Pentti  Tiusanen  /vas:

Puhemies! Ajattelin, että luonnollisesti ed. Marjaana Koskinen käyttää ensimmäisen puheenvuoron. Totean ihan alkuun, että luettuani tämän aloitteen pidän tätä erittäin hyvänä lakialoitteena. Ed. Marjaana Koskinen varmasti tämän esittelee. Totean omalta puoleltani, että kun me puhumme köyhyydestä, nimenomaan ne ongelmat, mitä lakialoite käsittelee, muun muassa 7 prosentin toimeentulon omavastuu asuntomenoista, joka on toimeentulotuen sisään rakennettu, lisäävät köyhyyttä ja ongelmia. Toivon, että lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja käyttää puheenvuoron.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät edustajat! Tällä kaudella, ainakin avustajani tietojen mukaan, ei lakialoitteita toimeentulotuesta ole tehty. Tietenkin, jos tietoni ei pidä paikkaansa, toivon, että joku oikaisee.

Kun muistan viime kaudelta toimeentulotukilain käsittelyä eduskunnassa, tilanne lähetekeskustelussa oli sen tyyppinen, että toimeentulotukilakia käsiteltiin iltamyöhään. Harvat edustajat olivat paikalla. Tiedotusvälineitä ei ollut paikalla lainkaan.

Mennäkseni tämän päivän lakialoitteeseen 121 tässä esitetään, että toimeentulotuen perusnormia korotettaisiin 20 prosenttia. Se tarkoittaisi sitä, että ykköskuntaluokassa yksinäisen tai yksinhuoltajan perusnormi nousisi 2 428 markkaan. Se on tällä hetkellä vähän yli 2 000 markkaa. Niin sanottuun perusosaan sisältyvä 7 prosentin asumismenojen omavastuu poistettaisiin. Asumismenojen omavastuu on heikentänyt toimeentulotukiperheiden kuukausituloja toimeentulotuen kautta keskimäärin 150 markkaa per perhe. Kolmantena esitetään niin sanotun työssäkäyvän lisän määrittelyä, jonka suuruus olisi toimeentulotukilain 9 §:n mukaisen toimeentulotuen perusosasta viikon normi. Tämä kohta lakiesityksestä on rinnakkaislakiesitys hallituksen esitykseen 155, jossa ehdotetaan muutettavaksi väliaikaisesti toimeentulotuesta annettua lakia siten, että 20 prosenttia toimeentulotukea hakevan henkilön tai perheen ansiotuloista, kuitenkin enintään 100 euroa kuukaudessa, jätettäisiin ottamatta huomioon toimeentulotukea myönnettäessä.

Perusteluina lakialoitteelle ovat tuloerot, jotka Suomessa ovat viime vuosien aikana kasvaneet. Tilastomme osoittavat sen, että toimeentulotukiasiakkaitten määrä on pikkuisen pudonnut. Arvion mukaan vuonna 2000 toimeentulotukiasiakkaita olisi noin 460 000, kun vielä vuonna 1997 oltiin luvussa 593 800, eli 8,9 prosenttia väestöstä turvautuu vuonna 2000 toimeentulotukeen.

Osaltaan asiakasmäärän laskua selittää se, että viime hallituskaudella nimenomaan säädettiin asumiskulujen 7 prosentin omavastuu. Sitten toteutettiin toimeentulotuen lapsinormien leikkaus. Pitää myös muistaa, että toimeentulotuen indeksitarkistus on toteutettu vuodesta 99 lähtien, mutta vuonna 94 ja vuosina 97 ja 98 toimeentulotuen indeksi kokonaan jäädytettiin.

Lakialoite lähtee siitä, että tulin aika yllättävän havainnon tehneeksi: niin sanottu toimeentulotuen perusosan ruokaosuus, joka on 48 prosenttia toimeentulotukinormista — ykköskuntaluokassa se on 1 133 markkaa kuukaudessa, kakkoskuntaluokassa 988 markkaa — tarkoittaa sitä, että yksinäisen henkilön tai yksinhuoltajan kohdalla tämä normi on vain 32,90 markkaa päivässä. Kun aikoinaan toimin sosiaalityöntekijänä vuonna 93, meillä Varsinais-Suomessa oli käytössä niin sanottu toimeentulotuen suppea perusosa. Tällöin suppea perusosa oli 1 300 markkaa kuukaudessa ja se oli suurimmaksi osaksi, yli 90-prosenttisesti, vain ruokaan käytettävää rahaa. Normi oli silloin 43 markkaa päivässä, eli se oli noin 40 markkaa päivässä yksinäisen henkilön kohdalla. Kahdeksan viime vuoden aikana todellisuudessa on käynyt niin, että ruoan osuus perusnormista on pienentynyt. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttava ilmiö, koska toimeentulotukiasiakkaitten määrä on pysynyt korkeana ja tiedetään ihan tarkkaan, että hinnat ovat kuitenkin nousseet. Jossain vaiheessa perusteltiin, että kun EU:hun liitytään, ruoan hinta laskee, ja pientä laskua olikin, mutta kuluttajahinnat ovat uudestaan lähteneet nousuun.

Muistan myös, että 21. päivänä joulukuuta vuonna 95 Esko Ahon porvarihallituksen aikana säädettiin valtioneuvoston päätöksellä niin, että toimeentulotukiasiakkaitten lapsilisät laskettiin toimeentulotukinormiin, mikä tarkoittaa, että siitä lähtien myös toimeentulotukiperheiden lapsilisät on "syöty". Ne lasketaan tulona, ja sitä kautta toimeentulotukiperheet menettävät ne. Kun nyt on sovittu budjetin yhteydessäkin esimerkiksi työmarkkinatuen korotuksesta ja jos emme samanaikaisesti toteuta sitä, että toimeentulotuen perusnormia korotetaan, tämä yhtälö on sikäli ongelmallinen näitten henkilöitten tai perheiden kannalta, että toimeentulotuki leikkaa sen, mitä muiden etuuksien kautta tulee. Jos nyt lähdetään korottamaan toimeentulotuen perusosaa esimerkiksi 20 prosentilla, se tarkoittaa sitä, että ensisijaisen etuuden korottaminen myös jää käteen näille perheille. Muuten näin ei tule käymään.

