2) Hallituksen esitys kansaneläkkeen tasokorotusta koskevaksi
lainsäädännöksi
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa herra puhemies! Edellisen asiakohdan käsittelyn
aikana tuli monesta suusta esiin se, että eläkeläiset
eivät pysty maksamaan 186 euron televisiolupamaksua. Totta
on, että monelle pienen kansaneläkkeen varassa
elävälle tuo maksu on erittäin tuntuva,
jopa suuri ja ehkä joillekin ylivoimainen. Jos haluaa tilata
esimerkiksi alueensa sanomalehden ja sitten hankkia vielä television
ja siihen tämän luvan, eläke on riittämätön.
Ed. Wallin viimeksi kantoi voimakkaasti huolta siitä, että eläkkeet ovat
liian pieniä näihin tarpeisiin.
Herra puhemies! Nyt on toisessa käsittelyssä kansaneläkkeitten
niin sanottu tasokorotus. Toissa viikolla äänestettiin
sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön pohjalta pienten
kansaneläkkeitten korotuksesta. Hallitus esittää 7:ää euroa, ja
siihen on valiokunnan enemmistö tyytynyt. Käsittelyssähän
oli muitakin esityksiä: kristillisdemokraattien 20 euroa,
vasemmistoliiton 18 euroa, kokoomuksen 15 euroa. Tietysti muistamme,
että nykyinen ministeri Hyssälä lupasi
300 euroa. Haarukka on suuri.
Jos eduskunta haluaa turvata Yleisradion toiminnan ja turvata
muutenkin oikeudenmukaisen elämisen mahdollisuuden kaikille
suomalaisille, niin kaikkein keskeisintä eläkeläisjärjestöjen
ja kansalta tulevan palautteen mukaan on se, että pienimpiin
eläkkeisiin ja nimenomaan kansaneläkkeisiin tehdään
selkeä tasokorotus. Sitä ei Vanhasen hallitus
suurista hallituspuolueiden vaalilupauksista huolimatta ole tehnyt
ja esittänyt, on esittänyt tämän
7 euron korotuksen, joka ei hyvällä tahdollakaan
ajatellen ole, ei varsinkaan tässä tilanteessa,
mikään tasokorotus. Se on vaatimaton tarkistus,
joka ehkä pääosin korvaa sen, mitä alkoholin
hinnanalennuksesta johtuva indeksimenetys eläkeläisten
tuloihin ensi vuonna ja siitä lähtien pysyvästi
aiheuttaa.
Tämä korotus on saanut erittäin tyrmäävän vastaanoton
eläkeläisten taholta. Suorastaan häpeällinen
on eduskunnan asema tämän 7 euron takia tällä hetkellä.
Henkilökohtaisesti, vaikka olen Yleisradion hallintoneuvoston
jäsen, en ole saanut tuon lupamaksun korotusmallin, joka
on Backmanin toimikunnan pari kolme vuotta sitten luoma malli eli
inflaatio plus 1 prosentti, jatkamisesta vuoden 2007 jälkeen
kolmen vuoden ajan — siitä on kysymys Niemelän
toimikunnassa — palautetta juurikaan. Mutta näistä eläkkeen 7
euron korotuksista on tullut valtava palaute. Tämä aiheuttaa
todellakin hyvin huonon tilanteen. Kun esimerkiksi eilen globalisaatioryhmä esitti,
että veronkevennyksiä pitää tehdä kaikkiin tuloluokkiin
mittavasti, siihen osuu tämä hallituksen eläkepolitiikka
erittäin huonosti. Tuloerot kasvavat, ja epäoikeudenmukaisuus
yhteiskunnassa pahenee, syvenee.
Herra puhemies! Hallitusohjelmassa, sen kohdassa 4.7., on otsikkona
"Lapsiperheiden ja eläkkeensaajien taloudellisen aseman
parantaminen". Siellä luvataan kansaneläkkeisiin
korotus. Sitä korotusta on tuosta luvatusta vuodesta 2006 aikaistettu
vuodella. Se on sinänsä ihan hyvä, mutta
niin kuin ministeri Mönkäre on täällä sanonut
aikaisemmassa käsittelyvaiheessa, tämä on hallitukselta
näillä näkymin ainoa korotus kansaneläkkeisiin
tällä vaalikaudella eli 7 euroa vaalikauden loppupuolella
pieniin, aivan liian pieniin eläkkeisiin. Se on ainoa lahja,
mikä tulee Vanhasen—Kalliomäen—Enestamin
hallitukselta näille eläkeläisille tällä kaudella.
Hallitusohjelman henki mielestäni tuon otsikonkin mukaan
on se, että eläkkeensaajien taloudellista asemaa
parannetaan. Näin ei nyt tapahdu, jos tämä korotus
jää ainoaksi. Mielestäni hallitusohjelman
henki edellyttää, että hallitus tuo uuden
esityksen, todellisen tasokorotusesityksen, eduskuntaan mahdollisimman
pian siten, että tällä vaalikaudella
jo näin voidaan menetellä ja eläkeläiset
saavat oikeudenmukaisen kohtelun.
Herra puhemies! Näillä perusteilla ehdotan, että eduskunta
hyväksyisi seuraavan perustelulausuman tämän
mietinnön toisen käsittelyn yhteydessä:
"Eduskunta toteaa, että 7 euron kuukausikorotus kansaneläkkeisiin
ei ole todellinen tasokorotus, ja edellyttää,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin hallitusohjelman hengen
mukaisen kansaneläkkeiden todellisen tasokorotuksen toteuttamiseksi
kuluvan vaalikauden aikana näiden pienimpien eläkkeiden
jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi."
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! On tietysti selvää, että ihmiset,
tässä tapauksessa eläkkeellä olevat
henkilöt, eivät ole unohtaneet sitä kaikkea,
mitä tapahtui 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla
ja vähän aikaisemminkin. Eläkkeiden suuruuden
suhteen tapahtui meidän kaikkien muistama kansaneläkkeen
pohjaosan poisto, sen leikkaaminen pala palalta loppuun saakka,
epäoikeudenmukainen asia, josta äänestettiin lukuisia
kertoja tässä salissa. Itsekin selvyyden vuoksi
halua vielä todeta, että tuolloin 1995 uutena
kansanedustajana erehdyin ensimmäisen kerran äänestämään
poiston puolesta. Myöhemmin sitten joka kerta kyllä ymmärsin,
mihin se johtaa, eli vastustin leikkaamista. Se oli niitä synkkiä Säätytalon
yön tuloksia, jolloinka etsittiin 20 miljoonan markan valtiontalouden
vajeeseen maksajia eri puolilta yhteiskuntaa. Se oli se toinen puoli.
Toinen puoli oli se, että 90-luvun alusta alkaen terveyden-
ja sairaanhoidon tavoittamisen mahdollisuus on vaikeutunut ja toisaalta
se on kallistunut, koska yhä enemmän ovat ihmiset joutuneet,
etenkin eläkeläiset, tietysti hakeutumaan suurina
terveyden- ja sairaanhoidon palvelujen kuluttajina yksityissektorin
hoitoihin, ja se maksaa. Nämä kaksi asiaa ovat
johtaneet siihen, että käsitykseni mukaan käytännössä nimenomaan
pieni- ja keskituloisten eläkeläisten asiallinen
elintaso on heikentynyt.
Mielestäni indeksit eivät vieläkään
kuvaa oikealla tavalla sitä tilannetta, missä he
ovat. Tämä asia tulee esille muun muassa vaikkapa
tv-lupamaksuasiassa. Kyllä sekin on asia, joka heitä rasittaa,
se että se maksu on tasamaksu. Mutta se ei ole niin oleellinen
asia kuin tietysti jokapäiväinen leipä.
Näin ollen puhtaalla kansaneläkkeellä toimeentuleville
henkilöille on erityisen tärkeätä,
että tapahtuisi todellakin tasokorotus, koska kansaneläkkeen
indeksikorotus on kaikkein epäedullisin eläkkeensaajalle.
Samoin käy sitten tietysti yleensä kaikkien eläkkeiden,
koska eduskunta heikensi kaikkien eläkkeensaajien indeksien
luonnetta.
