Marjatta Vehkaoja  /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on ollut erittäin iloinen siitä, että hallitus on tuonut eduskunnalle tällaisen esityksen, jossa sotilasvammalain invaliditeettiprosenttia nyt pudotetaan viidellä yksiköllä. Olemme kuitenkin halunneet liittää kannanottoomme lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää mahdollisuudet pikaisesti alentaa sotainvalideille sosiaalihuoltolain ja kansanterveyslain mukaan järjestettävien avopalvelujen korvaamisen edellytyksenä olevaa työkyvyttömyysasteprosenttia tai poistaa sen kokonaan."

Miksi tulimme tähän tulokseen? Syynä siihen on se, että nämä meidän miehemme ovat jo erittäin vanhoja kaikki ja voisi olla kohtuullista lopettaa tavallaan näillä prosenteilla operointi ja pyrkiä todellakin nopeassa tahdissa siihen tilanteeseen, että kaikille hoitoa ja apua tarvitseville voitaisiin vastaavalla tavalla suoda tämä etuus. Viimeiset vuodet ovat tässä asiassa nyt menossa. Tällainen tapa hoitaa asioita lisää kuitenkin erittäin paljon hallinnoinnin kustannuksia eikä välttämättä ole paras tapa lähestyä asiaa. Toinen seikka on se, että näemme, että joka vuosi säästyy rahoja, kun miehet kuolevat toisesta päästä. Näin ollen rahoitukseenkin voitaisiin suhtautua vähän leppeämmin kuin kenties tällä hetkellä on tehty.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva sotilasvammalain 6 §:n muutos on mielestäni erittäin hyvä ja perusteltu, niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtaja jo mietintöä esitellessään toi julki. Mutta toisaalta on niin, että me vuodesta vuoteen käsittelemme tässä salissa veteraanisukupolven asioita, myöskin sotainvalidien asioita, ja kun keski-ikä, kuten täällä jo kuulimme, on jo 82 vuotta ylittänyt koko veteraanisukupolven ja invalidienkin kohdalla, niin toivoisi jotenkin sitä, että nämä asiat voitaisiin niin käsitellä, että tälle veteraanisukupolvelle, joka tämän isänmaan itsenäisyyden ja vapauden on meille luonut ja sen myöskin pitänyt, nämä asiat voitaisiin nopeasti hoitaa.

Tosiasiassa tämä lakiesitys on erittäin hyvä, ja valiokunnan mietintöön liitetty lausumaehdotus, jossa lähdetään siitä, että nämä prosentit tulisi poistaa kokonaan, on aivan perusteltu. Nythän rintama-asiain neuvottelukunta esitti, että nyt olisi menty jo 20 prosenttiin. Jos se olisi tehty tänä vuonna, se olisi tiennyt lisäkustannuksia valtiolle noin 14,7 miljoonaa euroa, ja kun tämän kustannus on vajaa 6 miljoonaa euroa, niin ajattelee sitä, eikö näitä rahoja sitten suomalaisessa yhteiskunnassa löytyisi veteraanisukupolven ja tässä tapauksessa lievävammaisten invalidien aseman parantamiseen.

