Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän edustajia viime perjantain keskustelussa saadusta arvokkaasta palautteesta. Yritän vastata muutamiin esille tulleisiin kysymyksiin.

Ensinnäkin edustajat Vistbacka ja E. Lahtela kiinnittivät huomiota kanteluiden käsittelyaikoihin ja ennen kaikkea siihen, että Oikeusasiamiehen kansliassa on vireillä vielä sellaisia kanteluja, jotka ovat peräisin viime vuosituhannelta. Totta kai tämä on epäkohta ja eräänlainen akilleenkantapää oikeusasiamiehen toiminnassa, koska oikeusasiamies joutuu usein arvostelemaan muiden viranomaisten pitkiä käsittelyaikoja. On terveellistä, että tästä asiasta meitäkin muistutetaan.

En yritä esittää puolusteluja mutta eräänlaisena lieventävänä asianhaarana mainitsisin sen, että kiireelliset asiat toki pyritään hoitamaan nopeasti ja samalla yritetään pitää huolta siitä, etteivät ihmisille tärkeät määräajat kulu umpeen. Tähän tähdätään muun muassa niin sanotuilla pikavastauksilla, joita siis annetaan sellaisissa tapauksissa, joissa on heti ensi näkemältä selvää, että kantelijaa ei voida auttaa. Jos kantelu on esimerkiksi tullut aivan väärään osoitteeseen tai on sisällöltään täysin puutteellinen, kantelijalle ilmoitetaan tästä välittömästi. Tällaista yhteydenottoa meillä ei edes kirjata varsinaiseksi kanteluksi, vaan asianomaiselle koetetaan heti neuvoa, kenen puoleen hänen kannattaisi kääntyä. Pikavastauksia antaa meidän kansliamme päivystävä neuvontalakimies joko henkilökohtaisesti, puhelimitse, sähköpostilla, faksilla tai kirjeitse. Tavoitteena on parantaa palvelua, vähentää byrokratiaa ja nopeuttaa vastausten saantia yksinkertaisissa tapauksissa. Pikavastauksia ei tietenkään anneta sellaisissa asioissa, joissa tarvitaan asian selvittämistä.

Voidaan tietysti kysyä, miksi jotkin asiat meillä kuitenkin ovat vireillä vuodesta toiseen. Monet näistä asioista ovat monimutkaisia, ja eräissä asioissa tilanne niin sanotusti elää koko ajan: Kanteluasiassa tapahtuu jotakin uutta, ja kantelija lähestyy silloin meitä usein kymmenilläkin lisäkirjeillä varsinaisen kantelun jälkeen ja esittää niissä aivan uusia väitteitä. Tällöin kantelun kohdetta täytyy vastaavasti kuulla moneen kertaan. Myös vastineessa saatetaan laajentaa kantelua ja esittää uusia väitteitä. (Hälinää)

Näissäkin tapauksissa myös kantelun kohdetta täytyy kuulla uudestaan. Tietysti oikeusasiamiehen olisi mahdollista viheltää peli poikki jo varhaisemmassa vaiheessa, mutta tämä ei aina olisi välttämättä kantelijan itsensä kannalta paras lopputulos, hänen etunsa mukaista, jos tässä asiassa on niin sanotusti tilanne päällä ja se elää koko ajan. Kantelijan edun mukaista voi olla se, että hänen asiansa on oikeusasiamiehen seurannassa.

Kaikki kanteluasiat eivät siis välttämättä makaa meillä odottamassa käsittelyvuoroaan, vaan niitä käsitellään koko ajan ja niissä myös tapahtuu koko ajan jotakin uutta. Esimerkiksi siinä kaksi vuotta vireillä olleessa pohjoiskarjalaista rajavartijaa koskevassa kanteluasiassa, johon ed. E. Lahtela perjantaina nimenomaisesti viittasi, on käyty meiltä käsin tiiviitä neuvotteluja, joiden tavoitteena on ollut myötävaikuttaa kantelijan kannalta myönteisen ratkaisun saamiseen. Jos olisimme alun perin ajatelleet pelkästään käsittelyaikatilastoja, sama kantelu olisi toki voitu ratkaista hyvinkin nopeasti mutta kantelijaa tuskin silloin olisi voitu auttaa niinkään paljon kuin nyt.

Kerron tämän vain korostaakseni sitä, että kantelujen käsittelyajat eivät ole kokonaan mustavalkoinen kysymys. Tärkeintä on mielestäni se, että jokainen kansalainen saa ja tuntee saavansa oikeusasiamieheltä yksilöllisen kohtelun eikä hänelle anneta sellaista vaikutelmaa, että vakavassa mielessä tehtyjä kanteluja pannaan liukuhihnalta halki, poikki ja pinoon. Toisaalta on selvää, ettei myöskään kantelun kohteita voida koskaan tutkimatta hutkia. Sitä en kuitenkaan halua kieltää, ettei oikeusasiamiehen käsittelyajoissa olisi paljonkin parantamista.

Ed. Vistbacka puuttui myös kysymykseen siitä, milloin oikeusasiamiehen pitäisi ottaa tutkittavakseen yli viisi vuotta vanhoja asioita. Meidän johtosääntömme mukaanhan näitä asioita ei tutkita, ellei tutkimiseen ole erityisiä syitä. Myönnän, että tätä vanhentumissääntöä on meillä tulkittu nykyisessä juttutilanteessa aika tiukasti. Vanhojen asioiden selvittäminen on hankalaa, ja niissä ovat yleensä kaikkien oikaisumahdollisuuksienkin määräajat jo kuluneet umpeen. Mielestäni on järkevää antaa ihmisille sellainen viesti, että valitukset ja kantelut kannattaa aina tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Ed. Bremer oli puolestaan huolissaan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin toimintojen mahdollisista päällekkäisyyksistä. Näiden instituutioiden tehtävät ja toimivalta on määritelty uudessa perustuslaissa, mutta tietenkin on lainsäätäjän asiana miettiä, tarvitaanko mahdollisia muutoksia. Haluan kuitenkin omasta puolestani ainoastaan vakuuttaa, että päällekkäisen toiminnan vaaraa ei nykyisin juuri ole, koska virastomme ovat läheisessä keskusteluyhteydessä, sekä ihmiset että tietokoneet, ja saamme välittömästi tiedon siitä, jos saman sisältöisiä kanteluita tulee kumpaankin paikkaan. Laillisuusvalvonnan yleisen tehokkuuden kannalta voi olla päinvastoin jopa eduksi, että laillisuusvalvojiakin voidaan tällä tavalla kilpailuttaa. Tehtävien jako on kuitenkin käytännössä aika selvä.

Ed. Vistbacka hämmästeli viime perjantaina apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkan kannanottoa, joka koski poliisin käyttämää neekeri-nimittelyä, viittausta etniseen taustaan. En halua puuttua tämän tapauksen yksityiskohtiin, mutta aivan yleisesti haluaisin todeta sen, että tämänkin tyyppiset linjanvedot kuuluvat oikeusasiamiehen arkiseen työhön. On mielenkiintoista todeta, että Ruotsissa on takavuosina käyty aivan saman sisältöinen keskustelu oikeusasiamiehen, poliisin ja julkisuuden välillä. Tässä ei ole kysymys kuitenkaan siitä, että oikeusasiamies toimisi ikään kuin valtiovallan kielipoliisina.

