Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Eri valtioneuvostot ovat asettaneet varsin määrätietoisia ja vaativia tavoitteita liikenneturvallisuuden edistämiseksi ja liikennekuolemien määrän vähentämiseksi. Meille kaikille on hyvin tuttu tavoite päästä liikennekuolemissa vuositasolla korkeintaan 250 tapaukseen. Tässä trendissä oltiinkin jollakin tavalla kuvassa mukana vielä pari vuotta sitten, mutta sen jälkeen kehitys kääntyi kielteiseen suuntaan. Oli päästy jo alle 400 tapauksen ja nyt on jo noustu yli 400 tapauksen, vielä kaiken lisäksi oikein reippaasti. Tänä vuonna kehitys näytti taas vähän parempaa kesän aikana, mutta sitten kun tultiin elokuulle, kehitys kääntyi voimakkaasti huonompaan suuntaan. Silloin kirjattiin myöskin hyvin ikäviä kielteisiä tapahtumia, jotka ovat myöskin suuresti julkisuutta saavuttaneet.

Vuonna 2001 tammikuussa valtioneuvosto päätti noin viidestäkymmenestä toimenpiteestä ja suosituksesta liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Niistä eduskuntaan on kaiken kaikkiaan eri muodoissaan tullut vasta puolenkymmentä, siis noin 10 prosenttia. Eräs näistä on tieliikennelain muuttamiseen tähtäävä esitys, joka nyt on mietinnön valmistuttua ensimmäisessä käsittelyssä.

Tässä esityksessä pyritään edistämään liikenneturvallisuutta kahdella tavalla, toisaalta heijastimen käyttöä pimeässä liikuttaessa valaistuksesta riippumatta, koskee siis lähinnä jalankulkijoita, ja toisaalta pyöräilykypärän käyttöä polkupyörällä liikuttaessa. Lisäksi hallituksen esityksessä oli joitakin muitakin pienehköjä parannuksia. Kysymys on suosituksesta, ei rangaistavuudesta silloin, kun sitten on unohtunut näiden turvatoimenpiteiden käyttäminen.

Valiokunnassa käytiin asiasta varsin perusteellinen keskustelu. Todettiin, että rangaistavuudella olisi puolensa mutta myöskin tällä etenemistavalla, minkä hallitus on valinnut, on puolensa. Tämä tapahan tarkoittaa sitä, että poliisille annettaisiin hiukan patukkaa lyhyempää mutta käytössä olevaa välinettä vedota siihen, että nyt olisi syytä ruveta heijastinta käyttämään ja polkurattaalla liikuttaessa kypärää käyttämään.

Meillä oli ensiksi sellainen pitkähkö mietintöluonnos, jossa me kävimme näitä asioita kutakuinkin perusteellisesti läpi. Sitten kun keskustelu valiokunnassa eteni, mietintö lyheni ja lyheni ja lyheni.

Miksi näin? Miksi tämä mietintö lyheni ja lyheni? Se johtui aivan yksinomaan vakuutusoikeudellisista syistä, eli toisin sanoen päädyimme siihen, että mitä enemmän mietintöön tekstiä, pohdiskeluja, sanotaanko, ohjelmallisia julistuksia sisällytetään, sitä enemmän annetaan vakuutusoikeuksiin aineksia käyttää näitä pohdiskeluita päätösten perusteluina, ja tähän ei haluttu mennä. Sillä tavalla tässä on mietintö periaatteella "lyhyestä virsi kaunis".

Me emme ole olleet täysin yksimielisiä tässä asiassa. Ed. Bremer on katsonut olevan perusteltua mietintöä huomattavasti pitempään vastalauseeseen, jota hän varmasti tulee täällä itse esittelemään. Totean vain siitä keskustelusta sen, että juuri niistä syistä, jotka äsken kuvasin, emme katsoneet näin perusteellista katsantoa ja pohdiskelua tarkoituksenmukaiseksi tässä yhteydessä. Merkittävää on tietysti se, että ed. Bremerin vastalause on verbaalinen eikä sisällä muutosehdotuksia itse asiaan.

Annika  Lapintie  /vas:

Rouva puhemies! Tämä lyhyt ja kymmenkunta sivua pitkä hallituksen esitys on todellakin osa liikenteen turvallisuutta parantavaa pakettia. Sinänsä hyvä niin, kunhan nyt jokin näistä asioista etenee. Itse asiassa meillähän on jo nyt ollut vaatimuksena laissa kirjoitettuna, että jalankulkijan on pimeällä käytettävä valaisemattomalla tiellä heijastinta ja että 15 vuotta täyttäneen matkustajan on käytettävä mopoiltaessa kypärää. Sen lisäksi uutena tähän nyt sitten todellakin tulee se, että heijastimen käytön alue laajenee. Myös lasten tulee mopoissa ja moottoripyörissä käyttää kypärää, ja sen lisäksi polkupyöräilijän on käytettävä suojakypärää.

Hyvä näin, ja kuten me kaikki tiedämme, Suomen kansa on yleensä hyvin lainkuuliaista, ja jos laissa näin lukee, sitten ihmiset varmastikin näin alkavat tehdä. Itse asiassa suojakypärää polkupyöräiltäessä nyt jo hyvinkin monet käyttävät. Riskialue tulee siinä 13—17 vuoden ikäisenä, jolloin ei kai sitten ole muodikasta pitää kypärää. Mutta uskon, kuten koko valiokuntakin uskoi, että tällä lailla varmasti jalankulkijan ja pyöräilijän turvallisuutta ja muun liikenteen seassa liikkumisen turvallisuutta parannetaan.

Ongelma mielestäni tässä onkin se, että itse asiassa tämän lain tänne tuleminen taas kerran kuvastaa niin liikenneministeriön kuin osittain myös varmasti meidän kaikkien yleistä mielipidettä siitä, mistä liikenneturvallisuudessa oikein on kysymys. Itse asiassa kaikkein paljaimmillaan tämä suhtautuminen näkyy kyllä ed. Bremerin vastalauseessa. Lähdetään ikään kuin siitä, että niin rekka-autot kuin jalankulkijat, niin polkupyöräilijät kuin superhienolla, uudella, nopealla autolla kaahailevat ovat keskenään liikenteessä tasavertaisessa asemassa ja heitä kaikkia tulisi koskea samanlaiset käyttäytymissäännöt.

Näinhän ei ole. Jalankulkija ja rekka-auto eivät ole liikenteessä tasavertaisia, he eivät ole samanarvoisessa asemassa. Yleensäkään autoilijan asema suhteessa polkupyöräilijään tai jalankulkijaan ei ole sama. Kyllä liikenteessä heikoimmilla on se jalankulkija tai polkupyöräilijä, joka yleensä liikkuu siellä ilman peltisuojaa, jonka auto aiheuttaa. Sen vuoksi itse en missään tapauksessa valiokunnan käsittelyssäkään voinut hyväksyä ed. Bremerin suhtautumista, jossa tavallaan syyllistetään jalankulkijaa siitä, että törkeästi menee ja jättäytyy auton alle. Kyllä aina pitää olla aivan kirkkaasti selvänä se, että sillä, joka liikenteessä liikkuu auton kanssa, on myös vastuu ja hänen tulee myös se vastuu kantaa ja ottaa huomioon myös muu liikenne.

Itse asiassa liikenneturvallisuussuunnitelmassa vuosille 2001—2005 — nyt ollaan jo kohta vuodessa 2003 ja paljon asia ei ole edennyt — olisi, jos olisi halua, oikein hyviä juttuja tuotavaksi eduskuntaan. Heijastimen käyttöpakko on kohdan 6.2 alla, jossa puhutaan taajamien turvallisuuden parantamisesta. Tämänkin kohdan alla on likipitäen kymmenen erilaista toimenpidettä. Porrastetut nopeusrajoitukset otetaan käyttöön laajamittaisesti taajamissa. Porrastettuja nopeusrajoituksia tuetaan rakenteellisilla ratkaisuilla. Suunnitellaan huolellisesti kevyen liikenteen ja autoliikenteen risteämiskohdat ja täydennetään kevyen liikenteen verkkoja taajama-alueilla. Selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön kunnallinen nopeusvalvonta poliisin suorittamaa valvontaa täydentävänä ja siirtyä haltijavastuuseen valvonnan seuraamusten kohdentamisessa. Taajamien sisääntuloteillä pehmennetään tieympäristöä. Tarkistetaan kylä- ja asutuskohtien nopeusrajoitukset yleisellä tieverkolla. Sitten todellakin: valmistellaan lain muutos heijastimen käyttösäännöksen laajentamiseksi. Sen lisäksi liikennevalistuksessa korostetaan sääntöjen tuntemusta ja niiden noudattamista ja kiinnitetään huomiota vaaratilanteisiin sekä turvallisten reittien ja kulkutapojen valintaan.

Täytyy kyllä ihmetellä, miksi tästä hyvästä suunnitelmanipusta on otettu heijastimen käyttöpakko. Ei se mitään, hyvä, että otetaan heijastimen käyttöpakko edes, mutta lukemattomia kymmeniä kertoja tehokkaampaa olisi esimerkiksi suunnitella kevyen liikenteen ja autoliikenteen risteämiskohdat ja täydentää kevyen liikenteen verkkoja. Varmasti silloin autoilijat, jalankulkijat ja pyöräilijät liikkuisivat paljon turvallisemmin kuin nyt, jos jalankulkijat alkavat laajemmin käyttää heijastinta.

Ihmettelen kovasti, miksi näitä paljon tehokkaampia esityksiä ei tänne tuoda. Epäilen, että vastaus on nimenomaan se, että ei haluta tunnustaa sitä tosiasiaa, että nimenomaan autolla liikenteessä liikkuva ihminen on huomattavasti raskaammin velvoitettu noudattamaan turvallisuutta, ja erityisesti sen takia, että ne, jotka eivät autolla liiku, esimerkiksi lapset, nuoret, vanhukset, ovat niitä, jotka sitä suojaa tarvitsevat, eikä se autoilija, joka joutuu hallitsemaan liikennesäännöt ja jonka tehtävään kuuluu myös hallita turvallinen liikkuminen.

