Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on iloinen hetki minulle, mutta se on iloinen hetki myös 122 muulle kansanedustalle. Ollaan nimittäin sikäli merkittävässä tilanteessa, että lakialoite, jonka tein vuonna 2007 työsopimuslain muuttamiseksi siten, että omaishoitajat saavat hoitovapaan, on nyt tässä hallituksen esityksenä pöydällä. Tämän asian merkittävyyttä korostaa se, että sen paremmin työnantaja- kuin työntekijäpuolikaan ei ole kolmivuotisessa kolmikantaisessa valmistelussa tätä lakiesitystä kannattanut, mutta hallituksella oli onneksi rohkeutta, ja siitä erityinen kiitos sekä ministeri Sinnemäelle että ministeri Risikolle, viedä tämä asia eteenpäin. Hieman kyllä surulla totean sen asian, vaikka iloisesta asiasta onkin kyse, että kolmikannassa ei omaishoitajilla ole kyllä puolestapuhujaa. Se on kyllä pakko tässä ihan ääneen tunnustaa.

Kysehän tässä on siitä, että henkilöllä, joka jää omaishoitajaksi, on oikeus palata työtehtäväänsä sen jälkeen, kun hoitosuhde päättyy. Eli omaistaan hoitamaan jäävä henkilö sopii työnantajan kanssa, kuinka pitkään hän on poissa töistä. Jos käy niin, että tämä hoitosuhde päättyy aikaisemmin esimerkiksi sen takia, että potilas menehtyy tai hän joutuu laitoshoitoon, silloin on oikeus kuukauden varoitusajalla palata takaisin työpaikalle ja vastaavasti sen henkilön, joka on tuuraamassa, työsuhde päättyy eli mitään kaksoismiehitystä tähän asiaan ei synny.

Tämä lakialoitteeni lähti yksittäisestä tapauksesta, ja haluan kertoa sen tapauksen tässä ihan lävitse.

Seurakunnan diakoniatyöntekijä kotipaikkakunnallani silloisessa Vammalassa — tässä on kunnan nimikin kerinnyt jo vaihtumaan, ennen kuin tämä asia on käsitelty — otti yhteyttä minuun ja sanoi, että hänellä on sellainen tilanne, että yksi hänen asiakkaistaan on 55-vuotias nainen, joka hoitaa 85-vuotiasta äitiään, ja hän on saanut työnantajaltaan — jonka myöskin mainitsen tässä julkisesti, se on Finnair — ensin vuorotteluvapaan, sen jälkeen vuoden virkavapaan, ja sen jälkeen hänelle on ilmoitettu, että joko nyt palataan työpaikalle tai pitää irtisanoutua työtehtävästä, vaikka hoitosuhde edelleen jatkuu.

Ajattelin silloin, että tämä ei voi olla oikein, että 55-vuotias henkilö, joka on tehnyt pitkän työuran, on luopunut omasta ansiotasostaan pienelle omaishoitajan palkkiolle, tehnyt sitä jo kaksi vuotta, on siinä tilanteessa, että hän joutuu irtisanoutumaan työstään. Se ei kerta kaikkiaan voi olla oikein. Sen vuoksi jätin tämän lakialoitteen. Tässä yksittäisessä tapauksessa kävi niin, että henkilö irtisanoutui työstään, hoitosuhde päättyi vähän sen ajan jälkeen ja tällä hetkellä kyseinen henkilö 60-vuotiaana opiskelee hoitoalaa, koska hänellä ei ollut enää työtä tarjolla siellä firmassa. Tämä ei kerta kaikkiaan voi olla oikein.

Sen takia tämä on erittäin iso muutos. Toki tämä on muuttunut sillä tavalla, että tässä ei ole kyse subjektiivisesta oikeudesta vaan niin sanotusta vahvennetusta neuvotteluoikeudesta. Mutta uskon, että se tulee johtamaan siihen, että isoimmissa yhtiöissä ja myöskin julkisen sektorin organisaatioissa tullaan työt jatkossa järjestämään niin, että tämä mahdollisuus omaishoitajaksi jäämiseen on olemassa.

