Valto  Koski /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että voidaan tämä neljän lain paketti käsitellä yhtenä kokonaisuutena, koska se on kokonaisuus, joka parhaiten sillä tavoin käsiteltynä tulee selvitetyksi.

Haluan ihan ensimmäisenä todeta, että tämä eläkepolitiikkahan on ollut hyvin keskeinen keskustelunaihe eduskunnassa jo pitemmän aikaa, ja kun näitäkin taustoja, jotka nyt tavallaan liittyvät näihin neljään lakiesitykseen, lähdin kaivelemaan, niin löysin yhtymäkohdan jo Harri Holkerin hallituksen ajoilta. Silloin perustettiin Eläkekomitea 1990, tehtävänään miettiä kestävän eläkepolitiikan keinot. Voi sanoa, että kun sitä eläkekomitean mietintöä on sitten tullut seurattua, niin se alkaa olla vasta nyt, vuonna 2006, näitten lakien hyväksymisten jälkeen kokonaisuudessaan käsitelty — ei tarkoita sitä, että eläkepolitiikan sisältökeskustelu loppuu, mutta tarkoittaa kuitenkin sitä, että pitkässä juoksussa tällainen kestävän eläkepolitiikan linja tulee läpikäydyksi.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävinä olevissa neljässä esityksessä on kyse kolmesta asiakokonaisuudesta: työeläkelaitoksen sijoitustoiminnan uudistamisesta, työeläkeyhtiöiden hallinnon uudistamisesta sekä työeläkelaitoksiin kohdistuvan valvonnan ja tarkastustoiminnan selkeyttämisestä. Lakipaketin tavoitteena on pitkällä tähtäimellä turvata eläkejärjestelmän maksukyky ja hillitä työeläkemaksujen nostopainetta.

Eläkejärjestelmän maksukyky halutaan varmistaa antamalla sijoituksia koskevissa hallituksen esityksissä 77 ja 79 eläkelaitoksille mahdollisuus lisätä osakesijoitusten määrää, jotta mahdollistetaan korkeampien sijoitustuottojen tavoittelu. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan työeläkemaksuun on nykynäkymien mukaan tulossa 5—7 prosenttiyksikön korotus vuoteen 2030 mennessä. Kun kaikkien työeläkerahastojen sijoituskanta on yli 100 miljardia euroa, hillitsisi 1 prosenttiyksikön sijoitustuottojen kasvu työeläkemaksun nousupainetta arviolta vähintään 2 prosenttiyksiköllä. Pyrkimys työeläkevarojen sijoitustuottojen kasvattamiseen on siten perusteltua.

Tuotto-odotuksen lisääminen edellyttää sijoitusten riskillisyyden kasvattamista eli käytännössä sijoitusten suuntaamista osakkeisiin. Osakesijoittaminen on historiallisesti tarkastellen pitkällä aikavälillä tuottanut paremmin kuin pienemmän riskin sijoituskohteet. Esityksissä ehdotettu sääntely antaisi aikaisempaa paremmat mahdollisuudet osakesijoittamisen lisäämiseen ja riskin hajauttamiseen. Kate- ja vakavaraisuussäännösten muutoksilla varaudutaan suuremman sijoitusriskin aiheuttamien sijoitusten arvon heilahteluihin. Laitosten vastuuvelkaan ehdotetaan lisättäväksi uusi osaketuottosidonnainen puskurirahasto, joka tasaa sijoitusten riskejä koko järjestelmän tasolla.

Nyt käsiteltävä lakipaketti on työeläkejärjestelmän kestävyyden kannalta hyvin tärkeä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan on erittäin tärkeää, että ohjaavaksi periaatteeksi on nostettu sijoitusten hajauttamisvaatimus ja velvoite sijoitusten arviointiin niiden todellisen riskin mukaan. Kun uusi lainsäädäntö velvoittaa tuomaan sijoitusten tosiasiallisen riskin esiin, on jatkossa sekä eläkelaitoksella että valvontaviranomaisella nykyistä paremmin tiedossa laitosten todellinen vakavaraisuus. Tätä seikkaa on pidettävä erittäin merkityksellisenä eläkejärjestelmän luotettavuuden kannalta.

Valiokunta piti sijoitustoimintaa koskevia ehdotuksia perusteltuina. Valiokunta katsoi kuitenkin aiheelliseksi muistuttaa, että vaikka eläkevarojen sijoittaminen on pitkäjänteistä, se ei merkitse osakesijoittamiseen liittyvän riskin pienentymistä. Tästä syystä valiokunta piti erittäin tarpeellisena sijoitustoiminnan valvonnan tehostamiseen tähtääviä ehdotuksia, jotka pääosin sisältyvät hallituksen esitykseen 78.

