Kari Uotila /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän lakialoitteessa arvonlisäverolain muuttamisesta on kysymys pyrkimyksestä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan. Aina kun tästä aiheesta olen tältä paikalta puhunut, niin toistan ne kolme tekijää, joiden vuoksi tämä työ on tärkeätä. Harmaan talouden suuruus lienee vähän arvioitsijasta riippuen 2—5 miljardia euroa vuodessa. Se syö yhteiskunnan voimavaroja. Lisäksi se vääristää kilpailua. Rehellinen yrittäjä, rehellinen työntekijä ei voi pärjätä, jos vilpilliset, velvoitteitaan laiminlyövät yrittäjät häärivät samoilla markkinoilla, ja lisäksi harmaa talous ja talousrikollisuus murentaa väistämättä yhteiskuntamoraalia ja suomalaista etiikkaa työmarkkinoilla.

Tässä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän lakialoitteessa ehdotetaan rakennuspalveluiden urakkasopimuksiin perustuvissa ostoissa ja myynneissä siirtymistä niin sanottuun käännettyyn arvonlisäverojärjestelmään. Tällä pyritään nimenomaan vähentämään rakennusurakoinnissa laajaksi arvioitua arvonlisäverovilppiä. Se vilppihän tapahtuu sillä tavalla, että aliurakoitsija jättää arvonlisäveron osittain tai kokonaan maksamatta, mutta pääurakoitsija vähentää omassa verotuksessaan aliurakoitsijan laskuttamat arvonlisäverot. Viranomaiset ovat arvioineet, että yhteensä ilmoitettu, mutta maksamatta jäänyt arvonlisävero ja kokonaan ilmoittamatta jäänyt arvonlisävero olivat arviolta noin 110 miljoonaa euroa jo vuonna 2002.

Tällä käännetyllä arvonlisäverolla yksinkertaistetusti tarkoitetaan sitä, että sen sijaan, että siltä aliurakoitsijaketjussa toimivalta aliurakoitsijalta pyritään edelleen saamaan ne arvonlisäverot todellisuudessa perittyä, pääurakoitsija laitetaan arvonlisäverovelvolliseksi koko tästä alapuolellaan olevasta arvonlisäveroketjusta ja arvonlisäverollisesta toiminnasta, joka tähän ketjuun liittyy. Tämän järjestelmän ja lakiehdotuksen tavoitteena on estää tilanteet, joissa aliurakoitsijan maksamatta jääneet arvonlisäverot hyväksytään pääurakoitsijalle vähennyskelpoisiksi. Toisena tavoitteena on tietenkin torjua vääristymiä yritystoiminnassa ja saada sillä tavalla rehelliselle yrittämiselle enemmän toimintamahdollisuuksia.

Jos puhutaan harmaan talouden laajuudesta rakennusalalla, niin vuonna 2000 sen arvioitiin olevan noin 500—600 miljoonaa euroa, ja laaja-alaisen aliurakoinnin vuoksi varsinaiset rakennustyöt ja sitä kautta myös harmaan talouden ongelmat keskittyvät pieniin rakennusyrityksiin etupäässä. Ammattimaisessa talonrakentamisessa harmaa talous liitetään usein korkeaan aliurakointiasteeseen. Aliurakointiketjut muodostuvat joskus hyvin pitkiksi, jolloin osapuolet ja niiden vastuut hämärtyvät. Sen seurauksena rakennuttajat eli tilaajat ja pääurakoitsijat eivät välttämättä tiedä, ketkä työskentelevät ketjun häntäpäässä. Yhteiskunnalliset velvoitteet, kuten ennakonpidätykset, sosiaaliturvamaksut ja arvonlisäverot, hoidetaan määrättyyn portaaseen asti, mutta sen jälkeen velvoitteiden hoitamisesta voidaan luistaa, eikä valvontaa ole mitenkään mahdollista hoitaa kattavasti.

