Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sairausvakuutuksen rahoitusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi on pitkään odotettu, se on merkittävä ja voi sanoa, että jopa historiallinen.

Uudistuksen lähtökohtina ovat rahoituksen selkeyttäminen, rahoituksen riippuvuuden vähentäminen vuosittaisesta valtion talousarviosta sekä vakuutusperiaatteen vahvistaminen. Nämä lähtökohdat ovat käsittääkseni tässä uudistuksessa myös kohtuullisesti saavutetut. Esitystä on valmisteltu pitkään, ja siinä ovat perustana työmarkkinajärjestöjen ja valtion välillä käydyt monivaiheiset neuvottelut.

Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sairausvakuutuslakia siten, että sairausvakuutuksen rahoitus jaettaisiin kahteen osaan, sairaanhoitovakuutuksen ... (Hälinää)

... sairaanhoitovakuutuksen ja työtulovakuutuksen rahoitukseen. Sairaanhoitoetuuksia olisivat Kansaneläkelaitoksen maksamat lääkekorvaukset, korvaukset lääkärin ja hammaslääkärin palkkioista, korvaukset tutkimuksesta ja hoidosta, matkakorvaukset, kuntoutusmenot, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuksen perusturvaan kuuluvat sairaanhoitokorvaukset, korvaukset Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle sekä EU-maihin maksettavat sairaanhoidon kustannusten korvaukset. Työtuloetuuksina puolestaan rahoitettaisiin sairauspäivärahat, vanhempainpäivärahat, kuntoutusrahat sekä työnantajille maksettavat korvaukset vanhempainpäiväraha-ajan vuosilomakustannuksista ja työterveyshuollon järjestämisestä.

Tämän esityksen tavoitteena on turvata sairauden perusteella myönnettävien etuuksien rahoituksen riittävyys. Tätä varten sairausvakuutuksessa vahvistetaan vakuutusperiaatetta tiivistämällä maksujen ja etuuksien välistä yhteyttä.

Tämän sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen vakuutetut ja valtio osallistuisivat yhtä suurella osuudella lukuun ottamatta EU-maihin maksettavia sairaanhoidon kustannusten korvauksia, jotka valtio rahoittaisi. Työtulovakuutuksen rahoittamiseen osallistuisivat työnantajat, palkansaajat ja yrittäjät sekä valtio. Valtio rahoittaisi vähimmäismääräiset sairaus- ja vanhempainpäivärahat, erityishoitorahat sekä kuntoutusrahat.

Palkansaajilta ja yrittäjiltä ehdotetaan perittäväksi uutta sairausvakuutuksen päivärahamaksua. Maksu olisi verotuksessa vähennyskelpoinen, ja se perittäisiin ennakonpidätyksen yhteydessä veronalaisen palkkatulon ja yrittäjän työtulon perusteella. Työnantajan sairausvakuutusmaksu suoritettaisiin saman palkkatulon perusteella kuin uusi sairausvakuutuksen päivärahamaksu. Arvonlisäveron tilityksestä sairausvakuutusrahastoon ehdotetaan luovuttavaksi. Tähän hallituksen esitykseen liittyy täydentävänä esityksenä parannusehdotus yrittäjien työterveyshuoltoon sekä yrittäjien sairauspäivärahan omavastuuajan korvaamiseen.

Herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tätä ehdotettua sairausvakuutuksen rahoitusuudistusta erittäin tarpeellisena ja kannatettavana. Eduskunta onkin jo useaan kertaan viime vuosina todennut, että sairausvakuutuksen rahoitus ja Kansaneläkelaitoksen maksuvalmius tulee saattaa pysyvästi vakaalle pohjalle, ja eduskunta on kiirehtinyt ratkaisujen aikaansaamista.

Sairausvakuutuksen rahoituksen epätasapaino on viime vuosina kasvanut, kun sairausvakuutuksen etuusmenot ovat jatkuvasti nousseet yleistä kustannus- ja ansiokehitystä nopeammin ja toisaalta samanaikaisesti sairausvakuutusmaksuja on alennettu. Valtion takuusuorituksilla on vuosittain jouduttu enenevästi turvaamaan tämän sairausvakuutusrahaston maksuvalmiutta.

Uudistuksen lähtökohdat, jotka alussa mainitsin, rahoituksen selkeyttäminen, rahoituksen riippuvuuden vähentäminen vuosittaisesta valtion talousarviosta ja vakuutusperiaatteen vahvistaminen, ovat valiokunnan näkemyksen mukaan oikeita. Ehdotetuilla uudistuksilla tasapainotetaan sairausvakuutuksen rahoitusta ja vähennetään sen riippuvuutta vuosittain tehtävistä budjettipäätöksistä. Luopuminen vuosittaisesta arvonlisäverotilityksestä ja tilityksien korvaaminen lisätyllä vakuutusmaksurahoituksella ovat omiaan osaltaan selkeyttämään tätä rahoitusjärjestelmää.

Sairausvakuutuksen rahoituksen riittävyys turvattaisiin esityksen mukaan tiivistämällä kerättävien maksujen ja maksettavien etuuksien välistä yhteyttä. Tämä on hyvin merkittävä asia. Maksujen ja etuuksien välisen yhteyden vahvistaminen korostaa juuri vakuutusperiaatetta. Kun vakuutusmaksut määräytyvät vakuutusperiaatteen mukaisesti, selvitetään maksujen tarkistamistarve vuosittain ja maksujen määrä suhteutuu nykyistä paremmin vakuutettavaan riskiin. Jatkossa vakuutettujen tai työnantajien maksujen muutokset perustuisivat lähtökohtaisesti vain sairausvakuutuksen rahoitukseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen.

Uudistuksen toteutus on voimaantulovaiheessa eri rahoittajien kannalta kustannusneutraali siten, ettei uudistus voimaantulovaiheessa aiheuta muutoksia tulonjakoon. Palkansaajien maksun nousu hyvitetään muuttamalla vuoden 2006 tuloveroperusteita ja yrittäjien maksun nousu muuttamalla vuoden 2006 tuloveroperusteita ja laajentamalla pysyvällä lainsäädännöllä yrittäjien työterveyshuoltoa. Työnantajien sairausvakuutusmaksun nousu vuonna 2006 hyvitetään sitten alentamalla työnantajan kansaneläkemaksua eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä 125/2005 esitetyllä tavalla. Tuloverossa ja työnantajan kansaneläkemaksussa tehtävät hyvitykset koskevat uudistuksen voimaantulovaihetta.

