Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaupan ala on erittäin merkittävä. Se välillisesti ja välittömästi työllistää noin 260 000 suomalaista ja koskee noin 46 000:ta yritystä, ja lähes päivittäin jokainen meistä käy kaupassa tai kaupan palveluja välillisesti ainakin käyttää. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Yhdyn puhemiehen tekemään ehdotukseen.

Mitä tulee valiokunnan mietintöön, niin tämä ensiksi tuo esiin hyvin tärkeän asian, joka liittyy valtion, kuntien ja maakuntien monopoliin eli kaavoitukseen ja siihen, millä tavoin omissa kunnissamme — täällä on kunnallisvaltuutettuja suurin osa — miten maakuntakaavassa ja sitten ympäristöministeriön vahvistamissa kaavoissa, kaupan palvelut on suunniteltu niin lapsiperheitten näkökulmasta, ikäihmisten näkökulmasta, vammaisten näkökulmasta kuin yleensäkin asiakkaitten ja kuntalaisten palvelujen näkökulmasta. Tähän ympäristövaliokunta ... (Hälinää)

No niin, jatketaan. — Tämä kaavoittaminen on todellakin hyvin tärkeä asia, ja se liittyy myös niihin kustannuksiin, joita perheillä on, siihen, miten paljon maksaa se, että päivittäin käyn kaupassa, ja kuka sen maksaa. Tämä on erittäin tärkeä näkökohta, ja tähän ympäristövaliokunta on omassa lausunnossaan kiinnittänyt huomiota.

Oikeastaan lähes kaikissa asiantuntijoitten puheenvuoroissa tähän kiinnitettiin todellakin huomiota, ja nyt on sitten kysymys siitä, millä tavoin me kunnallisvaltuustoissa, maakuntavaltuustoissa ja sitten myös valtioneuvoston piirissä, lähinnä ympäristöministeriötä koskien, käytännössä teemme sellaista kaavoituspolitiikkaa, että se palvelee tätä palvelujen tuomista ihmisten lähelle tarkoituksenmukaisella tavalla.

Sitten siirryn näihin aukioloaikoihin. Tässähän valtioneuvosto ei ottanut mitään sellaista kantaa, joka olisi herättänyt intohimoja puoleen tai toiseen. Talousvaliokunnan edustajilla oli mahdollisuus niin Suomen Kaupan Liiton kuin PAMinkin edustajien kanssa tähän asiaan jo paljon aikaisemminkin perehtyä ja myös ennen kuin tämä asiaa valmistellut toimikunta jätti aikanaan mietintönsä, jossa lähdettiin siitä, että näissä aukioloajoissa ei tehtäisi sinänsä tuntimäärien osalta juurikaan muutoksia, ei ainakaan sellaisia, joita myöskään työntekijäjärjestö, Palvelualojen ammattiliitto PAM, ei voisi hyväksyä, vaan että nämä tapahtuisivat täsmennyksinä näitten tuntimäärien sisällä esimerkiksi niin, että sunnuntaisin kaupat, jos ovat auki, voisivat mennä kiinni jo klo 18, ettei tavaratalojenkaan tarvitsisi välttämättä olla auki 21:een asti, vaan että nekin, joilla paljon on rahaa, ehtisivät toimittaa ostoksensa jo klo 18:aan mennessä.

Valiokunnalle annettiin asiantuntijalausunnoissa eräs tutkimus, A. C. Nielsenin kotitalouspaneeli, josta kävi ilmi se, että vuonna 2003 sunnuntain osuus päivittäistavaroiden ostoista oli 3,6 prosenttia, kun se oli vuonna 2000 ollut 2,2 prosenttia. Suurimmillaan, kun kaikki myymälät olivat auki, sunnuntaiostojen määrä oli touko—elokuussa, ja esimerkiksi marras—joulukuussa eli tähän aikaan se oli noin 6 prosenttia, niin että mistään merkittävästä myynnistä toisaalta ei tässä ole kysymys. Valiokunta omassa esityksessään lähtikin siitä, että tässä pitäisi nyt näitä täsmennyksiä tehdä.

Mitä tulee näihin muihin asioihin, niin Suomessahan on 799 apteekkitoimipistettä ja 150 lääkekaappia, toisin sanoen Suomeen on luotu kattava apteekkijärjestelmä. Tähänkään valiokunta ei ottanut sen takia kantaa, että tässä on sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä, jonka määräaika päättyy 28. helmikuuta ensi vuonna, eli sopivasti esimerkiksi hallitusneuvotteluja silmälläpitäen joitakin ehdotuksia saattaa sieltä tulla. Mutta kaiken kaikkiaan valiokunta lähti siitä liikkeelle, että tämä on osa terveyspolitiikkaa ja että meillä tämä harvaanasuttu maa, pinta-alaltaan suuri maa, tarvitsee toimivan ja tehokkaan apteekkijärjestelmän ja toisaalta myös sitten asiakkaitten ja terveyspalvelujärjestelmän kannalta turvallisen järjestelmän, niin että tällaista intoa siirtää näitä itsehoitolääkkeitäkään ennen tämän työryhmän esitystä muihin liikkeisiin valiokunnalla ei ole ollut.

Mitä tulee alkoholipolitiikkaan, siitä keskusteltiin hyvinkin vilkkaasti, kuten tavallista. Lähtökohtana oli jo sosiaali- ja terveysvaliokunnassa otettu kanta siitä, että kaupankaan kannattavuuden ei tule perustua alkoholin myyntiin eli ei koeteta löytää erilaisia keinoja, miten voitaisiin myynnillä pitää kauppaa paremmin pystyssä, vaan kyllä sillä pitäisi olla muunlaiset, elämänarvoihin liittyvät tavoitteet.

Tästä valiokunnan mietinnöstäkin käy ilmi se, miten tarkkaan suomalainen alkoholiliikejärjestelmä on mitoitettu. Voidaan todeta, että suomalaisista 80 prosentilla on alle viiden kilometrin matka lähimpään myymälään tai alkoholinluovutuspaikkaan ja näiden lisäksi on lähes 7 000 muuta alkoholijuomien vähittäismyyntipaikkaa, joten, vähän niin kuin näissä kaupan aukioloajoissakin, kyllähän tässäkin on mahdollisuuksia hyvin paljon siihen, että alkoholin tarve tulee käytännössä tyydytetyksi. Esimerkiksi viinien osalta valiokunnassa käyty keskustelu vahvisti sen aikaisemmankin lopputuloksen, että suomalainen alkoholiliike monopolina pystyy tällä hetkellä tarjoamaan erittäin hyvän viinivalikoiman, ja myös voi sanoa, että viinavalikoiman. Koska se on iso ostaja, tänne tullaan Etelä-Amerikkaa myöten tarjoamaan viinilaatuja, niin ettei tarvitse Alkon edustajien välttämättä itse matkustaa Chileen tai Argentiinaan, Australiasta puhumattakaan. Tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnassakin otettu kanta siihen, että nykyinen linja, joka perustuu siihen, että Suomessa alkoholipolitiikka on alkoholilain 1 §:n mukaisesti terveyspolitiikkaa, niin että alkoholin kansanterveydellisiä lähtökohtia kunnioitetaan, ja jota on myös yritetty kaupata vaihtelevalla menestyksellä myös Euroopan unionin sisällä, olisi lähtökohtana.

Valiokunnassa kiinnitettiin kaiken kaikkiaan huomiota myös siihen, miten meillä tämä kaupan rakenne sinänsä on isojen ketjujen hallinnassa ja ne huomattavan osan, noin puolet, kaikesta tavaranmyynnistä hoitavat. Suomessa oli vuonna 2005 noin 2 000 yksittäistä päivittäistavarakauppaa, mikä vastaa yli 50:tä prosenttia päivittäistavarakaupasta.

Ketjujen osalta valiokunta toi esille sen, että kun nämä liikkeet joutuvat olemaan auki sillä tavoin kuin nämä isot kauppakeskukset auki ovat, että kaupparyhmittymien ja kauppakeskusten tulisi antaa sopimuskumppaneilleen harkintavaltaa myymälöitten auki pitämisessä. Toisin sanoen ei olisi tällaista pakkoa, vaan tämä sopimusvapaus koskisi myös sitten näitä pienyrittäjiä, jotka joutuvat monesti pitämään näitä liikkeitään auki silloinkin, kun kokemuksesta tiedetään, että asiakkaita ei ole riittävästi.

Lopuksi toteaisin, arvoisa puhemies, sen, että tähän liittyy yksi vastalause, jossa lähdetään siitä, että kauppojen aukioloajoissa pitäisi noudattaa sellaista vapautta kuin esimerkiksi Ruotsissa on. Mutta käytännön osalta voidaan todeta se, että ei se Ruotsissa ole johtanut sen kummempaan käytäntöön kuin Suomessakaan on, eli kaupat ovat sielläkin suurin piirtein samalla tavoin kiinni kuin ne ovat Suomessa.

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu oudolta puhua sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä heti talousvaliokunnan puheenjohtajan jälkeen, kun muut talousvaliokunnan jäsenet eivät ole vielä lausuneet mielipidettään, mutta onneksi olen ed. Skinnarin kanssa useimmista asioista aivan samaa mieltä, koska myöskin tässä vähittäiskaupan selonteossa on kaksi erittäin tärkeää terveyspoliittista kysymystä: Alko ja apteekit eli lääkkeiden ja alkoholijuomien myynti Suomessa.

Sosiaali- ja terveysvaliokuntahan totesi lausunnossaan aivan yksimielisesti, että uusia avauksia itsehoitolääkkeiden tai viinien myynnin vapauttamisen suhteen ei ole syytä tehdä lähivuosina. Suomessa on, kuten ed. Skinnari mainitsi, noin 800 apteekkia, ja lääkkeiden saatavuus on siis kaikkialla maassa hyvä. Suomessa on vain noin 40 kuntaa, joissa ei ole omaa apteekkia, mutta näissäkin on käytössä lääkekaappi.

Niin sanotut itsehoitolääkkeet, kuten särkylääkkeet, nenäsumuttimet, voiteet jne., ovat sellaisia tuotteita, joita jotkut tahot ovat halunneet päivittäistavarakauppoihin. He ovat uskoneet, että ne tulisivat sillä tavalla halvemmiksi kuluttajalle. Nyt kuitenkin täytyy ottaa huomioon, että näissä lääkkeissähän 14 prosenttia on veroja eli siis apteekkimaksu ja alv, ja sehän jonkin verran nostaa niiden hintaa. Muutenkinhan tämmöiset särkylääkkeet, aspiriini jne., ovat erittäin halpoja, joten on aivan tarpeetonta ajatella, että hinnan takia tarvittaisiin särkylääkkeitä päivittäistavarakauppoihin.

Jos ne olisivat siellä hyllyillä, niin ihmiset nappailisivat niitä mukaansa ja söisivät huomattavasti enemmän lääkkeitä kuin on tarpeen. Lisäksi apteekkihenkilöstö on tärkeä osa terveydenhuollon henkilöstöä. Farmaseuttien ja proviisorien antamat neuvot ja ohjeet lääkkeiden käytöstä ovat meille kullan arvoisia. Ei siis ole mitään syytä siirtää lääkkeitä päivittäistavarakauppoihin.

Nikotiinivalmisteiden saattaminen päivittäistavarakauppoihin ja kioskeihin oli myöskin mielestäni terveyspoliittinen virhe, koska nikotiini on voimakkaasti keskushermostoon vaikuttava lääkeaine, joka voi aiheuttaa riippuvuutta ja on jo monissa aiheuttanut riippuvuutta. Tupakasta vieroittaminen nikotiinivalmisteiden avulla tapahtuu oikein ainoastaan valvotusti, eli se, että itse ottaa sen pakkauksen ja syö tätä purkkaa, ei yleensä johda hyvään tulokseen. Lisäksihän nyt on tulossa uusia hyviä suun kautta otettavia reseptilääkkeitä, joita siis lääkäri määrää, joilla oikeasti onnistuu tupakasta vieroittaminen. Jos joku haluaa vieroittua tupakasta, hän kääntyy oman lääkärinsä puoleen ja saa reseptin näihin lääkkeisiin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ja talousvaliokunta vastustavat, kuten kuulimme, myös viinien tuomista maitokauppoihin. Alkon myymäläverkosto on hyvä ja laaja, ja viinit ovat saman hintaisia kaikkialla maassa laadun mukaan. Suomen kansahan on ryhtynyt juomaan runsaasti, ja juomisriippuvuushan johtuu hinnasta ja tarjonnasta. Jos me nyt lisäämme tarjontaa eli pannaan se Pirkka-punkku sinne hyllyyn, niin jokainen perheenäiti, joka käy kaupassa, nappaa sen Pirkka-punkun mukaansa ja juo sen illalla, jolloinka meillä on krapulaisia ihmisiä aamulla entistä enemmän ja lisäksi alkoholihaitat lisääntyvät. Huomennahan välikysymyskeskustelun yhteydessä puhutaan alkoholin hinnasta, joka siis myös runsaasti vaikuttaa siihen, miten paljon me juomme.

Viime viikolla eduskunnan auditoriossa oli mielenkiintoinen elintarvikealan päättäjien seminaari nimeltään Laatuketju. Seminaarissa SOK:n pääjohtaja Kari Neilimo kertoi, että globaalissa elintarvikekaupassa kilpailu kiristyy ja yritysten tulee verkostoitua. Lisäksi kulutuskäyttäytyminen muuttuu jatkuvasti ja kaupan tulee ottaa huomioon erilaiset kuluttajaryhmät, kuten iäkkäät, kasvissyöjät, yksinäiset ihmiset jne. Elintarvikekauppa on hänen mielestään erittäin yhteiskunta- ja ympäristövastuullista.

