Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2005 mittavan eläkeuudistuksen keskeisiä muutoksia aikaisempaan oli se, että koko työura otetaan huomioon eläkettä laskettaessa 18 ikävuodesta lähtien. Vanhuuseläkeiän päässä tuo ikä muutettiin joustavaksi aikavälillä 63—68 ikävuotta. Varhaiseläkkeiden ikärajoja nostettiin, ja yksilöllisen varhais- ja työkyvyttömyyseläkkeen poisto kokonaan sekä eliniän pitenemisen vaikutus elinaikakertoimen kautta tulivat otetuiksi huomioon eläkkeen määrässä.

Kun meillä on joitakin ammattiryhmiä, joihin nämä yleiset periaatteet eivät vaivatta olleet mahdollisia soveltaa, niin meillä on käsittelyssämme esitys valtion eläkelain 98 §:n muuttamisesta, jossa esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sotilaseläkkeissä elinaikakerrointa niin, että sitä sovellettaisiin karttuneeseen vanhuuseläkkeeseen eikä enimmäismäärällä rajattuun eläkkeeseen. Lain voimaantulosäännöksessä ehdotetaan säädettäväksi siitä, että elinaikakerrointa ei sovellettaisi sellaiseen sotilaseläkkeeseen, johon oikeus on syntynyt ennen vuotta 2010. Laki on tulossa voimaan tulevan vuoden alusta, ja valiokunta esittää, että tämä laki hyväksyttäisiin muuttamattomana.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksella eläkemenojen tulevaa kasvua pyritään hillitsemään. Etenkin vuodesta 2010 alkaen vaikuttava elinaikakerroin säätelee eläkemenoa sen mukaan, miten odotettavissa oleva elinikä kehittyy. Tuolloin aikanaan, kun lakia säädettiin, valiokunta ja eduskunta päättivät lausuman kautta, että elinaikakertoimen vaikutus tulee selvittää. Ja tämän selvitystyön perusteella me olemme muutama kuukausi sitten säätäneet lain, jossa työkyvyttömyyseläkkeitä tuo elinaikakerroin ei koske, ja nyt vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi sotilaseläkkeiden osalta. Ehdotus on yhdenmukainen muihin työeläkelakeihin tehtyjen muutosten kanssa noin muutoin.

Sotilaseläkejärjestelmän erityispiirteenä on pakolliseen eroamisikään ja palvelusaikaan perustuva vanhuuseläkeoikeus. Sotilaalla ei ole pakollisen eroamisikäjärjestelmän vuoksi mahdollisuutta jatkaa palvelustaan eroamisiän jälkeen eikä näin kompensoida elinaikakertoimen vaikutusta eläkkeeseen eikä muutoinkaan pidentää työuraansa. Tämä siis voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Ja tässä on kohta, jonka vuoksi on keskeistä se, että kun tämä laki hyväksytään, niin kuin valiokunta mietinnössään toteaa, puolustusministeriössä parhaillaan oleva työ, jossa pakollisten eroamisikien joustavoittamiseen liittyviä selvitystyötä tehdään, pitää tehdä pikaisesti, ja sosiaali- ja terveysvaliokunta näkee, että tuota työtä on kiirehdittävä.

Aloitin puheenvuoroni sillä, että me olemme säätäneet vuonna 2003 vuonna 2005 voimaan tulleen eläkelainsäädännön, jonka yleiset periaatteet eivät kaikkien ammattiryhmien osalta ole vaivatta sovellettavissa. Ja sotilaseläkkeiden osalta, kun kyse on paljosta muustakin kuin pelkästä eläkepolitiikasta, toistan aiemmin sanomaani niiltä osin, että tuota selvitystyötä, joka puolustusministeriössä on menossa, tulee kiirehtiä.

Totean senkin tähän loppuun, että ensinnäkin valiokunnan mietintö on yksimielinen ja toisaalta on aivan selvää, että kun eläkelakeja valmistelee eduskunnassa sosiaali- ja terveysvaliokunta, niin meidän näkökulmamme on sitten kuitenkin ensisijaisesti eläkepoliittinen.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Anteeksi, jäin niin haltioituneena kuuntelemaan valiokuntamme puheenjohtajan puhetta, että unohdin, että omani oli seuraavana.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa todella mietinnössään, että eroamisikärajojen avulla hallitaan sotilashenkilöstön ikärakennetta maanpuolustuksen kokonaisuutta ajatellen sekä — mikä tärkeää — tuetaan sotilaskoulutetun reservin muodostumista. Tämä laki liittyy nimenomaan yleisten eläkelakien, sotilaseläkejärjestelmän ja maanpuolustuskyvyn yhteensovittamiseen.

