Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus ehdottaa kahdessa esityksessä muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiin.

Ensimmäisessä eli nyt käsillä olevassa esityksessä ehdotetaan kahta hyvää asiaa, ensiksi terveydenhuollon maksukaton pitämistä nykytasolla. Se muutetaan euroiksi eli 590 euroa on lainmukainen määrä. Se on 3 508 markkaa. Kun maksukatto markoissa tänä päivänä on 3 500 markkaa, voi todeta, että se ei käytännössä nouse. On erittäin hyvä, että hallitus on tähän ratkaisuun päätynyt.

Hallitus on arvioinut tulojen menetyksiä maksukaton osalta, ja voi olla, että nämä arviot ovat alakanttiin, vaikka ensimmäinen vuosi ei merkinnyt niin suuria tulojen menetyksiä kunnille kuin oli alun perin arvioitu. Perustelujen mukaan kunnat menettivät noin 130 miljoonaa, ja alun perin arvioitiin, että menetys olisi noin 200 miljoonaa markkaa. Kuitenkin esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen kokouksessa eilen juuri todettiin, että tämän sairaanhoitopiirin osalta maksutuoton arviota joudutaan pienentämään enemmän kuin alkuperäisessä budjetissa juuri maksukaton vuoksi. Mutta tätä en pidä huolestuttavana asiana, kun kysymyksessä on paljon sairastavien ihmisten maksujen maksukatto.

Tältä osin hallituksen esitys on erittäin hyvä ja myöskin siltä osin, että hallitus ehdottaa, että ikärajat yhdenmukaistettaisiin lasten ja nuorten maksuttoman hoidon osalta. Nythän esimerkiksi terveyskeskusmaksua ei ole peritty alle 15-vuotiaalta. Tämä ikäraja esitetään korotettavaksi 18 vuoteen. Tämä on järkevä linja kaikilta osin, vaikka se sisältää yhden ikärajan alennuksen: hammashoidossa maksuttomuuden ikäraja on 19 vuotta ja se yhdenmukaisuuden vuoksi alennetaan 18 vuoteen. Mutta kuten hallitus perusteluissa toteaa, harvoilla 18-vuotiailla on tarve käyttää hammashoitoa, kun meillä ehkäisevä hammashoito on ollut niin tuloksellista, onneksi, joten tätä en pidä ongelmana.

Mutta erittäin suurena ongelmana pidän niitä esityksiä, joita hallituksen esityksen liitteenä oleva luonnos valtioneuvoston asetukseksi maksuista pitää sisällään. Ei nyt ole nykyistä asetusta tässä mukana, mutta aikaisemmassa valmistelussa oli tarkoitus, että laitoshoidon 150 markan perusmaksu poistetaan. Tämä on erittäin järkevä esitys, koska tämä ylimääräinen laitoshoidon perusmaksu on ollut raskas toteuttaa hallinnollisesti ja myöskin potilaille raskas kantaa.

Mutta maksun poistamisesitys on johtanut siihen, että esimerkiksi poliklinikkamaksua esitetään korotettavaksi 14 prosenttia, nykyinen 120 markkaa muuttuisi 22 euroksi, oliko se nyt 136 markkaa 75 penniä, joka on siis 14 prosenttia enemmän. Tätä korotusta pidän kohtuuttomana monien paljon sairastavien osalta, koska poliklinikkakäyntejä kertyy runsaasti, vaikka ei päädytä maksukattoon saakka. Samaten lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksun korottamista nykyisestä 135 markasta 26 euroon eli lähes 149 markkaan eli yli 10 prosentilla pidän myöskin kohtuuttomana korotuksena.

Voisi sanoa, että ehkä kaikkein kohtuuttomin ja kaikkein huonoimmin perusteltu on sarjahoidon maksun korottaminen 30 markasta 6 euroon. Perustelu on ollut se, että pitää olla tasaeuroja, ja sen takia on päädytty 18,9 prosentin korotukseen eli käytännössä 30:stä lähes 36 markan kertamaksuun. Mutta herra ministeri, eihän kukaan sarjahoidossa käy vain yhtä kertaa. Sarjahoito on usein 15 kertaa, mutta sanotaan, että esimerkiksi 10 kertaa. Jos sarjahoito on 10 kertaa ja kertamaksu pannaan 10 sentin tarkkuudella, päädytään tasaeuroihin, herra ministeri. Taikka 15 kerran maksuissakin päädytään puolen euron tarkkuuteen, joka varmasti on sellainen tarkkuus, että ihmiset pystyvät maksamaan ja laskemaan sen. Ei sarjahoitoja makseta yleensä käteisellä, ja jos maksetaan, kyllä ihmisiltä pitää löytyä 50 sentin kolikko taskusta, kun markkojakin nykyään sentään käytetään. Kymmenen sentin kolikot tietysti aiheuttavat hankaluutta. Tämä on erittäin huonosti perusteltu esitys ja täysin kohtuuton. Sama koskee myöskin hammashoidon perusmaksuja.

Tältä osin on erittäin hyvä, että olemme nyt saaneet nämä esitykset eduskuntaan ja voimme myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa lausua käsityksemme maksujen korotuksista, jotka määrätään asetuksella. En kerta kaikkiaan voi pitää näitä maksujen korotuksia perusteltuina, vaikka hallitusohjelmassa on sanottu, että indeksikorotukset tehdään vuonna 2002.