Herra puhemies! Valiokunta toteaa, että uudistuksen tulonjakovaikutuksen kannalta on yhtä lailla keskeistä kustannusrasitusten jakautuminen uudistuksen voimaantulovaiheen jälkeen. Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että vuoden 2006 jälkeiselle ajalle kohdistuvaa maksujen nousupainetta seurataan tarkasti ja seurannan perusteella arvioidaan rahoitusvastuiden muutostarpeet tulevia maksuja vahvistettaessa. Tästä asiasta valiokunta ehdottaakin lausumaa.

Herra puhemies! On erittäin suuri asia, että tämä pitkään työn alla ollut uudistus on saatu tähän vaiheeseen. Tämä on hyvin merkittävä tapaus.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En voi yhtyä ed. Töllin näkemykseen, ettei tällä lakiesityksellä olisi vaikutusta tulonjakoon ja ettei tämä lakiesitys muuttaisi tulonjakoa.

Ed. Tölliltä jäi kokonaan mainitsematta, että hallitus on ottamassa uudelleen käyttöön eläkeläisiin kohdistuvan ylimääräisen sairausvakuutusmaksun. Tämä ylimääräinen sairausvakuutusmaksu on 0,17 prosenttia. Mehän kävimme usean vuoden ajan kamppailua siitä, että eläkeläisiltä perittävä ylimääräinen sairausvakuutusmaksu voitaisiin poistaa, ja kovan, ennen kaikkea eduskunnassa käydyn kamppailun tuloksena hallitus joutui luopumaan korkeimmillaan yli 3 prosentin ylimääräisestä sairausvakuutusmaksusta, jota eläkeläiset joutuivat maksamaan enemmän kuin palkansaajat. Nyt Vanhasen hallitus näyttää palaavan siihen käytäntöön, josta on luovuttu. Tämä merkitsee käytännössä tulonjakoa eläkeläisten tappioksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nimenomaan kun eläkeläisille laitetaan lisää maksuja, niin kuin tämä ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, niin se kohdistuu silloin kaikkein heikoimmassa asemassa olevaan ryhmään sikäli, että heidän indeksinsä on leikattu ja se jättää heidän tulokehitystään jatkuvasti jälkeen palkkatulokehityksestä, ja toisaalta kun olemme käsitelleet myöskin lääkkeiden palautusosuutta, niin lääkkeiden käyttö niille, joilla on paljon lääkkeitä käytössä säännöllisesti, tulee entistä kalliimmaksi, joten tämä on ongelmallinen asia. On tärkeätä, että tähän on kiinnitetty huomiota ja myöskin ed. Töllin huomio.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kepulaisillahan on perinnettä näistä eläkeläisten raippaveroista, ja tässä jälleen avataan pää tälle eläkeläisten kovemmalle raippaverokohtelulle. Tosin se on nyt vain 0,17 prosenttia, mutta kuitenkin selvästi korkeampi kuin palkansaajilla. Kuten jo täällä aikaisemmin on todettu, oli todella suuri työ, että se edellinen raippavero saatiin poistettua, joka laman aikana eläkeläisille säädettiin. Nyt ollaan jälleen avaamassa tätä samaa päätä. Mielestäni ei ole mitään perusteita sille, että eläkeläisiä rangaistaan korkeammalla sairausvakuutusmaksulla, kuten nyt tässä ollaan tekemässä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin ihmettelen kyllä, mitä pahaa Suomen eläkeläiset ovat tehneet hallitusta vastaan, kun kerta kerran jälkeen heidän taloudellista asemaansa heikennetään: 17 senttiä saa ensi vuonna jo loppuvuodesta, ja taitettu indeksi on heikennetty, ja nyt tämä tulee. Kun nämä kaikki otetaan huomioon, se vaikuttaa eläkeläisten tulotasoon. Kyllä ihmettelen sitä, mitä vaaleja ennen luvattiin varsinkin keskustan taholta, että eläkeläisiä ei enää kuriteta, vaan nyt annetaan sitten vähän reilummin, kun päästään hallitukseen. Kyllä tämä on ihmeellinen linja. En voi tällaista hyväksyä.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin eläkeläisten ostovoimaa on heikennetty taitetulla indeksillä, jonka piti olla ikään kuin eläkeläisten osallistuminen näihin lama-ajan talkoisiin. Samoin tuo viinaveron alennus vaikutti eläkkeitten ostovoiman heikentymiseen. Se periaatteessa söi kokonaan tuon 7 euron tasokorotuksen, mikä tehtiin. Tästä 5 euron tasokorotuksesta, mikä nyt on tulossa budjetissa, monet eläkeläiset ovat olleet todella närkästyneitä ja sanoneet, että pitäkää se vanha mummonmarkkanne. On häpeällistä, että tässä vaiheessa ollaan taas kaivamassa eläkeläisille säädettäväksi tämä ylimääräinen 0,17 prosentin sairausvakuutusmaksu. Tuntuu, että Vanhasen hallitus kurittaa kurittamistaan eläkeläisiä. Mitä pahaa he ovat tehneet? Eivätkö he ole niitä, jotka ovat olleet rakentamassa tätä yhteiskuntaa omalla työpanoksellaan, puhumattakaan niistä monista lääkekuluista, sairauskuluista, jotka kertyvät sitten kun ikää ja raihnaisuutta kertyy? Jollakin tavalla olisi toivonut hallitukselta toisen tyyppistä suhtautumista tähän meidän hyvinvointimme luoneeseen kansanosaan.

Toimi Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Tölli vähän niin kuin valiokunnan puolesta esitteli tämän mietinnön. Jäin syvästi hämmästelemään, että hän tämän vastalauseessa esitetyn asian eli eläkeläisten uuden raippaveron sivuutti kokonaan tuossa esittelypuheenvuorossaan. Arvelen, että täällä on iso määrä edustajia ja vielä isompi määrä yleisöä lehterillä, jotka eivät nyt tiedä, mistä on kysymys, kun eläkeläisille ollaan säätämässä hallituksen toimesta jälleen uutta tällaista rasitetta. Se on asia, joka pitäisi nyt hallituksen toimesta täällä selvittää vielä paremmin meille kaikille. Ihmettelen, jos sosialidemokraatit ja keskustan edustajat ovat tyytyväisiä, ne, jotka eivät ole sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ehkä kuulleet asiasta perusteluja. Täältä kuuluu vähän, että tämä on populismia, mutta minusta luvut kertovat selvästi, että eläkeläisillä 1,50 ja palkansaajilla 1,33 prosenttia on tämän sairaanhoitovakuutuksen maksu. Siinä on merkittävä ero. Miksi, ed. Tölli?