Kun tätä suunnitelmaa nyt toivottavasti jatketaan, ennen kuin vuosi 2005 menee umpeen, toivon, että panostetaan näihin tehokkaisiin toimenpiteisiin, joita ovat muun muassa haltijavastuu ja rakenteelliset ratkaisut, joilla suojellaan kevyttä liikennettä autoliikenteen seassa. Sinänsä tämän lain hyväksymistä tietenkään ei ole syytä vastustaa vaan päinvastoin kannattaa ja toivoa, että tämäkin osaltaan helpottaa liikennekuolemien vähentämistä ja liikenteessä vammautumisen vähenemistä, mutta lain tarkoituksena ei kyllä missään tapauksessa ole sanoa sitä, että tästä lähtien kolaritilanteessa jalankulkija, polkupyöräilijä ja auto ovat tasavertaisia, koska näin ei tule koskaan olemaan.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on oikean suuntainen muutos liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Esitys on suositusluontoinen, ja sitä on kritisoitu nimenomaan siitä syystä. On koettu, ettei tällaisessa pelkässä suosituksessa ole mitään järkeä. Mielestäni suositus on tässä kohdassa kuitenkin perusteltu, sillä se antaa selkeän signaalin toivotusta käyttäytymisestä, ja lakiahan voidaan tarvittaessa aina tarkentaa, jos siltä tuntuu. Näinhän tehtiin esimerkiksi turvavöiden käytön kanssa. Täytyy toivoa, että me ihmiset ymmärrämme oman parhaamme, ja toivottavasti tämä laki rohkaisee meitä toimimaan omaksi hyväksemme, käyttämään heijastinta pimeällä ja pyöräillessä kypärää.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Kilpailun tässä vaiheessa, kun on paljon puhujia vielä listalla odottamassa, ei ole syytä ryhtyä puhumaan yleisesti liikenneturvallisuudesta, mihin ed. Lapintien puhe jo vähän johdatteli ja mihin tämäkin keskustelu varmasti menee. Toistaiseksi edellä puheenvuoronsa käyttäneet ovat lähinnä puhuneet oman osaamisensa tueksi, osaamisen, joka on lähinnä näpertely- ja amatööritasolla.

Ed. Pulliainen totesi, että kehitys kääntyi huonompaan, kun käytiin alle 400 kuolleessa ja sitten suunta lähti taas 400:aan, missä se nyt viimeksi on ollut. Näin käy, kun liikenneturvallisuutta parannetaan kirjoituspöytäinsinöörien olettamuksilla, kun ei ole todellista tietoa tuolta tien päältä, vaan eletään olettamusten maailmassa. Me jäämme tähän 400 kuolleeseen ja 15 000 loukkaantuneeseen niin kauan kuin ainoa resepti on nopeusrajoitusten alentaminen. Muutahan tässä asiassa ei tällä hetkellä tiedetä, mutta voimme palata näihin muihin konsteihin myöhemmin.

Ed. Lapintie vuorostaan paljasti oman asenteensa toteamuksella, että hienoilla autoilla kaahaillaan. Sehän on aika yleinen käsitys näköjään, joka ei ole tästä maailmasta eikä todellisuudesta. Hän myöskin totesi, että minä syyllistän jalankulkijoita, jotka törkeästi antautuvat auton yliajettaviksi. Näin todella on. Jalankulkija, joka törkeästi antautuu auton yliajettavaksi, kyllä kantaa erittäin suuren vastuun. Pitää muistaa, että jokainen autoilija, joka vahingossa ajaa ihmisen kuoliaaksi, saa elinikäisen tuomion omalletunnolleen tästä. Se on aika kova rangaistus. Jossain vaiheessa meidän on tultava siihen, että myöskin kevyt liikenne tunnustaa yhteiset pelisäännöt liikenteessä ja myöskin noudattaa niitä ja on tietyllä tavalla itse vastuussa omasta turvallisuudestaan omalta osaltaan, siltä pieneltä osaltaan, johon se pystyy ilman koulutusta, ei käy mitään kävelykorttikursseja, mutta edes siltä osalta.

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäinen ehdotus heijastimen määräämisestä pakolliseksi tehtiin vuonna 1964. Jo silloin oli heijastimia, jo silloin nähtiin, että se on verraton turvaväline pimeillä teillä ja huonossa näkyvyydessä. Talja toteutti maanlaajuisen, vuoden pituisen kampanjan "Hei heijastin heilumaan" jo 60-luvulla, muistaakseni vuonna 67. Näin kauan tästä asiasta on puhuttu. Yhä tänä päivänä, seuraavalla vuosisadalla ja vuosituhannella, ollaan vasta siinä pisteessä, että laki antaa suosituksen.

Kun laki antaa suosituksen liikenneturvallisuusasioissa, toistan vastalauseeni sanat: "Se ei ole mistään kotoisin." Suositukset, joilla parannetaan liikenneturvallisuutta, kuuluvat Liikenneturvan, Tielaitoksen, liikenneministeriön propagandavälineisiin, joilla suositellaan, joilla pyritään muuttamaan asenteita, mutta se, että laki suosittelee, on todella heikkouden osoitus ja sitä enemmän, kun tästä asiasta on puhuttu jo 37 vuotta.

Pitää muistaa, että Suomi on siitä erikoinen maa, ainutlaatuinen EU:ssa, että Suomessa ajetaan enemmän pimeällä kuin luonnonvalossa. Täällä liikenne kulkee enemmän pimeällä ja valaistuksen varassa kuin luonnonvalossa. Sen lisäksi Suomessa on maailman todennäköisesti huonoimmat keliolosuhteet, koska Golfvirran teho vähenee ja vähenee, kun se tulee Kölivuorten yli ja yltää tänne Suomeen, jossa se törmää yleensä idästä tulevaan kylmään rintamaan.

Merenkulkijat tietävät, että missään maailmassa kansilasti ei jäädy yhtä nopeasti kuin meidän vesillämme. Ilmailijat tietävät ja myöskin lentokoneiden valmistajat, että missään maailmassa siivet ja potkurit eivät jäädy yhtä rajusti kuin Suomessa, minkä joutuivat muun muassa Pudasjärvellä sattuneen Twin Otter -onnettomuuden tutkijat Kanadasta myöntämään. He kuvittelivat, että Kanadassa on maailman kovimmat arktiset olosuhteet. He joutuivat myöntämään, että kosteus, joka Suomessa on ilmassa, on aivan muuta kuin se pakkanen, mikä on Kanadassa. Näin ollen pitäisi ottaa huomioon myöskin ne olosuhteet, jotka vallitsevat tuolla tien päällä, ja näin ollen palataan taas siihen, että jalankulkijan todella kuuluu ottaa jonkinlainen vastuu omasta turvallisuudestaan ja omasta elämästään.

Ammattiautoilujärjestöt — Rahtarit ry, Suomen Taksiliitto — ja Ajoneuvohallintokeskus olivat lausunnoissaan sitä mieltä, että on väärin puhua pelkästään pimeästä laissa. Lakitekstihän pelkästään suosittelee. Se toteaa — en muista sananmukaisesti, teksti on minulla pöydällä varmaan, tulee tässä monta kertaa esille — että pimeällä suositellaan heijastimen käyttöä.

Ammattiautoilujärjestöt ja Ajoneuvohallintokeskus olivat sitä mieltä, että pimeä-käsitettä pitäisi laajentaa koskemaan myöskin tilannetta, jossa näkyvyys muusta syystä on huonontunut. Sellaisia ovat sumut, lumisateet, räntäsateet, huono valaistus. Valaistus ei välttämättä paranna turvallisuutta. Tien päällä on erittäin paljon hyvin huonoa valaistusta — pääsääntöisesti, sanoisin. Mutta tätä ei haluttu edes perusteluihin ottaa mukaan.

Samoin, kuten vastalauseessa totean, perusteluissa olisi tullut erikseen mainita, että lautailijat, rullaluistelijat ja rullahiihtäjät, jotka muuten ovat erittäin vaarallisia pimeällä tiellä, todella rinnastetaan jalankulkijoihin ja heille kuuluvat samat asiat kuin jalankulkijoille. Kun sitä ajatellaan, kyllä olisi pitänyt panna pikkuisen enemmän vaatimuksia jalankulkijoille kuin tässä nyt tehdään pelkästään suosituksen muodossa.

Sen lisäksi mielelläni totean, että pyöräilykypärän käytön pakollistaminen ajovarusteena pelastaisi 20—25 pyöräilijää vuodessa kuolemalta, 200—250 säästyisi kallovammoilta, joista on elinikäisiä seurauksia. Olen tänä päivänä saanut Porista, Nääsvillestä ja Helsingistä vihaisia meilejä, että älä sinä jätkä paneudu pyöräilijöiden asioihin, tuskin koskaan itse edes pyöräilet. Olen vastannut kaikille, että tilanne on sellainen, että minulla on polkupyörä täällä pysyvästi autotallissa, minulla on polkupyörä kotona. Asun keskustassa, ja Helsingin keskustassa ei kannata liikkua itse asiassa muulla kuin polkupyörällä niin kauan kuin se polkupyörällä on mahdollista. Liikun erittäin paljon, pääsääntöisesti, polkupyörällä.

En käytä kypärää. Olen yhtä tonttu kuin nämä ihmiset, jotka minulle meilaavat, että minä en koskaan pane kypärää päähäni, minä saan liikkua ilman kypärää. Minä olen ihan samanlainen. Minusta se on tyhmän näköinen ja kaikkea muuta. Minun on kuitenkin pakko myöntää, että se on hyvä asia, se on hyvä väline ja minun pitäisi käyttää sitä. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, toivon, että siitä tulisi pakollinen väline. Silloin minäkin panisin sen päähäni, ja se on oikein.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Bremerin puheenvuoron sisältöhän ei valiokunnan jäsenille ole uusi, koska nämä argumentithan tulivat siellä esille. Toivoisin kuitenkin, että niin pitkälle tämä klimatologinen tietous ei olisi häkellyttämässä meitä, että heijastimet jäätyvät, kun ulos menemme.

