Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! (Ed. Kekkosen välihuuto) — Ed. Kekkosen viittaukseen asian paikalleen panosta: näin katsonkin, koska nyt on viimeinen tilaisuus tähän paikalle panoon siihen nähden, että on toinen käsittely, lakiesitys, hallituksen esitys, voidaan hyväksyä tai hylätä. Kun tuntuu siltä, että yleinen näkemys on niin, että itse olen kriittinen, muut ovat tätä kovasti hyväksymässä, niin epäilen, että oma painoarvoni ei riitä kunnolla edes epäilemään tätä asiaa, vaan tämä tulee hyväksyttyä paikalleen pantuna.

Keskustelu, mitä Repoveden ympärillä on eduskunnassa käyty, on sinänsä mielenkiintoinen ja miellyttävä olemassa. Näen ed. Rakel Hiltusen tuolla lähes takapenkissä katsovan tätä myötämielisyydellä. Hänen viime kesänä, vai oliko edellisenä, tekemänsä lakiesitys, missä oli toistasataa allekirjoittajaa, siitä, että Repovesi-kysymys hoidetaan, on nyt näyttänyt hallituksen toimenpitein tulleen kuntoon.

Täytyy kyllä sanoa, että UPM-Kymmenellä on siinä ollut merkittävä osuus tähän asiaan, että lahjoitus suomalaiselle luonnolle, vaikkakin yhtiöllä lienee ollut parhaimmillaan omanvoitonpyynti enemmän päällimmäisenä kuin tämä pelkkä luonnon säilyttäminen, on johtanut siihen, että olemme tässä vaiheessa. (Ed. Kekkonen: Viis motiiveista!) Tähän nähden, ed. Kekkonen, voisi sanoa, että Repovesi on sellainen, että se on säilynyt, säilyy, eikä se maisema sieltä tässä pinnanmuodostuksessa tule koskaan meidän katsantokannassamme katoamaan. Tähän nähden tämä luonto, tämä jylhä luonto, mikä siellä on olemassa, on sellainen, jonka puolesta kannattaa puhua sekä myöskin sen puolesta kannattaa joitakin asioita epäröidä.

Repoveden osalta katoamattomuudella tarkoittaisin sitä, että kun alueen maanomistusolot ovat olleet jo pitkään, toistakymmentä vuotta, vakiintuneet ja turvalliset, näkemys, että Repovesi olisi jotenkin luonnonsuojelullisesti merkityksellisenä alueena menetetty, ei ole ollut koskaan sen jälkeen ajankohtainen eikä ongelmallinen. Alueella metsän käsittely on saatettu siihen muotoon ja julkisuusarvo myöskin siihen muotoon, että mitään häviämisen vaaraa ei ole ollut olemassa, vaan Repovesi on kaikkinensa ollut pysyvä, sanoisin jo pysyvä käsite koko kansalle, joka siellä paikkakunnalla on asunut ja elänyt, että häviämisen vaara ei ole olemassa.

Mutta se aktiivisuus, millä tätä asiaa on monelta taholta viety ja tehty, on herättänyt itsessäni semmoista kiinnostusta, mistä tämä palava vimma tähän Repovesi-asian ylläpitoon on olemassa ja miten se voi syntyä. Miten se on voinut syntyä?

Tätä asiaa miettiessäni minulle on tullut ajatus jotenkin siitä, että kun monia asioita ennen verrattiin suureen Neuvostoliittoon, joka nyt on kadonnut maailman kartalta, Neuvostoliiton aikoina sikäläisen maan luonnonvarat tuhottiin eikä sitä hävittämistyötä ole vissiin vieläkään lopetettu, samoin myöskin siellä samalla rintamalla Itä-Saksan luontoarvot hävitettiin varsin perusteellisesti, niin on tullut semmoinen mielikuva tässä asiassa, että onko tämä nyt jotenkin vastakohtaisliike, että Suomessa pannaan nämä asiat parempaan järjestykseen ja tämmöistä tuhoa ei pääse missään tapauksessa tapahtumaan. Tämä tätä omaa ajattelutapaani, mietiskelyäni tässä asiassa.

