Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus vuodelta 2005 on ollut valiokunnan käsittelyssä. Kertomus on oikeastaan muodoltaan pääosin aivan edellisen mukainen. Se sisältää tarkastusviraston kertomuksen eduskunnalle omasta toiminnastaan, tilintarkastuskertomuksen valtion tilinpäätöksen tarkastuksesta ja yhteenvetotietoa tarkastusviraston toiminnasta ja sen suorittamista tarkastuksista. Valiokunta toteaa mietinnössään, että eduskunnan näkökulmasta tarkastusvirasto on hoitanut tehtäväänsä hyvin.

Toiminnantarkastukset vuodelta 2005 ovat kiertyneet erityisten teemojen ympärille. Näitä teemoja ovat olleet eduskunnan saamat oikeat ja riittävät tiedot talousarvioesityksissä, ja valtion tilinpäätöskertomuksessa tämä arviointi on ollut osa tarkastusviraston toimintaa jo useiden vuosien ajan ainakin. Sitten useita tarkastuksia on tehty myös valtionavustuksista, joita myös tässä mietinnössä myöhemmin käsitellään. Ja on ehkä hyvä myös kiinnittää huomiota siihen, että yhtäläisen suojan periaatteen mukaisesti EU-varojen tarkastus saa virastossa saman painoarvon kuin kansallisten varojen tarkastus.

Kielteisiä laillisuuskannanottoja löytyy 37 kappaletta varainhoitovuodelta 2005. Tämä on se määrä, joka suunnilleen oli sitä edellisenäkin vuonna, eli mitään hirveän isoja muutoksia näissä kielteisissä laillisuuskannanotoissa ei ole tapahtunut. Yleensä nämä kielteiset laillisuuskannanotot koskevat sen tyyppisiä asioita, että esimerkiksi varoja on käytetty eri aikana, kuin mihin ne on budjetoitu, tai että on käytetty varoja sillä tavalla, että ne eivät ole olleet kohdistetut jollekin tietylle momentille. Nämä eivät tarkoita sitä, että kun noin kolmasosa valtionvarojen käytöstä tapahtuu näiden tilivirastojen kautta, varojen käyttö ei täyttäisi asetettuja laillisuusvaatimuksia, mutta toisaalta valiokunta kuitenkin yhtyy siihen näkemykseen, että nämä ovat vakavia asioita ja ne on syytä pyrkiä korjaamaan.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvioinut tulosohjauksen tilaa tavalla, jossa on tavallaan katsottu ihan sitä, kuinka monet tilivirastot ovat asettaneet riittävät taloudellisuutta kuvaavat tavoitteet ja raportoineet nämä riittävillä ja oikeilla tiedoilla. Tällä tavalla tarkastettuna tulosohjaus näyttäisi toimivan vain noin neljänneksessä tilivirastoista. Eli on selvää, että tämä hyvin keskeinen ohjausmekanismi voisi toteutua huomattavasti paremminkin.

Valiokunta on pitänyt perusteltuna sitä, että tarkastusvirastossa on tarkastettu valtionapuja ja -tukia. Näitä tarkastuksia on tehty eri hallinnonaloilla hyvin erisuuruisista ja erityyppisistä tuista. Valiokunta pitää tärkeänä ja yhtyy siihen tarkastusviraston näkemykseen, että virastojen ja laitosten olisi hyvä kiinnittää huomiota valtionapujen sisäiseen valvontaan. Tarkastusvirasto myös toteaa, että olisi perusteltua säännöllisin väliajoin ottaa tarkasteluun valtionapujärjestelmä, tehdä kokonaisarviointi ja johtopäätökset siitä, onko valtiontuki tai valtionapu enää perusteltu. Tietenkin tämä voi tarkoittaa myös sitä, että vaikka tämä otettaisiinkin tarkasteluun, niin voi olla, että apu on perusteltua. Mutta olisi hyvä, että tällaiset arvioinnit säännöllisesti tehtäisiin ja että valtionapu- ja -tukipolitiikka sisältäisi myös riittävät keinot ja resurssit siihen, että tukien vaikuttavuutta arvioitaisiin ja sitä, saadaanko niillä aikaan niitä tavoitteita, joita on haluttu.

