hieman hämmentävä Suomessa oleville osaaville työttömille ja Suomessa oleville osaaville ulkomaalaistaustaisille henkilöille. Heillä ei ole välttämättä mahdollisuutta työllistyä tälläkään hetkellä ja (Puhemies koputtaa) kenties ainoastaan sitten jonkun epävarman vuokrafirman kautta.

Eva Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Minister Rajamäkis tal var delvis riktigt välkommet när han talade om mänskliga rätttigheter för alla, också för alla som kommer till Finland. Men jag vill säga till minister Rajamäki att hans tal speglar ganska bra problemet för invandringen är inte i första hand en säkerhetsfråga.

Vår största utmaning är hur vi skall kunna locka till oss mera invandrare, Finland kommer antagligen i inget skede att få så många invandrare att vi behöver tänka på dem som en säkerhetsfråga. Att då koncentrera alla frågor som berör invandring till inrikesministeriet ter sig väldigt märkligt och skulle helt säkert ge fel signal till dem som söker sig till Finland, eftersom de säkert upplever att det ministeriet sköter polis- och gränsbevakning när det egentligen handlar om någonting helt annat. Det är i första hand en integrationsfråga.

Mitä tulee ihmiskaupan uhrien suojeluun, niin kiitän ministeri Rajamäkeä siitä, että hän otti sen esille. Kuitenkin täytyy sanoa, että on hieman ongelmallista, että olemme ehdollistaneet tämän uhrien suojelemisen ja heidän täällä oleskelunsa siihen, että he tekevät yhteistyötä poliisin kanssa. Tiedämme kaikki, että ihmiskaupan uhri on aina erittäin haavoittuvassa asemassa. On hyvin vaikea rajata näitä tilanteita niin, että uhri uskaltaisi kääntyä poliisin puoleen, jollei hän tiedä varmuudella, että hän voi jäädä tai ainakin harkinta-ajan ajaksi voi jäädä tänne Suomeen.

Haluaisin ihan viimeiseksi vielä vedota hallitukseen siitä, että Suomi mitä pikimmiten ratifioisi Euroopan neuvoston trafficing-konvention.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu maahanmuuttopolitiikasta ja kotouttamisesta. Peräänkuuluttaisin sen lisäksi sitä, että tarvittaisiin paitsi lainsäädännön tuki tälle asialle, niin myöskin resursseja. Minä otan nyt esimerkin, ed. Räsänen tuossa mainitsikin näitä terveydenhuollon ammattilaisia, että meillehän tulee hyvin paljon eri puolilta maailmaa terveydenhuollon ammattilaisia, joilla on omassa maassa hankittu koulutus. Sitten kun he tulevat tänne, heillä on hyvin erilaisia painotuksia, ja siinä ei riitä pelkkä lainsäädännön tuki, että mitä tässä pitää opiskella, jotta saisi rekisteröityä oman ammattinsa, vaan siinä tarvitaan myös resursseja, koska ne on hyvin yksilöllisesti räätälöitäviä nämä koulutusohjelmat. Siitä syystä kysyisinkin, että kuinka paljon opetusministeriön edustajien kanssa keskustellaan näistä asioista. Se nimittäin ei ole ihan pikku juttu räätälöidä näitä ohjelmia, ja me tulemme tarvitsemaan esimerkiksi hoitoalan ihmisiä tulevaisuudessa tänne enemmän.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaari esittelypuheenvuorossaan sanoi, että Suomen selviytyminen edellyttää sitä, että meille saadaan ulkomaalaista työvoimaa lisää. (Ed. Jaakonsaari: Tulevaisuudessa!) — Tulevaisuudessa. Tämän sorttisesti. — Minä en tätä käsitystä jaa. Suomen tapainen maa ei voi rakentaa selviytymistään ulkomaanavun varaan tältäkään osin. Pääsääntöisesti omilla pitää selvitä ja meillä sitä omaa on nyt työttömänäkin. Pitää hyödyntää koko oma väki ja huolehtia paremmin työssä olevista. Torjuntaakaan ei pidä olla. Meille pitää voida tulla tekemään työtä suomalaisin työehdoin ja Suomen säädösten mukaan. Ei hamstrausta, mutta ei torjuntaakaan. Erityisen vastenmielisenä suorastaan pidän sitä ajattelutapaa, että meille pitää hankkia sitä hyvää ulkomaalaista työvoimaa. Siinä on tämmöisen vasemmistolaisen korvan mukaan tietty imperialistinen sävähdys siinä ajattelussa.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siirtolaisuus ja maahanmuutto ovat todellakin maailmanlaajuisia ilmiöitä, mutta ne koskettavat myös meitä kaikkia eri puolilla Suomea pienimmissäkin kunnissa tänä päivänä. Euroopassa siirtolaisia on 65 miljoonaa ja Suomessa ulkomaalaisia vähän toistasataatuhatta, noin pari prosenttia väestöstä. Sehän on, kuten ed. Jaakonsaari alussa totesi, EU-maitten alhaisin luku. Euroopassa muuttoliike on voimistunut viime vuosina ja se tulee tulevaisuudessa kasvamaan entisestään. Yksi tärkeä osa tätä kenttää ovat myös pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Koko tämän politiikkakentän johdonmukaisuudesta myös EU-tasolla tulee pitää huolta ja sitä pitää lisätä, kuten ministeritkin tässä edellä viittasivat. Kysyisinkin nyt maailmanlaajuisen kansainvälisen toiminnan johdonmukaisuudesta: Miten, ministeri Tuomioja, näette tuon YK:n pääsihteerin raportissaan esittämän kansainvälisen muuttoliikefoorumin perustamisen? Toisiko se todella jotain lisäarvoa? Miten se toimisi?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siirtolaisuus ja maahanmuutto ovat vyöryen tulossa osaksi arkipäiväämme, ainakin kun asiaa katselee tuolta Etelä-Karjalan vinkkelistä. Ministeri Rajamäki otti puheenvuorossaan esille maahanmuuttoasioiden keskittämisen yhteen ministeriöön ja minusta se olisi erittäin upea asia. Se varmaan nopeuttaisi asioiden hoitoa ja vähentäisi maahan muuttavien henkilöiden paperisotaa. Toivottavasti hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin, jotta asiassa päästään eteenpäin.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja suomalaisten puolueiden oli hyvin vaikea käydä keskustelua työperäisestä maahanmuutosta. Tämä keskustelu on myönteinen osoitus siitä, että tämä asia ei ole enää tabu, vaan voimme käydä avointa keskustelua siitä, mitä työperäinen maahanmuutto merkitsee Euroopalle, mitä se merkitsee Suomelle, mitä se merkitsee niin sanotuille lähtömaille.

Tämän kysymyksen ongelmallisuus korostaa sitä, että tarvitaan kansainvälisiä järjestöjä, jotka koordinoivat eurooppalaisia kantoja. Keskeisessä asemassa on tietenkin Euroopan unioni. On tärkeää, että Suomi toimii Euroopan unionissa sen puolesta, että kehityspolitiikka ja siirtolaisuuspolitiikka nivotaan yhteen. Viime kesänä, kun luimme uutisia siirtolais- ja pakolaisvirroista Espanjan rannikolla, käsitys siitä, mitä siirtolaisuus merkitsee, kävi hyvin negatiiviseksi, ja pidän tätä hyvin valitettavana. Nyt pitää saada aikaan kokonaisanalyysi sekä EU:ssa että Suomessa siitä, paljonko tarvitaan siirtolaisia, kuinka estetään siirtolaisuuden haitat lähtömaissa ja myös kuinka edistetään kotoutumista.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerit Rajamäki ja Tuomioja mielestäni käyttivät erinomaiset puheenvuorot, ministeri Tuomioja humaanilla tyylillään tänne muuttavien ihmisten osalta ja ministeri Rajamäki omalla vastuullisella tyylillään siitä, että laitonta maahanmuuttoa ei pidä sotkea lailliseen maahanmuuttoon, ja kun nämä yhdistää, näistä tulee ihan hyvä linja. Jos on vielä yksi ministeriö, niin asia on minun mielestäni ihan ok.

Minä kiinnittäisin vain huomiota siihen, että kun puhutaan maahanmuutosta, niin meidän pitäisi myöskin uskaltaa puhua työperäisestä paluumuutosta. Meillä on Ruotsissa yli 100 000 ihmistä. Ei ole kuin 15 vuotta sitten, kun kunnissa tehtiin vielä omia asunto-ohjelmia, puollettiin lainoja nimenomaan Ruotsista Suomeen palaaville ihmisille, ja kunnat ottivat heidät ilomielin vastaan, antoivat jopa halpoja tontteja. Suosittelisin, että tähän aikaan palattaisiin ja mietittäisiin keinoja, miten heitä sieltä saadaan takaisin. Heillä ei ole asenneongelmia, heillä ei ole kieliongelmia, meillä ei ole heihin päin asenneongelmia. Kysyisinkin, mitä tässä mielessä aiotaan tehdä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maahanmuutolle on monia syitä. Toiset joutuvat henkensä kaupalla tulemaan, ja toiset tulevat tietenkin työn ja elintason perässä. Mutta kumminkin siitä tulee määrättyjä ongelmia, niin kuin Suomessa ja monessa muussa maassa on ollut. Meillä pitää Suomessa tämä oma työttömyys ensin hoitaa pois, niin silloin varmasti ihmiset olisivat suopeampia maahanmuutolle ja tänne tulolle. Se olisi silloin hyvä asia.

Täällä ed. Satonen kertoi, että on työvoimatarvetta ja Suomen pitäisi tuoda ulkomailta työvoimaa. Usein kokoomus edustaa työnantajia, varsinkin kuntatyönantajia, ja Suomessa on kuitenkin 350 000 pätkätyöläistä ja varsinkin julkishallinto näitä käyttää paljon hyväkseen. Nämä pitäisi nyt ensin hoitaa pois, ja kun kokoomus on monessa kunnassa suurena poliittisena ryhmänä, niin tämmöiset voisi hoitaa.

Näin joku aika sitten Inkeristä televisio-ohjelmaa. Sieltähän tuli paluumuuttajia, tuhansia tänne Suomeen. Siellä vaan (Puhemies koputtaa) inkeriläinen vanhus oli huolissaan, kun suomalaiset houkuttelevat heidän parhaat nuoret (Puhemies koputtaa) ja he jäävät tänne yksin, niin että heillä on ongelmiakin.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki ja useat puhujat ovat nostaneet esille tuolta ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä tämän ulkomaalaisasioiden ja maahanmuuttoasioiden hallintakysymyksen. Edellisellä vaalikaudellahan keskushallinnon kehittämishankkeessa koetettiin nostaa framille näitä tarpeita muuttaa vakiintuneita ministeriörajoja. Tunnetusti imperiumin vastaisku on kova, kun niihin lähdetään kajoamaan kesken vaalikausien, niin että ainoa käytännössä hyväksi havaittu tapa on, että hallitusohjelmassa suoraan sovitaan merkittävistä muutoksista ja sitten ne runtataan ripeästi läpi. Selkeä mallihan voisi olla tässä tilanteessa, että nämä keskitettäisiin sisäministeriöön, mutta sitten taas poliisiasiat muiden Pohjoismaiden mallin mukaisesti siirrettäisiin oikeusministeriöön ja vaikka oikeusvaltiokokonaisuus taas olisi omassa ministeriössään. Työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välillä taas on varmasti tämmöistä rajapintaa, jota voisi katsoa uudelleen, jotta mahdollisimman rationaalinen hallintomalli saataisiin syntymään.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tosiaankin hokenut tätä työperäistä maahanmuuttoa kuin mantraa ikään, ja kuitenkin samanaikaisesti meillä työlupakäytäntö on hyvin byrokraattinen ja estää ihmisten hakeutumista tänne Suomeen. Täällä jo olevien maahanmuuttajien asema työmarkkinoilla on huono. Se on lähestulkoon kolminkertaisesti huonompi kuin EU:ssa, jossa se on suurin piirtein noin kaksi kertaa huonompi. Sitten toimeentulorajat, aivan niin kuin ed. Granvik täällä toi, estävät tehokkaasti tavalliseen työhön hakeutuvan perheellisen ihmisen tänne tulemisen. Samoin meillä on perheitten yhdistämisessä merkillinen kaksoistulkinta ulkomaalaislaissa, jossa EU-valtiosta tulevalle henkilölle omat vanhemmat muun muassa kuuluvat perheeseen, mutta EU:n ulkopuolelta tulevalle omat vanhemmat eivät olekaan enää perhe-käsitteessä mukana. Siinä mielessä tuntuu erikoiselta, kun täällä ministeri Rajamäki visioi tätä yhden työluvan tulevaisuutta ja katsoo, että se tulee olemaan hyvin tilannetta helpottava järjestelmä. Olisin halunnut kuulla ministeri Filatovin näkemyksen siitä, kun työministeriö saa peräti antaa lausunnon työelämää koskevissa asioissa. Sisäministeriö ilmeisesti katsoo itsensä sitten pätevämmäksi instanssiksi, kun lähdetään arvioimaan näitä suomalaisia työmarkkinoita.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Mielestäni on erittäin arvokasta, että eduskunta käy keskustelua sekä siirtolaisuudesta että maahanmuuttopolitiikasta. Kun täällä on kysytty sitä, miksi hallituksen ohjelmaa ei ole tuotu eduskuntaan selontekona, niin siinä oikeastaan ratkaisu oli se, että se on hallituksen ohjelma. Sitä on kyllä käsitelty jo ennen kuin hallitus on sen hyväksynyt, silloin kun se on ollut vasta esitys, eri valiokunnissa, ja uskon, että tämä vuorovaikutus sinänsä ja eduskunnan asiantuntemus tässä prosessissa on ollut mukana.

Itse asiassa tällaisissa ohjelmissa on enemmänkin kyse paitsi siitä, mitä siihen ohjelmaan kirjoitetaan, myös siitä prosessista, jolla eri hallintoja sitoutetaan niihin tavoitteisiin, joita on yhteiseksi kirjattu. En itse asiassa usko siihen, että yhdenkään ohjelman avulla sinänsä ne ongelmat poistuvat, vaan meidän pitää mennä sinne sisälle niihin kysymyksiin, jotka tässäkin salissa ovat nousseet esiin. Silloin kun puhutaan työperäisestä maahanmuutosta, niin meillä liian herkästi puhutaan pelkästään työvoiman näkökulmasta. Kuitenkin on kyse ensisijaisesti ihmisistä, (Ed. Outi Ojala: Nimenomaan niin!) jotka tulevat tänne, joilla on ne inhimilliset tarpeet, joilla on perheitä, joilla on niitä samoja tarpeita kuin meilläkin.

Meillä on olemassa ongelma, joka liittyy meidän väestömme ikääntymiseen, johon yksi osavastaus voi olla se, että meillä työperäinen maahanmuutto lisääntyy. Mutta se on parhaimmillaankin vain yksi osavastaus, koska kyse on tuottavuudesta, työurien pidentämisestä, hyvin monenlaisista asioista ja ylipäätään ihmisten osaamisen kohtaamisesta. Silloin, jotta ikään kuin tähän ongelmaan voidaan löytää ratkaisu, meidän on otettava ne ihmiset mukaan täysivaltaisina tähän yhteiskuntaan, koska se on ainoa keino onnistua kotouttamisessa. Jos me lähtökohtaisesti ajattelemme, että ulkomaiset ihmiset tulevat Suomeen vain työvoimaksi palvelemaan meidän työvoimatarpeitamme, niin me olemme tehneet ensimmäisen virheen suhteessa siihen kotoutumisprosessiin, jota tullaan tarvitsemaan, jotta tämä koko yhtälö toimisi. Meidän pitäisi ymmärtää myös se, että kansainvälistyminen, monikulttuuristuminen, ulkomainen työvoima on vahvistamassa meidän omaa osaamispohjaamme. Se on turvaamassa meidän taloudellista toimeliaisuuttamme, se on kasvattamassa osaamista. Työyhteisöt, jotka ovat monikulttuurisia, ovat innovatiivisempia. Siellä erilaisten ihmisten erilaiset taustat ja erilainen osaaminen yhdistyy uudella tavalla, joka on meille selkeästi kilpailukykytekijä, jotta taas voimme koko yhteiskuntana myös taloudellisesti pärjätä paremmin. Siten esimerkiksi hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma lähtee siitä, että työvoiman maahanmuuttoa ei nähdä vain ongelman ratkaisun välineenä, vaan tulijoilla pitää olla täysi mahdollisuus päästä yhteiskuntaan osallisiksi, pitää olla mahdollisuus perhe-elämään myös tilapäisesti muuttavilla työntekijöillä.

Tässä on noussut paljon esiin niitä kysymyksiä, jotka liittyvät hallintoon tai jotka liittyvät siihen byrokratiaan, jota meillä on. Mielestäni on paljon kyse osaamisesta, mutta on kyse myös asenneongelmista ja siitä, ajatellaanko, että kansainvälisyyskysymys ja maahanmuutto on yksi osa sitä suomalaista yhteiskuntaa. Maahanmuuttajien palvelut ovat ihan yhtä arvokkaita kuin ne palvelut, joita annetaan esimerkiksi kantasuomalaisille. Silloin kun mietimme asenneasioita, niin törmäämme myös siihen, että kotoutuminen on aina kaksipuolinen prosessi. Oli mielestäni erittäin tärkeätä, että täällä on noussut esiin myös se, että tarvitaan niitä positiivisia esimerkkejä, niitä, jotka selviävät ja pärjäävät ja ovat sitä lisäarvoa suomalaiselle yhteiskunnalle, koska julkisuudessa usein nousevat esiin vain negatiiviset asiat, mihin valiokuntakin oli kiinnittänyt huomiota.

Tämä hallintokeskustelu on ehkä yksi sellainen, joka on noussut suomalaisessa yhteiskunnassa viime aikoina voimakkaasti esille, ja voisi sanoa, että oikeastaan ed. Johannes Koskinen kiteytti sen hallituksen linjan, mikä tässä asiassa on ollut. Kun hallitus iltakoulussansa käsitteli maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, niin se totesi, että tällaiset isot rakenteelliset kysymykset tulee ratkaista hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä, ja siihen ollaan valmistautumassa ja miettimässä, mikä on se oikea tapa, millä tätä hallintoa toteutetaan. Mutta tehtiinpä sillä puolella mitä tahansa päätöksiä, niin aina törmätään poikkihallinnollisuuteen. Jos ajatellaan maahanmuuttoa, niin on kyse koulutuksesta, on kyse terveydenhuollosta, on kyse työelämästä, on kyse kaikista mahdollisista inhimillisen elämän osa-alueista, eikä niitä voi keskittää yhteen ministeriöön maahanmuuttajien osalta, vaan ne pitää hoitaa siellä, missä meillä normaalistikin hoidetaan nämä asiat, koska sitä kautta voidaan tehdä onnistunutta integraatiopolitiikkaa.

Sitten ehkä vielä työllisyyden kehityksestä haluaisin sanoa, (Puhemies koputtaa) että jos ajattelemme vuotta 2000, niin silloin meillä oli maahanmuuttajien työttömyysprosentti noin 40. Tällä hetkellä se on 24,7. Se on yhä edelleen korkeampi kuin kantaväestön, mutta osa siitä johtuu työmarkkinatukijärjestelmästä. Voisi sanoa, että suunta on oikea, mutta kyllä meillä vielä on paljon tehtävää ennen muuta asennepuolella.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että sidotaan kolmannet maat yhteistyöhön kaikilla tasoilla EU:n kanssa. Tältä osin kokonaisvaltaista lähestymistapaa koskevassa prosessissa odotamme komissiolta muun muassa aiheeseen liittyvää tiedonantoa tämän kuun 29. päivänä.

