Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puheenjohtaja!

Arvoisa puhemies sitten. — Perussuomalaisten luonnonsuojelulakiin tekemän vastalauseen perusteella uudistan sen, että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus hylätään.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan tätä edustaja Mölsän tekemää hylkäysesitystä ja kiinnitän huomiota siihen, että täällä on lausuntovaliokunnan elikkä maa- ja metsätalousvaliokunnan esittämä hylkäys ja sitten myöskin ympäristövaliokunnan perussuomalaisten valiokuntajäsenten esittämä hylkäysesitys.

Perustelen tätä hylkäysesitystä oikeastaan ylisääntelyllä, taas kerran. Meillä ollaan tekemässä liikasääntelyä, joka ei sinänsä enää luontoarvoille tuota lisäarvoa. Meillä on todella monta ympäristöä, luontoa koskevaa säädöstä, ja ne ovat toimineet aivan hyvin. Suomalainen luonto on puhdas, ja sitä on todella paljon. Me olemme harvaan asuttu maa. Maa- ja metsätalousvaliokunta erityisesti kiinnittää huomiota ensinnäkin siihen, että nyt ollaan lisäämässä tämmöinen 64 a §, joka sisältää yleisen heikentämiskiellon, ja tämä asettaa nimenomaan maanomistajalle minusta ihan kohtuuttomia velvoitteita arvioida Natura 2000 -alueen luonnonarvoja, ja mahdollisesti sitten, kun hän harjoittaa maataloutta tai muuta toimintaa tällä omalla maallaan, hänen täytyy arvioida niitä tämän toiminnan kannalta. Tämä lakiesitys ei kyllä minusta riittävästi perustele sitä, minkä takia maanomistajan tällä tavalla täytyy menetellä.

Mutta jos vielä mennään ihan näihin lähtökohtiin siitä, mitä on Natura 2000 -ohjelma ja mihin se perustuu, elikkä Euroopan unionin luontodirektiiviin. Ei tämän kansallinen käyttöönotto perustu luonnonsuojelulakiin, vaan tämä on ihan erillinen EU-säädös, ja nyt minun mielestäni tässäkin laissa, monessa muussakin, ollaan haettu jopa teennäisesti näitä Natura-kytköksiä. Tämä perusta, miten tämä on kansallisesti implementoitu, on mielestäni toteutettu direktiivin vastaisesti jo alun alkaen eli suhteellisen suojelun tason määritteleminen ja uhanalaisten kohteitten määritteleminen on tehty kiireellä. Tästä myös Valtiontalouden tarkastusvirasto antoi hyvin kriittiset kommentit aikanaan. Tämä on liitteenä myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa. Elikkä silloin jäi kesken ja myöskin osittain tekemättä luontoarvojen luokittelu ja luettelointi ja suhteellisuusvertailujen tekeminen, ja tämä toiminta nyt vain kertautuu näissä uusissa säädöksissä, ja tämä on kyllä maanomistajien kannalta aivan kestämätön ratkaisu.

Tämäkin laki tuo ihan välttämättä uusia vaikutuksia, lisää byrokratiaa, ja vaikka entinenkin tulkitaan väärin siitä huolimatta, että se on siirtämättä Suomen lakiin, niin tässä tulee taas sitä uutta byrokratiaa, jolla on varmasti sitten kustannuksia Suomen elinkeinoelämän ja lähinnä tietysti nyt maa- ja metsätalousvaliokunnan kannalta.

No, mitä tulee ympäristövaliokunnan eriävään mielipiteeseen, niin minä haluaisin kiinnittää huomiota juuri siihen, että Natura-alueiden läheisyydessä tulee edelleenkin kyetä harjoittamaan normaaleja yritys- ja vapaa-ajan toimintoja. Nyt tiedetään jo, että tämmöisiä rantautumispaikkoja saaristossa on vähennetty, eikä se ole johtanut mitenkään sen luonnonsuojelullisen tilan paranemiseen, päinvastoin miltei huononemiseen, koska siellä rannoilla ei ole asukkaita ja sinne on sitten kertynyt roskaa muun muassa. Tai sitten, jos lähdetään vielä katsomaan näitä perusteita, niin direktiivi antaa myöskin mahdollisuuden siihen, että korvaavia ja vastaavia alueita voidaan hakea sieltä, mistä niille esimerkiksi ei olisi elinkeinotoiminnolle niin paljon haittaa. Täällä puhuttiin jo kaivostoiminnasta ja siitä, että Natura-alueen läheisyydessä ei saa harjoittaa kaivostoimintaa. Minun esitykseni on silloin se, että haetaan korvaavia maita niin, että se Natura-alue on kauempana kaivostoiminta-alueesta, jos vastaava alue Suomessa löytyy.

Haluaisin kiinnittää huomiota vielä siihen, että meillä on suhteellisesti eniten suojeltua pinta-alaa Euroopassa. Meillä uusittiin metsälainsäädäntö, millä tehtiin lisää suojelualueita. Minä en millään muotoa vastusta luonnonsuojelua, en luontoarvoja, mutta minä olen sitä mieltä, että metsätalous ja luontoarvot sopivat ihan samaan metsään. Suomalainen metsätalous — puhuin jo tuossa aiemminkin, mutta kerron vielä, että meillä on vanhin metsälaki vuodelta 1886, jossa sanotaan: "Metsää älköön autioksi hävitettäkö." Eli meillä on jo ollut kestävän metsätalouden periaate ja tämmöinen talonpoikainen ihanne ja aate siitä, että hoidetaan luontoa. Jos mietin vaikka omaa lapsuuttani, niin olen maatilalla elänyt milteipä täydellisessä kiertotaloudessa, eikä siihen ole tarvinnut silloin mitään lakeja. Jollakin lailla voisi sanoa tässä, että laki on jopa järjen vastakohta tietyissä asioissa, mutta niin kuin sanoin, tämä direktiivin implementointi pitäisi ehdottomasti tarkistaa uudelleen ja nimenomaan lähteä miettimään sitä, onko meillä suhteellisen suojelun taso niin korkea, että on ihan pakko lähteä miettimään, että sitä puretaan jossakin vaiheessa.

Jos me mietimme nyt vaikka metsätaloutta ja sitä, että meillä jätetään metsiä lahoamaan, niin minusta sekin on metsän väärinkäyttöä. Jos pyrittäisiin pitämään ne kuitenkin tämmöisessä kestävässä metsätalouskäytössä, niin metsäthän muodostaisivat hiilinieluja ja ne olisivat miellyttäviä paikkoja myöskin niille ekosysteemipalveluille. Kyllä kai nyt lahoaminenkin on hidasta palamista ja vapauttaa hiilidioksidia.

Edelleenkin kannatan edustaja Mölsän tekemää esitystä.