Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa herra puhemies! Esityksen keskeisestä sisällöstä muutama sana tässä esittelypuheenvuorossani.

Ensinnäkin uudella pelastuslailla on tarkoi- tus korvata nykyinen, vuoden 2004 alussa voimaan tullut pelastuslaki. Keskeinen tavoite on pelastuslain sääntelyn muuttaminen siten, että onnettomuuksien ehkäisyssä siirryttäisiin entistä enemmän riskien arviointiin pohjautuvaan toimintaan.

Hoito- ja hoivalaitosten poistumisturvallisuutta koskevaa sääntelyä on tarkennettu ja täsmennetty. Väestönsuojien rakentamista koskevat säännökset on uudistettu ja rakentamisvelvoitteen perusteena olevia pinta-alamääriä on korotettu merkittävästi. Pelastuslakiin ja meripelastuslakiin on lisätty säännökset oikeudesta kor- vaukseen tapaturmasta, joka on aiheutunut omatoimiseen pelastustoimintaan ryhtyneelle. Samalla on voitu esittää kumottavaksi vuonna 1935 annettu laki ihmishenkeä pelastettaessa sattuvan tapaturman korvaamisesta. Laki pelastustoimen alueiden muodostamisesta esitetään kumottavaksi ja pelastustoimen alueiden muodostamista koskevat säännökset sisällytettäisiin uuteen pelastuslakiin.

Pelastuslakia on kaiken kaikkiaan uudistettu, selkeytetty ja ajantasaistettu kauttaaltaan. Esitys sisältää useita yksityiskohtaisia uudistuksia. Pelastuslain uudistamisen tavoitteena on osaltaan toteuttaa hallitusohjelmassa ja valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksytyssä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa ilmeneviä linjauksia turvallisuuden edistämiseksi. Hallitusohjelman ja sisäisen turvallisuuden ohjelman pohjalta palotarkastukset ja muut turvallisuutta edistävät toimet kohdistetaan nykyistä paremmin riskikohteisiin. Lain valmistelun yhteydessä on hallitusohjelman edellyttämällä tavalla arvioitu nykyisten väestönsuojelumääräysten tarkoituksenmukaisuutta.

Sisäasiainministeriön vahvistamassa väestön suojaamisen strategiassa todetun mukaisesti uhkakuvissa voi pitkällä aikavälillä tapahtua muutoksia, joita on vaikea ennakoida, ja väestönsuojien rakentamista tulisikin strategian mukaan edelleen jatkaa koko maassa.

Valtioneuvosto antoi kuitenkin pelastuslain esittelyn yhteydessä koko valtioneuvoston yhteisen lausuman, jonka mukaan valtioneuvosto seuraa tarkasti pelastuslain väestönsuojelua koskevien säännösten vaikutuksia. Valtioneuvosto kiinnittää erityistä huomiota siihen, vaikuttavatko väestönsuojien rakentamista koskevat säännökset kohtuuttomasti asuntojen hintojen nousuun ja miten säännösten muutokset vaikuttavat väestönsuojien rakentamisen määrään ja niiden kustannuksiin. Edelleen valtioneuvosto katsoo lausumassaan, että seuraavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelun yh- teydessä on syytä arvioida myös mahdollisuutta väestönsuojien rakentamisesta luopumiseen suhteessa muutoksiin Suomen turvallisuuspoliittisessa tilanteessa sekä väestön turvaamisen tarpeeseen. Tavoitteena on ollut myös tarkistaa pelastuslain säännösten ajantasaisuus kauttaaltaan.

Pelastuslain rakenne on esitetty uudistettavaksi siten, että eri tahojen velvollisuudet ovat nykyistä selkeämmin hahmotettavissa laista. Palotarkastettavia kohteita ei enää nykyiseen tapaan määriteltäisi laissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä, vaan pelastuslaitos määrittelisi val-vontasuunnitelmassa palotarkastettavat kohteet. Suunnitelma perustuisi alueella tehtyyn riskien arvioimiseen. Sääntelyn muuttamisella on tarkoitus kohdentaa pelastuslaitoksen valvonta nykyistä paremmin alueen riskien ja muiden erityisten valvontatarpeiden mukaisesti.

Erityisten riskikohteiden osalta sääntelyä täydennettäisiin velvoittamalla viranomaiset ja muut tahot yhteistyöhön onnettomuusriskien vähentämiseksi. Säännöksissä tarkoitettuja riskikohteita ovat esimerkiksi päihdeongelmaisten tukiasunnot. Hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa on jo nykyisin selvitettävä pelastussuunnitelman laatimisen yhteydessä, miten rakennuksessa tai tilassa olevien heikentynyt toimintakyky otetaan huomioon vaaratilanteisiin varautumisessa. Ehdotettuun lakiin on sisällytetty uusi hoitolaitosten sekä palvelu- ja tukiasumisen poistumisturvallisuusvaatimus, joka täydentäisi ja täsmentäisi nykyistä pelastuslain sääntelyä.

Nykyinen pelastuslaki ei sisällä nimenomaista säännöstä pelastuslaitosten pysyvistä yhteistoimintajärjestelyistä. Ehdotetun mukaan alueen pelastustoimi voisi sopimuksen nojalla hoitaa pelastuslain mukaisia alueen pelastustoimelle kuuluvia tehtäviä myös toisella pelastustoimen alueella. Alueen pelastustoimi voisi edelleenkin sopia vapaaehtoisen palokunnan kanssa pelastustoimen tehtävien hoitamisesta. Lakiehdotuksen mukaan sopimus voitaisiin tehdä myös muun pelastusalalla toimivan yhteisön kanssa. Tällaisia yhteisöjä voisivat olla esimerkiksi järvi- ja meripelastusyhdistykset.

Vapaaehtoistoiminnasta on ehdotettuun pelastuslakiin otettu oma luku ja säännöksiä on uusittu lisäämällä lakiin säännös vapaaehtoistoiminnan edistämisestä sopimuspalokuntien ja muiden sopimusyhteisöjen terveystarkastuksista se-kä työturvallisuudesta. Julkisuudessa on esitetty toiveita lainsäädännön uudistamisesta siten, että sopimuspalokuntalaisten mahdollisuutta poistua työpaikaltaan säädeltäisiin erikseen ja että työnantajille maksettaisiin lakisääteinen korvaus sopimuspalokuntalaisten poissaolon johdosta. Vastuu pelastustoimesta on kunnilla, ja näin ollen myös neuvottelut pelastuslaitosten, sopimuspalokunnan ja työnantajien välillä on hoidettava näissä asioissa paikallisesti.

Eräänä kasvavana sopimuspalokuntatoimintaa haittaavana ongelmana on pelastustoimen kentällä koettu tilanne, jossa sopimuspalomiehen joutuessa työttömäksi tai lomautetuksi hänen työttömyysturvalain mukaan saamansa soviteltu työttömyysturvaetuus leikkaa puolet hänen palokuntatoiminnasta saamastaan korvauksesta. Ministeri Rehula on perehtynyt tähän ongelmakohtaan ja ryhtynyt toimiin asian korjaamiseksi.

Tein tähän liittyvän suojaosuuden palauttamista koskevan esityksen sosiaali- ja terveysministeriölle kesällä 2009. Olen erittäin tyytyväinen, että voin todeta, että sosiaali- ja terveysministeriö on yhteistyössä sisäasiainministeriön kanssa valmistellut esityksen työttömyysturvalain muuttamiseksi niin, että työttömyysetuuden sovittelussa otettaisiin käyttöön 300 euron suojaosa. Ehdotuksen mukaan pelastuslaitoksen sivutoiminen henkilöstö ja sopimuspalokunnan tai muun pelastusalalla toimivan yhteisön henkilöstö voisi ansaita pelastustoimintaan osallistumisesta 300 euroa sovittelujakson aikana ilman, että se vaikuttaa työttömyysetuuden määrään. Muutoksen tavoitteena on myötävaikuttaa vapaaehtoiseen pelastustoimintaan osallistumiseen. Ministeri Rehula on arvioinut, että lakiehdotus voidaan antaa eduskunnan käsiteltäväksi ensi joulukuussa.

Takaisin pelastuslakiin.

