Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Aluksi vain muutama sana päällä olevasta työmarkkinatilanteesta. Siihenhän kotimaisen talouspolitiikan päähuomio tällä hetkellä kohdistuu. Työmarkkinaneuvotteluja käydään kovassa paineessa, ehkä aikaisempia kertoja kovemmassa ja vaikeammassa tilanteessakin. Talouskehityksen epävarmuuden ohella noita paineita neuvottelijoille kasaa myös aikataulun kireys. Aikatauluongelmat ovat sinänsä palkansaaja- tai työnantajajärjestöistä riippumattomia. Nykyisen tuposopimuksen mukaiset työehtosopimukset loppuvat pääsääntöisesti vasta helmikuun puolivälissä ensi vuoden puolella. Kysymys on valtio-osapuolen mahdollisista toimista ja viime kädessä eduskunnan budjettityölle asettamista rajoista, joita neuvottelijat nyt pyrkivät parhaansa mukaan kunnioittamaan.

Miksi sitten kantaa murhetta eduskunnan aikataulusta ja sopimisesta sen puitteissa? Siksi, että työmarkkinaosapuolten sopimustoiminta ja vuoropuhelu valtion edustajien kanssa on olennainen osa suomalaista sopimusyhteiskuntaa. Neuvottelukulttuurissa on kysymys kansallisesta voimavarasta, joka mahdollistaa nopeampaan kasvuun ja parempaan työllisyyteen tähtäävän talouspolitiikan. Jokaisen, joka nurisee neuvottelujen vaikeutta tai kiroaa järjestelmän kahleita, on syytä muistaa, että jos tästä sopimusyhteiskunnan osasta luovutaan, voivat seuraukset olla hyvin kauaskantoisia. Uuden toimintamallin hakeminen voi kestää kauan, ja uusi järjestelmä voi vakiintua hyvin erilaiseksi kuin se, jonka puitteissa nyt toimimme. Eri asia on se, että järjestelmien joustavuutta varmasti on syytä aina tarkastella ja tarvittaessa kehittää.

Hallituksen näkökulmasta kattava, maltillinen ja pitkäkestoinen sopimus olisi tervetullut vahvistus talouspolitiikkaan. Onnistuessaan se antaa julkiseen talouteen liikkumavaraa. Osa tästä liikkumavarasta syntyy suoraan alemman kustannuskehityksen kautta. Pääosa liikkumavarasta on kuitenkin seurausta talouden lisääntyvästä kasvupotentiaalista. Jos työmarkkinoilla vallitsee vakaus, samalla kun tasapainoiset ostovoima- ja kustannuskehitykset tukevat työllisyyttä, on mahdollista ottaa hallittua riskiä nykyistä enemmän. Mutta, korostettakoon, vain näillä edellytyksillä, sillä tärkeydestään huolimatta työmarkkinasopu on kuitenkin vain talouspolitiikan väline. Julkisen talouden kestävyydestä pidetään kiinni joka tilanteessa. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Ainakin tuosta viimeisestä lauseestani kannattaa ottaa irti se, mikä kuuluu, elikkä se, että julkisen talouden kestävyydestä pidetään joka tilanteessa kiinni. Se on hallituksen peruslähtökohta.

Arvoisa puhemies! Sitten varsinaisiin lisäbudjettikysymyksiin. Valtiontalouden tasapainon ylläpitäminen edellyttää huolellista harkintaa valtion menoista päätettäessä. Käytännössä se merkitsee varovaista ja tietystä näkökulmasta jopa torjuvaa suhtautumista esille tuleviin menopaineisiin. Esimerkiksi kuluvan vuoden ensimmäistä lisätalousarviota valmisteltaessa hallituksen tiedossa oli jo lukuisia harkinnanvaraisia määrärahatarpeita, joiden kohdalla päätöksentekoa kuitenkin siirrettiin myöhemmäksi. Antaessaan nyt syksyn varsinaisen lisätalousarvioesityksen hallitus voi todeta, että menoja automaattisesti tai muuten pakottavasti lisäävien yllätysten mittaluokka on tähän mennessä ollut suhtkoht pieni. Kehysten mukaista liikkumatilaa perusteltuihin harkinnanvaraisiin määrärahalisäyksiin on jäänyt. Hallitus onkin voinut tällä kierroksella suhtautua myönteisesti valtaosaan ministeriöiden ehdottamista ja esittämistä määrärahojen lisäystarpeista.

Yksittäisten määrärahojen kohdalla liikkumavara näkyy esimerkiksi seuraavasti, vain pari kolme esimerkkiä mainitakseni: Suomella on valmius osallistua rauhanturvaamiseen uudella 185 hengen suuruisella rauhanturvajoukolla ja 26 henkilön vahvuisella erillisellä toimeenpano-osastolla EU-johtoiseen Altia-operaatioon Bosnia-Herzegovinassa. Rauhanturvaamistoiminnan kalusto- ja hallintomenoihin ehdotetaan lisämäärärahaa 5,3 miljoonaa euroa ja rauhanturvajoukkojen ylläpitomenoihin nettolisäystä 1,9 miljoonaa euroa.

Telakkateollisuuden kilpailuedellytyksiä turvataan noin 13,7 miljoonalla eurolla uusien alusten rakentamiseen ja peruskorjaamiseen. Kesän satovahinkojen korvaamiseksi ehdotetaan 9 miljoonan euron määrärahalisäystä sekä poikkeuksellisista tulvista aiheutuvien vahinkojen korvaamiseen 4 miljoonan euron määrärahalisää. Tartuntatautien hoitovalmiuksia ehdotetaan parannettavaksi, lääkkeille vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamien sairaalainfektioiden kiireelliseen torjuntaan ehdotetaan sairaanhoitopiireille yhteensä 2 miljoonaa euroa.

Kaiken kaikkiaan eri hallinnonalojen menoihin ehdotetaan nettomääräisesti 159,5 miljoonan euron lisäystä. Koska valtionvelan korkomenot arvioidaan noin 160 miljoonaa euroa aiemmin budjetoitua pienemmiksi, määrärahoihin ehdotetaan puolen miljoonan euron vähennystä, joten kokonaisuutena menot eivät juurikaan muutu. Tuloarviota ehdotetaan korotettavaksi nettomääräisesti 1,5 miljoonaa euroa. Tulo- ja varallisuusveron tuottoarvio alenee tällä kertaa 100 miljoonalla ja eräiden muiden verotulojen kertymä vastaavasti nousee.

Arvoisa puhemies! Lisätalousarvioesityksen yhteydessä voi jo tehdä varsin luotettavan arvioinnin kuluvan vuoden valtiontaloudesta. Tämän vuoden varsinaisen talousarvion alijäämä on 1 273 miljoonaa euroa. Kaikki kolme lisäbudjettia huomioiden budjettitalouden alijäämäksi jäisi noin 62 miljoonaa euroa. Valtionvelan arvioidaan olevan vuoden lopussa 63,4 miljardia euroa, mikä on 43,1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Velkasuhteen arvioidaan alenevan edellisestä vuodesta noin 1,5 prosenttiyksiköllä.

Valtiontalouden kehitys on tänä vuonna ollut jonkin verran parempaa kuin hallituksen aloittaessa arvioimme, mikä tietenkin on hyvä asia. Kuitenkin merkittävä osa lisäyksistä on tullut valtion omaisuuden myynnistä. Kysymys on kertaluontoisista tuotoista, joiden pysyvä vaikutus riippuu siitä, saadaanko harjoitetulla talouspolitiikalla kansantalous korkeammalle kasvu-uralle. On selvää, että kuluvan vuoden kehitys ei anna edellytyksiä mittaviin menonlisäyksiin. Yhteiskuntapoliittista uudistustyötä on tehtävä olemassa olevilla voimavaroilla. Lakisääteisissä ja muissa jo päätetyissä toimissa on noudatettava säästäväisyyttä.

Vaikka tämän lisätalousarvion koko on jäänyt poikkeuksellisen pieneksi, on jakamaton varaus supistunut 84 miljoonaan. Ensi vuonna tuskin päästään edes näin hyvään tulokseen, sillä tulevan vuoden jakamattomasta varauksesta on tarkoitus rahoittaa normaalien ennakoimattomien lisäbudjettitarpeiden lisäksi tulevien työ- ja virkaehtosopimusten määrärahatarpeet, ja sillä on tarkoitus tarvittaessa tukea maltillisen työmarkkinaratkaisun syntyä. Vuosien 2006 ja 2007 tilanne näyttää kehyksen kannalta erityisen tiukalta. 2006 jakamattomaksi varaukseksi jätettiin 259 miljoonaa ja seuraavan vuoden varaukseksi 255 miljoonaa euroa. Näyttää siltä, että uusien maltillisten palkkasopimusten vaikutukset huomioiden aidosti jakamaton varaus olisi näinä vuosina vain noin 100 miljoonaa euroa. Sillä ei herran huonetta rakenneta.

Tilanteen tiukkuutta on lisännyt myös muun muassa valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen vaatima määrärahojen lisäys sekä ensi vuonna omaisuuden myyntituloilla aloitettavien tiehankkeiden jatkorahoitus. Onkin todennäköistä, että uusien menokohteiden huomioiminen tulevina vuosina edellyttää nykyisten menojen uudelleenkohdentamista tai toiminnan tehostamisesta saatavia säästöjä.

Arvoisa puhemies! Suomen talouden menestys riippuu ratkaisevasti paitsi itsestämme myös globaalitalouden kehityksestä. Kansainvälisen talouden osalta taas Yhdysvallat on yhä EU:n ohella tärkein yksittäinen toimija meidänkin näkökulmastamme. Yhdysvaltain presidentinvaalin ratkettua maailma odottaa mielenkiinnolla, millaista talouspolitiikkaa USA:n hallitus seuraavat neljä vuotta harjoittaa. Oli miten oli, on toivottavaa, että uudelleenvalittu presidentti Bush pitää kiinni sitoutumisestaan globaaliin vapaakauppaan ja konkreettisin toimin myös edistää tätä vakaumustaan. On toki mahdollista, että määrätietoisella politiikalla Yhdysvallat selviytyy massiivisesta budjetti- ja vaihtotaseongelmastaan. Muulle maailmalle tämä kuitenkin merkitsee sitä, että USA tuskin toimii moottorina uudelle globaalitalouden nousulle, ainakaan samassa mitassa kuin viime vuosikymmenellä.

Varmuudella voidaan sanoa, että poikkeuksellisen haastavat ajat kansainvälisessä talouskehityksessä jatkuvat lähivuosina. Suomalaisessa talous- ja budjettipolitiikassa tämä merkitsee erityistä tarvetta turvata riittävä liikkumavara julkisen talouden tasapainosta huolehtimalla. Sen politiikan viimeinen sinetti on aina eduskunnan käsissä. Haluan luottaa siihen, arvoisa puhemies, että meneillään olevan talous-, budjetti- ja työmarkkinapoliittisen syksyn saldo luo myös tältä eduskunnan työsaralta entistä vakaamman ja luotettavamman perustan talouden ja työllisyyden tulevalle kasvulle Suomessa.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nykyisen hallituksen tärkein tavoite, tärkein lupaus, on 100 000 uuden työpaikan luominen vaalikauden loppuun mennessä. En epäile hallituksen vilpitöntä pyrkimystä päästä tähän tavoitteeseen, mutta, ministeri Kalliomäki, juuri tällä hetkellä ei hyvältä näytä. On selvää, että kiihtyvä kansainvälinen talouskasvu ja sen myötä kiihtyvä Suomen oma talouskasvu tulee merkitsemään työpaikkojen lisääntymistä, mutta ilman merkittäviä hallituksen omia toimenpiteitä, omia päätöksiä, ei ole mitään toivoa saavuttaa tuota tavoitetta, joka olisi kuitenkin välttämätöntä saavuttaa, jotta voisimme jatkossakin pitää huolta nykymuotoisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Eräs sektori, joka asioihin vaikuttaa, on verotus, ja viimeksi tänään ilmestynyt hallituksen oman globalisaatiotyöryhmän mietintö asettuu sille kannalle, että maltillista työn verotuksen keventämistä on Suomessa jatkettava. Nyt eduskunnassa käsittelyssä oleva budjettiesitys merkitsee kuitenkin (Puhemies koputtaa: Minuutti!) ansiotuloverotuksen kiristymistä. Aikooko hallitus pitää tästä linjasta kiinni, ellei tulopoliittista ratkaisua synny?

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin esittelypuheenvuorossa oli muutama mielenkiintoinen luku: Varsinainen budjetti on 1 273 miljoonaa euroa alijäämäinen, nyt tämän kolmannen varsinaisen lisätalousarvion jälkeen 62 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tähän on päästy omaisuutta myymällä, ja ministeri aivan oikein totesi, että siinä on kysymys kertaluontoisesta tulosta. Nyt tietysti nämä suuruusluokat ovat mielenkiintoisia sillä tavalla, että hallitus itse on osoittanut ja selvittänyt, että tämänkin vuoden aikana 2 500 miljoonaa euroa jää valtiolta harmaan talouden takia verotuloja saamatta. Eikö nyt olisi vihdoin viimein kannattanut ryhtyä toimenpiteisiin harmaan talouden kuriin saattamiseksi, kun itse on tehnyt kaiken sen valmistelutyön, mistä hallitukselle kiitos?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen eri mieltä kuin ed. Zyskowicz. Nyt itse asiassa näyttää hyvältä. Valtiontalous on tasapainossa tänä vuonna varmaan, kun ajateltiin, että se on miljardi markkaa alijäämäinen. Menokehystäkin on vielä jäljellä, ja me voimme eduskunnassa katsoa tarkkaan tämän lisätalousarvion, josko siellä pitäisi pieniä tarkennuksia tehdä.

Arvoisa puhemies! Erittäin myönteinen asia on, että pääministeri Matti Vanhasen asettama Suomi maailmantaloudessa -globalisaatiotyöryhmä on tänään antanut mietintönsä. Pääministeri on itse ottanut selkeän myönteisen kannan globalisaation mahdollisuuksiin Suomessa, maailmalla ja Euroopassa. Nyt tämän globalisaatiotyöryhmän työn perusteella on mahdollista jatkaa hallituksen siten, että Suomi pärjää, ed. Zyskowicz, tässä maailmantaloudessa paremmin ja myöskin saamme työllisyyttä ja muita haasteita paremmin kuntoon.

Arvoisa puhemies! On ollut julkisuudessa joitain tällaisia puheenvuoroja, joissa on ammuttu jo alas ehdotuksia, vähän tällaista "Seis maailma, tahdon ulos!" -ajattelua, mutta uskon, (Puhemies koputtaa) että senkin yli päästään.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lisäbudjetissa esitetään ulkoministeriön pääluokkaan 10 miljoonan euron lisämäärärahaa. Selvitysosassa todetaan: "Lisämäärärahan tarve aiheutuu Suomen maksuosuuden kasvusta YK-rauhanturvajoukoille sekä vapaaehtoisrahoituksesta YK:n Irakin turvajoukoille." Haluan kysyä: Mitä ovat nämä YK:n turvajoukot Irakissa? Ovatko ne USA:n ja brittien miehitysarmeijajoukkoja, vai mitä joukkoja ne ovat, ja mihin tällaisia tarvitaan?

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Kalliomäki erittäin mielenkiintoisella tavalla otti esille ajankohtaisia asioita, mikä hyvin sopiikin tällaiseen lisätalousarvion käsittelyyn. Mielestäni hänen kantansa tulopoliittisen ratkaisun tarpeeseen on perusteltu ja erittäin hyvä. Henkilökohtaisesti kyllä minullakin nousee se kysymys, joka tällä kertaa oli ed. Zyskowiczilla: mitä hallitus aikoo sitten tehdä, jos keskitettyä ratkaisua ei kuitenkaan saada, verojen osalta? Henkilökohtainen käsitykseni on, että työmarkkinajärjestöjen pitää sopia palkoista ja työehdoista. Sen sijaan finanssipolitiikka mukaan lukien veropolitiikka kuuluu hallitukselle ja eduskunnalle, ja meidän pitää tehdä ratkaisut täällä.

Puhemies! Kuten ministeri Kalliomäki myös loppupuheenvuorossaan totesi, kaikki kuitenkin hyvin pitkälle Suomessakin riippuu siitä, miten maailmantalous alkaa kehittyä, ja kyllä ed. Zyskowicz vähän haukkuu väärää puuta. Kyllä Suomen talous on kehittynyt erittäin hyvin, työllisyys on kehittynyt erittäin hyvin verrattuna moneen muuhun maailman ja Euroopan maahan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilälle ja osin ed. Elolle vastaan, että kun sanoin, että ei hyvältä näytä, tarkoitin, että ei hyvältä näytä tämän 100 000 uuden työpaikan saavuttamisen kannalta. Viimeisin tilasto kertoo, että kun hallitus on nyt puolisentoista vuotta ollut vallassa, on saatu luotua tähän maahan noin 17 000 uutta työpaikkaa. Tämä vauhti, ed. Ala-Nissilä, ei millään riitä siihen, että tähän hallituksen itse itselleen asettamaan hyvin tärkeään tavoitteeseen 100 000 uudesta työpaikasta päästäisiin. Vaaditaan ja tarvitaan uusia päätöksiä, vaikka, kuten sanoin, nyt talouskasvu merkitseekin, ja hyvä niin, sitä, että työllisyys pikkuhiljaa paranee.

Varsinainen kysymys koski sitä, että nyt hallitus esittää budjettiesityksessään työnteon verotuksen kiristämistä, vaikka viimeksi tämä globalisaatiotyöryhmä tässä (Puhemies koputtaa) raportissaan toteaa, että työnteon verotusta tulisi alentaa.

Janina Andersson  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä totesi, että näyttää hyvältä. Tämä onkin se ongelma. Onko hallituksen tavoite, että kaikki näyttää mukavalta ja lopputulos ei ole niinkään tärkeä, vaan halutaan miellyttää äänestäjiä siitä riippumatta, että ehkä lopputulos on erittäin huono useamman vuoden perspektiivillä? Onko tämä tilanne niin, että me olemme täällä ajopuuna globaalivirrassa, että Amerikan vaalit merkitsevät meille enemmän kuin omat poliittiset linjanvedot? Tämä on aika huolestuttavaa, sillä pidemmällä ajanjaksolla, jos näin jatkuu, että me aina reagoimme johonkin ärsykkeeseen emmekä tee suuria linjanvetoja, lopputulos näyttää siltä, että firmat siirtyvät muualle ja meillä vaan työttömyys lisääntyy. Nyt juuri, kun meillä on aika ja mahdollisuus, aika hyvä taloudellinen tilanne, voisimme oikeasti katsoa eteenpäin emmekä vain yrittää näyttää hyvältä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korjataan sitä nyt sillä tavalla, että näyttää paremmalta, jos se tyydyttää ed. Zyskowiczia. Valtiontalous on selvästi paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten ajateltiin. Seuraava tärkeä vaihe on työmarkkinaratkaisun syntyminen, seuraava loikka, ja jos se onnistuu, niin kuin hallitus sitä tukee, tilanne näyttää taas paremmalta. Viittasin siihen, että hallitus on nyt pääministeri Vanhasen aloitteesta aikaansaanut globalisaatiotyöryhmän selvityksen. (Ed. Zyskowicz: Nyt tarvitaan toimenpiteitä sen toteuttamiseksi!) — Arvoisa ed. Zyskowicz, niitä tarvitaan ja niitä tulee. Ne ovat tärkeitä. — Pääministeri on todennut julkisesti, että globalisaatio on Suomelle myöskin mahdollisuus Euroopassa ja maailmassa. Kaikki johtavat poliitikot eivät ole näin selkeästi sitä sanoneet, ja tässä mielessä, jos me tämän kolmannen loikan vielä teemme, niin todella, ed. Zyskowicz, näyttää paljon paremmalta, näyttää paljon paremmalta kuin silloin, kun teidän puolueenne oli hallituksessa viime vaalikaudella. Nyt on tekemisen meininki.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysyisin valtiovarainministerin ajatuksenkulkua budjettiteknisestä kysymyksestä. Koen, että eräiltä osin investointien rahoitusjärjestelmät hakevat vielä itseään. Liikenneministeriön pääluokan osalta tämä konkretisoituu. On valtuusmenettelyä, on siirtomäärärahoja, arviomäärärahoja, kokonaisrahoitusta, elinkaarimalleja. Tässäkin eräällä tavalla näyttäytyy tällainen turha byrokratia. Millä tavalla ministeri ajattelee, että investointien rahoitus voitaisiin budjettiteknisesti järjestää nykyistä jouhevammalla tavalla? Esimerkiksi toivoisin kantaa hanke- tai ohjelmakohtaisiin valtuusmenettelykysymyksiin.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi, että tässä on pieni siivu telakkatukea mukana. Tänään kello 11 on suomalaisten telakoiden omistaja Norjassa ilmoittanut, että se irtisanoo suomalaisilta telakoilta 700 henkeä lisää jo toteutettujen irtisanomisten lisäksi. Telakkatukipäätös on myönteinen, mutta se ei millään tule riittämään tässä tilanteessa pelastamaan sitä ahdinkoa, joka erityisesti Helsingin telakalla on päällä. Eli onko hallituksella muita toimenpiteitä tämän suhteen?

Sitten tämä jakamaton erä, 84 miljoonaa, jää nyt käyttämättä lisäbudjetteihin varattua rahoitusta kehyksen mukaisesta varauksesta. Onko tälle 84 miljoonalle joku käyttötarkoitus mietittynä, mahdollisesti tuporatkaisun yhteydessä tehtävät työllisyys- tai muut panostukset, vai meneekö se sitten loppuvuodesta kuitenkin valtionvelan lyhentämiseen, niin kuin pelättävissä on? Uskoisin, että vaikka ministeri totesi, että on (Puhemies koputtaa) hyvin pystytty vastaamaan ministeriön toiveisiin, varmasti tarpeita tälle 84 miljoonalle olisi.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerin puheesta kuulsi jälleen läpi se, että kaikki on ladattu tähän tupoon, kuten olemme aikaisemmin kuulleet, infrahankkeita myöten. Haluaisin kuitenkin kysyä valtiovarainministeriltä sitä, että kun te luette tätä globalisaatioselvitystä ja seuraatte maailmanmenoa ympärillämme, eikö väkisinkin tule tilanne vastaan, jossa palkanmaksuvara eri aloilla ja myöskin eri yrityksissä on hyvin erilainen. Uskotteko, että tuporatkaisun kautta — joka sinällään on positiivinen, ja sen myönnän, meidän yhteiskuntarauhaamme takaava ja pitkällä juoksulla hyödyllinen, jos sellainen saavutetaan — pystytään riittävästi huomioimaan nämä alakohtaiset erot, jotta ei tule tällaisia tapauksia, mihin ed. Uotila äsken viittasi?

