Christina Gestrin /r:

Värderade talman! I lagförslaget föreslås att dagvårdsavgifterna justeras att motsvara kostnadsnivån. Dels är det fråga om att indexjustera avgifterna såsom man kommit överens om i förhandlingarna, dels föreslås också en ändring av beräkningsgrunderna. I praktiken kommer dagvårdsavgifterna att höjas för en del familjer och sänkas för en annan. En positiv ändring är att man också för de högsta avgiftsklasserna tar i bruk ett system med syskonrabatt redan för det andra barnet. Positivt är också att inkomstgränserna, som ligger som grund för avgifterna, indexjusteras och inte enbart dagvårdsavgiften. Det här kommer att innebära att effekten av avgiftsförhöjningarna minskar jämfört med en situation där enbart dagvårdsavgiften skulle höjas. Principen att överhuvudtaget höja på dagvårdsavgifterna kan däremot ifrågasättas även om det här är något man kommit överens om inom regeringen. Dagvårdsavgifterna har redan en gång höjts under den här regeringsperioden. Det skedde för två år sedan då den högsta avgiftsklassen steg från 1 000 till 1 100 mark per barn.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sosiaalipoliittisen ministerivaliokunnan käsitellessä asiaa hyväksyttiin lausuma päivähoitomaksujen perusteiden tarkistamisesta. Tämän tarkoituksena on ymmärtääkseni muun muassa yksinhuoltajien aseman parantaminen.

Toinen tärkeä linjaus hallituksen taholta oli toteamus myös kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen selvittämisestä. Lapsen yksityisen hoidon tukea ei ole tarkistettu sitten vuoden 97, jolloin päivähoitomaksujen laskumenetelmää muutettiin. Myös yksityisen päivähoidon kustannukset ovat tietenkin nousseet sen jälkeen, mikä merkitsee tuen reaalista pienenemistä. Monilla tahoilla yksityinen hoito on edelleenkin ainoa mahdollinen hoitomuoto, joka on perheiden käytettävissä, vaikka laki turvaakin kunnallisen päivähoidon kaikille lapsille. Käytännössä perheiden saattaa olla vaikea järjestää kuljetuksia kaukana kodista sijaitsevaan kunnalliseen päiväkotiin. Tässä tapauksessa yksityiset päiväkodit ja yksityinen hoito saattavat olla ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Kotihoidon tuen tulee olla todellinen vaihtoehto perheelle, joka valitsee lastensa hoitamisen kotona. Kotihoidon tukea maksetaan ainoastaan alle kolmevuotiaista lapsista, eikä tukea ole tarkistettu sen vuonna 96 tapahtuneen leikkaamisen jälkeen. Koska lastenhoidon eri tukimuotojen tarkoituksena on perheiden valintamahdollisuuksien säilyttäminen hoitomuodon osalta riippuen perheiden vaihtelevista tarpeista, kaikkien käytössä olevien tukimuotojen samanaikainen selvittäminen ja tarkistaminen on tärkeää.

Ett viktigt motiv för regeringen för att se över familjeförmånerna också till andra delar än dagvårdsavgifterna är att tydligt signalera att barn är önskade i vårt samhälle och att barnfamiljer inte är en belastning utan tvärtom en resurs för samhället.

I socialbarometern för 2001 som alldeles nyligen har utkommit framgår det att många upplever att välfärden garanteras bättre för par som inte har barn. Under 1990-talet ökade skillnaderna i familjernas ekonomiska spelrum till barnlösa familjers fördel. Det här är oroande med tanke på den befolkningsutveckling som vi har och som leder till en allt äldre befolkning och till att allt färre personer skall klara av att försörja en allt större grupp i framtiden.

Inom social- och hälsovårdsministeriet bereds som bäst på tjänstemannanivå en barnpolitisk redogörelse som troligen kommer att behandlas i riksdagen nästa vår. Minister Soininvaara kan säkert ge klarare besked om tidtabellen för den här redogörelsen. Jag anser att det är viktigt att det i redogörelsen tas upp barnens och barnfamiljernas situation i brett perspektiv. Förutom barndagvården och barnbidragen som har diskuterats en hel del också här i dag är det nödvändigt att regeringen tar upp också andra familjeförmåner, såsom åtgärder för att underlätta en kombination av familje- och arbetslivet. Jämställdheten mellan föräldrarna i förhållande till arbetsgivare är en viktig aspekt, där till exempel införandet av en pappamånad är av central betydelse.