Sammutusvettä koskeva sääntely on esityksessä uudistettu. Laissa määriteltäisiin eri osapuolten velvollisuudet ja tehtävät sammutusveden hankinnassa ja toimittamisessa.

Ehdotetun mukaan väestönsuoja tulisi jatkossa rakentaa kaikkiin rakennuksiin, joiden kerrosala on yli 1 200 neliömetriä. Teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennusten osalta väestönsuojan rakentamisvelvollisuuden aiheuttava raja olisi kuitenkin 1 500 neliömetriä. Suomessa oli vuoden 2006 lopulla 42 000 väestönsuojaa ja niissä suojapaikkoja yhteensä 3,5 miljoonalle henkilölle. Vuosittain väestönsuojien rakentamiseen käytetään arviolta noin 80 miljoonaa euroa, josta noin puolet on tilan väestönsuojaominaisuuksista johtuvia lisäkustannuksia eli normaalit rakentamiskustannukset ylittäviä kustannuksia. Lakiehdotuksen mukaisella sääntelyllä teollisuus-, varasto- ja kokoontumisrakennuksiin vuosittain rakennettavien suojien määrä vähenisi noin 65 prosenttia. Muiden rakennusten osalta vuosittain rakennettavien suojien määrä vähenisi nykyisestä noin 45 prosenttia.

Lakiehdotuksen mukainen muutos väestönsuojien rakentamisvelvoitteisiin pienentäisi arvion mukaan väestönsuojien rakentamisen kustannuksia noin 21 miljoonaa euroa vuodessa. Rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä tehtävästä uuden väestönsuojan rakentamisvelvoitteesta luovuttaisiin ja sen tilalle asetettaisiin väestönsuojan kunnostamisvelvollisuus muutos- ja korjaustyön yhteydessä. Aluehallintovirastot voisivat edelleenkin yksittäistapauksissa myöntää vapautuksia väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta. Uuden sääntelyn mukaan sisäasiainministeriö voisi kunnan hakemuksesta myöntää alueellisia vapautuksia väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta.

Pelastuslain mukaiset viranomaistehtävät suoritetaan nykyisin maksutta. Lakiehdotuksen mukaan pelastuslaitos voisi periä jatkossa maksun valvontasuunnitelman mukaisen palotarkastuksen suorittamisesta. Pelastuslaitos voisi periä myös harkintansa mukaan maksun tehtävästä, jonka on aiheuttanut hätäkeskukseen liitetyn paloilmoittimen toistuva erheellinen toiminta.

Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnan käsiteltäväksi tuleva hallituksen esitys tuo keskeisen pelastustoimintaa, onnettomuuksien ehkäisyä ja väestönsuojelua sääntelevän yleislain eli pelastuslain tämän päivän vaatimusten tasolle. Uskon, että tämän uuden pelastuslain avulla kykenemme kehittämään edelleen hyvin monimuotoisen suomalaisen pelastusalan toimintaa ja siihen liittyvää yhteistyötä.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on hyvä ja luonnollinen jatko aikaisemmille pelastusalan lainsäädäntöuudistuksille. Esityksessä on voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden selkeämpi ja loogisempi rakenne, jossa eri toimijoita koskevat velvoitteet on koottu omiksi kokonaisuuksiksi. Tämä osaltaan edistänee lain tavoitteiden toteutumista. Laki on valmisteltu hyvin avoimesti, ja sen valmisteluun on ollut mahdollisuus vaikuttaa niin pelastustoimen alueiden kuin järjestöjenkin edustajilla.

Lain pääasiallisena tarkoituksena on uudistaa onnettomuuksien ehkäisyä koskevat kohdat. Uudistuksessa lain luettavuus paranee, koska pelastuslaissa määriteltäisiin nykyistä selkeämmällä tavalla jokaisen ihmisen ja yhteisön velvoitteet turvallisuuden ylläpitämisessä ja eri tahojen vastuut pelastustoimen tehtävien hoitamisessa. Onnettomuuksien ehkäisyä kohdistetaan riskien mukaan. Myös palotarkastukset kohdennetaan riskien mukaan. Tarkastettavia kohteita ei enää määriteltäisi laissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä, vaan pelastuslaitos määrittelisi ne paikallisen riskiarvion perusteella. Tarkoitus on kohdentaa valvonta nykyistä paremmin alueen riskien ja muiden erityisten valvontatarpeiden mukaisesti.

Hyvä asia on, että pelastuslakiin esitetään sisällytettäväksi erityiset hoitolaitosten sekä palvelu- ja tukiasumisen poistumisturvallisuusvaatimukset. Toiminnanharjoittajan tulee tehdä selvityksiä ja suunnitelmia ja niiden perusteella toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että asukkaat ja hoidettavat voivat turvallisesti poistua tulipalossa tai muussa vaaratilanteessa. Sammutuslaitteiston eli niin sanotun sprinklauksen tarve hoitolaitoksissa ja palvelu- ja tukiasumisessa arvioitaisiin, kuten nykyisinkin, kohdekohtaisen riskiarvion perusteella. Laki ei näkemykseni mukaan edelleenkään siis johda yksiselitteiseen sprinklausvelvoitteeseen. Tämä kohta on lainsäädäntöä arvioitaessa saanut osakseen huomiota, koska varsinkin olemassa olevaan kiinteistökantaan asennettava sammutuslaitteisto tuo luonnollisesti lisää kustannuksia. Kiistaton tosiasia on, että yleisesti ottaen sprinklaus parantaa minkä tahansa suuren tilan paloturvallisuutta ja eritoten silloin, jos halutaan ehkäistä suuronnettomuuksia.

Uudella sääntelyllä poistumisturvallisuuden arvioinnissa noudatetaan menettelyä ja selvennetään meidän erilaisia menettelytapojamme. Alueen pelastusviranomaisen tulisi antaa hoitolaitoksen tai palvelu- ja tukiasumisen toiminnasta vastaavalle toiminnanharjoittajalle poistumisturvallisuuden toteuttamismääräys silloin, kun kohteen poistumisturvallisuus ja sen parantamiseksi suunnitellut toimenpiteet eivät täytä laissa säädettyjä poistumisturvallisuusvaatimuksia. Erityisten riskikohteiden osalta sääntelyä täydennettäisiin velvoittamalla viranomaiset ja muut tahot nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön onnettomuusriskin vähentämiseksi. Riskikohteita ovat esimerkiksi päihdeongelmaisten tukiasunnot.

Pelastusturvallisuuden kehittämisen näkökulmasta asiavastuu ei siis voi olla viranomaisella vaan toiminnanharjoittajalla lakiesityksen hengen mukaisesti. Valittavana tulee olla erilaiset turvallisuusratkaisut. Yhteiskunnallisesti vastakkain ovat siis turvallisuus ja kustannukset. On syytä muistuttaa, että kaikkeen ei tarvita rahaa, vaan oikeat asenteetkin riittäisivät usein varsin pitkälle. Yksittäisten riskien osalta pelastuslaki nostaa hyvin esille tuhopolttojen torjunnan sekä tulityöturvallisuuden.

Arvoisa herra puhemies! Vapaaehtoistoiminnan edistämisen velvoite pelastusviranomaisille on uusi mutta oikea ja tätä aikaa ilmentävä velvoite. Elämme yhteiskunnassa, jossa vapaaehtoistoiminnan merkitys on yhä suurempi. Kehitys koskee myös pelastustoimea, jossa vapaaehtoisuudella on paitsi pitkät perinteet myös erittäin suuri merkitys julkisten palveluiden tuottamisessa. Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Pronton mukaan vapaaehtoisten ja puolivakinaisten palokuntien osuus yksistään pelastustehtävissä oli vuonna 2009 sata henkilötyövuotta. Pelastustoimessa vapaaehtoisten merkitys on ratkaisevan tärkeä yhteiskunnan arjen turvallisuuden lisäksi myös häiriötilanteita, suuronnettomuuksia, ympäristötuhoja ja poikkeusoloja koskevissa valmiuksissa. Vaikka tämä valmius nykyisin tuotetaan sopimussuhteessa alueellisiin pelastuslaitoksiin, ovat sen takana huomattavasti tätä laajemmat vapaaehtoistoiminnan panokset. Järjestöjen ja viranomaisten yhteistyön edistäminen koskee myös muita yhteiskunnan aloja. On hyvä, että pelastustoimen osalta tavoite on näin selkeästi kirjattu uuteen lakiesitykseen.