Arvoisa puhemies! Ed. Bremer käytti aivan oikeaa sanaa, sanaa propaganda. Tässä on nyt juuri propagandalaista kysymys, siitä, kuinka pyritään kulttuuria pehmeällä tavalla edistämään niin, että kansalaiset ryhtyisivät käyttämään niin heijastinta kuin kypärääkin. Tätä samaa on käytetty turvavyön käytön edistämisessä. Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että kun kulttuuri etenee, myöskin perusteet sitä myöten tulevat käyttöpakolle, josta on silloin, jos et sitä noudata, myöskin rangaistus seurauksena.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarvitaan tietysti rakenteellisia järjestelyjä, kevyen liikenteen väylien rakentamista, sekä liikennejärjestelyjä, jotka vievät raskaan liikenteen muun muassa taajamatieverkosta pois. Mutta on selvää, että infrastruktuurin rakentamiseen ja liikennehankkeisiin on riittämättömästi rahaa ja tarvitaan muutenkin liikenneturvallisuustoimia. Valistusta tarvitaan tietysti aina, mutta olemme valinneet kuitenkin tien, että tarvitaan muutakin kuin valistusta, ja on tehty muun muassa autoilijoiden kännykän käyttöä koskevia muutoksia, turvavyöpakko. Ei pelkkä suositus ole myöskään valojen pitäminen polkupyörässä.

Minua kyllä kieltämättä erityisesti kevyen liikenteen huonoa liikenneturvallisuuskehitystä ajatellen hämmästytti, että heijastinta ei voitu vakavammin ja vahvemmin määritellä pakon piiriin. Varsin pieni, halpa, hyvä sijoitus tähän kokonaisuuteen, mitä liikenneturvallisuusmielessä olisi tarvittu. Siinä mielessä toivon, että tätä asiaa lähdetään viemään vielä eteenpäin.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Bremerin vastalause on todella, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, sekava ja ristiriitainen, esimerkiksi siinä, kun ed. Bremer toi esille sen, että mietintöön ei hyväksytty edes sitä sanamuotoa, mikä oli Rahtarit ry:n ehdottomassa periaatteessa: "Mikäli heijastinta ei ole käytettävissä, jalankulkijan on noudatettava erityistä varovaisuutta liikenteessä." Kun tämä on signaalilaki, niin jos tällainen olisi siihen lisätty, tällä olisi annettu kuitenkin ymmärtää, että ei heijastimen käyttö niin välttämätöntä ole, kunhan vain noudatatte erityistä varovaisuutta. Kaikesta tämän tyyppisestä valiokunnassa haluttiin päästä eroon. Sen takia mietinnöstämme monelta osin muodostui varsin lyhyt mutta tarkoituksenmukainen.

Marjukka  Karttunen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En itsekään pidä hyvänä lainsäädäntöä, jota ei ole edellytyksiä valvoa ja jota ei ole tarkoituskaan valvoa. Olen samaa mieltä ed. Bremerin kanssa siinä, että näiden asioiden, heijastimen ja kypärän, tulisi enemmänkin olla asennekasvatuksen työkaluina esimerkiksi Liikenneturvalle ja liikenneministeriölle. Mutta kun tiedämme sen, että asenteet muuttuvat hitaasti ja vastustavat omaa muutostaan, itse en kyllä pyöräilisi ilman kypärää, koska vain sitä kautta ollaan mallina pienemmille ja sitä kautta kypärän käyttö kasvaa. Mutta liikennevaliokunnan jäsenenä kuitenkin näissä olosuhteissa olen tämän ehdotuksen takana.

Annika Lapintie  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ihmettelen näitä alleviivauksia. Tässä yritetään väittää, että tämä laki on erityisen suosituksen luonteinen. Jos edustajaystäväni vaivautuisivat lukemaan tätä, kävisi ilmi, että kyllä tässä aivan selvästi sanotaan, että jalankulkijan on pimeän aikana tiellä liikkuessaan "yleensä" käytettävä asianmukaista heijastinta. Ei se minusta pelkästään suositusta ole.

Polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana "yleensä" käytettävä asianmukaista suojakypärää. Kyllä se on ihan normaalia lakitekstiä, ja minusta on vähän outoa, että täällä nyt sitten alleviivataan tätä suosituksenluonteisuutta.

Sen lisäksi tilastoista käy ilmi, että jo nyt, vaikka mitään lakitekstiä ei olekaan, alle 7-vuotiaista 85 prosenttia käyttää kypärää, 7—12-vuotiaista 42 prosenttia, mutta sen jälkeen on asennekasvatuksen kohde, 18—64-vuotiaista vain 14 prosenttia käyttää kypärää. Uskon, että kun eduskunta säätää, että "yleensä" pyöräillessä kypärän pitää päässä olla, nämäkin aikuiset alkavat sitä käyttää.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä panee miettimään, että jos olisi haluttu selvä askel siihen suuntaan, että heijastimen käyttö ja pyöräilykypärän käyttö lisääntyisivät merkittävästi, silloin tarvittaisiin, niin kuin ed. Pulliainen viittasi turvavyön käyttöpakkoon, sellainen säädös, josta myöskin seuraa rangaistus. Jos ajatellaan, että ei olla kypsiä tällaiselle pakolle, onko perusteluita sitten tehdä tällaista lakia, joka nyt jo tänä päivänä tulkitaan suosituslaiksi, niin kuin täällä olemme nähneet, ja kun meillä on kuitenkin valtiollinen tai ainakin vähintään puolivirallinen Liikenneturva, joka on tätä suosituslinjaa vuosikausia vienyt eteenpäin, niin (Puhemies koputtaa) eikö kannattaisi miettiä tässä sellaisia toimia, joilla saadaan todella uusi tilanne syntymään?

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen kyllä eri mieltä ed. Korkeaojan kanssa. Kyllä kuitenkin tämä laki, vaikka se on suositus, on hyvään suuntaan. Niin kuin puheenjohtajamme totesi, tässä vaiheessa kuitenkin liikennevaliokunta oli lähes yksimielisesti sitä mieltä, että tämä riittää. Ihmiset oppivat käyttämään kypärää, ja tulevaisuudessa tämä varmaan tulee pakolliseksi.

Mutta se asia, miten liikenneturvallisuutta parhaiten parannetaan, on se, että me satsaisimme hieman enemmän rahaa kantateiden, kevyen liikenteen verkkoon. (Ed. Vistbacka: Vuosaaren satamaan menee kaikki raha!) Kuntien tulisi ottaa huomioon myöskin kevyen liikenteen käyttäjät. Siellä pyöräilijät, jalankulkijat, rullaluistelijat, kaikki kulkevat samaa väylää. Siellä se todellinen uhka on. Tämä on pieni askel, lisää rahaa.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkeintä mielestäni on juuri se, että nyt poliisi voi tulla huomauttamaan, minne unohtui kypärä, sillä tähän astihan on ollut niin, että ohikulkijat ovat huomauttaneet. Itse olen 10 vuotta pyöräillyt ja aina kypärä päässä, mutta joskus se on unohtunut, ja heti joku huomauttaa, missä kypärä, Andersson. Mielestäni vielä painavampi sana on, jos poliisi sanoo ihmiselle, joka pyöräilee, koska aina ei kehtaa sanoa muille, missä kypärä. Mielestäni tämä on juuri oikean mittainen, oikea askel, sillä sakko ei ehkä sentään ole se oikea tapa huomauttaa ihmisille tästä asiasta, kun on oma terveys kyseessä.

Ismo  Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on hieman tällaista filosofista pohdintaa myöskin, mikä on lain velvoittavuus ja mikä on suositus ja mikä on kenties vahva suositus. Näkisin, että tämä esitys ja mietintö on vahva suositus toimia tietyllä tavalla. Viittaan tässä tutkijalautakuntien arvioihin, että yli 40 prosenttia hämärässä tai pimeässä kuolleista jalankulkijoista olisi saattanut pelastua heijastinta käyttämällä ja hieman pienempi prosenttiosuus polkupyöräonnettomuuksissa menehtyneistä olisi saattanut pelastua sillä, että heillä olisi ollut kypärä.

Sitten pitää tietenkin nostaa esille myös niitä asioita, joita ed. Lapintie nosti puheenvuorossaan, niitä toimenpiteitä. Niihinkin liittyy ongelmia, haltijavastuukysymykseen ja kunnalliseen liikennevalvontaan. Tuleeko kunnalliset poliisit, miten tämä juridiikka menee? Ne ovat niitä asioita, jotka seuraavan hallituksen ja (Puhemies koputtaa) eduskunnan tulee tarkoin selvittää.

Tero  Mölsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti on niin, että ei ole yhtä oikeaa ajattelua, onko rangaistavuus oikea vai tämä suositusluonteisuus, mikä nyt on säädetty. Kuitenkin minusta se, mitä ed. Lapintie korosti, että lakipykälässä sanotaan, että "yleensä" on käytettävä, on vahvempi kuin suositus. Se on sanonta, joka tarkoittaa, että pitää käyttää, mutta jos ei käytä, ei kuitenkaan rangaista. Tiedämme, että tällainen menettely ei ole poikkeuksellista meidän lainsäädännössämme, meillä on muitakin kohtia, joissa vastaavasti menetellään niin, että lakipykälä sanoo jotakin, mutta rikkomisesta ei rangaista. Asiantuntijakuulemisessa todettiin, että se ei ole ollut ongelma lain tulkinnan kannalta. Käytännössä on niin, että rankaiseminen ei välttämättä ole se paras keino kaikissa asioissa, ja tässäkin nimenomaan lähdetään siitä, että kuten valiokunnan kannanotossa todetaan, oikea tiedottaminen tässä asiassa johtaa ehkä jopa parempaan lopputulokseen. (Puhemies koputtaa) Kuitenkin sanon sen, että jos näyttää siltä, että tilanteet eivät parane, niin (Puhemies koputtaa) tietysti tässäkin täytyy rangaistuksen tielle sitten lähteä.