Seminaarin mielenkiintoisin aihe oli professori Esko Antolan esitys. Hän esitti, että Suomeen tulisi luoda uusi ruokakulttuuri ja ruokapolitiikka. Tällä hetkellä puhumme vain ruuan laadusta ja erittäin vähän ruuan mausta, eli meidän ylihygieenisessä ruokaympäristössämme on ruuan maku kokonaan unohtunut samoin kuin ruuan ostamiseen liittyvät sosiaaliset suhteet.

Ei lausunnoissa, mietinnössä eikä selonteossa ole tällä kertaa ollenkaan muistettu vähittäiskaupassa toreja ja halleja. Ruuasta puhuttaessa meidän tulisi brändätä suomalaiset hallit, torit ja maatalouden suoramyynti.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnan puheenjohtaja Skinnari totesi ansiokkaan puheenvuoronsa lopuksi, että kaupan aukiolojen vapauttaminen Ruotsissa ei ole johtanut kummallisuuksiin eli tilanne on siellä aivan hyvä ja hallinnassa. Mutta toisaalta säätely, joka Suomessa on, on johtanut moniin keinotekoisiin ratkaisuihin, kilpailun vääristymiin ja monenlaiseen harmiin kuluttajille. Eikö looginen johtopäätös olisi ollut tästä puheenjohtaja Skinnarinkin puheenvuorosta, että järkevää olisi, että kauppojen aukiolosäädöksiä vapautettaisiin? Eli hieman epälooginen johtopäätös tuli tuosta loppupuheenvuorosta, jos tästä kunnioituksella voi näin todeta, arvoisa herra puhemies.

Kaupan aukioloista voi todeta sen, että kyllä Suomessa aukioloaikoja on avattu turhan varovaisesti viime vuosikymmenten aikana, koska kokemukset aukiolojen vapautumisesta ovat olleet myönteisiä niin asiakkaille kuin kaupan toimijoillekin. Sunnuntaiaukiolon vastustus on vähentynyt tasaisesti niin kuluttajien kuin kaupan työntekijöidenkin keskuudessa. Viime kesänä sunnuntaina kaupassa kävi 91 prosenttia, kun kysely tästä tehtiin, ja edellisenä kesänä 88 prosenttia, eli tämä määrä on kasvanut. Kuluttajakyselyissä sunnuntaiaukioloa toivotaan lisättäväksi.

Jos ajatellaan tätä lainsäädäntöä, joka meillä on, niin sehän ei koske Ahvenanmaata, vaan siellä on vapaa aukiolo aivan kuin tuolla naapurissa Ruotsissa. Aukiolorajoitukset eivät koske taajamien ulkopuolella olevia kauppoja, eivät kauppa-autoja, eivät autokauppoja, eivät huoltoasemamyyntiä, eivät kioskeja, ja palveluistakin säädellään vaan partureita ja kampaamoita. Kyllä tässä herää kysymys siitä, kun on vielä sitten nämä 400 neliömetrin myymälöiden rajoitukset ja vielä tämä kesä- ja jouluajan sekava säätely, olisiko järkevää tämän pohjalta uudelleen arvioida ja sen lisäksi, että valiokunta sanoi, että selkeyttää, niin todellakin vapauttaa aukiolosääntelyä ja luopua tästä sääntelystä, koska tämä nykyinen sääntely ei vastaa kuluttajien eikä kaupan tarpeita tällä hetkellä. Mielestäni se valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ja mietinnössäkin tulee aivan erinomaisella tavalla esille.

Kuten sanoin, tilanne johtaa hyvin keinotekoisiin ratkaisuihin ja vääristää ikävällä tavalla kilpailua, ja kuten sanoin, talousvaliokunnan mietinnössä tämä hyvin todetaan, se on siihen kirjattu, mutta johtopäätöksenä ei sitten tohdita todeta muuta kuin että sääntelyä on selkeytettävä. Kyllä tuon mietinnönkin perusteella tuo johtopäätös on riittämätön. Ruotsissahan aukioloajat vapautettiin jo vuonna 1972, eli tässä ei ole mistään kovin radikaalista seikasta kysymys. Todella Ahvenanmaallakin vapaa aukioloaika on mahdollista, joten myöskin muualla Suomessa olisi järkevää ja perusteltua siirtyä tästä aukiolosääntelystä pois.

Viime sunnuntaina kun kävin ruokakaupassa, niin en todellakaan ollut siellä yksin. Kassoilla oli paljon jonoissa ihmisiä, ja moni työssä käyvä vanhempi siellä hoiti alkuviikon ruokaostoksia, jotta sitten alkuviikosta, kun kiireisenä tulee lasten kanssa hoidosta ja koulusta, ei tarvitse nälkäisten lasten kanssa rynnätä kauppaan, vaan monin tavoin se mahdollisuus käydä sunnuntaina kaupassa helpottaa monen perheen arkea. Kuluttajan kannalta työn ja arjen yhteensovittaminen on keskeinen perustelu kyllä sille, että kaupat voisivat olla auki silloin, kun se on kauppiaan ja kuluttajien kannalta järkevää. Toki on tärkeätä, että myöskin kaupan alalla, niin kuin kaikissa työpaikoissa, otetaan perheystävällisyys valtiksi, niin että perheelliset työntekijät voivat joustavasti yhdistää työn ja perheen. Siinä varmasti on kaupan alalla tekemistä, niin kuin on julkisella sektorilla ja yksityisellä sektorilla.

Arvoisa herra puhemies! Kaupan kehittäminen myöskin vaatii aukioloaikojen vapauttamista. Vapaammilla aukioloajoilla olisi vaikutusta koko kansantalouteen. Onhan niin, että kauppa edustaa 10:tä prosenttia kokonaistuotannosta ja 12 prosenttia työllisyydestä on kaupan työllisyyttä. Kauppa onkin arvioinut, että lähivuosina noin 15 000—20 000 uutta työntekijää olisi tarve rekrytoida, ja nämä työpaikat ovat kyllä suomalaisessa syvässä työttömyystilanteessa kaikin tavoin tarpeen.

Vapaampaa aukioloa on vastustettu sillä perusteella, että se aiheuttaisi ongelmia erityisesti kauppakeskuksissa sijaitseville erikoiskaupoille, ja erinomaisesti valiokunnan puheenjohtaja nosti tämän asian esille. On hyvin tärkeää ottaa tämä kauppakeskusten erikoiskauppojen ja pienten yrittäjien huoli hyvin vakavasti ja tosissaan, ja on hyvin tärkeää, kun ryhdytään valmistelemaan lainsäädäntöä, jossa aukioloja vapautetaan, että selkeästi nostetaan esille se, kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, että pienyrittäjillä ei pidä olla aukiolopakkoa vaan heillä pitää olla valinnan mahdollisuus, sopimusoikeus, tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy kokoomuksen vastalauseeseen sisältyvän lausuman, että "eduskunta edellyttää hallituksen aloittamaan valmistelun lakiin tehtävistä muutoksista, joiden myötä vähittäiskaupan aukioloaikojen sääntelystä luovutaan". Tämä kokoomuksen vastalause on liitetty talousvaliokunnan mietintöön.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Koska olin työmatkan takia estynyt tästä talousvaliokunnan kokouksesta, mihin tämä asia liittyy, niin haluan hieman kommentoida asiaa, eli yhdyn tähän talousvaliokunnan päätökseen. Minusta se on selkeä ja käsittelee tämän asian varsin hyvin vähittäiskauppojen aukioloaikojen osalta ja muutenkin kauppojen kohdalta.

Tässä on aikamoinen kulttuuriero ilmeisesti Suomessa olemassa siinä, miten ihmiset suhtautuvat näihin aukioloihin. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi tuntuu siltä, että kaikki ovat sitä mieltä, että kaupat voisivat olla auki joka päivä melkein vuorokauden ympäri. Täällä ei sillä lailla ehkä sunnuntain viettoon enää jostain syystä ryhdytä kuin ehkä muualla maassa. Siinä mielessä tietysti on ehkä vähän sellainen tilanne, että ollaan vähän niin kuin suurkaupunkien ja muun maan kohdalla eri mieltä asioista.

Minusta on tärkeää, että kuitenkin alle 400 neliön kaupat voivat olla auki huomattavasti useammin kuin suurmyymälät, koska tällä tavalla on pystytty turvaamaan näiden myymälöiden elinolosuhteet. On selvää, että jos tällaista erityislakia, joka tietysti jossain määrin vääristää kilpailua, ei olisi, palvelut heikkenisivät varsinkin harvemmin asutuilla alueilla. Siinä mielessä tämä on erittäin hyvä poikkeus, joka meillä laissa on.

Kauppahan työllistää erittäin paljon ihmisiä, noin 260 000 henkilöä. Tämä määrä on kasvanut jo useita vuosia ja ilmeisesti kasvaa jatkossakin, eli kyse on varsin suuresta työnantajatahosta. Siinä mielessä on tietysti hyvin tärkeää, että suhtaudutaan vakavasti tähän tilanteeseen. Mutta en usko, että työllisyys sillä paranisi, että pidettäisiin kaupat auki sunnuntaisin vuoden ympäri. Minusta nykyinen järjestelmä on aika hyvä, jossa nyt sitten on löydetty sellainen kompromissi, että pari kuukautta tässä ennen joulua ja kesällä on näitä aukioloja sitten myöskin sunnuntaina.

Olisin puuttunut pariin asiaan tässä vastaisen varalta liittyen tähän apteekkitilanteeseen itsehoitolääkkeiden kohdalla. Minusta meillä on hyvä ja toimiva apteekkijärjestelmä. Suomessa lääkkeet ovat kuitenkin kansainvälisesti ottaen kalliita. Nyt on tehty erinäisiä muutoksia, että voidaan myös vaihtaa halvempiin vastaaviin lääkkeisiin, ja se on hieman laskenut hintoja. Mutta meillä on noin 800 apteekkia ja sitten on noin 150 lääkekaappia. Ehkä tätä lääkekaappijärjestelmää olisi syytä kehittää edelleen, että saataisiin tätä jakelua tehostettua. Mutta se, että nykyinen jakelujärjestelmä hoitaa myös tämän itsehoitolääkkeiden jakelun, on erittäin hyvä, koska tämä lääkkeiden jakeluhan on myös osa terveydenhuoltoa, ja siinä pitää sen takia ottaa huomioon se, että liikakäyttö ei ainakaan ole liian helppoa. Siksi nykyinen apteekkijärjestelmä on erittäin hyvä.

Mitä tulee alkoholijuomien myyntiin, niin siinäkin nykyinen järjestelmä on erittäin hyvä. Olin aikoinaan sitä mieltä vielä, kun eduskuntaan tulin 1995, että viinit voisi myös siirtää vähittäiskauppoihin, mutta olen vuosien varrella tullut siihen tulokseen, että se olisi terveydenhoidon kannalta erittäin huono ratkaisu. Me juuri ja juuri pystymme selviämään siitä, että keskiolut on vähittäiskaupoissa, eli mitään lisäyksiä ei tarvita tämän suhteen vaan viini on syytä edelleen pitää Alkon myymälöissä. Meillä on toimiva monopolijakelujärjestelmä, joka toimii erittäin hyvin, ja ei ole syytä muuttaa sitä. Alko on erittäin hyvä viininjakelija. Se ostaa isoja määriä, ja sitä kautta tulee laajoja, hyviä valikoimia, ja ei kannata lähteä muuttamaan tätä hyvin toimivaa järjestelmää. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Yhdyn tässä talousvaliokunnan mietinnön näkemykseen koskien tätä selontekoa vähittäiskaupan rakenteesta ja kauppaa koskevista erityiskysymyksistä.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen talousvaliokuntajäsenethän eivät voineet yhtyä valiokunnan päätökseen kaupan selonteosta koskien kauppojen aukioloaikoja, ja kannatan tässä sen vuoksi ed. Sarkomaan tekemää ehdotusta.

Tähänastiset kokemukset aukioloaikojen vapautumisesta ovat olleet myönteisiä niin asiakkaille kuin kaupan toimijoille. Vastustus on vähentynyt huomattavasti sekä kuluttajien että kaupan työntekijöiden keskuudessa. Tällä hetkellä päivittäistavarakaupassa enintään 400 neliömetrin suuruiset myymälät saavat pääsääntöisesti palvella sunnuntaisin, muut vähittäiskaupat tiettyinä kesä- ja joulunaluskuukausina. Tämä tilanne vääristää kilpailua.

Lisäksi kaupan suuryksiköiden rakentamista Suomessa on rajoitettu. Maakunta- tai yleiskaavan keskustoimintojen ulkopuolella olevalla alueella kaupan suuryksikkö vaatii erityisen asemakaavamerkinnän, mikäli myymälän koko on yli 2 000 kerrosneliömetriä. Suomessa sovellettua rajaa ei käytetä muiden maiden lainsäädännössä. Tämä suuryksikkömääritelmä on tänään aivan liian pieni ja vaikeuttaa suomalaisten myymälöiden vastaamista kansainväliseen kilpailuun. Sen takia keskustelimme ja myös kaupalta tuli ehdotuksia siitä, että suuryksikön yläraja tulisi muuttaa 3 500 neliömetriin, mikä vastaisi käytännössä noin 2 500 myyntineliömetrin pinta-alaa. Tämä mahdollistaisi sen, että lajivalikoimat olisivat riittäviä, jotta ei jouduta liian suppeaan valikoimaan ja sillä tavalla rajoittamaan kauppaa.

Sitten kuluttajan tulee voida asioida kaupassa silloin kun se kuluttajalle sopii. Vapaammilla aukioloajoilla olisi vaikutusta koko kansantalouteen. Kauppa edustaa kuitenkin 10:tä prosenttia kokonaistuotannosta ja työllistää useita satojatuhansia ihmisiä, noin 12 prosenttia työllisyydestä tulee sen kautta. Tämä laajempi aukiolomahdollisuushan tehostaisi elintarviketeollisuuden kapasiteetin käyttöastetta, parantaisi teollisuuden kilpailukykyä ja vähentäisi investointipaineita lähivuosina. Vapaampi aukiolo parantaisi kaupan asiakaspalvelua, poistaisi nykyisten rajoitusten kilpailulliset eriarvoisuudet sekä lisäisi kokonaismyyntiä ja kaupan työllisyyttä.

