Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Vankien kirjeenvaihtoa koskevista säädöksistä on käyty julkisuudessa varsin vilkasta keskustelua ja niin myös täällä eduskunnassa toisen asian yhteydessä tässä viime viikolla. Vankiloista alkoi nimittäin kuulua viestejä uusien säännösten ongelmallisuudesta melko pian niiden hyväksymisen jälkeen syyskuussa 2005. Taustanahan tässä oli siis se, että eduskunta muutti hallituksen esitystä kirjesalaisuuspykälien kohdalta huomattavasti tiukemmaksi.

Nyt kun tämä vankeuslaki ja tämä pykälä siis astuivat voimaan tässä lokakuun alussa tänä vuonna — meillä on ollut siis vielä varsin niukasti aikaa seurata tätä tilannetta, mutta kuitenkin riittävästi — läksimme siitä, että halusimme oikeusministeriössä koota kokemuksia uuden lainsäädännön täytäntöönpanosta.

Vankiloissa saadut kokemukset lain ensimmäisen kuukauden aikana osoittivat kiistatta, että kirjeenvaihdon tarkastamista koskevat säännökset ovat erittäin ongelmallisia. Tästä syystä tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vankeuslain ja myös tutkintavankeuslain vankien kirjeenvaihtoa koskevia säännöksiä siten, että viranomaisten toimivaltuudet vankien kirjeiden avaamiseen ja myös lukemiseen laajenisivat. Myös kirjeiden tarkastamista koskevia toimivaltasäännöksiä täsmennettäisiin.

Kirjeiden avaamisesta muutama sana. Vankeuslain ja tutkintavankeuslain säännöksissä vangin kirjeen tai muun postilähetyksen avaamisen kynnys on korkea. Kirje tai muu postilähetys voidaan avata ainoastaan yksittäistapauksessa perustellusta syystä kiellettyjen aineiden tai esineiden etsimiseksi, siis tämän nykyisen voimassa olevan pykälän mukaan. Voin todeta sen, että muihin Pohjoismaihin verrattuna kirjeiden tarkastamisen edellytykset ovat Suomessa tällä hetkellä tiukimmat. Kirjeenvaihto erityisesti suurissa suljetuissa vankiloissa on hyvin runsasta, esimerkkinä vaikkapa Turun vankila, josta voin todeta sen, että Turun vankilasta lähti tai sinne saapui yhteensä 5 400 kirjelähetystä, ja Helsingin vankilasta 4 900 kirjelähetystä lokakuun aikana.

Vankeuslain voimaantulon jälkeen kirjeiden tarkastaminen on suljetuissa vankiloissa toteutettu erilaisten läpivalaisulaitteiden ja huumekoirien sekä vartijan tekemien havaintojen avulla. Oikeusministeriön lokakuussa vankiloille tekemän kyselyn mukaan uudet tarkastuskäytännöt ovat hidastaneet tarkastustoimintaa ja kirjeiden toimittamista vangeille. Voi vain kuvitella sen, miten paljon tämä sitoo vankiloiden henkilökuntaa. Teknisten laitteiden avulla yksittäisen kirjeen tarkastaminen on erittäin hidasta verrattuna kirjeen avaamiseen.

Kun täällä oli viime viikolla myös puhetta huumekoirien käytöstä, voin todeta senkin vielä, että näitten käyttö suurten kirjemäärien tarkastamiseen on mahdotonta, koska luotettavien tulosten varmistamiseksi koira voi tehdä töitä vain lyhyitä aikoja. Nämä koirathan työskentelevät noin 10—15 minuuttia kerrallaan. Totean vielä, että erityisesti suuremmissa vankiloissa ongelma on todella suuri, koska saapuvaa ja lähtevää postia on useita tuhansia kirjeitä kuukaudessa. Vielä totean, että kirjeiden tarkastustoiminta sitoo näin ollen entistä useamman henkilön työpanoksen, mikä heikentää vankiloiden muuta tarkastus- ja työtoimintaa.