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan tottahan se on, että siinä selvä rasitelisä eläkeläisille on. Mutta arvoisille ystäville vasemmistoliiton puolella: Kiinnitän huomiota vaan siihen, millä tavalla te ilmaisitte tämän huolestuneisuutenne tilanteesta. Oliko teillä äsken, kun te olitte niin pettyneitä, todella odotus, että Suomen Keskusta olisi tarjonnut eläkeläisille jotakin lisää ja parempaa?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan oikeutettuja ovat ne arvostelut, joita täällä esitetään hallitusta kohtaan siitä, mitä se on tehnyt eläkeläisten hyväksi, eli käytännössä ei yhtään mitään positiivista, vaan aina jotain kielteistä. Muistamme, kun viime vuonna syksyllä, kun tehtiin vuoden 2005 talousarviota, kokoomus esitti ponnen, että eduskunta edellyttää, että hallitus tuo keväällä 2005 esityksen siitä, miten eläkeläisten toimeentulo turvataan palkansaajiin nähden, eli se tarkoitti käytännössä indeksijärjestelmän uusimista. Ja miten kävi? Tässä salissa hallituspuolueitten edustajien toimesta tämä ehdotus äänestettiin nurin, ja aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi keskustapuolue ennen vaaleja on kentällä puhunut ja vaalien jälkeen ja puhuu koko ajan, täällä salissa tehdään täysin toisenlaista työtä, kielteistä työtä eläkeläisiä kohtaan.

Veijo  Puhjo  /vas:

Herra puhemies! Ahon hallituksen tapaan pääministeri Vanhasenkin hallitus näyttää rakastavan eläkeläisten rokottamista raippaverolla.

Kun Ahon hallituksen raippaveroista ollaan jo lähes pääsemässä eroon — yksi esitys on vielä eduskuntakäsittelyssä — niin Vanhasen hallitus on luomassa jälleen uutta raippaverojärjestelmää eläkeläisille.

Lakiesitys sairausvakuutuksen rahoituksesta on linjavalinta. Kun eläkeläisille esitetään uudeksi sairausvakuutusmaksuksi 1,50 prosenttia tuloista muiden tulonsaajien 1,33 prosentin sijaan, merkitsee tuo eläkeläisille määrättävä ylimääräinen sairausvakuutusmaksu sitä, että Vanhasen hallitus pitää eläkeläisiä muun yhteiskunnan rasitteena.

Tämä on käsittämätöntä. Maamme talous pursuaa rahaa. Eduskunnankin käsittelyssä on parhaillaan 3,4 miljardin euron ylitulo lisätalousarvioesityksenä. Taloudellisia perusteita eläkeläisten ylimääräiselle rokottamiselle ei siis ole.

Näyttää siltä, että pääministeri Vanhanen haluaa rangaista eläkeläisiä siitä, että he sairastavat muuta väestöä enemmän, ikään kuin itse sairastaminen ei jo sinänsä olisi riittävä "rangaistus". Tällainen eläkeläisten kohtelu ei ole lainkaan inhimillistä eikä varsinkaan eläkeläisiä kunnioittavaa. Ovathan he aikoinaan rakentaneet maamme sille tasolle, josta me muut voimme nyt nauttia.

On syytä myös muistaa, että on useita maailman maita, joissa eläkeläisiä kunnioitetaan maksuttomilla terveyspalveluilla.

Edellä olevan perusteella vastustan äänestyksessä eläkeläisille säädettävää ylimääräistä 0,17 prosentin sairausvakuutusmaksua uutena raippaverona. (Ed. Laakso: Ehdottakaa, että siitä luovutaan!)

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys sairausvakuutuksen rahoitusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi on iso, tärkeä asia, joka suurimmaksi osaksi on huolella ja hyvin valmisteltu. Sitä pitkään odotettiin ja se on sen mukaisesti myöskin täydellä tarmolla valiokunnassa käsitelty. Tässä on muutamia asioita, joihin haluan kiinnittää huomiota.

Sen takia, arvoisa puhemies, aivan aluksi ehdotan, että vastalause otetaan käsittelyn pohjaksi tässä asiassa. Tässä vastalauseessa puhutaan tästä eläkeläisten sairausvakuutusmaksuongelmasta. Palaan siihen hetken kuluttua vielä takaisin.

Kokonaisuutena nimittäin, jos tätä sairausvakuutuslakia ajatellaan, on totta, että sen rahoituksessa on ollut pitkään vaikeuksia. Sen toimintamallissa on useita ongelmia. Saamieni tietojen mukaan ensinnäkin etuusmenothan ovat nousseet, sen varmasti kaikki kansalaisetkin tietävät, ja ne ovat nousseet kustannuskehitystä nopeammin. Mainintojen mukaan erityisesti lääkemenot ovat uusien kalliiden lääkkeiden markkinoilletulon jälkeen kasvaneet voimakkaasti. Tämä on ensimmäinen asia, jota olisin toivonut vähän paremmin avattavan tämän selityksen yhteydessä, mutta siihen nyt ei selvityksiä tullut. Nimittäin jos jollekin potilaalle annetaan uusia lääkkeitä, ovat ne sitten halvempia tai kalliimpia, niin totta kai silloin joku toinen lääke jää myös käytöstä pois. Tämä kustannuspaineen nousun aiheuttama ero ei ole niin suuri kuin näiden lauseiden kuvauksella halutaan antaa ymmärtää.

Terveystaloustiede muutenkaan ei Suomessa ainakaan minun mielestäni ole sillä tasolla vieläkään, millä se voisi olla. Nimittäin monien kalliiden lääkkeiden ansiosta myöskin potilaat toipuvat nopeammin ja paremmin ja ovat usein nopeammin myöskin työelämässä takaisin. Sillä on kaikenlaista kustannusvaikutusta meidän kansantalouteemme, jää kaikenlaisia muita oheiskuluja pois. Näitä tietysti pitäisi myöskin osata tarkastella silloin, kun sanotaan, että kalliiden lääkkeiden markkinoilletulo aiheutti lääkkeiden kustannuksissa menopiikin. Se väite on totta, mutta sitä toista puolta ei ole tarkasteltu niin hyvin kuin voitaisiin. Se ei ole pelkästään sairausvakuutuslain sisäinen asia tietenkään vaan paljon laajempi kokonaisuus. Mutta halusin kuitenkin huomauttaa tästä näiden lauseiden verran.

