Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vain tästä asiasta, asiastahan käytiin lähetekeskustelun aikana seikkaperäinen keskustelu. Nyt vain kiinnitän huomiota siihen, mitä valiokunta meni muuttamaan.

Nimittäin se meni muuttamaan tässä ajokieltoasiassa 78 §:n 4 momenttia, joka nyt kuuluu vanhan mallin mukaisesti: "Ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen." Tämähän oli ehdollistettu hallituksen esityksessä, mutta päädyttiin siihen, että me pysymme vanhassa käytännössä. Kun pyritään yhtenäistämään käytäntöä, niin silloin sitä ei pidä hajauttaa, ja tämä oli se peruste.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana. Odotin, että valiokunnan puheenjohtaja olisi tullut esittelemään tämän.

Mutta niin kuin ed. Pulliainen totesi, tällä kertaa liikenne- ja viestintäministeriön esittelemää hallituksen esitystä liikennevaliokunta muutti vain yhden pykälän osalta. (Ed. Pulliainen: Ensimmäinen poikkeus!) Meillä tänään oli käsittelyssä ja varmasti ensi viikolla tulee tähän saliin käsittelyyn hallituksen esitys, jossa useampi kymmen pykäliä muutettiin ja ainoastaan yksi pykälä pidettiin sellaisena kuin hallitus sen esitti meille. Sikäli voi sanoa, että tässä hallituksen esityksessä on ollut tietysti siltä osin huolellisuutta niin paljon, että sitä ei ole muutettu.

Tämä hallituksen esitys ja nyt ensimmäisessä käsittelyssä oleva liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö, joka on pohjana tässä, koskee nimenomaan rikosperusteisesti määrättäviä määräaikaisia ajokieltoja, ja tässä lisätään nyt aika radikaalilla tavalla ajokieltojen pituutta. Tietysti on perusteltua hyvinkin monelta osin se, että näin tehdään, ja erityisesti se, että saataisiin eri puolilla maata suhtkoht yhtenäinen menettely. Tällä hetkellähän tilanne valitettavasti on ollut se, että menettely on vaihdellut riippuen siitä, missä päin päätöksiä on tehty.

Vaikka tämä mietintö on yksimielinen, niin kuin usein liikennevaliokunnan osalta on, haluan kyllä tuoda esiin sen, että tässä sanotaan nimenomaan, että ajomäärillä ei ole enää sellaista vaikutusta seuraamuksen valinnassa kuin aikaisemmin, ja siltä osin pykälissä on esimerkiksi varoituksen osalta muutettu peruste lähinnä siihen, millä tavoin ajo-oikeuden menetys vaikuttaa ajo-oikeuden haltijan toimeentuloon ja liikkumiseen. Varoituksen antamisen edellytyksenä on nimenomaan tämä seikka, kun katsotaan lisäksi, että ei ole osoittanut piittaamattomuutta tieliikennettä koskevista säännöksistä. Eli voi sanoa, että menettely on suhtkoht samanlainen periaatteiltaan kuin aikaisemmin. Ainoa todellinen muutos on se, että uuteen ajotutkintoon ei enää voitaisi määrätä.

Käytännön elämästä tietysti tiedän sen, että aika harvoin henkilöitä uuteen ajokokeeseen on määrättykään, mutta tiedän myös sen, että silloin kun on määrätty, erityisesti vanhempien henkilöiden kohdalla tilanne on ollut se, että he eivät ole selviytyneet uudesta ajokokeesta, nimenomaan teoriapuolesta. Eli en nyt olisi pitänyt sitä niin kovin vaarallisena, vaikka se siellä vielä olisi eräänä vaihtoehtona ollutkin.

Minun mielestäni myöskin pitäisi ottaa enemmän huomioon kokonaisvaikutus silloin, kun näitä määrätään. Koska ajokielto saattaa vaikuttaa aika tavalla henkilön toimeentuloon kuitenkin kokonaisuudessaan ja sitten meillä on aika ankara nimenomaan sakkojärjestelmä, niin näiden yhteisvaikutus voi joissakin tilanteissa mielestäni olla aika raju ja raskas. Toivoisin, että kun näitä säännöksiä sovelletaan, otettaisiin kokonaisvaikutus huomioon. Muistaakseni lähetekeskustelussa tai ainakin jossakin keskustelussa eräät edustajat arvostelivat kantaani nimenomaan siltä osin, että pitäisi enemmän huomioida ne olosuhteet, joissa mahdollinen ylinopeus on sattunut. Jos ajaa hyvää tietä hyvällä kelillä keskellä yötä 30, 40 50 kilometriä, yhtäkään ajoneuvoa ei tule vastaan saatikka, että ketään tarvitsisi ohittaa, ja jos ajaa aavistuksen verran ylinopeutta tutkaan, niin minun mielestäni silloin kyllä pitää ottaa huomioon ajo-olosuhteet aika pitkälle eli se, että siinä ei ole aiheutettu vaaraa toiselle, vaikka tietysti itselle on aiheutettu määrätyltä osin, jos on huolimaton kuljettaja.