Tässä tarkastustoiminnassa on myös selkeitä puutteita, koska teknisillä laitteilla ei pystytä luotettavasti tarkastamaan kaikkea kirjeen sisältöä eikä huumekoiria siis ole riittävästi jokaisen kirjeen tarkastamiseen. Se on siis kaiken kaikkiaan riittämätöntä ja jopa mahdotonta.

Erityisesti vielä voin todeta, että rahan havaitseminen kirjettä avaamatta on hankalaa, ja rahaa on nimenomaan päässyt nyt näissä tarkastuksissa läpi. Mielestäni on kyllä ihan sanomattakin selvää se, että kiellettyjen aineiden ja myös esineiden pääseminen vankilaan heikentää vankilaturvallisuutta.

Nyt sitten tämän ehdotuksen mukaan lakiin, siis voimassa olevaan laajaan vankeuslakiin, sen 12 luvun 1 §:n 2 momenttiin otettaisiin uusi säännös, jonka mukaan suljetussa vankilassa olevalle vangille saapunut kirjelähetys saadaan aina avata ja sen sisältö tarkastaa kirjeessä olevaa luottamuksellista viestiä lukematta, siis suljetussa vankilassa aina avata kirjeessä olevaa luottamuksellista viestiä lukematta. Tämä säännös koskisi kaikkia suljetun vankilan osastoja niiden turvallisuustasosta riippumatta.

Käytännössä on nyt ilmennyt, kun tilannetta on aktiivisesti seurattu, myös ongelmia vangeille tulleiden pakettien sisällön tarkastamisessa, koska laista puuttuu selkeä säännös siitä, että postilähetys voidaan avata sen sisältämien esineiden tarkastamiseksi. Tämän vuoksi vankeuslain 12 luvun 1 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi säännös esineitä sisältävien kirjeiden tai muiden postilähetysten avaamisesta. Tämä kuuluu niin, että jos kirjelähetyksen muodosta tai koosta voidaan päätellä, että se sisältää muutakin kuin luottamuksellisen viestin, kirjelähetyksessä oleva esine saataisiin tarkastaa normaalien omaisuuden tarkastamista koskevien säännösten mukaisesti. Tämän lähtökohta oli se, että tämä säännös selkeyttäisi tarkastamista niissä tilanteissa, joissa kirje tai postilähetys sisältää luvallisia esineitä, kuten vaatteita tai esimerkiksi cd-levyjä. Myös vanki tai hänelle kirjeen tai muun postilähetyksen lähettävä henkilö voisi varautua siihen, että esineitä sisältävä lähetys avataan.

Vielä eräs seikka, johonka on kiinnitettävä huomiota, on kirjeenvaihdon lukeminen. Tästä voin todeta sen, että vangin kirjeenvaihdon lukemista koskevaa säännöstä — edelleen olemme siis tässä 12 luvussa — muutettaisiin siten, että vangille saapunut tai vangilta peräisin oleva kirje tai muu postilähetys voitaisiin lukea, jos se on kyseisen vangin rikostaustaan, vankeusaikaiseen käyttäytymiseen tai lähettäjään liittyvästä perustellusta syystä tarpeen rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Tässä haluan korostaa sitä, että kirjeen lukemisen edellytyksenä olisi siten yksittäiseen vankiin liittyvä perusteltu syy. Nykyisin lukemisen edellytysten on tullut olla olemassa yksittäisen kirjeen osalta, mikä on ollut todella itse asiassa käytännössä ihan mahdoton vaatimus.

Nyt pykälässä tarkoitettuja vankiin liittyviä syitä olisivat esimerkiksi vangin osallistuminen rikollisjärjestön toimintaan tai vangille määrätyn yhteydenpito- tai lähestymiskiellon valvonta, ja tässä katsotaan myös lähettäjää. Vastaavasti lähettäjään liittyvä syy voisi olla osallistuminen rikollisjärjestön toimintaan. Lukemisen kynnys olisi kirjeen avaamista siis selvästi korkeampi siten, että syyn tulisi olla perusteltu. Siis mielestäni aivan oikein menisi tämä logiikka.