Dessutom måste man noggrant granska hur den basservice som samhället riktar till familjerna de facto fungerar i kommunerna. Det kan inte accepteras att dagvårdsgrupperna och förskolegrupperna är överstora, att elevvården inte ges tillräckliga resurser och att barn med risk för sin hälsa tvingas att vistas i skolor och daghem med mögelskador. De här är brister som måste rättas till och prioriteras liksom alla andra förebyggande åtgärder inom social- och hälsovården.

Personligen anser jag också att det kanske är viktigare att få den här basservicen i skick än att höja barnbidraget med några euron per barn. Jag tror att det här har en ännu större ock viktigare effekt för barnens bästa.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun muutama viikko sitten keskustelu päivähoitomaksuista oli käynnissä ja kun se ratkesi hallituksen sisällä, otsikoitiin joissakin lehdissä, että kokoomus voitti. En tiedä, voittiko kokoomus, mutta sen tiedän, että lapsiperheet hävisivät kaiken kaikkiaan. Lapsiperheiden maksurasitus nousee yli 20 miljoonaa markkaa. Tämä on kuitenkin heiltä suoraan pois.

Samaan aikaan kun hallitus riiteli päivähoitomaksuista, tuli Veronmaksajien Keskusliiton selvitys siitä, kuinka lapsiperheiden ostovoima on viime vuosina heikentynyt. Tämä rasitus kohdistuu nimenomaan ylimpään maksuluokkaan kuuluviin perheisiin. Yksilapsisten osalta korotus on 89 markkaa ja kaksilapsisille 58 markkaa. Sisaralennus on sinänsä hyvä uudistus, mutta alennuksen suuruus on mielestäni vaatimaton ja nielee itse asiassa kokonaan ensimmäisen lapsen hoitomaksun korotuksen.

Tämä 23 miljoonaa markkaa, joka kerätään lisää lapsiperheiltä, on itse asiassa kuntien talouden kannalta mitättömän pieni raha, mutta niitä perheitä, joista useat ovat asuntolainaisia, opintolainaisia ja joilla on muutenkin kovat menot siihen aikaan, se rassaa paljon. Olennaista nyt mielestäni olisi huomata, että tällä niin sanotulla päätöksellä päivähoitomaksut nousevat ja rasittavat edelleen lapsiperheiden tilannetta. Lisäksi tässä ei monilapsisuutta oteta reilusti ollenkaan huomioon. Jos ajatellaan uudistuspolitiikkaa, tämähän ei ole sinänsä uudistus, tämä on vain kategorinen tehty teko. Jos nyt uudistetaan, pitäisi uudistaa huomattavasti sosiaalisemmin ja kannustavammin ja ottaa huomioon kaikki lapsiperheiden kokonaistilanteeseen vaikuttavat asiat, esimerkiksi lapsilisät ja miksei myös äitiyspäivärahat.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Päivähoitomaksukysymyksessä näyteltiin hallituksen sisällä hyvin erikoislaatuinen näytelmä, jossa olisin tässä tapauksessa antamassa kunniamitalin ministeri Soininvaaralle, joka ainakin yritti tehdä suurempaa uudistusta kuin mihin muut olivat valmiita, mutta joutui antamaan periksi. Näin tulos sitten oli siinä mielessä ikävä, että semmoista rakenteellista uudistusta tällä tai muulla koko perhepolitiikkaan liittyvällä alueella ei saatu aikaiseksi.

Pelkän päivähoitomaksupalikan siirto nyt tässä perhepoliittisessa tilanteessa on itsepetosta. Tässä olisi pitänyt ottaa laajempi perhepoliittinen ote ilman muuta tässä vaiheessa ja tarkastella kaikkia eri lastenhoitomuotoja tasaveroisina samalta pöydältä ja myöskin laajentaa tätä edelleen seuraavassa vaiheessa laajempaan perhepakettiin, jossa myöskin tulee kotona tehtävän hoitotyön kokonaisuus huomioiduksi. Tarkoitan tällä myöskin omaishoitajien työtä, kotona tehtävää lasten, vanhusten ja vammaisten hoitoa, ja sitten toisaalta tässä olisi kunnallinen hoitopuoli, johon myöskin yksityiset perhepäivähoitajat, perhepäiväkodit ja kaikki liittyisivät. Tässä ei ollenkaan ratkaista itse ongelmaa, josta viime päivien tutkimukset kertovat.

