Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Oli vähän tähtäysvaikeuksia tämän puheenvuoropyynnön kanssa!

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron, koska hallituksen esityksen perustelut herättivät minussa innostusta. Tässähän on kysymys siitä, että kun kuntien eläkelakia viime kesänä täällä säädettiin, niin siinä yhteydessä tavallaan tämän takaisinperinnän voimassa pysymisen määräajat jäivät vahvistamatta, ja nyt se tehdään, mikä sinänsä on perusteltua. Mutta se, mikä tässä on tietysti mielenkiintoista, on se, että hieman aikaisemmin alkuvuodesta tai itse asiassa viime vuoden lopulla on hyväksytty yleinen vanhenemislaki ja sen jälkeen, kuten hallituksen esityksen perusteluissa viitataan, täällä hyväksyttiin takaisinperintöjen osalta muutoksia myöskin eräiden toimeentuloturvaa koskevien lakien takaisinperintäsäännöksiin niitä muuttaen.

Näitten osalta hallituksen esityksessä todetaan, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellessään hallituksen esitystä eräiden toimeentuloturvaa koskevien lakien vanhenemissäännösten muuttamiseksi pitänyt kymmenen vuoden vanhenemisaikaa nykyoloissa tarpeettoman pitkänä ja ehdottanut määräajaksi, jonka kuluessa muun muassa kansaneläkelain mukaisen etuuden takaisinperimisestä on päätettävä, viittä vuotta. Asia on todellakin näin, mutta ehkä on syytä tarkentaa, että ei se nyt pelkästään sosiaali- ja terveysvaliokunnan ehdotuksen tasolle jäänyt. Valiokunta kirjoitti siitä kyllä ihan oikean mietinnönkin, ja tämä eduskunta hyväksyi kyseisen muutoksen yksimielisesti. On tietysti mielenkiintoista, että vaikka nyt ilmeisesti tämän asian on myös tältä osin pitänyt olla hallituksen tiedossa, tämä on kirjoitettu näihin perusteluihin näin.

Toinenkin mielenkiintoinen seikka tähän liittyy, kun sitten perustellaan, miksi sen pitäisi nyt kuitenkin olla kymmenen vuotta. Täällä todetaan: "Jos kunnallisen eläkelain mukainen takaisinperintäaika poikkeaisi muiden työeläkelakien mukaisesta ajasta, saattaisi takaisinperinnästä viimeisen eläkelaitoksen periaatetta sovellettaessa tulla ongelmallinen. Takaisinperinnästä muodostuisi sekava, jos henkilöllä olisi takaisinperittävää useasta eläkejärjestelmästä ja takaisinperinnät vanhenisivat eri lakien mukaisten liikamaksujen osalta toisistaan poikkeavalla tavalla. Kun yksityisten alojen uuden työeläkelain sisältö on tiedossa, tulee työeläkejärjestelmän yhtenäisyyden vuoksi myös kunnallisen eläkelain vanhentumissäännökset arvioida uudelleen."

En toki pinnistäenkään ymmärrä tästä suomen kielestä, yritetäänkö tässä sanoa, että kun yksityinen eläkelaki, joka minunkin mielestäni on hyväksytty jo tässä pari vuotta sitten, on voimassa, niin sen vuoksi pitäisi arvioida tämä nyt uudelleen — tässähän ei sinänsä arvioida mitään uudelleen, vaan säädetään ihan uusi laki, koska tätä säännöstä ei ole ollut — vai tarkoittaisiko tämä kenties sitä, että jos ja kun joskus yksityinen työeläkelaki uudistetaan, ja toivon mukaan se ei nyt ihan heti tapahdu, niin sitten vasta voitaisiin myöskin kunnallisen eläkelain osalta ja tämän koko järjestelmän osalta arvioida uudelleen sitä, kuinka pitkä tämän vanhenemisajan pitäisi olla.

Tällä logiikalla tässä nyt vähän kissa ajaa omaa häntäänsä takaa. Kyllä tietysti jossain vaiheessa pitää päättää siitä, mikä on kohtuullinen vanhenemisaika, ja se on tietenkin juuri nyt, koska tätä lakia käsitellään. Jos kyseessä on yksityinen eläkkeensaaja, siltä osin kuin häneltä peritään erityisesti väärin perustein hänelle kuitenkin ilman hänen omaa syytään maksettua eläkettä, niin jos yhdeksän vuotta tämän virheellisen päätöksen jälkeen yhtäkkiä huomataan, että nyt aika, kymmenen vuotta, on tulossa täyteen, ja päätetään silloin periä mahdollisesti erittäin suureksi kasvanut eläke takaisin, niin se johtaa täysin kohtuuttomaan tilanteeseen. Juuri tällä perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta yksimielisesti päätyi viime vuonna siihen, että näitten tiettyjen etuuksien osalta tätä vanhenemisaikaa pitää lyhentää ja tietenkin myöskin sillä perusteella, että oli juuri hyväksytty vanhenemislaki, jossa yleinen vanhenemisaika on vain kolme vuotta.

Kun tämä asia nyt menee valiokuntaan ja ryhdymme sitä siellä pohtimaan ja kun sitä sitten pohditaan uudelleen tässä salissa, niin vähintäänkin tarkkaan pitää harkita, eikö olisi myöskin tässä tapauksessa syytä lyhentää vanhenemisaika viiteen vuoteen siltä osin kuin kysymys on yksittäiseen ihmiseen, yksittäiseen eläkkeensaajaan, kohdistuvasta takaisinperinnästä erityisesti silloin, kun syy ei ole hänen itsensä. Se on tietenkin selvää, että sellaisilla työnantajilla, jotka jättävät eläkemaksunsa suorittamatta, pitää tämän vanhenemisajan olla pitkä, mutta kun tässä on kysymys Suomen kunnista, niin en nyt pitäisi huolta kovin suurena, vaikka vanhenemisaika olisi siltäkin osin viisi vuotta. Mutta huomiota tähän asiaan tulee kiinnittää ja jo tässä vaiheessa hieman paheksua tämän lakiesityksen perustelujen kirjoittamisen logiikkaa tai kenties joitain muita perusteita, jotka ovat johtaneet, sanoisinko, hieman leveälahkeiseen asian käsittelyyn.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Virtanen puhui tuossa asiaa. Nimittäin itsekin olen tämmöisissä eri elimissä ollut mukana, joissa on jouduttu pohtimaan juuri takaisinperintäkysymyksiä ja sitä, voidaanko niitä antaa anteeksi mahdollisesti. Jos kuvitellaan kymmenen vuoden takaisinperintätilannetta siinä tilanteessa, jossa tämä asiakas itse ei ole yhtään syypää missään muodossa virheellisten tietojen antamiseen tai siihen viittaavaan, niin se tuntuu kyllä täysin kohtuuttomalta. Se voisi johtaa joissakin tapauksissa tilanteeseen, jossa ihmistä vaaditaan maksamaan semmoinen summa, jota hän ei pysty suorittamaan. Sen takia minusta ed. Virtasen ajatuksen siitä, jotta se olisi mahdollisesti tuo viisi vuotta, pitäisi olla maksimi. Toivon mukaan valiokunta, kun käy läpi tätä kysymystä, katsoisi ja kuuntelisi asiantuntijoita ja käyttäisi tämmöistä inhimillistä harkintaa, jotta ei tämmöisiin kohtuuttomiin tilanteisiin ajauduttaisi.