Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Paajasen ensimmäisenä allekirjoittama aloite on erittäin kannatettava. Jos olisi kysytty myös allekirjoittaneen nimeä, olisin mielelläni tämän lakialoitteen allekirjoittanut. En näe, että tässä lakialoitteessa asetuttaisiin millään tavalla vedenomistajia vastaan, päinvastoin.

Tämä kalastusmatkailu on ainakin sisävesillä aivan lapsenkengissä, ja myös kun tiedämme, että niiden rannikkovesien omistus on erittäin pirstaloitunutta, niin vesialueiden omistajien selvittäminen on erittäin hankalaa ja tällä tavalla yhtenäisten lupa-alueitten hankkiminen on lähes mahdotonta. Toisaalta kyse ei ole yksinomaan oppaiden mahdollisuudesta harjoittaa elinkeinoaan vaan tässä tietysti on näillä asiakkailla mahdollisuus samalla käyttää maaseutuyrittäjien muita palveluita. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, niin kuin tietysti toivoisi, että tämä kalastusmatkailu lisääntyisi, niin totta kai sitten turistit, asiakkaat, etsivät nämä palvelut, jos niitä ei löydy Suomesta, muualta.

Meillä on Suomessa mahdollisuus kehittää kalastusmatkailua ja tehdä siitä vetovoimainen, yksi maaseudun elinkeinoja. Siinä mielessä toivon todella, että tämä lakialoite menee eteenpäin ja tämä muutos voidaan kalastuslakiin tehdä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulin minäkin ylistämään tätä lakialoitetta. Ensin kuitenkin totean, että ed. Reijo Paajasessa on professoriaineksia tosi paljon, siis sillä tavalla, että ensinnäkin hän lähti kierrokselle keräämään tähän nimiä ja sitten kun hän tuli minun eteeni, hänelle tulikin toinen asia mieleen ja hän huitaisi pois ja hän on sillä tiellä edelleen, ei hän ole nyt edes täällä esittelemässä lakialoitettaan. Ed. Kähköselle taisi käydä samalla tavalla. No joo, aineksia on, montaa se ei ole estänyt professoriksi tulemasta mutta joillekin voi olla vähän haitallista.

Arvoisa puhemies! 8.11. tänä syksynä oli — nythän ed. Paajanen saapuu juuri paikalle, olemme juuri sopivasti puhuneet, niin että hän ehtii paikalle — juhlatilaisuus täällä eduskunnassa, järjestäjänä eduskunnan kalakerho, ja siinä juhlittiin läänikohtaisen viehekortin kymmenen vuoden ikää. Eduskunta tasan kymmenen vuotta aikaisemmin hyväksyi läänikohtaisen viehekortin, johonka oli hankkeena kohdistunut hyvin paljon epäilyjä siitä, mahtaisiko tässä tulla sellainen järjestelmä, että kävisi sillä tavalla, että loukataan kalaveden omistajien etuja, omistusoikeuteen liittyviä ominaisuuksia jne., ja toisaalta siitä, toimittaisiinko nyt, kun tälle tielle lähdetään, vastoin kalastuslain mukaista kestävän käytön periaatetta. Tällä periaatteellahan kalakantoja tulisi hoitaa niin meillä täällä kotimaassa kuin yleensäkin koko maapallolla. Se on yleisesti hyväksytty kaikkialla, mutta valitettavasti tietysti näin ei ole asia aina sujunut käytännön tasolla. No, tässä sitten minimittakaavassa kannettiin tästä samasta asiasta huolta.

Eduskunta pitkällisen prosessin jälkeen, myöskin perustuslakivaliokunnan otettua asiaan kantaa, päätti — selvin numeroin itse asiassa — että tämmöiseen järjestelmään siirrytään, ja siinä kävi vielä sillä tavalla, että päätettiin hirmuisen monesta ponnesta. Yksi semmoinen ponsi velvoitti te-keskukset tekemään selvityksen vuosittain, millä tavalla tämä läänikohtainen viehekorttijärjestelmä on sujunut. Eduskunta päätti juuri siitä, että tästä seurantajärjestelmästä luovutaan sen takia, että mitään sellaisia haittoja ei ollut esiintynyt, että tarvitsisi enää tätä seurantajärjestelmää jatkaa. Mutta sitten kävikin sillä tavalla kuin tässä lakialoitteessa on johdannossa todettu, että erään tapauksen — 20 minuuttia kalastusta — johdosta viritettiin oikeusprosessi, jossa korkein oikeus teki ratkaisunsa tässä alkusyksystä, ja se johti juuri siihen tulokseen, että tämän laatuinen lakialoite on enemmän kuin paikallaan.