Arvoisa puhemies! Rkp on vaatinut, että Ulkomaalaisviraston ja valtionhallinnon pitäisi rekrytoida vuosittain enemmän ulkomaalaisia työntekijöitä. Haluan tässä nyt todeta, että Ulkomaalaisvirasto tekee näin, mutta esteeksi muun muassa muodostuu puutteellinen ruotsin kielen taito, mitä pääsääntöisesti edellytetään valtion palvelukseen nimitettäviltä. Rkp:n tulkintahan on tässä asiassa erittäin tiukka koskien rajamiehiä, koskien muitakin toimijoita, niin että asiaa tulisi vähän joustavammin tarkastella.

Oleskeluluvan myöntämisprosessi on kaksiosainen. Meidän on tiedostettava se, että työvoimatoimisto selvittää hakemuksen työvoimapoliittiset edellytykset. Se vie 6—8 viikkoa. Ulkomaalaisvirasto tutkii hakemuksen yleiset edellytykset ja tekee lopullisen päätöksen. Se kestää noin 4 viikkoa. Tästä järjestelmästä on keskusteltava.

Rkp on vaatinut muun muassa, että viisumiasioiden pitäisi olla niin, että työnantaja aina hakisi. Tämähän ei ole mahdollista, koska EU:ssa yleisesti mennään siihen, että sormenjäljet sisällytetään tulevaisuudessa myös viisumeihin ja oleskelulupiin. Käytännössä tällainen toimintamalli ei siis toimi.

Mitä tulee ihmiskauppaan, niin totean, että sitä ei torjuta, tätä iljettävintä järjestäytyneen rikollisuuden muotoa, joka ylittää huumausainerikollisuuden kansainväliset mitat, ei juhlapuheilla eikä julistuksilla vaan käytännön työllä ja uhrien kautta tukemalla, antamalla todellinen hengen ja koskemattomuuden suojelu kansallisten viranomaisten paremmalla tiedonvaihdolla, valmiudella eri vaiheissa tunnistaa lapsiuhrit ja ihmiskaupan uhrit ja tekemällä kansainvälistä yhteistyötä. Tätä ei riittävästi ole käyty rehellisesti ja realistisesti läpi, mitä meidän arjessa ja maailmassa tänä päivänä tässä asiassa on. Tämän eduskunnan pitäisi keskittyä jossain vaiheessa oikein perusteellisesti tähän kysymykseen. Se on Suomen pääkohta sisäasioissa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että maassa oleskelevien ulkomaalaisten työllistyminen ja tehokas kotoutuminen on ensiarvoisen tärkeää, ja on selvää, että on priorisoitava maassa jo oleva työvoima, jolla on suuri työttömyysaste, sen työllistäminen. Kotouttamisen laajamittaiset ongelmat eräissä unionin jäsenvaltioissa johtuvat usein juuri siitä, että laittoman maahanmuuton ongelmiin ei ole ajoissa puututtu. Tämän takia EU:ssa myöskin me pyrimme tätä kysymystä käymään läpi. Laittoman maahanmuuton tehokkaalla torjunnalla edistetään myös hallittua, laillista maahanmuuttoa, ja tältä osin EU:n maahanmuuttopolitiikan uudistaminen on kaikkien etu.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän, että ministeri Filatov kantaa suurta huolta maahanmuuttajiin liittyvästä asenteesta. Luin eilen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa sekä sitten Kaakkois-Suomen hankkeen eli Moksin, tämmöisen asennemuutoshankkeen, erilaista materiaalia ja sain samanaikaisesti tietää, että Helsingin työvoimatoimikunta on systemaattisesti tänä syksynä kysynyt venäjänkielisten yhdistysten aktiiveilta heidän palkattoman vapaaehtoistoimintansa laajuutta ja keskeyttänyt työttömyysturvan maksun selvityksen ajaksi. Kysyttäessä on työministeriöstä todettu, että kysely kohdistuu kaikkiin järjestöihin. Kuitenkin käytännössä ainakin tällä kertaa on koettu, että selvitys kohdistuu vain maahanmuuttajiin liittyviin yhdistyksiin. Kyse on luottamustehtävistä, suomalaisesta kansalaisjärjestötoiminnasta, joka on mitä parhainta kotouttamistoimintaa ja jota ohjelmassa ja valiokunnan mietinnössäkin korostetaan. Kysyisin, onko ministerillä mahdollisesti tietoa tästä asiasta ja mahdollisuutta selvittää vielä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laillisen ja laittoman maahanmuuton yhteyksistä mielestäni ministeri Rajamäen analyysi lähtee ehkä virheellisesti siitä, että torjumalla laitonta luodaan väyliä lailliselle. Kyllä pikemminkin on niin, että puutteet siinä, että olisi laillisia maahanmuuton väyliä, luovat markkinat laittomalle maahanmuutolle ja myös siihen liittyvälle rikollisuudelle.

Arvoisa puhemies! Ed. Soini sanoi, että ei ole puhetta ilman, että olisi taustalla myös joitain ongelmia. (Ed. Soini: Ei olekaan!) Yksi nykyhetken ongelmista on se, että on myönnetty huomattava määrä väliaikaisia oleskelulupia, jotka eivät sisällä oikeutta tehdä työtä. Tämän tähden Suomessa asuu esimerkiksi irakilaisia ja afganistanilaisia, jotka ovat täällä laillisesti, mutta joilla ei ole oikeutta tehdä työtä. Aiotaanko väliaikaisen oleskeluluvan käyttöä nykyisestä rajoittaa siten, että myönnettäisiin ihmisille, joilla ei ole edellytyksiä palata kotimaahansa, pysyviä oleskelulupia, tai aiotaanko väliaikaisen oleskeluluvan haltijalle kuitenkin antaa oikeus tehdä työtä?

Hallituksen maahanmuutto ... (Puhemies koputtaa)

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Humanitäärinen maahanmuutto ja sitten toisaalta tämä työperäinen maahanmuutto sotketaan todella keskustelussa yleisesti, ja niitä kumpaakin tarvitaan. Nuo Kanariansaarten pakolaiset ovat yksi asia. Se on vasta alkusoittoa laittomalle maahanmuutolle, joka on traagista, ja tietysti ihmisiä pitäisi pystyä auttamaan siellä lähtömaissa.

Toinen asia on se, että me joka tapauksessa tarvitsemme tulevaisuudessa ulkomailta työvoimaa, ja se on nyt valitettavaa todella, niin kuin tässä on käynyt ilmi, että näin monet ihmiset päätyvät vaikka yöllä lehdenkantajiksi, kun Suomen nuorille eivät kelpaa yötyöt, ja eivät pääse koulutustaan vastaavaan työhön. Me tarvitsemme terveydenhuollon ammattilaisia. Toisaalta me emme halua viedä Afrikasta lääkäreitä pois, mutta toisaalta 170 miljardia menee sinne myös rahana takaisin näistä palkoista, niin että sekin on isompi kuin virallinen kehitysapu yhteensä.

Minä olen keskustellut muutamien ravintoloitsijoiden kanssa, jotka ovat itämailta tänne muuttaneet, ja he ovat kyllä itse sitä mieltä, että töitä tänne pitää tulla tekemään (Puhemies koputtaa) eikä vapaamatkustajiksi. Itse asiassa sielläkin on aika kovia asenteita nimenomaan sellaista vapaamatkustajina olevaa porukkaa kohtaan. (Puhemies koputtaa) Toivottavaa olisi, että kotouttaminen ja työhönpääsy mahdollistuisivat.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Jaakonsaari totesi alkupuheenvuorossaan, että on kaksi suurta haastetta: ilmastonmuutos ja sitten maahanmuutto, pakolaisuus, väestöjen liikkeet. Totean, että nämä kaksi asiaa liittyvät toinen toisiinsa. Ilmastonmuutoksen kehittyminen ja sen epäsuotuisat vaikutukset aiheuttavat etenkin Afrikassa nimenomaan ekologista, voi sanoa, mantereeltamuuttopainetta. Rannikolla merenpinta nousee, mikä uhkaa noin 70 miljoonan ihmisen asuinalueita. Myöskin viljelyolosuhteet heikkenevät oleellisesti Afrikassa. Tämä johtaa paineeseen Eurooppaan. Näin ollen nimenomaan pitkän tähtäimen toimien pitää olla sellaisia, että ilmastonmuutosta pystytään hidastamaan. Se on se tehtävä, se valtiomiestehtävä, mihinkä ed. Jaakonsaari viittaa.

Sitten toteaisin tuonne takariville sen, että niin valtaväestön kuin maahanmuuttajienkin kohdalla on Suomen laki, jota pitää noudattaa, ja molemmissa ryhmissä tapahtuu tietysti erehdyksiä. Se on selvä asia.

Mutta vielä kieliongelmakysymykseen: Nimenomaan terveyden- ja sairaanhoidossa maahanmuuttajien kielikysymys pitää pystyä ratkaisemaan. Hyvää työvoimaa, mutta kielen osaaminen on tietysti edellytys siihen, että voidaan nimenomaan heitä työllistää.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin haluan kiittää ulkoasiainvaliokuntaa. Tämä on tavattoman raikas mietintö. Tätä oli mukava lukea. Myöskin pidin paljon siitä menettelytavasta, että eri eduskunnan kansainväliset instituutiot, toimijat, pääsivät jättämään sormenjälkensä tähän. Tämä oli hyvä avaus tämän kaltaisen mietinnön kirjoittamiseen. Siksi tässä ei myöskään, ed. Lapintie, tässä vaiheessa mitään selontekoa tarvittu. Tämä oli hyvä avaus eduskunnan omaan panokseen tässä asiassa.

Suomen pitää todellakin löytää aivan uudenlainen lähtö ja ottaa uutta eurooppalaista vastuuta. Hyvä oli, että mietinnössä kritisoitiin myöskin sitä Suomen hakemaa siirtymäaikaa, ja olisi varmaan paikallaan, ministeri Filatov, että ehkä siellä kolmikannassakin avattaisiin hieman keskustelua Suomen maahanmuutto- ja siirtolaispolitiikasta. Se olisi varmaan myöskin tervetullutta.

Herra puhemies! Suurin haaste tässä asiassa on ne asenteet. Oli järkyttävää lukea, että Imatralla on aloitettu joku kansainvälinen matkailualan koulutus ja siellä muutamat ulkomaalaiset kertovat, että ne asenteet, jotka he kohtaavat siinä kaupungissa, johtavat siihen, että heidän täytyy tämä koulutus kenties lopettaa. (Ed. Hurskainen: Järkyttävää!) Eli mikä on, arvoisa ministeri Rajamäki, (Puhemies koputtaa) se nollatoleranssi, millä näihin puututaan, ja mikä on se asennemuutoksen tapa, jolla me pyrimme yhteisesti viemään Suomea monikulttuuriseen, auttamaan näitä ihmisiä ja tunnistamaan, (Puhemies koputtaa) pitämään kiinni juuristaan ja identiteetistään?

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on sinänsä paikallaan, mutta minä olisin kuitenkin kaivannut ... Se, että ministerit ovat täällä, se on erittäin hyvä, mutta tavallaan meiltä puutuu nyt kiteytettynä se, mitä hallitus aikoo.

Ed. Johannes Koskinen täällä totesi, että olisi hyvä, että tämä hallinnollinen ratkaisu keskitetään ja mihin ministeriöön sitten nämä siirtolais- ja maahanmuuttoasiat. Se tapahtuu nopeasti, huks fluks, hallitusohjelmaneuvotteluissa. Kyllä minusta se on niin iso kysymys, että sitä pitäisi linjata ennen vaaleja, että ihmiset tietävät, mihin suuntaan ollaan menossa. Olen samaa mieltä kuin täällä ministeri Filatov, että poikkihallinnollisuus on tavattoman tärkeää, on se sitten hajautettuna tai monessa ministeriössä, niin kuin nyt. Ulkoasiainvaliokunnallahan on kolme eri vaihtoehtoa täällä omassa mietinnössään, mutta me emme nyt sitten tiedä, miten tästä mennään eteenpäin.

Suuri haaste meillä on todella se, onko suomalainen yhteiskunta valmis ottamaan enemmän maahanmuuttajia, ulkomaalaisia, olemmeko aidosti siirtymässä monokulttuurisuudesta monikulttuurisuuteen, onko työelämämme valmis, ovatko meidän yrittäjämme, meidän työnantajamme valmiita. Meillä tapahtuu (Puhemies koputtaa) aivan liian paljon tälläkin hetkellä sitä, että ulkomaista työvoimaa käytetään alipalkattuna väärillä työehdoilla.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu aika paljon kotouttamisesta ja kotoutumisesta. On tietysti niin, että vaikka tänne tullaan työn perässä, niin on ensiarvoisen tärkeää, että myöskin ne perheenjäsenet kokevat tämän Suomen oikeaksi paikaksi asua. Yksi osa integroitumista on se, että pääsee Suomen kansalaiseksi. Niissä maissa, joissa aktiivisesti tätä työperäistä maahanmuuttoa harjoitetaan, pääsee helpommin kansalaiseksi kuin Suomessa. Esimerkiksi Kanadassa pääsee Kanadan kansalaiseksi kolmessa vuodessa. Meillä täytyy kuusi vuotta olla, jotta voi edes anoa, ja sitten menee ehkä vielä kaksi vuotta, ja ennen kuin asia on tullut käsiteltyä, niin menee kahdeksan vuotta. Jos on opiskelijana tullut, niin ei saa laskea sitä opiskeluaikaa ollenkaan mukaan, vaikka sitä olisi tehnyt jo kuusi vuotta. Tästä on jo eduskunnassakin yli sadan edustajan nimissä tehty aloite siitä, että puolet opiskeluajasta laskettaisiin kansalaisuusajaksi. Haluaisin kysyä hallituksen suunnalta, missä vaiheessa nämä asiat menevät eteenpäin.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kirjailija Antti Tuuri, joka on paljon tutkinut Suomesta Amerikkaan, Argentiinaan muuttaneita, kerran totesi, että usea oli sanonut motiiviksi, ne jotka lähtevät Suomesta, onnen etsintä. Minusta se on jollain tavalla kauniisti sanottu, ja ajattelen, että jos Suomeen joku tulee ja hänen motiivinsa on onnen etsintä, niin tulisi pikakäännytys välittömästi. Tämän minä halusin kertoa sen takia, että en valitettavasti, ministeri Rajamäki, usko siihen, että sisäministeriöstä, joka on tottunut estämään, yhtäkkiä tulisi houkutusministeriö, koska meidän tulevaisuuden musiikki on sitä, että tänne täytyy houkutella ihmisiä; ei niin, että meidän täytyy estää, ja sen takia tarvitaan hallinnollisia ratkaisuja näitten asenteitten muuttamisen lisäksi, ja varmasti joku sellainenkin ratkaisu on mahdollista tehdä, jota ei oikein vielä osata hahmottaakaan.

Mitä tulee tähän keskusteluun, edustajat Ojala ja Elo kritisoivat sitä, että ei päästä näistä kansainvälisistä järjestöistä enää oikein keskustelemaan. Sekin on mahdollista, että Euroopan neuvoston tai Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta tuo suureen saliin keskusteltavaksi Pohjoismaiden neuvoston merkityksen tai Euroopan neuvoston ja EU:n suhteet, mutta niitten kuolleitten entisten kertomusten käsittely on minusta tarpeetonta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin huomauttaa ministeri Filatoville ja ystävälleni ed. Sirnölle siitä, kun te sanoitte, että Suomeen ei pitäisi oikeastaan ottaa työperäisiä maahanmuuttajia juuri ollenkaan: Miksi me teemme tällä tavalla, kun koko USA:n ja Kanadan kansa on muodostunut siirtolaisista? Miten Kanada pystyy ottamaan 2 prosenttia väestöä lisää joka vuosi ja me emme pysty? Kai meillä on ihan samantapainen ilmasto ja mahdollisuus saada siirtolaisia.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! En ole sanonut, että meille ei saa tulla työn perässä, mutta meille toivottavasti saa tulla jatkossa muutenkin kuin työn perässä.

Nimittäin ed. Satonen saattoi olla aikaisemmassa puheenvuorossaan oikeassa siinä, että minua ei kannata lähettää rekrytoimaan ulkomaalaisia, mutta käsittääkseni kuluttajansuoja meillä estää valheellisen markkinoinnin. Valitettavasti niiden maahanmuuttajien kohtelu, jotka eivät ole syystä tai toisesta onnistuneet saamaan Suomessa työtä, johtuu se sitten viranomaisten oleskelulupakieroilusta tai siitä, että sattuu olemaan nainen, lapsi tai vanheneva maahanmuuttaja, kantaa kauas. Minä olen kohdannut jo sen, kun olen käynyt Kreikassa keskustelua ihmisten kanssa, ja kysynyt, tulisitteko Suomeen, niin he sanoivat, että eivät, koska he tietävät, mitä on olla Suomessa ulkomaalaisena, eli se kielii ... (Ed. Asko-Seljavaara: Ei se näin mene!) Jotta me saamme niitä työperäisiä hyviä maahanmuuttajia, niitä rusinoita pullasta, meidän pitää huolehtia siitä, että jo täällä olevat maahanmuuttajat, ulkomaalaisperäiset ihmiset pääsevät osallisiksi tähän maahan. Tällä hetkellä näin ei ole.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täältä kysyttiin, onko savua ilman tulta. No, ei tietenkään ole. Vuonna 2005 katosi 1 300 turvapaikanhakijaa jäljettömiin vastaanottokeskuksistamme, ilmeisesti osa ainakin ihmiskaupan uhreja. Kyllä tätä tapahtuu. Järjestelmää käytetään väärin ja hyväksi. Siihen pitää kiinnittää huomiota, ja siihen sisäministeri Rajamäki on kiinnittänyt huomiota. Kaikista pahiten tulee maahanmuuttajavastaisuutta siitä, että pelisääntöjä ei noudateta. Kun on selvät säännöt, samat suomalaisille ja maahanmuuttajille, ongelmia ei tule. Mutta jos toisia suositaan toisten kustannuksella, ongelmia tulee varmasti.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Ojala, Elo ja Jaakonsaari jo ottivatkin kantaa siihen, onko tarpeen käsitellä eduskunnan isossa salissa Pohjoismaiden neuvoston, Euroopan neuvoston ja Etyj:n asioita yleisesti. Olen samaa mieltä ed. Ojalan ja ed. Elon kanssa siitä, että se olisi tarpeellista. Erityisesti Pohjoismaiden neuvoston viime kokouksen jälkeen olisi ollut hyvä kuulla siitä, mitä siellä oikein tapahtuu ja missä Pohjoismaiden neuvosto tällä hetkellä oikein menee, mutta se ei poista sitä, etteikö ole tarvetta myöskin tällaiselle teemakeskustelulle. Mutta pidän myös turhana sitä, että käytetään ihan näin raskasta menettelyä. Ei tarvita laajoja kertomuksia valiokuntakäsittelyineen niin kuin tähän saakka on ollut, mutta tämmöinen salikeskustelu varmaan olisi paikallaan.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vain lyhyesti korjannut, jos edustajalle jäi se käsitys, että olen jotenkin työperäistä maahanmuuttoa vastaan. Yritin vain kääntää sen asian niin, että jos me kohtelemme ihmisiä ainoastaan työvoimana ja ajattelemme, että he tulevat tänne palvelemaan meidän työvoimatarpeitamme, niin menetämme sen houkuttelevuuden, joka suomalaisessa yhteiskunnassa on yksi vahvuus, eli että meillä ei esimerkiksi ole niin voimakkaita avoimia rasistisia liikkeitä kuin joissakin muissa maissa ja voimme kohdata ihmisiä tasavertaisesti.

