Täysistunnon pöytäkirja 112/2002 vp

PTK 112/2002 vp

112. TIISTAINA 8. LOKAKUUTA 2002 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys laiksi Repoveden kansallispuistosta

  jatkuu:

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kansakoulussa opetettiin, että kun sanoo "sesam", niin aukenee, täällä eduskunnassa kun sanoo "Repovesi", niin tyhjenee. Näin kävi perjantaina, kun asiaa edellisen kerran täällä käsiteltiin. Silloin sali oli käytännöllisesti katsoen miltei tyhjä, ja nyt on ennätysvauhtia tyhjentynyt sali, kun Repovesi-asia on taas esillä.

Arvoisa puhemies! On syytä palauttaa mieliin, mitä tässä näytelmässä perjantaina tapahtui. Me kuulimme valiokunnan puheenjohtajan ed. Tiusasen perusteellisen katsauksen tämän hankkeen historiaan. Me kuulimme ed. Rakel Hiltusen hyvin kauniin puheen siitä, millä tavalla pitää helsinkiläisten suhtautua luonnonsuojelualueisiin ja niistä elämänvoiman ammentamiseen. Me kuulimme myöskin ed. Seppo Lahtelalta sitten puheenvuoron, jossa hän virkkeen alkuosassa kannatti tätä hanketta ja virkkeen loppuosassa suhtautui siihen varsin kriittisesti.

Arvoisa puhemies! Minun onkin tarkoitus ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroon takertua sillä tavalla, että se palauttaa mieleeni sen, mistä näissä kansallispuistoissa oikeastaan on kysymys, mitkä ovat ne ulottuvuudet, jotka tällaiseen kansallispuistoinstituutioon sisältyvät, millä tavalla tällaisia alueita tulisi kohdella ja millä tavalla odotuksensa niiden suhteen luoda. Kysymyshän on ensisijaisesti luonnon suojelusta kansallisomaisuutena, siitä kansallispuisto-nimikin johtuu. Tässä on jo sen verran merkittävästä alueesta kysymys eteläsuomalaisessa perspektiivissä, että tällä alueella on luonnonsuojelullisesti merkitystä.

Kun ed. Seppo Lahtela oli huolissaan siitä, miten armeijalle käy ampuma- ja harjoitusalueen osalta, niin totean, arvoisa puhemies, että silloin, kun tällainen alue on armeijan käytössä, se on luonnonsuojelullisesti ihan hyvässä käytössä, koska luonto kestää ne muutamat ammukset oikein hyvin. Siellä luonto sitten muutoin säilyy varsin hyvin, eli luonnonsuojelullisesti tällaista ongelmaa ei ole olemassa.

Ongelma syntyy näillä alueilla siitä, että ihminen ryhtyy käyttämään tätä toista funktiota eli kansallispuiston käyttämistä ihmisen virkistystarkoituksiin ja muihin, jopa kaupallisiin tarkoituksiin. Tässä suhteessa luonnonsuojelulakiin on aikoinaan etevästi kirjattu 18 §, joka sanoo sen, että kun muutoin liikkuminen kansallispuistoissa on kansalaisille vapaata, niin luonnon kulumisen vuoksi tuota liikkumista voidaan tarkoituksenmukaisessa laajuudessa rajoittaa. Kun on niin herkästä luonnonalueesta kysymys kuin Repoveden alue on, siis kallioisia alueita, erittäin ohut kunttakerros kallioiden päällä, niin kulutusvaikutus näkyy hyvin helposti.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tämän alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaan kohdistuu erinomaisen suuria odotuksia. Ajatellaanpa vain sitä, että odotetaan ainakin 50 000 kävijän käyvän tällä alueella, jonne Helsingistäkin on varsin lyhyt matka. (Ed. M. Laukkanen: 2 tuntia!) — 2 tuntia ja 140 kilometriä on reitti ja vielä rautatiemahdollisuus käytettävissä jne., eli herkullisen, sanoisinko näin, herkullisen etäisyyden päässä Pääkaupunkiseudulta. — Tässä täytyisi ehdottomasti nyt satsata sekä Valkealan kunnan että kaikkien muiden toimijoiden siihen, että tästä alueesta saataisiin hoito- ja käyttösuunnitelman ja siihen liittyvien fasiliteettien osalta mahdollisimman taitavasti suunniteltu ja toteutettu alue, niin että kävelykäyttörajoituksiin ei tarvitsisi mennä.