Minusta on erittäin hyvä, että tämä lakiesitys on tänne saatu ja voidaan yksimielisesti eteenpäin viedä, mutta olisin kyllä hartaasti toivonut, kun täällä on monia sekä lakialoitteita että toimenpidealoitteita jätetty tästä asiasta, että nyt kerrankin olisi asia voitu ratkaista ja päätyä jo siihen, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössä esittää. Kyllä mielestäni veteraanisukupolvi ja ennen kaikkea sotien invalidit ovat tämän ansainneet.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälän toivomukseen tietysti voi kaikella syyllä yhtyä, mutta kun valiokunta nyt kuitenkin yksimielisesti opposition tuella on ilman vastalauseita tämän hyväksynyt, niin tähän lienee tässä vaiheessa tyytyminen. Mutta hallitukselle tietysti viestiksi ja ministeri Perholle erityisesti, että tässä nyt sitten on valtakirja, kun eduskunta tämän valiokunnan ponnen todennäköisesti hyväksyy, tuoda mahdollisimman pian uusi esitys, jolla tätä prosenttia alennetaan ja mieluummin poistetaan sitten kerralla kokonaan. Olen kyllä samaa mieltä, että nyt eletään jo sitä vaihetta, että kannattaisi nopeasti edetä, niin että kaikki lievävammaisetkin sotainvalidit voisivat kotipalveluja ja kunnan palveluja saada. Luulen, että tähän kannanottoon eduskunnassa kaikki yhtyvät.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä valiokunnan lausumaehdotus on erittäin hyvä. Tällä hetkellähän moni sotainvalidi käy ikään kuin uudelleen kamppailua siitä, että saisi oman työkyvyttömyysasteprosenttinsa nousemaan. Näitä paperisotavaiheita on jatkuvasti menossa aika tavalla. Niitä käsitellään vakuutusoikeudessa ja niistä valitetaan, kun ne eivät mene lävitse ensimmäisellä lääkärin tekemällä E-lausunnolla. Tietysti on niin, että tuon sotavamman vaikutus vuosien mittaan kasvaa silloin, kun asianomaisen yleiskunto heikkenee, jolloin tämän prosentin nousu on perusteltu. Mutta se on usein hyvin vaikea läpiviedä ja tämä asia johtaa varsin kummallisiin tilanteisiin. Näin ollen tämäkin asianlaita tukee koko prosenttijärjestelmän poistamista.

Lopuksi, puhemies, on myöskin toive siitä, että uusiinkin tapauksiin, joita tulee jatkuvasti, koska kaikkia vammautumisia ei ole kirjattu vuosina 44—45 sotaa käyneiden lähtiessä pois ja kotiutuessa, pystyttäisiin suhtautumaan asianmukaisesti.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnön lausumaehdotus on täysin perusteltu. Mutta minua hämmästyttää kyllä se, että kun tiedetään, että keski-ikä on 82 vuotta, niin kehdataan enää puhua työkyvyttömyysasteesta. Kyllähän me nyt kaikki ymmärrämme sen, että jos on rintamalla vuosikausia ollut ja ikää on yli 82 vuotta, ei siellä kyllä paljon työkykyä enää ole jäljellä. Jotenkin naurettavaa on puhua jostakin 20 prosentista jne. Kun on muutama vuosi jäljellä elinaikaa näillä, jotka vuosikausia rintamalla olivat, tuntuu oudolta, että me täällä salissa keskustelemme joistakin työkyvyttömyysprosenteista.

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoroon lisään vielä sen, että kun useampia valituksia olen kirjoittanut ja nähnyt sen prosessin, mikä on, niin tiedän, että monta kertaa tilanne on se, että siitä tapahtumasta ei sotapäiväkirjasta tahdo löytyä mitään, vaan aseveljiltä pitää saada todistuksia, ja nyt kun heitä on poistunut meidän keskuudestamme niin paljon, niin niitä todistuksiakin on erittäin vaikea enää saada. Toivoisin, että ensi vuonna meidän ei enää tarvitse keskustella mistään työkyvyttömyysprosenteista sotainvalidien kohdalla.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin kiinnittäisin kaikkien tässä salissa olevien voimakasta huomiota siihen, että valiokunnan lausuma johtaisi suurempaan kuin mitä itse asiassa lausuma pitää sisällään. Tämä kohderyhmähän on yli 80-vuotiaita, niin kuin täällä on sanottu. Silloin on kysymys niin henkilökohtaisista avopalveluista, että ei niitä voida millään muulla hoitaa kuin henkilökohtaisesti sotainvalideja kotioloissa tapaamalla ja siitä mittarilla katsomalla, mitä palveluita he tarvitsevat. Koen kyllä suorastaan masentavana sen, että tämmöisiä prosentteja jatkossa halutaan vielä vedättää heidän päälleen. Niitä vielä näköjään pidetään jonkinlaisena ehtona avopalveluiden saamiseksi. Ymmärtäisin paremmin, jos sotainvalideilla tästä olisi jonkinlainen selvä lisähyöty ollut, joku erityinen kuorrutus jonkinlaisen kotipalvelun päälle. Ajatustapa on minusta meidän suomalaisissa virkamiehissämme hyvin omituinen tämän asian suhteen. Kuten muutkin puhujat, toivon, että nämä prosentit poistuvat.