Jonkan tapauksessa ei ollut kysymys yksittäisen sanan merkityksistä sinänsä vaan siitä, miten ja missä tarkoituksessa poliisi oli tätä sanaa käyttänyt. Huolenaiheena oli viime kädessä poliisin toiminnan puolueettomuus ja ennen kaikkea poliisin suhtautuminen etnisiin ja muihin vähemmistöihin. Itse pidän näitä kysymyksiä myös perusoikeusnäkökulmasta äärimmäisen tärkeinä, ei vähiten nykyisessä kriisissä, johon maailma on syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen ajautunut. Tämä kriisi ei koske pelkästään fyysistä turvallisuuttamme. Se koskee myös meidän kaikkien perus- ja ihmisoikeuksia. Mielestäni julkisen vallan tulisi näyttää päättäväistä esimerkkiä rasismin ja muukalaisvihan torjunnassa, ja näissä talkoissa myös oikeusasiamies tuntee itsensä velvolliseksi kantamaan kortensa kekoon.

Arvoisa puhemies! Kiitän mahdollisuudesta osallistua tähän hyödylliseen keskusteluun, joka seuraavaksi jatkunee perustuslakivaliokunnassa.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamies totesi vapaasti lainaten, että käsittelyaika ei ole mustavalkoinen asia. Ei se tietenkään ole mustavalkoinen asia. On tarpeen, jos lisäselvityksiä saadaan, että ne tutkitaan. Mutta kantelijan oikeusturvan kannalta käsittelyaika on aivan olennainen. Tällä hetkellä mielestäni kansalaisten oikeusturvaa loukkaavat vakavasti pitkät käsittelyajat myöskin Oikeusasiamiehen kansliassa ottaen huomioon, että usein nämä asiat on käsitelty jo kaikissa valitusasteissa eli kolmiportaisessa järjestelmässä ja siellä on asiassa kulunut jo kaksi kolme vuotta.

Minulla on parhaillaan eräs asia Oikeusasiamiehen kansliassa. Tämä asia on kokonaisuudessaan viipynyt viisi vuotta, nyt Oikeusasiamiehen kansliassa ehkä puolitoista vuotta. Vastaukset te olette saaneet viranomaisilta vuosi sitten, ja nyt on luvattu, että ehkä lokakuussa päätös tulee. Tämän henkilön oikeusturvaa, kun on kysymys Kansaneläkelaitoksen myöntämistä etuuksista, on ilmiselvästi loukattu. Uskallan käyttää näin voimakasta ilmaisua tässä asiassa. Tämä henkilö ei pääse eteenpäin omalla paikkakunnallaan, koska asiaa ei oteta uudestaan käsittelyyn. Vakuutusoikeudesta on lähtenyt 15 esittelijää pois. Vakuutusoikeuden päätökset kestävät valtavan kauan, ja se heijastuu tässä samassa.

Myöskin Oikeuskanslerinvirastosta meille on vastikään tullut melkein kolme vuotta käsittelyssä olleita ratkaisuja. Ne olivat hyviä ratkaisuja, mutta niissä on aivan sama ongelma, tässä tapauksessa potilaiden oikeusturvan kannalta: He ovat menettäneet sellaisia oikeuksia, mitä muilla kansalaisilla tässä maassa on. En käy selittämään asiaa, mitä se koski.

Vaikka on kaksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä samasta asiasta — Lapin hallinto-oikeus teki päätöksen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen mukaisesti — niin eikö mitä: Me uskoimme, että nyt tämäkin kunta uskoo, että tämä laki tarkoittaa tätä, mutta kunta vain lähti valittamaan. Mitä oikeusasiamies aikoo tehdä näiden oikeusturvakysymysten turvaamiseksi?

Ben  Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusasiamies puheenvuorossaan käsitteli kysymystä siitä, miksi kantelut viipyvät kohtuuttomasti Oikeusasiamiehen kansliassa. Yksi syy tähän on se, että Oikeusasiamiehen kansliassa noudatetaan normaalia lyhyempää työaikaa. Siellä työaika on 6 tuntia, vaikka normaali työaika yhteiskunnassa ja julkisella sektorilla on paljon pitempi, 7 tuntia 15 minuuttia käsittääkseni päivässä. Oikeusasiamiehen kansliassa maksetaan palkka kokopäivätyöstä, mutta siellä tehdään työtä vain 6 tuntia päivässä. Kaikessa Oikeusasiamiehen kanslia mielellään vertaa itseään Oikeuskanslerinvirastoon, mutta työajan osalta Oikeusasiamiehen kansliassa tehdään lyhyempää päivää, vaikka vaaditaan, että palkkaus ja kaikki muut ehdot määräytyvät samoiksi kuin Oikeuskanslerinvirastossa.

Minun mielestäni oikeusasiamiehen pitäisi ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin, jotta myös Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa noudatettaisiin normaaleja työaikoja, ja se toivottavasti säteilisi sillä tavoin, että muutoinkin eduskunnassa ryhdyttäisiin virkamiesten osalta noudattamaan normaaleja työaikoja. Kysyn oikeusasiamieheltä: Mihin toimenpiteisiin hän on ryhtymässä, jotta Oikeusasiamiehen kansliassa noudatettaisiin normaaleja työaikoja ja näin tältäkin osin saataisiin kansalaisten kanteluiden käsittelyyn vauhtia?

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan oikeusasiamies totesi juuri näiden kanteluiden käsittelyajoista. Eräänä ratkaisukeinona nyt on otettu käyttöön neuvontalakimiehet, eli pikavastauksia annetaan. Tullaanko painottamaan tulevaisuudessa entistä enemmän pikavastausten antamista, ja mikä kansalaisten oikeusturva tulee siinä olemaan? Oikeusasiamies ei kommentoinut virkamiesten viivyttelyä asioiden hoidossa. Otin yhtenä esimerkkinä viime perjantaina esille korkeimman hallinto-oikeuden kansliapäällikölle annetun huomautuksen. Minusta on aika erikoista, että tällainen joudutaan antamaan, kun asioita viivytellään myöskin siellä.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän oikeusasiamiehen puheenvuoron nimenomaan siltä osin, kun on vaikeita tapauksia, jotka vaativat selvityksiä hyvinkin paljon ja varsinkin silloin, jos asia elää. Mutta monta kertaa tilanne on se — on useampiakin saman tyylisiä esimerkkejä kuin ed. Stenius-Kaukosella — että kun tulee ylemmän oikeusasteen ratkaisu, alemmalla tasolla sen jälkeen sitä ei noudatetakaan, vaan lähtee uusi valituskierre. Se tuntuu täysin käsittämättömältä, jos olosuhteet ovat periaatteessa samat kuin asiassa, joka on jo ratkaistu. Eli jotakin tällaisille asioille pitää tehdä, ja minä en valitettavasti tiedä, mitä, koska meillä on normaali valitusprosessijärjestelmä. Sen johdosta joissakin tilanteissa olen kääntynyt myös eduskunnan oikeusasiamiehen puoleen. Silloin kun asiat viipyvät pitempään siellä, tulee outo tunne nimenomaan siitä, että oikeusturva ei ole kaikille samanlainen.

Arvoisa puhemies! Vielä neekeri-sanaan: Varmasti tilanne on niin, että sanojen merkitys on viimeisen 40 vuoden aikana muuttunut oleellisesti. Silloin kyllä koulukirjoissa, ainakin niissä kirjoissa mitä minä yritin opiskella, neekereistä aika paljon puhuttiin eikä sitä missään vaiheessa luokiteltu rasismiksi. Tässä tulee ongelmia monta kertaa; nykyaikaiset ihmiset ajattelevat ehkä asiaa toisella tavalla sanan merkityksen puitteissa. Mutta pitääkö sitten kirjoittaa "perinteiseen kansallispukuun" tai "pussihousuihin pukeutunut" taikka jotain muuta? Eli mitä sanaa käytetään: "kotimainen tummaihoinen", "mustaihoinen" tai mitä? Jotakin selventävää olisin odottanut, kun päädytään siihen, mihin apulaisoikeusasiamies Jonkka ratkaisussaan päätyi. Jonkinlaista ohjetta olisin odottanut.

Klaus  Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa jo palattu pitkiin käsittelyaikoihin. Olen samaa mieltä, mutta en käytä sanoja enempää siihen.

