Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, tämä hallitus, jonka eläkepolitiikasta te olette vastuussa, uhkaa korottaa tavallisten ihmisten eläkeikää. Osa-aikaeläkeikää se on jo korottanut. Samanaikaisesti suuryritysten toimitusjohtajat jäävät eläkkeelle jo alle kuusikymppisinäkin — eläkkeelle, eläkkeelle, eläkkeelle — jonka suuruus vuodessa on suurempi kuin tavallisten ihmisten eläke koko loppuelämässä.

Ministeri Hyssälä, tästä huolimatta te olette ilmoittanut, että te ette kannata eläkekattoa. Kun muistaakseni olen oppinut tuntemaan teidät innokkaana yhteiskunnallisen tasa-arvon ja kaikkein heikoimpien puolustajana, niin miksi te nyt vastustatte tällaista tasa-arvon lisäämistä?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Kansalaisten oikeudenmukaisuus joutui koetukselle, kun julkisuuteen tuli isoja eläkkeitä, tuli Liliuksen eläkkeitä, Härmälän eläkkeitä jnp., ja päätimme, että selvitetään eläkekattojärjestelmän mahdollisuus Suomessa. Asia on nyt perusteellisesti selvitetty, ja kun selvitys valmistui, niin sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöt kaikkinensa heti ilmoittivat, että he eivät kannata eläkekattoja, mihin selvityskin tuli loppupäätelmissään. Kun meillä on eläkepolitiikka kolmikantaista valmistelua, niin tämä realiteetti on otettava huomioon, ja en näe mitään edellytyksiä tässä tilanteessa tästä näkökulmasta asiaa eteenpäin viedä.

Suomalainen eläkejärjestelmä, työeläkejärjestelmä on hyvin erilainen kuin ne kansainväliset esimerkit, joissa katto on.

Arvoisa puhemies! Siis jos kolmikantaa ei olisi, niin te ilmeisesti kannattaisitte eläkekattoa.

Mutta puhutaanpa sitten, ministeri Hyssälä, hyvinvointiasteikon toisesta päästä. Nyt kun työttömyys uhkaa räjähtää, yhä useampi jää pitkäaikaistyöttömäksi ja yhä useampi uhkaa jäädä jopa niin pitkäaikaistyöttömäksi, että edellytyksiä työelämään paluulle ei enää ole. Me säädimme tässä muutama vuosi sitten täällä eläketukilain, jolla yli kymmenen vuotta työttömänä olleet päästettiin pois kitumasta kortistoista. Nyt kuitenkin sen lain ehdot ovat sellaiset, siinä määrin heikot, että enää sen avulla ei voi päästä ansaitulle eläkkeen kaltaiselle eläketuelle.

Oletteko nyt valmis muuttamaan eläketukilain ehtoja niin, että myöskin vuoden 1949 jälkeen syntyneet pitkäaikaistyöttömänä olleet voisivat päästä pois olemasta kortistossa, jossa he ovat aivan turhan panttina?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Laki, johon ed. Erkki Virtanen viittasi, oli aivan poikkeuksellinen, ja kun sitä säädettiin, niin silloin jo sovittiin, että tätä tietä ei avata uudelleen, ja siinä oli 1990-luvun laman uhreina olleita ihmisiä. Nyt meidän on todettava, että työttömyys ei ole eläkeperuste. Työttömyys ei ole eläkeperuste. Eläkeperuste on ikä tai sitten työkyvyttömyys, ja tämä on se lähtökohta nykyisessä eläkepolitiikassa, jossa pyrimme siihen, että ihmiset ovat pitempään työelämässä. Työttömyyteen pitää olla muita sosiaaliturvan keinoja, joilla voimme auttaa työttömyyden ahdinkoon joutuneita, kuntoutus- ja muita mahdollisuuksia palata takaisin työelämään. Tähänhän on nyt tullutkin uutta lainsäädäntöä. Muun muassa eläkkeeltä voi nykyistä paremmin tulla työelämään takaisin, ettei enää tarvitse anoa ja mennä taas läpi sitä koko byrokratiaa, jos ei sitten työelämä käykään ja haluaa eläkkeen takaisin.