Kansainväliset esimerkit ovat hyviä ja niitä kannattaa pohtia, mutta maat ovat hyvin erilaisessa tilanteessa. Jos ajatellaan vaikkapa Kanadaa, jota täällä on käytetty esimerkkinä, ja heidän pisteytysjärjestelmäänsä, niin Kanadaan on kova tunku, ja siellä voidaan kieltä käyttää pisteiden lisäämiseen, koska englantia osataan, ranskaa osataan, mutta sen sijaan suomen kieltä ei osata maailmalla, joten olisi aika hassua ajatella, että me käyttäisimme tällaisia järjestelmiä. Eli asia on sinänsä tärkeä ja on tärkeätä, että me puhumme tästä työperäisestä puolesta, mutta me emme voi kuvitella, että se ratkaisisi meidän ongelmamme.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttopolitiikka tulee edellyttämään maahanmuuttopoliittisen ohjelman esittämää laajaa kirjoa toimenpiteitä ja poikkihallinnollista otetta: sisäasiainministeriön eri viranomaisten panosta, Ulkomaalaisviraston, kuntapuolen, alueviranomaisten panosta muun muassa kotouttamisessa, samoin sosiaali- ja terveysministeriön, työministeriön jne. On hyvä, että myöskin konkreettisesti käytäisiin läpi asioita. Tilapäinen oleskelulupahan liittyy ulkomaalaislakiin tilanteessa, jossa ei ole turvapaikkaperusteita olemassa mutta on palauttamiseen liittyviä esteitä. Tässä suhteessa ei se automaattisesti voi tarkoittaa turvapaikka- ja työlupaa. Eri asia on se, että Euroopan unionissa joudutaan pitkään maassa oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemaan oikeudellisesti ja muutoinkin varmasti puuttumaan.

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin tärkeätä muistaa, mikä kehitys Euroopan unionissa alkoi puhemiehen johtamassa Tampereen vuoden 1999 oikeuden, vapauden ja turvallisuuden huippukokouksessa. Sitä politiikkaa Suomi edistää elikkä EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan linjaamista ja rakentamista. Se on myöskin sen hyväksyttävyyden ainut edellytys kansalaisten näkökulmasta ja tämän aktiivisen maahanmuuttopolitiikan edellytys.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilapäisen oleskeluluvan osalta tarkentaisin omaa puheenvuoroani, että oikeastaan kritisoin sitä käytäntöä, jossa muun muassa irakilaisille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, koska näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa sen maan turvallisuustilanne esimerkiksi ei ole sellainen, että sinne voitaisiin palauttaa, joten kysymys ei oikeastaan mielestäni esimerkiksi irakilaisten kohdalla ole palauttamiseen liittyvistä teknisistä esteistä vaan siitä, että näille ihmisille tulisi myöntää pysyvä oleskelulupa sen tähden, että emme voi edellyttää heitä menemään maahan, jossa käytännössä on sisällissota.

Arvoisa puhemies! Aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan liittyen hallituksen ohjelmassa puhutaan, että harkittaisiin uutta käytäntöä työnhakijan viisumista. Millä aikataululla hallitus aikoo edistää tätä linjausta?

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on edistysaskel eduskunnan keskustelukulttuurissa. Jotta maahanmuuttopolitiikasta voidaan puhua laajakantaisemmin, on tärkeää, että puhumme siitä käsitellessämme eri kansainvälisten organisaatioiden kertomuksia. On tärkeää, että eduskunta pystyy luomaan myös yhtenäisiä linjoja useiden organisaatioiden toimintaan, koska on ihan selvää, että mikään järjestö yksinään ei käsittele maahanmuuttoasioita. Näin ollen pidän tätä valittua menettelyä erittäin hyvänä ja toivon, että tulevassa eduskunnassa voidaan sitä edelleen kehittää eteenpäin. Tämä ei sulje pois sitä, että itse kukin näistä järjestöistä, joiden valtuuskuntia on olemassa, voisi antaa erillisraportteja täysistunnon käsittelyyn. Tämä takaisi myös sen, että eduskuntakeskustelut ovat ajankohtaisempia.

Mitä sitten tulee maahanmuuttopolitiikkaan, vielä ennen 2003 eduskuntavaaleja puolueilla oli suuria vaikeuksia antaa kantojaan julkisuuteen. Vihreä liitto oli tästä poikkeus. Ennen viime eduskuntavaaleja puhuimme aktiivisen maahanmuuttopolitiikan puolesta, puhuimme myös sen puolesta, mitä uudistuksia pitää tehdä pakolaisten aseman parantamiseksi. On tärkeää, että ennen tulevia eduskuntavaaleja puolueet käyvät aktiivista keskustelua maahanmuuttokysymyksistä, jotta vihdoinkin saadaan aikaan asianmukaisia arvioita, jotka ovat tärkeitä tämän maan tulevaisuuden kannalta, koska väestömme vanhenee ja työvoimapula uhkaa Suomea ensi vuosikymmenellä.

Euroopan unioni on hyvin keskeinen toimija Suomen kannalta, kun tarkastellaan maahanmuuttokysymyksiä. On tärkeää, että EU pystyy luomaan nykyistä integroidumman linjan koskien maahanmuuttoa ja siirtolaisuutta. On tärkeä yhdistää sekä sisäministereitten että kehitysministereitten näkemys, ja toki sitten muitakin hallinnonaloja tarvitaan mukaan. Jos esimerkiksi arvioidaan tilannetta, mikä on Afrikassa, niin mikäli Afrikan maista tulee Eurooppaan paljon siirtolaisia, ongelmaksi voi muodostua aivovuoto. Mikäli tämä siirtolaisuus järjestetään tavalla, joka palvelee sekä siirtolaisia että lähtömaita ja tulomaita, voidaan päästä parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Näin ollen, arvoisa puhemies, pidän tärkeänä sitä, että nämä kehittyneet yhteistyömuodot, joita esimerkiksi nyt EU on aloittanut Afrikan kanssa, eivät jää vain yksien ministeriöiden asioiksi. On tärkeää, että eri ministerit ovat mukana ja tämä yhteinen näkökulma EU:n toimintoihin ja linjauksiin kehittyy.

Euroopan unionin kannalta on tärkeää, että muissakin kuin rajavalvontakysymyksissä edetään. Tähän mennessä EU:n yhteinen siirtolaisuuspolitiikka on näyttänyt lähinnä rajavalvonnalta. Näin on tapahtunut huolimatta siitä, että erilaisia orastavia linjauksia laajemmasta näkökulmasta on tehty. Kuitenkin kansalaisten ja siirtolaisten ja pakolaisten silmissä tämä rajavalvonta on se päällimmäinen kysymys. On tärkeää, että tehdään linjauksia esimerkiksi paremmasta kotouttamisesta ja yhteistyötä siinä, millä tavalla siirtolaiset saadaan paremmin integroitua eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Näissä asioissa on pyrittävä myös tiedonvaihtoon ja positiivisten esimerkkien kautta edistämään sitä, että siirtolaiset tosiasiallisesti kotoutuvat Euroopan maihin.

Toki rajavalvontaan liittyvät kysymykset ovat tärkeitä. Esimerkiksi ihmiskauppa on kasvava rikollisuudenala, jonka kitkemiseksi on tehtävä hyvin paljon. On tärkeää, että viranomaiset tekevät yhteistyötä näissä asioissa, myös terrorismin torjunnassa, mutta yhteistyötä ei saa tehdä turvapaikanhakijoiden oikeusturvan kustannuksella.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi muutama sana taustasta. Tunnen kirkkokuntani kautta satoja Suomeen tulleita maahanmuuttajia, joten kysymys ei ole siitä, etteikö olisi tietoa näistä asioista ja ihmiskohtaloista. Täällä pärjää maahanmuuttajat erittäin hyvin, kun tulevat tänne töihin. (Ed. Jaakonsaari: Mutta pääsevätkö?) — Ed. Jaakonsaari, erittäin hyvin ovat päässeet. — Tulevat tänne töihin, suhtautuvat positiivisesti vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään, omaavat samanlaiset arvot, siis kristillisiä perusarvoja, ymmärtävät, että maassa ollaan maan tavalla. (Ed. Jaakonsaari: Eikö muslimit saa tulla?) Tämä on se tausta.

Ongelmia tulee, jos tullaan Suomeen ikään kuin olemaan niin kuin entisessä maassaan. (Ed. Jaakonsaari: Saako muslimit tulla?) — Muslimit saa tulla, kun on asiat kunnossa, mutta silloin pitää antaa meidän, ed. Jaakonsaari, pitää Suvivirtemme, veisata kaikki joulujuhlamme. (Ed. Sinnemäen välihuuto) — Ed. Sinnemäki, puhe menee perille, kun tekin rupeatte reagoimaan. — Tämä on kansan syvien rivien tahto; siis se tiedetään. Täällä on poliittisesti korrektia lärpätystä puolelta toiselle, ja kun lähtee katsomaan Itä-Helsinkiin, Kirkkojärvelle, Koivukylään Vantaalle, niin sieltä kannattaa kysyä, missä ovat ongelmat. Ongelmat tulevat siitä, kun ei käyttäydytä sillä tavalla kuin Suomessa pitää käyttäytyä ja oletetaan käyttäydyttävän. Ei, se on aivan turha suomalaisia syyllistää siitä, aivan turha syyllistää täällä suomalaisia siitä, että täällä halutaan elää sillä lailla kuin Suomessa eletään.

Suomalainen on suvaitsevainen ihminen, hän on lämmin ihminen. Täällä on haukuttu Suomen ilmastoa, sitä kuinka tänne on vaikea tulla, suomalaiset ovat muka töykeitä ja epäkohteliaita. Ei pidä paikkaansa. Suomalainen on lämminsydäminen, mielellään ottaa vastaan vaikutteita. Ei siitä ole kysymys. Tämä on tällainen ... Pahimpia virheitä tehdään siinä, että ei nähdä tosiasiallisia tilanteita. Kysytään, miksi on näistä asioista näin paljon keskustelua, ja kysytään tässä mietinnössäkin, miksi tulee sensaatiohakuista ja kielteistä julkisuutta. No, sen takia, että on aihetta osin. Siitä se johtuu. Ei se ole peilin vika, että naama on vino, vaan se keskustelu, joka tulee kansan keskuuteen ja mediaan, tulee siitä, että näitä ongelmia on olemassa.

Kaikista kovimmat asenteet maahanmuuttajiin on sellaisilla henkilöillä, jotka itse lähtevät aamulla töihin Itä-Helsingissä, Kirkkojärvellä ja katsovat sitten, kun naapurista lähdetään päivystämään Elielin rulettipöytään. (Ed. Biaudet: Ei kyllä pidä paikkaansa! Mihin tutkimukseen se perustuu?) Siellä on kaikista kovimmat asenteet. — Ed. Biaudet, kannattaisi käydä Itä-Helsingissä. Siellä kannattaa käydä kysymässä kansalta, mitä mieltä he ovat, eikä tämmöisistä poliittisesti korrekteista esimerkeistä, kuinka Euroopassa on onnistuttu maahanmuuttopolitiikassa. — (Ed. Biaudet: Mielikuvilla on helppo pelata!) Päinvastoin, siellä on epäonnistuttu surkeasti ja miksi. Sen takia, että ei ole suoritettu kotouttamista, ei ole lähdetty siitä, että maassa eletään maan tavalla. Katsokaa: Pariisi palaa, kukin vuorollaan, Lontoo, Ruotsissa on ongelmia. Kyllä nämä pitää hoitaa vakavasti.

Arvoisa puhemies! Töihin saa tulla, Suomeen saa tulla, ja silloin on tärkeää, että Suomessa maahanmuuttajat elävät maassa maan tavalla: suomalaiset työsopimukset, ei tulla polkemaan palkkoja, ei työehtoja, vaan tullaan töihin ja ollaan rinta rinnan suomalaisten kanssa töissä. Ei ole mitään ongelmaa, kun näin tehdään. (Ed. Biaudet: Se on varmaan heidän suurin toiveensa!) Näin pitää toimia, tästä on kysymys Suomessa.

Jos lähdetään siitä sitten, kuinka poliittinen yläluokka pitkin Ruotsia, Englantia, Yhdysvaltoja on jäänyt siitä kiinni, että ovat käyttäneet laitonta vierasmaalaista työvoimaa omissa töissään — poliittisissa puheissa hurskastellaan monikulttuurisuudesta ja työvoimasta ja sitten itse käytetään laitonta työvoimaa — tällainen lietsoo kaikista suurinta ulkomaalaisvastaisuutta.

Tervetuloa Suomeen töihin suomalaisilla työehdoilla ja noudattamaan Suomen lakeja. Mitään ongelmaa ei ole tällöin. (Ed. Jaakonsaari: Ihan samaa mieltä!)

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! On merkittävää, että kansainvälisiä asioita käsitellään kokonaisuutena, sillä eri organisaatioiden — Pohjoismaiden neuvoston, Euroopan neuvoston ja EU:n — asiat ovat osaksi päällekkäisiä. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö oli ilahduttavan raikasta luettavaa. Siinä oli paljon merkittävää tietoa, jonka sisältö olisi myös hyvä jakaa kansalle. Englantilainen kirjailija-filosofi Charles Handy on sanonut, että tieto on ainoa pääoman laji, joka lisääntyy jaettaessa. Mietinnössä olevat tiedot varmaan hälventäisivät meissä suomalaisissa sitkeässä olevia ennakkoluuloja. Mietinnön mukaan suurimmalla osalla esimerkiksi Oecd-maihin tulevista maahanmuuttajista on perus- tai sitä korkeampi koulutus. Ja on hyvä myös muistaa, että Kanadan ja Yhdysvaltojen olemassaolo ja taloudellinen kehitys perustuivat siirtolaisuuteen.

Sen sijaan Suomessa maahanmuutto koetaan edelleen pakolaisten, alempien sosiaaliluokkien maastapakona ja meille maahanmuuttona, olkoonkin sitten kysymys vaikkapa Somaliasta tai Venäjästä. Jos tarkastelemme esimerkiksi Venäjältä tulleita maahanmuuttajia, on heillä usein hyvä koulutus ja myös hyvä kielitaito. Kun me täällä puhumme tulevaisuuden työvoimatarpeesta, on useimmiten kyse avustavasta, palvelualoille tarvittavasta työvoimasta, kouluttamattomastakin työvoimasta. Maahanmuuttajien koulutustaso ja työvoiman tarpeemme eivät näin ollen kohtaa.

Mietinnössä on nostettu esille asioita, joihin tulisi maahanmuuttopolitiikassamme kiinnittää huomiota. Mietinnön mukaan hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman merkittävimpiä kysymyksiä ovat työvoiman saatavuusongelmat, kotouttamisen tehostaminen, suojelun tarpeessa olevien oikeusturvan varmistaminen, ihmiskaupan torjuminen sekä etnisten ryhmien välisten suhteiden parantaminen. Myös elinkeinonharjoittajien maahanmuuttoa työntekijöiden ohella olisi edistettävä ja ulkomaiset opiskelijat tulisi nähdä mahdollisuutena osaamispohjan vahvistamisessa, ja näin ollen työntekoon liittyviä säännöksiä ja asenteita tulisi kehittää sen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvostossa olemme käsitelleet usean maan vähemmistöjen, myös maahanmuuttajien, asemaa. Kaikkinensa Euroopan neuvoston alueella ja sen jäsenmaissa, niin kuin tietysti muissakin maissa, tulisi noudattaa oikeusvaltion periaatteiden toteuttamista. Jokaiselle tulisi turvata tasa-arvoiset ihmisoikeudet ja demokratiaan kuuluvat oikeudet. Maassamme asiat ovat kohtuullisen hyvin tällä hetkellä. Meidän tulee vaalia näitä arvoja ja ennalta ehkäistä konfliktien syntymistä kaikin keinoin.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Det är bra att vi i riksdagen debatterar flykting- och invandringspolitik, de är högaktuella frågor i Europa liksom överallt i världen. Genom att ur olika synvinklar behandla det här kan vi åstadkomma en mera samstämmig politik i synen på hur utlänningsfrågor bör skötas och också förhoppningsvis krossa fördomar som fortfarande ännu finns i vårt samhälle.

Den utländska befolkningens andel av Finlands befolkning hör till de lägsta i Europa. Vi har få flyktingar och få invandrare. Jag håller med riksdagsledamot Jaakonsaari om att vi väl kunde öka antalet flyktingar som vi årligen tar emot till 1 000. Ofta talar vi om arbetskraftsinvandring, men det är viktigt att komma ihåg att det handlar om att samhället måste vara berett att ta emot hela familjer och att erbjuda dem en livsmiljö där de känner sig hemma. I annat fall kan vi vara säkra på att invandrarna blir kortvariga gäster eftersom hela västvärlden ropar på mera arbetskraft och de lockropen kommer inte att tystna på länge.

Vi är alla här medvetna om de stora strukturella förändringarna som står för dörren på den finländska arbetsmarknaden, främst av demografiska orsaker. Den offentliga sektorn kommer antagligen att ta den största smällen. Under de närmaste åren går cirka 15 000 kommunalt anställda och 5 000 statsanställda i pension. Fram till 2020 har cirka 225 000 personer inom den offentliga sektorn lämnat arbetslivet. Vi har kommit in i ett skede då välfärden inte mera kan garanteras av en växande grupp arbetsföra nya ungdomar som kommer ut i arbetslivet.

Trots idoga försök att sysselsätta både korttids- och långtidsarbetslösa, så kommer det att finnas en del personer som tyvärr kommer att stanna utanför arbetslivet. Det betyder att vi kommer att behöva och vi behöver redan nu ett tillskott av arbetskraft. Faktum är att många företag och hela kommuner i Finland är helt beroende av invandrad arbetskraft. Också flyktingar som har kommit har tillfört mycket i flera kommuner, bland annat i Österbotten finns det bra exempel på det här.

Arvoisa puhemies! Suhtautumisen maahanmuuttoon ja ulkomaalaista syntyperää oleviin ihmisiin pitää muuttua myönteisemmäksi. Moni ulkomaalainen kokee joutuneensa rasismin kohteeksi. Kansanedustajana saa yhteydenottoja henkilöiltä, jotka kokevat, että heidän ulkomaalaisvirastossa saamansa kohtelu on ollut sekä epäoikeudenmukaista että epämiellyttävää. On tärkeää, että niin ihmiset, joilla on poliittista vaikutusvaltaa kuin muutkin päättäjät, tuomitsevat muukalaisvihamielisyyden ja rasismin. Meidän on näytettävä hyvää esimerkkiä. Eri ammattiryhmissä tarvitaan myös lisää ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä kuten poliiseja, opettajia, yrittäjiä, poliitikkoja ja niin edelleen. Olennaista on, että yhteiskuntamme tukee maahanmuuttajia ja pakolaisia heidän luodessaan organisaatioita ja pyrkiessään mukaan jo olemassa olevien, niin sanotun kolmannen sektorin organisaatioiden toimintaan.

Maahanmuuttajan kotouttaminen ei tietenkään pääty työpaikan saantiin. Viihtyminen ja hyvinvointi riippuvat koko ympäröivästä yhteiskunnasta. Suomessa on hyvin toimiva julkinen sektori, jonka pitää olla myös maahanmuuttajien käytössä. Kolmas sektori toimii usein hyvänä linkkinä maahanmuuttajien ja julkisen vallan välillä. Vahvistamalla työtä kolmannella sektorilla voisimme nopeuttaa maahanmuuttajien kotoutumista.

Suomalaiseen yhteiskuntaan sisälle pääsemiseksi tarvitaan kotimaisten kielten taitoa. On tärkeää, että maahanmuuttajille tarjotaan sekä suomen että ruotsin kielen opetusta. Ruotsi unohtuu valitettavan usein, mitä muun muassa monet ulkomaiset yliopisto-opiskelijat harmittelevat. Työperusteisen maahanmuuton helpottamiseksi ruotsalainen eduskuntaryhmä on esittänyt ajatuksen työviisumista, joka mahdollistaisi muuton Suomeen ja työnteon aloittamisen viikon sisällä. Viisumia hakisi suomalainen työnantaja, eikä työviisumin saaneen maahanmuuttajan tarvitsisi antaa muita selvityksiä valtiolle. Tämä menettelytapa auttaisi myös lyhentämään ulkomaalaisviraston jo tavaksi tulleita, pitkiä käsittelyaikoja.