Arvoisa puhemies! Ruskean talouden torjunta eli yhteiskunnan hallintorakenteiden aiheuttaman piiloverotuksen torjunta vaatii kyllä myöskin eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin järjestelmien päällekkäisyyksien purkamista ja virtaviivaistamista. Onko tässä varaa toivoa samaa oma-aloitteisuutta hallinnon tehostamiseksi, jota vaaditaan kaikilta veronmaksajilta ja yrittäjiltä ihan pienintä yksinyrittäjää myöten?

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! On ihan hyvä, että oikeusasiamies on nyt osallistunut tähän keskusteluun. Voidaan sanoa, että tältäkin osin oikeusasiamiehen kertomus on tullut avoimemmaksi, että voimme keskustella niistä epäkohdista, jotka tällä hetkellä vallitsevat, paremmin kuin aiemmin.

Ottaisin esille yhden kysymyksen koskien pankkikriisiä ja siitä seuranneita tilanteita ja monien suomalaisten ihmisten, lähinnä yrittäjien, puolelta olleita kärsimyksiä. Eli ulkolaiset luotot ja niiden aikana tapahtuneet terminoinnit ovat aiheuttaneet monille kärsimyksiä. Näistä olen saanut käydä keskusteluja oikeusasiamiehen kanssa ja olen iloinen siitä, että hän ottaa kansalaiset tasavertaisina eli asianosaisen, jonka kanssa olen saanut käydä tätä keskustelua. Mutta toivoisin, että näissäkin asioissa voitaisiin edetä ja saada asiallisia vastauksia edelleenkin ja että ihmiset saisivat sen oikeudellisen arvon, mikä kuuluu: Pankit eivät voi viedä ihmisiltä omaisuuksia.

Haluan puuttua siihen kysymykseen, joka otettiin esille liittyen Oikeusasiamiehen kanslian työaikaan. Sanoisin tässä, että mielestäni asiat ovat hoituneet hyvin ja mitä tulee työaikoihin yleensäkin eduskunnassa, niistä käydään laajempi keskustelu myöhemmin kansliatoimikunnassa. Luulen, että se ei ole tämän asian yhteydessä oleva keskustelu.

Ben  Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tykkyläinen otti osaa tähän Oikeusasiamiehen kanslian työaikaan koskevaan keskusteluun ja sanoi, että hänen mielestään asiat ovat hoituneet hyvin. En ymmärrä, että voidaan sanoa, että asiat ovat hoituneet hyvin, kun tähän saakka tässä keskustelussa on nimenomaan todettu, että kantelut viipyvät siellä kohtuuttomasti. Tämä kanteluiden viipyminen johtuu tietysti monista eri tekijöistä.

Mutta onhan työaika yksi tekijä. Jos joka päivä kaikki kanslian työntekijät, kanteluiden käsittelijät ja valmistelijat, tekevät normaalia lyhyempää työpäivää ja tämä jatkuu viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen, niin totta kai sillä on vaikutusta kanteluiden käsittelyaikaan. Tätä vaikutusta on pyritty lievittämään sillä, että on palkattu ylimääräisiä henkilöitä käsittelemään kanteluita. Jotta siellä voitaisiin tehdä normaalia lyhyempää työpäivää, rasitetaan veronmaksajien kukkaroa palkkaamalla sinne ylimääräisiä ihmisiä. Kyllä kai normaali ratkaisu on se, että tehdään normaalia työpäivää. Sitten jos sen jälkeen tarvitaan lisää väkeä, palkataan lisää väkeä.

Kuten sanoin, toivon, että nämä Oikeusasiamiehen kansliassa tehtävät ratkaisut työajan normalisoimiseksi säteilisivät myös muuhun eduskuntaan niin, että täällä koko talossa rupeaisivat työajat olemaan normaaleja eivätkä normaaleja lyhyempiä niin kuin tällä hetkellä on asianlaita. Ed. Tykkyläinen viittasi kansliatoimikuntaan. Kansliatoimikunta on luvannut asettaa toimikunnan tätä asiaa ratkaisemaan, vaan eipä ole vielä kuulunut. Sen takia yritän myös tältä paikalta saada aikaiseksi osaltani painetta tämän asian ratkaisemiseksi.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuorossa haluan todeta, että kansliatoimikunta on käynyt keskustelua näistä työajoista ja tämmöinen työryhmä tullaan nimeämään. Tätä keskustelua on käyty, ja tältä kohdin asiat hoituvat.

Mitä tulee siihen asiaan, että minua arvosteltiin siitä, että puhuin, että jotenkin olisin halunnut viitata työaikaan siinä, että kanteluasiat eivät hoidu, tarkoitin kyllä lähinnä kokonaisvaltaisesti oikeusasiamiehen työskentelyä ja työn laatua. Meillä oli kyllä nyt tässä vähän erilaisia näkemyksiä, ja toivoisin, että tältä osin ymmärrettäisiin myöskin tämä tilanne. Otan kyllä myöskin tämän asian vakavasti, mitä tuli esille liittyen näihin työaikoihin, ja pyrin itse vaikuttamaan kansliatoimikunnan jäsenenä, että tämä asia tulee korjattua.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ed. Tykkyläinen tarkensi sitä, mitä hän tarkoitti; kyllä Oikeusasiamiehen kansliasta tulee paljon laadukkaita päätöksiä, jotka auttavat niitä henkilöitä, jotka kantelevat kohtelusta tai päätöksistä, joita ovat saaneet.

Mutta tämä asioiden viipyminen on todella vakava ongelma. Siinä mielessä ed. Zyskowiczin kanssa olen kyllä samaa mieltä, että tämä työaikakysymys olisi mitä pikimmin selvitettävä ja myöskin se, että riittävät henkilöstöresurssit on oikeusasiamiehen käytettävissä kaikilta osin.

Mitä tulee siihen, että eduskunnassa noudatetaan lyhyempää työaikaa, eduskunnassa kyllä mielestäni hyvin monet virkamiehet kansanedustajien lisäksi noudattavat keskimäärin tavallista pidempää työaikaa, mutta tämä jakautuu hyvin epätasaisesti.

Mutta oikeusasiamiehen kanteluiden viivästymiseen selvästi vaikuttaa myöskin se, että niillä viranomaisilla, jotka näitä päätöksiä käsittelevät, jo niillä ensimmäisillä viranomaisilla, ei ole riittäviä resursseja käytössään. Tässä kertomuksessa on esimerkiksi eräs työttömyysturva-asian käsittelyn viivästymisasia, johon oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota.

Tämä on kyllä mielestäni hyvin vakava ongelma. Kun perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut esimerkiksi, miten oikeusasiamies tähän puoleen voi vaikuttaa, että sekä kunnat että erityisesti valtio, ministeriöt, huolehtivat siitä, että on riittävä henkilökunta tekemään ne kaikki tehtävät, jotka lainsäädännön mukaan heille kuuluvat? Esimerkiksi toimeentulotukiasiat pitäisi käsitellä viivytyksettä. Välittömästi kärsii kansalaisen oikeusturva, jos muut asiat viipyvät ja jos vielä tämä viimesijainenkin etuus viipyy eikä sitä käsitellä viikossa, niin kuin pykälissä sanotaan. Meillä on kuukausienkin jonot monessa kunnassa tällä hetkellä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Viime perjantaina kiinnitin erityisesti huomiota terveyspalveluihin ja ihmisoikeuksiin. Siinä yhteydessä lainasin sanatarkasti apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunion tekstiä, jossa hän sanoo, että "oikeudet terveyspalveluun eivät toteudu lainsäädännön edellyttämällä tavalla". Olisin toivonut, että oikeusasiamies olisi jotenkin kommentoinut tätä asiaa, ja pyydän, että teette sen tänään tässä täysistunnossamme. Omassa puheenvuorossani käytin esimerkkinä muun muassa erilaisia maksusitoumusasioita ja myöskin mietin, minkälaisella sanktiolla viranomaiset saadaan tekemään oikeita päätöksiä esimerkiksi potilaiden subjektiivisissa oikeuksissa. Tämä on liian tärkeä asia, että siitä kokonaan vaiettaisiin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On varmasti paikallaan tämä keskustelu, jota tässä salissa käydään, erityisesti sen johdosta että nämä käsittelyajat — monesti todettu, jo useampana vuonna, että samat asiat nousevat pintaan — ovat pitkiä.