Arvoisa puhemies! Eläkekatto on niitä asioita, jotka kuulostavat aluksi ihan hyvältä, mutta järjestelmässä, jossa eläkkeet ovat lakisääteisiä ja kohtelevat kaikkia palkansaajia samojen periaatteiden mukaisesti, eläkekaton käyttöönotto nostaa nopeasti uudet markkinat yksityisille eläkevakuutuksille, minkä seurauksena eläke-erot tulevat kasvamaan. Jos palkka- ja eläke-erot ovat liian suuria, verotus on se keino, jolla niitä tulee tasata. Mutta haluan kysyä ministeri Hyssälältä:

Kun te torjutte eläkekaton, oletteko te myöskin yhtä tiukasti torjumassa kaikki yritykset luoda yksityisille eläkevakuutuksille markkinoita erilaisilla lisäverohuojennusjärjestelmillä?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tämä taas kuuluu toisen ministerin toimialaan, mutta tämä kävi tässä selvityksessä ilmi, että eriarvoisuus lisääntyy nimenomaan sitä kautta, että katto saattaa ruokkia näitten ylimääräisten niin sanottujen ostettujen eläkkeitten markkinoita, ja niistähän on kysymys näissä johtajasopimuksissa hyvin pitkälti. Elikkä nämä suuret eläkkeet johtuvat siitä, että ostetaan johtajille eläkkeet. Nyt jos ajatellaan, minkälaiset nämä korkeat eläkkeet meillä ovat, niin ylimpään kymmenykseen kuuluvien lakisääteisten eläkkeitten keskiarvo on 2 828 euroa, niin että se ei ole kovin suuri siltikään, ja kaikkien työeläkkeitten keskimääräinen arvo on siinä vähän yli 1 000 euroa, 1 170 euroa. Suurempana ongelmana meillä ovat eläkepolitiikassa liian pienet eläkkeet kuin suurien eläkkeitten määrä suhteessa niihin, (Ed. Skinnari: Mitä hallitus tekee pienille eläkkeille?) ja näitä pieniä eläkkeitähän nyt ollaan korottamassa muun muassa tämän takuueläkkeen avulla.

Arvoisa puhemies! Eläkepolitiikassa kolmikanta on kyllä pahasti epäonnistunut tai siitä on tullut kaksikanta. Hallituksella ja eduskunnalla ei ole ollut juuri mitään valtaa vaikuttaa. Tällä hetkellä on tehty sellaisia uudistuksia, jotka hyvin rankasti kohtelevat (Ed. Arhinmäki: Paljonkos Ukkolan eläke on tällä hetkellä?) tällä hetkellä 30-vuotiaita nuoria ihmisiä. He saavat huomattavasti pienemmän eläkkeen kuin jos olisi ollut aikaisempi, entinen järjestelmä.

Toinen epäkohta on, että joskus 1980-luvulla 50-vuotias jo pääsi eläkeputkeen. Eihän tämmöisessä järjestelmässä ole mitään järkeä.

Milloin hallitus ottaa todella käsiinsä eläkepolitiikan niin, että tämä talo, eduskunta ja hallitus, poliittinen päätöksenteko, pystyy vaikuttamaan sen sisältöön? Nyt se ei ole pystynyt minun nähdäkseni 20—30 vuoteen. Minä olen tämän verran ollut kyllä toimittajana ja taatusti tiedän nämä asiat.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Elinaikakerroin nykyiseen eläkejärjestelmään otettiin käyttöön vuoden 2005 eläkeuudistuksessa, koska ihmiset elävät pitempään, ja on syytä myöskin siitä näkökulmasta katsoa eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyden kannalta, että kaikki sitten saavat sen eläkkeen, joka heille on luvattu. Ja jos tekee muutaman kuukauden enemmän töitä ja sanotaan kolmekymppisillä ehkä vuoden pari enemmän töitä, pitempää työuraa, mihin on edellytykset, kun eletään kerta pitempään, ollaan toimintakykyisempiä ja terveempiä kuin ennen, niin saa sen saman eläkkeen kuin on tämä elinaikakerroin eli sen vaikutus ei ole poistunut.

Mehän olemme työkyvyttömyyseläkkeitten kohdalla helpottaneet tätä elinaikakerrointa niin, että niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät voi itse vaikuttaa siihen, että kykenisivät tekemään pitemmän työuran, kun ovat työkyvyttömiä, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) on muutettu tätä lakia.

Herra puhemies! Eläkekysymyshän on tulevaisuuskysymys ja uuden sukupolven kysymys mitä suuremmissa määrin. Tästä näkökulmasta kysyn ministeri Hyssälältä:

Mitä voidaan tehdä sille, kun eläkesäätiöt tällä hetkellä purkautuvat erittäin voimakasta ja nopeaa tahtia kaikkialla Suomessa? Sen myötä rahat keskittyvät muutamalle yhtiölle, mikä taas tarkoittaa sitä, että kun nykyisellä lainsäädännöllä erilaiset eläkesäätiöt siirtävät varoja, osa siitä rahasta siirtyy suoraan yritysten rahoitukseen. Siis työntekijöitten rahat eivät tule sinne, mihin niitten pitäisi, sinne eläkekassaan, vaan ne siirtyvät suoraan yritysten taseisiin. Niitä siis käytetään väärään tarkoitukseen. Ja kun ajatellaan uuden sukupolven taakkaa sosiaali- ja terveysmenojen kasvun ja monien muitten rasitteitten, velkaantumisen myötä, niin se ei enää kestä tätä.