Seppo Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Tämähän on Sotainvalidien Veljesliiton esityksen mukainen, paitsi tietenkin toiveena oli, että olisi voitu mennä 20 prosenttiin, mutta se on ollut rahakysymys. Mutta problematiikka ei ole tässä, vaan problematiikka on siinä asiassa, jolla lähestyin kaikkia kansanedustajia tässä viikonvaihteessa kirjelmällä.

Kunnat, jotka voisivat panna kuntapalvelun tämän lain perusteella valtion piikkiin, kieltävät vaikeavammaisilta sotainvalideilta nämä avopalvelut. Siellä on kateus- tai muita syitä. Siksi niitä ei haluta toteuttaa. On lukuisa määrä kuntia, jotka eivät piittaa siitä. Tällöin tullaan älyttömyyteen. Me luomme lain täällä, teemme hyviä asioita, mutta kunnat eivät siitä piittaa. Käykö tämän 25 prosentin joukon kanssa samalla lailla, että kuntien sosiaalijohto sanoo, että me käsittelemme sotainvalideja aivan samalla lailla kuin muita vanhuksia? Siellä ei älytä, että tässä on hyvä keino pistää tietty joukko asioita valtion piikkiin, kun me olemme täällä luoneet sen mahdollisuuden.

Tähän kaikki kansanedustajat alueellaan voivat vaikuttaa, jotta eri kunnissa tämä hoidetaan juuri sillä tavalla kun eduskunta on halunnut vaikeavammaisten kohdalta ja haluaa nyt 25 prosentin kohdalta ja jatkossa 20 prosentin kohdalta toteutettavaksi niin pitkälle kuin raha antaa periksi.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunta on tehnyt tässä rohkean ponsiehdotuksen, ja olen samaa mieltä valiokunnan kanssa tästä.

Ed. Vistbackalle sanoisin, että kun valiokunnassa keskustelimme tästä työkyvyttömyysprosentista, ihmettelimme ihan samaa asiaa. Mutta kun laissa näin mainitaan yhä edelleen, niin ei sitä valiokunnassakaan voitu enää muuksi muuttaa.

Ed. Tiusanen muistutti, että on monia henkilöitä, jotka eivät ole aikoinaan hakeneet invaliditeettiprosenttia. Tiedän sellaisiakin ihmisiä, joilla esimerkiksi toisesta korvasta meni kuulo silloin, mutta halusivat nopeasti kotiin eivätkä halunneet mihinkään tutkimuksiin. Nyt myöhemmin, kun kuulo on mennyt toisestakin korvasta, huomataan, että tämä ongelma onkin paljon isompi kuin silloin nuorena miehenä tuli ajateltua. Eli varmasti on monia sellaisia ihmisiä, jotka tämän prosentin saisivat nyt, jos olisi vielä elossa niitä kavereita, jotka voisivat tämän asian todistaa.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useat puhujat ovat puhuneet siitä, että ei pitäisi käyttää työkyvyttömyysprosenttia. No, ei tietysti, kun puhumme sotainvalideista, jotka ovat sodan aikana vammautuneet. Mutta tämähän on sotilasvammalaki, joka koskee myöskin nykyaikana esimerkiksi asepalveluksessa olevien varusmiesten vammoja. Sen vuoksi työkyvyttömyysprosentti on täällä välttämätön. Mutta voidaan tietysti tehdä erillinen laki, millä näiltä sodan aikana vamman saaneilta tämä prosentti poistettaisiin kokonaan.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on mielestäni hyvä, ja se on viety eduskunnassa erinomaisesti eteenpäin. Mielestäni lopputuloksen tulisikin olla se, että mahdollisimman moni pääsee tämän avohoidon piiriin. Eli ehkä mahdollisesti päästään siihen, että jopa kaikki nämä prosenttiasteet voidaan poistaa.