Täällä kiinnitetään jatkuvasti huomiota kantelijan oikeusturvaan, joka odottaa sitä päätöstä tulevaksi mahdollisimman pian. Minä haluaisin kiinnittää huomiota myöskin toiseen näkökulmaan eli kanneltavan oikeusturvaan, josta hyvin vähän puhutaan. Tunnen paljon hyvin virkansa hoitavia virkamiehiä, jotka joutuvat tähän kurimukseen. Sehän tapahtuu käytännössä niin, että samanaikaisesti kun kantelu lähetetään oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, faksataan tiedotusvälineille kantelusta kopio, mikä johtaa siihen, että vastuullisetkin virkamiehet roikkuvat ikään kuin vapaassa hirressä, löysässä hirressä, pitkän aikaa odottaen päätöstä, ovatko he syyllistyneet virkavirheeseen vai ei ja onko heidän tekonsa ollut moitittava vai ei.

Tämä johtaa siihen, että monet henkilöt joko joutuvat sairaslomalle, kun eivät kestä sitä julkista painetta, tai hakeutuvat jollekin muulle alalle ja näin julkinen sektori menettää hyviä työntekijöitään. Tämänkin johdosta erityisesti toivoisi, että julkista henkilöä koskevat kantelut, jotka ovat ilmeisen perusteettomia, käsiteltäisiin nopeutetussa käsittelyssä, jos siis todettaisiin, että niitä ei kannata syvemmälti tutkia. Näin saataisiin myös virkamiehet jälleen tekemään sitä työtä, mihin heidät on tarkoitettu.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Voisiko ajatella, että valitusmenettelyä voitaisiin keventää siten, että hallintomenettelylain perusteella voitaisiin useammin käyttää asian uudelleenkäsittelyä? Olen sitä muutamille ihmisille silloin tällöin neuvonut, koska mielestäni päätös pitäisi muuttaa jo sillä paikallistasolla, jolla alkuperäinen päätös on tehty, jos on osoittaa uusia tietoja. Mutta näyttää siltä, että monesti paikallisilla viranomaisilla on niin herkät varpaat tai asiasta tulee arvovaltakysymys, että silloinkin, kun on aivan selvästi osoitettavissa, että päätös on ollut väärä ja dokumentit ovat olemassa, uudelleenkäsittelyä ei aloiteta ja sanotaan vain, että valittakaa asiasta. Pitäisikö näille virkamiehille kertoa, kuinka paljon tämä valitusprosessi kaiken kaikkiaan maksaa, ettei tällaisia turhia valitusprosesseja käytäisi?

Toinen asia on potilasasiamiesjärjestelmä, joka ei toimi mielestäni tällä hetkellä puolueettomasti. Se on ihan selvää, koska potilasasiamiehet ovat saman järjestelmän palkkalistoilla, jota vastaan heidän pitäisi valitukset tehdä. Pitäisikö potilas- ja sosiaaliasiamiesjärjestelmä teidän mielestänne siirtää lääninhallituksen alaisuuteen, jolloin puolueettomuus tulisi selkeämmin esille?

Sitten vielä ihan lyhyesti yksi asia: Työvoimapolitiikassa kaikissa asioissa ei hetikään ole valitusoikeutta. Monet henkilöt kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi, eikä sillä puolen ole myöskään asiakaslakia, joka turvaisi heidän oikeutensa. Oletteko törmännyt tällaiseen ongelmaan?

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä toistuvasti vuodesta toiseen arvostellaan samoja heikkouksia oikeusasiamiesjärjestelmän ja myöskin oikeuskanslerijärjestelmän toiminnassa. Tuntuu todella hedelmättömältä aina samoja asioita tuoda esille. Tässä on perustuslakivaliokunta viime aikoina pullistellut lihaksiaan jopa tasavallan presidentille ja korkeimmalle oikeudelle. Ehkä nyt olisi toivoa siitä, että perustuslakivaliokunta puuttuisi niihin asioihin, jotka jatkuvasti vuodesta toiseen tulevat esille täällä, ja tekisi joitakin rakentavia ehdotuksia.

Edelleen oikeusasiamies totesi, että tehtäväjako oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin välillä on hyvin selvä ja perustuslaissa määritelty. Tämä on aivan selvästi epäselvää kansalaisille, jotka tekevät näitä selvityspyyntöjä. Pyytäisin, että työnjako toitotettaisiin niin selväksi kansalaisille, että he osaisivat osoittaa valituksensa oikeaan kohteeseen, ettei tarvittaisi tällaista hedelmätöntä etsimistä ja hakuammuntaa oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin välillä samoissa asioissa.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännön 3 §:n 2 momentin tulkintaan viiden vuoden säännöksestä ja niistä erityisistä syistä, jotka asianomainen kohta mainitsee: Tuntuu joskus hieman vaikealta ymmärtää niitä joissakin tilanteissa. Kun oikeusasiamies totesi, että voi olla, että tämä johtuu jopa siitä, että on työruuhka jne., niin jotenkin tuntuu hieman oudolta tällainen peruste. Olisin toivonut, että oikeusasiamies jollakin sanalla kuvaisi sitä. Olen lukenut lehdestä muistaakseni erään mustasaarelaisen tapauksen, joka otettiin käsittelyyn, vaikka uusi johtosääntö oli voimassa ja oli kulunut pitkästi yli viisi vuotta. Tiedän, että joitakin tapauksia on otettu, mutta onko yleistä periaatteellista kantaa siihen, minkä tyylisiä asioita mahdollisesti sisältyy näihin erityisiin syihin?

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lyhyesti: Kun otin viime perjantaina esille Suomen Posti Oy:n uuden jakelukäytännön pakettien osalta ja kun täällä eduskunnassa postipalvelulain muuttamisen yhteydessä myöskin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja puuttui tähän ongelmaan — puheenvuorossani totesin, ettei viitsisi lähteä tekemään kanteluja tai selvityspyyntöjä tällaisista asioista — niin olisin toivonut, että oikeusasiamies jollakin tavoin olisi mahdollisesti kommentoinut lähinnä sitä, kun tässä on nyt viikonvaihde kulunut, olisiko mitään mahdollisuutta saada jonkinlainen lyhyt selvitys omana aloitteena suorittaa, koska tämän tilastotiedon mukaan myös omia aloitteita otetaan käsittelyyn.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! 2 713 kantelusta tai lausuntoasiasta terveydenhuoltoviranomaisiin kohdistuu noin 210, ja aivan oikein, vuodesta toiseen saman tyyppisiä kysymyksiä on ollut esillä. Haluan todeta, että apulaisoikeusasiamies Paunio on kyllä toiminnallaan aivan yleisesti tukenut eduskuntaa ja lausunnoillaan vahvistanut nimenomaan sitä yritystä, mikä täälläkin on ollut, että potilaiden pääsy hoitoon, hoidon laatuun liittyvät kysymykset, terveyspalvelujen saatavuus ja potilaiden kohtelu, ne kaikki, paranisivat.

Mutta haluan viitata siihen ja todeta, että ongelma ei ole tietenkään niinkään oikeusasiamiestoiminnassa vaan yhteiskunnassa yleensä, koska nämä ongelmat varmasti tulevat lähivuosina vielä lisääntymään. Vielä enemmän tulee ongelmia hoitoon pääsystä. Jonot ovat pitkät ja kasvavat. Sairaanhoito ja terveydenhoito on menossa todella kriisiin tai on kriisissä tällä hetkellä.

