Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Tätä puheenvuoroa en käyttäisi, ellen näkisi salissa yhtä lääkäriä. Tässä lainsäädännössä on kysymys siis kuolemansyyn selvittämisestä. Tämähän on hyvin herkkä asia. Perusteluissa todetaan: "Kuolemansyyn selvittämisen yhteydessä tehdään usein oikeuslääkeopillisia tutkimuksia. Oikeuslääkeopillisista tutkimuksista suoritettavista korvauksista säädetään oikeuslääkeopillisten tutkimusten toimittamisesta tulevasta korvauksesta annetussa asetuksessa. Asetus koskee paitsi kuolleille myös eläville ihmisille suoritettavia oikeuslääkeopillisia tutkimuksia."

Mikä on se seikka, mikä tässä nyt askarruttaa?

Ensinnäkin kyse on äärimmäisen vakava. Se on siis oikeustieteellinen kysymys ja lääketieteellinen kysymys; kaksi perusfunktiota ikään kuin yhdessä. Kun puhutaan asetuksesta, se vaikuttaa hieman kepeälle tämän asian yhteydessä, kun tämä asia sisältää aivan olennaisia perustuslaillisia elementtejä.

Kysymys numero kaksi: intimiteettisuoja tällaisessa kysymyksessä. Tämä esitys vastaa siihen suhteellisen huonosti, ja vallankin, kun tämä asetus kummittelee täällä näin isosti, se suorastaan panee vähän pelkäämään, onko tässä tapahtumassa jotain sellaista, joka yksilön suojaa jos ei nyt murentaisi niin kuitenkin väheksyisi.

Kun tähän sitten lisätään se, että hyvin usein varsinkin iäkkäät ihmiset esittävät erilaisia arvioita siitä, tiedettiinköhän, miksi joku kuoli, vai ei, tehtiinkö tutkimus vähän huolettomasti vai ei, näillä tekijöillä minua tämä laki askarruttaa.

Mutta kun hyvään puheenvuoroon kuuluisi tietysti se, että pitäisi sanoa, miten tätä pitäisi korjata, niin siihen minusta ei ole. Mutta kun näen ed. Akaan-Penttilän salissa, jätän nämä kysymykset ikään kuin leijumaan ilmaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun minä luin kyseisen hallituksen esityksen läpi, minulle ei herännyt tällaisia huolenaiheita. Se, että toiminta muutetaan asetuspohjaiseksi valtioneuvoston asetuksen kautta, ei luo mitään huolenaiheita, enkä sillä lailla havainnut tässä mitään perustuslaillista ongelmaakaan. Se ehkä johtuu siitä, että minulla on kyllä erittäin hyvä käsitys meidän oikeuslääketieteemme tasosta sekä menneiltä vuosilta että nyt. Voin ed. Kekkoselle niistä monia henkilökohtaisia esimerkkejäkin kertoa.

Kuolemansyyn tutkimus on ollut vuosikymmenet Suomessa sillä tasolla, että epämääräisin kriteerein ei oikeastaan hautaan käsittääkseni kukaan suomalainen ole päässyt. Ennen kuin hautauslupa annetaan, tarvittaessa poliisiviranomaiset hyvin herkästi ovat tutkimuksissa mukana. Lääkärihän, joka kirjoittaa kuolintodistuksen, ei Suomessa kirjoita sitä, jos hän ei ole henkilökohtaisesti hoitanut potilasta ja sillä lailla tiennyt koko sairauden kirjon, mikä ihmisessä on. Jos vanha ihminen kuolee, se ei ole niin sanotusti kova yllätys. Sen sijaan jos nuori ihminen kuolee, yleensä se johtaa aina jonkinlaisiin oikeuslääketieteellisiin selvityksiin, ellei välitöntä kontaktia lääkärillä ole ollut sitä ennen niin, että hän voi etukäteen olettaa, että tässä tulee näin ikävästi käymään.

En näe, että meidän systeemimme millään lailla tältä osin vuotaisi. On hyvä kyllä, että ed. Kekkonen kantaa siitä huolta.