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Liikasen jälkeen kokoomuslaiset valtiovarainministerit joutuivat laittamaan tämän maan talouden kuntoon, ensin Viinanen ja sitten Niinistö. 90-luvun puolivälistä 300 000 uutta työpaikkaa luotiin. Tämän hallituksen aikana työpaikkakehitys on pysähtynyt. Se on ollut plus miinus nolla. Täytyy sanoa, että kyllä hallituksen talouspolitiikka on tuuliajolla. Emme tiedä, kiristetäänkö verotusta vai kevennetäänkö sitä ensi vuonna. Kyllä tässä vaiheessa jo palkansaajien pitäisi tietää, kiristyykö heidän verotuksensa vai ei eli harjoitetaanko elvyttävää talouspolitiikkaa vai kiristävää talouspolitiikkaa.

Tiedustelisin ministeriltä, miten hän suhtautuu globalisaatiotyöryhmän ehdotuksiin. Siellä esitetään ensinnäkin, että tuloveroprosentti saa olla enimmillään 50 prosenttia. Kannattaako hän tätä ehdotusta? Siellä sanotaan myöskin, että verokiilaa pitää supistaa. Nyt tällä hetkellä työeläkemaksut nousevat, verokiila kiristyy. Aikooko hallitus tehdä jotakin tässä suhteessa? Ministeri Luhtanen jatkuvasti puhuu näistä tiehankkeista, joka toinen päivä lehtireferaatissa. Ei tässä lisäbudjetissa ole yhtään tiehanketta. (Puhemies koputtaa) Onko niin, että ministeri Kalliomäki tyrmää ministeri Luhtasen ehdotukset totaalisesti?

Pekka  Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! 20 suurimman teollisuusyrityksen liikevaihto viimeisen vuoden aikana Suomessa on ollut 200 miljardia euroa. Niiden investointiaste oli 2002 noin 22 miljardia euroa, mutta nyt se on pudonnut 12,8 miljardiin euroon. Teollisuus voimakkaasti sanoo irti työntekijöitä, UPM-Kymmene noin 700 saha- ja vaneriteollisuudesta, jotka työpaikat se aikoo siirtää meidän tietojemme mukaan Venäjälle, missä on raaka-ainetta ja työvoima halpaa. Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että teollisuus investoisi Suomeen jatkossa enemmän kuin nyt ulkomaille on tapahtunut? Joka viides työpaikka teollisuudesta on siirtynyt ulkomaille eli 36 000 työpaikkaa vuoden aikana, ja hallitus ei tee mitään. Minun esitykseni olisi, että investointipolitiikassa tulisi hallitukselta semmoinen veroesitys, (Puhemies koputtaa) että tulisi kolmen vuoden ajaksi vapaa poisto-oikeus kaikista investoinneista. Silloin teollisuus varmasti investoisi enemmän Suomeen.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Otan sillä tavalla hyvin myönteisellä mielellä vastaan nämä käytetyt puheenvuorot, että lähes kaikissa kuitenkin, jos ei suoraan niin sanotusti rivillä niin kuitenkin rivien välissä, oli se näkemys, että tämä sopimusyhteiskuntamalli, jos niin halutaan sanoa, joka Suomessa on vallinnut pitkään ja jota on toteutettu useissa työmarkkinaratkaisuissa vuosikymmenten mittaan, on hyvä ja toimiva malli edelleen ja sen puitteissa toimien meidän kannattaa jatkossakin etsiä ratkaisuja niihin ongelmiin, jotka eivät ole helposti ratkaistavia. Varsinkin kun katsomme vähän pidemmälle tulevaisuuteen, voimme nähdä aivan selkeästi jo pelkästään väestökehitykseen liittyvät haasteet, joiden koko on suurempi kuin kertaakaan tällä vuosisadalla nimenomaan tämän muotoisena haasteena.

Siinä itse asiassa on se syy, miksi nytkin hallitus on katsonut työmarkkinaratkaisua, sen mahdollisuutta, sillä silmällä, että siitä syntyisi yksi osavastaus tähän olemassa olevaan ja tulevaisuudessa kasvavaan haasteeseen. Tässä ja nyt se tarkoittaa sitä, että maltillisella, kattavalla, pitkäkestoisella sopimuksella voidaan saada lisää talouden kasvupotentiaalia, sitä kautta työllisyyttä vahvistettua ja näin ollen myöskin valtiontalouteen liikkumavaraa, joka liikkumavara on tarpeen jatkossa, jotta kykenemme edes nykyisin tavoitteena olevan hyvinvointijärjestelmän rahoituspohjan kattamiseen. Tässä on se keskeinen kysymys, joka liittyy kolmikantayhteistyöhön, jota yhteistyötä kyllä kannattaa tietenkin kehittää. Mutta kuten sanoin jo avauspuheenvuorossani, hyppy tuntemattomaan olisi tässä yllättävä ja outo. Mieluummin kannattaa hyväksi koetun järjestelmän puitteissa sitä kehittäen, joustavoittaen pyrkiä etsimään ratkaisuja.

Sitten on kuitenkin niin, että tälle hallitukselle, niin kuin muistini mukaan kyllä parille aiemmallekin hallitukselle, valtiontalouden vakaus, luottamus siihen kuluttajien ja markkinoiden puolelta on aivan keskeinen tekijä. Se on ankkuri koko talous- ja budjettipolitiikalle. Siitä ei voida tinkiä. Riskiä voidaan tiettyyn mittaan ottaa, mutta hallitun riskin ottaminen on silloin otollisempaa, järkevämpää, kun on tiedossa vakaa kehitys erityisesti työmarkkinoilla niihin liittyvässä talouden kokonaiskehityksessä. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että lopultakin myöskin työmarkkinasopimusmenettely, sen tulokset, on väline talouspolitiikan käytössä. Hallitus on lähtenyt koko budjettivalmistelussaan, talouspolitiikan linjauksessaan, siitä, että joka tapauksessa me selviydymme, käytämme niitä välineitä, jotka ovat käytettävissä. Jos tämä väline ei ole käytettävissä, niin se on sitten poissa. Se vie potentiaalia pois, mutta se on ennakolta tietysti huomioitu hallituksen valmisteluissa.

Itse asiassa nyt laadittu budjettiesitys, joka eduskunnassa on käsittelyssä, lähtee siltä pohjalta, ettemme ole ennakoineet työmarkkinaratkaisua muuten kuin tuollaisena neutraalina talouden perusurakehitysnäkymänä ja sen mukaisesti myöskin veropolitiikka on arvioitu muistaen pitää ankkurina valtiontaloutta. Silloin päädytään tulokseen, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä. Jos ei tule kolmikannasta tähän lisäliikkumavaraa, niin sitten ei tule. Silloin eletään suurin piirtein niillä eväillä, mitä nyt on budjettiin sisälle laitettu, ja katsotaan sitten jatkossa budjettivalmisteluja.

Meidän taloustilanteemme ei ole hyvä. Tietysti voidaan lähteä vertailemaan useihin EU-maihin ja sanoa, että niihin nähden se on hyvä. Mutta siinä näkymässä, joka meillä itsellämme on, jossa meidän pitää kyetä hyvinvointijärjestelmät rahoittamaan nyt ja tulevaisuudessa, ei taloutemme tilanne ole riittävän hyvä. (Ed. Elo: Koska se on riittävän hyvä?) — Ed. Elo esittää nyt aivan kohtuuttoman vaikeita kysymyksiä, joihin ei voi vastata, että sinä tai sinä vuonna.

Täällä oli useita yksittäisiä kysymyksiä. Veropolitiikasta ehkä vielä se kokoomuksen suuntaan, että edelleen teillä on se kaiku, että antaa mennä vaan. Verot valtion maksettaviksi ja sillä siisti. Mutta se ei sovi hallituksen politiikkaan. Se ei sopinut teidänkään politiikkaanne kahden Lipposen hallituksen aikana. Ihmettelen, miksi oppositioasema nyt sitten tekee menon niin hulvattomaksi, että ollaan valmiita minkälaiseen riskinottoon tahansa. Ehkä siihen vielä palaamme.

Telakkateollisuuden tilasta: Tuossa kävi ministeri Pekkarinen kertomassa, että hän joutui menemään toiseen tilaisuuteen mutta palaa tänne ja tämän käsittelyn yhteydessä kertoo vielä omia näkemyksiään sektoriministerin ja -ministeriön asiantuntemuksen mukaisesti. Telakkateollisuushan meillä on, niin kuin kaikissa kovimmissa kilpailijamaissamme tällä toimialalla, voimakkaasti tuettua. Olemme olleet siihen valmiita, vaikka pienen maan valtiontaloudessa sen kaltainen tukikäytäntö ja tukitasot, joita olemme käyttäneet, on erittäin paljon suurempi taakka kuin suurilla kilpailijamailla. Se on meille pitkän päälle väistämättä ongelma. Lisäbudjetissakin nyt sitten on tähän kohteeseen edelleen lisämäärärahoja johtuen kolmesta konttialuksesta, jotka ovat siis jo aiempien tukien varassa valmistajilla. Niille tarvittiin kuitenkin lisämäärärahaa. Näissä tukimenettelyissä edetään ihan hankekohtaisesti.

Telakoitten irtisanomis- ja lomauttamismenettelystähän meillä on paljon historiallista kokemusta. Siellä suuntaan jos toiseenkin työvoima liikkuu hyvin voimakkaasti. Raumakin on jo tänään mainittu, mutta Raumalla toisaalta näyttää nyt tilauskanta olevan hyvä. Tämä kertoo ehkä telakkapuolen rakennepolitiikasta enemmän kuin tämänhetkisestä tilanteesta.

Jakamaton varaus, johon ed. Uotila viittasi, 84 miljoonaa euroa nyt sitten tässä lisäbudjetin arvioinnissa meillä olisi jäljellä vastaavasti. Meillä on sellainen näkymä, että 2006—2007 jakamaton varaus on hiukan yli 250 miljoonaa, ja kun siitä lasketaan sitten automaattiset menot pois, niin ennakointi on, että molempina vuosina on vain noin 100 miljoonaa jäljellä, kun tarvittaisiin normaalikäytännön mukaisesti ainakin tuplat siitä. On puhuttu aiempien vuosien perusteella 400 miljoonasta eurosta jakamattomaan varaukseen, niin että se olisi hyvin ja luotettavasti ennakoitu. Meillä tulee olemaan suuria vaikeuksia vaalikauden lopussa. Se kannattaa muistaa, kun mietitään sitä, jääkö tältä vuodelta jotain vai ei.

Ed. Satonen totesi, että kaikki on ladattu tupoon. Vastasin jo siihen kysymykseen, että ei tietenkään ole, mutta se mahdollisuus, mikä siellä on, kannattaa käyttää eikä tuhlata sitä ennakolta menemään taivaan tuuliin, niin kuin kokoomuksen puolelta kerta toisensa jälkeen näytetään vaativan. Ed. Sasi vaati sitä oikein erityisellä painolla.

Globalisaatio-ohjausryhmän työstä kannattaa tässä vaiheessa sanoa aika maltillisesti. Itsekään en ole lukenut sitä raporttia, joka tänään vasta tuli julkisuuteen, minunkin pöydälleni vasta tänään. Olen käynyt sitä osittain lävitse. Siinä on selkeästi, voi sanoa, pari kolme eri osiota. Tärkein tällä hetkellä on se osio, johon itsekin olen pyytänyt heitä keskittymään, elikkä osaamispainotteiset mahdolliset panostukset, panostustarpeet, joita voitaisiin, jos tämä työmarkkinaratkaisu antaa siihen mahdollisuuksia, kohdentaa jo ensi vuoden budjetin kautta. Sitten on hyvin pitkään aikaväliin osuvia esityksiä, jotka kannattaa myös sellaisina ottaa, jotka eivät ole välttämättä tämän hallituksen työstettävää asiaa, vaikka eteenpäin pitää arviointia viedä, vaan huomattavasti pidemmälle aikavälille ulottuvia. Sitten kolmas osio on ennen kaikkea työmarkkinapartteja koskevaa, ei siis niinkään hallituksen ja eduskunnan työsarkaa kuin työmarkkinaosapuolten arvioitavaksi tarkoitettua perustyötä.

Ed. Saarisella oli investointien rahoitusjärjestelmään liittyen ihan hyvää palautetta, vaikka minulle se oikeastaan kiteytyy lähinnä sillä tavalla, että investoinneissa on joko suora rahoitusmahdollisuus taikka velkarahoitusmahdollisuus valtiolla ja muillakin investoijilla. Niin se tuppaa olemaan, ja kun valtiosta on kysymys, se on aina velkarahoitusta sen vuoksi, että valtio on korviaan myöten velkaantunut. Sen joudumme näissä investointipäätöksissäkin ottamaan huomioon.

Ed. Kuosmasen veropoliittinen esitys oli ihan kunnioitettava esitys, mutta se tarkoittaa verotuottojen merkittävää vähentymistä. Näitä veronkevennyksiä me olemme yrityskenttään antaneet yli puoli miljardia euroa ensi vuoden alusta lähtien. Se kannattaa muistaa, kun mietitään, miten investointeja pannaan liikkeelle. Se on se iso asia. Itse uskon, että se tulee myöskin vetämään investointipuolella, vaikka se ei ole ainoa toimi, joka tulee tehoamaan.

Ahti Vielma /kok:

(Ed. Ala-Nissilä: Alentaako ed. Vielma veroja vai lisääkö menoja?) Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä saa kyllä tämän puheenvuoron jälkeen vastauksen, ja hän kuuli sen jo ministeri Kalliomäen suusta, eli valtio on korviaan myöten velkaantunut. Vähän erilainen vastaus, kuin mitä ed. Ala-Nissilä hiukan aikaisemmin sanoi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys vuoden 2004 kolmanneksi lisätalousarvioksi jatkaa sitä harmaata ja saamatonta linjaa, jonka pitkä, lavea ja selittelevä runko lyötiin lukkoon jo punamultahallituksen hallitusohjelmassa. (Ed. Ala-Nissilä: Ryhmäkansliassa kirjoitettu?) Virkamieshallitukselle tyypillinen linja jatkuu, eli hoidetaan vain juoksevat asiat ja keskeisistä ongelmista vaietaan.

— Ed. Ala-Nissilä, minulle ei ole koskaan kukaan muu kirjoittanut puheita kuin minä itse. Vastaus kysymykseenne, ja minä toivon, että se on viimeisen kerran teiltä kysymys.

On pakko tältä paikalta todeta, että punamultahallitusta ei johdeta riittävän jämerästi eivätkä yksityiset ministerit hoida postiaan riittävän määrätietoisesti, tehokkaasti ja kaikkien kansalaisten edun mukaisesti. Julkisuudessa saamme kaikista vaikeista asioista lähes poikkeuksetta vain jälkikäteisselittelyjä emmekä selkeitä tavoitteita siitä, mihin milloinkin pyritään ja pitäisi pyrkiä. Tähän saakka hallitus on selvinnyt jotenkuten edellisten hallitusten luoman pohjan avulla, mutta kyllä jo nyt viimeistään pitäisi punamultahallitukselta tulla myös todellisia ratkaisuehdotuksia keskeisiin ongelmiin.

Punamultahallitus otti tavoitteekseen luoda 100 000 uutta työpaikkaa vaalikaudella ja lupasi lisätä kehyskauden ensimmäisinä vuosina aktiivisen työvoimapolitiikan vaatimia toimenpiteitä. Mutta kuinka onkaan käynyt? Tavoite 100 000 työpaikasta ei tule toteutumaan, sen on hallituskin jo myöntänyt, ja missä ovat ne luvatut aktiiviset työvoimapolitiikan toimenpiteet? Ehdotuksessa kolmanneksi lisätalousarvioksi niitä ei ole.

Oli todella hämmästyttävää tällaisena ajankohtana kuulla työministeri Filatovin huoli lakko-oikeuteen puuttumisesta. Onko se juuri nyt työministerin vakavin huoli, kun työttömiä on maassamme edelleenkin lähes 300 000 henkilöä ja lakkoasetta käytetään selvästi väärin perustein? Eikö olisi jo korkea aika tehdä positiivisia vaikeiden asioiden ratkaisuehdotuksia eikä tukea toimintaa, jolla pikemminkin vain huononnetaan tilannetta? Työttömyysongelmien keskeiseksi syyksi on viime aikoina aivan liian yksipuolisesti selitelty globalisaatiota, työpaikkojen siirtymistä halvemman työvoiman maihin. Punamultahallitus on laiminlyönyt sisäisten syiden ja seurausten etsinnän sekä niihin puuttumisen.

Nyt olemme sitten saaneet eteemme globalisaatioryhmän raportin, farssiksi muodostuneen mietinnön, jota on vuodateltu julkisuuteen jo ennen sen valmistumista. Odotan mielenkiinnolla, miten pääministeri Vanhanen selittää syntyneen raportin parhain päin, onhan hän puheissaan asettanut tuon työryhmän työhön suuria toiveita. Kävikö kuitenkin niin, että työreformiajatus ponnahti vihreän veran alta pinnalle ja olemme saaneet eteemme nollatutkimuksen ja -selvityksen? Punamultahallitus ei näköjään halua vieläkään ymmärtää sitä, että valtiovallan tehtävä on lisätä maassamme investointeja juuri nyt, jos aiomme selvitä tukalasta tilanteesta kunnialla.

Kehyksiä vuosille 2004—2007 käsitellessään hallitus päätti, että jos vuotuiset osakemyyntitulot ylittävät 500 miljoonaa euroa, ylittävästä osasta voidaan kehyksen estämättä käyttää harkinnan mukaan enintään 10 prosenttia kertaluonteisiin lisämenoihin, lähinnä infrastruktuuri-investointeihin sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseen. Tuo 10 prosentin osuus on aivan liian pieni. Korottamalla sitä huomattavasti, esimerkiksi 50 prosenttiin, olisi mahdollista aloittaa käytännössä uusien tarpeellisten kohteiden rakentaminen. Valtion omistama omaisuus vain vaihtaisi muotoaan, työttömyys laskisi, aluepolitiikkaa voitaisiin tehostaa ja elinkeinoelämää tukea.

Eräs kaikkein tärkeimmistä tiehankkeista maassamme on Valtatie 4 ja varsinkin sen osuus välillä Lusi—Vaajakoski. Kyseinen väylä on koko maamme liikenteellinen selkäranka, eikä sen taso vastaa alkuunkaan niitä vaatimuksia, joita oikea aluepoliittinen ja elinkeinopoliittinen asenne sekä liikenneturvallisuus edellyttävät. Osakemyyntitulojen käyttö tämänkin kohteen rakentamisen aloittamiseen olisi oikea ratkaisu. Mutta hallitukselta puuttuu tahto tehdä suuria linjaratkaisuja, ja siitä kärsivät kaikki osapuolet kaikkialla maassa.

Lisätalousarviossa annetaan myös hiukan harhaanjohtavaa tietoa. Valtatie 9:n osalta välillä Orivesi—Muurame todetaan, että hanke on kokonaisuudessaan toteutettu. Meidän annetaan ymmärtää, että tuolla välillä ei olisi enää tarvetta rakentaa. Tosiasia on kuitenkin se, että laaditun suunnitelman mukainen hanke on valmistunut mutta esimerkiksi Jämsän kaupungin alueella on vielä paljon suunniteltavaa ja toteutettavaa, mikäli aiotaan turvata kyseisen kaupunkiseudun ja sen elinkeinoelämän tulevaisuus.

Kaikille lienee selvää se, että kansalaisten ajatuksissa turvallisuus on aivan keskeisellä tilalla. Poliisitoimelle lisätalousarviossa annetaan 900 000 euroa, josta summasta suurin osa aiheutuu virkaehtosopimuksesta. Resursseja ei tule lisää, vaikka niitä todella tarvittaisiin. Ministeri Rajamäki antaa ymmärtää toisin, mutta käytännön elämästä tiedämme lukemattomia esimerkkejä siitä, että poliisitoimen resurssit ovat tänäkin päivänä aivan liian pienet. Nähtäväksi jää, tuleeko ensi vuoden talousarviossa tuohon asiaan korjausta.

Arvoisa puhemies! Aloitin puheenvuoroni kritisoimalla hallituksen harmaata ja saamatonta linjaa. Lopetan sen toteamalla, että hallitukselle näyttävät olevan tärkeämpiä vanhan punamulta-ajan poliittiset kähminnät, virkapaketit sulle—mulle-tyyliin, poliittiset valtiosihteerit jnp. kuin yksityistä kansalaista lähellä olevat murheet. Ehkä olisi syytä muistaa Willy Brandtin sanat, että politiikka, joka ei palvele ihmistä, saa mennä — eli punamultahallitus, joka ei palvele ihmistä, saa mennä.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Det är på sin plats att regeringen i sin tredje tilläggsbudget föreslår tilläggsanslag för de översvämnings- och skördeskador som på grund av exceptionella nederbördsmängder drabbade vårt land och särskilt Österbotten som landskap hårdare än något annat under sommaren. För många människor är det fråga om egendomsskador, men framför allt om en förstörd skörd med ekonomiska konsekvenser för en lång tid framöver.

Regeringen förslår ett tilläggsanslag om 9 miljoner euro för skördeskador samt 4 miljoner euro för skador orsakade av de exceptionella översvämningarna. För reparation av översvämningsskador på vägarna föreslås 0,5 miljoner euro. Det är bra att regeringen tagit skadornas effekter och omfattning på allvar.

Trots dessa tilläggsanslag tycks de totala anslagen på basis av skördeskadevärderingarna inte räcka till för att ersätta allt enligt skördeskadelagen. Det är möjligt att använda de anslag för skördeskadeersättningar som finns i nästa års budget. Det kan dock utgöra ett problem ifall någon del av landet eller kanske hela landet även nästa år drabbas av svåra skördeskador och man då redan på förhand använt de anslag som är budgeterade för ett senare användningsändamål.

Herr talman! Eftersom talmannen tillåter att man yttrar sig i ärende nummer 31 på dagordningen eller motionen om Vörå ås rensning med ledamot Miapetra Kumpula som första undertecknare och motionsskrivare, så vill jag varmt stöda förslaget att vi kunde få anslaget godkänt så att arbetet kunde påbörjas omedelbart. En översvämningssituation som den som vi upplevde i somras måste undvikas i fortsättningen och det kan vi till stora delar göra genom att rensa Vörå ås nedre lopp.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ehdottaa 1,8 miljoonan euron määrärahaa investointitueksi haja-asutusalueiden kyläkaupoille. Tämä uusi investointitukimuoto on kirjattu hallitusohjelmaan ja on keino maaseudun kehittämiseksi ja konkreettinen tapa edistää yrittäjyyttä ja palvelutuotantoa maaseudulla. Valitettavasti tuen olisi pitänyt tulla huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa estääkseen osan niistä kauppojen sulkemisista, jotka ovat jo tapahtuneet.

