Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämäkin sietää kyllä muutaman sanan, koska tässä Talletussuojarahastosta annettua lakia muutettaisiin, enimmäismäärää korotettaisiin 25 000 eurosta 50 000 euroon. Ulkomaisten luotto- ja rahoituslaitosten osalta tämä lisäsuoja Suomessa näille olisi enintään 50 000 euroa.

Talousvaliokunta selvitti näitä kysymyksiä, ja tällä hetkellä Talletussuojarahastossa on 92 jäsentä eli Suomessa on 92 paikkaa, johon sinä voit laittaa talletussuojarajan mukaisesti talletuksia tietoisena sitten siitä, että 92 paikassa sinulle voidaan korvata sitten tämä 50 000. Nyt kun se sitten Euroopan unionin suosituksen mukaisesti tullaan jossain vaiheessa nostamaan 100 000:een, silloin on 92 paikkaa Suomessa ja koko unionin alueella 7 169 talletuspankkia, joista euroalueella 5 469. Aika monta paikkaa on sitten, johon sitä rahaa kannattaa laittaa turvaan. Tämähän oli asia, josta talousvaliokunnassa keskusteltiin, ja yksi talousvaliokunnan jäsen sitten esitti tätä kokonaisuudessaan hylättäväksi niillä perusteilla, jotka siellä nyt sitten näkyvät.

Tällä hetkellähän talletussuojarahastoissa on Suomessa noin 500 miljoonaa euroa. Mikä tilanne on muissa maissa, sitä talousvaliokunta pyysi selvitettäväksi. Aivan tarkkaa tietoa ei ole, mutta lähtökohtaisesti tällaisia talletussuojarahastoja Euroopan unionin valtioissa ei ole vaan lähdetään siitä, että ne budjetista sitten korvataan, mitä korvataan. Islannista alkoivat nämä ongelmat, mutta Irlannista ilmoitettiin niin näissä talletussuoja-asioissa kuin myös rahastojen ja sijoitusrahastojen osalta, miten Irlanti ja Luxemburg antavat kaikista korkeimman turvan. Tätäkin vertailtiin sitten eri maissa Euroopan unionin alueella. Korkein talletussuoja oli Italiassa, 103 290 euroa, Isossa-Britanniassa talletussuojan enimmäismäärä on 31 700 puntaa, noin 45 000 euroa, ja Ranskassa 70 000 euroa. Saksassa lakiin perustuva suoja oli 20 000 euroa, mutta pankkiryhmillä on omat järjestelmänsä, joissa on periaatteessa mahdollisuus saada jopa täysi suoja.

Nythän talousvaliokunnassa, josta asia on mennyt suuren valiokunnan käsittelyyn, ja se on siellä jo hyväksyttykin, tämä Euroopan unionin tavoite tästä 100 000 euron vähimmäissuojasta on tavoitteena. Mutta kuten hallituskin valiokunnassakin on suhtauduttu kyllä kriittisesti siihen, että talletussuojalla yritettäisiin ratkaista tämä pankkikriisin ongelma. Näyttää vaan siltä, että Euroopan unionissakaan, jossa ei tätä kokemusta ole, mikä Suomessa on, ei nyt ihan tarkkaan loppuun asti tässä kaikessa kiireessä, mikä varmasti on olemassa, pystytä tuomaan esille kaikkia niitä erilaisia vaihtoehtoja, joita ehkä kuitenkin käytännössä olisi.

Suomessa tämä luottokanta kotitalouksille on 91,5 miljardia euroa ja kotitalouksien talletukset ovat 72 miljardia euroa. Kotitalouksien talletukset kattoivat noin 78 prosenttia kotitalouksien lainoista, joten näissä summissa liikutaan. Mutta jotta tämä, kuten tämä pankkien takausasia, tulisi myös eduskunnan käsiteltäväksi ja ainakin valiokunnan käsittelyyn, niin hyväksyessään tämän lakiesityksen valiokunta yksimielisesti päätti, että hallitus antaisi talousvaliokunnalle selvityksen talletussuojan vakuusjärjestelmistä ja talletussuojan tilanteesta vuoden 2009 loppuun mennessä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tässä on nyt tähän finanssikriisiin liittyvä yksi hallituksen esitys eli talletussuojan nostaminen 25 000 eurosta 50 000 euroon.

Tämä järjestelmä lähti liikkeelle, kun Irlanti nosti talletussuojan yksipuolisesti muille paljon mitään kertomatta, tuskin kertoi yhtään mitään. Silloin tuli pelko ensin ja ehkä tapahtuikin sitä, että talletuksia alettiin siirtää epävarmassa tilanteessa Irlantiin eri EU-maista, ja sen pelästyttämänä sitten tehtiin päätös taannehtivasti nostaa talletussuoja 50 000 euroon. Kun ministeri Katainen tämän lupasi meidän puolestamme, niin nyt me sitten joudumme sen täällä kirjaamaan tähän lakiin ja näin Suomen talletussuoja nousee tuohon määrään.