Toinen seikka, mihin tässä yleensä aina kiinnitetään huomiota, on se, että kun etuusmenot ovat kasvaneet, niin samanaikaisesti vakuutettujen sairausvakuutusmaksuja on alennettu, ja verrataan 1990-luvun alulla tehtyihin korotuksiin. On ihan totta, että lama-aikana jouduttiin myöskin sairausvakuutusmaksuja korottamaan, mutta silloin tehtiin tiettävästi kyllä täysin selväksi, että ne korotukset ovat väliaikaisia, ja senaikaiset ylimääräiset sairausvakuutusmaksuthan jäivät eläkeläisille roikkumaan moniksi vuosiksi. Eivät niitä aikaisemmatkaan hallitukset saaneet poistettua siinä tahdissa kuin lupaukset oli ymmärretty. Ne oli tarkoitettu siis väliaikaisiksi, ja sen takia niiden pysyvämpi korkea taso on väärä referenssitaso.

Lisävaikeutena on ollut myöskin se, että sekä vakuutetun sairausvakuutusmaksu että työnantajan sairausvakuutusmaksu ovat veroluonteisia. Ne kerätään kaikilta vakuutuksen piirissä olevilta saman suuruisina. Kun ei vakuutusperiaatteen edellyttämä tapa tässä toimi, niin silloin tietysti menot ja toisaalta rahoitustuotot eivät välttämättä kohtaa niin hyvin kuin pitäisi. Tällä tiellä Suomessa varmasti pitää monia asioita vielä kehittää paremmin, jotta menisi enemmän kohdalleen tämä epätasapaino, mikä tällä hetkellä vallitsee. Nimittäin se, että menot ovat kasvaneet ja tulot pienentyneet, on aiheuttanut monia heijastusvaikutuksia sekä Kansaneläkerahaston että Sairausvakuutusrahaston sisällä Valtion takuurahastoon siirtymisen kautta, se on poikinut arvonlisäverotuotoista otettavan rahanmenon suuruutta jnp. En niihin nyt mene sen paremmin sisälle. Mutta tässä on hyvin monta eri aspektia, jotka myöskin nykyisellään ovat tehneet sen, että monet lait tähän asti ovat olleet yksivuotisia ja kaikkinensa tämä on ollut hajanaista ja vaikeasti hallittavaa, osittain jopa läpinäkymätöntä. Tämän takia on hyvä, että hallitus toi tämän uudistuksen tänne.

Mutta niin kuin aina on kaikissa uudistuksissa, on hyviä asioita ja sitten on asioita, joita ei saada valmiiksi vielä tämän valmistelun aikana. Niistä äsken kerroin ja hetken päästä kerron sen huonon asian, jonka takia meidän vastalauseemme tähän asiaan on liitetty. Tämän tavoitteenahan on se, että pyritään vahvistamaan vakuutusperiaatetta tiivistämällä maksujen ja etuisuuksien välistä yhteyttä — erittäin hyvä periaate, mutta se ei tässä käsittääkseni täysin toteudu.

Täällä ed. Tölli esitteli tavallaan valiokunnan omaa erittäin monipuolista ja hyvää mietintöä ja kertoi siinä nämä keskeiset ehdotukset siitä, miten tämä jaetaan kahteen eri osaan, sairausvakuutukseen ja työtulovakuutukseen. Ehkäpä sanoisin vaan, että pelkästään sairausvakuutuksen sisällä on aika paljon asioita, joita itse asiassa tässä tämän toiminnan kautta tuetaan. Mutta puheenvuoroni lyhentämiseksi en niihinkään nyt puutu.

Sen sijaan tähän eläkeläisten sairausvakuutusmaksuun haluaisin vielä muutaman asian sanoa. Se on aivan totta, että se säilyy tässä hallituksen ehdotuksessa ennallaan. Se on 1,5 niin kuin aikaisemminkin. Ei tässä sillä lailla mitään korotusta ole, kun hallitus sanoi, että tässä ei ole korotusta, mutta juju onkin siinä kohtaa, että se olisi voinut olla 0,17 prosenttia alempi. Tämä 0,17 tulee siitä, että katsotaan, että myös eläkeläisten täytyy maksaa tämä 0,17:n ero niihin, jotka maksavat työtä tehdessään tätä sairausvakuutusmaksua. Koska he maksavat päivärahamaksua, niin silloin täytyy myös eläkeläisten maksaa kompensaatiota tästä päivärahamaksusta, ja se on laskettu 0,17 prosentin arvoiseksi. Silloin tämä pieneltä tuntuva ero, joka merkitsee monelle eläkeläiselle aika paljon, kuitenkin tulee selkeästi esille. Tässä olisi hallituksen ollut mahdollista alentaa eläkeläisten sairausvakuutusmaksua 0,17 prosenttia, mutta tämän päivärahamaksuvelvoitteen kautta keksittiin peruste, jolla tämä asia pidettiin ennallaan.

Minusta tämä on vähän kipeä seikka monin eri tavoin. Tätä voi perustella tietysti puoleen ja toiseen, mutta tämä henkii juuri sitä samaa kuin aikaisemmat puheenvuorot, joita edustajat täällä ovat käyttäneet, ja sen takia kokoomuksen valiokuntaryhmä on esittänyt vastalausetta, jossa ehdotetaan, että eläkeläisten sairausvakuutusmaksu olisi tämän 0,17 prosenttia pienempi.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu ja kuten lain perusteluista ja valiokunnan mietinnöstä käy ilmi, niin tämä lakiesitys sairausvakuutuksen rahoitusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi on sinänsä tarpeellinen, ellei suorastaan välttämätön. Kelan rahoituksen vuotuinen tasapainotus on vain etäisesti muistuttanut rationaalin hallinnon normaaleja toimintatapoja viime vuosina. Siksi tämä uudistus tarvitaan.