Arvoisa puhemies! Sotilaseläkkeissä on, kuten puheenjohtajamme Rehula juuri sanoi, eroa-vaisuuksia tavallisiin eläkelakeihin verrattuna. Nämä eroavaisuudet tuntuvat eläkemäärässä itse asiassa nimenomaan kadettiupseerien kohdalla, jotka saavat eläkekertymän aloittavan virkanimityksen vasta vanhempina, 23—27-vuotiaina, verrattuna aiemmin työuran aloittaneeseen aliupseeritasoon.

Arvoisa puhemies! Vaikka jo 2005 silloinen puolustusvaliokunta lausui, että uranaikaisen eläkekertymän vajaaksi jäädessä olisi suotavaa, että pääesikunta suhtautuisi myönteisesti työntekijöiden haluun jatkaa työtehtävissään pakollisen eroamisiän jälkeenkin laissa rajatun ajan, on hakemuksiin suhtauduttu nihkeästi, mikä on ristiriidassa yleisen työuria pidentävän tahtotilan kanssa.

Eläköitymisessä on myös toinen puoli. Kuvitelkaamme, että Puolustusvoimien aktiivivirassa työskentelevä henkilöstö jatkaa työtehtävissään pysyen entisissä viroissaan pakollisen eroamisiän jälkeen, vaikkapa työurien pidentämisen yhteydessä esiin tulleeseen 68 ikävuoteen asti. Sotilasuran palkkataso on riippuvainen virkanimityksistä. Ylempien sotilasvirkojen määrä on suhteellisen vähäinen, mistä syystä suurella osalla sotilasvirassa olevista ura ja samalla palkkakehitys jää tasolle, joka ei varsinkaan noususuhdanteessa houkuttele hakeutumaan sotilasuralle, varsinkin kun korkeakoulutasoinen sotilaskoulutus ja myös teknologiset ja johtamistaidolliset opinnot antavat hyvän pohjan hakeutua paremman palkkauran ja samalla myös paremman eläkkeen mahdollistavalle siviilityöuralle.

Kehittyvän ja kansainvälistyvän tieto- ja sotilasteknologian sekä kielitaitovaatimusten lisääntymisen takia on kuitenkin voitava turvata puolustus- ja rajavalvontauralle jatkossakin motivoituneita ja fiksuja nuoria. Muuten puolustuspoliittinen uskottavuutemme, toimintakykymme ja kansainvälinen yhteistyö on aidosti vaarassa. Puolustuskykyyn ei riitä yksiköiden työhyvinvoinnin lisääntyminen eivätkä pelkät määräykset fyysisen kunnon ylläpitämisestä eivätkä sotilaskotien kuitupitoiset munkit; tarvitsemme Puolustusvoimiin, rajavartiointiin ja poliisiin myöskin työehdot, jotka osaltaan tekevät niille aloille houkuttelevia työpaikkoja, joilla maamme kansalaisturvallisuus taataan jatkossakin.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys siitä, että säädetään poikkeus tuohon elinaikakertoimeen niin, että sitä ei sovellettaisi sellaiseen sotilaan vanhuuseläkkeeseen, johon oikeus on syntynyt ennen vuotta 2010. Nyt oli vaarana se, että kun noin 480 viranhaltijaa saavuttaa eläkeiän, olisi ollut massalähtö edessä. Siksi tässä pyrittiin kiirehtimään, koska suuri upseeri- tai aliupseeripoistuma yhdellä kertaa olisi tuonut melkoiset haasteet. Olen erittäin tyytyväinen, että tällainen sopu tässä saatiin syntymään. Siitähän pitkään väännettiin tuolla puolustusministeriössä kättä, mutta tämä on hyvä tällä hetkellä ja takaa sen, että halukkaat voivat vielä jatkaa palvelua ja niin, että tuo elinaikakerroin ei vanhuuseläkettä sillä tavalla leikkaa.