Mielestäni kuitenkin suurempi ongelma kuin aukioloaika, tai ainakin yhtä suuri, on kaupan keskittyminen muutamalle keskittymälle ja sitä kautta kilpailun vääristymälle. Laki vähittäiskauppaa säätelevistä aukioloajoista ei koske Ahvenanmaata, vaan siellä on vapaa aukiolo. Samoin Ruotsissa aukiolot vapautettiin jo vuonna 1972. Siellä saavat kaupat olla auki vapaasti, mutta kenenkään ei ole pakko pitää auki. Tämähän on se oleellinen ongelma meidän suurissa supermarketeissamme, että jos siellä pidetään auki, niin sitten kaikkien on oltava auki.

Edellä olevan pohjaltahan me ehdotimme, että eduskunnan tulee edellyttää hallituksen aloittamaan valmistelu lakiin tehtävistä muutoksista, jotta tästä kaupan sääntelystä voidaan luopua.

Mitä tulee tähän alkoholijuomien myyntiin vähittäiskaupassa, niin tässä suhteessa meidän suomalaisten pitäisi kyllä keskittää toimintaa siihen, että on alkoholikasvatusta, vanhempien esimerkki, ja huolehditaan siitä, että nuoret eivät saa vääriä käytöstapoja. Se on tärkeämpää. (Ed. Pulliaisen välihuuto) — No, se ei ole vanhemmista, se on meistä edustajista, ed. Pulliainen mukaan luettuna, kiinni. — En kuitenkaan tässä tilanteessa pidä tarpeellisena, että alkoholijuomat siirretään vähittäiskauppoihin.

Mitä tulee itsepalvelulääkkeisiin tai itsehoitolääkkeisiin, niin kokemukseni maailmalta — olen siellä aika paljon elänyt — on myönteinen. Eivät sielläkään kaikki lääkkeet ole saatavilla. Mutta tässä suhteessa katson, että on parempi, että seuraamme sitä selvitystä, joka nyt parhaillaan on menossa ja joka ensi keväänä tulee julkisuuteen, ja sitten sen jälkeen katsotaan tätä asiaa uudestaan.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Tätä kaupan selontekoa on nyt tutkittu sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa sekä ympäristövaliokunnassa ja todellakin me sitten talousvaliokunnassa annoimme tästä tämän mietinnön. Olen mukana tässä valiokunnan enemmistön kannassa, vaikka uskon, että omasta eduskuntaryhmästäni olisi löytynyt kenties valmiutta jopa säännellä tiukemminkin näitä nykyisiä aukioloaikoja.

Mutta ensin maankäyttökysymykseen. Kaupan suuryksiköitten sijoittumista ohjaava kaavoitusmenettely on toiminut kohtuullisen hyvin, ja se on ollut tarpeellinen. Tämä oli useimpien asiantuntijoitten näkemys, ja, aivan niin kuin täällä ed. Skinnari toi esille, tässä on tosiaankin ympäristöministeriöllä työryhmä istumassa, jonka toimikausi päättyy vuonna 2007 syyskuun lopussa. Varmasti on syytä odottaa tuon työryhmän työn valmistumista, jossa tutkitaan sitten kauppapalveluitten saatavuutta ja eri myymälätyyppien kilpailutilanteeseen vaikuttamista nimenomaan tämän maankäytön sääntelyn kautta. Uskon, että hyvin suuria vaikutuksia tulevaisuudessa kauppojen sijoittautumisille tulee ihan tästä meidän väestömme ikääntymisestä ja ikärakenteen muutoksesta. Se saattaa loppujen lopuksi olla se kaikkein ohjaavin tekijä, joka tulee näkymään kauppojen sijoittautumisessa. Yhdyskuntarakenteen eheyden ohella tämä asia tulisi ehdottomasti huomioida tulevaisuuden ratkaisuissa.

Arvoisa puhemies! Todellakin aukiolosääntely oli se ainut asia, josta valiokunnassa syntyi erimielisyyttä. Kuulimme suuria päivittäistavaraketjuja ja toisaalta pieniä kaupan erikoisliikkeitä, ja ne näkivät aukiolokysymyksen myöskin hyvin eri tavoin, elikkä ei voida sanoa, että kauppakaan olisi tästä yhtenäisen näkemyksen esittänyt. Erikoiskaupan Liitto on todennut tutkimuksissaan, ettei kuluttajien, yrittäjien ja työntekijöitten enemmistö näe tarvetta laajentaa kauppojen aukioloja nykyisestään. Niin kuin totesin jo ihan alkusanoissani, omalle eduskuntaryhmälleni tämä on tämmöinen hyvin arvopohjastamme käsin tarkasteltava kysymys. Uskon, että useampi meistä on käynyt sen unohtuneen voipaketin tai maitopurkin kaupasta hakemassa sunnuntainakin, mutta aukiolojen täydellinen vapauttaminen tulisi merkitsemään koko yhteiskunnan rytmin muutosta, (Ed. Zyskowicz: Näinkö on Ruotsissa käynyt?) ja se on se tausta, jota vasten me katsomme, että aukiolojen vapauttamista ei tule tehdä. Me haluamme tänä päivänä antaa yhteiskunnassa sen viestin, että on kuitenkin hyvä pyhittää edes yksi päivä levolle ja yhteiselle ajalle perheitten ja ystävien kanssa. Jos ajatellaan tätä aikaa, kun työuupumus on suurin yksittäinen syy työurien ennenaikaiselle katkeamiselle, niin ei kai pitäisi silloin tätä arkeen latautumisen aikaa vaarantaa, ja silloin yhteiskunta mielestäni antaa vahvan viestin siitä, että on hyvä antaa ihmisille aikaa olla yhdessä perheitten kanssa.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, että kaupassa tehdään paljon viikonlopputyötä sisältävää kaksivuorotyötä, ja silloin tällainen jatkuva viikonlopputyö kyllä asettaa kaupan työntekijän työrytmin hyvin erilaiseksi muun perheen kanssa. Tietysti täytyy miettiä, mikä vaikutus sillä on esimerkiksi päivähoitoon, millä tavalla me joutuisimme päivähoitopalvelut järjestämään. Tänäkin päivänä moni kunta on ongelmissa vuoropäivähoidon järjestämisessä. Mitä se tulisi merkitsemään yhä suuremmalle osalle? Tällaisia kerrannaisvaikutuksia kauppojen aukiolon vapauttamisella ehdottomasti olisi, vaikka täytyy sanoa, että pystyn kyllä yhtymään siihen valiokunnan näkemykseen myös, että totta kai esimerkiksi 400 neliömetrin raja, joka on joskus määrätty, on keinotekoinen. Joissakin liikkeissä muun muassa lasten leikkikehiä suurentamalla on päästy siihen sopivaan neliömäärään, jotta on voitu tulla sunnuntaiaukiolon piiriin. Tämän tyyppiset keinotekoiset ratkaisut olisi ehdottomasti poistettava taustalta. Ne varmasti ovat tätä kilpailua eniten vääristäviä.

Ehkä vielä alkoholipolitiikasta, vaikka huomenna onkin odotettavissa varsinaisesti siitä keskustelua. Ed. Skinnari totesi, että se on meillä terveyspolitiikkaa, mutta kyllä täytyy sanoa, että tämän hallituksen aikana se on ollut kylmää fiskaalipolitiikkaa. Siinä mielessä olen tyytyväinen, että tässä meidän valiokunnan mietinnössämme otettiin selkeästi se kanta, että minkäänlaisiin, voisiko sanoa, vapauttamisiin ei tällä puolella ole syytä ryhtyä. Meillä on ihan tarpeeksi surullista satoa katseltavana ympäristössämme.

Ehkä lopuksi vielä toteaisin sen, että kaiken kaikkiaan, kun me tarkastelemme kaupan aukioloa, taustalla voi nähdä sellaisen ideologisen kysymyksen siitä, onko kuluttaminen ja talouskasvun lisääminen muuttunut jo sellaiseksi kansalaisvelvollisuudeksi, että se menee yli kaiken muun. Eiköhän mieluummin kuitenkin satsata siihen elämänlaatuun kuin tavarapaljouteen.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on toteutumassa, ja näistä neljäsosa on syntynyt kaupan alalle. Kansalaisten ostovoima on kasvanut myönteisen talouskehityksen ja ansiotulojen verotuksen alentamisen myötä. Kansalaisten osaamisen ja edelleen myös elintason ja ostovoiman osalta tapahtuu sirpaloitumista. Tämä näkyy myös kaupan asiakkaiden kulutuskäyttäytymisen sirpaloitumisena.

Taloudellisesti paremmin toimeentulevien ja koulutetuimpien asiakkaiden vaatimustaso kasvaa. Nämä vaativat kaupoilta aiempaa suurempaa hyödykevalikoimaa ja myös yhä parempaa palvelua. Toisaalta heikommin toimeen tulevat asiakkaat joutuvat katsomaan ennen kaikkea hyödykkeiden hintoja. Asiakkaat eivät tyydy enää pelkästään valmiiksi pakattuihin elintarvikkeisiin, vaan marketeissa on jouduttu ottamaan jälleen palvelutiskit käyttöön yhä monipuolisempine valikoimineen. Tämä vaatii kaupalta sekä enemmän myyntineliöitä että myös myyntivolyymia.

Tällä hetkellä vähittäiskaupan yksiköistä pärjäävät parhaiten pienet lähikaupat, joiden aukioloaikoja on vähemmän rajoitettu, sekä isommat marketit parempine palveluineen. Häviäjiä ovat pienemmät, usein kuntakeskuksissa sijaitsevat marketit, joiden valikoima ja palvelutaso ei enää tyydytä kaikkia asiakkaita.

On tärkeää, että puhtaat kotimaiset elintarvikkeet ja muut Suomessa valmistetut hyödykkeet mahtuvat jatkossakin kaupan hyllyille. Pienissä myymälöissä tilaa on vähän, ja kun osa kuluttajista katsoo vain hintaa, on vaarana suomalaisten tuotteiden poistuminen vähittäiskaupan tavaravalikoimista. Euroopan korkeimpiin kuuluvan ruuan arvonlisäverotuksen alentaminen on tärkeää etenkin pienituloisten, lapsiperheiden ja eläkeläisten ostovoiman varmistamiseksi. Uskon veron alentamisen siirtyvän suurimmaksi osaksi hyödykkeiden hintaan, niin kuin tutkimustuloksetkin osoittavat.

Elintarvikkeiden myynnissä tapahtuu siirtymistä yhä pidemmälle jalostettuihin puolivalmisteisiin ja valmisruokiin sekä myös valmiiksi viipaloituihin leipiin sekä terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin. Tällä on heijastusvaikutuksia myös jalostavan teollisuuden työpaikkoihin. Mikäli kotimaisen ruuan osuus säilyy suomalaisten keskuudessa korkeana, lisääntyvät myös koko elintarvikeketjun työpaikat. Näissä pitkälle jalostetuissa tuotteissa korostuu myös arvonlisäveron vaikutus, koska arvonlisäverotus on erityisesti työvoimakustannusten verotusta.

Vähittäiskaupassa itse fyysisen palvelutapahtuman merkitys asiakkaalle on kasvanut. Siitä kertovat osittain myös Vanhasen hallituksen aikana vähittäiskaupan alalle syntyneet noin 20 000 uutta työpaikkaa. Kuitenkin palveluiden saatavuuteen haja-asutusalueilla on kiinnitettävä enenevästi huomiota. Kyläkauppojen väheneminen asiakkaiden vähentyessä ja ostotottumusten muuttuessa on heikentänyt kauppojen saavutettavuutta haja-asutusalueilla etenkin eläkeläisten osalta. Siksi on mietittävä keinoja kylä- ja lähikauppojen sekä myymäläautojen säilyttämiseksi myös jatkossa. Internetissä käytävä kauppa kasvaa, ja kehitys on otettava myös huomioon yhtenä mahdollisena kauppapalvelujen turvaajana.

Kauppa keskittyy, halusimme tai emme, mutta kauppapalveluiden alueellinen saatavuus on varmistettava. Kaupan siirtyessä yhä suurempiin yksiköihin tarvitaan kauppapaikoissa entistä enemmän myöskin paikoitustiloja. Kuntien asia kaavoitusmonopolin haltijoina on huolehtia liikennejärjestelyjen ohella myös tästä, mikäli halutaan kuntakeskusten säilyttävän merki- tyksensä monipuolisten palvelujen tarjoajina.

Valtioneuvoston selonteossa käsitellään myös itsehoitolääkkeiden kauppaa. Selonteon johtopäätökset, nykyisen käytännön eli myynnin tapahtuminen apteekkien, sivuapteekkien ja lääkekaappien kautta jatkossakin, on hyvin perusteltavissa. Tämä on tärkeää sekä apteekki- ja lääkekaappiverkoston ylläpitämiseksi että itsehoitolääkkeiden tarpeettoman kulutuksen ja väärinkäytön ehkäisemiseksi. Jos saatavuutta on tarpeen parantaa, on ensisijaisesti kehitettävä nykyistä järjestelmää riittävän kattavaksi ja vasta, jos nämä toimet eivät riitä, voidaan harkita myynnin laajentamista rajoitetusti ja ohjatusti päivittäistavarakauppoihin.