Asia, minkä ed. Huotari hyvin otti esille, on potilasasiamiesasia yksityisellä sektorilla, jonka osuus tulee kasvamaan jatkuvasti. Muun muassa yrityksen johtaja, toimitusjohtaja, voi toimia muodollisesti potilasasiamiehenä. Tässä on todellakin silloin intressiristiriita olemassa.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kertomuksesta ilmenee, että oikeusasiamies on tehtyjen kantelujen perusteella 319 tapauksessa lausunut käsityksensä asian johdosta. Käsitys voi olla joko moittiva tai ohjaava, ja kertomuksessa todetaan, että näitä ei tilastollisesti ole eroteltu.

Niiden kannalta, jotka ovat kantelun kohteeksi joutuneet, tämä on myöskin oikeusturvakysymys. Olisi toivottavaa, että ohjaavat ja moittivat ratkaisut myöskin tilastoitaisiin ja toisaalta se näkyisi myöskin päätöksessä, jotta julkisuudessa ei synny väärää kuvaa silloin, kun ohjaava käsitys lausutaan, että se tulkittaisiin huomautukseksi. Tämä on hyvin yleinen tilanne, ja julkisuudessa näitä näkyy kovin paljon. Siksi myöskin tähän toivoisin kiinnitettävän huomiota.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tarkastelee, kuinka laaja on oikeusasiamiehen työtehtävä, on laidasta laitaan aina koulutuksesta sosiaali- ja terveysasioihin, jne. Myöskin kuntapäätöksenteon puolelle meneviä kanteluja ja valituksia on jouduttu käsittelemään, eli työpaine on melkoinen. Tämän johdosta on tietenkin paikallaan, että on riittävä määrä työntekijöitä.

Haluaisin kuitenkin pöytäkirjoihin merkittäväksi sen, että pääsihteeri Tiitisen työryhmä käsitteli työaikaa ja sen perusteita. 12.2.2001 tämä merkittiin tiedoksi kansliatoimikunnassa, ja tästä on olemassa myöskin julkaisu 2/2001. Näin ollen tämä varmasti sisältää sellaista aineistoa, jota kannattaa hyödyntää, koska nyt on tullut esille vielä muitakin ongelmia työaikaan liittyen.

Totean tämän asian, ja ne, jotka eivät ole tutustuneet asiakirjoihin, voisivat tutustua. Tämä on meidän yhdessä hoidettava eteenpäin kansliatoimikunnan ja johdon kanssa, jotta ne ongelmat, mitkä ovat tällä hetkellä niin Oikeusasiamiehen kansliassa kuin muuallakin, tosiaankin tulevat korjatuiksi.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus toiminnastaan vuodelta 2000 on mielestäni erittäin hyvin laadittu ja oikeusasiamies Lehtimaja on hyvin hoitanut tehtävänsä.

Olisin puuttunut virkamiesten esteellisyyskysymykseen siinä mielessä, että julkishallinnon piirissä hyvin usein tapahtuu, varsinkin kunnanhallituksissa, että asianomaiset kunnanhallituksen jäsenet eivät jäävää itseään omissa asioissaan, mutta kuitenkin asioitten käsittely Oikeusasiamiehen toimistossa kestää monta kertaa jopa viisi vuotta. Siinä ajassa sitten rakennuslupa-asiat jne. ehditään toteuttaa.

Kysyn oikeusasiamieheltä: Mihin toimenpiteisiin oikeusasiamies ryhtyy tämän tyyppisissä esteellisyyskysymyksissä?

Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja

Arvoisa puhemies! Yritän lyhyesti vastata esitettyihin kysymyksiin, sikäli kuin osaan.

Ensinnäkin pitkät käsittelyajat ovat tulleet hyvin selvästi esille. En tarkoittanut suinkaan omassa puheenvuorossani vähätellä ongelmia. Kerroin ainoastaan muutamia niihin vaikuttavia tekijöitä, mutta totesin ja totean vielä uudestaan, että tässä on parantamisen varaa. Suhtaudun erittäin vakavasti siihen kritiikkiin, mikä eduskunnan taholta on tässä asiassa tullut.

Mitä sitten tulee Oikeusasiamiehen kanslian virkamiesten työaikoihin ja eduskunnan virkamiesten työaikoihin yleisemminkin, tämä on ongelma, josta on keskusteltu eri työryhmissä ja työpaikoilla. Voin todeta, että työnantajan näkökulmasta olen itse periaatteessa täysin samaa mieltä kuin ed. Zyskowicz siitä, mikä merkitys tällä asialla on. Kuten tiedämme, työsuhteen ehtoja koskevat kysymykset ovat aika mutkikkaita työnantajan ja työntekijöiden välillä ja tästä syystä niiden ratkaiseminen yksipuolisella sanelupolitiikalla on vaikeaa. Tästä syystä olen nähnyt asian niin, että kun työaikakysymykset ovat laajemminkin eduskunnassa käsiteltävinä ja kansliatoimikuntakin on tässä asiassa ollut aloitteellinen, silloin myös Oikeusasiamiehen kanslian työajat täytyy sovittaa niihin ratkaisuihin, joita tehdään yleisemmällä tasolla.

Mutta tietysti Oikeusasiamiehen kanslian näkökulmasta on myönnettävä, että meidän työmme on saman tyyppistä kuin esimerkiksi Oikeuskanslerinviraston työ. Silloin ne perusteet, jotka esimerkiksi eduskunnan keskuskanslian virkamiehillä puoltavat poikkeuksellisia työaikajärjestelyjä, eivät todellakaan koske meidän kansliaamme. Toivon henkilökohtaisesti, että tässä päästään nopeasti jonkinlaiseen ratkaisuun, jossa myös veronmaksajien oikeutetut odotukset tulevat otetuiksi huomioon.

Ed. Karpio, viittasitte pikavastauksiin. Totean vielä sen, että pikavastauksia annamme nimenomaan sellaisissa tapauksissa, joissa kantelu on ilmeisen puutteellinen tai ilmeisen perusteeton tai sitten kantelu on tullut väärään osoitteeseen. Tällöin pyrimme tekemään mahdollisimman pian selväksi kantelijalle sen, että joko yhteydenotto on tullut väärään paikkaan tai sitten häntä ei yksinkertaisesti voida auttaa.

Muiden viranomaisten viivyttelyyn, esimerkkinä korkeimman hallinto-oikeuden kansliapäällikön tapaus, puututaan yhä uudestaan. Jos tämä toistuu saman viranomaisen kohdalla tai saman tyyppisissä tilanteissa, toki äänilaji silloin kovenee, ja näin on monta kertaa käynytkin. Mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden tapauksessa ei kantelijan oikeusturva ollut konkreettisesti kärsinyt, mutta siinä oli tapahtunut sellainen kauneusvirhe, että vastaus oli annettu sen jälkeen, kun oikaisumahdollisuudelle säädetty määräaika oli kulunut umpeen. Se ei vaikuttanut asian konkreettiseen lopputulokseen, mutta menettely näytti pahalta.

