Markku  Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tarkoitus oli, että valiokunnan varapuheenjohtaja ed. Kangas suorittaa ensin valiokunnan mietinnön esittelyn, mutta varmaan se tapahtuu tässä debatin aikana. Itse voin mennä omaan puheenvuorooni.

Todellakin, herra puhemies, tämä valiokunnan vastaus tähän hallintoneuvoston kertomukseen tulee nyt sikäli hyvään aikaan, että parisen viikkoa sitten jätetty niin sanottu Niemelän toimikunnan, Yleisradion toimeksiantoa, julkisen palvelun määrittelyä, rahoitusta, hallintomallia pohtineen työryhmän, esitykset ovat nyt tiedossamme. Vaikka, puhemies, kertomus käsitteleekin vuotta 2003, tässä valiokunnan mietinnössä avataan samoja kysymyksiä erityisesti julkisen palvelun tehtävien ja rahoituksen osalta, ja siksi aion niitä muutamalla sanalla nyt käsitellä. Sen jälkeen ed. Kangas, joka saapui saliin, voi suorittaa varsinaisesti sitten mietinnön esittelyn.

Yleisradiollahan on julkisen palvelun yhtiönä todellakin velvollisuus tuoda edelleen täyden palvelun tv- ja radio-ohjelmistoa siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin kaikkialle Suomessa. Se on edelleen äärimmäisen pätevä julkisen palvelun määrittely myös digitaaliaikana. Yhtiön tulee kehittää ohjelmatarjontaa siten, että se vastaa muuttuvan yhteiskunnan ja yleisön tarpeita, ja kansalaisten mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja osallistumiseen tulee korostaa. (Hälinää)

Puhemies! Viime aikojen julkisessa keskustelussa on käynyt hyvin selväksi, että vahva kaupallinen media pyrkii yhtenä miehenä kaventamaan julkisen palvelun Yleisradion toimeksiantoa. Tavoitteena näyttää olevan mahdollisimman kapea julkisen palvelun tehtävän määrittely, jossa julkisen palvelun Ylestä tulisi marginaalinen toimija yhteiskuntaan, ja se taas mahdollistaisi lisää markkinatilaa kaupallisille toimijoille digitaalisessa maailmassa.

Julkisen palvelun tulevaisuuden haaste on erityisesti Yleisradion talous, jota heikentää muun muassa kaupallisten kanavien maksamien toimilupamaksujen poistuminen digitaaliseen lähetystoimintaan siirryttäessä. Niemelän työryhmä ehdottaa, että digitaalisessa lähetystoiminnassa toimilupamaksuja ei oteta käyttöön laisinkaan. Hyvä ehdotus on taas se, että Ylen toiminta rahoitetaan jatkossakin nyt käytettävissä olevilla tv-maksuilla. Tämä sopii myöskin digitaaliseen toimintaympäristöön.

Kaupalliselle yhtiölle annettu toimilupamaksun alennus, joka tarkoittaa euroissa 22:ta miljoonaa euroa vuodessa, merkitsi Yleisradiolle välitöntä tulojen alenemista ja sopeutumista vuoden 2001 menotasolle, ja voin vakuuttaa, arvoisat kollegat, että tuo menokatto on pitänyt ja tulee pitämään. Siitä huolimatta julkisuudessa koko ajan väitetään, että Yleisradio ei säästä ja että sen pitää edelleen tehostaa toimintojaan. Säästöjä on tehty, säästöjä tehdään joka päivä. Ei voida enää säästää sieltä täältä. Seuraava askel on mennä rakenteisiin ja toiminnan laajuuden uudelleenarviointiin, ja resursoinnin tasolla on tähän suora ja välitön yhteys, joka on eduskunnan hyvä tiedostaa.

Tätä laajuutta voidaan arvioida ennen muuta yhtiön perustehtävän ja tarpeen kautta. Sopii kysyä, haluammeko me Suomeen niin sanotun Uuden-Seelannin malli, jossa julkinen palvelu on ajettu alas ja kaupalliset yhtiöt ovat maailmanlaajuisten mediajättien omistuksessa, tarjonta perustuu kansainvälisiin formaatteihin, kansainvälisiin sarjoihin ja hyvin kapeaan omaan uutistarjontaan. Yleisradion tehtävä on tuottaa alati kaupallistuvaan, sirpaloituvaan mediakenttään yhä enemmän tiede-, taide-, kulttuuri-, asia- ja opetusohjelmia ja huolehtia alueellisesti tasapainoisesta ohjelmatarjonnasta ja tuottaa yhä vähemmän väkivaltaan, rikoksiin, skandaaleihin perustuvaa kaupallista hömppää.

Herra puhemies! Tv-maksuilla yleisöltä kerättävä raha on 300 miljoonaa euroa, tarkoittaa siis 50:tä senttiä per päivä per talous. Tämä tuottaa valtaisan kansallisen kulttuurin voimavaran, jollaisena viime kädessä lupamaksu tulee nähdä. Siksi Yleisradioon liittyy myös kysymys siitä, koetaanko Suomen kansallinen kulttuuri sellaiseksi voimavaraksi, että sitä tulee Yleisradion kautta tukea ja kehittää. Hyvän viestintäpolitiikan kokonaistavoite onkin säilyttää vahva, toimiva julkisen palvelun kansallinen yleisradioyhtiö ja hyvin toimivat kaupalliset kanavat. Yle on ainoa toimija tänä päivänä suomalaisessa yhteiskunnassa, joka on riittävän suuri osaamiseltaan. Se on todellinen osaamiskeskittymä. Se on riittävän suuri pystyäkseen kantamaan merkittäviä taloudellisia riskejä, kuten esimerkiksi olympialaisten televisioinnin ja radioinnin tai vastuun esimerkiksi ensi kesän Yleisurheilun MM-kisojen kansainvälisen signaalin tuottamisesta. Se on riittävän suuri huolehtimaan erityisryhmien tarpeista, kuten lastenohjelmista, erilaisten vähemmistöjen ohjelmatarpeista, alueellisesta tasa-arvosta. Jokainen resurssikavennus, mikä yhtiön tulorahoitukseen tehdään, yleensä kohdistuu ensin näihin kohteisiin.

Herra puhemies! Yleisradion tehtävänä ei ole tuottaa voittoa. Voi pikemminkin sanoa, että Yleisradio toimii ikään kuin osuuskuntana toteuttaen lain sille antamaa tehtävää. Siksi siirtyminen digiaikaan — nyt tänä päivänä me näemme näin — on rahoitettu hyvin viisaalla tavalla: jakeluyhtiön myynnistä saaduilla varoilla. Sehän syntyy kahden lähetysjärjestelmän kuluista, teknisistä investoinneista ja uudesta toimintatavasta. Suomi kulkee tällä hetkellä eurooppalaisen digitaalisuuden kärjessä. Kaikki lähetykset muuttuvat digitaalisiksi elokuun lopussa 2007. Lähes puolessa miljoonassa kotitaloudessa on nyt jo digiboxi. Hyvin pian saatamme myöskin Yleisradion palvelut satelliittivälitteisiksi. Ilman vahvaa Yleisradiota ei tätä olisi pystytty Suomessa missään tapauksessa toteuttamaan.

Herra puhemies! Niemelän toimikunnan toinen keskeinen ehdotus liittyy Yleisradion hallinnon uudistukseen siten, että hallintoneuvoston keskeiset tehtävät, jotka perustuvat siis lakiin, siirrettäisiin niin sanotusti ulkopuoliselle hallitukselle. On hyvin tärkeä asia tässä keskustelussa havaita se, että tässäkin on ollut esillä kaupallisen median voimakas, jopa vimmainen hyökkäys Yleisradiota kohtaan. On haluttu ilmaista niin, että Yleisradion johtoelimissä ei saisi olla yhteiskunnallisen taustan omaavia tai yhteiskunnallisesti kokeneita henkilöitä, ja tätä perustellaan ikään kuin pyrkimyksenä riippumattomaan viestintään: pannaan vastakkain hyvät asiantuntijat kontra huonot poliitikot. Tosiasiassahan kyse on siitä, että tällä tavoitellaan eduskunnalle paljon vähäisempää roolia suhteessa Yleisradioon ja samalla Yleisradiolle aiempaa heikompaa omistajasuhdetta. Tästä haluan vaan sanoa sen, että ei voi olla tilannetta, jossa omistajaa edustaa joku muu kuin omistajan itsensä valitsemat henkilöt. Omistajan täytyy näkyä, täytyy tietää, missä omistaja on, ketkä sitä edustavat. Tämä on aivan välttämätöntä esimerkiksi talon oman väen, operatiivisen johdon sekä yhteiskunnan kannalta. Yhtiö tarvitsee vahvaa omistajaohjausta, eduskunnan, sen valitsemien elinten, sitoutumista yhtiön kehittämiseen, joka tarkoittaa ennen muuta kahta asiaa: sen tulee ensinnä määritellä tehtävät ja toiseksi osoittaa resurssit. Siinä on riittävästi tehtävää. Omistajan intressin täytyy voida toteutua, näkyä yhtiössä sen ohjauksessa ja toiminnoissa. Kukaan muu kuin eduskunta ja sen valitsema hallintoneuvosto, omistajaelin, ei sitä tee.

Tässä mielessä, herra puhemies, kun hallintouudistus aikanaan tulee lakimuodossa eduskuntaan, on tärkeää, että siihen lakiin ei kirjoiteta mitään poissulkevaa, vaan jätetään hallituksen valinta vapaasti hallintoneuvoston tehtäväksi. Sopii nyt muistella, miten kävi Sonerassa, kun vahvasta omistajaohjauksesta luovuttiin ja valta annettiin ikään kuin ulkopuolisille asiantuntijoille ja virkamiehille. Huonosti kävi. Poliitikot joutuivat kuitenkin viime kädessä siivoamaan jäljet. Siksi Yleisradion ympärillä tarvitaan vahvaa yhteisparlamentaarista tahtoa, vahvaa konsensusta. Yle ei ole eikä voi olla hallituksen radio, vaan se on eduskunnan, ja sen tulee myöskin jatkossa olla näin. Yleisradiossa kokeiltiin pari kolme vuotta ulkoisen hallituksen niin sanottua sekamallia erittäin huonoin kokemuksin. Siitä luovuttiin.

Lopuksi, herra puhemies, haluan todeta vaan sen, että kun katselee kansainvälisiä esimerkkejä, vaikkapa SVT:tä Ruotsissa, Tanskan radiota ja tv:tä, BBC:tä, joka on yleisradiotoiminnan tällainen isoveli, esimerkki, eurooppalaisessa toiminnassa, NRK:ta Norjassa tai saksalaisia yleisradioyhtiöitä, kaikkialla omistajaintressi toteutuu erittäin vahvasti, omistajaohjaus näkyy, ja se näkyy myöskin sellaisena, että on ollut valmiutta siinä yhteiskunnassa huolehtia yleisradiotoiminnan edellytyksistä ja resursoinnista, mikä muodostaa sen valtaisan kulttuurisen voimavaran, josta yksikään kaupallinen toimija ei kanna samanlaista vastuuta kuin vastuullinen yleisradioyhtiö tekee.

Seuraavat suuret haasteet, herra puhemies, ovat näköpiirissä, nimenomaan näiden Niemelän työryhmän esitysten toteuttaminen ja niiden voimaan saattaminen, talouden tervehdyttäminen, musiikkitalopäätös, joka sekin on erittäin merkittävä kulttuuripoliittinen kannanotto, analogisen toiminnan alasajo, siirtyminen täysimääräisenä digitaalisuuteen, satelliittilähetysten käyttöönotto katvealueella sekä Ylen arkistojen digitalisointi, muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Lopuksi, arvoisa puhemies, ettei kenenkään tarvitse tässä salissa kysyä erikseen tai sitä ihmetellä julkisuudessa: Olen itse luvannut tällä hetkellä istuvan hallintoneuvoston puheenjohtajana jättää tehtäväni. Olen valmistellut vielä ensi tiistaina pidettävää hallintoneuvoston kokousta, tulen johtamaan sen ja ensi keskiviikkona 17. päivänä jätän eronpyynnön hallintoneuvoston jäsenyydestä ja puheenjohtajan tehtävistä eduskunnalle. Minulle on ryhmäpuheenjohtaja kertonut, että huomenna on oman ryhmäni tarkoitus valita seuraajat. 30. päivänä tätä kuuta hallintoneuvosto kokoontuu, ja tuolloin voidaan tehdä sitten tarvittavat muutokset hallintoneuvoston johdossa.

Matti  Kangas /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä käsiteltiin valiokunnassa, niin valiokunnan puheenjohtaja ed. Markku Laukkanen jääväsi itsensä työskentelystä pois, ja näin ollen esittelen valiokunnan varapuheenjohtajana tämän kannanoton. Ed. Laukkanen piti jo täällä ansiokkaan puheenvuoron muutoin.

Liikennevaliokunta on käsitellessään viestintämarkkinoita koskevia hallituksen esityksiä pitänyt tärkeänä, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin, jotta Yleisradio Oy velvoitetaan antamaan jatkossa vuosittain eduskunnalle kertomus julkisen palvelun tehtävän toteuttamisesta. Tämän seurauksena laki Yleisradio Oy:stä muutettiin lailla 23.5.2003, jolloin hallintoneuvostolle säädettiin tehtävä antaa yhtiön toiminnasta vuosittain kertomus eduskunnalle. Nyt käsiteltävänä oleva kertomus on ensimmäinen kyseisen lainmuutoksen johdosta annettu kertomus. Kertomuksen pohjalta on eduskunnalla mahdollisuus käydä keskustelua Yleisradio Oy:n julkisesta palvelusta ja sen tarjoamien palvelujen sisällöstä ja yhtiön toiminnasta yleensä. Kertomus ja siitä käytävä julkinen keskustelu parantavat myös kansalaisten mahdollisuuksia seurata ja arvioida Yleisradio Oy:n julkisen palvelutehtävän täyttämistä. Valiokunta on pitänyt vuosittaisen kertomuksen antamista hyvänä menettelynä, jota pitää jatkaa.

Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 § määrittelee julkisen palvelun. Pykälässä säädetään, että Yleisradio Oy:n tulee tuoda täyden palvelun yleisradio-ohjelmisto jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Erityisenä tehtävänä laissa mainitaan muun muassa kansanvallan tukeminen tietoja, mielipiteitä, keskustelua tarjoamalla, kotimaisen kulttuurin tukeminen, luominen ja kehittäminen, kulttuurin välittäminen, sivistäminen sekä suomen- ja ruotsinkielisten kansalaisten kohteleminen yhtäläisin perustein. Tämän lisäksi toiminnan tulee valmistaa, tuottaa ja lähettää suomalaisia ohjelmia ja välittää uutisia ja ohjelmia Suomen ja ulkomaiden välillä.

Mietinnössään valiokunta pitää tärkeänä, että Yleisradio Oy:n ohjelmisto on kattavaa, laadukasta sekä monipuolista ja monimuotoista ja korostaa ohjelmiston kotimaisuuden lisäksi julkisen palvelun tehtävään liittyviä vähemmistölle osoitettuja palveluja. Edelleen valiokunta piti tärkeänä, että julkisen palvelun tehtävää ja sen toteuttamista seurataan. Mietinnössään valiokunta korostaa Yleisradio Oy:n lähettämien ohjelmien laadun merkitystä yleensäkin koko toimintakentän tarjonnan laadun ylläpitäjänä.

Yleisradio Oy:n toiminnan osalta valiokunta kantaa huolta Yleisradio Oy:n rahoituksesta ja sen riittävyydestä ja korostaa samalla, että toiminnassa tulee ottaa huomioon Suomen yleiset taloudelliset kehykset. Valiokunta pitääkin huolestuttavana sitä, että menojen kattamiseen on käytettävä Digita Oy:n myynnistä saatuja ja saatavia tuloja, ja katsoo, että tulee pyrkiä säästöihin.

Yllä olevan perusteella valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy kertomuksen ja tämä mietintö lähetetään tiedoksi Yleisradio Oy:lle.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Yleisradion merkityksen tulevaisuudessa ratkaisee se, säilyykö se tämmöisenä laajan julkisen palvelun yhtiönä vai saadaanko se supistettua marginaaliseksi, kapeaksi toimijaksi, virallisten kuulutusten ja iltahartausten lähettäjäksi. Tässä ratkaisee raha. Olen ollut tyytyväinen siihen, että on laajalla konsensuksella pystytty viemään eteenpäin tätä Niemelän toimikunnan esitystä siitä, että Yleisradion rahoitusta vahvistetaan. Nyt kuitenkin ministeri Pekkarinen on irtaantunut tästä konsensuksesta. Hän on kirjoituttanut KTM:lle lausunnon, että köyhien rahat eivät riitä Yleisradion vahvempaan rahoittamiseen. Pidän ällistyttävänä, että keskustan taholta otetaan näin rajusti irti näin isossa asiassa Yleisradion tulevaisuuden osalta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä kiinnittää ihan tärkeään asiaan huomiota. On totta, että eilen sai aika laajaa huomiota julkisuuteen tullut kauppa- ja teollisuusministeriön lausunto tästä mietinnöstä. Se lausunto on minulla tässä mukana. Se on muutaman rivin mittainen, tässä näin. Siinä tämän lausunnon kirjoittanut virkamies oli kiinnittänyt huomiota siihen epäjohdonmukaisuuteen, joka tämän maksun korotuksen perusteluissa on kahdella sivulla, sivulla 43 ja sivulla 46. En käy niitä kohtia tässä erittelemään. Kuulin tästä, siis todellakaan sitä lausuntoa ei ollut esitelty minulle. Virkamiehet olivat tehneet arvion siitä, että tämä on niin sanotusti pieniä asioita, jotka virkavastuullisesti tulevat talosta ulos. (Ed. Laukkanen: Onko ministeri allekirjoittanut?) — Ministeri ei missään tapauksessa olisi allekirjoittanut eikä tiennyt tämän lausunnon antamisesta yhtään mitään. — Tietysti voi tähän perään kysyä, pitääkö olla ministeriön sisällä niin selvät ohjeistukset, että jokainen virkamies aina tietää, minkä asian pitää tulla ministerin tietoon. Voi olla, että tässä meillä on ministeriössä puutteita. Tämän aamun johtoryhmän kokouksessa olemme tämän käsitelleet. Meiltä tulee ministeriöstä täydentävä lausunto, joka tämän pienen detaljin lisäksi kiinnittää huomiota siihen varsinaiseen olennaiseen, siihen, että audiovisuaalisen kulttuurin ja tuotannon varmistaminen ja turvaaminen riittävänä tässä maassa ilman muuta edellyttää niitä voimavaroja, mitä tässä lisävoimavaroina on esitetty Niemelän työryhmän työssä.