Det måste finnas en beredskap här hos oss att genast då en utlänning kommer till Finland för att arbeta stöda personen att snabbt få reda på vad som krävs som komplettering för att personen skall kunna utöva sitt yrke i Finland. Byråkratiska hinder och trösklar måste helt enkelt röjas undan. Ett stort problem som många invandrare nu stöter på är just det att deras examina inte värderas och att det här blir ett hinder för dem att få utöva det yrke de är utbildade till. Genom att faktiskt kunna erbjuda en vägledning till hur man snabbt kan bli kompetent för att få arbeta i Finland så skulle man undanröja en hel del hinder.

Slutligen är det bra att komma ihåg att också vi har mycket att lära oss av de personer av utländsk härkomst som på olika sätt har kommit till Finland. Att vara öppen för andra kulturer, folkslag och språk är ett tecken på civilisation och globalt tänkande då det är som bäst.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitos ulkoasiainvaliokunnalle mietinnöstä, joka on mielenkiintoinen ja nostaa esiin monia tärkeitä asioita eikä edes yhteensä ole liian pitkä. Mietinnössä todetaan ehkä se lähtökohta tällekin keskustelulle, että kaikista EU-maista Suomessa itse asiassa on vähiten ulkomaalaisia, eli se on se todellisuus, missä tällä hetkellä elämme.

Tässäkin keskustelussa ja usein työperäisestä maahanmuutosta, ulkomaalaistaustaisista ihmisistä työntekijöinä Suomessa puhutaan ikään kuin ikuisesti olisi kyse jostain tulevaisuuden ilmiöstä. Kuitenkin itse asiassa jo tällä hetkellä monilla aloilla on paljon ulkomaisia työntekijöitä. Voi olla, että osaa elinkeinotoiminnasta, yritystoiminnasta, ei edes Suomessa tehtäisi, ellei ulkomaalaisia olisi löytynyt työntekijöiksi. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan hyvin, että kyse työpaikoista, talouden ja työllisyyden kehityksestä ei ole nollasummapeliä, eli jos tänne tulee kaksi ulkomaalaista työntekijää, se ei tarkoita sitä, että silloin olisi kaksi suomalaista, jotka eivät sitten saa työpaikkaa, vaan kyllä tässä talossa luulisi kaikkien ymmärtävän talouden toiminnasta ja dynamiikasta sen verran, että tietäisi, että hyvät, osaavat työntekijät edistävät talouden kehitystä, joka sitten taas poikii omat hedelmänsä ja voi auttaa kotimaiseen työllisyyteen.

On kuitenkin varmasti myös niin, että kun tulevaisuudessa Suomen työvoimasta eläköityy suuri määrä, niin kokemukset kotouttamisesta, kokemukset ja käytännöt joustavasta työlupamenettelystä ovat vielä enemmän tarpeen kuin tällä hetkellä. Sen takia myös toivoisi, että niitä hyviä avauksia, joita löytyy hallituksen omasta maahanmuuttopaperista, lähdettäisiin toteuttamaan viipymättä. Varmasti yksi olisi nimenomaan mahdollisuus saada Suomeen viisumi, jotta voisi tulla hakemaan töitä ja sen jälkeen olisi mahdollisuus hakea oleskelulupaa Suomesta käsin, koska tällä hetkellä mahdollisuudet tulla tekemään Suomeen itse asiassa töitä muualta kuin Euroopasta ovat hyvin rajatut.

Iso kysymys on tietenkin Suomen houkuttelevuus. Meillä ei ole siirtomaahistorian tuomia, hyvässä ja pahassa näkyviä siteitä kolmannen maailman maihin. Välttämättä Suomea ei monissa paikoissa edes tunneta. Omasta mielestäni korkealaatuinen maksuton koulutus on se kaikkein konkreettisin ja selvin valtti Suomelle, ja mielestäni maksuttomasta koulutuksesta tulisi pitää kiinni, koska uskon, että se on tulevaisuudessa se asia, millä voimme houkutella tänne ihmisiä, saada tänne ihmisiä, jotka välttämättä muuten eivät tulisi tänne vaan etsiytyisivät jonnekin aivan muualle, joko Eurooppaan tai muualle maailmaan. Varmasti siinä voi olla myös ehkä uutta ennakkoluulottomuutta, millä tavalla Suomea markkinoidaan. Suomihan on mitä parhain maa monessa mielessä. Meitä ei välttämättä vain tunneta kaikkialla maailmassa, joten voisimme ehkä myös mainostaa itseämme nykyistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Debatissa toinkin esiin näkemyksiäni niistä ongelmista, jotka liittyvät käytäntöön, jolla tällä hetkellä myönnetään tilapäisiä oleskelulupia. Tässä kohtaa ei ehkä ole niin paljon aikaa, mutta kyllä suomalainen turvapaikkapolitiikka kaiken kaikkiaan on aika tiukkaa. Meillä päätöksiä ei perustella selkeästi. Turvapaikan saamisen kynnys Suomessa on hyvin korkea, ja mielestäni suomalaista turvapaikkapolitiikkaa tulisi parantaa, liberalisoida. Oleskelulupia Suomeen myös tulisi myöntää nykyistä helpommin niille ihmisille, jotka ovat olleet täällä pitkään.

Käytyyn keskusteluun ehkä jo tässä vaiheessa: Olen itse sitä mieltä, että laitonta maahanmuuttoa voidaan vähentää nimenomaan sillä tavalla, että tarjotaan väyliä lailliselle maahanmuutolle. Eihän laittomaan maahanmuuttoon itse asiassa olisi mitään tarvetta, jos väyliä lailliselle olisi. Meidän täytyy muistaa sekin, että se tiukka rajavalvonta, jota Euroopan unionissa tällä hetkellä harjoitetaan, konkreettisesti tappaa ihmisiä Euroopan unionin rajoille, ja jollain tavalla me olemme myös vastuussa näistä ihmishengistä.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on erinomaisen suljettu maa maahanmuuttajilta. Nämä suljetut työmarkkinat estävät kaiken maailman ihmisten tänne tulon hyvin tehokkaasti, ja sitä olemme ilmeisesti halunneet kaikesta pienestä nikkaroinnista huolimatta ottaen huomioon, kuinka nyt kohta neljä vuotta on jo puhuttu siitä, että Suomeen tarvitaan maahanmuuttajia, Suomeen tarvitaan ulkomaisia opiskelijoita. Yhä edelleen tiukoin lainsäädännöin me yritämme estää kaikin tavoin näiden ihmisten maahantulon.

Typerintä, mitä tehtiin, oli tämä kahden vuoden määräaika Viron kansalaisille esimerkiksi tulla Suomeen tekemään töitä, joka loi nämä vuokratyömarkkinat, mihin koetetaan nyt etsiä sitten jonkinlaista tolkkua. Tästä näkee, miten lyhytnäköistä tämä tehty politiikka on ollut.

Nostan kuitenkin erikseen, mistä ei niinkään ole tänään keskusteltu, ulkomaalaiset opiskelijat Suomessa ja heille käsittämättömän rajoituksen, kuinka paljon he saavat tehdä viikossa töitä. En ymmärrä, mitä varten näin on, sillä jos Suomessa löytyy innokkaita virolaisia opiskelijoita, jotka ovat valmiita tekemään opiskelujensa lisäksi vaikkapa 40 tuntia viikossa töitä, keitä me olemme rajoittamaan tätä työintoa. Miksi me haluamme sanoa, että näin paljon ei voi tehdä töitä, että ulos tästä maasta, ja opiskelut eivät voi edistyä? Sehän pitäisi olla ainoastaan oppilaitosten tehtävä pitää huoli siitä, että opiskelut edistyvät, eikä minkään muun kuuluisi meitä kiinnostaa. Luulisi, että jo suomalaiset työmarkkinat kieli pitkällä odottaisivat näitä innokkaita työntekijöitä. Valitettavasti itselläni on tästä jopa kokemusta. Menetin hyvän lastenhoitajan, vironvenäläisen lastenhoitajan, sen takia että hän ei voinut enempää tehdä töitä viikossa, koska hän luonnollisesti halusi tehdä opiskeluihinsa liittyviä messualan töitä viikonloppuisin, mutta tämän takia hänelle ei enää mahtunut iltaisin käydä meillä kotona auttamassa kodinhoitotöissä, joissa hän oli erinomainen ja jotka hän teki erittäin mielellään. Tämä johti siihen, että hän itse asiassa tekee näitä töitä edelleenkin, mutta nyt pimeästi, koska hän ei voi niitä verokortilla enempää tehdä eikä hänen työtunneissaan saa näkyä sellaista määrää tunteja. (Ed. Jaakonsaari: Ei vaan kansanedustajan kotona tee?) — Ei tee minun kotonani vaan lähti jonkun toisen kotiin. Mutta onko se yhtään yhteiskunnallisesti parempaa, että me luomme sellaista politiikkaa, jolla tähän tilanteeseen joudutaan? Minun talouteeni ei tule jatkossakaan yhtään ihmistä pimeästi, mutta kummasti me olemme luoneet yhteiskunnan, jossa tällaisia markkinoita on.

Toinen ongelma, mistä haluan nostaa keskustelun uudelleen ja uudelleen, on suomen kielen osaaminen. Olen tehnyt vuonna 2005 heinäkuussa kirjallisen kysymyksen ulkomaisten opiskelijoiden kotimaisten kielten opetuksesta. Fakta on nimittäin, että vaikka meillä olisi yksi taikka vaikka meillä olisi tuhat tai kymmenentuhatta tai satatuhatta opiskelijaa ulkomailta tullut Suomeen ja vaikka he maksaisivat opiskelusta tai opiskelisivat ilmaiseksi, he eivät tule sijoittumaan Suomen työmarkkinoille, jos he eivät osaa suomen kieltä. Kysykää keneltä tahansa ihmiseltä, joka on työllistämässä ulkomaalaisia työntekijöitä. Ensimmäinen kysymys on, osaatteko suomen kieltä tai mahdollisesti ruotsia, niillä alueilla, missä niillä pärjää. Mutta minkälaisia valmiuksia meidän koulumme, oppilaitoksemme, tällä hetkellä tarjoavat? Meillä on englanninkieliset koulutusohjelmat, joissa osassa tarjotaan nolla opintoviikkoa suomen kielen opetusta — nolla opintoviikkoa! Miten voi kukaan, joka tulee Suomeen opiskelemaan englanniksi, vaikka nyt niin kuin Kiinasta suuret markkinat opiskelijoita tulee opiskelemaan englanninkielisiin opinto-ohjelmiin kauppatieteitä, mitä hyvänsä, miten he ikinä pääsevät Suomessa töihin, kun eivät osaa suomen kieltä? Eli me olemme luoneet jälleen kerran systeemin, jossa tarkoitus onkin, että nämä kalliilla suomalaisten verorahoilla koulutetut opiskelijat lähtevät välittömästi Englannin paremmille työmarkkinoille, koska siellä he osaavat myöskin kielen.

Hajonta suomen kielen ja ruotsin kielen opinnoissa on valtava nimenomaan englanninkielisten linjojen nollasta opintoviikosta joidenkin suomenkielisten opinto-ohjelmien 20 opintoviikkoon yliopistossa ja 10 opintoviikkoon ammattikorkeakoulussa. Mutta kyllä meidän täytyy tässä kohtaa katsoa peiliin, mitä me oikein haluamme näiltä opiskelijoilta. Me haluamme toki sen, mistä puhumme täällä salissa moneen kertaan: Me haluamme, että maahanmuuttajat integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan, hyödyttävät suomalaisia työmarkkinoita ja maksavat verotuksen kautta aikanaan sen koulutuksen, mitä suomalainen yhteiskunta on heille maksanut, mutta viemme kaikki mahdollisuudet tällä hetkellä tällaiseen toimintaan. Minä toivon, että tämä asia muuttuu erittäin nopealla aikataululla, sillä muuten on aivan ajanhukkaa tämä kaikki maahanmuuttokeskustelu, mihin täällä aikaa käytämme vuodesta toiseen.

Eva Biaudet /r:

Ärade talman! Det är inte demokrati när en man uttrycker sin åsikt om politik och ingen hindrar honom. Demokrati är det när en kvinna uttrycker sin åsikt om kärlek och ingen dödar henne.

Arvoisa herra puhemies! Nämä eivät olleet minun sanojani.

Det här var Suad al-Sabah, en muslimsk kvinna, en kuwaitisk kvinna som lever i ett arabland under förtryck, men också en sådan kvinna kan ha en gemensam syn på mänskliga rättigheter och kvinnans rättigheter.

Ärade talman! Vår konkurrenskraft förutsätter invandring. På tio år borde vi fördubbla den befolkning som har utländskt ursprung. Därför måste dialogen mellan kulturer börja här. Vi finländare har under många år blivit vana vid att glänsa på toppen av internationella framgångsrankinglistor, senast handlade det om att vara minst korrumperat land. Det är naturligtvis smickrande nog men samtidigt farligt om vi tror att vi bekvämt kan luta oss tillbaka och invänta framgång.

Deutsche Bank Research har i en undersökning med 34 länder skissat upp tillväxtcentra i Europa och deras ekonomiska tillväxtutsikter 2020. Lite chockerande hamnar Finland långt ner på framgångslistan. Förbi oss åker förutom de asiatiska tillväxtekonomierna också EU-länder som Irland och Spanien. Som kriterier fungerade befolkningstillväxten, mängden investeringar, det mänskliga kapitalet och öppenheten för handel. Länder som kan attrahera utländska investeringar och utländsk arbetskraft växer snabbare än andra enligt forskarna. Vi behöver alltså invandrare för att vår ekonomi skall kunna vara dynamisk och växande. I Sverige är vart femte nytt företag startat av en person med utländsk ursprung.

Men även kulturen behöver växelverkan för att frodas. Därför har vi alla orsaker att börja attrahera invandring. Nobelprisvinnaren i ekonomi från 1998 Harwardprofessorn Amartya Sen kritiserar den europeiska synen på integration och kanske främst den brittiska synen, och han vill rädda det värdefulla i multikulturalismen. Han säger, och det finns mycket värt att tänka på i det han säger, att människor alltid måste ses som mångdimensionella komplexa individer som väljer sin identitet. Att gruppera alla invandrare under religiösa identiteter ingriper i deras rätt att välja.

Han kallar det för tyranni som ser ut som frihet och tolerans då människor blir tvingade in i en identitet som myndigheterna valt åt dem. Han hävdar att man alltid tillhör många olika grupper och att det måste vara ett personligt beslut till vilken man vill ge prioritet. Han kritiserar också den konsultativa roll som de brittiska myndigheterna gett de religiösa samfunden för muslimer, sikher och hinduer och anser att den minskar den demokratiska debatten. Det här gör man alltså under integrationsmanteln.

Varje gång vi i integrationens namn kollektiviserar människor med andra religioner till att endast vara medlemmar av religiösa samfund där den religiösa ledaren kodifierar regler kollektivt så tvingar vi in dessa européer i en tillhörighet som de själva i första hand inte skulle välja. Det kan hända att vi på detta sätt fundamentaliserar de nya medborgarna. Det blir kontraproduktivt för en stor del människor med invandrarbakgrund som upplever att de inte tillhör någon grupp alls ifall de inte fogar sig till exempel bakom imamen eller andra religiösa ledare. Det är viktigt att inte skapa ett antingen-eller-klimat där mångfalden i en identitet förintas.

Arvoisa puhemies! Yhteenkuuluvaisuutta tukee työllisyyden ja yhteisen kielen oppiminen, mutta tämä ei riitä, ellei enemmistö samanaikaisesti näe uusia kansalaisiamme yksilöinä, jotka edustavat vain itseään eikä kollektiivina. Yhteenkuuluvaisuus on valinta ja yhteenkuuluvaisuus uuden maansa kanssa voi juurtua vain, jos kunnioitamme monimuotoisuutta myönteisenä asiana. Luottamus yhteiskuntaan ja lojaalisuus yhteiskuntaa kohtaan kulkevat käsi kädessä.

Kulttuurien välinen dialogi on alkava tästä. On kysymys kaikkien osapuolten oppimisprosessista ja meidän muun muassa olisi opittava useampia kieliä ja myös ymmärrettävä arvostaa uusien asukkaiden kieli ja muita valmiuksia. Samalla eurooppalaiset arvomme, kuten tasa-arvo, muun muassa naisten ja miesten välinen tasa-arvo, monikulttuurisuus ja ihmisoikeudet ovat arvoja, joita pidämme yleispätevinä ja niiden tulisi olla todellisuutta jokaisen arkipäivässä.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomesta on historian eri vaiheissa lähdetty isoina joukkoina työn perässä niin Pietariin, Yhdysvaltoihin kuin Ruotsiinkin. Suomalaiset on otettu näihin maihin vastaan, he ovat tehneet siellä töitä, jääneet sinne asumaan ja osallistuneet yhteisöjensä kehittämiseen. Maapallolla on jatkuvasti liikkeellä valtava määrä ihmisiä, tällä hetkellä arviolta 190 miljoonaa ihmistä, ja suomalaisetkin ovat olleet osana näitä ihmisvirtoja.

Ulkoasiainvaliokunta on vastikään valmistellut siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa koskevan ilahduttavan kattavan mietinnön, jonka kanssa on monin kohdin helppo olla samaa mieltä. Paperissa on sellaista kokonaisvaltaista siirtolaisuuden ja maahanmuuton analyysiä, jota voi valitettavasti vain kaihoisasti toivoa käytännössä Suomessa toteutettavalta siirtolaisuus- ja maahanmuuttopolitiikalta.

Kuten mietinnössä todetaan, esimerkiksi Yhdysvallat on esimerkki siitä dynaamisesta vaikutuksesta, joka maahanmuutolla on. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajat eivät vie kantaväestön työpaikkoja, eivät laske yleistä palkkatasoa eivätkä lisää sosiaalikuluja. Sen sijaan siirtolaisuus edistää kansantulon kasvua, tuottavuutta ja työllisyyttä.

Suomi on kuitenkin valitettavasti päättänyt pitää ovensa kutakuinkin kiinni. Maassamme on vähemmän ulkomaalaisia kuin missään muussa EU-maassa, kuten moni muukin edustaja on tänään ottanut esille puheissaan. Välillä ei voi välttyä tunteelta, että suomalainen maahanmuuttopolitiikka keskittyy lähinnä maahanmuuton rajoittamiseen. Pahimmillaan tuntuu, että sisäministeriövetoinen maahanmuuttopolitiikka suorastaan edistää ulkomaalaisvastaisten asenteiden leviämistä Suomessa. Vähintäänkin se uhkaa vakavalla tavalla maamme kansantalouden kehittymistä. Maahanmuuttoa nimittäin tarvitaan. Väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikentyy vuosi toisensa jälkeen.

Arvoisa puhemies! Masentavin asia Euroopan siirtolaisuuspolitiikassa on se, että köyhimmistä maista EU:n alueelle laillisesti pääseminen on usein lähes mahdotonta. Tämän takia ihmiset joutuvat turvautumaan ihmissalakuljetukseen ja muihin vaarallisiin maahantulokeinoihin.