Veronmaksajain Keskusliiton 2.10. julkaisema tutkimus perhetukien romahtamisesta sai suuren huomion poliittisessa keskustelussa. Tutkimuksessa todetaan, että kaksilapsisen perheen lapsilisien reaaliarvo on pudonnut 3 000 markkaa vuodessa vuoden 94 jälkeen. Lapsilisä kahdesta lapsesta on nyt 14 304 markkaa, kun se vuonna 1994 oli nykymarkoissa vielä 17 308 markkaa. Kun mukaan lasketaan 90-luvun perhetukiuudistuksessa lakkautetut lapsiperheiden verovähennykset, pudotus on ollut vielä suurempi. Tätä taustaa vasten on tietenkin tervehdittävä ilolla sitä, että sisaralennus nyt tuli maksulakiin ja että sitä laajennettiin, koska nämäkin luvut, jotka juuri Veronmaksajien tutkimuksesta tulevat ilmi, puoltavat tällaisen käyttöön ottamista.

Puolet tästä, edelleen tämän Veronmaksajien tutkimuksen mukaan, 3 000 markan menetyksestä on Lipposen hallituksen lapsilisäleikkausta, ja toinen puoli menetyksestä muodostuu siitä, ettei lapsilisiin ole tehty indeksikorotuksia huolimatta siitä, että meillähän ikäluokat ovat niin paljon pienempiä kuin tässä olevana vertailuvuonna 94, että miljardisäästö lapsilisissä on tullut jo pelkästään näitten ikäluokkien pienenemisestä. Lapsiperheiden tuet olivat paljon suurempia, ostovoimaltaan reaalisesti suurempia, pahimman laman keskellä 90-luvun alussa Ahon hallituksen aikana.

Tutkimuksessa todetaan, että lapsiperheiden ostovoima on kaikesta huolimatta kasvanut kymmenen viime vuoden aikana. Tämä johtuu yksinomaan yleisestä ansiokehityksestä ja kaikkiin palkansaajiin kohdistuneista verohelpotuksista. Sen sijaan perhetukipolitiikka on hidastanut perheiden nettotulojen kasvua perheettömiin verrattuna. Mitä pienemmät tulot perheellä on ja mitä suuremman osan nettotuloista lapsilisät muodostavat, sitä enemmän perhe on suhteellisesti kärsinyt lapsilisien leikkauksesta ja niiden ostovoiman pienentymisestä. Siten perhetukien leikkaukset ovat kohdistuneet raskaimmin pienituloisiin ja monilapsisiin perheisiin, joiden taloudessa perhetuilla, lapsilisillä ja kotihoidon tuella on suuri merkitys. Toisaalta varsinkin nuorten lapsiperheiden, joissa asunto- ja muut kulut ovat korkeat, tilanne on vaikeutunut hyvästä ansiokehityksestä huolimatta. Kymmenen viime vuoden aikana perhetukia ovat menettäneet kaikki perheet tulotasosta tai perhekoosta riippumatta. Näitä tietoja peilaten todellakin tähän maksu-uudistukseen olisi toivonut suurempaa kokonaisotetta, joka varmasti ministeri Soininvaaralla ihan alkumetreillä olikin, jos oikein ymmärsin.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan viimeisen, itse asiassa maanantaina käsiini tulleen tiedon mukaan sosiaaliturva, jota lapsiperheet erityisesti tarvitsevat ja jonka eräänlaista subventiota tietenkin on myös päivähoito, joka osalle varattomimmista perheistä on maksutonta, nollamaksuluokkaisille, on tietenkin perheitten elämiseen oleellisesti vaikuttava asia päivähoitomaksujen ja muitten maksujen ja turvamuotojen ohessa. Kun sosiaalimenoja suhteessa bruttokansantuotteeseen on tutkittu ja verrattu 90-luvun alkuun, vielä vuonna 94 olimme sosiaalimenoissa Ruotsin jälkeen toisena, vuonna 98 yhdeksäntenä kaikkien Pohjoismaitten jälkeen.

Tämä Helsingin Sanomien artikkeli maanantaina 22. päivänä kertoo, että sosiaaliturva romahti EU:n aikana omakätisesti. Olemme ylpeilleet sillä, että meillä on hyvä päivähoitojärjestelmä. Sillä voimme tietenkin edelleenkin ylpeillä, rakenteet ovat kunnossa, mutta perheille tulevat maksurasitukset ja sosiaaliturvan muu taso on Suomessa heikentynyt ja Etelä-Euroopan maat ovat kirineet sosiaaliturvassa Suomen ohi. Kun siirryimme EU:hun, silloin oli kova keskustelu siitä, miten sosiaaliturvamme käy, kun EU:ssa ollaan, ettemme vain joudu siitä luopumaan ikään kuin köyhän etelän hyväksi. Nyt on käynyt päinvastoin. Yksi osa tätä on perhepolitiikka, josta nyt keskustelemme. Se on ollut liian pirstaleista, liian leikkaavaa, liian vähän kehittävää ja kokonaisuutta huomioimatonta.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että indeksitarkistus ei niinkään ole tarkistus kuntien hyväksi vaan perheitten välillä. Tässä niitten maksut nousevat runsaat 60 miljoonaa markkaa, jotka maksavat ylintä maksuluokkaa, ja niitten maksut, jotka eivät maksa ylintä, alenevat tulorajojen tarkistuksen ansiosta noin 40 miljoonaa markkaa. Jos olisi tehty niin kuin ed. Vehviläinen sanoi, ettei tehdä mitään, se olisi ollut äärimmäisen epäsosiaalista, koska silloin inflaatio olisi tavallaan nostanut alempia maksuja koko ajan ja lopulta olisimme päätyneet siihen, että kaikki maksavat samaa korkeata maksua.