Eläkelaitosten sijoitustoiminnan rinnalla toinen tärkeä uudistus tässä lakipaketissa on työeläkeyhtiöiden hallinnon uudistaminen, joka sisältyy hallituksen esitykseen 76. Suomessa lakisääteisen yksityisalojen työeläketurvan toimeenpano ja varojen hallinnointi on kaikkien muiden EU-maiden järjestelmistä poiketen harvinaislaatuisella tavalla uskottu yksityisoikeudellisille työeläkevakuutusyhtiöille, lailla perustetuille eläkelaitoksille sekä eläkekassoille ja -säätiöille. Työeläkevakuutusyhtiön lakisääteisenä tarkoituksena on hoitaa lakisääteistä työeläketurvaa ja sitä varten kertyneitä varoja vakuutettujen edut turvaavalla tavalla. Lakisääteiseen työeläketurvaan kuuluvien etuuksien myöntäminen on julkisen vallan käyttöä. Työeläkevakuutusyhtiön toiminta poikkeaa normaalista liiketoiminnasta monin osin muun muassa siksi, ettei yhtiön tarkoitus ole tuottaa voittoa, yhtiön omistajan oikeus varoihin eroaa muuta liiketoimintaa harjoittavan osakeyhtiön omistajan oikeuksista ja erityisesti siksi, että työeläkevakuutusyhtiöt yhdessä edellä mainittujen muiden eläkelaitosten kanssa ovat yhteisvastuussa eläketurvasta. Yhteisvastuujärjestelmä sinänsä rajoittaa yhtiöiden kilpailua muusta liike-elämästä poikkeavalla tavalla.

Työeläkevakuutusyhtiöiden toiminnan sääntelyä tarkasteltaessa on valiokunnan näkemyksen mukaan tarpeellista korostaa työeläkevakuutusyhtiöiden toiminnan erityisluonnetta sosiaaliturvan toimeenpanijoina ja julkisoikeudellisen tehtävän hoitajina. Tästä syystä hallituksen esityksen pyrkimys selkeyttää työeläkevakuutusyhtiötoiminnan luonnetta sekä lisätä toiminnan läpinäkyvyyttä ja hallinnon tasapuolisuutta on varsin perusteltu.

Lakiehdotuksen 9 a ja 9 d §:n mukaan yhtiön hallintoneuvostossa ja hallituksessa säilytettäisiin ennallaan vakuutuksenottajien ja vakuutettujen edustajien kiintiöt ja valintatapa. Kuten talousvaliokuntakin toteaa, tältä osin sääntely poikkeaa osakeyhtiöiden tavanomaisesta toiminnasta. Työeläkejärjestelmämme ominaispiirteisiin kuuluu, että työmarkkinajärjestöt osallistuvat keskeisesti järjestelmän kehittämiseen ja hallinnointiin. Työeläketoiminnan kehittäminen on pitkälti kolmikantaisen neuvottelujärjestelmän varassa, ja työeläkejärjestelmä on kiinteä osa suomalaisen työelämän sopimusjärjestelmää. Koska työeläkevakuutusyhtiöiden toiminta on keskeinen osa lakisääteistä eläkejärjestelmää, pitää valiokunta vakuutuksenottajien ja vakuutettujen kiintiöiden säilyttämistä yhtiöiden hallinnossa ehdotetulla tavalla perusteltuna.

Esityksellä on tarkoitus vahvistaa työeläkevakuutustoiminnan riippumattomuutta muusta vakuutustoiminnasta. Tämä ehdotetaan tehtäväksi rajoittamalla työeläkevakuutusyhtiön johto- ja hallintohenkilöstön oikeutta osallistua muuta vakuutus- tai liiketoimintaa harjoittavan yhtiön johtoon tai hallintoon.

Lakiehdotuksen 12 §:ssä säädettyjen yhtiön johdon erityisten kelpoisuusvaatimusten mukaan hallintoneuvoston ja hallituksen puheenjohtajan sekä kahden kolmasosan muista jäsenistä tulee olla henkilöitä, jotka eivät olisi saman tai toisen vakuutusyhtiön tai vakuutusomistusyhteisön, luotto- tai rahoituslaitoksen taikka rahastoyhtiön palveluksessa tai luottamustehtävissä. Tältä osin kelpoisuusvaatimukset tiukentuvat merkittävästi. Tiukentamisella pyritään korostamaan sitä lähtökohtaa, ettei työeläkevakuutusyhtiöllä saa olla muita toiminnan tavoitteita kuin lakisääteisen työeläkejärjestelmän hoitaminen.

Talousvaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota sääntelyn pienille yhtiöille tuomaan ongelmaan. Hallituksen esityshän lähtee siitä, että hallinto on järjestettävä samalla tavalla yhtiön koosta riippumatta. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta toki näkee, että ongelmia saattaa aiheutua, koska joissakin yhtiöissä joudutaan hallintoa nyt muokkaamaan. Työeläkevakuutusyhtiöiden itsenäisyyden korostaminen lähtee kuitenkin työeläkeyhtiöiden toiminnan sosiaalisista päämääristä. Työeläkeyhtiöt on perustettu toimeenpanemaan työeläketurvaa osana sosiaalivakuutusta ja vain sitä. Tämän turvaamiseksi hallituksen jäsenten on oltava riittävän itsenäisiä suhteessa muiden yhteisöjen liiketoimiin. Jos merkittävä osa työeläkevakuutusyhtiön hallituksen jäsenistä olisi jonkin toisen vakuutusyhtiön tai esimerkiksi luottolaitoksen palveluksessa tai luottamustehtävissä, olisi riski roolien sekaantumisesta. Uudistus vahvistaa samalla EY-liittymissopimuksen yhteydessä edellytettyä työeläkevakuutustoiminnan eriyttämistä muusta vakuutustoiminnasta. Valiokunta piti tällaista erillisyyden ja riippumattomuuden vahvistamista perusteltuna.

Hallituksen jäseniltä ja toimitusjohtajalta edellytettäisiin lakiehdotuksen 9 d §:n mukaan hyvää työeläkevakuutustoiminnan tuntemusta. Hallituksessa olisi myös oltava hyvää sijoitustoiminnan asiantuntemusta. Nämä vaatimukset merkitsevät käytännössä pätevyystason nostamista. Talousvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota tiukentuneiden pätevyysvaatimusten erityisesti pienille yhtiöille aiheuttamaan ongelmaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta piti kuitenkin vaatimusten tiukentamista asianmukaisena ottaen huomioon, että hallituksen samanaikaisesti antamilla esityksillä mahdollistetaan työeläkevarojen sijoitustoiminnan riskillisyyden kasvattaminen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta piti tärkeänä, että sijoitustoiminnan monipuolistuessa ja riskinoton lisääntyessä hallituksen asiantuntemusta ehdotetulla tavalla vahvistetaan. Pätevyysvaatimusten tiukentuminen edellyttää eläkeyhtiöiltä lisäpanostuksia koulutustoimintaan. Tämä tehtävä toki tulee olemaan vaativa erityisesti pienemmille yhtiöille.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevan lakipaketin arvo on siinä, että sen avulla pyritään ennakolta varautumaan eläkejärjestelmän kestävyyteen myös siinä tilanteessa, että maksutuotot pienenevät ja sijoitustuotot ovat entistä ratkaisevammassa asemassa eläketason turvaamisessa ja maksujen nousun hillitsemisessä. Työeläkejärjestelmämme kesti sijoitusten arvon merkittävän laskun lamavuosina. On viisautta varautua ennakolta eläkejärjestelmän kestävyyden turvaamiseen myös tulevaisuudessa.

Valiokunta on mietinnöissään käsitellyt monia kysymyksiä, joita en tässä ottanut esille mutta jotka eivät silti ole vähämerkityksellisiä. Valiokunnan kannanotot muun muassa sijoitusten suuntaamisesta, sijoitustoiminnan eettisyydestä, eri laitosten kilpailuedellytyksistä sekä valvontatoiminnan luotettavuuden ja julkisuuden lisäämisestä ovat luettavissa mietinnöistä, enkä käytä aikaa niiden läpilukemiseen. Kuten mietinnöistä näkyy, valiokunta on yksimielinen koko lakipaketin osalta, ja haluankin kiittää valiokuntaa rakentavasta ja hyvästä yhteistyöstä. Erityiskiitokset haluan omalta osaltani osoittaa valiokuntaneuvos Eila Mäkipäälle, jonka laaja-alainen asiantuntemus on erinomaisella tavalla edesauttanut asian käsittelyä valiokunnassa.

Tältä osin ei ole muuta sanottavaa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edellinen ja nykyinen eduskunta ovat eläkepolitiikan osalta laatineet lainsäädäntöä, jolla pyritään katsomaan kauas, katsomaan kauas tavalla, jolla lainsäädännöllä luodaan edellytykset sille, että eläkejärjestelmämme on uskottava eläkkeensaajan kannalta. Hän tulee saamaan sen tasoisen eläkkeen ja ne etuudet, jotka hänelle on luvattu, kun on luotu pohjaa kestävälle eläkepolitiikalle. Olemme varautumassa vähintäänkin 50 vuoden päähän, jos ei pidemmälle.

Toinen näkökulma kuin eläkkeensaajan näkökulma on se, että eläkejärjestelmämme rahoitus on kunnossa. Suurella työeläkeuudistuksella, joka laitettiin liikkeelle pääministeri Lipposen toisen hallituksen aikana ja jota on tämän vaalikauden aikana jatkettu, on luotu rahoitukselle perusteet tilanteessa, missä paineet eläkevakuutusmaksujen nousuun ovat merkittävät.