Tällä hetkellä tilanne on sen näköinen, että kun tämän läänikohtaisen viehekortin myötä on syntynyt tämmöinen kalaopasjärjestelmä, eräänlainen luontomatkailun alahaara, siis oikein elinkeinoksi, niin nyt tämä elinkeino on estynyt toimimasta. Tai itse asiassa se on käytännössä estynyt, itse asiassa se voi toimia vain sillä tavalla, että tällainen yrittäjä käy joka ikiseltä alueensa kalaveden omistajalta hankkimassa luvan. Hänellä on siis toisin sanoen hirmuisen iso salkku ja siellä vielä isompi mappi sisällä, jossa on joka ikisen hänen alueensa kalaveden omistajan lupa, ja se tietysti on useimmiten maksullinen, jonkunlainen maksu siitä on sitten maksettu. Tämä on nyt tällä hetkellä viemässä konkurssiin näitä yrittäjiä aikamoisen määrän, koska he ovat tietysti investoineet siihen kalustoon, siis venekalustoon, kalastuskalustoon jnp.

Syntyneeseen tilanteeseen ed. Reijo Paajanen on laatinut kalastuslain 8 §:n muuttamiseen tähtäävän lakialoitteen, ja se on hyvin perusteltu. Se vastaa juuri tähän tarpeeseen, mistä äsken oli kysymys. Tässä keskustelimme jo valtioneuvoston jäsenten kanssa, ja siellä on keskustelu virinnyt siitä, että jotakin tälle asialle pitäisi pikaisesti tehdä, jotta pystyttäisiin tämä konkurssiaalto tässä yrittäjäjoukossa estämään. Sehän on hoidettava joka tapauksessa joko tässä eduskunnassa tai heti seuraavan eduskunnan työn alussa, niin että se laki on voimassa vapulta suurin piirtein, että uusi eduskunta ehkä ensimmäisenä työnään tämän laatuisen asian hoitaisi. Joka tapauksessa, jos ed. Paajanen olisi muistanut minulta sen nimen pyytää, hän olisi saanut sen, mutta kun hän lähti matkoille, joilta hän on nyt juuri palannut, niin tämä on nyt vaan puheitten tasolla myötätuntoa tälle hankkeelle.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Aikanaan noin kymmenen vuotta sitten, kun täällä eduskunnassa keskusteltiin läänikohtaisesta viehekortista, tunnelmat olivat aika kiihkeät ja tuliset. Silloinhan tuntui, että nyt sosialisoidaan vedet ja kalat ja kaikki sillä pienellä läpyskällä. Muistan, että käytin sanontaa, että on se kyllä kova juttu, jos semmoinen pikkuinen läpyskä yllättäen osoittautuu sosialismin välineeksi, jotta sillä viedäänkin kaikki. Peloteltiin venäläisten hyökkäyksellä tänne, miten tänne Venäjältä ryntäävät hirveät massat, vetävät meidän kaikki haukemme, ahvenemme ja särkemme vesistä pois.

Sitä me olemme kyllä odotelleet, että heitä tulisi tänne, ilmeisesti, koska tänne on kalaoppaita koulutettu ja investointeja tehty ja matkanjärjestäjät ja mökinvuokraajat odottavat näitä ryntäyksiä. Jonkun verran sinne on tullutkin, koska semmoista viestiä mökinvuokraajilta on tullut, jotta venäläiset ovat olleet aika hyviä. He eivät tarvitse edes hirveän paljon ohjausta vaan ovat aika itsenäisiä kalastajia ja jokaisen pienen sintinkin laittavat pakasteeseen ja vievät tuonne takaisin, koska se on heille jotenkin semmoinen arvokas juttu, jopa täytättävät näitä pieniä ahvenia.

Silloinhan pelättiin, jotta tämmöinen yleinen rantarauha häiriintyy. Muistan jonkun, ilmeisesti oikealta laidalta, puhuneen, jotta sinne tulevat juppiveneet, mitkä ajavat mökkirantojen ohi. Uistimethan viuhuvat hirveästi, jos ajetaan juppiveneellä. Uistimethan ovat ilmassa ja saattavat vaikka silmään tarttua, kun joku on uimassa.