Haluan myös huomauttaa Suomen ehdotuksesta korotetun lfa-tuen soveltamiseksi, joka on nyt joutunut komissiossa vastatuuleen. Kansallisesti rahoitettu lfa-lisä on osa Suomen neuvottelutulosta cap-uudistuksessa, joka lieventäisi mainitun cap-uudistuksen vaikutuksia. (Ed. Ala-Nissilä: Siitä pitää pitää kiinni!) — Olen samaa mieltä. — Pian cap-uudistuksen jälkeen saimme onnettoman 141-sopimuksen, joka pakottaa Suomea kansallisten tukien alentamiseen keskimäärin 3 prosentilla vuodessa sopimusajan aikana. Vähentämisen vaatimukset koskevat ainoastaan AB-aluetta, mutta ministeri Korkeaoja ajoi asian niin, että koko maa kärsisi samanlaisen tappion. Tässä yhteydessä syntyi idea ottaa korotettu lfa-tuki käyttöön kotieläintuotantoa varten, joka kärsii 141-sopimuksen leikkauksista. Nyt on kuitenkin taas maanviljelijän vuoro kärsiä: hänen on elettävä neuvottelutuloksilla. Komissio ei hyväksy Suomen ehdotusta vaan vaatii, että alueellinen tasapaino on taattava siirtämällä rahaa etelästä pohjoiseen sillä vaikutuksella, että kokonaispotti pienenee oletetusta. Sekä AB- että C-alueesta tulee häviäjiä.

Lähtökohtana on oltava kaikkien AB-alueella olevien tukivaltuuksien käyttö, ja kansallisella lisätyllä tuella pitää pitää huoltaa siitä, että C-aluetta kompensoidaan hallituksen periaatepäätöksen mukaan niin, että etelän ja pohjoisen suhteita ei muuteta. Suomen ehdotus perustuu — olen ymmärtänyt — samaan alueelliseen tasapainoon mutta on suurempi kokonaissumma potissa. On mahdotonta hyväksyä, että maataloustukea sen lisäksi, mitä 141-sopimuksessa sovittiin, nyt taas leikataan. Kehotan hallitusta edelleen hakemaan ratkaisua Suomen komissiolle ehdottaman linjan mukaan.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk:

Puhemies! Ed. Granvik äsken lopetti maatalouden hyvin ajankohtaisiin asioihin, ja tähän viimeiseen ajatukseen voi todella yhtyä. On todella jatkettava neuvotteluja siitä, että se pidetään, mitä sovittiin.

Puhemies! Me teemme tätä lisätalousarviota globaalimaailman oloissa. Valtiovarainministeri Kalliomäki viittasi omalta osaltaan näihin haasteisiin, mitä kansainvälinen kilpailu asettaa. Tänään pääministeri Vanhasen asettama työryhmä "Suomi maailmantaloudessa" on antanut tärkeän loppuraporttinsa. Siksi ihan lyhyesti globalisaatiosta alkuun. Sehän on kansainvälistä vuorovaikutusta, yhdentymistä. Sinällään globalisaatio on vanha ilmiö. Teknologian kehityksen myötä kansainvälinen riippuvuus vaikuttaa yhä enemmän paitsi taloudessa myös ympäristöekologiassa ja turvallisuudessa. Tämä riippuvuus menee eteenpäin, ei sitä voi pysäyttää. Globalisaation oloissa voidaan kuitenkin vaikuttaa erityisesti kansainvälisellä yhteistyöllä ja myös kansainvälisin toimin.

Pääministeri Matti Vanhanen totesi mielestäni tänään hyvin vastaanottaessaan ... (Ed. Zyskowicz: Etten sanoisi erittäin hyvin!) — etten sanoisi erittäin hyvin — ... mietintöä muun muassa, että vaikka globalisaatiosta on puhuttu paljon, sen luonnetta ja kaikkia seurauksia on ymmärrettävästi vaikea hahmottaa. Kiistatonta on kuitenkin se, että globalisaatio on merkinnyt sadoille miljoonille ihmisille elämisen laadun olennaista parantumista, elintason nousua köyhyydestä suurten mahdollisuuksien äärelle. Globalisaatio on myönteinen mahdollisuus koko ihmiskunnalle. Loppuraportissa on päädytty arvioon, että globalisaatio avaa paljon uusia mahdollisuuksia Suomelle ja suomalaisille. Tähänkin asti olemme menestyneet ja vaurastuneet avaamalla ovia aitojen pystyttämisen sijasta. Uskon, että tämä vanha totuus pätee myös nyt käsillä olevaan haasteeseen. Vain tätä kautta syntyvät myös ne resurssit, joilla voimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa. Minusta tämä linjaus on juuri se, mihin on helppo yhtyä, sanoisin tuollainen suuren suomalaisen Kekkosen hengessä tehty linjaus, ja valtiojohdolta todella kaivataan tällaista realistista linjausta. (Ed. Elo: Oliko ed. Ala-Nissilä tekstin tekijä?)

Puhemies! Kun katsomme nyt Suomen talouden nousua teknologian oloissa, viittaan kyllä 90-luvun alkuun. Suomen talouden upea nousu 90-luvun lopulla oli mahdollista juuri teknologiateollisuuden nousun kautta. Se taas oli mahdollista 90-luvun alusta lähtien yhteiskunnan tekemien suurien ja määrätietoisten tutkimus- ja kehityspanosten kautta. (Ed. Kuoppa: Suurien virheiden!) — Samaan aikaan, ed. Kuoppa, kriisi pakotti tekemään talouteen, yhteiskuntaan, rakenteellisia uudistuksia esimerkiksi verotuksessa, työelämässä, sosiaaliturvassa ja valtionhallinnossa. Juuri nämä teknologiapanostukset ja uudistukset edesauttoivat hyötymistä globalisaatiotaloudesta ja Suomen nousua.

Otanpa yhden esimerkin järjestelmän muutoksesta. Suomen pankkijärjestelmä, joka oli todella kuralla 90-luvun alussa, on tänään ehkä maailman kilpailukykyisin pankkijärjestelmä. Ehkä tänään eduskunnassa voitaisiin antaa tunnustus suomalaiselle pankkijärjestelmälle ja pankinjohtajillekin. Siinä on tapahtunut merkittävä järjestelmän uudistus, ja siitä kannattaa ottaa mallia. (Välihuutoja)

Puhemies! Olen varma, että juuri nyt me tarvitsemme samaa reseptiä kuin 90-luvun alussa. (Ed. Pulliainen: Taas 30 miljardia markkaa!) — Ei, en puhu pankkijärjestelmästä, ed. Pulliainen, vaan puhun siitä, että nyt, kuten 90-luvun menestyksessä, tarvitsemme saman keinovalikoiman. — On panostettava tuotekehitykseen, tutkimukseen ja teknologiaan erittäin vahvasti, ja sitä tämä työryhmä esittääkin. Sen lisäksi on muutettava ja uudistettava yhteiskuntaa ja rakenteitakin, että turvaamme suomalaisen työn ja osaamisen kilpailukyvyn. Näin tämä asia, puhemies, on, ja toivon, että tämä globalisaatiotyöryhmän esitys otetaan nyt vakavasti.

Kun sanoin ed. Zyskowiczille, että meillä menee paremmin kuin edellisen hallituksen aikana, että nyt on tekemisen meininkiä, tarkoitin juuri sitä, että valtiontalous on paremmassa kunnossa. Nyt pyritään määrätietoisesti edistämään pitkäaikaista tulopoliittista ratkaisua. Nyt pyritään vastaamaan globaalitalouden haasteisiin varmasti, kun hallitusohjelmaa tarkistetaan tuossa keväämmällä.

Puhemies! Lisätalousarviossa, kuten valtiovarainministeri Kalliomäki sanoi, jää menosäännön alaisia menoja käyttämättä tämän esityksen mukaan 84 miljoonaa euroa. Se kertoo myöskin siitä, että eduskuntakin omalta osaltaan on sitoutunut menokehyksiin, jotka ovat hyvin vaativat. Kun menokehyksiä tehtiin, jätettiin jakamaton varaus silloin lähes olemattomaksi. Toisaalta on tullut sellaisia menoja, kuten kuntien tarkistus, joita ei silloin tiedetty, mutta on pystytty pitämään valtiontalouden menopuoli hallinnassa. Samaan aikaan on tullut sitten lisätuloja autoverotuksen kautta, osinkotulojen kautta, myyntitulojen kautta ja korkomenot ovat pienentyneet. Tällä tavalla valtiontalous on paremmassa jamassa. Tästä valtiovarainministeri Kalliomäelle ja ehkä eduskunnallekin pieni mitali jo voidaan myöntää. Mutta jatkossa tilanne on todella haasteellinen.

Mikä liittyy myöskin kilpailukykyymme, niin tässäkin lisätalousarviossa ovat tietysti nämä infrakysymykset ensi vuoden osalta hyvin ajankohtaiset. Ehkä juuri noissa menokehyksissä liikenne- ja viestintäministeriön kehys jäi kaikista alhaisimmaksi. Se pohja ei ollut ihan se, mikä olisi pitänyt olla. Onneksi hallitus on todennut, että myyntituloja voidaan käyttää, niin kuin nyt käytetäänkin, ensi vuoden lisätalousarvioissa liikenneinfran rakentamiseen. Mutta tässä suhteessa on vielä edettävä ilman muuta. Hyvä liikenneinfra osaltaan parantaa Suomen kilpailukykyä, ja se on ehkä parasta aluepolitiikkaa, mitä voidaan aikaansaada.

Tässä lisätalousarviossa on myöskin metsänparannusvaroja lisätty hivenen. Luulen, että niitäkin eduskunnan valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa varmaan mietitään, koska näyttää siltä, että ne loppuvat nyt syksyllä, ja tarve kuitenkin olisi tätä työllisyyttä edistää. Mutta hyvä, että tämä momentti on avattu ja tässä nyt on rahaa sitten osoitettu.

Ed. Granvik puhui kyläkaupoista, että siihenkin on osoitettu nyt määrärahaa. Eipä edellisellä vaalikaudella ed. Vielma, näkynyt tätäkään määrärahaa. Tämä on kyllä ministeri Pekkarisen määrätietoisen työn ansiota, arvelen näin, kun tunnen ministerin. Tämä täytyy myönteisesti todeta.

Puhemies! Valtiovarainvaliokunta varmaan omalta osaltaan pyrkii käsittelemään tämän kolmannen lisätalousarvion nopeasti, jotta saamme määrärahat käyttöön ja tällä tavalla voimme valtion taloutta omalta osaltamme hoitaa ja luoda sitä vakautta, julkisen sektorin vakautta, kansantalouteen, jota kansalaiset tarvitsevat ja laajemminkin tarvitaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen vuoden kolmas lisätalousarvio on monessa suhteessa hyvin paljastava. Hallitus itse kutsuu tätä lisätalousarviota varsinaiseksi lisätalousarvioksi. Ne kaksi edellistä ovat olleet jotain muuta sorttia. Kun tämä "varsinainen" on lähetekeskustelussa marraskuun toisella viikolla, tarkoittaa se sitä, että valtiovarainministerille on täytynyt hahmottua se, miltä valtiontalouden tila tämän vuoden tilinpäätöksessä on näyttävä. Nythän muokkaillaan varsin laaja-alaisesti lähes kaikkia budjetin pääluokkia.

Verrattiinpa maamme taloutta sitten 1990-luvun alkuvuosiin tai muiden Oecd-maiden talousarvioihin tässä ja nyt, niin meillä on mennyt talouselämässä sinänsä hyvin. Minä olen tässä suhteessa ministerin kanssa aivan samaa mieltä. Täällä on ollut päällä todella maltillinen tupo ja sen mukaisesti lakkoja lähinnä vain mielenosoituksena ajattelematonta työnantajapolitiikkaa vastaan. Vientiteollisuuskin noteerasi eurooppalaisittain huikeita kasvulukuja viimeksi tämän vuoden elokuussa. Tästä huolimatta hallitus ennakoi, että talousarvio jää lopulta 62 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Itse asiassa se olisi huikeasti enemmän alijäämäinen, jos valtiontaloutta eivät olisi tasapainottamassa suuret omaisuudenmyyntitulot. Tässä on syytä muistuttaa kahdesta asiasta. Omaisuuden myynnin voi tehdä vain kerran, ja se vie samalla myös myöhemmiltä vuosilta omaisuuden avulla saatavat tulot. Kolmanneksi on merkittävää, että näin hyvässä taloustilanteessa tukeudutaan tällaiseen ratkaisuun. Kuvattuun alijäämäiseen budjettitalouteen on ollut vaikuttamassa muiden ohella kaksi merkittävää asiaa, joista toisessa hallitus on ollut aktiivinen toimija ja joista toisessa se on laiminlyönyt riittävän aktiivisen toimijan roolin.

Hallitus kiirehti ensitöikseen alentamaan tuloverotusta ja uhkaa jatkaa sitä edellä kerrotusta huolimatta edelleen. Veroale ilmoitettiin tehtävän työllisyyden edistämiseksi. Nyt tiedetään varmasti, että työllistämisen kannalta merkityksellinen yksityinen lohko on viis veisannut tällaisista veroaleista. Se sanoo väkeä irti sata- ja tuhatmäärin eikä juurikaan investoi Suomeen. Jos se investoi, niin se investoi automatiikkaan. Tämä on tiedossa, mutta hallitus uskoo joulupukkiin. Kun tähän lisätään vielä se, että nytkin hallitus esittää lisättäväksi telakkatukia, niin tällä tavalla luovutetaan mutkan kautta kansallisomaisuutta toisille valtioille. Hallituksen politiikka ei ole pitkällä aikavälillä kestävää. Se todella johtaa hyvinvointivaltion alasajoon. Hyvinvointivaltio tavallaan ulosliputetaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toteuttama hyvinvointivaltion ulosliputusvauhti ei tyydytä kaikkia yksityisen lohkon toimijoita. He ovat liittoutuneet veroparatiisien kanssa. Näiden harmaan talouden toimijoiden toimeliaisuuden ansiosta valtio on menettävä tänäkin vuonna noin 2,5 miljardia euroa verotuloja. Jos nämä verotulot olisivat mukana valtion tilinpäätöksessä joulukuun lopussa, se olisi ilman omaisuudenmyyntitulojakin ylijäämäinen. Lukuun ottamatta sisäministeri Kari Rajamäen aktiivista toimintaa valtiovalta keskusvirastoineen on edelleen polvillaan harmaan talouden toimijoiden edessä. Suorastaan surullista. Miksihän muuten Verohallituksen ylijohtajat ovat virkamiehistä sivutulotilastojen kärjessä? Aikaa taitaa kulua lähinnä oman tulonmuodostuksen varmistamiseen.

Hallituksen talous- ja budjettipolitiikka paljastavat pikkuhiljaa oman kelvottomuutensa. Tärkein mittari eli uusien työpaikkojen luomisvauhti osoittaa sekin edelleen ja hallituksen taipaleen loppuun saakka miinusmerkkistä tulosta. Vanhasen hallituksella on oleva tässä Lipposen hallitusten kohtalo — suuria puheita ja toiveita, mutta niukasti tuloksia — ja siinä me olimme myöskin mukana.

Arvoisa puhemies! Näin hallitus. Mutta mitä kuuluu kokoomuksen vaihtoehtobudjeteille? Kokoomuksen varjobudjetti on vähän niin kuin aikoinaan oli Marlin Helmeilevä omenaviini: kaikki siitä puhuivat, mutta kukaan ei ollut sitä nähnyt. Kokoomus ei näköjään tänäkään syksynä pysty esittämään tällaista varjobudjettia. Ei ole tähän asti pystynyt esittämään, ja epäilen, pystyykö tänäkään syksynä esittämään. Kaksi vuotta olen Jaakobin tavoin odottanut, että olisin nähnyt kokoomuksen vaihtoehtobudjetin eli varjobudjetin. Vaadin, että tehkää sellainen, joka vastaa teidän näkemystänne. Me haluamme nähdä, miten te rahoitatte samanaikaisesti ehdottamanne verojen alennukset ja menojen lisäykset. Me haluamme sen varjobudjetin, jotta me näkisimme, jotta Suomen kansa näkisi, teidän bluffinne läpi. Ottakaa haaste vastaan. Laatikaa varjobudjetti. Näyttäkää, kykenettekö siihen. Se olisi reilua ja asiallista politiikkaa. Se olisi uskottavaa myös äänestäjien silmissä.

Arvoisa puhemies! (Ed. Zyskowicz: Tuttua puhetta!) — Aivan, juuri niin. Ed. Zyskowiczhän siinä juuri puhui Suomen kansalle eduskunnan välityksellä edellisen eduskunnan aikana. Keskusta oli vain vaihdettu kokoomukseksi tässä puheen pätkässä. (Ed. Zyskowicz: Ja vuodet!)

Samalla kun jäämme odottamaan kokoomuksen varjobudjettia, vielä muutama sana hallituksen eräästä esityksestä nyt käsillä olevaan varsinaiseen lisätalousarvioon. Hallitus esittää puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen 1:tä miljoonaa lisäeuroa, teiden tulvavahinkojen korjaamiseen 0,5:tä miljoonaa ja vähittäiskauppojen investointitukeen 1,8:aa miljoonaa euroa. Kaikki nämä menokohteet ovat perusteltuja, mutta samalla on kiinnitettävä huomio niihin liittyviin yleisempiin näkökohtiin. Ensinnäkin kyläkaupoista. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen ansaitsee, niin kuin täällä on jo monella suulla todettu, tunnustuksen, että on ajanut investointitukimäärärahaa haja-asutusalueiden kyläkaupoille. Nimenomaan EU-normistojen pakollisuus on kiihdyttänyt kyläkauppojen kuolemaa. Jokainen sellainen on valitettavasti meidän olosuhteissamme aina peruuttamaton tapahtuma.

Nyt kun raakaöljyn hinta jatkaa varantojen ehtymisestä johtuen nousuaan ja kun metsä- ja peltoenergia tulevat arvoon arvaamattomaan, on hyvin tärkeää, että kyläkaupat säilyvät osana välttämätöntä paikallista palvelurakennetta. Tämän vuoksi investointituissa ei pidä kitsailla. Tähän samaan asiaan liittyy huolen pitäminen alemman asteisen tieverkon kunnosta, jotta elinkeinoliikenne voisi sujua vuoden jokaisena päivänä. Samoin on pidettävä huoli puuntuotannon kestävyyden varmentamisesta. Tässä yhteydessä voisi perusteellisesti selvittää nykyisen metsäkeskusjärjestelmän järkevyyden. Siinä näyttää aina kaikki olevan vialla. Sellaisen vaikutelman ainakin saa. Tämä on johtanut muun muassa politikointiin Kemera-varoilla, kuten täällä eduskunnassa havaittiin muutama viikko sitten.

Kyllä valtiolta toki löytyy löysyyttäkin budjettipolitiikassa. Yksi sellainen hanke on Joroisten ja Varkauden välinen tie. Aikanaan Varkauden yhteislyseossa opetettiin, että lyhin matka kahden pisteen välillä on suora viiva. Niinpä tiehanke olisi ollut hoidettavissa levittämällä nykyistä väylää, joka on lähestulkoon suora viiva. Puolet rahoista olisi säästetty ja säästyneet rahat olisi voitu käyttää alueen alemman asteisen tieverkon kohentamiseen. Nyt hallitus on eduskunnan siunauksella pannut matematiikan perusteet uusiksi.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Kuten vastauspuheenvuorossani totesin, ministeri Kalliomäki teki mielenkiintoisen avauksen sekä kotimaiseen että kansainväliseen talouspolitiikkaan liittyen.

Mutta aloitan tämän puheenvuoron kuitenkin pääoppositiopuolue kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan Zyskowiczin jatkuvalla hallituksen arvostelulla nimenomaan työllisyyspolitiikan tulosten osalta. Ed. Zyskowicz tänään totesi, että 17 000 uutta työpaikkaa on tullut, eli ollaan kuitenkin päästy hyvään alkuun siinä tavoitteessa — korostan sanaa tavoite — joka hallituksella on, eli 100 000 uuden työpaikan luomisessa. Kun ed. Zyskowicz omalla tavallaan kuitenkin ilmeisesti liittyy samanlaiseen ajattelumaailmaan kuin nyt Amerikan presidentiksi uudelleen valittu George W. Bush, niin siellähän Bush on saanut omalla politiikallaan aikaan 1,6 miljoonan työpaikan menetyksen. Voidaan sanoa, että ed. Zyskowicz edustaa hyvin samanlaista linjaa. Hänhän vaatii täällä jatkuvasti suuria veronalennuksia ja toisaalta myöskin menojen lisäyksiä. Tällainen bushmainen politiikka ei ainakaan Amerikassa ole tuottanut tulosta, ja tuskin se tuottaisi täällä Suomessakaan tulosta. Mutta tässä on kyllä hyvä yhtyä ed. Pulliaisen näkemykseen siitä, että nyt varjobudjetti, ed. Zyskowicz, mahdollisimman nopeasti eduskunnan käsittelyyn.

Sitten ministeri Kalliomäen puheenvuoroon haluan vielä lyhyesti todeta sen, että ainakin selvitykset tähän asti osoittavat, että keskitetyt ratkaisut ovat olleet kansantalouden kannalta kaikkein parhaita. Se on turvannut myöskin parhaan reaalitulojen kasvun. Mutta oma käsitykseni on, että työmarkkinajärjestön rooliksi on lähinnä rajattava palkoista ja työehdoista sopiminen, johon liitän esimerkiksi tämän niin sanotun muutosturvan eli irtisanomissuojan. Sen sijaan henkilökohtainen käsitykseni on, ja toivon, että kansanedustajat täällä tarkkaan sitä miettivät, myöskin ministeri Kalliomäki, että finanssipolitiikka, niin kuin totesin tuossa vastauspuheenvuorossani, mukaan lukien veropolitiikka, on kyllä eduskunnan ja hallituksen tehtävä. Toivon, että kävipä nyt tässä keskitetyssä ratkaisussa miten tahansa, niin kuitenkin me voisimme omalla panoksellamme olla turvaamassa kotimaisen ostovoiman lisäystä. Palaan siihen myöhemmin, minkä takia katson, että se on tarpeellista edelleen tässä nykyisessä tilanteessa. Budjetti on kuitenkin kokonaisuus.