Me olemme nyt käsittelemässä lakipakettia, kokonaisuutta, jossa puhutaan, jos verrataan suuruusluokkaa, kaksi ja puoli kertaa yhden vuoden valtion budjetista eli puhutaan noin 100 miljardin euron suuruisen pääoman hallinnoinnista, sijoitustoiminnasta ja sen valvonnasta, niin että eläkkeet olisivat maksettavissa tehtyjen päätösten mukaisesti työeläkelainsäädännön ja työeläkelainsäädännöstä johtuvan muun lainsäädännön perusteella. Haemme kestävää linjaa siihen, miten työeläkevaroja, voidaan sijoittaa. Haetaan hallinnon uudistamista tavalla, jolla pyritään lisäämään läpinäkyvyyttä. Toisaalta pyritään siihen, että ne ihmiset, joita asia koskee, ovat niissä pöydissä, missä päätöksiä tehdään. Kolmanneksi, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Valto Koski täällä totesi, valvontaan ja tarkastustoimintaan haetaan selkeyttä.

Jos pyydetään etukäteen ja tässä lain säätämisvaiheessa uskottavaa ja varmaa perustaa sille, että kaikki menee niin kuin valmistelu- ja päätöksentekovaiheessa kaavaillaan, jos haetaan varmaa vastausta, sellaista tuskin kukaan pystyy antamaan. Valmistelu on tapahtunut laajapohjaisesti ja tavalla, joka ei juurikaan huomautettavaa osalleen jätä.

On tärkeää, että työeläkerahastoihin kerättyjen pääomien sijoitustoiminnalla saadaan mahdollisimman hyvä tuotto. Niin kuin todettu on, meillä on työeläkemaksuihin 5—7 prosentin korotuspaineet lähimpien vuosikymmenten aikana, ja kuten todettua, jos sijoitustoiminnan kautta saadaan yhdenkin prosentin kasvu sijoitustoiminnan tuottoihin, se tarkoittaisi 2:ta prosenttia alenemana työeläkevakuutusmaksuun, mikä on merkittävää. Vakuutettujen kannalta kyse on aivan keskeisestä asiasta. Kun olemme lisäämässä riskinottomahdollisuuksia, tätä kautta on ymmärrettävää että myös valvontaa lisätään ja valvonnalle asetetaan entistäkin isompia vaatimuksia. Tällä lainsäädännöllä pyritään julkisuutta lisäämään samoin kuin läpinäkyvyyttäkin.

Ei niin hyvää, ettei jotain pientä huomautettavaa, kommentoitavaa. Totean, että valiokunta oli kokonaisuudessaan yksimielinen, ja asia, jonka seuraavaksi otan esille, pohjautuu talousvaliokunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamaan lausuntoon. Talousvaliokunta toteaa, että voimassa oleva lain sanamuoto tilanteessa, missä puhutaan näitten työeläkevakuutusyhtiöitten hallinnosta, on sallinut puolelle hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenistä toimimisen jonkin toisen vakuutusyhtiön tai esimerkiksi luottolaitoksen palveluksessa. Jatkossa näin ei mahdollista ole, ja tästä saattaa syntyä — ja on näköpiirissä, että voi syntyä — muutamien vakuuttajien osalta ongelmia. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa pidimme kuitenkin tämän kaltaisen lainsäädännön ja yhdenmukaistamisen lainsäädännössä perusteltuna ja perusteltuna sitä kautta, että kun riskit lisääntyvät, niin osaamista ja ammattitaitoa tarvitaan ja useampia henkilöitä niihin tilanteisiin, missä tietoa ja osaamista tarvitaan.

Tämä kyseisen lain 12 §:n 3 momentti, totean uudemman kerran, ei ole aivan ongelmaton, mutta uskoisin, että nekin yhtiöt, joita tämä koskee, tulevat tästä selviämään. Me olemme tilanteessa, missä työeläkevakuuttajatkin ovat yhä laajemmin ja avoimemmin keskinäisessä kilpailutilanteessa, ja meidän lainsäätäjinähän ei tulisi ainakaan tuolle kilpailulle esteitä asettaa. Toisaalta on sitten tilanne, missä, mistä puheenvuoronikin aloitin, tämän järjestelmän tulee olla uskottava ja vakaa ja tämän lainsäädännön aivan keskeisestä sisällöstä meidän tulee pitää kiinni. Toivoa sopii, että tällä päästään tuon sijoitustoiminnan osalta niihin tavoitteisiin, jotka sille on asetettu, jotta tuossa suuressa asiassa, työeläkevakuutusmaksujen korotuspaineessa, päästäisiin hieman helpommalla kuin miltä tällä hetkellä näyttää.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin kyse on yli 100 miljoonan euron asiasta. Silti asia ei tunnu kovin paljon kiinnostavan. Mediaparvikin on tyhjä, samoin sali. Muutaman kymmenen sateenkaariperheen hedelmöityshoitoasia kiinnosti sen sijaan enemmän.