Eero Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pitkään myös tapaturma-asemalla työskennelleenä sanoisin, että lopultakin eduskunta kiinnittää huomiota asiaan, johon ehdottomasti olisi pitänyt kauan sitten jo kiinnittää huomiota. Tarve on selvä, aihepiiri on selvä.

Tietenkin tästä toteutuksesta voidaan olla monta mieltä, ymmärrän kyllä sen, mutta minusta tässä keskustelussa tärkeintä olisi nyt, että me annamme oikean signaalin suomalaiselle nuorisolle, varsinkin niille, jotka tahtovat jättää kypärän käytön murrosikään tullessaan pois, ja siitä tulee väärä käytöstapa. Eivät he ymmärrä tämän lain ja asetuksen ja ohjeiden ja velvoitteiden välisiä eroja, niin kuin me ymmärrämme täällä, vaan tämän keskustelun vaikutus on se, jonka toivoisi nostavan kypärän käyttöprosentin aivan toisille lukemille kuin nyt. Täällä on moni teistä jo sanonut aivan riittävän selvästi, miten lähellä velvoitteellista tilaa tämä on, ja kuitenkaan siitä sakottaa ei voida. Se varmaan toisaalta on aivan oikein. Ikävää on, että (Puhemies koputtaa) heijastinta ei saatu mukaan tähän samaan asiaan. Sillä on lähes sama merkitys kuin kypärällä.

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun matkapuhelimen käytön katsotaan olevan tällä onnettomuuslukumäärällä niin voimakas turvallisuusriski, että sen käyttöä pitää rajoittaa, niin tietenkin olettaisi, että heijastimen käyttö olisi ollut pakollista jo vuosikausia sitten.

Kaksi vuotta sitten tehdyn lakialoitteen heijastimen käytön pakollisuudesta pimeän aikana valaisemattomilla teillä allekirjoitti yli sata kansanedustajaa. Kaksi vuotta sitten oltiin jo sitä mieltä, että pimeällä voitaisiin tehdä pakolliseksi heijastimen käyttö. Minä olettaisin, että ilmapiiri olisi valmis jo nyt siihen, että heijastimen käyttö olisi pakollista.

En välttämättä ihan joka lauseeseen ed. Bremerin vastalauseessa yhdy, mutta lähes viimeiseen lauseeseen haluaisin lisätä, kun siinä mainitaan, että erikseen olisi pitänyt mainita lautailijat, rullaluistelijat, rullahiihtäjät ja heidät rinnastaa jalankulkijoihin, että myös ratsukko, eli hevonen ja ratsastaja rinnastetaan jalankulkijoihin ja heijastinvelvollisuus olisi tullut koskemaan myös heitä. Kärryt kuuluvat ajoneuvoihin.

Raimo Mähönen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen aikaisemminkin tässä salissa ilmaissut arvostukseni ed. Bremerin, joka ei nyt valitettavasti ole salissa, asiantuntemusta kohtaan liikenneasioissa. Mutta hämmästelin hieman, kun hän oikeastaan teilasi omassa puheenvuorossaan kaikki muut valiokunnan jäsenet ymmärtämättömiksi näpertelijöiksi, jotka eivät ymmärrä liikenteestä yhtään mitään. Taitaapa olla niin, että olen henkilökohtaisesti aloittanut kyllä aikaisemmin tiellä liikkumisen moottoriajoneuvoilla kuin ed. Bremer. Yli 2 miljoonaa kilometriä on takana, joten jotain sieltä ainakin on oppia jäänyt, vaikkei niin kamalan teoreettiselta pohjalta olisikaan.

Kun valiokunta käsitteli tätä kysymystä, voi todella mainita, että kyllä sitä käsiteltiin moneen suuntaan. Puhuttiin pakosta ja puhuttiin vapaaehtoisuudesta, suositusluontoisuudesta jnp., mutta valiokunta nyt päätyi verrattain yksimieliseen lausuntoon tässä vaiheessa, ja tietysti ajatuksena oli se, että mikäli tämä ei nyt rupea tuottamaan niitä tuloksia, joita siltä odotetaan, niin lainsäädäntöön, kuten täällä joku jo mainitsi, voidaan sitten palata lainsäädännöllisessä mielessä ja (Puhemies koputtaa) muuttaa sitä. Hämmästelen vähän todella vieläkin ed. Bremerin kovaa kannanottoa muista valiokunnan jäsenistä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse pidän tätä esitystä täysin lapsellisena ja typeränä. Tällainen ei kuulu minun mielestäni lainsäädäntöön. Mutta myönnän sen, etten ole kirjoittanut vastalausetta, koska se olisi antanut väärän viestin yleisölle. Minä olen ymmärtänyt sen, että kun lainsäädäntö on, siinä sanotaan, mitä pitää tehdä. Olisi pitänyt viitata yleiskaatopykälään tieliikennelaissa eli 103 §:ään. Se olisi ollut oikea menettely. Hyvin pitkälle olen samaa mieltä kuin ed. Bremer vastalauseessaan, mutta täysin yhdyn valiokunnan puheenjohtajan Pulliaisen mielipiteeseen siitä, että juuri näitten seikkojen johdosta tämä on typistetty mietintö. Tämä on todella huonoa lainsäädäntöä. Jos ei liikenneministeriössä osata mitään muuta liikenneturvallisuuden puolesta tehdä, niin hämmästelen.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ei tämä ihan niin huono ole kuin ed. Bremer ja näköjään ed. Vistbackakin sanovat. Kyllä tavoite on tietysti erittäin hyvä. Mihin päästään tämän lain myötä, se on tietysti toinen kysymys. Kyllä kai tässä tervettä järkeä, olkoon se talonpoikaisjärkeä tai mitä tahansa, saa itse kukin käyttää. Me annamme hyvän mallin ja esimerkkiä lapsille ja nuorille. Vanhemmat voivat tässä toimia tiennäyttäjinä. On erittäin hienoa, että eduskunnassa on joitakin kansanedustajia, joilla on jotakin suojeltavaa pääkopan alla, kuten muun muassa edustajat Andersson ja Karttunen, jotka käyttävät polkupyöräkypärää. Kaikkien päähän se ei tunnu millään mahtuvan.

Jos pakollisuus tässä tulee mukaan, niin millä se valvotaan, siinä se suurin kysymys tulee olemaan. Ihan kaikkea ei pystytä lainsäädännön kauttakaan tässä maassa turvaamaan ja hoitamaan. Sitten kai pitäisi, arvoisa puhemies, määrätä kypäräpakko myös jalankulkijoille.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kyllä tämä keskustelu osin tuo mieleen sen kiihkoilun, jota asennekonservatiivit kävivät turvavyöpakkoa vastaan. Meillähän on tällä hetkellä ajovalon käyttöpakko. Meillä on suuntaviitan käyttöpakko. Meillä on turvavyön käyttöpakko. Meillä on selvänä ajamisen pakko. Kaikki ne ovat sellaisia pakkoja, että jos niitä ei noudateta, niistä on mahdollista rangaista. Tietty harkinta on aina tietenkin olemassa.

Ongelmahan tässä on se, että tämä on vain harras toivomus, jonka nyt eduskunta hyväksyessään hallituksen esityksen esittää. En ymmärrä ollenkaan ed. Mähösen kantaa siitä, että jos ei tule toivottavaa tulosta, sitten palataan asiaan. Toisin sanoen katsomme, tuleeko uusia liikenneuhreja, ja jos tulee, sitten palataan. Kyllä tämä on aika kova kannanotto. Kannatan ehdottomasti sitä, että olisi ollut tärkeää säätää sekä heijastimen että suojakypärän käyttöpakko.

Täytyy myös sanoa se, että olisin (Puhemies koputtaa) mielelläni äänestänyt tästä, koska todella enemmistö kansanedustajista on ollut heijastimen käyttöpakon takana.

Nyt valtaosa on toista mieltä.

Erkki  Kanerva  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selitän tuota "yleistä"-sanaa seuraavalla tavalla. Valiokunta ajatteli seuraavaa eduskuntaa. Jos tulevana talvena lähetekeskustelun lista on lyhyt ja edustaja olettaa pääsevänsä kuudentoista aikaan kotiin ja tämän tapaisesta asiasta venyy tuntien mittainen keskustelu ja heijastin tai kypärä on jäänyt kotiin, niin joutuu jäämään tänne yöksi tai turvautumaan johonkin muuhun tavanomaisesta poikkeavaan välineeseen. Tämä taustaksi.

Tässä tarkoitetaan sitä, että ei rangaista, jos heijastin tai kypärä on sattunut unohtumaan johonkin muuhun paikkaan kuin mistä liikkeelle lähdetään. Mutta "yleensä" tarkoittaa sitä, että yleensä sen pitäisi olla mukana.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Näkisin, että tässä tulisi laajentaa keskustelua siihen, mikä estää, että esimerkiksi meidän nuorisomme ja lastemme vaatteissa käytettäisiin luovuutta, suunniteltaisiin todella heijastinnauhat, jotka voisivat sopia hyvinkin leikkauksiin, mihin sitten sopivatkin. Se olisi hyvä esimerkki meille vanhemmille, miten pitää näkyä liikenteessä. Jokainen, joka on autolla ajanut, tietää, että on erittäin monta ja suurta vaaratekijää varsinkin siinä vaiheessa, kun valot yhtyvät. Voin sanoa, että itse olin jyrkkä vastustaja sille, että turvavyö pitää olla. Mutta sanon, että oma tilanteeni lähti siitä, että jos olisin käyttänyt sitä, en olisi tätäkään puheenvuoroa tässä ollut käyttämässä. Näitäkin tilanteita sattuu, mutta nyt käytän kyllä ja suosittelen kaikille muillekin sitä.