Ainakin Hämeessä sotiemme veteraanit, haluan sen mainita tässä kohtaa, haluaisivat vielä auttaa enemmän toinen toisiaan ja ovatkin aktiivisesti toimineet siihen suuntaan, että saisivat tietoa toisista apua tarvitsevista sotiemme veteraaneista. Nykyisen lainsäädännön on katsottu estävän tämän. Siksi pitäisikin pyrkiä kaikin keinoin toimimaan siihen suuntaan, että ne sotiemme veteraanit, jotka haluavat auttaa veljiään, saisivat tiedon näistä henkilöistä, jotta he voisivat auttaa toinen toisiaan niin että, niin kuin he omin sanoin sanovat, voisivat yhdessä kohdata viimeisen iltahuudon. Kuten sanottu, lainsäädäntö tämän rekisterinpidon — tätä termiä siitä kai käytetään — estää, mutta Kelassa tällainen olisi olemassa. En ymmärrä, miksi sitä ei voisi tähän hyvään tarkoitukseen sotiemme veteraaneille antaa käyttöön.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä suuntaus, että avopalveluja korostetaan ja myös kuntoutuspuoli painottuu varmasti jatkossa yhä enemmän avokuntoutukseen, mutta se sisältää myöskin erään epäkohdan. Sitä myöten, mitä enemmän avopalveluihin turvaudutaan kuntoutuspuolella, sitä hankalampi on myöskin veteraanien invalidien puolisoiden päästä heille tarkoitettuun kuntoutukseen.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn kaikkiin niihin, jotka ovat todenneet valiokunnan lausumaehdotuksen edistysaskeleeksi. Alun pitäenhän prosenttien laskeminen perustui veteraaniliittojen valtuuskunnan esitykseen, budjettineuvotteluihin, joissa tosin esitys ulottui 20 prosenttiin, jonneka sen olisi pitänyt ulottua. Mutta yhdyn myöskin niihin — muun muassa ed. Vihriälä otti tämän esiin — joiden mielestä meidän pitäisi saada kaikki rintamaveteraanitunnuksen omaavat vuosittaiseen kuntoutukseen. Siinä meillä on haasteita, koska useat vain pelkän rintamaveteraanitunnuksen omaavista veteraaneista ovat huonommassa kunnossa kuin sotainvalidit, jotka pääsevät vuosittain kuntoutukseen. Pitäisi päästä vähitellen samaan kaikkien ryhmien osalta, jotta voisimme maksaa sen kunniavelan, mikä meillä on sotiemme veteraaneja kohtaan.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Veteraanietuuksien kehittämisessä on olennaista se, millä tavalla esimerkiksi kuntoutus järjestetään. Tälle vuodellehan nostettiin veteraanikuntoutuksen määrärahoja noin 10 prosentilla. Mikäli entistä enemmän annettaisiin avokuntoutusta omalla asuinpaikkakunnalla laitoskuntoutuksen sijaan, jonne moni veteraani ei enää jaksa lähteä tai ei halua lähteä ilman puolisoa, varmasti tähän ed. Nepposen esittämään tavoitteeseen paremmin päästäisiin. Olen myös itse sitä mieltä, että kun veteraanien poistuma vuosittain on noin 12 000, varmasti lähivuosina on paikallaan toimia sillä tavoin kuin valiokunta mietinnössään ehdottaa elikkä antaa mahdollisuudet näihin palveluihin kaikille sotiemme veteraaneille.

Pekka  Vilkuna  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä suunta on oikea, mutta tässä käy nyt aivan kirjaimellisesti niin, että kerkiää kurki kuolla ennen kuin suo sulaa, tällä vauhdilla. Kyllä suotta täällä puhutaan prosenteista ja väitetään, että se on rahakysymys. Se on tahtokysymys tältä salilta hoitaa tuo asia kuntoon. Joka vuosi poistuu niin paljon veteraaneja keskuudestamme, että sieltä jää käyttämättä niin suuri summa rahaa, että sillä rahalla saataisiin nämä asiat kuntoon aivan heittäen. Todella tämän ed. Nepposen ehdotuksen, että kaikki rintamatunnuksen omaavat pääsevät vuosittaiseen kuntoutukseen, toteuttaminen olisi vähintä, mitä tässä asiassa voitaisiin tehdä.