Vaikka ymmärrän hyvin, mitkä mahdollisuudet siihen sisältyy, että työeläkevakuutusyhtiöt ottavat suurempia riskejä, niin kyllä valvontaa ja läpinäkyvyyttä olisi uskallettava lisätä. Kyse ei ole mistään liiketoiminnasta, jonka päätökset tulee tehdä pimennossa, vaan ihmisten tulevaisuuden rahoista. Vaikka työeläkevakuutusyhtiöiden riippumattomuutta halutaan korostaa, toimintaa ei ole järkevää vapauttaa nykyistä enempää. Meidän työeläketurvamme on hyvin liberaali jo nykyiselläänkin. Työeläkevakuutusyhtiön lakisääteisenä tarkoituksena on jatkossakin hoitaa lakisääteistä työeläketurvaa ja sitä varten kertyneitä varoja vakuutettujen edut turvaavalla tavalla.

Työeläkeyhtiöiden päätöksenteossa tulee olla tasapaino palkansaajien, eläkkeensaajien ja yritysjohtajien edustuksella. Työeläkeyhtiöt hoitavat julkista tehtävää. Palkansaajat kantavat mahdollisten huonojen sijoitusten riskin kohoavina TEL-maksuina ja tulevien eläke-etuuksien heikennyksinä. Eläkkeensaajat eivät ole palkansaajien tapaan riskinkantajia, mutta pahimmassa tapauksessa he voivat joutua kärsijöiksi, kuten muistamme, mitä 1990-luvulla koettiin.

Työeläkeyhtiöiden päätöksenteon tulee olla asiantuntevaa, mutta itsenäistä ja riippumatonta siinä mielessä, että ei synny jääviysongelmia. Ei ole oikein, että yhtiön hallituksessa istuisi henkilö, jonka omaan yritykseen sijoitetaan eläkerahoja. Nykyään lähes kaikki pankit ja vakuutusyhtiöt toimivat samoissa ryhmittymissä. Tästä syystä onkin tärkeää varmistaa, että eläkevakuutusyhtiö voi toimia itsenäisesti ryhmittymässä ja etteivät ryhmittymään kuuluvien muiden yritysten riskit tule eläkevakuutusyhtiön kannettavaksi. Itse olisin eläkerahojen sijoittamisessa kyllä kansallismielisempi. Sijoittaisin rahoja infrastruktuuriin, kuten esimerkiksi teihin ja nopeampiin langattomiin internet-verkkoihin.

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset Vammalan torilla kauhistelivat taannoin niitä hirvittäviä rahamääriä, mitä työeläkerahastoissa on, ja kyselivät, eikös sieltä voisi aikaistaa eläkkeiden korotusta, kun he, nykyiset eläkeläiset, ovat niitä maksuja sinne maksaneet. Sanoin, että voi, voi, kun niiden eläkerahojen pitäisi riittää vähän pidempäänkin, seuraavillekin sukupolville. Tämä on monesti vaikea asia kansalaisille käsittää, että katastrofi tulisi, jos työeläkerahat loppuisivat.

Mutta kuten sanoin, eläkerahojen sijoittaminen esimerkiksi tieväyliin, kansallisomaisuuteemme, voisi luoda todellakin hyvän tuoton ja varman tuoton, ei tietenkään niin korkean kuin ehkä nämä spekulatiiviset sijoitukset. Pienessä mittakaavassahan eläkerahoja käytetäänkin infrahankkeisiin. Vaikkapa Turku—Pietari-tie ja maan läpi kulkeva Nelosmoottoritie voitaisiin rahoittaa tulevaisuudessa eläkerahoilla. Rahat kerättäisiin takaisin tietulleilla, niin kuin Wienin kaupunki muun muassa tekee, tai niin, että valtio maksaisi pikkuhiljaa elinkaarimallilla. Se jättäisi maahamme kunnolliset väylät, ja liikenteen kasvaessa rahat tulisivat eläkkeensaajille varmasti takaisin. Näin ehkä työeläkemaksuja ei tarvitsisi korottaa niin paljon kuin valtiovarainministeri Heinäluoma tässä taannoin ennusteli eräässä eduskuntakeskustelussa.

Lopuksi haluaisin sanoa vielä kommenttina, vaikka me puhumme tänään työeläkkeistä, että meidän ei pidä tietenkään unohtaa lähitulevaisuudessa peruseläkkeellä olevia kansalaisia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyse on yli 100 miljardin summasta eikä, niin kuin ed. Alatalo sanoi, 100 miljoonasta. Sinällään se on valtava summa, ja se on meidän yhteistä pääomaamme. Sen takia niiden toimenpiteiden, mitä eläkerahastojen osalta tehdään, pitäisi olla hyvin hallittuja ja sillä tavalla linjassa, jotta emme tee niin, että hävitetään se pääoma. Siinä mielessä ed. Alatalo puhui ihan asiaa. Kyse on siitä, millä tavalla tämä säilyy.