Leena  Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tästä hallituksen esityksestähän on jo jonkinlainen signaali mennyt, että on kysymys vain suosituksesta. Mutta kyllä minäkin haluaisin tässä yhtyä niihin puheenvuoroihin, joissa sanotaan, että täällähän lakiin on kuitenkin esityksenä kirjattu, että polkupyöräilijän ja matkustajan tulisi käyttää. Tässä on vahva suositus. Näin ollen näkisin, että esimerkiksi liikennevalistajat ja koulussa erityisesti opettajat voisivat vedota, että laissa on joku maininta, miten tulee pyöräilijän käyttäytyä, mutta kuitenkin näen, että ilmeisesti me olemme tottuneet siihen, että vasta kun rangaistus tulee, sen jälkeen me sitten todella käytämme.

Mutta vielä ihmettelen näitä puheenvuoroja, esimerkiksi tätä vastalausetta, että täällä ei kuitenkaan pykäläesitystä nyt tässä käsittelyssä ole, että voisi sitten siihen kysymykseen, mikä täällä on noussut, ottaa kantaa. Kyllä minä tietysti näen tämän probleeman, mikä tässä esityksessä on, mutta näen, että tästä on edettävä nyt kuitenkin.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin hivenen ihmettelin ed. Bremerin puheenvuoroa siltä osin myöskin, että hän ikään kuin leimasi kaikki muut tämän asian osalta asiantuntemattomaksi paitsi itsensä ja nosti itsensä asiantuntijoiden joukkoon. Kyllä näissä kysymyksissä me jokainen tiellä liikkuja olemme enemmän tai vähemmän asiantuntijoita.

Itse olen hyväksymässä tämän lakiehdotuksen, koska näen, että jos asetettaisiin kypäräpakko, heijastinpakko, niin valvonta olisi täysin mahdotonta. Tähän kuitenkin sisältyy tämä hyvin vahva suositus. Uskon, niin kuin ed. Lapintie täällä sanoi, että kun suomalaiset ovat aika tavalla kuitenkin lainkuuliaisia, niin tätä tullaan hyvinkin pitkälle noudattamaan. Valvontavelvollisuus, jos tästä olisi tullut pakko, olisi ollut täysin mahdoton. Itse aion toimia niin, että tulen tänä syksynä hankkimaan 1 000 heijastinta ja jaan ne tuolla (Puhemies koputtaa) Jyväskylässä ihmisille ja vien tätä valistusta eteenpäin. Toivon, että tähän, kollegat, yhdytte.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minusta tämä on hyvin kyseenalaista työtä eduskunnalta tehdä tämmöisiä suosituksia. Ei eduskunnan tehtävä ole suositella. Eduskunta tekee lainsäädäntötyötä ja lakeja. Kyllähän tämä sana "yleensä" on ehdottomasti suosituksen luontoinen.

Minä liikun 40 000—50 000 kilometriä vuodessa maantiellä ja pyörällä ajan korkeintaan 200 kilometriä. Siis kun minä en yleensä liiku pyörällä, minä en yleensä silloin tarvitse kypärääkään enkä tule sitä käyttämään. Ei tämmöinen näpertely suosituksilla ole mikään konsti parantaa liikenneturvallisuutta. Kyllä se asennekasvatus on meillä suurin tekijä, millä voidaan liikenneturvallisuutta lisätä.

Niin kauan kuin tässä maassa itsekkyys on hyve ja nopea voitontavoittelu on ainoa päämäärä, meidän on turha kuvitella, että liikenneturvallisuus paranee. Siinä vaiheessa, kun ihmiset oppivat ottamaan vähänkin muita ihmisiä huomioon, silloin voidaan odottaa jotain parannuksia.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana kypärästä ja kypäräpakosta. Polkupyöräilijöiden kuolemaan johtaneet onnettomuudet johtuvat nimenomaan kallovammoista. Harva vamma nykyään niin usein johtaa kuolemaan kun nimenomaan kallonpohjan murtuma ja aivojen alaosassa tapahtuva vammautuminen. Sitä on vaikea ja usein mahdoton leikata, ja tämä on hyvin vakava asia. Kun verrataan kuolemalta säästyneiden määrää esimerkiksi siihen, mikä on talvinopeusrajoitusten kohdalla todettu, niin luku on todellakin suuri näiden pyöräilijöiden kohdalla.

Toinen asia, millä tavalla kypärä ei aina suojaa: otan esimerkin hevosurheilun puolelta. Ratsastajan käyttämä kypärä on niin pehmyt, että se monesti painuu kasaan. Tiedämme varsin paljon kallovammoja hevosurheilun harrastajilla, joilla on kypärä. Tässä mielessä tämä kypärän muoto on myös hyvin tärkeä.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on nyt kovasti huolestuttanut se, että ei kannattaisi tehdä semmoista lainsäädäntöä, jonka valvonta on vaikeaa tai mahdotonta tai sitä ei pystytä tekemään. Minä muistuttaisin vaan kollegoita siitä, että meillä on sekä liikenteessä että monissa muissa asioissa paljon, paljon lainsäädäntöä, jonka valvonta on käytännössä mahdotonta, vielä vaikeampaa kuin tämän. Senhän näkee heti, onko kypärää päässä vai ei, että eihän siinä mitään erityisiä valvontaongelmia ole.

Tämä on epäselvä kyllä lukijalle, mitä tämä laki nyt sitten tarkoittaa, että "yleensä" pitää pitää, mutta jos ei kehtaa, niin ei sitten tarvitsekaan pitää. Tietynlaista sekamelskalainsäädäntöä tässä on tekeillä. Toivoisinkin, että edetään ainakin siihen suuntaan, että tämä sana "yleensä" voidaan pykälästä poistaa.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti pidän erittäin tervejärkisenä tätä valiokunnan mietintöä ja olen sitä mieltä, että vapaaehtoisuus on varmasti suomalaisten enemmistön mielestä ihan järkevää. Mitä tulee liikenneturvallisuuden kehitykseen, niin ed. Pulliainen täällä alkupuheenvuorossaan totesi, että me olemme päässeet tuollaisen 400:n liikenteessä kuolevan henkilön tasolle vuosittain. Muistan ajan 70-luvulla, kun tämä luku oli noin 1 000 vuosittain, eli kyllä me olemme liikenneturvallisuutta pystyneet lisäämään. Mutta, puhemies, paljon on tehtävissä. Liian paljon välinpitämättömyyttä liikenteessä on edelleenkin; punaiset valot ovat monelle helsinkiläiselle liikenteessä olevalle kuin punainen vaate härkätaistelussa, eli kiihdytetään vauhtia, jotta päästään punaisia valoja päin.

Puhemies! Tässä suhteessa uskon, että meillä on paljon enemmän tekemistä. Meidän jokaisen pitää enemmän pitää huolta toisistamme liikenteessä, ja tämä vapaaehtoisuuden pohjalta tapahtuva eteneminen on varmasti kaikkein järkevin.

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valvontavelvollisuudesta, johon ed. Lehtomäki viittasi, että on mahdotonta valvoa: esimerkiksi rikesakkoja on annettu viime vuosina noin 1 000 kappaletta pyörällä ajamisesta ilman valoja pimeän tai hämärän aikana, joten kyllä sitä valvontaakin pystytään tekemään. Tarkoituksenahan ei tietysti ole se, ettei tilannekohtaista harkintaa voitaisi käyttää poliisin taholta joissakin tapauksissa, mutta valvontaa pystytään myös jossain määrin tekemään.

Ed. Tiusaselle ratsastuskypäristä. On totta, että myös ratsastuskypäriä niin kuin muitakin kypäriä on hyvin monen tasoisia. Onneksi nykyisin esimerkiksi kilpailuissa vaaditaan ja suurin osa ratsastusta aktiivisesti harrastavista käyttää näitä standardit täyttäviä niin sanottuja turvakypäriä myös ratsastuksessa. Ne ovat sitten parempia kuin ne vanhan malliset, kevyet, lähinnä näön vuoksi päässä pidettävät kypärät ovat olleet.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Kun tätä asiaa ministeriössä valmisteltiin, minunkin ensimmäinen reaktioni oli juristireaktio, että lain säännökset ovat sitä varten, että annetaan määräyksiä eikä suosituksia. Mutta täytyy sanoa, että kun tätä asiaa hyvin huolellisesti, tarkkaan analysoitiin prosessin kuluessa, niin päädyimme siihen, että tässä vaiheessa on parasta antaa suositus. Toisaalta totesimme, että jotakin asiassa täytyy tehdä ja että suositus on paras tapa edetä ja lähinnä siitä syystä, että historialliset kokemukset turvavyön suosituksen osalta olivat positiivisia. Ja tarkoitushan tässä on se, että ensi vaiheessa pyritään suosituksella siihen, että käyttöala on hyvin laaja, minkä jälkeen voidaan sitten harkita sitä, että määräys olisi pakollinen.