Arvoisa rouva puhemies! Toimeentulotukeen säädetty 7 prosentin asumiskulujen omavastuu on mitä ilmeisimmin aiheuttanut lisääntyvien häätöjen määrän. Tarkistin asiaa sosiaali- ja terveysministeriöstä. Tätä asiaa ei sieltä vahvisteta, mutta kuntakohtaisesti, kun olen tarkastellut esimerkiksi Varsinais-Suomea, häätöjen määrä toimeentulotukiperheiden kohdalla on lisääntynyt. Toinen syy tietenkin, minkä takia näin on voinut käydä, on se, että kun aikaisemmin ei toimeentulotuen kautta ollut 7 prosentin asumiskulujen omavastuuta, voitiin suoraan toimeentulotuesta sosiaalitoimesta maksaa perheiden vuokra, kun asumistuki meni myös esimerkiksi sosiaalitoimeen. Näin ei tullut vuokrarästejä. Tämä mekanismi on voinut kokonaisuudessaan vaikuttaa niin, että häätöjen määrät ovat lisääntyneet. Sitten myös politiikka on tiukentunut niin, että neuvotteluvaraa ei ole: jos on olemassa rästivuokria ja pienituloisia perheitä, asunto- ja kiinteistöyhtiöt eivät ole kovin halukkaita enää tällaisten pienituloisten perheiden kanssa neuvottelemaan. Mutta 7 prosentin asumismenojen omavastuu on ollut sen tyyppinen toimenpide, että se on erittäin byrokraattinen ja hankala jo pelkästään laskutoimituksena nimenomaan sitä kautta, että häädöt ovat lisääntyneet, ja kerta kaikkiaan voidaan osoittaa, että se on heikentänyt toimeentulotukiperheiden taloutta noin 150 markkaa kuukaudessa eli se on leikannut myös ruoan osuudesta käytettävää rahaa.

Kolmantena lakialoitteessa esitetään niin sanotun työssäkäyvän lisän säätämistä. Oikeastaan työssäkäyvän lisä tai ministeri Soininvaaran ja hallituksen esitys 155/2001 on mielestäni turha, koska toimeentulotukilaissa sanotaan, että kaikkia tuloja, vähäiseksi katsottavia avustuksia ja ansiotuloja ei tuloina oteta huomioon. Tämä asia olisi voitu ohjeistaa oppaassa toimeentulotukilain soveltajille. Nyt kun tästä on haluttu tehdä lakiesitys, jonka hallitus on määräaikaisena lakina esittämässä, olen tähän kohtaan tehnyt rinnakkaisen esityksen, joka lähtee siitä, että otettaisiin käyttöön vanha työssäkäyvän lisä, joka aikoinaan oli toimeentulotuen suppeassa perusosassa. Työssäkäyvän lisä lisätään toimeentulotuen normilaskelman menoihin, ja se huomioi perhekoon. Soininvaaran malli taas lähtee siitä, että jätetään huomioimatta 20 prosenttia tuloista tiettyyn tuloluokkaan asti. Työssäkäyvän lisässä taas, kun se on perusosan viikon suuruus, huomioidaan myös perhekoko, eli jos on useampilapsinen perhe, työssäkäyvän lisä on suurempi kuin yksinäisen henkilön kohdalla.

Tämä työssäkäyvän lisä, joka tässä lakialoitteessa on, lähtee siitä, että pienemmistäkin tuloista, esimerkiksi 1 000 markan tuloista, jätetään huomioimatta 60 prosenttia, kun taas ministeri Soininvaaran malli lähtee aina siitä, että 20 prosenttia tiettyyn tuloluokkaan asti (Ed. Kuoppa: 3 000:een asti!) — 3 000 markkaan asti jätetään huomioimatta. Eli niistä kohderyhmistä, jotka se tavoittaa, kaikkein parhaiten se tavoittaa ne asiakkaat, jotka ovat pelkän toimeentulotuen varassa, mutta ne henkilöt taas ovat yleensä työssäoloehtolaisia, jotka eivät ole kauhean helposti työmarkkinakykyisiä. Sitä kautta mielestäni tämä malli ei kauheasti motivoi ottamaan vastaan lyhytaikaisia työsuhteitakaan. Olen ymmärtänyt, että taustalla kuitenkin on, että se olisi aktivoiva elementti kaiken kaikkiaan.

Tämä lyhykäisyydessään lakialoitteesta. Ja minkä takia tämä lakialoite on tehty? Tämä tosiaan on tehty sen takia, että ne ihmiset, jotka ovat tässä yhteiskunnassa kaikkein heikko-osaisimpia ja joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, saisivat laajemman kokonaispaketin. Me puhuimme keväällä köyhyyspaketista, ja olisin odottanut, että hallituksen taholta olisi tehty tämän tyyppisiä esityksiä, ja odotinkin, ettei se olisi jäänyt ihan siihen, mitä keväällä pelkästään oli.

Lakialoitteen muutosten kustannusvaikutuksia ei ole laskettu, mutta ne on kyllä aika helppo laskea, eli jos ajatellaan, että toimeentulotuen perusosaa korotettaisiin 20 prosentilla, se tekee useita satoja miljoonia markkoja. Mutta täytyy muistaa, että tämän tyyppistä tasokorotusta ei ole toteutettu ja on ollut tosiaan joitakin vuosia, kun inflaatiotarkistuksetkin ovat kokonaan olleet tekemättä.

Tätä aloitetta on tukenut 41 kansanedustajaa aloitteentekijän lisäksi, ja tämä tulee sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, tai ei voi luvata, että se tulee käsiteltäväksi, mutta toisaalta tämä on tietenkin rinnakkaisaloitteena hallituksen esitykselle n:o 155, eli se mitä ilmeisimmin tulee sinne käsittelyyn.

Toivon tosiaan, että myös se linja muuttuu, jonka esimerkiksi toinen hallituspuolue, kokoomus, on ottanut, eli budjettilausunto vuodelle 2002, joka lähtee valtiovarainvaliokuntaan: ei saa lausua enää mitään toimeentulotuesta, sen tasosta eikä ensisijaisista etuuksistakaan ponnen muodossa niin kuin viime vuonna tehtiin. Vaikuttaa siltä, että kokoomuksen linja on entisestään vain tiukentunut köyhien ihmisten kohdalla. Toivottavasti jossain vaiheessa tulisi se tilanne, että nähdään, että kyllä näidenkin ihmisten pitää vähän enemmän saada käyttövaraa ruoan ostoon päivässä kuin 32 markkaa 90 penniä. Me jokainen tiedämme tarkkaan, mitä kaupasta sellaisella summalla saa. Jos joudut vielä elämään sillä summalla vuosikaudet, se ei ole todellakaan mikään iso markkamäärä ruokaan käytettäväksi.

Toivon, että aloite saa asiallisen käsittelyn ja käydään tästä tänään vilkas keskustelu.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. M. Koskisen aloite on siinä mielessä hyvä, että tämä koskee juuri sitä kohtaa hallitusohjelmassa, jossa puhutaan köyhyyden ja syrjäytymisen estämisestä. Tässä ovat sillä tavalla, niin kuin ed. Koskinen perusteli, ne kohdat oleellisia, jotka tällä hetkellä hallituksen esityksenä eivät vielä eduskunnassa ole. Eli tässä normia korotettaisiin vähän edes inhimillisemmälle tasolle. Sitten 7 prosentin asumismenojen omavastuu poistuisi sanotaanko leipänormista. Tosin siinä on joitakin muitakin ritskuja seassa, mutta kuitenkin leipänormiksi sitä voi sanoa; se on sitä jokapäiväistä leipää. Sitten työssäkäyvän lisä olisi sillä tavalla parempi, että se ottaisi perheet huomioon eikä olisi pelkästään sokeasti kaikille sama.