Muuten voidaan todeta, että meidän taloudellinen tilanteemme on vakaa, niin kuin näkyy tästä lisätalousarviosta. Alijäämä, niin kuin ministeri Kalliomäki totesi, jää 62 miljoonaan euroon tältä vuodelta, kun varsinainen talousarvio osoitti alun perin huimaa 1 873 miljoonan euron alijäämää. Mutta, ministeri Kalliomäki, niin kuin me tiedämme, kun otetaan työeläkerahastot mukaan, niin mehän olemme ilmeisesti Luxenburgin ohella ainoa maa, jolla on Emu-ylijäämä. Se antaa meille tietyn liikkumavaran myöskin tässä taloustilanteessa, ja siitä me varmasti olemme samaa mieltä. Mitä tulee sitten myöskin valtionvelan kehittymiseen, niin sehän on myönteistä. Valtionvelka kansantuotteeseen suhteutettuna alenee 1,5 prosenttia, ja me olemme tässäkin ihan Euroopan unionin parhaita maita.

Tiukka talouspolitiikka, puhemies, on erinomaisen hyvä asia. Siinä on kuitenkin aina se tietty vaara, että kun vedetään tiukkaa talouspolitiikkaa, niin kotimainen kysyntä kärsii siitä. Nyt kun olemme lievittäneet meillä suhteellisen korkeaa tuloverotusta, nimenomaan tuloverotusta, niin olemme havainneet, että kotimainen kysyntä on lisääntynyt, ja sillä me olemme voineet pitää tämänkin suhteellisen korkean työllisyysasteen, joka meillä Zyskowiczin arvosteluista huolimatta minun mielestäni kuitenkin on. Me olemme pärjänneet eurooppalaisittain ja koko maailmankin kilpailussa varsin hyvin työllisyyden hoidon osalta, kun ottaa huomioon sen, mitkä ovat kansainväliset suhdanteet tänä päivänä ja tässä viimeisten parin vuoden aikana.

Puhemies! Todellinen pommi on kuitenkin tulossa Amerikasta, johon ministeri Kalliomäki viittasi. Kyllä kukaan asiantuntija tänä päivänä, kun molemmat presidenttiehdokkaat lupasivat puolittaa Amerikan budjettivajeen, joka on huimaa vauhtia kasvamassa tuollaiseen yli 500 miljardiin dollariin vuositasolla, ei usko, että presidentti Bush pystyy puolittamaan sen seuraavan vaalikauden aikana. Ja jos puolittaa, niin mitä merkitystä sillä on? Se merkitsee amerikkalaisen kulutuskysynnän heikkenemistä, ja se merkitsee esimerkiksi eurooppalaisen viennin mahdollisuuksien heikkenemistä. Jos katsotaan sitten euron kehitystä, niin viime tammikuussa Davosissa eräs amerikkalainen Harvardin yliopiston professori ennusti, että ensi vuonna, siis nyt muutaman kuukauden kuluttua, euro tulee olemaan 1,35—1,40 dollaria. Mitä merkitystä sillä on viennille, sen me jokainen ymmärrämme. Suomalainen vienti on niin kuin eurooppalainen vienti yleensäkin, se tulee pakostakin kärsimään tästä dollarin heikentymisestä ja euron vastaavasta vahvistumisesta. Toisaalta, puhemies, meidän pitää huolehtia täällä Suomessa siitä, että kun myöskin euron vahvistumisella on myönteistä merkitystä esimerkiksi tuontihintojen kannalta, me valvomme sitä, että euron vahvistuminen heijastuu myöskin tuontihintoihin täällä Suomessa ja että se ei jää näiden kuuluisien välikäsien käytettäväksi, niin kuin Suomessa yleensä on tapahtunut.

Puhemies! Ehkä vielä ihan lopuksi muutama sana investoinneista, jotka sittenkin ovat erittäin keskeisessä asemassa, niin julkiset investoinnit kuin yksityiset investoinnitkin, Suomessa työllisyyden kannalta. Kauppatieteiden maisteri Ritva Pitkänenhän on julkaissut tällaisen "Mihin katosi kultamuna?" -selvityksen, jossa hän selvittää sitä, kuinka tiettynä ajanjaksona 1990-luvulla ja sitten tämän vuosituhannen alussa suomalaiset firmat tuottivat voittoa 68 miljardia euroa mutta käyttivät vain 9 miljardia euroa tästä kotimaisiin investointeihin. Loppu käytettiin osinkoihin ja konserniyhtiöihin.

Puhemies! Kun sen lisäksi me tiedämme, että työeläkerahastot kovasti haluaisivat tänä päivänä investoida entistä enemmän ulkomaisiin osakkeisiin, niin minun mielestäni tässä on kuitenkin riski. Riski on se, että jos Amerikan talous todella lähtee taantumaan, niin kuin erittäin suuri pelko minun mielestäni on olemassa ja aiheellinen pelko, se merkitsee myöskin osakekurssien laskua, ja sillä on merkitystä, jos suomalaiset työeläkerahastot sijoittavat ulkomaisiin pörsseihin. Isänmaallista toimintaa olisi se, että suomalaiset yritykset ja myöskin työeläkelaitokset sijoittaisivat mahdollisimman paljon kotimaahan ja samalla me huolehtisimme omalta osaltamme siitä, että julkiset investoinnit olisivat mahdollisimman korkealla tasolla, ja näin me voisimme omalta osaltamme olla parantamassa maamme työllisyyttä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Hallituksen tärkein tavoite ja tärkein lupaus on 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden loppuun mennessä. (Ed. Elo: Olemme kuulleet sen!) Tämä tavoite on tärkeä tietysti niiden kansalaisten ja niiden perheiden kannalta, joita työttömyys tai työttömyysuhka koskee, mutta se on tärkeä myös kaikkien suomalaisten kannalta. Aika lailla suuri yhteisymmärrys vallitsee eri asiantuntijatahojen välillä siitä, että nykymuotoisen hyvinvointiyhteiskunnan — tarkoitan nykymuotoisia julkisia palveluita, nykymuotoisia tulonsiirtoja — nykymuotoisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen on mahdollista vain, mikäli pääsemme selvästi nykyistä korkeampaan työllisyysasteeseen, ja tämän korkeamman työllisyysasteen tavoitteleminen ja siinä eteneminen edellyttää hallituksen oman tavoiteasetannan mukaisesti sitä, että tällä vaalikaudella päästäisiin 100 000 uuteen työpaikkaan ja ensi vaalikauden loppuun mennessä 75 prosentin työllisyysasteeseen.

Kun olen sanonut käyttämissäni vastauspuheenvuoroissa, että näiden 100 000 uuden työpaikan kannalta ei tällä hetkellä hyvältä näytä, olen tarkoittanut sitä, että nykymeno ei riitä näiden 100 000 uuden työpaikan luomiseen. Pelkästään talouskasvuun nojaaminen ja pelkästään tupon odottaminen ei riitä. Vaikka nämä toteutuisivat kaavaillulla ja odotetulla positiivisella tavalla, me emme tule pääsemään tähän tavoitteeseen vaalikauden loppuun mennessä. Tarvitaan siis hallitukselta muutakin, tarvitaan hallitukselta omia, aktiivisia, uusia ratkaisuja. Näin ollen, kun hallitus nyt puolentoista vuoden jälkeen voi kirjata työllisyyden kehityksessä noin 17 000 uuden työpaikan luomisen viimeisen tilaston valossa, tämä vauhti ei millään riitä mainittuun 100 000:een pääsemiseksi. Tätä tarkoitin sanoessani, että tämän tavoitteen kannalta ei nyt hyvältä näytä, ja tässä sanomisessani myös pysyn.

Ministeri Kalliomäki käyttämissään puheenvuoroissa moitti kokoomuksen verolinjaa. Hänen mielestään olemme hulvattomia ja olemme kylvämässä valtion ilmeisesti rahoja tai ainakin talouspoliittista liikkumavaraa taivaan tuuliin. Tästä ei kuitenkaan tietystikään ole kysymys. Kysymys on siitä, että kokoomuksen mielestä nykyinen korkea ansiotulon verotuksen taso on Suomessa rakenteellinen ongelma eli meillä on liian korkea työhön liittyvä verokiila eli veron osuus työn hinnasta. Tämän vuoksi meidän mielestämme on välttämätöntä jatkaa maltillista ansiotulojen veron keventämistä vuosittain, kuten hallituskin on arvioinut, kun se on tehnyt viime vuodelle veroratkaisunsa, joka tuli voimaan kesken vuotta, ja kun se on tehnyt tälle vuodelle oman budjettiesityksensä.

Emme ole lainkaan yksin ajatuksinemme, että työnteon verotuksen keventämistä on Suomessa johdonmukaisesti jatkettava. Päinvastoin, voi sanoa, kaikki hallituksen teettämät asiantuntijaselvitykset — en nyt ole ihan varma joistakin Stakesin ja kumppaneiden selvityksistä — mutta lähes kaikki hallituksen teettämät asiantuntijaselvitykset, muun muassa Sailaksen työllisyystyöryhmän ja nyt tänään ilmestyneen Brunilan globalisaatiotyöryhmän, ovat omassa loppuarviossaan päätyneet siihen, että työnteon verotuksen keventämistä on jatkettava.

Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys kuitenkin merkitsee palkansaajien ja eläkkeensaajien verotuksen kiristymistä, siis ansiotulon verotuksen kiristymistä. Tämä ei kuitenkaan ole hallituksen tarkoitus, niin kuin useamman kerran olemme valtiovarainministerin ja muidenkin ministereiden suulla kuulleet. Hallituksen tarkoitus on se, että myös ensi vuonna voitaisiin jatkaa ansiotuloverotuksen keventämistä, mutta hallitus haluaa tämän asian sitoa mahdollisesti syntyvään laaja-alaiseen, pitkäaikaiseen ja riittävän maltilliseen tulopoliittiseen ratkaisuun.

Tälle pyrkimykselle toki on meidän piirissämme paljon ymmärtämystä, mutta tähän hallituksen valitsemaan linjaan tietysti sisältyy se riski, että jos tupo jää syntymättä ja ainakin kaavaillussa aikataulussa jää syntymättä ja jos hallitus pitää jääräpäisesti kiinni antamansa varsinaisen budjetin verolinjauksesta, niin silloin verotus ensi vuonna kiristyy ja hallitus itse asiassa ampuu itseään jalkaan työllisyystavoitteessaan, sillä verotuksen kiristyminen merkitsee myrkkyä työllisyyden edistymiselle. Tällä hetkellä tulopoliittista ratkaisua hyvin tosissaan neuvotellaan ja siellä on totinen tekemisen meininki päällä. Toivotaan, että tulosta syntyy ja että se antaa hallitukselle mahdollisuuden oikaista verolinjansa ensi vuoden osalta.

Mutta meidän mielestämme on lähdettävä siitä, että syntyi tulopoliittinen ratkaisu marraskuun loppuun mennessä tai ei, työnteon verotuksen keventämistä on jatkettava. Meidän mielestämme on myös kaikki syy, ministeri Kalliomäki, luottaa siihen, että työmarkkinapöydissä on viisaita naisia ja miehiä, jotka omia palkkaratkaisuja arvioidessaan, vaikka ne tulisivat tehtäviksi vasta joulukuun alun jälkeen ja vaikka ne tulisivat tehtäviksi liittotasolla, osaavat arvioida ja laskea myös tehdyn veroratkaisun merkityksen palkansaajien reaaliansioiden kehityksen kannalta. Tämä on myös vastaus ed. Elolle. Kyse ei ole mistään Bushin politiikasta. Kyse on siitä, että Suomessa liian korkea ansiotulojen verotus on ongelma ja sen vuoksi verotuksen keventämistä on jatkettava. Tästä peruslähtökohdasta tuntuu hallituskin — en ole varma ed. Elosta mutta tuntuu hallituskin — olevan samaa mieltä.

Ed. Ala-Nissilälle toteaisin, että hän kehui erityisesti pääministeri Vanhasta, mutta myös jonkin verran pääministeri Vanhasen asettamaa globalisaatiotyöryhmää ja sen esityksiä. Niin teen minäkin ja tekisin perusteellisemminkin, jos aikaa olisi enemmän. Ongelma ei ole siinä, etteikö hallitus riittävästi teetä hyviä selvityksiä. Ongelma on siinä, tekeekö hallitus näiden selvitysten pohjalta näissä selvityksissä esitettyjä toimenpiteitä.

Herra puhemies! Tänään jätetty ylijohtaja Brunilan niin sanotun globalisaatiotyöryhmän loppuraportti on erittäin painavaa asiaa. Vielä ei ole ollut mahdollisuutta riittävän tarkoin tuohon raporttiin tutustua ja perehtyä, mutta jo nopealla lukemisella voin sanoa, että siinä on esitetty hyvin perusteltuja, kannatettavia esityksiä. Voisin sanoa näin, että raportista löytyy paljon positiivisia, rohkeita esityksiä. Siitä haluan tältäkin paikalta esittää työryhmälle ja sen johdolle ja jäsenille kiitoksen. Näitä samoja elementtejä, mitä tämä globalisaatiotyöryhmän loppuraportti on tänään esittänyt, on löydettävissä useista aikaisemmistakin selvityksistä, esimerkiksi vaalien jälkeen jätetystä niin sanotun Sailaksen työllisyystyöryhmän työstä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on Brunilan työryhmän loppuraportissa esitettyjen toimenpide-esitysten tarpeellisuudesta täysin samaa mieltä raportin laatijoiden kanssa.

Suomen nostaminen yhdeksi globalisaation voittajaksi lähtee siitä, että tunnustetaan ja korjataan omat heikkoudet sekä tunnistetaan ja vahvistetaan omia kilpailuvaltteja. Julkisen vallan tehtävänä on luoda talouden toimijoille sellainen toimintaympäristö, joka kannustaa yrittämiseen, työn tekemiseen, investointeihin, osaamisen parantamiseen, tuotantotoiminnan tehostamiseen ja menestymiseen. Näiltä osin päästäisiin jo aika pitkälle toteuttamalla globalisaatiotyöryhmän loppuraportin toimenpidesuositukset.

Herra puhemies! Kuten sanoin, hallitus on mestari tuottamaan erilaisia selvityksiä. Nyt tarvittaisiin myös niitä selvityksiin perustuvia hallituksen toimia.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen myös sitä, mitä täällä ed. Ala-Nissilä aikaisemmin kertoili, että keskusta ja hallitus ovat kovin tyytyväisiä nykyiseen olotilaan yhteiskunnassa, vaikka täällä on noin 300 000 työtöntä. Tuntuvat oudoilta tämmöiset puheenvuorot, ja kysynkin, onko keskusta unohtanut Suomen työttömät.

Täällä on myös vaadittu lakko-oikeuksien kiristämistä ja jopa niitten poisviemistä ja lähinnä kokoomuksen taholta (Ed. Vielma: Ei ole!) ja vedotaan globalisaatiotyöryhmän työn tuloksiin, jotka ovat kovin ristiriitaisia, ja oliko siinä ylijohtaja Brunila ainoa, joka sen allekirjoitti, mutta niin kokoomus kuin keskustakin ihastelevat työryhmän tulosta. Se on yhtä kuin keskustan takavuosien työreformi. (Ed. Kuoppa: Paljon pahempi vielä!) — Juuri näin kuin ed. Kuoppa sanoi, että paljon pahempi. — Kun palkansaajat lakkoilevat sen puolesta, että työpaikat ja tehtaat säilyisivät maassamme (Ed. Kallis: Mitä, jos ne sen takia menevät?), minä sanon, että he ovat suuria isänmaan ystäviä, kun yrittävät näin saada aikaan Suomessakin sen, että täällä voisi työtä tehdä ja elää. (Ed. Zyskowicz: Lakkoilemallahan ne säilyvät!)

Uskon tupoon ja siihen ratkaisuun. Se on Suomen etu. Uskon, että tupo syntyy Suomeen, kunhan työnantajat tuosta suuremmasta uhostaan pääsevät irti. Firmat, jotka tuottavat erittäin hyvin ja ovat voittoa tuottavia, ovat heittämässä väkeä ulos ja siirtämässä tuottavaa toimintaa Suomesta pois. Peräänkuulutan näiden isänmaallisuutta.

Hallituksen esitys vuoden kolmanneksi lisätalousarvioksi lupaa hoitaa monia ajankohtaisia ja väistämättömiä tarpeita. Hyvä onkin, että rahaa saadaan edes hieman lisää välttämättömiin menoihin, mutta yhtä kaikki monet tärkeät asiat jäävät hoitamatta ylimitoitettujen veronalennusten takia. Muun muassa Valtion Pukutehtaan lopettaminen mielestäni oli virhe. Se olisi ollut järkevämpää ja vastuullisempaa pitää suomalaisten omistuksessa. Valtion virkamiehet ja Puolustusvoimien kantahenkilökunta tarvitsevat jatkossakin toimitukseltaan varmoja ja hyvälaatuisia vaatteita, ja tehdas olisi saanut olla valtionyhtiönä. Valtion omistuksen vähentäminen valtionyhtiöistä on muutoinkin lyhytnäköistä. Saaduilla tuloilla saadaan hetkellistä helpotusta budjettiin, mutta pidemmällä tähtäimellä tilanne pahenee. Mustat pilvet leijuvat nyt esimerkiksi Valtran työntekijöitten päällä kotimaakunnassani, kuinka kauan he saavat pitää työpaikkansa. Suomalaisen traktorin Valtra Valmetin tekeminen taitaa olla kohta muistoja vain, kun siellä ruvetaan Massey Fergusonia kasaamaan. Tätä en toivo, mutta pahalta näyttää, miten niille käy. Siinäkin myytiin yksi kruunun jalokivi yksityiselle sektorille, ja se sen myötä meni.

Sitten tervetullut on myös lisäys sairaalainfektioitten torjuntaan. Kuten muutkin lisäykset, tämäkin on täysin riittämätön. Pienillä paikkausrahoilla ei puututa itse ongelmiin, vaan tilkitään järjestelmän yhä suuremmiksi kasvavia reikiä. Esimerkiksi Jyväskylässä oli taannoin paha infektio-ongelma sairaalassa, jossa vastasyntyneet lapset siitä kärsivät. Henkilökunta kertoi, että suurin syy infektio-ongelmaan oli resurssien puute. Hoitajia oli auttamattomasti liian vähän, ja siinä jäi henkilökohtainen hygienia vähän puutteelliseksi. Terveysmenoihin tarvitaan lisää rahaa reilusti. Suomi käyttää terveydenhuoltoon häpeällisen vähän rahaa, jopa selvästi alle EU:n keskiarvon.

Arvoisa puhemies! Eläkemenoarvio täsmentyi, ja tässä säästetään 60 miljoonaa euroa. Täytyy kuitenkin ihmetellä, koska keskusta ja hallitus aikovat lunastaa lupaukset eläkeläisille. Pelivaraa kyllä olisi, jos valtion tulopuolta ei niin rajusti pienennettäisi. Hallitus lupailee suurituloisille lisää veronalennuksia. Jos nyt valittu varakkaita suosiva linja jatkuu, ollaan kohta tilanteessa, jossa ei tarvitse miettiä, miksei hallitus nosta eläkkeitä lupauksiensa mukaan, vaan kuinka paljon niitä joudutaan laskemaan. Ollaan kestämättömällä tiellä.

Eläkeläisten lisäksi myös työttömät ja muut vähävaraiset ovat jääneet täysin ulkopuolisiksi veronalennusten tuomasta hyödystä. Kaikkein rikkaimmalla väestönosalla jää käteen selvästi muita enemmän, mutta köyhimpien ihmisten saama rahamäärä on käytännössä pienentynyt reilusti. Nyt olisi aika korottaa työttömien saamia tulonsiirtoja, jotta heilläkin olisi edes jonkinlaiset edellytykset ihmisarvoiseen elämään. Lisätalousarvion kosmeettiset muutokset työttömien saamiin etuuksiin ovat täysin riittämättömiä. Nyt tarvittaisiin selvää korotusta työttömien saamiin tukiin.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Juuri Irakista tulleet uutiset osoittavat, miten siellä sikäläiset amerikkalaiset ja britit, niin sanotut vapauttajat, toimivat. Siellä pommitetaan kaupunkeja matalaksi, ja ilmeisesti se on sitä amerikkalaisten rauhanturvatyötä.

Tässä lisäbudjetissa ulkoministeriön pääluokkaan, kuten jo vastauspuheenvuorossani totesin, lisätään 10 miljoonan euron määräraha, ja perusteluissa todetaan, että lisämäärärahan tarve aiheutuu Suomen maksuosuuden kasvusta YK:n rauhanturvajoukoille sekä vapaaehtoisrahoituksesta YK:n Irakin turvajoukoille. On mielenkiintoinen kysymys, mitä ovat nämä Irakin turvajoukot, YK:n turvajoukot. Ovatko ne amerikkalaisia miehittäjäarmeijasotilaita, brittejä vai mitä ne joukot ovat, kun minun tietääkseni siellä ei nyt YK:n joukkoja ole? Vai onko niin, että on tarkoitus pikkuhiljaa laillistaa nämä amerikkalaiset miehittäjät, ja siihen tarvitaan sitten YK:n kautta rahaa, vapaaehtoisrahoitusta, myöskin Suomen osalta? Mielestäni tätä rahaa ja tätä valtuutta ei pidä antaa. Amerikkalaiset, jotka pommittavat ja hajottavat sitä maata, saavat mielestäni maksaa myöskin ne laskut, ovathan he varmasti sen Irakin öljyn perässä. Se on se pääasiallinen tavoite heillä varmasti siellä.

Herra puhemies! Toisena asiana: Täällä on käsitelty jo Brunilan työryhmän työn tuloksia. Valitettavasti itsellänikään ei ole ollut mahdollisuutta tutustua tarkkaan tähän työryhmän työhön, mutta joihinkin asioihin, mitkä ovat kyllä suomalaisen työelämän perusteita, tässä työryhmän työssä puututaan, ja mielestäni sitä ei voi missään tapauksessa hyväksyä, koska niiden muuttaminen romuttaisi koko suomalaisen työelämäjärjestelmän. Työehtosopimusten yleissitovuudesta luopuminen on yksi tällainen vaatimus ja sitä kautta palkkojen alentaminen. Mielestäni Suomessa pitäisi keskittyä päinvastoin siihen, että lähdettäisiin miettimään sitä, miten alimpia palkkoja Suomessa voitaisiin nostaa niin, että ihmiset tulisivat niillä edes kohtuullisesti toimeen.