Tässä on pikkuisen 6 prosentin laskennallisesta korotuksesta kokonaissummassa poikettu. On päädytty 5 prosenttiin, kun maksukattoa ei esitetä korotettavaksi, mutta 5 prosenttiakin on liikaa. Me olemme tänään paljon puhuneet vaikeassa asemassa olevista ihmisistä. Ketkä tässä maassa ovat kaikkein köyhimpiä? Pitkäaikaissairaudet ja pitkäaikaistyöttömyys johtavat köyhyyteen kaikkein varmimmin. Nämä ongelmat nimenomaan kasaantuvat, ja usein on kysymys mielenterveys- ongelmista kärsivistä ihmisistä, joista kuulimme varsin perusteltuja puheenvuoroja jo aikaisemmin, joten en käy näitä toistamaan. Heille näiden maksujen korotuksia tilanteessa, jossa he eivät tule saamaan käteensä käytännössä yhtään mitään ensi vuonna, kun toimeentulotukeen ei ole tulossa mitään korotuksia, paitsi jokin 2,4 prosentin indeksikorotus, kolme—neljäkymppiä kuukaudessa maksimissaan, ei voida pitää perusteltuina. Toivon, että isosta salista löytyy kannatusta näille näkemyksille.

Vielä sen verran viittaan seuraavaan esitykseen jo tässä, että lasten päivähoidon maksuista käytiin suuri julkinen kiista ja keskustelu. Mielestäni on ihan perusteltua, että näistä maksuista keskustellaan. Vaikka vasemmistoliitolla oli valmiutta tukea ministeri Soininvaaran esitystä, niin tästä esityksestä, johon on päädytty, ehkä nyt sitten voi löytyä yksimielisyys, kun tätä jatkossa kehitetään niin, että todella ne, joilla on varaa maksaa suurempia maksuja, maksavat. Mutta on totta, että nykyisin maksukattoon on törmännyt aivan liian alhaisilla tuloilla. Esimerkiksi nyt toisesta lapsesta annettava alennus paikkaa hieman tilannetta.

Mutta syy, miksi halusin tämän esityksen nyt jo tässä yhteydessä ottaa esille, on se, että päivähoitomaksujen korotusten tuotto on 1,7 prosenttia. Hallitusohjelmasta ministeri Soininvaara ja hallitus ovat olleet valmiit poikkeamaan näiden maksujen osalta. Miksi terveydenhuollon asiakasmaksujen osalta ei ole ollut samaa valmiutta poiketa hallitusohjelmasta? Minä toivon, että eduskunnassa löytyy tämä valmius, jotta kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien pitkäaikaissairaiden tilannetta ei kohtuuttomasti heikennetä.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Nämä maksujen korotukset perustuvat hallitusohjelmaan eivätkä siinä mielessä ole oikeastaan korotuksia. Niissä vain palautetaan se reaaliarvo keskimäärin, joka maksuilla oli aikaisemmin, koska korotukset ovat inflaation suuruiset. Itse asiassa maksut pikkuisen alenevat sen takia, että maksukatto ei nouse käytännössä lainkaan. Silloin tietysti ainakin niiden maksut, jotka eniten maksavat, itse asiassa pikkuhiljaa inflaation mukana ovat alentuneet.

Todettakoon, että poliklinikkamaksu on 22 euroa, 130 markkaa 80 penniä nykyrahassa, ja korotus on tasan 9 prosenttia eikä 14.

Vaikka tässä puututtiin seuraavaan asiaan, niin haluan todeta, että se on hallitusohjelman mukainen sen takia, että kun on kysymys tulosidonnaisesta maksusta, niin se nousee automaattisesti tulojen noustessa ja rahan arvon heikentyessä. Sen takia tulosidonnaisissa maksuissa itse asiassa kunnat ovat jo saaneet sen 4,3 prosenttia inflaation ansiosta sen takia, että tuo taulukko on kiristynyt. Sen takia se, mitä kunnilta jäi saamatta, oli se 1,7 prosenttia.

Todettakoon, että voi oikeastaan sanoa, että edellisellä kerralla on tapahtunut päivähoitomaksujen korotuksessa itse asiassa hallitusohjelman vastainen virhe, koska tulorajoja ei tarkistettu, jolloin tosiasiassa nuo maksut ovat tällä hetkellä pienituloisten osalta selvästi rankempia ja korkeampia kuin niiden oikeastaan olisi pitänyt olla. On tietysti valitettavaa, että näin on päässyt käymään. Sen takia minusta olisi pitänyt pienituloisten maksuja alentaa suuremmalla prosentilla, jotta se edellinen, kaksi vuotta sitten tehty virhe olisi voitu korjata.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaksi kommenttia: Ensinnäkin ikärajan nosto 15 vuodesta 18 vuoteen, mitä perustellaan johdonmukaisuudella täysi-ikäisyyteen ym. liittyen, on oikein hyvä parannus. Mutta totean tässä samalla sen, että kun meillä pari viikkoa sitten salissa oli keskustelussa kansaneläkkeen lapsikorotusten palauttaminen, niin siinä taas hallitus ei halunnut nähdä tätä loogisuutta, vaan siihen jäi edelleen 16 vuoden ikäraja. Siinähän keskustalla on oma rinnakkaislakialoitteensa sen suhteen.