Hiljattain käytiin keskustelua juuri työmarkkinatuen lapsikorotuksista ja niistä monista hyvistä esityksistä, joita toisaalta hallitus on tehnyt. Mutta siihen sisältyy se pointti, jotta vaikka toimeentulotuen varassa olevien lapsikorotus nouseekin, toisaalta jos tämän tyyppisiä korjauksia ei tehdä niin kuin ed. Koskinen esittää, se leikkautuu joidenkin ihmisten osalta pois toimeentulotuesta. Eli kaikkein kurjimmassa asemassa olevien ihmisten osalta ei käteen jäävässä tulossa tapahdu mitään. Sellaistahan köyhyyden ja syrjäytymisen estäminen ei voi olla.

Nekään ihmiset eivät ole kovin vahvassa asemassa, jotka eivät satu toimeentulotukea tarvitsemaan, mutta ovat työttöminä. He eivät ole missään ruhtinaallisessa asemassa. He saavat peruspäivärahaa ja lapsikorotus nousee, mutta heidän asemansa on vähän parempi. Mutta niiden, jotka ovat toimeentulotukiloukussa, asema on kaikkein kurjin.

Sen takia valiokunnan pitäisi ehdottomasti tehdä nämä muutokset. Toivon mukaan löytyy sitä tahtoa, niin kuin ed. Koskinen puheenvuorossaan totesi, myös kokoomuksen riveistä. Sieltä joskus on puhuttu hirveän kauniita asioita, tosin ei salissa tämän keskustelun yhteydessä. Kun viime kaudellakin puhuttiin toimentulotuesta, muistelen, että ei hyvin paljon tuolta oikealta puolelta porukkaa löytynyt, mikä kuvastanee sitä, että ei ilmeisesti mielenkiintoa tai ystäväkuntaa hirveän paljon sillä puolella ole, että ei koeta huoltakaan näistä ihmisistä. Enemmänkin koetaan huolta siitä, millä tavalla isotuloisten verohelpotuksia saadaan aikaan tai parempiosaisten asioita hoidetaan. Mutta jos nyt kuitenkin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olisi enemmän semmoista porukkaa, joka kokee ja tuntee sosiaalista vastuuta myös heikommista ihmisistä.

Toimeentulotuessahan on aika paljon lisäksi vielä ongelmia: on kuntakohtaisia eroja siinä, millä tavalla muun muassa joitakin tuloja otetaan huomioon, kun normeja lasketaan. Nythän on poistunut ainakin ylläpitokorvaus, josta piti säätää jopa laki, jotta kunnat lähtisivät siihen käytäntöön, että ylläpitokorvaus ei olisi tuloa. Sitä ennen hallinto-oikeuksissa pyöri paljon juttuja, joissa eri kunnat hakivat tulkintoja siihen. Jotkut menivät vielä läpi, että ylläpitokorvaus on tuloa, vaikka perussävelen piti olla semmoinen, että se on korvausta matkakustannuksista ja ylläpidosta, kun lähdetään koulutukseen toiselle paikkakunnalle tai omalle paikkakunnalle, mutta se on kuitenkin ylimääräisiä kustannuksia, kun lähdetään kodista johonkin muualle.

Sitten toinen asia, joka on ihan viime aikoina tullut esiin. Oikeastaan se paljastui viime viikolla erään toimeentulotukiasiakkaan soitosta. Tiedän ainakin kaksi kuntaa, jotka ovat lähteneet jopa semmoiseen, että kun kaupat antavat bonuksia eli ostoista kertyy bonusta, kun ostaa jotakin, ja siitä saattaa muutaman satasen ostokortti vuodessa tulla, niin nyt sitten kunnat ovat vaatineetkin esittämään jo nämä bonukset ja ottaneet toimeentulotukilaskelmassa ne huomioon. Tämä tuntuu sillä tavalla omituiselta, jotta kohta varmaan, kun menee kumisaappaita ostamaan ja onnistuu tinkimään hinnasta, sekin pitää jo tuloksi ilmoittaa, jotta sai tingittyä kaksikymppiä hinnasta. Tämä kuvastaa sitä tiukkuutta.

On tietysti arvoista kysymys ja kunnissa haetaan säästöjä, mutta joissakin tapauksissa ammutaan kyllä pahasti yli. Sitähän kuuluisi jo järjen mukaan kannustaa, jos ihminen pyrkii saamaan edullisesti jotain tai bonusta keräämään. Ei tämmöistä pitäisi missään tapauksessa käydä enää tuloksi lukemaan, kun se tulee hyvin pitkältä aikajänteeltä kaiken lisäksi. Jos vuoden ostoista tulee bonus, en tiedä paljonko se on, saattaa 700—800 markkaa tulla.

Sen takia, kun ohjeistuksia tehdään, niitä pitäisi täsmentää yhä enemmän. Ministeriöhän tekee kaiken näköisiä ohjeistoja, aina kun epäkohta tulee ilmi, pitkän viiveen jälkeen. Mahdollisesti kansanedustajien kirjallisten kysymystenkin kautta voidaan vaikuttaa siihen. Kun kuvataan epäkohta, niin se tulee tietoon ja sitten selvitellään, onko asia näin. Tiedän tapauksia, joissa ohjeistoja on annettu myös sitä kautta erinäköisissä asioissa. Muun muassa yksi tapaus oli, joka koski venäläisiä turisteja — tiedän sen, tein siitä kirjallisen kysymyksen — ja jossa rajattiin se, jotta toimeentulotukea ei tarvitse antaa siinä tapauksessa, jos on kyse niin sanotusta turistista, vaan ensisijainen on terveydenhoito ja kuskaus rajalle. Kansanedustajilla on sinällään mahdollisuus vaikuttaa näihin asioihin.

Oikeastaan näillä lyhyillä kommenteilla kannatan vahvasti aloitetta. Toivon, että ne valiokunnan jäsenet, jotka ovat salissa läsnä, voivat ottaa kantaa siihen valiokunnassa. Koska ilmeisesti ed. M. Koskinen itse sattuu olemaan siellä valiokunnassa, jos sattuu olemaan paikalla ja todennäköisesti kyttää oikein tämän tilanteen, niin olette, valiokunnan enemmistö, sitten sitä mieltä, että tämä otetaan käsittelyyn rinnan hallituksen esityksen kanssa.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt kun kuntien budjetit ovat vielä levällään ja valtion budjettikin vähän auki, tuntuu siltä, että kaikkien pitäisi saada tästä nollakasvusta ainakin pari prosenttia, mielellään viisi, heidän tietysti vähän enemmän, jotka ovat aikaisemminkin saaneet enemmän. Kansaneläkkeen pohjaosalla, peruspäivärahalla, omaishoidon tuella, toimeentulotuella elävät ja muut tyytyvät kohtaloonsa. Heillä ei ole voimia puhua puolestaan. Nytkin heidän puolestaan puhumista edes kuuntelee vain yhdeksän edustajaa.

Kun luulen, että kaikki edustajat eivät tunne niitä ihmisiä, joita ed. M. Koskisen aloite tarkoittaa, esittelen heistä kaksi. Olisin toivonut, että myös salin oikea siipi olisi ainakin tämän esittelyosan kuunnellut, mutta toivottavasti kuulevat tuolla bunkkereissaan.