Mielestäni edellisen hallituksen aikana oli jo jonkunlainen
pieni tasokorotus, varsin vaatimaton, mutta kuitenkin markoissa
siellä 75—78 markan tasolla kuukaudessa, siis
vaatimaton. Mutta sitä ennen se tasokorotus oli ollutkin
14—16 vuotta aikaisemmin, eli hyvin harvoin se tapahtuu,
aivan liian harvoin. Näin ollen nyt ei todella voi puhua
mistään tasokorotuksesta tämän 7
euron kohdalla.
Niin kuin täällä jo todettiin, indeksin
heikentyminen kaiken kaikkiaan alkoholin hintojen laskun tuloksena
heikentää tätä perusindeksiä.
Näin ollen kuluttajahintaindeksi heikkenee tavallaan järjettömästi
eläkeläisten näkökulma huomioiden,
ja nyt sitten tätä pyritään
kompensoimaan. Tuohon kompensaatioon se riittänee, mutta
ei juuri siis voida puhua mistään oleellisesta
eläkkeensaajien elintason noususta. Toisaalta vielä kansaneläkkeen
todellinen tasokorotus heijastuisi myös muihin eläkkeisiin
ja laajemmin vahvistaisi eläkkeensaajien taloutta. Myöskään
meidän ei tule unohtaa sitä, että eläkeläiset
eivät ole epäoikeudenmukaisuutta pohjaosan leikkauksen suhteen
unohtaneet.
Olisi mielestäni syytä täällä keskustella
edelleenkin siitä asiasta, ja tietysti hallituspuolueen kansanedustajien
asia on ennen muuta se, että nykyinen hallitus tekisi selkeän
esityksen kansaneläkkeen korottamisesta. (Ed. Vielma: Ei täällä yhtään!) — Aivan
oikein, ed. Vielma, itse katsoin saman asian: täällä ei
ole yhtään hallituspuolueen kansanedustajaa puhemiestä lukuun
ottamatta, joka täyttää tärkeätä tehtäväänsä. — Näin
ollen tämä on hiukan kuvaavaa. Edellinen keskustelu,
joka kesti kello 15:stä lähes kolme tuntia, oli
varmasti tarpeellinen, mutta kyllä olisi tämäkin.
Näin ollen, arvoisa puhemies, kannatan lausumaehdotusta,
jonka ed. Toimi Kankaanniemi teki. Se on sen suuntainen kuin täällä oli
mielipide ensimmäisen käsittelyn yhteydessä varsin
laajasti. Useaan kertaan sitä on äänestetty,
ja pidän tätä lausumaehdotusta tarpeellisena.
Raimo Vistbacka /ps:
Herra puhemies! Kansaneläkkeellähän
pyritään nimenomaan turvaamaan henkilöiden
perustoimeentulo erityisesti sille ryhmälle, joka ei saa
ansioeläkettä, ja toisaalta voi sanoa näin,
että myöskin niille, joilla ansioeläke
on varsin pieni. Tiedän tämän ongelman
sangen hyvin, koska oma äitini on yksi niistä,
jotka saavat ainoastaan kansaneläkettä ja muutaman
euron työeläkettä, koska silloin aikanaan
ei näitä eläkejärjestelmiä ollut.
Kuukaudessahan kansaneläke ykköskalleusluokassa
on hieman alle 500 euroa kuukaudessa ja toisessa kalleusryhmässä vielä alempi,
niin että jokainen voi ymmärtää sen,
että eihän sellaisella tulolla pysty elämään
edes ihmisarvoista elämää. Sen johdosta
minun mielestäni ed. Kankaanniemen lausumaehdotus on ihan
paikalleen osuva, koska tällainen 7 euron korotus tällaiseen pieneen
eläkkeeseen ei kyllä kohota elintasoa kovinkaan
paljon. Tässä ilmeisesti on vähän
kilpailua siitä, ketkä saavat kannattaa ed. Kankaanniemen
esitystä. Koska ed. Tiusanen jo kannatti, niin totean,
että tulen äänestämään
tämän esityksen puolesta.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Voimme vielä keskustella kansaneläkkeen
tasokorotuksesta, ja mielestäni keskustelu on hyvä asia.
Ensimmäisen käsittelyn yhteydessä, niin kuin
täällä on tullut esille, siitä keskustelimme suhteellisen
pitkään ja äänestimme, ja niin
kuin täällä on tullut myös esille,
niin tämän hallituksen esityksen valiokuntamietinnössä on
kolme vastalausetta. Ne kaikki vastalauseet liittyvät tähän
tasokorotukseen erilaisina euromäärinä.
Me kristillisdemokraatit esitimme sen 20 euroa, ja mielellään
tähän kyllä esittäisi enemmänkin.
Arvoisa puhemies! Eri eläkeläisjärjestöt
ovat lähestyneet meitä hyvinkin usein tämän
asian yhteydessä, ja taustalla on nimenomaan pitkä historia
sieltä 90-luvulta, jolloinka näitä leikkauksia on
tehty. Näen, että nimenomaan kaikki se, mitä nyt
näitä korotuksia tehdään tai
muutoksia, on suhteutettava siihen, mitä eläkeläiset
ovat menettäneet aikaisempina vuosina. Kun sitä arvioidaan,
niin se vie arvoa nimenomaan sanasta tasokorotus. Tason korottamisesta
varsinaisesti ei ole kysymys, vaan siitä, että halutaan
indeksimuutoksia, mitä nyt on ollut maltillisen hintakehityksen
vuoksi, vähän kompensoida. Jos ajattelemme nyt
tätä 7:ää euroa — ja
tasokorotuksen arvioidaan kaikkine indekseineen toteutuvan 7,03 eurona
kuukaudessa — niin se on mitättömän pieni.
Eläkeläisten, ikääntyvien
ihmisten, hyvinvoinnista on tässä salissa myös
useammassa eri yhteydessä ja useamman eri lainkin yhteydessä keskusteltu,
ja todella toivoisin painoarvoa nimenomaan ikääntyvän
väestömme hyvinvointiin. Näen, että myös
tämä taloudellinen hyvinvointi on yksi tukimuoto.
Tietenkin kaikki palvelumuodot, niin sosiaali- ja terveyspalvelut, omaishoitaja-
ja kuntoutus- ym. palvelut, mitä he tarvitsevat, ja niitten
määrät ja laadut ovat erittäin
tärkeitä. Mutta ajatellen ostovoimaa ja sitä kaikkea,
mitä he tavalliseen arkiseen elämään tarvitsevat,
eläkkeen suuruus on todella tärkeä.
Vähimmäiseläkkeellä elää yli
100 000 eläkeläistä ja työeläkevähenteistä kansaneläkettä saa noin
665 000 henkilöä. Tämä kansaneläke,
jota nyt ollaan korottamassa, on vajaat 500 euroa. Tiedämme,
että selvitysten mukaan kansaneläke on jäänyt
tuntuvasti jälkeen muiden tulojen kehityksestä.
Kuluttajahintaindeksiin sidottu eläke jää ilman
säännöllisiä tasokorotuksia
jatkuvasti muiden tulojen kehityksestä. Niin kuin täällä on jo
todettu, edellinen tasokorotus kansaneläkkeisiin tehtiin
siis 2001, indeksitasossa se oli noin 73 markan suuruisena, ja sitä edellinen
84. Joka vuonna näitä korotuksia ei ole tehty.
Eläkeläisjärjestöt ovat
esittäneet nimenomaan, että tähän
nyt voimaan tulevaan olisi tehty huomattavasti suurempi korotus,
ja he myös ovat esittäneet mielestäni
aivan oikeutetusti, että hallitus sisällyttäisi
suunnitelmiinsa tämän kansaneläkkeen
tason nostamisen vuosittain vaalikauden eli vuoden 2007 loppuun
niin, että tällä tavalla voitaisiin tämän
alhaisuutta saada korjatuksi.
Myöskin eläkeläisjärjestöt
ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että pikaisesti
kansaneläkkeen rakenteellista uudistusta lähdettäisiin
suunnittelemaan ja toteuttamaan. Tällä turvattaisiin
nimenomaan kansaneläkkeen tason riittävä kehitys
ja estetään sen jääminen jälkeen
muista tuloista. Kansaneläke on yhteensovitettava uudistuneeseen
työeläkejärjestelmään
siten, että myös pienituloiset pätkä-
ja osa-aikatyöntekijät saavat tosiasiallisen mahdollisuuden
joustavaan vanhuuseläkkeeseen.