Talousvaliokunta yhtyy mietinnössään myös selontekoon, jonka mukaan mietojen alkoholijuomien vähittäismyynnin sääntely on edelleen kansanterveyttä ajatellen tehokas keino alkoholihaittojen rajoittamiseksi. Niin kuin valiokunnan mietinnössäkin todetaan, lisääntyneen alkoholinkulutuksen haitat ovat kasvaneet. Erityisesti ovat lisääntyneet alkoholista johtuvat sairaudet ja kuolleisuus, mutta myös yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvät ongelmat. Olen myös itse sitä mieltä, ettei vähittäismyynnin rajoituksia pidä väljentää kasvaneen alkoholinkäytön aiheuttamien lisääntyneiden haittojen vuoksi.

Selonteossa puututaan myös tärkeään asiaan kauppojen aukioloajasta. Talousvaliokunta katsoi mietinnössään, että nykyistä aukioloaikojen sääntelyä on ainakin syytä selkeyttää niin, että se vastaa paremmin kuluttajien ja kaupan elinkeinon tarpeita. Edelleen todetaan, että sääntelyä on uudistettava niin, että se on myös työntekijöiden hyväksyttävissä. Mielestäni keinotekoisista aukioloajan säätelyistä tulisi harkiten siirtyä paremmin palvelujen käyttäjien ja myös palvelujen tarjoajien tarpeita vastaaviin aukioloaikoihin.

Valiokunnan mietintö antaa mahdollisuuden huomioida asiakkaiden käyttäytymisen muuttumista. Kauppa on merkittävä työllistäjä, ja on oikein, että sen mahdollisuuksia kehittyä ei rajoiteta liikaa, koska toisaalta myös kaupan on entistä enemmän sopeuduttava kansainvälistymisen vaatimuksiin.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vapaus valita on aina ollut mottoni. Oli hienoa huomata, että ed. Sarkomaa puuttui samaan asiaan talousvaliokunnan puheenjohtajan puheessa, että Ruotsissakin on vapaus valita kauppojen aukioloajat eikä se ole sen kummemmaksi mennyt, joten kannatan siis ehdottomasti kauppojen vapaampia aukioloaikoja siten, että kauppias saisi itse päättää, milloin kauppansa aukaisee ja sulkee. Kuitenkin kauppakeskusten vuokrasopimusten aukiolovelvoitteista olisi luovuttava.

Kannatan siis vapautta valita, onko kauppiaan kauppa auki vai kiinni. Laajempi aukiolomahdollisuus parantaisi elintarviketeollisuuden mahdollisuuksia ja teollisuuden kilpailukykyä. Pienillä yrityksillä olisi mahdollisuus lisätä aukioloaikoja kiireisinä kausina. Se lisäisi niiden myyntiä ja parantaisi niiden elinmahdollisuuksia. Toki kaikista pienimmät yritykset saavat olla jo nytkin auki vapaammin.

Kun aukioloaikoja halutaan rajoittaa, syyksi ei käy pelkästään työntekijöiden näkökulma. Eihän yövartijankaan työtä saa päivätyöksi, vaikka hän sitä kuinka haluaisi. Kaupan alalle hakeutuvien tulee ottaa huomioon siis työajat, ja jos haluaa tehdä vain arki- ja päivätyötä, on siitä sovittava kauppiaan kanssa. Kuitenkin 43 prosenttia alan työntekijöistä on halukkaita myös sunnuntaityöhön paremman palkan vuoksi. Mielestäni heille tulee suoda mahdollisuus ansaita enemmän.

Tätä aukioloaikojen laajennusta on vastustettu myös työntekijöiden perhesyillä. Kaikesta työstä on jollakin tasolla haittaa perheellisen elämässä. Kaikki työ rajoittaa perheen yhteistä ajanviettoa. Aukioloaikojen laajennus kuitenkin lisäisi alan työllisyyttä, mikä olisi erittäin suotavaa. Edellinen perustuu kuulopuheisiin ja luettuun, koska en ole perheellinen.

Seuraavaksi, arvoisa herra puhemies, liukenen hiukan aiheesta, mutta tämä liittyy loppulauseeseen. Joulukuussa 2003, kun kännyköiden handsfree-pakkolaki oli ollut voimassa alle vuoden, tein aloitteen, että se tulisi poistaa, koska mielestäni lakeja tulee noudattaa ja pystyä valvomaan. Uusien lehtiteitojen mukaan myöskin liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja Markku Laukkanen näytti tulleen samalle handsfree-pakon poistamislinjalle. Tämä vertaus siis tosiaan siitä syystä, että lakeja tulisi noudattaa ja pystyä valvomaan.

Kun palataan tähän selontekoon, huvittavaa mielestäni tässä selontekoasiassa on yksi pieni, pikantti yksityiskohta. Tässä salissa päätämme vähittäiskauppojen ja parturikampaamojen aukioloajoista. Valtioneuvoston selonteossa sanotaan, etteivät nämä saa olla avoinna kirkollisina juhlapäivinä, vappuna, äitienpäivänä, isänpäivänä eivätkä itsenäisyyspäivänä. Kuinka moni tässä salissa istuvista muistaa kysyä, minkälaisella aukiololuvalla Linnan itsenäisyyspäivän juhlakampaukset on tehty? Sinä päivänähän parturikampaamojen pitäisi olla kiinni. Täällä päätetään siis asiasta, jota itse ollaan valmiita rikkomaan. Eikö olisi helpompaa antaa yrittäjien päättää, milloinka heidän on kannattavaa pitää yrityksensä asiakkaille auki?

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunta on käsitellyt kaupan erityiskysymyksiä hallituksen selonteon pohjalta. Odotin hieman laajempaa otetta.

Suomen Kaupan Liitto perusti keväällä yhteistyöverkoston kaupallisen koulutuksen kehittämiseksi. Verkostossa on mukana kauppaoppilaitoksia, aikuiskoulutuskeskuksia, ammatillisia erikoisoppilaitoksia, kaupan alan yrityksiä ja järjestöjä. Erityisesti kaupan alan ammattilaisen peruskoulutuksen kehittäminen ja opiskelijamäärän sääntely ovat olleet tärkeitä kaikille kaupan aloille. Kaupan lähivuosien rekrytointitarpeet kohdistuvat pääasiassa työntekijöihin, joilla on hyvä ammatillinen peruskoulutus.

Kun kaupan järjestöt ovat kiinnittäneet huomiota myös EU:n rooliin kaupan vapauttamisen osalta, kaupan järjestöissä ollaan sitä mieltä, että EU:n kilpailukyvyn ja talouskasvun turvaaminen edellyttää sitoutumista vapaaseen kauppaan. Kaupan järjestöjen mielestä hallituksen pitäisi vaikuttaa komissioon niin, että EU:n protektionistisia kauppapoliittisia säädöksiä muutettaisiin vapaan kaupan suuntaan. Vapaa kauppa ja tavaroiden vapaa tuonti antavat kaupalle mahdollisuuden ylläpitää laajaa tarjontaa edullisin keinoin, mikä on tietysti myös kuluttajan etu.

Kaupan taholta on kiinnitetty huomiota myös kansalaisten ostovoiman lisäämiseen verotuspoliittisin keinoin. Erityisesti on kiinnitetty huomiota elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen 12 prosenttiin.

Kaupan alalle tärkeitä ovat myös logistiikka ja toimivat väylästöt. Suomen logistiikkakustannukset ovat pitkien etäisyyksien vuoksi kaksinkertaiset EU:n keskitasoon nähden. Verojen ja veronluonteisten maksujen osuus logistiikan kustannuksista ei saa nousta muita EU-maita korkeammiksi. Tie- ja rautatieverkoston kehittäminen ja parantaminen on tärkeää logistiikkakustannusten vähentämiseksi. Seuraavan hallituksen pitää panostaa huomattavasti enemmän tie- ja ratainvestointeihin kuin tämä hallitus on tehnyt. Logistiikkakeskusten sijoittaminen lentoasemien läheisyyteen olisi erinomainen toimenpide. Myös kuljetusyritysten toimintaedellytyksiin pitää kiinnittää enemmän huomiota.

Arvoisa puhemies! Eurooppaan luodaan yhtenäistä maksuliikennealuetta eli Sepaa. Yhtenäinen maksuliikenne käynnistetään vaiheittain vuoden 2008 alusta. Kauppa pitää tärkeänä, että uusien tilisiirtojen, suoraveloitusten sekä korttimaksujen kustannustehokkuus säilyy. Suomessa ollaan maksuliikenteessä huomattavasti pitemmällä kuin monissa muissa EU-maissa. Maksulaitteitten uusinta on tosi iso kuluerä pienille kaupoille.

Olen toiminut noin 30 vuotta erikoiskaupan yrittäjänä. Siksi olen suhtautunut hieman kriittisesti viimeaikaiseen kaupan aukiolorajoitusten poistamiseen aivan erityisesti erikoiskaupassa ja pitänyt nykyistä käytäntöä riittävänä. Talousvaliokunta esittää, että kauppakeskukset eivät voi vaatia siellä toimivilta yrityksiltä yhtenäistä aukioloaikaa. Pidän ehdotusta erittäin hyvänä. Minusta aukiolorajoitusten poistamiseen tulee pystyä sopimusteitse. Se tarkoittaa, että aukioloajoista voidaan sopia samaan ryhmään kuuluvissa kaupoissa paikallisesti. Näin tapahtuikin aikanaan, nykyään tilanne on tosin varmasti vaikeampi: kansainväliset ketjut ym.

Lisäksi huomioitavaa erikoiskaupasta: Ensinnäkin erikoiskauppa on palvelumyymälä. Toiseksi, pitkät aukioloajat eivät paljoa lisää kokonaismyyntiä. Kuitenkin ne lisäävät kustannuksia, jotka taas siirretään tuotteitten hintoihin. Kolmanneksi, on vaikea saada ammattitaitoisia myyjiä ilta- ja sunnuntaivuoroihin. Neljänneksi sosiaaliset näkökohdat: perheitten vähäinen yhdessäolo.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunta on tehnyt hyvää työtä, ja pääosin voin yhtyä valiokunnan kannanottoihin. Kaupalliset palvelut ovat erityisen vaativaa yritystoimintaa, jossa jatkuvasti ollaan asiakkaiden, kuluttajien, arvioinnin kohteena. Kaupan palveluja ohjaakin asiakaslähtöisyys: miten kauppa voi palveluillaan helpottaa ihmisten arkea, millaisia palveluita tänä päivänä odotamme.

Suomalaiset kaupat ovat kehittäneet toimintojaan esimerkiksi elintarvikeketjun ja tavarantoimittajien kanssa yhteistyössä kehittääkseen tuotteita, pakkauksia, logistisia järjestelmiä ym. Kauppa ja koko elintarvikeketju joutuukin olemaan todella tehokas saadakseen suomalaisten ruokakorin hinnan edes lähelle EU:n keskiarvoa, onhan meillä edelleen korkea elintarvikkeiden arvonlisävero, 17 prosenttia, kun EU:n keskiarvo on noin 8 prosenttia. Meidän on välttämättä laskettava ruuan arvonlisäveroa lähemmäksi vastaamaan EU:n keskiarvoa.

Kaupallisissa palveluissa tarvitsemme monimuotoisia ratkaisuja. Tarvitsemme lähikauppoja, mutta myös suuria kauppakeskuksia, joissa valikoimat ovat laajempia ja hinnat edullisempia, joissa muun muassa määrä ja logistiikka luovat tehokkuutta. Näissä suurissa yksiköissä asioidaan usein yksi tai kaksi kertaa viikossa, ja monet käyttävät lähikauppoja päivittäiseen asiointiin. Yhdyskuntasuunnittelussa tuleekin huomioida mahdollisuus kaupallisten palveluiden kehittämiselle nykyistä paremmin.

Kaupan alalla työskentelee suuri joukko osa-aikaisina myös omista toiveista. Esimerkiksi opiskelu tai halu viettää enemmän aikaa lasten ja perheen parissa on monen ratkaisu. Kuitenkin kokoaikaiseen työhön tulee olla mahdollista siirtyä halutessaan ja kaupan tulee luoda siihen edellytykset. Kaupan alan henkilöstön kanssa käymieni keskustelujen perusteella olen saanut kuitenkin tietoja, joiden mukaan sunnuntaityöhön on riittänyt vapaaehtoisia monin paikoin yli tarpeenkin. Eli näiltä osin kyllä toivon, että päivittäistavarakaupan sääntelyn purku olisi tulevaisuudessa mahdollista ja sitä kautta kaupan alan suunnittelu, toiminnat ja palveluiden parantaminen vastaamaan myös paremmin nykyistä työelämää. Työelämä ei ole enää viisipäiväistä viikkoa ja kahdeksasta neljään muillakaan aloilla.

Tässä lopussa haluan vielä todeta veropolitiikasta, joka on keskustan osalta ollut hyvin suhdanteisiin nojautuvaa. Verohelpotuksia tuloverotukseen on tullut silloin, kun suhdanteet ovat olleet siihen sopivat, ja sillä on edesautettu muun muassa kysyntää palveluiden osalta ja luotu dynaamisia vaikutuksia. Arvonlisäveron helpotus elintarvikkeiden osalta loisi oikeudenmukaista veropolitiikkaa, ja se olisi luontainen jatkumo heti seuraavan hallituskauden alussa. (Ed. Zyskowicz: Miksi vasta silloin?) Toivon, että siihen löytyy hyvää yhteistyötä, onhan esimerkiksi Elintarviketyöläisten Liitto jo pitkään vaatinut sitä luodakseen kilpailukykyä kotimaisille elintarvikkeille. Mitä enemmän meillä esiintyy maailmalla ja myös Suomessa eläinperäisiä sairauksia tai muita ongelmia, sitä tärkeämmäksi terveelliset elintarvikkeet tulevat ja lähiruuan tuottaminen ja koko elintarvikeketjun toimivuus. Se, että kaupan ala on yhteistyössä suomalaisen elintarviketeollisuuden kanssa kehittänyt näitä toimintoja, mahdollistaa sen, että tulevaisuudessakin meillä on mahdollista saada terveellistä ja puhdasta kotimaista ruokaa.