Nimet ovat fiktiivisiä, Einari ja Taavi, henkilöt olemassa olevia ihmisiä siltä ajalta, kun olin kahdeksan vuotta peruspalvelulautakunnan puheenjohtajana. Tunnen heidän tilanteensa, kun he pitävät edelleen yhteyttä.

Entinen monitoimimies, moniammattilainen, sittemmin yrittäjä, nyttemmin ylivelkaantunut pitkäaikaistyötön Taavi asuu kalustamatonta kerrostaloluukkua ja katselee keittiön ikkunasta, miten tehokkuus ajaa kaikin herkuin maustetulla Audilla tai Bemarilla ohi. Taavi hyödyntää niitä virikkeitä, joita vielä jäljellä on. Hän on tilannut Hesarin sunnuntainumeron, maksaa maakuntalehden kestotilauksen ja Internet-liittymän. Hänen hallinnassaan ovat tiettyjen järjestelyjen kautta ulosottomieheltä suojassa atk-laitteet, auto ja kopiokone. Hän ostaa päivärahastaan ja toimeentulotuestaan koneisiin paperia ja pulveria, autoon bensiiniä ja tyydyttää vielä liikennevakuutusyhtiöidenkin tarpeet.

Taavi voi liikkua monen kilometrin säteellä, lukea, käyttää puhelinta, kirjoittaa ja kopioida. Taavilla on vielä yhteys ympäröivään maailmaan, hän tietää USA:n seuraavan siirron samana päivänä. Hänen velkasummansa kasvaa 98 markkaa tunnissa, runsaat pari tonnia päivässä. Maksukyvyn velka ylitti viimeistään silloin, kun toinenkin devalvaatio tehtiin valtiovarainministerin kuolleen ruumiin yli. Velkoja pitää velassa virtaa teettämällä määräajoin yhteiskunnan kustannuksella toivottoman ulosottoyrityksen.

Kaikki Taavin menot sisältyvät päivärahaan ja toimeentulotukeen, myös virikkeiden ylläpito. Taavin toimeentulo laski 7 prosenttia silloin, kun toimeentulotuen asumisen 7 prosentin omavastuu säädettiin. Ravinnon tarpeen Taavi tyydyttää siten, että hän ostaa yhdeksän pussia kaurahiutaleita kympillä. Vesi sisältyy vuokraan. Aliravitsemus pitää huolen, että vaatteet eivät kutistu kaapissa. Aikanaan se tietenkin johtaa, mihin johtaa, mutta Taavi elää vielä, ainakin vielä lauantaina eli. Puuttuva toimeentulo tietenkin maksetaan aikanaan moninkertaisesti sairaanhoitokuluina — ja samasta kukkarosta, mistä toimeentulotuki.

Einari on myös jo yli 50:n, mutta eläke vielä kovin pitkissä puissa, se eläke, mitä ylipäätään on nyt kertynyt. Hänkin on pitkäaikaistyötön. Se alkoi silloin, kun tienvarteen toimitetun kiintokuution hakkuuhinta meni alle kolmenkympin. Hänkin saa pari tonnia kuussa, kun muistaa ilmoittaa olevansa olemassa. Lopun välttämättömän toimeentulonsa hän saa toimeentulotukena. Hänenkin elintasonsa laski sen 7 prosenttia silloin, kun asumisen omavastuu säädettiin.

Einarilla ei ole puhelinta, ei kännykkää, ei lehtiä, ei televisiota. Ei ole antenniakaan, kun katvealue loppuu 30 kilometriä siihen suuntaan, mistä ne ylilennot tehdään, jos kenraalit niin päättävät.

Taavin ja Einarin lasten onni on se, että he ovat jo jalat oman pöytänsä alla.

Olin kahdeksan vuotta keskikokoisen kunnan peruspalvelulautakunnan jäsen, mistä toisen jakson puheenjohtaja. Käsittelimme joka kokouksessa puolestakymmenestä 51:een toimeentulovalitusta, siis toimeentuloasiakkaan tyytymättömyyttä virkamiehen päätökseen. Silloin jo tulin tuntemaan Einarin ja Taavin. Olin lautakunnassa muistaakseni puheenjohtaja silloin, kun 7 prosentin asumisen omavastuu tuli, ja häätöjä tuli. Tämän kokoisissa kunnissa vuokra-asuntokanta on monissa tapauksissa rakennettu 70- ja 80-luvulla, jopa 60-luvulla, ja pieniä asuntoja ei yksinkertaisesti ole.

Tämän 7 prosentin omavastuun tavoitehan oli se, että toimeentulotuella elävät hakeutuisivat pienempiin ja halvempiin asuntoihin, mutta kun sellaista asuntoa ei ole ja kunnassa on pari, kolme, neljä vuokrataloyhtiötä, heitä häädetään yhtiöstä toiseen, pallotellaan yhtiöstä toiseen, siihen saakka, kunnes he alistuvat välitystiliasiakkaiksi, toisin sanoen alistuvat vapaaehtoisesti holhoukseen ja ohjaavat päivärahan ja toimeentulotuen välitystilinpitäjälle, joka sitten maksaa vuokrat ja muut välttämättömät menot. Mutta sitten ei enää ostetakaan sätkäpaperia eikä kirjoittimeen paperia eikä ylläpidetä virikkeitä. Näistä ihmisistä tässä lakialoitteessa on kysymys.

Toivon, että aloite ainakin asumisen omavastuun osalta menestyisi valiokuntakäsittelyssä.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Toimeentulotuen tarvehan pääsääntöisesti johtuu siitä, että meidän ensisijaiset sosiaalietuutemme ovat liian alhaiset. Puhutaan siitä, että työmarkkinatuen korotuksesta ei mitään jää käteen, koska toimeentulotuesta leikataan vastaava summa pois. Sehän korjaantuu sillä, että työttömyysturvaa, sairauspäivärahoja ja muita vastaavia ensisijaisia sosiaaliturvan muotoja korotetaan sille tasolle, että normaalielämässä kohtuullinen toimeentulo saavutetaan, ilman että tarvitsee turvautua toimeentulotukeen. Toimeentulotukihan on tarkoitettu tilapäiseksi, lyhytaikaiseksi tukimuodoksi, ei pysyväksi tueksi, jota tarvitaan jatkuvasti.

Mielestäni sosiaalipoliittinen ajattelukin on mennyt pieleen, elikkä tämä pitäisi korjata siihen suuntaan, mikä alun perin toimeentulotuen tarkoituskin on ollut. Täällä oikeisto, joka nyt ei ole paikalla, on viime päivinä puhunut lapsiperheiden ongelmista ja siitä, että lapsiperheet ovat menettäneet paljon. Se pitää pitkälti paikkansa, mutta nämä samat valittajat, jotka nyt puhuvat lapsiperheitten menetyksistä, ovat olleet itse nimenomaan vaatimassa ja päättämässä niistä leikkauksista, jotka ovat kohdistuneet lapsiperheisiin: työmarkkinatuen lapsikorotusten leikkaaminen, kansaneläkkeellä olevien lapsikorotusten leikkaaminen — tarkoitus oli kokonaan lopettaa se järjestelmä — ja lapsilisän alentaminen. Myöskin toimeentulotuessa, silloin kun uudistus tehtiin, lapsikorotuksia leikattiin. Koko toimeentulotukiuudistus oli sosiaalipoliittisesti todella rujo ratkaisu, joka kohdistui juuri niihin yhteiskunnan heikoimpiin ihmisiin, jotka eivät pystyneet, eivätkä pysty, puolustamaan itseään.