Kaiken kaikkinensa minullakin (Puhemies koputtaa) on henkilökohtaisesti tiedossa hyvin tarkkaan se, että se on aikamoinen lovi, 20 prosentin lovi, mikä Yleisradion rahoitusperustaan syntyy siitä, että kaupalliset toimijat jäävät tämän velvoitteen (Puhemies koputtaa) piiristä pois. Olen pahoillani, että tällainen kanta oli ministeriössä annettu. Niin kuin sanottu, ministeriö on päättänyt minun johdollani, että siihen tulee täydentävä jatko.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva Yleisradio Oy:n kertomus eduskunnalle on ensimmäinen laatuaan. Kun katson näitä puheenvuoroja ja kun olen tutustunut tähän mietintöön, voin todeta sen, että käsittely valiokunnassa osoittaa sen ja tämä tuleva keskustelu, näin otaksun, että tämä uusi menettely on erittäin tarpeellinen ja myös perusteltu. On erittäin tärkeä se, että eduskunnalla on tällainen tilaisuus käydä niin laajamittaista keskustelua Ylen toiminnasta kuin se ikinä itse haluaa. Koska Yleisradio on eduskunnan alainen ja myös koko kansan televisio ja radio, on erinomaisen tärkeää se, että sen toiminnan ja kehittämisen suurista linjoista keskustellaan laaja-alaisesti ja nimenomaan täällä eduskunnassa. Minusta tämä on erittäin hyvä asia.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on mietinnössään pohtinut huolellisesti Yleisradion toimintaan liittyviä kysymyksiä, ja voin sanoa näin, että haluan vastaavana ministerinä lausua tästä parhaat kiitokseni. Tämä huolellinen mietinnön käsittely tulee olemaan tällainen ikään kuin osviitta ja ohjenuora myös tulevaan käsittelyyn ja antaa siihen erittäin hyvät suuntaviivat. Uskon, että valiokunnan mietintö on todella rakentava osviitta myös hallintoneuvostolle ja voisinpa sanoa näinkin, että myös yhtiön tulevalle johdolle.

Yleisradion tulevasta toiminnastahan voi todeta nyt vaan sen, että tämähän on ollut viime aikoina hyvin vahvasti esillä ja ilman muuta liittyen tähän mietintönsä luovuttaneen Yleisradion toimintaa ja myös toiminnan rahoitusta digiaikana pohtineen parlamentaarisen työryhmän eli niin sanotun Niemelän työryhmän mietintöön. Haluan tässä myös vielä tuoda esiin sen ja korostaa sitä, että kun jatkossa käsittelemme ja kun varmasti tämäkin keskustelu sivuaa varsin paljon tätä Niemelän työryhmän mietintöä, että mielestäni on erittäin arvokas asia se, että tämä lokakuussa jätetty mietintö oli yksimielinen. Tämä on todella myönteinen asia. Yksimielinen mietintö on erittäin hyvä pohja asioiden jatkokäsittelylle.

Nythän meillä ministeriössä on tilanne se, että me olemme saaneet vastikään lausunnot ministeriöön. Näistä lausunnoista ei ole vielä mitään analyysia ehditty tehdä, mutta voin sanoa tällaisena yleiskatsauksena, että lausunnot ovat rakentavia näin yleissilmäyksen perusteella.

Ihan yleisesti haluan todeta sen, että suomalainen viestintämaisema on kyllä muuttunut viime aikoina hyvin voimakkaasti. Tässä tietysti voi todeta senkin, että television lähetysverkkojen digitalisoinnin ja myös muun teknisen kehityksen ansiosta muutosvauhdin voidaan odottaa kiihtyvän vielä entisestään. Tämä ei ole suinkaan muutoksen pää, missä nyt elämme. Tekniikan kehittyessä on ilman muuta selvää se, että olemme sillä lailla myös uudessa tilanteessa, että kilpailu katselijoiden ja kuuntelijoiden ajasta, mielenkiinnosta ja myös tietysti rahoista tulee kiristymään entisestään, ja tässä mielessä tilanne Yleisradiolle on monin tavoin erittäin haasteellinen.

Viestintämaiseman nopea muutos ja uuden tekniikan avaamat erilaiset mahdollisuudet sekä kuuntelijoiden ja katselijoiden valintamahdollisuuksien lisääntyminen eivät suinkaan vähennä sitä merkitystä, mikä on niin sanotulla julkisella palvelulla, vaan pikemminkin päinvastoin. Tämän tärkeys ja merkitys, myös periaatteellinen merkitys ja tietysti käytännön merkitys, tulee käsitykseni mukaan vain entisestään kasvamaan. Tietoyhteiskunta, jonka rakentamiseen me olemme sitoutuneet, on kaikkien kansalaisten yhteiskunta, ja tämän varmistamiseen myös me tarvitsemme ehdottomasti Yleisradiota.

Nyt on tietysti näin, että tämä syntymässä oleva digitaalinen infrastruktuuri tarvitsee luonnollisesti ja itse asiassa ilman muuta myös sisällön ja valitettavasti sisältö, varsinkaan, jos näin rohkenen sanoa, merkityksellinen sisältö ei synny itsestään. Erityisiä vaikeuksia uuden sisällön synnyttämisessä on erityisesti pienillä markkina-alueilla, ja tällaiseksi myös Suomi on katsottava. Suomalaisen sisällön synnyttämisessä Yleisradio on nimenomaan keskeisessä asemassa. Tietysti näin on, että sekä eduskunnan että myös tietysti valtioneuvoston tehtävänä on huolehtia Yleisradion resursseista siten, että yhtiö pystyy vastaamaan uuden viestintätekniikan synnyttämiin haasteisiin ja tällä tavalla tietysti sitten voimme viedä tätä tietoyhteiskuntaa eteenpäin.

Tämän kertomuksen ajankohta on mielestäni erittäin hyvä. Nämä kaikki, myös tässä valiokunnan mietinnössä esiin tulleet asiat, askarruttavat meitä kaikkia. Tätä keskustelua täällä tulen seuraamaan ja käymään sitä läpi asiakirjojenkin perusteella. Uskon näin, että se antaa myös omalta osaltaan osviittaa näille tuleville tärkeille ratkaisuille, joita joudumme lähiaikoina tekemään.

Mutta vielä kerran: kiitos valiokunnalle hyvästä työstä!

Jyri  Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen aivan oikein korostaa tämän niin kutsutun Niemelän työryhmän johtopäätöstä ja yksimielisyyttä. Ehkä nyt jos tuosta työryhmän mietinnöstä ajankohtaisimman asian nostaisi esille, se liittyy Yleisradion hallintomallin kehittämiseen. Työryhmähän esittää hallintoneuvoston rinnalle hallituksen valitsemista. Nyt kun viittasitte nimenomaisesti työryhmän yksimielisyyteen — teillä on lausunnot käytettävissä — kysyisin ministerin henkilökohtaista kantaa Yleisradion hallinnon kehittämiseen, niin että sinne valittaisiin monipuolista asiantuntemusta omaava hallitus, ja myös sitä, millä aikataululla te olisitte valmis, riippuen siitä, mikä kantanne on, tuota asiaa edistämään.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin Niemelän työryhmä on tehnyt erittäin hyvää työtä ja se on poliittisesti yksimielinen, ja ajatus pitäisi olla aika pitkälti, että meillä on tilaaja- ja tuottajamallit: poliitikot tilaavat, ammatti-ihmiset tuottavat. Tietysti silloin hallitus on sitä tuottajapuolta, ja täytyy sanoa, että sellaiseen järjestelmään kovin huonosti soveltuu se, että kansanedustajia valittaisiin Ylen uuteen hallitukseen, jos sellainen perustetaan. Tiedustelenkin nyt ministeriltä, kun kantanne on ollut hieman haparoiva tässä suhteessa, oletteko valmis lähtemään siitä, että kansanedustajia ei valita Ylen hallituksen jäseniksi.

Edelleen pääministeri Matti Vanhanen otti joitakin aikoja sitten kantaa ajankohtaiseen kysymykseen eli Yleisradion pääjohtajan nimitykseen. Hän oli sitä mieltä, että pitää valita pätevin henkilö siihen, ei puoluepoliittisesti ansioitunut. Onko ministeri samaa mieltä kuin hänen hallituksensa pääministeri?

Matti  Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin esittelypuheenvuorossa totesin, valiokunnan mietintö oli yksimielinen. Täällä on nyt käynyt ilmi, että kauppa- ja teollisuusministeriön virkamies on ollut huolissaan siitä, onko kaikilla varaa ostaa tv-lupaa. Kysynkin ministeriltä, miten huolehditaan tästä jatkossa. Esimerkiksi nyt on 300 000 työtöntä ja pientä palkkaa saavia ihmisiä, pätkätyöläisiä. Heille on aika kova asia, pystyykö ostamaan televisioluvan vai meneekö ruokakauppaan. Miten taataan, että se on koko kansan televisio ja että kaikilla on mahdollisuus televisioluvan lunastamiseen?

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Minulle esitettiin suorat kysymykset, ja haluan niihin vastata.

Ei minun kantani ole haparoiva siinä, mitä aion tulla esittämään, kun aika on esittää muutoksia Yle-lakiin, vaan asioissa pitää nyt tietysti edetä oikeassa järjestyksessä, eli olemme saaneet erittäin nopealla ajalla lausunnot. Ne käydään todella huolella läpi kaikkine yksityiskohtineen, ja tässä ei nyt olla minkään jäniksen selässä. Minä koen asian erittäin tärkeäksi, ja asia tullaan valmistelemaan erittäin huolella. Kaikki nämä henkilökysymykset, keitä sinne pitäisi valita, ratkaisee sitten aikanaan hallintoneuvosto, mutta meiltä tulee olemaan harkittu esitys, jossa tulen sanomaan kantani, mutta ensin sanon kantani tietysti ministeriössä, ja sitten valtioneuvoston kautta tehdään esitykset.

Mitä tulee siihen, onko kaikilla kansalaisilla varaa hankkia televisiolupa, eihän tässä tule mitään muutosta. Nyt kun digiaikaan siirtymistä selvitettiin valtioneuvoston periaatepäätöksessä, siinä selvitettiin myös tulevien uusien digiboksien ja digitelevisioiden saantimahdollisuus. (Puhemies koputtaa) Niiden henkilöiden kohdalla, joilla ei ole varaa siihen, samaa toimeentulolain pykälää noudatetaan myös tässä, niin kuin on nykykäytäntö.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Ministeri Luhtanen kovasti kiitteli Niemelän työryhmän yksimielistä mietintöä ja halusi alleviivata nimenomaan sen yksimielisyyttä. Samalla tavalla valiokunta mietinnössään on jättänyt kokonaan käsittelemättä niitä linjauksia ja esityksiä, joita tähän Niemelän toimikunnan esitykseen sisältyy, ja ehkä se sitten on syynä siihen, että edelleen valiokuntakin käsittelee asiaa yksimielisesti. Jos valiokunta olisi ottanut kantaa näihin kiistanalaisiin kysymyksiin, ehkä sitten sitä yksimielisyyttä ei enää olisi niin runsaasti löytynyt.

Ihan muutamalla sanalla totean valiokunnan mietinnöstä.

Täällä ollaan kovasti huolissaan siitä, että Yleisradio tavoittelee kuuntelijoita ja katsojia, ja katsotaan, että se johtaa siihen, että Yleisradion ohjelmien laatu laskee. Tästä joudun kyllä olemaan eri mieltä. Minusta on ihan hyvä, että tehdään katselija- ja kuuntelijatutkimuksia ja saadaan tietää, mitä ihmiset ajattelevat.

Valiokunnan mietinnön lopussa todetaan lisäksi, että Yleisradio Oy:n rahoituksesta ja sen riittävyydestä kannetaan huolta, mutta sitten ei edelleenkään millään tavoin oteta kantaa niihin ajankohtaisiin asioihin, joita työryhmä on tuonut esityksissään esille, ja sitä kyllä kovasti hämmästelen. (Ed. Laukkasen välihuuto) — Ehkäpä se johtuu siitä, että valiokunnan puheenjohtaja Laukkanen, joka täällä välihuutelee, istuu myös Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajana. Tällaisesta kaksoisroolista seuraa sitten niitä hankalia jääviyskysymyksiä, ja ehkä se heijastuu myös valiokunnan työhön.

Mutta palatakseni työryhmän esityksiin täällä on myös paljon hyvää ja alleviivataan sitä, että työryhmä nimenomaan haluaa säilyttää julkisen palvelun velvoitteen ja ymmärtää sen tärkeyden, ja viitataan myös EU-tason vaatimuksiin siitä, että tällainen julkisen palvelun yleisradiotoiminta tulee olla ja sitä tulee tukea.

Erityisen iloinen olen kohdasta, jossa todetaan, että nykyisessä määritelmässä ei ole mainittu erikseen lastenohjelmia tai tasa-arvoa, ja näitä molempia esitetään tähän sisällytettäväksi. Sen lisäksi työryhmä esittää, että Yleisradiolle julkisen palvelun ohjelmatoimintaan uutena elementtinä lisätään velvollisuus tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta.

Bästa talman! Arbetsgruppen som hade till uppgift att utvärdera rundradioverksamheten fram till 2010 konstaterar att i den nuvarande definitionen nämns inte barnprogram eller jämlikhet särskilt och arbetsgruppen föreslår att dessa båda upptas i den nya definitionen. Dessutom tar arbetsgruppen upp det att Rundradion i sin programverksamhet inte idag har någon speciell skyldighet att stöda tolerans och mångkulturell verksamhet och jag är mycket glad över att arbetsgruppen faktiskt har tagit i beaktande dessa brister.

Arbetsgruppen föreslår också att televisionsavgiften även efter övergången till helt digital televisonsverksamhet höjs så att den motsvarar stegringen i kostnadsnivån ökad med en procentenhet före 2010. Detta är ett stort problem oberoende av att arbetsgruppen var enhällig i sina ställningstaganden. Arbetsgruppen anser dock att det är viktigt att kommunikationsministeriet fortsätter att klarlägga de alternativa finansieringssätten och det är nog det minsta man kan kräva.

Työryhmä esittää, että televisiomaksua korotetaan myös kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan siirtymisen jälkeen vuoteen 2010 asti vuosittain kustannustason nousua vastaavasti lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä. Ihan riippumatta siitä, että työryhmä on ollut yksimielinen esityksessään, ja ihan riippumatta siitä, että ministeri Pekkarinen nyt irtisanoutui virkamiesten valmistelemasta esityksestä, kun sitten tulee epäsopiva mietintö ministeriöstä, näköjään nykyhallituksen tapana on syyttää virkamiehiä. En sitten tiedä, kuinka fiksua tämä on, koska päällikkövirastojahan nämä ministeriöt ovat. Kuitenkin Niemelän työryhmä pitää tärkeänä, että liikenne- ja viestintäministeriö jatkaisi vaihtoehtoisten rahoitustapojen selvittämistä. Tämä on kyllä minimivaatimus, ja mielestäni on todella ikävää, että työryhmä näin vähälle jätti näiden vaihtoehtoisten rahoitustapojen selvittämisen.

Yleisradion tulevaisuutta pohtineessa työryhmässä tilanne on se, että tällä hetkellä yhden vuoden televisiomaksu on 186 euroa 60 senttiä. Tämän televisiomaksun suurin ongelma on se, että se on kaikille sama ihan riippumatta henkilön tuloista tai varallisuudesta. Kun ihminen on pienituloinen työttömyyden, kansaneläkkeen pienuuden tai sitten opiskelijoiden liian vähäisen tuen vuoksi, tällainen 200 euroa vuosituloissa on todella iso summa, ja kyllähän se on näkynytkin näissä keskusteluissa. Nämä lisäkorotukset, jotka johtavat sitten siihen, että televisiomaksua korotetaan jatkuvasti yleistä ansiokehitystä nopeammin, ovat oikeudenmukaisuusongelma. Mielestäni tämä voi tulevaisuudessa jopa uhata Yleisradion perustehtävän toteutumista eli sitä, että aidosti voidaan taata julkisen palvelun ohjelmien saatavuus kaikille tulotasosta riippumatta. (Eduskunnasta: Mikä olisi ratkaisu?) — Hetkinen!

Työryhmä toteaa myös sen, että tulisi harkita, voidaanko sellaiset Yleisradio Oy:n tehtävät, jotka eivät suoranaisesti kuulu julkisen palvelun yleisradiotoiminnan piiriin mutta ovat kansallisesti tärkeitä, rahoittaa valtion tulo- ja menoarvion kautta. No, tämäkin ajatusrakennelma jää nyt vähän kesken, koska mielestäni minä ainakin luen sen niin, että työryhmä esittää, että Radion sinfoniaorkesteri irrotetaan Yleisradiosta ja siitä tehdään valtion budjetista tuettavaa toimintaa, mikä olisi ainoa oikea ratkaisu. Esimerkiksi ensi viikon hallintoneuvoston kokouksessa, jota puheenjohtaja Laukkanen edelleen johtaa, varmastikin Musiikkitalon kysymys nousee esille, koska viime kevään päätöksessä todettiin, että asiaan palataan tänä syksynä, ja tätä syksyä ei kovin paljon enää ole jäljellä. Vaikka millä tavalla näitä euroja asetetaan vastakkain, niin kyllä lopputulos on se, että esimerkiksi Musiikkitalon rakentaminen kalliiseen Helsingin ydinkeskustaan ei mielestäni ole Yleisradion julkisen palvelun toimintaa. Työryhmä olisi kyllä sen suoremminkin voinut sanoa, mutta oletan, että tässä sitä nimenomaan tarkoitetaan, ja toivon, että näin jatkossa sitten menetellään nopealla valmisteluajalla niin, että Yleisradion ei tätä talon rakennusta tarvitse rahoittaa.

Sen lisäksi, että tietyt erityistoimenpiteet otettaisiin valtion tulo- ja menoarvion piiriin, mielestäni tätä kysymystä olisi syytä kyllä pohtia laajemminkin näiden lupamaksujen osalta, koska tärkeintä Yleisradion toiminnan kannalta on sen rahoituksen turvaaminen. Ilman rahaa ei voi sitä toimintaakaan olla. Mielestäni Yleisradion rahoituksessa tulisi siirtyä verovaroista maksettavaan budjettirahoitukseen. Budjettirahoitus on nykyistä lupamaksukäytäntöä tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi. Budjettirahoituksessa päästäisiin eroon lupamaksujärjestelmää piinaavasta pinnaamisesta, ja verotuksen progression ansiosta tällä uudella tavalla kerätyn lupamaksun osuus ei olisi pienituloisillekaan kansalaisille kohtuuttoman raskas.