USA:ssa minimipalkka on 5 dollaria 15 centtiä. Se on niin pieni palkka, että sillä ei tule toimeen, ja jopa silläkin siellä ihmiset joutuvat tekemään työtä. Tätäkö ed. Zyskowicz haluaa, kun hän vaatii Brunilan työryhmän työn tuloksia toteutettavaksi? Vaatiiko hän todella sitä, että Suomessa pienipalkkaisten työntekijöitten palkkoja entisestään alennetaan, vai uskooko hän todella, että ne ensimmäisenä olijat olisivat yritysten johtajat, johtotaso ja vuorineuvokset, joiden palkkoja alennettaisiin? Yleensä, kun aletaan puhua työelämän uudistuksista ja muutoksista, niin ensimmäisenä sieltä saneerataan ulos siivoojat, sitten kaikki muut aputyöntekijät, ja heidän palkkojaan on yleensä myös kaikista vaikeinta saada tarkistettua. He joutuvat tekemään monta kertaa jopa raskainta työtä ja saavat heikointa palkkaa. Tähän samaan luokkaan kuuluvat tietenkin sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja monet muut hoitoalan ihmiset ja palvelualojen ihmiset. Mielestäni tämä Brunilan paperi ainakin näiltä osin heti joutaa suoraan roskakoriin eikä sitä voi missään tapauksessa kannattaa. Uskon, että ay-liike tulee myöskin siihen ottamaan selvän ja kielteisen kannan.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että hallituksen lisätalousarviossa on myös inhimillisiä piirteitä. Omalla alueellani on tulvista kärsitty kovasti, ja ilolla panen merkille, että lisäbudjetissa on jonkin verran löytynyt miljoonia tulvista aiheutuvien vahinkojen korvaamiseksi.

Mutta haluaisin kuitenkin tiedustella, kun sitten näitä tuloja on katsottu tulevaksi jo meidän budjettiimme, onko esimerkiksi nämä käytetyt passit Virolle jo myyty, niin kuin täällä sivulla 26 ilmoitetaan. Onko kauppa jo täysin varma, vai onko siinä vielä epävarmuustekijöitä, ovatko rahat jo tilillä?

Toinen asia, josta olen saanut myös maistaa hallituksen kylmää kyytiä, on keskustelu työpaikoista. En varmasti siinä kyllä ole ainut, sitä ovat saaneet myös muut oppositiopuolueen edustajat osakseen. Hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, mutta jo toisella päätöksellä lakkautetaan työpaikkoja. Täällä onkin, että valtion omistama Valtion Pukutehdas, jolla on mahtava historia takanaan, alas ajetaan ja sieltäkin saa kenkää yli 100 työntekijää. Tämäkö on hallitukselta sitä oikeaa politiikkaa, kuinka uusia työpaikkoja luodaan, että valtion omia työpaikkoja lopetetaan, kuten esimerkiksi tapahtuu Keskussotilassairaalassa ja nyt Valtion Pukutehtaassa?

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Hallitus on suhdannepoliittisesti mielestäni toiminut aivan oikein. Kesällä 2003, kun vienti ei vetänyt, hallitus ensi töikseen alensi veroja erittäin merkittävästi. (Ed. Pulliainen: Ei sillä mitään vaikutusta ollut!) — Tämä piti, ed. Pulliainen, kotimarkkinat meillä käynnissä ja merkitsi sitä, että erityisesti palvelualoilla syntyi uusia työpaikkoja, joilla kyettiin korvaamaan teollisuudessa menetettyjä työpaikkoja. (Ed. Pulliainen: Missä ne nyt ovat?) — Kyllä ne työpaikat ovat edelleen olemassa, toki nämä teollisuuden työpaikat eivät vielä ole palanneet. — Siis suhdannepoliittisesti aivan oikein toimittu.

Suhdannekäänne kansainvälisessä taloudessa ja myöskin Suomen taloudessa tapahtui viime touko—kesäkuussa. Tämä on näkynyt siinä, että vientikysyntä on selvästi lisääntynyt, yritystemme tilauskirjat ovat selvästi vahvistuneet. Tämä suhdannekäänteen muutos on antanut perusteita sille, että me olemme voineet korottaa talouskasvua koskevia ennusteitamme. Näinhän on tehty tässä kesän ja syksyn mittaan, ja nimenomaan perusteet löytyvät sieltä, että selkeä suhdannekäänne on tapahtunut.

Me toisaalta tiedämme, että talouskasvu ja työllisyys kulkevat käsi kädessä. Jos siis tämä kansainvälisen talouden elpyminen on pitkäkestoista, niin se käsittääkseni tulee heijastumaan myös parantuvana työllisyytenä täällä Suomessakin. Eli vuoden päästä näitä uusia työpaikkoja hyvässä tapauksessa saattaa olla huomattavasti enemmän kuin ed. Zyskowiczin täällä mainitsemat 17 000, joita on tullut tähän mennessä. Toivottavasti näin tulee käymäänkin, koska tämä on kuitenkin tärkeä asia. Valitettavasti kansainvälisinä epävarmuustekijöinä ovat euron vahvuus ja toisaalta sitten öljyn hinnan ennustamaton vaihtelu, mutta jos sielläkin öljy pysyy kohtuuhinnoissa, niin tuskin se sitten tätä suhdannetilannetta tulee muuttamaan.

Tällä hetkellä hallitus mielestäni aivan oikein tavoittelee kattavaa tulopoliittista ratkaisua. Olen jossain määrin hämmästellyt sitä, että erityisesti te siellä kokoomuksen puolella olette arvostelleet hallitusta siitä, että hallitus pyrkii tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. (Ed. Zyskowicz: Ei olla!) — Kyllä siellä vähän sen tapaisia puheita on ollut, että hallitus on panostanut ainoastaan ja vain tulopoliittisen ratkaisun aikaansaamiseen ja sitonut siihen erilaisia asioita. (Ed. Zyskowicz: Se on eri asia!) Minun mielestäni on ihan perusteltua sekin, että veroratkaisut on sidottu tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteyteen, se on ihan täysin perusteltua.

Kun katsotaan sitä, miten me olemme näissä tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa aikaisemmin onnistuneet, niin väittäisin, että Lipposen hallitusten aikana tehdyt tulopoliittiset kokonaisratkaisut olivat erittäin merkittävällä tavalla nostamassa talouttamme laman alhosta. Kyllä silloin nämä tulopoliittiset kokonaisratkaisut kokoomukselle kelpasivat, te olitte niitä aktiivisesti edesauttamassa ja pyrkimässä niihin. (Ed. Zyskowicz: Kelpaavat nytkin!) Niinpä tälläkin kerralla pidän tärkeänä sitä, että kaikki kivet käännetään, jotta tähän tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun päästään. Toki tulopolitiikan lisäksi tarvitaan muitakin toimenpiteitä. Me tarvitsemme toimenpiteitä, joilla me pystymme vastaamaan globaalitalouden haasteisiin, ja parhaiten tämä minun mielestäni onnistuu siten, että me panostamme tutkimukseen, tuotekehitykseen, osaamisen parantamiseen, koska kyllä minulla on ainakin se käsitys, että Suomen kaltainen pieni kansakunta pärjää kovassa kansainvälisessä kilpailussa ainoastaan korkealla osaamisella. Lisätalousarviolla ei näitä linjaratkaisuja tehdä.

Lisätalousarviosta otan esiin ainoastaan yhden asian, ja se on lisätalousarvioon sisältyvä telakkatuki. Meillähän telakkateollisuus on joutunut käymään monenmoisia sopeutumisvaiheita. Ehkä vaikein tilanne oli silloin, kun Neuvostoliitto romahti ja samalla romahti idänkauppa. Laivoista 75 prosenttia oli mennyt itään, eli se oli todella vaikea sopeutumisvaihe. Ja on näitä karikoita ollut tietysti myöhemminkin, ihan tänä vuonnakin. Mutta tärkeää mielestäni on koko ajan ollut se, että hallitus on näissä tietyissä vaikeissa tilanteissa ollut valmis auttamaan telakkateollisuutta lähinnä telakkatuen muodossa. Väitän, että se osaltaan on johtanut siihen, että meillä on tällä hetkellä erittäin vahva telakkateollisuus. Emme ehkä aina huomaa sitä, että asukaslukuun suhteutettuna Suomi on erittäin merkittävä laivanrakentajamaa tämän päivän Euroopassa. Erittäin hyvänä pidän sitäkin, että tällä lisätalousarviolla on mahdollistettu telakoiden kannalta erittäin merkittäviä tilauksia telakkatuen muodossa.

Minä ymmärrän sen hallituksen lähtökohdan, että hallitus osaltaan pyrkii pois telakkatuista. Tämä on ihan hyvä tavoite. Lähden myös siitä, että niin kauan kuin Euroopan unionin piirissä on käytössä telakkatuki joillekin alustyypeille, niin myöskin Suomen pitää olla mukana tässä järjestelmässä. Vain se takaa tasavertaiset kilpailuolosuhteet Suomen telakkateollisuudelle, laivanrakentajillemme. Tästä linjasta kannattaa jatkossakin pitää kiinni.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Talousarvion ja lisätalousarvion yhteydessä on mahdollista puhua näin laajasti talouspolitiikasta. Puheenvuoroista on käynyt ilmi, että ollaan kovastikin tyytyväisiä siihen kehitykseen, mikä meillä oli 90-luvulla, kun Suomi nousi lamasta. Voi tietenkin todeta, että oikeastaan kaikissa muissa Pohjoismaissa vallitsi samanlainen kriisi kuin Suomessa ja kaikki muut Pohjoismaat ovat myöskin nousseet lamasta ja kaikki Pohjoismaat ovat tänä päivänä aika vahvalla pohjalla.

Mikä näistä neljästä Pohjoismaasta, Suomi, Tanska, Ruotsi, Norja, on sitten vahvimmalla pohjalla? Minulla on oma käsitykseni, ehkä edustajilla on toisenlainen käsitys. Minun mielestäni vahvin pohja on tanskalaisilla ja ruotsalaisilla. Molemmissa maissa, niin kuin myöskin Norjassa, työttömyys, joka on kuitenkin se kaikkein suurin paha, näissä kolmessa mainitussa maassa työttömyys on kaikkein alhaisin. En ole tyytymätön siihen kehitykseen, mikä meillä on ollut 90-luvulla, mutta haluan muistuttaa, että muissa Pohjoismaissa kehitys on ollut vähintään yhtä hyvä, ellei parempi, ja näissä muissa maissa on harjoitettu toisenlaista talouspolitiikkaa.

Kun kuuntelee näitä puheita, niin täytyy todeta, että hyvin paljon puhutaan globalisaatiosta, mutta se on enemmän puhetta. Ovatko hallituksen silmät auenneet, ovatko eduskunnan silmät auenneet sen suhteen, mitä tuo globalisaatio itse asiassa pitää sisällään? Otan yhden esimerkin.

Muutama päivä sitten oli Spiegel-lehdessä kertomus Opelin tehtaista. Opelilla on tehdas Saksassa, ja muutaman sadan kilometrin päässä on toinen tehdas Puolassa. Puolassa työskentelevä henkilö, joka asentaa ovia Opel-autoihin, saa palkkaa 700 euroa, hänen viikkotuntimääränsä on 40 tuntia ja hän saa vuosilomaa 25 päivää vuodessa. Muutama sata kilometriä Puolan tehtaasta työskentelee saman yrityksen tehtaassa saksalainen, jonka palkka on 2 900 euroa, viikkotuntimäärä 35 ja vuosiloma 31 päivää. Aivan hyvin tämä esimerkki voisi koskea yritystä Suomessa: Kokkolassa työntekijällä 700 euron kuukausipalkka, 40 tunnin työviikko, 25 päivän vuosiloma ja Kajaanissa saman firman palveluksessa olevalla 2 900 euroa, 35 tunnin työviikko, 31 päivän vuosiloma. Ei ole vaikeata arvata, mihin tuotanto keskitettäisiin. Ja aivan sama koskee Saksaa ja Puolaa, ei ole rajaesteitä, ei ole mitään esteitä. On täysin selvä asia, että näiden samojen ongelmien kanssa, joiden kanssa Saksa tänä päivänä taistelee, Suomi taistelee muutaman vuoden sisällä, ja siihen meidän pitää varautua.

Olen kyllä täysin samaa mieltä kaikkien kanssa siitä, että emme me palkoilla koskaan pysty kilpailemaan, emme koskaan, vaan kyllä meidän tulevaisuutemme on juuri osaamisessa, eikä se osaaminen saa olla pelkästään sitä, että puheissa korostetaan, että pitää satsata enemmän tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Jos näin sanotaan, silloin pitää euromääräisesti myöskin tehdä huomattavia panostuksia siihen eikä se saa olla mitään hehtaariammuntaa, niin että laajasti vähän joka sektorille sijoitetaan tutkimus- ja tuotekehittelyrahaa. Silloin se ei tuota tulosta.

Se, että Suomi nousi Nokian ansiosta, oli — se myönnetään tänä päivänä — aika paljon onnenkauppaa. Kukaan ei osannut arvata, että Nokiasta tulee sellainen kultamuna Suomelle kuin siitä tuli. Emme voi ottaa kunniaa meille päätöksentekijöille, emme eduskunnalle emmekä hallitukselle. Kyllä me panostimme jonkin verran, mutta ei ollut mitään selvää suunnitelmaa, mille sektorille panostettiin. Muistan varsin hyvin, kun tässä salissa annettiin ymmärtää, ihan täältä puhujakorokkeelta puhuttiin siitä, miten Nokia on melkein konkurssikypsä ja miten sen tulevaisuus on todella synkkä. Toisin kävi, Nokia pelasti osittain Suomen.

Ruotsissa Göran Persson on valinnut "vihreän kansankodin" Ruotsin valtiolle. Sillä hän tarkoittaa sitä, että Ruotsin tulee hakea markkinarakoa, joka kansainvälisiltä markkinoilta löytyy, ja se löytyy hänen mukaansa ympäristötekniikasta. Sille maalle, joka on ympäristötekniikan puolella maailman ykkönen, avautuu hänen mielestään valtavat markkinat. Hän saattaa olla oikeassa. Kun sanoin, että mihinkään hehtaariammuntaan meidän ei pitäisi mennä, tarkoitan sitä, että Suomen pitäisi löytää se markkinarako, missä me pyrimme maailman ykköseksi, missä meillä on mahdollisuudet nousta maailman ykköseksi ja näin päästä kansainvälisille markkinoille ja siitä sitten hyötyä.

Kun globalisaatiosta puhutaan ja Kiina-ilmiöstä, niin huomasin tästä lisätalousarviosta, että kyllä Kiinassakin ymmärretään, mitä raha merkitsee ja keneltä sitä voi ottaa. Suomella on suurlähetystö Pekingissä, vajaan 2 000 neliön rakennus, ja nyt me lunastamme sen hintaan 8 miljoonaa euroa, joka tarkoittaa noin 4 000 euroa neliöltä. Kyllähän Kiinassa kaikki on halpaa, mutta kyllä siellä osataan myöskin kyniä silloin, kun maksaja löytyy ulkomailta. Silloin kyllä peritään ihan selkeää ylihintaa. Minä luulen, että tämä 8 miljoonan euron sijoitus on Suomen kannalta hyvä. Ei käy lisätalousarviosta ilmi, kuinka paljon me tänä päivänä vuosittain maksamme niistä suurlähetystön tiloista, mutta minulla on se käsitys, että tämä on hyvä sijoitus.

Olen myöskin täysin vakuuttunut siitä, että Suomen kannattaisi ostaa itselleen tiloja ulkomailta sen sijaan, että me maksamme kovia vuokria. Viime viikolla olimme ulkoasiainvaliokunnan kanssa USA:ssa New Yorkissa ja kuulin, minkälaisia vuokria kuukausittain maksetaan hallussamme olevista tiloista. Pidän edesvastuuttomana sitä, ettei pyritä hankkimaan näitä tiloja omaan käyttöön. Jos yksityiselle henkilölle vuokralla asuminen on epäedullista, niin väitän, että se on vielä epäedullisempaa julkiselle sektorille, koska tahtoo olla niin, että jos maksaja on julkinen sektori, niin aivan varmasti silloin peritään ylintä mahdollista hintaa.

Sitten vielä pari asiaa: Tässä on jonkin verran puhuttu kyläkaupoista. On hyvä, että tulee määrärahaa nyt lisätalousarviossa, mutta pidän huonona asiana sitä, että ensi vuoden varsinaisessa talousarviossa ei ole tätä määrärahaa. Toivon todella, että se olisi siihen sisällytetty, ja kun ei ole, niin toivottavasti sitten jossakin lisätalousarviossa tulee siihen tarkoitukseen määrärahaa.

On paljon myöskin puhuttu vaihtoehtobudjeteista. Onko vihreillä sitten varteenotettava vaihtoehtobudjetti, kun vihreät syyttivät kokoomusta, että sillä ei ole? Sen tiedän, että kristillisdemokraateilla aina on vaihtoehto, joka on realistinen. Kun tuossa aikaisemmin viittasin siihen, mitä USA:n matkalla tuli esille siitä kiinteistöstä, niin tuli myöskin esille se, että Amerikassa verotetaan lyhytaikaiseen omistamiseen perustuvia luovutusvoittoja erittäin ankarasti. Tätä olen yrittänyt myöskin valtiovarainministerille tarjota. Se olisi aika helppo keino saada rahaa moneen sellaiseen hankkeeseen, jota valtiovarainministerikin pitää välttämättömänä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vastaan lyhyesti vielä pariin puheenvuoroon, joissa kokoomuksen suuntaan kommentoitiin ja kyseltiin.

Ed. Kallio puheenvuorossaan hämmästeli sitä, että kokoomus on aiemmin osoittanut ymmärrystä ja tukea tulopoliittisia kokonaisratkaisuja kohtaan, mutta olisi nyt asettunut niihin pyrkimistä vastustamaan. Hän myös kertoi, että Lipposen hallitusten aikana aikaan saaduilla ratkaisuilla oli merkittävä osuutensa Suomen lamasta nostamisessa.

Ed. Kallio, olen kansanne samaa mieltä siitä, mitä myönteistä tulopolitiikalla saatiin aikaiseksi Lipposen hallitusten aikana. Olen itse asiassa samaa mieltä kanssanne myös siitä, että tulopoliittiset kokonaisratkaisut edelleenkin puoltavat paikkaansa. Se on sitten eri asia, että niiden pitää tarjota riittävää joustavuutta sisällään. Emme ole asettuneet nyt tavoiteltavaa tulopoliittista kokonaisratkaisua vastaan emmekä sitä vastaan, että hallitus omalta osaltaan pyrkii edesauttamaan ratkaisun syntymistä. Päinvastoin sanoin muistaakseni jo kesällä, että tuemme hallituksen piirissä silloin esitettyjä ajatuksia siitä, että saataisiin aikaiseksi poikkeuksellisen pitkäaikainen ja kattava maltillinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu.

Se, mitä olemme arvostelleet ja mitä arvostelin myös edellisessä puheenvuorossani, oli se, että hallitus tässä asiassa tuntuu laittavan kaikki munat samaan koriin. Kuten olemme kuulleet, budjettiin kipeästi tarvittavan t&k-panostusten lisääminen, liikenneinfrahankkeiden lisääminen ja ennen kaikkea, tietysti, ensi vuoden tuloverotus on hallituksen puolelta kytketty tähän tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Meidän mielestämme nämä panostukset t&k-toimintaan, tutkimus- ja kehitystoimintaan, tarvitaan joka tapauksessa, ja niitä tänään loppuraporttinsa julkistanut Brunilan työryhmäkin esittää. Meidän mielestämme tiettyjä lisäyksiä liikenneinfrahankkeisiin tarvitaan joka tapauksessa, ja kuten jo edellisessä puheenvuorossani totesin, meidän mielestämme on välttämätöntä joka tapauksessa ensi vuonna jatkaa maltillista työn verotuksen keventämistä.

Meidän vaatimuksemme hallitukselle on se, että hallitus peruuttaisi aikeensa kiristää ensi vuonna palkansaajien ja eläkeläisten verotusta, mikäli tulopoliittinen ratkaisu jäisi syntymättä. Mielestämme on ymmärrettävää, että hallitus pyrkii edesauttamaan ratkaisun syntymistä, mutta hallituksen tulisi antaa signaali siitä ja varmuus siitä, että järkevä veropolitiikka jatkuu myös ensi vuonna riippumatta tupon syntymisestä kaavailussa aikataulussa eli ennen eduskunnan vero- ja budjettiratkaisuja. Kuten edellisessä puheenvuorossani jo sanoin, on kaikki syy luottaa työmarkkinaosapuoliin, luottaa siihen, että täällä tehdyt veroratkaisut otetaan huomioon palkankorotusvaatimuksia ja palkankorotussopimuksia mitoitettaessa, vaikka ne veroratkaisut olisi tehty ennen itse palkkaratkaisujen solmimista eikä vasta tuotu siihen samaan pöytään.

Ed. Kuoppa kritisoi sitä, että olen täällä kehunut tätä ylijohtaja Brunilan johtaman globalisaatiotyöryhmän työtä. Sanon uudelleen, että työryhmä on tehnyt erittäin hyvää työtä. Siinähän on ollut kyse paljon laajemmasta hankkeesta kuin pelkästään tästä työryhmästä. Siinä on hyvin paljon ollut myös työmarkkinaosapuolten välistä työtä ja laajoja asiantuntijaseminaareja on pidetty jne. Tämä loppuraportti, jonka tänään ylijohtaja Brunila ja hänen työryhmänsä on pääministerille luovuttanut, on hyvä. Nopealla perehtymisellä voin sanoa — kaikkiin yksityiskohtiin en ole voinut perehtyä — kuten edellisessä puheenvuorossani sanoin, että kokoomus kannattaa sitä, mitä työryhmä esittää, ja odottaa, että hallitus, joka on mestari asettamaan työryhmiä ja teettämään selvityksiä, ryhtyisi myös toimenpiteisiin työryhmän esitysten toteuttamiseksi.

Ed. Kuoppa kysyi, mitä kokoomus odottaa työryhmän työn tuloksena toteutettavaksi ja mitä se kannattaa kehuessaan työryhmän työtä. Ensinnäkin totean lyhyesti, mitä työryhmä muun muassa esittää ja mitä kannatamme. Työryhmä esittää maamme peruskoulun kehittämistä. Se esittää tutkimus- ja kehitystoiminnan voimavarojen vahvistamista, kuten äsken totesin. Se toteaa työllisyysasteen merkityksen ja korostaa työllisyysasteen merkitystä Suomen menestystekijänä. Työryhmä esittää myös elinkeinoministeriön tarpeellisuuden selvittämistä, siis sitä, että työministeriön toiminnot jatkossa eivät olisi hoidettavissa oman ministeriön puitteissa vaan yhdessä KTM:n kanssa muodostettavassa elinkeinoministeriössä, jossa silloin paremmin voitaisiin työllisyystoimenpiteiden ja elinkeinopolitiikan suhdetta kehittää. Työryhmä esittää myös työttömyysturvan kehittämistä (Ed. Kuoppa: Esittääkö sen korottamista?) kannustavuutta korostavaan suuntaan ja sellaiseen suuntaan, että työministeriön aktiivitoimenpiteet tulisivat kuvaan mukaan riittävän aikaisin, ja työryhmä esittää, kuten täällä olen jo pariin kertaan todennut, työnteon verotuksen alentamisen jatkamista.