Pitäisi laittaa pitkokset kaikkialle sellaisiin paikkoihin, mihin ne voidaan laittaa. Pitkokset ovat normaalisti suoalueella liikkumista varten, mutta ne voidaan myöskin laittaa kallioalustalle sen takia, että kalliokasvillisuus säilyy alla ja vieressä. On niin, että kun ihminen tekee polkua ja huomaa, että maa kuluu poljetun alan alla, ihminen välttääkseen polun alla olevan maan kulumista kävelee siitä vierestä, mikä johtaa siihen, että se polku laajenee ja laajenee ja laajenee. Siitä loistava ja valaiseva esimerkki on Kiilopään tunturi Sodankylässä ja sama koskee Saanaa ja Sallaa Enontekiössä, kun ne tunturien rinteet on suurin piirtein raiskattu, 10 metriä leveitä uria. Kun ihminen haluaa olla astumatta siihen jo kuluneeseen paikkaan, niin sillä tavalla se polku laajenee. Tämä voidaan estää sillä, että tehdään pitkospuut näille runsaan liikkumisen alueille ja sillä tavalla säästetään luontoa.

Arvoisa puhemies! Tällä hankkeella on nyt Euroopan unionin kulttuurin kannalta erinomaisen mielenkiintoinen sijoitus, nimittäin se, että Euroopan unionin rahastot, Life-rahasto ja muut, ovat vielä nyt käytettävissä. Toivoisi hartaasti, että tätä Euroopan unionin rahoitusmahdollisuutta nyt Valkealan kunta ja muut toimijat käyttäisivät vihonviimeiseen saakka ja alueen omat kansanedustajat ja muut toimijat tukisivat näiden rahoituskanavien käyttämistä viimeiseen pisteeseen saakka niin, että rasitus ei jäisi tämän kunnan harteille, niin kuin täällä on ennakoitu. Jos ymmärsin oikein, niin tämän hankkeen tämän puolen hoitamiseen on ensi vuonna käytettävissä 100 000 euroa. Mielipiteeni on, että tarvitaan monta kertaa 100 000 euron rahamäärä, niin että tämä alue tulee erinomaisen hyvin suunnitelluksi ja suunnitelmat käytännössä toteutetuiksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan lyhyesti: Todella perjantaina keskustelimme pitkään tästä asiasta. Haluaisin ympäristövaliokunnan puolesta todeta sen, että kaikki ne asiat, jotka tulivat perjantaina esille kysymyksenasetteluina useammankin kansanedustajan puolelta, olivat kyllä ympäristövaliokunnan käsittelyssä, kun se tämän mietinnön valmisti, joka nyt on jaettu kansanedustajille.

Hallituksen esitys 104/2002 vp Repoveden kansallispuiston perustamiseksi on tullut hyvää vauhtia eduskunnan käsittelyyn. Mitä tulee tämän hankkeen rahoitukseen, kun nyt siis kaiken todennäköisyyden mukaan vuoden alusta tulee Repoveden kansallispuisto perustetuksi, niin ympäristövaliokunnan saaman tiedon mukaan myös Metsähallitus on varustautunut ja valmistautunut aloittamaan rahoituksen aivan vuoden 2002 alusta alkaen.

Miten rahat riittävät, on tietysti toinen kysymys. On arvioitu, että 80 000 euroa tarvitaan näiden kulumailmiöiden hoitoon, jotka nyt ovat jo siis syntyneet, ja 200 000—300 000 euroa välittömästi rakennettavien reitistöjen kunnostamiseen ja ylläpitoon vuositasolla. Näin ollen kysymys ei ole siis aivan pienistä rahoista. Tässä kohdin tietysti valtiovarainvaliokunnan mietintö ensi vuoden budjetista on myös tärkeä asia. Me ympäristövaliokunnassa pyrimme tätä asiaa myös evästämään.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin on aivan selvää, että jos käy niin kuin tietysti on tavoitteena ja toivottavasti käy, että 1.1.2003 Repoveden kansallispuisto on totta, siinä tahdissa saadaan myös tämä lainsäädäntö voimaan, että ensimmäisestä päivästä alkaen luonnollisestikin minusta valtiovallan täytyy kantaa myös tästä uudesta puistosta täysi talousvastuu, niin kuin se kantaa kaikista muista tähänastisista 33 puistosta.