Minä olen ollut huolissani siitä erityisesti, että kun käytiin viime kevättalvella Ilmarisessa, niin siellä puhuttiin siihen malliin, jotta pitää yhä enemmän sijoittaa pörssiosakkeisiin. Minun huolenaiheeni on siinä, jotta kun katsoo menneitä vuosia ja vuosikymmeniä, niin ne taloussyklit joka tapauksessa ovat sillä tavalla, jotta siinä tulee nousuja ja laskuja. Odotettavissa on taas, jotta nytkin jossakin aikataulussa tapahtuu sillä tavalla, että mennään alaspäin. Jos pahimmillaan käy joku tämmöinen iso katastrofi, niin siinähän tapahtuu sillä tavalla, jotta meidän eläkevaroistamme, siis varannoista, jotka on rahastoitu, puhalletaan osa pois.

Sen takia pidän huomattavasti turvallisempana sitä vaihtoehtoa, jotta osa meidän varoistamme sijoitettaisiin kotimaahan semmoisiin kohteisiin, jotka katsotaan kuitenkin tuottaviksi, ja vaikkapa valtiontalouden näkökulmasta ne investoinnit pitäisi hoitaa, jotka ovat tuottavia ja turvallisia. Sen takia tämän ajatuksen, mitä ed. Alatalokin edellä kuvasi, minä näkisin järkevänä. Pitäisi katsoa, minkä takia sijoitamme valtaosan, yli puolet, kuitenkin ulos niistä rahoista ja sitten on olevinaan niin, että kotimaassa kärsitään pääomien puutteesta jossakin tilanteessa. (Puhemies koputtaa)

Mutta itse tämä esitys on sinällään hyvä. Tässä pyritään turvaamaan eläkkeiden maksu. Mutta lakiesityksessä on joitakin rajoja, jotka väljentävät tätä sijoitustoimintaa, ja sen takia se on vähän vaarallista.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä työeläkelaitosten toimintaa ja työeläkevaroja koskevassa lakipaketissa on kysymys todella merkittävästä asiasta. Näiden työeläkevarojen kokonaissumma ja sijoitettava pääoma on runsaasti yli 100 miljardia euroa. Se on lähes kolme kertaa valtion budjetti. Ja näiden varojen määrä kasvaa koko ajan. Se, millä tavalla näitä varoja hallinnoidaan, millä pelisäännöillä näitä varoja sijoitetaan ja millä tavalla näistä varoista turvattavat eläkkeet tai niiden maksu turvataan, on hyvin tärkeä asia. Tässä on meidän koko yhteiskuntataloutemme kannalta kysymys yhdestä perusasiasta. Siksikin olisi toivonut, että tämä asia olisi kiinnostanut vähän suurempaa joukkoa kansanedustajia kuin mikä tällä hetkellä salissa on.

Tähän lakipakettiin on huolella valmistauduttu ja tätä on sinänsä varsin perusteellisesti käsitelty. Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työeläkevarojen sijoittamiseen, työeläkeyhtiöiden hallintoon ja vakuutusvalvontaan liittyviä lakeja sekä ehdotetaan uudistettavaksi eläkelaitosten vakavaraisuusrajan laskemiseen ja vastuuvelan kattamiseen liittyvää sääntelyä. Nämä esitykset muodostavat kokonaisuuden, jonka tavoitteena on nykyaikaistaa lainsäädäntöä. Lisäksi on tavoitteena tehostaa eläkelaitosten hallinnon toimivuutta, samoin lisätä mahdollisuuksia sijoitustuottojen kasvattamiseen ja siten alentaa vastaisuudessa tarvetta eläkemaksujen korotuksiin.

Sijoitustuotto-odotusten nostaminen lisää riskinottoa, ja tämän vuoksi esitetään, että eläkelaitosten valvontaa ja ohjausta tehostettaisiin. Osaltaan riskinhallintaa edistäisi riskiarvioiden perustuminen jatkossa todelliseen riskiin. Tässä kokonaisuudessa varaudutaan tulevaisuuteen.

Tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa vuosittain siirtyy eläkkeelle enemmän väkeä kuin tulee työmarkkinoille. Yhteiskunnassammehan syntyvyys on noin 55 000, ja tällä hetkellä suurin elossa oleva ikäluokka on vuonna 1948 syntyneet, joita on 30 000 enemmän. Tämä kertoo nopeasta väestörakenteen muutoksesta ja siitä, että meidän on varauduttava tulevaisuuteen. Siinä mielessä on erittäin tärkeää, että tämä järjestelmä on läpinäkyvä, toimiva ja turvallinen, niin että se säilyttää yhteiskunnassamme tietyn vakauden. Tämän asian toimivuutta meidän on syytä tarkastella tulevaisuudessakin, niin että pystymme takaamaan sen, että eläkkeet kohtuullisena maksetaan tulevaisuudessa.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin ed. Esa Lahtela tuossa korjasi oikein. Kyseessähän on siis 100 000 miljoonan potti, elikkä 100 miljardia oli todellakin se summa, ja halusin sitä konkretisoida tuossa vaan kansankielelle, paljostako on kysymys.