Täällä on kolmessa puheenvuorossa puhuttu jo tästä asumiskustannusten omavastuuosan 7 prosentin määrästä. Sillä selvästi alennettiin heti suoraan toimeentulotuella olevien ihmisten toimeentuloa. Toimeentulotuen taso tänä päivänä on täysin riittämätön kohtuulliseen, ihmisarvoiseen elämään, jos sillä joutuu vähänkin pitemmän aikaa olemaan. Näin ollen toimeentulotuen tasoa tulisi nostaa, ja siinä mielessä ed. Marjaana Koskisen lakialoite on paikallaan ja oikea, olen itsekin sen allekirjoittanut, ja tässä tilanteessa, kun meillä on varaa antaa miljardien verohelpotukset myöskin tämän maan rikkaimmille kansalaisille, meillä pitäisi olla myöskin varaa ja sosiaalista oikeudentuntoa, että myöskin kansakunnan heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä pidetään huolta.

Tässä keskustellaan samanaikaisesti nyt kokoomuksen taholta erityisesti suurituloisimpien ihmisten lasten päivähoitomaksuista. Se osoittaa varsin hyvin sen hengen, mikä on olemassa tässä yhteiskunnassa: ne joilla paljon on, he eivät ole valmiit maksamaan penniäkään. Silloin kun lasten päivähoitomaksu-uudistusta tehtiin, nimenomaan lisättiin pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden päivähoitomaksuja ja suurituloisten maksuja alennettiin tuntuvasti. Nyt tässä keskustelussa, mitä on näitä lukuja näkynyt julkisuudessa, ei edes läheskään palauteta edes päivähoitomaksuja sille tasolle kuin ne aikaisemmin olivat suurituloisimmilla ihmisillä. Edelleenkin muistutan siitä, että siellä saadaan erittäin huomattavat verohelpotukset ja näin ollen pitäisi olla mahdollista maksaa myöskin ne suhteellisen vaatimattomat päivähoitomaksukorotukset, joita nyt kaikkein suurituloisimmille esitetään. Periaatteessa tietenkin on niin, että pitäisi pystyä, jos sosiaalipuolta kehitetään, turvaamaan yhteiskunnan lapsille ilmainen päivähoito, mutta se on nyt varmasti vielä liian optimistinen ajatus, että semmoiseen joskus päästään.

Arvoisa puhemies! Toimeentulotukilaki käsittelee myöskin lasten osuutta niistä kustannuksista, mitkä lapsiin kohdistuvat, ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, toimeentulotuen uudistuksessa leikattiin merkittävästi lapsikorotuksia toimeentulotuesta ja se on aiheuttanut myöskin erityisesti lapsiperheille omat ongelmansa. Siinä mielessä on tietenkin hyvä, että päivähoitoon on nyt subjektiivinen oikeus elikkä myöskin ne perheet, jotka saavat toimeentulotukea, voivat käyttää päivähoitopalveluja hyväkseen. Monta kertaa näissä toimeentulotukiperheissä on myöskin monia muita ongelmia, ja näin ollen ei erotella ihmisiä, ovatko heidän isänsä tai vanhempansa työttömiä tai toimeentulotuen saajia, vaan lapsia kohdellaan siltä osin tasavertaisesti.

Mielestäni tähän toimeentulotukiasiaan tulisi eduskunnan ja myöskin hallituspuolueryhmien paneutua, sillä ratkaisut, joita täällä tehdään, varmasti tulevat takaisin toista kautta vähentyneinä terveydenhoito- ym. menoina. Esimerkiksi mielenterveysongelmat hyvin helposti tulevat, jos taloudellinen tilanne menee todella ahtaaksi, eli saattaa syntyä myöskin mielenterveysongelmia, ja ne ovat varmasti paljon kalliimpia, kuin että maksettaisiin kohtuullinen toimeentulo, jolla ihminen pystyisi tulemaan ihmisarvoisesti toimeen.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kunnissa, joissa on korkea työttömyys, siellä myös nämä toimeentulomenot ovat suuret eli nämä selvästi korreloivat keskenään. Toisaalta myös kuntien suhtautuminen on hiukan erilaista eri kunnissa, toisissa kunnissa menetellään tiukemmin, kun näitä toimeentulotukitupäätöksiä tehdään. Toimeentulotukimenothan ovat kasvaneet viime vuosina voimakkaasti juuri niissä kunnissa, joissa muutenkin resurssit ovat vähentyneet, viittaan työttömyyteen, muuttotappioon, ja niinpä osoittelen hiukan valtiota siinä mielessä, että muun muassa veroratkaisujen kautta on resursseja vähennetty eikä kompensaatiota ole tehty.

Toimeentutukiloasiakkaistahan noin puolella on pääasiallisena tulolähteenä työttömyysturva, ja tähän työttömyysturvalakiin suuremmat heikennyksethän tehtiin vuonna 1996; tällöin ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloa ja paluuehtoa kiristettiin merkittävästi. Tämän virheen korjaamiseksi täällä on tehty monia aloitteita, ja uskon, että tätäkin kautta näitä toimeentulotukimenoja voitaisiin huomattavasti pienentää.

Ed. Marjaana Koskisen aloite on erittäin hyvä, ja itsekin haluan kiinnittää tuohon yhteen kohtaan erityisesti vielä huomiota. Tämän 7 prosentin asumismenojen omavastuun, toivoisi — totta kai nämä muutkin parannukset tulisi tehdä — erittäin nopeasti poistuvan, koska käytännössä tämänkin maksavat sitten kunnat monesti toimeentulotukimenojen kautta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Marjaana Koskisen lakialoitteessa esitetään, että lakia toimeentulotuesta muutetaan kolmella tavalla, ja kannatan näitä kaikkia kolmea tapaa. Ensinnäkin esitetään, että korotetaan toimeentulotuen perusosaa 20 prosentilla ja se olisi 2428 markkaa kuukaudessa. Toinen on se, että perusosaan sisältyvä 7 prosentin asumismenojen omavastuu poistetaan; tämä on myös kannatettava asia 7 prosentin omavastuuosuuden useasti toimeentulotuensaaja joutuu hakemaan sosiaalitoimesta eli samalta luukulta, että pystyy sen maksamaan. Tässä vain niin kuin laitetaan rahaa taskusta toiseen ja sitten siirretään taskusta toiseen. Itse saaja siitä ei hyödy mitään. Se on iso raha, 150 markkaa, kun perheen toimeentulot ovat kuukaudessa pienentyneet. Mielestäni vuokrakatto pitäisi Suomessa saada vähintään, kun vuokrat meinaavat karata pilviin.