Ed. Akaan-Penttilä mainitsi terveydenhuollon oikeusturvakysymykset ja sosiaalisten oikeuksien toteutumisen laajemminkin. Tämä on asia, joka on tullut uuteen valoon perusoikeusuudistuksen jälkeen, kun laillisuusvalvojien erityiseksi tehtäväksi uskottiin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta myös käytännön tasolla. Kysymys on siitä, että enää ei voida tyytyä teknisen lainmukaisuuden toteamiseen, pykäläjuridiikkaan, vaan on nähtävä myös pykälien taakse, siihen, mitä käytännössä todella tapahtuu, jotta oikeus toteutuu myös käytännössä eikä vain paperilla. Tämä on perinteisen laillisuusvalvonnan kannalta aika uusi näkökulma. Noin kuuden vuoden aikana, kun uutta perusoikeussäännöstöä on sovellettu, on yritetty löytää sellaisia mekanismeja, joilla voitaisiin myös sosiaalisten oikeuksien toteutumista valvoa siten kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Mutta kuten Riitta-Leena Paunion puheenvuorokirjoituksesta kertomuksessa ilmenee, on vaikea löytää sellaisia sanktioita, jotka olisivat käytännössä riittävän tehokkaita. Perinteinen rikosoikeudellinen orientaatio ei aina ole varmaankaan oikea vastaus, mutta tietysti avoimessa yhteiskunnassa silläkin, että näihin kysymyksiin toistuvasti kiinnitetään huomiota ja muistutetaan myös laillisuusnäkökulmasta, on uskoakseni tehoa ja merkitystä.

Ed. Salo toi esille kantelun kohteen oikeusturvan ja nimenomaan sen, että kun kantelu havaitaan ilmeisen perusteettomaksi, asia ratkaistaan nopeasti. Tämä on yksi sellainen kiireellisyysperuste, jota olemme johdonmukaisesti yrittäneet soveltaa. Pikavastauksissa se ilmenee juuri siinä, että kun kantelu todetaan ilmeisen perusteettomaksi, asia pyritään heti ratkaisemaan. Jos perusteettomuus ei ole ensi näkemältä ilmeistä, silloin seuraava kynnys on se, että yhteydenotto kirjataan kanteluna ja se pyritään ratkaisemaan noin kolmessa kuukaudessa. Yhtenä tavoitteena on nimenomaan ottaa huomioon myös se, että kukaan kantelun kohde, virkamies, ei joutuisi aiheettomasti roikkumaan löysässä hirressä, vaan tapaus ratkaistaisiin nopeasti.

Siinä, miten näistä asioista tiedotetaan julkisuudessa, toki pyritään ottamaan huomioon myös kantelun kohteen oikeusturva. Kaikki meidän asiamme, esimerkiksi uutiset keskeneräisistä kanteluasioista, eivät välttämättä tule julkisuuteen kanslian aktiivisen tiedottamisen kautta. Jos ne eivät ole lain mukaan salassa pidettäviä asioita, toimittajat käyvät säännöllisesti selaamassa niitä kansliamme diaarista. Jos siellä on heitä kiinnostavia asioita, silloin he löytävät ne oma-aloitteisesti ja tiedottavat niistä. Tältä osin ei ole kysymys välttämättä kanslian aktiivisesta tiedotuspolitiikasta.

Ed. Huotari toi esille kysymyksen uudelleenkäsittelymahdollisuudesta. Meidän oikeussuojajärjestelmässämme on selvä suuntaus keveämpään itseoikaisutyyppiseen menettelyyn. Esimerkiksi verotusmenettelyssä sitä on viety aika pitkällekin. Käsittääkseni uudessa hallintolaissa yritetään edelleen kehittää järjestelmää siihen suuntaan. Tämä on nähdäkseni aivan oikea suuntaus, koska perinteinen muutoksenhaku on raskas menettely ja itseoikaisu on usein nopeampi, halvempi ja tarkoituksenmukaisempi.

Mitä tulee potilasasiamiesjärjestelmän siirtämiseen lääninhallituksen alaisuuteen, niin tämä saattaisi olla hyvä keino välttää riippuvuusongelmia, jotka tuotiin esille. Myönnän avoimesti, että tämä on asia, johon en ole niin hyvin perehtynyt, että uskaltaisin ottaa siihen tältä seisomalta kantaa. Olen kirjannut tämän ongelman ja tulen perehtymään asiaan tarkemmin.

Ed. Bremer palasi vielä kysymykseen työnjaosta oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen välillä. Mainitsin itse, että työnjako on käytännössä selvä. Näkökulmani oli tältä osin viranomaisnäkökulma. Tarkoitin sitä, miten työnjako käytännössä toimii virastojemme välillä. Myönnän, että varmasti tässä on epäselvyyttä kansalaisilla. Ei kai siihen muuta keinoa ole kuin avoimempi ja ymmärrettävämpi tiedottaminen. Toisaalta olen ollut havaitsevinani, että monet ihmiset tiedottamisesta huolimatta saattavat kääntyä mahdollisimman monen kanteluviranomaisen puoleen. Tältä osin tätä ongelmaa ei voida täysin tiedottamisellakaan poistaa, mutta silloin juuri tarvitaan sisäisiä kontrollimekanismeja, joilla pyritään estämään päällekkäinen työ. Niiden toimivuus on a ja o, koska saman sisältöisiä kanteluita lähetetään kumpaankin paikkaan. Sitä ei käy kiistäminen. Eikä kaikki todellakaan varmaan johdu pelkästään tiedon puutteesta.

Ed. Vistbacka pyysi esimerkkejä siitä, miten johtosäännön 3 §:n "erityistä syytä" yli viisi vuotta vanhoissa tapauksissa on sovellettu. Lähinnä voisin mainita kaksi esimerkkiä erityisistä syistä. Ensimmäinen on se, että kantelija esittää painavan oikeusturvanäkökohdan, minkä takia hänen tapauksessaan on niin isoista asioista kysymys, että asia pitäisi ajan kulumisesta huolimatta tutkia ja käsitellä. Toki tämä on sellainen argumentti, joka otetaan huomioon. Toinen esimerkki erityisestä syystä voi olla se, että kantelija on itsestään riippumattomasta syystä myöhässä tämän asian hoidossa. Hän on saanut esimerkiksi asiasta tiedon niin myöhään tai hänellä on ollut erityinen aihe olla tekemättä kantelua aikaisemmin. Jos tällainen syy on perusteltu, se otetaan huomioon ja se sopii nähdäkseni hyvin johtosäännön vaatimaksi erityiseksi syyksi.

Ed. Vistbacka mainitsi postipalvelulain uudistamisen ja postisalaisuusasian, joka oli niin sanotuissa itsenoutotapauksissa esillä. Tämä on sama asia, johon kiinnitin erään kantelun yhteydessä huomiota jo vuonna 1996. Postin huomiota kiinnitettiin postisalaisuuden säilyttämiseen. Silloin ei asia antanut aihetta sen tiukempaan puuttumiseen, mutta kun tämä keskustelu on nyt uudestaan noussut esille, tämä on varmasti uuden tutkimisen paikka. Tulen ottamaan selvää, onko tässä asiassa tapahtunut mitään uutta sen jälkeen, kun siihen viimeksi on oikeusasiamiehen taholta puututtu.

Ed. Nousiainen toi esille oikeusasiamiehen käsitys -nimisen toimenpiteen kahtiajakoisuuden, sen että meillä on toisaalta moittivia ja toisaalta ohjaavia käsityksiä. Tämä oli esillä jo viime kesäkuussa käydyssä keskustelussa edellisen vuoden kertomuksesta. Silloin lupasin, että tämä ohjaavien ja moittivien käsitysten erottelu otetaan tilastoissamme huomioon. Näin on kuluvana kalenterivuotena tehtykin, ja ensi vuoden kertomuksessa meillä tullaan erikseen mainitsemaan, minkälaisista käsityksistä on milloinkin ollut kysymys. Tämä uudistus on sen jälkeen toteutettu.