Seppo  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Jatkaisin vielä äskeistä puhettani sen verran, että ei tunnu kovin mielekkäältä, että me laadimme täällä hyviä lakeja, jotka sitten kunnat vesittävät jostain käsittämättömästä syystä, kun laeissa ei ole mitään sanktioita ja kunnille jää jonkinlainen harkintavalta, vaikka vamma-asiat sinänsä eivät ole koskaan olleet mitään tulosidonnaisia.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen toi tärkeän asian esille. Kaikki veteraanitunnuksen omaavat ovat varmasti kuntoutuksen tarpeessa ja myöskin tämän oikeutuksen pitäisi toteutua heidän kohdallaan. Laajemmin vielä, koko sodankäyneen sukupolven, myöskin kaikkien kotirintamalla olleiden ihmisten, elämään varmasti sota on kohdistanut sillä tavalla vaikutuksensa ja sodan aika, että se myöhemmällä iällä tulee terveyskysymyksenä ja terveyden huonontumisena esille. Kun aikaa kuluu, niin vaivat ja vammat nuortuvat kyllä, ja kuntoutusvarojen säilyttäminen budjetissa on erittäin tärkeä asia, ja tulee jatkuvasti laajentaa kohderyhmää.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Perho nosti esiin täällä lähikuntoutuksen. Minä nostaisin esiin sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet vuodelta 2000, Rintamaveteraanien kuntoutus ja hoito. Se on erinomainen ohje kunnille koskien kaikkia veteraaneja, ja se korostaa juuri lähikuntoutusta. Sitä vain ei vieläkään tahdota tuntea kunnissa, ja näin ollen toivoisin, että kaikki muutkin veisivät viestiä veteraaniyhdistyksille tästä ja velvoittaisivat kuntia toimimaan sen mukaisesti. Pienilläkin rahoilla saadaan paljon enemmän aikaan, mutta se ei poista sitä, että meidän on syytä lisätä määrärahaa. 129 kansanedustajaa tästä salista on allekirjoittanut talousarvioaloitteen, jossa ehdotetaan lisättäväksi määrärahaa muutamalla miljoonalla tulevan vuoden budjettiin, jolloin päästään tähän vuosittaiseen tavoitteeseen.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun elämme itsenäisyyden 85. juhlavuotta, on ilo todeta, että tässä salissa on näin laaja yksimielisyys siitä, miten veteraanisukupolvea pitäisi nyt tästä eteenpäin hoitaa.

Ed. Nepponen otti vahvasti esille tämän kuntoutuskysymyksen. Minusta on täysin perusteltua, että niiden veteraanisukupolvesta, ennen kaikkea sotien veteraaneista, jotka kuntoutusta haluavat, pitäisi se joka vuosi saada. Kyllä tähän on helppo liittää myöskin ne kotirintamalla työskennelleet naiset, joista hyvin vähän puhutaan, jotka totta kai ovat normaalin vanhustenhuollon piirissä, mutta erityisesti nimenomaan kotirintamanaisille osoitettua kuntoutusta tulisi voida lisätä, ja sen takia varmaan näitä kuntoutusmäärärahoja, vaikka veteraanien määrä supistuu, ei suinkaan ole tässä vaiheessa syytä pienentää vaan ne tulee pitää niin, että pystytään hoitamaan laajemmin tätä koko veteraanisukupolvea.

Mitä ed. Seppo Kanerva otti esille, niin kyllä varmasti on niin, että kunnissa on eroja. Siellä ei ole riittävästi paneuduttu näihin kysymyksiin. Oli mielenkiintoista lukea ed. Kanervan tekemä tilinteko siitä, miten kunnat ovat näitä asioita hoitaneet. Jos tämä pitää paikkaansa, kyllä on monessa kunnassa syytä katsoa peiliin, miksei asioita ole kunnissa hoidettu.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kanervalle tässä haluan kertoa, että kyllä hänen oma kotikuntansa Helsinki on kuitenkin kunnioitettavasti pyrkinyt hoitamaan niiden 10 000 veteraanin asioita, jotka vielä elävät Helsingissä. Olemme perustaneet erityisen veteraaniasiamiehen viran, ja tässä työssä, arvoisa puhemies, on kyllä tullut esille, että monet veteraanit ja heidän omaisensa ovat niin väsyneitä, että he eivät jaksa aktiivisesti itse hakea näitä palveluitaan, eli kuntien toimijoilta kyllä edellytetään sitä, että veteraaneja lähestytään aktiivisesti ja heille tarjotaan mahdollisuuksia kuntoutukseen.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! On suuri ilo kuulla, että nimenomaan näin voimakkaasti tässä salissa kannetaan yhteistä vastuuta siitä, että sotiemme veteraanit saisivat sen arvostuksen, mikä heille kuuluu, ja ennen kaikkea koko veteraanisukupolvi tulisi nyt huomioiduksi, myöskin kotirintamalla toimineet naiset. Siinä mielessä yhdyn niihin vaatimuksiin — käytän ihan sanaa vaatimuksiin — että tämän syksyn aikana kävisimme keskustelua siitä, että löytyy mahdollisuus lisätä määrärahaa veteraanien kuntoutukseen muutamia miljoonia euroja ja sillä tavalla nimenomaan, että tuo määräraha kohdennetaan lähikuntoutukseen. Mutta on myöskin niin, että on siellä aviopuolisoita ja veteraaneja ja invalideja, joille on nimenomaan laitoshoito se paras mahdollinen, koska jo kulkeminen avohoitoon on joillekin vaikeaa.