Väestönsuojelu on laajasti koko väestöä koskeva tehtäväkokonaisuus, jonka lähtökohdat ovat turvallisuus- ja puolustuspoliittisia ja jossa valmiuksien mitoitusten tulee olla suhteessa maanpuolustuksen kokonaisuuden valmiuksiin. Tätä vasten julkisuudessa käyty keskustelu eräästä osakokonaisuudesta, nimittäin väestönsuojan rakentamisen tarpeellisuudesta, on ollut osin asiayhteydestään irrallista. Lakiehdotuksessa ehdotetut kevennykset väestösuojan uudisrakentamisvelvoitteeseen helpottanevat osaltaan rakennuttajiin kohdistuvia kustannuspaineita. On kuitenkin huomattava, että vähennykset suojapaikoissa merkitsevät muilla toimenpiteillä suojattavan väestön lisääntymistä. Tämä merkitsee käytännössä lisävastuita pelastustoimelle sekä yhteisön ja yksilöiden omatoimisen varautumisen korostumista.

Arvoisa herra puhemies! Pelastustoimi on luonnollinen vastuuviranomainen kaiken tyyppisissä onnettomuuksissa, ja turvallisuuden toteuttamiseen tarvitaan kaikkien turvallisuuden toimijoiden panosta. Huolimatta tästä uudesta pelastuslaista korostuu jatkossakin tarve pelastustoimen, mukaan lukien väestönsuojelun, kansallisen ja paikallisen palvelutason kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja voimavarojen mitoitukseen suhteessa uhkiin ja suojaamistarpeeseen. Tarkastelu tulee ulottaa koskemaan myös väestön suojaamista suuronnettomuuksien ja muiden yhteiskunnan vakavien häiriötilojen aiheuttamilta vaaroilta. Tällainen selvitys lienee perusteltua tehdä seuraavalla hallituskaudella.

Lopuksi on syytä kuitenkin muistuttaa, että Suomessa on kaikissa oloissa 5 miljoonaa siviiliä, joiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtimisen tulee olla yksi yhteiskunnan keskeinen prioriteetti.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edellinen väestönsuojelulaki on vuodelta 1958, ja varmaan on niin, että tarvetta uudistamiseen on ollut. Omassa puheenvuorossani keskityn lähinnä tähän väestönsuojakysymykseen, jonka nyt jossakin määrin tunnen.

Ympäristöministeriössä käynnistyivät vaalikauden alkuaikoina niin sanotut normitalkoot. Normitalkoiden tavoitteena oli rakennuskustannusten pienentäminen. Tavoite oli erittäin hyvä ja hyvinkin kannatettava. Tulokset jäivät kuitenkin vaatimattomiksi. Oikeastaan ainut merkittävä uudistus, joka nyt on saatu aikaan, on se, että väestönsuojamääräyksiin saatiin merkittäviä parannuksia.

Kuten edellinen puhuja, ed. Hakola, totesi, taustalla ovat tietysti turvallisuus- ja puolustuspoliittiset arviot, mutta en tiedä, elämmekö sittenkään samassa ajassa kuin vuonna 1958, jolloin varmasti tilanne oli väestönsuojien tarpeellisuuden näkökulmasta hieman erilainen kuin tänä päivänä. Taitaa olla sittenkin niin, että Suomi on ainoita Euroopan maita, joissa vielä tämä väestönsuojapakko on olemassa.

Me käymme täällä salissa varsin usein keskustelua rakentamisen hinnasta, asuntojen hinnoista, ja tehdään eurooppalaisia vertailuja. Sitä taustaa vasten on hyvä palauttaa mieliin, kuinka monessa Euroopan maassa väestönsuojarakentaminen on välttämätöntä. On kuitenkin muistettava, että jo varsin pienen rivitalokohteen rakentamispakko väestönsuojan osalta merkitsee lähes yhden asuinhuoneiston hintaa, ja se on kieltämättä aika korkea kustannus.

On tietysti annettava ministerille tunnustus siitä, että näitä neliömääriä kuitenkin pystyttiin merkittävästi nostamaan. Aikaisemminhan tilanne oli se, että oli 600 neliömetrin raja kaikkia rakennustyyppejä koskien uudisrakentamisessa, ja nyt sitten asuinrakennusten osalta olemme päässeet tässä esityksessä 1 200 neliömetriin ja teollisuus-, varasto- ja kokoontumisrakennusten osalta 1 500 neliömetriin.

Täällä on myös teksti siitä, että jos väestönsuojan kustannukset ylittävät 4 prosenttia koko hankkeen kustannuksista, silloin voidaan vapautusta hakea. Tämä on sinänsä erittäin hyvä, ja siinäkin on tullut se 2 prosentin muutos. Hyvin kannatettavaa. Kyllä tietysti se on totta, että tällä ratkaisulla väestönsuojien rakentamismäärässä saadaan prosentuaalisesti aika paljon pienennystä, mikä on tietysti ihan ilolla todettava ja mainittava. Siinä päästään oikeaan suuntaan eteenpäin.

Nyt tietysti se, että täällä on poikkeuksia olemassa, on hyvä maatilatalouden osalta. Tuotantorakennuksia ei tähän lueta. Se olisikin ollut varsin ihmeellistä, jos näin olisi ollut. Rakenteelliset määräykset, joita rakentajat oikeastaan odottavat, tulevat aikanaan asetusten kautta, ja toivottavasti siellä sitten on järkeviä esityksiä olemassa.

Vapautuksiahan voidaan hakea, ja taitaa tänne esitykseen sisältyä myös se, että kuntien ei jatkossa tarvitse rakentaa erityisiä väestönsuojia erilleen muista kiinteistöistä, mikä varmasti helpottaa myöskin kuntia tästä näkökulmasta ja on hyvinkin kannatettava asia.

76 §:ään sisältyy väestönsuojan käyttö normaalioloissa ja käyttöönottovalmius. Siellä on päästy myös eteenpäin sen suhteen, että kunnostamisaika on muuttunut 24 tunnista 72 tuntiin suojautumiskehotuksesta. Se on ihan hyvä, ja on tärkeätä, että minne väestönsuoja tarvitsee rakentaa, siellä niitä voidaan käyttää sitten myös muuhun toimintaan ja muihin tiloihin rauhan aikana.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toteaisin sen, että toivottavasti seuraavan hallitusohjelman yhteydessä voidaan poikkihallinnollisesti arvioida sitä, mikä on oikeasti väestönsuojien tarve turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta, ja integroida sitten sisäasiainministeriön pelastuslaitoksen kanssa tämä tilanne yhteen. Päästään siinä myös sitten elämään tätä päivää, mikä muissa EU-maissa on.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä pelastuslain uudistus, oikeastaan voisi sanoa kokonaisuudistus, on ollut äärettömän tärkeä asia, että se on nyt tehty, ja sitä on kyllä odotettu. Tämä sisäisen turvallisuuden eräitä keskeisimpiä osia käsittelevä lainsäädäntö on jokaiselle täällä Suomen maassa olevalle ihmiselle erittäin tärkeä. Ylipäätään pelastustoimen merkitys ja vakinaisen pelastustoimen ja toisaalta sopimuspalokuntien työ on kansalaisten perustusturvallisuuden kannalta aivan keskeinen asia.

Meillähän on vasta uudistettu nämä kunnalliset pelastuslaitokset, tämä järjestelmä, jossa ovat nyt sitten maakunnalliset pelastuslaitokset. Siinä on varmasti vielä hiomista, että se lähtee kunnolla toimimaan, mutta nyt ainakin on ajantasainen lainsäädäntö, niin että tästä ihan ministerille voi kyllä välittää kiitoksia. Vaikka sopimuspalokuntajärjestöt toivoivat, että tässä olisi käsitelty myöskin tätä työnantajalle menevää korvausta, jos joutuu tämmöiselle pelastustehtävälle, ja sitä ei ole ainakaan tässä vaiheessa voitu tehdä, niin siitä huolimatta minä katson, että tämä lakiesitys on hyvin tehty. Ainakin niillä perusteilla voin näin sanoa, mitä olen ennättänyt tätä lukea ja tähän perehtyä. Olennaista on tietenkin, että tämä pelastustoimi saadaan sillä tavalla toimimaan, että erilaiset uudistuksessa tarvittavat toimet voidaan myöskin lailla määritellä, koska tässähän on tietysti tulipalojen ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyä, paloturvallisuutta, väestönsuoja-asiaa ja vaikka mitä.