Tämä on ollut se syy, miksi olen tästä nyt viime viikkoina muutaman puheenvuoron käyttänyt ja kantanut huolta siitä, mitä vakuuksia ja varmuuksia me siitä saamme. Tämä on nyt hyvin olennainen kysymys tässäkin keskustelussa, riittääkö se, että joku Metsähallituksen edustaja sanoo sitten valiokunnalle, että on tehty tällainen varaus. Minusta se ei riitä, täytyy olla paljon enemmän vakuuksia siitä. Minimi, mikä täytyy nyt eduskunnan puolelta saada aikaan signaalina, on se, että valtiovarainvaliokunta omaan mietintöönsä selvästi tämän asian kirjoittaa ja voi samalla sitten pohtia myöskin tämän hankkeen vähän kattavampiakin aluetalousvaikutuksia ja miettiä myös niitä muita rahoitusrakenteita, jotka liittyvät toisaalta kunnan ja maakuntaliiton ja toisaalta myöskin EU-rahoituksen mahdollisuuksiin.

Tietysti on selvää, että tämä jälkimmäinen ei voi olla se, jolla huolehditaan tavallaan perusinfrasta. Tällä tarkoitan juuri niitä ed. Pulliaisen mainitsemia ja välttämättömiä polkurakenteita, sitä infrastruktuuria, pitkospuita, tulipaikkoja, laavuja jne., josta tähän asti Valkealan kunta on lähestulkoon yksin ympäristökeskuksen rahoituksella vastannut. Tavoitteena tulee olla hyvin selkeä sitoutuminen tämän hankkeen täysimääräiseen rahoitukseen, jolla voidaan sitten myöskin hoitaa tämän uuden kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman toteuttaminen. Sekin on tärkeätä, että tähän päästään heti. Nyt on suuri vaara, jota tavallaan jo seutukunnan yrittäjät ja osin myös kunta pelkäävät, että jos varmuutta tähän rahoitukseen ei tule, niin silloin me jäämme vähän kellumaan ja tyhjän päälle. Sellainen väliaikainen epävarmuuden tila ei tämän puiston alulle voi olla millään tavoin hyväksi ja eduksi.

Minustakin on selvää, että kansallispuiston sijainti on niin ainutlaatuinen, että tämä antaa myöskin eurooppalaisessa ajattelussa aivan suurenmoisia näkymiä ja mahdollisuuksia. Siinä ajattelussa tietysti on selvää, että myöskin luontokeskuksen suunnittelu täytyisi saada mahdollisimman nopeasti liikkeelle. Metsähallituksen rakentamat luontokeskukset eri tyyppisiin maisemiin eri puolille Suomea — meillähän on Järvi-Suomea, Saaristomerta, Lapissa on useita — on toteutettu tavattoman suurella ammattitaidolla. Tällainen tulevina vuosina tarvitaan myöskin Repovedelle. On selvää, että tällaisen luonto-, toisaalta myöskin opastuskeskuksen rahoituskonsortion tulee olla myöskin hyvin mittava ja kattava. Siinä pitää olla mukana Metsähallituksen, valtiovallan, EU-rahaa, yrittäjien rahaa, yksityistä pääomaa jne., että siitä saadaan mahdollisimman kattava ja uskottava hanke, mielellään myöskin niin, että voitaisiin käyttää vaikkapa uuden informaatioteknologian keinoja, jolla tyypillistä Salpausselän luontoa, Repoveden luontoa, voidaan sitten myös siellä vierailijoille esitellä.

Tällainen luontokeskus tässä yhteydessä — haluan ääneen senkin sanoa — tarvittaisiin myöskin Nuuksioon mitä pikimmiten. Tästä viime joulukuussa myöskin asunto- ja ympäristöjaosto kirjoitti oman lausumansa budjettimietintöön. Se tulisi olemaan eräällä tavalla ja voisi olla kaikkien Suomen kansallispuistojen portti ja tavallaan esittelypaikka. Sellaisia ponnistuksia, mitä sen suhteen sitten myöskin hallituksen ja valtiovallan puolelta voitaisiin tehdä, vahvasti myöskin kannustan.