Mutta vielä palaisin tähän infraan sijoittamiseen. Todellakin eläkerahathan periaatteessa ovat kansallista rahaa, ja ne ovat sisässä tässä maassa, ja ne kannattaisi nimenomaan sijoittaa kansallisiin hankkeisiin, esimerkiksi tiehankkeisiin. Tietenkään se voitto ei välttämättä ole niin suuri kuin ehkä kansainvälisiin yhtiöihin sijoittamisessa, mutta myöskin riskit ovat pienemmät ja raha varmasti palaa takaisin ja ennen kaikkea siitä jää tämä kansallisomaisuutemme. Eläkevakuutusyhtiöthän ehdottivatkin sitä taannoin, että he antaisivat mielellään rahat: Ottakaa, valtio, rahaa, he antavat sitä lainaa kyllä näihin tiehankkeisiin. Mutta vielä ei ole poliittista tahtoa ollut niin pitkälle, että päästäisiin tätä rahaa käyttämään ja saataisiin Suomen tiestö sille tasolle, mitä se on muuallakin Euroopassa.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelalle vaan haluaisin lainata muutaman kohdan hallituksen esityksestä 79/2006 vp.

Täällähän todetaan, että eläkelaitoksen vakavaraisuutta laskettaessa otettaisiin huomioon työeläkevarojen sijoittamiseen liittyvät riskit nykyistä täsmällisemmin, mikä jo sinänsä on hyvä asia. Sen lisäksi "eläkelaitoksen olisi hajautettava sijoituksensa riittävästi", mikä myöskin nyt sisältyy sekä ed. Lahtelan että ed. Alatalon puheenvuoroon.

Llisäksi eläkelaitoksen olisi katettava sitoumuksistaan aiheutuva vastuuvelka. Vastuuvelasta ja siihen liittyvästä tekstistä lainaan yhden kohdan: "Yksittäiset riskikeskittymät on otettu huomioon määrittelemällä useita prosenttimääräisiä rajoja yksittäisiksi riskikeskittymiksi katsottuihin kohteisiin sijoittamiselle. Näin rajoitetaan esimerkiksi saman yhteisön osakkeisiin ja osuuksiin sekä yksittäiseen kiinteistöön sijoittamista."

Lopuksi vielä tämän sijoitustoiminnan järjestämisestä: Sijoitustoiminnasta vastaa eläkelaitoksen hallitus, jonka on muun muassa laadittava eläkelaitokselle sen varojen sijoittamista koskeva sijoitussuunnitelma.

Pätevyysvaatimuksista tai muista jo esittelypuheenvuorossani tulin maininneeksi.

Markku Koski /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä laki työeläkevakuutusyhtiöiden lain muuttamisesta on erittäin tärkeä. Mielestäni tähän pitää ottaa myöskin pitempi näkökulma sillä tavalla, että kun vuonna 2010 suomalaiset ovat siirtymässä eläkkeelle tämän suuren ikäluokan osalta voimakkaimmin, se tarkoittaa sitä — eräät selvitykset osoittavat — että tarvittaisiin noin 5 prosentin korotus silloin lähinnä näitten varojen keräämiseen. Jos se heitetään kokonaisuudessaan yritysten maksettavaksi, se aiheuttaa kyllä sellaisen kustannusongelman yrityspuolella, että se tuo suoranaisia kannattavuusongelmia. Tällä vapautuksella, mikä lainmuutoksen kautta ollaan tekemässä, annetaan eläkeyhtiöille mahdollisuus sijoitustoimintaan. Kun se hoidetaan hallitusti, sillä voidaan kattaa tätä korotustarvetta semmoinen 1,5 prosenttia, mikä on tärkeä asia ajatellen tulevaisuuden vajetta.

Toisaalta myöskin on lähdettävä siitä, että todennäköisesti tämä tulevaisuuskuva aiheuttaa tilanteen, että on myöskin pohdittava sitä, mikä on eläkkeen suuruus, kun sitä ajatellaan palkkatasoon nähden. Tällä hetkellä puhutaan 60 prosentista. Voi olla, että tulevaisuudessa se ei olekaan 60 prosenttia palkasta, vaan voi olla 45 tai siellä välissä.