Nostan tässä esille tämän sopimuspalokuntien roolin. Nythän on viime vuosina ollut niin, että sopimuspalokunnat ovat olleet vähän kiistatilanteessa näiden pelastuslaitosten kanssa lähinnä tämmöisistä korvauskysymyksistä. Sekään ei ole kyllä lainsäädännöllinen asia, vaan se on tietysti näiden kuntien tehtävä. Pitäisi resursoida sillä tavalla pelastuslaitokset, että siellä pystytään tekemään kohtuulliset ja oikeaa suuruusluokkaa olevat sopimukset näiden vapaaehtoisten organisaatioiden kanssa, koska siellä työskentelee lähes 50 000 ihmistä ja toisaalta ilman sopimuspalokuntia Suomen paloturvallisuus romahtaisi.

Arvoisa puhemies! Otan tässä esille yhden mielestäni keskeisen asian, joka koskee jokaista kansalaista ja josta lakipykälästä olen erityisen tyytyväinen. Se on nimittäin tämän lain 102 §, Pelastustehtävästä maksettavat korvaukset ja palkkiot. Laki kuuluu näin, että pelastuslaitos suorittaa korvauksen turmeltuneista tai hävinneistä henkilökohtaisista vaatteista, varusteista ja työvälineistä sille, joka on ryhtynyt omatoimisiin pelastustoimenpiteisiin 3 §:n mukaisesti — siellä on tämä toimintavelvollisuus, jokaisen kansalaisen velvollisuus, eli jos ei ryhdy, joutuu vastuuseen ja voi tietysti tulla pelastustoimen laiminlyönti tai muu rangaistava teko — toisaalta osallistunut pelastustoimintaan sopimuspalokunnan jäsenenä ja kolmantena määrätty avustamaan pelastustoiminnassa. Pelastusviranomaisillahan on mahdollisuus määrätä henkilö avustamaan. Ja, mikä on vielä erityisen merkityksellistä, on kohta 4: henkilö on vapaaehtoisesti osallistunut pelastustoimintaan täällä laissa määritellyllä tavalla.

Tämä kattaa nyt siis kaikki nämä Vapepan joukot, sopimuspalokuntalaiset, ja ne, jotka ovat lähteneet muuten tai osallistuneet pelastustoimintaan. Ja jos siellä turmeltuu varusteita tai vaatteita tai häviää työvälineitä tai muita, niin siitä saa korvauksen. Tämän hetken lainsäädäntöhän ei tätä mahdollista, ja tämä on ollut erittäin suuri epäkohta. Jos konkretisoin, niin se on tämän hetken lainsäädännön mukaan niin, että jos pelastusviranomainen määrää henkilön pelastustehtävään ja häneltä häviää tavaroita, vaatteita tai pilaantuu, menee rikki, hukkuu, niin kukaan ei ole velvollinen Suomessa korvaamaan tätä. Niin, tässä tilanteessa hän saa korvauksen, anteeksi, nimenomaan, jos hänet on määrätty. Mutta jos hän menee vapaaehtoisesti osallistumaan tämän nykyisen lain 3 §:n mukaan — se on entisessä laissa pelastuslain 28 § — niin eipä löydykään korvauspykälää. Ja tästä on katkeria esimerkkejä, että on haettu poliisilaitokselta, pelastuslaitokselta, Valtiokonttorilta ja kaikki ovat katsoneet, että ei ole korvattavan piirin kuuluva.

Tämä asia on sen takia myöskin minulle tärkeä ja läheinen, koska tein tästä lakialoitteen, ja täällä lähetekeskustelussa käytiin vankkaa keskustelua ja pidettiin tätä erittäin tärkeänä. On erinomainen asia, että sisäasiainministeriön pelastusosasto on tämän lakialoitteeni ottanut tänne lakiin.

Oikeus korvaukseen on uusi, ja tämän pykälän mukaisesti täällä perusteluissa lukee, että tarkoitetut korvaukset suoritettaisiin myös sellaisessa yhteydessä, jossa on toteutettu tätä 3 §:n mukaista toimintavelvollisuutta. Ja sitten siellä on sellainen edellytys, että jokaisen toimintavelvollisuudesta johtuvan korvauksen saaminen edellyttäisi käytännössä hätäilmoitusta ja pääsääntöisesti myös pelastustoimen yksikön käyntiä paikalla. Näistä vahingoistahan on ilmoitettava pelastustoiminnan johtajalle, joka on hyvä asia.

Tässä tilanteessa sitten, jos näitä perusteluja ihan tarkasti tulkitaan, niin tähän voisi jäädä sellainen aukko, että jos lähtee pelastamaan ja pystyy vaikka hukkumassa olevan ihmisen pelastamaan eikä kerkeä pyytämään apua ja ihminen toimitetaan suoraan sairaalaan ennen kuin on tehty näitä ilmoituksia tai pelastusyksikkö käynyt paikalla, niin tietenkin täytyy tämän lain koskea myös tämmöisen ihmisen korvauskysymyksiä eli täytyy saada korvaus. Täytyy tuolla lain käsittelyssä, tämähän tulee hallintovaliokuntaan, käydä läpi, millä tavalla tätä tulisi tai tuleeko tätä vielä selventää tuossa mietinnössä. Mutta lähtökohtaisesti on niin, että tämä vahinko pitää tietysti todistaa ja sen voi tehdä sitten ilmoittamalla tuonne pelastuslaitokselle.

Semmoisissa tilanteissahan, joissa hätäilmoitusta ei ole keritty tehdä tai sitten pelastustoimen yksikkö ei ole ollut paikalla, on mahdollisuus tämän vahingon kärsineen tehdä poliisille ilmoitus samalla tavalla kuin vahingon kärsimisestä vaikka vakuutusasioissa tehdään, jolloin poliisi kirjaa siitä sekalaisilmoituksen. Tämä vahingon kärsinyt sitten esittää ja perustelee, mitä on tapahtunut, jolloin pelastuslaitoksella, joka tämä korvauksen maksaisi, olisi perustellumpi syy sitten semmoisessa tilanteessa todeta, että vahinko on todella tapahtunut.

Tässähän lähtökohtaisesti ei voi ajatella niin, jos yhteiskunnassa on kansalaisen kannalta korvausvelvollisuus jollakin taholla, että ihmiset tekevät petoksia ja hakevat sitten rahoja joillakin tämmöisillä korvauksilla. Lähtökohta pitää olla se, että vahinko on tapahtunut, se voidaan todeta ja sitten se voidaan korvata. Ja semmoiset jutut, joissa ehkä joku sitten syyllistyisi petokseen, tietenkin pitää selvittää ja saattaa asianomainen vastuuseen.

Arvoisa puhemies! En tästä laista tämän enempää ota asioita esille, mutta totean vielä, että minusta näyttää ainakin tässä vaiheessa, että tästä laista ei voisi näin ykskaks sanoa, että tämä olisi huonosti tehty. Tämä näyttää siltä, että tässä on kyllä paneuduttu ja tämä on ammattitaidolla valmisteltu.

Markku  Pakkanen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä uusi pelastuslaki, ja itse katson tätä uutta lakiesitystä lähinnä sopimuspalokuntien toimintaedellytysten silmin, jos näin voisi asian sanoa. Heidän toimintaedellytyksiään on parannettu tässä uudessa lakiesityksessä monelta eri kohdalta. Haluan nostaa muutaman tärkeän asian esiin.