Tällaisia ajatuksia ovat eläkeläiset
esittäneet, ja näillä on oma oikeutuksensa.
Kun pykälämuutoksiin halusimme jo sitä korotusta
suuremmaksi, niin on hyvä, että vielä tässä toisessa
käsittelyssä on lausumaehdotus, jonka ed. Toimi
Kankaanniemi on tehnyt: "Eduskunta toteaa, että seitsemän
euron kuukausikorotus kansaneläkkeisiin ei ole todellinen
tasokorotus, ja edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin hallitusohjelman hengen mukaisen kansaneläkkeiden
todellisen tasokorotuksen toteuttamiseksi kuluvan vaalikauden aikana
näiden pienimpien eläkkeiden jälkeenjääneisyyden
korjaamiseksi." Tätä myös minä kannatan
lämpimästi.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Eläkeläisiä on
jo pitkään kohdeltu huonosti, ja luulisi, että nyt,
kun meillä on varaa tehdä jättimäisiä veronalennuksia
hyvätuloisille, meillä olisi myös varaa
pitää huolta eläkeläisten oikeuksista.
Edellisessä asiakohdassa keskusteltiin, pystyvätkö pienituloiset
ihmiset maksamaan tv-luvan. Kun ihminen saa 500 euroa kansaneläkettä,
varmaan se hyvin tiukkaa tekee. Kun nostettaisiin eläkkeitä vähän
reilummin, niin ei tarvitsisi ajatella, onko Yleisradio koko kansan
radio, vaan jokainen ihminen voisi lunastaa tv-lupansa niin halutessaan.
Samoin työttömillä, kun peruspäivärahalla
ovat, tiukkaa tekee, pystyvätkö tv-luvan lunastamaan.
Mutta hallitus on pettänyt eläkeläiset
pahemman kerran. Hallituksella on kaikki valta toteuttaa suuret
lupauksensa, mutta mitään ei kuulu. Edellisen
hallituksen aikana keskusta äänestytti meitä tavan
takaa pohjaosan palauttamisesta. Nyt ollaan asiasta hiirenhiljaa.
Eläkeläiset eivät ole unohtaneet pohjaosan
leikkausta.
Erityisesti pienituloisimmat eläkeläiset on ajettu
huonoon tilanteeseen. Hallitus lupaa nyt heille 7 euron korotusta.
Se 7 euroa suli jo vääristyneeseen indeksiin,
joka vääristyy hallituksen suurista alkoholiverokevennyksistä.
Tämä 7 euron esitys ei ole tasokorotus, se on
pilkantekoa eläkeläisiä kohtaan. Siksi
me vaadimme 18:aa euroa, sekään ei ole kohtuuttoman
paljon. Jatkossa korotuksia tulee tehdä lisää.
Tämä 18 euroa olisi kuitenkin mahdollinen toteuttaa,
kuten varjobudjetillamme osoitimme, ja se olisi pieni, välttävä kädenojennus
eläkeläisille.
Hallituksen politiikka on ollut suurituloisia suosivaa. Globalisaatiosta
on tehty olkinukke, jonka turvin voidaan perustella kaikki ikävät päätökset.
Ilmeisesti tämä globalisaatio, joka meidät
pakottaa ylisuuriin veronalennuksiin ja niistä johtuviin
palvelujen huononnuksiin ja eläkeläisten kurjistamiseen,
onkin alkanut vasta tällä vaalikaudella. Vai onko
niin, että annetut lupaukset on alun perinkin päätetty
rikottaviksi? Eläkkeissä on tietysti kyse rahasta,
mutta niissä on kyse myös ihmisarvosta. Ei ole
oikein, että tämän maan rakentaneet iäkkäät
ihmiset joutuvat elämään häpeällisen
pienellä eläketulolla, kun samaan aikaan iso osa
väestöstä rikastuu ennennäkemätöntä tahtia.
Nyt vaaditaan solidaarisuutta ja uudenlaista politiikkaa. Eläkeläiset
ansaitsevat yhteiskunnalta kunnollisen rahallisen korvauksen, jotta
he voivat elää ihmisarvoisesti elämänsä viimeisen
taipaleen.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Meillä on nyt toisessa käsittelyssä hallituksen
esitys kansaneläkkeen tasokorotuksesta. Kun tuo hallituksen
ehdotus on todella vain 7 euroa, on mielestäni todella
kovaa poliittista harhautusta puhua tasokorotuksesta. Huomautin
eduskunnan aikaisemmassa käsittelyssä edustajakollegoille, että tuolla
7 eurolla voi täältä eduskunnan ruokalasta
ostaa lihapullat tykötarpeineen. Miten on mahdollista,
että hallitus kehtaa puhua tasokorotuksesta? Menettely
on mielestäni moraalisesti tuomittavaa, varsinkin kun tuo
korotus koskettaa keskeisesti henkilöitä, jotka
ovat tästä maasta tehneet korkean elintason maan.
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Kankaanniemen ehdotusta, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin hallitusohjelman hengen mukaisen kansaneläkkeiden
todellisen tasokorotuksen toteuttamiseksi kuluvan vaalikauden aikana.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Muutama maininta tähän
kansaneläkkeen tasokorotukseen. Vaikka varsinaiset keskitetyt puheenvuorot
olen itsekin käyttänyt aikaisemmin, harkitusti
palaan muutamiin kommentteihin.
Tässä alussa ehkä lähden
liikkeelle siitä, minkä ed. Kankaanniemi omassa
lausumaehdotuksessaan toteaa. Tässä salissa pitäisi
tosiaan olla todellisesta tasokorotuksesta kysymys eikä tasokorotuksesta,
joka ei ole edes tasokorotus.
Tässä on mielenkiintoinen sanankäyttö meillä menossa.
Hyvin herkästi erilaisissa papereissa tähän
liittyen, paitsi että puhutaan tämmöisestä positiivisesta
termistä kuin tasokorotus, sanotaan, että tällä pyritään
turvaamaan toimeentulo, turvaamaan eläkeläisten
ostovoima, puhutaan myöskin pelkästä parannuksesta
ja unohdetaan, että kun tavallinen veronmaksaja, tavallinen
suomalainen työnsä tehnyt ihminen, joka nyt on eläkkeellä,
kuulee näitä termejä, niin kyllä hän ajattelee,
että se parannus on jotain muuta kuin tosiaan yksi lihapulla-annos,
niin kuin ed. Vielma hyvin kuvaannollisesti äsken sanoi.
Minä olen vähän huolissani ihan yleiseläkepoliittisesti
tästä koko terminologiasta, mitä me täällä käytämme.
Se pyrkii olemaan erittäin positiivista, ja samat lähteet
hallituksessa, jotka näitä kertovat, eivät
lainkaan esittele meille esimerkiksi sitä, että koko
kansaneläke on pelkän kansaneläkeindeksin
takia jäänyt jälkeen tällä hetkellä minun
tietojeni mukaan noin 10 prosenttia vastaavasta TEL-indeksistä.
Eihän semmoinen voi olla oikein. Vaikka se olisi oikein
tai vaikka se olisi väärin, pitäisi se
meille ainakin kertoa, jos se on hallituksen esityksen perusteksteissä.
Tämä tieto tuli vähän vahingossa
asiantuntijakuulemisessa meille valiokunnassa esille, mutta hallitusryhmät
eivät halunneet edes sitä tähän
valiokuntamietintöön keskitetysti esille.
Koko eläkepolitiikka minusta on hyvin huolestuttavaa
Suomessa. Tämä asia on oivallinen osoitus tavasta,
millä itse asiassa ihan oikein arvostetaan työtä.
Indeksit järjestetään sen mukaisesti,
että palkkakehitys otetaan erittäin hyvin tietyssä vaiheessa
huomioon. Mutta sen jälkeen, kun Ville ja Vilhelmiina ovat
työnsä tehneet, he saavat mennä. Heitä tarkastellaankin
eläkepoliittisesti aivan eri tavoin. Ei ole jäljellä sitä rentoa rohkeutta,
jota kaikki suomalaiset luulevat näissä järjestelmissä olevan,
vaan on erilainen asenne. Tässä ei lievennetä suinkaan
kansaneläkeindeksin aiheuttamaa jälkeenjääneisyyttä.