Sitten työryhmä esittää, ja nämä taitavat olla pahimpana kivenä ed. Kuopan ja muiden taantumusvoimien kengässä, työaikojen joustomahdollisuuksien lisäämistä ja sopimusjärjestelmän kehittämistä, siis palkkasopimusjärjestelmän kehittämistä. Nämä viimeksi mainitut luonnollisesti ovat arkoja asioita, ja ed. Kuopan tavoin tuolla ammattiyhdistysliikkeen linnakkeissa on poistettu varmistimet, kun näitä kohtia on ruvettu arvioimaan. Tässäkään suhteessa ei kannata hyppiä seinille. Työryhmän loppuraportissa näiltäkin osin tehtävät esitykset ovat käsitykseni mukaan aika lailla maltillisia ja rakentavia.

Mitä esimerkiksi sopimusjärjestelmän kehittämiseen tulee, niin työryhmä toteaa muun muassa seuraavaa sivulla 124: "Sopimusjärjestelmän kehittäminen kuuluu työmarkkinaosapuolille. Toimintaympäristön muutokseen liittyviin haasteisiin vastaamiseksi sopimusjärjestelmän rakenteellisessa kehittämisessä yhtenä lähtökohtana voisivat olla seuraavat tavoitteet:"

Ensinnäkin: "Uudistusten tavoitteeksi asetetaan järjestelmä, joka yhdistää kansallisen koordinaation mukanaan tuoman palkkamaltin hajautetumman järjestelmän rakenteelliseen joustavuuteen. Sopimusjärjestelmän perusrakenne säilytetään nykyisellään." — Eikö tämä ole hyvä, ed. Kuoppa?

Toiseksi todetaan, että "kansallisissa, keskitetyissä tai liittokohtaisissa sopimuksissa sovitaan joko sopimusalaa koskevista yleiskorotuksista, työehtosopimusten ehdoista ja soveltamisesta. Kollektiivisesti sovitut vähimmäispalkat ovat jatkossakin tarpeellinen palkansaajan asemaa vakauttavana turvaverkkona". — Näinhän on, ed. Kuoppa?

Edelleen todetaan, että "liitto- tai keskusjärjestösopimuksen vastineeksi sopimusosapuolet sitoutuvat työrauhaan". Tämä on, tai sen ainakin pitäisi olla, itsestäänselvää, mutta kun katselee tänäkin aamuna järjestettyä laitonta lakkoa, ymmärrän hyvin ne puheet — joita työryhmä siis ei esitä — joita käytetään sen puolesta, että jotenkin nykyistä tehokkaammin pitäisi voida laittomien lakkojen syntymistä estää.

Edelleen työryhmä esittää seuraavaa: "Paikallisella tasolla sovitaan muuttuvista — tuottavuuteen ja/tai tulokseen perustuvista — palkaneristä sekä nykyistä laajemmin mahdollisuudesta poiketa alan työehtosopimuksista irtisanomisen tai lomautuksen vaihtoehtona (mm. työaikajoustot). Paikallisen sopimisen mahdollisuus on ulotettava kaikkiin yrityksiin. Työmarkkinajärjestöjen tulisi yhdessä pyrkiä edistämään tasapuolisen paikallisen sopimisen edellytyksiä erityyppisissä yrityksissä."

Tämä on kohta, joka varmasti ed. Kuoppaa ja monia muitakin ärsyttää, mutta kai me kaikki olemme sitä mieltä, että parempi on se, että irtisanomiset pystytään välttämään, kuin se, että niihin joudutaan.

Viimeisenä ranskalaisena viivana tai sanoisiko pienenä pallukkana tämän kohdan osalta työryhmä vielä toteaa: "Ehdotukset eivät merkitse yleissitovuudesta luopumista."

Eli, ed. Kuoppa, nämä viimeksi mainitut asiat työryhmän esittämässä muodossa ovat rakentavassa ja hyvässä hengessä esitettyjä ja työmarkkinajärjestöjen roolia näissä asioissa korostavalla tavalla esiin tuovia. Lopetan puheenvuoroni sanomalla uudelleen, että kaiken kaikkiaan tämä Brunilan työryhmä ja koko se hanke on tehnyt erittäin hyvää työtä, ja kun ed. Ala-Nissiläkin tuli saliin, niin totean, että olemme tästä asiasta ymmärtääkseni ed. Ala-Nissilän kanssa aivan samaa mieltä ja nyt molemmat odotamme, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin tämän työryhmän ja tämän hankkeen tekemien ehdotusten toteuttamiseksi.

Mikko Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan lyhyesti haluan ensin todeta ed. Zyskowiczille, että eiköhän se taantumus ole löytynyt sieltä oikeiston puolelta aina ja löytyy varmasti tässäkin asiassa. (Ed. Zyskowicz: Kyllä aikaisemmin! Toisin on nyt!) Me lähdemme siitä, että me haluamme puolustaa pienituloista, tavallista palkansaajaa. Pienituloinen, tavallinen palkansaaja ei pysty taistelemaan yksin suuria työnantajia vastaan, eikä edes aina pieniäkään työnantajia vastaan. Työntekijä on aina heikompana osapuolena tässä sopimusviidakossa. Työnantajalla on mahdollisuus muuttaa työolosuhteita ja niitä olosuhteita, joihin työehtosopimukset on tehty. Työntekijällä ei ole sitä mahdollisuutta. Se on yksi syy, mikä aiheuttaa esimerkiksi niin sanottuja laittomia lakkoja. Näin ollen pidän erityisen vaarallisena sitä, että yleissitovuutta yritetään murentaa tavalla taikka toisella. Tässä esityksessä, jonka ed. Zyskowicz tässä juuri luki, pyritään nimenomaan siihen, että yleissitovuus murennettaisiin.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowiczille voisi todeta hyvän esimerkin silloin 90-luvun laman ajalta. Jos olisi ollut semmoinen mahdollista, jotta palkkoja alentamalla ikään kuin torjuttaisiin irtisanomisia, niin minä luulen, että siinä olisi voitu mennä vaikka maksun puolelle, mutta siitä huolimatta irtisanomisia ei olisi voitu sillä estää. Sen takia minusta kyllä meidän sen tyyppistä keskustelua ei pitäisi edes laskea läpi missään vaiheessa, että tehdään tämmöistä uhkakuvaakaan.

Toinen on sitten nämä laittomat lakot. Mietin, onko tämän päivän lakko laiton lakko. Sitähän ei ole vielä käsitelty. Sen vasta työtuomioistuin kai ratkaisee, onko se laiton lakko, niin että tässä vaiheessa ei vielä tehdä tämmöistä tuomiota tässä. Mutta itse asiassa monissa tilanteissa, vaikka lakot on todettu sitten myöhemmin laittomiksi, niin kyllähän kyse on siitä ollut, että ihmiset ovat joutuneet vastustamaan jotain epäoikeudenmukaisuutta siellä työpaikoilla. Itse tiedän, kun pitkään olin pääluottamusmiehenä, jotta ei muuta vaihtoehtoa ollut, jos oli törkeätä käyttäytymistä, vaan ainoa konsti oli sitten näyttää sillä työtaistelutoimenpiteellä se. Sillä saatiin vastapuoli aisoihin, vaikka lakkosakot maksettiinkin. Siinähän on olemassa määrätyt sanktiot. Minusta se kauhun tasapaino on olemassa tälläkin hetkellä ja sitä ei pidä lähteä enää pahentamaan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen todella on asettanut tämän globalisaatiotyöryhmän, ja sen työ on nyt valmis. Vanhanen itse totesi mielestäni globalisaatiosta hyvin siinä, että se on kuitenkin mahdollisuus ja sillä on myönteiset seuraukset. Suomihan on ollut globalisaatiokehityksessä voittaja. Mutta se on meille iso haaste, ja on tärkeätä, että tästä raportista keskustellaan menemättä ampumaan sen yksityiskohtia heti aluksi alas, vaan pitää käydä rakentavaa keskustelua, ja sen jälkeen toivottavasti tämä selvitys johtaa ja johtaakin, arvoisa puhemies, toimintastrategiaan Suomelle.

Mutta, ed. Zyskowicz, minä tässä aikaisemmin valtiontaloudesta olin vähän eri mieltä kanssanne ja sitten puhuin siitä, että olette todella nämä kaksi loikkaa, mitkä tässä on, eli pitkäaikaisen työmarkkinaratkaisun, jota hallitus tulisi vastaan määrätietoisilla työn verotuksen kevennyksillä, irrottamassa keskenään ja siinä te olette nyt väärässä. Minäkin olen muuttanut tässä mielipiteitä. On tärkeätä, että työn verotuksen kevennyksillä edistetään vakautta. Kyllä valtion budjetin kannalta näillä palkankorotuksilla ja sillä vakaudella, joka mahdollisesti syntyy työmarkkinatason kautta, on iso merkitys, (Puhemies koputtaa) ja siinä mielessä nämä todella liittyvät toisiinsa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustajille Kuoppa ja Lahtela totean, että kun ed. Kuoppa sanoo "haluamme puolustaa tavallista työntekijää", niin, ed. Kuoppa, te haluatte puolustaa tavallista työntekijää, vaikka menisi työpaikka alta. Tämä on nähty moneen kertaan teidän kannanotoissanne. Ei kenenkään tavoitteena ymmärtääkseni tuossa työryhmässä eikä muuallakaan ole se, että palkkoja päästäisiin helposti alentamaan, vaan tavoitteena on löytää sellaiset mekanismit, joiden puitteissa voitaisiin yhdessä sopia tarvittavista joustoista silloin, kun ne ovat välttämättömiä irtisanomisten välttämiseksi.

Mitä näihin laittomista lakoista maksettaviin sanktioihin tulee, niin eivät tunnu olevan riittävällä tasolla, kun laittomia lakkoja nykyisessä määrin kuitenkin edelleen esiintyy.

Ed. Ala-Nissilä sanoi toivovansa, että tämä työryhmän työ johtaa strategiaan. Ed. Ala-Nissilä, minä toivon, että se johtaa toimenpiteisiin. Tässä on ero.

Mitä sitten tupoon tulee, niin luotamme työmarkkinaosapuoliin niin paljon, että katsomme, että voidaan täällä tehdä ensi vuotta koskevat veroratkaisut ja alentaa työnteon verotusta ja että jos tulopoliittinen keskitetty ratkaisu tai liittoratkaisut ovat syntyäkseen, niissä osataan tämä veroratkaisu ottaa kyllä asianmukaisesti huomioon.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille haluan huomauttaa, että kyllä se tavallinen työntekijä tarvitsee puolustamista ja valitettavasti tällä hetkellä työntekijöillä ei ole riittävästi edes keinoja, millä puolustaa työpaikkoja. UPM-Kymmene ilmoitti 700 työpaikan lopettamisesta. Ei siinä ole auttanut mikään. UPM tuottaa voittoa, se maksoi osinkoja viiden viimeisen vuoden aikana yli 2 000 miljoonaa euroa, elikkä ei ole edes taloudesta kysymys, ja nämä yksiköt vielä, joita se lopettaa, ovat olleet tuottavia yksiköitä, eivät ole tuottaneet edes tappiota. Siis kyllähän tässä on mätää ja paljon. Te väitätte, että työntekijät ovat muka vahvassa asemassa. Se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Työntekijät ovat heikommassa asemassa, ja te vertaatte sitä, että jos on laiton lakko, pitää korottaa tuomioita. Jos kovilla tuomioilla voitaisiin rikokset maailmassa estää, ne olisi varmaan estetty. Tässä on aina kaksi osapuolta. Itse myöskin pääluottamusmiehenä olleena tiedän sen, että ei ole pelkästään se totuus, minkä työnantaja ilmoittaa.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En tiedä, mikä on kokoomuksen joustopolitiikka, mutta jos miettii, miten ahtaalle on vedetty jo tänä päivänä vaikka liikealan ihmiset, he ovat pätkätöissä. Jos ilmoitetaan, että on kaksi tuntia töitä, niin on vain lähdettävä tai työpaikkaa ei ole. Toinen puoli siinä on, onko sitten jotain muita joustokeinoja enää olemassa. Työajan suhteen ei pysty enää enempää paljon joustamaan, sopimukset nimittäin ovat aika joustavat. Jos vaikka metallialaa katsoo, sillä puolella on ihan riittävät joustot. Ainoa joustokeino jää sen palkan puolelle, koska työn sivukulut ovat määrätyt, ne pitää olla. Ei niitä ilmeisesti pysty kuitenkaan kukaan muu maksamaan. Ei edes eduskunta voi tehdä lakia, että joku sivullinen joutuu maksamaan, jos ei sitten pureta sosiaaliturvaa, ja sitä en ainakaan minä ole valmis tänä päivänä purkamaan. En tiedä, onko kokoomus. Sitten meillä on vielä semmoinen hyvä joustotekijä — tämä on nimittäin sinällään ollut hyvä joustotekijä, joka poikkeaa monista maista — tämä lomautus, elikkä monissa muissa maissa ei ole mahdollista lomauttaa, vaan siellä irtisanominen on ainoa vaihtoehto. Tässä tapauksessa, (Puhemies koputtaa) jos työ tilapäisesti loppuu, Suomessa on mahdollista käyttää lomautusta, joka on semmoinen hyvä joustokeino.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En sanonut, että työntekijä on työpaikalla vahvassa asemassa. Yleensä työntekijä on työpaikalla heikossa asemassa, siis heikommassa asemassa kuin työnantaja. Ei tämäkään sellainen sääntö ole, mistä ei poikkeusta olisi, enkä viitsi nyt puhua esimerkiksi enempää tämän talon työntekijöiden asemasta suhteessa työnantajaan, kun pitäisi samanlaisia työaikoja noudattaa kuin muualla valtiolla. En myöskään tietystikään väitä, että voitaisiin aina välttää irtisanomiset sillä, että joustettaisiin työajoissa tai muissa työsuhteen ehdoissa. Väitän, että se, että syntyisi systeemejä, joilla voitaisiin työpaikkakohtaisesti nykyistä paremmin sopia yhdessä paikallisista joustoista irtisanomisten välttämiseksi tietyissä tilanteissa, olisi hyvä ja myönteinen asia.

Mitä tulee laittomiin lakkoihin, niin täällä ed. Kuoppa rinnasti heidät rikollisiin. Minä en rinnastaisi. Uskon, että jos näistä tulevat sanktiot, taloudelliset sanktiot olisivat riittäviä, niin ne sanktiot myös omalta osaltaan estäisivät ennalta näitä laittomia lakkoja.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tuli toimittua ennen tänne tuloa kymmenen vuotta parinsadan ihmisen työnantajana, niin voin kyllä vakuuttaa, minkä itse asiassa nyt ed. Zyskowicz myöskin osittain myönsi, että aina olin vahvemmilla kuin työntekijät. Nykyisen lainsäädännön vallitessa aivan varmasti olin vahvemmilla. Kun tässä nyt halutaan selkeästi jossain lisätä kuitenkin näitä joustoja, jossain halutaan purkaa yleissitovuutta, niin kysymys on, miksi sitä halutaan. Halutaanko sitä siksi, että ihan oikeasti oltaisiin huolissaan näistä työpaikoista, että halutaan sellaista yhteistoimintaa — korostan sanaa "yhteis" — jolla pystytään turvaamaan ne työpaikat, vai halutaanko jonkun osapuolen etua ajaa sillä, että toisen etua entisestään huononnetaan? Tästähän tässä on kysymys.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä ihmettelen tätä suomalaista kilpailukykyä ja sitä, etteivät täällä työpaikat säily, kun on todettu monella mittarilla, että Suomi on kilpailukykyisin maa ja suomalainen työntekijä joustaa ennätysmäiset ylityöt. Niitä tehdään jopa työuupumukseen asti pelossa, että saa lopputilin. Mitä vielä vaaditaan näiltä? Jos työpaikkasopimiseen mennään, silloin pitää radikaalisti uudistaa pääluottamusmiesten toimintaoikeuksia ja suojaa sitten irtisanomisia vastaan. Itse olen pitkään toiminut niissä tehtävissä, joten tiedän, niin kuin ed. Esa Lahtelakin, mistä on kyse. Toivoisin, että ed. Ben Zyskowicz olisi ollut jonkun työpaikan pääluottamusmiehenä ja joutunut näitten asioitten kanssa tekemisiin, kun lyödään kaksisataa, viisisataa, tuhannen henkeä ulos jostakin firmasta ja yrityksestä. Siellä on totinen paikka. Tällaiset puheet ovat minun mielestäni vähän semmoisia löysiä puheita.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on tarpeetonta asettaa vastakkain ihmistä tässä välillä. Kumpikin yrittää puhua työntekijän puolesta omalla tavallaan. Me kokoomuksessa puhumme eri tavalla kuin esimerkiksi vasemmistoliiton edustajat. Mutta minusta pitäisi myöntää se tosiasia, että Neuvostoliitto on kaatunut, Berliinin muuri on kaatunut; ei meidän työmarkkinajärjestelmämme voi olla iät ja ajat yksi ja sama kiveen naulattu systeemi, jota ei saisi muuttaa, johon ei saisi puuttua. Siitä tässä on kysymys. Se on tälle päivälle vanhanaikainen, sitä pitää muuttaa niin, että se on joustavampi sekä työntekijään että työnantajaan nähden.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin kannustan ystäviäni tuolla vasemmalla perehtymään tähän ylijohtaja Brunilan työryhmän loppuraporttiin, josta käy ilmi, että sellaisia salakavalia hankkeita kuin tässä epäiltiin sieltä ei kyllä löydy, vaan ihan aidoilla, hyvillä motiiveilla, jotka liittyvät suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen myös tulevaisuudessa, ihan näillä hyvillä motiiveilla tehtyjä esityksiä ja ajatuksia työelämän kehittämiseksi.

Mitä tulee omiin kokemuksiini työelämästä, on totta, että en ole toiminut ison enkä pienemmänkään työpaikan pääluottamusmiehenä, ja kieltämättä se olisi ollut hyödyllinen ja opettava kokemus. Olen kuitenkin toiminut yrittäjänä sellaisessa yrityksessä, jossa meillä oli kolme työntekijää. Voin siitä kokemuksesta taas sen sanoa, että ei pidä kuvitella, että se yrittäjä, varsinkaan pienissä yrityksissä, on ollenkaan niin vahvoilla erilaisista työehdoista keskusteltaessa ja työpaikoilla syntyvissä tilanteissa.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pikkuyrittäjät, kahden kolmen hengen yrittäjät, jotka ovat usein vielä alihankintayrittäjiä, ovat yhtä huonossa asemassa kuin monesti ne firman työntekijät (Eduskunnasta: Huonommassa!) — ja huonommassakin asemassa. — Se on ihan selvä asia. Mutta nyt puhutaankin näistä firmoista, jotka tuottavat erittäin paljon voittoa, ja siitä huolimatta viedään Suomesta työpaikkoja pois vielä suurempien voittojen toivossa. Se on minun mielestäni moraalisesti väärin. Metsäteollisuuskin saa käyttöönsä Suomen ainoan luonnonvaran, metsät, ja vaikka se voittoa tuottaa, se ei piisaa. Se viedään jonnekin muualle. Tämä on väärin.

Ed. Vielmalle sanoisin, että itse olen toiminut kymmeniä vuosia ammattiyhdistysliikkeessä, SAK:n valtuustossa ja oman liittoni hallituksissa. Emme me siellä katsoneet, onko Neuvostoliitto voimissaan vai ei, vaan kyllä se oli puhtaasti suomalaista edunvalvontaa ja suomalaisten työntekijöitten edunvalvontaa. Ehkä kokoomuksessa sitten tuijoteltiin, kaatuuko se Neuvostoliitto vai ei, mutta ei suomalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä tämmöisiä pohdittu. (Ed. Zyskowicz: Oli sillä kiistatta oma mielenkiintoarvonsa!)

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan ensin kiittää valtiovarainministeri Kalliomäkeä, että hän tämän varsinaisen lisätalousarvioesityksen ohella otti kantaa tähän tupokeskusteluun, koska se on poikinut aivan erinomaisen keskustelun siitä, millä eväillä Suomi tässä globalisaatiossa menestyy. Minulla on myöskin täällä muutamia kohtia tästä globalisaatioselvityksestä, joita haluan kommentoida. Ajattelin myöskin lukea sen saman asian, minkä ed. Zyskowicz jo luki, mutta se, että ryhmäpuheenjohtajamme jo aikaisemmin kerkesi sen lukemaan, vain osoittaa, että olen oikeassa ryhmässä.

Aivan aluksi haluan kuitenkin muutamalla sanalla kommentoida tätä keskustelua, joka äsken käytiin. Viime lauantaina, kun vierailin paikallisessa ravitsemusliikkeessä kotipaikkakunnallani, minua tuli jututtamaan noin 50-vuotias mies, joka oli saanut lomautusuhan ja oli itse asiassa tulossa irtisanotuksi merkittävästä paikallisesta yrityksestä. Hän oli siellä suorittavan portaan ihminen. Kyllä minulle siinä tilanteessa tuli se mieleen, kun tiedän itsekin entisenä yrittäjänä, että se irtisanominen ei ole kovin helppoa, että kyllä huomattavasti vaikeampaa se irtisanominen on ja se tilanne sellaiselle irtisanotuksi joutuneelle henkilölle, jolla on ehkä pitkäkin työhistoria, mutta jonka ammattitaito on kuitenkin varsin kapealla sektorilla, ja pienellä paikkakunnalla, jolta on äärimmäisen vaikea löytää korvaavaa työtä. Minä haluaisin, että väki tuolla vasemmalla ymmärtäisi sen, että kyllä monta kertaa on parempi se, että ollaan valmiita joustamaan tilanteessa, jossa toinen vaihtoehto on irtisanominen, silloin, kun siihen tarjotaan tilaisuus — minä en nyt puhu tästä UPM:n tilanteesta, jossa on irtisanominen toteutettu ja ehkä enemmänkin ilmoitusluontoisesti, näin olen ymmärtänyt. Mutta siinä tilanteessa, kun työntekijöiltä kysytään mahdollisuutta joustaa, jotta työpaikat säilyvät, niin on se kyllä minun mielestäni ihmeellistä, jos sellaista mahdollisuutta ei ole. Kyllä minä uskon, että väki siellä lattiatasolla verrattuna niihin kokemuksiin, joita itsellänikin on, ja kun tunnen ihmisiä hyvin laajalti eri tehtävistä, että tässä tilanteessa joukot eivät kyllä seuraa sitä vasemmistolaista linjaa, mitä täällä erityisesti ed. Kuoppa ja muutkin ovat linjanneet, joka on täydellistä joustamattomuutta kaikissa tilanteissa. Se ei vaan valitettavasti sovi kovin hyvin tähän yhteiskuntaan ja siihen tilanteeseen, jossa me tällä hetkellä olemme.

