Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti perussuomalaiset pitävät lääkekaton alentamista oikeansuuntaisena mutta riittämättömänä toimena turvata tasavertaisesti kaikille tarvittava ja riittävä lääkehoito. Esityksessä ei ole riittävästi huomioitu muutoksen vaikutuksia pienituloisiin ihmisiin, joilla lääkekatto ei täyty mutta lääkemenot ovat silti käytettävissä oleviin varoihin nähden huomattavan suuret.

Kuten todettua, sairausvakuutuslain muutoksen myötä kalliit lääkkeet halpenevat, mikä sinällään on toki hyvä asia, mutta samalla edullisten lääkkeiden hinta tulee nousemaan nykyisestä, mikä saattaa entisestään pahentaa pienituloisten lääkkeitä käyttävien ihmisten ahdinkoa. Arkipäivän todellisuudessa pienituloiset opiskelijat, työttömät, vanhukset ja lapsiperheet joutuvat punnitsemaan tarkoin rahankäyttöään, ja jo euro kaksikin on tällöin paljon. Ei voida myöskään pitää kohtuullisena ajatusta, että pienituloiset joutuisivat jatkossa hakemaan tarvitsemiaan lääkkeitä varten maksusitoumuksen sosiaalitoimesta. Se on paitsi inhimillisesti ajatellen kohtuutonta myös pahimmillaan siirtää kustannuksia jo valmiiksi taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevalle kuntasektorille.

Onkin todellinen riski, että pienemmällä tulotasolla elävät jättävät lääkkeensä ostamatta joutuessaan puntaroimaan rahojen riittävyyttä. Tämä ei ole missään tapauksessa toivottavaa eikä edistä terveyttä ja hyvinvointia. Tiedetään hyvin, että heikko tulotaso altistaa pienituloisia muuta väestöä enemmän erityyppisille sairauksille. Näin ollen kaikessa päätöksenteossa tulisikin huomioida kokonaisvaltaisesti pienituloisten mahdollisuudet paitsi huolehtia terveydestään myös mahdollistaa riittävä ja tarpeellinen lääkehoito.

Arvoisa puhemies! Lääkekatoksi on nyt siis ehdotettu 610 euroa vuodessa. Tällä toimella on tarkoitus kompensoida lääketaksan muutoksesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Tosiasia kuitenkin on, ettei lääkekaton alentaminen hyödytä samoja asiakkaita, joille lääketaksan muutos aiheuttaa lisäkustannuksia. Lääkekattoa tulisi mahdollisimman pian laskea vielä aiottua alemmas. On myös nostettu esiin aiheellinen huoli siitä, että lääkekaton alenemisen hyöty pitkäaikaissairaille siirtyy ainakin osittain lääketaksa-asetuksen myötä kasvaneisiin lääkekustannuksiin. Uudistus tuleekin laskemaan paljon lääkkeitä käyttävien sekä yksittäisiä kalliita lääkkeitä käyttävien lääkekustannuksia, mikä on erittäin kannatettavaa.

Sen sijaan esityksessä ei huomioida riittävästi edullisempien lääkkeiden käyttäjien tilannetta, joka väistämättäkin heikkenee tämän esityksen myötä. Lääkekatto ei myöskään usein kata henkilön kaikkia lääkkeitä vaan vain osan. Pitkäaikaissairaalla kuluukin lääkkeisiin usein huomattavasti enemmän rahaa kuin mitä pelkkä lääkekatto pitää sisällään. Kansaneläkelaitoksen laskelmien mukaan yli 80 prosentilla niistä lääkkeiden käyttäjistä, joiden omavastuuta taksauudistus nostaisi, jää omavastuu nykytilanteessa 400 euroon eikä maksukaton alentaminen tule alentamaan heidän lääkekustannuksiaan.

Kela ei myöskään pitänyt lääketaksa-asetuksen muuttamista perusteltuna ehdotetussa muodossa, koska kustannusvaikutukset kohdistuvat paljon edullisia lääkkeitä käyttäviin, lääkkeitä pienissä erissä ostaviin apteekkisopimusasiakkaisiin ja niihin, joiden lääkkeitä joudutaan uusimaan useasti, toisin sanoen usein juuri pienituloisiin lääkkeidenkäyttäjiin. Pienituloiset ostavat lääkkeensä pienissä erissä juuri kustannussyistä. Näin ollen tämä uudistus voi heikentää entisestään heidän mahdollisuuksiaan tarvittavien lääkkeiden hankintaan.