Tähän budjettirahoitukseen siirtyminen edistäisi Yleisradion kehittämisen pitkäjänteisyyttä. Rahoituksen pitkäjänteisyys on tärkeää juuri nyt, kun Yle on käymässä läpi kallista digitalisointia. Uuden toimitusjohtajan tulee osoittaa, että uuteen digitaalitekniikkaan upotetut rahat eivät ole menneet hukkaan. Tulevan toimitusjohtajan vastuulle tulee myös mediatalon henkilökunnan uudistaminen. Tämä johtuu siitä, että uuden toimitusjohtajan ensimmäisinä työvuosina vuosikymmenen loppuun mennessä noin 850 Yleisradion kokenutta työntekijää jää eläkkeelle. Tietenkään toimitusjohtaja ei palkkaa toimitukseen työntekijöitä, mutta ne linjaukset ovat kuitenkin toimitusjohtajan.

Ongelmista, joita henkilöstöpolitiikassa on Yleisradion sisällä esiintynyt, huolimatta olen sitä mieltä, että Yleisradion työntekijöiden tulevaisuus näyttää varsin valoisalta. Perustelen tätä sillä, että useat nuoret mediatyöntekijät arvostavat julkisen palvelun mediataloa aiempaa enemmän. Erilaisten televisio- ja radiokanavien ja kaupallisuuden lisääntyessä on journalismin taso laskenut. Useiden nuorten mielestä Ylessä on mahdollisuus toteuttaa kaupallisia kanavia paremmin journalistisia periaatteita, jolloin uutisten sisältöä eivät määrää markkinat eikä valtaa pitävä eliitti. Vuosittain tehtävistä yleisötutkimuksista selviää, että kansalaiset luottavat entistä enemmän tähän suomalaisen julkisen palvelun Yleisradioon. Sen takia Ylellä onkin tärkeä tehtävä riippumattomana uutisten, kulttuurin ja sivistyksen välittäjänä.

Näistä keskusteluista, joita Yleisradion ympärillä on viime aikoina käyty, johtajakysymys ja tuleva hallintomalli ovat nousseet isoiksi asioiksi, ja syytä onkin, koska se on Yleisradion tulevaisuuden ja uskottavuuden kannalta hyvin tärkeää. Tämän vuoksi toivon, että Yleisradio ei jäisi poliittisen kamppailun jalkoihin. Suurimpana ongelmana siinä on tällä hetkellä se, että Ylessä on johdon mandaattipaikka-ajattelu, joka kattaa kolme suurta puoluetta. Mielestäni nimenomaan tästä mandaattipaikka-ajattelusta luopuminen ja sitten aidon parlamentaarisen valvonnan vahvistaminen eduskunnan kautta, joka käsittää myös muita kansanedustajia kuin kolmen suuren puolueen kansanedustajat, nimenomaan tämä yhtäaikaisesti tehtynä, takaisi julkisen palvelun tehtävän toteutumisen myös uudistuvassa digitaalisessa Yleisradiossa nykyistä paremmin.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Syy, minkä takia tämä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö ja kertomus eivät käsittele Niemelän toimikunnan esityksiä, on tietenkin siinä, niin kuin varapuheenjohtaja Kangas jo kertoi, että kertomus käsittelee vuotta 2003. Tämä piti ed. Lapintienkin vallan hyvin hallintoneuvoston jäsenenä myöskin tietää. Sen takia, niin kuin Kangas täällä totesi, rajattiin tämän käsittely vain siihen. Syynä ei suinkaan ollut mikään puheenjohtajan kaksoisrooli. Itse jääväsin käsittelyn valiokunnassa, (Ed. Pulliainen: Täydellisesti!) — ja täydellisesti, kuten ed. Pulliainen täällä vahvistaa. — Tämä kaksoisrooli puretaan ensi viikkoina lopullisesti, joten ed. Lapintie voi siltä osinkin nukkua yönsä rauhallisesti.

Mitä tulee muihin ristiriitoihin tässä puheessa, hän toisaalta haluaa turvata Ylen resurssit, mutta ihmettelen suuresti Niemelän toimikunnan esityksiä, joilla halutaan kehittää yhtiön resursointia, turvata resurssit vuoteen 2010 saakka. Kummalla kannalla te nyt oikein olette? Kaikki mallit ja maat, joissa ollaan menty budjettirahoitukseen tai mainosperusteiseen rahoitukseen tai peräti maksutelevisioperusteiseen rahoitukseen, ovat aina olleet huonompia kuin tv-maksut. Tämä on ylivoimaisesti kansainvälisesti paras malli, mikä meillä on, ja siitä kannattaa pitää huoli. Sama koskee Radion sinfoniaorkesteria. Se on eräs äärimmäisen keskeinen kulmakivi, kun puhutaan yleisradiotoiminnan kulttuurisivistystehtävästä. Se, että se erotettaisiin yhtiön toiminnoista — rahoitus tai muutoin — olisi suuri virhe.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä edellisessä varsinaisessa puheenvuorossa rakennettiin todella merkillinen jääviysongelma kansanedustajuuden ja Yleisradion hallintoneuvoston jäsenyyden, olkoonkin, että puheenjohtajuuden, välille. Tätä logiikkaa voisi nyt jatkaa niin, ovatko kaikki ne puheenvuorot, joita hallintoneuvoston jäsenet täällä käyttävät ollen samalla kansanedustajia, jollakin lailla jäävejä tai jäävittömiä puheenvuoroja. Minusta tämä logiikka ontui nyt siltäkin osin.

Aivan erikoista minusta tietysti on se, että viitataan budjettirahoitukseen. Tätä budjettirahoitusta tällaisissa asioissa on eräissä valtioissa yritetty ja harjoitettu, ja näitä valtioita ei enää ole olemassa. Yksi syy on siinä, että niiden tiedonvälitysjärjestelmät menettivät kansalaisten keskuudessa täyden uskottavuutensa.

Irina  Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Lapintie tulkitsee väärin Niemelän komitean ehdotusta tästä Yleisradion sinfoniaorkesterin asemasta. Yleisradiolaki toteaa: "Pitää edistää, vaalia ja tukea suomalaista kulttuuria." Se ei ole vain tämmöinen soittorasia. Nimenomaan Yleisradion historia ja tehtävä korkeatasoisen suomalaisen klassisen musiikin kehittäjänä ja teosten tilaajana ja muuna on ollut yksi syy, miksi se meillä on, miksi maailman huippukapellimestereista ja klassisen musiikin soittajista niin suuri osa on suomalaisia. Jos tämä Yleisradion ja Radion sinfoniaorkesterin napanuora katkaistaan, niin minä luulen, että tämä laatu ja kehittäminen katkeaisivat samalla.

Tämä rahoituksen siirtyminen suoraan budjettiin käytännössä vähentäisi Yleisradion tiedonvälityksen riippumattomuutta ja luotettavuutta, koska voisi tulla tilanne, että kun uutiset eivät poliitikkoja miellytä, niin Yleisradion budjettirahoitusta seuraavana vuonna vähennettäisiin. Nimenomaan tämä malli, niin kuin hallintoneuvoston puheenjohtaja Laukkanen totesi, on ollut se, mikä kestävästi tukee tiedonvälityksen laatua ja riippumattomuutta.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä ed. Laukkanen totesi, nyt käsitellään tämä toimintakertomus vuodelta 2003. Kun valiokunta käsitteli näitä asioita, että otetaanko konserttitalo ja nämä tällaiset asiat tässä huomioon, todettiin, että nyt käsitellään asioita vuodelta 2003 ja ne ovat tulevaisuuden asioita. Rakennetaanko semmoinen vai ei, siihen en ota kantaa enkä siihen, onko se tarpeellista lupamaksurahoilla rakentaa. Toteaisin myös valiokunnan varapuheenjohtajana, kun olin puheenjohtajana, kun tätä asiaa käsiteltiin, että ei mitään ongelmaa ollut, kun ed. Laukkanen, valiokunnan puheenjohtaja jääväsi itsensä, tämän asian käsittelyn yhteydessä. Asiat menivät ja asiantuntijoita kuunneltiin laajasti ja sitten tehtiin mietintö. Mitään ongelmia tämän asian käsittelyssä ei ollut.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minäkin ihmettelen ed. Lapintien puheen sitä kohtaa, missä hän tätä Yleisradion rahoitusta oli siirtämässä budjettirahoitteiseksi eli valtion suoran rahoituksen puolelle. Se johtaisi siihen, että Yleisradio olisi entistä enemmän, taikka aika selkeästi, hallituksen radioyhtiö. Siihen ei ole missään tapauksessa syytä mennä. Siltä osin yhdyn ed. Lapintien ajatuksiin, kun hän peräsi, että Niemelän toimikunta olisi voinut ehkä etsiä uusia rahoitusmuotoja enemmän kuin esitti. Esimerkkinä voisin sanoa, että kannattaisi ehkä tutkia, voisiko esimerkiksi opetusministeriö tilata Yleisradiolta opetus- ja kulttuuriohjelmia ja sitä kautta rahoittaa niitä, jotka ovat ehkä sellaisia, jotka eivät ole niin suuria katsojamääriä hankkivia kuin on niiden merkitys. Tällä tavalla voitaisiin kannustaa ja tukea Yleisradiota ja sen julkista palvelua, joka palvelee koko kansaa, jollaista vastaavaa toimintaa ei ole kaupallisilla yhtiöillä.

Inkeri  Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän voisi todeta ed. Lapintien puheenvuoron jälkeen, että jos roolipeli Yleisradion ympärillä on ollut sekaisin viime aikoina ja säpinää siellä on ilmennyt, niin eivät myöskään hallintoneuvoston jäsenten roolit näytä olevan selkeitä. Sen verran monenlaisia kantoja ed. Lapintie tuossa puheenvuorossaan esitteli. Viittaan esimerkiksi ohjelmatarjontaan: jos sitä olisi ruvettu tässä toimintakertomuksessa käsittelemään, niin loppua ei olisi tullut. Toteankin vain, että hallintoneuvoston roolissa olevan jäsenen tulisi kaiketikin puuttua myös ohjelmatarjontaan, sen sisältämään suvaitsevaisuuteen, tasa-arvoon ynnä muihin, liutaan näitä määritteitä, joita ed. Lapintie puheenvuorossaan toi esille.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tietysti televisiolupamaksujen osalta on oltu yhteydessä hyvinkin paljon. Määrätyiltä osin itse kyllä lähestyn ed. Lapintien ajatusta, että ainakin määrätyin osin veromarkoilla näitä kustannettaisiin. Nimittäin, kun lupamaksu on korotettu tämän vuoden alusta 13 prosentilla, sen jälkeen prosentti yli inflaation joka vuosi, niin kyllä tämä esimerkiksi pelkällä kansaneläkkeellä elävien osalta rupeaa olemaan aika kohtuuton tilanne, eli kyllä minun mielestäni erilaisia vaihtoehtoja tulisi harkita. Tämä, jonka hallintoneuvosto on yksimielisesti aikoinaan tehnyt vuonna 2003 toukokuussa, on aika raju ja minun mielestäni liian kova ratkaisu kuitenkin.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" — näin sanotaan, ja se pitää kyllä Yleisradion osaltakin paikkansa. Jos siitä tehdään hallituksen budjetin yhteydessä verorahoilla rahoitettava yhtiö, sen riippumattomuus ratkaisevasti vähenee poliittisista päätöksentekijöistä. Nykyinen mallihan on se, että Yleisradio on eduskunnan radio sekä hallintonsa että rahoitustapansa pohjalta, selvästi parempi malli kuin siirtää se tuonne poliitikkojen, hallituksen päätettäväksi, eikä tämä esitys veromallista vastaa vasemmiston kantaa.

Erkki  Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän täsmälleen samaan asiaan, että jos on nyt kerta kaikkiaan vireillä sellainen ajatus, että tehtäisiin se muutos, että Yleisradiosta tulisi hallituksen radio, niin kuin täällä käytetään tämmöistä ilmaisua, niin kyllä sille muutokselle on sanottava ehdoton ei. Yleisradion täytyy säilyä eduskunnan radiona, ja se julkisen palvelun tehtävä, johonka pitäisi tämän keskustelun nyt aika paljon keskittyä, lähtee siitä ja nimenomaan ja ainoastaan siitä, että kysymys on eduskunnan radiosta.

Mikko  Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisradion riippumattomuuden kannalta kansan suoraan maksamien lupamaksujen jestelmä on parempi. Varoittava esimerkki on muun muassa Englannissa BBC:n ja hallituksen välinen tulehtunut suhde, ja siellä BBC on ollut uhanalaisena. Jotta välttäisimme kaikenlaisen riippuvuuden valtion hallituksestakin, niin on lupajärjestelmä paras. Mitä tulee sitten RSO:n rooliin, niin jos aiomme sivistysvaltio olla, niin kyllä Radion sinfoniaorkesteri tarvitaan. Se on tuonut Suomelle runsaasti pr:ää ulkomailla, ja se tarvitsee myös toimitilan, missä toimia. Jos haluaisin olla tamperelainen populisti, niin sanoisin tietysti, että paras talohan meillä on Tampereella, Tampere-talo, mutta tiedän, että valtakunta tarvitsee myös hyvän musiikkiareenan, missä esiintyä, ja siitä rahoituksesta tietysti täytyy vielä keskustella kaiken kaikkiaan.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmasti lupamaksu on se paras rahoitustapa, jotta Yleisradio pysyisi riippumattomana, aivan niin kuin tässä on todettu. Mutta kyllä minä ymmärrän ne huolet, mitä ed. Vistbacka ja mitä ed. Lapintie toivat esille. Monta kertaa olen ihmetellyt, miksi ei esimerkiksi opiskelijoille, eläkeläisille anneta alennusta lupamaksuun. Se on joissakin maissa tapa, mutta meillä sitä ei ole annettu. Tällä olisi merkitystä, ja tällä poistettaisiin ne ongelmat, mistä nyt on puhuttu.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä nyt väitettiin, että yritän uhata Yleisradion tulevaisuutta, kun esitän, että Yleisradion rahoitus tulisi valtion budjetista, ja muun muassa ed. Kekkonen totesi, että niitä valtioita ei enää ole. Muistaakseni Hollanti tässä ihan hiljakkoin siirtyi myös budjettirahoitukseen, ja kyllä se minun kartallani ainakin edelleen on. Sen lisäksi nyt kovasti kuvitellaan, että tämä lupamaksu tulee jostain tyhjästä. Hallitushan sen vahvistaa vuosittain, maan hallitus vahvistaa lupamaksun suuruuden. Sehän nyt nimenomaan tekee siitä oikein erityisesti hallituksen radion, kun sen sijaan budjetin vahvistaa eduskunta. Minun ajatuksessani nämä menivät nyt tasan tarkkaan nurin perin, että silloinhan tämä varsinaisesti on eduskunnan Yleisradio, kun rahoitus tulee eduskunnan vahvistamasta budjetista eikä hallituksen vahvistamasta lupamaksusta, niin kuin nykyään on ... (Ed. Tennilä: Hallintoneuvoston esityksestä!) — Hallintoneuvoston esityksestä, mutta päätös on maan hallituksella.

Toinen asia, mikä tässä nyt otettiin esille, tämä Radion sinfoniaorkesteri, niin tällä hetkellä esimerkiksi esitetään lakkautettavaksi kamarikuoroa joka on myös aivan yhtä tärkeä kansallinen instituutio kuin sinfoniaorkesteri, ja jos myös näiden molempien rahoitus tulisi valtion budjetista, jonka eduskunta vahvistaa, niin uskon, että niiden (Puhemies koputtaa) toiminta olisi paljon enemmän turvattua kuin nyt, kun ne kilpailevat samoista rahoista kuin Yleisradion uutis- ja ajankohtaisohjelmat.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ed. Lapintien selvitys kyllä sitten niidenkin aivot ehkä sai jälleen ojennukseen, jotka olivat nyrjähtäneet, niin kuin ed. Kerola totesi. Mutta on hyvä todeta myöskin, että Hollanti eli Alankomaat on eurooppalainen valtio ja EU:n jäsenkin, niin kuin Suomi, se todella ei ole hävinnyt veden alle, vaikka ilmastonmuutos tulisikin.

Mutta, arvoisa puhemies, rahoituksesta se, että jos se kohdistuisi tiettyihin osiin, mitä täällä ed. Lapintie toteaa, niin se ei kyllä sitä julkisen palvelun tehtävää vaaranna. Sitten tästä keskustelusta muuten: Tässähän on kysymys siitä, kuka todellakin budjetin päättää. Oikeusministeri omalta paikaltaan tuolla välihuusi, että budjetti on todellakin eduskunnan kädessä, niin se on, toki. Näinhän se on, mutta jos eduskunnalla ei ole varsinaisesti sanottavaa hallituksen esitykseen, vaan se on kumileimasin, niin silloin se on hallituksen budjetti ja eduskunnalla on vain tällaisen ikään kuin jees-miehen paikka tässä mielessä kuitenkin.

Joka tapauksessa kysymys siitä, mikä on julkisen palvelun tehtävä, on tietysti, niin kuin täällä hallintoneuvoston puheenjohtajakin omassa puheenvuorossaan totesi, keskeinen asia, ja sehän on tämän mietinnönkin keskeisenä otsikkona. Sen vahvistaminen on tietysti eduskunnan tehtävä, niin kuin ed. Pulliainen totesi. Tämä on oleellisin kysymys, ja kyllä talous sitten nakertaa, jos talous on heikolla kannalla — ed. Tennilähän puhui nimenomaan rahasta ja totesi, että se asia riippuu rahasta. Digitalisointi on ollut eräs meno, jonka Yleisradio on kantanut, ja mietinnössä todetaan, että myöskin tv-luvan nousuun, sen hinnan kasvattamiseen, liittyy nimenomaan vastuu digitalisoinnin rahoituksesta. Samalla tässä mietinnössä puhutaan myös siitä, että terve kilpailu pitäisi mahdollistaa, useiden toimijoiden mahdollisuudet ottaa huomioon, hyvä niin. Mutta kyllä Yleisradio on pantu kantamaan kuitenkin digitalisoinnin taloudellinen taakka ja myöskin sen toteuttaminen. Toisaalta ei varmaan löydy ketään muuta, joka sen olisi tässä maassa toteuttanut. Joka tapauksessa Yleisradio on tässä asiassa ollut maksajan roolissa erittäin paljon.

Mutta sitten todella tuo herkkä suhde politiikkaan, mikä on Yleisradiolla edelleen tänään, sehän on tietysti nähty tässä pitkin matkaa. Mutta sen tyyppinen esitys, että voitaisiin tehdä niin kuin täällä aikaisemmin joku edustaja esitti, että Yleisradion hallitukseen ei voisi valita kansanedustajaa, kyllähän se aika hankala ikään kuin poikkeus olisi. Kaikki muut käyvät, mutta ei kansanedustaja. Tässä mielessä ei kuitenkaan tätä suhdetta politiikkaan tai päivänpolitiikkaan pidä katsoa niin ongelmallisena asiana.