Todettakoon Veronmaksajain Keskusliiton laskelmasta — Veronmaksajain Keskusliitto muuten ei yleensä ole tehnyt sellaisia esityksiä, jotka olisivat mitenkään helpottaneet veropolitiikkaa — että lapsilisät ovat jääneet reaaliarvoltaan noin 700 miljoonaa markkaa jälkeen, mutta samanaikaisesti päivähoitoa on lisätty yli 2 miljardilla markalla, joka Veronmaksajain Keskusliiton laskelmasta jotenkin unohtui pois.

Ei sosiaaliturva nyt sentään ole laskenut alle Etelä-Euroopan maitten tason. Ei kannata uskoa kaikkea, mitä lehdissä kerrotaan. On toki totta, että sosiaaliturvamenot ovat Ahon hallituksen ajoista laskeneet suhteessa bruttokansantuotteeseen, joka oli Ahon hallituksen aikana kovin alhainen. Kun silloin oli kovin korkeat työttömyysturvamenot, tällä tavalla saatiin aikaan kovin korkea suhde sosiaalimenojen ja bruttokansantuotteen välille. Mutta sen jälkeen nykyhallitus on kovasti nostanut bruttokansantuotetta, mikä on tietysti koitunut sosiaalimenojen turmioksi, kun samalla työttömyyskin on vähentynyt. Tästä nyt lähinnä on kysymys, mutta tieto siitä, että tämä olisi alle Etelä-Euroopan maitten tason, ei pidä paikkaansa.

Kannattaa kuitenkin kansainvälisissä vertailuissa ottaa huomioon myös ikäjakauma sen takia, että sosiaaliturvamenoista suurin osa on kuitenkin eläkkeitä ja toisaalta sairaanhoitoa. Kun Suomessa on erittäin edullinen ikäjakauma, erittäin vähän eläkeikäisiä, totta kai meidän eläkemenomme ovat suhteessa bruttokansantuotteeseen pienempiä kuin niissä maissa, joissa eläkeläisiä on enemmän.

Sari  Sarkomaa  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Niin, onneksi eläkemenot ovat vielä pieniä ja onneksi ikärakenne on kohtuullisen suotuisa, mutta (Ed. Kekkonen: Eipä kestä kauan!) ei ole kauan, ja siinä mielessä meidän onkin tarkkaan pohdittava, kuinka me näitä niukkoja voimavaroja kohdennamme.

Ed. Vehviläiselle, joka ehti jo poistuakin, olisin vielä todennut, että on niin, että lapsiperheiden maksuvoima on kasvanut eikä heikentynyt, jos katsotaan lapsiperheitä kokonaisuutena, koska tuloverojen alennus ja ansiotason nousu ovat tehneet sen, että todella käteenjäävä tulo on kasvanut. Jos sitten verrataan lapsettomia ja lapsiperheitä, lapsilisän paikalleen jääminen on tässä tehnyt vähän toisenlaista työtä, mutta kaiken kaikkiaan pidän tärkeänä, kun eduskunnassa puhutaan lapsiperheiden tuloista ja hyvinvoinnista kokonaisuutena, ettei tuijotettaisi vain näitä etuuksia, koska se on kovin pieni näkökulma siihen, kuinka me voimme lapsiperheiden hyvinvointia edistää.

Täällä avattiin keskustelu siitä, kenelle päivähoitomaksukiistan sopiminen oli voitto. Sanoisin, että tämä malli, johon nyt päädyttiin, oli kyllä paras mahdollinen, jos ajattelee niitä malleja, jotka olivat keskustelussa, ja, arvoisa rouva puhemies, oli erinomaista, ettei perheille todellakaan tullut kohtuuttomia maksukorotuksia.