Me elämme Euroopassa, josta on muodostettu eräänlainen linnake. Tämän linnakkeen tarkoituksena on pitää ihmisiä ulkona kohtalokkain seurauksin. Espanjan viranomaiset ovat arvioineet, että pelkästään joulukuun 2005 ja maaliskuun 2006 välillä arviolta 1 200—1 700 Afrikasta Kanariansaarille veneellä yrittänyttä ihmistä hukkui myrskyävälle merelle. Pelkästään tämän jatkuvasti käynnissä olevan tragedian pitäisi saada meidät tarkastelemaan harjoittamaamme siirtolaisuuspolitiikkaa uudessa valossa. Maahanmuuton tiukka rajoittaminen ruokkii laitonta maahanmuuttoa ja johtaa moniin muihinkin ongelmiin.

Maahanmuutolla on monta ulottuvuutta, ja vaikka työperäinen maahanmuutto on tärkeää, on aina muistettava, että kaikki eivät lähde kotimaastaan pelkästään taloudellisin perustein vaan pakoon vaarallisia olosuhteita ja suoranaista nälkää. Suomen on kannettava vastuunsa kansainvälisistä humanitaarisista sitoumuksista ja kasvatettava esimerkiksi pakolaiskiintiötään. Puolet maailman pakolaisista on erittäin uhatussa asemassa olevia lapsia. Joskus tuntuu, että humanitaarinen näkökulma jää maamme pakolaispolitiikassa sisäministeriön kontrollitoimien vahvistamisen jalkoihin ja siihen, että väsätään listoja turvallisista maista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi pari sanaa työperäisestä maahanmuutosta ja kotoutumisesta. Maahanmuuttajien kotouttaminen on monivaiheinen prosessi, johon kuuluu niin sosiaalipalveluihin, koulutukseen, työelämään kuin yleensä yhteiskuntaan sopeutumiseen liittyviä asioita. Maahanmuuttajien kotouttaminen on kuntien vastuulla, mutta monesti tehtävä on liian haasteellinen, koska maahanmuuttoasiat on niin valtion kuin kuntienkin osalta hallinnollisesti hajautettu sinne sun tänne. Eriytynyt hallinto ei toimi. Sisäministeriö keskittyy maahantulon rajoittamiseen ja työministeriö työperäisen maahanmuuton lisäämiseen. Dialogi ei tunnu Suomen maahanmuuttopolitiikassa olevan kovin hyvässä huudossa. Henkilökohtaisesti usein koen, että sisäministeriössä maahanmuutto nähdään ennen kaikkea uhkana, kun se mielestäni pitäisi nähdä mahdollisuutena, vieläpä kansantaloudellisena mahdollisuutena.

Kiitos ulkoasiainvaliokunnalle erittäin hienosta mietinnöstä! On erittäin hienoa, että olemme päässeet näinkin laajassa mittakaavassa keskustelemaan asiasta tänään eduskunnassa.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tätä ulkoasiainvaliokunnan tekemää mietintöä on tässä illan aikana kehuttu, ja sinänsä ihan hyvä, että ulkoasiainvaliokunta on tätä asiaa käsitellyt. Vähän oudoksuttaa kuitenkin se, miksi tätä käsitellään tällaisten kolmen elimen antamien kertomusten yhteydessä, kun meillä todellakin on valmistunut hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, jonka pohjalta tätä asiaa olisi voinut käsitellä niin, että se olisi myös ollut hallitukselle ohjenuoraksi siitä, mitä eduskunta ajattelee. Samalla olisi ollut myös hallituksen hyvä kertoa eduskunnalle, millä tavalla maahanmuuttoa ylipäätänsä aiotaan käsitellä. Nyt tämä sinänsä aika perusteellinen valiokunnan mietintö lähetetään valtioneuvostolle tiedoksi ja sillä hyvä. Sen sijaan normaali ja luonnollinen tapa olisi totta kai ollut, että kun hallitus on kerran valmistellut tällaisen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ja siihen vielä ollaan tekemässä lisäksi toimeenpano-ohjelmaa, niin se olisi tullut eduskunnalle selontekona, ja edelleenkin toivon, että näin voitaisiin tehdä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on myös tämän ulkoasiainvaliokunnan mietinnön pohjalta käsitellyt asiaa ja tehnyt linjauksia siitä, millä tavalla maahanmuuttoa olisi hyvä käsitellä. Tässä todellakin ensimmäisenä vaatimuksena on nimenomaan se, että hallitus toisi selonteon, jotta asialle voidaan antaa riittävät edellytykset keskustelulle ja myös eduskunnan kannanotolle. Sinänsä keskustelukin on ihan tervetullutta ja hyvää, mutta valitettavaa, että ei voida sitten tuoda sitä — tai en tiedä, eikö uskalleta tuoda — tänne oikein käsittelyyn.

Yhteiskunnallisten muutosten vuoksi nykyistä ulkomaalaislakia on uudistettu pala kerrallaan ja aika kyseenalaisella menestyksellä. Ulkomaalaislain kokonaisuutta olisi vakavasti harkittava, ja siihenkin tällainen hallituksen selonteko antaisi paremmat edellytykset, ja nythän ei siihen oikeastaan kovinkaan paljon ole puututtu tässä mietinnössä, niin kuin ei varmasti ollut tarkoituksenakaan.

On tärkeää edistää maahanmuuttajien työllistymistä ja kehittää maahanmuuttajan kieli- ja ammattiosaamista niin, että koko yhteiskunta ja yksilö itsekin niistä hyötyvät. Ei ole todellakaan mitään järkeä siinä, että esimerkiksi maahanmuuttajien omassa kotimaassaan hankkimaa ammattitaitoa ei hyödynnetä eikä myöskään hyödynnetä sitä, että täällä opiskelleet opiskelijat jäisivät tänne tekemään työtä. Kuitenkaan maahanmuuttoa ei ole syytä nähdä pelkkänä työvoimana ja talouspolitiikkana.

En nyt ajanpuutteen vuoksi ehdi tätä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kannanottoa käydä läpi, mutta otan täältä nyt ihan yhden kohdan esille.

Maahanmuuttopolitiikassa tulee panostaa kaikkien maahanmuuttajien kieli- ja myös yhteiskuntataidon sekä osallistumisen lisäämiseen. Tällä tavalla voidaan välttää muulle yhteiskunnalle rinnakkaisten sulkeutuneiden yhteisöjen syntyminen, mikä johtaa yhteisön jäsenten eristymiseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, ja tällaista kehitystä ei kukaan varmasti pidä suotavana.

Tällä hetkellä on ongelmana tosiaan se, että kansallisuuden saamiselle asetettava kielitaitovaatimus on niin korkea ja kova, että se vaatii käytännössä akateemisia kieliopintoja. Samalla kun myös valtion virkamiehille asetetaan samat vaatimukset, on ymmärrettävää, että näin tiukoista edellytyksistä ei ole syytä enää pitää kiinni. Kielikoulutuksen ongelmana on myös se, että mikäli ei ole työelämässä tai työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteena, niin silloin ei näitä kielikursseja järjestetä. Isona ongelmana ovat esimerkiksi kotona olevat äidit, jotka eivät millään tavalla pääse tällaisen kielikoulutuksen piiriin, kun eri kunnissa on niin kovin kirjavat käytännöt ja käytännössä kyse on siitä, että kielikoulutusta ei järjestetä.

Maahanmuutto lisäisi suomalaisen yhteiskunnan moniarvoisuutta. Uusia ja erilaisia tapoja käyttäytyä ei pitäisi nähdä uhkana vaan mahdollisuuksina. Erilaisten tutkimusten mukaan moniarvoisimmat yhteiskunnat ovat sekä kilpailukykyisimpiä että innovatiivisimpia. Tämän vuoksi olisi ollut tärkeää käsitellä tätä selontekona, mutta tämäniltainen keskustelukin on osoittanut, että eduskunnassa olisi valmiutta ja kiinnostusta käsitellä vakavamminkin tätä asiaa.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin moneen otteeseen on täällä tänään todettu, tämä eduskunnan kansainvälisten asiain foorumin ehdottama keskustelunaihe, maahanmuutto ja siirtolaisuus, on kyllä monesta näkökulmasta hyvin tärkeä ja ajankohtainen. Maahanmuuttoon ja siirtolaisuuteen liittyvät kysymykset ovat olleet vahvasti esillä paitsi täällä Suomessa myöskin YK:ssa ja Euroopan unionissa. YK:ssa käynnistyi syyskuussa korkean tason vuoropuhelu muuttoliikkeen ja kehityksen välisestä suhteesta. Unioni on puolestaan keskustellut laillisen maahanmuuttopolitiikan kysymyksistä. Tämä kotimainen keskustelu on keskittynyt ennen kaikkea tähän työperusteiseen maahanmuuttoon. Maahanmuutto ja siirtolaisuus ovat merkittäviä tulevaisuuden kysymyksiä, joiden käsittelyyn tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa niin globaalisti, Euroopan unionin tasolla kuin kansallisestikin. Muuttoliike voi parhaimmillaan edesauttaa kehitystä sekä lähtö- että vastaanottajamaissa, mutta se edellyttää johdonmukaista politiikkaa kaikilla edellä mainituilla päätöksenteon tasoilla.

Arvoisa puhemies! Siirtolaisuus ja maahanmuutto on kokonaisuutena laaja aihe, ja täällä on tänään, niin kuin itsekin puheenvuorossani, keskitytty asiaan hyvin pitkälti työperäisen maahanmuuton näkökulmasta, mutta tuskinpa kukaan haluaa sitä, että julkinen keskustelu kääntyy liiaksi vain työperäisen maahanmuuton suuntaan, koska kyllä meidän on vahvasti jatkossakin kannettava vastuumme maailman hädästä ja hengenvaarassa olevista ihmisistä, pakolaisista eli tästä humanitaarisesta maahanmuutosta. Väestön ikääntyminen ja työvoiman tarjonnan väheneminen vaikuttavat kuitenkin lähivuosina merkittävästi työvoiman määrään ja työmarkkinoiden rakenteisiin erityisesti Euroopassa. Maahanmuutosta on tulossa Euroopan taloudellisen selviytymisen näkökulmasta hyvin keskeinen kysymys.

Olemme Suomessa havahtuneet tämän tärkeän aiheen pohtimiseen, voi sanoa, sangen myöhään. Kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan, Suomesta on puuttunut johdonmukainen maahanmuuttopolitiikka. Siksi on erittäin hyvä, että tällä vaalikaudella on toden teolla asiaan havahduttu ja hallitus on valmistellut maahanmuuttopoliittisen ohjelman ja myös eduskunta on näissä asioissa aktiivinen. Hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman linjaukset ovat hyvä pohja toimenpiteille, mutta toivoa sopii sitä, että ne nopeasti muuttuvat todellisiksi käytännön päätöksiksi ja toimenpiteiksi.

Pitää muistaa se, että koska meillä, voi sanoa, valitettavastikin tämä ulkomaalaisten määrä on niin vähäinen, meillä on täydet mahdollisuudet onnistua tässä maahanmuuttopolitiikassa vältellen niitä virheitä, joita monissa esimerkiksi EU-maissa ja Euroopan maissa on maahanmuuton osalta tehty. Mutta kun katsotaan näitä työperäiseen maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä ja näkökulmia, on syytä erityisesti kolme asiaa nostaa esiin: Ensinnäkin Suomen houkuttelevuuden vahvistaminen; toiseksi maahanmuuttajien kotouttamisen tehostaminen; ja kolmanneksi tarvittaisiin nykyistä huomattavasti joustavampaa ja järkevämpää maahanmuuttohallintoa.

Mutta ensinnäkin tästä houkuttelevuudesta: Suomen vetovoimatekijöitä kansainvälisillä työmarkkinoilla eivät varmasti ole miellyttävä ilmasto, helppo kieli ja monikulttuurinen, avoin työympäristö. Kahta ensimmäistä emme juurikaan voi muuttaa mutta viimeksi mainittuun voimme vahvasti vaikuttaa. Kyllä suvaitsevaisen ja avoimen työympäristön luomisen eteen onkin tehtävä töitä. Siinä työssä tarvitaan kaikkien panosta, niin kouluissa, varhaiskasvatuksessa, harrastejärjestöissä, koko kansalaisyhteiskunnassa kuin myöskin työelämässä. Mutta on meillä myös näitä vahvuuksia: toimivat palvelut ja infrastruktuuri, yleinen vakaus ja turvallisuus, myöskin maksuton, laadukas koulutusjärjestelmä, puhdas luonto jne. Kyllä näitä houkutteitakin uusien työntekijöiden osalta ja uusien suomalaisten osalta varmasti löytyy.

Mutta nämä kotouttamisen ongelmat ovat myöskin tulleet monessa puheenvuorossa vahvasti esiin, ja siinä tarvitaan vielä parempia toimia, kuin mihinkä tähän mennessä on pystytty. Sekä kuntien että myöskin valtion rooli on ratkaiseva ei ainoastaan rahoituksen vaan näitten toimenpiteiden osalta. Kielikoulutus on tietenkin niitä tärkeimpiä asioita. Siihen on panostettava ja voimavaroja löydyttävä nykyistä enemmän. Yhdyn kyllä myös niihin vaatimuksiin, joita täällä on esitetty näitten kielitaitovaatimusten osalta, että ne meillä ovat monesti aivan liian korkeat, koska paras paikka oppia kieltä kunnolla kuitenkin löytyy sieltä työelämästä ja todellisesta yhteiskuntaan integroitumisesta.

Sitten se kolmas tärkeä asia on tämä hallinto. Maahantuloa koskevien säännösten joustavuus ja käytäntöjen nopeus ovat tärkeitä tekijöitä työperusteisen maahanmuuton onnistumisen kannalta. Meillä on paljon tehtävää hallinnon järkeistämisessä ja myöskin byrokratian vähentämisessä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Pikkuseikat muodostavat kokonaisuuden, mutta kokonaisuus ei ole pikkuseikka." Näin sanoi aikoinaan Michelangelo. Muuttoliike on kansainvälinen ilmiö ja siksi sitä on tarkasteltava laajemmasta näkökulmasta. Aikaisemmin ed. Jaakonsaari ja ministeri Tuomioja muun muassa listasivatkin puheenvuoroissaan juuri käytyjä dialogeja ja tulevia kokouksia, joissa aihetta käsitellään. Parlamenttienvälisen liiton, Ipun, yleiskokouksessa Genevessä tehtiin vuonna 2005 päätöslauselma maahanmuutosta. Sen mukaan kansainvälinen maahanmuutto tarvitsee valtioilta kokonaisvaltaisia toimia, jotka perustuvat valtioiden jaettuun vastuullisuuteen. Samalla on huomioitava ne syyt, jotka maahanmuuton pohjalla todella ovat.

Valtioiden tulee myös huolehtia maahanmuuttajien ihmisoikeuksien toteutumisesta. Erityisryhmät, kuten naiset ja lapset, on otettava riittävästi huomioon. Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös yhteisen vastuun kantaminen lähtömaiden kehityksestä. Esimerkiksi monista kehitysmaista muuttavat pois juuri ne korkeammin koulutetut, joiden ammattitaitoa tarvittaisiin myös lähtömaassa. Toki nämä siirtolaiset lähettävät takaisin rahaa entisiin kotimaihinsa vuosittain noin 170 miljardia dollaria, mutta tämä ei missään nimessä ole ratkaisu kehitysmaiden köyhyysongelmaan, ja vieläkin on olemassa hyvin korkeita rahansiirtokustannuksia. Tarvitaan myös toimivaa kehitysyhteistyötä, ihmisoikeusdemokratiaa korruption vähentämisdialogeineen, joiden avulla voidaan puuttua pahimpiin epäkohtiin ja luoda näille maille edellytyksiä toimia tulevaisuudessa omin voimin.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti myös laiton ihmiskauppa kuuluu maahanmuuttoa koskevaan keskusteluun. Se on usein yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja sen havaitseminen ei aina ole helppoa. Suomen ja Venäjän välinen elintasokuilu voi houkuttaa monia mukaan tähän laittomaan toimintaan ja sen suhteen tarvitaankin yhteistyötä Suomen ja Venäjän välillä. Ei palvele kummankaan valtion etuja, että kansainvälisen ihmiskaupan reitti kulkee suoraan Karjalan kautta EU-alueelle.

Kansainvälinen projekti ihmiskaupan torjumiseksi on käynnistymässä Karjalassa. Hankkeen järjestäjänä toimii Euroopan unioni, ja kolmen vuoden aikana on tarkoituksena avata asian tiimoilta kriisikeskuksia ja tehostaa tiedotustoimintaa ylipäänsä. Projektissa pyritään vaikuttamaan erityisesti riskiryhmiin, joihin voidaan laskea kuuluviksi ainakin nuoret, lastenkotien kasvatit ja siirtolaiset. Valistusta tarvitaan muun muassa sen suhteen, kuinka välttää joutumasta ihmiskaupan uhriksi. Olennaista on myös neuvoa Venäjälle tuleville siirtolaisille, millä tavoin voi työllistyä laillisin keinoin sekä kartoittaa tilannetta sen suhteen, kuinka paljon mahdollisia ihmiskaupan uhreja rajan takaa löytyy. Projekti on toki haasteellinen: onhan Venäjä suuri maa ja kaikki uhrit eivät varmastikaan ole halukkaita tuomaan omaa tilannettaan viranomaisten tietoon. On kuitenkin hyvä, että yhteisen asian eteen ponnistellaan. Tässä asiassa pienetkin edistysaskeleet ovat suuria voittoja.

Arvoisa puhemies! Maamme talouden kannalta keskeinen kysymys on työperäinen maahanmuutto. Tulevaisuudessa ammattitaitoisen työvoiman tarve tulee lisääntymään ja siksi Suomi tarvitsee myös ulkomaalaisia osaajia ja työntekijöitä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole korvata suomalaista työvoimaa, vaan täydentää sitä. Suomen täytyy tämä asia silmälläpitäen rakentaa toimiva järjestelmä, joka vastaa hyvin myös omia tarpeitamme. Maahan tulevan työntekijän näkökulmasta katsottuna on huolehdittava siitä, että heidän ja heidän perheenjäsentensä maahan kotouttamisesta pidetään riittävää huolta. Kaiken kaikkiaan työelämän kansainvälistyminen on välttämätöntä ja tärkeä keino menestyä globaalissa kilpailussa. Monikulttuurisuus on nähtävä rikkautena, josta voidaan ammentaa uutta suomalaiseen työympäristöönkin.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuton lisääntyminen tarkoittaa paineita ja haasteita myös koulujärjestelmällemme. Opettajat tarvitsevat ei ainoastaan lisäkoulutusta, vaan myös konkreettisia välineitä tarttua vaikkapa sellaiseen kysymykseen, kuinka opetan pienessä koulussa yhtä venäläistä ja yhtä thai-lasta, jotka kieliummikkoina ovat maahan saapuneet, ovat kenties erittäin innokkaita ja fiksuja, mutta eivät omaa nopeasti riittävästi suomen kielen taitoa, jotta selviytyisivät abstraktista opetuksesta.

Arvoisa puhemies! Muuttoliike voi olla voimavara. On pystyttävä minimoimaan sen kaikki negatiiviset ilmentymät ja pyrittävä korostamaan positiivisia. Tässä riittää haastetta niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Maahanmuutto on nähtävä voimavarana, joka pidemmällä tähtäimellä hyödyttää koko yhteiskuntaa Suomessakin. Maahanmuutto on se kolikon toinen kääntöpuoli.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen haaste tulevina vuosikymmeninä löytää eläkkeelle siirtyvien tilalle ja heiltä vapautuville työpaikoille uudet työntekijät on suuri. Haaste numerona seuraavan kymmenen vuoden aikana on noin 700 000 — valtava määrä ihmisiä Suomen kokoisessa maassa. Tilanne on ollut tiedossa jo pitkään. Tulevat ikäluokat eivät riitä kattamaan työvoiman tarvetta. Emme voi myöskään sanoa, että maahanmuuton ja eritoten työperäisen maahanmuuton tuomat mahdollisuudet olisivat mikään uusi lääke, sillä siitä on jo puhuttu pitkään.