Lisäksi perussuomalaiset haluavat nostaa esiin lopuksi sen, että apteekit tulisi tulevaisuudessa velvoittaa poikkeuksetta selvittämään aina asiakkaalle edullisimmat vaihtoehdot lääkeostojen suorittamiseen. Tämä vaatisi osaltaan myös lääkelain selkeyttämistä ja sen myötä erilaisten tulkintojen vähentämistä. Lääkelain uudistaminen onkin tulevaisuudessa enemmän kuin tarpeellinen, jotta tasavertaiset oikeudet toteutuvat asiakkaille. Näillä perusteilla perussuomalaiset tulevat esittämään asian jatkokäsittelyssä valiokunnan mietintöön vastalauseen mukaiset tekstimuutosesitykset, joissa tuodaan esiin katsomamme epäkohdat pienituloisten kohdalla paitsi maksukaton ylittymisestä vasta loppuvuodesta mutta myös se, että esityksen vaikutuksia erityisesti pienituloisten hyvinvoinnin ja terveyden kohdalla tulisi tarkoin seurata.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Lääkekatto tarkoittaa sitä, että asiakas maksaa korvattavista lääkkeistä aiheutuvat kulut itse siihen saakka, kunnes lääkekustannuksen kokonaismäärä ylittää niiden omavastuulle määritetyn kalenterivuotuisen rajan. Tänä vuonna tämä raja on 670 euroa. Hallituksen esitys tähtää lääkekaton alentamiseen 610 euroon. Tällainen kehitys on myönteistä, vaikka lääkekattoa olisi voitu alentaa ehdotettua summaa reilumminkin.

Hallitus ei kuitenkaan puutu suurimpaan ongelmaan eli vähävaraisten kansalaisten lääkemenojen entistä suurempaan suhteelliseen kasvuun. Sairausvakuutuslain muutoksen myötä kalliit lääkkeet halpenevat mutta edullisempien lääkkeiden viitehinta nousee entisestään. Tämä aiheuttaa vakavia ongelmia kansalaisten yhdenvertaisuudelle hoitaa sairauksiaan. Lääkekaton täytyttyä asiakas maksaa enää 1,5 euron omavastuun jokaista korvattavaa lääkettä kohti. Jos viitehintajärjestelmään kuuluva lääke on viitehintaa kalliimpi ja asiakas ei halua vaihtaa sitä edullisempaan vaihtokelpoiseen lääkevalmisteeseen, pitää asiakkaan maksaa myös viitehinnan ylittävä osuus.

Vähävaraisille kansalaisille lääkekatto on kuitenkin edelleen niin suuri, että ainakin osa lääkekustannuksista uhkaa jäädä toimeentulotuella ja muilla yhteiskunnan tuilla kustannettavaksi. Lääketaksan muutokset aiheuttavat muitakin lisäkustannuksia tietyille asiakkaille, mutta paljon lääkkeitä käyttävien tai hyvin kalliita lääkkeitä käyttävien kansalaisten tilanne onneksi paranee.

Lääkekaton ongelmana on myös korvattavuus, eli vain osa lääkkeistä kuuluu kertyvän omavastuun piiriin. Kansaneläkelaitos saa apteekista tiedon lääkekaton ylittymisestä ja lähettää siitä asiakkaalle ilmoituksen. Apteekit välittävät tiedot ainoastaan niistä lääkkeistä, jotka kuuluvat korvauksen piiriin. Kansaneläkelaitoksen asiointipalvelusta internetissä asiakas voi seurata omavastuuosuuden kertymistä.

Arvoisa puhemies! Sairauden hoidon kannalta on ikävää, että vähävaraiset joutuvat sopeuttamaan lääkkeiden hankkimisen tulotason eivätkä hoidon tarpeen perusteella. Taksauudistus nostaa omavastuuta osalla asiakkaita, mutta Kansaneläkelaitoksen tutkimuksen mukaan noin neljän viidesosan omavastuu pysyy alle 400 eurossa, ja siten lääkekaton alentaminen ei kompensoi heille lääketaksan nostosta aiheutuvia lisäkustannuksia.

Kansaneläkelaitosta kannattaisi kuunnella, sillä heidän mukaansa lääketaksan korottaminen kohdistuu nyt edullisia lääkkeitä käyttäviin ja useasti apteekeissa asioiviin asiakkaisiin. Uudistus siis toisaalta parantaa kalliita lääkkeitä käyttävien asemaa mutta samalla heikentää vähävaraisten asemaa, koska he ostavat lääkkeensä yleensä pienissä erissä, jolloin myös toimituserä ja lääkekohtaisen toimitusmaksun nostaminen 2,17 euroon lisää vähävaraisten lääkekuluja. Jos he varojen puutteessa joutuvat ostamaan 3 kuukauden lääkkeensä kolmessa 1 kuukauden erässä, apteekissa asiointien määrä kasvaa lisäten lääkekuluja heidän osaltaan.