Sitten toinen asia liittyen maksukattoon: Vaikka maksukaton sisältö ja toimeenpano ei olekaan tässä esillä, en voi olla ottamatta esille, kun on tullut kokemusta tästä asiasta viimeisen vuoden ajalta, että maksukatossa on hyvä tavoite, mutta se on toteutettu aivan kummallisella tavalla. En voi olla ihmettelemättä, miten tämmöinen järjestelmä on saatu aikaiseksi, joka on sekä potilaan, asiakkaan että myös vielä henkilöstön kannalta aivan järjettömästi toteutettu. Ihmettelen sitä, miten terveyskeskuksissa ja sairaanhoitopiireissä on varaa käyttää henkilöstöresursseja tämmöiseen moninkertaiseen byrokratiaan. Ihmettelen myös sitä, miten vanhukset tai muut henkilöt, jotka tarvitsevat avustavaa henkilöstöä käydessään terveydenhuollossa tai vaikka keskussairaalassa asioimassa, voivat tästä byrokratiasta selvitä. On järjetöntä, että jokainen lippu ja lappu pitää säilyttää; sitten on olemassa vielä kortti, jota täytetään jokaisen käynnin yhteydessä; sitten mennään lippujen ja lappujen ja sen kortin kanssa, kun on saatu täyteen se katto, sitä selvitystä tekemään, ja saadaan sitten kortti, jolla pärjää sen kalenterivuoden. Pidän kyllä erittäin epäonnistuneena käytännön toteutusta.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi haluan todeta, että Suomessa terveydenhuollon asiakasmaksut ovat erittäin korkeat. Suomalaiset kotitaloudet maksavat 24 prosenttia terveydenhuoltomenoista, joka osuus on ilman muuta EU:n alueella korkein. Onneksi täällä on ministeri Soininvaara tämän kuulemassa: siis todellakin meillä on huippumaksut. Tämä on johtanut siihen, että osa kansalaisista ei myöskään maksujen takia pysty käyttämään terveyspalveluja tarvitsemassaan määrin eikä myöskään sen takia tietenkään, että he eivät pääse palveluihin. Se, että he eivät pääse palveluihin tai saa niitä, on entistä arkipäiväisempää maakunnissa, kun lääkäripula ja muu henkilökuntapula on niin huutava.

Tämän takia ihmettelen tässä esityksessä erityisesti hammashoitokohtaa. Mikään olemassa oleva fakta ei puolla tätä, että hammashoito tulisi maksulliseksi 18-vuotiaille, eivät kansanterveydelliset syyt eivätkä mitkään fiskaaliset syyt. En ymmärrä, miten tähän on voitu päätyä.

Täällä todetaan näin, että nuorison hammasterveyden parannuttua merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana 18-vuotiaalla on varsin harvoin tarve käyttää hammashoitoa. Jos se on näin harvoin, niin minkä takia ikärajaa sitten muutetaan? Fiskaalisista syistä se ei varmasti sitten ainakaan ole tarpeen, koska tämän mukaan heillä ei ole mitään erityisempää hoidon tarvetta ja näin ollen tilanne on ikään kuin nonsense tämän ikäryhmän kohdalta. (Ed. Akaan-Penttilä: Se yhdenmukaistettaisiin!) — Minkä takia tämä pitää yhdenmukaistaa? Mikä on se syy? Siis on aivan käsittämätöntä, että lukion viimeisellä luokalla olevan yhtäkkiä pitäisikin maksaa omasta hammashoidostaan, kun hän käy vielä koulua. Hän on täysin kouluhammashuollon piirissä tähän saakka. Minkä takia tämä potilas—lääkäri-suhde pitäisi katkaista? Tässähän katkaistaan lääkärisuhde. Eihän näillä 18-vuotiailla ole mahdollisuutta mennä maksulliseen hoitoon. Mistä heillä se raha on, jos vanhemmilla sitä rahaa ei ole?

Hyvin monilla tämän ikäisillä sitä paitsi on hyvin paljon hoidon tarvetta. Heillä on erityisesti oikomishoidon tarvetta. Heillä voi olla vakaviakin purentaan liittyviä häiriöitä, jotka muun muassa esteettisistä syistä voivat — korostan: voivat — aiheuttaa joitakin mentaalisia häiriöitä. Heidän on oltava kouluhammashuollon piirissä. Sen sijaan terveyskeskuksen hammashuolto on jatkuvasti korottanut — siellä ed. Kekkonen hymyilee terveillä hampaillaan — koko ajan näitä maksuja. Olen itse ollut toissa kesänä terveyskeskuksessa terveyskeskushammaslääkärinä ja saatoin todeta, että sielläkin, ajatelkaa, ne maksut ovat joillekin liian korkeat, jotta potilaat pystyvät niitä terveyskeskusmaksuja maksamaan. Millä he pystyvät sitten yksityiselle maksamaan vielä korkeampia maksuja, vaikka sairausvakuutus tulee siihen mukaan? Nyt tietenkin kiitettävästi tulee sairausvakuutus ensi vuonna myöskin muilla ikäryhmillä mukaan, mikä on hyvä päänavaus. Mutta tämä on täysin käsittämätöntä, ja haluaisinkin ministeriltä kysyä, mihin tämä perustuu.