Muutama esimerkki näistä tarkastetuista valtiontuki- tai -apujärjestelmistä. Hallinto- ja tarkastusjaostossa on käsitelty kuntien harkinnanvaraista rahoitusavustusta, kuntien yhdistämisavustuksia ja ulkoministeriön paikallisen yhteistyön määrärahaa. Nämähän ovat hyvin eri kokoluokkaa ja myös hyvin erityyppisiä avustuksia. Kuntien harkinnanvaraisista avustuksista ehkä suurimmalla poliittisella pensselillä voisi kai sanoa, että se, että niin monet kunnat hakevat vuosi toisensa jälkeen harkinnanvaraista rahoitusavustusta ja että siitä on tullut jollain tavalla täysin välttämätön ja itsestäänselvä osa niiden taloudenhoitoa, on varmasti yksi niistä syistä, minkä takia kunta- ja palvelurakenneuudistus on käynnistetty. Mutta myös sitten pienempiä yksityiskohtia tässä tarkastuksessa on havaittu, ja niiden osalta sisäasiainministeriö on ryhtynyt toimenpiteisiin, että tässä on osa ehkä hyviä käytäntöjä, mitä tässä tarkastuksessa on ehdotettu. Ja sitten toisaalta kysymys on suurista politiikan linjoista, siitä, että mikä on meidän kuntarakenteemme ja ovatko tällä hetkellä valtionavut yleensäkään kunnille riittävällä tasolla.

Arvoisa puhemies! Kuntien yhdistymisavustuksista myös tämän tarkastuksen johdosta sisäministeriössä on ryhdytty toimenpiteisiin, joissa esimerkiksi on siirrytty käytäntöön, että yhdistymisavustuksen tukipäätökset tehdään kahdessa osassa niin, että se jälkimmäinen osa on vasta, kun tämä hanke, johon avustusta on haettu, on jo tarpeeksi pitkällä, koska myös esimerkkejä siitä, että yhdistymisavustuksia on haettu sellaisiin hankkeisiin, jotka eivät ehkä koskaan ole toteutuneet. Myös tällaisia tapauksia tarkastuksessa oli löytynyt. Mutta näiden osalta sisäministeriö on kyllä jo ryhtynyt käytäntöjensä muutoksiin.