Tätä harmaata taloutta on jo 90-luvun alkupuolelta pyritty rakennusalalla torjumaan rakennusalan järjestöjen erilaisilla vapaaehtoisilla sopimuksilla, urakkatarjousten yhteydessä tarjoajilta vaadittavilla verovelkatodistuksilla, selvityksillä eläkemaksujen suorittamisesta ja neljännesvuosittain verovirastolle lähetettävillä ilmoituksilla aliurakoitsijoista. Lisäksi suurilla rakennustyömailla on otettu käyttöön sähköiset kulkulupajärjestelmät.

Kuitenkin edellä mainittujen järjestelmien heikkouksia ovat niiden kiertomahdollisuus lyhyen elinkaaren yritysten hyväksikäytön ja bulvaanijärjestelyjen avulla sekä toimenpiteiden vapaaehtoisuus, josta seurauksena niiden ulkopuolelle jäävät järjestäytymättömät yritykset ja toimeksiantajat. Toistaiseksi tehokkaimmaksi keinoksi on osoittautunut sähköinen kulkulupajärjestelmä, joskaan senkään avulla ei pystytä paljastamaan tilanteita, joissa työntekijöiden palkoista vain osa on maksettu pimeästi ja maksut peitetty tekaistuilla kuiteilla.

Arvonlisäveron laiminlyönti tällä hetkellä tapahtuu monella tavalla rakennusalalla. Se tapahtuu siten, että verot ilmoitetaan, mutta jätetään maksamatta. Niin ikään laiminlyöntiä on arvioitu esiintyvän varsinkin pienissä yrityksissä, joiden tavara- ja palveluostoista saatavien arvonlisäverovähennysten summa on suurempi kuin myynnin arvonlisävero, elikkä niin sanotut negatiivisen vuosisaldon yritykset. Kolmas ryhmä on tilanteet, joissa arvonlisävero jätetään kokonaan ilmoittamatta. Tällöin koko rakennuspalvelun myynti voi jäädä pimentoon ja kysymys on kirjanpidon ulkopuolisista tuloista.

Ilmoitettu mutta maksamaton arvonlisävero on todettu viranomaisyhteistyön kehittämisprojektissa: Vuonna 2002 talonrakennusalan laskennallinen arvonlisäverovajaus oli noin 40 miljoonaa euroa, mikä on 4—5 prosenttia suurempi kuin viranomaisille ilmoitetut verot maksuvalvontatietojen mukaan. Ilmoitetut verot olivat edelleen 70 miljoonaa euroa suuremmat kuin maksetut verot, eli kokonaisuudessaan yhteiskunnalta saamatta jääneet arvonlisäverot olivat noin 110 miljoonaa euroa, kuten aiemmin totesin. Lisäksi 1 900 yrityksellä ilmoitettujen arvonlisäverojen vuosisaldo oli negatiivinen. Myös näihin ilmoituksiin voi sisältyä epäselvyyksiä. Vuonna 2002 talonrakennusalan yritykset ilmoittivat valvontailmoituksilla maksettavaa arvonlisäveroa vajaat 830 miljoonaa euroa. Todelliset maksut olivat kuitenkin vajaat 760 miljoonaa euroa eli noin 70 miljoonaa euroa vähemmän kuin ilmoitetut verot.

Tätä näkyvää maksamattomien arvonlisäverojen summaa, vuositasolla 70:tä miljoonaa euroa, ei voida pitää mitenkään pienenä summana, koska se muodostaa likimain 10 prosenttia alalla ilmoitetuista arvonlisäveroista. Elikkä 10 prosentin puhallus on kysymyksessä kokoluokkana. Verohallinnon arvonlisäveroasiantuntijoiden mukaan huomattavaa osaa verosta ei koskaan makseta eikä ole aiottukaan maksaa. Ilmoitukset on tehty, koska on haluttu välttää suoranaisen veropetoksen tekeminen. Toimintaan liittynee myös lyhytaikaisten ja kertakäyttöyritysten hyväksikäyttöä.