Kaiken kaikkiaan oleellisinta on, että Yleisradiolla säilyy riittävä taloudellinen mahdollisuus kehittää itseään, säilyttää julkinen palvelu. Esimerkiksi alueilla, missä Yleisradio on pyrkinyt vahvistamaan toimintaansa — alueradiot, alue-tv — kyllä toimitaan erinomaisen pienillä budjeteilla, taloudellisesti erittäin tiukoilla. Siellä sitten tulee vastaan usein se taloudellinen säästö, joka Yleisradio-konsernin sisällä, osakeyhtiön sisällä, on laitettu voimaan ja joka on käynnistetty. Sen tilanteen hallitseminen on kaiken kaikkiaan myös eduskunnan vastuulla tänäänkin joka tapauksessa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun liikennevaliokunta käsitteli tätä Yleisradion hallintoneuvoston kertomusta, niin voi sanoa näin, että ainakin itse koin sen aika mielekkääksi siltä osin, että siinä selvitettiin ainakin minua tyydyttävällä tavalla nimenomaan sitä toimintaa, mitä Yleisradio on vuonna 2003 tehnyt. Äskeisessä keskustelussa minun mielestäni oltiin hieman enemmän tulevaisuuden visioissa kuin siinä, mitä liikenne- ja viestintävaliokunta käsitteli. Erityisesti itse olen ollut kiinnostunut tästä julkisen palvelun tehtävästä, kun edellisellä kaudella valiokunta käsitteli muutamaankin otteeseen tätä kysymystä.

Liikennevaliokunta on nyt omassa tuotteessaan ottanut kantaa muutamassa kohdassa, nimenomaan tämän mietinnön sivulla 2, julkiseen palveluun siltä osin kuin yleisradiolain oliko 7 § määrittelee julkisen palvelun tehtävän: että sen on oltava kaikkien saatavilla yhtäläisin ehdoin. Valiokunta on mietintöönsä ottanut erityisiä korostettuja ryhmiä, esimerkiksi vähemmistöt, ja maininnut muun muassa kuulovammaiset ja kuurot siltä osin, että yhteydenottoja on tullut valiokunnan jäsenille viime kauden jälkeen, jolloin asiaa kyllä käsiteltiin, mutta silloiseen mietintöön asiaa ei muistamani mukaan suoranaisesti kirjattu.

Toinen asia, joka asiantuntijakuulemisessa tuli esiin, lähti liikkeelle oikeastaan siitä, kun muun muassa herra puheenjohtaja Kankaan kanssa olimme eräässä seminaarissa nimenomaan liikennetiedottamisen osalta. Valiokunta piti asiaa sen verran tärkeänä, että otti maininnan nimenomaan tähän mietintöön. Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että eräiltä osin ainakin joissakin tutkimuksissa oli todettu, että tiedotus oli myöhästynyt useita tunteja eli sillä ei saavutettu sitä konkreettista tehoa, mitä ainakin itse olen ymmärtänyt, että näillä tiedotteilla pitäisi olla.

Täällä on puhuttu myöskin näistä kuuntelija- ja katsojatavoitteista, joihin ed. Lapintie kiinnitti huomiota. Itse en pitäisi niin kovin tärkeänä sitä, että katsojaluvut ovat kovinkaan korkeita silloin, kun puhutaan julkisen palvelun tehtävistä ja otetaan huomioon asianomainen 7 § eli se, että pitää myös vähemmistöryhmille tuottaa ohjelmaa. Silloin on aivan luonnollista, että katsoja- tai kuuntelijaluvut eivät voi olla yhtä suuria kuin jonkun niin sanotun hömppäohjelman, jota lähes miljoona ihmistä katselee. Valiokunnan mietinnössä on tältä osin todettu nimenomaan, että laatukriteeri on yksi niistä tärkeimmistä, mikä tulee huomioida nimenomaan Yleisradion ohjelmatuotannossa.

Mutta ovatko nämä uudistukset, joita radiossa on tehty, kaikki sen suuntaisia, mitä asianomainen 7 § pitää sisällään? Minun mielestäni eivät. YleX lähestyy minun mielestäni hyvin pitkälle kaupallisia radioita monelta osin ohjelmayhteistyössään ja ikään kuin jopa mainostaen määrättyjä konsertteja jne. ja ilmoittaa sitten, mistä konserttilippuja on saatavilla, eli on juuri sama sapluuna kuin paikallisradioilla. Näin minä itse olen ainakin ymmärtänyt. Kun kuuntelee myös paikallisradioita ja vertaa esimerkiksi Pohjanmaan radion lauantaiaamun ohjelmaan, ei ole yhtään eroa. Kontaktiohjelmaa pyöritetään useampi tunti lauantaipäivisin. Samanlainen tilanne tuntuu olevan myös tuolla Savon suunnassa. Eli siltä osin minä en ymmärrä sitä, että tämä olisi ainakaan suppeasti ajateltuna julkisen palvelun tehtävää. Minä näen sen hieman toisella tavoin.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on tässä mietinnössä käsitellyt rahoitusasiaa siltä osin ainoastaan, minkä valtioneuvosto asetuksellaan on vahvistanut. Niin kuin vastauspuheenvuorossani totesin, jotenkin tuntuu vaikealta hyväksyä sitä, että ensiksi on 13 prosentin korotus ja sen jälkeen vuosittain inflaatiota vastaava korotus lisättynä 1 prosentilla. Jollakin tavoin itse näkisin sen, että tämä johtaa kohtuuttomuuteen nimenomaan työttömillä ja pienituloisilla eläkeläisillä. Toisaalta tulee se, ketkä kustantavat sitten tämän. Eli kun maksu kohdistuu talouksiin, per henkilö tämä summa vaihtelee tietysti hyvinkin paljon, ja vaikka asianomaisen lain 7 § puhuu myös radio-ohjelmasta, radionkuuntelijat, joilla ei ole televisiota, eivät osallistu käsitykseni mukaan kustannuksiin lainkaan.

Tältä osin itse näkisin, että tulisi kehittää erilaisia variaatioita siihen, millä tavoin tätä rahoitusta harkittaisiin vietäväksi eteenpäin. Eräänä vaihtoehtona minun mielestäni, tiedostaen ne vaarat, joita muun muassa ed. Pulliainen ja ed. Kekkonen täällä toivat esiin, näkisin, että jonkinlaista verovaroin tulevaa rahoitusta pitäisi olla enemmän taikka sitten, niin kuin ed. Kallis totesi, pienituloisilla pitäisi olla jonkinlaisia alennusmahdollisuuksia, mutta myönnän, että se on vaikea tie. Se on vaikea tie. (Ed. Kankaanniemi: Nostetaan eläkkeitä ja opintotukea!) — No, niin tietysti, mutta kun päiväjärjestyksen 2) asiassa puhutaan, että 7 euroa on korotus, niin sillä ei nyt paljon ole merkitystä taas verrattuna siihen, että on inflaatiota vastaava korotus plus 1 prosentti. — Siltä osin näkisin kyllä, että jotakin kannattaisi tehdä, ettei se vastustus tulisi liian kovaksi, ja kun myös lainsäädäntöä muutettiin niin, että laiton katselu, luvaton katselu, ei enää ole kriminalisoitu teko niin kuin aikoinaan, saattaa olla niin, että yhä enemmän lisääntyvät vapaamatkustajat.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Silloin, kun tämä Yleisradion kertomus lähetettiin valiokuntaan, käytin perusteellisen puheenvuoron. Se kuuleminen, mikä valiokunnassa asiasta käytiin, ei ole antanut perusteita ottaa mitään osaa siitä puheesta takaisinpäin. Päinvastoin ensinnäkin vahvistui se, että tämä kertomusmenettely on varsin paikallaan oleva. Nyt, kun Oy Yleisradio Ab:n hallintoneuvosto on tehnyt sapluunan kertomuksen antamiseen ja se on siellä varmaan sopivasti sähköisessä muodossa, niin siltä pohjalta vertailtavuuskin onnistuu aika hyvin, kun käyttää sitä samaa pohjaa, niin että täällä kansanedustajan on siitä helppo seurata, millä tavalla asiat ovat menneet. Se, mikä koskee sanallista kertomista, laitetaan sanallisena, se mikä ei ole näin helpolla tavalla ilmaistavissa. Elikkä tässä suhteessa se, mitä puhuttiin, vahvistui oikein hyvin.

Arvoisa puhemies! Sen jälkeen, kun edellinen keskustelu täällä isossa salissa käytiin, on tapahtunut sellaista, mikä antaa aihetta täällä esiintymiseen. Nimittäin niin kuin täältä mietinnön julkisen palvelun osiosta käy ilmi, valiokunta toteaa täällä näin: "Valiokunta kiinnittää Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston huomiota siihen, että Yleisradio Oy:n tulee toiminnassaan tarkastella julkisen palvelun tehtävää sekä sen toteuttamista ja edelleen kehittämistä yllä mainituilla alueilla ja myös asiantuntijakuulemisessa esiin nousseessa liikenteelle ja sitä kautta suurelle yleisölle tärkeässä kysymyksessä oikea-aikaisten liikennetiedotteiden varmistamisessa."

Nimittäin sitten kävi sillä tavalla, että ensinnäkin tässä nimenomaisessa asiassa kuultiin asiantuntijoita. Nyt on varsin kiusallinen puute jäänyt tähän mietintöön. Nimittäin nämä asianomaiset esiintyjät valiokunnassa ovat jääneet tästä nimiluettelosta pois. Jos minä muistan oikein, niin henkilöitten nimet olivat Louhelainen ja Hannula, mutta korjattakoon pöytäkirjatoimistossa, jos nämä ovat vääriä, mutta ilmeisesti nämä nimet ovat oikeita. Valiokunnassa käytiin perusteellinen keskustelu tästä asiasta ja kiinnitettiin huomiota siihen, mitä me nyt tällä asialla tarkoitamme.

No, sitten luonnonmenetelmä hoiti tämän testin välittömästi. Nimittäin sitten tuossa Jyväskylän oliko se nyt kaakkoispuolella tapahtui ... (Ed. Kangas: Konginkankaalla!) — Konginkankaallakin tapahtui. — Sen jälkeen tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa meinasi räjähtää bensa eli toisin sanoen syntyi todella vaarallinen tilanne. Sattui sitten sellainen työpäivä minulle, että minut oli sidottu täysin tämmöisen sähköisen laitteen eteen kirjoittamaan erästä lausuntoa koko päiväksi ja minä kuuntelin Yleisradion lähetystä, Radio Suomen lähetystä, koko ajan ja totesin, että kaikki se, mitä valiokunnassa oli tässä kohdassa toivottu, toimi nyt niin kuin elävässä kuvassa täydellisen käsikirjoituksen mukaan. Jo heti aamusta lähtien ruvettiin radiossa käymään läpi sitä, mitä kuuluu kolaripaikalle, mistä pitää kiertää tämä kolaripaikka, mikä vaara siellä kolaripaikalla on, eli siellä on räjähdysvaara, että bensaa on muutama kuutio päässyt maahan jnp., elikkä siis toisin sanoen Oy Yleisradio käytännön tasoilla osoitti välitöntä reagointia siihen, että tätähän siellä eduskunnassa — siis eduskunnan radiosta on kysymys — tarkoitettiin ja nyt sitten toimitaan täsmälleen tämän toiveen mukaisesti. Toisin sanoen viesti meni harvinaisen hyvin perille, ja minä toivon, että se viesti nyt pysyy perillä, kun se kerran on sinne mennyt.

Nimittäin tämä sitten johtaa meidät siihen keskusteluun, joka käytiin tässä salissa lähetekeskustelun yhteydessä. Silloinhan todettiin nimenomaan usealla suulla se, että kun on kysymys julkisen palvelun tehtävän toteuttamisesta, niin kuin mietinnöstäkin käy ilmi, se tarkoittaa koko kentän toimintaa, kiinnostavaa, laadukasta toimintaa, niin että niillä kanavilla on olemassa niin suuri mielenkiinto, että sillä tiedottamisella ja interventiolla on jokin merkitys. Jos sitä kanavaa ei kukaan kuuntele radio- tai televisiopuolella, niin eihän tällä ole mitään funktiota, ei tämä ole mikään kanava mihinkään. Tällä tavalla nyt sitten sinänsä ikävän tapahtuman puitteissa tämä kokonaisuus tuli harvinaisen voimakkaasti ja selvästi testattua. Kun olen aika paljon sitä Radio Suomea muuten kuunnellut, tiedän, että tämä interventiotoiminta oli poikkeuksellisen intensiivistä, ja toivon, että siitä todella tulee käytäntö, ja mikä tärkeintä, se ei pätkääkään häirinnyt niitten ohjelmien seurantaa, mitä sieltä muuten tuli käsikirjoituksen mukaisesti, elikkä tässä suhteessa kaikki on hyvässä jamassa.

Tässä yhteydessä, arvoisa puhemies, tuli hyvin esille se kilpailevien kanavien asia. Nimittäin silloin, kun viestintämarkkinalakia edellisen eduskunnan aikana käsiteltiin, saatoimme havaita, kuinka kaupallisten medioitten politiikka ja toimintamalli voi olla erittäin aggressiivista. Kyllä tämän kuulemisen yhteydessä tämä taas vahvistui ja nämä paperitkin, jotka nyt ovat dokumentteina täällä arkistossa olemassa, osoittavat jokseenkin reipasta sanailua kerta kaikkiaan, ja vielä kun se tapa, millä ne esitetään, pannaan siihen päälle niin kuin livenä koettuna, niin se on vielä toinen mokoma päälle.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun olen sitä mieltä, että se evidenssi, jonka äsken esitin, on vakavasti otettava, samoin siihen liittyvät yleiset näkökohdat, niin meillä ei suorastaan ole varaa lähteä korvaamaan tällaista instituutiota aggressiivisilla kaupallisilla kanavilla, joissa sitten ratkaisee se, kuka maksaa, ja ratkaisee sen, että tämmöistä tulee sieltä, ja kaikki on rahasta kiinni. On tässäkin rahasta kiinni, mutta toisella tavalla. Se on sillä puolella kiinni, missä sitten hoidetaan se, että tämä rahoitus on kunnossa, ja siihenhän taas valiokunta tässä mietinnössään kiinnitti huomiota.

Vielä totean yhden asian, ja se on tämä laatutekijä, joka käy korostetusti esille tästä mietinnöstä. Täällä jo todettiin jossakin puheenvuorossa, että tämä Yleisradion journalismin laatutekijä on houkutteleva tällä hetkellä alan toimijoihin, työntekijöihin, nähden. Se varmasti on ihan totta, ja sitä pitää tukea kaikella tavalla, että se laatutekijä on vahvasti mukana joka ikinen hetki. Tämä menettely, joka otettiin siis käyttöön viime eduskunnan aikana, on hyvä juttu.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Yleisradion hallintoneuvosto antoi ensimmäisen kertomuksen eduskunnalle, niin kuin laki edellyttää, viime vuodelta. Hallintoneuvostossa mietittiin tämän muotoa ja sisältöä, ja ainakin nyt, kun on saatu tästä erikoisvaliokunnan perusteltu mietintö, ilmenee, että tämä ilmeisesti on vastannut aika hyvin niitä tarpeita, joiden tyydyttämistä eduskunta odotti hallintoneuvoston kertomukselta. Tällä on sisältö, joka kuvaa sen yhtiön toiminnan laajuutta ja laatua, ja onkin syytä, että kaikki kansanedustajat käyvät edes sisällysluettelon huolella läpi ja näkevät siitä, miten laajaa Yleisradion toiminta tosiasiassa on. No, en epäile, etteivät kaikki olisi käyneet läpi, mutta kertaus on varmaan paikallaan. Yleisradio on todella iso laitos ja vaikuttaa tässä yhteiskunnassa todella merkittävällä tavalla, ja siksi on ihan paikallaan, että tämmöisen kertomuksen yhteydessä voidaan käydä myös tätä yleistä keskustelua niin hieman menneestä, tästä hetkestä kuin myös peilaten tulevaisuutta, niin kuin tässä keskustelussa on tapahtunut.

Herra puhemies! Ensin muutama ajatus tästä kertomuksesta itsestään tai oikeastaan mietinnöstä.

Tämä täyden palvelun ohjelmiston tarjoaminen kaikille suomalaisille samalla maksulla asuinpaikasta riippumatta on, niin kuin täällä todetaan, saanut lähes yksimielisen kannatuksen, ja se on se peruslähtökohta, joka Yleisradiolla on. Silloin se merkitsee myös sitä, että vähemmistöt saavat palveluja ja alueellisia ohjelmia tarjotaan ja myös maamme rajojen ulkopuolella elävät suomalaiset saavat ohjelmatarjontaa käyttöönsä. Tämä näyttäisi valiokunnankin mielestä olevan aika hyvässä mallissa tältä osin. Vaikka paineita tämän järjestelmän suhteen varmasti on näistä taloudellisista syistä, niin tästä on kuitenkin pidettävä kiinni, ja näyttäisi, että se on eduskunnan selkeä tahto.

Täällä valiokunnan mietinnössä todetaan, että Yleisradio Oy on itselleen asettanut kuuntelija- ja katsojatavoitteet. Olen ollut nyt kuusi vuotta hallintoneuvostossa suunnilleen ja muistelen, että ei koskaan ole varsinaisesti asetettu kuuntelija- ja katselijatavoitteita, mutta yhtiön hallintoneuvostossa kyllä tarkkaan seurataan kuukausittain suunnilleen sitä, miten kuuntelija- ja katselijaosuudet ovat kehittyneet, ja siinä mielessä niitä pidetään esillä. Siihen, että sellaisilla tavoitteilla kilpailtaisiin verisesti, ei ymmärtääkseni kyllä koskaan ole antauduttu, mutta kilpailuyhteiskunnassa ja kilpailumaailmassa ollaan tässäkin mielessä myös tältä osin.

Valiokunta toteaa, että katselija- ja kuuntelijakilpailu olisi johtanut siihen, että lähetetään samantapaista ohjelmaa samanaikaisesti muiden eli kaupallisten tarjoajien kanssa, ja näin kyllä varmasti tapahtuukin, prime time -ajasta ollaan kilpailemassa tällä tavalla. Tämä on mielestäni, kun tähän valiokunta kriittisesti suhtautuu, asia, jota kannattaa yhtiössä ja hallintoneuvostossakin miettiä, onko niin, että niillä lähinnä television osalta parhailla katseluajoilla voisi olla jotakin muutakin kuin juuri samaa, mitä tulee kilpailevilta kanavilta. Siinä varmaan kyllä jossain määrin katsojamäärät supistuvat, mutta olisi ehkä kansan kannalta ihan terveellistä, että näin tätä asiaa harkittaisiin siltä pohjalta, että valiokunta, jossa muuten käsittelyssä ei ole ollut yhtään hallintoneuvoston jäsentä, on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota.

Herra puhemies! Tätä mietintöä voi hallintoneuvoston suunnalta varmasti lukea rauhallisin mielin. Tässä on annettu aika hyvä arvio siitä, miten yhtiötä on hoidettu ja mitä näköpiirissä on.