Elikkä mielestäni on viisasta tässä vaiheessa käydä keskustelua siitä, mihinkä tämä suomalaisten eläköityminen tulevaisuudessa johtaa. Tämä lakimuutos on eräs osa siitä. Todennäköisesti tulevaisuudessa voi myöskin vaikutusta olla sillä, minkälainen määrä Suomeen tulee ulkolaisia työntekijöitä. Se voi edesauttaa myöskin sitä, että eläkekertymät ovat silloin tarvittavat, elikkä se voi helpottaa myös tuota tilannetta.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Työeläkerahastot ovat varsin suuret, 100 miljardia euroa, vähän päällekin, elikkä se on hyvin haasteellinen potti sijoitettavaksi markkinoille turvallisesti. Tätä lakia nyt kun käsitellään, meillä on takana muutama varsin kova kasvun vuosi esimerkiksi arvopaperimarkkinoilla. Ehkä taas kerran joiltakin osin sumenevat silmät ja riskinottokykyä kuvitellaan olevan enempi kuin sitä käytännössä on.

Merkittävää olisi työeläkerahojen sijoittamisen osalta, että katsottaisiin myöskin yhteiskunnan näkökulmasta sijoituskohteiksi turvallisen tuoton omaavia suuria kansallisia, suomalaisia, yhtiöitä, joilla on suuri merkitys kansallisten toimijoiden osalta. Erityinen huolenaihe on huoltovarmuuteen liittyvien toimijoiden, kuten laivanvarustamoiden, ulosliputus, elintarviketeollisuuden ulosliputus. Näissä olisi myöskin eläkerahastoille tuoton turvaavia sijoituskohteita, ja näillä olisi näin ollen myöskin huoltovarmuuden ja kansantalouden kannalta suuri merkitys. Voivat olla kenties turvallisempia kuin kivitalot tuolla maailmalla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voisi tässä sanoa aluksi, että aivan juuri niin, arvoisa ed. Mauri Salo, juuri näin pitää tässä tilanteessa ajatella. Se olisi kaikkein pahinta, mitä olla voi, että me keskittyisimme vain semmoisen kymmenen vuoden aikavälillä sihtaamaan näitä asioita ja turvaavia sijoitustoimintoja, jolloinka se perspektiivi kohdistuisi ikään kuin välittömään huomiseen. Sen sijaan meidän täytyy tähdätä pitemmälle aikavälille ja katsoa, millä tavalla niille tuleville eläkeläisille ja sitten päiväkohtaisille eläkkeitten maksajille oikea, turvallinen elinympäristö taataan, ja sillehän on kysyntä, siis sen turvallisen elämän turvaamiselle, sille on varma kysyntä, sitä ei voi hävittää mihinkään, tai sitten elämä loppuu.

Tässä vaan kiinnittää silloin huomiota juuri siihen asiaan, johonka ed. Mauri Salo kiinnitti huomiota, elikkä siihen, että huoltovarmuusasioiden pitäisi olla kunnossa. Minusta oli erinomaisen hienoa, että kauppa- ja teollisuusministeri uskalsi ottaa tämän asian tällä tavalla esille. Nimittäin taustallahan oli se, että Huoltovarmuuskeskuksen johtaja jostakin käsittämättömästä syystä oli ottanut vähän aikaisemmin semmoisen vähättelevän kannan näihin asioihin perinteistään poiketen. Nyt ministeri otti terävän, oikeasuuntaisen kannan, ja sehän tarkoittaa sitä, että valtion pitää tavallaan pitää huoli siitä omistuksen kautta, että huoltovarmuusjärjestelmät ovat toiminnassa. Me olemme saarivaltio. Kun ajatellaan aikaa kymmenen vuotta sitten, niin kaikki olivat samaa mieltä tästä asiasta. Sitten yhtäkkiä tämä kansainvälistyminen meni niin älyttömään buumiin kuin olla voi. Nyt meillä on syytä palata siitä vanhaan ruotuun jonkun verran takaisin ja satsata tämmöiseen.

Sitten, mikä koskee kotimaata, mikä olisi sen turvaavampi järjestely kuin että rakennettaisiin näillä varannoilla, jotka ovat siellä rahastoissa nyt sijoitettuna työeläkkeitä ajatellen, biokaasujärjestelmäverkosto koko maahan? Voisiko olla mitään tämän turvaavampaa tulevaisuutta ajatellen? Kaikki olisi kotimaista, näitten kyläkohtaisten laitosten luominen, niihin liittyvän logistiikan ja käyttöjärjestelmien luominen ja huoltojärjestelmien luominen, koko se kokonaisuus. Kaikissa säästyisi rahojen meneminen ulkomaille, eurot pysyisivät kotimaan puolella, ja lisäksi olisi halpa energia turvattu pitkiksi ajoiksi eteenpäin. Juuri tällä tavalla pitäisi suhtautua näihin asioihin. Sama koskee ympäristöinvestointeja, aivan puhtaasti niitä: niille on kysyntä, ne toimivat kaikkien hyväksi, ja riskit ovat nolla.