Rakennusalalla verojen maksamatta jättäminen voi osoittaa harmaan talouden olemassaoloa kuittikaupan muodossa. Yritykset, jotka haluavat ostamillaan kuiteilla peittää maksamiaan pimeitä palkkoja, ostavat kuitit arvonlisäverovelvollisiksi rekisteröidyiltä yrityksiltä. Tällaiset yritykset voivat olla tekemättä mitään ilmoituksia veroviranomaisille, minkä seurauksena on verojäämäksi siirtyvä arviomaksuunpano; voivat ilmoittaa kuittien mukaiset korvaukset liikevaihtonaan mutta jättää verot maksamatta; voivat ilmoittaa vain osan niille muodollisesti maksetuista korvauksista, jolloin maksuunpanot ja verojäämät jäävät pienemmiksi; tai voivat antaa ei toimintaa -ilmoituksia, jolloin paljastuminen jää riippumaan verovalvonnan tehokkuudesta ja satunnaistekijöistä.

Tämä on sellaista kapulakieltä, jota ei ole helppo itselleen selkeyttää, mutta kaiken kaikkiaan kysymys on toiminnasta, jossa kierretään kepulikonsteilla niitä velvoitteita, jotka koskevat arvonlisäveroa rakennuspuolella, ja kun laiton kuittikauppa tulee siihen mukaan, niin se on sitten jo suoraa talousrikollisuutta ja vakavalaatuista sellaista.

Siitä, onko tällainen käännetty arvonlisävero mahdollinen, mitä ongelmia se pitää sisällään, muutamia huomioita.

Käännetty arvonlisävero on käytössä EU-maista Hollannissa, jossa sen piiriin kuuluvia toimialoja ovat rakennusala, laivanrakennus, valmisvaateteollisuus ja erikseen määritelty osa metallirakennusalasta, ja Hollannissakin käännetyn arvonlisäveron soveltaminen on edellyttänyt Euroopan unionin neuvoston lupaa. Hollannissa siirtosääntöä ei ole ulotettu urakoitsijan ja toimeksiantajan välisiin suhteisiin, sillä hankinta ei ole toimeksiantajalle aina vähennyskelpoinen, ja näissä liikesuhteissa arvonlisäverovilppi ei ole suurta.

Hollannin ohella käännetty arvonlisäverojärjestelmä on otettu käyttöön myös Belgiassa ja Itävallassa. Itävallassa arvonlisäverovilpin suuruudeksi on arvioitu 0,5—1 miljardia euroa. Itävalta on saanut Euroopan unionin neuvostolta luvan poikkeaviin toimenpiteisiin marraskuussa 2002. Neuvoston päätöksen mukaan pyydettyjen toimenpiteiden tarkoituksena on tietynlaisten veropetosten ja verojen kiertämisen estäminen rakennusalalla, jolla muun muassa alihankkija arvonlisäveron asiakkaaltaan laskutettuaan jättää sen tilittämättä veroviranomaisille.

Tämä 6. arvonlisäverodirektiivi todella antaa unionin neuvostolle mahdollisuuden erityistoimenpiteisiin veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi. Koska tällainen lupa on annettu Itävallassa ja Hollannissa muun muassa, niin ei ole kai mitään epäilystä, etteikö sitä voitaisi antaa myös Suomelle, jos Suomesta tällainen esitys tehdään. Oikeastaan kun asia on niin selvä, että neuvoston lupa saadaan ihan arvonlisäverodirektiivin säännösten mukaisesti tilanteissa, joissa selkeästi pyritään veronkierron torjumiseen tällaisella käännetyllä arvonlisäverojärjestelmällä, niin minusta — en nyt houkuttele eduskuntaa kansalaistottelemattomuuteen — tällainen lakiehdotus voitaisiin tehdä ja vähän niin kuin ilmoitusmenettelyllä ilmoittaa sitten neuvostolle, että olemme Hollannin, Belgian ja Itävallan lailla ottaneet veronkiertoa estävän ja sillä tavalla harmaata taloutta ja talousrikollisuutta torjuvan lakimuutoksen täällä käyttöön ja ruvenneet sitä soveltamaan, ja ehkä myöskin siinä yhteydessä pitäisi pyytää se muodollinen lupa. Mutta jos tämä on liian rohkea toimenpide, pitää edetä niin, että tälle lakimuutokselle asiallisesti haetaan lupa neuvostolta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ryhmän lakialoite on hyvin mielenkiintoinen. Ensinnäkään minulla ei ole mitään vastakommentoitavaa siihen, mitä ed. Uotila esittelypuheenvuorossaan totesi. Kaikki asiat ovat juuri noin. Mutta tässä on hyvin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka ansaitsevat huomiota.