Tähän mietiskelyyn liittyy aika läheisesti se, että kun hallituksen esityksessä takasivulla kartta on olemassa, todetaan, että kansallispuiston ampumarata-alueesta, ampuma-alueesta, suoja-alueesta suurin osa on tätä kansallispuistoaluetta. Tässä on sellainen uhkatekijä olemassa, että katson, että Puolustusvoimien tarpeet saattavat joskus kyllä tällä hyväksyttävällä lailla tulla kyseenalaistettua tai ainakin joutua kriittiseen katsantokantaan. Voihan ajatella, että kun tätä asiaa katsotaan pitemmälle, sotilasteknologia, tämmöiset tavanomaisetkin aseet kehittyvät ja tarvitaan pidempiä suojaetäisyyksiä. Maailma voi muuttua myöskin muitten varomääräysten osalta, että tarvitaan suojaetäisyyksiä.

Kun enempi tätä hallituksen esitystä, niin mietintöä kuin muutakin, lukee, tulee semmoinen epäily, että kunhan ei vain kävisi niin siinä vaiheessa, jos näin syntyy ja tulee, että syntyy sellainen seinä vastaan, missä todetaan, että tämä ampuminen ei sellaisissa olosuhteissa kuin olosuhteet voivat muuttuneina olla ole enää mahdollista. Toivon kuitenkin, että näin ei koskaan tulisi käymään. Mutta sanon tämän sen takia, ettei tulisi tämmöistä ajattelutapaa, ettei tämä asia ole ollut esillä silloin, kun tätä on puitu ja eduskunta on tästä päättänyt. Onhan kuitenkin niin, että itäisellä maanpuolustusalueella Pahkajärven ampuma-alue on kaiken a ja o.

Niin kuin aikaisemminkin on todettu, mietinnössä selkeästi sanotaan, että siviiliväestön pitää päästä alueella liikkumaan silloin, kun ei ammuta. Mutta sitä asiaa ei ole selvitetty eikä sitä ole sillä lailla julkituotu, miten tämä käytännössä on mahdollista. Mielestäni se ei voi mitenkään onnistua eikä käydä. Siinä mielessä totean tässä yhteydessä, että tätä asiaa esille kaivettaessa, varsinkin suurelle yleisölle selvitettäessä, ja median tätä asiaa riepotellessa joskus myöhemmin ei ole tuntemattomana käsitteenä myöskään eduskunnan tästä asiasta päättäessä ollut, että käytännössä ei ole mahdollista sinne suoja-alueelle meno kuin vain aivan erityistapauksissa ja erityisinä aikoina. Tähän ei toivon mukaan kukaan tämän jälkeen vetoa.

Herra puhemies! Toinen näköala, mikä liittyy Repoveden kansallispuistoon, on yksityisen maanomistajan etu ja oikeus, etu ja oikeus siinä asiassa, että Suomenmaassa yleisesti ottaen yksityistä maanomistusoikeutta kunnioitetaan, mutta selvästi tässä esityksessä, niin kuin vähän mietinnössäkin, ilmenee tällainen näköala, mikä nyt tähän hyväksyttävyyskysymykseen oikein oleellisesti liittyy, että henki on sen tyyppinen, että aluetta laajennetaan silloin, kun valtion varat sen sallivat ja sopivaa katsantokantaa löytyy. Tässähän on täysin ristiriitainen näköala tähän yksityiseen luontoarvojen kunnioittamiseen, että pitäisi olla maanomistajalla sellainen mahdollisuus, että kun hän jättää metsänsä käsittelemättä, kunnioittaa näitä luontoarvoja, hänen asemansa turvataan paremmaksi. Nyt tulee kuitenkin käymään tällä näköalalla niin, että jos alue vanhenee, metsä on käsittelemättä, silloin tämä suojelun pitkä käsi ulottuu sinne entistä nopeammin ja entistä suurempi uhka on olemassa, että tämä kilpajuoksu, kiertokulku, kuka ensin kerkeää hakata tai suojella, nousee päällimmäiseksi tekijäksi. Tämän pohjalta pidän hyvin valitettavana jo tällä kertaa alueen osalta, vaikka alue on muodostunut ja päätös on selvä tässä hyväksymisen osalta, että siellä nytkin on parhaillaan meneillään näiden yksityisten alueitten pakkolunastusprosessi ja siltä osin ollaan riistämässä normaalin yrittäjäkansalaisen mahdollisuutta menestyä tällä alueella ja toiminnassa.