Lääkekaton suurin ongelma on omavastuuosuuden painottuminen alkuvuoteen. Pitkäaikaissairaiden kohdalla voitaisiin harkita järjestelmää, joka tasaisi lääkekustannuksia koko kalenterivuoden ajalla — pitkät, vaikeat ja krooniset sairaudet kun eivät poistu kalenterin mukaan vaan vaativat jatkuvaa hoitoa pahimmillaan koko lopun eliniän.

Arvoisa puhemies! Ihmisellä, joka sairastaa, on myös sairaalamaksuihin liittyvä katto ja matkakulujen korvaamiseen liittyvä katto, jotka pitää pystyä myös täyttämään. Näihin tarvittavat omat varat riippuvat sairauden laadusta ja asuinpaikasta ja kohtelevat siten kansalaisia epätasa-arvoisesti.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan, että lääkekorvausjärjestelmää uudistetaan siten, että korvauksista hyötyvät eniten pienituloiset, ja samalla varmistetaan, etteivät kustannukset estä pienituloisia hankkimasta välttämättömiä lääkkeitä ja hoitoa.

Meillä on nyt esitys, jossa on tarkoitus ensi vuoden alusta alentaa lääkekattoa 610 euroon ja samalla nostaa lääkekohtaista toimitusmaksua nykyisestä 0,39 eurosta 2,7 euroon. Käytännössähän tämä tarkoittaa, että ne, jotka todella paljon käyttävät lääkkeitä ja joutuvat niistä paljon maksamaan, hyötyvät lääkekaton laskun myötä. Tällaisia henkilöitä arvioidaan olevan vähän alle 200 000 tässä maassa.

Mutta hieman ongelmallinen asia on se, mikä tässä on jo edellisessäkin puheenvuorossa tullut esille, että moni pienituloinen henkilö hankkii lääkkeensä kuukauden erissä. Lääkkeitähän voi kerralla hankkia kolmen kuukauden erässä, mutta moni joutuu hankkimaan ne kuukauden erissä, jolloin sitten tämä lääkekohtainen toimitusmaksu kohdistuu heidän kohdalleen entistä suurempana. Tämä todella voi olla ongelma pienituloisille.

Samoin on se, minkä edellinenkin puhuja otti esille, että tämä lääkekorvauskatto täyttyy vasta loppuvuodesta, jolloin ne lääkemenot jakautuvat kovin epätasaisesti painottuen alkuvuoteen. Myös tämä voi muodostua monelle ongelmaksi.

Lisäksi monet monisairaat, paljon lääkkeitä käyttävät, käyttävät myös käsikauppalääkkeitä. Monien sairauksien hoitoon nämä myös kuuluvat, ja ne eivät kerrytä lääkekattoa lainkaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on erittäin kannatettava, ja se on askel oikeaan suuntaan. Tiedämme kuitenkin, että nämä paljon sairastavat ovat pienituloisia, kuuluvat alempiin sosiaaliryhmiin, joten heille voi tulla ongelmia näistä lääkemenoista. Siksi tätä esityksen toteutumista tuleekin seurata erittäin tarkoin ja olla valmiita arvioimaan tilannetta uudelleen, sillä jokaisella tietysti pitää olla oikeus hyvään hoitoon, myös hyvään lääkehoitoon. Toivonkin, että kun me mahdollisimman pian saamme sitten sen varsinaisen lääkekorvausjärjestelmän uudistuksen, niin siinä pystytään ottamaan huomioon kaikki nämä nykyiset ongelmat.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on sekä hyvää että huonoa. Tämä parantaa kiistatta joidenkin sellaisten henkilöitten asemaa, jotka käyttävät kalliita lääkkeitä ja paljon lääkkeitä, mutta on myöskin niitä, joiden asema ei parane.

Pitäisikin miettiä sitä, miten pienituloisten perusturvasta huolehdittaisiin nykyistä paljon paremmin. Jos perusturva, perustoimeentulo, on kohdillaan, joka turvaa edes välttämättömät tarpeet, niin silloin lääkekorvausjärjestelmälläkin saadaan suurempi hyöty. Jos ajatellaan, että ruuan, sähkön, kulkemisen, energian arvonlisävero ja palvelumaksut nousevat, kaiken kaikkiaan pienituloisten asema heikkenee, ja tiedetään se, että sairastavuus pienituloisilla kansalaisilla on paljon suurempi kuin muilla, niin silloin tämmöinen 40—50 euron kuukausittainenkin maksuerä, joka menee lääkkeisiin, on kyllä suuri.