Mitkään kansanterveydelliset seikat tätä eivät voi puoltaa, vaan päinvastoin pitäisi korottaa niiden ikärajoja, jotka ovat siellä kontrollissa. Nythän meillä on syrjäytyneitä nuoria, jotka edelleen niiden terveyskeskushammaslääkärien mukaan, joilta olen tämänkin tapauksen johdosta kysynyt, sanovat, että ne ovat entistä graavimpia ne tapaukset, jotka sieltä tulevat. On todella juurihoidon tarvetta jne. Kynsin hampain pitäisi tämä nuoriso pitää siellä terveyskeskuksissa ja säännöllisen hoidon piirissä. Tässähän he tippuvat nyt täysin oman onnensa nojaan ja oman aktiviteetin varaan sen suhteen, miten hoitoa saavat. Mikään yhdenmukaistaminen ikärajoissa ei puhu tämän puolesta.

Sari  Sarkomaa  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan tässä ed. Stenius-Kaukoselta kysyisin, kun hän totesi, että aivan liian alhaisella tulotasolla maksukatto tulee vastaan, mikä ongelma siihen sisältyy. (Ed. Stenius-Kaukonen: Päivähoitomaksuista puhuin silloin!) — Ilmeisesti sitten puhutaan vähän eri aiheesta; nyt puhutaan maksukatosta.

Arvoisa rouva puhemies! Pidän hallituksen esitystä kohtuullisena ja ihan hyväksyttävänä. On aivan selvää, että kun ikärajoja yhdenmukaistetaan, se merkitsee myöskin sitä, että joissakin tapauksissa ikärajat nousevat. Vaikka aivan perustellusti äskeisessä puheenvuorossa asiaa pohdittiin, silti pidän hyvänä, että kaiken kaikkiaan meidän sosiaaliturvalainsäädäntöämme selkeytetään, ja tässä asiassa tämä esitys on askel eteenpäin.

Ministeri Soininvaaralle haluaisin todeta, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on varsin vaikea arvioida maksupoliittisia esityksiä, koska tämä maksujärjestelmä on kovin monimutkainen. Siellä on kannustinloukkuja. Se ei välttämättä ohjaa siihen suuntaan, mitkä meidän sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteemme ovat. Siellä on ongelmia laitoshoidon ja avohoidon rajoilla. Todella toivoisin, että tästä kokonaisvaltaista selvitystä tulisi ja sitä kautta meidänkin olisi täällä helpompi arvioida näitä lakiesityksiä.

Samoin tästä maksukatostakin: tätähän on arvioitu koko ajan. Olen vähän ihmeissäni, kun ei tästä kiitosta ole saatu. Tämä on erinomainen uudistus. Jos ajatellaan, kuinka paljon meillä on tosiaan näitä maksuja, niin tämä maksukatto todella helpottaa niiden henkilöiden tilannetta, joilla on paljon sairautta ja paljon maksuja. Olen samaa mieltä siitä ed. Vehviläisen kanssa, että byrokratia pitäisi tästä saada purettua. On hyvä, jos mietitään sitä, miten tästä tehtäisiin yksinkertaisempi. Mielestäni se oli erittäin hyvä puheenvuoro, jonka esititte.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin maksukatosta: Siitähän tuli hieman vaikea toteutettava eduskunnassa, kun eduskunta katsoi, että se menettely, jota lakiesityksessä esitettiin, loukkaisi tietosuojaa. En tiedä, kun se on näitten asiakkaitten tietosuoja, kumman puolella tässä oikein eduskunta oli, sen takia, että kyllähän se sitten merkitsee, että moni vanhus jää ilman tätä etua, kun sen takia, että häntä niin tietosuojaloukkaukselta varjeltiin, sitten ei saada tietää, kuinka paljon hän on maksuja käyttänyt. Maksukattoahan kuitenkin vastikään eduskunnan hyväksymällä esityksellä on siinä mielessä yksinkertaistettu ja korjattu, että siitä on tehty kalenterivuoteen sidottu, kun siinä oli aikaisemmin tämmöinen kiertävä 12 kuukauden jakso, johon miinuskirjajärjestelmä ei kertakaikkisesti soveltunut.

Todettakoon, että on totta, että meidän terveydenhuollon maksumme ovat varsin korkeita. Ne muuttuvat ehkä vähän siedettävämmiksi, jos ei lasketa, mikä on maksujen osuus terveydenhuollon menoista vaan mikä on maksujen osuus tuloista, koska meillähän terveydenhuoltomenot, kuten tiedetään, ovat kansainvälisesti varsin matalat, jolloin kun niistä on iso prosenttiosuus, tavallaan se näyttää isommalta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa prosenttiosuus on vain 16, kun meillä se on minun mielestäni kyllä vain 20 — voi olla, että puhumme eri vuodesta nyt. Joka tapauksessa 16 prosenttia Yhdysvaltain bkt-osuudesta, joka on myös 16, on paljon isompi kuin meidän 20 prosenttiamme bkt-osuudesta, joka on 7. Sillä tavalla nämä eivät ole aivan vertailukelpoisia.