Eri maissa on hieman erilaisia talletussuojajärjestelmiä, ja siksi tuo ponsilausuma on paikallaan toisessa käsittelyssä sitten hyväksyä. Niin kuin puheenjohtaja Skinnari totesi, niin Suomessa on 92 laitosta, joihin voi kuluttaja talletuksia tehdä, ja kaikissa näissä tulee 50 000 euron talletussuoja. Eli lähes 5 miljoonaa euroa voi ihminen tallettaa suomalaisiin rahalaitoksiin ja kaikki ovat talletussuojan piirissä, ja perimmältään, jos huonosti käy, ei nyt varmaan niin huonosti voi käydä, että kaikki kaatuisivat, mutta jos kävisi, niin Talletussuojarahasto joutuisi maksamaan jopa yhdelle henkilölle lähes 5 miljoonaa euroa eli vastuut nousevat kohtuuttoman suuriksi. Siksi mielestäni on tavattoman tärkeää se, että tällainen lausuma tänne kirjoitettiin. Itse sitä olin voimakkaasti ajamassa ja on hyvä, että se sinne tuli. Eli meidän pitäisi koko järjestelmä katsoa uusiksi, ja samalla myös sitten EU:ssa pitäisi hiukan saada järkeä mukaan päätöksentekoon, mutta sitä tietysti on aika turha toivoa, koska siellä hypitään miten sattuu näissäkin asioissa.

Tämän suojan nostaminen 100 000 euroon, mikä on siinä U 56 -kirjelmässä eduskunnan käsittelyssä, on kyllä aivan järjetön homma, että mennään niin suuriin summiin, kun taustalla ovat kuitenkin sitten lopulta veronmaksajien rahat. Vaikka ne eivät ole alkuvaiheessa, niin myöhemmin ne voivat olla. Eli pitäisi nyt pysähtyä tähän ja tehdä tämä. Tämän tekeminen jo tekee vähän pahaa, mutta ehkä tämä on nyt pakko tehdä, kun näin ollaan tässä samassa junassa, mikä tässä eteenpäin menee yskien pahan kerran.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta on mielestäni sellainen, että on erittäin tärkeää, että se tehdään ripeällä aikataululla.

Talousvaliokunta kuuli paljon asiantuntijoita ja päätyi käsitellessään tähän mietintöön. Nyt on tärkeää, että Euroopan unioni kulkee tässä yhtä jalkaa, niin että koko Euroopan unionin alueella päästään samaan talletussuojaan, ettei sitten toteudu tämä ed. Kankaanniemen mainitsema Irlannin esimerkki, että yhdessä maassa olisi korkeampi talletussuoja, johon rahat lähtisivät hakeutumaan.

On tärkeää, että rahoitusjärjestelmä vakautetaan niin, että Euroopan unioni tästä eteenpäin pystyisi toimimaan yksimielisesti ja etukäteen valvontaa tiukentamalla, sääntöjä laatimalla ja ennen kaikkea niin, että tavallisten ihmisten tekemät talletukset suojataan tehokkaasti tällaisen rahalla ja sijoituksilla keinottelun uhkalta, joka tässä nyt realisoituu karmeimmalla mahdollisella tavalla lähiaikoina.

On pantava merkille myös se, että Euroopan unionin on tästä eteenpäin toimittava todellakin reilusti etukäteen määrätietoisesti. Tällaisessa jälkikäteen säätämisessä tulee aina pieni hädän maku, ja tästä myös talousvaliokunta keskusteli. Mutta tämä tilanne on edessä, ja se on hoidettava nyt niin, että ihmisten luottamus koko pankkijärjestelmään ja omien sinne sijoitettujen rahojen säilymiseen voidaan taata.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kun ed. Hoskonen totesi, että on tärkeää, että Euroopan unionin maat kulkevat yhtä jalkaa tässä, niin täytyy todeta, niin kuin meidän mietinnöstämmekin ilmenee, että se on kyllä aika hurskas toive tässä vaiheessa. Saksa ja Itävalta jo päättivät, että ne turvaavat täysimääräisesti kaikki talletukset lokakuun alusta tänä vuonna. Alankomaissa talletussuoja on nostettu jo 100 000 euroon ja Isossa-Britanniassa 71 000 euroon, noin, koska siellä on punta käytössä. Mutta esimerkiksi Isossa-Britanniassa on tämä nettoutus käytössä eli korvaus maksetaan vasta, kun tallettajan saamiset on ensin otettu pankille pois. Eli järjestelmä ontuu nyt kyllä niin pahasti, ja kun siinä on maakohtaisia eroja, niin ei ole helppo mennä ihan yhtä jalkaa. Se on kyllä häpeäksi unionille, että näin tärkeissä asioissa ei päästä yhteisymmärrykseen ja yhteiseen menettelyyn, mutta tätähän tämä touhu nyt on ja kovia ollaan vielä kokemassa tällä saralla.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on ollut varsin tarmokas tämän finanssikriisin hoitamisessa, mutta on todettava, niin kuin ed. Kankaanniemi, että tämän asian kohdalla on ollut melko poukkoilevaa tämä esilletulo ja ei oikeastaan tiedä, mitkä nyt sitten ne EU:n yhteiset tavoitteet ovat tässä asiassa. Minusta ehkä kaikista suurin virhe tapahtui koko tässä asiassa, kun Euroopan unionin sisällä ei lyöty kerralla kiinni tätä 50 000 euron rajaa eikä lähdetty mitään muita esittämäänkään, kun me tiedämme, että koko tämän päivän finanssikriisin keskiössä on kuitenkin tämä yleinen luottamuspula ja se heijastuu pankkimaailmaan vahvasti. Nyt, jos tässä Euroopan unioni olisi tullut yhteisesti esille, niin minä uskon, että tämä vakaus ja luottamus olisi aivan eri tasolla kuin tällä hetkellä on. Mutta tämä on hyvä askel tietysti siihen suuntaan, että tämä luottamus palautuisi yhteiskuntaan ja päästäisiin tässä pikkuhiljaa tästä taantumasta eteenpäin.