Arvoisa puhemies! Paikallisen yhteistyön määräraha on määräraha, jota lähetystöt hallinnoivat. Määrärahalla on mahdollista avustaa erilaisia hankkeita, joiden tarkoituksena on muun muassa vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja demokratian toteutumista näissä maissa. Tarkastuksessa on havaittu, että määrärahan käyttö, esimerkiksi sen raportointi, ei ole kaikilta osin ollut täysin ryhdikästä ja että osittain ehkä ne rajat, minkälaisille järjestöille tätä tukea voidaan maksaa, ovat olleet ylitettyjä. Myös tämän tarkastuksen osalta ulkoasiainministeriö on ryhtynyt toimenpiteisiin, joiden yhteydessä se on laatinut uudet ohjeet paikallisen yhteistyön määrärahan käytöstä. Ehkä tässä se keskeisin asia on, että tämän määrärahan käytöstä niiltä tahoilta, jotka ovat saaneet sen, vaaditaan systemaattisesti jälkikäteisraportointi, mitä ei ollut aina tapahtunut. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnitti myös huomiota siihen, että myös kiertävien suurlähettiläiden käytössä on paikallisen yhteistyön määräraha ja tämä on tietenkin hallinnoitavaksi haasteellisempi kuin sellaisen lähetystön, joka on yhdessä maassa ja ikään kuin koko ajan paikalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Yhteen asiaan: Täällä todetaan kuntien yhdistämisavustuksesta, että on käytetty 35 miljoonaa vuonna 2004, ja sitten todetaan, että jos kuntien määrä vähenisi sadalla, se tulisi maksamaan 600 miljoonaa. Mutta erityisen huomioitava seikka tässä on tarkastusviraston huomio siitä, jotta viraston mukaan investointi- ja kehittämishankkeiden tuki tulisi kohdistaa erityisesti innovatiivisiin, kunta- ja palvelurakenneuudistusta tukeviin kehittämishankkeisiin. Tämä on hyvä huomio sinällään, koska lähialueilla muutamia kuntaliitoksia on tehty ja kun katsoo, niin tänä päivänä, kun kaksi pientä kuntaa on liittynyt yhteen, siinä on käynyt sillä tavalla, jotta eteenpäin ei uskalletakaan katsoa, vaan syödään niitä porkkanarahoja. Sehän tarkoittaa, että siinä hyvin pitkään ei se talous ole kunnossa, kun tiedetään, jotta koko ajan tikittää alijäämä siellä ja menot on suuremmat kuin tulot ja jossain vaiheessa tulee seinä eteen. Jo lehtitiedoista on hyvin voinut siitä lukea.

Nykyisessä järjestelmässä on porkkanarahoissa ollut ainakin yksi ongelma se, jotta jos esimerkiksi tänä vuonna olisi uusi jatkoliitos tapahtunut, niin se aikaisemmin saatu raha, joka on saatu esimerkiksi kahden kunnan liittymiseen, olisi vähentänyt sen uuden syntyvän isomman kunnan rahoitusta ja tehnyt esteen myös siihen, jotta ei kannata liittyäkään eteenpäin isompaan kokonaisuuteen. Sen takia odotan tietoa, koska en tiedä ihan, mitä tässä Paras-hankkeessa on sisällä ja onko siinä vielä semmoinen mekanismi, että jos on hiljattain liittyneet kunnat ja halutaan isompi, esimerkiksi kaksi kuntaa lisää, niin lasketaanko nämä vanhat jäämät vai ei. Mutta toivon mukaan, kun tätä eduskunnassa käsitellään, tämäkin asia avautuu ja yksi kynnys poistetaan, jos muuten tahtoa löytyy kuntaliitoksille.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin yhdyn Valtiontalouden tarkastusviraston ja ed. Sinnemäen ihmettelyyn siitä, miten on mahdollista, että aina samat kunnat ja nyttemmin ihan uudetkin kunnat enenevästi hakevat vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien erityisvaltionapua. En voi tähän mystiseen asiaan keksiä muuta selitystä kuin sen, että sen täytyy johtua siitä, kuten tänään kuulimme valtiovarainministerin suusta, että valtio suuntaa enemmän kuin koskaan valtionapuja kunnille. Mitään muuta selitystä en keksi.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän kysymykseen kuntien yhdistymisavustuksista on kokonaan esitetty muutosta, jossa tämän yhdistymisavustuksen rakenne on hyvin toisenlainen kuin se on aikaisemmin ollut. Tämä tarkastus on varmaan osaltaan ollut vaikuttamassa siihen ja myös eduskunnassa on kiinnitetty huomiota ja ministeri Manninen on puuttunut siihen, että tämä avustuksen rakenne on ollut hyvin mekaaninen ja tietyllä tavalla ollut ehkä liian edullinen hyvin pienille kunnille ja sitten taas isommille yhdistymisille se ei ole ollut niinkään merkittävä, ja sen takia tästä asiasta onkin sitten jo tehty muutosesityksiä. Siihen osaan kysymystä en osaa vastata, miten täsmälleen tämä Paras-hanke siihen vastaa, mutta tuskin se nyt siinä ainakaan huonompaan suuntaan menee.