Joka tapauksessa se, että tässä tosiasiassa maksukatto alenee 6 prosenttia, merkitsee tietysti sitä, että tämä raskas rasitus ei silloin kohdistu niin epäsosiaalisesti, koska maksukatto, jos sitä osataan käyttää, tulee vastaan. Sosiaali- ja terveysministeriössä on harkintaa siitä, että yhdistettäisiin kaikki kolme maksukattoa — tai oikeastaanhan meillä on neljä maksukattoa: on kuljetusten maksukatto, lääkehoidon maksukatto, sitten vielä periaatteessa on terveyskeskusmaksujen maksukatto — yhdistettäisiin nuo kolme isoa maksukattoa yhdeksi maksukatoksi, niin kuin Ruotsissa on tehty. Se, että niillä on kaikilla eri maksaja, ei tee yhdistämisestä mitenkään yksinkertaista. Tässä vaiheessa ainakin toivoisi, jos näin tehdään, eduskunnalta tiettyä myötämielisyyttä tietosuojalainsäädännön suhteen, koska muuten siitä ei tule kertakaikkisesti yhtään mitään.

Sitten todettakoon, että on aivan totta, että meidän maksujärjestelmämme on äärimmäisen sekava ja, täytyy sanoa, jossakin määrin jopa aivan käsittämätön erityisesti avohuollon maksujen osalta. Osa on tulosidonnaisia, osa tulosidonnaisia henkilökohtaisesti, osa perhekohtaisesti jne. Tämä kokonaisuus ei tunnu kovin hyvältä. Ministeriössä on meneillään kaksikin selvitystä, toinen virallisena ja toinen epävirallisena. Virallinen selvitys tarkoittaa avohoidon ja laitoshoidon maksujen yhtenäistämistä ja niitten jonkinlaisen sisäisen logiikan aikaansaamista. Epävirallisempi selvitys koskee sitä, että maksu perittäisiinkin kunnalle eikä hoitolaitokselle ja kunnalta tulisi kerran kuukaudessa lasku kaikesta siitä, mitä on käytetty. Jos näin tehtäisiin, voisimme huomattavasti järkevöittää ja myös muuttaa sosiaalisemmaksi koko maksukäytäntöä, koska silloin kaikki nämä maksukatot sun muut tulisivat huomattavasti yksinkertaisemmiksi. Nyt jokainen hoitolaitos perii omat maksunsa, ja kun potilas saatetaan lähettää usein laitoksesta toiseen, tulee aika kohtuuttomia tilanteita ja myös ehkä hyvin paljon pienten maksujen keräämiseen liittyvää byrokratiaa.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tervehdin ilolla, jos maksukatto yhdistetään meillä. Miksi me emme kykenisi siihen samaan tietosuojankin alueella, mitä Ruotsi on tehnyt, eihän siellä ole sen kummempaa? Jokin vuosi sitten katto oli Ruotsissa 800 kruunua, tai onkohan nyt noussut, mutta todella ruotsalaisille sairastaminen on, voi sanoa, ilmaista tai miltei maksutonta verrattuna meihin.

24 prosenttia on Turun sairaanhoitopiirin johtajan Aki Lindénin luku tästä maksusta. Yritin Stakesista tarkastaa sitä, mutta en saanut selvyyttä. Tämä oli hänen virallinen lukunsa kansanedustajille.

Terveyskeskusten hammashoidostahan nyt selvästi sysätään nuoria ikäluokkia, koululaisia, pois ja otetaan sitten maksavampia asiakkaita tilalle. Tämä on vastoin kaikkia hoitoeettisiä periaatteita silloin, kun meillä on pysyvät potilas—lääkäri-suhteet koululaisilla ja koulu kesken. Tätä ei voi millään hyväksyä. Olisin odottanut, että ministeri olisi tähän puuttunut vastauksessaan. Tästä jää kyllä ministeri Soininvaaran ministeriuralle pitkä miinus, jos tätä olette hyväksymässä.

Anu Vehviläinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä maksukaton käytännön toteutuksen kehittämiseen. Minusta on hyvä, jos ministeriössä mietitään siihen malleja. Se täytyisi saada todella nopeasti aikaiseksi. On järjetöntä, jos on vielä lapsia vanhemmilla mukana, monen potilaan lappuja ja lippuja kerätä yhteen. Ihan hulluinta minusta se todellakin on vanhempien ihmisten kannalta, semmoisten kannalta, jotka eivät pysty huolehtimaan omista asioistaan. Kyllähän meidän pitää osata tässä byrokratiassa elää, mutta heitä on suuri joukko ja he ovat sairastavampia ihmisiä kuin me keskimäärin. Miten he pärjäävät?

Sitten on se toinen puoli, että byrokratian pyörittämiseen menee hukkaan resursseja. Minulla on se käsitys, että aika monessa sairaanhoitopiirissä on jopa jouduttu palkkaamaan lisää henkilöstöä. Se on ihan hullua, koska sitä tarvittaisiin nimenomaan terveydenhuollon puolella eikä byrokratian puolella.