Mitä tulee näitten oheispalveluiden tarjoamiseen ja saamiseen, voisi nähdä, että kyllähän tällä paikkakunnalla tulee olemaan merkittävä virkistysvaikutus yrittäjätoiminnan osalta mahdollisuuksien luojana siinä, että kaikki matkailuun liittyvä toiminta Repoveteen liittyen on aina eduksi, kun sen annetaan tapahtua vapaamuotoisesti eikä lainsäätäjän pitkällä kädellä kahlita ja ohjata niin, että kansalaiset eivät voi vapaasti yrittää, niin kuin tällä alueella parhaillaan kyseessä olevana, puheenaolevana kohtana tämä Saarenpään Loman kohtalo on olemassa. Tämän pohjalta olen aivan vakuuttavan varma siitä, että kun eduskunta on keskusteluissaan todennut, että eteläisessä Suomessa on noin miljoona ihmistä, jotka ovat valmiita matkustamaan sinne paikan päälle, tähän nähden olen varma, että he tarvitsevat evästä niin sinne mennessä kuin siltä tullessa ja tämä jättää kyllä Valkealan elämään ja lähikuntien elämään erinomaisen piristysruiskeen ja siitä se elinkeinoelämä tyytyväisenä toivottavasti sen sadon korjaa.

Mitä syntyy sitten tähän liikkumiseen? Mietinnössäkin todetaan, että liikenneyhteyksiä pitää parantaa. Kun täällä valkealaisedustajaa ei tällä kertaa ole paikalla, koska muulloin aina he ovat olleet olemassa, tämä Hillosensalmen pysäkin säilyttäminen kaikkinensa, jos tämä ratkaisu tukee sitä, voitaneen nähdä erinomaisen hyvänä asiana. Toivon, että se tulisi myöskin järjestykseen siellä, kuten myöskin muut asiat, mitä liikennöimiseen ja liikenneyhteyksiin tulee.

Yksi tärkeä asia yksityisen kansalaisen ja kansalaisten elämässä siellä paikan päällä: Tässä asiassa ei ole tippaakaan otettu huomioon sitä, mikä rasite kohdistuu yksityisteille, yksityisteiden ylläpitäjille, niiden kunnossapitoon ja ajettavuuteen yleensäkin. Toivoisin, että tässä syntyisi ajastaan sellainen ratkaisu, että tätä yksityisteille tulevaa valtionavustusta erityisesti kohdennettaisiin Repoveden alueelle sen takia, että liikenne niillä teillä on kasvanut ja kasvaa tämän jälkeen paljon eteenkinpäin.

Herra puhemies! Yhtenä näkemyksenä myöskin tähän paikalliseen elämään näkisin sellaisen, että kun Valkealan kunta nyt on tämän ylläpidon ja huollon siellä hoitanut ja tehnyt, vienyt puut, rakentanut laavut, tehnyt jopa vähän pitkospuitakin, tämän osalta käyttösuunnitelma tälle kansallispuistolle ei ole missään järjestyksessä, ja vakuutteluista huolimatta rohkenen epäillä, että tuskinpa ensi vuoden talousarviossa kuitenkaan sitä rahaa sinne löytyy, jolloin voitaneen todeta tässä asiassa, että vain Valkealan kunta on se, joka panostaa ja pistää sinne lisää niin, että suomalaiset pääsevät entistä sankemmin joukoin tutustumaan, lämmittelemään nuotiolla ja tuntemaan sen, mitä suomalainen erämaaluonto on olemassa. Tämän osalta kävijämäärän ennustettu nouseminen noin 40 000:sta 80 000:een tulee varmaan aika nopeasti esille, sen saman asian myötä myöskin luonnon kestävyys ja sen maiseman säilyvyys sillä lailla, että siellä olisi jokaisen kulkijan helppo ja myönteinen kulkea, että pitäisi olla kansallispuiston niin hoidettu ja sellaiset suunnitelmat, että väkimäärä pystytään vastaanottamaan.