Hallitusohjelmassa on kohta, jossa luvataan köyhyys poistaa maastamme. Jos näin menetellään kuin tässä lakialoitteessa esitetään, se silloin kohdistuu köyhimpiin ihmisiin ja perheisiin. Näin hallitusohjelmaan saataisiin luun ympärille lihaa, että köyhillekin tulisi enemmän rahaa.

Pitkään sanottiin köyhille, että on ollut niin paha lama, ettei voida korottaa esimerkiksi toimeentulotukea. Siihen meni vuosia. Nyt sanotaan, että on lama tulossa, ei voida antaa toimeentulotukeen lisää. Kyllä tämän maan köyhät ovat joutuneet väliinputoajiksi ehkä kaikista pahiten. Lapsilisiä ei tulisi laskea tuloiksi, kun määritellään toimeentulotukea. Sen verran pitäisi lapsiperheitä tukea. Hekin ovat joutuneet aika kovan kohtelun alle. Toivon mukaan valiokuntatyössä tämä lakialoite saa myönteisen kohtelun.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin edellinen puhuja totesi, hallitusohjelma pitää sisällään köyhyyden ja syrjäytymisen poistamisen. Toimeentulotukiasiahan osaltaan liittyy olennaisena osana köyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseen. Mutta siitä, millä tapaa hallitus on sitten osaltaan vaikuttanut tähän tilanteeseen toimeentulotukiasiakkaiden kohdalla, voidaan kyllä vakavasti keskustella. Sen vuoksi on aivan paikallaan, että ed. Marjaana Koskisen tekemä lakialoite toimeentulotuen perusosan korottamisesta ja asumistuen 7 prosentin osuuden poistamisesta on aivan paikallaan. Vaikuttavuus näillä on tuntuva, jos ymmärretään se merkitys niille ihmisille, joita tämä lakiehdotus koskee. Jos hallitusohjelma pitää sisällään köyhyyden ja syrjäytymisen poistamisen, myös käytännössä pitää silloin toimia siihen suuntaan, että huomioidaan silloin ne ihmiset, jotka joutuvat heikompaan tilanteeseen.

Ed. Kangas viittasi vallitsevaan suhdannetilanteeseen, joka on taantumaan päin. Nyt jos koskaan on se paikka, jolloin pitää huomioida myös ne ihmiset, joista hyvin moni ilman omaa syytään joutuu toimeentulotukiasiakkaaksi ja turvautumaan yhteiskunnan apuun. Nyt pitäisi juuri korottaa toimeentulotuen eri osioita ja poistaa ne, sanotaan, esteellisyydet siitä, että käteenjäävä tulon osa on suurempi, mitä se tällä hetkellä on, sillä toimeentulotukiasiakkaat ovat oikeutettuja samalla tapaa kuin muutkin kansalaiset normaaliin elämiseen ja siihen, että heillä on mahdollisuus harrastuksiin ja kaikkiin tämän tyyppisiin asioihin kuten muillakin ihmisillä, jotka työssä käyvät ja joilla on työpaikka turvattu.

Mutta niin kuin ed. Kuoppa totesi, että toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi eikä pysyväksi ratkaisuksi, siinä mielessä osaltaan auttaa se, että tämä lakiesitys käsitellään valiokunnassa sillä tapaa, mitä ed. Marjaana Koskinen on esittänyt.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Koska olen itsekin aloitteen allekirjoittaja, muutama sana on asiasta paikallaan.

Nykyinen hallitus on luvannut ohjelmassaan poistaa köyhyyttä ja syrjäytymistä, niin kuin täällä on useissa puheenvuoroissa todettu. Hallitusohjelman toteuttaminen vaatiikin mielestäni juuri nyt esillä olevan aloitteen kaltaisia käytännön toimenpiteitä. Vaikka hallitus on jo tehnyt joukon köyhyyttä estäviä toimenpiteitä, ne eivät ole missään nimessä riittäviä, kun ajatellaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloa.

Toimeentulotukeen joutui maassamme turvautumaan vielä arvion mukaan vuonna 2000 yli 4 000 kansalaistamme, eli asia koskee varsin suurta joukkoa. Kysymys ei ole mistään pienestä asiasta. Köyhyysongelma ja tuloerojen kasvu on todettu maassamme hyvin suureksi ongelmaksi. Asiasta on paljon puhuttu täälläkin. Myöskin kirkon edustajat ovat varoitelleet päättäjiä tästä kasvavasta ongelmasta. Nyt olisi korkea aika hallituksenkin ottaa köyhyysongelma vakavasti. Rahaa varmasti tämänkin aloitteen vaatimiin toimenpiteisiin valtiolta löytyy, löytyihän rahaa useita miljardeja muun muassa suurituloisten verohelpotuksiin.

Arvoisa puhemies! Esillä oleva aloite edesauttaa hallitusohjelman toteuttamista, ja hallitusohjelmaa pitää toteuttaa myös köyhien osalta. Tällä asialla alkaa olla kiire, kun otetaan huomioon, että tämän hallituksen loppukausi häämöttää ja kuitenkin köyhyysongelma on edelleen olemassa.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Marjaana Koskinen on nostanut jälleen hyvin aiheesta köyhyyskeskustelun saliin. Valitettavasti köyhyyttä on myös täällä salissa eli edustajat ovat muissa askareissa, toivon mukaan työhuoneissaan kuuntelevat ja sydämessään pohtivat, eivätkä vain aivoillaan, tätä problematiikkaa, joka tähän asiaan sisältyy.

Arvoisa puhemies! Tässä aloitteessa on allekirjoittajina pääosin hallituspuolueitten edustajia, mutta on siellä minunkin nimeni ja muutamien muiden oppositionkin edustajien nimiä. Vain salin oikea laita loistaa poissaolollaan tämän aloitteen takaa. Se valitettavasti kertoo paljon myös siitä, että hallituksen politiikka tällä sektorilla on ollut hyvin heikkoa. Puhetta on ollut paljon, köyhyysohjelmia on tehty, lupauksia on runsaasti annettu, mutta tulokset ovat olleet valitettavasti varsin laihoja. Me olemme eläneet noin seitsemän lihavaa vuotta. Niin kuin muistamme sosiaali- ja terveysministeriön tilastosta, jonka puolitoista vuotta sitten otin täällä esille ja josta lähti se laaja köyhyyskeskustelu, joka tuotti myös köyhyysohjelman, sen tilaston mukaan meillä oli vuonna 1994 eli Ahon hallituksen loppumetreillä 120 000 köyhää EU:n laskentaperiaatteitten mukaan laskettuna ja vuonna 2000 meillä oli 200 000 köyhää samoilla periaatteilla laskettuna. Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen alkuvuoden aikana köyhien määrä Suomessa nousi 120 000:sta 200 000:een. (Ed. E. Lahtela: Paljonko nyt on?) — Nyt on tietysti hyvä kysymys, paljonko nyt on.