Ja yksi asia, joka on tärkeä, on juuri valvonta. Täytyy sanoa, että kansalaiset eivät välttämättä kovin helposti hyväksy sitä, että heijastimen käyttämättömyydestä — jos näitä henkilöitä on paljon — annettaisiin sakkoja. Käytännössä jouduttaisiin turvautumaan huomautukseen, ja se on hyvin lähellä sitä, että nyt poliisi suosittelee, toteaa, että meillä on suositus, jonka mukaisesti pitäisi heijastinta käyttää, joten lopputulema tältä osin on kovin samankaltainen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta, että olen hyvin tyytyväinen siihen, että valiokunta hyvin laajalla yksimielisyydellä on hyväksynyt tämän kannan, joka ministeriössä on ollut, ainoana poikkeuksena ed. Bremer.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Olen hämmästyneenä tätä keskustelua seurannut. Lainsäädäntöhän on täynnä sellaisia velvoitteita, joihinka ei liity rangaistusuhka, ja ehkä tässä on juuri harhateille johtanut se, että jo hallituksen esityksen perustelussa käytetään tätä suositus-sanaa. Minusta olisi parempi puhua tosiaankin velvollisuudesta tai pakostakin. Arkikielessä on kysymys kypäräpakosta ja heijastinpakosta. Se, että niihin ei sisälly sakkorangaistuksen uhkaa, ei muuta sen velvoitteen luonnetta. Se myös normina on muotoiltu velvollisuudeksi, ja sitten on pehmennykseksi kirjoitettu se "yleensä"-sana. Ja se, että poliisi ei voi käyttää rikesakkoa tai rangaistusmääräystä, ei poista poliisin muita puuttumiskeinoja, elikkä voidaan huomauttaa, voidaan puhutella jne. Minusta olisi tämän salin jälkeen parempi puhua kaiken aikaa kypäräpakosta ja heijastinpakosta ja lähteä tosissaan, niin kuin valiokuntakin evästää, tätä tiedottamista ja propagandaa viemään eteenpäin. (Ed. Korkeaoja: On tärkeä asia, että puhutaan kypäräpakosta!)

Klaus  Hellberg  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämä valiokunnan näkemys on erittäin hyvä. Tässä lähdetään nimenomaan siitä, että pyöräilykypärää ja heijastinta yleisesti ottaen pitäisi käyttää määrätyissä tilanteissa, ja se on erinomainen asia.

Mutta olisin mennyt vähän toisaalle tästä asiasta. Tämä liittyy nimenomaan ihmisten asemaan, polkupyöräilijöiden ja kävelijöiden asemaan eli siihen, mitä oikeuksia varsinkin pyöräilijöillä on. Eduskunnassa vuonna 98 heikennettiin pyöräilijän asemaa liikenteessä. Itse silloin vastustin sitä, koska olin erään pyöräily-yhteisön puheenjohtajakin. Me selvästi totesimme, että tällä heikennetään pyöräilijän asemaa, ja näin onkin tapahtunut. Mutta hallituksen lähtökohta silloin oli se, että kun pyöräily tulee entistä varovaisemmaksi, niin sattuu vähemmän onnettomuuksia. No, nyt on tilanne kuitenkin se, että enemmän pyöräilijöitä on kuollut sen lain säätämisen jälkeen, ja tätähän pelättiinkin silloin. Nyt sitten tietysti, kun tilastot ovat pahentuneet, on ollut paljon puhetta tästä. Lakiesitys on tehty muun muassa kansanedustajan toimesta, että pyöräilykypärä pitäisi säätää pakolliseksi. En muista, onko siinä sanktiosta puhuttu mitään, mutta nyt hallituksen esityksessä, joka minusta on varsin hyvä, ei nyt sitten sanktiosta puhuta.

Minusta on kyllä tarpeellista, että tähän turvallisuuteen kiinnitetään huomiota. Minä edelleen lähden tästä, miten on heikennetty pyöräilijöiden asemaa liikenteessä: autoilijan ei enää tarvitse ehkä varoa sillä lailla pyöräilijää kuin aikaisemmin. Toisaalta kevyen liikenteen väyliä rakennetaan erittäin vähän nykyään. 90-luvulla tietysti osin laman seurauksena kevyen liikenteen väylien rakentaminen on lähes pysähtynyt, ja sekin tietysti on edesauttanut sitä, että nämä ihmiset, jotka muuten voisivat kevyen liikenteen väylää käyttää, jos väylä olisi, joutuvat nyt sitten uhanalaisempaan asemaan liikkuessaan kaduilla ja maanteillä. Eli tässä täytyisi minusta ottaa myös huomioon se, miten tässä yhteiskunnassa yleensä turvataan niiden ihmisten asema, jotka liikenteessä ovat heikoimmassa asemassa. Itse täytyy tietysti pitää itsestään huolta, mutta kyllä myös yhteiskunnan on heikompiosaista autettava ja pyrittävä turvaamaan hänen asemansa.

Nyt väitetään, että pyöräilijöitä kuolee näihin kallovammoihin niin paljon, että se tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi ja että sen takia yhteiskunnalla on oikeus vaatia myös kypärän käyttöä. Mutta kysyn vain, miten moni autoilija kuolee esimerkiksi kallovammaan vuodessa. Nythän on se tilanne, että on tullut näitä turvatyynyjä, jotka varmaan tässä auttavat, mutta epäilen, että kyllä varmaan vähintään yhtä moni autoilija kuolee kallovammaan kuin pyöräilijä. Voitaisiin tietysti lähteä siitä, että autoilijat ja autossa matkustajana olevat käyttäisivät myös kypärää. Luulen, että jos tähän mentäisiin, niin sillä yhteiskunta säästäisi myös hyvin paljon, mutta sitä ei kukaan ole ottanut edes keskustelun alaiseksi. On tietysti helppoa edellyttää, että heikommassa asemassa oleva joutuu tavallaan uhrautumaan vahvemman edessä.

Toivon kuitenkin, että tästä nyt saataisiin sellainen kansanliike käyntiin, että jalankulkijat siirtyisivät entistä enemmän käyttämään heijastinta ja pyöräilijät siirtyisivät käyttämään entistä enemmän pyöräilykypärää. Nyt tilanne on se, että pienet lapset käyttävät kypärää, koska vanhemmat edellyttävät. Tämä liittyy ilmeisesti siihen, että he ovat hyvin epävarmoja pyöräilijöitä vielä, mutta sitten kun he oppivat pyörää hallitsemaan, niin silloin ilmeisesti vanhemmat ja lapset itse jo kokevat, että he eivät kypärää enää tarvitse. Tämä on tietysti ongelmallinen tilanne, kun tällainen näkemys tulee. Toivotaan, että kypärän käytöstä tulee jatkuvaa. Itse käytän aina pyöräilykypärää, kun olen — aivan liian harvoin — pyöräilylenkillä käymässä, mutta kun lähden kaupungissa käymään torille, silloin en koskaan käytä. Olen tämän harkinnut näin ja pidän sitä hyvänä käytäntönä, mutta ilmeisesti nyt jatkossa on syytä myös näillä torikäynneillä esimerkin vuoksi ottaa kypärä mukaan. Ei se varmaan mikään huono ratkaisu ole.

Minusta tämä esitys tällaisenaan on erittäin hyvä ja toivottavasti vie propagandamielessä sitten myönteisessä mielessä kypärän ja heijastimen käyttöä eteenpäin.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Mikä merkitys tällaisella suosituksenomaisella lailla on, sen aika näyttää. Toivottavasti kuitenkin tämän myötä myös omalta osaltaan henkilövahingot ja onnettomuudet vähenevät. Joka tapauksessa en koe tarpeelliseksi sitä, että poliisi ryhtyisi kirjoittamaan sakkolappuja jalankulkijoille, joilla ei ole heijastinta pimeän aikana. Niin heijastimen kantaminen kuin kypärän käyttö lisäävät ennen kaikkea kantajansa turvallisuutta.

Lapsethan pitävät mielellään pyöräilykypärää — ed. Lapintie näitä tilastoja toi esille — mutta sitten murrosiässä kypärän käyttö jää ja muutenkin tietyllä tavalla näistä asioista livetään. Aikuisten esimerkki on hyvin tärkeä, ja totta kai asennekasvatusta ja valistusta pitäisi koko ajan lisätä. Näiden asioiden kohdalla en usko, että valvonnalla hyvin paljon saadaan aikaan, ja se on vaikea toteuttaakin. Mutta täällä jossakin tuli jo esille valoitta ajaminen. Uskon, että valvonta ja sakkolappujenkin kirjoittaminen tekee siihen muutosta, että niitä valoja käytetään sitten. Ennen kaikkea tähän aikaan vuodesta, kun on pimeää, tässä on kyse turvallisuudesta niin jalankulkijoitten kuin pyöräilijöitten ja autoilijoitten kohdalla.

Ed. H. Aho toi esille myös vaatetusteollisuuden, miten se saataisiin mukaan. Todella pienellä rahalla, kun vaatteisiin lisättäisiin heijastavia pintoja, tällä tavalla turvallisuus lisääntyisi.

Itselläni on pyöräilykypärä. Käytän sitä ehkä liian harvoin, vain maatiepyöräilyssä, kun pitempiä matkoja kuljen, eli parannettavaa on myös omalla kohdalla.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ei ole tarkoitus puhua pitkään, mutta ajattelin, että jos ei kahdessa minuutissa mene, ei tarvitse puhemiehen ryhtyä koputtelemaan, kun tulen tänne korokkeelle.

Ensinnäkin tästä laista, kun tätä liikennevaliokunnassa käytiin läpi: todella tässä ovat pykälät hyvin yksinkertaisia ja päällisin puolin näyttää, että tämä on läpihuutojuttu, kun valiokunnassa käydään tämä läpi, mutta ei näin vaan ollut. Tässä todella haluttiin nyt kuulla asiantuntijoita ja pohtia monelta kantilta tätä asiaa.

Täällä on tullut esille se, että valiokunnassa olisi pitänyt pykäliä muuttaa niin, että tuo sana "yleensä" olisi otettu pois. Meillä ei varmasti siihen ollut mahdollisuuksia, eli valiokunnalla oli ainoastaan vaihtoehto joko hyväksyä tässä muodossaan tai sitten hylätä tämä hallituksen esitys, koska jos lähdetään siihen, että pykäliin ei olisi suosituksenomaisuutta sisältynyt, sitten olisi pitänyt käydä jo paljon laajempi asiantuntijakuuleminen. Todella olisi ollut aivan erilaisesta lainsäädännöstä sitten kysymys.