Herra puhemies! Tämä Repoveden kansallispuisto toteutuessaan tulee olemaan eteläisen Suomen yksi merkittävä kohde, ja toivon, että myöskin sen jälkeen, kun ne ongelmat, mitkä olen ennustanut tässä asiassa tulevan, tulevat esille, tulee myöskin huomioitua se aihe, että tältä osin asiaan on kiinnitetty huomiota, mutta eduskunnan suuri enemmistö ei ole halunnut ottaa niihin kiistanalaisiin asioihin kantaa. Vähäisenä tässä asiassa ei mielestäni oman taustaryhmäni osalta ole se, että metsästäjät, koiraväki ja muut, karkotetaan siltä alueelta pois ja lähiseudullakin tämä asia tehdään mahdottomaksi toteuttaa. Toivon, että metsästäjäväki ja eränkävijäväki voisivat toisensa kohdata ystävinä eikä riitapukareina, niin kuin nyt tuntuma vähän tässä on olemassa.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. S. Lahtela kiinnitti huomiota moneen tärkeään seikkaan. Yhden näistä seikoista haluaisin kyllä tehdä ed. S. Lahtelalle selväksi, ja se on se, että Puolustusvoimat on kyllä tässä ratkaisussa ollut mukana, ollut sen hyväksymässä, neuvotteluosapuolena on ollut hyvin rakentava myös niin, että on pitänyt puolensa, eli Puolustusvoimat on ylläpitänyt intressinsä sillä seudulla. Mitä tulee niihin varoalueisiin, niin eivät ne kovin pieniä ole. Jos tässä on nyt se pelko, että pitkän kantaman aseilla ei voida enää tulevaisuudessa harjoitella, minulla on sellainen käsitys, että niiden aseiden harjoittelupaikaksi on jo alun perin suunniteltu ihan muita seutuja kuin on tämä Repoveden seutu.

Sinänsä Neuvostoliiton ja Itä-Saksan kytkeminen tähän oli kyllä mielenkiintoista, ja sitä täytyy ihan vakavasti ruveta pohdiskelemaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On varmasti luonnonsuojeluteko se, että tämä Repoveden kansallispuisto syntyy. Tietysti jokainen voi omista parodioistaan lähtien puhua mitä tahansa sen ympärillä, mutta lähtökohtaisestihan on selvää, että vuoden 1976 kansallispuistokomitea esitti nimenomaan Repoveden kansallispuiston perustamista ja nyt on vuosi 2002. Eli tässä on aika pitkä aika kulunut ja nyt vasta on tässä asiassa tultu maaliin.

Kysymys on luonnonsuojelusta erittäin ainutlaatuisella alueella, jonka ainutlaatuisuus pohjautuu sen geologiseen rakenteeseen, korkeuseroihin, jotka ovat erittäin huomattavia: lähes 60-metrisiä jyrkänteitä. Tämä kaikki luo ainutlaatuisen ympäristön aivan eteläisimmässä Suomessa. Tämä on meille kaikille tuttua.

Asiaa ovat vuodet ja vuosikymmenet ajaneet ihmiset, jotka asuvat tuolla alueella, ajaneet tämän kansallispuiston perustamista. Ansionsa on myös ympäristövaliokunnalla ja sen jäsenillä. Täällä paikalla olevan ed. Raakel Hiltusen vuonna 99 ensimmäisenä allekirjoittaman lakialoitteen valiokunta käsitteli ja myöskin tämä sali käsitteli erittäin tarkoin keväällä 2000, 31.03.2000. Tämä kaikki on osallaan toteuttanut tätä nyt ymmärtääkseni varsin yksimielisesti hyväksyttävää hallituksen esitystä.