Ensinnäkin tässä jo heti lakialoitteen ensimmäisellä sivulla viitataan vuoteen 2002, joka tässä on nyt siis tietysti historiallisesti hyvin merkittävä vuosi. Nimittäin kesällä 2002 käytiin tässä eduskunnassa perusteellinen revisio mielipiteistä siitä, mitä mieltä täällä silloinen hallitus on näistä asioista ja mitä mieltä varsin monet kansanedustajat ovat näistä asioista. Tämä prosessi, jossa oli valtava määrä kirjallisia kysymyksiä systemaattisesti tehtyinä, johti sitten loppuvuodesta marraskuussa välikysymyksen jättämiseen, ja nyt yllättäen täällä käy sillä tavalla, että silloin esillä olleet luvut käyvät tästä vasemmistoliiton ryhmäaloitteesta esille ja sitten allekirjoittajana on henkilö, kansanedustaja, silloinen ministeri, joka ilmoitti, että asia ei ole näin, elikkä Suvi-Anne Siimes.

Siis toisin sanoen kysymys on hänen kohdaltaan todellakin merkittävästä niin sanotusta nokanvalkaisusta ja uskoon tulemisesta ja kirkastuksesta ja mitä kaikkia termejä nyt modernissa lyriikassa tällaisesta käytetäänkään, kaikki tämmöinen henkilökohtainen valaistuminen on tapahtunut hyvin selvästi. (Ed. E. Lahtela: Uskoon voi tulla!) — Joo, se on hienoa, ed. Esa Lahtela. Tehän osaatte kaikki nämä hienot sanakäänteet. Te keksitte juuri äsken sen, miten tätä voisi ilmaista. — Elikkä siis toisin sanoen minusta on erittäin hienoa, että edustaja, entinen ministeri Siimes on todellakin havainnut, että silloin tuo välikysymys oli aivan oikea ja olisi pitänyt juuri hänen, kun hänen rooteliinsa nämä asiat kuuluivat, ryhtyä näihin toimenpiteisiin.

Sitten täällä aivan oikein kuvataan myöskin nämä historia-asiat ulkomaitten osalta. Belgia ja Hollanti olivat ottaneet jo silloin käyttöönsä nämä järjestelmät, ja täällä kuvattiin hyvin seikkaperäisesti, että kokemukset olivat myönteisiä.

Nyt sitten tähän lakialoitteeseen on mukaan tullut Itävalta, ja tämä on ainut kohta, jossa, ed. Uotila, pikkusen rohkenen kommentoida. Tämä tietysti johtui vain ajanpuutteesta, miksi ette seuraavaan asiaan kiinnittänyt äsken huomiota. Nimittäin se huomio kohdistuu siihen, että Itävalta on veroparatiisi Euroopan unionissa. Siis samalla kun on otettu käyttöön tämmöisiä edistyksellisiä käännettyjä arvonlisäverojärjestelmiä jnp., on luotu veroparatiisi Itävallasta, jolle veroparatiisille Euroopan unionin komissio on antanut erityisen jatkoajan. Elikkä siis toisin sanoen tässä on semmoinen vähän niin kuin ketunhäntä kainalossa -mentaliteetti, että hyvä nyt, että edes joku, mutta toisaalta sitten sen voi kiertää taas toisella tavalla, niin että sitten se lopputulos onkin vähän persoonallinen.