Tässä juuri itse tutkiskelen omaa lappuani, joka todellakin täyttyi aika nopeasti. Parissa kolmessa kuukaudessa tuli katto kaikin puolin vastaan. Tällä minä olen kulkenut, ja tämä on Kuntaliiton lomake, että kai tässäkin olisi jotain kehitettävää, mutta ei Kuntaliittoa varmaan tästä voi syyllistää, että on tehty huono lomake. Mutta se on minusta ihan typerää, että ei luoteta siihen, kun tähän laitetaan leimoja, vaan silti pitää olla jokainen kuitti mukana, ja sitten sen taas joku henkilö laskee. Tämä kortti on numeroltaan 1045, ja tuhannessakin kortissa on aika paljon käsiteltävää.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ehkä ed. Hyssälälle olisi sanottava, että tässä on todellakin kysymys siitä, että kovin kirjavat ikärajat yhtenäistetään. Ed. Hyssälän puheenvuoro minusta viittasi siihen, että hän haluaisi ilmaisen hammashoidon koko väestölle, koska en ymmärrä, mitä ikäluokkaa nuo perustelut eivät koskisi, joita hän käytti. Minusta on tämän hallituskauden suuria saavutuksia, että me yleensä olemme saaneet koko väestön tuetun hammashoidon piiriin. Sitten jos halutaan siirtyä siitä ilmaiseen hammashoitoon, silloin varmasti olisi järkevää siirtyä kokonaan ilmaiseen terveydenhuoltoon kehon muittenkin osien osalta. Se on sitten kokonaan oma asiansa ja maksaa taas muutaman miljardi markkaa, mutta luulen, että terveydenhuollossa meillä on tärkeämpiä rahareikiä kuin tämä.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Aikaisempaan: Kiitos ministeri Soininvaaralle, jos hän on jo yhden euron poliklinikkamaksusta pyyhkinyt ylitse. Katsotaan, voidaanko vielä lisää poistaa, koska kommenttini puheenvuorossa liittyivät siihen, mitkä olivat aikaisemmat tiedot, jolloin korotus oli 14 prosenttia.

Maksukäytännöstä haluaisin vielä todeta sen, että esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa on palkattu yksi henkilö näitä maksukortteja käsittelemään. Kun me lakia teimme, minä en kyllä ymmärtänyt, että tietosuojasta voi tulla näin suuri ongelma. Potilaaltahan yleensä kysytään, kun hän menee sairaalaan, saako hänen tietojansa lähettää toiselle lääkärille, toiseen hoitopaikkaan. Rasti ruutuun pannaan heti. Se on kyllä voimassa niin kauan aikaa kun potilas siellä käy. Yhtä hyvin voitaisiin laittaa toinen rasti, että saa antaa maksuja koskevat tiedot toiselle. Näin ollen ne menisivät automaattisesti. En ymmärrä, että tätä asiaa ei ole pystytty hoitamaan paremmin. Toivon, että ministeriö pystyy tätä asiaa viemään eteenpäin.

Kun valiokunta vieraili Ranskassa, oli tosi mukava nähdä, minkälainen kortti heillä oli. Se kävi paitsi näiden maksujen maksamiseen, myöskin lääkkeiden ynnä muiden korvauksiin; yhdellä ja samalla vakuutuskortilla hoidettiin kaikki. Me luulemme olevamme tietotekniikan eturivin maa, mutta tuntuu siltä, että emme olekaan eturivissä joka asiassa.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ajatukseni oli todeta oikeastaan sama, jonka ed. Stenius-Kaukonen sanoi. Tältä osin informaatioyhteiskunta on meillä myytti, jos ei asiaa kyetä hoitamaan esimerkiksi apteekkien ja sairaaloiden kautta tarvittaviin valtion yksiköihin. Se on täysin mahdollista.

Toisaalta tuntuu joskus, että tietosuojaa käytetään myös asioiden kehittämisen esteenä. Kyllähän meillä on jo nyt sellainen käytäntö olemassa, että esimerkiksi röntgenkuvat voidaan digitaalisessa muodossa siirtää sairaalasta toiseen ja asiakaspotilas kiireisen leikkauksen takia kuljettaa siihen sairaalaan, jossa on tiettyä kirurgista osaamista.

Toisaalta on todettava, kuten ministeri sanoi, hallituksen ansioksi se, että muistini mukaan noin 20 vuoden yrittämisen jälkeen maksukatto saatiin maahan. Myös tämä, kuten ministeri aivan oikein totesi, että hammashuolto on nyt kattava tämän vaalikauden aikana koko väestön, on kiistatta merkittävä kansanterveydellinen saavutus.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä hiukan hammashuollosta.

Meillähän on hammashuolto ollut nuorten aikuisten ja siitä ylöspäin olevilla ikäluokilla alta arvostelun, jos meitä muihin sivistysmaihin verrataan. Meillä ovat olleet hammashuollon asiakasmaksut liian korkeat, jotta ihmiset pystyisivät palveluita käyttämään, edes välttämättömiä palveluja. Kaksi ikäluokkaa kerrallaan on sairausvakuutuksen korvausten osalta edetty silloin, kun edettiin, kunnes tuli pysähdys. Jako ikäluokkiin, jotka saavat subventiota yksityisellä puolella, ja niihin, jotka eivät saa, on ollut todella keinotekoinen.