Todella, tämä viikkoja kestänyt kiista ratkesi lapsiperheiden kannalta myönteisellä tavalla, ja varsin monimutkaisten mallienkin pyörittelyn jälkeen palattiin lähtökohtaan. Tosiasiahan on, että sopuun päästiin mallista, joka muistuttaa hyvin tarkkaan alkuperäistä kustannustason nousun tarkistusta, tosin pienin muutoksin. Mikä erinomaista, jatkossa korkeimmassa maksussa on sisaralennus, joka tulee jo toisesta lapsesta lähtien. Se on tärkeää, koska nykyinen järjestelmä on ollut aika kohtuuton niille perheille, jotka ihan keskituloillakin ovat kutakuinkin korkeimmassa maksuluokassa, kun sisaralennusta ei ole ollut.

Täällä on peräänkuulutettu laajempaa tarkastelua päivähoitomaksujärjestelmään. Jos ajatellaan lähtökohtaa, mistä lähdettiin, että kustannustason nousua vastaavasti korotetaan päivähoitomaksuja, on ihan selvää, ettei tällaista laajempaa tarkastelua ollut. Mutta aivan erinomaisesti hallitus päivähoitomaksukiistan sopimisen yhteydessä sopi siitä, että ryhdytään selvittämään päivähoitojärjestelmän rakenteellisia ongelmia. Aivan kuten on erinomaisesti puheissa tuotu esille, on tärkeää, että perheillä on todellakin aito mahdollisuus valita se päivähoidon vaihtoehto, joka heille sopii. Siksi yksityisen hoidon tukea ja kotihoidon tukea on tarkasteltava. Vaikka ehkä ei tässä ja nyt päästä näissä eteenpäin, tämä on tärkeä askel eteenpäin, että luomme tasapuolisia vaihtoehtoja. Koska perheet ovat erilaisia ja niiden hoitotarpeet ovat erilaisia, ei ole oikein, että eduskunta päättää, minkä valinnan perheet tekevät. Tämä oli erinomainen lisä tähän ihan kohtuulliseen malliin, mihin päädyttiin.

Yhtä lailla, arvoisa rouva puhemies, on tärkeää, että me arvioimme todellakin sitä, miten lapsiperheiden palkkatyöstä käteenjäävää tuloa voidaan lisätä sovittamalla yhteen sosiaaliturvaetuuksia, verotusta ja päivähoitomaksuja. Tästäkin sovittiin tämän kiistan sopimisen yhteydessä. Tämä on hallitusohjelman keskeinen kohta. Hieman olenkin ollut huolissani siitä, että työn, yrittämisen ja opiskelun kannattavaksi tekeminen on ollut hieman jäissä. Tosin ansiokasta työtä hallitus on tehnyt tuloveron alentamisen myötä, mutta sosiaaliturvan rakenteiden arvioinnissa ei ole mielestäni edetty riittävän hyvin. Nämä mallit, joita tässä oli esillä, olivat hyvin vaarallisia taka-askelia työn kannattavaksi tekemisen tiellä. Siinä mielessä tämä sopumalli on erittäin erinomainen ja myöskin loistava sen takia, ettei todellakaan lisätty lapsiperheiden kannustinloukkuja, jotka yhä edelleen ovat rasitteina.

Kuten täällä on todettu, nuoret lapsiperheet kamppailevat asunto- ja opintovelkojen sekä kansainvälisesti hyvin kireän perheiden verotuksen kanssa. Sellaiset mittavat päivähoitomaksukorotukset, joita keskustelun tiimoilta oli esillä, olisivat todella olleet täysin kohtuuttomia. Olihan eräs malli, jossa olisi ihan keskituloiselle perheelle — ajatellaan tuollaista tavallista perhettä, jossa on kaksi vanhempaa ja kaksi lasta — tullut 526 markkaa kuukaudessa. Se olisi ollut todella kohtuutonta esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla; vaikka on korkeammatkin kuin keskitulot, kyllä penniä saa venyttää.

Täällä ansiokkaasti vähän heräteltiin keskustelua siitä, ovatko päivähoitomaksujen korotukset kaiken kaikkiaan perusteltuja. Kustannustasoa vastaava korotus kyllä, mutta kaiken kaikkiaan olisi hyvä miettiä, miksi juuri päivähoidosta on niin korkeat maksut suhteessa muihin peruspalveluihin. Ainakaan mitään mittavia korotuksia niihin ei voi hyväksyä. Niitä ei hallituskaan hyväksynyt, ja siinä mielessä tämä esitys on mielestäni ihan kohtuullinen.