Herra puhemies! Täällä on käyty keskustelua Niemelän toimikunnan ehdotuksista, ja se on varmasti ihan paikallaan juuri tässä tilanteessa, kun ollaan yhtiön toimintaa arvioimassa. Omalta osaltani ja vähän edustamani eduskuntaryhmänkin puolesta totean, että Niemelän toimikunnan esittämä hallintomalli on, en tiedä, onko paras mahdollinen, mutta mielestäni varsin perusteltu. Yleisradio säilyy eduskunnan alaisena, mikä on arvokas asia, ja eduskunta nimeää edelleen hallintoneuvoston, hallintoneuvosto hallituksen ja lisäksi hallintoneuvosto antaa kertomuksen eduskunnalle, niin kuin nyt on tapahtunutkin jo. Tätä kautta, kun hallintoneuvosto päättää taloudesta ja toiminnan raameista, laajuudesta, se johtaa ja hallitsee taloa, yhtiötä.

Hallintoneuvostossa, kun se on laaja-alainen, myös eri puolueet ja tätä kautta erilaiset yhteiskunnalliset näkemykset ovat edustettuina kansakunnan voimasuhteita kuvaten. Tällä tavalla se poliittinen ja yhteiskunnallinen viesti ja vaikutus tulee yhtiön toimintaan niin kuin sen pitää tulla silloin, kun se tällä tavalla rahoitetaan ja tällä tavalla on velvoitettu hoitamaan julkista palvelutehtävää. Kun sitten hallintoneuvosto asettaa hallituksen, esitys on, että se olisi ulkopuolinen hallitus, ja siihen on hyvät perustelut. Mielestäni ulkopuolisten muodostamassa hallituksessa ei silloin tarvitse eikä pidäkään olla varsinaisia puoluepoliitikkoja, aktiivipoliitikkoja, vaan vahvaa asiantuntemusta ja erilaisia arvoja edustavia henkilöitä, jotka tuovat vahvan panoksen yhtiön toimintaan.

Muutama vuosi sitten Yleisradion hallituksessa oli ulkopuolisia jäseniä muutama. Kokemukset eivät olleet pelkästään positiivisia. Ehkä se osittain johtui siitä, että henkilöt, jotka siellä olivat, olivat niin ansioituneita, että he olivat työllistettyjä moneen muuhunkin tehtävään tässä yhteiskunnassa ja joku jopa valtameren takana, ja he eivät ilmeisestikään, tämä nyt on oma arvioni, pystyneet panostamaan siihen hallitustyöskentelyyn niin paljon kuin olisi pitänyt. Kun ja jos mennään tähän ulkopuoliseen hallitukseen, niin kuin katson perusteltua olevan, niin tämä jäsenten valinta on erittäin tärkeä, että ei ole ihmisiä vain tekniikan ja talouden puolelta vaan myös kulttuuria ja henkisiä arvoja edustavia henkilöitä, jotka pystyvät ja kykenevät ja ovat halukkaita panostamaan yhtiön toimintaan, laadulliseen ja taloudelliseen ja henkilöstöpolitiikkaan ja muuhun, mitkä ovat isoja kysymyksiä tällaisessa yhtiössä. Vaikka kokemukset siis ulkopuolisista jäsenistä eivät olleet välttämättä positiivisia kaikilta osin, niin kuitenkin Niemelän toimikunnan malli on mielestäni kannatettava.

Sitten näiden johtajien, jotka ovat päätoimisia yhtiössä, puoluepoliittiset sidokset tulee katkaista ja lähteä siitä, että he ovat vahvoja ammatti-ihmisiä, eivät puolueittensa mandaateilla toimivia, niin kuin on ollut tähän asti ja ehkä vielä tänäkin päivänä. (Ed. Pulliainen: Jos he ovat kristillisdemokraatteja, entäs sitten?) — Herra puhemies! Ed. Pulliainen voi yrittää sinne saada vihreitä, jos hän pitää puoluekantaa tärkeimpänä, (Ed. Pulliainen: Sehän on tietenkin tärkeintä!) mutta totesin, että johtajissa ei tarvitse olla puoluepoliittisesti sitoutuneita ihmisiä ja on parempi, ettei olisikaan. (Ed. Kekkonen: Entäs jos joku vahingossa pääsee?) — Luottamus tarvitaan, ettei tulisi sellaisia sekamelskoja kuin tuli kuukausi pari sitten, kun tätä asiaa yritettiin hoitaa näillä eväillä. (Ed. Kekkonen: Eihän se johtajien vika ollut!)

Herra puhemies! Talous oli toinen Niemelän toimikunnan tärkeä asia. Yhtiön talous ei ole vahva, tai periaatteessa se on vahva, mutta se on kuitenkin vahvasti alijäämäinen, vakavarainenhan yhtiö on. Sen talouteen on voimakkaat paineet, ei vain jonkin Musiikkitalon vaan monen muun asian johdosta, ja silloin menoja pitää pitää hallinnassa ja voimakkaalla kädellä pyrkiä pitämään kurissa, menojen kasvua erityisesti, ja vaikka vähän supistaakin.

Miten sitten rahoitus pitäisi järjestää? Toimilupamaksusta, jota kaupalliset yhtiöt ovat maksaneet, on päätökset, että se puolitettiin ja siitä ollaan luopumassa kokonaan lähiaikoina. Mielestäni ei ole ihan yksinkertainen asia, että nämä yhtiöt vapautetaan rahoittamasta julkista palvelua, opetusohjelmia, kansainvälistä ohjelmaa, vähemmistöjen ohjelmia jne. Voisi olla ihan hyvin niin, että niille jäisi tätä maksua, sille olisi hyvät perustelut, mutta päätökset on tehty. (Puhemies koputtaa) Eteen jää silloin se, että televisiolupamaksun korotuksen, jota Niemelän toimikunta esittää, kautta on edettävä. Täällä on kertomuksessa lueteltu, (Puhemies koputtaa) mikä on eri maissa tämä tv-maksu, ja Suomessa se on varsin kohtuullinen.

Herra puhemies! Totean vain, että esimerkiksi Keskisuomalaisen tilausmaksu on jonkin verran korkeampi kuin Yleisradion lupamaksu tänä päivänä.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Yleisradio on, niin kuin on tullut ilmi, Suomen suurin sivistys- ja kulttuurilaitos. Itse näen sen merkityksen tässä historiallisessa tilanteessa samanlaisena kuin sen, että meillä aikanaan on ollut kansakoululaitos ja kirjastolaitos. Se syy, miksi Suomi on niin menestynyt tällä hetkellä, on pitkä koulutustraditio, kirjasto- ja koululaitos. Mielestäni Yleisradio tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa on samanlainen veturi ja vastuunottaja koko kansan pitämisessä mukana tietoyhteiskunta- ja elämysmurroksessa. Olkaamme onnelliset, että meillä on olemassa tämä väline, jolla tätä muutosta voidaan tehdä.

Siitä syystä voin sanoa, että pidän Niemelän ehdotusta Yleisradion lupamaksun korotuksesta erinomaisena, innovatiivisena ja vastuullisena. Kerrankin tässä maassa joku komitea suoraan esittää lisäresursointia kulttuuriin, tieteeseen, taiteeseen, sivistykseen. Se on juuri sitä, mitä kansalaiset haluavat, kun he itkevät, miksi lähikirjastot lopetetaan, miksi kirjastoon ei tule lisää rahoja. Tämä Yleisradioon satsaaminen on juuri sitä, mitä kansalaiset kaikissa arvotutkimuksissa haluavat, että näihin panostetaan. Yleisradioon panostaminen tapahtuu kansalaisen itsensä maksamana lupamaksuna ja taas kirjastoverkko rahoitetaan verovaroin. Mielestäni pohjimmiltaan on kuitenkin kysymys siitä, että kansalaiset Suomessa itse itselleen nämä rahoittavat, ja tässä lupamaksumallissa kansalainen saa moninkertaisesti sen itse sinne sijoittamansa rahan takaisin laadukkaina ohjelmina.

Minä pidän tätä erittäin merkittävänä avauksena, että tässä maassa voidaan ottaa linjavetoja joidenkin asioiden puolesta nimenomaan niin, että nyt katsotaan, että julkisen palvelun yleisradioyhtiö tarvitsee parempaa resursointia kuin aikaisemmin, koska sen tekemät tehtävät yhteiskunnalle ovat sillä tavalla niin merkittäviä, että ne eivät tule hoidetuiksi ilman tätä resursointia. Niemelän komitean esittämästä mallista olen sitä mieltä, että pitkällä tähtäyksellä lupamaksua voisi hivenen siitäkin korottaa, koska satsaus, mitä sillä saadaan, on sen väärti.

Sitten ovat nämä kaksi roolia, sivistys- ja kulttuurilaitos ja, sanoisin, tämä julkinen tiedonvälitys. Puhun ensin julkisesta tiedonvälityksestä.

Demokratiaa ei voi olla olemassa ilman hyvin toimivaa, avointa, tasapuolista tiedonvälitystä. Se on myös saman asian kaksi puolta. Jos menisin vaikka ihan antiikin Kreikkaan, joka on minulle rakas aihe, koska sanotaan, että demokratia kehittyi antiikin Kreikassa, joka on myös teatteritaiteen kehto. Siellä nimenomaan jälkikäteen tutkijat ovat konstruoineet, että demokratian yksi edellytys antiikin Kreikassa oli toimiva julkinen tiedonvälitys. Miten se tapahtui?

Oli nämä kansalaisten, vapaiden miesten, itse kustantamat ja rahoittamat julkiset näytelmänkirjoituskilpailut, ja käytännössä siellä istui koko Ateenan väki katsomassa samaa näytelmää. Tämä kuuluisa näytelmä Medeia, missä äiti tappaa kaksi lasta, kun mies löytää uuden naisen, oikeastaan oli Euripideen keskustelupuheenvuoro ulkomaalaisten asemaan, koska Medeia ei ollut syntyperäinen ateenalainen ja hänen kaikki oikeutensa menivät siinä tilanteessa, kun mies hänet jätti, hän oli täysin lainsuojaton. Tämä Medeia-näytelmä oli oikeastaan sen ajan ateenalaisten julkisen palvelun, massamedian, avulla käyty julkinen keskustelu siitä, miten ulkomaalaisten asiaa maassa pitää hoitaa. Voisin sanoa todella, että itse näen, että jos puhutaan antiikin Kreikan demokratia- ja teatteriperinnöstä, niin se ei todellakaan elä vain teatterilaitoksessa tällä hetkellä, vaan se elää Yleisradion kaltaisissa laitoksissa.

Tässä haluaisin tuoda esiin sen, miksi nämä katsojaluvut ovat niin merkittäviä. Ensinnäkin se väite, että laadulla ei voi olla katsojia, ei ole totta, jos ajatellaan vaikka Charlie Chaplinia: kuinka rakastettu ja katsottu. Mutta sillä on myös ihan muutakin merkitystä. Koko julkisen palvelun ajatus on tuottaa sirpaloituneelle kansakunnalle yhteisiä kokemuksia. On olemassa samaan aikaan tapahtuneita yhteisiä elämyksiä, jotka tekee meistä kansakunnan. Se on mahdollista vain, jos niitä katsojia ja kuuntelijoita on samaan aikaan paljon. Vasta yhteinen katsomiskokemus tekee kansallisen elämyksen. Jos meillä on yleisradioyhtiö, joka tuottaa satoja sirpaloituneita, pienen katsojaryhmän elämyksiä, niin meillä ei ole suuria kansallisia kokemuksia. Ajatellaan vaikkapa sitä, miten suomalaiset alkoivat tutustua Eurooppaan. Luulen, että niiden, jotka eivät harrasta jalkapalloa, useimpien ensimmäinen eurooppalainen identiteetti lähti euroviisukilpailusta, missä seurattiin eurooppalaista yhteistä pistelaskua. En tiedä, kuinka hyvää musiikkia se on, mutta ohjelmana se on juuri tämän kaltainen kollektiivinen kokemus. Tämä katsojalukuasia on merkittävämpi kuin oivalletaankaan. Samalla hetkellä, kun Yleisradiolta menevät nämä suuret katsojaluvut joidenkin ohjelmien kohdalla, niin meille tapahtuu myös kansakuntana jotain hyvin radikaalia.

Sitten vielä kilpailijoiden ohjelmista: miksi muualta tulee amerikkalaista seksiä ja väkivaltaa. Minulla on ollut ilo Yleisradion rahoilla opiskella televisiokäsikirjoittamista Texasissa. Siellä ensinnäkin oltiin hyvin hämmästyneitä siitä, kun tuli ilmi, kuinka Suomen kansan suosituimmat ohjelmat olivat niin uutispainotteisia. He olivat hyvin hämmästyneitä siitä, onko tämä totta, että meillä todella katsojien tiedonhalu ja informaationhalu on ylipäätänsä poikkeuksellisen korkeata. Mutta miksi sitten juuri niitä ohjelmia jossain muualla näytetään? Siinä se keskeinen syy on, että niitä on hyvin halpa myydä, koska nämä ohjelmat rahoitetaan kotimarkkinoilla. Kaikesta, mikä myydään ulkomaille, ei enää tarvitse tuottaa pääomakustannuksia takaisin, vaan ne on jo kertaalleen maksettu. Sitten kun ollaan tilanteessa, missä vaikka saksalainen poliisisarja ja amerikkalainen poliisisarja tosiasiassa saisivat aivan yhtä paljon katsojia, niin tietysti se kaupallinen kanava ostaa sen, millä halvimmillaan päästään niihin samoihin katsojiin.

Tällä hetkellä esimerkiksi Yhdysvalloissa on hyvin voimakas maan sisäinen keskustelu, että Amerikan viihdeteollisuuden valtava suuntautuminen globaaleille markkinoille on oikeastaan aiheuttanut sen, että amerikkalaisten omat ohjelmat yksipuolistuvat siitä, mitä he kansakuntana ehkä toivovat. Koska silloin, kun myydään ohjelmia koko ihmiskunnalle ja kuitenkin meidän kulttuurimme, kokemuksemme ja ajattelumme ovat aika paikallisia, me elämme aika paikallisia tarinoita, syntyy pakottava tarve tehdä näille globaaleille markkinoille rakentuvat tarinat hyvin primitiivisten, kaikille yhteisten tunteiden ja asioiden varaan, joita sitten seksi ja väkivalta ovat. Jos halutaan pystyä myymään sama ohjelma joka puolelle maapalloa, niin se aihevalikoima, se keinovalikoima, automaattisesti kaventuu. Tällä haluan kertoa sitä, että väkivalta- ja tämmöisten sarjojen suuri osuus markkinoilla ei välttämättä kerro pelkästään ihmisten suuresta sisäisestä tarpeesta katsoa näitä ohjelmia, vaan se liittyy tämän alan markkinamekanismiin. Itse uskon todella, että jos meillä on kansallisesti korkeatasoisesti tuotettuja hyviä ohjelmia, niin niillä on myös mahdollisuus yltää, niin kuin on nähtykin, katsotuiksi ja arvostetuiksi ohjelmiksi.

Viimeiseksi haluaisin sanoa, arvoisat edustajakollegat, tästä musiikkitaloasiasta ja Yleisradion roolista kansallisen kulttuurin veturina. Mielestäni tosiasiassa tilanne on se, että yleisradiolakia oikein tulkiten ja historiallista perspektiiviä katsoen — radiossa sinfoniamusiikkia on soitettu jo vuosikymmeniä ja muuta — niin jos ei Yleisradio ota tätä vetovastuuta tästä klassisen musiikin korkean osaamisen jatkumisesta ja musiikkitalon rakentamisesta, me tulemme menettämään 20—30 vuotta musiikkialojen kehittämisessä. (Ed. Wallin: Ei se ole seinistä kiinni!) Nämä muut esille tulleet mallit mahdollisesta kansallisorkesterista ja muista eivät ole tällä hetkellä relevantteja. — Kuulin tässä välihuudon, että musiikin soittaminen ei ole seinistä kiinni. Tähän sanoisin vaan, että siinä välihuutaja on hieman väärässä. Klassisessa musiikissa akustinen tila on se työväline, (Puhemies koputtaa) se on se tila, missä se musiikki soi. Olisi varmaan vaikea väittää, että viulisti, joka pyytää viulua, olisi jollakin tavalla ahne tai kohtuuton. Samalla tavalla sinfoniaorkesteri, joka tarvitsee akustisesti soivan työtilan, joka täyttää työsuojelunormin, on ammatti-ihmisten ylpeyttä työstään tunteva joukkio eikä mikään tällainen ahne loiseläjä.

Esko-Juhani  Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Yleisradiossa on selkeät suunnitelmat, miten laajan julkisen palvelun tehtävää hoidetaan nyt ja jatkossa. Se, mitä puuttuu, ovat resurssit, ja siksi lupamaksua, tv-maksua, on pitänyt ja pitää jatkossakin vielä nostaa yhdellä prosenttiyksiköllä reaalisesti vuosittain ainakin vuoteen 2010 saakka.

Keskustelu Yleisradion tv-maksusta on sekaista sen vuoksi, että tähän keskusteluun osallistuvat myös Yleisradion kilpailijat, joilla nyt ei varmasti ole pyrkimyksenä Yleisradion vahvana pitäminen, saatikka sen vahvistaminen. Tässä keskustelussa on häipynyt esimerkiksi se perustieto, että tv-maksu on nyt 50 senttiä päivältä, jolla ei saa kuin puolikkaan iltapäivälehdestä, ja kuitenkin Yleisradio esimerkiksi televisio-ohjelmia tuottaa vuodessa 17 000 tuntia ja vielä radio-ohjelmaa paljon enemmän samalla 50 sentillä. Tämä on kokonaan kadoksissa, ja se on tahallaankin kadotettu tästä keskustelusta, kuinka vähällä rahalla loppujen lopuksi palvelua saadaan.

Selvyyden vuoksi kerron, että vasemmistoliitto on jo tuossa työryhmässä sitoutunut Niemelän toimikunnan esitykseen Yleisradion talouden turvaamisesta myös jatkossa. Tämä on meidän eduskuntaryhmämme kanta.

Antero  Kekkonen /sd:

Puhemies! Ensiksi siihen välihuutoon, että seinät eivät ole tärkeitä, kun soitetaan. (Ed. Wallin: Seiniä on riittävästi!) Jos seiniä jossakin tarvitaan, niin näissä soittohommissa, nimittäin akustiikka on korkeatasoisen musiikin aivan ehdoton edellytys. Paraskaan musiikillinen nerous, kalleimmatkaan soittimet eivät pääse oikeuksiinsa, ellei ole sellaisia seiniä, jotka antavat mahdollisuuden soida. Ottamatta kantaa nyt juuri tähän musiikkitaloasiaan, tämä periaate, kunnolliset seinät musiikkia varten, on ehdoton välttämättömyys.