Ei tässä heikommuudesta johtuvaa jälkeenjääneisyyttä nosteta
ylös. Tässä tehdään
ihan jotain muuta. Tässä tehdään
pelkkää politiikkaa. Totta kai on hyvä,
että vuodella aikaistetaan ja hallitusohjelman mukainen
maininta toteutetaan, mutta liian suuri ristiriita on minusta hallituksen
tavassa käsitellä koko tätä asiaa.
Nytkään täällä ei
ole ketään ministeriä missään
vaiheessa ollut kuulemassa. Heillä tietysti on muita kiireitä,
mutta eipä ole hallituspuolueista valiokuntavastaavia tai
ketään muuta vastaavaa paikalla. Suurimman osan
keskustelusta hallituspuolueiden edustajat ovat täysin
puuttuneet. Nyt onneksi on kaksi hallituspuolueen kansanedustajaa
paikalla. Mutta toivon, että te avaisitte vähän
ryhmissänne muualla keskustelua siitä, mihin tämä ehkä vähitellen
meidän Suomen yhteiskunnassamme johtaa. Oikeudenmukaista
ei ole missään tapauksessa luoda tällaista
ilmapiiriä. Jos ajatellaan tiettyjä vaalitaistelussa
esitettyjä lukuja, niin kyllä joku raja tietysti
pitäisi olla siinä, mitä luvataan ennen
vaaleja ja mitä luvataan vaalien jälkeen. Kyllä silloin
saa sanojansa positiivisesti asetella, mutta pitäisi siihen
huutoon joissakin rajoissa vastata, kun on oikeastaan esittelevänä ministerinä vielä
tässä asiassa.
Olen sitä mieltä, että huomenna eduskunnalla on
aikamoinen näytön paikka, kun ed. Kankaanniemen
lausumaehdotuksesta äänestetään.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Akaan-Penttilä tässä totesi,
näyttää, että tätä eläkeläiskeskustelua
ensisijaisesti käyvät tässä salissa
oppositioedustajat. Ed. Akaan-Penttilä totesi omassa puheenvuorossaan,
että hänestä vaikuttaa siltä,
että tämä hallituksen esitys on pelkkää politiikkaa,
siinä ei ole vakavaa sisältöä.
Itse, kun nyt kuuntelin näitä oppositiopuolueen
edustajien puheenvuoroja, ed. Vielman, ed. Akaan-Penttilän
ja ed. Kankaan puheenvuoroja, ja muistelen, mitä puheenvuoroja he
puolitoista vuotta sitten hallituspuolueiden edustajina käyttivät
tässä salissa, niin jollain tavalla (Ed. Vielma:
Minä en ollut!) — te ette ollut, mutta ed. Akaan-Penttilä oli
ja ed. Kangas oli, olitte hallituspuolueen edustajia täällä — puheenvuorojen
sävy oli jossain määrin toisenlainen.
Silloin tässä tulee kysymys mieleen väen väkisin — aihe
on erinomaisen vakava, eläkeläisten, ikäihmisten,
asema suomalaisessa yhteiskunnassa vaatii vakavaa huomiota — mutta
onko tässäkin yhtä lailla nyt opposition
esiintymisessä kyse siitä, kuten ed. Akaan-Penttilä sanoi,
että tässä tehdään
politiikkaa? Haluan sen kysyä.
Arvoisa puhemies! Minusta ikäihmisten asemaa suomalaisessa
yhteiskunnassa täytyy tietenkin lähestyä eläkekysymysten
kautta, mutta täytyy lähestyä tätä kysymystä myöskin
laajemmin. Meillä on ajan henki jollain tavalla muuttunut sellaiseksi,
että me ikään kuin katsomme ikäihmisiä,
vanhempia ihmisiä, tässä yhteiskunnassa budjettisuureiden
kautta, taloudellisten suureiden kautta. Puhumme huoltosuhteen heikkenemisestä yhteiskunnassa,
ikääntymisen ikään kuin aiheuttamista
ongelmista yhteiskunnalle, siitä, että meillä ei
ole varaa ylläpitää ikääntyvää väestöämme.
Tämä on epäilemättä monien
ikäihmisten mielestä ihan oikeutetusti jopa loukkaavaa.
Suomalainen yhteiskunta on tänään
vauraampi kuin koskaan aikaisemmin. Perinteenä on ollut
se, että työssäkäyvät
sukupolvet, nuoremmat ihmiset, kantavat huolta omista vanhemmistaan. Siitä on
kysymys, kun me puhumme ikääntyneistä ihmisistä.
Se, että me pohdiskelemme vain huoltosuhteiden heikkenemistä suomalaisessa yhteiskunnassa
ja pelkistämme ikäihmiset vain budjettinumeroiksi,
on väärää asennoitumista, ja kun
se ohjaa tätä keskustelua suomalaisessa yhteiskunnassa
tällä hetkellä, niin se synnyttää kyllä sellaisen
mielikuvan, että monet eläkeläiset, aivan
kuten täällä oppositiopuolueiden edustajat totesivatkin,
kokevat, että heidän elämäntyötänsä ei
arvosteta ja heidät ikään kuin pikemminkin koetaan
taakaksi yhteiskunnassa ja suorastaan toivotaan, että aika
heistä jättäisi.
Tämä ei voi olla lähestymistapa.
Meidän suomalaisen yhteiskunnan suurin saavutus itse asiassa
on se, suurin yksittäinen saavutus koko hyvinvointiyhteiskuntamme
rakentamisessa on se, että keskimääräinen
elinikä on noussut, ja sitä ei voida lähestyä taakkakysymyksenä,
vaan upeana saavutuksena siihen täytyy suhtautua. Minusta, arvoisa
puhemies, tämä olisi se lähtökohta,
josta tätäkin keskustelua nyt olisi syytä käydä.
Opposition edustajat ovat nyt kiinnittäneet huomiota
termeihin "tasokorotus" ja "7 euroa" ja esittävät
tässä nyt sitten tämän hallituksen
esityksen kaatamista. Kannattaisi huomata se, että hallitus
joka tapauksessa toimii tässä hallitusohjelman
mukaisesti, ja mikä olennaista, itse asiassa aikaistaa
aikaisemman päätöksensä. Tässä suhteessa
hallitus tulee selkeästi eläkeläisiä vastaan.
Toiseksi ed. Kangas totesi aikaisemmin, että hallitus
ei huolehdi pienempituloisista eläkeläisistä ja
ihmiset muistavat pohjaosan leikkauksen, edelleenkin eläkeläiset.
Tässä kannattaa huomioida, että pohjaosan
leikkaus ei kohdistunut — ja haluan alleviivata sitä — pienimpiä eläkkeitä saaviin
kansaneläkkeiden saajien osalta, ja siinä suhteessa
näiden kahden asian yhdistäminen samaan lauseeseen
ei ole mielekästä.
Ed. Rauhala täällä toi esille sen,
että kuluttajahintaindeksisidonnainen eläkejärjestelmämme on
ongelmallinen, kun eläkeläisten tulot eivät
kehity samalla tavalla kuin muiden tulonsaajien tulot. Kannattaa
muistaa, että Euroopassa yleensä on käytössä eläkejärjestelmien
indeksit, jotka ovat puhtaasti kuluttajahintaindeksisidonnaisia, koska
halutaan varmistaa pitkässä juoksussa eläkkeiden
ostovoima. Se on se olennaisempi kysymys kuin se, että suhteutetaan
se talouskasvuun, joka saattaa hyvinkin vaihdella. Ostovoima halutaan
turvata, eli kun ihminen siirtyy eläkkeelle, niin hän
tietää, että hän saa koko eläkekautensa,
varmistaa oman tulokehityksensä, että se on saman
suuruinen koko ajan ja esimerkiksi inflaatio ei syö eläkkeen
ostovoimaa. Tätä tietysti tarkoittaa kuluttajahintaindeksisidonnainen eläkejärjestelmä,
ja siinä suhteessa kannattaa minusta käyttää tässä,
arvoisa puhemies, oikeita termejä.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kiljusta, kun hän kertoi, että en
ole johdonmukainen ollut edellisellä eduskuntakaudella
ja nyt puheissani, muistutan, että ne useat kerrat, kolme
kertaa, kun keskusta äänestytti pohjaosan palautuksesta,
olin äänestämässä silloin
keskustan esityksen puolesta ja olin hallituksen esitystä vastaan,
että se siitä epäjohdonmukaisuudesta.