Hyvien puolien lisäksi, joita tässä esityksessä toki paljon on, lakiesitykseen sisältyy kuitenkin ainakin kolme kyseenalaista piirrettä. Näistä ensimmäinen oli tämä lain valmistelu. Sitähän tietysti tehtiin pitkään ja hartaasti, ja kolmikanta tappeli verissä päin, mutta sitten kun tämä laki piti saada viime keväänä kiireellä valmiiksi, niin se unohdettiin käyttää muun muassa oikeusministeriössä tarkastettavana. Toisaalta se olisi ihan hyvin voitu antaa nyt syksylläkin, jolloin olisi vältetty se, että siinä välissä kerkesi tulla voimaan iso joukko uusia lakeja, jolloin jouduttiin kirjoittamaan ihan uusia säännöksiäkin ja äkkiä valiokunnassa alkoi tuntua siltä, että ilman valiokuntaneuvos Eila Mäkipään vankkaa ammattitaitoa tästä lain säätämisestä ei olisi kyllä tullut oikein mitään.

Toinen arveluttava piirre, mikä tähän liittyy, on tämä täällä nyt keskeisen huomion kohteena ollut eläkeläisten kohtelu. On nyt kuitenkin totuuden nimessä syytä tarkentaa, että eläkeläiset eivät osallistu tähän toiseen puoleen tästä osuudesta eli tähän työtulovakuutukseen. Tällä on perusteltu sitä, että tämän sairaanhoitovakuutusmaksun pitäisi olla korkeampi, mutta se on kestämätön peruste, koska kun tässä nyt noudatetaan perusteluissakin mainittua ja ed. Töllin mainostamaa vakuutusperiaatetta, niin eivät ne eläkeläiset sitten tietysti siitä työtulovakuutuksesta myöskään mitään saa, koska eläkeläisten sairastaessa siitä ei makseta erillistä korvausta. Tältä osin on tietenkin niin, että ei ole perusteita sille, että tämä sairaanhoitovakuutusmaksu on eläkeläisillä korkeampi kuin työssäolevilla.

Se varsinainen ongelma, joka tähän liittyy ja josta ne todelliset kustannukset eläkeläisillekin jatkossa saattavat tulla, ei niinkään liity tähän prosenttiin vaan maksupohjaan ja siihen liittyvään uhkaan. On nimittäin niin, että tällä hetkellä tähän esitettyyn lakiin rakennettu, vakuutusperiaatteen tuoma mahdollisuus tai uhka — siitä riippuen, kummalta kannalta sitä tarkastellaan — perustuu siihen, että tämä maksurasitus muokkautuu sellaiseksi, mitä lainsäätäjä ei tällä säätämishetkellä ole tarkoittanut. Asia on nimittäin niin, että tällä hetkellä — korostan siis: tällä hetkellä — uudistus on osapuolten kannalta kustannusneutraali eli se ei muuta maksurasitusta työntekijöiden tai työnantajien voitoksi tai tappioksi, jopa eläkeläistenkin maksu pysyy ikään kuin ennallaan. Jatkossa tämä neutraliteetti kuitenkin edellyttää, että työtulovakuutuksen ja sairaanhoitovakuutuksen kustannukset muuttuisivat yhdenmukaisesti, siis suunnilleen yhtä paljon ja samaan suuntaan. Tämä ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä. On aivan ilmeistä, että sairaanhoitovakuutuksen perustana olevat kustannukset tulevat jatkossa kasvamaan merkittävästi nopeammin kuin poissaolojen vuoksi menetetyistä palkoista aiheutuvat kustannukset, jotka ovat tämän työtulovakuutuksen pohjana. Tämä johtuu erityisesti siitä, että lääkekustannukset kuuluvat sairaanhoitovakuutukseen ja me tuskin voimme mitään sille, että lähivuosina lääkekustannukset nousevat taivaisiin kuin entisen kirkkoherran rukoukset.

Ongelma tässä syntyy siitä, että työnantajat eivät osallistu sairaanhoitovakuutuksen kustannuksiin vaan niistä vastaavat ainoastaan palkansaajat, valtio ja eläkeläiset. Jos ja kun sairaanhoitovakuutuksen kustannukset nousevat lääkekustannusten myötä nopeammin kuin työtulovakuutuksen maksut, joihin työnantajatkin osallistuvat, tästä seuraa, että tämä maksuneutraliteetti murtuu eli työntekijöiden ja eläkeläisten maksurasitus tulee kasvamaan merkittävästi nopeammin kuin työnantajien siitä syystä, että se maksupohja kasvaa työntekijöillä ja eläkeläisillä ja myöskin valtiolla nopeammin kuin työnantajilla. Tämä on se todellinen ongelma, ja täältä ne todelliset kustannukset saattavat syntyä. (Ed. Kuosmanen: Ajetaan työnantajat pois Suomesta!) — Tästä syystä, ed. Kuosmanen, valiokuntakin on kiinnittänyt tähän ongelmaan huomiota ja edellyttänyt lausumassaan, että asiaa seurataan. Minusta olisi ollut kyllä hyödyllisempää, että pelkän seuraamisen ohella olisi myöskin vaadittu, että jos seuraaminen osoittaa, että maksurasitus vääristyy, niin se myöskin korjattaisiin.

Vaikka valiokunta nyt on ollut ikään kuin kevyesti mukana, niin vähän tiukemmalla otteella olisi tässä asiassa voitu edetä, mutta joka tapauksessa tämä on minun mielestäni tämän lain ehkä keskeisin ongelma. Tästä syystä, kun tietenkään en voi ymmärtää myöskään tätä eläkeläisten sinänsä kummallista kohtelua, olisin voinut kuvitella, että jopa kolmikannassa ja hallituksessakin olisi muisti pelannut sen verran pitkään, että mieleen palaisi se, minkälaista keskustelua sekä turuilla että toreilla tästä eläkeläisten sairausvakuutusmaksusta on aiemmin käyty, ja tämä sinänsä kohtuullisen vähäinen ero olisi voitu kyllä kokonaan jättää tekemättä.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, kannatan ed. Akaan-Penttilän ehdotusta vastalauseen ottamisesta käsittelyn pohjaksi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus on täysin unohtanut eläkeläiset ja kurittaa uusilla maksuilla eläkeläisiä, toisin kuin ennen vaaleja luvattiin. Taitettu indeksi on luvattu palauttaa 50/50-malliin, sitä eläkeläiset nyt odottavat. Täällä jo kuultiin, että hallituksen taholta kerrotaan vain mieluiset asiat, jätetään kertomatta sitten tässäkin salissa ikävät asiat.