Herra puhemies! Julkisella yleisradiotoiminnalla on vastuu tuottaa palveluja yleisölle, joka on enemmän kuin markkinat, tietysti. Mainosmediat joutuvat tavoittelemaan myös markkinavetoisia kiinnostuksen kohteita, tietysti. Totta on se, että taloudellinen riippuvuus muokkaa sisältöjä sekä värittää asioita ja tekee myöskin muotoja, ohjelmamuotoja. Julkinen yleisradiotoiminta on velvollinen toimimaan vastuullisesti tarkkaillessaan noita markkinakäytäntöjä ja niihin liittyvien sosiaalisten ja kulttuuristen intressien palvelua. Velvollisuus on keskittyä julkisen ja yksityisen elämän olennaiseen, ja se olennainen ei ole ensisijaisesti markkinapohjaista, ei liioin markkinavetoista. Siksi on palveltava yhteisöä ja yleisöjä, jotka eivät ole mainosmielessä kiinnostavia, ja on tuotettava ohjelmatyyppejä, jotka eivät ole aina suosittuja eivätkä voittoa tuottavia. Siksi on tuettava universaalia palvelua, opetusohjelmia ja uusien mediapalvelujen kehittämistä, jotta voitaisiin laajentaa ja syventää, sellaista yhteiskuntaa, jota avoimeksi yhteiskunnaksi kutsutaan. Se on sosiaalista vastuuta.

Julkisella yleisradiotoiminnalla on vastuunsa käyttää julkisia varoja tehokkaalla, vaikuttavalla, mutta myös läpinäkyvällä tavalla — tietysti. Ylehän ei ole markkinavetoinen yritys, mutta se on olennainen toimija markkinavetoisessa ympäristössä, myös markkinavetoisessa mediaympäristössä. Julkiset varat tukevat sitä ei voittoa tavoittelevana organisaationa. Julkisella yleisradiotoiminnalla on tietenkin velvoite käyttää näitä varoja viisaasti.

Omistajia ovat viime kädessä kaikki, jotka julkista palvelutuotantoa rahoittavat. Tässä suhteessa yleisradiomaailmassa on tehty paljon. Ajat ovat muuallakin kuin Suomessa kovat ja rahat tiukoilla. Siitä huolimatta julkisen palvelun yhtiöt ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tulleet aiempaa paljon tehokkaammiksi ja myös tuottavimmiksi. Tänä päivänä Ebun, Euroopan yleisradioliiton, jäsenyhtiöt tuottavat enemmän ja useammanlaista sisältöä useammilla kanavilla, mutta myös vähemmällä henkilökunnalla. Se sisältää hyvät puolensa, mutta kieltämättä tuottaa myöskin ongelmia, jos väki liiaksi vähenee. Siitä hiukan on merkkejä Euroopassa yleensä, mutta myös Suomessa.

Eurooppalaisilla yleisradioyhtiöillä on valtavat vastuut. Näiden vastuiden toteuttaminen edellyttää poliittista vastuuta, mutta myös selkeää tukea, selkeätä poliittistakin tukea. Jaetun vastuun suhde on kaksisuuntainen. Euroopan yleisradioliiton jäsenet tarvitsevat asianmukaiset olosuhteet voidakseen vastata taloudellisiin odotuksiin sekä toimia vastuullisesti niissä kysymyksissä, jotka yhteiskuntien kannalta ovat olennaisia. Noiden olosuhteiden kehyspiirteet on dokumentoitu julkisen yleisradiotoiminnan pöytäkirjaan, Amsterdamin pöytäkirjaan, joka hyväksyttiin seitsemisen vuotta sitten, ja se on nyt olennainen osa eurooppalaista viestintäsopimusjärjestelmää. Pöytäkirjan ensimmäinen pykälä esittää, että julkinen yleisradiotoiminta on suoraan suhteessa demokratiaan, jokaisen yhteiskunnan sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin sekä median moninaisuuden tukemiseen. Minusta tämä periaate on kestävä. Sitä kannattaa ja sitä pitää tukea. Sitä ansaitsee aina silloin tällöin pohtia myöskin tässä salissa. Minusta se henki, joka noin voittopuolisesti täällä vallitsee, on aika lailla lupauksia antava tässä suhteessa.

Herra puhemies! Lopuksi pari sanaa tästä rahoituksesta, siis siitä, tulisiko yleisradiotoimintaa rahoittaa budjettivaroin. Minulla on joskus ammoin ollut tilaisuus istua Radio- ja tv-toimittajien liiton edustajana television ohjelmaneuvostossa. Kokemukset eivät olleet pelkästään myönteisiä. Suorastaan kauhukuvana näen sen, että tästä salista tulisi maksiohjelmaneuvosto, joka budjetin käsittelyn yhteydessä veivaisi täällä, mikä on hyvää ohjelmaa, mikä on huonoa ohjelmaa, millainen on hyvä toimittaja, kuka on huono sellainen. Tämä vaaraa piileksii siinä tilanteessa, jossa käydään keskustelua, annetaanko budjettiin Yleisradion tarvitsemaa rahoitusta vaiko ei.

Jouni  Backman /sd:

Arvoisa puhemies! Yleisradio ansaitsee parempaa. Yleisradio ansaitsee parempaa kohtelua julkisessa keskustelussa. SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipposen yksi kuuluisa toteamus oli, että kauna myy. Olen toista mieltä. Ei kauna myy, vaan iva myy paremmin. Iva Yleisradiota kohtaan on ollut sanoinkuvaamattoman suurta kaupallisen median toimesta. Mielestäni on sinisilmäistä, jos katsotaan, että kaupallinen media Yleisradio-uutisoinnissaan tai ylipäätään Yleisradio-kritiikissään olisi jotenkin objektiivinen, suhtautuisi journalististen periaatteiden, ylevien sellaisten, mukaisesti Yleisradio-keskusteluun. On sinisilmäistä nähdä, että kaupallisella medialla ei olisi kaupallista intressiä. Kaupallinen intressi on lähtöisin siitä, että katsojaosuuksista ja kuuntelijaosuuksista kamppaillaan. Kaupallinen media saa oman rahoituksensa sitä kautta.

Asia, josta Yleisradiota on erityisesti moitittu kaupallisen median toimesta, on kuulemma Yleisradion tehottomuus ja se, että Yleisradiossa ei ole tehty mitään tehostamistoimenpiteitä ja, tämänpäiväiseen keskusteluun liittyen, Yleisradio joutuu poliittisen päätöksenteon kautta nostamaan tv-maksuja ja sillä tavalla kansalaiset joutuvat koko ajan maksamaan kohtuuttomasti lisää Yleisradion palveluista. On ehkä syytä kertoa medialle, tälle kaupalliselle medialle, jonka eräs toimittaja oli kuullut kaupungilta huhun, että Yleisradio saa 90 prosenttia rahoituksestaan tv-maksusta, kun journalismi on tällä tasolla, että Yleisradion rahoituksen keskeinen lähde, tuo tv-maksu, joka on kuulemma noussut todella paljon, on noussut vähemmän vuodesta 90 kuin kymmenen suurimman sanomalehden tilausmaksut. Tuon tilausmaksun lisäksi kansalaiset joutuvat vielä ottamaan vastaan suuren määrän erilaisia kaupallisia tiedotteita, ainakin sunnuntainumeroiden yhteydessä, ilman että he ovat siihen välttämättä halukkaita tai niitä kaupallisia tiedotteita tilanneet. Tältä osin vertailu kaupallisen toiminnan ja julkisen yleisradiotoiminnan osalta kansalaisten maksujen osalta ei ole ainakaan epäedullinen Yleisradiolle.

Entä sitten se tehokkuus? Yleisradion tehokkuutta voidaan mitata tietysti monella tavalla. Verrataan sitä muihin Pohjoismaihin. Suhdeluku tehokkuudessa Yleisradion hyväksi on noin 1,8. Samalla rahalla saamme Yleisradiossa 1,8-kertaisesti enemmän aikaiseksi. Muissa Pohjoismaissa on väestömäärää jo niin paljon enemmän, että siellä pelkästään sillä perusteella saadaan paljon enemmän perusvoimavaroja yleisradiotoimintaan. Siitä huolimatta siellä joudutaan pitämään korkeampia tv-maksuja kuin Suomessa ja siellä on kaksi kertaa enemmän käytettävissä julkisia voimavaroja yleisradiotoiminnan osalta. Perustehtävät ovat kuitenkin hyvin saman tyyppisiä ja niiden perustehtävien hoitamiseen tarvitaan suurin piirtein samanlainen rahamäärä riippumatta maan koosta. Tältä osin väitän, että Yleisradion toiminta on kansainvälisesti ottaen ollut, ja on edelleenkin, vertailukelpoista tehokkuudessaan.

Entä sitten viimeaikainen kehitys? On väitetty, että Yleisradiossa tarvitsisi aloittaa nyt jonkinlainen merkittävä saneeraus, koska siellä ei ole mitään toimenpiteitä tehty. Jos katsotaan yhden ohjelmatunnin hinnassa tapahtunutta kehitystä verrattuna vaikkapa vuoteen 2000, niin radiotoiminnan osalta tämänhetkinen keskituntihinta on 83 prosenttia, tv-toiminnan osalta 58 prosenttia vuoden 2000 tasosta. Esitän julkisen haasteen kaikille kaupallisen median edustajille esittää omat vastaavat luvut, kuinka hyvin vuodesta 2000 on heidän oma tehokkuutensa tältä osin lisääntynyt.

Yksi väite, jota itse harmittelen suunnattomasti, on koko digitaaliseen tuotantoon siirtymiseen liittyvä suuri mystiikka ja erityinen iva nimenomaan siitä, että olisi tehty virhearvioita ja digitaaliseen tuotantoon ei pitäisi siirtyä. Jos printtimedia olisi ajatellut samalla tavalla, niin edelleen olisi käytössä kuumaladontakoneet ja asioita hoidettaisiin hyvin vanhakantaisesti, hyvin kalliilla kustannuksilla, mutta printtimedia on aivan oikein tehnyt nykyaikaistamisprosessin tuotantoprosesseissa ja myös -tekniikassa. Nyt Suomessa on väitetty ja vaadittu julkisuudessa, että televisiotoiminnassa olisi pitänyt säilyttää vielä jonkin aikaa analoginen toiminta, mikä olisi tarkoittanut, että korvaavat investoinnit jakelutekniikkaan olisi pitänyt tehdä analogisen tekniikan puolelle, joka olisi ollut hukkainvestointi. Itse olisin ainakin 10 vuoden päästä osallistunut niiden joukkoon, jotka olisivat syyllistäneet 15 vuotta aiemmin tehdyt ratkaisut hukkainvestointina. Nyt on tehty aivan oikein siirtyminen mahdollisimman nopealla aikataululla digitaaliseen ei tuotantoon, koska tuotanto joka tapauksessa siirtyy digitaaliseen, vaan jakelutekniikkaan. Ei ole mitään järkeä muuttaa välivaiheessa tuota ohjelmavirtaa enää analogiseksi.

Tältä osin pakko muistella sen verran menneitä, että kun tehtiin viimeinen analoginen tv-toimiluparatkaisu Suomessa, niin itse siinä keskeisesti mukana olleena myönnän, että se ratkaisu tehtiin kotimaisen Sanoma Osakeyhtiön hyväksi idealla, että meillä on silloin vahva kotimainen, kansallinen toimija, jolla on riittävästi voimavaroja olla mukana tässä digitalisoinnissa. Hyvin nopeasti sen jälkeen kuitenkin havaittiin, että vedettiin pois niitä toimenpiteitä, suunnitelmia, jotka liittyivät digitalisointiin. Samojen konsernien printtimedia julistaa koko ajan, miten Yleisradio on tehnyt virheitä ja Yleisradio ei tee muka tarpeeksi tähän digitalisointiin liittyen, kun kysymys on siitä, että 2001 johtamani työryhmän työn perusteella annettiin nimenomaan kaupallisille toimijoille 22 miljoonaa euroa vuositasolla helpotusta siihen, että he olisivat mukana tässä digitalisointiasiassa. Tämänkin jälkeen on syytetty samaisia poliitikkoja, jotka antoivat tuon 22 miljoonaa euroa vuositasolla helpotusta kaupallisille toimijoille, että nämä poliitikot ovat vastuussa Yleisradion taloudesta.

Yleisradion talouteen suurin muutos on tapahtunut nimenomaan tämän toimilupamaksun puolittamisen seurauksena, ja Niemelän työryhmän seurauksena todennäköisesti vielä tämä loppupuolikaskin tulee häviämään. Tätä selitystä en ole nähnyt kaupallisessa printtimediassa. Mielestäni ei kuulu hyvään journalistiseen tapaan pistää syylliseksi poliitikot asiaan, josta hyödyn ottavat kaupalliset toimijat. (Ed. Kekkonen: Jospa he eivät tiedä! — Ed. Pulliainen: Antakaa heille anteeksi, he eivät tiedä!) Kun kaupalliset toimijat julistavat, miten hyvin he ovat hoitaneet omat asiansa, että on saatu talous kuntoon, niin voisi kertoa jossain vaiheessa, mikä merkitys on ollut sillä 22 miljoonalla siinä, että se tulos siellä viivan alla on parantunut. Väitän, että sillä on ollut merkittävä osuus siinä tuloksen paranemisessa.

Digitaalisuuden osalta olisi aihetta moniin muihinkin kommentteihin, mutta yksi, joka liittyy tähän aikatauluun: Kun edelleen näen hyvin paljon sellaisia kommentteja, erityisesti printtimedian puolella, joissa on paheksuttu tätä aikataulun tiukentamista, niin siinäkin toivoisi sellaista kohtuullisuutta samojen konsernien sisällä käytävään keskusteluun, että siellä tehtäisiin vähän pelisääntöjä selväksi, että kaupallisilla konserneilla olisi yhteinen tahto siihen, mitä tehdään, ei siten, että printtipuoli haluaa hidastaa aikatauluja ja sähköinen puoli siellä nopeuttaa aikatauluja vielä nykyisestäänkin. Kaikkien yhteinen etu, myös kansalaisten, tv-maksun maksajien etu, on se, että tämä päällekkäinen aika on mahdollisimman lyhyt. Tähän on kaikki mahdollisuudet siinä aikataulussa, joka nyt on yhteisesti poliittisen päätöksenteon kautta ja huomioiden myös kaupallisten toimijoiden toiveet asetettu. Itse uskon vakaasti, että siinä vaiheessa, kun analoginen toiminta sulkeutuu, meillä digipäätelaitteiden, esimerkiksi -boksin, hintataso on suuruusluokkaa noin neljäs—viidesosa vuotuisesta tv-maksusta, mikä tarkoittaa, että se ei ole kynnys seurata ylipäätään tv-lähetyksiä; jos pystyy maksamaan tv-maksun, pystyy kyllä yhden kerran tekemään investoinnin noin neljäs—viidesosan siitä hinnasta maksavaan päätelaitteeseen.

Yleisradion julkisesta palvelusta muutama sana vielä. Samaiset kaupalliset voimat haluavat ymmärrettävästi supistaa Ylen julkisen palvelun laajuutta. Itse pidän huolestuttavana sitä, että myös tässä salissa ja omistajien piirissä on ollut myös sellaisia toiveita, että Yleisradion pitäisi ryhtyä supistamaan omaa toimintaansa. Se ei mielestäni ole ainakaan nykyisen eikä toivottavasti tulevankaan lainsäädännön mukaista, koska määritelmä lähtee nimenomaan täyden palvelun, laajan palvelun julkisen palvelun näkökulmasta. (Puhemies koputtaa) Tuohon laajaan julkiseen palveluun kuuluu mielestäni myös Radion sinfoniaorkesterin toiminta, ja siltä osin toivon vielä tässä lopuksi, jos puhemies sallii, että jollain tavalla pystyttäisiin suhteuttamaan kuitenkin tässäkin salissa näitä keskusteluja. Uskallan ennustaa, että kun ryhdytään puhumaan kahdentoista olemassa olevan sotilassoittokunnan lakkauttamisesta, joissa on 250 työntekijää ja siihen kuuluvat resurssit, niin tästä salista löytyy hyvin paljon puheenvuoroja, että kyllä se on kauheata ja kyllä me tarvitsemme omaan maakuntaan tämmöisen merkittävän kulttuuri-instituution, ja lähetystöjä käy ministereiden luona. Radion sinfoniaorkesterin merkitys tämän maan kulttuurille on aivan toista (Puhemies koputtaa) kuin näiden sotilassoittokuntien. Jos joku haluaa sitten löytää ne voimavarat, niin otetaan sieltä sotilassoittokunnista ja pidetään yllä hyvä Radion sinfoniaorkesteri, ja toivottavasti sille löytyy hyvin nopeasti myös asianmukaiset toimitilat.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunnan mietintö Yleisradion hallintoneuvoston kertomuksesta toimintavuodelta 2003 on ollut yksimielinen, ja sellaisenaan myöskin opposition edustajana voin yhtyä kaikkiin siinä esitettyihin näkemyksiin, mutta haluaisin tuoda pari asiaa lyhyesti tässä kuitenkin muita paremmin esille.

Julkinen palvelu on tehtävä, joka Yleisradiolle on asetettu ja jonka takia sillä on myöskin oikeus kerätä televisiolupamaksuja. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tärkeänä, että julkisen palvelun tehtävää ja sen toteutumista seurataan. Valiokunta on kiinnittänyt tässä yhteydessä huomiota sellaiseen asiaan kuin Yleisradio Oy:n itselleen asettamiin kuuntelija- ja katsojatavoitteisiin. Näiden tavoitteiden seurauksena Yleisradio kilpailee kuuntelijoista ja katsojista kaupallisten toimijoiden kanssa nimenomaisesti lähettämällä samanaikaisesti saman kaltaisia ohjelmia. Tästä viimeisimpiä esimerkkejä on TV2:n uutisten alkaminen kello 21.50. Uutiset ovat meneillään puolivälissä silloin, kun alkaa perinteinen MTV:n Kymmenen uutiset. Tällainen katsojatavoitteiden asettaminen ja niihin pyrkiminen ei ole julkisen palvelun tehtäviin kuuluvaa asiaa, vaan se johtaa siihen, että samanaikaisesti lähetetään samanlaista ohjelmaa. Vaikkapa tuossa pari kolme iltaa sitten, kun koetin kello 22:n jälkeen katsella jotain kiinnostavaa näiltä kanavilta, niin kaikilta tuli action-elokuvaa. Sieltä voisi tulla myöskin asiaohjelmia. Niille ei löydy niin paljon katsojia, että pärjättäisiin tällaisessa katsojakilpailussa, mutta ne kuuluvat nimenomaisesti Yleisradio Oy:n tehtävään: tarjota monipuolisesti ohjelmistoa, jokaiselle jotakin, eikä siten, että kaikilta kanavilta tulee yhtä aikaa samantapaista ohjelmaa.