Se, miten näitten käsitysten ero näkyy päätösten ja kannanottojen sanamuodossa, on asia, johon on yritetty aikaisemminkin kiinnittää huomiota. Eli jos kysymyksessä ei ole arvostelu vaan pelkästään ohjaavassa mielessä annettu käsitys, kyllä tämä on yritetty sanamuodossa ottaa huomioon. Joskus käy niin, että kun toimittajat tulkitsevat sanamuotojamme, siinä äkkiä käsitys muuttuu huomautukseksi ja ohjaus muuttuu moitteeksi. Tämä on tietysti valitettavaa. Meidän pitää tietysti entistä selkeämmin valita käytettävät termit ja sanonnat, jottei tällaisia väärinkäsityksiä tulisi. Toisaalta emme voi määrätä sitä, miten toimittajat näistä asioista kirjoittavat. Toki viranomainen on ainakin välillisesti vastuussa siitä, miten hänen ratkaisuistaan tiedotetaan.

Arvoisa puhemies! Muistiinpanojeni mukaan tässä tulivat ainakin tärkeimmät näkökohdat esille. Mutta mielelläni vastaan vielä jatkossa kysymyksiin, jos olen jotain epähuomiossa jättänyt pois.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamies Lehtimaja ilmeisesti koki esittämäni kysymykset liian laajakantoisiksi, koska hän ei yhteenkään niistä vastannut. En käy toistamaan niitä. Kysymykseni koskivat nimenomaan järjestelmän toimivuutta, ei vain sitä, että asioiden käsittelyyn menee aikaa. Näiden aikojen lyhentäminen ei ole mikään vastaus siihen, että sosiaaliturva toteutuu, potilaiden oikeudet toteutuvat ja he saavat lain mukaiset palvelut ja etuudet. Keskeinen kysymys on se, että viranomaisilla, joiden tehtäviksi nämä kuuluvat, on riittävästi henkilökuntaa hoitamaan ne tehtävät. Lainsäädännön toteutuminen edellyttää, että nämä palvelut lainmukaisesti turvataan, mutta esimerkiksi kunnissa, ministeriöissä tai muissa paikoissa ei ole riittävästi henkilökuntaa. Tämä on kysymys, johon mielestäni oikeusasiamiehen pitäisi ottaa kantaa, mutta ehkä me voimme jatkaa (Puhemies koputtaa) keskustelua myöhemmin.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamies käsitteli kanteluiden ja käsiteltyjen asioiden julkisuutta. Ymmärrän sen, että julkisuuslain mukaan, kun asiat on valmiiksi käsitelty, ne ovat löydettävissä oikeusasiamiehen diaarista. Onko keskusteltu julkisuutta käsittelevän virkamiehen kanssa, onko mahdollista saada julkisuuslakiin poikkeus, että kaikki asiat eivät olisi välttämättä julkisia? Se saattaa rajata ihmisten mahdollisuutta ja rohkeutta etsiä oikeutta ja tehdä kanteluja, koska pelätään julkisuutta; mieluummin kärsitään ehkä vääryyttä.

Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Ymmärsin, että ed. Stenius-Kaukonen tarkoitti esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyvissä tapauksissa resurssipulaa, miten puuttuviin voimavaroihin voidaan laillisuusvalvonnan taholta puuttua. Kyllä tällaisiakin käsityksiä ja suosituksia on esitetty. En nyt pysty terveydenhuollon alueelta mainitsemaan konkreettisia esimerkkejä, mutta esimerkiksi tuomioistuimissa on ollut ruuhkia ja hitaita käsittelyjä. Tällöin on kiinnitetty huomiota myös tuomioistuinten voimavaroihin, koska joskus syy puutteellisiin suorituksiin löytyy myös voimavarapuolelta. Tietysti siinä on kysymys rahojen jaosta, joka taas on pitkälti yhteiskunnallisen päätöksenteon piiriin kuuluva asia, jolloin laillisuusvalvojan suositus tietysti jää vain huomion kiinnittämiseksi tällaiseen asiaan, mutta kyllä laillisuusvalvonnassa on valmiutta myös ottaa esiin näitä näkökohtia.

Ed. Puisto mainitsi kanteluasiakirjojen julkisuudesta. Uudessa julkisuuslaissa on aivan uusi salassapitosäännösmahdollisuus vireillä olevissa kanteluasioissa. Jos asian julkitulo saattaisi vahingoittaa joko asian selvittämistä tai kantelijan tai kantelun kohteen oikeusturvaa, silloin voidaan kanteluasiakirjat pitää tällä perusteella salassa. Tämä on parannus tai tarkennus aikaisempaan lakiin.

Tietysti kanteluihin liittyy luottamuksellisuusnäkökohtia, jotka ovat vielä paljon monimutkaisempia kuin julkisuuslain soveltaminen. Miten esimerkiksi suhtaudutaan a) nimettömiin kanteluihin ja b) niin sanottuihin luottamuksellisiin kanteluihin, kun kantelija ei halua, että hänen nimensä tulee kantelun kohteen tietoon? Pääsääntönä on meidän järjestelmässämme se, että jos jotakin virkamiehen menettelyä ryhdytään tutkimaan, silloin tutkinnan kohteella on oikeus saada tietoonsa, kuka häntä on syyttänyt, millä perusteella ja mistä. Tämä on oikeusturvanäkökohta. Tietysti on mahdollisuus suojata luottamuksellisuutta myös sillä, että asiaa ei käsitellä varsinaisena kanteluna, vaan laillisuusvalvoja selvittää asiaa omasta aloitteestaan yleisellä tasolla, jolloin joko nimetöntä tai luottamuksellista yhteydenottoa voidaan pitää yhtenä vihjeenä tai tietolähteenä, jota ei ole välttämätöntä paljastaa.

Nämä ovat hyvin herkkiä asioita. Itse olen kuitenkin nähnyt sen, että luottamuksellisuuden suojaaminen on käytännössä tärkeää ja kuuluu laillisuusvalvonnan luonteeseen. Monissa ulkomaisissa järjestelmissä luottamuksellisuus on nostettu vielä paljon korkeammalle jalustalle kuin meillä Suomessa, missä pääsääntö on kuitenkin kantelumenettelyn julkisuus.

Esimerkiksi oikeusasiamiehen vankila- ja varuskuntatarkastuksilla ja myös muilla laitostarkastuksilla luottamukselliset keskustelut vankien, varusmiesten ja potilaiden kanssa ovat hyvin tärkeä osa laillisuusvalvontaa. Tämä on hyväksytty osaksi oikeusturvajärjestelmää myös laitosten henkilökunnan taholta. Mutta joka päivä tulee uusia tilanteita, missä julkisuuden, yksityisyyden ja luottamuksellisuuden jännitteet tulevat uuteen valoon ja tätä varten joudutaan kehittämään uusia pelisääntöjä.

Ben   Zyskowicz  /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin ensinnäkin kiittänyt herra oikeusasiamiestä hyvin asiallisista ja hyvistä vastauksista edustajien kysymyksiin. Olen myös omalta osaltani tyytyväinen siihen, että herra oikeusasiamies toi ilmi periaatteellisen myönteisen kantansa Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian työaikojen normalisoimiseen. En haluaisi väheksyä tämän asian merkitystä kanteluaikojen kannalta. Kun koko väki siinä toimistossa joka päivä, joka viikko, joka kuukausi, joka vuosi tekee normaalia lyhyempää työpäivää, onhan sillä väistämättä vaikutusta kanteluaikoihin.

Oikeusasiamies totesi, että työsuhteen ehdot ovat kovin mutkikkaita asioita. Niin ovat monesti mutkikkaita ne kanteluasiatkin, jotka teidän käsittelyynne tulevat. Niin suurta herraa ei maasta kuitenkaan löydy, ettette toimivaltanne puitteissa asianmukaisesti puuttuisi havaitsemiinne epäkohtiin. Ei voi olla niin, että työsuhteen ehdot, jotka tältä osin kuitenkin säännellään oikeusasiamiehen johtosäännössä, ovat niin ylivoimaisia asioita, että oikeusasiamies olisi tosiasiassa vallaton tämän haasteen edessä ja olisi tosiasiassa kyvytön normalisoimaan Oikeusasiamiehen kanslian työaikoja.