Tänä syksynä ilmestyi kirjani Moraalista irrotettu talous, joka saatettiin jakaa myöskin edustajille lokeroon joko luettavaksi tai kierrätykseen saatettavaksi. Tämä oli hyvin merkittävä siinä mielessä, että se toi esiin sen epärehellisen arvonlisäverojärjestelmällä kikkailevan porukan. Nyt on kai Internetiin jo tänä päivänä tullut vastaisku, jossa sitten katsotaan, että tämä — siis, kun olen samaa mieltä kuin vasemmistoliiton ryhmä tästä lakialoitteesta — on se varsinainen hyökkäys pientä yrittäjää kohtaan, jolle kikkailu arvonlisäverojärjestelmässä on antanut erityisen menestymisen mahdollisuuden. Nyt tämä vastaisku on muka sitten ryhmittyminen omaksi ryhmäkseen vastustamaan tämän laatuiseen järjestelmään siirtymistä. Ja tämä on mielenkiintoinen asia, nimittäin siinä mielessä, että sehän paljastaa nyt ne, jotka ovat epärehellisen järjestelmän kannalla, ja sitten ovat olemassa ne, jotka ovat reilun pelin, fair playn, eli rehellisen järjestelmän kannalla. Nyt me olemme siis vasemmistoliiton kanssa samalla puolella barrikadia taas vaihteeksi, kun ollaan molemmat oppositiossa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin vuonna 2002 välikysymyskeskustelussa ja luottamusäänestyksessä, nyt en ihan varmaan muista, mutta en usko ainakaan koko vihreiden ryhmän äänestäneen silloin hallituksen luottamusta vastaan, koska olivat hallituspuolueena, enkä sitä... (Ed. Pulliainen: Emme me olleet hallituksessa, me olimme oppositiossa!) — Ai 2002? No, saatoitte sitten äänestääkin. Sittenhän teillä oli tietysti liikkumavara ihan toinen ja tämä täytyy muistaa. — En millään halua erikseen yksityiskohtien osalta puolustaa silloista ministeri Siimestä, mutta sen voin vakuuttaa, että vasemmistoliiton ryhmässä silloin, kun olimme hallitusvastuussa, ja nyt oppositiossa varmasti tässä talossa olemme kaikista eniten harmaan talouden ja talousrikollisuuden vastustamiseksi töitä tehneet. Mutta erilaisia käsityksiä sitten yksityiskohtaisessa etenemisessä varmasti on ollut, ja tässä mielessä kritiikki on tietysti paikallaan. Mutta kyllä ed. Pulliainen sen tietää, että on toinen asia hallituksesta käsin yrittää saada hallituskumppanit määrättyihin toimenpiteisiin mukaan kuin se, että oppositiossa esitetään hyvinkin räväkkä vaihtoehto, (Puhemies koputtaa) ja siihen oppositiolla on tietysti oikeus.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Rakennusalalle ja monelle muullekin, muun muassa teollisuuden alalle, on tullut tämä erilaisten urakoiden ketjuttaminen. Joskus, kun sitä ketjuttamista seuraa, ei voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että sen tavoitteena on kiertää veroja ja sosiaaliturvamaksuja eli saada epäreilua kilpailuetua rehellisiin yrittäjiin nähden. Siis on niin monta välistävetäjää, että se viimeinen, sen varsinaisen työn tekijä, yritys, ei voi toimia enää kannattavasti, jos se hoitaa kaikki sosiaaliset velvoitteet.

Näin ollen tämä vasemmistoliiton aloite siitä, että käännetty arvonlisäverojärjestelmä otettaisiin käyttöön, osaltaan ehkäisisi tätä kehitystä, mikä nyt on ollut aivan selvästi nähtävissä. Jatkuva urakoiden ketjuttaminen tietenkin nyt, kun esimerkiksi Viro on EU:n jäsen, johtaa siihen, että mennään Suomesta pois ja muun muassa Suomessa liiketoimintakieltoon julistetut yrittäjät toimivat Virosta käsin sitten. On syytä epäillä, että heidän tavoitteenaankaan ei ole kovin rehellinen kilpailu vaan päinvastoin epäreiluin keinoin kiertää kaikki maksut ja sitä kautta saada kilpailuetua itselleen ja taloudellista hyötyä.