Kuitenkin tuo selvitystyö siitä, että Puolustusvoimilla olisi halutessaan mahdollisuus jatkaa myöskin sotilasvirassa palvelevien palvelusaikaa niin että syntyisi riittävä eläke, on erittäin toivottava. Vaikka tavoitteena on saada myöskin reserviin riittävä sotilashenkilöstö, niin elinajan piteneminen ja kunnon kehittyminen mahdollistavat sen, että meillä on myöskin reservissä sittenkin kohtuullisen hyvin varsinaiset sodanajan tehtävät hoitavia sotilaita.

Toteaisin, että parhaillaan puolustusvaliokunnassa valmistellaan jo erästä lakia, jossa annetaan mahdollisuus sotilasprofessorille palvella Puolustusvoimissa 63 vuoteen asti perustelluista syistä, joten eduskunta on ottamassa jo askeleen tähän suuntaan, mihinkä tässä sekä puolustusvaliokunta että sosiaali- ja terveysvaliokunta sitten mietinnössään viittaavat.

Pidän erittäin hyvänä, että tämä ratkaisu tässä vaiheessa voitiin tehdä ja työrauha Puolustusvoimissa myöskin säilyy erityisesti lentävän henkilöstön keskuudessa, jossa poistuma olisi voinut olla varsin mittava.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tulin oikeastaan kuulemaan, mitä edustaja, kenraali Nepponen sanoo tästä meidän mietinnöstämme. Nimittäin ilomielinhän me hyväksymme tietenkin sen, että nämä 480 Puolustusvoimien palveluksessa olevaa henkilöä saavat kunnon eläkkeen, mutta mikä on siis Puolustusvoimissa palvelevien henkilöiden tulevaisuus? Onko hyvä, että näitä työuria pystyttäisiin pidentämään, ja onko myös se mahdollista, että tätä työnantajan direktio-oikeutta jollakin tavalla lievennettäisiin niin, että ne, jotka haluavat palvella pitempään, voisivat viipyä kauemmin Puolustusvoimien palveluksessa? Mikä on teidän mielestänne tulevaisuus näillä upseereilla?

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ja siitä tehty mietintö ovat hyvin perusteltuja. Näin Puolustusvoimat saa pitää sen henkilöstön, jota se tarvitsee, ja samalla tämä on hyvä kyseiselle henkilöstölle.

Aivan kuten täällä todettiin aiemmissa puheenvuoroissa, Puolustusvoimien on oltava työnantaja, joka houkuttelee alalle kiinnostuneita nuoria, jotka voisivat olla pitkään tässä tehtävässä, ja aivan kuten edellä ed. Asko-Seljavaara toi esille, kannattaa ehkä jossakin vaiheessa harkita sitä, että jos joku haluaa olla varsinkin jossakin erityistehtävässä tai tehtävässä, jossa pystyy olemaan, hän voisi näin tehdä vielä näissä 60 ikävuottakin korkeammissa ikävuosissa aivan niin kuin Maanpuolustuskorkeakoulun professorit, joiden osalta nyt asia on puolustusvaliokunnassa käsiteltävänä. Kuitenkin näkisin, että tämä on osaltaan poikkeuksellisen luonteista, mutta yksilöllisen ratkaisun mahdollisuuksia pitäisi voida kehittää.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä tuohon ed. Asko-Seljavaaran kysymykseen. Totta kai pääsääntönä pitäisi olla tai olisi se, että meillä siirtyisi hyvää ja toimintakykyistä upseeristoa ja aliupseeristoa reserviin. Mutta on selvää, että varsinkin pidemmän koulutuksen omaavien eläkkeenkarttumisongelma tulee olemaan haasteellinen, jos noudatetaan tiukasti näitä rajoja, joissa everstiluutnantti ja sitä alemmat siirtyvät eläkkeelle 55-vuotiaina ja muut 60-vuotiaina. Tämä selvitystyö, joka on käynnissä, on erittäin tärkeä, ja siinä myöskin silloin henkilöstöjärjestöt pääsevät ottamaan kantaa, koska on tärkeää, että tämä valmistelutyö tehdään nyt sitten niin, että henkilöstö on kiinteästi mukana, koska se ei voi olla yksinomaan saneluratkaisu. Mutta niin kuin sanoin, ensi viikolla eräs ratkaisu on jo tulossa, jossa yhden henkilöstöryhmän osalta tehdään tästä poikkeava esitys.