Eläkeläisten taloudellinen asema on jo tällä hetkellä heikko. Pohjoismaiden matalinta kansaneläkettä nostettiin 14.10. eduskunnassa merkityksettömällä viidellä eurolla. Eläkeläisille säädettävä ylimääräinen 0,17 prosentin sairausvakuutusmaksu olisi taas uusi ja eläkeläisten taloutta rasittava toimenpide. On syytä muistaa, että hallituksen esittämä ja hallituspuolueitten läpiajama sairauskulujen korvauksen muutos lisäisi pitkään sairastavien maksutaakkaa. Monet heistä, vaikkeivät tietysti kaikki, ovat eläkeläisiä. Nyt tästä tulee uusi lisärasitus eläkeläisille. Äkkiä on koko 5 euron tasokorotus syöty. Tulen äänestämään tätä lakiesitystä vastaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä eriytetään nyt palkansaajien ja eläkeläisten sairausvakuutusmaksuja. Pidän sitä hyvin epäilyttävänä hankkeena siinä mielessä, että kun eriytetetään, niin myöskin tämä 0,17 prosenttia, joka tällä hetkellä on se ero, saattaa hyvin nopeasti kasvaa paljon suuremmaksi kuin se nyt tässä on. Näin ollen eläkeläisistä ollaan tekemässä jälleen toisen luokan kansalaisia, jos näin voi sanoa. Näin ollen en voi hyväksyä sitä, että tässä muodossa eläkeläisille tehdään uusi raippavero.

Kuten jo aikaisemmin vastauspuheenvuorossani totesin, niin siitä aikoinaan käytiin usean vuoden, jopa lähes vuosikymmenen, kamppailu, että saatiin entiset raippaverot pois. Tässä on nyt sitten kaikki eväät uuteen raippaveroon. Eläkeläisten tilannehan on sinänsä hankala, koska näyttää, että tänä vuonna eläkeläisten reaaliansiot elikkä reaalieläkkeet eivät kasva vaan saattavat jopa alentua jonkin verran. Tätä tietenkin edelleenkin pahentaa se, että tulevaisuudessa lääkekustannukset paljon sairastavilla ihmisillä, jotka joutuvat käyttämään useita lääkkeitä, tulevat nousemaan. Näin ollen uusia rasituksia, jotka johtavat uusiin lisärasituksiin eläkeläisten tuloissa, ei pitäisi lisätä. Enkä pidä millään tavalla perusteltuna sitä, että tässä eriytettiin nyt eläkeläisten ja palkansaajien sairausvakuutusmaksu.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Liikunta tekee erittäin hyvää. Varmasti puhemies Kanervan urheilulliset tehtävät antoivat tähän vähän sytykettä.

Herra puhemies! Käsittelyssä on siis sairausvakuutuksen rahoitusta koskevan lainsäädännön uudistaminen. Täällä on jo kuultu, että tällä uudistuksella on hyvät lähtökohdat ja hyvät tavoitteet, ja me, ainakin pitempään täällä olleet ja varmasti ainakin ne, jotka ovat joskus olleet sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseninä, tietävät, että kyllä järjestelmän uudistaminen on paikallaan ja jopa, voi sanoa, se olisi pitänyt saada aikaiseksi jo huomattavasti aiemmin. Tässä mielessä uudistusta on syytä tervehtiä tyydytyksellä ja antaa hallitukselle tältä osin kiitosta, jota ei ihan niin usein tule annettua, eikä aina hallitus niin kovin paljon ole kiitosta viime aikoina ansainnutkaan. Se ei ole saanut oikeastaan mitään esityksiä tänne sisään, vaan kaikki ovat jääneet johonkin juntturaan.

Tässä esityksessä jaetaan sairausvakuutusjärjestelmä kahteen osaan: sairaanhoitovakuutukseen ja työtulovakuutukseen. Täällä pyritään säilyttämään tämä vanha vakuutusperiaate voimassa, mutta niin kuin edellä kuultiin, se ei kyllä aivan ongelmatta tässä esitetyssä järjestelmässä säily. Miksi, sitä jäämme kysymään.

Tämä uudistus on valmisteltu kolmikannassa varmasti käytännössä erittäin pitkälti työnantajien ja työntekijöiden välisissä neuvotteluissa ja hallituksen edustaja on ollut kirjaamassa, tekemässä kotiläksyt, siellä mukana ja sitten tuomassa tämän esityksen tänne eduskuntaan tarkemman lainvalmistelun jälkeen. On tietysti periaatteessa aivan oikein ja perusteltua, että esimerkiksi työtulovakuutus ja siihen liittyvät maksut käsitellään ja niistä neuvotellaan työmarkkinaosapuolten kanssa, mutta sen sijaan tämän eläkeläisiä koskevan kohdan, joka tässä on aivan käsittämätön, saneleminen ja ratkaiseminen tuolla työmarkkinapöydässä on sietämätöntä. Siellä ei ole ensimmäistäkään eläkeläistä mukana. Eläkeläisillä on tänä päivänä järjestönsä, ja nämä järjestöt tekevät mallikasta yhteistyötä. On tämä Venk eli valtakunnallisten eläkeläisjärjestöjen yhteinen neuvottelukunta, joka ajaa eläkeläisten etuja aika mallikkaasti näinä aikoina ja on ehkä hieman saanut etäisyyttä niistä puolueista, joihin nämä erilliset järjestöt sinänsä liittyvät.

Kun eläkeläiset itse eivät ole olleet mukana käsittelemässä ja valmistelemassa näitä esityksiä, se näkyy tässä esityksessä jälleen todella ikävällä tavalla. Meidän ansioituneet eläkeläisemme on sivuutettu, kun on tätä sairaanhoitovakuutuksen maksuperustetta määritelty, tai perusteet ehkä ovat kohdallaan, mutta kun tätä prosenttia on määritelty. Eläkeläisiltä peritään ainakin ensi vuonna 1,50 prosenttia ja muilta 1,33 prosenttia tätä vakuutusmaksua. Miksi näin? Miksei se voisi olla kaikille sama, esimerkiksi 1,40 kaikille? Tuotto ehkä olisi sama, mutta ei olisi tällaista eriarvoistavaa lukujen eroa, mikä tässä hallituksen esityksessä ja vielä sitten valiokunnan mietinnönkin enemmistön kantana meillä on käsittelyssä. Olisi hyvin kaunista ja johdonmukaista, että se olisi sama kaikille.