Päätösvallasta vielä se, että voimassa olevassa eli vasta taannoin hyväksytyssä laissa kirjeiden ja muiden postilähetysten tarkastamisen päätösvalta on vankeinhoidon esimiestehtävissä toimivalla virkamiehellä. Tämä on hidastanut päätöksentekoa, kun käytännön tarkastustoimintaa suorittavan virkamiehen on pitänyt saada erikseen päätös kirjeen avaamista varten esimiestehtävissä toimivalta virkamieheltä. Tätä on muutettu ihan käytännön syistä ja lähdetty ehdotuksessa siitä, että päätösvalta kirjeen tai muun postilähetyksen tarkastamiseen ja avaamiseen olisi normaalitapauksessa valvonta- ja ohjaustehtävissä toimivalla virkamiehellä. Tämä tarkoittaisi aluevankiloissa niitä virkamiehiä, joilla olisi ylipäätään päätösvalta suljetuissa laitoksissa. Kirjeiden avaamisesta päättäisi valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies. Vastaavat muutokset tehtäisiin myös tutkintavankeuslakiin. Nämä lait on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa.

Puhemies! Minä toteaisin sen, että näiden muutosten, kaikkien näiden muutosesitysten lähtökohtana ovat itse asiassa olleet suoraan käytännössä ilmenevät ongelmat. Niitä on siis analysoitu. Tietoa saimme kyselyllä vankiloilta, ja myös käytännön erilaisten havaintojen pohjalta nämä kaikki muutokset on tehty ottaen huomioon nyt jo tämän lain lyhyenä voimassaoloaikana tapahtuneet erilaiset ongelmat ja vaikeudet. Siinä mielessä voisi sanoa näin, että tässä on tietysti nyt selvinnyt monia muitakin asioita eli näitä pienempiä päätösvaltaan ym. liittyviä asioita ja ongelmia, jotka nyt sitten tässä samassa yhteydessä esitämme korjattaviksi.

Voin sanoa näin, että kaikki ne havainnot ja tiedot, joita omasta puolestani myös olen saanut, ovat vakuuttaneet minut siitä, että nämä muutokset vankiloiden kaikinpuolisen toiminnan turvaamiseksi sekä muiden vankien, vankilahenkilökunnan ja tietysti, voi sanoa, koko yhteiskunnan kannalta ovat mielestäni perusteltuja ja tarpeen.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kollegat! Haluan reilusti antaa tunnustusta ministeri Luhtaselle tämän asian ripeästä hoitamisesta. Sanoin jo muistaakseni viime viikolla erään toisen asian yhteydessä tätä asiaa sivuttaessa, että ministeri Luhtanen on oikeusministerinä osoittanut tässä asiassa sellaista järkevää suhtautumista ja sellaista talonpoikaisjärkeä, jota mitä ilmeisimmin on puuttunut niiltä oikeustieteilijöiltä, joita perustuslakivaliokunta aikanaan asiasta kuuli ja joiden perustuslakitulkintojen perusteella voimassa olevaa lakia säädettiin ja hallituksen esitystä muuttaen tiukennettiin vankien kirjesalaisuutta siihen tasoon ja asteeseen, että on jouduttu niihin käytännön ongelmiin, joista ministeri Luhtanen mainitsi ja joiden ongelmien poistamiseksi tai ainakin vähentämiseksi tämä hallituksen esitys on annettu.