Asia, jota liikenne- ja viestintävaliokunta myöskin käsitteli, on täältä mietinnöstä jätetty pois tai jäänyt pois, ja se on laissa mainittu sivistämisen tehtävä suomen kielen osalta. Suomen kielen käyttö monissa erityisesti alueellisten radioasemien ohjelmissa kauhistuttaa kyllä varmasti kaikkia äidinkielen opettajia, ja lähettäisin hallintoneuvostolle tässä terveisiä, että vaalikaa arvokasta suomen kieltä ja kouluttakaa nimenomaan sitä nuorisoa, joka kuuntelee näitä alueellisia ohjelmia, suomen kieleen. Se on sen arvoinen asia.

Sitten vierastan myöskin televisiomaksujen korottamisautomaattia, joka inflaation lisäksi lisää 1 prosentilla tv-maksuja. Tästä valiokunta on sanonut, että valiokunta pitää huolestuttavana sitä, että menojen kattamiseen on käytettävä Digita Oy:n myynnistä saatuja ja saatavia tuloja, ja katsoo, että tulee pyrkiä säästöihin. Yleisradio Oy ei ole missään erityisasemassa verrattuna muihin yhtiöihin. Sen tulee pyrkiä tehokkuuteen ja säästöihin. Se on koko kansan etu ja tulee näkyviin sitten tv-lupamaksuissa.

Mikko  Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Koska hallintoneuvoston jäsenenä olen jäävi osallistumaan liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöön, puhunkin enemmän tämän Niemelän työryhmän esityksen pohjalta.

Mitä tulee Ylen tehtäviin, meillä on kaksi vaihtoehtoa: On rankasti tehtäviään ja tuotantojaan karsiva halpis-Yle laajenevassa digimaailmassa. Amerikan public-tv:n tyyliin se tuottaisi vain uutiset ja jotain opetusohjelmia ja joitakin muita tehtäviä. Esimerkiksi viihde jäisi kaupallisille tv-yhtiöille, mikä merkitsisi entistä enemmän tv-viihteen trivialisoitumista. Kotimainen kulttuurielämä luonnollisesti kärsisi samoin kuin moniarvoisuus. Toinen ja se kalliimpi vaihtoehto on Niemelän työryhmän esittämä täyden palvelun Yleisradio. Siihen kuuluvat ammattitaitoiset, tätä nykyä erittäin hyvin toimivat uutistoimitukset sekä tv:ssä että radiossa. Julkiseen palveluun kuuluvat myös tällä hetkellä erittäin ahkerat 20 maakuntaradiota. Tosiasiahan on se, vaikka kaupallisessa mediassa toisin väitetään, että henkilökunta on vähentynyt koko ajan ja entistä enemmän tehdään töitä. Suomalaisen maaseudun kannalta nämä aluetoimitukset ovat aivan elintärkeitä. Niiden kautta tulevat myös Helsinkiin maakuntien ihmisten viestit ja tärkeät asiat.

Myös alueelliset tv-lähetykset ovat entistä tärkeämpiä. Ylen tehtäviin kuuluu myös alueellisen kulttuurin esiintuominen samoin kuin kansalaiskeskustelu. Nämä tehtävät on etenkin kaupallinen radiotoiminta unohtanut soittaessaan kartelliketjujen musiikkisoittolistoja pääkallonpaikalta Helsingistä. Kansalaiskeskustelu on niissä sii et soo, koiranulkoiluttamisen tasolla. Tällä alueella Yle on paljon vartijana. Sen pitäisi esimerkiksi soittaa kaikkea sitä musiikkia, mitä kaupalliset mediat eivät tuo esille, ja puhua myös kansalaisille tärkeistä yhteiskunnallisista asioista.

Nyt onneksi muun muassa Radio Suomi aikoo ottaa hieman takapakkia ja siinä mielessä palata myös palvelemaan vanhempia kuulijoita musiikkivalinnoissaan. Totta kai Radio Suomi on koko ajan keskittynyt asioissaan hyvin substanssipitoisesti yhteiskunnallisiin asioihin, mutta musiikilla on suuri funktio ja se vaikuttaa kanavan valintaan. Mahtaakohan tämä olla liian myöhäistä, kysyn vaan? 45—54-vuotiaissa kuulijoissa kaupallinen Iskelmäradio on lisännyt tänä syksynä kuulijoitaan yhden kolmanneksen. Myös Radio Suomi on tosin pitänyt pintansa tuossa ikäryhmässä, mutta traaginen on tilanne vanhemmissa ikäluokissa. 55—64-vuotiaissa on tapahtunut pako Ylen kanavalta. Iskelmäradio on kaksinkertaistanut kuulijansa. Radio Suomi on menettänyt sitä tärkeää kohdeyleisöänsä. Mehän tiedämme, että kaupalliset radiot eivät tee sitä yhteiskunnallista tiedotustehtävää niinkään, vaan mainosten väliin soitetaan musiikkia. Sitten hieman jotakin asiaakin tulee siellä välillä.

Luulen, että suurin syy joukkopakoon on Radio Suomen musiikillinen sillisalaatti. Eli yksi kanava ei millään pysty miellyttämään laajaa ikäryhmää 20—80-vuotiaisiin. Tarvittaisiin myös neljäs kanava nuorille aikuisille, ja Radio Suomi palaisi varttuneemman väen kanavaksi. Mielenkiintoista onkin, että Niemelän työryhmä toteaa, että viihteen tulee olla virikkeellistä. Tämä on juuri se hyvä asia, mikä tuossa työryhmän mietinnössä minun mielestäni on.

Arvoisa puhemies! Niemelän komitea pitää edelleen tv-lupamaksua perustelluimpana rahoitusmuotona. Se ehdottaa vuoteen 2010 asti vuosittain maksun nostoa. Totta kai kansa nurisee, mutta eurooppalaisessa mittakaavassa lupamaksut ovat keskitasoa. Kyse on siitä, haluammeko edelleen toimivan kaiken kattavan Yleisradion, joka muun muassa lähettää noin 40:tä erilaista urheilulajia kanavillaan. Jätetäänkö paini tai suunnistus pois ja keskitytään vain jääkiekkoon? Luulen, että nurinaa tulisi. Siirretäänkö MM-kisat ja olympialaiset maksu-tv-kanaville? Siitähän seuraisi maansuru ja jatkuva valitus. Kuitenkin nuo urheilulähetysten oikeudet nielevät valtavasti rahaa. Pitäisikö tv-lupamaksuun ehkä tarjota kansalaisille vaikkapa digiboxi maksun kytkynä, jos kytkykauppaa sallitaan? Ehkä silloin vaikerrus vähän vaikenisi. (Ed. Kekkonen: Se on kiellettyä!) — Se on kiellettyä ilmeisesti, kytkykauppa, kuten ed. Kekkonen totesi, mutta jotakin meidän on tehtävä, että me saamme esimerkiksi nuoret kansalaiset hyväksymään tv-lupamaksun, koska nuorten parissa on erityisen traagista se, että he eivät maksa tv-lupamaksuja.

Kuuluuko Ylelle klassisen musiikin tuottaminen? Mielestäni kuuluu, jos aiomme olla sivistysvaltio. Radion sinfoniaorkesteri on juuri sitä. Se on tuonut Suomelle runsaasti pr:ää ympäri maailmaa. Jos haluamme olla kulttuurin banaanitasavalta, lopetetaan Rso. Mutta jos Rso pidetään yllä, se tarvitsee myös paikan, missä esiintyä, eli musiikkitalon. Olen tyytyväinen siitä, että saimme läpi tuon ponnen, että se on monimusiikillinen talo. Yhtä lailla siellä voi esiintyä Rso, Ville Valo Him-yhtyeineen tai vaikkapa Tom Jones, jos hän on vielä elossa, kun tämä talo toteutuu.

Tulevaisuudessa kulttuurin tuottaminen ja kuluttaminen joka tapauksessa lisääntyvät. 20 vuoden kuluttua en halua löytää itseäni siltä listalta aikakirjoista henkilönä, joka vastusti maan tärkeintä musiikin kehtoa, vaikkakaan en kyllä usko, että saan tälle täysin kannatusta Pirkanmaalla, silläkin uhalla.

Arvoisa puhemies! Niemelän työryhmä esittää hallintoneuvoston lisäksi Ylelle ulkopuolisista henkilöistä koostuvaa hallitusta, joka valitsisi myös toimitusjohtajan. Nämä henkilöt olisivat kulttuurin, sivistyksen, teknologian, talouden ja viestinnän ammattilaisia. Kun on keskusteltu Ylen mahdollisesta hallituksesta ja niistä asiantuntijoista, pitää muistaa, että myös niin sanotuilla asiantuntijajäsenillä on oma maailmankuvansa. Täytyykin puhua siitä, onko avoimesti poliittinen henkilö parempi kuin piilopoliittinen. Tehtiin hallituksen kokoonpanon suhteen miten tahansa, on selvää, että eduskunnan ja sitä kautta Suomen kansan tulee näkyä omistajan ottein Ylen hallinnossa. Onko se pelkästään hallintoneuvosto vai myös paikkoja hallituksessa, siitä täytyy keskustella. Minä ainakin katsoisin, että Ylen henkilöstön edustajan tulee olla mukana mahdollisesti perustettavassa hallituksessa.

On totta, kuten ed. Backman totesi, että ei mediakeskustelu Ylestä ole ilman tarkoitusperiä ollut. Digitalisointi on menossa ihan asiallisesti eteenpäin, esimerkiksi. Mediakeskustelussa ei tulisikaan provosoitua vaan pitää pää kylmänä ja ihan laulua siteeraten "karavaani kulkee, koirat haukkuu", ei sen väliä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa oltiin täysin yksimielisiä siitä, että Yleisradio on tärkeä ja siitä on pidettävä hyvää huolta. Myös kansalaiset arvostavat yleisradiotoimintaa. Yleisradion tulee myös lain mukaan valmistaa, tuottaa ja lähettää suomalaisia ohjelmia. Monissa arvioissa on toivottu sitä, ettei Yleisradio enää kilpailisi kaupallisten medioitten kanssa katsojista viihteen saralla. Vaikka Yleisradion tärkein tehtävä on olla luotettava ja puolueeton tiedonvälittäjä, on todella tärkeää, että se myös jatkossa tuottaa ja valmistaa laadukasta kotimaista viihdettä. Mielestäni hyvänä esimerkkinä tästä olkoon Yleisradion Kotikatu-sarja, joka erottuu selvästi edukseen kaupallisesta ja amerikkalaistuneesta viihteestä.

Kaikkia erilaisia televisiotoiminnan muotoja varmasti tarvitaan, ja terve kilpailu vaatii sekä kaupallisen että julkisen toiminnan olemassaoloa. Yleisradion on oltava jatkossakin kaupallisista intresseistä vapaa tiedonvälittäjä, joka voi tiedottaa asioista puolueettomasti ja rehellisesti. Kaupallisilla kanavilla on aina intressejä rahoittajiaan kohtaan. On paljon pelottavia esimerkkejä maailmalta, miten voi käydä, jos media luisuu yhden tahon määräysvallan alle. Siksi myös on tiedonvälityksen takia hyvä, että meillä on sekä kaupallisia, keskenään kilpailevia kanavia että Yleisradio.

Ylen rooli myös puolueettomana tiedonvälittäjänä vaatii sen pitämistä täyden palvelun yhtiönä, sillä viihdeohjelmat tukevat asiaohjelmia. Useimmat ihmiset haluavat nähdä molempia sopivassa suhteessa. Näin ollen, mikäli Yle keskittyisi vain asiaohjelmiin, johtaisi katsojien puute myös asiaohjelmien katsojamäärien pienenemiseen. Tällaisen kehityksen pahimpia uhkakuvia on, että meillä syntyy merkittäviä kaupallisia medioita, joilla on selvä propagandistinen tavoite.

Liikennevaliokunnassa otettiin kantaa siihen, että yksi Yleisradion tärkeistä tehtävistä on oikea-aikainen liikennetiedotteitten perillepääsyn varmistaminen. Kun olemme myös liikennevaliokunta ja näemme, mitä siellä liikenteessä tapahtuu, on mielestäni Yleisradion julkispalvelun tehtäviä tiedottaa tiellä liikkujille oikea-aikaisesti, missä kunnossa ovat tiet ja mitä pitäisi huomioida, kun tiellä liikutaan.

Valiokunta on myös sitä mieltä, että vaikka Yleisradion tuleekin säilyttää korkeat katsojamäärät, sen tulee ensisijaisesti kilpailla laadukkuudella. Tätä kautta se myös pystyy säilyttämään asemansa paremmin kuin silloin, jos keskittyisi kilpailemaan kaupallisten kanavien omilla aseilla niitä vastaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö ei ole täydellinen. Pitäisi esimerkiksi miettiä, onko tarkoituksenmukaista, että kuulo- ja näkövammaisilta peritään täysi lupamaksu. Heille on erityisen tärkeää saada kotonaan Yleisradion palveluita, ja pitää varmistaa, että siihen heillä kaikilla on mahdollisuus. Tietysti pitää varmistaa, että kaikilla muillakin on mahdollisuus lunastaa lupansa. Yleisradion tulee olla kaikkien saatavilla oleva puolueeton, laadukas media, joka tuottaa kaikille käyttäjäryhmille kaiken tyyppisiä ohjelmia.

Sitten otan kantaa konserttitalon rakentamiseen. Mielestäni se pitää rahoittaa valtion budjetista suoraan eikä lupamaksujen kautta. Silloin se kohtelee kansalaisia tasapuolisemmin.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Yle on aina ollut eduskunnan radio ja televisio niin hyvässä kuin pahassakin, hyvässä siinä, että meillä on maailman mittakaavassa poikkeuksellisen riippumaton ja moniarvoinen Yleisradio. Päinvastaisia esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea, maita, joiden yleisradio ajaa yksin hallituksen linjaa sivuuttaen ja pilkaten opposition kantoja ja vääristellen tosiasioita siten kuin hallitukselle kulloinkin parhaiten sopii.

Täällä on puhuttu tänään paljon siitä, miten tv-maksu turvaa Yleisradion itsenäisyyden. Se ei ole riippuvainen valtion budjettipäätöksistä. Totta, mutta ei tv-maksu nykymuodossaan mikään ongelmatonkaan järjestelmä ole. Sitä on uskallettava tarkastella kriittisesti ja uudistaa, tai muuten se menettää uskottavuutensa. Jo 9 prosenttia television omistavista talouksista jättää lupamaksunsa maksamatta, eikä luku suinkaan ole pienenemään päin, ja selvennykseksi sanottakoon, ettei tuo 9 prosenttia suinkaan sisällä niitä talouksia, joissa ei televisiota ole lainkaan. Nykyistä tv-maksua voi perusteellisesti pitää myös epäoikeudenmukaisena. Se kohtelee erilaisissa perheissä eläviä henkilöitä eriarvoisesti. Esimerkiksi yksinhuoltajan maksu on kaksinkertainen kaksinhuoltajaan verrattuna.

Toisena haasteena on teknologian kehitys. Yhä useampaa laitetta voidaan tulevaisuudessa käyttää myös liikkuvan kuvan vastaanottamiseen, enkä puhu nyt mistään uusista kännyköistä tai tietokoneiden tv-korteista vaan esimerkiksi Samsungin uudesta mikroaaltouunista ja LG:n uudesta jääkaappipakastimesta. Pitääkö meidän tosiaan tulevaisuudessa maksaa tv-maksu myös mikroaaltouuneistamme? Ylen rahoitusjärjestelmä joudutaan lähivuosina, viimeistään ensi vuosikymmenellä, joka tapauksessa uusimaan. Sen tulee kuitenkin tapahtua ilman, että Yleisradion itsenäisyys samalla vaarantuu.

Mutta kuten aluksi totesin, Yleisradio on eduskunnan radio myös pahassa, ja siitä pahasta kertovat muun muassa ne reaktiot, joita Niemelän työryhmän raportin yksi lause on tässäkin keskustelussa herättänyt, vaikka esityslistalla on kertomus Yleisradion viime vuodesta eikä mikään työryhmän raportti Yleisradion tulevaisuudesta. (Eduskunnasta: Lause oli?) — Se lause oli: "Saako Yleisradion hallitusta valvovan elimen jäsen olla hallituksen jäsen?" — Yleisradion kaltaisen yhtiön operatiivisen johdon on oltava päivänpoliittisen pelin ylä- ja ulkopuolella. Mielestäni on nimenomaan hyvän hallintotavan mukaista, ettei Yleisradion hallituksessa ole mukana henkilöitä, jotka valvovat hallituksen toimintaa esimerkiksi hallintoneuvostossa tai eduskunnassa. Moista ei hyväksyttäisi missään muualla, miksi sitten Yleisradiossa?

Kaiken kaikkiaan Ylen hallinnon roolit vaativat pikemmin selkeyttämistä kuin sotkemista. Koko hallintorakenneremonttihan, Ylen Niemelän työryhmän perustamisen yksi motiivihan lähti liikkeelle siitä, että nykyisellään Yleisradion hallintoneuvoston hallituksen ja toimitusjohtajan suhteet, tehtävät, vastuut, nimitykset ja valvonta ovat olleet keskenään ristiriitaisia. Onneksi järjestelmässä piilleet miinat eivät ole lauenneet ja hallinto on toiminut pääasiassa hyvin yhtä takalukkoon mennyttä nimitysprosessia tietysti lukuun ottamatta. Toisaalta kyseinen nimitysprosessi tarjosi erinomaisen happotestin, johon myös nyt esitettyä hallintomallia voitiin ajatuksissa verrata.

Arvoisa puhemies! Ainakin viime kesänä Niemelän työryhmän esittämä malli olisi toiminut nykyistä paremmin, mutta vain, jos siinä on myös mukana se täällä kritisoitu lause, joka pitää Ylen johdossa valvojat ja valvottavat selkeästi erillään.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa käsitelty Yleisradion riippumattomuutta, ja voin yhtyä niihin näkemyksiin, joissa todettiin Yleisradion riippumattomuuden kärsivän, mikäli Yleisradion rahoitus hoidetaan kokonaan budjetin kautta. En voi kuitenkaan täysin yhtyä niihin näkemyksiin, että Yleisradio olisi aina täysin riippumaton.

Yleisradion hallintoneuvoston kertomuksessa todetaan, että Yle on riippumaton ohjelmien tekijä ja niiden välittäjä. Tulkitsen tuon niin, että kyseinen maininta riippumattomuudesta koskee myös puoluepolitiikkaa. Olemme kuitenkin joutuneet toteamaan, että käytännön työssä ja elävässä elämässä tuo tavoite ei aina toteudu vaan varsinkin vaalien alla saa kuulla ja nähdä hyvinkin puoluepoliittisesti väritettyä ohjelmaa. (Ed. Kekkonen: Esimerkkejä!) — Esimerkkejä on useitakin, mutta en minä lähde niitä tässä yksittäisinä teille kertomaan. Ed. Kekkonen kyllä asiantuntijana tietää hyvin, mitä minä tässä tarkoitan.