Minun mielestäni todella täytyy olosuhteet ottaa huomioon, ja eräs näkökohta asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin eli se, pitäisikö meidän harkita nimenomaan kattonopeussäännöstä eli sitä, että jos määrätyllä tiellä ajaa määrättyä nopeutta, esimerkiksi sataaneljää—sataaviittäkymppiä, silloin aina jo yhdestä kerrasta lähtisi kortti pois. Nythän tässä on määritelty ajokortin pituudet kahden ja viiden vuoden periodeissa, mikä toisaalta on aika pitkä aika, ja silloin on huomioitu myös se, että minimi on kuusi kuukautta tai yksi vuosikin, ja se on aika pitkä aika monelle henkilölle.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka puuttui asiaan ihan oikeasta näkökulmasta siinä mielessä, että pitäisi ottaa nämä olosuhteet huomioon ja tietysti antaa hyvät ohjeistukset, koska poliisikunnassakin on hyvin eri tasoisia henkilöitä. Ilmeisesti intressi on joillakin enemmän sakottava ja rankaisua suosiva kuin toisilla eikä opastava ja vähän hellempi ote.

Itse voin kertoa esimerkin, joka sattui ei hyvin pitkä aika sitten. Totesin, että kun alkaa kuudenkympin rajoitus jossakin, niin silloin pitää olla kuusikymppiä jo sen merkin kohdalla. Onnettomasti juuri sattui, että poliisiauto ajoi vastaan siinä ja minä rupesin vasta siinä vaiheessa hiljentämään, kun huomasin, että nyt on kuudenkympin rajoitus alkamassa. Sakkoa tuli ihan reippaasti siitä, siinä mielessä senkin tyyppisessä tilanteessa, kun kuitenkin jarruvalot paloivat, mutta kun poliisiauto oli edessä, niin ei mahtanut mitään. Kymmenen metriä merkistä todettiin, jotta oli yli kahdeksankympin nopeus, koska kahdeksankymppiä oli aikaisempi nopeus. Se tuntui jotenkin kohtuuttomalta, kun siitä sitten lykätään, mitähän se mahtoi olla, 700 euroa sakkoa, se jotenkin tuntui tyhjänpäiväiseltä. Toivoisi, että tämmöisessä tapauksessa poliisimies katsoisi vähän, onko tämä törkeää tai ei. Oli tyhjä tie täydellisesti, ei missään auton autoa näkynyt.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka mielestäni kiinnitti erinomaisen hyvään asiaan huomiota. Nimittäin ed. Vistbackan puheenvuorosta kääntyi semmoinen tulkinta, että järjen käyttö olisi suotavaa, jopa voitaisiin edellyttää, että tässä pitäisi käyttää järkeä ja näin menetellä ja tehdä silloin, kun auto on välttämätön, tarpeellinen.

Mutta, herra puhemies, yhteen asiaan erityisesti kiinnittäisin huomiota. Tässä mietinnössä on jäänyt huomiotta sellainen asia kuin tilanteeseen sopiva ajonopeus. Se voi olla niin, että nopeusrajoitus ei ylity, mutta tilanteeseen nähden ajonopeutta on aivan liian paljon olemassa. Tälle näkökannalle ja näkökulmalle ei ole annettu huomiota tässä aiheessa ollenkaan. Kun tiedän, kuinka vaikeata tämä peli on olemassa, niin joskus aikataulut ovat liian kiireitä, keli on liian huono, nopeus on kuitenkin liian suuri. Mielestäni tämä on suurempi ongelma kuin se, onko ylinopeutta johonkin ohitustilanteeseen nähden vähän vaiko pikkasen enemmän, kun on kuitenkin varmaa, että vaaraa ei muille aiheuteta. Haluaisin nähdä, että nämä tekijät tulisi jotenkin noteerattua myöskin tulevaisuudessa, ja kun näyttää niin, että tätä ryhdytään parantamaan ja kehittämään myöskin eduskunnan tahdolla tämän lausuman perusteella, niin jotain tämän tyyppistä sinne tarvittaisiin myös myöhemminkin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela kuvasi juuri sen tavoitetilan, mihinkä meidän pitää Suomessa tieliikenteessä päästä, elikkä telematiikalla ohjattuihin muuttuviin ajonopeuksiin, jotka siis muuttuvat keliolosuhteitten mukaan. Se on se tulevaisuuden ratkaisu, ja silloin jokainen mieltää, että jos 120:n tämmöisellä hyvän kelin alueella ilmestyykin digitaalinäyttöön 30 km tunnissa, niin silloin voisi tehdä semmoisen johtopäätöksen, että kelissä on jotakin vikaa.