Eläköitymisen lisäksi maassamme on tapahtumassa voimakas ikääntyminen. Suomessa väestö ikääntyy maailman kovinta vauhtia. Syntyvyyden alhaisuus ja eliniän pidentyminen ovat keskeisimmät syyt tähän. Elämmekin nyt muutosvaihetta, joka muuttaa suomalaista yhteiskuntaa ennennäkemättömällä voimalla. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomessa on vuonna 2030 työikäisiä 370 000 vähemmän kuin nyt, 65 vuotta täyttäneitten lukumäärä on vastaavasti runsaat 600 000 suurempi.

Arvoisa puhemies! Suomi ei ole mikään edelläkävijä työperäisen maahanmuuton osalta. Useat Euroopan maat toimivat tällä hetkellä erittäin aktiivisesti osaajien löytämiseksi. Esimerkiksi Venäjä tarjoaa paluumuuttajilleen muuttoavustusta ja toisaalta maahan virtaa runsaasti siirtolaisia eteläisistä naapurivaltioista ja myös Kiinasta.

On selvää, että tulemme kilpailemaan vain kiristyvillä maahanmuuttomarkkinoilla ja meidän heikkoutenamme on muun muassa sijaintimme ja tietysti vaikea kielemme. Minusta ei ole mitään järkeä siinä, että tänne tulevilta työntekijöiltä vaaditaan ehdotonta suomen kielen taitoa, sillä useilla aloilla työkielenä käytetään joko englantia tai muita yleisiä kieliä. Osaamisen ja tekemisen taito on alkuun painavampi kriteeri kuin kielitaito. Ei monilta suomalaisiltakaan työntekijöiltä vaadita esimerkiksi norjan kielen taitoa heidän muuttaessaan sinne työn perässä.

Lisäksi Suomessa on edelleen monia hallinnollisia muureja ja esteitä, jotka viimeistään vievät potentiaaliset halukkaat muihin maihin. Suomalaiset paluumuuttajat ovat erittäin tervetullut ryhmä, mutta sen varaan ei voida pelkästään laskea vaan tarvitaan myös ennen kaikkea työperusteista maahanmuuttoa.

Suomi on harvoille ulkomaalaisille työntekijöille ensisijainen kohdemaa, eikä Suomi ole ainoa maa, jonka väestö on ikääntymässä. Kansainvälinen kilpailu työntekijöistä on käynnissä, ja Suomea on ryhdyttävä markkinoimaan ulkomailla houkuttelevana työntekomaana. Suomen tulee nopeasti kartoittaa, millaista osaamista tarvitsemme ja mitä meillä on tarjota tulijoille. Potentiaaliset lähtömaat tulee kartoittaa ja kohdistaa markkinointi ensisijaisesti näihin maihin.

Arvoisa puhemies! Suomessa tullaan tarvitsemaan useille aloille ulkomaalaisia työntekijöitä, koska jo tällä hetkellä kotimaisista työntekijöistä on huutava pula joillakin aloilla. Elinkeinoelämän keskusliiton selvityksen mukaan rekrytointivaikeuksista kärsivät tällä hetkellä ainakin rakennusala, metalliteollisuus, kiinteistöpalvelut, tutkimus- ja tekniset palvelut sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Osittain työvoimapulaan vastataan tilapäisellä ulkomaalaisella työvoimalla. Jotta saisimme tilapäistä työvoimaa, tarvitsemme selkeän ja oikeudenmukaisen työlupajärjestelmän ja rekrytointipisteitä potentiaalisille alueille.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Meillä on työvoimatoimistojen kirjoilla 250 000 ihmistä ilman työtä. Meidän pitäisi ensisijaisesti ajatella näitä ihmisiä. Nämä ihmiset pitäisi kouluttaa ja työllistää uudelleen. Niiden, jotka eivät enää ole työkykyisiä tai joille tulee ikä vastaan työtä hakiessa, pitäisi päästä eläkkeelle. Mutta meidän pitää lähteä siitä, että työt hoidetaan mahdollisimman pitkälle kotimaisin voimin. (Ed. Seppo Lahtela: Puhuja on oikeassa!)

Monilla aloilla tällä hetkellä on työvoimapula. Otetaan esimerkiksi vaikka metalliala. Muutamia vuosia sitten metalliala irtisanoi työvoimaansa, ja nyt sitten etsitään metallimiehiä ympäri Eurooppaa. Tällaisia työvoimapulapiikkejä tulee, mutta työnantajalla pitää olla vastuu työntekijöistään myös hiljaisina aikoina. Tällaisina hiljaisina aikoina ihmisiä voitaisiin kouluttaa eteenpäin eikä heti irtisanoa. Näin tehtiin vielä 10—20 vuotta sitten. Monissa yrityksissä voisi miettiä myös sitä, voisiko työtä siirtää maakuntiin, missä on osaavaa työvoimaa.

Työvoimapulasta on viime aikoina keskusteltu. Tutkimusjohtaja Heikki Räisänen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta katsoo, että joillakin aloilla ammattityövoiman saanti on vaikeaa, mutta varsinaista työvoimapulaa on vähemmän. Työvoimapulalla on kaksi puolta: tilapäiset rekrytointiongelmat ja rakenteellinen työvoimapula. Räisäsen arvion mukaan yritykset sopeutuvat yleensä hyvin muuttuviin tilanteisiin. Ne järjestelevät esimerkiksi uusiksi firman töitä ja firman sisällä. Myös Räisänen toteaa, että yrityksen olisi myös otettava nykyistä enemmän vastuuta työntekijöitten koulutuksesta.

Ulkomainen työvoima tuo mukanaan lieveilmiöitä: harmaita työnantajia ja työntekijöitä. Ongelma on yleinen varsinkin suurien yritysten alihankkijoilla. Työntekijöille ei makseta kunnon palkkoja eikä järjestetä sosiaalitiloja eikä muutakaan. Harmaa työ ruokkii epäluuloa ulkomaista työvoimaa kohtaan. Juuri saatiin kiinni kaksi virolaista liikemiestä, kun olivat tehneet täällä rakennusbisnestä ja kiertäneet satojatuhansia euroja veroja ja työnantajamaksuja. Tällainen herättää epäluuloja ihmisissä. Tosiasia on, että Suomessa tullaan tarvitsemaan jatkossa ulkomaista työvoimaa, mutta kun työntekijöitä otetaan tänne töihin, toiminnan pitää olla läpinäkyvää kaikin tavoin. Peräänkuulutan työnantajan vastuuta tässäkin kohtaa. Kun yritykset hankkivat ulkolaista työvoimaa, heidän pitää sitoutua myös toimimaan täällä Suomessa eikä siirtää toimintaansa muualle.

Monet täällä ovat vastustaneet sitä, että kun Suomi liittyi EU:hun, tuli siirtymäaika ulkomailta tulevalle työvoimalle. Mutta minusta on ollut tärkeää, että työvoimaa siirtyy tänne hallitusti. Meillä on Euroopassa esimerkkejä siitä, miten käy, kun siirtyminen ei ole hallittua. En halua Suomeen samanlaista tilannetta kuin Ranskassa, jossa katsotaan vinoon puolalaisia putkimiehiä, kun samaan aikaan siellä on satojentuhansien maahanmuuttajien asuinalueita, joissa ihmiset ovat jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Ulkomaiset työntekijät on otettava mukaan yhteiskuntaan, järjestettävä tehokas kielikoulutus. Heidät on ajettava sisään suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään, mutta suomalaisilla työehdoilla.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! On käyty mielenkiintoinen iltapäivä, mielenkiintoinen keskustelu ja mielenkiintoinen sisältö. Kun on olemassa ensimmäistä kertaa yhdessä Euroopan neuvoston, Pohjoismaiden neuvoston, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj:n parlamentaaristen istuntojen kertomukset, niin tätä maailmaa katsottuna ja sisältöä kuunnellessa onpa tullut mieleen, että erinomaisia intohimoja tähän maahanmuuttopolitiikkaan ja sitä kautta sopeutumiseen on olemassa. En ihan kaikkia puheenvuoroja ole kuunnellut, mutta se mitä kuulin viimeksi, oli se, kun ed. Kangas puhui. Mielestäni ed. Kankaan puheenvuoro edusti niitä arvoja, mitä itse tässä maailmassa ajattelen ja arvelen.

Ed. Kangas puheenvuorossaan kiinnitti huomiota siihen, että nämä suomalaiset kansalaiset, jotka ovat työtä ja toimeentuloa vailla, pitäisi ensin työllistää ja hoitaa järjestykseen ja sitten ryhtyä pohtimaan näitä asioita suuremmalla äänellä, niin kuin nyt pohditaan. (Ed. Kauppila: Sitä vartenko edustaja siirtyi kokoomukseen?) — Niin se on, ed. Kauppila. Koettakaa vaan sopeutua tähän tulevaan maailmaan ja patistakaa kansalaisia töihin, ahkeruuteen, tulevaisuuteen. Siinä duunari elää hyvin ja porvarikin rikastuu vielä samalla.

Se mitä tähän keskustelujen sisältöön syntyy ja käypi, niin toivoisin, että syntyisi vastaavaa painoarvoa, asianmukaisuutta ja kiihkeyttä oleva keskustelu, missä pohdittaisiin kotimaisesta tulevaisuudesta, turvallisuudesta, syntyvyydestä ja omasta väestönkasvusta ja sen väestön säilymisestä täällä suomalaisena.

Jos voidaan ajatella, niin enemmistö puhuu kotiutumisesta, turvallisuudesta ja sopeutumisesta. Päivällä kun kuuntelin ed. Soinin puheenvuoroa, mielestäni ed. Soini puhui myöskin niillä oikeilla sanoilla ja sanankäänteillä, mitkä ymmärrän, mistä merkittävä osa suomalaisista kadunihmisistä on samaa mieltä. Me edustajat täällä kuulumme omasta mielestämme johonkin parempaan eliittiin, ja vähän käymme niin kuin herkillä kierroksilla ja vaikutamme niin kuin miellyttäviltä tuolla maailmalla, järkevämmiltä ja viisaammilta muuten, mutta kadunmies, kadunkansalainen, se on aivan eri mieltä näistä asioista.

Kun tätä sisältöä katsoo, tätä tehtyä mietintöä ja sen arviointia, niin otanpa tässä yhden lainauksen Suomen linjaukset ja toiminta -otsikon alta: "Suomesta on puuttunut johdonmukainen maahanmuuttopolitiikka. Vasta nyt — väestön ikääntyessä ja työvoimapulan uhatessa ja osaamispohjan kaventuessa — valmistaudutaan valtion ja nyt myös kuntien hallinnon toimin maahanmuuttajien houkuttelemiseen Suomeen. Suomessakin on vihdoin ymmärretty, että selviytyäksemme tarvitsemme ulkomaista työvoimaa." Tämä tietenkin on selkeä ja selvä asia: tarvitsemme ulkomaista työvoimaa, tarvitsemme osaajia. Mutta jos tämä keskustelu on yhtään edistänyt sitä osaajien saantia ja siirtymistä Suomeen, niin tämä nähtäköön hyväksi.

Kun joissakin puheenvuoroissa myöskin on todettu, kuinka huonosti nämä maahanmuuttajat otetaan vastaan ja kuinka huonosti heitä kohdellaan tai kuinka huonosti heitä ymmärretään, niin tämä suinkaan ei ainakaan kadunmiehen käsityksen perusteella näin ole olemassa. Kyllä he ovat saaneet mielestäni riittävän hyvän vastaanoton, riittävän kohtelun ja riittävän toimeentulon, paljon paremman kuin monet perussuomalaiset, peruskansalaiset, jotka ovat tehneet pitkän päivätyön, ja sanoisinko nyt niin, että kuitenkin eläkekertymä on sitä sun tätä olemassa. Ehkä voisi olla vielä työhalujakin, mutta ei ole työkykyjä, millä sitä leipää voisi laventaa. Näin nähden näiden maahanmuuttajien asema on melko kohtuullisen hyvä, ja missä heitä olen tavannut: ravintoloissa, taksinkuljettajana, joissain muissa ammattitehtävissä, niin kaikki ovat olleet läpeensä tyytyväisiä siitä, kuinka hyvin teillä Suomessa nämä asiat ovat olemassa, kuinka turvallista ja vapaata teillä on olemassa ja kuinka hyvin he ovat täällä tulleet toimeen, vaikka väri onkin vähän erilainen ja kielessä on ongelmia. Näin arvellen tätä maailmaa katsottuna tämä valitus ja parku siitä, että me olemme huonosti hoitaneet nämä asiat, ei nyt ihan sellaiselta kadunmiehen näköalasta ja -kulmasta näytä.

Sitten yhteen asiaan, mikä löytyy myöskin tästä mietinnöstä tämän saman otsikon "Suomen linjaukset ja toiminta" alta: "Suomen tulisi täyttää nykyinen pakolaiskiintiö ja kasvattaa kiintiöpakolaismäärää vähintään tuhanteen henkeen." Jos tämä muuten asianmukainen ja oikein arvioitu, rakennettu mietintö on olemassa, niin kyllä ihmettelen, että tänne tämmöinenkin teksti on mahtunut ja käynyt. Kun tätä peliä arvellaan ja katsotaan tämän sisällön suhteen, niin vähän ihmeeltä tuntuu myöskin tämä asiantuntijaryhmä. Täällä on asiantuntijana kuultu viittä kansanedustajaa, kahdeksaa muuta yhteiskunnan ja eri järjestöjen vaikuttajaa. Jos tämä kansanedustajien sanoma, mikä varmasti oli mennyt perille, on ollut tämän tyyppinen, niin ihmettelen kyllä heidän motiivejaan. Ainakaan kaikkien sisältö ei jotenkin tähän tyyliin ja sanomaan yleisesti ottaen käy ja mene.

Herra puhemies! Toivon, että tästä sanomastani, mikä on osittain myönteinen, vähän kriittinenkin, ymmärrettäisiin se, että ei nämä asiat ihan aina sellaiselta näytä kuin täällä puhutaan. Jossain tuolla kenttätyössä tavataan muunkinlaisia mielipiteitä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Maahanmuuttopolitiikassa Suomella on hyvät mahdollisuudet onnistua, jos haluamme nähdä maahanmuuttajat myönteisenä ja tärkeänä osana suomalaista yhteiskuntaa. Käytännössä tämä tarkoittaa panostamista maahanmuuttajien kotoutumiseen ja työllistymiseen riittävästi ja johdonmukaisesti. Voimme myös oppia niistä virheistä, joita valitettavasti monet Euroopan valtiot ovat tehneet. Maahanmuuttajatyö ja maahanmuuttajien kulttuurillisen rikkauden hyväksyminen on erittäin tärkeää ymmärtää jo ennakolta. Viittaan tässä esimerkiksi Ranskan suuriin ongelmiin maahanmuuttajanuorten osalta. Huonoa kehityskulkua on jälkikäteen vaikea, ellei lähes mahdotonta, muuttaa. Sen sijaan tavoitteellisella ja ennalta ehkäisevällä työotteella saadaan aikaan hyvä, avoin ja monikulttuurisuutta hyväksyvä yhteiskunta. Hyvä vuorovaikutus, eri osapuolten keskeinen ja avoin keskustelu, auttaa luomaan kaikkia kunnioittavaa yhteiskuntapolitiikkaa unohtamatta suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin keskeisiä arvoja. Keskeistä Suomen kannalta on myönteisen kehityksen turvaaminen monikulttuuristuvassa yhteiskunnassamme.

Arvoisa puhemies! Vuonna 1999 voimaan tullut laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta on ollut hyvä väline maahanmuuttajien parissa tehtävän työn sekä monikulttuuristuvan yhteiskunnan kehittämiseen. Se on antanut maahanmuuttajatyölle lainsäädännöllisen pohjan. Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma mahdollistaa suunnitelmallisen maahanmuuttoon liittyvien asioiden kehittämisen. Kotouttamiseen satsaaminen on yksi avainkysymyksistä. Kotouttamisohjelmat koskevat kaikkia maahanmuuttajia, mutta yksilöllisten toimien piiriin kuuluu heistä vain osa. Lain piirissä olevien lisäksi muutkin maahanmuuttajat tarvitsevat tietoa ja opastusta yhteiskunnassa toimimisesta. Siksi on tärkeää, että maahanmuuttopoliittisen ohjelman mukaisesti tehdään opastusjärjestelmä myös kotouttamista täydentäväksi järjestelyksi. Kotoutumista tukevia palveluita olisi tärkeä antaa tarpeen mukaan myös muille, kuten ulkomaalaisille työntekijöille tai heidän perheilleen.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajalle tärkein kotoutumisen väline ja osallisuuden tuottaja on työ. Tulevaisuuden työvoimapula tuonee helpotusta monen tällä hetkellä työttömän maahanmuuttajan elämään. On kuitenkin selvää, että pitkään jatkunut työttömyys johtaa helposti syrjäytymiseen, ja maahanmuuttajan mahdollisesti heikko kielitaito ja vähäinen muu kiinnittyminen yhteiskuntaan lisää tätä riskiä. Siksi mielestäni työvoimapolitiikan, suomen kielen koulutuksen lisäämisen ja erilaisen ammatillisen täydennyskoulutuksen keinoin on voimakkaasti edistettävä jo maassa olevien ulkomaalaisten työllistymistä. Työllistymiseen tarvitaan myös uusia toimintamalleja ja tavoitteellista kehittämistä. Esimerkkinä voi mainita maahanmuuttajien osaamisen entistä paremman selvittämisen ja hyödyntämisen. Nämä suunnitelmat tulee laatia maahanmuuton ja mahdollisen työttömyyden alkuvaiheessa, jotta maahanmuuttaja voi realistisesti suunnitella omaa tulevaisuuttaan. Tällaiseen suunnitteluun maahanmuuttaja tarvitsee erilaista tukea.

Ne maahanmuuttajat, jotka eivät ole rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi eivätkä ole työvoimahallinnon toimenpiteiden piirissä, tarvitsevat usein kotoutumiseen erityisiä tukipalveluja. Kotoutumiseen liittyvät tukipalvelut tulee järjestää osana kuntien peruspalvelujärjestelmiä siten, että vanhuspalveluissa vastataan ikääntyvien maahanmuuttajien tarpeisiin ja vastaavasti koulu ja päivähoito hoitavat nuorten ja lasten palvelut. Myös pakolaistaustaiset maahanmuuttajat voivat tarvita esimerkiksi kuntouttamispalveluja kotoutumisensa tueksi. Lisäksi luku- ja kirjoitustaidottomat maahanmuuttajat ovat erityisryhmä, joka tulee entistä paremmin huomioida.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajuuden asiantuntemusta olisi saatava lisää yhteiskunnan eri sektoreille. Maahanmuuttajat elävät tavallista arkea kuntalaisina, joten asiantuntemusta pitäisi saada kuntien peruspalveluihin, käytännön arjen palveluihin, nykyistä enemmän. Toimiva ratkaisu voisi olla maahanmuuttajakysymyksiin erityisesti paneutuneet työntekijät, jotka voivat toisaalta olla tukena peruspalveluiden työntekijöille ja toisaalta olla mukana kehittämässä palveluprosesseja kaikkia asiakaskuntia palveleviksi. Näin voitaisiin myös estää se, että maahanmuuttajille tarkoitetut palvelut olisivat erillään muusta yhteiskunnan palvelurakenteesta. Monet kunnat ovat viime vuosina palkanneet erityisiä maahanmuuttajakoordinaattoreita vastaamaan tähän tarpeeseen, ja kokemukset ovat olleet hyviä.