Ehkä täällä suurimmat takinkääntäjät
ovat olleet keskustan piirissä. Ed. Hyssälä lupasi
300 euron korotuksen eläkkeisiin, kun pääsee
valtaan.
Samaten toteaisin myös, että kokoomuksen silloinen
valtiovarainministeri Niinistö vastusti jyrkästi
eläkkeitten nostamista. Samaten täällä on
taitettu indeksi ollut käsittelyssä, ja senkin puolesta
olen äänestänyt, että sitä ei
huononnettaisi.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Keskisuomalaisia edustajia on suhteessa runsaasti
tänä iltana täysistuntokeskustelussa. (Eduskunnasta:
Joka ilta!) — joka ilta — ja annan tunnustuksen
myös ed. Kankaalle. On aivan totta: hän menetteli
viime kaudella juuri niin kuin kertoi, elikkä tämä tunnustus
on ihan aidosti paikallaan antaa.
Henkilökohtaisesti olisin todella toivonut, että kansaneläkkeitten
tasokorotus olisi voinut olla jo nyt aivan jotain muuta ja enemmän
kuin ehdotettu 7 euroa kuukaudessa, joka toki sekin on enemmän
kuin ei mitään. Mutta jos me ajattelemme tuon
7 euron ostovoimaa, niin kyllä se kovin olematon on, kun
sitä lähtee markkinoilla hyväksi käyttämään.
Sillä nyt ehkä saa pari kirjettä menemään
postissa, mutta meneekö enää kolmas?
Silloin taitaa jo tehdä tiukkaa.
On toki positiivista se, että tämä kansaneläkkeitten
korotus on aikaistunut, mutta todella näkisin, että tässä on
arvovalinnasta kysymys. Ed. Kiljunen täällä aivan
oikein toi esille, että me pohdimme hienoilla sanankäänteillä ja
tilastotieteellisillä numeroilla asioita, joissa on kysymys arvovalinnoista,
aivan kuten täällä ansiokkaasti monet
muutkin edustajat ovat tuoneet esille. On kysymys ihmisarvosta,
elämäntyön arvostamisesta ja vieläpä,
kuten eläkeläiset minua evästivät
viime torstaina, neljännestä käskystä.
He sanoivat, että neljänteen käskyyn
liittyy myös lupaus menestyksestä. Minä uskon,
että kyllä tämän maan taloudelle
ja kansakunnalle olisi menestys, jos me kunnioittaisimme kaikkein
pienintä eläkettä saavien elämäntyötä ja
arvoa Suomen kansalaisina siten, että heille taloudellinen
toimeentulo pyrittäisiin saamaan paljon paremmaksi kuin se
tällä hetkellä kaikkein pienintä eläkettä saavien
kohdalla on.
Tiedän, että pienintä eläkettä saavat
ovat ne kaikkein tyytyväisimmät eläkeläiset.
Kun minäkin olen muutamia kertoja saanut kunnian olla puhumassa
eläkeläisten juhlissa, viimeksi Haapamäellä toissa
sunnuntaina, niin minä tietoisesti varoin sitä,
että en puhu politiikkaa pienistä eläkkeistä vaan
puhun muista elämän arvoista, sillä pienintä eläkettä saavat
ovat tyytyväisimpiä. Olin juhlassa kerran paikalla,
kun juhlapuhuja puhui, kuinka on teillä pienet eläkkeet.
Iäkkäät vanhukset vieressä kuiskasivat
toisilleen: "Tuli pilaamaan meidän juhlamme." He kyllä tietävät tuon
eläkkeen pienuuden, ja he nöyrästi odottavat,
että yhteiskunnan päättäjät
ja asioitten valmistelijat menettelisivät tämän
ongelman korjaamiseksi.
Pienintä eläkettä saavat ovat juuri
myös viime sotien veteraanisukupolvea. Sinne mahtuvat rintamalla
taistelleet, kotirintamilla olleet, tämän isänmaan
viime sotien vastuunajan omalla paikallaan silloin nuorina ihmisinä kantaneet,
raivaajat ja rakentajat, kaikilla elämänaloilla
tämän hyvinvoinnin luoneet, ja heistä monet
ovat pudonneet vajaita työeläkkeitä,
vajaita yrittäjäeläkkeitä saaviksi.
Siellä on omaa työtään tehneitä, kotityötä tehneitä,
siellä on yrittäjiä, talon emäntiä,
isäntiä. He saavat kaikkein pienintä eläkettä tällä hetkellä ja
ovat tehneet jokainen arvokkaan ja ansiokkaan elämäntyön.
Haluaisin asian jatkovalmistelua varten juuri alleviivata tätä,
että kysymys on arvovalinnasta: teemmekö me talouselämässä sellaisia
ratkaisuja, joilla voidaan tehdä oikeudenmukaisuutta. Väitän,
että tällä olisi myös menestys
mukana ihan konkreettisesti siten, että kyllä kun
eläkeläiset saisivat enemmän varoja,
se heti hyödyttäisi lähipalveluita, millä olisi
myöskin pienyrittäjiä kannustava vaikutus.
Palveluyrittäjät hyötyisivät
erityisesti, kyläkaupat, lähikaupat, taksit jne. Samalla
eläkeläisten hyvinvointi osaltaan kohentuisi.
Kyllä voimakkaasti hallituspuolueen edustajana vetoan,
että hallitus tällä vaalikaudella vielä pyrkisi
tekemään eläkeläisten oikeudenmukaisuuden
toteuttamiseksi nimenomaan kaikkein iäkkäimpien
ja pienintä eläkettä saavien kohdalla
ratkaisuja, joilla voitaisiin tehdä myöskin tämän
kansantalouden kannalta hyvää. Eivät
ne rahat tästä maailmasta ja yhteiskunnasta katoa,
kyllä ne pyörittäisivät niitä lähipalveluita,
synnyttäisivät työpaikkoja, loisivat
osaltaan hyvinvointia. Joten todella voimakkaasti tämän
puheenvuoron kautta vetoan, että hallitus, joka nyt on
aikaistanut tuota eläkekorotusta, todella mahdollisimman
pikaisesti löytäisi ratkaisut, joilla voitaisiin tehdä kunniaa
eläkeiässä olevien elämäntyön
arvostamiseksi, juuri nimenomaan pienintä eläkettä saavien
kohdalla.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Oli hyvä, että ed.
Kiljunen otti esille tämän huoltosuhteesta puhumisen.
Minusta se on erittäin tärkeä asia. Olin
odottanut, että hän olisi jatkanut sillä teemalla
ja alkanut puhua ikärasismista. Minusta huoltosuhteesta
puhuminen on myöskin eräänlaista ikärasismia.
Me täällä Suomessa katsomme, että kun
henkilö on täyttänyt 60 tai 65 vuotta,
niin silloin, aivan niin kuin ed. Kiljunen sanoi, hän on
yhteiskunnalle taakka.
Meillä on aivan väärä asenne,
ja kun tiedän, että ed. Kiljunen usein vierailee
muun muassa USA:ssa, niin siellä seitsemänkymppiset
ovat edelleen kovaa valuuttaa. He ovat hallituksessa ministereitä,
he ovat johtavilla paikoilla ja he toimivat autonkuljettajina, he
toimivat oikeastaan kaikissa ammateissa. Minusta meidän
pitäisi saada myöskin tänne Suomeen oikea
suhtautuminen ikäihmisiin. Ikäihmiset omaavat
sellaista kokemusta ja taitoa, mitä yhteiskunta tarvitsee. Minä olen
myöskin melko varma, että jos tämmöinen
muutos suhtautumisessa syntyisi, niin sillä olisi myöskin
valtiontaloudelle erittäin suuri merkitys.
Toinen asia, mihin haluan puuttua ed. Kiljusen puheessa, on
syy, minkä takia korotusta aikaistetaan. Ed. Kiljunen tietää varmasti,
mikä on syy, koska hallitus on sen julkisesti sanonut.
Syy on se, että alkoholivero vaikutti niin paljon elinkustannusindeksiin,
että katsottiin, että on parempi nyt toteuttaa
tämä 7 euron tasokorotus kuin kauden lopussa.