Ministeri Luhtanen esitteli yksityiskohtia tästä hallituksen esityksestä. Menemättä niihin haluan kuitenkin todeta, että lakivaliokunnan pitäisi nyt hyvin tarkkaan katsoa tämä hallituksen esitys. Lakivaliokunnan tulisi herkällä korvalla kuunnella todellisia asiantuntijoita eli vankiloissa käytännön arkityötä tekeviä vartijoita ja vastaavia ja lakivaliokunnan tulisi rohkeasti tarvittaessa muuttaa hallituksen esitystä vielä nytkin annetusta siten, että varmasti laki käytännössä toimii, että laki toimii käytännössä sen puolesta, että vankiloihin ei kulkeudu ulkopuolelta huumeita, rahaa tai muuta kiellettyä materiaalia, ja mielellään niin, että laki toimisi myös sen puolesta, että vankiloista ulos tai vankiloihin sisään ei tule rikostoimeksiantoja. Vankien kirjeenvaihto on varmasti eräs väline, jolla vankiloista käsin voidaan jatkaa rikollista toimintaa, rikollisen toiminnan järjestämistä ja johtamista, ja siihenkin meidän pitää voida puuttua.

Kun ihminen on tehnyt rikoksen, josta on joutunut lailliseen edesvastuuseen ja joutunut vankilaan tuomituksi, on aivan selvää, että tämä vankeusrangaistuksen kärsiminen merkitsee hänen perusoikeuksiensa rajoittamista, ennen kaikkea keskeisen perusoikeuden eli henkilökohtaisen vapauden rajoittamista. Ja kun tässä tilanteessa ollaan, niin mielestäni jo asian luonteesta johtuu se, että käytännössä vankien eräät muutkin perusoikeudet ovat rajoitetut. Näin ollen, kun lakivaliokunta nyt sitten miettii erilaisia oikeushyviä vastakkain, niin toivon, että vankien kirjesalaisuudelle ei anneta ylikorostunutta merkitystä suhteessa siihen tarpeeseen ja oikeuteen, mikä koko yhteiskunnalla on huolehtia siitä, että vankiloissa ei aiheettomasti ole väkivaltaisuuksia, että vankiloissa ei liikkuisi huumeita ja huumekauppaa, että vankiloista käsin ei johdettaisi rikollista toimintaa tai että vankiloihin sisälle ei tulisi rikostoimeksiantoja eli käytännössä muihin vankeihin kohdistuviin väkivallantekoihin yllyttäviä toimeksiantoja.

Haluan tässäkin yhteydessä vedota perustuslakivaliokuntaan, että se antaessaan puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaisesti asiasta lausunnon lakivaliokunnalle ei ylläpitäisi liian tiukkaa tulkintalinjaa. Olen täällä kiinnittänyt huomiota jo aikaisemmin siihen, että perustuslakivaliokunnalla on ollut perusoikeuksien ja esimerkiksi perustuslakiin sisältyvän delegointikiellon tulkitsemisessa hyvin tiukka linja, ja kuten mielestäni tämä tapaus osoittaa, liian tiukka linja.

Ei voida täällä eduskunnassa lähteä siitä, kuten viimeksi tästä puhuttaessa täältä korokkeeltakin käsin esitettiin, että eduskunta ottaa ensin hyvin tiukan tulkinnan ja sitten edellytettäisiin, että käytännön tasolla viranomaiset soveltaisivat pykäliä kuitenkin väljemmin. Se on mahdoton lähtökohta. Kun viranomaiset tietävät, että heillä on koko ajan niskassaan uhka kanteluista oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille ja muutenkin tietysti tiukka laillisuusvalvonta, niin kuin pitääkin, niin ei voida lähteä siitä, että viranomaiset, esimerkiksi vanginvartijat, omassa tulkintakäytännössään sitten väljentäisivät niitä ahtaita rajoja, joita eduskunta, sen perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta, on käytännössä asettanut.

Herra puhemies! Vetoan perustuslakivaliokuntaan, että se tässä asiassa ja eräissä muissakin vähän vähemmän herkästi kuuntelisi erilaisia yliopistojen tutkijankammioista tulevia teoriaherroja ja heidän teoreettisia pyörittelyjään ja enemmän antaisi sijaa käytännön järjelle ja käytännön tiedoille.