Useinhan on todella asetettu vastakkain suuret kaupan yksiköt ja lähikaupat. Haluan korostaa, että näin ei todellakaan ole, vaan ihmisten tarpeet vaihtelevat paljon enemmän kuin me täällä talossa ajattelemme. Näitä molempia ratkaisuja todella tarvitaan, ja sen tähden lainsäätäjän tulee mahdollistaa myös tulevaisuudessa kaupan kehittyminen niin, että se vastaa selkeästi ihmisten palvelutarpeeseen. Tosiasia on, että suuret yksiköt kykenevät tarjoamaan keskittämällä edullisimmat hinnat, ja sillä tavalla myös suomalaiset yritykset pystyvät kilpailemaan ulkomaisen tuotannon kanssa. Suomalaiset yritykset käyttävät paljon suomalaisia tuotteita niin elintarvikkeissa kuin muutenkin. Lisäksi kaupan ala on tärkeä, suuri työllistäjä, ja tärkeää onkin turvata alan koulutus ja toimintaedellytykset myös tulevaisuudessa.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan kaupan asioista, niin on otettava huomioon, että se on aika kompleksinen kokonaisuus. Siinä on kovin paljon erilaisia liikkuvia osia, toimintoja jne. Siksi onkin varmasti tärkeätä miettiä, mikä on kaupan missio, mitä varten kauppa on olemassa, ja siihen löytyy kyllä hyvin nopeasti vastaus, sillä kaupalla on keskeinen vastuu koko logistiikan ketjusta aina alkutuottajalta loppukäyttäjälle elikkä kuluttajalle saakka. Silloin kaupan tulee organisoitua sillä tavalla, että ensinnäkin sen rakenteet ovat tehokkaita, aikaa vastaavia, toiminnat sujuvia, joustavia, ja sillä tavalla taataan tuo lähtökohta, kaikki toiminta asiakkaan näkökulmasta, parhaiten. Kun toiminta on tehokasta ja hinta—laatu-suhde hyvä, niin silloin meidän asiakkaamme ovat tyytyväisiä.

Nämä asiat, joita nyt on käsitelty selonteossa, ovat keskeisiä ja tärkeitä kaikki. Täällä on nostettu säännönmukaisesti miltei kärkeen tämä kaupan aukioloaika, sunnuntaiaukioloaikojen vapauttaminen. Siitä on sanottu oikeastaan kaikki, mitä siitä voi sanoa. Haluaisin vain korostaa sitä seikkaa, että todellakin asiakaspalautteet viime kesän osalta tehdyssä gallupissa antoivat sen 91 prosenttia tulemaksi, mitä tulee sunnuntaiaukiolojen käyttöön. Se täytyy ottaa faktana. Tässä ei voi vertailla myynneillä sillä tavalla, että kun kaupan suuryksiköt ovat puoli vuotta sunnuntaisin kiinni ja puoli vuotta auki, niin silloin tulee kyllä se vertailu toteuttaa niitten kuukausien osalta, jolloinka kaikki ovat auki, jolloin voidaan nähdä aidosti, mikä sunnuntaiaukioloajan merkitys on, ja se on merkittävä.

Nuo lausunnot ovat olleet puoltavia asiakasnäkökulmasta, elikkä tämä on kiistaton seikka, että sunnuntaista aukioloaikaa arvostetaan. Se helpottaa arjen elämää, arjen työtä. Tässä täytyy muistaa, että kauppa todellakin, ei se ole olemassa itseään varten, ei teollisuutta varten eikä työtekijöitäkään varten, vaikka kaikki pitää ottaa huomioon, vaan se on todellakin asiakkaita varten, ja silloin ihmisten tulee olla töissä kun asiakkaat tarvitsevat palveluja.

Tuo epämääräisyys näissä sunnuntaiaukioloajoissa sekä tällaiset keinotekoiset neliörajat ovat osaltaan olleet sekoittamassa ihmisten päät. Nykytilanne on siis sekava, ja se vääristää, niin kuin täällä on todettu, kilpailua. Tuo kilpailun vääristyminen lähtee siitä, että alle 400-neliöiset yksiköt ja sitten taajaman ulkopuolella olevat vielä pienemmät yksiköt nostavat hintaa, koska se kustannus, lauantaipäivästä kello yhden jälkeen kaksinkertainen palkka, sunnuntaina jopa kolminkertainen palkka, on pakko leipoa hintoihin. Tällä tavalla kuluttajan näkökulmasta olisi järkevää, että saataisiin myöskin kustannustehokkuus, hinta—laatu-suhde, oikeaksi.

Aukioloajoilla on myöskin todella kansantaloudellista merkitystä. Kauppa on merkittävä 10 prosentin bkt-osuudella, 12 prosentin työllisyysosuudella, ja sen tulee pystyä tukemaan tuota sanottua 15 000—20 000 uuden työpaikan luomista myöskin vapaammilla aukioloajoilla. Tavallaan teollisuuden rooli tässä on myöskin muistettava, ja se vaikuttaa siis tuotteitten hintoihin, miten tehokkaasti teollisuus toimii. On arvioitu, että vapaat aukioloajat mahdollistavat teollisuudessa paremman kapasiteetin käyttöasteen toteuttamisen kuin nykyinen järjestelmä, ja sillä tavalla se todellakin vaikuttaisi myöskin hintoihin, parantaisi suomalaisen elintarviketeollisuuden kilpailukykyä suhteessa ulkomaisiin ja vähentäisi niiden paineita investointeihin.

Arvoisa puhemies! Täällä on myöskin otettu erittäin tärkeä kohta, yksi osa kokonaisuudesta, elikkä erikoiskaupat, niitten ongelma tässä asiassa. Se on selvää, että kun näissä kauppakeskuksissa on omistajavetoinen yksikkö, jossa on joko omistaja yksin tai muutama työntekijä, niin on mahdotonta järjestellä vapaa-aikoja sillä tavalla, että ne toimisivat. On siis vapautettava mahdollisuutta pitää auki silloin, kun toiminta on kannattavaa ja muutenkin perusteltua.

Kauppakeskuskokonaisuudet ovat myöskin olleet esillä, ja niistä vain toteaisin lyhyesti, että on todella merkittävää ja tärkeätä, että kaupan alaraja on sen mittainen, että sinne mahtuu se tuoteryhmä, lajitelma ja valikoima, joka sen kysynnän, joka siinä ympärillä on, osalta on tärkeä. Silloin on arvioitu, että tuo hypermarketalaraja on välttämätön, josta voi lähteä. Se on bruttoneliöinä 3 500 neliötä, josta takatiloja on noin 30 prosenttia, elikkä näin ollen tuo 2 500 neliötä olisi minimi, joka tässä edellytettäisiin.

On myöskin huomattava, että väestön ikärakenne varmasti muuttaa kulutuskäyttäytymistä, ostokäyttäytymistä. Se olisi paikka, jossa pitäisi ei säädellä vaan ohjata, ettei kauppa olisi kohta ongelmissa tämän asian kanssa. Se edellyttäisi uuden polven kauppakeskuksia kaupunkikeskustoihin.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti lopuksi tässä rajoitetussa ajassa toteaisin, mitä tulee viineihin, että jos meillä on Pirkka-viiniä, Rainbow-viiniä ja laatutuotteet puuttuvat, joudumme rakentamaan erikoisliikeketjuja. Tämä kokonaisuus tulee kalliiksi. Ehkä Pirkka- ja Rainbow-viineillä voitaisiin maidon, kaljan tapaan myöskin vetää sisään asiakkaita, ja se ei olisi kyllä järkevää sosiaalipolitiikkaa eikä alkoholipolitiikkaa.

Apteekkien osalta pätee sama. Niitä pitäisi ehkä paremmin ohjata jatkossa kauppakeskusten yhteyteen, jolloin tämä saavutettavuus, saatavuus, asiakkaan kannalta on se paras mahdollinen.

Arvoisa puhemies! Tässä tämä tähän aikaan mitoitettuna.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Siihen, mitä täällä talousvaliokunnan mietinnössä on sanottu toisaalta apteekeista ja toisaalta alkoholipolitiikasta, minulla ei ole mitään viisautta lisättävänä. Jälkimmäisestä asiasta keskustelemme sitten huomenna tarkemmin. Näiltä osin mietintö on ihan ok, ja siihen alkuosaankin, joka koskee marketteja ja aukioloaikoja, vaan muutama semmoinen havainto, jotka mielestäni ovat relevantteja.

Ensinnäkin ajatus siitä, että keskimäärin ottaen meidän pitäisi voida ostaa enemmän ruokaa ja syödä lisää: Ei hyvänen aika sentään. Suomi lihoo koko ajan sellaista vauhtia, että ei tästä tule kauppapoliittista aukkoa millään.

Toinen näkökohta, arvoisa puhemies, on tämä marketisoituminen. On hyvä, että vihreät ympäristöministerit aikoinaan pistivät vähän servoja tähän asiaan. Kun täällä puhutaan logistiikkaketjuista, joo, logistiikkaketju sinne markettiin, mutta se pää siitä marketista sinne asiakkaaseen, se on kasvanut todella paljon. Se merkitsee käytännössä sitä, että meillä, jotka asumme vähän kauempana kaupungeissa marketeista, on pääsymaksu markettiin. Oulussa se pääsymaksu on 5,20 euroa linja-autolla ja kerran tunnissa, elikkä siis toisin sanoen visiitti tähän uuteen olohuoneeseemme, jonka me olemme itse kustantaneet — mitäs se muuta on — ja se kustannus on vaan noussut viime aikoina. Kun raakaöljyn hinta nousee, niin joukkoliikenteen ylläpitäjät pitävät huolen, että marketin sisäänpääsymaksu nousee entisestään vaan. Se on sitä hauskuutta, jota varten me olemme tehneet sitten tällaisen kollektiivisen valinnan. Elikkä siis toisin sanoen tällä kulttuurilla tulee olemaan hyvin lyhyt historia tästä eteenpäin ja ruvetaan palaamaan taas aivan uudenlaiseen konseptiin, joka tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen, koska siinä on aivan uusia — harvoin käytän sanaa haaste, mutta tässä sitä on.

Sitten, minkä me myöskin olemme nyt ryhtyneet maksamaan, on 45 000 myymälävarkautta vuodessa, niitten kustannukset arvonmenetyksinä kauppaliikkeille 400 miljoonaa euroa, jotka tietysti on hinnoissa ennakoitu, otettu huomioon, että joku ne maksaa, ja lisäksi se kauppa on ottanut huomioon 50—100 miljoonaa euroa turvallisuusjärjestelyihin, jotta siellä rosvoja ei nyt niin ihmeemmin olisi varastoja tyhjentämässä.

Sitten täällä on kansainvälisiä esimerkkejä kaivattu. Saksassa ollaan toteuttamassa juuri tämä kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, mutta millä tavalla? Sillä tavalla, että sunnuntait on pyhitetty kokonaan. Se vapauttaminen koskee vain arkipäiviä, ja Saksassa puhutaan sunnuntaipäivän suojasta. Nykymallille on löytynyt siellä vastustajat, siis tälle uudelle mallille. Kirkko, ammattiliitot jnp. ovat sitä mieltä, että paikallisissa olosuhteissa, turvallisuusolosuhteissa, tässä vaan lisätään riskejä sillä, että yöllä kauppaliikkeet ovat auki. Sehän tarkoittaa sitä, että turvamiehiä pitää olla pilvin pimein siellä suojelemassa näitä työntekijöitä, että heitä ei kolkata.

Elikkä, arvoisa puhemies, en millään voi yhtyä siihen kansallisen kokoomuksen ehdotukseen, joka tuossa ponsilauselmassa on. Se ei ole tätä päivää. Tulevaisuus on aivan kokonaan muuhun suuntaan. Kysymys on, että rahaa ei kerta kaikkiaan ole olemassa enää suurempaan kulutukseen eikä luonnonvaroja.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Pidän nykyisiä kaupan aukioloaikoja ihan riittävinä. Lisäksi huoltoasemista on nykyään tullut marketteja vastaavia ostospaikkoja. Tarjonta on ainakin samaa kuten elintarvikekaupoissa. Sitä pulmaa ei ole, etteivätkö ihmiset saisi ostettua ruokaa. Jos aukioloja laajennetaan vielä entisestään, kyse on kauppojen voittojen kasvattamisesta, ei palveluitten parantamisesta.

Kaupan ala on melkoinen työllistäjä. Se työllistää 260 000 työntekijää. Jos kauppojen aukioloajat vapautetaan kokonaan, sillä on todella suuret vaikutukset koko yhteiskuntaan. Muu yhteiskunta, päiväkodit, liikennejärjestelyt, teollisuus joutuisivat sopeutumaan vapaitten aukiolojen tahtiin. Aukioloaikojen vapautumisesta koituisi paljon kuluja. Kauppako nämä lisääntyneet kulut maksaisi, kun kunnat ovat joutuneet lopettamaan päiväkoteja ympäri Suomen ja muutenkin palveluja karsimaan? Kaupan alalla olevat ihmiset tarvitsevat aukiolojen vapauduttua päiväkotipalveluja enemmän, ja laitettaisiin velkaiset kunnat maksamaan lisääntyneet päivähoitokulut. Kauppojen aukiolojen vapauttaminen vaikuttaisi hyvin moneen asiaan.

Meidän pitää osata katsoa päätettävien asioitten yli ja taakse, mihin kaikkeen päätökset vaikuttavat. Perheitten ongelmat ovat lisääntyneet, tulee avioeroja. Stakesin uusi raportti kertoo, että psykiatrisessa sairaanhoidossa olleitten lasten ja nuorten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Kyllä asioilla on joku yhteys. Vanhemmat tekevät pitkää työpäivää, ja lapset kulkevat kännykkä ja avaimet kaulassa.