Eli alkoholivero oli oikeastaan syy siihen.
Arvoisa herra puhemies! Nyt pitäisi tietenkin puhua
kansaneläkkeestä. Tässä on todettu,
että minimieläkettä eli pienintä eläkettä saa
noin 100 000 suomalaista. On annettu ymmärtää,
että kaikki heistä olisivat pienituloisia, vähävaraisia. Näin
asiaa voidaan katsoa, mutta muistan, kun eräs professori
totesi minulle, että hänen mielestään
on väärin, että hänen puolisolleen,
joka on koko avioliiton ajan toiminut kotirouvana, palvellut tätä professoria,
maksetaan kansaneläkettä. Kyllä heille,
professoreille, niin kuin hän ilmaisi asian, maksetaan
niin hyvää eläkettä, että he
pystyvät puolisonsa elättämään.
On myöskin sellaisia tilanteita, milloin avioliitossa
elävä puoliso jää oikeastaan
tämän pienen eläkkeen varaan ja syntyy
erittäin kiusallinen tilanne ja taloudellisesti ahdas tilanne
hänelle, ja se on tilanne, kun hänet vaihdetaan
20 vuotta nuorempaan puolisoon. Siitä syystä tulisi
kyllä eläkelakeja minun mielestäni muuttaa
niin, että avioliiton aikana kertyneet eläke-edut
jaettaisiin aina puolisoitten kesken tasan. Silläkin olisi
merkitystä valtion kassassa. Silloin ei tarvitsisi välttämättä kaikille
maksaa kansaneläkettä, mutta niitten tuloa, joiden
tulo silloin vielä jää pieneksi, tulisi
huomattavasti korottaa. Yhdyn siihen, että jos ei ole muuta
tuloa, jos ei ole puolisolla eläketuloa, niin 500 euron
eläketulo on todella pieni.
Ihan lopuksi totean, että kun jokainen meistä on
varmasti ollut vastaanottamassa delegaatioita, eläkejärjestöjen
edustajia, kolme asiaa nämä delegaatiot ovat aina
tuoneet esille. Minä en muista, että kertaakaan
olisivat puhuneet tuloveronalennuksesta, mutta aina ovat puhuneet
juuri tämän minimieläkkeen korottamisesta,
ovat puhuneet ruuan arvonlisäveron alentamisesta ja ovat
puhuneet lääkkeiden omavastuurajan alentamisesta.
Nämä ovat ne kolme kaikkein tärkeintä asiaa
eläkeläisille, ja kaikki nämä kolme
sisältyvät myös kristillisdemokraattien
vaihtoehtobudjettiin, johon löytyy myöskin rahoitus.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Täydentäisin aikaisempaa
puheenvuoroani, jottei synny väärinkäsitystä.
Ensinnäkin halusin korostaa sitä, että arvostan,
että hallitus aikaistaa tätä kansaneläkkeen korotusta.
Riippumatta niistä syistä, jotka johtivat tähän
aikaistamiseen, oli se sitten alkoholiveron aiheuttamat vaikutukset
indeksiin tai muut, joka tapauksessa hallitus on tässä hyvällä eleellä itse
asiassa etenemässä.
Mutta jotta ei synny väärinkäsitystä,
niin kyllä minäkin olen sitä mieltä,
että 7 euron korotus on pieni. Se on valitettavan pieni,
ja ymmärrän, että opposition edustajat
lähestulkoon jopa irvailevat tällä asialla
eräillä esimerkeillä, joita ottavat esille.
Mutta tietysti me myöskin ymmärrämme,
että valtiontalouden tilanne tällä hetkellä on vaikea,
ja olen aivan vakuuttunut siitä, että hallitus
tekee voitavansa, jotta eläkeläiset aikanaan saisivat
reilumman korotuksen.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Kalliksen esitys uudenlaisesta kansaneläkkeitten kohtelusta
aviopuolisoitten osalta on sinänsä mielenkiintoinen.
Tekee mieli kuitenkin kertoa, että kun tänään
olimme Kelassa kuuntelemassa tutkimusosastoa, he kertoivat, että heidän
tutkimustensa mukaan noin 30 000 kansaneläkeläistä jättää hakematta
heille kuuluvaa toimeentulotukea, koska he eivät ilkene,
kun ovat tottuneet elämään vaatimattomasti.
Ed. Oinoselle ja jossain määrin myöskin
ed. Kiljuselle pitää kai kuitenkin sanoa, että hallitukseen
voi tietysti vaikuttaa myöskin äänestämällä tässä salissa.
(Ed. R. Ojala: Ei voi!) — No, voi se tietysti olla niin,
että ei voikaan, mutta ehkäpä nyt kuitenkin
jotenkin. Tietysti omaa omaatuntoa voi aina lohduttaa.
Televisiolupamaksusta täällä keskusteltiin
aikaisemmin, ja totesin, että tämä ylikompensoiva indeksiehto
on itse asiassa televisiotoiminnan kannalta hyvä eikä lupamaksua
pitäisi alentaa siksi, että eläkeläisillä menee
huonosti. Pitää todellakin pitää huoli
siitä, että eläkeläisillä menee vähän
paremmin, että pystytään turvaamaan sekä Ylen
rahoitus että kansaneläkkeitten riittävä taso.
Sillä tavalla todennäköisesti saadaan
parempi tulos kuin joko alentamalla eläkkeitä tai
alentamalla Ylen edellytyksiä tuottaa hyvää ohjelmaa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Virtaselle, että aktiivisesti
seurasitte puheenvuoroani.
Tietysti äänestäminen hallituspuolueen
edustajana toisin kuin hallituksen esitys on mahdollista, mutta
se ei ehkä ole minun tapauksessani rakentavin menettely
asian hoitamiseksi. Minä toivon, että puheenvuoroni,
joka on pidetty — se kirjataan — painaa myöskin
omalta painoarvoltaan sen verran kuin yksityisen kansanedustajan puheenvuorolle
tulee antaa painoarvoa.
Mutta aivan kuten ed. Virtanen mainitsi, on tosiasia se, että suuri
osa pienintä eläkettä saavista ei kehtaa
hakea heille kuuluvia oikeuksia. He ovat tunnollisia kansalaisia,
ja he luottavat siihen, että yhteiskunta antaa heille sen,
mikä kuuluu. Tästä syystä olisi
kyllä todella varaa, jos otetaan vaikka huomioon tuo, että jää toimeentulotukia
ja asumistukia tästä syystä saamatta,
muun muassa näin säästyneillä varoilla
osaltaan korottaa näitä pienimpiä eläkkeitä.
Kysymys on arvovalinnasta, ja tämän viestin kyllä haluan
niin pontevasti, kuin kansanedustajan paikalta voi sanoa, sanoa
asian tuleville käsittelyille.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä ed.
Kankaanniemen ponsi, jota täällä keskustelussa
on aiemmin kokoomuksen piiristä muun muassa ed. Vielma
kannattanut, on hyvin perusteltu, koska tämä hallituksen
nyt käsittelyssä oleva 7 euron korotus kansaneläkkeisiin
ei ole mikään todellinen tasokorotus, koska kuten
kaikki hyvin tiedämme, tällä lähinnä kompensoidaan
se indeksikorotus, joka nyt jää saamatta johtuen
alkoholin hinnan alentamisesta. On todella hämmästyttävää,
että nykyinen hallitus on kehdannut esittää tässä yhteydessä kansaneläkkeisiin
vain 7 euron korotusta eli jättää todellisen
tasokorotuksen käytännössä kokonaan
tekemättä. Tämä on todella hämmästyttävää ottaen
huomioon ne suuret lupaukset, joita nykyinen pääministeripuolue
keskusta viime eduskuntavaalien alla kaikkialla maassa eläkeläisille
tältä osin antoi. Viime vaalikauden kuluessa keskustan
eduskuntaryhmä lukuisissa eri yhteyksissä moitti
silloista hallitusta kansaneläkkeiden tason alhaisuudesta
ja moitti silloista hallitusta siitä, että kansaneläkkeisiin
ei ole tehty tuntuvia korotuksia. Kun viime vaalikaudella hallitus
ja hallituspuolueet korottivat kansaneläkkeitä muistaakseni
12 eurolla, joka siis oli yli 50 prosenttia enemmän kuin
hallitus nyt esittää, niin silloista korotusta
keskustaoppositio ei pelkästään moittunut
liian vähäiseksi vaan suorastaan syytti hallitusta
eläkeläisten pilkkaamisesta.