Sanoin jo äsken, että kun rosvo joutuu vankilaan, hänestä tulee vanki, se merkitsee hänen perusoikeuksiensa rajoittamista. Sellainen kaunis ajatus, että kyllä, kyllä, mutta se merkitsee vain tämän henkilökohtaisen vapauden rajoittamista ja että jokaista muuta perusoikeutta ja siihen puuttumista on sitten erikseen säädeltävä tarkasti ja niihin puuttumisen on oltava erikseen kovan ja korkean kynnyksen takana, tällainen ajatus on elämälle vieras. Jos ajattelemme ihan käytännön vankilaolosuhteita, niin siellä puututaan monella tavalla esimerkiksi vangin yksityisyyden suojaan, siellä ymmärtääkseni velvoitetaan vangit tekemään työtä, siellä ei anneta henkilön saada työstään yleisen tason mukaista palkkaa muuta kuin työsiirtoloiden puolella, ja kun henkilö vankilassa tekee työtä ja tienaa siitä varoja, niin hänen ei anneta itse hallita näitä varojaan henkilökohtaisesti, hän ei saa niitä rahoja käyttöönsä, vaan ne menevät jonnekin tilille, siis henkilökohtaiselle tilille siellä vankilassa, jos olen oikein ymmärtänyt. Nämähän ovat kaikki käytännön tilanteita, joissa rajoitetaan vankien perusoikeuksia, ja sitä pidetään luonnollisena. Mielestäni se johtuu asian luonteesta, se johtuu siitä, että he ovat joutuneet vankilaan, elämään vankilaolosuhteissa, mikä merkitsee jo sinänsä tiettyjä rajoituksia. Eli pyörittely sillä, että vain vapausoikeus viedään ja kaikki muut perusoikeusrajoitukset pitäisi jotenkin perustella yksilöllisillä syillä, jotka liittyvät asianomaiseen vankiin, on mielestäni elämälle vierasta.

Sanoin jo aikaisemmin täältä silloin viime viikon keskustelussa, että ymmärtääkseni vankiloissa esimerkiksi valvotaan kameroilla tai tirkistysrei’istä vankien olemista omassa sellissäänkin, ja juoppoputkissa valvotaan ja niin edelleen. Eihän siinäkään lähdetä siitä, että pitää olla joku yksittäinen, siihen yksittäiseen vankiin kohdistuva huoli turvallisuudesta tai jostain muusta, että voidaan kurkistaa sinne selliin. Aivan samalla tavalla mielestäni pitää lähteä — ja vetoan perustuslakivaliokuntaan, että se tässä tulkintatilanteessa lähtisi — siitä, että käytännön elämä ja käytännön olosuhteet edellyttävät, jotta koko rangaistuksen tarkoitus toteutuisi, jotta muiden turvallisuudesta voidaan huolehtia, jottei aiheettomasti vankiloihin syntyisi vaarallisia tilanteita, siis tämä rangaistuksen luonne edellyttää näiden vankien perusoikeuksiin puuttumista. Juuri tämä sinne saapuvan postin tarkistaminen ja kirjeenvaihdon valvominen on yksi sellainen puuttuminen, joka johtuu jo siitä vankeustuomiosta ja siitä asian luonteesta.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi sanon, että tällä tapauksella on mielestäni ollut kaksi sellaista piirrettä, joista voisimme ottaa oppia muissakin tapauksissa.

Ensimmäinen näkökohta on se, että jos on ripeä ja tarmokas ministeri ja hyvää tarkoittava hallitus, niin kuin tässä asiassa tässä suhteessa on, niin hallitus halutessaan voi hyvinkin nopeasti reagoida käytännössä syntyneeseen ongelmaan hyvin tuoreenkin lain korjaamiseksi.