Sopimuspalokuntien työterveystarkastuksista on kirjoitettu, ja tässähän on tilanne, kun kaikille sopimuspalokuntalaisille ei synny työsuhdetta sopimuspalokuntaan taikka pelastuslaitokseen, koska he eivät saa varsinaisesti palkkaa työstä vaan on korvauksia tai muita ja näin ollen heille ei synny virallista työsuhdetta sopimuspalokuntayhdistykseen tai pelastuslaitokseen, jolloin työterveyshuoltolain mukaista työterveyshuollosta vastaavaa työnantajaa ei voida siinä tapauksessa osoittaa. Tässä on kuitenkin esitetty, että ehdotetun säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että pelastustoimintaan osallistuvien sopimuspalokuntalaisten ja säännöksissä tarkoitettujen muiden yhteisöjen henkilöstön työterveystarkastukset tulevat raskaimpien tehtävien edellyttämällä tavalla asianmukaisesti hoidetuksi. Tämä on erittäin tärkeä asia, koska suomalaisesta palontorjunnasta alueellisesti suurin osa hoidetaan sopimuspalokuntien toimesta ja näin ollen myös työterveysasiat on sopimuspalokuntalaisille tässä yhteydessä hyvä taata, niin kuin tässä on esitetty.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on pelastustoimen johtajien toimivaltuudet ja toisaalta meidän kansalaisten velvollisuus osallistua pelastustoimintaan. Kun johtajalla on oikeus määrätä ihmisiä suojautumaan tai evakuoida ihmisiä tai omaisuutta tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin pelastustoiminnassa, niin myös ihmisille tulee velvollisuus osallistua siihen toimintaan. Näin pelastustoiminnan johtajalla on oikeus määrätä palo- ja onnettomuuspaikalla tai sen läheisyydessä oleva työkykyinen henkilö, jolla ei ole pätevää syytä esteenä, avustamaan pelastustoimessa. No, pätevä syy tietysti täytyy löytyä, jos haluaa siitä kieltäytyä, mutta kun näin on määrätty, niin tulee velvollisuus tietenkin aina myös auttaa ihmisiä. Tästä työstä sitten saadaan todistus, kun ollaan mukana, jolloin sitten mennäänkin kohtaan, mistä ed. Kaltiokumpu toikin jo hyvin asiaa esiin, "Pelastustehtävästä maksettavat korvaukset ja palkkiot".

Tässä salissa on ennenkin puhuttu asiasta. Kun pelastustehtävässä ihminen suorittaa tehtäväänsä ja kenties varusteita tai omaa omaisuutta häviää tai turmeltuu, niin näistä tehtävistä on sitten mahdollisuus saada korvaus tai palkkio. Tämä esitys kertoo, että sille, joka on ryhtynyt omatoimisiin pelastustoimenpiteisiin tai joka on osallistunut pelastustoimintaan tarkoitetun sopimuspalokunnan tai muun sopimuksen tehneen yhteisön jäsenenä tai on määrätty avustamaan pelastustoimessa tai on vapaaehtoisesti osallistunut pelastustoimintaan, korvattaisiin mahdolliset vaurioituneet vaatteet tai muuta omaisuutta. Tätä pidän erittäin tärkeänä asiana, ja tästä on täällä salissa paljon keskusteltu.

Ministeri Holmlund kertoikin jo tärkeän asian, mikä ilmeisesti kuuluu ministeri Rehulan toimivaltaan, eli työttömyysturvalain muutokset. Se on myös täällä salissa hyvin paljon keskustelua aiheuttanut. Jos on työttömänä ja lähtee tekemään tällaista, sammuttamaan esimerkiksi tulipaloa, niin menettää työttömyyskorvauksen. Jos tämä 300 euron korvaus tähän asiaan tulee, niin se on erittäin oikeudenmukainen asia ja antaa vpk:laiselle taas uutta intoa ja mahdollisuuden olla toiminnassa mukana. Se aktivoi ihmisiä, toisaalta tulee reilu korvaus siinä tapauksessa, jos työttömänä ihmisenä tämmöistä toimintaa harrastaa. Elikkä pidän erittäin tärkeänä, että tämä asia ministeri Rehulan valmistelusta tulee meille myös vielä tällä hallituskaudella tänne saliin ja saadaan käsiteltyä.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä uutta pelastuslakia hyvin valmisteltuna ja asioita eteenpäin vievänä lähinnä sopimuspalokuntienkin silmin katsoen.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pelastuslain uudistamisen tavoitteena on hallitusohjelmaan sisältyvän sisäisen turvallisuuden edistäminen. Tämä on tärkeä tavoite, ja tämä pelastuslaki eräiltä osin vie juuri oikeaan suuntaan tätä tavoitetta.

Julkisuudessa, niin kuin täällä salissakin, on paljon keskusteltu väestösuojien rakentamisvelvoitteista, niistä neliörajoista, mitkä sisältyvät tähän uuteen lakiesitykseen. Nehän lievenevät, niin kuin täällä on todettu, 600 neliöstä asuinrakennusten osalta 1 200 neliöön ja teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumistiloissa 1 500 neliöön, aivan oikealla tavalla. Minä ymmärrän ministeriön lähtökohdan siinä, että kokonaan näistä velvoitteista ei ole haluttu tässä vaiheessa luopua, koska nämä pohjautuvat turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon ja siihen riski- ja turvallisuusarvioon, mikä on tehty. Mutta pidän tarpeellisena, että uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä arvioidaan tämän päivän silmin, tarvitaanko näitä väestösuojien rakentamisia tulevaisuudessa, ja jos päädytään siihen arvioon, että tämä ei ole enää tässä tilanteessa tarpeen, niin sitten ryhdytään toimiin lainsäädännön uudistamiseksi tältä osin.

Täällä on todettu, että riskien arviointiin perustuva valvonta on se tulevaisuuden avainsana. Mielestäni on aivan oikein, että tällä tavalla rutiinitarkastuksista siirrytään riskien arviointiin pohjautuvaan tarkastustoimintaan. Täällä todetaan, että viranomaistehtävät ovat jatkossakin maksuttomia tehtäviä, ja se on hyvä lähtökohta. Mutta sen sijaan valvontasuunnitelmaan perustuvaan palotarkastus- tai valvontatoimintaan pelastuslaitokset voivat asettaa maksun, siis tämä maksun mahdollisuus tulee sisältymään tähän lainsäädäntöön.

Täällä on paljon puhuttu sopimuspalokuntien merkityksestä, ja itsekin haluan korostaa sopimuspalokuntien merkitystä koko Suomen paloturvallisuuden kannalta. Voi sanoa näin, että jos meillä ei olisi toimivaa vapaaehtoista palokuntajärjestelmää, niin kyllä yhteiskunnan turvallisuus mutta ennen kaikkea kokonaiskustannukset, jos rakennettaisiin vaihtoehtoinen järjestelmä, tulisivat huomattavasti kalliimmiksi. Palokuntatoiminta on myöskin hyvää harrastustoimintaa, ja erityisesti voi sanoa, että maaseutualueella se on monessa mielessä se vetovoimaisin harrastustoiminta.

Tämä lakiesitys sisältää useita myönteisiä asioita sopimuspalokuntalaisten toiminnan kannalta ajateltuna. Ensinnäkin lakiin kirjoitettu velvoite vapaaehtoistoiminnan edistämisestä on tärkeä lähtökohta. Sitten täällä jo todettu sopimuspalokuntalaisten terveystarkastusten liittäminen tähän lakiin on myöskin tärkeä ja hyvä uudistus. Sitten työttömien vapaaehtoisten palokuntalaisten työttömyyskorvaukseen tuleva suojaosuus, joka on linjattu, ymmärsin näin, hallituksen ja sosiaali- ja terveysministeriön toimesta, on tärkeä uudistus, joka tukee vapaaehtoista palokuntalaistoimintaa jatkossakin ja poistaa aikanaan yhden epäkohdan, joka tässä on ollut olemassa.

Julkisessa keskustelussa tai ainakin joissakin puheenvuoroissa ovat olleet esillä sopimuspalokuntalaisten päivälähtökysymys ja korvaukset. Ministeri totesi mielestäni aivan oikein, että työnantajan ja kuntien pitää pyrkiä löytämään tästä ratkaisuja, mutta lainsäätäjää sen tietysti sillä tavalla pitää kiinnostaa, että jos meillä on ajautumassa osa maasta tai osa alueista tilanteeseen, että sinne ei löydy vapaaehtoisia palokuntalaisia, niin silloin tietysti lainsäätäjän pitää kiinnittää tähän huomio ja ryhtyä niihin toimiin, joilla sitten haetaan ratkaisuja, että riittävällä tavalla myös taloudellisesti ja toiminnallisesti motivoituneita palokuntalaisia meillä on koko maan alueella. Tässä mielessä on syytä myöskin valiokunnassa jollakin tavalla keskustella tästä kysymyksestä menemättä kuitenkaan itse työmarkkinapolitiikkaan. Se ei kuulu eduskunnan toimialaan, vaan se on sitten järjestöjen välistä asiaa. Mutta tämän huolen halusin nostaa esille ikään kuin muistutuksenomaisena myös itse.