Pitäisi kiinnittää huomiota kaiken kaikkiaan siihen, kuinka veroratkaisut ovat vieneet siihen suuntaan, että kunnallisten verojen, palvelumaksujen ja välillisten verojen merkitys on koko ajan noussut, pahimpana ehkä tämä yleisen arvonlisäveron korottaminen. Se on tarkoittanut silloin sitä, että ne ihmiset, jotka elävät kädestä suuhun, ovat joutuneet entistä ahtaammalle. Siinä tilanteessa, jos lääkekorvausjärjestelmä ei toimi, ne kustannukset voivat sattua hyvinkin kipeästi tiettyyn kansanosaan, ja siinä suhteessa tämä perussuomalaisten tekstilausuma on paikallaan, että näiden kansalaisten elämäntilannetta ja toimeentuloa pitää kyllä seurata erityisen tarkasti.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä on hallituksen esitys sairausvakuutuslain 5 luvun ja 8 §:n ja 9 §:n muuttamisesta.

Lääkkeiden vähittäismyyntihinnan määräytymistä on muutettu uudella lääketaksasta annetulla valtioneuvoston asetuksella. Muutos vähentää apteekin myyntikatteen riippuvuutta lääkkeen tukkuhinnasta siten, että kalliit lääkkeet halpenevat ja edullisten lääkkeiden hinta hieman nousee nykyisestä. Lisäksi apteekin perimä lääkkeiden toimituserä ja lääkekohtainen toimitusmaksu nostetaan 2,17 euroon.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan lääkekustannusten vuotuisen lääkekaton laskemista nykyisestä 670 eurosta 610 euroon, ja tämä on erittäin hyvä uudistus. Tämä lääkekaton alentamisen vaikutus kohdistuu lähinnä niihin henkilöihin, joille lääketaksan muutos aiheuttaa lisäkustannuksia. Ja lääkekaton alentamisen vaikutus kohdistuu myös niihin, jotka käyttävät paljon lääkkeitä, niihin yksittäisiä, kalliita lääkkeitä käyttäviin ihmisiin.

Edustaja Tainio otti esiin sen, että nämä toimitusmaksut kyllä koskettavat eniten nimenomaan pitkäaikaissairaita ja vähävaraisimpia ihmisiä. On ihan totta, että he eivät pysty ostamaan aina kolmen kuukauden lääkkeitä kerralla vaan hakevat niitä erikseen ja joutuvat sitten maksamaan useita toimitusmaksuja. Lisäksi tästä uudistuksesta kärsivät erityisesti paljon eri reseptilääkkeitä käyttävät, jotka maksavat toimitusmaksut kustakin lääkkeestä.

Pidän erittäin hyvänä asiana, että nyt lääkekattoa voidaan alentaa, ja toivon myös, että tähän lääkekaton alentamiseen pystytään vielä palaamaan tämän hallituskauden aikana uudelleen.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen lääkekorvaukset ovat osa Suomen lakisääteistä sairausvakuutusta. Tämä hallituksen esitys laskisi lääkekorvausten vuotuisen omavastuuosuuden 670 eurosta 610 euroon. Lääketaksan muutos vähentää apteekin myyntikatteen riippuvuutta lääkkeen tukkuhinnasta niin, että kalliit lääkkeet halpenevat ja edulliset lääkkeet nousevat jonkin verran nykyisestään. Vuotuisen lääkekaton ylittävien määrän arvioidaan kasvavan noin 21 prosentilla eli noin 195 000 henkilöön.

Lääkekorvauksia maksetaan useimmiten iäkkäille henkilöille, jotka kuuluvat eläkkeellä olevaan väestöön ja samalla usein myös alempaan tuloluokkaan. Tämä esitys lääketaksan muuttamisesta nostaa kaikkein edullisimpien lääkkeiden hintoja ja erityisesti niiden vakuutettujen kustannuksia, jotka käyttävät hinnaltaan edullisempia reseptilääkkeitä ja jotka eivät jostain syystä voi ostaa lääkkeitään kolmen kuukauden erissä vaan useammassa pienessä erässä. Näitä ovat juuri ne pienituloiset eläkeläiset, jotka joutuvat ostamaan lääkkeensä pienissä erissä kustannussyistä. Näin ollen tämä uudistus voi heikentää entisestään heidän mahdollisuuksiaan tarvittavien lääkkeiden hankintaan. Monelle nämä lääkkeet olisivat tarpeellisia sairautensa hoidon takia.