Tässä on kyse myöskin yhteiskunnallisesta säästöstä. Me tiedämme, että omaishoitajan palkkio on kuudesosa vanhainkotipäivän hinnasta, puhumattakaan siitä, jos omaishoitaja hoitaa esimerkiksi vaikeavammaista kotona, jolloin nämä luvut ovat vielä aivan toista luokkaa. Mutta ihan perustapauksissakin kyse on tästä. Ja koska meillä vanhusväestön määrä kasvaa, omaishoito nousee entistä tärkeämmäksi tavaksi vastata tähän vanhusväestön kasvuun ja siihen, että me voimme tarjota arvokas vanhuus kaikille. Useimmissa tapauksissa on niin, että tämä omaishoito on inhimillisin ratkaisu, joka siinä tilanteessa voidaan tehdä, ja yhä useammin on niin, että se omaishoitaja ei ole enää puoliso, vaikka se onkin vielä yleisin tapaus, vaan se on se 50—55-vuotias henkilö, joka hoitaa vanhempaansa. Sen takia tämä on merkittävä avaus, että tämä lakiesitys saadaan liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä palata tähän lakiesityksessä olleeseen yksityiskohtaan. Täällä todetaan, että koska tämä ei ole tullut kolmikannasta yksimielisenä, niin esimerkiksi STTK pitää ongelmallisena tämän ehdotuksen mahdollisia vaikutuksia naisten työmarkkina-asemaan. Voidaanko olla kauempana realiteeteista? Ajatellaanko tosiaan niin, että se 50—55-vuotias, joka jää hoitamaan sitä omaa vanhempaansa, jotain erityistä uraa siinä enää tekisi? Kyllä hän on enempikin huolissaan siitä, miten hänen toimeentulonsa jatkuu sen jälkeen, kun se omaishoitosuhde päättyy. Se on se todellinen kysymys siinä. Ei siinä enää sitä mietitä, että pitää uraa tehdä. En minä usko, että omaishoitajaksi ryhtyvät ne, jotka ovat johtotehtävissä sen ikäisinä, kyllä se on ruohonjuuritason asiaa.

Sen takia kummastelenkin sitä, että tätä kokonaisuutta ei ole nähty, mutta se on tässä sivuseikka, koska hallituksen esitys on meillä pöydässä, ja koska tämän ovat allekirjoittaneet muistaakseni kaikki työelämän- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenet puoluekantaan katsomatta, uskon, että tällä on hyvät mahdollisuudet edetä myöskin valiokuntakäsittelyssä.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Omaishoitajien asemaan tarvitaan parannuksia. Tämäkin asia tuo helpotusta omaishoitajien tilanteeseen ja siihen perheeseen, jossa sitä hoivaa ja tukea läheltä tarvitaan.

Tämä ed. Satosen lakialoite on erittäin hyvä. Tämä mahdollistaisi sen, että työntekijä voisi jäädä väliaikaisesti pois töistä työnantajan ja työntekijän keskinäisellä sopimuksella hoitamaan perheenjäsentään silloin, kun apua ja hoivaa tarvitaan. Sitten poissaolojakson jälkeen olisi mahdollisuus palata siihen entiseen tehtävään.

Tämä on nyt juuri sitä kokoomuslaista huolenpidon ja välittämisen ajattelua. Elikkä sitä välittämistä ja huolenpitoa ei voida ulkoistaa, vaan se on hoidettava lähellä ja siinä lähiperheessä. Tämä on erittäin kannatettava esitys.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Olen yksi lakialoitteen allekirjoittajista, ja täytyy tyytyväisyydellä todeta, että asia etenee. Ja kun tässä niin mittava joukko kansanedustajia on tämän takana, niin tässä on eduskunnan yli puoluerajojen menevä tuki tälle hyvälle hankkeelle. Kuten lakialoitteen jättänyt ed. Satonen totesi, niin siinä on muun muassa koko valiokunta mukana, eli ihan yhteinen tahto on. Tuskinpa sitä kannattaa ihan yhteen suuntaan politisoida tässä salissa.

Mutta joka tapauksessa on erittäin hyvä asia, kun tässä nyt toteutuu tämä pitkään esitetty toive siitä, että omaishoitajan mahdollisuus palata työpaikkaansa toteutuisi. Tilannehan on nykysäännöillä ollut kohtuuton monissa yksittäistapauksissa. Täytyy toivoa, että tämä laki todella toimii sitten myös käytännössä, että työnantajat todella lähtevät mukaan, ja se siten myös käytännön tasolla auttaa omaishoitajan vaativaan tehtävään hakeutuvaa ihmistä säilyttämään työpaikkansa.

Tämä on yksi hyvä askel eteenpäin omaishoitajan aseman parantamisessa. Muitakin askelia toki vielä tarvitaan.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Omaishoitajat tekevät todella arvokasta työtä, ja voidaan sanoa, että he ovat arjen sankareita. Kun kierrän kuntia ja kuuntelen kuntien ajatuksia siitä, kuinka heidän pitäisi vanhustenhuoltoasiat hoitaa, niin olen aina kehottanut heitä tekemään omaishoitorintamalla valtavasti työtä. Jokainenhan meistä haluaa asua mahdollisimman pitkään kodinomaisissa olosuhteissa, ja tämän omaishoidon kautta se pystytään turvaamaan.

Tuossa kun kuuntelin ed. Satosen esittelevän tätä lakia, niin voin kyllä todeta, että tämä on kaivattu ja kipeä laki. Tämä parantaa omaishoitajien asemaa jatkossa huomattavasti. He voivat jäädä hoitamaan lähiomaista kotiin menettämättä työpaikkaa. He voivat palata siihen työhön sitten, kun tilanne on muuttunut suuntaan tai toiseen.