Suomessa on tuhansia pieniä yrityksiä, useimmiten perheyrityksiä, jotka toimivat suurten kauppakeskusten kyljessä. Olen saanut näiltä yrittäjiltä yhteydenottoja, joiden viesti on, että älkää viekö meiltä viikon ainoaa vapaapäivää. Totuus on, että nämä perheyritykset pitävät ovensa auki päivisin perheen voimin. Minä en halua olla viemässä ihmisiltä tätä viimeistä vapaapäivää. Täällä on tuotu esille, että pienkauppiaiden edut otetaan huomioon, mutta kun ottaa huomioon sopimusosapuolten erilaiset voimasuhteet, niin pikkukauppiaat tulevat pitämään kauppansa auki, sovimme me täällä mitä haluamme. Sitten sekin kummajainen, että esimerkiksi Lidl myy Suomessa 15 prosenttia kalliimmalla kuin Saksassa. Mistähän tällainenkin johtuu?

Kokoomusedustajat ovat jättäneet talousvaliokunnan mietintöön vastalauseen. Ihmettelen, miten varsinkin ed. Sarkomaa ottaa tällaisen kannan naisena ja perheenäitinä. Vastalauseessa sanotaan, että varsinkin lapsiperheessä olisi helpompaa, jos kaupassa voisi asioida kiireettömästi sunnuntaisin. On monia kaupan alalla työskenteleviä, jotka arvostavat sunnuntain kiireetöntä aikaa lasten kanssa. Kokoomus on jättämässä välikysymyksen naisten työmarkkina-asemasta. Kysyn, onko ed. Sarkomaan ja ed. Lahden vastalause linjassa välikysymyksen kanssa. Kaupan alan työntekijöistä on suuri osa naisia. Palvelualalla työskentelevistä naisista melkoinen määrä työskentelee osa-aikaisesti. Vähittäiskaupan alalla on tutkittu, että 40 prosenttia osa-aikaisista tekee osa-aikatyötä siksi, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla. Kun hallitus antoi 3,5 miljardin verohelpotukset, PAM alan liittona kertoi, että suuri osa heidän työntekijöistään ei kuulu verohelpotuksen piiriin, koska palkat ovat niin pieniä. Ihmiset tekevät silppu-, osa-aikatyötä pienellä palkalla.

Ruuan arvonlisävero tulisi laskea 12 prosenttiin. Tämä voisi laskea elintarvikkeitten hintaa, varsinkin kun kaupan järjestöt ovat luvanneet viedä alennukset ruuan hintaan. Näistä asioista meidän pitäisi puhua, siitä miten ihmiselle saadaan kunnon työsuhteet ja pätkätyöt ja vastentahtoiset osa-aikatyöt loppumaan. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen ei ratkaise näitä ongelmia.

Täällä on otettu myös esille kaavoittaminen. On erittäin tärkeää, missä kaupat ja automarketit sijaitsevat. Esimerkiksi kotikaupungissani Jyväskylässä voi olla kolmekin automarkettia räystäät kiinni toisissaan ja sitten voi olla 10 000—20 000 asukkaan lähiöitä, joissa ei ole palveluita ollenkaan ja näiden asukkaat joutuvat ajamaan pitkiä matkoja. Niin kuin täällä ed. Pulliainen kertoi, niille, jotka joutuvat liikkumaan bussilla, on pääsymaksu automarketteihin.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Globalisaatio muuttaa suomalaisia eli teollisuuden rakenteita vauhdilla. Tästä ei vähittäiskauppakaan ole jäänyt osattomaksi. Myös se on vahvasti globalisaation kourissa, ala kansainvälistyy ja kaupan omistus ja tuotteiden alkuperä loittonevat entistä kauemmas kuluttajasta. Tällä on vaikutusta siihen, kuinka laaja joukko maassamme hyötyy Suomessa tapahtuvasta vähittäiskaupasta.

Keskustan ryhmäpuhuja ed. Klaus Pentti totesi puheessaan, että koko elintarvikeketjun työpaikat lisääntyvät, mikäli kotimaisen ruuan osuus säilyy suomalaisten keskuudessa korkeana. Kotimaisuus on asia, jota kuluttajat arvostavat hyvin korkealle, mutta arvostus ei vaan useinkaan ilmene ostoskäyttäytymisenä. Tämä "sieltä ostetaan, mistä halvemmalla saadaan" -periaate on avannut markkinoita ketjuille, joiden pääasiallisena kilpailuvalttina on pelkästään hinta. Hinnat voidaan pitää halvalla tasolla, kun kustannukset painetaan mahdollisimman alas. Voittoa ei kasvateta yksittäisen tuotteen myyntikatteella vaan sillä, että tällainen ainoastaan hinnalla kilpaileva kauppaketju myy enemmän kuin muut. Tavaravirtojen hallinnan täytyy olla kehittynyttä ja ote tavaroiden toimittajista tiukka. Aikaisemmin tavarantoimittajat sanelivat myynnin ehdot kaupalle, nyt suuret halpaketjut ovat painaneet ne alihankkijan asemaan. Kauppa kilpailuttaa tavarantuottajia verisesti.

Viime vuosina yleistyneet saksalaiset halpamyymälät vievät markkinaosuuksia hypermarketeilta ja perinteiset lähellä kuluttajia sijaitsevat myymälät häviävät koko ajan kilpailussa. Suuntaus on halpakauppaketjujen kannalta kustannustehokasta mutta aluetaloudellisesti kohtalokasta. Myymälän vaikutusalueen pientuottajat eivät saa tuotteitaan esille, eikä halpaketjuun sijoitettu euro jää hyödyttämään kaupan vaikutusalueen taloutta ja maatalousyrittäjyyttä. Myöskään yhteisöverot eivät kansainvälisessä ketjussa asioidessa hyödytä Suomen peruspalvelutarjontaa.

Logistiikka liittyy kaupan kansainvälistymiseen läheisesti. Elintarvikealalla suuntaus on keskittää varastointia mahdollisimman paljon. Seinien ylläpitäminen maksaa enemmän kuin kuljetus. Haittapuolena on lisääntynyt tavaraliikenne, joka taas lisää puolestaan ympäristön saastekuormitusta, vähentää liikenneturvallisuutta ja estää alueellisten pientuottajien pääsyä markkinoille. Keskimääräisen eurooppalaisen kuluttajan ostoskori matkustaa yhteensä yli 4 000 kilometriä. Kestävän kehityksen mukaan ruoka pitäisi myydä mahdollisimman lähellä sen tuotantopaikkaa.

Lähiruoka on aluetaloudellisesti kestävää ruokaa. Kun elintarviketuotteesta häivytetään alkuperä, kuluttajan on mahdoton tietää, miten hänen ruokansa on tuotettu. On totta, että EU:n tasolla on sovittu yhteiset periaatteet esimerkiksi lannoitteiden käytöstä, mutta määräysten kansallisessa valvonnassa ja sen kautta niiden noudattamisessa on suuria eroja. On maita, joiden laatuketjun valvontaan voi luottaa enemmän kuin toisten maiden. Kuluttajilla pitäisi aina olla mahdollisuus selvittää ostamiensa tuotteiden alkuperä, ja se on varmemmin mahdollista vastuunsa tuntevassa kotimaisessa vähittäiskaupassa.

Kotimaisen tuotannon suosimisen kasvu ei ole kiinni vain lainsäädännöstä tai muista säännöistä. Vastuu on myös kuluttajalla. Jokainen yksittäinen ostopäätös on kannanotto aluetalouden ja koko elintarvikeklusterin muodon puolesta.

Arvoisa puhemies! Hintakilpailun kääntöpuolena on heikentynyt ruokaturvallisuus ja laatu sekä aluetalouden rapautuminen. Tämänkö kaiken me olemme valmiit maksamaan halvempien hintojen puolesta?

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Päivittäistavarakaupan alalla haasteena on jatkuva kansainvälistyminen ja ulkomaisten ketjujen tulo Suomeen. Ulkomaiset sijoittajat ovat olleet viime vuosina kiinnostuneita sijoittamaan muun muassa kauppakeskuksiin Suomessa. Kotimaisen tuotannon ja kotimaisen kaupan alan on sinniteltävä tässä tilanteessa ja pysyttävä kilpailukykyisenä. Toisaalta kuluttaja on ratkaisevassa asemassa tehdessään päätöksen, mistä ja mitä hän ostaa ja haluaako hän valinnoillaan tukea kotimaisuutta. Viime vuosien trendejä ovat alalla olleet myös myymälöiden määrän väheneminen ja koon kasvaminen, niin kuin täällä on todettu. Kilpailu lisääntyy, ja varsinkin niin sanotut halpaketjut ovat tulleet alalle jäädäkseen. Kaikilla ketjuilla niin sanottujen private label -tuotteiden myynnin osuus kasvaa.

Suomessa ruuan arvonlisävero on eurooppalaisittain korkea. Täälläkin monessa puheenvuorossa on tähän viitattu, ja tämän veron laskemista on monella taholla kaivattu. Myös itse olen jo vuosia ollut sillä kannalla, että sitä olisi syytä laskea edes määräaikaisesti ja katsoa, mitä tapahtuu, meneekö tämä arvonlisäveronalennus todella hintoihin. Tätä vastaava teko on tehty muun muassa Norjassa, ja siellä ainakin näin kävi. Tästä veron alentamisesta suurin hyöty kuitenkin on maamme vähävaraisille. Ainakin se on sosiaalisin veronalennustapa. Totta kai, jos vain on mahdollista, suorat tulonsiirrot ovat erittäin tehokas vaihtoehto. Mutta uskon, että tällä arvonlisäveronalennuksella myös kotimaista elintarviketeollisuutta voitaisiin tukea, ja mitä tässä sitten valtio verotuloja menettää, niin työllisyyden kautta näitä euroja saataisiin takaisin.

Kaupan alan intressinä on tietenkin palvella kuluttajaa parhaalla mahdollisella tavalla. Yli 80 prosenttia suomalaisista asuu kohtuullisena pidettävän matkan päässä päivittäistavarakaupasta. Pitkät välimatkat heikentävät palvelujen saavutettavuutta harvaanasutuissa kunnissa. Vaarana on palvelutyhjiön synty monelle haja-asutusalueelle. Päivittäistavarakauppojen trendi on ollut keskittyminen taajamiin väestön ja ostovoiman pariin. Kyläkauppoja on onneksi kyetty elvyttämään erilaisten projektien ja ohjelmien avulla, ja kyläkauppojen vähentyminen on viime vuosina hieman hidastunut. Palvelujen säilyttäminen syrjäseudulla on erittäin tärkeää. Se on tärkeää aluepoliittisesti ja muutenkin, ja kun palveluja on yhdistetty, esimerkiksi asiamiespostit kaupan yhteyteen, tässä on esimerkki ratkaisusta, joka tukee kauppaa omalta osaltaan, ja tällä tavalla näitä tarpeellisia palveluja voidaan toimittaa ja työpaikkoja myös tällä tavalla säilyttää.

Kauppojen aukioloja koskevalla lainsäädännöllä on pyritty vaikuttamaan myös kyläkauppatoiminnan säilymiseen. Varsinkin lomasesonkien aikana jatkuva aukiolo on monille pienille kaupoille elinehto, ja tämä todella on erittäin merkittävää. Usein tämän lomasesongin aikana suurin osa sen kaupan liikevaihdosta tapahtuu niitten muutamien kuukausien aikana.

Kaupan ala on suurin yksittäinen toimiala, joka työllistää 12 prosenttia kaikista työllisistä. Kun kaupan ala ja sen merkitys taloudessamme kasvaa, on alan tuottavuuskehityksellä merkittävä vaikutus maamme hyvinvoinnille. Kotimaisen kaupan alan toimijoiden suuri haaste tulevaisuudessa on alan tuottavuuden kasvusta huolehtiminen ja kilpailukyvyn säilyttäminen kansainvälisessä kilpailutilanteessa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi aukioloajoista muutama sana. Tässä mietinnössä todetaankin, että päivittäistavarakaupalla on pääasiassa myönteiset kokemukset ja näkemykset tästä tähänastisesta sunnuntaiaukioloaikojen vapauttamisesta, ja erityisen myönteistä tämä palaute on ollut pienten myymälöiden osalta. Nythän tämä aukioloaika sallitaan 12:sta aina 21:een saakka sunnuntaina. Hyvin monenkirjavia nämä mielipiteet tosiaan ovat riippuen paikkakunnasta, ja uskoisin, että illalla jo 18:aan mennessä nämä ostokset voitaisiin tehdä, mutta varmasti ei ole realistista odottaa, että näin päin edettäisiin asiassa, että näitä lähdettäisiin rajoittamaan. Itse kuitenkaan henkilökohtaisesti en kannata aukioloaikojen laajentamista, mutta todella alle 400 neliömetrin kauppojen sunnuntaiaukiolo näinä tiettyinä kuukausina on myös omalta osaltaan turvaamassa näitä lähipalveluja.

Erikoiskauppojen osalta voidaan todeta, että siltä puolelta paineita ei ole tälle sunnuntaiaukiololle, ei ainakaan kovin radikaaleille laajennuksille, koska monella alalla kuitenkin myynti on varsinkin illan myöhäisinä tunteina varsin vähäistä, ja näin ollen ei se ole kannattavaa.