Lainaankin yhtä kohtaa sivulta 121 tässä globalisaatioselvityksessä. Lainaus alkaa: "Hyvin toimiva palkkasopeutuminen edellyttää palkkojen reagoimista sekä koko taloutta koskevien makrotason shokkeihin että yritys- ja toimialakohtaisiin kysyntä- ja tarjontatekijöiden vaihteluihin. Tämä edellyttää palkanmuodostusmekanismia, jossa sekä kansantalouden keskimääräinen palkkakehitys että palkkajakauman muoto voivat vaihdella." Ja kun se sitten liitetään siihen, mitä ed. Zyskowicz täällä luki näistä työaikajoustoasioista, ollaan hyvin lähellä sitä tilannetta, että me haemme sellaista asennoitumista tähän meidän haasteeseemme, siihen yhteiskunnalliseen ongelmaan, miten työllisyyden kanssa pärjätään, joka olisi se pohja, millä me voisimme tässä globaalissa kilpailussa pärjätä ja huolehtia työllisyydestä.

Tässä samalla sivulla 121 on myöskin erittäin olennainen kohta. Täällä sanotaan, että keventämällä työhön kohdistuvaa verokiilaa matalapalkkapäätä painottaen pystytään työllisyyttä edistämään voimakkaasti. Se on myöskin erittäin tärkeä asia. On varmasti niin, että työnteon pitää aina kannattaa ja erityisesti sen matalapalkkaisen työn pitää kannattaa suhteessa työttömänä oloon. Se ei ole ainoa asia, mutta se on erinomaisen tärkeä asia. Voidaan ottaa esimerkki Isosta-Britanniasta, jossa sosialidemokraattisvetoinen hallitus on nimenomaan kiinnittänyt huomiota siihen, että matalapalkkaisen työn kannattavuutta suhteessa työttömyyteen on edistetty, ja tulokset ovat aika huomattavat. Siellä työllisyysaste on 75 prosenttia ja työttömyysaste 5. Nehän ovat juuri ne luvut, joihin mekin olemme pyrkineet, tai kaikki olemme sitä kohti tavoittelemassa.

Täällä aikaisemmin keskustelun yhteydessä ed. Elo sanoi, että ei pidä olla huolissaan siitä, että hallitus on saanut aikaan vain 17 000 uutta työpaikkaa, vaikka tavoite on 100 000 työpaikkaa, koska tämä 100 000 on vain tavoite. Voin vakuuttaa, että me emme oppositiossa ole ollenkaan huolissamme siitä, jos hallituksen tavoitteet eivät toteudu, mutta tämän nimenomaisen tavoitteen takia me olemme kyllä huolissamme, koska kyse on koko Suomen kansantalouden kestävyydestä. Kysehän on siitä, että vain ja ainoastaan sillä, että nämä 100 000 uutta työpaikkaa syntyvät vuoteen 2011 mennessä, me olemme sillä uralla, että me pääsemme sinne 75 prosentin työllisyysasteelle, mikä taas on välttämätöntä tämän hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi siinä tilanteessa, kun meillä on likimain 200 000 eläkeläistä enemmän kuin tällä hetkellä. Muuten tämä yhtälö ei yksinkertaisesti toimi.

Otan vielä yhden esimerkin tästä globalisaatioselvityksestä, joka mielestäni on myöskin hyvin olennainen kohta. Tässä kerrotaan sivulla 120 siitä, kuinka nopeasti pitäisi työttömien päästä aktiivitoimenpiteiden piiriin. Täällä sanotaan: "Lähtökohtana tulee olla, että aktiivitoimet käynnistetään mahdollisimman nopeasti aina viimeistään 6 kuukauden työttömyyden jälkeen." Tämä kuusi kuukauttakin on jo liian pitkä aika.

Olen hyvin läheltä seurannut työllistämiskeskuksen toimintaa omassa kotikunnassani Vammalassa. Olen myöskin toiminut siellä ohjaustyöryhmän puheenjohtajana vuosikausia aikaisemmin työpajassa, josta sittemmin on kehittynyt laaja-alainen työllistämiskeskus. Siellä tavoitteena on nuorten osalta kolmen kuukauden maksimiaika ja muiden osalta viiden kuukauden maksimiaika. On hyvin olennaista se, että nämä toimenpiteet kohdistuvat aivan siihen alkuvaiheeseen, koska kaikki tutkimukset osoittavat sen, että jos työttömänä ollaan yli puolen vuotta, todennäköisyys tulla pitkäaikaistyöttömäksi enemmän kuin kaksinkertaistuu. Sen vuoksi ja koska olemme sellaisessa tilanteessa, jota varmaankaan kukaan ei toivo, että työpaikkojen turvallisuus ja jatkuvuus eivät ole enää yhtä hyvällä tasolla kuin ne aikoinaan olivat, vaan tilanteet muuttuvat markkinoilla hyvin nopeasti, on äärimmäisen tärkeätä, että yhteiskunnalla on sellaisia mekanismeja, joilla voidaan hyvin nopeasti auttaa henkilöä, joka on jäänyt työttömäksi, löytämään uusi työ. Se on sekä kyseisen henkilön kannalta — sehän voi tapahtua meille kelle tahansa — että koko järjestelmän kannalta täysin välttämätöntä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi lienee syytä todeta ed. Satoselle ja muillekin kokoomuslaisille, että en nyt äkkiä tunnusta tuntevani yhtään vasemmistolaista, joka ei olisi huolissaan siitä, miten työntekijät voivat säilyttää työpaikkansa. Työ on varmasti terveyden ohella jokaiselle ihmiselle tärkein elämässä kiinni pitävä asia, ja sen takia en kauhean ilahtunut ollut noista syyttelyistä, joita puheenvuoroistanne oli kuultavissa.

Mutta asiaan tai ainakin siihen melkein mennäkseni: Haluaisin aluksi kiittää valtiovarainministeriä hänen avauspuheenvuorostaan. Minusta hänen esittämänsä voimakas näkemys sopimusyhteiskunnan säilyttämisen puolesta ja myöskin huoli valtiontalouden tasapainosta ovat molemmat asioita, joita voi lämpimästi kannattaa, etenkin kun, vaikka sitä nyt kukaan ei näytä suoraan tunnustavan, eri tahoilla erityisesti sopimusyhteiskunnan säilyttämistä kohtaan näyttää kuitenkin esiintyvän pyrkimyksiä, jotka pulpahtelevat milloin mistäkin erilaisina vaatimuksina, joita ehkä ei pidä pitää pahantahtoisuuden ilmaisuina, mutta aika oireellisia ne ovat.

Tässä keskustelussa, joka on nyt itse asiassa ihan aiheesta ja ansiokkaastikin levinnyt tämän varsinaisen asian eli lisäbudjetin ulkopuolelle, on puhuttu runsaastikin raporteista ja työryhmäraporteista. Täällä on viitattu ainakin kahteen raporttiin, toisaalta Sailaksen työryhmän raporttiin ja toisaalta tähän uusimpaan hittiin eli Brunilan työryhmän globalisaatiopaperiin. En nyt tiedä, kenen paperi se oikein on, kun ainakin vielä eilen illalla olin jostain kuulevinani, että ainoastaan Brunila on sen allekirjoittanut, mutta olkoon nyt kenen tahansa. Ilmeisesti julkaistu se on. Kun en itse ole sitä nähnyt, siitä en kovin paljon mitään eksaktia halua sanoa.

Sailaksen työryhmän raportista olen kuitenkin sitä mieltä, että siinä esitettiin erittäin hyvä analyysi ja johtopäätöksetkin olivat mielestäni kohtuulliset. Se, mikä minusta oli ongelmallista, oli se, että analyysista ja johtopäätöksistä tehdyt toimenpidesuositukset joiltakin osin olivat sellaisia, joita ei voinut hyväksyä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta eikä myöskään siltä kannalta, että ainakaan oman arvioni mukaan ne eivät olisi johtaneet niihin johtopäätöksiin, joihin edeltävässä analyysissa oli päädytty. Se oli minusta siinä raportissa jotenkin kummallista.

Tästä globalisaatiopaperista luin eilen teksti-tv:stä kolme asiaa. En tiedä, kuvaavatko ne sitten paremmin itse työryhmää vai julkisen sanan ja ehkä myöskin välillä poliitikkojen ajatuksenkulkua siitä, mihin asioihin ensisijaisesti halutaan kiinnittää huomiota. Teksti-tv:n viesti oli, että globalisaatiotyöryhmä Anne Brunilan allekirjoittamana oli vaatinut veroja alas, yleissitovuutta pois ja työministeriötä lopetettavaksi. Kyllä minä sitä nyt hieman ihmettelin ja ajattelin, että parempi kai se on lukea ensiksi kuin ryhtyä sitä ainakaan suuresti julistamaan.

Minusta nimittäin suomalaisen talouden kehitystä, johon globalisaatiokehitys vaikuttaa keskeisesti ja ratkaisevasti, pitäisi tarkastella kokonaisuuden kannalta. Minä mielelläni tarkastelisin sitä suomalaisen kansantuotteen ja kansantulon muodostumisen eri komponenttien osalta eli yksityisen kulutuksen, julkisen kulutuksen, investointien, viennin ja tuonnin eli vaihtotaseen yli- ja tai alijäämän kautta. Kysymys on silloin tietenkin minun mielestäni kolmesta asiasta: tuotannosta ja sen alatekijöistä kasvusta ja tuottavuudesta, jotka ovat ratkaisevia sille, miten tuotanto Suomessa tulevaisuudessa kehittyy, ja siihen liittyen seurausvaikutuksena työllisyydestä ja myöskin tulonjaosta, siitä kysymyksestä, miten sen tuotannon yhteiskunnalle tuottama lisäarvo jaetaan. Kyllä sekin on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys.

Minun mielestäni on selkeätä tilastollista näyttöä siitä, mitä itse asiassa yksityiselle kulutukselle on tapahtunut. Se on kasvanut. Ei sitä kukaan voi eikä haluakaan kiistää. Voi olla, että se johtuu myöskin hallituksen toimeenpanemista veronkevennyksistä. Siitä huolimatta epäilen tai olen sitä mieltä, että vielä parempi tulos olisi saavutettu, jos ne veronkevennykset olisi suunnattu siten kuin ed. Satonen edellä kertoi Brunilan työryhmän paperissa esitetyn eli suunnattu nimenomaan pienituloisille, koska pienituloisten joukossa kulutusalttius kuitenkin on suurempi kuin suurituloisilla ja sitä kautta taloutta elvyttävä vaikutus on parempi.

Sen sijaan se, mistä minä olen erityisesti huolissani, on julkinen kulutus. Kun verokeskustelua käydään, siinä tuppaa unohtumaan se, että verot ja toisaalta niiden avulla pääsääntöisesti aikaansaatava julkinen kulutus ovat tietyllä tavalla nollasummapeliä. Jos me kevennämme verotusta, me samalla mitä suurimmalla todennäköisyydellä pienennämme julkista kulutusta, ellei verojen kevennyksen kerroinvaikutus yksityiseen kulutukseen ja sitä kautta verojen kasvun lisääntymiseen ole riittävä. Tämä on ratkaiseva kysymys, enkä ole vielä tähän mennessä ainakaan itselleni saanut riittävää ja vakuuttavaa näyttöä siitä, että näin olisi tapahtunut. Minusta pikemminkin lopputulema on ollut se, mikä nyt, kun kunnissa kunnallisvaalien jälkeen käymme keskusteluja siitä, mitä ensi vuoden ja tulevien vuosien talousarvioille tehdään, on selkeästi nähtävissä. Kuntien talous on todella suurissa vaikeuksissa. Sinne olisi sopinut aivan yhtä hyvin valtiovarainministerin kuin kuntaministerinkin tulla kuuntelemaan, mitä siellä nyt puhutaan, kun puhutaan faktoista.

Tässä suhteessa minusta on erittäin ratkaiseva kysymys koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymiselle, palkansaajien mutta myös muiden kuin palkansaajien hyvinvoinnin säilymisen kannalta, mitä tapahtuu. Tässä suhteessa, jos johonkin pitää kiinnittää huomiota, julkiseen kulutukseen, julkisiin investointeihin ja myöskin investointeihin ylipäätään. Valtiovarainministeri poistui, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä hän on, kun minusta on näyttänyt siltä, että suomalaista politiikan valtavirtaa, jos sitä jostain johdetaan, näkyisi johdettavan Elinkeinoelämän keskusliiton ja valtiovarainministeriön virkamiesten yhteistyönä. Mikä on valtiovarainministeriön todellinen pyrkimys Suomen talouden kannalta, muu kuin julkisen talouden kunnossapito ja tasapainossapito, mikä sille tietysti olennaisesti kuuluu? Mitä mieltä siellä oikeasti ollaan esimerkiksi niistä esityksistä, joita täällä nyt on esitelty Brunilan työryhmän tehneen: joustojen lisäämisestä, edelleen verojen keventämisestä. Kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään? Tästä on minun mielestäni kysymys, ja se kysymys on laajempi kuin se ed. Vielman täällä esittämä toimintamalli, että verot ja nyttemmin kai jo investoinnitkin valtion maksettavaksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensin ihan muutama pienempi asia tästä lisätalousarviosta, mutta sitten aion ottaa kantaa myös tupoon ja yleisempään talous- ja työllisyyskehitykseen.

Ensinnäkin tässä kolmannessa lisätalousarviossa on joitakin kohtia, jotka ihan otan vaan malliksi. Ne ovat pieniä sinällään tässä kokonaisuudessa mutta kuvaavat linjoituksia, joita nykyinen hallituskin on ottanut käyttöön ja joita olisi syytä tarkistaa.

Yksi koskee maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla olevaa petoeläinvahinkojen korvaamista. Tässähän esitetään miljoona euroa lisää hyljevahinkoihin, mutta minusta pitäisi tarkistaa uudelleen koko petovahinkokysymystä sillä tavalla, että kun sinne on määrätty summa laitettu, voisi katsoa, millä tavalla voidaan muualta petovahinkokorvauksia vähentää.

Itse tulen juuri siltä alueelta, missä eilen viimeksi sattui petovahinko, jota ei korvata, koska tämän koiran omistaja, jonka koiran susi sattui raatelemaan, vei henkitoreissaan olevan koiran eläinlääkärille ja eläinlääkäri paikkasi sen. Sitä ei kuulemma sitten kukaan korvaakaan, jos itsellä ei ole vakuutusta. Kuulemma nyt tämä eka paikkaus jo maksoi melkein 250 euroa ja jatkossa tulee hoito maksamaan lisää. Halvin tapa tämän koiranomistajan olisi ollut sanoa lääkärille, että iskee vain nukutuspiikin ja siinä on petoeläinvahinko.

Toinen puoli tässä on, miksi meidän pitää tuolla itäisessä Suomessa pitää niin tiheä petoeläinkanta, jotta pedot tulevat pihoihin ja sitten joudutaan maksamaan niistä korvauksia. Se pitäisi uudelleen saada tarkasteltua, koska mikään EU-lainsäädäntö, vaikka usein vedotaan EU:n suuntaan, ei estä sitä. Jos kansallisesti meillä on perusteet siinä, jos se aiheuttaa vahinkoa elinkeinotoiminnalle tai synnyttää yleistä haittaa ja pelkoa, silloin Suomen viranomaisilla pitää olla ja on myös mahdollisuus antaa lupia tarpeen mukaan vähentää myös vahinkoja sitä kautta, jotta vihtavuorelaista tarjotaan vain lääkkeeksi.

Sitten toinen juttu, joka on myös pienempi, koskee Kansallisoopperan korjausta. En tiedä, miten monessa paketissa ja lisätalousarviossa ja puketissa näitä tarjoillaankaan meille. Itse olen edustanut sitä kantaa, jotta Kansallisooppera pitäisi saada sillä tavalla kannattavaksi, jotta sen toiminta katetaan lipputuloilla ja sillä sipuli. Minusta se on eliittitoimintaa ja se pitää niiden ihmisten maksaakin, ketkä sen kokevat tarpeelliseksi ja nauttivat siellä käynnistä. Senhän pitäisi olla heille ihan etuoikeus myös rahoittaa lipputuloilla semmoinen laitos. Itse en näe sitä, että se on mikään näyteikkuna, niin kuin täällä on monesti todettu, että meidän on välttämätöntä rahoittaa jokaista lippua. Joku taisi viimeksi sanoa, kun pidin tästä puhetta, että se ei nyt ihan 200:aa euroa lippua kohti ole mutta jokin 160 euroa lippua kohti ilmeisesti lienee tuki, siis jokaista yhtä lippua kohti. Jos se olisi jokin muu toiminta, ei varmasti tultaisi tuollaista hyväksymään, mutta kun sattuu olemaan korkeasta kulttuurista kyse, se hyväksytään jokseenkin mukisematta.

Sitten itse keskusteluihin palkkajoustoista ja siitä, voidaanko niillä estää irtisanomiset. Äsken vastauspuheenvuorossa totesin, että jos 90-luvun lamasta jotain ottaa opiksi — itse satuin olemaan kenttätason töissä tehtaissa, ja jos siellä vaikka olisi kokonaan jätetty palkat maksamatta — niin siitä huolimatta joitakin yrityksiä ei olisi saatu kannattaviksi. Sen takia minusta tässä ammutaan yli aika pahasti. Minusta ihmisiä ei pidä ahtaa semmoiseen rakoseen, jotta sanotaan, että nyt pitää lähteä, sillä varjolla, että nyt kun leikataan puolet palkasta, tämä homma voisi jatkua. Se ei välttämättä vielä turvaa sitä, että se olisi pysyvämpi ratkaisu. Sen takia minusta vähimmäisehdot pitää turvata joka tapauksessa eikä lähteä sille puolelle, mistä tässä jotkut kokoomuslaiset puhuivat. Sitä taustaa vasten käyn kaksi asiaa tässä läpi, jotka minusta ovat aika huolestuttavia ja kuvaavat minusta niitä uhkakuvia, mitkä ovat olemassa koko suomalaisen yhteiskunnan työllisyyspolitiikan onnistumisen osalta ja koko kansantalouden tulevaisuuden osalta.

Kun katsoo KTM:n yhtä tutkimusta — 1991 ja 2002 välisenä aikana tässä on Suomen teollisuuden voittojen käyttöjä arvioitu — niin tässä todetaan aika karua tekstiä. Tässä puhutaan kultamunasta, jonka teollisuus sai kasattua sinä aikana. Silloinhan voitot olivat ennätyssuuria, mikä on sinällään hyvä asia, kun sehän kuvastaa sitä, jotta suomalainen teollisuus on ollut iskukyvyssä. Mutta siinä kävi vain sillä tavalla, jotta 63 prosenttia niistä voitoista sijoitettiin ulkomaille, ulkolaisiin osakkeisiin. Osinkoina jaettiin 26 prosenttia mutta 10 prosenttia investoitiin kotimaahan, siis 10 prosenttia siitä suuresta potista vain kotimaahan. Tähän sisältyy semmoinen kysymys, jota joutuu kyllä pohtimaan.

Kyse on nimittäin siitä, jotta me elimme koko ajan maltillisten tupojen aikaa. Silloin tehtiin, sanottiin, että työllisyyttä edistäviä, maltillisia tuporatkaisuja. Siis korotukset olivat maltillisia, niilläkin aloilla hyvin pieniä, joilla olisi ollut varaa maksaa enemmän. Nyt siinä kävi sillä tavalla, jotta kultamuna, joka syntyi, siis se, joka jätettiin palkkoina mittaamatta ulos, onkin nyt sijoitettu ulos. Kun firmoille jäi isot voitot, niitä ei sijoitettu Suomeen vaan katsottiin, että kyllä nämä viedään ulos eri maihin. Tästä tilastosta ei käy esille se, mihin maihin ne on viety. Tämä herättää kyllä kysymyksen tulevia tupoja ajatellen: millä tavalla jatkossa voidaan hoitaa tulopolitiikka sillä tavalla, jotta näistä hyvin menestyvistä firmoista voidaan mitata ulos se palkanmaksuvara, mikä on mahdollista ottaa sieltä? Tai toinen vaihtoehto: millä tavalla nämä firmat saadaan investoimaan Suomeen? Kun nyt on nähnyt tämän firmojen itsekkään politiikan, niin minusta tähän jää enää ilmeisesti yksi vaihtoehto, elikkä nyt työntekijöiden olisi parempi mitata hyvin menestyvissä firmoissa mahdollisimman paljon palkkaa, koska se tulee yhteiskunnalle veroina takaisin, se jää kotimaiseen kulutukseen eikä mene ulkolaisiin sijoituksiin, niin kuin nyt on tapahtunut.

Sitten toinen asia. Meillä on isot julkisen vallan ja yksityisen sektorin rahastot. Tämän tilaston mukaan 2004 vuoden puolessavälissä oli 83,5 miljardia euroa. Niistä varoista 64,2 prosenttia on sijoitettu ulkomaille, ei siis Suomeen. Sitten tässä on erikseen vielä yksityisen sektorin työeläkeyhtiöiden ulkomaisten sijoitusten määrä. Tässä on vertailukohtana, jotta vuoden 98 lopussa nämä sijoitukset olivat 2 miljardia euroa, ja nyt tänä päivänä 37 miljardia euroa olisi sijoitettu ulos, siis ulkomaisiin osakkeisiin. Tässä on kaksi tekijää. Kyse on ensinnäkin siitä, että jos sattuu joku uusi syyskuun 11. päivän tapainen tai vastaava tapahtuma, mitä tapahtuu pörsseissä, mitä ensinnäkin tapahtuu meidän eläkevaroillemme. Tällaisia syklejä on olemassa, jotta talous nousee ja laskee. Mitä tapahtuu kaiken kaikkiaan suurien ikäluokkien eläkepotille, tuleeko sieltä eläkepommi vai ei? Toisaalta kysymys kuuluu myös sillä tavalla, jotta kun Suomi on kilpailukykyinen maa, siis kilpailukykyinen maailmassa, niin on se aika merkillistä, että meillä on rahaa yksityisillä piireillä, teollisuuspiireillä on varoja valtavasti, on rahastovaroja valtavasti ja siitä huolimatta me emme luota suomalaiseen yhteiskuntaan, sitähän tämä tarkoittaa. Me emme näe suomalaisessa yhteiskunnassa turvallisia sijoituskohteita, tuottavia sijoituskohteita. Onko meillä jotain tehtävissä eduskunnan ja hallituksen asenteeseen? Meillä on tekemättömiä teitä vaikka miten paljon.