Sitten, rouva puhemies, vielä muutama havainto ja huomio. Valiokuntahan pitää tärkeänä, että tämä laajentaminen hoidetaan yhteistyössä alueen maanomistajan ja paikallisten toimijoiden kanssa. Varmasti korostetaan sitä, että pitäisi olla hyviä edellytyksiä ja varmaan pitää korostaa myöskin hyvää yhteistyötä, mutta minusta on myös tärkeää muistaa aina neuvottelutien ja vapaaehtoisten kauppojen ensisijaisuus myöskin tässä tilanteessa. Varsinaiset pakkolunastuskeinot, jos niihin sitten joudutaan tässäkin tapauksessa, ovat aina sitten niitä viimeisiä keinoja sen yleisen hyvän eduksi. On mentävä niin pitkälle kuin mahdollista neuvotellen ja katsottava, että ne tarjoukset ovat sitten sellaisia, että vastaavat myöskin niiden maiden todellista hintaa.

Se infrastruktuuri, mikä tähän puistoon välittömästi ja välillisesti liittyy, on myöskin kysymys, johon on hyvä eduskuntakäsittelyn, varsinkin tässä budjettipuolella, kiinnittää huomiota. Hyvät liikenneyhteydet ovat tavattoman suuri mahdollisuus myöskin tämän puiston ominaispiirteille. Olisi tavattoman upeata, että edelleenkin voitaisiin Helsingistä lähteä, Pääkaupunkiseudulta, junalla Repovedelle, jonka vaunussa lukee Hillosensalmi niin, että siihen voidaan jäädä. Mitättömällä rahalla, vajaalla 10 000 eurolla vuodessa, voitaisiin huolehtia vapusta lokakuuhun paikallisjunan pysähtymisestä. Sama koskee sitten eräiden teiden kunnostamista: reitti, joka tulee Heinolan, Jaalan ja Voikosken kautta Repovedelle, toisaalta se, johon ed. Puhakka on täällä viime puheessaan kiinnittänyt huomiota, ja myöskin sitten reitti, joka tulee Verlasta, siis tästä kuulusta ja merkittävästä ruukkikohteesta, joka on Unescon maailmanperintökohde. Tämä muodostaa eräällä tavalla tällaisen parivaljakon, kulttuurihistoriallisesti luonnonarvoiltaan äärimmäisen merkittävän parivaljakon. Myöskin ne tieongelmat, jotka tuolla alueella tänä päivänä ovat, ovat sellaisia, että ne pitäisi voida tämänkin merkeissä hoitaa.

Sitten lopuksi, rouva puhemies, jäin itsekin vielä ihmettelemään ja olisin nyt kysynyt ed. Lahtelalta — hän ei näytä olevan salissa — mikä oli ed. Lahtelan logiikka ja ajatus tälle hylkyesitykselle. Se ei käynyt minulle selväksi. Liittyykö se jollain tavalla yksityisten maiden lunastukseen, liittyykö se Puolustusvoimien suoja-alueeseen vai tämän alueen käyttöön joihinkin muihin tarkoituksiin, moninaiskäyttöön, vai mihin se liittyy? Tämä olisi ollut varmasti hyvä vielä edustajan suusta kuulla, jotta siihen olisi voinut sitten ottaa perusteellisesti kantaa.

Mitä tulee tähän armeijan suoja-alueeseen, täytyy siitä vain sanoa se, että luonnon moninaisuuden kannaltahan me puhumme silloin alueesta, joka on mitä parhaiten suojassa. Jos on kyse alueesta, jossa on liikkumiskielto, silloin kyse on alueesta, jossa ei liikuta. Se on hyvin yksiselitteinen lähtökohta, ja tässä mielessä, mikä tärkeintä, luonto on suojassa, ja jos alueelle tarvitaan jokin laitaa sivuava kulkureitti, niin en laisinkaan epäile, etteikö Puolustusvoimat ole valmiit siihen, että sellainen kulkureitti sitten tämän suoja-alueen laitaa pitkin voidaan hoitaa, jos se palvelee koko kansallispuiston kokonaisuutta.

Rouva puhemies! Näillä näkemyksillä: On erinomaista, että tähän on päästy, ja vielä kerran on hyvä todeta, että kyllähän se on näin, että ilman UPM-Kymmenen poikkeuksellista lahjoitusmaaratkaisua emme olisi tässä. Se on hyvä rehellisyyden nimissä aina meidän muistaa. Se oli se kuningaspultti, joka loksautti sitten kohdalleen sen, että Repoveden kansallispuistosta on tulossa ensi vuoden alusta totta.