Mutta onneksi kaikki se uhottelu on osoittautunut vääräksi. Ilmeisesti se nosti tunteita, että joku omistaa ne siellä vedessä olevat kalat ja sinnehän eivät maattomat saa tulla tai ne, joilla ei satu olemaan vesiosuuksia, sinne eivät saa tulla vähääkään ongelle ja vielä vähemmän vetämään jollakin uistimella niitä kaloja pois, joita todella hyvin vähän tutkimusten mukaan saadaan uistimella, kyllä verkkokalastus ja troolit ja muut ovat ne, jotka enemmän niitä hävittävät.

Sen takia tässä nyt onneksi on päästy siihen, jotta ollaan niin kuin yhteisessä rintamassa. Tässä kokoomuksen edustajat ovat sitä mieltä, jotta tämähän on hyvä asia, ja keskustan edustajatkin, jotka silloin pelottelivat sosialismilla, ovat nyt jollakin tavalla tulleet tähän rintamaan, jotta onneksi ne pelottelut osoittautuivat vääriksi. Tässä ollaan nyt sillä asialla, jotta saataisiin toimimaan se, että ne turistit tänne tulisivat ja jättäisivät euronsa maakuntiin ja ihmisillä olisi töitä. Sen takia tämä aloite on hyvä ja olisin kirjoittanut tähän nimeni, jos se olisi ollut mahdollista.

Mutta asia hoitunee, nimittäin koko tämän viehekortin isä, silloin aikanaan kansanedustaja ja nyt ministeri Rajamäki, kun juttelin hänen kanssaan — Rajamäkihän on toiminnan mies, niin kuin olette huomanneet, kaikissa asioissa — on antanut tehtäväksi ministeri Korkeaojalle, jotta tämä esitys pitäisi nyt tuoda tämän eduskunnan, tämän hallituksen aikana ja saada homma kuntoon. Niin kuin ed. Pulliainen totesi, kyllä tämän ensi kevääseen mennessä melkein pitäisi olla kunnossa, mieluummin niin, jotta tämä hallitus sen tekisi, jotta ei jäädä sitten jahkailemaan joihinkin hallitusohjelmasyövereihin ja se hidastuu sitten, koska kevätkausi on tosi lyhyt, ennen kuin alkaa oikein kalastuskausi.

Sen takia minä odotan, että jos nyt eduskunta tätä ei saa ihan just tämmöisenä sorvattua — kun ed. Paajanen olisi voinut kerätä siihen yli sata nimeä, niin olisi ollut paljon fiksumpaa, tietysti voidaan ottaa vähemmilläkin nimillä aloite käsittelyyn — hallitus todella tuo tänne esityksen, että ei tule semmoisia tunnontuskia kuin aikanaan oli ja tämmöistä jahkaamista. Kun silloinen ed. Rajamäki, nyt ministeri, toi sen lakialoitteensa tänne, niin sehän oli hirveätä tappelua sitten, miten se saadaan hallituksen toimesta kampitettua, koska ei ollut soveliasta, että kansanedustajan aloite menee täällä vielä läpi. Se osoitti aikamoista ihmettä, kun kuitenkin kansanedustajien pitäisi täällä olla se ylin määrääjä, mikä sanoo, miten tässä valtakunnassa eletään, ja jos enemmistön päätös tulee tässä salissa, se vaan tehdään. Sen takia odotan, tulipa se nyt mistä kautta hyvänsä, jotta tämä hoidetaan ensi kevääseen mennessä kuntoon.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun näin tämän ed. Paajasen aloitteen, lain kalastuslain 8 §:n muuttamisesta, ja kun näin puhujalistan, että puhujana ovat ed. Kähkönen, ed. Pulliainen, edustajakollega Esa Lahtela, ja kun kuuntelin niitä puheita, niin mietin, mikä tässä perimmäinen juju on olemassa. Ja kun ed. Pulliainen nimitteli allekirjoittanutta jonkinnäköiseksi ideologiksi, niin mietin, että jostain sosialisoinnistahan tässä on kysymys, ja mietin sitä, onko nyt kysymys kalavesien sosialisoinnista sillä lailla, että todetaan, että vesialueitten omistajia riistetään. Ja kun luin tämän aloitteen kahdeksannen kerran ja siinä yhteydessä samalla kuuntelin ed. Pulliaisen puheenvuoron, kuinka hyvästä asiasta on kysymys ja mistä oikeudenpäätöksen tulkinnasta tämä lähtee liikkeelle, niin silloin minulle aukesi, ed. Pulliainen, se ahaa-elämys siitä, että kyllä tässä on kuitenkin hyvästä elämästä ja hyvästä asiasta kysymys, ja tippaakaan tämän lain muutoksen kautta ei kalavesien omistajien oikeus kapene eikä se myöskään levene. Se voi, se kalavesien oikeuksien omistajien asema, levetä sillä lailla, että jos tämä kalastusmatkailuyrittäjä voi hyvin, niin se kasvattaa sen paikkakunnan elinvoimaa, tulevaisuutta, ja siinä vaiheessa myöskin nämä kalavesien omistajat vaurastuvat ja ikään kuin henkisestikin kasvavat vähän korkeammalle kuin missä tällä kertaa siellä ollaankaan. (Ed. Kähkönen: Oivalsitte oikein, ed. Lahtela!) — Näin, ed. Kähkönen, kauan minulla meni, mutta kuitenkin oivalsin tämän sisällön, mistä on kysymys.