Asuinpaikka on ollut aivan ratkaiseva sille, mitä hammashuollosta on yleensä joutunut maksamaan ja minkä tasoisia palveluita on saanut, saako erikoishammaslääkärin palveluja jne. Ongelmallisin tilanne on ollut suurissa kaupungeissa, joissa terveyskeskus ei ole kyennyt hoitamaan itse asiassa kuin murto-osan. Juuri koululaisikäryhmään ovat kaikki sentään pystyneet, josta juuri äsken huolta kannoin. Näillä lapsilla ja nuorilla kuitenkin on terveydenhuollon ja kansanterveyden menestystarina. Suomessa on saavutettu erittäin hyviä tuloksia, ja sen takia näistä tuloksista olisi kynsin hampain pidettävä kiinni eikä annettava tilanteen romuttua. Meillähän on nyt yksilölliset tarkastusvälit kaikilla, jotka ovat terveyskeskuksen hoidon piirissä. Siellä kyllä asiantuntijat kartoittavat riskipotilaat ja ottavat heidät tiheämpiin hoidontarkastusväleihin, ja muut ovat hoidossa harvemmin.

Ministeri Soininvaara, ei kannata kantaa huolta siitä, että nämä 18- tai 19-vuotiaatkaan, jotka ovat maksuttomassa hoidossa olleet, kävisivät siellä turhaan. Heille on määrätty tarkastusväli, ja riskipotilaat todellakin käyvät useammin. Nykyaikaisilla lääketieteellisillä testimenetelmillä, useimmiten syljestä otetuista näytteistä, voidaan määrittää tarkastusvälit hyvinkin tarkasti. Vain silloin potilas tulee hoitoon, kun siihen katsotaan olevan aihetta. Näillä tekijöillä edelleen perustelen, että tämä ikäraja on täysin käsittämätön.

Nyt todellakin yritetään, että kunnat voisivat saada maksavia potilaita. Ymmärrän kuntien talouden, mutta minkä takia taloutta ruvetaan paikkaamaan ja pönkittämään juuri nuorten kustannuksella?

Ministeri äsken totesi, että tämä ei ole se kiireellisin terveydenhuollon asia, tai jotain muuta. En näe, miksi tämä ei olisi samalla viivalla kuin jokin toinen sairaus. Kyllä kai suun alueen sairaudet ovat sairauksia siinä, missä jokin muukin, ja jos siellä on terveempiä, heidät on seulottu pois, sairaammat on seulottu hoitoon. Kyllä nämä, jotka hoidossa ovat, tarvitsevat hoitoa. Minusta 18-vuotiaita, jotka ovat koulussa, ei pidä laittaa vanhempien kontolle. Siinä on monta muutakin kustannuserää. Nykyjärjestelmä on osoittanut tarpeellisuutensa. Se on tuottanut hyviä terveystuloksia, terveyshyötyjä, jotka ovat mitattavissa, ja ne on mitattu. Se on myöskin tuottanut taloudellisesti mitattavissa olevia hyötyjä.

Meillä koko aikuisväestö tulee ensi vuonna subventoidun hoidon piiriin, joko terveyskeskuksiin tai yksityiselle. Se on tietenkin hyvä asia, josta olemme kaikki iloisia. Se on vuosien taistelujen tulos. En tiedä, minkälainen kaaos terveyskeskuksiin tulee, jos tulkitaan, että kaikki voivat sinne todellakin hoitoon hakeutua, kuinka pitkiä jonoja sinne tulee. Se on toinen luku historian lehdellä, mutta pitäisi sitäkin vähän ennakoida.

Erityisesti kannan huolta sairausvakuutustaksan jälkeenjääneisyydestä. Eikö olisi, ministeri, nyt aika ruveta puhumaan asioista ihan oikeilla nimillä? Jos korvataan 40 prosenttia, niin puhutaan sitten 40 prosentista. Aivan turha puhua 60 prosentista, jos sitä ei ole olemassakaan. Näissä voitaisiin siirtyä ihan reaaliaikakauteen. Jos korvataan 36 prosenttia, taksan mukainen määrä, sairausvakuutuksesta, niin puhuttaisiin ihan oikeista asioista. Jatkuvasti potilaita hämätään sillä, että korvataan 60 prosenttia, vaikka potilas sitten huomaa, että eihän tämä ole se 60 prosenttia. Mikä ihmeen vaikeus siinä on, ettei voida ruveta puhumaan oikeilla nimillä?

Ministeri Soininvaara, joka on tilastotieteilijä, kyllä osaa hyvin nämä statistiset asiat. Voisin vedota tässäkin, että myöskin sairausvakuutusjärjestelmä ja taksoitukset tarvitsevat statistiikkaa, jossa käytetään hyvin eksakteja termejä.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä toivoi, että hammashoito olisi samassa asemassa ikärajojen suhteen kuin muutkin hoidot. Näin tässä juuri tehdään. Maksullisen ja maksuttoman hoidon raja tulee kaikissa hoidoissa nyt 18 vuoteen, kun se oli terveyskeskuksessa aikanaan 15 vuotta, muussa sairaanhoidossa 18 vuotta ja hammashoidossa 19 vuotta. Tämän jälkeen kaikkien kehon osien osalta se on nyt 18 vuotta. Minusta tässä ed. Hyssälän toive toteutuu aivan erinomaisesti.