Antero  Kekkonen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Havaitsin, että minunkin nimeni kummittelee tässä puhujalistassa, ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että puheenvuoroni liittyy vähän samaan asiaan, mihin ed. Laukkanen omansa päätti. Nimittäin ed. Seppo Lahtela edellisen kerran tätä asiaa täällä käsiteltäessä jätti mielestäni hiukan sellaisen kuvan, että sotaväen ja tämän luonnonpuiston, tämän alueen, välillä on jonkinlainen ristiriita, milteipä sovittamaton sellainen. Ne tiedot, joita minulla on armeijan puolelta, ovat kyllä juuri sen kaltaisia, että mitään sellaista pulmaa ei ole, vaan tämä on neuvoteltu perin perin hyvässä yhteisymmärryksessä perin perin hyvään lopputulokseen. Aivan niin kuin ed. Laukkanen tässä tovi sitten sanoi, se alue, mikä jää sinne varoalueen sisään, sehän on paremmassa suojassa kuin mikään muu alue tässä kyseisessä hankkeessa.

Mikä on tärkeätä tietysti muistaa, on se, mihin ymmärtääkseni ed. Pulliainen täällä tänään on puuttunut, että tehdään kansallispuisto, johon houkutellaan ihmisiä. Paradoksaalista kyllä, se ihmisten houkutteleminen sinne saattaa käydä kohtalokkaaksi pitemmän päälle sille kansallispuistolle, ja senpä takia nämä infraratkaisut ovat aivan välttämättömiä. Se ei saa muodostua tilanteeksi, jossa infraa ei ole, vaan sitä rakennellaan vähän hätäpäissään kulloisenkin tarpeen mukaan. Sitä tietä tämä komea kokonaisuus pahimmassa tapauksessa, jos nyt ei tuhoudu, niin menettää kuitenkin arvojansa.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän päätteeksi olisin halunnut laittaa tätä keskustelua vähän laajempaan kontekstiin. Ympäristövaliokunta on perustellut Repoveden kansallispuistoa Repoveden merkittävillä luontoarvoilla ja Etelä-Suomen metsien suojelun vähäisyydellä. Etelä-Suomen metsistähän on suojeltu noin prosentti, ja tämä työ on aivan kesken. Prosentti ei riitä siihen, että voisimme suojella Etelä-Suomen metsien biodiversiteettiä. Etelä-Suomen metsiensuojelutoimikunta, Metso, on tehnyt oman työnsä loppuun. Sen työn johtopäätökset eivät ole riittäviä. Toimikunta esittää, että suojelupäätöksiä, itse asiassa suojeluohjelmaa, lykätään vuoteen 2007 asti. Tämä ei ole hyvä. Etelä-Suomen metsien suojelu kaipaa paljon kipeämpiä ja nopeampia toimenpiteitä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kun vuonna 1996 aloitettiin tietysti jälleen uudelleen aktiivinen toiminta eduskunnassa tämän kansallispuiston perustamiseksi — silloin olivat mukana muun muassa ed. Pulliainen ja ed. Smeds — jo silloin Karjalan prikaatin komentaja suhtautui erittäin positiivisesti. Jatkuvasti armeija on ollut tässä mukana, Suomen puolustusvoimat, ja puolustusministeriön lausunto, joka löytyy näistä asiakirjoista, kun ympäristövaliokunta käsitteli mietinnön, oli erittäin positiivinen ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun kannalta. Ympäristövaliokunta laittoi vielä mietintöönsä oman painopisteensä varoalueiden käytön suhteen. Tämä asia on ollut aina erittäin positiivinen.

Toinen asia, puhemies: Kun eduskunta 31.3.2000 edellytti hallituksen ryhtyvän välittömästi toimenpiteisiin Repoveden kansallispuiston perustamiseksi noin 1 000 hehtaarin laajuisena, olisimme varmasti joutuneet ilman UPM-Kymmene Oyj:n lahjoitusta odottamaan 82 hehtaarin pakkolunastusalueen liittämistä tähän. Silloin se 1 000 hehtaaria olisi tullut täyteen. Mutta nyt vapaaehtoisella tavalla saavutetaan huomattavasti suurempi kansallispuisto ja lähes 3 000 hehtaarin luonnonsuojelualue. Tietysti nämä kaikki huomiot ovat tähän suuntaan oikeita, mitkä liittyvät UPM-Kymmene Oyj:n rooliin.

Mutta, puhemies, hyvä tulos, ja kiitos siitä koko eduskunnalle!

Yleiskeskustelu päättyy.