Arvoisa puhemies! Monikulttuurisuuden kehittymisessä koulut ovat keskeisessä asemassa. Monissa kunnissa panostetaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielten opetukseen ja oppilaiden oman äidinkielen ylläpitämiseen, mutta monessa tapauksessa tarvitaan laajempaa yhteistyötä, jotta maahanmuuttajien tarpeisiin voitaisiin vastata. Tiedämme, että monessa tapauksessa tärkein oppiaine maahanmuuttajalle on suomen kieli. Kun sen hallinta kehittyy, myös muissa oppiaineissa tapahtuu edistystä. Myös oman äidinkielen hallinta on tärkeää etenkin maahanmuuttajan identiteetin kannalta ja yhteyden pitämiseksi omiin vanhempiin ja sukulaisiin. Tavoitteena tulee olla toimiva kaksikielisyys. Tämä on myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukainen linjaus. Maahanmuuttajien opiskelumahdollisuuksia on kehitettävä erityispalvelut huomioiden. Henkilökohtaisen tuen, opetuksen ja ohjauksen tarve on huomioitava kaikilla koulutusasteilla. Myös koulutuksen ja työelämän välisen saumakohdan pitävyydestä on huolehdittava syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Arvoisa puhemies! Nykyisin yhä useammin kuntien strategioissa ja suunnitelmissa on huomioitu maahanmuuttajien palvelutarpeet. Tämä on lisännyt kehittämistarpeita. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa on käynnistynyt hankkeita, joissa kehitetään kuntien peruspalveluita ja yhteiskunnan perusrakenteita maahanmuuttaja-asiakkaita ja -työntekijöitä tukeviksi esimerkiksi päivähoidossa, perhetyössä ja liittyen työelämän moninaistumiseen. Tällainen kehitys on erittäin myönteistä, ja hankkeita on toki muuallakin Suomessa.

Vaihtoehtoinen skenaario on, että kuntatalouden riittämättömät resurssit ja ymmärtämättömyys maahanmuuttajia ja monikulttuurisuutta kohtaan osana suomalaista yhteiskuntaa johtaa maahanmuuttajaväestön hyvinvoinnin heikentymiseen ja syrjäytymiskehityksen voimistumiseen. Tasa-arvon ja syrjimättömyyden tulee olla yhteiskunnallisen kehityksen keskeisiä tavoitteita. Se edellyttää jokaisen yhteiskunnan jäsenen toinen toistaan kunnioittavaa asennetta. Monikulttuurisuuteen liittyy edelleen asenteellisia haasteita, joiden suhteen tulee jatkossakin tehdä tavoitteellista työtä, jotta voidaan aidosti sanoa, että monikulttuurisuus on Suomessa rikkaus.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut varsin monitahoista. On ehkä hieman vaikea valita, minkä aiheen ottaisi, mutta kumminkin tarkastelen tätä nyt tästä yrittäjyys- ja työvoimalähtökohdasta, mistä kokoomus erityisesti täällä kantaa huolta.

Suomesta on puuttunut johdonmukainen maahanmuuttopolitiikka. Sen varmaan tunnustavat kaikki, että näin on ollut. Itse olen kokenut hyvin pitkälle, että työvoimatoimiston palvelut ovat olleet sitä maahanmuuttopolitiikkaa, mitä tässä on harrastettu. Elikkä monet maahanmuuttajien etuudet ovat tulleet taikka menneet työvoimatoimiston kautta. Osa on tietysti toimeentuloluukulla, mutta kumminkin työvoimatoimisto ja työvoimaviranomaiset ovat olleet varsin keskeisiä ihmisiä ja henkilöitä tässä asiassa.

Täällä puhuttiin näistä maahanmuuttajakoordinaattoreista. Kokemukset ovat ne, että maahanmuuttajat vierastavat virkamiestä. Hän on vähän niin kuin poliisi, niin kuin täällä monessa asiassa on tullut esille. Kun koordinaattori on kunnan virkamies, niin hän ei välttämättä sitten täytä sitä tehtävää suhteessa maahanmuuttajiin ja töihin aikoviin ulkomaalaisiin.

Suomen tulisi kehittää aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, jotta valmiutemme ja houkuttavuutemme ottaa vastaan niin työmarkkinoiden kuin suojelunkin kannalta tarpeellinen määrä maahanmuuttajia on pitemmällä aikavälillä mahdollista. Työntekijöiden ohella tulee edistää myös elinkeinonharjoittajien maahanmuuttoa. Me olimme viime maanantaina Hämeenlinnassa elinkeinoelämän palaverissa, jossa Hämeen kansanedus-tajia briiffattiin siihen, mitä ongelmia esimerkiksi koulutuksessa tänä päivänä on.

On mielenkiintoista, että nyt kun oikealta korostetaan sitä, että me saamme työvoimaa, me saamme yrittäjiä sieltä, onko tavoitteena aidosti se, että saamme ammattitaitoista, suomalaisilla työehdoilla toimivaa työvoimaa. Toisaalta kun mietitään, mikä on yrittäjien tulotaso Suomessa, niin valtaosa pienyrittäjistä keikkuu hyvinkin, sanoisiko, ammattimiehen tulojen alapuolella. Jos mietitään nyt nimenomaan kokoomuksen maahanmuuttopolitiikan perusteita, niin onko nyt tavoite, että meille tulee semmoinen yrittäjäluokka, joka toreilla myy, mitä myykin, ja elelee vähän niin kuin Caracasin torilla elikkä sanotaan yrittäjiksi pian kaikkia, ketkä siellä torilla kävelevät. Tässä on minusta aikamoiset ristiriidat siinä, mitä todellisuudessa tapahtuu, jos tänne tulee maahanmuuttajia yrittäjiksi. (Ed. Pulliainen: Tulos on Satonen!) — Näin minä ymmärsin hänen puheistaan, että se on tähän suuntaan.

Tulee mieleen, että ennen lamaa 1980-luvun puolenvälin jälkeen työvoimaviranomaiset, kauppakamarit ja yrittäjäjärjestöt järjestivät matkoja Ruotsiin ja Englantiin, missä suomalaista työvoimaa olisi ollut tarjolla; heitä yritettiin saada tänne takaisin. Tulokset olivat aika heikkoja. Mutta voi sanoa, että siinä tilanteessa, kun elinkeinoelämä väitti, että meillä tulee työvoimapula, oli onni, että monikaan ei sieltä lähtenyt, koska meillehän tuli se lama 1990-luvun vaihteessa. Sen jälkeen ei puhuttukaan projekteista enää mitään, mutta olin niissä mukana aika monessa, ja ne kyllä loppuivat vähän niin kuin kanan lento siinä vaiheessa, kun tulivat pankkikriisit ja monet muut kriisit ja Neuvostoliiton-kauppa loppui.

Meillä on hyvin ristiriitaista työvoimapolitiikka ja maahanmuuttopolitiikka. Jos mietitään, minkä takia meillä eläkeikää nostettiin ja yritetään nostaa, niin sehän oli työvoimapoliittisin syin, että meillä ammattitaitoinen työvoima pysyy sinne 65—66:een, jopa 68:aan. Minusta, sanoisiko, tällä rintamalla aktiivisuus merkitsee sitä, että tänne tulee nuorta maahanmuuttajaa, jotka sitten vievät varman päälle, sanoisiko, vanhenevan suomalaisen ammatti-ihmisen työt.

Tämä on minusta yksi semmoinen kohta, mikä täällä on jäänyt vähän hymistelyn asteelle. Nimenomaan minusta kokoomuslaiset ovat olleet innolla tässä mukana. Kehotan teitä menemään pienyrittäjäjärjestöihin kuuntelemaan, minkälaisilla liksoilla siellä pyöritään ja sopiiko sinne vielä halvempia yrittäjiä. (Ed. Paajanen: Siellähän me olemmekin!) Tietysti näin asiakkaan näkökulmasta tämä on mielenkiintoinen asia.

Jos mietitään, mistä näistä työpaikkoja tulee, niin julkiselta sektorilta tehostetaan ja samaan aikaan yksityisellä sektorilla kilpailutetaan vähän niin kuin hengiltä nämä pienyrittäjät. Tuossa keskusteltiin esimerkiksi koneyrittäjien kohtalosta tänä päivänä, niin ei passaa enää pitää mersua pihassa. Siinä iso firma sanoo äkkiä, kun sopimuskausi päättyy, joka on yleensä joku puoli vuotta, että tilalle tulee halvempi työntekijä ja yrittäjä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat muuttaneet aikanaan paremman elämän toivossa Ruotsiin ja Amerikkaan. Toisaalta Kanadan ja Yhdysvaltojen tapaan meillä ei talouskasvu ole perustunut siirtolaisuudelle. Kalifornian Piilaaksossa se ihmehän on perustunut siihen, että orientaaliälymystö muutti sinne ja sää ja kulttuuriolot olivat houkuttelevat. Tutkimusten mukaan työperäiset maahanmuuttajat eivät vie kantaväestön työpaikkoja, eivät laske yleistä palkkatasoa tai lisää sosiaalikuluja. Ahkerat siirtolaiset päinvastoin edistävät kansantalouden kasvua sekä tuottavuutta, innovatiivisuus myös lisääntyy monikulttuurisuudesta.

Mutta mikä on Suomen vetovoima? No, puhdas luonto, yleinen vakaus ja turvallisuus, jokseenkin toimivat julkiset palvelut sekä kansainvälisesti toimivien yritysten tunnettuus ja kohtuullinen ansiotaso voivat houkutella, ja tietysti myös järjestäytyneet työmarkkinat ovat kilpailuetu eikä haitta. Mutta kun tuossa muutama viikko sitten tapasin kansainvälisiä opiskelijoita täällä eduskunnassa, niin kyllä he kauhistelivat tätä suomen kieltä. Suomen kielen opetus on avainasemassa. He näkevät, että vaikea on niin kuin täällä toimia, jos ei kieltä hallitse ja siihen täytyy tietysti satsata.

Suomi haluaa todella tänne koulutettuja ihmisiä, kun väestömme ikääntyy ja syntyvyys alenee. Toisaalta sitten täytyy ajatella myös, mitä siellä muuttomaissa tapahtuu. Emmehän me voi Afrikasta kaikkia lääkäreitä tänne Eurooppaan tuoda, mutta toisaalta tämä aivovienti on hyvä asia myös kehitysmaille. Se on suuri rahamäärä, mitä siirtolaiset lähettävät kehitysmaihin, 170 miljardia dollaria, eli paljon enemmän kuin virallinen yhteenlaskettu kehitysapu. Se on kehitysmaiden toiseksi suurin ulkomainen tulonlähde. Aivoviennin toinen puoli on kehitysmaiden väliset suuret erot. Kiina ja Intia ovat aivan eri asemassa kuin esimerkiksi Afrikka. Suomalaislähtöisen yrityksen menestys Kiinassa hyödyttää selkeästi sekä Suomea että Kiinaa. Me mahdollistamme sen, että kiinalaisille ja intialaisille osaajille on työtä omassa maassaan.

Tämä tästä työperäisestä maahanmuutosta, joka sitten tässä keskustelun aikana on sotkettu myös tähän humanitääriseen maahanmuuttoon. Kanariansaarten pakolaistulvat voivat olla todella vain alkusoittoa. Tämä uhka pakolaisvirroista on todella suuri, ja vastaanottajamaissa pitäisi olla suunnitelmallisia tässä asiassa. Euroopan unionin sisällä rajat ovat auki, mutta maissa harjoitetaan valitettavasti hyvin kirjavaa maahanmuuttopolitiikkaa. Nyt kerrankin olisi EU:lle käyttöä. Pakolainen voi olla hyvinkin vaikeiden valintojen edessä uudessa kotimaassaan. Toisen ja kolmannen polven siirtolaiset ovat usein syrjäytyneitä, eikä eristyksissä eläminen oman pienen yhteisön sisällä ole mikään optimaalinen vaihtoehto. Me jotenkin liian automaattisesti kuvittelemme, että toisesta kulttuurista Suomeen muuttanut haluaisi sopeutua tänne meikäläiseen kulttuuriin, niin kun täällä muun muassa ed. Soini sanoi, että maassa maan tavalla. Näinhän se ei mene. Usein esimerkiksi ulkomaalaisten sukujen miehet saattavat jopa estää, ettei siirtolaisnainen saa kouluttautua eikä varsinkaan seurustella paikallisen väestön kanssa. Ruotsistahan on tästä hyvin traagisia esimerkkejä.

Mitä tulee meidän rasismiimme, sen pois kitkemisessä ja suvaitsevaisuuden lisäämisessä ovat avainasemassa kotien lisäksi koulut ja tiedotusvälineet. Tarvitaan toimittajien täydennyskoulutusta, etnisiin vähemmistöihin kuuluvien toimittajien palkkaamista, toimittajien ja siirtolaisjärjestöjen vuoropuhelua sekä etnisten vähemmistöjen äänen tuomista esille uutis- ja ohjelmatuotannoissa. Suomessa Yleisradio on avainasemassa. Ja vaikka tuossa tv-ohjelmassa, jossa esiteltiin siirtolaisia pari iltaa sitten vai oliko se eilen illalla, naurettiin näille asioille, niin yksi hyvä keino myös on se, että me oppisimme nauramaan ja myös maahanmuuttajien keskuudessa opittaisiin näille asioille nauramaan. Toisaalta olen tavannut oikein hyvinkin huumorilla suhtautuvia ulkomaalaisperäisiä yrittäjiä, muun muassa ravintoloitsijoita, jotka ovat ahkeria työntekijöitä eivätkä tykkää missään tapauksessa siitä, että Suomeen tullaan vapaamatkustajiksi. He ovat itse paljon kovempia näissä asioissa kuin monesti me alkuperäiset suomalaiset.

Arvoisa puhemies! Kotouttaminen on tärkeää kaikille maahanmuuttajille. Suomen kielen oppiminen on ensimmäinen askel. Kun ulkomaalaiset asioivat esimerkiksi sosiaalitoimistoissa, tulkkimahdollisuus pitäisi olla. Näyttää siltä, että monet kunnat yksinään ovat liian pieniä auttamaan maahanmuuttajien koulutuksen toteuttamisessa. Kaivattaisiin laajempaa seutukuntien ja maakuntien yhteistä tahtoa. Kun Suomessa tulevina vuosina työskentelee yhä enemmän ulkomaalaisia, myös heidän koulutuksensa ja työelämän yhteistyötä tulee kehittää ihan samalla tavalla, kuin meillä Suomessakin suomalaiselle alkuperäisväestölle on räätälöityä koulutusta. Ja totta kai suomalaisia työehtoja tulee noudattaa. Pienyrittäjyyshän on monissa maissa halpatyötä. Niin kun tässä mainittiin, ed. Kauppila mainitsi, niin en minäkään näe, että näitä Marrakechin torimyyjiä tänne kaivataan, me tarvitsemme ihan kunnon ammattitaitoisia yrittäjiä. Kun katselin tuossa Tampereen verokalenteria, niin kyllä siellä näyttää olevan jo ihan hyvin veroa maksavia, nimestä päätellen ulkomaalaisiakin henkilöitä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aiheena on siirtolaisuus ja maahanmuutto. Keskustelun alku oli räväkkä. Ensiksi oli jaakonsaarimainen hyvin värikäs esittely, sen jälkeen arvoisien puheenjohtajien rökitykset, elikkä samaan asiaan saattoi hyvin hyvin monella eri tavalla paneutua ja tehdä hyvin erilaisia johtopäätöksiä.

Arvoisa puhemies! Mahtaisiko tässä mahdollisesti olla jotakin, joka olisi ihan yhteistä siirtolaisuudelle ja maahanmuutolle? Arvoisa puhemies! Minä väitän, että semmoinen ehkä löytyy ja se on niukkuus. Luonnonvarojen niukkuus, ravinnon niukkuus ja makean veden niukkuus ajavat tällä hetkellä lähtökohtaisesti valtavan suuret kansanjoukot liikkeelle. Aivan niin kuin aikoinaan lukion oppikirjan mukaan kansanliikkeet syntyivät, niitä liikkeitä on globalisaation sateenvarjon alla tapahtumassa vaikka kuinka paljon. Kysymys on kymmenistä miljoonista ihmisistä.

Kysymys on paitsi absoluuttisesta myöskin suhteellisesta niukkuudesta. Voidaan kysyä, millä tavalla tähän viitekehykseen sopii kokoomuksen pääideologin ed. Seppo Lahtelan äsken käyttämä puheenvuoro. Siinähän nimenomaan oli kysymys suhteellisesta niukkuudesta. Porvareilla on liian vähän liksaa ja pääomaa, ja he haluavat sitä suhteellisen niukkuuden oloissa kasvattaa, ja sitten toisaalta ne, joilla on vielä vähemmän, houkutellaan kartuttamaan tätä varallisuutta. Minusta se oli loistava avaus, ed. Seppo Lahtela, siis rehellisimpiä puheenvuoroja, mitä tässä keskustelussa on käytetty, ja sopii aivan hyvin tähän ekologiseen lähestymistapaan.

Jos vielä ajatellaan, mistä oikeastaan tulee todellinen ongelma, ajatellaanpa Suomen historiaa: Me olemme täältä juuri niukkuuden takia eräällä tavalla ajaneet pois satojatuhansia ihmisiä siirtolaisiksi Ruotsiin, Amerikoihin, Australiaan, Uutta-Seelantia myöten. Nyt kun he ovat tulossa takaisin paluumuuttajina eläkepäivinä, niin ei tahdo kelvata millään. Se on paljon vaikeampi asia palata Suomeen takaisin, kun ei ole niukkuutta vaan on niukkuudesta kysymys, on itse asiassa runsautta mutta se runsaus ei kelpaa Suomelle sen takia, että täällä on kateellisia veronmaksajia, jotka eivät halua ymmärtää millään sitä, että kaksoisverotusta voitaisiin näitten henkilöitten, paluumuuttajien, kohdalla eräällä tavalla leikata, vähentää tai hävittää se kokonaan pois.

Minkälaiseen ongelmaan tämä saattaa johtaa? Se on johtanut siihen, että Haaparannassa aivan valtakuntamme rajan tuntumassa on 4 000 ihmisen reservaatti paluumuuttajia, jotka pistäytyvät sukuloimassa Suomen puolella ja sitten menevät aina määräaikaisesti takaisin, että tulli ei polttaisi heitä siitä, että he ovatkin liikaa Suomessa. Tällaista tämä on. Sitten tulee todellinen ongelma, kun niukkuuden yksinkertainen laki ei ole siirtymisiä ohjaamassa, siis tarkoittaa muuttoliikettä paikasta toiseen. (Ed. Seppo Lahtela: Miksei korjata?) — Arvoisa ed. Seppo Lahtela, sitähän minä juuri toivon, että te pyydätte vielä yhden puheenvuoron ja ratkaisette kokoomuksen johtavana pääideologina tämänkin asian.

Se, mitä minä itse yritän tässä kerjätä jollakin tavalla, on se, kun vielä ed. Satosella on puheenvuoro varastossa, että siinä kokoomuksen muutoin syntyneessä, ei siis ed. Seppo Lahtelan johdolla vaan ed. Satosen johdolla syntyneessä, ohjelmassa olisi tulevia hallitusneuvotteluja varten sellainen hallittu muuttoliikemalli, siis kerta kaikkiaan hallittu, alusta loppuun saakka hallittu, kun olette poikkeuksellisen paljon huomiota tähän asiaan tänä päivänä täällä kiinnittäneet, mikä tarkoittaa sitä, että siinä lähdetään liikkeelle kotouttamisesta turkulaisen mallin mukaan. Se kai lienee paras, mitä tässä suhteessa löytyy, ja siinä kokoomuslaiset ovat olleet tekemässä. Viekää sitä eteenpäin, tarjotkaa sitä koko maahan, ja kun olette noin aktiivisia, luokaa kerrankin sellainen järjestelmä keskusteluun, joka on todella toimiva kokonaisuus. Sitä tässä nyt kaivataan.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä ihmettelen suuresti, että kristillisdemokraatit haluavat puhua täällä tänään työperäisen maahanmuuton sijasta ihmisistä. Ihmisiähän meillä on Suomessa jo tällä hetkellä niin paljon, että tästä nykypopulaatiostakaan ei ole oikein varaa huolehtia kunnolla. Mietitäänpä vaikka eläkeläisten, sairaiden ja vammaisten tilannetta. Tämähän näkyy selkeästi jo valmisteilla olevasta ensi vuoden talousarviosta — joka puolella tuntuu olevan rahasta uupeloa.