UPM-Kymmene on varmasti yksi keskeinen toteuttaja tässä asiassa tämän viimeisen vaiheen kuluessa, kun UPM-Kymmene lahjoitti erittäin merkittävän osan nyt perustettavana olevaa kansallispuistoa. Tämä 560 hehtaarin alue on nyt osana Repoveden kansallispuistokokonaisuutta, ja kun laskemme tähän 82 hehtaarin suuruisen alueen, jonka lunastaminen valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin on tällä hetkellä käynnissä, kaiken kaikkiaan tulee 3 002 hehtaarin alue suojelluksi, kun mukaan laskemme vielä 1 380 hehtaarin alueen, jonka UPM-Kymmene lisäksi suojelee luonnonsuojelulain tarkoittamassa mielessä lahjoituksen lisäksi. Siis 3 000 hehtaarin alue, joka on todellakin merkittävä suuruudeltaan, ja näin voimme todellakin olla tyytyväisiä näin suuren suojelualueen syntymisestä eteläiseen Suomeen.

Mutta, arvoisa puhemies, kansallispuiston alue, jota nyt olemme perustamassa, on riidattomasti syntynyt. Sitä ei ole kukaan asiantuntija vastustanut, ei kuntien puolelta, ei muu valiokunnassa kuultu maanomistajataho. Päinvastoin, kaikki asiantuntijatahot ovat halunneet varsin rakentavalla tavalla tukea tätä hanketta, Woikoski Oy yhtenä, Valkealan ja Mäntyharjun kunnat samalla tavalla.

Ympäristövaliokunta otti kantaa myös mietinnössään nimenomaan varoalueen käyttöön ja totesi, että myös armeijan toiminnan kansallispuistoon kuuluvalla varoalueella tulee toteutua luonnon kannalta kestävällä tavalla. Tämä on erittäin tärkeä huomio, samoin se, että kansallispuistoon on päästävä myös junalla. Tämän vuoksi valiokunta erityisesti painotti Hillosensalmen pysäkin säilyttämistä. Samoin tien 4143 kunnostaminen välillä Heinola—Jaala—Voikoski—Repovesi on mainittu valiokunnan mietinnössä. Mitä tulee myöhemmin tapahtuvaan rakentamiseen tällä alueella, kuten luontokeskustasoisen uudisrakentamisen toteuttamiseen, niin tämä tullee olemaan 2—3 miljoonan euron hanke, joka toteutuu erillisrahoituksella, ja todennäköisesti myös yksityinen rahoitus on siinä osallisena.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, lopuksi haluan todeta, että huolimatta joistakin kriittisistä huomioista, joita vielä tänään olemme kuulleet, eduskunta on päättämässä yksimielisesti tämän pitkän käsittelyprosessin, jonka totean todella alkaneeksi eduskunnassa vuonna 1999 lakialoitteen kautta ja nyt sitten jatkuneen tämän vuoden aikana valiokunnassa erittäin yksimielisellä tavalla. Valiokunnan näkökulmasta ei ole tähän asiaan liittynyt ongelmia. Myös valiokunta omassa mietinnössään on kiinnittänyt huomiota muun muassa jokamiehenoikeuksien säilymiseen kansallispuistoalueella. Mitä tulee alueen laajentamiseen, kaikkien kansallispuistolainsäädäntöjen kohdalla on mainittu tämä tulevaisuuden näkökulma, alueen mahdollinen laajentuminen, se on kaikkien kansallispuistojen kohdalla toteutettu, ja sen on myös tässä mietinnössä todettu tapahtuvaksi yhteisymmärryksessä paikallisten toimijoiden kanssa, kuten myös silloin, kun käsittelimme lakialoitetta Repoveden kansallispuiston toteuttamiseksi.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta nyt hyväksyy lain Repoveden kansallispuiston perustamisesta, toteutuu ennen kaikkea alueen luonnonsuojeluihmisten ja -yhteisöjen vuosikymmenten haave. Palava vimma on taustalla, mutta se on syttynyt jo 30 vuotta sitten rakkaudesta luontoon ja sytyttänyt matkan varrella tämän päivän kansanedustajia, vaikuttajia, kuten myös muita toimijoita alueella.