Haluan korostaa, että tämä esitys sisältää monia myönteisiä asioita, ja uskon, että hyvässä yhteistyössä valiokunnan ja ministerin kanssa voimme tehdä pientä hiontaa, jos sellaista havaitaan, mutta tämä perusviritys on mielestäni hyvä ja kannatettava.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa kiitelty tätä uutta pelastuslakia, ja se on varmasti sen arvoinen. Itsekin haluan korostaa niitä asioita, jotka tässä parantavat sopimuspalokuntien asemaa. En kuitenkaan ryhdy toistamaan niitä kaikkia hyviä muutoksia, jotka tähän lakiin sisältyvät ja jotka täällä useat edustajat ovat jo omissa puheenvuoroissaan maininneet. Totean vain sen, että tulen itsekin sellaiselta paikkakunnalta, jossa maaseudun palotoimi on pitkälti näitten sopimuspalokuntien varassa ja myöskin erittäin hyvää harrastustoimintaa nuorille. Meillä juuri Sastamalassa myöskin investointiin Suodenniemelle uuteen vpk:n asemaan useita satojatuhansia, jotta saatiin nykyaikaiset toimintaedellytykset ja voidaan viedä tätä toimintaa myöskin eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Väestösuojista täällä on myöskin puhuttu, ja on hyvä, että tähän tulee nyt muutoksia, vaikka ehkä vieläkin rohkeampia olisi voitu olla. Suomessa on todella paljon, todella monta 599 neliön teollisuushallia. Erityisesti teolliset yrittäjät ovat kokeneet tämän hankalaksi. Varmaan myöskin muulla yritystoiminnalla on ollut samanlaisia kokemuksia, mutta erityisesti näissä teollisuuslaitoksissa tämä on nähty hankalana. Sen takia on merkittävä parannus, että nyt sitten teollisuuslaitoksissa päästään 1 500 neliöön ja muuten 1 200 neliöön.

Täällä on monissa puheenvuoroissa puhuttu myös siitä, että näiden poistaminen ei ole mahdollista, koska ne ovat turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon riskianalyysin mukaan tarpeellisia. Yhdyn omalta osaltani tähän näkemykseen ja myöskin siihen näkemykseen, että sitten jatkossa, kun seuraavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa tehdään, niin silloin täytyy arvioida uudelleen, onko tässä mahdollista edetä, koska on tosiaan niin, että monet yrittäjät näkevät hyvin hankalana kyllä sen tilanteen, että yrityksillä on velvoite näitä väestösuojia rakentaa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä pitää onnitella nyt ministeriä siitä, että meillä on erittäin hyvin valmisteltu laki tässä käsiteltävänä. Tämä uusi pelastuslaki on erittäin tärkeää sisäisen turvallisuuden ja kansalaisten arkiturvallisuuden kannalta.

Täällä on selkeä lähestymiskulma, varautuminen ennalta onnettomuus-, vaaratilanteisiin ja myös poikkeusoloihin. Se on hyvä lähestymiskulma laissa, että velvoitetaan yksittäiset toimijat varautumaan, rakennusten omistajat, ja myös yksittäisten kansalaisten vastuuta omaehtoiseen varautumiseen yllättävien tilanteiden varalta korostetaan. Tätä varautumista sitten tukevat viranomaisten palotarkastukset muun muassa. Se on hyvä malli.

Haluan nostaa tästä esille kaksi asiaa. Mielestäni on erittäin hyvä asia se, että tämän lain myötä pelastuslaitoksille tulee mahdollisuus periä hätäkeskusten kautta automaattisilla palohälytyslaitteilla näistä toistuvista vikahälytyksistä maksu. Se toivottavasti kannustaa kiinteistöjen omistajia pitämään nämä laitteet kunnossa, ja sillä lailla varmistetaan myös se, että nämä palolaitosten virhelähdöt vähenevät. Silloin yksiköt ovat sitten käytössä niihin tehtäviin, todellisiin tarpeisiin, joita saattaa samaan aikaan olla.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esille tyytyväisyydellä, koskee tätä väestösuojan rakentamisvelvoitetta. Nykyään tämä 600 neliön raja on aiheuttanut sen, että asunto-osakeyhtiöitä on sitten jouduttu perustamaan useampia ja on kikkailtu tällä neliörajalla. Asuinrakennusten osalta tuo 1 200 neliötä on hyvä parannus, samoiten teollisuuskiinteistöissä tuo 1 500 neliötä on oikeansuuntainen ratkaisu. Myös se, että peruskorjattavien rakennusten väestösuojavelvoitteesta luovutaan, on hyvä asia asuntorakentamisen kannalta, ja tämä varmasti myös sitä asuntorakentamisen hintapainetta ehkä hiukan omalta osaltaan lievittää.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä pelastuslakiesityksessä on paljon hyviä asioita, niin kuin täällä on todettu, ja tässä muutamia mainitakseni tämä pelastustoimeen osallistuvien sopimuspalokuntalaisten terveystarkastus on todella hyvä uudistus ja täällä mainittu työttömyysturvalain uudistus, joka ei tähän liity mutta joka on myös otettu huomioon elikkä sopimuspalomiesten työttömyyspäivärahan menetys, jos he osallistuvat pelastustoimintaan. Tämä on ollut ainakin meillä päin todella suuri asia.

Sitten tämä sopimuspalomiesten käyttö. Jos he ovat töissä päiväsaikaan, niin he eivät työtehtävistään pääse irti, ja silloin tahtoo olla joskus vähemmän sitä porukkaa ja varsinkaan sopimuspalomiehiä ei ollenkaan. Se tarkoittaa myös sitä, että silloin täytyy olla vakinaista palokuntaa turvaamassa tämä tilanne. Yöllä sitten tuntuu olevan enemmänkin näitä sammuttajia, kun he ovat vapaalla töistä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on varmasti hyvin tärkeä laki ja laajakantoinen ja uudistuu tämän esityksen mukaan ajan hengen mukaisesti. Halusin vain käyttää tämän puheenvuoron sen vuoksi, mitä oman kokemukseni perusteella uskon sivulla 23 olevasta kohdasta: "Meripelastuslain - - 23 §:ää ehdotetaan vastaavasti muutettavaksi siten, että korvaus voitaisiin maksaa henkilölle, joka on ryhtynyt oma-aloitteisesti tilanteen edellyttämiin tarpeellisiin ja mahdollisiin toimiin vaarassa olevan pelastamiseksi." Mielestäni, niin pieni kuin tämä muutos tuntuu tämän ison lakitekstin keskellä olevankin, kuitenkin sillä on myös keskeinen merkitys suhtautumisessa avun antamiseen ja siihen, kuinka apua antaviin yhteiskunta suhtautuu. Tämäkin on yksi pieni mukava lisä tässä paketissa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä vakituisten palokuntien päivälähtövahvuus on tietysti tärkeää ja sen huomioon ottaminen siinä tilanteessa, että tämmöinen sopimuspalokunta on työssä käyvää joukkoa eikä suoraan pääse sitten, kaikki ainakaan tai riittävässä määrin, lähtemään hälytykselle. Tietysti olisi ollut hyvä, että olisi voitu selvittää tätä tilannetta, voidaanko harkita tai löytyykö ratkaisua siihen, että työantaja saisi korvauksen tämmöiseen kiireelliseen hälytystehtävään lähtevän henkilön palkkamenoista, mutta se ei varmasti ole mikään pieni kysymys. Se on erittäin suuri kysymys noin taloudellisesti ja muutoin.