Toiseksi toivon, että perustuslakivaliokunnan sisällä ja perustuslakivaliokunnan ja sen asiantuntijoiden kesken tämä tapaus antaisi aihetta laajempaankin perusoikeuspohdiskeluun, siis sen pohdiskeluun, mikä on oikea tulkintalinja arvioitaessa eri hallitusten esitysten perustuslainmukaisuutta ja perusoikeussuojan ulottuvuutta erilaisissa tilanteissa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ed. Zyskowicz täällä totesi, tämä on aika mielenkiintoinen tapaus sinällään. Itse en muista tämän lyhyen eduskuntaurani aikana, että puolitoista kuukautta sen jälkeen, kun laki on tullut voimaan, hallitus tuo muutosesityksen. Myös omalta osaltani haluan kiittää oikeusministeriä tämän asian ripeästä hoitamisesta.

Tämä on mielenkiintoista sikäli, että kun itse olen aikoinani ollut perustuslakivaliokunnassa 80-luvun lopulla ja myöskin 90-luvulla, niin oli selvästi havaittavissa kyllä asiantuntijoiden sukupolvenmuutoksen yhteydessä, millä tavoin yltiöliberalismi sai valtaa asiantuntijalausunnoissa. En tiedä, oliko tämä perustuslakivaliokunnan lausunto, joka lokakuun alussa voimaan tulleesta laista silloin annettiin, nyt sitten nimenomaan näitten yltiöliberalististen asiantuntijoitten aikaansaannosta. Näin ainakin uskon. Meillä on täällä valiokunnan puheenjohtaja paikalla ja hän voi varmasti omassa puheenvuorossaan valottaa myös tätä taustaa.

Itse mietin jo silloin, kun tätä lakia tuotiin eduskuntaan, ja pohdin sitä vanhaa lakia, joka oli vuodelta 1889, kuinka hyvin sillä pärjättiin. Mutta tietysti sen ajan eli 1990-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alun ajan henki oli sen suuntainen, että vähemmän voidaan puuttua tällaisiin perusoikeuksiin.

Mielestäni tämän lain siinä osassa, jossa tarkastellaan suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestykseen, on aika hyvin perusteltu näitä kannanottoja tältä osin, että ainakin kun itse luen tämän, niin tässä on yritetty nyt huomioida kaikki ne seikat, joihin mahdollisesti asiantuntijakuulemisissa on puututtu ja mitä perustuslakivaliokunta viime kerralla asiasta on lausunut, sillä tavoin, että myöskin tämä uusi lausunto hyväksyisi tämän sisällön, joka tässä hallituksen esityksessä on.

Meillä on tietysti ongelmana se, että silloin kun perustuslakivaliokunta jotakin sanoo, niin siihen ei ole sitten määrätyltä perusoikeuksien osalta mahdollista enempää puuttua. Se on oikeastaan sitten hylättävä taikka pyydettävä, että hallitus vetää sen takaisin, mutta viime kerralla sitten lakivaliokunta teki ne muutokset, joita perustuslakivaliokunta edellytti, ja hyvin pian nimenomaan tulivat esiin ne ongelmat, mitä täällä myöskin ministeri omassa hyvin perusteellisessa esittelypuheenvuorossaan toi esille.

Arvoisa puhemies! Itse toivon, että perustuslakivaliokunta käsittelisi tämän asian — tiedän, että siellä varmasti on kiireellisiä asioita paljon — hyvin nopeasti ja samoin lakivaliokunta, että tämä ongelma, joka on muodostunut nyt vankiloissa puolitoista kuukautta voimassa olleen lain johdosta, saataisiin korjattua pikaisesti, ja yhdyn hyvin pitkälle siihen, mitä ed. Zyskowicz totesi siitä, että kun henkilö on vangittuna ja kärsii tai sovittaa tuomiotaan, niin onhan hänellä ollut hyvin paljon muitakin sellaisia oikeuksia, jotka on otettu pois. Minun mielestäni siihen kuuluu myös se, että kaikin tavoin pitää vankilaviranomaisten pystyä estämään se, että sinne virtaa huumeita taikka rahavaroja, koska ainakin niiden tietojen mukaan, joita itselläni on jo 1960- ja 70-luvuilta, rahan saaminen oli kullanarvoista joillekin vangeille, ja sen perusteella itsekin muutamia juttuja olin tutkimassa, kun oli määrättyjä kiristyksiä ja muita nimenomaan rahoihin liittyen. En usko, että tilanne vankiloissa on ainakaan helpottunut sen suhteen.