Pykälien sanomahan on se, että jalankulkijan on tiellä liikkuessaan käytettävä heijastinta ja polkupyöräilijän ajon aikana suojakypärää. Tämä on tämän lain sanoma: on käytettävä. Minusta tämä ei ole niinkään suosituksenomainen, vaan tässä on hyvin vahva signaali siitä, että on käytettävä. Minusta ministeri Koskinen toi hyvin esille tämän, että meidän pitää puhua nyt sitten, että on käytettävä niin heijastinta kuin suojakypärää. Se, että tähän pykälän sisälle sisältyy sana "yleensä", tarkoittaa tietysti sitä, että tässä ei ole rangaistavuutta olemassa. Se ei kuitenkaan sano sitä, että heijastinta tai suojakypärää ei tarvitse käyttää välttämättä, vaan kyllä sanoma lähtee siitä, että on käytettävä.

Haluan tuoda tässä vielä esille sen, että nyt, kun tämä laki astuu voimaan, on erittäin tärkeää se, että tässä käydään liikenneministeriön taholta oikea valistuskampanja eli tämä tiedotetaan juuri siinä sävyssä, että on nyt sitten laki, että on käytettävä näitä molempia turvavälineitä, niin kuin laissa sanotaan. Siis valistuksen oikea viestittäminen on erittäin tärkeää tässä tilanteessa.

Kun puhutaan liikenneturvallisuudesta, sen jatkuvuudesta ja siitä, mitä on linjattu liikenteen niin sanotussa kuripaketissa, minun mielestäni siinä hyvin keskeisellä sijalla tulevat olemaan kevyen liikenteen väylät, kun puhutaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuudesta. Silloin me olemme todella merkittävästi vaikuttamassa jalankulkijoitten ja pyöräilijöitten liikenneturvallisuuteen. Meillä on tällä hetkellä liian paljon sellaisia taajama-alueita, joissa on läpikulkuliikennettä, raskasta rekkaliikennettä jne. Näihin pitäisi sitten löytyä niin sanotusti rahaa, että näitä pystytään rakentamaan. Silloin todella pystytään turvallisuutta lisäämään.

Kaiken kaikkiaan, niin kuin lähetekeskustelussa sanoin, meidän yhteiskunnassamme ei pitäisi kaikkea säätää pakolliseksi. Tässäkin ollaan vähän siinä tilanteessa, että miksi ei sitten voida ihmisiä valistaa, miksei se voi kuulua jo perhekasvatukseen, että on käytettävä heijastinta ja suojakypärää ilman, että siitä laissa säädetään, koska siinä on jokaisen liikkujan turvallisuus kysymyksessä. Tässä kuitenkin on menty tälle tasolle, ja hyväksyn kuitenkin, että tämä nyt on lakitasolla, vaikka onkin tällainen suosituksenomainen.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan osallistua lyhyesti keskusteluun toteamalla, että totta kai tässä on kysymys ensi sijassa asenteista ja niissä on aina korjaamisen varaa. Sinällään minulle olisi käynyt, että tässä olisi säädetty vieläkin tiukemmin kypärä- ja heijastinpakosta kuin nyt on tehty.

Turvavöiden osalta aikanaan voitiin todeta, että teknisin järjestelyin voidaan liikenneturvallisuutta parantaa. Tulen samaan, mihin ed. Lämsäkin, että myöskin tieliikennejärjestelyin kevyen liikenteen väylien osalta, erilaisten pengerrysten osalta ja muutoin voidaan vaikuttaa liikenneturvallisuuteen. Myös esimerkiksi raskaan liikenteen ajoneuvojen osalta tarvittaisiin säädöksiä, joilla voidaan liikenneturvallisuutta parantaa. Totta kai nämä maksavat, asenteet eivät maksa mitään, mutta varmaan tällainen jonkin näköinen liikenteen niin sanottu kuripaketti jatkossa tarvitaan liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Uskon, että valistuksella ja asenteilla voidaan luoda liikenneturvallisuutta kaikkein tehokkaimmin ja lainsäädännön tulee tukea tätä. Missä määrin tarvitaan kulloinkin lainsäädäntöä, on erikseen harkittava kysymys. Lakien tulisi olla helposti valvottavia ja tarkoituksenmukaisia.

Menen yhteen kysymykseen, joka liittyy liikenneturvallisuuteen ja joka koskee alkoholia. Kaikkein edullisin tapa olisi kitkeä rattijuoppous pois liikenteestä. Alkoholi on mukana yli neljänneksessä kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista ja vakavista liikenneonnettomuuksista samoin. Toivoisin, että olisi voitu löytää signaali alentamalla alkoholipromillerajoja, jolloinka olisi päästy osaltaan ehkä hyvinkin merkittävään liikenneturvallisuutta parantavaan tilanteeseen, joka ei maksa mitään.

Kalliit tieliikenneratkaisut, niin hyviä kuin ne ovatkin ja kannatettavia, aina maksavat. Niihin kannattaa liikenneturvallisuuden tähden käyttää rahaa nimenomaan kevyen liikenteen turvallisuuden parantamiseksi. Näkisin, että tuollainen ratkaisu, jolla ilman rahaa jo voitaisiin parantaa liikenneturvallisuutta, tulisi ensi tilassa ottaa käyttöön. Jos lainsäädännöllä alkoholipromillerajoja olisi alennettu täysraittiusihanteen suuntaan, niin silloin olisi otettu merkittävin liikenneturvallisuutta edistävä askel.

Samalla kun me olemme täällä tuoneet esille teiden heikkoa, rapautuvaa kuntoa, meidän tulisi muistaa myöskin liikenneturvallisuusnäkökohta, kun maanteitä kunnostetaan ja perusparannetaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen selvä signaali mielestäni tulisi nyt tämän jälkeen olla, että on kysymys enemmän velvoitteesta kuin suosituksesta, niin kuin se tähän saakka on ilmaistu jo tiedotusvälineissäkin, ja sillä perusteella näen, että tämä on myönteinen. Niin kuin täällä on tullut esille ja valiokuntakin korostaa, ehdotettuja säännöksiä tulee tukea oikean tiedotuksen avulla, koska liikenneturvallisuustyössä tulee käyttää tiedotusta ja valistusta nyt apukeinona asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota siihen, että tämä edellyttää jotakin liikenneministeriöltä ja liikenneturvatyöltä kaiken kaikkiaan.

Erikseen on sitten se, mitä kokonaisuudessaan rakenteellisia ratkaisuja me teemme koko liikenneturvan kehittämiseksi ja parantamiseksi. Toivon ja näen, että tällä nimenomaan voisi olla nyt se merkitys, joka täällä keskustelussa on tullut esille ja jota mielestäni ministeri Johannes Koskinenkin korosti, että olkoon se sitten velvoitelaki. Toivoisin, että se on sitä, selkeä signaali, että kypärällä ja heijastimella on merkitys. Silloin lapsille, nuorille, aikuisille ja yhtä hyvin vanhuksille se viesti menisi sellaisena, että ei pelkästään silloin käytetä, kun on rangaistus, niin kuin puheenvuoroissa on myös tullut esille, että rangaistusta on edellytetty. Mielestäni, jos kerta näillä on selkeä merkitys, ennalta ehkäisevä merkitys, niin miksi sitä ei voisi jo tässäkin nähdä hyvänä, niin kuin hallituksen esitys nyt sitten on näin lähtenyt. Tätä voi filosofoida hyvinkin pitkälle, mutta näen, että tämä edellyttää nyt liikenneturvatyöltä, valistukselta, hyvin paljon.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Itse näen, että tämä lakiehdotus, vaikka se tietysti on altis arvostelulle ja varmasti täytyy jossain vaiheessa miettiä, olisiko aika kypsä myös rikesakkojärjestelyille, kuitenkin tuo sen perusasian esille, muistuttaa meitä kaikkia, varsinkin meitä aikuisia, pyöräilijöitä ja tietysti pimeällä maantien reunassa kävelijöitä, että meillä on paitsi oikeuksia myös velvollisuuksia. Tämä liittyy erityisesti mielestäni siihen kyläpoliittiseen aspektiin, josta esimerkiksi itse olen omassa kylässäni Helsingin Ruskeasuolla yrittänyt yhdessä muiden kylän jäsenten kanssa sopia, että meillä aikuisilla on poikkeuksellisen paljon velvollisuuksia sen suhteen, miten me kollektiivisesti käyttäydymme.

Me olemme jo ajat sitten sopineet, että me laitamme kypärän päähän, vaikka se aikuisista ei tunnukaan mukavalta, ja mitä täälläkin torimatkoista puhutaan. Aikuinen helposti nykypäivänä vielä ajattelee, että no, jos tässä nyt pikku matkan hiljaa pyöräilee, niin eihän sitä epämiellyttävää, hassun näköistä pottaa tarvitse päähän laittaa. Mutta se on meidän pienten lasten vanhempien näkökulmasta erittäin kiusallista ja vastuutonta, koska juuri siitä ne kasvavat lapset saavat sen mallin. Tämän lain ehkä suurin käytännön merkitys, jos ajattelen omaa kylääni ja tuttavapiiriäni, on siinä, että se on nyt lain vaatima velvoite meille aikuisillekin. Se antaa poikkeuksellisesti myös niissä yhteisöissä, joissa tämmöisiä kylän pelisääntöjä, niin kuin meillä Ruskeasuolla on sovittu, ei ole, oikeuden sanoa toiselle aikuiselle, että sinulla on velvollisuus. Se velvollisuus ei välttämättä mielestäni liity siihen, että pitää suojella omaa henkeään. Se on tietysti hyvä. Jokaisen aikuisen pitää osata ja ymmärtää tehdä se joka tapauksessa, mutta varsinkin velvollisuus aikuisten pyöräkypärän käytön osalta liittyy mielestäni siihen, että se antaa niin huonon mallin nuoremmille, jos aikuiset eivät sitä käytä, ettei mikään valistus ja opettajien ja vanhempien kaunokielisyys eikä kauhuvalistuskaan auta.