Työvoiman löytyminen ja saaminen — ainakin sen palautteen perusteella, mitä allekirjoittanut on saanut — ei ole ollut ongelmallista, ja erittäin monelle työntekijälle sunnuntaityöstä saatava tulo, varsinkin vakituisesti työskentelevälle osa-aikatyöntekijälle, on merkittävä palkanosa, ja siinä mielessä myös näiden sunnuntailisien ylläpitäminen on erittäin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyen valiokunnassa on käsiteltävänä alkoholilain tarkistus. Toivottavasti olen väärässä, mutta ainakin minä uskon, että jos ja kun laki tulee siinä muodossa ulos, että keskiolutta saa jatkossa myydä vasta kello 9, ja kun kaupat aukeavat kello 7, niin ongelmia saattaa tulla siinä mielessä, että henkilökunta joutuu tiukoille ja toisaalta myös anastustapauksia voi tämän myötä tulla lisää.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, tässä mietinnössä on ansiokkaasti käsitelty kaavoituspolitiikkaa, ja maankäyttölain avulla on toimittava siten, että voidaan omalta osaltaan vaikuttaa kunnissa siihen, että myös kaupan palvelut ovat riittävän lähellä asiakasta jatkossakin.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kauppaa koskevista kysymyksistä yksi, sunnuntaiaukiolo, nousee sinnikkäästi yhä uudelleen puheenaiheeksi. Varsinkin kun jouluaatto osuu tänä vuonna sunnuntaiksi ja lääninhallitukset myönsivät luvan aukioloon, asiasta on suorastaan riita meneillään. Aukioloasia on arvattavasti edessä myös seuraavalla hallituskaudella. Joulu on kuitenkin sitä ennen, eikä vielä ole selvillä, mikä on hallinto-oikeuden kanta jouluaattojupakkaan.

Lukumääräisesti suurinta kaupan yritysten enemmistöä edustaa erikoistavarakauppa, ja sillä suunnalla on kielteinen suhde aukiolojen vapauttamiseen, myös sunnuntaiaukioloon. Se ja myöhäinen aukiolo ovat erikoisliikkeille kannattamattomia ja sunnuntain lisämyynti pois arkipäivän kaupasta. Sunnuntaina kustannukset ovat korkeat, jolloin lopputulos jää pakkasen puolelle. Kun yrittäjiltä ei tunnetusti puutu työtä eikä työtunteja, voi hyvin kuvitella, millaista on kannattamaton työ sunnuntaina: ei houkuttele.

Päivittäistavarakauppa on sen sijaan puoltanut kauppaa koskevan sääntelyn purkamista. Erimielisyyttä löytyy siis kauppiaidenkin keskuudessa edelleen. Selvä mielipide-ero on lisäksi pienten ja suurten yksiköiden välillä. Aukiolojen kokonaan vapauttaminen siirtäisi myyntivolyymia pieniltä yrityksiltä keskusliikeohjatuille suurille yksiköille. Se johtaisi vähitellen yksiköiden määrän ja samalla myös kilpailun vähenemiseen. Etua ei koituisi ainakaan kuluttajalle eikä työllisyydelle.

Työntekijäpuolella aukiolojen vapauttamista on vastustettu tiukasti. Myös jouluaattokysymyksessä liikkeellä on ollut työntekijöitä edustava ammattiliitto PAM. Puntarissa ovat työntekijöiden jaksaminen, perheen yhteinen vapaa-aika sekä sosiaalisen elämän ja harrastusten vaikeutuminen. Kirkon piirissä on muistutettu lepopäivän pyhittämisestä.

Kesän ja loppuvuoden sunnuntaiaukiolot ovat kuitenkin totuttaneet kuluttajat sunnuntaiostoksiin. Sunnuntaityö on nykyisin lisäksi monille, esimerkiksi nuorille ja opiskelijoille, houkutteleva vaihtoehto. Nykyään on sunnuntaisin aina joku putiikki auki, ellei muu, niin huoltoaseman yhteydessä toimivat pienet myymälät. Yhteiskunnassamme on yhä harvemmin hiljaisia hetkiä, jolloin ei osteta eikä myydä. Tämä yhteiskunta on kohta osto- ja myyntiliike. Haluammeko kuitenkaan mennä siihen, että yhteiskuntamme on yhä enenevässä määrin avoinna 24 tuntia vuorokaudessa, ed. Zyskowicz? Valtaosa kansalaisista on yhä sitä vastaan, mistä kertovat asiasta tehdyt kyselyt.

Puhemies! Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan kuluttajien enemmistö, kaksi kolmesta, ei pidä tärkeänä sitä, että kauppaan pääsisi vielä jouluaattona. Lähes puolet vastaajista, 45 prosenttia, halusi, että kaupan työntekijöille tulee antaa mahdollisuus viettää joulua. Välipuheista huomaan, että täällä on paikalla myös puolue, jolla on korvat.

Arvoisa puhemies! Arjen ja pyhän erottaminen on ihmisen hyvinvoinnille välttämätöntä. Jouluaatossa, joka osuu sunnuntaille, korostuu kaksinkertaisesti irtautuminen ja kiireestä hengähtäminen. Halutaanko se viedä kaupan alan ihmisiltä? Mikä tekee kaupan työntekijöistä sellaisen ihmisryhmän, että heiltä voi odottaa jatkuvaa työssäoloa silloin, kun muut viettävät vapaa-aikaa perheensä kanssa? Toisin kuin palo- ja pelastuspuolella ja sairaaloissa kaupan alalla ei voi vedota minkäänlaiseen välttämättömyyteen.

Ammattiliitto PAM on vedonnut kauppoihin, että ne pitäisivät ovensa kiinni jouluaattosunnuntaina kokonaan, jotta työntekijät ja asiakkaat saisivat viettää joulua rauhassa. Muutamat ketjut ja monet yksittäiset kaupat ovat myös niin tekemässä. Keskimääräiset sunnuntaisin tehtävät päivittäistavaraostot ovat pieniä, noin 13 euroa. Kyse on siis verrattain pienistä summista, mutta isoista arvoista. Karkeat rintamalinjat kulkevat niin, että toisella puolella ovat aukiolojen vapauttamista vaativat ja markkinaosuuksiaan vahtivat suuret päivittäistavarakauppiaat ja toisella puolella muut kauppiaat ja alan työntekijät.

Pelin säännöt ovat suurten kauppakeskusten luomia. Suurissa liikkeissä työntekijöitä on suhteellisen vähän, eikä sillä, että sunnuntaityö on tuplahintaista, ole siten niin suurta merkitystä kauppiaalle. Tosin Elinkeinoelämän keskusliitosta vaadittiin vuosi sitten viikonloppulisien karsimista työllisyyden nimissä. Auki pitäisi saada olla ja mahdollisimman halvalla tietenkin.

Muiden kannalta ongelma on siinä, että kun suurten kauppakeskusten päivittäistavaraliikkeet määräävät aukioloajat, muidenkin on noudatettava niitä. Nykyisin kauppakeskukset eivät tee edes vuokrasopimusta yrittäjän kanssa, joka ei suostu samoihin aukioloaikoihin, ja jos et ole auki silloin, kun muut ovat, voi vakiasiakas mennä naapuriin ja siitä voi tulla tapa. Jokainen tietää pelin säännöt ja sen, kuka siitä hyötyy, mutta silti hurskastelu jatkuu palveluiden parantamisen nimissä.

Kaupan alalla ruohonjuuritasolla työskentelevät ihmiset eivät näe tarvetta sunnuntaikaupalle, eivät mitään syytä lisätä sunnuntaityötä eivätkä he pidä tarpeellisena laajentaa kauppojen sunnuntaiaukioloa nykyisestään. Tähän tulokseen myös tultiin talousvaliokunnan mietinnössä. Jos taas asiaa kysyy kaupan työntekijöiltä, sunnuntaityön kannattajia on hyvin vähän, ja jos esimerkiksi palkkaus heikkenisi nykyisestä, heitä ei olisi lainkaan.

Jos kaikki toimialat olisivat auki sunnuntaisin, ei sunnuntai enää poikkeaisi tavallisesta arkipäivästä mitenkään. Kaupoissa ei riittäisi sunnuntaiasiakkaita, koska sunnuntaisin kaikki olisivat arkipäivän tapaan töissä. Kysymys on siitä, haluammeko kehittää Suomesta 24 tuntia vuorokaudessa -yhteiskunnan.

Arvoisa puhemies! Vielä, jos me kaikki haluaisimme asioida henkilökohtaisesti lääninhallituksessa jouluaattona, olisiko tätä sunnuntaiauki-jouluaatto-jupakkaa olemassa?

Vielä lyhyesti viineistä ja lääkkeistä. Olen jo aikaisemminkin todennut sen ja totean vielä: alkoholijuomat Alkoon ja aspiriinit apteekkiin, nämä liikkeet lähelle toisiaan. Näin vältytään monilta päänsäryiltä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään käsittelyssä oleva selonteko vähittäiskaupan rakenteesta, muutoksista ja kauppaa koskevista erityiskysymyksistä sekä talousvaliokunnan mietintö asiasta perustuvat vuonna 2000 annettuun eduskunnan lausumaan, jossa edellytetään perusteellista selontekoa vähittäiskaupan kehityksestä kolmen — viiden vuoden kuluttua voimaantulon jälkeen. Laki on ollut voimassa viisi vuotta, joten on selonteon aika. Talousvaliokunnan mietintö jakautuu neljään osaan: sääntelyn vaikutus kauppapalvelujen saatavuuteen ja kilpailuun, kauppojen aukioloajat, itsehoitolääkkeet ja miedot alkoholijuomat.

Maankäyttö- ja rakennuslailla ohjataan alueiden käyttöä ja rakentamista. Sillä vaikutetaan myös yhdyskuntarakenteen eheyteen ja esimerkiksi kauppojen sijoittumiseen. Väestö vanhenee, ja palvelujen saatavuuteen on tämän vuoksi kiinnitettävä erityistä huomiota. Kauppojen aukioloajat vaihtelevat eri vuodenaikoina. Nykyinen järjestelmä on melko toimiva. Talousvaliokunta katsoo, että nykyistä aukiolosääntelyä on syytä selkeyttää niin, että se vastaa paremmin kuluttajien ja kaupan elinkeinon tarpeita. Talousvaliokunnan mukaan nykyinen sääntely voi johtaa myös keinotekoisiin ratkaisuihin ja vääristää kilpailua. Samalla on syytä pohtia, onko aihetta säännellä pelkästään yhtä palvelualaa. Talousvaliokunnan mukaan sääntelyä on uudistettava niin, että se on myös työntekijöiden hyväksyttävissä.

Viime aikoina on puhuttu paljon kauppojen joulun aukioloajoista. Jouluaatto osuu sunnuntaille joka seitsemäs vuosi, ja tänä vuonna käy juuri niin. En kannata kaikkien kauppojen aukioloa jouluaattona, ainakaan kun aatto on sunnuntaina. Syynä on yksinkertaisesti se, että on kohtuullista kaupan henkilökuntaa kohtaan, että he saavat rauhoittua joulunviettoon. Aukioloja voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, ovatko vapaa-ajanvietto kaupoissa ja ostosten tekeminen parhaat tavat viettää vapaa-aikaa sekä hankkia elämyksiä ja sisältöä elämään. Jos viikossa on joskus yksi päivä, jolloin kauppaan ei pääse, voiko sen käyttää kenties muuhun, ehkä järkevämpäänkin?

Suomessa on toimiva apteekkijärjestelmä ja ammattitaitoinen henkilökunta apteekeissa. Lääkkeet ovat kalliita, ja sen vuoksi riittävästä kilpailusta pitää huolehtia erityisen tarkoin. Tupakkaa korvaavien nikotiinivalmisteiden saaminen muualta kuin apteekista on kannatettavaa. Mahdollisen lääkkeiden myynnin vapauttamisen kanssa on toimittava kuitenkin harkiten. Tärkeää on turvata koko maan kattava palveluverkko myös lääkkeiden myynnissä.

Alkoholilaki määrittelee pitkälti alkoholin myyntiä Suomessa. Alkoholin kulutuksen kasvaessa ja ongelmien lisääntyessä myyntipaikkoja ei perusteettomasti ja kovin helpolla tule lisätä. Edustajakauteni alussa tein tilaviiniyrittäjyyden kehittämiseksi lakialoitteen, jossa olisi sallittu tuotteen valmistajalle maksimissaan 22 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyynti. Lakialoite sai yhteensä 112 allekirjoittajaa. Laki ei kuitenkaan edennyt. Alkon monopolia ei haluta horjuttaa. Siinä on tietysti puolensa, mutta tilaviinin valmistajille, jotka tekevät esimerkiksi likööriä, nykyinen käytäntö on erittäin hankala.

Arvoisa puhemies! Kaupan alan tilannetta on hyvä tarkkailla säännöllisesti. Kauppaverkoston on oltava riittävän kattava ja turvattava myös vanhemman väestön palvelutarve. Myös riittävästä kilpailusta on huolehdittava. Tarvittaessa aika ajoin on lainsäädäntöä selkeytettävä ja muutettava.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Jotenkin ymmärtää kokoomuksen vastalauseen siinä mielessä, kun tarkastelee kaupan rakenteita t menneinä aikoina ja nyt. Jos nyt ensiksi tarkastelisi tätä, mitä tapahtuu kauppakiinteistöille elikkä esimerkiksi Kampin kiinteistölle tuossa lähellä. Ensiksi se rakennettiin hyvin hyvänä sijoituksena erään rakennusyhtymän kautta, joka sitten myi sen aika nopeasti vielä parempana sijoituksena jollekin, ja sitten sen seurauksenahan on, että nykyiset omistajat vaativat tuottoa sijoitukselleen. Tässähän sitten oikeastaan se koko ydin on. Aikanaan teollisuudessa oli hyvin tärkeätä, että työajat ja käyttöajat olivat mahdollisimman pitkiä elikkä vuorotyötä ym. Kaupan alallahan ne tietysti toimivat, mutta nyt on vielä aukkopaikkoja. Ymmärrän hyvin, että super- ja hypermarkettien omistajat elikkä K-kauppa, S-ryhmä, Tradeka ym. vaativat nopeasti, että käyttöasteen pitää nousta, koska aina kun sinne euro kilahtaa, se on näille kiinteille kustannuksille jotakin.