Haluan tässä vielä muistuttaa, että nykyiseen päivähoitomaksujärjestelmään siirryttiin osana kannustinloukku-uudistusta. Kaikki selvitykset ovat osoittaneet sen, että tehdyt toimenpiteet kannustinloukkujen purkamiseksi vaikuttivat odotetusti ja helpottivat useiden lapsiperheiden tilannetta. Siinä mielessä hämmästelinkin sitä, miksi tästä olisi pitänyt ottaa askelia taaksepäin ja kääntää suuntaa, kun todellakin hallitusohjelmassa on tuo työn kannattavaksi tekemisen tavoite, kuten kuulin ministeri Soininvaarankin äsken todenneen. Mielestäni jatkossa on huolehdittava siitä, että tavallisten perheiden palkankorotuksia leikataan vain tuloverotuksella eikä sen lisäksi myös päivähoitomaksuilla.

Tässä yhteydessä haluan nostaa esille asian, minkä ministeri Soininvaara on nostanut julkisuudessa useasti esille ja myöskin perustellut omia mallejaan. Hän on todennut, että lapsiperheiden tulontasaus, tarve tasata lapsiperheiden tuloja, oli se perustelu, miksi hän esitteli niitä joitakin välivaiheen malleja. Haluan tässä todeta, että ei päivähoitomaksujärjestelmän tarkoitus ole tasata lapsiperheiden kesken tuloja vaan siitä huolehtii meidän progressiivinen verotuksemme.

Toiseksikin, aivan oikein ministeri Soininvaara on julkisuudessa todennut, että meillä on perheitä, joilla menee huonosti, ja sitten onneksi enemmistö perheistä voi ihan hyvin. Hän on tällä perustellut, että on perheitä, joilla menee huonosti, tätä mallia. Ehkä lehdet ovat vähän väärin tulkinneet, mutta tässä yhteydessä haluan todeta sen, että en usko, että mallit, jotka epäoikeudenmukaisesti kohtelisivat keskituloisia, jollakin tavalla helpottaisivat sitten niiden perheiden asemaa, joilla menee huonosti.

Siitä olen samaa mieltä ministeri Soininvaaran kanssa, että meillä on paljon tehtävää siinä, kuinka voisimme helpottaa niiden perheiden asemaa, joilla todella menee huonosti. Meidän onkin etsittävä keinoja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja palveluiden kehittämiseen paremmin vastaamaan perheiden tarpeita, koska perheiden ja lasten hyvinvointi on meidän tulevaisuutemme kannalta merkittävimpiä asioita. Sen turvaamiseksi tarvitaan tekoja.

Ihan lopuksi haluaisin todetakin, kun tämän päivähoitomaksukiistan yhteyteen liitettiin nämä ponnet, jotka ovat erittäin tärkeitä, että toivon, että niissä asioissa edetään. Toivon todella, että kun saamme selonteon eduskuntaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista — tuleekohan se joulukuussa — siinä yhteydessä, sitten kun se tänne ehtii, hieman näitä asioita selviteltäisiin ja eduskunta saisi mahdollisuuden käsitellä tätä asiaa, josta joka juhlapuheessa puhutaan: lasten ja nuorten hyvinvointia. Toivon todella, että sitä kautta saisimme perhepolitiikan painopisteeksi loppuvaalikaudeksi.

Ihan lopuksi totean, että toivon todella, että laatusuositukset lasten ja nuorten perheiden palveluista tulisivat mahdollisimman pian voimaan, ja niissä erityisesti on hyvä käsitellä päivähoitoasiaa, mistä tässä keskustellaan.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ajattelin ensin, että en lähtisi tähän päivähoitomaksukeskusteluun enää, mutta tässä esitettiin ihan suoria kysymyksiä ja sitten mielestäni myös hieman erikoisia väitteitä.

Jos nyt lähdetään hallitusohjelmasta, hallitusohjelmassa sanotaan, että verojen, tulonsiirtojen ja tulosidonnaisten maksujen kokonaisuutta — en muista, onko siinä sana kokonaisuus — kehitetään sillä tavalla, että työn vastaanottaminen tulee aina kannattavaksi. Siis siitä, että menee töihin, pitää saada rahaa. Nämä ongelmat eivät ole kovin suuria silloin, kun palkka on 28 000 markkaa, vaikka se jakautuisi kahdellekin henkilölle: kaksi kertaa 14 000 markkaa. Niin suuria kannustinloukkuja meillä ei ole, etteikö silloin kannattaisi työtä ottaa, etteikö siitä jäisi nettomääräisesti jotakin verrattuna siihen, että jää kotiin ja nostaa toimeentulotukea.