Siinähän voi aloittaa varovaisemmin. Suosittelen sitä, että kun eduskunnassa tällä hetkellä on poikkeuksellisen lyhyet työajat ja Oikeusasiamiehen kansliassa on vielä poikkeuksellisen lyhyet työajat verrattuna eduskunnan poikkeuksellisen lyhyisiin työaikoihin, ensi vaiheessa normalisoisitte Oikeusasiamiehen kanslian työajan vastaamaan eduskunnan työaikaa eli 6:ta tuntia 15:tä minuuttia. Samoin ensi vaiheessa voitaisiin aloittaa uusista työsuhteista. Ne, jotka hakeutuvat Oikeusasiamiehen kansliaan töihin, tuskin hakeutuvat sinne tekemään osapäivätyötä, tai ainakin heille voi tehdä selväksi, että siellä noudatetaan normaaleja työaikoja, jolloin jokainen hakeutuessaan sinne tietää, mihin ryhtyy. Näin päästäisiin liikkeelle.

Ed. Tykkyläiselle totean, että olen lukenut virkamiesselvityksen eduskunnan kanslian työajoista. Siinä piti selvittää, miksi täällä on poikkeuksellisen lyhyet työajat. Sellaista ei siitä ...

... kyllä ilmi käynyt. Odotan tässä asiassa tuloksia.

Juha  Karpio  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelussa on keskitytty lähinnä pitkiksi väitettyihin kantelujen käsittelyaikoihin. On rehellisyyden nimessä todettava, että oleellista muutosta aikaisempiin vuosiin ei ole tapahtunut. On hyvä, että arvovaltaiselta taholta otettiin nyt esille myös Oikeusasiamiehen kansliassa noudatettavat työajat. Myöskin sen panin tyydytyksellä merkille, että oikeusasiamies totesi, että tässä asiassa on pohtimista ja myöskin parantamisen varaa. Ymmärrän hyvin, että tämä on pitkälle myöskin työmarkkinapoliittinen kysymys niin Oikeusasiamiehen kansliassa kuin yleensäkin eduskunnassa, muitten virkamiesten osalta. Uskoisin, että myöskin valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaosto tulee tähän asiaan puuttumaan ainakin mietinnön muodossa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Minäkin olen kohtuullisen tyytyväinen niihin vastauksiin, joita sain kysymykseeni. Huomasin, että eduskunnan oikeusasiamiehen toiminta on ollut yhä vakavampaa myöskin niitten virkamiesten kohdalta, jotka joutuvat kantelun kohteiksi. Huomasin myöskin, että annoitte vastauksen siltä osin, miten Oikeusasiamiehen kanslia tiedottaa diaareista ja käsiteltävinä olevista asioista.

Mutta haluan vielä tarkentaa sitä, että tätä en pidä ollenkaan ongelmana, vaan ongelmana pidän nimenomaan niitä, jotka kantelun alun perin tekevät ja suorittavat. Kun he lähettävät kantelun oikeusasiamiehelle, he samalla faksaavat sen myöskin lehdistölle tiedotteena. Tämän pohjalta lehdistö kiinnostuu tästä niin sanotusta on syytä epäillä -kantelusta ja tekee siitä uutisen miettimättä ollenkaan sitä, onko siinä välttämättä ollenkaan perää, jos kantelija esittää julkisuuteen tällaisia väitteitä. Sanoisin, että varmasti perusperiaate näissä asioissa on julkisuus, mutta niissä tapauksissa, joissa virkamiehen todetaan toimineen aivan oikein ja moitteettomasti, hän on ainakin kärsinyt julkisen moitteen, joka menee muittenkin kuin kantelijan tietoon.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! On pakko vielä puuttua työaikoihin. Valtiovarain hallinto- ja tarkastusjaosto käsittelee parhaillaan ensi vuoden budjettia. Siinä yhteydessä olemme selvittäneet muun muassa Tarkastusviraston työaikoja ja niihin liittyviä kysymyksiä. Näyttää siltä, että tätä kuulemista on jatkettava, niin kuin ed. Karpio on todennut. Tässä yhteydessä varmastikin tullaan kuulemaan, toivottavasti ehdimme kuulla, Oikeusasiamiehen kanslian puolelta näitä asioita ja vielä, missä muualla on ongelmia.

Sen sijaan haluaisin korjata pöytäkirjaan yhden virheen. En ole ihan täysin samaa mieltä siitä, että kaikkien virkamiesten ja työntekijöiden kohdalla työaika olisi sitä, mitä täällä on mainittu. Eduskunnan työntekijöiden työaika on pidempi, koska he joutuvat rytmittämään työaikansa eduskunnan istuntojen mukaisesti, joten nämä eivät ole sillä lailla verrannollisia. Viittaan myöskin tällä hetkellä korokkeella oleviin pääsihteeriimme ja sihteeristöömme, että he joutuvat joustamaan työajoissaan. Tämä väite ei kaikilta osin pidä paikkaansa.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamies totesi, että vuonna 1996 on kanslian toimesta puututtu Postin salassapitosäännöksiin. Nämä tapaukset, joihin noin kaksi viikkoa sitten ensi kertaa suuressa salissa puututtiin nimenomaan Suomen Posti Oy:n osalta, ovat ilmeisesti lähteneet liikkeelle viime kesänä. Ainakin omalla paikkakunnallani muutostöitä tehtiin ja ne on nyt toteutettu. Näin on monessa muussakin postissa, jotka Suomen Posti Oy itse hoitaa. Tämän johdosta tyydytyksellä panin merkille, että eduskunnan oikeusasiamies totesi, että näistä jonkinlaista selvitystä tehdään.

Lähinnä otin tämän puheenvuoron sen johdosta, koska koko ajan tätä muutostyötä Suomen Posti Oy:n toimesta tehdään. Jos Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia näkee, että on joitakin perustuslaillisia ongelmia nimenomaan salassapitosäännösten osalta, olisi hyvä, että siihen nopeasti ainakin joiltakin osin puututtaisiin siten, että näitä turhia muutostöitä ei tehtäisi tai sitten muutokset tehtäisiin sillä tavoin, että tulos täyttää voimassaolevat salassapitosäännökset, koska Suomen Posti Oy on ainakin toistaiseksi vielä meidän veronmaksajien omistama.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Joudun vielä ed. Tykkyläisen puheenvuoron vuoksi toteamaan, että on hyvä, että eduskunnan hallinto- ja tarkastusjaosto tätä asiaa tarkastelee. Se virkamiestyöryhmä, johon edellisessä puheenvuorossa viittasitte — olin sanomassa, vaikka aika loppui kesken — selvitti, mitkä ne työajat ovat tänä päivänä eduskunnassa ja mihin ne perustuvat. Kävi ilmi, että täällä noudatetaan normaalia lyhyempiä työaikoja, ja kävi myös ilmi, että niille ei tänä päivänä ole olemassa mitään erityisiä perusteita.

Mitä sitten tulee siihen, mikä on virkamiesten tosiasiallinen työaika tässä talossa, kyllä se, mitä sanoin siitä, että täällä noudatetaan 6 tunnin 15 minuutin työaikaa, pitää paikkansa, koska kun siitä yli mennään, niin siitä maksetaan erikseen. Totta kai normaali työaika on se, mistä maksetaan normaali palkka. Se, mitä maksetaan sitten ylitöistä istuntolisän nimikkeellä, on sitten eri asia. Täällä normaali työaika on 6 tuntia 15 minuuttia, ja siitä yli menevältä ajalta maksetaan erikseen. Minä lähden siitä veronmaksajien edustajana, että eduskunnassa pitäisi noudattaa normaalia työaikaa ja normaalin työajan ylimenevästä maksetaan sitten ylityökorvauksia, jos sellainen järjestelmä on.