Jouni Lehtimäki /kok:

Arvoisa puhemies! Silloin kun tähän uuteen avioliittolakiin siirryttiin, pohdittiin sitä, muuttuuko avioeron saaminen liian helpoksi, kun periaatteessa riittää, että pistää rastin ruutuun ja ilmoittaa, että ei rakasta enää puolisoaan. Edustin silloin sitä kantaa ja edustan vieläkin, että oli hyvä, että syyllisyysperusteesta luovuttiin eikä enää haeta syyllistä, vaan kaksi täysi-ikäistä ihmistä saa eron, jos katsoo, että suhde ei enää toimi.

Tähän kuitenkin aika huonosti liittyy ed. Aittoniemen ehdotus siitä, että harkinta-aikaa lyhennettäisiin, sen takia että puoli vuotta on tarkoitettu kuitenkin siihen, että kaksi ihmistä voi vielä tutkia sen seikan, onko löydettävissä paluuta yhteiselämään.

Sen sijaan, että aikaa lyhennettäisiin, oikea suunta varmasti olisi, että kirkon palveluita tai sitten yksityisten psykologien palveluita tehostettaisiin eli vahvistettaisiin sitä vaihtoehtoa, että puolisot löytävät uudelleen toisensa. (Ed. Aittoniemi: Ei onnistu koskaan!)

Mitä tulee ed. Aittoniemen käsitykseen siitä, että erillään asumisen jälkeen eron voi saada helpommin, siitä olen samaa mieltä. Jos vuoden asuu erillään, se on kyllä hyvä avioeron peruste.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan yhtyä ed. Lehtimäen esittämiin kriittisiin näkökohtiin kyseistä lakialoitetta kohtaan. Avioeron saaminen voi tapahtua liian helposti. Päinvastoin kuin aloitteessa, olen ed. Lehtimäen kanssa samaa mieltä, että tulisi löytää niitä keinoja, joilla, mikäli mahdollista, tulehtunut parisuhde avioliitossa voitaisiin saada kuntoon ja luoda edellytyksiä yhteisen elämän jatkumiselle. Tämä on erittäin vakava ja tärkeä kysymys etenkin silloin, kun avioliitossa on lapsia.