Toisaalta haluan myöskin tästä todeta, että on erittäin hyvä, että ministeri on käynnistänyt selvityksen tästä työttömyyskorvauksen leikkautumisasiasta ja että siinä on hallituksella näkemys, että se sieltä sosiaali- ja terveysministeriöstä ja ministeri Rehulan toimesta tulisi tänne vielä tämän kauden aikana, koska tämä on todella ollut sopimuspalokunnassa vapaaehtoisesti toimiville henkilöille, jotka ovat olleet työttömyyskorvauksella, sellainen este ja rasite ja epäoikeudenmukaisuus, joka nyt sitten saadaan korjattua varmasti tuolla ministerin äsken kuvaamalla tavalla.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että harvemmin hallituksen esitystä ja erityisesti sisäministerin tuomaa lakiesitystä on näin myönteiseen sävyyn käsitelty kuin tätä nyt käsittelyssä olevaa esitystä pelastuslaiksi ja laiksi meripelastuslain 23 §:n muuttamisesta. Itse olen silmäillyt tätä enkä ole paneutunut ihan yksityiskohtaisesti mutta erään asian huomioin kyllä siinä, nimenomaan tämän 102 §:n, jossa ed. Kaltiokumpu oli aktiivinen tässä joitakin aikoja sitten ja sai erittäin laajaa kannatusta tässä salissa. Nyt on ainakin turha väittää sitä, että tällaisella lakialoitteella ei ole mitään merkitystä, eli tässä on kiitettävästi huomioitu nimenomaan se seikka, ja se kannustaa varmasti nykyisiä ja uusia kansanedustajia tekemään perusteltuja lakialoitteita, koska kun ne menevät ministeriöön, silloin huomioidaan edustajien tahto.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Itsekin olen tehnyt kirjallisia kysymyksiä nimenomaan työttömien sopimuspalokuntalaisten korvausasiasta, ja on hyvä, että se on huomioitu sillä tavoin, että tätä asiaa nyt ainakin selvitetään ja mahdollisesti viedään eteenpäin. Tämä seikan osalta, mitä ed. Kaltiokumpu äsken totesi, nimenomaan silloin, kun on vakituisessa työssä ja työnantaja saattaa menettää työpanosta aika paljon, toivoisin, että valiokunnassa asiaan kiinnitettäisiin huomiota ja pohdittaisiin sitä tilannetta, löytyisikö siihen jonkinlainen parannuskeino.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvänä asiana pidän tuota 39 §:ää, jossa tuodaan uutena tähän lakiin se, että pelastustoimintaan osallistuvan toimintakykyyn kiinnitetään huomiota. Uskonkin, että tämä uudistus tulee entisestään kiinnittämään huomiota pelastustoimintaan osallistuneiden koulutukseen ja sen taidon ja kyvyn ylläpitoon. Se on hyvä.

Tämän 102 §:n, joka on saanut alkunsa tuosta ed. Kaltiokummun aloitteesta, näen käytännön tilanteissa erittäin hyvänä parannuksena. Olen itse ollut useita kertoja johtamassa esimerkiksi kadonneen etsintätilanteita, ja silloin kun Vapepan joukot, vapaaehtoiset ihmiset, lähtevät maastoon pimeissä ja huonoissa olosuhteissa, niin hyvin usein tapahtuu niin, että siellä omia varusteita ja välineitä rikkoutuu, putoaa taskusta kännyköitä tai jotain muuta. Tämä pykälä nyt mahdollistaa sen korvaamisen sitten näille yksittäisille henkilöille. Se on vähintä, mitä voidaan tehdä silloin, kun ihmiset vapaaehtoisesti lähtevät omalla vapaa-ajallaan vuorokaudenajasta ja säästä piittaamatta pelastustoimiin muiden henkilöiden pelastamiseksi.

Sisäasiainministeri  Anne  Holmlund

Arvoisa herra puhemies! On ollut ihan mukavaa kuunnella tätä keskustelua, ja toki on joskus ihan mielenkiintoista se, että silitetään myös myötäkarvaan. Toki siinä olen samaa mieltä, että mielestäni tämä laki on varsin perusteellisesti valmisteltu, ja siitä itsekin haluan osoittaa kiitokset ministeriön valmistelijoille.

Se, miksi tämä laki on viipynyt hieman pitkään ennen kuin se on tullut tänne saliin, on tietenkin varmasti monien tiedossa, eli keskustelua väestönsuojista on käyty aika pitkään ja on myös etsitty erilaisia harkinnanvaraisia malleja. Olen itse ollut kuitenkin sitä mieltä, että oikea hetki sen päättämiseen, rakennetaanko Suomeen väestönsuojia ja missä määrin, on kuitenkin turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä. Se on ainoa johdonmukainen tapa ratkaista nämä asiat, ja mielestäni on erittäin hyvä, että tämä tullaan sitten pohtimaan, kun seuraavaa selontekoa tehdään.

On kuitenkin syytä muistaa, että väestönsuojia rakennetaan siksi, että väestöä voitaisiin suojata uhka- ja kriisitilanteissa. Se on kuitenkin perustarkoitus. Suomi on valinnut oman linjansa, väestönsuojien rakentamisen, 60-luvun puolella, ja periaatteessa on kaksi tapaa suojata väestöä: evakuointi ja väestönsuojat. Se tietysti tarkoittaa sitä, että jos muutamme linjauksia, niin meidän on syytä sitten katsoa koko toiminta, miten ne tultaisiin järjestämään, jos tällaiseen ratkaisuun sitten käytännössä päädytään.

Ed. Reijonen viittasi tuohon ympäristöministeriön Normitalkoot-asiakirjaan tai siihen kokonaisuuteen. Olen itsekin niihin tuloksiin tutustunut, ja siellähän oli suoritettu muun muassa asiantuntijakysely, jossa oli arvioitu väestönsuojamääräyksiä ja niiden kustannusvaikuttavuutta. Asiantuntijat olivat sitä mieltä, että suurin tämä ongelma on erityisesti 600 neliön rajan kohdalla. Silloin kun neliörajat kasvavat, niin tämä ongelma ainakin pienenee huomattavasti ja tietysti jossakin vaiheessa sitten ehkä poistuukin kokonaan. En lähde kuitenkaan sitä arvioimaan, koska mielestäni on tärkeätä, että myös kustannustaso katsotaan, niin kuin valtioneuvosto on lausumassaan halunnut.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että vaikka neliörajasta on eniten keskusteltu, se on vain yksi osa tätä kevennysten kokonaisuutta. Käyn lyhyesti läpi, mitä muita muutoksia väestönsuojarakentamiseen on tulossa. Ehkä olettekin ehtineet jo siihen perehtyä. Neliörajojen lisäksi muun muassa muutos- ja korjaustyön yhteydessä ei enää väestönsuojan rakentamisvelvollisuutta siis ole. Tilalle säädetään kuitenkin väestönsuojan kunnostamisvelvollisuus muutos- ja korjaustyön yhteydessä. Lisäksi yleisten väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta luovutaan kokonaan ja myös suojelukohteista luovutaan ja väestönsuojien käyttöönottovalmiutta niin ikään lievennetään. Tämähän on aikaisemmin ollut 24 tuntia. Se nousee nyt 72 tuntiin. On tietysti syytä muistuttaa, että oikeastaan missään rakennuksessa väestönsuojat eivät ole tyhjillään ja odottamassa kriisitilanteita vaan käytännössä esimerkiksi asuinrakennuksissa ne ovat pyöräkellareina, häkkivarastoina, harrastetiloina ja vastaavina, ja pidän tärkeänä sitä, että niitä voidaan entistä enemmänkin tulevaisuudessa käyttää myös muuna kuin väestönsuojatiloina, koska silloin ne ovat myös toiminnallisesti järkevässä käytössä kaiken kaikkiaan.

Lisäksi on syytä muistuttaa — joku taisi mainitakin tässä asetustason — että myös asetustasolla on tulossa erinäisiä määräyksiä ja oikeastaan kevennyksiä. Olen itsekin saanut ihan suoraa palautetta liittyen yksittäisiin määräyksiin, esimerkiksi vaikka väestönsuojien oviin liittyviin määräyksiin, ja niitä on tarkasteltu nyt sen palautteen mukaisesti, mitä on tullut ministeriöön, ja tähän tullaan myös sitten erikseen puuttumaan. Uskon, että ihan hyvään lopputulemaan tässä kuitenkin tullaan, kun on rakennettu lakia vähän niin kuin Iisakinkirkkoa.