Mielestäni näihin kaikkiin tämmöisiin asioihin tulisi pikaisesti puuttua, ja kyllä tällä talolla olisi mahdollisuuksia, jos poliittinen tahto vain löytyy, säätää myöskin sellaiset lait, että tämmöinen ketjuttaminen, jonka tavoitteena on vain verojen ja sosiaaliturvamaksujen kiertäminen, saadaan kuriin. Epäreilu kilpailu, harmaa talous, on kyllä yksi yhteiskuntaa pahasti jäytävä moraalinen epäkohta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka olenkin saanut hallituksessa olla tässä monta kautta, niin siitä huolimatta olen sitä mieltä, että tämä aloite on hyvä. Ei tarvitse siitä kinata, onko hallituspuolueen edustaja vai eikö ole. Tässä tämä käännetty arvonlisäveromalli nyt kyllä sillä tavalla, vaikkei se ole ihan aukoton, tekisi vähän niin kuin aukottomammaksi sitä järjestelmää, jolloin myös pääurakoitsija joutuisi jo tietysti katsomaan tarkemmin, kenet hän hyväksyy aliurakoitsijaksi, minkälaista porukkaa, mutta joka tapauksessa vastuu lankeaisi pääurakoitsijalle. Siinä mielessä tämä olisi terve malli.

Kyllä minä näen sillä tavalla, että onpa hallitus mikä hyvänsä, niin eikö sen pitäisi kuitenkin tehdä sillä tavalla, että lusmut ja kepulit saadaan kuriin, jotta tämmöistä epätervettä kilpailua ei yhteiskunta missään mitassa sallisi, jolloin myös päästäisiin siihen, jotta mustalta, harmaalta taloudelta, joka näyttää päinvastoin vaan joissakin tapauksissa leviävän, saataisiin katkeamaan siivet ja terve yrittäjyys, jota täällä usein salin oikealta laidaltakin on peräänkuulutettu, saataisiin kunniaansa. Eikä olisi sillä tavalla, niin kuin tänä päivänä tuolla kentällä kiertäessä tulee esille, että siellä jollakin tavalla tämä on hyväksytty malli, tämä nykyinen malli, elikkä kun voidaan vähän kiertää, se antaa ikään kuin joillekin elintilaa ja mahdollisuuksia, niin kuin näissä puheissa on tullut esille. Minä odotan kyllä, että hallitus, vaikka ohjelmassa ei nyt luekaan sitä, loppukautenaan tämän tyyppisen mallin jo toisi tänne meidän salin käsittelyyn.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä lakialoite vaikuttaa hyvin perusteellisesti tehdyltä, ja tietysti joutuu toteamaan, että oma asiantuntemus ei riitä siihen, että voisi löytää täältä mahdollisia aukkoja, eikä niitä ole tarpeenkaan tässä lähetekeskustelussa etsiä, vaan sitten, jos aloite päätyisi valiokuntakäsittelyyn, siellähän niitä sitten tutkitaan. Mutta tämä on todella tärkeä asia, ja monelta eri kantilta tarkasteltuna olisi todella kiireellisesti saatava tämän tyyppinen järjestelmä käyttöön.

Ed. Esa Lahtela tuossa edellä sanoi, ettei tämä ole hallituksen ohjelmassa. Ilmeisesti suoraan ei ole, mutta hallituksella on kuitenkin tämä yrittäjyyden politiikkaohjelma eli poikkihallinnollinen ohjelma, jota ministeri Pekkarinen vetää. Sen sisään tämmöisen järjestelmän pitäisi ehdottomasti kuulua, ja sen puitteissa hallitukselta olisi odotettava ja vaadittava, että tulisi tämän tyyppinen järjestely, tai jos hallitus löytää paremman, niin parempi.