Kaiken tämän jälkeen, kaiken viime
vaalikaudella hallituksen politiikkaa kohtaan tältä osin esitetyn
kritiikin jälkeen ja ennen kaikkea kaiken vaalikampanjan
aikana eläkeläisille luvatun jälkeen
on nykyhallituksella sitten, etten sanoisi, otsaa esittää 7
euron korotusta, 7 euron, joka, kuten sanoin ja kuten täällä aiemminkin
on todettu, kompensoi lähinnä käytännössä puuttumaan
jäävän elinkustannusindeksistä johtuvan
indeksikorotuksen.
Kun mietitään sitä, että nykyinen
ministeri Liisa Hyssälä vaalikampanjan aikana
lupasi eläkkeensaajille 300 euron tasokorotuksen ja on
nyt hallituksesta käsin ollut esittämässä eduskunnalle
7 euron korotusta, niin on pakko kysyä, kuinka paljon poliitikko
voi vaalilupauksistaan pettää ilman, että menettää poliittisen
uskottavuutensa tai ainakin merkittävästi menettää poliittista
uskottavuuttaan. Olen kyllä, herra puhemies, vilpittömästi
sitä mieltä, että ministeri Hyssälä joko
luvatessaan 300 euroa eläkkeisiin tasokorotuksena tai esittäessään
nyt hallituksen jäsenenä 7 euron tasokorotusta
on pettänyt eläkeläiset erittäin
rumasti ja erittäin pahasti.
Oma ajatukseni on se, että ministeri Hyssälä, silloinen
kansanedustaja ja kansanedustajaehdokas Hyssälä jo
luvatessaan eläkeläisille 300 euron tasokorotuksen
tiesi — tai niin kuin juristit sanovat: hänen
olisi pitänyt tietää — että tuo
lupaus oli bluffia, tuo lupaus oli sellainen, että hänellä ja
keskustan eduskuntaryhmällä ei tulisi olemaan
mitään, siis ei mitään, mahdollisuuksia tuota
lupausta pitää, jos siitä pitäisi
lähteä, että tuo lupaus oli tosissaan
annettu ja että todellakin tosissaan haluttiin viestiä eläkeläisille
valmiutta 300 euron korotukseen kansaneläkkeessä.
Oma tulkintani on kyynisempi: Oma tulkintani on se, että jo
siinä vaiheessa, kun tuo lupaus on tehty, jo siinä vaiheessa
silloinen kansanedustajaehdokas Hyssälä ja muut
keskustan kansanedustajaehdokkaat, jotka kaikki, siis sananmukaisesti
kaikki, lupasivat kansaneläkkeisiin joka tapauksessa tuntuvaa
korotusta, jos keskusta vaalit voittaa, että siinä vaiheessa
ehdokas Hyssälä jo tiesi, että tämä ehdotus,
tämä lupaus, ei ole koskaan tarkoitettu toteutettavaksi.
Tätä asiaa ei lainkaan, herra puhemies, muuta
eikä paranna se, että ministeri Hyssälä nykyisin
selittää silloin tällöin, kun
hän uskaltautuu tästä asiasta täällä eduskunnassa
keskustelemaan ja joutuu tästä asiasta eduskunnassa
keskustelemaan, tarkoittaneensa jotakin monimutkaista eläkejärjestelmien
yhtenäistämistä ja erilaisten lisien
ja kansaneläkkeen muiden osasten muuttamista yhdeksi pysyväksi
ja kokonaiseksi kansaneläkkeen tasokorotukseksi.
Mutta, herra puhemies, minun perusväitteeni on se,
että viime eduskuntavaaleissa keskusta teki räikeätä politiikkaa
eläkeläisten kustannuksella. Keskusta teki eläkeläisille
sellaisia lupauksia, sellaisia vaalilupauksia, joita ei koskaan
ollut tarkoitus lunastaa, joista se silloin jo tiesi, että niitä ei
voida pitää. Tarkoitan tietysti ministeri Hyssälän
300 euron korotusta kansaneläkkeeseen ja muiden keskustan
ehdokkaiden lähes yhtä hulvattomia lupauksia,
mutta tarkoitan myös keskustan puolueena vaaliohjelmassaan esittämää kansaneläkkeen
pohjaosan palauttamista ja taitetusta indeksistä luopumista.
Kuten kaikki tässä salissa hyvin tiedämme, kansaneläkkeen
pohjaosaa ei nykyinen hallitus ole palauttamassa eikä siitä tiettävästi
vakavasti neuvoteltu myöskään hallitusneuvotteluissa,
ja kuten hyvin tiedämme, taitettua indeksiä ei
nykyinen hallitus ole poistamassa eikä siitä vakavasti
neuvoteltu hallitusneuvotteluissa. (Ed. Kallis: Eikä tulevakaan
hallitus!) Päinvastoin, nykyinen hallitushan on saattanut
päätökseen sen jo edellisen hallituksen
aloittaman eläkeremontin, jonka osana tämä huonompi
indeksi, se taitettu, huonompi indeksi, tulee koskemaan myös
alle 65-vuotiaita eläkkeensaajia.
Tietysti voidaan ajatella, että no mitäs tuosta, eläkeläisille
voi vaalien alla lämpimikseen jutella vaikka kuinka mukavia,
tarkoitushan on voittaa vaalit. Jos tästä lähdetään,
että vaalipuheiden ainoa tarkoitus on voittaa vaalit ja
tämä tarkoitus pyhittää minkälaiset
puheet tahansa, niin silloinhan keskustan omaksuma vaalitaktiikka
oli onnistunut ja keskustan toiminta oli täysin perusteltua
ja kiistämättä tuloksia tuottavaa.
Mutta, puhemies, haluaisin lähteä siitä,
että meillä kaikilla, yli puoluerajojen, on myös
jonkinasteinen vastuu poliittisen järjestelmämme uskottavuudesta
ja poliitikkojen kansalaisten keskuudessa nauttimasta luottamuksesta
ja arvostuksesta. En väitä, että kukaan
meistä on tässä suhteessa synnitön.
En väitä, että mikään
puolue on tässä suhteessa synnitön. Kaikki
asetamme vaalien alla tavoitteita ja teemme vaalien alla lupauksia,
joiden lunastaminen on vähintään hyvin
vaikeata. Mutta olen jo aikaisemmin todennut ja totean nytkin, että tässäkin
vaalilupausten realistisuudessa on olemassa jotkin kohtuuden rajat,
jotkin hyvän poliittisen menettelyn rajat, joita soisi
kaikkien kunnioittavan.
Silloin kun mennään vaalien alla eläkeläisille, jotka
kiistatta ovat valtava äänestäjäryhmä,
yli miljoona eläkeläistä on ilmeisesti
tänä päivänä Suomen
maassa, silloin kun mennään vaalien alla eläkeläisille
puhumaan 300 euron tasokorotuksesta kansaneläkkeeseen,
silloin, näin väitän, tietoisesti ylitetään
nämä rajat. Tietoisesti ylitetään
mielestäni ne sopivaisuuden rajat, jotka vaalilupauksiakin
koskevat ja vaalienaluspuheitakin koskevat. Kun otetaan huomioon
nämä hulvattomat kansaneläkkeen tasokorotuspuheet,
kun otetaan huomioon lupaukset kansaneläkkeen pohjaosan
palauttamisesta ja kun otetaan huomioon lupaukset taitetun indeksin
poistamisesta, niin, herra puhemies, väitän, että keskusta
viime eduskuntavaalien alla teki nimenomaan eläkeläisiä koskien
erittäin, sanon suoraan, törkeän vaalipetoksen.
Vaalit voitettiin, tässä mielessä taktiikka toimi.
Mutta nyt vaalien jälkeen luulisi nolottavan, kun näiden
puheiden jälkeen joutuu tekemään sellaisia
tekoja, joista nytkin on kyse, 7 eurosta. Luulisi, että jonkinlaisia
vaikeuksia on tuolla eläkeläisille kertoa, mitenkä tässä näin
nyt kävikään. Ehkä kunnallisvaalien
tulos jotain näistä vaikeuksista kertoo.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puhe oli retorisesti vakuuttava. Entä sisältö?