Mutta hyvälle ystävälleni ed. Jokiselle sanoisin, kun hän otti tämän kokoomuksen piikkiin, että tämä on tämän salin yhteisymmärryksen tulos ja yli 120 kansanedustajaa tämän on allekirjoittanut. Sanoisin, että tässä yhteisrintamana koko iso sali painaa eteenpäin menemään.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Satosen tekemä lakialoite on mielestäni erittäin kannatettava. Omaishoitajat tekevät korvaamatonta työtä minimipalkalla ja 24 tuntia vuorokaudessa. Kaikki toimet, joita heidän etujensa parantamiseksi tehdään, ovat mielestäni kannatettavia.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Lakiesityshän on hyvä, ei siinä ole mitään ongelmaa, mutta ei pidä olla sokea eikä yksisilmäinenkään, kun katsoo, mitä siellä omaishoi- torintamalla tapahtuu. Omaishoitajiahan ovat muutkin kuin 50- tai 55-vuotiaat, jotka hoitavat vanhempiaan. Meillä jokaisella varmaan ihan lähiympäristössäkin on näitä elämäntapahtumia ja tilanteita, joissa omaishoitoon on jouduttu turvautumaan, ja siinä mielessä minusta pitää kumminkin muistaa se, että ei esimerkiksi vanhusten asemaa voi nyt jättää pelkästään omaishoidon varaan. Kyllä meidän pitää tähän yhteiskuntaan saada vanhuspalvelulaki, jonka kautta myös yhteiskunta kantaa vastuun. Että ei tämä välittäminen voi olla niin, että se sysätään omaisille tai sinne lähipiirille. Kaikilla ei yksinkertaisesti olekaan sitä, jolle sen voisi sysätä.

Sitten toisaalta ed. Satonen pystyy nyt varmasti vaikuttamaan siihen, että niihin ongelmiin, joita siellä esimerkiksi STTK:n puolella on nähty, elikkä tähän naisten asemaan työelämässä, haetaan korjauksia nyt valiokuntakäsittelyn aikana, jotta niitä ongelmia ei työelämässä pääse syntymään, koska se pitää nyt muistaa, että tämä on yksi osa, tärkeä osa, mutta sen lisäksi tarvitaan hyvin paljon muita toimia.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitän ensinnäkin siitä tuesta, jota tälle asialle on tullut myöskin tässä vaiheessa. Ja on tosiaan ihan selvää, että tämä ei ratkaise kaikkia omaishoidon ongelmia. Siellä on monta muuta ongelmaa omaishoitajien korvaustasossa. Enkä halua myöskään väheksyä, vaikka tuossa äsken kovastikin sanoin; esimerkiksi naisten työmarkkina-asemakysymys on erittäin tärkeä ja parasta aikaa käsitellään tasa-arvoselontekoa ja sama palkka -ohjelmaa ja montaa muuta. Mutta kyllä tämän asian kohdalla jotenkin tuntuu, että siellä STTK:n päässä on kyllä nyt vähän väärästä päästä lähdetty liikkeelle, että kentän tunnelma on kyllä toisenlainen kuin se, miltä se tuntuu teoriassa.

Haluan myöskin tässä korostaa sitä, että tämä todellakin oli tämän salin yhteinen aloite, kuten tässä on sanottu. Kun tähän nimiä keräsin, niin vaikka siitä onkin jo yli kolme vuotta aikaa, niin sen muistan, että tähän lakialoitteeseen oli huomattavan helppo kerätä niitä nimiä. Luultavasti niitä olisi tullut vieläkin enemmän, mutta kaikkia ei kerkiä saada kiinni jnp. En itse asiassa muista, että olisi ollut yhtäkään edustajaa, kelle olen tätä lakiesitystä tarjonnut, joka olisi kieltäytynyt tätä allekirjoittamasta.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vastaan ed. Martti Korhoselle, kun hän totesi, että omaishoito ei saa olla missään tapauksessa ainut muoto vanhustenhoidossa. Näin ei olekaan. Omaishoito on yksi väline siinä kokonaisuudessa. Se on väline, jossa tarjotaan omaiselle mahdollisuutta asua mahdollisimman pitkään kotona kodinomaisissa ympyröissä ja kodin hengessä. Se vain on valitettava tosiasia, että tällä ei omaishoitajien asemaa vieläkään paranneta lopullisesti. Meillä on monia asioita, jotka vaativat parannusta. Muun muassa eri kunnissa omaishoidon tuen maksuperusteet ovat monestikin erilaiset. Ensisijaisesti olisi tärkeää, että omaishoidon tuen maksu saataisiin Kansaneläkelaitoksen piiriin. Silloin se olisi joka puolella aina Utsjoesta Hankoon saakka Suomessa tasavertainen joka paikassa.

Kun tuossa edellisessä puheenvuorossani totesin, että olen kuntia kehottanut harkitsemaan tätä hyvin pitkälle, että ottavat käyttöön tämän omaishoidon yhtenä vanhustenhoitomuotona, niin jos ajatellaan sitä, että meillä laitospaikalla hoito maksaa noin 170 euroa vuorokaudessa, suurin piirtein sitä luokkaa, ja kun omaishoidon tuki on keskimäärin 340 euroa kuukaudessa, niin sillä tuella me voimme hoitaa laitospaikalla ainoastaan kaksi vuorokautta. Siinäkin mielessä tämä on monesti edullinen ja tuo tosiaan sille omaiselle mahdollisuuden olla siellä kotona mahdollisimman pitkään.