Mutta tässä on otettava huomioon, että kun EU on todella hyväksynyt, ei varmaankaan Euroopan neuvosto, niin kuin täällä aloitteen tekstissä sanotaan, vaan Euroopan unionin neuvosto on hyväksynyt muutamissa jäsenmaissa tämän mallin, niin silloin varmasti se voidaan saada Suomenkin osalta läpi ja voimaan. EU:n toki pitäisi kilpailun toimivuutta ja kilpailun rajoituksia ja esteitä erityisesti karsivana organisaationa tällaista edistää, eli siksi on syytä tätä asiaa viedä kyllä mahdollisimman voimakkaasti eteenpäin piittaamatta siitä, mitä EU:ssa mahdollisesti tullaan sanomaan. Jos se sitten tämän torjuu, se on suureksi häpeäksi EU:lle.

En tiedä, kuka tätä vastustaa. Ilmeisesti tämä rakennusteollisuus ei kuitenkaan halua tätä mallia ja siitä kai se on kiinni. Jos näin on ja kun näin on ja kun noin suurista rahoista ja suuresta lain kiertämismahdollisuudesta on kysymys, niin eduskunnan on otettava asia silloin (Puhemies koputtaa) hoitoonsa ja järjestettävä asia. Tältä laidalta salia tällainen viesti myös tähän keskusteluun.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilalle vaan vielä varsinaisen puheenvuoron sanoina se, että vuonna 2002 keväällä ydinvoimaäänestyksen tiimoilta vihreät lähtivät hallituksesta ja jättivät teidät sinne räpeltelemään. Silloin tietysti me halusimme teidät seuraksemme oppositioon, ja te vaan siellä sitten välikysymyksessä kerroitte omia tarinoitanne ja me toimme nämä faktat esille, jotka nyt tässä lakialoitteessa ovat olemassa.

Tässähän on todella isosta asiasta kysymys. Tässä on hyvin mielenkiintoista, että kun meillä oli tämä arvonlisäveroon liittyvä hallituksen esitys tässä joku aika sitten käsittelyssä, niin siinä yhteydessä ikään kuin ennakkokeskustelussa ed. Ala-Nissiläkin piti tätä Hollannin-mallia oikein kannatettavana, mutta sitten ilmeisesti jossakin se kliksahti niin, ettei se sitten hallituksen esitykseen mahtunutkaan. Elikkä nyt kun vasemmistoliitto on tuonut asian ryhmänsä aloitteena tänne, niin toivottavasti se junailee sillä tavalla, että tämä homma saadaan myöskin hallituksen esityksenä eteenpäin.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana. Tämähän liittyy siihen kokonaisuuteen, mistä myös työmarkkinaosapuolten kesken puhutaan. Puhutaan tilaajavastuusta, ryhmäkanteesta jne. Niillä kaikilla tähdätään valvonnan ja asioiden selkiyttämiseen.

Kun tämä on aikaisemminkin keskustelussa ollut, niin kritiikkiä on osoitettu tietysti työnantajapuolelta siitä, että mikäli pääurakoitsija siitä koko ketjusta vastaa, niin se mukamas aiheuttaisi sitten byrokratiaa ja lisää työtä heille, kun he joutuvat koko ketjun arvonlisäverot varmistamaan ja niistä myöskin taloudellisesti vastaamaan. Mutta en tiedä, kun se Hollannissa toimii, miksi se ei voisi toimia meilläkin.

Toinen tekijä, joka on jossain vaiheessa tullut esiin: Näillä alihankintaketjussa olevilla yrityksillä on tietysti muutakin arvonlisäverollista toimintaa kuin se toiminta, joka liittyy tähän ketjuun suoraan, sille pääurakoitsijalle menevään toimintaan. Sitten on näiden arvonlisäveroerien erittely: mitkä ovat niitä eriä, jotka sisältyvät ketjuun, ja mitkä muuhun yrittäjän toimintaan siinä ketjussa. Eli kyllä tietenkin tällaisia teknisiä ongelmia on.

Mutta toistan vielä, arvoisa puhemies, lopuksi sen, että mikäli järjestelmä on hyväksi havaittu ja saatu toimivaksi esimerkiksi Hollannissa, niin miksi se ei voisi toimia toisessa EU-maassa, Suomessa.