Mielestäni työperäisen maahanmuuton ainoa vastakohta onkin sosiaaliturvapohjainen maahanmuutto. Suomessa on tunnetusti kohtuullisen korkea sosiaaliturva. On jo nähty, että aina silloin tällöin Suomeen humahtaa ryöppyinä innokkaita ulkomaalaisia ainoana ajatuksenaan saada turvapaikanhakijan oikeudet ja pakolaisen status. Suomalainen sosiaaliturva on huomattavasti korkeampi kuin eräiden uusien tai ensi vuoden alussa jäseniksi liittyvien EU-maiden keskimääräinen elintaso. Onko siis järkeä puhua muusta kuin työperäisestä maahanmuutosta?

Solidaarisuus ja maahanmuutto ovat kaksi täysin toisilleen erillistä asiaa. Humanitääriset velvoitteensa Suomi pakolaisasioissa hoitaa jo nyt kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Suomi ikääntyy nopeimmin kaikista EU-maista. Tarvitsemme tänne tekijöitä nyt ja tulevaisuudessa, nimenomaan tekijöitä, ei oleskelijoita. Usein sekoitetaan nimikkeet. Minuakin on syytetty joskus totuuden vastaisesti ulkomaalaisvastaisuudesta. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ulkomaalaisia vastaan, kunhan tulevat maahamme samoilla ehdoilla ja edellytyksillä, vastuilla ja velvoitteilla kuin omat kansalaisemme. Maassa maan tavalla.

Sain aikamoisen kansainvälisen kasvatuksen, kun lähdin norjalaiseen rahtilaivaan kiertämään maailman meriä ollessani vasta 15-vuotias. Kyseisen laivan henkilökunnassa oli 17:ää eri kansalaisuutta. Totuin siis jo nuoruudessani kielten ja kansallisuuksien sekamelskaan 60-luvun puolivälissä. Laiva oli sitä paitsi suljettu ja suppea työyhteisö, jossa on pakko sopeutua ja suvaita. Se oli minun kansainvälinen kouluni.

Arvoisa puhemies! Täällä on parissa puheessa mainittu myös se työperäinen voimavara, joka karkasi meiltä aikoinaan paremman elämän toivossa Ruotsiin. Osa heistä on vielä hyvässä työiskuiässä. Heidän kotiin houkuttelemisensa olisi mitä helpointa työperäistä maahanmuuttoa ilman kieli- ja kulttuuriongelmia. Samaa asiaa palvelisi myös Ruotsiin jo aiemmin muuttaneen ja siellä elämäntyönsä tehneen kansanosan paluun mahdollistaminen. Useimmat heistä lähtivät Pohjois-Suomen raukoilta rajoilta kunnista, jotka kituvat nykyään alenevan asukasluvun ja henkitoreisen talouden kourissa. Näiden jo elämäntyönsä tehneiden kunniakansalaisten paluun mahdollistaminen auttaisi asuttamaan myös kuihtuvia kuntia. Lähes kaikki haluaisivat palata nimenomaan omille juurilleen vanhoille kotikonnuilleen. Ihmettelen, miksi Suomi haluaa rahastaa heidän eläkkeitään kaksinkertaisella verotuksella toisin kuin kaikki muut Pohjoismaiden neuvoston jäsenmaat. Toivoisinkin mitä pikimmin Suomen ja Ruotsin vastuuministereiden yhteisiä neuvotteluja tämän ankaran asian oikaisemiseksi. Kuka muu haluaisi muuttaa noille köyhtyville alueille? Ruotsinsuomalaiset eläkeläiset haluaisivat, jos se heille mahdollistettaisiin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää ja kehua vierustoverini ed. Arto Satosen johtaman työryhmän erinomaista raporttia työperäisestä maahanmuutosta sekä hänen tekemäänsä erinomaista lakialoitetta ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuista.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Monestakin syystä maahanmuuttajien määrä Suomessa tulee lähivuosina edelleen kasvamaan. Maahanmuuttajien kotouttaminen ja suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään sisälle pääseminen on kuitenkin monesti hyvin vaikeaa. Toisessa maassa hankittu osaaminen ja suomalaisten ammattitaitovaatimusten yhteensovittaminen vaihtelevissa työmarkkinaolosuhteissa ei ole ongelmatonta.

Oppisopimuskoulutus on osoittautunut erinomaiseksi keinoksi työllistää ulkomaalaisia tehokkaasti ja opastaa maahanmuuttajia suomalaiseen työyhteisöön. Oppisopimuskoulutus on joustava, yksilöllinen ja käytännönläheinen koulutusmuoto sekä ainutlaatuinen tapa yhdistää ammattiopinnot tietopuoliseen koulutukseen. Oppisopimuskoulutus on todettu tehokkaaksi keinoksi työllistämisen kannalta.

Lahdessa toimivan koulutuskeskus Salpauksen hallinnoiman Osuma-projektin väliportaan raportissa todetaan, että vuoden 2005 lopussa 78 prosenttia tutkinnon suorittaneista maahanmuuttajista, valmistuneista, oli töissä. Projektiin osallistujien pidempikestoisen seurannan perusteella voidaan siis todeta, että ammatillisen osaamisen vahvistaminen ja työllistyminen oppisopimusteitse auttaa kiinnittymään pysyväisluontoisesti yhteiskuntaan ja työelämään ja mahdollistaa myös ammatillisen liikkuvuuden samalla ammattialalla. Projektissa kehitettyjen ohjaus- ja tukitoimien vaikutuksesta osallistujat ovat pystyneet kielellisistä vaikeuksista huolimatta suoriutumaan tietopuolisesta opiskelusta ja näytöistä ilman keskeytyksiä. Työelämän kautta myös suomalaiseen kulttuuriin sopeutuminen helpottuu ja nopeutuu. Samalla valmennetaan suomalaisia työyhteisössä kohtaamaan monikulttuurisia työtovereita.

Opetusministeriön laatimassa ja valtioneuvoston hyväksymässä kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003—2008 todetaan, että erityisesti maahanmuuttajien mahdollisuuksia osallistua oppisopimuskoulutukseen tulisi parantaa. Ottaen huomioon oppisopimuskoulutuksen moninaisen hyödyn ja sen tarpeen kasvun tulisi määrärahoja oppisopimuskoulutukseen lisätä.

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriön arvion mukaan vuonna 2004 Suomessa toimi noin 7 000—8 000 maahanmuuttajien omistamaa ja johtamaa yritystä. Maahanmuuttajien valmiudet ja motivaatio yrittäjäksi ryhtymiseksi ovat usein keskimääräistä korkeammat muun muassa alemman riskinottokynnyksen ja merkittävän innovaatiopotentiaalin vuoksi. Ulkomaalaisten yrittäjyysaktiivisuus, siis yrittäjien osuus työllisestä työvoimasta, ylitti jo 1990-luvun lopussa suomalaisväestön yrittäjyysaktiivisuuden. Myönteisestä kehityksestä huolimatta yrittäjyys ei ole maahanmuuttajille pääsääntöisesti helppoa muun muassa kieli- ja kulttuuriongelmien takia. Yrittäjäksi ryhtyminen käytännössä usein estyy paitsi kieliongelmista johtuen myös sen vuoksi, että maahanmuuttajilla on vaikeuksia saada tietoa neuvontapalveluista, rahoitusmahdollisuuksista, verotuksesta ja muista yrityksen perustamiseen liittyvistä asioista. Uusien yritysten perustaminen luo uusia työpaikkoja. Useasti nimenomaan maahanmuuttajien yritykset työllistävät toisia maahanmuuttajia. Tämän vuoksi olisi hyödyllistä lisätä maahanmuuttajien neuvontapisteiden yhteyteen tietoa yrittäjäksi ryhtymisestä ja rahoitusmahdollisuuksista.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitän siitä huomiosta, joka on tässä keskustelussa tullut myöskin kokoomuksen esittämää mallia kohtaan. Ensinnäkin haluan kiittää ed. Pulliaista. Te otitte aivan oikean asian esille. Juuri tästä Turun mallista, jota on ollut kehittelemässä muun muassa kokoomuksen maahanmuuttajajärjestön puheenjohtaja Hülya Kytö, me olemme oppimme ottaneet. Valitettavasti niitä ei täällä vielä ole keritty esittämään, kun tässä on ollut niin monenlaista asiaa tähän liittyen. Mutta on itsestäänselvää, että tämä kotouttaminen on todella tärkeä asia, sillä tosiaan kun henkilö tulee työhön, niin sieltä tulevat myöskin ne perheenjäsenet ja heille elämän löytyminen Suomessa on iso asia.

On varmasti myöskin niin, että kolmannella sektorilla on kotouttamisessa iso rooli. Maahanmuuttajien omia järjestöjä on jo otettu erilaisiin projekteihin mukaan. Tätä työtä tulee jatkaa ja toivottavasti siihen löytyy myöskin rahoitusta urheilujärjestöiltä, erityisesti jalkapallon puitteissa, mutta muiden lajien puitteissa on myöskin tehty hyvää työtä sen suhteen, että on maahanmuuttajia saatu integroitua tähän yhteiskuntaan.

Yksi tärkeä asia, jos puhutaan Suomessa jo olevien maahanmuuttajien työllistymisestä, on se, että heiltä puuttuu tärkeitä sosiaalisia verkostoja. Tämmöinen Kanadan mallin mukainen työnhakuklubi voisi olla aika hyvä idea. Erilaiset järjestöt voisivat ottaa asiakseen muodostaa kontaktia näihin maahanmuuttajiin ja sitten etsiä heille myöskin sopivia työtehtäviä, koska nyt niitä työtehtäviä on Suomessa tarjolla.

Haluan tässä hieman kommentoida myös vasemmistoliitosta tulleita puheenvuoroja. Ed. Kauppilan puheenvuoroa en pysty ymmärtämään ollenkaan. Jos täällä on puhuttu aidasta, niin hän ei puhunut edes aidan seipäistä, kun hän väitti, että kokoomus esittää, että Caracasista tuodaan tänne pienyrittäjiä Caracasin torin malliin. Ensinnäkään en ole kuullut, että tässä meidän puheenvuorossa olisi juurikaan sanaa yrittäjä edes mainittu. Toki Suomi tarvitsee myöskin yrittäjiä ja niitä on tullut erityisesti sille toimialalle, mitä itse aikaisemmin harrastin eli nimenomaan tälle pikaruokabisnekselle. Mutta se ei varmaankaan ole mikään ratkaisu Suomen elinkeinoelämän kehittämiseen, että tälle toimialalle hommataan lisää väkeä, vaan sen sijaan me olemme nimenomaan puhuneet siitä, että väkeä houkutellaan niille aloille, joissa meillä selkeästi on työvoimapulaa, kuten metalliin, monelle muulle teollisuudenalalle, rakentamiseen, liikenteeseen, siivousalalle ja tulevaisuudessa entistä enemmän hoitoalalle, jossa toki sitten nämä kieliongelmat tulevat vahvasti vastaan.

Aivan lopuksi haluaisin sanoa sen, että täällä on myöskin vasemmistoliiton taholta tuotu esille se, että me vähättelisimme sitä tilannetta, että moni suomalainen on tällä hetkellä ilman työtä tai moni Suomessa jo asuva maahanmuuttaja on ilman työtä. Tästä ei ole kysymys, mutta emme usko, että se ratkeaa pelkästään sillä, että me jäämme odottamaan, että joka ikinen täällä jo oleva maahanmuuttaja on työllistynyt, vaan kyllä me tarvitsemme myöskin niitä ihmisiä, joilla on jo valmiina sellainen ammattitaito, jota täällä tarvitaan, eli aloille, joilla on siis avoimia työpaikkoja tarjolla.

Kaikkein tärkein asia tässä on se, että kun tänne saadaan täsmätyylisesti hankittuja oikeanlaisia korkean tason osaajia ja ammattiosaajia ja palvelualoille ihmisiä, niin se edesauttaa myös suomalaisten työllistymistä. Jos me ajattelemme vaikka, mikä tilanne on tuolla Turun seudun telakoilla tällä hetkellä, niin ei niitä kaikkia tilauksia voitaisi edes ottaa vastaan, jos ei olisi saatu toisaalta lähetettyjä työntekijöitä, toisaalta vuokratyöntekijöitä ulkomailta ja toisaalta toivottavasti entistä enemmän myöskin niitä, jotka muuttavat tänne pysyvästi. Eli parhaimmillaan ja oikein toteutettuna työperäinen maahanmuutto tukee kotimaista työllisyyttä eikä suinkaan ole sitä vastaan.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon paluumuuttajuudesta ja erilaisista kieliongelmista. Koko Suomessa, etenkin Kaakkois-Suomessa, tarvittaisiin venäjänkielistä työvoimaa. Tarve kasvaa jatkuvasti, eikä suomalaisten venäjän kielen taito tällä hetkellä riitä. Olisi hyvin perusteltua paitsi lisätä voimakkaasti venäjänkielistä opetusta ja kannustaa suomalaisia venäjän kielen opiskeluun, myös purkaa aktiivisesti inkeriläisten paluumuuttajien jonoa.

Tällä hetkellä, kun jono on päätetty sulkea, arvioidaan siinä olevan noin 15 000 inkeriläistä. Nyt olisi kaikkien etujen mukaista purkaa jonoa ja käyttää inkeriläisten paluumuuttajien työllistämiseen tehostettuja keinoja. Tätä esitetään myös hallituksen maahanmuuttopolitiikan ohjelmassa. Kysyisinkin nyt: kuinka on tarkoitus edetä näissä inkeriläisiin maahanmuuttajiin liittyvissä kysymyksissä?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! En ollut ajatellut käyttää enää puheenvuoroa, mutta kun tuli konkreettinen kysymys. Tietenkin yksi niistä pullonkauloista, joka tähän inkeriläisten muuttojonoon liittyy, on asuntopolitiikka, eli usein se on se kaikkein suurin kynnys, minkä vuoksi sitten ihmiset eivät tänne pääse. Mutta meillä on kuntia, jotka ovat jo oivaltaneet, että se on yksi sellainen valmis muoto, josta on helppo rekrytoida sellaista työvoimaa, josta sattuu olemaan pula, ja jotka ovat miettineet sitten esimerkiksi oman asuntopolitiikkansa ja tämän jonon yhdistämistä ja sieltä poimien hakeneet niitä ihmisiä, jotka täyttäisivät sitten sitä työvoimatarvetta, jota tuolla alueella on. Tämän tyyppisin keinoin uskon, että voidaan aktivoida sen jonon purkamista. Työikäisiä, jos oikein ulkomuistista muistan, siellä on noin 10 000, että 15 000 on se kokonaisjoukkue, joka tässä on.

Mutta ehkä ihan lyhyesti yksi sellainen asia, joka on ollut vähemmän tässä salissa esillä ja joka liittyy oleellisesti työperäiseen maahanmuuttoon, asenteisiin, joista kyllä on puhuttu, mutta se liittyy myös työnantajien asenteisiin. Työnantajat puhuvat mielellään siitä, että tarvitaan lisää työperäistä maahanmuuttoa, mutta silloin, kun murtaen suomea puhuva ihminen hakee työtä, niin, yllätys yllätys, häntä ei kutsuta työpaikkahaastatteluun. Meillä on lukuisia esimerkkejä, joissa ihmiselle, joka on hakenut työtä puhuen murtaen suomea puhelimessa, on sanottu, että työpaikka on täytetty. Konkreettinen esimerkki on tapaus, jossa tällaisen ihmisen kantasuomalainen vaimo haki tuota samaa työpaikkaa miehensä jälkeen ja hänet kutsuttiin haastatteluun, vaikka miehelle oli kaksi kertaa aiemmin sanottu, että työpaikka on täytetty. Jos me emme pääse näiden asenteiden yli, niin se ei auta, että meillä on täällä pilvin pimein ulkomaisia ammattitaitoisia työntekijöitä, jotka olisivat halukkaita tulemaan työmarkkinoille.

Myös monissa sellaisissa projekteissa, joissa jo maassa olevien maahanmuuttajien työllistymistä on pyritty edistämään, huomataan näitä ongelmia. Esimerkiksi siivousalalla meillä on monia yhteistyökumppaneita, jotka työnantajina toimivat hyvin yhteen maahanmuuttoprojektien kanssa, mutta heidän viestinsä on se, että he työnantajina ovat tyytyväisiä maahanmuuttajaväestön työpanokseen, mutta ongelma on se, että kun he tarjoavat näitä palveluita, niin palveluiden ostajat asettavat vaatimuksen, että ei sitten mielellään maahanmuuttoperäistä työvoimaa kiitos, että ostamme teidän firmalta, jos tekijät ovat kotimaisia.

Nämä ovat raakoja esimerkkejä, mutta ne ovat totta. Meidän on ymmärrettävä, että myöskään maahan muuttava työvoima ei ole valmista, sillä ei ole valmiiksi kielitaitoa, sillä ei välttämättä ole valmiiksi sitä ammattitaitoa, jota pula-ammateissa tarvitaan. Voi olla perusvalmiudet, voi olla sama ammattinimike samoin kuin usein suomalaisilla työttömillä työnhakijoilla. Usein tarvitaan vielä sitä täsmennettyä osaamista, jotta ihan oikeasti tuo työpaikka ja työntekijä voivat kohdata ja voidaan täyttää ne osaamisvaatimukset. Tällä hetkellä meille tulee eniten työvoimaa ennen muuta palvelualoille. Siivousala, maatalouteen liittyvät alat, puutarha-ala ja muut ovat niitä, joilla meillä lukumääräisesti eniten myönnetään työlupia. Työluvista noin 80 prosenttia myönnetään, ja niiden työlupien taustalla, joita ei myönnetä, on usein sellaisia ongelmia, jotka liittyvät enemmän esimerkiksi siihen, noudatetaanko työehtosopimusten mukaisia palkkauksia tai joitakin muita taustoja, jotka eivät sitten ole olleet aivan kunnossa. Tässä on hyvin monenlaisia asioita, joita meidän pitää sovittaa yhteen. Mutta yhtä kaikki, meidän pitää tehdä näitä räätälöityjä ratkaisuja, miettiä myös sitä, mikä on työnantajan vastuu tässä koulutuskokonaisuudessa.

Tuota hallituksen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa muuten on valmisteltu kolmikantaisestikin, kun tässä joku salissa heitti, että miksi sitä ei ole tehty yhdessä nimenomaan niiltä osin kuin se koskee työelämäkysymyksiä. Siellä on yhdessä päädytty siihen, että rakennamme Esr-rahoituksen kautta tällaisen pilottiprojektin, joka pyrkii kouluttamaan nimenomaan niitä ihmisiä, jotka tulevat työperäisen maahanmuuton kautta. Tuon projektin jälkeen sitten katsotaan, minkälaiseksi sitä mekanismia Suomessa kannattaa rakentaa, koska tällä hetkellä kukaan ei osaa vielä edes arvioida sen kustannuksia. Ajatus on myös se, että työnantajat omalta osaltansa osallistuisivat siivuun niistä kustannuksista, jota työperäisestä maahanmuuttopolitiikasta tulee ja se on mielestäni kohtuullista.