Onhan tämä maailman ihmeellinen homma, että jos menen ongelle, uistelemaan tai kelalla virvelöimään, niin tämä homma käy erinomaisen hyvin, mutta jos minä otan yrittäjä Kähkösen sinne mukaan soutajaksi, niin sitten ei vaan enää käykään eikä näin toimikaan, niin että on kyllä tämä merkillinen laintulkinta, jos näin tehdään. En arvostele ... (Ed. Pulliainen: Se oli äänestyspäätös korkeimmassa oikeudessa!) — Joo, ed. Pulliainen, se osoittaa, että sielläkin voidaan olla montaa mieltä. — En arvostele oikeuden päätöksiä enkä päätösten sisältöä, mutta siinä tavassa, millä tämä kansanomainen laintulkinta ja käsittely tehdään, saattaa olla niin, jotta on ollut tulkinnan mahdollisuuksia. Ehkä voi olla, että ymmärtämyskin on kadonnut siellä sun täällä.

Näin tätä peliä katsottuna on aivan erinomaisen hyvästä asiasta kysymys, ja toivon, että tämä nopeasti saatetaan aikaiseksi, voimaan, ja niin kuin täällä aikaisemmat puhujat ovat sanoneet, viimeistään ensi keväänä järjestykseen.

Kun tämän asian toisella puolella on sitten nämä, mihin ed. Esa Lahtela taisi viitata, nämä suuret huviveneet, jahdit, missä on kymmeniä vapoja siellä sun täällä, siimoja, niin että epäilen, että jos niihin kaikkiin kala menisi, ikinä niitä ei saataisi selvitettyä ja tehtyä, niin tämä tuntuu jo meikäläisenkin silmästä katsottuna aivan ylimitoitetulta ja liiallisuudelta tässä pelissä. Ja kun rahvas tätä lukee, niin luulee, että voisi olla siitä kysymys, mutta ei ole ollenkaan siitä kysymys, ei missään tapauksessa. Tämä on vähin muutos, mikä tähän pitää aikaiseksi saada.

Kiitän ed. Paajasta, että olette ollut kaukonäköinen, kuunnellut kansan ääntä, ja kun olette matkailuyrittäjä itsekin, niin ymmärrätte tämän kokonaisuuden, mistä on kysymys. Tämä on kaikkien, kaikkien suomalaisten yrittäjien, kalastajien, asian harrastajien ja elinkeinonharjoittajien, hyväksi tehty aloite. Toivon, että tämä nopeasti tulee hoitoon ja järjestykseen.

Reijo Paajanen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Meinasi tämä esittelypuheenvuoro jäädä pitämättä, kun menin tuonne syntymäpäiville ja viestintä ei ihan sataprosenttisesti pelannut, milloin pitää lähteä poistumaan ja tulemaan kohti eduskuntaa.

Suomessa jokaisella on oikeus harjoittaa onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta. Tämän mahdollistava laki on ollut voimassa kohta kymmenen vuotta, ja ei ole sattuma, että myös kalastusmatkailu on Suomessa lisääntynyt ilahduttavasti kymmenen viime vuoden aikana. Rannikko- ja järviseutujen matkailuyrittäjät, kuten mökki- ja lomakylät, harjoittavat kasvavaa elinkeinokelpoista yritystoimintaa vuokraamalla veneitä ja välineitä sekä tarjoamalla näille kalastajille majoitus- ja muita palveluja. Lisäksi tarjolla on kalastusoppaiden palveluita, jolloin kalastusretken opastettu luonne ja asiantuntevan kalastusoppaan mukanaolo varmistaa sen, että viehekalastajat noudattavat hyvää kalastustapaa ja voimassa olevia kalastusmääräyksiä.