Sairausvakuutus kuuluu ministeri Perholle, mutta todettakoon, että meillä ei ole kiinteitä taksoja, vaan jotkut hammaslääkärit noudattavat sitä taksaa, josta toteutetaan 60 prosenttia, jotkut ottavat kaksinkertaisen hinnan. Potilas sitten joutuu hakeutumaan sinne sun tänne. Ei voida tehdä sillä tavalla, että korvaus on 60 prosenttia siitä taksasta, jonka hammaslääkäri sattuu kulloinkin keksimään. Sellainen mahdollisuus olisi vain, jos meillä olisi hintasäännöstely.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Pidän tämän esityksen ongelmakohtana asiakasmaksuasetukseen liittyvää muutosta, jolla maksukertymää kasvatetaan 6 prosentilla eli esityksen mukaan arviolta 150 miljoonalla markalla. Alustavien asetusluonnosten mukaan eräät korotukset ovat korkeampiakin. Esimerkiksi syöpäpotilaiden tai munuaissiirtopotilaiden tarvitsemien sarjahoitojen maksuihin ehdotetaan lähes 20 prosentin korotusta. Mielestäni tämä suunta on aivan väärä. Suomi loistaa jo nyt tilastojen kärjessä, kun vertaillaan Oecd-maiden terveydenhoitomaksujen omavastuuosuuksia. Eli sairastaminen tulee suomalaiselle potilaalle kalliiksi.

Maksukattoa ei onneksi korotettu ennalta sovitulla tai suunnitellulla tavalla, mutta se on jo entuudestaan tavattoman korkea, jos sitä verrataan vaikkapa Norjan ja Ruotsin noin 1 000 markan suuruisiin maksukattoihin. Ihmettelinkin sitä, että ed. Stenius-Kaukonen piti esitystä tältä osin erittäin hyvänä. Mielestäni sitä ei voi erittäin hyvänä pitää, vaan olisi pitänyt pyrkiä madaltamaan maksukattoa tässä yhteydessä.

Lisäksi pidän ongelmallisena sitä, että maksuja korotetaan ylipäänsä euromuutosten yhteydessä. Tämä on vastoin valtioneuvoston oman talouspoliittisen ministerivaliokunnan ohjeistusta.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri käsitti ilmeisesti tahallaan väärin puheeni, jonka monessa puheenvuorossani olen tuonut esiin. Elikkä eihän se suun terveys ole näillä erilainen kuin muilla. Minähän puhuin sairaudesta enkä siitä, että näitä pitäisi ikärajan puolesta sen takia tästä muuttaa.

Mitä tulee sairausvakuutuslakiin, silloin, kun laki säädettiin, puhuttiin oikeilla termeillä. Sehän oli silloin 60 prosenttia. Kaikki tiesivät, että saa 60 prosenttia. Mutta kun sitä taksaa ei ole tarkastettu ja se laahaa jäljessä, tilanne on aika murheellinen. Minusta se on potilaitten pettämistä, ettei puhuta oikeilla nimillä. Kyllä minusta taksaa pitää tarkastaa tai alkaa puhua oikeasta prosentista.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin korostaa taksojen merkitystä sillä tavalla, että ne ovat yhdenmukaiset korvauksen kanssa, niitten täytyy kulkea yhtä jalkaa. Silloin sairastavat henkilöt voivat kokea niin, että he eivät tule petetyiksi, kun todella puhutaan näistä prosenteista, että jotain korvataan 60-prosenttisesti tai muuten.

Tässä hallituksen esityksessä on paljon hyvää. Toivon, että sitä valiokunnassa myöskin vielä hiotaan ja käydään keskustelua siitä, onko todella mahdollista miettiä vielä hammashuollon kohdalla, kun alennetaan maksuttoman hammashoidon rajaa 19 vuodesta 18 vuoteen. Aivan kuten ed. Hyssälä puheenvuorossaan tarkasteli tätä laajasti, näihin asioihin minun mielestäni pitäisi pysähtyä. Ei aina kaikkea tarvitse yhdenmukaistaa, jos ajatellaan, että näillä ikävuosilla on oma merkityksensä ollut. Pidän toki sitä hyvänä, että lääkärissäkäynti-ikärajaa nykyisestä 15 vuodesta nostetaan 18 vuoteen, koska meidän täytyy todella pitää huoli nuortemme terveydestä, että he olisivat todella työkykyisiä ja valmiita, sillä tavalla heidän terveydestään huolta pitää.

Maksukatosta: Olisin nähnyt, että tässä yhteydessä olisi ollut syytä ottaa maksujen erilaisten maksukattojen yhdistäminen ja vielä se asian tarkastelu, että meillä on paljon sairailla, vanhuksilla, vammaisilla kuluja, jotka eivät kuulu maksukattojen piiriin. Tämä olisi syytä ottaa uudelleen tarkastettavaksi, koska sairaille tulee kuluja, jotka ovat kohtuuttomia.