Arvoisa puhemies! Itse olen kannattamassa hallituksen esitystä. Todella toivon vielä kerran, että niin perustuslakivaliokunta kuin lakivaliokuntakin käsittelisivät asian erittäin nopeasti, että se saataisiin myös voimaan tulevaksi laiksi.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Luhtanen on tuodessaan tämän pykälämuutoksen nyt eduskuntaan todellakin toiminut ajassa, koska oli kaikki asialliset ja poliittiset syyt tuoda tämä lakimuutos. Vaikka perustuslakivaliokunta kirjoittikin oman lausuntonsa tavallaan edellyttää-muotoon perusoikeuden kannalta, tietysti olisin toivonut, että lakivaliokunta, erikoisvaliokunta, olisi problematisoinut omassa mietinnössään tätä kysymystä perusoikeuksista hieman perusteellisemmin ja nähnyt ja ennakoinut myös niitä tilanteita, joita selkeästi nyt viime viikkojen tiedot sekä vankiloista suoraan kerrottuina että julkisuuden kautta osoittavat, minkälaisiin ongelmiin tässä olisi varmasti tilanteen jatkuessa todellakin jouduttu.

Suurin ihmisen perusoikeushan on todella vapaus ja silloin, kun se vapaus viedään, on aivan selvää, että myöskin ne alemmat perusoikeudet, niin kuin tässä tapauksessa nyt kirjeoikeus, totta kai, täytyy peilata tämän suurimman vapauden viemisen kautta. Ne tiedot, mitkä nyt on kerrottu, osoittavat, että vankiloissa tietyin osin vallitsee jo kirjekysymyksessä kaaos. On rahaa, huumeita virtaa jo lyhyenä aikana, ja se aiheuttaa taas edelleen lisää rikollisuutta, uhkailuja, painostusta. Vartijat ovat saaneet syytteitä, ja on tullut jopa tietoa, että elinkautisvangit itse haluaisivat, että tämä vanha käytäntö, jossa kirjeet avataan, säilyisi sen takia, että he haluavat rauhan vankilaan eivätkä sitä rauhattomuutta, jonka tämä olemassa oleva laki nyt sitten sinne toi.

On todellakin helppo yhtyä, arvoisa puhemies, ed. Zyskowiczin hyvään analyysiin tässä ja siihen toiveeseen, että perustuslakivaliokunta nyt olisi lausunnossaan, kun te uudelleen otatte tämän tarkasteluun, valmis arvioimaan omaa vanhaa tulkintalinjaansa ja pohtimaan, että onko se yleinen henki, joka tässä yhteiskunnassa tämän kaltaisten yksilön perusoikeuksien kannalta nyt vallitsee ja joka tässä tapauksessa otettiin nyt sitten tulkinnaksi, tämän esimerkin valossa ainoa oikea vai voitaisiinko tätä arvioida sillä tavoin, että saataisiin nopeasti tämä pykälämuutos läpi.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta tosiaan antoi lausunnon, jossa se totesi, että kun vankilaan lähetetty luottamuksellinen viesti saapuu sinne, niin jos se halutaan avata, siihen avaamiseen pitää olla perusteltu tarve. Asia ehkä oli jonkin verran ongelmallinen, koska lakivaliokunnassa olisi voitu pyrkiä täsmentämään hieman sitä, mikä se perusteltu tarve on, jolloin sillä tavoin olisi annettu selkeämmät ohjeet vankilaviranomaisille, millä tavalla toimia kussakin tilanteessa. Edelleen perustuslakivaliokunta tosiaan totesi silloin, että olisi syytä dokumentoida, kun avataan, mitkä ne perustellut tarpeet ovat tuon viestin avaamiseen.