Täytyy muistaa, että se peruste, jonka ed. Virtanen hyvin toi tässä esille ja jota tuossa peräänkuulutin ed. Tölliltä, mutta häneltä ei sitä saatu, siis että tätä sairaanhoitovakuutuksen maksun kireämpää tasoa eläkeläisille perustellaan työtulovakuutuksen kautta, on enemmän kuin kestämätön, jos ajatellaan, että järjestelmän pohjana on vakuutusperiaate. Jos ja kun eläkeläiset eivät ole työtulovakuutuksen piirissä, ei ole vakuutusperiaatteen mukaista, että heiltä peritään sitä koskevaa maksua myöskään, ja silloin kun he ovat vain sairaanhoitovakuutuksen piirissä, niin he rahoittavat sairaanhoitovakuutusta. Silloin toteutuisi, jos prosentti on saman suuruinen kaikille, tämä vakuutusperiaate. Itse näen asian näin yksinkertaisena. Mielenkiintoista olisi kuulla täällä arvon keskustan edustajien mielipiteet ja näkemykset siitä, miksi hallitus on tähän päätynyt ja miksi nyt sitten tämmöistä vaihtoehtolinjaa ei ole mietitty tai ainakaan otettu mukaan.

Herra puhemies! Tämä on valitettavasti samalla polulla etenemistä, jota olemme nähneet kylläkin jo myös Lipposen hallituksen aikana, kun taitettu indeksi otettiin käyttöön ja kansaneläkkeen pohjaosa leikattiin pois, ja edelleen Vanhasen hallituksen aikana, kun taitettu indeksi lavennettiin kaikkiin ansioeläkkeisiin ja kun Vanhasen hallitus antoi 5 euroa kuukaudessa kansaneläkeläisille, mitä tämä lakiesitys ei tietysti sinänsä koske. Samalla linjallahan on erityisesti ikääntyviä ihmisiä koskevana tämä lääkekorvausten järjestelmä, jossa se omavastuun katto purettiin ikävällä tavalla. Sekin iskee näihin eläkeläisiin ehkä kaikkein pahiten, koska heidän tulonsa ovat vähäiset ja heidän sairastavuutensa on suhteellisen suurta.

Herra puhemies! Vastalauseen mukaan on syytä edetä, eikä tuo ponsi varsinaisesti tähän ehkä kohdistukaan. Sitten, kun toisessa käsittelyssä se tulee hyväksytyksi varmaankin yksimielisesti, kun se on valiokunnan mietinnössä, niin ei se ponsi, hyvät ystävät, muuta yhtään mitään. Pykälät määräävät. Jos nyt hyväksytään tämä eriarvoisuus palkansaajien ja eläkeläisten välillä tässä vaiheessa, kun luodaan tämä uusi järjestelmä, niin on aivan varmaa, että se tulee jatkumaan eli eläkeläisten raippavero palaa pysyvästi. Me emme elä tänä päivänä sellaisessa lamassa, jonka aikana raippavero runsas kymmenen vuotta sitten otettiin käyttöön. Se oli silloin ikävä toimenpide, mutta silloin tilanne oli aivan totaalisesti erilainen kuin on tämän päivän talous Suomessa. Eläkeläisiä ei ole syytä tällä tavalla kohdella, vaan heille on annettava kunnioitus heidän tekemästään elämäntyöstä ja sen mukainen arvostus myös näissä etuuksissa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Eläkeläisten osalta käytössä oleva taitettu indeksi jätättää eläkeläisten tuloja palkansaajien tuloista jälkeen. Ero on huomattava. Niinpä tämän taitetun indeksin vuoksi eläkeläisten käteenjäävä tulo, reaalitulo, on tänä vuonna putoamassa valiokunnan arvion mukaan 0,4:stä jopa 0,7 prosenttiin eläketulosta riippuen. Nyt tämä eriarvoisuus viedään myös tähän sairausvakuutusmaksun keräämiseen: palkansaajille 1,33 prosenttia, mutta eläkeläisille 1,50 prosenttia. Tässä on selvää tarkoituksellista eriarvoistamista tulokehityksen osalta nyt kautta linjan.

Eläkeläisten korkeampaa sairausvakuutusmaksua ei voi perustella sillä, että he sairastavat enemmän, mikä taitaa olla se piilossa oleva perustelu. Se on kohtuuton lähtökohta jo senkin vuoksi, että sairastaminen sinänsä aiheuttaa tulonmenetystä. Ei se ole ilmaista Suomessa, ja se sairastaminen näkyy jopa suorastaan köyhtymisenä usein.

Kaiken tämän takana on minun mielestäni semmoinen kummallinen asenne, joka tähän maahan on voimistuvasti tuotettu, eli semmoinen eläkeläisvastaisuus, jopa siitä voidaan minusta selvästi puhua. Kauhistellaan eläkeläisten kasvavaa määrää, ikään kuin ei olisi pyritty siihen tietoisesti ja sitkeästi varsinkin työväenliikkeen puolelta, että terveydenhoito olisi kaikille niin hyvä, että terveyttä voitaisiin suojella ja että ihmiset eläisivät pitempään. Tässä on tämmöinen kummallinen vääntö käynnissä, että kauhistellaan tätä eläkeläisten määrää, millä sitten koetetaan eläkeläisistä tehdä nöyriä tyytymään mihin tahansa. Tämä on sen propagandan taustalla. Totta kai meillä on eläkeläisiä nyt enemmän, mutta ollaan tyytyväisiä siihen, että on päästy tähän kehitykseen ja terveyttä on voitu paremmin suojella myöskin tavallisten duunareitten ja pienituloisten ihmisten osalta.