Ehkä pari huomiota vielä. Aluehallintovirastohan voi asianomaista pelastuslaitosta ja kunnan rakennusvalvontaviranomaista kuultuaan yksittäistapauksessa myöntää vapautuksen kokonaan tai määräajaksi laissa säädetystä väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta tietyin edellytyksin. Tässähän, kuten aikaisemmin jo mainittiin, tämä 6 prosentin osuus kokonaiskustannuksista laskee nyt 4 prosenttiin, eli tältäkin osalta on tulossa kevennyksiä. Lisäksi sisäasiainministeriö voi kunnan hakemuksesta myöntää vapautuksen. Tämä on ehkä tämmöinen hieman uusi ja tällainen harkinnanvarainen elementti, jota tässä halutaan sitten myös korostaa.

Ehkä muutama sana vielä liittyen Sopimuspalokuntien Liiton kannanottoon ja ylipäätään vpk:laisten ja sopimuspalokuntalaisten toimintaan.

Ensinnäkin on syytä muistaa, että kyseessä on erittäin tärkeä toiminta Suomessa. Meillä on ainoastaan muutama kaupunki, joka on käytännössä vakinaisen henkilöstön varassa. Jos en aivan väärin muista, Suomen pinta-alasta on yli 90 prosenttia vpk:iden vastuulla, ja on erinomaisen tärkeää, että vapaaehtoista toimintaa tuetaan, siihen kiinnitetään huomiota ja pyritään löytämään niitä keinoja, joilla selkeästi voidaan tätä tilannetta myös parantaa.

Sopimuspalokuntien Liitto on ottanut kantaa sen puolesta ehkä vähän kiperinkin kirjaimin, että lakiin olisi pitänyt kirjata oikeus poistua työpaikalta ja työnantajan saama korvaus. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksiselitteinen, koska aika harvalta työpaikalta voi siitä vaan poistua ja jättää työnsä kesken, ja työnantajan näkökulmasta ei välttämättä tämä palkan menetys tai kor-vaus ole se oleellinen kysymys. Tämä on aika monisärmäinen asia, ja siksi sitä ei mielestäni ole ainakaan tässä vaiheessa syytä lakiin mukaan ottaa. Toki on syytä pohtia, löytyykö meillä vapaaehtoisia keinoja, selkeätä ohjeistusta vaikka lisää siihen, miten työnantajan ja työntekijän kesken voidaan helpottaa tällaisten yhteisten sopimusten syntymistä.

Tärkeänä pidän myös sitä, että sopimuspalokuntalaisten, vpk:laisten, työmarkkina-asemaa ei heikennetä. Olisi aika onneton tilanne, jos joku ei saisi työpaikkaa siksi, että hänellä on niinkin hyvä harrastus kuin vapaaehtoinen palokuntatyö.

Tässä ilmeisesti on syntynyt väärinkäsitys, tai sanoinko hieman epäselvästi asian? Ed. Vistbacka taisi nostaa esille sen, että nyt selvitettäisiin työttömien sopimuspalokuntalaisten suojaosuutta. Tämä lainsäädäntö on tulossa. Taisin siinä mainita, että olen itse sitä ehdottanut, ja se ehkä johtuu siitä, että olen saanut hyvin paljon palautetta siitä. Ministeri Rehula on siihen ansiokkaasti tarttunut, eli kiitokset hänelle. Hän on tiedostanut tämän ongelman, ja tämä hallituksen esitys on näillä näkymillä tulossa jo joulukuussa eduskunnan käsittelyyn. Kuten moni täällä on sanonut, uudistus on mielestäni erittäin hyvä, ja kiitokset siitä vielä ministeri Rehulalle, koska tämä on myös erittäin tervetullut.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia huomioita esitettyihin puheenvuoroihin. Mikäli vielä halutaan keskustelua käydä, niin olen täällä salissa käytettävissä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olin kesän mittaan aika huolestunut tästä tilanteesta, meneekö tämä maaliin lainkaan. Kokoomusministerit kävivät julkisuudessa kovaa eipäs—juupas-keskustelua siitä, miten tätä asiaa pitäisi viedä eteenpäin. On kuitenkin hyvä, että tämä nyt on maalissa, ja lopputuloskin on hyvin kohtuullinen.

En löytänyt tästä nopealla lukemisella sitä, onko nyt tehty kokonaisselvitys siitä, minkä verran meillä väestönsuojia väestön määrään nähden on rakennettu ja mikä on se kokonaistarve, paljonko siellä vajausta on, koska meidän kansamme asukasluku kuitenkin nousee varsin vähän ja tilanne on muuttunut.

On käyty keskustelua kustannusvaikuttavuudesta. Ministeri on aivan oikeassa siinä, että se on varmaan ollut korkeimillaan 600 neliön kohteissa, mutta kun minulla oli mahdollista keskustella näistä kustannuksista ministeriön kanssa, niin kyllä ministeriössä ne arviot olivat alakantissa siihen nähden, mitä se käytäntö oikeasti on.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri tuossa totesi, tämä vapaaehtoispalokuntalaisten hälytystehtävistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen työnantajille ja työajan antaminen eivät ole mitään yksinkertaisia asioita. Ne vaativat kyllä sitten perusteellista pohdintaa ja laaja-alaisen työn. Toisaalta, vaikka haluan ymmärtää Sopimuspalokuntien Liiton tavoitteita ja näkemyksiä, haluan kuitenkin todeta, että vaatimus siitä, että pelastuslaki tulisi niiden takia laittaa uuteen valmisteluun, ei ole kyllä ihan loppuun saakka harkittu.

Tämän pelastuslain voimaan saattaminen ja käsittely ovat kyllä tärkeitä, ja kun tämä esitys on, niin kuin nyt näyttää, hyvin tehty, niin ei tätä kyllä voi ajatella pelkästään tämmöisen asian selvittämisen vuoksi mihinkään uuteen valmisteluun laittaa. Tämähän on hallituksen yksimielinen esitys, niin että kyllä tämä laki varmaan täällä tehdään.

Sisäasiainministeri  Anne  Holmlund

Arvoisa puhemies! Ehkä tästä paikaltani vielä muutama lyhyt vastaus.

Ensinnäkin ed. Reijonen kysyi väestönsuojien määrästä. Meillähän on noin 3,5 miljoonalle hengelle väestönsuojatilat. Toki tietysti täytyy muistaa, että väestön sijoittuminen ja väestönsuojat eivät välttämättä kohtaa toisiaan ja tietysti se, missä kunnossa tilat ovat, ei ole välttämättä ihan niin yksiselitteistä. Määrä on toki suuri. Lähtökohta on se, että väestö kannattaa suojata asuinsijoilleen. Sehän on ollut peruslähtökohta, eli siksi pyritään asuinrakennusten yhteyteen, toki myös teollisuusrakennusten yhteyteen, niitä rakentamaan.

Mielestäni tämä on kuitenkin hyvä käsitellä kiihkottomasti. Se on ollut minun perustarkoitukseni, ja täytyy sanoa, että on tässä sopassa aika moni kokki ollut mukana, mutta toivottavasti keitos on kuitenkin sellainen, että siitä saada hyvä lopputulos. Se on kuitenkin se kaikkein tärkein asia. Ja vuoropuhelu koko ajan on ollut tietysti ihan rakentavaa tältä osin, eikä mitään sellaista dramatiikkaa, mikä ehkä julkisuuteen on näkynyt, siinä kuitenkaan ole ollut.

Sopimuspalokuntien osalta ehkä vielä hyvin lyhyesti. Käyn keskustelua Sopimuspalokuntien Liiton kanssa ja tapaan myös heidän edustajiaan säännöllisesti. Pidän tärkeänä sitä, että tuemme niitä keinoja, joilla voidaan vapaaehtoisesti auttaa sopimuspalokuntien parempaa toimintaa ja tarpeen tullen vaikka löytää niitä keinoja työnantajien kanssa sopimiseksi. Tästä on mahdollisuus esimerkiksi laittaa jonkinasteinen lisäselvitys, jos sellainen katsotaan tarpeelliseksi, mutta tällaista pakkoa mielestäni ei ole ollut valmiutta säätää, enkä ole pitänyt sitä myöskään oikeanlaisena toimenpiteenä ainakaan tässä pelastuslain säätämisen yhteydessä.