Meillä ei varmaan aivan tuoreita tilastoja ole, mutta voimme miettiä, mitä on kahden viime vuoden aikana tapahtunut tässä maassa. Täytyy sanoa, että muutamia pieniä muutoksia on ehkä tapahtunut, työllisyystilanne on hivenen parantunut, mutta sekään ei ole parantunut pitkäaikaistyöttömien osalta erityisesti, vaan ne, jotka ovat olleet ehkä vähän aikaa työttöminä, ovat päässeet entistä helpommin nyt töihin. Mutta syvällä maakunnissa, missä köyhyys on kaikkein kärjistyneintä — toki kaupunkiköyhyyttä on kaikkialla — ja pahinta, sanoisinko väestön määriin nähden suurinta, työllisyystilanne ei ole parantunut. Oikeastaan se on parantunut suhteellisesti vain sen tähden — no, ei suhteellisestikaan — että väki on poistunut sieltä, eli hallituksen politiikka on johtanut siihen, että ihmiset ovat muuttaneet maakunnista Ruuhka-Suomeen ja toisenlaiset ongelmat ovat heitä kohdanneet, esimerkiksi asumiskustannusten hirvittävän suuri nousu, joka onkin nyt ed. Koskisen ym. aloitteessa otettu esille sillä tavalla, että 7 prosentin asumismenojen omavastuuosuus esitetään poistettavaksi. Mielestäni siihen tulisi mennä.

Siis köyhien määrä ei ole merkittävästi varmastikaan laskenut, toivottavasti ei ole kasvanutkaan kahden viime vuoden aikana, eli meillä varmaan on se lähes 200 000 köyhää EU:n laskelmien mukaan määriteltynä edelleen.

Mitä sitten on tehty? Aivan selvä asia on, että verouudistukset ovat olleet tämän hallituksen, erityisesti nyt Lipposen toisen hallituksen, aivan kirkas painopistealue. Valtion velan lyhentäminen on ollut tarpeen, järkevää ja oikein. Mutta sen rinnalla on ollut keskeisenä painopisteenä verotuksen ja nimenomaan tuloverotuksen keventäminen. Siinäkään ei olisi vielä niin paljon moittimista, mutta se on tapahtunut hyvätuloisia suosien, erityisesti markkamääräisesti laskien hyvätuloisia on suosittu. Hyvätuloisten verotus on keventynyt erittäin voimakkaasti. Siihen on ollut varaa vuodesta toiseen.

Samanaikaisesti, niin kuin asumismenojen omavastuuosuudenkin toteuttaminen osoittaa, on tehty tämän suuntaisia ratkaisuja hallituksen toimesta, jotka ovat iskeneet suoraan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin Suomen kansalaisiin, meidän siskoihimme ja veljiimme tämän talon ulkopuolella. Tämä on ollut se linja, jota olen ihmetellyt, kun tiedän, että maassa on vasemmistovetoinen hallitus. Vaikka molemmat vasemmistopuolueetkin ovat mukana hallituksessa, kerta toisensa jälkeen tämä linja on mennyt täällä läpi: veronkevennykset hyvätuloisille, leikkaukset köyhille.

Meidän suomalaisten tasavertainen kohtelu edellyttää sitä, että perusturvasta pidetään huoli. Sitä ei leikata vaan sitä kehitetään, sen ongelmat kartoitetaan, ja kartoittamistyön tulee olla jatkuvaa, koska tilanteet hieman vaihtelevat. Tällaista ei ole riittävässä määrin tapahtunut. Perusturvaa on leikattu, ja leikkaukset ovat kohdistuneet aivan kohtuuttomalla tavalla heikoimmassa asemassa oleviin.

Perusturvan etuuksien rinnalla meidän on pidettävä huoli peruspalveluista. Tämä lakialoite ei nyt tietystikään niihin kohdennu, koska tämä on toimeentulotukea koskeva aloite, mutta mikäli arvoisa puhemies sallii, totean, että myös peruspalveluiden osalta me olemme kulkemassa laajoilla alueilla ja melkeinpä koko maassa kohti kriisiä, josta heikoimmassa asemassa olevat ihmiset eniten kärsivät. Kuntien järjestämät, toteuttamat peruspalvelut ovat heikentyneet jatkuvasti terveydenhuollon, sairaanhoidon ja sosiaaliturvan puolella.

Nämä muodostavat, arvoisa puhemies, sellaisen kokonaisuuden, jota on syytä yhtä aikaa tarkastella, koska meistä jokainen ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevat ovat erityisesti riippuvaisia näistä peruspalveluista.

Arvoisa puhemies! Äsken ed. Valpas totesi, että lakialoitteen mukaisella toimenpiteellä on kiire. Se on totta. Tämä vaalikausi on kääntymässä loppuun. Nyt tehdään toiseksi viimeistä budjettia. Nyt on aika todellakin korjata epäkohtia. Jos ei mennä ihan näin pitkälle kuin ed. Koskinen esittää — olisi syytä mennä — ainakin selvä askel pitäisi nyt ottaa tällä tiellä kohti oikeudenmukaisuutta, kohtuutta ja heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten tasavertaista kohtelua. Minulle sopii, että mennään vaikka vielä pitemmälle. Olen aina köyhän asialla. Mutta tiedän sen, että vaikeudet ovat nyt suuret. Silloin pitäisi ehkä perua tehtyjä hyvätuloisten veronkevennyksiä. Tiedän, että se ei ole poliittisesti kauhean realistista, ennen kuin hallitus kaatuu ja hallituspohja vaihtuu oikeudenmukaisempaa politiikkaa suosivampaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Koskista, että hän on asian nostanut esille ja näitä asioita ajaa. Tällaista otetta toivoisin koko vasemmistolta.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät edustajat! Ihan mukava kuulla opposition puheenvuoro lakialoitteeseen liittyen.

Totean vain ed. Kankaanniemelle, että voi olla ehkä hieman vaikeaa seuraavaa hallitusta koota, kun keskustalaiset tulevat lakialoitteen taakse, niin kristillisetkin, mutta ei kokoomusryhmästä löydy henkilöitä, jotka voisivat tämän tyyppistä lakialoitetta allekirjoittaa. Mielenkiintoisen hallituspohjan luo se, jos lähdetään tätä lakialoitetta vahvasti viemään eteenpäin.

Ed. Kuoppa toi esille sen, että toimeentulotuen pitäisi olla lyhytaikainen tuki. Se on ihan totta. Mutta viime vuosien aikana vain on käynyt niin, että ihmiset, jotka joutuvat toimeentulotuen varaan, ovat entistä pitemmän aikaa toimeentulotukiasiakkaina. Myös siitä tarpeesta, että 32,90 markkaa kakkoskuntaluokassa on ruoan osuus per päivä ja markkamäärä on kahdeksan viimeisen vuoden aikana vain pienentynyt, on lakialoite lähtenyt liikkeelle.

Ed. Kangas otti esille sen, että yhtenä ratkaisuna näihin ongelmiin on vuokrakatto. On ihan totta, että on paljon välineitä, joita voidaan käyttää: kunnallisveron perusvähennyksen korottaminen, asumistuen omavastuun poistaminen ja esimerkiksi kunnallisveron ansiovähennyksen piiriin takaisin ottaminen. Sosiaalietuudet ovat yksi vaihtoehto. Näitä vaihtoehtomalleja on paljon, mutta tässä on lähdetty siitä, miten toimeentulotuen kautta pystyttäisiin puuttumaan ihan kaikkein heikko-osaisimpien ja köyhimpien ihmisten tilanteeseen.