Haluan aikakirjoihin kuitenkin merkittäväksi sen, että eduskunta ei käsittelisi tätä lakiehdotusta, ellei ministeri Backman olisi esitellyt sitä hyvin pikaisesti hallitukselle, kun perustamisedellytykset toteutuivat. Näin ollen Paavo Lipposen toinen hallitus on tämän lakiesityksen eduskunnalle tuonut.

Kun, kuten olemme kuulleet, Repoveden kansallispuiston perustaminen kaiken kaikkiaan on sujunut hyvässä yhteisymmärryksessä, se velvoittaa jatkossa kaikkia toimijoita muodostamaan tästä kansallispuistosta sellaisen alueen, joka nimenomaan luontoa kunnioittaen huomioi Etelä-Suomen väestön erityistarpeet, lapsiperheiden liikkumisedellytykset ja myös vammaisten henkilöiden edellytykset liikkua erämaaluonnossa Repovedellä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. R. Hiltusen puheenvuoron johdosta toteaisin, että kun Lipposen hallitus on pannut tämän asian toimeksi ja saattanut toteutukseen, niin toivottavasti myöskin Lipposen hallitus ja hallituspuolueiden edustajat panevat järjestykseen sen asian, että käyttösuunnitelma valmistuu ja siihen tarvittavat rahat sisältyvät myöskin ensi vuoden talousarvioon, niin että Valkealan kunta ei ole yksin se vastuullinen toteuttaja, joka tämän asian siellä rakentaa.

Tämän osalta voisi vielä todeta, että kyllähän kaiken kaikkiaan, ellei tällaista valtavaa suojelupakkoa tässä Suomenmaassa olisi, yksityisten omistuksessa olevaa vanhaa metsää, jylhiä maisemia, olisi löydettävissä sieltä sun täältä, mutta kun on tämä kierre, että kumpi kerkeää ennen, metsäkone kaatamaan puut vai suojelija suojelemaan ne, niin tältä pohjalta on syntynyt pakokauhunomainen kierre tavallaan. Tämä aihe on Repoveden osaltakin käyty joskus ennen ja siltä osin on menetetty jotain siellä puuston osalta, mutta puustohan uudistuu.

Tämän voisi myöskin todeta aikakirjoihin, että tämä suojelu toisen mailla tuntuu olevan halukasta, mutta sitä hankintaa varten, että tehtäisiin itse jotakin sen suojelun eteen, ei ole monikaan kansalainen valmis rahoistansa luopumaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kansallispuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle maalle. Yksi peruste sille, että Repoveden on ollut mahdollista yleensä syntyä kansallispuistona, on ollut se, että Valkealan kunnassa on ollut järkeä sekä toimijoita, jotka ovat ohjanneet rakennusoikeutta toisaalle Repoveden alueelta. On aivan tiedossamme, että nämä ihmiset ovat tehneet vuosikymmeniä näin toimien tätä tärkeätä pohjatyötä. Esimerkiksi Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri on ollut myöskin tässä aktiivinen.

Lopuksi tuohon sinänsä ed. Seppo Lahtelan aiheelliseen huoleen, miten rahoituksen käy. Tiedämme, että nyt momentin tasolla on enemmän rahaa nimenomaan luonnonsuojelualueiden käyttöön ja niiden kunnostamiseen, ja tiedämme senkin, että muun muassa ympäristövaliokunta tänään on omassa lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle kiinnittänyt huomiota siihen, että tätä lisäystä tullaan käyttämään uusien kansallispuistojen rahoitukseen.