Edellytän, että tämän kohderyhmän kuntoutus on täsmäsuunniteltua. Silloin se kyllä edellyttää siellä kunnissa ohjausta, niin kuin tässä ed. Rakel Hiltunen toi erinomaisesti esiin: mikä on se kuntien vastuu, miten siellä ohjataan niin, että sekä sotainvalidit että koko veteraaniryhmä saavat tuon tiedon. On varmasti tarpeen lisätä esimerkiksi kotikäyntejä näiden henkilöiden luokse joko kotisairaanhoitopalveluina tai kansanterveyspalveluina niin, että sinne todella viedään tämä viesti ja sitten katsotaan se raha, mistä se otetaan, tuleeko se tämän lainsäädännön kautta vai onko kuntien peruspalveluissa mahdollisuus myöskin lisämäärärahaa kohdentaa tähän. Eli kuntien valionosuudet ovat kyllä niukentuneet, mutta siitä huolimatta viesti olkoon se, että kunnat myöskin tekevät oman osuutensa tässä asiassa.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvän keskustelun pitäisi aina tietysti johtaa johonkin, ja kun on kuullut arvoisien edustajakollegoiden puheenvuoroja, ei voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että tässä olisi nyt paikka veteraaniperustulolle, joka näistä prosenteista ja kaikesta riippumatta tulisi sille harvenevalle veteraanisukupolvelle, joka vielä on elossa ja joka nyt luonnonlain mukaan harvenee tässä pikkuhiljaa koko ajan. Sitä voisi esimerkiksi palveluseteleinä käyttää, jokainen juuri sillä tavalla kuin viisaaksi katsoo, oma henkilökohtainen elämäntilanne huomioon ottaen. Tällä tavalla tämä homma tulisi kerralla hoidettua eikä tarvittaisi tällaisia nippelilakeja.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Sotilasvammalain mukainen työkyvyttömyyden määritelmä on hyvin kaukaa historiasta. Tämä varmaan on hyvä tapa, että se on lainsäädännössä näin kirjoitettu, mutta antaa kuitenkin prosenttiosuutta kantavan vanhuksen työkyvystä varmasti tänä päivänä jo täysin väärän käsityksen.