Ed. E. Lahtela toi puheenvuorossaan esille sen, että bonukset, joita esimerkiksi joistakin kauppaketjuista saa, on toimeentulotuessa huomioitu normilaskelmassa. Mielestäni se on aika perusteetonta, koska toimeentulotukilain 11 §:ssä todetaan, että vähäisiksi katsottavia avustuksia ja ansiotuloja ei tuloina oteta huomioon. Ehkä tämä on taas sen tyyppinen asia, josta pitää laittaa maininta oppaaseen toimeentulotukilain soveltajille. Kun esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaat saavat veronpalautuksia, siitä on olemassa ihan tietyt säännöt, millä tavalla veronpalautuksia otetaan huomioon. On totta, että kunnissa toimeentulotuen saantikriteerit vaihtelevat. Sosiaalijaostot ovat yleensä tehneet tulkintoja, millä tavalla toimeentulotukea tulkitaan ja miten sitä annetaan.

Ed. Erkki Kanerva toi esille välitystiliasiakkaat. Näen niin, että niin sanotut välitystiliasiakkaat ovat ne henkilöt, jotka ovat välitystilillä asiakkaina, ja se on heidän kohdallaan etu. Monta kertaa on kyse semmoisesta perheestä tai henkilöstä, joka esimerkiksi olisi saanut häädön tai saamassa häätöä, ja sosiaalitoimessa sosiaalityöntekijä mahdollistaa sen, että henkilön rahaliikenne hoidetaan sosiaalitoimen kautta ja sitä kautta pystytään myös maksamaan vuokria. Silloin tietenkin ollaan tiukasti kiinni toimeentulotuen normilaskelmassa niin kuin aina, kun toimeentulotukea myönnetään.

Ed. Kuoppa, kuten muutkin edustajat, toi esille 7 prosentin asumiskulujen omavastuun. Se todella on heikentänyt toimeentulotukiperheiden taloudellista tilannetta noin 150 markkaa per perhe per kuukausi.

Jos nyt vielä päivähoitoasioita tai päivähoitomaksuja, lapsikorotusten leikkaus- ja lapsilisäasioita ottaa esille, tosiaan toimeentulotuen kohdalla vuoden 95 alusta lähtien toimeentulotukiperheet ovat myös joutuneet syömään lapsilisät, eli nämä otetaan toimeentulotuen normilaskelmassa huomioon. Kun muistetaan, että viime kaudella vuonna 97 lapsikorotusten määrää leikattiin tietyn ikäisestä lapsesta, muistaakseni alle 10-vuotiaan lapsen normia 5 prosentilla, koko aikana toimeentulotukilapsiperheiden tilannetta on moneen kertaan heikennetty.

On ihan totta, mitä ed. Kähkönen toi esille, eli työssäoloehdon kiristäminen, mikä myös toteutettiin viime kaudella, on heikentänyt tilannetta ylipäätänsä ja merkinnyt sitä, että on entistä vaikeampi päästä ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin ja monet henkilöt ovat joutuneet siirtymään joko työmarkkinatukeen tai peruspäivärahaan. Toimeentulotuella yleensä kompensoidaan henkilöiden tilannetta, jos vuokran määrät ovat sen suuruisia, että toimeentulotukimahdollisuus tulee. Työssäoloehdon kiristäminen, nostaminen 10 kuukauteen, oli erittäin ikävä toimenpide. Sen palauttamisesta 6 kuukauteen on keskusteltu. Se olisi tietysti myös yksi keino vähentää toimeentulotukiasiakkaitten määrää, jos ajatellaan, että ihmiset saavat enemmän ansiosidonnaista työttömyysturvaa, joka on keskiarvona noin 220 markkaa päivässä ja on vaikuttanut siihen, että silloin ei toimeentulotukea tarvitse hakea.

On erittäin vaikea asia koko sosiaalipoliittinen kenttä ja koko köyhyysasia, mutta ajatellaan toimenpiteitä, joita lakialoitteessa esitetään, olen vähän huolestunut siitä, että toinen suuri hallituspuolue ei anna minkään näköistä tukea siihen, että toimeentulotukea parannettaisiin. Ei nähdä sitä ongelmaa, mikä niillä ihmisillä on, jotka toimeentulotuen varassa joutuvat olemaan. On ihan kyse kertakaikkisesta jokapäiväisestä ruoasta ja siitä, että raha, mitä ruokaan voidaan laittaa, on niin pieni, että se ei kerta kaikkiaan riitä.

Olen myös hämmästyneenä seurannut sitä, että ministeri Soininvaaran on pakko saada puumerkkinsä joka paikkaan, että hänen piti tehdä työssäkäyvän lisästäkin "lakiesitys" ja ajaa se hallituksen määräaikaisena lakina läpi, koska asia olisi tosiaan voitu hoitaa niin, että siitä olisi ohjeistettu toimeentulotukioppaassa. Ei olisi tarvinnut säätää ollenkaan erillislainsäädäntöä.

Toivon, että asia etenisi hyvässä hengessä, mutta pelkään, että toinen suuri hallituspuolue kokoomus ei lähde tämän tyyppiseen ideologiaan. Sen puolesta ehkä joskus tulevaisuudessa saadaan vietyä näitä asioita eteenpäin ja myös niiden ihmisten tilannetta, jotka suomalaisessa yhteiskunnassa ovat viime vuosien aikana paljon menettäneet, voitaisiin parantaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. M. Koskinen kävi hyvin läpi esiin tulleet kohdat. Kauppojen bonuskysymys — kaupat antavat bonuksia toimeentulotukiasiakkaille, ja nyt ovat jotkut sosiaalivirastot lähteneet ottamaan huomioon näitä tuloina — on ihan todellinen, ja toivoisin, että valiokunnassa voitaisiin ottaa tähän kantaa ja oppaaseen tulisi näkyviin selkeä ohjeistus tässä.

Itse asiassa pyysin puheenvuoron ed. Kankaanniemen puheenvuoron jälkeen. Hän on tosin poistunut salista. Olin jo huolestunut hänen loppukommenteistaan, siitä jotta hän alkoi lipsua jo lakialoitteen asioissa ja epäillä, pääseekö tähän. Se on uskon puutetta, jos ei näitä haluta viedä läpi.

Ed. Kankaanniemi oli ainut porvaripuolen edustaja ja edusti oppositiota, ja siinä mielessä täytyy hänet tyydytyksellä panna merkille. Hän on lähellä keskustaa kuitenkin. Jos tekisi tällaisen yhtymäkohdan: Ainakin joissakin vaaleissa kristilliset ovat olleet vaaliliitossa keskustan kanssa, joten tästähän voi syntyä hyvä punamultayhteistyön pohja, kun ed. Kankaanniemi teki tällaisen päänavauksen. Toivoisi, että hän kestää jämynä sosiaalipuolen asioissa.