Sitten lopuksi muistuttaisin vain siitä, että kaikki kypärät eivät suojaa yhtään mitään. Jos tämmöinen normaalimarkkinoilla ollut kypärä on tippunut kovalle alustalle, siihen on tullut semmoinen railo, että se ei suojaa. Minusta tuntuu, että markkinoilla ja sukupolvelta toiselle, naapurilta toiselle kulkee paljon kypäriä, joista sitten varsinaisen onnettomuuden tapahtuessa ei ole mitään hyötyä.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on oikean suuntainen niin kypärän käytön kuin heijastimenkin osalta. Se on joustavampi tapa siirtyä kypärän käyttöön ja heijastimen käyttöön. Uskon, että kun kypärän käytöstä samoin kuin heijastimen käytöstä puhutaan, käyttö lisääntyy. Tässä on keskeinen merkitys kouluilla, päiväkodeilla ja myös työsuojelutoimikunnilla työpaikoilla. Työmatkoillahan tapahtuu paljon pyöräonnettomuuksia, ja poliisi voi huomautella entistä enemmän.

Täällä puhuttiin vaatteitten valmistuksesta. Tekstiiliteollisuus voisi niin aikuisten kuin lasten vaatteisiinkin pistää sinne vain takin hihaan taikka housunlahkeeseen heijastimia.

Yksi asia, mikä on erittäin tärkeä myös liikenneonnettomuuksien suhteen, on teitten huono kunto. Siihen olisi voinut kyllä valiokunta ottaa kantaa. Suomessa on edelleen erittäin heikkoja teitä. Muun muassa Nelostie, joka on keskeinen tie Suomessa, on pitkiltä osin sellaista, että siellä ei ole minkäänlaista kevyen liikenteen kaistaa, missä voisi edes liikkua. Samoin pyöräteitä pitäisi tehdä lisää ja leventää niitä. Pyöräteitten liikennesäännöt pitäisi saada terveemmälle pohjalle. Esimerkiksi rullaluistelijat, jotka menevät usein paljon kovempaa kuin polkupyörät, rinnastetaan jalankulkijoihin. Tähänkin pitäisi saada muutos: joko leventää pyöräteitä taikka sitten saada uudet pelisäännöt sinne. Mutta kaiken kaikkiaan rahaa pitäisi saada teitten kunnossapitoon ja parantamiseen. Se on myös erittäin tärkeä lähtökohta.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on käytetty hyviä puheenvuoroja turvallisuusseikoista, mutta yhteen asiaan ei ole puututtu, ja se on se, millä tavalla köyhät perheet pystyvät hankkimaan kaikille lapsilleen kypärät. Tästä huolta kantoi eräs ihminen, lähetti kirjeen. Hänellä on neljä alaikäistä lasta, ja he olivat toimeentulotukiasiakkaina. Tämän kirjeen sisältö kuului, jotta kun kuitenkin nämä kypärät maksavat suhteellisen paljon, niin joutuvatko tässä köyhän pennut sitten huonompaan asemaan. Heille huomautellaan, kun vanhemmat eivät pysty hankkimaan kypäriä. Sen takia toivoisi, että toimeentulonormeihin myös otettaisiin huomioon tämä seikka, jotta vaikka tämä ei nyt ole pakollinen, niin kuitenkin tämä on sillä tavalla lähes pakollinen tarvike, joka tulee hankkia. Siinä mielessä myös siinä vaiheessa ei pidä olla mitään harkintaa eikä se tilanne, jotta köyhän pentu on huonommassa asemassa ja sitä sormella tullaan osoittelemaan sen takia, kun se paljaspäin ajelee tuolla pitkin teitä.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki toimenpiteet, joilla edistetään liikenneturvallisuutta, ovat paikallaan. Tässä nyt hallitus on tehnyt tämmöisen oman näkemyksen, jonka valiokunta on hyväksynyt, ja esitys on minusta oikean suuntainen ja tuettava ilman muuta. Millä tavalla sitten tämä toteutuu käytännössä? Minusta tässä on meillä aikuisilla erittäin suuri vastuu siinä, millä tavalla me kasvatamme ja näytämme esimerkkiä lapsillemme ja samalla muille siinä yhteisössä, missä olemme, kypärän ja heijastimen käytöstä. Kypärän pois jättämisellä minä uhmaan vain omaa itseäni. Se varmasti on monen kohdalla niin, että sitten kun jotain sattuu, sen jälkeen ymmärtää kypärän merkityksen. Mutta heijastimen poisjättämisellä minä uhmaan myös sitä ympäristöä, jossa minä kuljen pimeään aikaan, ja sen takia näkisinkin, että tässä heijastinasiassa tulisi olla tiukempi, koska sillä vaikutetaan myös sen toisen tiellä kulkijan mahdollisuuksiin huomioida minut. Jos minä itse jätän heijastimen pois ja autoilija ei minua huomaa, aiheutan myös sillä omalla pois jättämisellä autoilijalle sen tilanteen, joka voi olla hyvin kohtalokas molemmin puolin.

Minusta ed. Esa Lahtela otti tärkeän asian esille. Ed. Tuija Brax aikaisemmin toi esille sen, että meillä on paljon käytössä epäkurantteja kypäriä ja juuri näissä tilanteissa, jolloin niitä ostetaan, esimerkiksi kirpputoreilta tai ne kulkevat monelta monelle, voi tulla tämmöinen tilanne, että silloin kun varaa ei ole hankkia kunnollista kypärää, sitten on käytössä näitä, jotka eivät ole tarpeeksi turvallisia. Minusta tämä asia on hyvä ja tuettava, ja toivonkin, että tämä etenee hyvään suuntaan.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Palaan vielä ed. Bremerin vastalauseeseen. Tämä on hyvin mielenkiintoinen, toki kuvaa aika tavalla sitä ajattelutapaa, mitä liikenneasioissa ed. Bremer on hyvin montaa kertaa julki tuonut. Täällä todetaan muun muassa se, että hänen mielestään olisi tähän mietintöön tullut ottaa Rahtareitten ehdottama kanta, jossa todetaan seuraavaa: "Mikäli heijastinta ei ole käytettävissä, jalankulkijan on noudatettava erityistä varovaisuutta liikenteessä." Siis vain jalankulkijan täytyy erityistä varovaisuutta liikenteessä noudattaa! Kyllä kai se on niin, että kaikkien tiellä liikkujien, liikkuvatpa sitten jalan, polkupyörällä, mopedilla, rullaluistimilla, luistimilla, autoilla tai jopa hevosella, täytyy erityistä varovaisuutta noudattaa, on sitten heijastin tai ei, on kypärä tai ei. Minusta tämä on nyt hyvään suuntaan menossa, ja uskon niin, että suositusta, joka saa hyvin vahvan vaikutuksen, tullaan noudattamaan aika tavalla kansalaisten keskuudessa. Ei tällaisten asioitten osalta voi edetä sillä tavalla, että laitetaan esimerkiksi kypäräpakko polkupyöräilijöille tai heijastinpakko. Palaan edelleen tähän valvontaongelmaan. Ei ole sillä tavalla, että kypärä vain näkyy ja sillä tavalla se on helppo valvoa, vaan kyllä on otettava huomioon myöskin poliisien resurssit, joilla valvontatyötä tehdään.

Ed. E. Kanerva poliisimiehenä kuvasi oivallisesti sitä, mitä "yleensä"-sanalla tässä yhteydessä tarkoitetaan. Tähän melkein voi yhtyä. Kyllähän tämä suositus, kun tulee poliisimies vähän koputtelemaan olkapäälle, jos sinulla ei ole kypärää, kun ajat pyörällä, että miten on mahdollista, että ilman kypärää ajat, kyllä se on omantunnon juttu, (Puhemies koputtaa) että se rupeaa täällä kolkuttelemaan, että täytyy kypärä hankkia, jottei toista kertaa huomautusta tule.

Mitä ed. Esa Lahtela esille ...

... nosti köyhien perheiden tilanteesta, on huomionarvoinen seikka.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! En ole ollut täällä keskustelun aikana, koska todennäköisesti en olisi kestänyt sitä keskustelua. On kuitenkin asiaa, tietämättä, onko siitä puhuttu mitään. Kovin paljon on puhuttu siitä, ettei pidä säätää lakeja, joita ei voi valvoa. Tämähän on tietysti totta, mutta liikenne on täynnä sellaisia lakeja alkaen ylinopeusasioista, joita ei voi valvoa sataprosenttisesti. Niillä on kuitenkin merkitystä, kun ratkaistaan syyllisyyssuhteita ja vastuuta. Siinä mielessä, vaikka ei jotain kypäräpakkoa tai heilurihommaa voi valvoa täydellisesti, sillä on oma merkityksensä kuitenkin onnettomuuden sattuessa. Tämä on minusta aika tärkeä asia, joka on jäänyt pois tästä keskustelusta.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Bremerin näkökulma on tässä keskustelussa. Aivan niin kuin ed. Laitinen sanoi, tieliikennelain alkupuolella on säännös, että kaikkien tiellä liikkujien on noudatettava olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta ja varovaisuutta, ja jos sitten vahinko sattuu, voidaan todeta, että jalankulkija käveli keskellä tietä pimeässä, humalassa, eikä hänellä sitä paitsi ollut heijastinta, jota hänelle laki suosittaa. Kyllä tämä onnettomuustilanteessakin voidaan ottaa huomioon.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Toivottavasti tämä on viimeinen kerta, kun tässä asiassa puhun.

Ed. E. Kanerva on tietysti aivan oikeassa. Silloin, kun puhutaan yleisluontoisesti, että jokainen on velvollinen jne. turvallisuuden takia, tämä on semmoinen yleisluontoinen asia, jota ehkä otetaan ja otetaankin huomioon silloin, kun humalainen kulkee ilman tässä tapauksessa heijastinta keskellä tietä. Nyt on paljon sellaisia rajatapauksia, joissa kuitenkaan yleisluontoista, varovaisuutta edellyttävää pykälää ei sovelleta sillä tavalla, vaan sanotaan, että jalankulkija horjui tien pientareella ja välillä kolme askelta tien päällä humalassa ilman heijastinta. Tällainen asia tahtoo kuitenkin jäädä kokonaan autoilijan viaksi. Rajatapauksia näissä löytyy monenlaisia.