Puhutaan, että on rahan puute, mutta siitä huolimatta meidän rahamme joutaa heittää ulos. Jos me näistä saamme vaikka osan tänne kotimaan toimintaan investointeina ja sitä kautta elvyttämään työllisyyttä, niin sehän tarkoittaisi sitä, että silloin suomalaiset voisivat huomattavasti paremmin. Mutta se vaatii poliittisilta päättäjiltä näiden rahastojen osalta valmiutta tehdä päätöksiä ja se vaatii kanssa näiltä pääomapiireiltä, jotka ovat yksityisiä, jotain asennemuutosta korvien väliin. Sitä en tiedä, mitä, koska taas verotuslainsäädännön puolella Suomihan ei yritysverotuksen osalta kuitenkaan ole mitenkään kireä maa. Se on jopa Euroopan keskiarvojen alapuolella. Sen takia, kun näihin löydetään ratkaisu, (Puhemies koputtaa) me olemme huomattavasti paremmassa asemassa taloudellisesti ja työllisyyden osalta myös tulevaisuudessa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela kysyi, voidaanko palkkajoustolla pelastaa työpaikkoja, ja antoi sellaisen vastauksen, että se ei ole mahdollista. Omassa puheenvuorossani annoin esimerkkejä Opel-tehtaista, niistä kahdesta tehtaasta, jotka sijaitsivat muutaman sadan metrin päässä toisistaan ja joista toisessa työntekijä sai samasta työstä 2 900 euroa kuukaudessa ja toisessa 700 euroa kuukaudessa. Jokainen meistä tietää, mitä tulee jatkossa tapahtumaan tuossa tilanteessa.

Toisen esimerkin annan SASin Kööpenhaminan-konttorista. SASin johto, eli tämä lentoyhtiön johto, ilmoitti Kööpenhaminan konttorin henkilökunnalle, että on kaksi vaihtoehtoa: konttori sijoitetaan Puolaan tai sitten alennetaan palkkoja 10 prosentilla. Työntekijät saivat valita, enkä minä ihmettele sitä, että työntekijät valitsivat miinus 10 prosenttia ja työpaikat säilyivät.

Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että jokainen kansanedustaja on huolestunut tilanteesta, tekee kaikkensa, jotta työpaikat Suomessa säilyisivät. Mutta meidän pitää ymmärtää, että maailma on muuttunut ja me olemme itse olleet mukana muuttamassa tätä maailmaa. Me olemme poistaneet kaikki rajaesteet, ja pitkässä juoksussa se palvelee varmasti meitä. Se ei palvele meitä vuoden kuluttua eikä kahden eikä kolmen vuoden kuluttua, mutta pitkässä juoksussa se palvelee meitä kaikkia. Mutta me olemme kyllä erittäin suurien ongelmien edessä. Jos tätä ei ymmärretä, niin kyllä huonosti käy, ja varsinkin, jos noudatetaan ed. Esa Lahtelan mallia, että ulosmitataan suuria palkkoja. Minä toivon, että syntyisi tulopoliittinen kokonaisratkaisu, jossa nämä kaikki edellä mainitsemani asiat otettaisiin huomioon, niin että Suomen kilpailukyky säilyisi ja työpaikat säilyisivät.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kallis, kannattaisi katsoa tuohon Suomenlahden eteläpuolelle. Käytiin juuri työelämävaliokunnasta siellä tutustumassa työelämään. Siellä minimipalkka on 160 euroa. Jos katsoo keskipalkkaa, niin se on joku viidesosa Suomen keskipalkoista. Se tarkoittaa sitä, jotta jos suomalaiset aikovat kilpailla virolaisen työvoiman kanssa, niin siinä ei riitä 10 prosenttia eikä mikään. Sen takia meidän on kyllä vaan tunnustettava jatkossa, että todennäköisesti, kun globaalit työmarkkinat ovat olemassa ja tämän tyyppinen tilanne, mitään muureja ei voida asetella, osa käsillä tehtävästä työstä valuu joka tapauksessa näihin halpamaihin. Sille me emme mahda mitään. Sen takia meidän pitäisi kyllä osata satsata semmoisiin kohteisiin, millä me pärjäämme niin, että tehdään semmoista, mitä muut eivät vielä osaa. Sitä kautta voimme säilyttää työllisyyttä, mutta minä en usko, että me millään palkka-alejärjestelmillä niitä kiinalaisia rukkasia (Puhemies koputtaa) esimerkiksi voimme käydä ompelemaan.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Emme varmasti palkka-alella säilytä kaikkia työpaikkoja, mutta aivan taatusti löytyy aloja, millä me kohtuullisilla tuloratkaisuilla pystymme säilyttämään työpaikkoja ja mahdollisesti korottamatta palkkoja voi työpaikka säilyä.

Kun ed. E. Lahtela viittasi Viroon, niin totean, että varsin teollistunut yritys metallialalla toimii sekä Suomessa että Baltian maissa. Suomessa työpalkkojen osuus tuotettua peltineliötä kohti on 32 senttiä, Baltian maissa muutama sentti alhaisempi. Eli kyllä tämä meidän hyvä osaamisemme näkyy myöskin siinä, että vaikka palkkataso on täällä selvästi korkeampi, niin palkkojen osuus (Puhemies koputtaa) tuotantokustannuksista ei kuitenkaan poikkea Baltian maista.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä kolmannessa lisätalousarviossa tälle vuodelle kiitettävästi reagoidaan sato- ja tulvavahinkojen korvaamiseen, jotka erityisesti esimerkiksi Pohjanmaalla aiheuttivat murhetta ei tällä kertaa murhetta vain maanviljelijöille, vaan myös useille omakotitalossa asuville perheille ja kunnille Oravaisten ja Vöyrin alueella. Lehtitietojen mukaan vahinkojen voidaan arvioida olleen lähes 10 miljoonaa euroa, kun lasketaan tiet ja omakotitalot ja pellot ja muut yhteensä.

Hallitus esittää lisätalousarviossaan satovahinkojen korvaamiseksi 9:ää miljoonaa euroa. Minulla ei ole ammattitaitoa arvioida, kuinka paljon tämä poikkeaa normaalivuosista, mutta sen lisäksi esitetään myös 4 miljoonaa vahinkojen korvaamiseksi sekä 0,5 miljoonaa euroa teiden tulvavahinkojen korvaamiseen. Sen lisäksi on momentin kohta maa- ja metsätalousministeriössä auki, jossa esitetään määrärahaa yhden silloin tällöin tulvivan joen elikkä Siikajoen vesistössä olevan Uljuan tekoaltaan patojen perustustöiden aloittamiseen, jolla pystyttäisiin varautumaan paremmin suuriin mahdollisesti tuleviin tulviin. Koska tämä momentti on auki, pidän täysin kohtuuttomana ja oikeastaan hallitukselta huonona ratkaisuna sitä, että samaan momenttiin ei ole osoitettu määrärahaa Vöyrinjoen perkaukseen ja kunnostukseen. Asia on ollut Vöyrin kunnan taholta esillä noin kymmenkunta vuotta. Nyt syksyllä tulvien jälkeen ja oikeastaan aikana, koska tänä vuonna oli useita pahoja tulvia, on osoitettu valmius, että siellä on Länsi-Suomen ympäristökeskuksella täysi valmius aloittaa perkaustyöt heti ja sieltä on ympäristölupajärjestelytkin kunnossa.

Kun vertaan momentille lisätalousarviossa Siikajoelle esitettävää 1,8:aa miljoonaa euroa, niin halvalla päästäisiin: 170 000 euroa tarvittaisiin tämän vuoden puolelle varoja Vöyrinjokeen, että päästäisiin noin kolmivuotinen hanke käynnistämään, ja yhteensä noin 1,3 miljoonalla eurolla pitäisi tulevia tulvia pystyä paljon laimentamaan. Kun katsotaan, että tänä vuonna voidaan arvioida noin 10 miljoonan vahinkojen syntyneen, niin pienellä rahalla voitaisiin asia hoitaa kuntoon. On ikävää, että usein joudutaan sanomaan: pitääkö jotain sattua ennen kuin reagoidaan. Nyt kun on tapahtunut, niin halvalla päästäisiin käyntiin. Vertailun vuoksi tämä patoaltaiden ja Siikajoen koko työ tulee maksamaan noin 10 miljoonaa euroa ja 1,8 miljoonaa on laitettu nyt käyntiin pistämiseen. Elikkä tämmöisellä 10 prosentilla tästä, pikkuisella osuudella, saataisiin myös Vöyrin ja Oravaisten alueella tulvien ehkäisytyöt käyntiin, jos tämä tahto eduskunnassa osoitettaisiin.

Maa- ja metsätalousministeri on sanonut, että siellä on priorisointilista, jonka mukaan Vöyrinjokea pystyttäisiin aloittamaan vasta vuoden 2006 budjetin rahoista, mutta uskon, että eduskunta voi katsoa asiaa toisin, kun vielä saimme lukea, että kaiken kaikkiaan tulvarahoja olisi voitu enemmänkin ehkä jakaa. Mutta vahinkojen määrään nähden lakisääteinen 80 prosenttia eli kaikki, mitä lain mukaan voidaan antaa, on budjettiin kirjattu annettavaksi vahinkojen korvauksiin maa- ja metsätalouden hallinnonalalla tulvien kohtaan. Kiitän aloitteeseen yhtyneitä kansanedustajia ja tiedän, etten kovaa työtä aloitteeseen nimien keräämiseksi tehnyt; nimiä varmasti olisi tullut enemmänkin. Uskon suotuisaan käsittelyyn valtiovarainvaliokunnassa ja sen jälkeen täällä salissa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalla olisin toivonut, että vankeinhoidon katastrofaaliseen tilanteeseen, tilojen ahtauteen, olisi voitu kiinnittää huomiota. Vankilat ovat menossa rikollisuuden koulutuspaikoiksi. Toivon, että tähän asiaan jatkossa kiinnitetään huomiota.

Puheenvuoron haluan käyttää ed. Esa Lahtelan esille nostamassa asiassa, joka liittyy petovahinkojen korvaamiseen. Kyseessä on lähinnä hylkeitten aiheuttamat vahingot, joihinka tämä määräraha, mikä on varattu, kohdentuu. Minusta on älytöntä, että maassa on tämä nykyinen suurpetopolitiikka. Muun muassa meillä Keurusseudulla sudet ovat todellinen ongelma. Meillä pitäisi näitä varoja ohjata myöskin suurpetojen tapporahoiksi ja tällä tavalla päästä vähentämään näitä petoja.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskustelussa on kolmas lisätalousarvio, ja lisätalousarvion tarkoituksena on aina paikata varsinaista talousarviota ja ennalta arvaamattomia menoja, mutta niin kuin täällä on käynyt tämän iltapäivän aikana selville, on käyty, niin kuin yleensä käydään lisäbudjetin yhteydessä, myöskin hyvin perusteellista talouspoliittista keskustelua. En siihen aio puuttua, mutta haluan nimenomaan ottaa esille näitä muutamia kysymyksiä, mitä on nyt lisäbudjetissa avattu.

Täällä ed. Kumpula toi esille nämä poikkeukselliset tulvat ja satovahinkokysymykset. Mielestäni hallitus on, niin kuin laki edellyttää, ottanut nämä mukaan momentille maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan poikkeuksellisien tulvien kohdalla ja myöskin satovahinkojen korvaamisen kohdalla. Satovahinkojen kohdalla on todettava se, että arvioidut vahingot ovat kuitenkin noin 21 miljoonaa euroa ja korvattava osuus tuommoinen 13 miljoonaa euroa. Nyt kun sinne lisätään tämä 9 miljoonaa euroa, niin tarve suurin piirtein tulee täyttymään. Jokainen meistä tietää, että kun sattuu poikkeukselliset tulvat, niin ei sitä pystytä koskaan rahalla korvaamaan, mitä esimerkiksi yksityistalouksille menneen kesän aikana sattui eri puolilla maata, niin Pohjanmaalla, Etelä-Suomessa kuin keskisessäkin Suomessa ja Itä-Suomen alueella.

Ed. Kumpula otti esille myöskin talousarvioaloitteen rahoituksesta nimenomaan Vöyrinjoen perkaukseen ja kunnostukseen, ja tämä liittyy vesivarojen käyttöön. Voin lämpimästi yhtyä hänen tekemäänsä aloitteeseen ja toivon sitä, että voisimme valtiovarainvaliokunnassa ja sen maatalousjaostossa nyt löytää tämän aloitusrahan Vöyrinjoen perkauksen aloittamiseen. Tässähän pitää muistaa, että vaikka tämä on näin kauan ollut esillä, niin siellä eivät ole olleet kaikki luvat kunnossa; ne ovat tulleet vasta tämän syksyn aikana. Tämä hanke ei olisi voinut edetä, ellei myöskin näitä ympäristölupajärjestelyjä olisi saatu aikaan.

Yleensäkin on todettava, että lukuun 51 maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa liittyvä momentti 77 eli Vesistö- ja vesihuoltotyöt on tavattoman tärkeä maaseudun haja-asutusalueiden kannalta. Sillä on myöskin työllistävä vaikutus. Ennen kaikkea nämä tulvasuojelutyöt siltä osin, että joet ovat kunnossa — niin kuin tässäkin tapauksessa on, että vesi pääsisi mereen menemään silloin, kun sitä riittävästi tulee, eikä se nousisi yksityisiin asuntoihin tai viljelyspelloille — pitäisi saada mitä pikimmin toteutettua. Toivotaan, että löytäisimme nyt tämän aloitusmäärärahan, mitä ed. Kumpula on esittänyt, käsittelyn yhteydessä.

Herra puhemies! Liikenneministeriön pääluokasta tietenkin on todettava se, että perustienpidon momentti on auki, momentti 21, ja täällä esitetään 500 000:ta euroa nimenomaan sateiden vaurioittamien teiden peruskorjaukseen; siinä on muutakin rahaa olemassa. Toivoisi, että tälle momentille löytäisimme eduskuntakäsittelyn aikana lisää rahoja. Kyllä on niin, että perustienpito, jos jokin, tarvitsee koko valtakunnan kaikkien tiepiirien alueella lisäpanostusta.

Yhteen kohtaan, herra puhemies, kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokassa, kun täällä ovat myöskin nämä talousarvioaloitteet samanaikaisesti käsittelyssä. Haja-asutusalueiden vähittäiskauppojen investointitukeen hallitus esittää nyt 1,8 miljoonan euron lisäystä, joka on täysin perusteltu ja hyvä asia, mutta kun ed. Pulliaiselta on myöskin tästä aloite ja hän tämän aloitteen perusteluissa toteaa, että nyt hallitus esittää 1,7:ää miljoonaa euroa tähän tukeen, niin tässä on kyllä ristiriita. Ed. Pulliainen on ehkä tehnyt aloitteensa aikaisemmin kuin sitten hallituksen esitys on tullut. Hän esittää nimittäin 500 000:ta euroa lisää, ja varmasti sillekin rahalle käyttöä löytyisi, mutta minusta on erittäin hyvä, että hallitus on tätä esittänyt. Tämä on pieni asia, mutta kyläkaupoille on erittäin merkittävää, että he saisivat tätä investointitukea laitteidensa ja kalustonsa kunnostamiseen. Meistä jokainen tietää, että haja-asutusalueilla palveluita ei enää tänään riittävästi ole. Tämä omalta osaltaan edesauttaa kauppojen säilymistä myös haja-asutusalueilla.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vedin ministeri Kalliomäen jälkeen varatun puheenvuoroni kiireitteni vuoksi pois ja kun nyt tulin saliin, niin sopivasti huomasin, että ehdin vielä listalle. Ajattelin muutaman sanan sanoa muun muassa telakkatuesta. Vastauspuheenvuorossaan ministeri Kalliomäki totesi, että ministeri Pekkarinen tulee asiaa kommentoimaan tarkemmin vielä tämän keskustelun aikana, mutta nyt minulla on sellainen käsitys, että näin ei ole tapahtunut.

Joka tapauksessa on myönteinen asia, että tässä kolmannessa lisätalousarviossa on telakkatukipäätös mukana. Sillä osaltaan ollaan turvaamassa suomalaisia telakkatyöpaikkoja ja uusien tilauksien mahdollisuuksia, mutta tänään on erittäin murheellista tietoa tullut koskien telakkateollisuutta. Ne, jotka ovat tiedotusvälineiden ääressä olleet iltapäivällä, tietävät, että suomalaisten telakoiden omistaja norjalainen Aker on ilmoittanut, että se aloittaa yt-neuvottelut 700 telakkatyöntekijän irtisanomisesta koskien kaikkia Suomen kolmea telakkaa ja saamieni tietojen mukaan jakautuen niin, että Helsingin telakka joutuisi 350 ihmisen vähennyksen kohteeksi ja loput vähennykset sitten kohdistuisivat Raumalle ja Turkuun. Täytyy muistaa, että tämä irtisanominen ja työvoiman vähentäminen on jatkoa niille lomautuksille ja irtisanomisille, joita telakkateollisuudessa on jo nyt toteutettu.

Samaan aikaan kun myönteisenä asiana pitää pitää sitä, että EU:n väliaikainen telakkatukiratkaisu on kuitenkin maaliskuun loppuun asti voimassa ja Suomikin omalta osaltaan tätä tukea käyttää tasoittaakseen edes tältä osin tietä tasavertaiseen asetelmaan muitten telakkateollisuusmaiden kanssa, ihmetellä kuitenkin sopii, että esimerkiksi Italia ja myöskin Saksa ovat pystyneet kahmimaan uusia tilauksia. Arvoisa puhemies! Väkisinkin herää kysymys siitä, onko näillä suurilla EU-jäsenmailla, muun muassa Italialla, systeemejä ja menettelytapoja, joilla he pystyvät käytännössä kanavoimaan enemmän yhteiskunnan tukea omalle laivanrakennukselleen kuin Suomessa pystytään tämän väliaikaisen EU:n telakkatukipäätöksen nojalla tekemään.

Kuten vastauspuheenvuorossani ministeri Kalliomäelle totesin, tietysti toivon hallitukselta, että käytetään tämä EU:n antama mahdollisuus telakkatukeen. Vaikka periaatteessa niin suomalainen telakkatyöntekijäporukka kuin myöskin työnantajapuoli, liitot jne. ovat sitä mieltä, että telakkatuista pitäisi päästä kokonaan eroon globaalilla tasolla, koko maailmassa, on ihan välttämätöntä, että niin kauan kuin tukijärjestelmä on olemassa, sitä myöskin Suomen osalta hyödynnetään.

Mutta tämän lisäksi toivon, että nyt hallitus todella miettisi sitä, olisiko jotain muuta tehtävä tässä nopeasti pahenevassa työllisyystilanteessa, joka koskee lähinnä ensi vuotta — näköpiirissä on, että saatujen tilausten myötä kuormitus kyllä tulee lisääntymään myöhemmin — jottei se osaaminen ja tietotaito, joka nyt telakoilla on, tässä irtisanomisbuumissa häviäisi.

Yksi ongelma tähän liittyy, joka entisenä telakkatyöntekijänä ja nykyisenäkin täytyy sanoa ja josta kannetaan telakoilla huolta: se, että kun näitä tilauksia tulee, niin uusi omistaja ja myöskin entiset omistajat yhä enemmän tukeutuvat laivojen rakentamisessa alihankintatoimintaan sekä kotimaassa että yhä enemmän myöskin ulkomailta. Nyt on annettu viitteitä, että kokonaisia laivan runkoja tai rungon osia ryhdyttäisiin rakentamaan Venäjällä, Romaniassa tai Puolassa, ja kyllä se tietenkin sitten asettaa hyvin kyseenalaiseen valoon tämän tilanteen. Elikkä se työllistävä vaikutus ei sitten täysimääräisesti tulekaan kotimaahan, mitä tavoitellaan tälläkin telakkatukipäätöksellä. Muistaakseni täällä on kirjattu 1 500 miestyövuotta, mutta se ei toteudu, mikäli suuri osa laivanrakennustöistä siirretään muualla tehtäväksi.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, josta ihan lyhyesti haluaisin sanoa, koskee näitä tie- ja ratahankkeita ja niiden budjetointimenettelyä, tätä valtuusmenettelyä. Nythän tässä on monta tiehanketta. Joitakin määrärahoja joudutaan pienentämään ja joitakin suurentamaan, koska joihinkin on mennyt ennakoitua vähemmän rahaa, joihinkin ennakoitua enemmän. Tässä varmaan on kehittämisen varaa, ettei se olisi tällaista poukkoilevaa ja ettei tällaista lisätalousarviomenettelyä tarvittaisi sellaisten asioiden hoitamiseen, jotka ovat kuitenkin käytäntöä elikkä keskeneräisten töiden jatkamista yli vuodenvaihteen.

Täällä on yksi mielenkiintoinen yksityiskohta, ja se koskee Varkaus—Joroinen-tieosuutta, joka muutama vuosi sitten liittyi siihen pakettiin, joka silloin niin sanottuna suurena tiepakettina laitettiin. Sinne on nyt lisätty 1 miljoona euroa koskien viralliselta nimeltään varalaskupaikkaa, elikkä tämän tien yhteyteen rakennetaan myöskin varalaskupaikka. Minä en tiedä, mitä tämän takana on. Silloin kun puhutaan Tiehallinnon rakentamista teistä, niin varalaskupaikka voi olla ihan perusteltu, mutta kun Joroisissa on Varkauden lentokenttä, niin minusta on vähän hassua, että samaan kuntaan rakennetaan varalaskupaikkaa. Olen antanutkin itseni ymmärtää, että tässä on itse asiassa kysymyksessä enemmänkin Ilmavoimien tarvitsema hanke, niin sanottu maantietukikohtahanke, ja silloin minusta termin pitäisi olla kyllä budjettikirjassakin joku muu kuin varalaskupaikka, koska varalaskupaikan rooli minusta on ihan erilainen, ja kun puhutaan Puolustusvoimien tai Ilmavoimien tarpeista, niin ne pitäisi sitten minun mielestäni kyllä rahoittaakin puolustusbudjetista eikä tiemäärärahoista. Tämä nyt on miljoonan yksityiskohta, mutta kiinnitti kuitenkin huomiota.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Uotilan viimeksi esiin nostamaan kysymykseen tekisi mieli tietysti esittää huolestuttavampikin näköala. Sehän saattaa merkitä myöskin sitten sitä, että Joroisten lentokenttä, jonka reittiliikenne on viime aikoina joutunut kovin uhanalaiseksi, saattaisi joutua laajemminkin uhanalaiseksi. Toivottavasti siitä ei ole kysymys. Muilta osin olen tietysti samaa mieltä tässä, mitä ed. Uotila esitti.