Ymmärrän kyllä, että se on käytännössä vankiloissa johtanut siihen, kun toimitaan virkamiesvastuulla siellä, että ollaan huolissaan siitä, jos tehdään virheellinen ratkaisu, ja siitä syystä on oltu tilanteessa, jossa yksinkertaisesti kirjelähetyksiä ei ole uskallettu avata. Tietysti täällä aikaisemmin eräässä keskustelussa todettiin, että vankilaviranomaiset voisivat tulkita väljästi näitä säännöksiä. Ymmärrän kyllä suomalaista virkamiestä, joka on hyvin lainkuuliainen, että kun on tiettyjä velvoitteita, niin ei hän siinä, kun joutuu kirjaamaan, millä perusteella viesti avataan, voi kovin väljiä perusteluita paperille kirjoittaa. Siitä syystä on jouduttu tilanteeseen, jossa ongelmat ovat käyneet kestämättömiksi vankiloissa.

Pidän tarkoituksenmukaisena ja hyvänä sitä, että oikeusministeriö on toiminut tässä asiassa hyvin nopeasti ja meillä on täällä nyt hallituksen esitys käsiteltävänä. Kun olen lukenut hallituksen esityksen perustelut, täytyy todeta, että mielestäni hallitus on tehnyt varsin huolellista työtä tuon esityksen perustelujen suhteen, ja nyt tässä esityksessä todellakin täsmennetään sitä, mitä nuo perustellut tarpeet avaamiselle kaiken kaikkiaan ovat. Tietysti perustuslakivaliokunta kuuntelee tästä asiasta asiantuntijoita ja sen jälkeen, kun heitä on kuultu, on aika ottaa sitten kantaa siihen, täyttääkö tämä esitys sellaisenaan perustuslain asettamat edellytykset vai tarvitaanko siihen vielä kenties jonkinlaisia täsmennyksiä.

Kuitenkin joka tapauksessa on syytä muistaa se, että meillä kirjeen ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan, mutta 3 momentissa on kyllä selvästi säädetty poikkeuksia, kun siellä todetaan, että "Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana". Eli vapauden menetyksen aikana vankilassa rajoituksia voidaan asettaa ja kuten ed. Laukkanen täällä totesi, se on siitä syystä luonnollista, että kun ihmisen vapaus on riistetty lakiin perustuvalla päätöksellä, niin tietysti siihen vapauden rajoittamiseen sisältyy helposti muitakin rajoituksia. Mutta tietysti tuon rajoituksen täytyy olla aina perusteltu ja se ei voi olla missään tapauksessa mielivaltainen.

Tässä yhteydessä on kuitenkin myöskin syytä todeta, kuten hallituksen esityksessäkin mainitaan, että henkilökohtainen turvallisuus on perustuslain 7 §:n mukaan yksi keskeisiä perusoikeuksia yhteiskunnassa, ja kyllä se henkilökohtainen turvallisuus on ehkä niitä kaikkein tärkeimpiä oikeuksia, mistä jokaisen kansalaisen pitäisi voida nauttia. Jos meille tulee vankiloihin huumeita, kenties jonkinlaisia aseita, niin se on kyllä erittäin vakava uhka tuolle henkilökohtaiselle turvallisuudelle, ja tietysti tuokin perustuslain säännös täytyy ehdottomasti ottaa huomioon, kun perustuslakivaliokunnassa sitten tätä kokonaisuutta kaiken kaikkiaan arvioidaan.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnassa on alustavasti keskusteltu ja todettu, että asia pyritään käsittelemään suhteellisen nopeasti niin, että kaikki edellytykset tehdä tuo ratkaisu näillä valtiopäivillä olisi. Asiantuntijoita kuullaan muistaakseni tämän kuun lopulla tai joulukuun alussa, ja jos hyvin käy, niin toivomme, että voisimme oman lausuntomme saada valmiiksi vielä tämän vuoden puolella, jotta lakivaliokunnalle jäisi riittävä aika tuon esityksen viimeistelemiseen ja että tuo vaikea tilanne, joka vankiloissa tällä hetkellä vallitsee, voitaisiin mahdollisimman nopeasti ratkaista.