Tässä luodaan jopa mielikuva, että Suomi ei edes selviä tulevaisuudesta, kun eläkeläisiä on liikaa. Totta kai se on haaste, kun ikääntymistä tulee, mutta se haaste on ratkaistavissa kahdella asialla. Ensiksi poistamalla työttömyys tästä maasta. Siellä on kuitenkin satojatuhansia ihmisiä koko ajan työelämän ulkopuolella työttömyyden vuoksi. Liian huono, riittämätön koulutus on heidän osaltaan usein se syy, miksi ei enää päästä työnsyrjään kiinni. Toisaalta pitää kohdella töissä olevia paremmin, jotta eläkkeelle siirrytään myöhemmin. Mutta ei eläkeläisiä saa syyllistää siitä, niin kuin nyt tapahtuu, että ikääntymistä tapahtuu. He ovat osansa tehneet, ja heitä pitää arvostaa.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Muutama sana tähän asiaan. Siis tosiasiahan on tietenkin se, että eläkeläisten sairausvakuutusmaksu ei nouse tässä, mutta ei se myöskään alene ja suhteessa tietysti palkansaajien käy niin kuin täällä on kerrottu, koska palkansaajien sairausvakuutusmaksu tulee 1,33:een. Tosiasia on myöskin se eläkkeensaajien osalta, että tuloluokassa 10 000—30 000 vuodessa ansaitsevien osalta eläkkeensaajilla verotus on korkeampi kuin palkansaajilla. Tämä ei tietenkään voi olla oikein. Kansaneläkeindeksitarkistus oli muistaakseni 0,4 prosenttia 1.1., ja sehän ei vastaa tietenkään kustannustason nousua. Oikeastaan tästä johtuen tulee sitten tämä 5 prosentin kansaneläkkeen tarkistus. Se ei ole siis mikään tasokorotus, vaan se on kompensaatio siitä, että kustannustaso on noussut enemmän kuin indeksi tuo tarkistusta.

Työeläkeindeksin osalta olen ollut sitä mieltä ja olen edelleenkin sitä mieltä, että mentiin huonompaan järjestelmään. Työmarkkinajärjestöjen välillä tämä neuvottelu käytiin, ja tiedän sen, että kokoomuksen suunnasta voimakkaasti kannustettiin jopa sellaiseen ratkaisuun, että olisi pelkästään elinkustannusindeksi eikä niin ollen otettaisi ansiotason nousua huomioon ollenkaan. Kompromissina syntyi sitten se, että tuli 80 prosenttia elinkustannusnousua ja 20 prosenttia ansiotason. Oikeampi olisi ilman muuta työeläkeindeksinä 50—50-malli. Tämä on minun henkilökohtainen kantani.

Kyllä se sillä tavalla on, että kun tilastoja seuraa, niin voidaan todeta se, että kun palkansaajakotitalouksien ostovoima on merkittävästi kasvanut, niin ei samassa suhteessa ole kasvanut eläkkeensaajien kotitalouksien ostovoima. Näin se on.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On todettava ensinnäkin se, että tässähän on kysymyksessä merkittävä ja suuri kokonaisuudistus sairausvakuutuksen rahoittamiseksi ja peruslinjoiltaan käsittääkseni siitä ollaan verrattain yksimielisiä.

On mielenkiintoista sitten se, miten tämä keskustelu tässä on painottunut. On syytä todeta se, mitä valiokunta mietinnössään on sanonut näistä maksuista, että työtulovakuutuksen kattamiseksi ehdotetaan perittäväksi uutta sairausvakuutuksen päivärahamaksua niiltä, joilla on palkka- ja työtuloja. Eläketulosta tai sosiaalietuuksista ei päivärahamaksua peritä. Eläke- ja etuustulosta peritään jatkossa sairaanhoitomaksua, joka ensi vuonna olisi 1,5 prosenttia eli nykyisen sairausvakuutusmaksun suuruinen, eli ei siinä ole nousua, niin kuin täällä useassa puheenvuorossa on todettu. Kun palkkatulosta sitten tulee perittäväksi sekä päivärahamaksu että sairaanhoitomaksu, peritään palkka- ja työtulosta ensi vuonna yhteensä 2,1 prosenttia sairaanhoitomaksua.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on vähän vaikea puhua, kun omista asioista ei kannattaisi täällä oikein paljon puhua eli näistä eläkkeistä ja eläkeläisten asemasta. Mutta, arvoisa puhemies, itse olen hieman hämmästynyt siitä, että on totta tietysti, mitä ed. Tölli sanoi, että prosentuaalisesti eläkeläisten maksu on saman suuruinen, mutta minun mielestäni eläkeläisten osalta olisi se vastalauseen mukainen vähennys pitänyt sitten tehdä siihen. Täällä on otettu esiin se, millä tavoin eläkeläisiä yleensä viime aikoina on kohdeltu eli heidän ostovoimansa on varmasti heikentynyt verrattuna muuhun väestönosaan. Siihen vaikuttavat indeksikorotuksen pienuus sekä myöskin se, että kustannukset ovat nousseet sen verran, ettei edes se 5 euron korotus vastaa sitä, mitä ostoskoriin esimerkiksi kuukaudessa menee.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kyllä ovat kannattamassa tätä vastalauseen mukaista esitystä ja toivovat, että hallitus jossakin vaiheessa lähtisi korottamaan nimenomaan pieneläkeläisten asemaa.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä eläkeläisten osuudesta siteeraan suoraan Kansaneläkelaitoksen lausuntoa, jonka on allekirjoittanut pääjohtaja Huuhtanen. Täällä sanotaan muun muassa: "Sairaanhoitoetuuksien rahoittamiseksi kaikilta vakuutetuilta perittäisiin 1,33 prosenttia sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua vuonna 2006." Ja vähän myöhemmin lainaus jatkuu vielä: "Edellä kerrotun lisäksi eläke- ja etuustuloja saavilta perittäisiin 0,17 prosentin maksu, koska heiltä ei peritä uutta päivärahamaksua." Eihän tämmöisessä perustelussa ole mitään järkeä. Eivät eläkeläiset päivärahahoitomaksua tarvitse. Se on ihan selkeä juttu, ja sitä tässä nyt yritetään saada julkisuuteen tiedoksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Tölli luki aivan oikein valiokunnan mietintöä, ja näin asia on. Mutta siinä valiokunta ei kiinnittänyt huomiota juuri tähän kokonaisuuteen eli siihen, että kysymys on vakuutuksesta, ja kun eläkeläiset, jotka eivät saa korvauksia sairastaessaan kotonaan, kun eivät saa myöskään ansiotuloja, kuten ed. Akaan-Penttilä paperistaan luki, niin silloin ei ole tietenkään perusteita sille, että he maksaisivat myöskään vakuutusmaksuja, kuten eivät nyt maksakaan. Mutta ei ole tietenkään myöskään perusteita sille, että sitä, että he eivät maksa, koska ei ole syytä maksaa, käytetään perusteena sille, että jotain muuta pitää maksaa enemmän. Se on sellaista vakuutusmatematiikkaa, joka ei kyllä sen paremmin teoreettisesti kuin käytännön ihmisen ajattelussakaan toimi, jos oikeudenmukaisuudesta puhutaan.