Mitä, ministeri, voidaan tälle asialle tehdä, jotta tämä iso porsaanreikä saadaan tukittua ja ihmisten rahat menevät sinne, mihin ne kuuluvatkin?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Meillä on ollut tavoitteena hajautettu eläkejärjestelmä, johon kuuluu säätiöitä, kassoja ja eläkeyhtiöitä, ja tämä järjestelmä pitää yllä kilpailua, jossa sitten myöskin kilpailunäkökulmasta kustannukset pysyvät kurissa. Nyt on tapahtunut näitä säätiöitten purkuja. Niitä on tapahtunut kyllä pitkin matkaa, mutta olemme tässä sitä mieltä, että lainsäädännöllisin keinoin tähän ei ole syytä puuttua. Mutta vetoamme tähän muin keinoin, että myöskin järjestelmä pitkällä aikavälillä olisi kestävä. Jotta eläkemaksupaineet eivät työnantajien ja työntekijöitten kohdalla tulevaisuudessa liikaa kasvaisi, niin sellaista yhteisvastuun periaatetta kaikilta toimijoilta peräänkuulutetaan, jotta järjestelmä, luottamus siihen ja rahoituksellinen kestävyys kyetään turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Jolla paljon on, sille lisää annetaan, ja jolla vähän on, siltä otetaan pois. Isotuloisimmat eläkeläiset, 40 000 kuukaudessa eläkettä saavat, tulevat saamaan Kataiselta ja pääministerin koko joukkueelta ensi vuoden alussa noin 400 euron veroalennuksen (Eduskunnasta: Kuukaudessa!) — Kuukaudessa. 400 euroa kuukaudessa lisää tulee näille, joille te tätä kattoa muka suunnittelitte, mutta kun työryhmä sanoi, niin eihän sitä voi eteenpäin siitä mennä.

Mitä tapahtuu pienituloisimmille eläkeläisille? Ei minkäänlaista indeksikorotusta ensi vuoden alussa. Nolla euroa korotusta. Kuitenkin hinnat lähtevät nousuun, eli pienituloisimpien eläkeläisten reaalitulo putoaa ensi vuonna, ostovoima heikkenee.

Miten se voi näin mennä? Miten tämmöinen kehitys voidaan hyväksyä, että erot kasvavat edelleen eläkeläistenkin välillä? Täytyy vain kysyä. Ettekö te tunnista tätä tilannetta, vai onko teille, arvoisa hallitus, tehty omantunnon ohitusleikkaus?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Työeläkkeisiin tulee ensi vuonna arviolta 0,7 prosenttiyksikön korotus (Ed. Tennilä: Mikä kansaneläkkeeseen?) — Ja kansaneläkkeisiin ja niihin sidottuihin muihin etuuksiin olemme budjetissa suunnanneet 33 miljoonaa lisäeuroa, (Ed. Tennilä: Mikä on indeksikorotus?) jotta indeksi ei olisi pudonnut negatiiviseksi, koska indeksillä on kaksi taipumusta, ed. Tennilä, indeksi joustaa ylös- ja alaspäin. Nyt me olemme hyväksyneet sen, että indeksi joustaa vain ylöspäin, ja me olemme paikanneet sen 33 miljoonalla eurolla, (Ed. Tennilä: Mutta ei nouse kuitenkaan!) ja näin kenenkään eläke ei alene. Meillä on tilanne, joka on ennen Suomessa ollut vain 1950-luvulla edellisen kerran. Tämä on aika harvinainen tilanne, että pitää mennä 1950-luvulle, että eläkkeet eivät alentuneet. (Ed. Tuomioja: Se ei ole eläkepolitiikan virhe vaan veropolitiikan! — Ed. Skinnari: Erot eläkeläisten välillä kasvavat edelleen!) Ja, ed. Tennilä, SAK irtisanoutui siitä, että eläkekattoa saisi edes suunnitella tai miettiä, niin että kyllä tämä on ollut kaikkien työntekijäjärjestöjen (Puhemies: Minuutti!) yhteinen kanta myöskin.