Maaseudun matkailuyrittäjien tarjonnasta löytyy monipuolinen valikoima eri kalastusmuotoja nuotanvedosta ravustukseen. Valtaosa Suomen matkailukalastuksesta on kuitenkin viehekalastusta, pilkintää ja ongintaa, siis sitä, mihin kalastuslain 8 §:n 1 momentin mukaan on jokaisella oikeus, ellei sitä ole laissa mainituin perustein erikseen kielletty. Samassa momentissa sanotaan vielä erikseen, että onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskilpailuja sekä muita vastaavia järjestettyjä tilaisuuksia varten on saatava myös kalastusoikeuden haltijan lupa.

Korkeimmassa oikeudessa on tänä syksynä tulkittu kalastuslakia äänin 3—2, siten kuin täällä on jo todettu: Kalastusoppaan seurassa tapahtuva kolmen hengen viehekalastus esimerkiksi on kalastuskilpailua vastaava järjestetty tilaisuus, johon siis pitää saada myös kalastusoikeuden haltijan lupa. Samanlaisella tulkinnalla myös muu järjestetty kalastustoiminta vaatisi aina kalastusoikeuden haltijan luvan. Tämä haittaa maaseudun elinkeinotoimintaa ja lomakylien majoitustilojen vuokraamista sekä rajoittaa maaseutumatkailun kehittymistä. Käytännössä tämä myös estää opastoiminnan erityisesti merialueilla.

Arvoisa rouva puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön teettämän selvityksen mukaan tällä hetkellä Suomessa toimii 1 200—1 400 sellaista maaseutumatkailuyritystä, jotka saavat säännöllisesti tuloja kalastusmatkailijoilta. Kalastuksen järjestäminen osana muuta yrittämistä on korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan tehty nyt entistä vaikeammaksi, mikä hankaloittaa maaseutumatkailua. Kalatalouden Keskusliitto, joka on tehnyt pitkäjänteistä työtä kalastusmatkailun edistämiseksi, toteaakin, että hauesta saatava matkailutulo on aivan toista luokkaa kuin siitä saatava kilohinta tukussa. Hauesta saa tukussa pari euroa kilolta, kun taas kalastusmatkailijan virvelin nokkaan myytynä samasta hauesta matkailualan eri yrittäjät saavat ehkä 180 euron kilohinnan. Kalastusmatkailija ei maksa kuitenkaan kiloista vaan siitä työstä, jota matkailuyrittäjä ja yrityksen työntekijät sekä yhteistyökumppanit tekevät. Yhteiskunnalle tämä työ on sitäkin arvokkaampaa, kun sitä tehdään sellaisilla seuduilla, missä muuten on ankara pula työtilaisuuksista.

Arvoisa puhemies! Kalakerhot ovat erittäin tärkeitä asiakkaita mökkiyrittäjille, sillä kalastajat ovat liikkeellä useasti aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä, jolloin majoituspaikkojen kysyntä on muutoinkin hiljaista. Pykälän tulkinnanvaraisuus on poistettava, ettei jokaista kalakerhon reissua tarvitsisi käydä käräjäoikeudessa läpi. Missään oikeusasteessa ei nimittäin ole vielä puitu esimerkiksi sitä, voiko mökin isäntä antaa asiakkailleen maksua vastaan kartan ja veneen kalastusta varten vai onko tämäkin kalastuskilpailua vastaava järjestetty tilaisuus, joka siis vaatisi vesialueen omistajan luvan, eikä kalastus olisi sitten mahdollista jokamiehenoikeuksin.

Eräillä vesialueilla matkailuyrittäjiä onkin jo tällä perusteella vaadittu lopettamaan asiakkaittensa neuvominen. Yksittäisenä esimerkkinä voidaan mainita Kemiössä sijaitseva Hotelli Kasnäs. Paikka on tuonut runsaasti kaivattua lisäeloa saaristoon tarjoten paikallisväestöllekin palveluja, mutta nyt tehdyn päätöksen myötä nimenomaisesti kalastusmatkoina myytyjä paketteja perutaan, sillä vesialueiden omistus on alueella jakautunut pieniksi länteiksi eikä osakaskunta- tai yhteislupa-aluetta ole olemassa. Kasnäsin tapauksessa kyse on noin 10 000 euron vuosittaisista menetyksistä majoitus- ja ruokapalveluissa.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Lakialoitteeni tavoitteena on muuttaa kalastuslain 8 §:n 1 momenttia siten, että se selkeämmin määrittelisi, minkälaiset kalastustapahtumat vaativat kalastusoikeuden haltijan luvan. Tavoitteena on mahdollistaa kalastusmatkailun kasvu ja kehittyminen myös tulevaisuudessa.