Mitä ed. Zyskowicz täällä puhui juuri äsken?
Ed. Akaan-Penttilä täällä aikaisemmin
käytti puheenvuoron, jossa hän syytti hallitusta,
että näillä esityksillä tehdään
politiikkaa. Minusta ed. Zyskowiczin puheenvuoro oli erinomainen
esimerkki puheenvuorosta, jolla tehdään ensi sijassa
politiikkaa. (Ed. Zyskowicz: Sitä täällä tehdään!) — Kyllä. — Hän
viittasi ed. Hyssälän vaalien alla antamiin vaalilupauksiin
ja totesi näillä sanoilla, kuinka paljon poliitikko
voi tehdä lupauksia menettämättä uskottavuuttaan. Minä kysyisin
ed. Zyskowiczilta näin päin: kuinka paljon poliitikko
voi ottaa etäisyyttä omista teoistaan menettämättä uskottavuuttaan,
ed. Zyskowicz? Te totesitte, että hallitus, ja tässä tapauksessa
viittasitte ed. Hyssälään, tekee räikeää politiikkaa
eläkeläisten kustannuksella. Minulle jää sellainen
maku, että tässä teidän puheenvuorossanne
myöskin tehdään räikeää politiikkaa
eläkeläisten kustannuksella. Yhdyn osittain siihen
kritiikkiin, mikä liittyy ed. Hyssälän
mahdollisiin vaalilupauksiin. Mutta eikö ole mielenkiintoisempaa
katsoa — ed. Zyskowicz, te olette kokoomuksen ryhmäjohtaja — sitä 16
vuoden taipaletta, jonka te olette hallitusvastuussa olleet, ja sitä,
millä tavalla eläkeläiset ja eläkeläisjärjestöt ovat
joutuneet reagoimaan hallitustaipaleeseen. Silloin joudumme kysymään,
kuinka vahva teidän uskottavuutenne on puhua eläkeläisten
puolesta täällä.
Katsotaan vuosia 91—95, jolloin te keskustan kanssa
yhdessä muodostitte porvarihallituksen. Mitä silloin
tapahtui eläkeläisten suhteen? Mitä nimenomaan
noina vuosina tapahtui eläkeläisten suhteen? Eläkeläisjärjestöt
tiukalla kritiikillä suhtautuvat hallituksen tuonaikaisiin
toimenpiteisiin: Luotiin ylimääräinen
sairausvakuutusmaksu, niin sanottu raippavero. Luotiin kansaneläkevakuutusmaksu,
ylimääräinen sellainen. Kaksi kertaa,
arvoisa puhemies, pääministeri Esko Ahon johtama
hallitus, porvarihallitus, kaksi kertaa jätti lakisääteiset
indeksitarkistukset tekemättä. Kaiken lisäksi
lääkkeiden verovähennysoikeudet poistettiin.
Kaikki nämä neljä uudistusta, neljä muutosta,
jotka tehtiin selkeästi eläkeläisväestön
etujen vastaisesti, heikensivät eläkeläisten
ostovoimaa merkittävästi Suomessa. Me kaikki tiedämme,
enkä halua sitä kiistääkään,
että tuon vuosikymmenen alkuvuodet olivat taloudellisen
kriisin vakava vaihe Suomessa ja hallitus oli tietysti tiukassa
paikassa miettiessään menorahoitustansa. Mutta
olennaisinta on nähdä, ed. Zyskowicz, että porvarihallituksen politiikan
seurauksena, jos katsomme eri tulonsaajaryhmiä yhteiskunnassa
ja jätämme huomiotta ne yrittäjät,
joiden yritykset menivät alta, tai työttömäksi
joutuneiden ihmisten tulotasot, tarkastelemme muiden ...
Ensimmäinen varapuhemies:
Pyydän keskittymään tähän
hallituksen esitykseen, jota nyt tällä hetkellä käsitellään.
Kyllä minä tulen toteamaan siitä.
Mutta kun tässähän puhuttiin politiikan
uskottavuudesta, arvoisa puhemies, edellisessä puheenvuorossa
...
Ensimmäinen varapuhemies:
Minä toivon, että voisimme keskittyä tähän
hallituksen esitykseen ja sen käsittelyyn.
Kyllä. Tulen sen tekemään. Poliittisesta
retoriikasta oli erittäin pitkä puheenvuoro tässä hetki
sitten, joka liittyy tähän asiaan. Tulen sen toteamaan.
Totean vain, että tältä osin tuo 90-luvun
alku johti siihen tilanteeseen, että eläkeläisten
suhteellinen ostovoima kaikkiin tulonsaajaryhmiin nähden
heikkeni. Kun sitten muodostuivat hallitukset vuodesta 95 eteen
päin, niin asteittain eläkeläisten asemaa
kieltämättä ryhdyttiin kohentamaan, ja
samaa tietä jatkaa nykyinenkin hallitus. Sitä myöskin
tämä esitys tässä on. Minun
kysymykseni on sama kuin ed. Zyskowiczin. Omista toimista ei voi
ottaa liian suurta etäisyyttä menettämättä poliittista
uskottavuutta.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Se, joka antaa eläkeläisille
petollisia, hulvattomia lupauksia, tekee politiikkaa. Se, joka paljastaa
nämä lupaukset, tai sanotaan näiden lupausten
ja tekojen välisen ristiriidan, tekee myös, aivan
kuten ed. Kiljunen totesi, politiikkaa. Mielestäni jälkimmäinen
petollisten lupausten paljastaminen on parempaa politiikkaa kuin
petollisten lupausten antaminen. Mitä sitten tulee omana
kansanedustajakautenani tai ryhmäpuheenjohtajakautenani
tehtyihin eläkeläisten kannalta kiistatta kielteisiin
uudistuksiin, joita, siinä ed. Kiljunen on aivan oikeassa,
on näiden vuosien varrelle mahtunut paljon, en ole koskaan,
en tänään, enkä aikaisemminkaan
tässä salissa kieltänyt vastuutani niistä päätöksistä.
Ja sanon tänäkin päivänä,
että ne 90-luvun alun päätökset
olivat niissä olosuhteissa perusteltuja ja tarpeellisia,
(Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja niistä olen henkilökohtaisesti
ja puolueemme on ollut aina valmis ottamaan niin sanotun poliittisen
vastuun.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Minunkin täytyy korjata tai
ainakin täydentää hieman sitä,
mitä ed. Kiljunen sanoi tuosta 90-luvun alusta ja Ahon
hallituksen päätöksistä ja toimenpiteistä.
Ensinnäkin vaalikampanjassa 91 en muista, että silloinen
kristillinen liitto olisi luvannut mitään suurta,
vaikkakin taloudella näytti silloin vielä menevän
aika hyvin. Enkä muista, että mikään
muukaan puolue olisi silloin luvannut suuria. Lama tuli yllättäen,
ja se johtui pankkikriisistä, ja silloin kyllä leikattiin
muilta kuin eläkeläisiltä paljon paljon
enemmän. Leikattiin kaikilta, leikattiin lapsiperheiltä enemmän
kuin eläkeläisiltä. Vuonna 95, kun kriisi
oli ohi, palautettiin hyvätuloisille, mitä heiltä oli
viety suurten veronalennusten kautta. Annettiin huomattavia veronalennuksia.
Eläkeläiset eivät saaneet oikeastaan
mitään tai saivat hyvin hyvin vähän.
Ettei sellaista tilannetta syntyisi, että syytetään
petoksesta ja pettämisestä, niin minun mielestäni
poliittisten puolueiden pitäisi vaalikampanjassaan tehdä lupauksista
kynnyskysymyksiä. Ainakin osan lupauksista pitäisi
olla kynnyskysymyksiä. Me olemme hallituksessa mukana ja
edellytämme, että jos olemme mukana, niin toteutetaan tämä asia,
tuo asia ja tuo asia. Silloin uskottavuus politiikkaan palautuu.
Viime vaalikampanjassa en muista, että kenelläkään
muulla kuin kristillisdemokraateilla olisi ollut selkeitä kynnyskysymyksiä,
ja meillä niitä oli kolme.
Keskustelu päättyy.