Sen sijaan niillä tulotasoilla, joilla perheen yhteenlasketut tulot silloinkin, kun molemmat tienaavat yhtä paljon, ovat siinä 15 000—17 000 markkaa, ilman päivähoitomaksuja jostakin syystä, jos asuu vuokra-asunnossa vielä, jää käteen noin 3 000 markkaa suhteessa siihen, että jättäytyisi toimeentulotuelle. Kun päivähoitomaksut vievät tästä puolet, niin tästä 15 000—17 000 markan tulosta — en muista ihan tarkkaan, missä se taitekohta on — jää siis käteen vain 1 500 markkaa, alle 10 prosenttia bruttopalkasta. Tätä minä kutsun kannustinloukuksi. Tässä minusta työstä saatava hyöty on aika vajavainen. Se malli, jota minä kehitin, yritti nimenomaan tähän osaan puuttua, nimenomaan hallitusohjelman hengen mukaisesti, niin että työn vastaanottaminen silloinkin, kun on lapsia päivähoidossa, olisi kannattavaa aina eikä vasta sitten, kun palkkataso on yli 20 000 markkaa.

Todettakoon, että kokoomus on täällä levittänyt tietoa tällaisesta esimerkkiperheestä, jossa on isä, äiti ja kaksi lasta, 4 000 markan vuokra jne., ja laskenut siitä vain marginaaliveroja, mutta unohtanut laskea, mitkä ovat ne tulotasot. Tasa-arvoministeri on kovin ilahtunut siitä, että tuossa perheessä molemmilla oli samat tulot, mikä sai sen näyttämään kovin erikoiselta. Usein nuorilla perheillä on se tilanne, että toinen vielä opiskelee — jos hänellä on kaksi lasta, usein se 5,5 vuotta on jo mennyt ohitse ja hän opiskelee täysin ilman opintotukea — ja vain toinen on töissä. Tällaisen perheen tilanteessa toimeentulotuesta pääsee nykyisillä päivähoitomaksuilla eroon 15 000 markan palkan kohdalla. Siihen asti ei työnteosta tienaa penniäkään. Minä en pidä tätä tilannetta kovin hyvänä. Ei minun ehdotukseni olisi tätä tietenkään paljon korjannut, mutta sattumalta juuri tämä raja olisi noussut teidän tekemässänne esimerkissä 7 000:een. Ei siitä paljon olisi tietysti käteen jäänyt, he olisivat saaneet muutaman satasen siitä, mutta ansio olisi kuitenkin edes tullut teoriassa mahdolliseksi.

Sitten kysymys siitä, kuka on keskituloinen. Minä olen tilastotieteilijänä oppinut sillä tavalla, että jos tulot pannaan suuruusjärjestykseen, keskituloinen on siinä mediaanin kohdalla. Siinä, mitä ed. Sarkomaa sanoi, luvut koskivat ylintä viidennestä ja vain ylintä viidennestä lapsiperheistä. On tietysti sanottava, että lapsiperheet ovat aina vähän köyhempiä kuin muut perheet, mutta lapsiperheitten kesken tämä on korkeintaan kokoomuslaisittain keskituloinen, koska 80 prosenttia on köyhempiä. Jos ylin viidennes on keskituloinen, silloin kai symmetrisesti alin viidenneskin on keskituloinen, ja silloinhan kaikki ovat keskituloisia.

Minun tekemäni esitys ei olisi hyödyttänyt pienituloisia, koska pienituloiset eivät maksa päivähoitomaksua lainkaan, vaan se olisi hyödyttänyt eniten sitä joukkoa, joka ei ole keskituloinen, ei siinä 50 prosentin kohdalla, vaan 60 prosentin kohdalla, siis hieman keskituloisia suurituloisempia. Siinä mielessä ajatus, että tällä tavalla olisi nimenomaan keskituloisia loukattu, on jotenkin erikoinen. Täytyy muistaa, että lapsiperheitten osalta se, että molemmilla on hyväpalkkainen työsuhde, on aika harvinaista, koska usein ne työsuhteet ovat rikkinäisiä, usein opiskellaan tai ollaan työmarkkinatuella.

Siitä olen aivan samaa mieltä, että on väärin, että päivähoitomaksuilla tehdään korkeampi marginaalivero lapsiperheille kuin muille, ja se ei saisi olla näin. Minun ehdotuksessani marginaaliveroa nimenomaan lasta kohden alennettiin 1 prosenttiyksiköllä, ja jos on kaksi lasta, 2 prosenttiyksiköllä. Kun luiskasta tehdään loivempi, siitä tulee tietysti pitempi, jolloin se sitten ulottuu tässä kauemmas. Mutta se esitys, että tuloharkinta pannaan vain asteikon alapäähän ja sitten vähän jyrkemmäksi, ei minusta poista tuloharkintaan liittyvää ongelmaa.