Suomessa on jokamiehenoikeuksilla pitkät perinteet. Esimerkiksi suunnistamista tai muuta metsässä kulkemista ei voi kieltää vain sillä perusteella, että joku ei satu pitämään suunnistajista. Selvää on, että kukaan ei saa järjestää Jukolan viestiä ilman maanomistajan lupaa, mutta nykytulkinnan mukaan pienen suunnistusharjoituksen voi kyllä järjestää, kunhan siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa häiriötä tai haittaa. Näin pitäisi asian laita olla myös kalastuksen ja kalastustapahtumien suhteen.

Kalastusmatkailun turvaamiseksi elinkeinona tulee kalastuslakia muuttaa siten, että normaalit kalastuslain mukaiset luvat riittävät jokaiselle silloin, kun kalastuskin on normaalia, lakien mukaista. Aivan eri asia ovat joukoittain ihmisiä paikalle tuovat kalastuskilpailut. Niiden järjestämiseen on vastedeskin saatava kalastusoikeuden haltijan lupa.

Lopuksi kiitän vielä niistä kannanotoista, mitä kuulin tätä lakialoitetta kohtaan.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan pöytäkirjaan merkittävän, tavallaan siinä mielessä tämän puheenvuoron pyysin, että tässä lakialoitteen ensimmäinen lause, nämä perustelut, kaipaa täsmennyksen, että viehekalastus on vapaata alle 18-vuotiaille ja yli 65-vuotiaille, ei siis kaikille. Se todettakoon, mutta se ei ollenkaan vähennä tämän lakialoitteen arvoa, tämän varmasti kaikki tiedämme.

Arvoisa puhemies! Vielä tavallaan tähän lakialoitteeseen liittyen: Niin kuin totesin edellisessä puheenvuorossa, toivottavasti tämä toteutuu. Varmasti tämän lakialoitteen myötä, jos se toteutuu, kalakannat eivät ole myöskään uhattuna, ja varmasti on parempi, että tällaista venettä kuljettaisi sellainen henkilö, joka tuntee pelisäännöt, jotka liittyvät kalastukseen, ja myös noudattaa näitä pelisääntöjä. Siinäkin mielessä tämä lakialoite on kannatettava.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kun aikanaan eduskunta sääti tätä lakia, niin silloinhan tunnuttiin olevan yhtä mieltä asiasta, miten tämä suhtautuu myös kalastusmatkailun osalta. Tässä vaan näkyy se yksi asia, joka kaikessa lainsäädännössä näköjään on ongelma, että kun on riittävästi juristeja ja asiaa väännetään ja käännetään, niin siitä löydetään joku pilkunväli, josta voidaan tulkata semmoista asiaa, mitä ei ole tarkoitettukaan. Tässä on just tehty sillä tavalla. Jotenkin tuntuisi, että näissä oikeusasteissa katsottaisiin jotenkin semmoinen yleinen etukin, koska tässähän on väen väkisin vängätty tämä juttu semmoiseen saumaan ja tilanteeseen, jotta se on niin kuin epäedullinen maaseudun matkailujärjestäjiä ja kalastusmatkojen järjestäjiä kohtaan ja yrittäjiä kohtaan.

Toinen asia, mikä tuli mieleen tähän liittyen. En tiedä, milloin lähdetään puhumaan seuraavasta asiasta, joka nousee maalle: Meillä on Suomessa hyvät jokamiehenoikeudet, jotka pitäisi säilyttääkin — muuten kalastuslain käsittelyn yhteydessä nekin nousivat aikanaan esille, jotenkin jotkut halusivat jopa niitä käydä rajoittamaan — mutta siinä tilanteessa, kun tänne köijätään ympäri maailmaa marjanpoimijoita ja sientenpoimijoita, niin kuin nyt on ollut havaittavissa, jossakin vaiheessa voi tulla se eteen, että suomalaiset alkavat älähdellä siitä, jotta onko tämä nyt ihan fiksua, kun tänne tulee joukoittain jostakin muualta sakkia, orjatyönä tehdään tämmöistä hommelia ja viedään marjat nenän edestä. En tiedä, itse en ole rajoittamassa sitä, mutta jotenkin toivoisi myös sille puolelle pelisääntöjä, jotta olisi selkeästi jotain tämmöistä, että ei se voi mennä ihan villiksi.