Eduskunnassa on käyty keskustelua näistä kuntouttamis- ja kuntoutusmäärärahoista, ja toivon myös ed. Nepposen tavoin, että tämä eduskunta tekee viisaita päätöksiä siltä osin, että saadaan kuntoutusmäärärahoja lisää. Erityisesti meidän on pyrittävä ja voitava laajentaa sitä kuntoutettavien joukkoa niin, että sotiemme veteraanit ja kotirintamilla vastuuta kantaneet pääsevät myös mukaan tähän. Sotaveteraanien kohtelu on puheessa ollut erittäin korkeatasoista, mutta käytännössä toimenpiteet ovat jääneet vaillinaisiksi. Toivottavasti tämä syksy kaiken muuttaa.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnassa keskusteltiin siitä, pitäisikö ponteen asettaa joku tarkka aikaraja, esimerkiksi niin, että selvitystyön tulokset pantaisiin käytäntöön vuoden 2003 aikana, jolloin ennätettäisiin vaikuttaa vuoden 2004 budjetin valmisteluun. Kuitenkin päädyimme korostamaan sitä, että tämän prosentin poiston tai alentamisen pitäisi tapahtua pikaisesti. Kun ottaa huomioon, miten iäkkäästä ryhmästä on kysymys, mielestäni pitäisi olla itsestäänselvää, että selvitystyöhön ryhdyttäisiin ministeriössä heti, kun eduskunta on tämän ponnen hyväksynyt, ja valmisteltaisiin esitykset työkyvyttömyysasteprosentin poistamisesta kokonaan tai reilusta madaltamisesta todellakin niin, että seuraavassa budjettikäsittelyssä meillä olisi — tai niillä edustajilla, jotka täällä sitten ovat asiaa tutkimassa — se esitys käsiteltävänä.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka tämä nyt menee esitetyssä muodossa, niin hyvän kuukauden kuluttua käsittelemme tässä samassa salissa budjettia, ja kyllä minä yllätyn suuresti, mikäli tähän tarkoitukseen ei tule lisää rahaa, kun molemmat laidat ja myöskin keskeltä kaikki ovat olleet herttaisen yksimielisiä siitä, että pitäisi toimia niin, että veteraanit pääsevät kuntoutukseen. Kun edustaja kiertää maata ja käy toreilla ja turuilla, niin yllätys oli kyllä tänä kesänä se, että niin moni veteraani tuli kertomaan, että ei ole muutaman vuoteen päässyt kuntoutukseen, kun taas naapurikunnassa jokainen veteraani pääsee joka vuosi kuntoutukseen. Eikä se saisi olla kiinni siitä, asunko minä kunnassa a vai kunnassa b, ei sitä kysytty rintamalla, mistä kunnasta tulet. Kyllä kaikkia veteraaneja tulisi kohdella samalla lailla ja meidän tulee varata niin paljon määrärahaa, että jokainen veteraani pääsee kerran vuodessa kuntoutukseen. Edellytän, että tähän tulee lisää rahaa, kun budjettia käsitellään.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Niiden henkilöiden joukkoa on laajennettava, jotka saavat siis kuntoutusta ja ovat kärsineet sodistamme. Haluan vielä tarkentaa, että omassa aiemmassa puheenvuorossani tarkoitin tietenkin myös niitä naisia, jotka ovat omalta osaltaan osallistuneet yhteiskunnan ylläpitoon sodan aikana. Jatkossa varmasti on sitten mietittävä hyvinvoinnin lisääntyessä ja kun nämä varat ovat olemassa tavallaan korvamerkittynä näihin tarkoituksiin, voidaanko edunsaajien piiriä laajentaa koskemaan muita tahoja, jotka ovat kärsineet sodista — ajattelen tässä lähinnä nyt sotalapsia.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki sotiemme veteraanit ja veteraanitunnuksen omaavat ovat ansainneet kerran vuodessa kuntoutuksen. On hyvä tietysti, että sotainvalidit, joilla on ollut korkeampi invaliditeettiprosentti, ovat jo aiemmin saaneet kerran vuodessa kuntoutuksen. Tänä päivänä iän karttuessa voi sanoa, että ne veteraanit, jotka eivät ole haavoittuneet mutta jotka ovat saaneet harvoin kuntoutusta, ovat monessa tapauksessa heikommassa kunnossa yleisesti kuin ne, jotka ovat joka vuosi saaneet kuntoutusta. Mielestäni hallitukselta on silkkaa näpertelyä tällainen 5 prosentin invaliditeetin alentaminen. Ei olisi liian suuri asia eikä liian suuri rahamäärä, jos kaikille sotiemme veteraaneille annettaisiin tämä oikeus. Sitä paitsi, kun sen määrärahan tarve lähivuosina selkeästi alenee, olisi lopultakin oikein lunastaa veteraaneille annettuja lupauksia kerralla, niin että ei joka vuosi tarvitsisi ruinata rahaa sotiemme veteraaneille.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa ei ole muita sotaveteraaneja enää kuin minä. Minä onneksi selvisin muutamalla kuukaudella rintama-alueella, muuta suuri osa on ollut vuosia sodassa aikoinaan, ja kyllä minusta suomalaiset ovat kovin hitaita olleet muistamaan heitä. Kyllä nyt olisi korkea aika saada tämä ponsi todella toimimaan, mikä valiokunnan mietinnössä on. Osa sotaveteraaneista varmaan on vielä kohtalaisessa kunnossa — minäkään en ole tarvinnut kuntoutusta — mutta luulen, että aika moni niistä, jotka ovat pitempään olleet rintamalla, kyllä sitä tarvitsee. Sekin asia on tärkeä hoitaa.