Sari  Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä arvoisan ministeri Soininvaaran kanssa. Kun tässä sopuun on päästy, turha taaksepäin on enää katsella. Mutta sen haluan tässä sanoa, että ministeri Soininvaaran esittämä mallihan oli sama malli, joka siinä työryhmässä, jossa olitte jäsenenä, silloin hylättiin, kun kannustinloukkutyötä tehtiin, koska katsottiin, että se ei riittävästi pura lapsiperheiden kannustinloukkuja. Senpä takia emme sitä ole kannattaneet.

Kyllähän tosiasia on se, että sen mallin, jota kokoomus kannatti, ja sen, jota kannatitte, ero oli se, että keskituloisten — pidän keskituloisina perheitä, joilla on keskipalkka — 11 500—13 500 ansaitsevien perheiden marginaalivero olisi noussut noin 40:stä yli 60 prosenttiin. Minä pidän sitä selkeänä heikennyksenä. Eihän näissä malleissa alempituloisten, sitten jos tienaa vähemmän, marginaaliverossa ollut mitään eroa. Kyllähän tässä keskeisesti vain keskituloisia olisi kuritettu. Olen erittäin tyytyväinen, arvoisa puhemies, että tähän ei tosiaankaan menty.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ed. Hyssälä puhui äsken suomalaisen sosiaaliturvan romahtamisesta. Tarkoitukseni oli vastata hänelle, mutta hän on nyt poistunut ja ministeri Soininvaara erinomaisesti on hänelle vastannut. Haluan nyt kuitenkin toistaa sen, että väite siitä, että suomalainen sosiaaliturva olisi alle eteläeurooppalaisen sosiaaliturvan, on täyttä puppua. Se ei todellakaan pidä paikkaansa, ei millään mittarilla laskettuna.

Sille tutkimustulokselle, jonka eräs laajalevikkinen sanomalehti julkaisi, että meidän mekaaninen sijoituksemme oli laskenut, on tavattoman monta selitystä, jotka yleisesti ottaen ovat aika positiivisia, kansakunnan kannalta hyviä selityksiä. Kun lasketaan bruttokansantuotteesta, totta kai se näkyy silloin, kun bruttokansantuote kasvaa sillä lailla, kuin se on Suomessa kasvanut. Kun yhdistetään se, että bruttokansantuote on kasvanut ja työttömyysaste laskenut, lopputulos on kieltämättä mekaanisesti laskettuna sen kaltainen kuin kyseisen tutkijan lopputulos. Mutta jos oikein muistan tämän tutkimuksen ja sen, miten asiasta kerrottiin sanomalehdessä, kyseinen tutkimus päättyi jotenkin siihen, että Suomessa sosiaaliturvassa panos—tuotos-suhde on erinomaisessa kunnossa.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Tarkastelen tätä hallituksen esitystä sillä tavalla, että tämä on monista malleista yksi malli, joka tänne nyt on tuotu. Siinä mielessä se kiista, jota syksyn mittaan on käyty päivähoidosta, maksuista ja suhtautumisesta lapsiperheisiin tältä osin, on saanut ratkaisunsa nyt tämän esityksen muodossa. Totta kai tässä on minun mielestäni paljon hyvää sillä tavalla, että ei todellakaan ole semmoisista korotuksista kysymys nyt, jotka heikentäisivät merkittävästi lapsiperheiden asemaa.

Kaikkein suurin huolihan meillä tietysti on se, mikä on perheen käteenjäävä tulo. Minä tietysti toivonkin nyt, että erityisesti valiokunnassa vielä asiantuntijakuulemisessa tarkastellaan, miten tämä esitys toimii erilaisten perheiden kohdalla, kun otetaan huomioon perheiden työttömyystilanne, verotustilanne, asumistilanne ja erilaiset asumis- ja tukimuodot ja se, miten erilaisissa tilanteissa perheet ovat. Jos todella voi sanoa, että tämä enemmänkin vielä mahdollistaa kannustinloukkujen olemassaoloa tai vahvistaa niitä, niin toivon, että voitaisiin jollakin muulla esityksellä tai korjauksella puuttua niihin.

Kyllähän tässä huoli on siitä, että tämä on vain pieni osa perhepolitiikkaa. Toivon tietysti, että tämän esityksen jälkeen tulee myöskin tarkastelua, niin kuin erinomaisessa puheenvuorossaan ed. Sarkomaa tarkasteli perhepolitiikkaa. Kiitos, ed. Sarkomaa, puheenvuorostanne. Me tarvitsemme todella sellaisen perhepoliittisen tarkastelun, jossa katsotaan, miten voimme vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia ja erityisperheiden hyvinvointia erilaisin keinoin. Erityisesti järjestelmän rakenteellisiin ongelmiin on puututtava seuraavaksi ja tarkasteltava kotihoidon tukijärjestelmää, perhepäivähoitoa, yksityisiä palvelumuotoja jne.