Arvoisa puhemies! Koska näin tulin antaneeksi Yleisradiolle risuja, haluan antaa myös ruusuja, ja niitä on paljon enemmän muuten kuin äskeiset risut. Pidän erinomaisina Yleisradiossa ja televisiossa esitettyjä monia korkeatasoisia asiaohjelmia. Kyllä siellä on erinomaista viihdettä, mutta aivan erityisesti itse olen pitänyt muun muassa TV1:n luonto-ohjelmista. Uskon, että niistä pitävät kaiken ikäiset kansalaiset, mutta aivan erityisen tärkeitä ne ovat nuorten kannalta. Aikana, jolloin nuorille on tarjolla myös paljon kielteistä, on erittäin tärkeää, että heille tarjotaan positiivisia, elämää lähellä olevia ohjelmia. Noiden luonto-ohjelmien avulla kasvatetaan nuoria luonnon ystäviksi ja nimenomaan sellaisiksi luonnon ystäviksi, jotka sitten asennoituvat luontoon positiivisesti ja toimivat rehtien periaatteitten mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Esitän toivomuksen, että Yleisradio jatkaisi tätä hyvien asiaohjelmien linjaa. Toivoisin jopa, että esimerkiksi Luontoilta-ohjelman tyyppisiä ohjelmia saataisiin enemmän televisioon. Niiden avulla tulee suora yhteys aktiivisten kansalaisten ja television välille, ja se parantaa aivan selvästikin kansalaisten suhtautumista Yleisradioon ja koko sen toimintaan.

Lopuksi muutama sana Helsingin Musiikkitalosta. Kysymyshän on valtakunnallisesti merkittävästä kulttuurihankkeesta, jonka kustannukset on arvioitu yli 90 miljoonaksi euroksi. Kulttuurin ystävänä en vastusta hanketta, se on monella tavalla hyvinkin perusteltu. Haluan vain korostaa, että mikäli valtio suoraan budjettinsa kautta rahoittaa tuosta hankkeesta puolet ja Yleisradio neljänneksen, tulee valtion osallistua myös maakuntien vastaaviin hankkeisiin. Eräs näistä on Jyväskylän musiikki- ja taidekeskus, josta on käyty muun muassa korkeatasoinen arkkitehtikilpailu ja jonka osa on Alvar Aallon ensimmäisiä tuotteita eli niin sanottu Valtiontalo Jyväskylässä 20-luvun lopulta. Tuo hanke palvelee koko Keski-Suomea, jopa laajempiakin alueita, eikä sen rahoittamista tule sälyttää yksin Jyväskylän harteille, niin kuin ei sälytetä Helsingissä helsinkiläisten harteille Musiikkitaloa, joka tulee eduskuntataloa vastapäätä.

Arvoisa puhemies! Kuulun siihen ikäpolveen, joka on kuunnellut 40-luvulla Telefunken-radiosta Markus-setää, ja olenpas kuullut sieltä joskus Moskovan Tiltun aaltoilevaa ääntä silloin, kun akku ja anodi olivat liian heikot. Haluan tänä päivänä ja jatkossa kuulua niihin, jotka edelleenkin entistä tyytyväisempinä kuuntelevat Yleisradiota ja katselevat television hyviä ohjelmia. Siinä on todellinen haaste Yleisradiolle ja ilman vastakkainasettelua kaupallisen television kanssa.

Minä haluan huomauttaa todella siitä, että tässä keskustelussa on mielestäni ollut tarpeettoman kova vastakkainasettelu Yleisradion ja kaupallisten medioitten välillä. Ei tavallinen ihminen ajattele näitä asioita tällä tavalla, kun katsoo tämän illan televisio-ohjelmia, radio-ohjelmia. Hän valitsee eri kanavilta sellaiset, mitkä häntä kiinnostavat, ja hän kuuntelee ja katselee niitä. On sitten rehdin kilpailun ja asetelman paikka, miten nämä sulassa sovussa toimivat meillä Suomen mediajärjestelmässä.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun olin viime kaudella myöskin liikennevaliokunnassa ja kun käsiteltiin viestintämarkkinalakia, hyvin muistaa tämän ponnen, jossa edellytettiin, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin, että toimintakertomus tulee tänne keskusteltavaksi vuosittain. Nyt jälkeenpäin ajatellen rytmi tuntuu kovin kiivaalta. Oli hyvä tietenkin, että se tuli jo heti näin alkuvaiheessa, mutta jatkoa ajatellen ehkä voisi ajatella paremminkin, että tahti voisi olla esimerkiksi kaksi kertaa vaalikaudessa eikä aivan joka vuosi. Mutta se on tietysti ollut eduskunnan tahto viime kaudella.

Sitten haluaisin kiinnittää muutamaan asiaan huomiota, jotka täällä ovat nousseet esiin. Ehkä vähemmän on puhuttu vähemmistöistä.

Nyt kun käytiin eduskuntavaalit, sain osallistua vaalitilaisuuteen, joka pidettiin kuurojen tiloissa, ja siellä oli erittäin paljon yhteiskunnallisesti kiinnostuneita kuuroja, jotka olisivat halunneet seurata vaalikeskustelua television välityksellä. Yhtään minun näkemääni ainakaan suurta vaalikeskustelua ei ollut viittomakielisesti tulkattu, niin kuin Ruotsin parlamentissa tulee yleisesti. Jos te katsotte Ruotsin televisiota, niin kun siellä eduskunta istuu, niin siellä on tulkkauskulma lähes joka lähetyksessä, jonka kautta voivat myöskin kuurot ja kuulovammaiset seurata mielenkiintoista poliittista keskustelua, mitä käydään siellä parlamentissa. Meillä tärkeissä eduskuntavaaleissa ei kummassakaan suuressa vaalikeskustelussa ollut viittomakielistä tulkkausta. Tätä nämä vähemmistöt pitivät hyvin loukkaavana ja toivovat, että minä toisin tämän viestin tänne eduskuntaan, ja onneksi liikenne- ja viestintävaliokunta otti tämän kannan yksimielisesti myöskin tähän mietintöön.

Tässä toivoisi, että hallintoneuvosto ryhdistäytyisi. Ei riitä syyksi se, että se maksaa, kun puhutaan musiikkitalosta ja muista hankkeista, digitalisoinnista ym.; kyllä silloin pitää myöskin vähemmistöjen tarpeita tyydyttää tasapuolisesti. Sitä paitsi he maksavat täyden lupamaksun niin kuin muutkin ihmiset.

Sitten kiinnittäisin myöskin huomiota kilpailuun, mitä on kaupallisten toimijoiden ja Yleisradion osalta, nimenomaan radion osalta. Hyvin monesti kun puhutaan näistä asioista, niin mietitään vain televisiolähetyksiä. Ed. Vielman puheenvuorossa oli kyllä radio huomioitu, mutta keskeinen sanoma oli siinä nämä luonto-ohjelmat ja se monipuolinen tarjonta, mitä televisiossa on. Jos ajattelee Pohjanmaan radiota nyt tulevana lauantaina, niin siellä alkaa musiikkipainotteinen tervehdysten lähettäminen onko se nyt aamulla klo 8 tai 9 ja sitä jatkuu koko aamupäivän, niin että kuuntelijat saavat lähettää terveisiä ja siellä soitetaan yleisesti suosittua musiikkia. Mielestäni tämä ei ole Yleisradion keskeisin palvelutehtävä, vaan tämä kyllä sopisi näille kaupallisille radioille. Sen sijaan ihmisistä, jotka ovat työstä vapaana ja joilla olisi aikaa kuunnella radiota, uskon, että erittäin moni haluaisi kuunnella vaikka alueensa ajankohtaisesti tärkeitä asioita ja mieluummin vielä ehkä valtakunnallisesti merkittäviä asioita, jotka puhuttavat valtakunnallisesti yleisesti. Eli tällainen automaattinen musiikki ja tervehdysten lähettäminen ei mielestäni kyllä Yleisradion yleispalvelutehtävään kuulu.

Sitten kiinnittäisin myöskin huomiota siihen, että kun tämä viestintämarkkinalaki vuonna 2001 hyväksyttiin, niin se oli kyllä puhdasoppisuudessaan puhdasoppisin. Silloin nimittäin poistettiin suurten urheilutapahtumien osalta Yleisradion mahdollisuus mainostaa. Kun silloin käytin siitä puheenvuoron, niin vastustin sitä periaatetta, joka otettiin. Esimerkiksi ajatellen jalkapallon maailmanmestaruuskisoja, yleisurheilun Euroopan mestaruuskisoja, puhumattakaan olympialaisista, siellähän ovat maailmanlaajuiset merkit, ovat ne sitten juomamerkkejä tai juoksutossumerkkejä, ja nämä jätit mainostivat näitten isojen urheilutapahtumien yhteydessä tuotantoaan, ja ne miljoonat, en nyt ihan tarkkaan muista, paljonko siitä kertyi Yleisradiolle tuloja, mutta kuitenkin merkittävä ja huomattava summa, jäivät pois. Eivätkä ne mainosmarkat ole menneet näille kaupallisille kanaville, koska sen lähetyksen aikana, mikä tulee Yleisradiossa esimerkiksi olympialaisten yhteydessä, eivät samanaikaisesti nämä jätit mainosta jossain MTV3:ssa tai Nelosessa. Tämä oli mielestäni aivan tarpeeton puhdasoppisuus tässä julkisen palvelun tehtävässä. Olisi jätetty Yleisradiolle mahdollisuus mainostaa näitten tärkeitten, kansallisestikin tärkeitten, kisojen yhteydessä ja näin olisi paremmin voitu turvata näitten kisojen saanti Suomeen, koska niitten hinta nousee vuosittain koko ajan.

Sitten myöskin vierastan tätä lupamaksuautomaattia, jossa Niemelän työryhmä esittää, että sitä vuosittain korotetaan ja vielä prosentilla inflaation yli. Ei se ole hyvä tapa rahoittaa. Hämmästelinkin ed. Tennilän puheenvuoroa, kun hän totesi, että vasemmistoliitto on tähän valmis. Kun ajattelee, että meillä on työttömiä, opiskelijoita ja pienituloisia eläkeläisiä, niin he maksavat aivan saman maksun kuin me hyvätuloiset suomalaiset. Ehkä tässä olisi kuitenkin syytä miettiä, kun on tärkeää, että Yleisradiolle turvataan tulopohja, niin että se voi tuottaa hyvää ohjelmaa, että osa rahoituksesta tuotettaisiin yleisillä verorahoilla ja vain osa lupamaksun kautta. Näin taattaisiin, että lupamaksu säilyy kohtuullisena, ihmiset sen mielellään sitten maksaisivat ja työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat pystyisivät maksamaan tämän lupamaksun. Hämmästelen, jos ei teihin, kansanedustajat, ole otettu yhteyttä tämän Niemelän raportin julkistamisen jälkeen siitä huolestuneisuudesta, mitä kansalaiset kokevat tulevien lupamaksukorotusten osalta.

Mitä tulee sitten Musiikkitaloon, niin haluan sen välihuutoni tarkentaa, jonka huusin, kun sanoin, että tärkeitä eivät ole seinät, että en nyt ole mikään klassisen musiikin suuri harrastaja, ehkä enemmänkin tuolla tangon ja vapaan musiikin puolella, jossa seinät eivät ole niin tärkeitä, (Ed. Kekkosen välihuuto) ja jos katsoo tätä Töölönlahden rantaa, ed. Kekkonen, niin kyllä tuolla näitä korkeatasoisia musiikkisaleja on jo ihan riittävästi julkisesti maksettuna. Finlandia-talo ja Ooppera ovat pääsääntöisesti maksettu meidän yhteisistä verovaroistamme.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ed. Wallin puuttui urheilukilpailujen mainoskysymykseen ja sen ja Yleisradion suhteeseen. Siinä kyllä kaupalliset toimijat olivat erittäin aktiivisia aikoinansa. Ne katsoivat, että on olemassa ristiriita sen suhteen, että on joitakin osa-alueita, joilla Yleisradio voi olla mukana mainosmarkkinoilla, ja sitten ne näkivät, että siltä puolelta tulee kohtuuton lovi heidän mahdollisiin tuloihinsa.

Mitä sitten tulee verovaroin ylläpidettävään Yleisradioon, niin se nyt vain sopii kovin huonosti tähän länsimaiseen, omaksumaamme järjestelmään. Se on kovin lyhyt tie siihen, että näistä sähköisistä välineistä tulee hallituksen välineitä. Niin kuin aiemmin jo olen sanonut, Euroopassa on ollut viljalti sellaisia maita, joissa verovaroin on ylläpidetty näitä sähköisiä välineitä, ja nyt näitä valtioita ei enää ole olemassa. Yhtenä syynä — ei toki ainoana, mutta yhtenä syynä — tähän voidaan nähdä se, että usko ja luottamus tiedonvälitykseen oli täydellisesti mennyt. Ei uskottu siihen, mitä näissä välineissä kerrottiin, vaan katsottiin, että ne ovat jonkun asialla.

Herra puhemies! Ed. Timo Seppälän puheenvuoro suomen kielestä ja suomen kielen merkityksestä lämmitti minua aivan erinomaisen paljon. Yleensäkin muunkin suhteen kuin kielen suhteen näen, niin vanhanaikaiselta kuin se saattaa kuulostaakin, Yleisradiolla myöskin sivistystehtävän, siis sellaisen tehtävän, että ihmisiä valistetaan, ei poliittisesti, mutta laajasti yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti. Siitä seuraa suoranaisesti, että edellytetään myöskin ...

Herra puhemies! Pyrin olemaan lyhytsanainen. — Tästä sivistystehtävästä seuraa tietysti myöskin melkomoinen velvoite niille toimihenkilöille, jotka harrastuksekseen tai ammatikseen ovat Yleisradiossa mukana, lähinnä tarkoitan tässä toimittajia. On tärkeätä, että Suomessa on sellaisia tiedonvälitysankkureita, joilla voidaan rakentaa kriteereitä toimittajille myöskin tässä sivistysmielessä ja tietämismielessä, sanalla sanoen ammattitaitomielessä. Jos alalle tulee väkeä, joka on — puhun nyt journalismista yleisesti — kovin tietämätöntä, niin tätä tietämättömyyttä voi kyllä paikata sivistyneisyydellä. Jos alalle tulee väkeä, joka on sivistynyttä, mutta tietämätöntä, joka ei siis tiedä järin paljon, niin tätä tietämättömyyttä todellakin voi paikata sivistyneisyydellä. Kauhistus on sellainen toimittajakunta, joka on sekä sivistymätön että tietämätön.

Reino  Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen tästä keskustelusta pidättynyt sen takia, että kuulun tähän maineikkaaseen Yleisradion hallintoneuvostoon ja olen katsonut, että on ollut parempi kuunnella, mitä muut sanovat.

Halusin kuitenkin tänne tulla todistamaan sitä, että tämä keskustelun taso, joka tänään on käyty, on ollut huomattavasti parempaa kuin se lähetekeskustelu, joka käytiin tämän asian tullessa eduskuntaan. Tänään ei kukaan ole vaatinut sitä, että pitää päivittäin ruveta luettelemaan niitten ihmisten nimiä, jotka on Suomesta aikanaan palautettu Neuvostoliittoon ja siellä ammuttu, kuten ed. Zyskowicz, joka pääosan puheestaan käytti silloin lähetekeskustelussa tähän, joka on täysin ulkopuolella tämän asian.

Lupamaksuista täällä on puhuttu aika paljon. Ed. Kasvi epäili, että Yleisradion rahoitusasia tulee käsiteltäväksi lähivuosina taikka seuraavalla vuosikymmenellä. Varmasti näin on. Toivottavasti löytyy sellaisia malleja, jotka kansalaiset paremmin hyväksyvät kuin tämän nykyisen. Toistaiseksi vaan semmoista ei ole löytynyt. Kyllä minäkin vierastan sitä, että veromarkoilla ruvettaisiin Yleisradiota rahoittamaan. Siitä tulisi helposti silloin kyllä hallituksen radio, ja sen tien päässä ei ole hyvää näkyvissä, niin kuin monista, monista esimerkeistä maailmalla voidaan todeta.

Täytyy muistaa, kun puhutaan Yleisradion kalleudesta, että sen päivähinta on 50 senttiä, niin kuin täällä on tänään monta kertaa kuultu. Kun vertaa sitä vaikka iltapäivälehtien hintaan, se on kyllä aivan toista luokkaa, kun miettii sitä aikamäärää, jonka ihminen voi käyttää television katseluun ja radion kuunteluun suhteessa iltapäivälehtiin. Kun Yleisradiota ja sen toimintaa medioissa arvostellaan, niin minusta on hyvä muistaa aina se, että silloin usein asialla ovat kilpailevat mediat.

Erkki  Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Wallin arvosteli ed. Tennilää ja siinä samassa myös vasemmistoliittoa siitä, että on esitetty myönteisiä näkemyksiä tämän ylikompensoivan, lainausmerkeissä, indeksiehdon tuomiseen Yleisradion rahoitukseen, niin kannattaa muistaa, että se kuitenkin — ja viittaan tässä nyt näihin puheisiin, onko kyse hallituksen radiosta vai ei — mahdollistaa sen, että Yleisradion taloudellinen riippumattomuus lisääntyy, jolloin pystytään tarjoamaan niitäkin resursseja, joilla toivon mukaan Yleisradio nykyistäkin enemmän pystyy tarjoamaan sivistynyttä, valistunutta, sivistävää ja valistavaa ohjelmaa.

Olen samaa mieltä kuin ed. Reino Ojala tuossa edellä tästä keskustelun tasosta. Tämä on ollut suorastaan ilahduttavaa kuunneltavaa. Haluaisin tässä yhteydessä nyt nostaa vain yhden puheenvuoron esille, ja se on ed. Backmanin. Sen kuunneltuani tuli mieleen, kannattaisikohan hänen kuitenkin harkita, kun seuraavan kerran Yleisradiolle haetaan pääjohtajaa, hakemuksen laittamista sisään.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä Yleisradio saisi rahastaa maksunsa vaikka budjetista, sillä tv-lupamaksun periminen on neuvostotyylistä pakkotoimintaa tv-katsojia kohtaan. Mennäänkö kohta siihen, että pitää olla lupa ostaa televisio? Jos ei katso Ylen ohjelmia, ei mielestäni tarvitse maksaa lupaa. Kun tahdotaan aina tehdä niin kuin isot edellä ja kun ei USA:ssakaan ole tv-lupamaksua, niin miksi meillä?