Itse hämmästelen sitä iloisuutta, millä suomalaiset nyt myyvät näitä neliöitä pois ulkomaille, koska kyllä he ottavat sen rahansa siitä pois, ja keneltä ottavat? He ottavat näiltä kauppiailta. Siinä on isot kauppiaat, siinä on pienet kauppiaat.

Muistan aikanaan 1980-luvulla, kun semmoinen ihmeellisyys tuli kuin Siwa. Silloinhan tuli itse asiassa kaupan rakenteen suurin muuttuja tulevaisuutta varten. Silloin ainakin meikäläistä säälittivät K-kaupan omistajat taikka K-kauppiaat, koska Siwoissahan aikanaan olivat ja vieläkin ovat tehokkaimmillaan kustannusrakenteet kaupan alalla. Näin väitän. Nythän on tullut Saleja, ja K-kaupat, nämä peruskaupat, alkavat olemaan ihan samanlaisia osuuskauppamyymälöitä kuin nämä muutkin.

Elikkä kyllä näille aukioloajoille tämä vaatimus lähtee ihan puhtaasti siitä ihan normaalituottovaatimuksesta: Joka omistaa kiinteistöt, se vaatii kovempaa vuokraa, ja sitä kautta sitten täytyy niiden käyttöasteiden ja muiden nousta. Tämä on minusta ihan selvää. Elikkä käytännössä kuitenkin, niin kuin ed. Pulliainen minusta tuossa perusteli aika hyvin, on niin, että nykyinen laki on ihan hyvä. Se antaa kumminkin aikamoiset väljyydet kaupankäynnille, mutta ei sitten ihmisten kannalta ihan yötä päivää jouduta olemaan töissä. Se on semmoinen peruslähtökohta.

Kun mietitään näitä, niin muistan, kun silloin 80-luvulla alkoivat heti nämä turvallisuusongelmat, elikkä silloin jo ruvettiin ryöstämään kauppoja. Tietty väki haki kaupasta kaljansa ihan silloin kuin lystäsi. Elikkä nämä henkilökunnan turvallisuusongelmat ja sitä kautta sitten terveellisyysongelmat tulivat heti näkyviin, ja ne ovat pysyneet. Täällä on aika paljon puhuttu niistä kauniisti, mutta totuus on se, että näissä pienmyymälöissähän tehokkuudet ovat suurimmillaan ja suurissa myymälöissä taas tarpeet sille tehokkuudelle ovat suurimmillaan. Elikkä nämä super- ja hypermarketit pitäisi saada tuottamaan paremmin, jotta pystytään maksamaan kalliimmat kiinteistökustannukset, jotta pystytään maksamaan kaikki muut kustannukset. Kun otetaan huomioon kansainvälinen kilpailu, niin siihenkin pitää varautua.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn talousvaliokunnan mietintöön monelta osin ja haluan tässä puheenvuorossani keskittyä vain yhteen asiaan eli kauppojen aukiolokysymykseen.

Selvityksen mukaan useat tahot suhtautuvat hyvin kriittisesti nykyisten aukioloaikojen laajentamiseen. Suomen Yrittäjät muun muassa ei kannata aukiolojen laajentamista, koska toteutetut sunnuntaiaukiolojen laajentamiset ovat johtaneet jopa kannattavuuden heikkenemiseen ja yritysten lopettamisiin kannattamattomina. Sunnuntaimyynti ei ole kokonaismyyntiä lisännyt, vaan se on ollut lähtökohtaisesti poissa muiden päivien myynnistä.

Myös Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisun mukaan kaupan alan työntekijöiden keskuudessa valmius työskennellä sunnuntaisin oli taas jossain määrin lisääntynyt. Tähän vaikuttaa etenkin työehtosopimuksen mukainen 100 prosentilla korotettu palkka. Kuitenkin vuonna 2004 lähes puolet eli noin 48 prosenttia työntekijöistä oli edelleen sitä mieltä, että kaupat voisi pitää suljettuina aina sunnuntaisin. Merkittävää on myös se, että 36 prosenttia työntekijöistä katsoi, että sunnuntaityöstä ei ollut mahdollista kieltäytyä.

Arvoisa puhemies! Olemme kuluneella vaalikaudella keskustelleet eduskunnassa paljon työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen tärkeydestä. Kaupan ala on suuri ja edelleen kasvava työllistäjä. Vähittäiskaupan henkilöstömäärä vuosina 2001—2004 lisääntyi noin 9 000 henkilötyövuodella. Merkittävä osa kaupan alan työntekijöistä on lapsiperheiden vanhempia, jotka tehtyjen selvitysten perusteella pitivät suurimpana hankaluutena sunnuntaityöskentelyn osalta sitä, että se vaikeuttaa sosiaalista elämää, harrastuksia ja perheiden yhteistä ajanviettoa.

En näekään oikean suuntaisena enkä myöskään loogisena kehityksenä sitä, jos toisaalta päätöksenteossa halutaan panostaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja toisaalta ollaan yhden suuren työntekijäryhmän osalta mahdollisesti valmiita toimimaan niin, että työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen entisestään vaikeutuisi. Mahdollisesti lisääntyvät sunnuntaiaukiolot olisivat myös lastenhoidon osalta perheille iso haaste, sillä jo nykyisen käytännön aikana 33 prosenttia perheellisistä työntekijöistä kokee tilanteen tältä osin vaikeana.

Arvoisa puhemies! Kaupan alan työntekijöistä noin puolet on tällä hetkellä osa-aikaisia. Selonteon mukaan myöhäisillä kauppojen aukioloajoilla näyttää olevan selvä yhteys osa-aikaisten työntekijöiden käyttöön. Viimeistään klo 20 sulkeutuvissa myymälöissä osa-aikaisten työntekijöiden osuus on 36 prosenttia, kun tämän jälkeen sulkeutuvissa myymälöissä osuus on 58 prosenttia. On työntekijöitä, joille osa-aikainen työ senhetkisessä elämäntilanteessa on hyvä ratkaisu, mutta läheskään kaikille osa-aikaisuus ei ole oma toive eikä valinta. Osa-aikaisesta työstä saa vain osa-aikaisen toimeentulon. Olenkin täsmälleen samaa mieltä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kanssa siitä, että vastentahtoisten osa-aikaisuuksien määrä ei saisi Suomessa lisääntyä. Oikean suuntaista kehitystä mielestäni olisi se, että myös kaupan alalla pyrittäisiin kokoaikaisiin työsuhteisiin ja suotaisiin näin myös kaupan työntekijöille säällinen toimeentulo ja ainakin siltä osin inhimillinen elämä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä sananen tulevan jouluaaton aukioloajoista. Tänä vuonna sekä kuluttajilla että kaupan alan työntekijöillä on harvinainen mahdollisuus viettää jouluaatto jouluvalmistelujen merkeissä sekä hiljentyä perheen parissa joulun viettoon. Tällainen aattokaupan sapattivuosi on vain joka seitsemäs vuosi, kun jouluaatto osuu sunnuntaille. Kaupan alan työntekijöiden lapsillakin on mielestäni oikeus edes joka seitsemäs vuosi perhejuhlaan ja perhejouluun. Tätä kannattavat myös kauppojen asiakkaatkin. En näe siis mitään syytä siihen, miksi kaupat pitäisi pitää auki sunnuntaiksi sattuvana jouluaattona. Kaupat ovat tästä päivästä lähtien jouluun saakka lähes yötä päivää auki, ja kaupan työväki on varmasti tulevina viikkoina aika lailla kovan stressin alla. Kaikille on mielestäni annettava mahdollisuus lepoon ja rauhoittumiseen jouluaattona, sekä työntekijöille että asiakkaille. Mielestäni voikin kysyä, onko Suomen Kaupan liiton hakemalle poikkeusluvalle nykylain edellyttämiä perusteita. Omasta mielestäni ei, koska joulukuussa kaupat ovat joka tapauksessa auki 29 päivää. Viime hetken ostokset voi aivan hyvin tehdä joulun aatonaattona, joka on tässä tapauksessa lauantai. Haluankin omalta osaltani todeta, ettei jouluaaton aukiolon laajentaminen ole mielestäni lain hengen mukaista.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Koska kaupan alan ongelmia ja asioita on käsitelty jo hyvin monipuolisesti ja laaja-alaisesti, niin puutun puheenvuorossani vain yhteen asiaan eli kauppapalvelujen sijoittumisen ohjaamiseen.

Sijoittumisen ohjaamisessa keskeisiä ovat vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat säännökset, kuten talousvaliokunnan mietinnössäkin todetaan. Lähtökohtana maankäytön suunnittelussa pitäisi olla se, että kauppapalveluja on kattavasti saatavilla ja keskusta-alueet pysyvät elinvoimaisina.

Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoituksena on erityisesti säännellä niitä kaupan aloja, joiden sijoittuminen keskustojen ulkopuolelle haittaa keskustojen kehitystä ja kauppapalvelujen saatavuutta. Tässä säätelyssä keskeinen käsite on vähittäiskaupan suuryksikkö, jolla tarkoitetaan, kuten mietinnössäkin todetaan, yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan myymälää, ei kuitenkaan paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa.

Talousvaliokunnan mietinnön mukaan kaupan suuryksiköiden sijoittumista ohjaava kaavoitusmenettely on toiminut kohtuullisen hyvin. Hyvä, jos näin on, mutta tiedän, että joskus kaavoitus- ja lupaprosessit ovat varsin tuskaisia. Kaikissa tapauksissa rajanveto paljon tilaa vaativien erikoistavarakauppojen ja vähittäiskauppojen välillä ei ole kristallinkirkas. Mielestäni tulkinnan kannalta ongelmallisia ovat erityisesti sellaiset liikkeet, jotka toimivat monella toimialalla. Tulkintaa vaikeuttaa myös se, että toimialakäsitteet eivät ole yksiselitteisiä.

Maankäyttö- ja rakennuslain perusteluissa paljon tilaa vaativalla erikoistavaran kaupalla tarkoitetaan kauppaa, jolle on ominaista suuret, paljon tilaa vaativat tuotteet kuten esimerkiksi autot, huonekalut ja rakennustarvikkeet. Kyse on myös kaupasta, joka edellyttää sijaintia hyvien liikenneyhteyksien varrella. Tilaa vaativana erikoistavaran kauppana voidaan pitää lain perustelujen mukaan sellaistakin kaupan yksikköä, jossa on lisäksi tarjolla muuta tavaraa, jos tämä muu tavara liittyy päämyyntiartikkeliin. Näiden oheistuotteiden myyntipinta-alan tulisi kuitenkin olla vähäinen.

Mielestäni tällaisia keskustojen kaupan kannalta kriittisiä oheistuotteita ovat erityisesti elintarvikkeet sekä ainakin leikkikalut, äänilevyt, vaatteet, valokuvaustarvikkeet ja kosmetiikka, joita myydään tyypillisesti keskustojen tavarataloissa ja erikoisliikkeissä. Tämä päämyyntiartikkeli on selvä silloin, kun liike myy vain yhden tuoteryhmän tuotteita. Mutta kun myytävänä on monen eri alan tuotteita, jää epäselväksi, millä perusteella päämyyntiartikkeli määritellään. Kuinka suuri pitäisi tämän päämyyntiartikkelin osuuden olla, jotta liike vielä lueteltaisiin tilaa vaativaksi erikoiskaupaksi? Tulkinnanvarainen jossain määrin on myös se, kuinka paljon on oheistuotteiden vähäinen osuus ja miten se mitataan. On todellakin hyvä, jos nämä rajankäynteihin liittyvät ongelmat on kyetty ja kyetään jatkossakin lupamenettelyn yhteydessä selkeästi, tasapuolisesti ja johdonmukaisesti ratkomaan.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten suurta mielenkiintoa ja joskus jopa intohimoja herättäviin kaupan aukioloaikoihin, niin ne ovat mielestäni toimineet kohtuullisen hyvin. Tässä asiassa onkin mielestäni helppo yhtyä talousvaliokunnan mietinnön johtopäätöksiin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda tähän keskusteluun vielä yhden uuden näkökulman liittyen tähän aukioloaika-asiaan, josta ei ole oikeastaan vielä lainkaan puhuttu — toki sitä työelämävaliokunnassa keskusteluissa käytiin läpi — ja se on se, että ei suinkaan ole niin, että kaikki kaupan myyjät eivät halua tehdä työtä sunnuntaisin. Ei todellakaan. 43 prosenttia on ilmoittanut, että he ovat valmiita tekemään työtä sunnuntaisin, kun siitä maksetaan asianmukainen, työehtosopimuksen mukainen palkka eli 100 prosentin korotus. Nyt tietysti ihmetyttää se, että kun tällä työvoimalla useimmissa tapauksissa, pois lukien nämä erikoisliikkeet, joiden osalta valiokunta aivan erinomaisesti ottikin kantaa tähän sunnuntain aukioloaikaan, niiden osalta pakottamiseen, siis kun ne otetaan pois, niin nämä isot marketit ja muut kyllä pyörisivät tällä väellä, joka haluaisi niitä töitä tehdä. Ei kaikkien tarvitse kaupassa käydä myöskään sunnuntaina.

Mutta minun on vaikea ymmärtää sitä, miksei anneta niiden ihmisten tehdä töitä, jotka haluavat, ja niiden käydä kaupassa, jotka haluavat. Eli tämä asia olisi sillä täysin ratkaistavissa. Siellä sen 43 prosentin joukossa on paljon sellaisia esimerkiksi opiskelijoita, jotka pienen opintotuen avulla kituuttavat ja joille se on merkittävä lisätulo. Siellä on myöskin niitä osa-aikaisia työntekijöitä, jotka täällä jo aikaisemmin mainittiin, ja heille se olisi merkittävä lisätulo, että saisivat tämän sunnuntaityön omilla voimillaan tehtyä. Kun tähän vielä lisätään se, että jos joku sattuu olemaan töissä sellaisessa kaupassa, joka on alle 400 neliötä, niin hänen sunnuntainsa menee kuitenkin siellä kaupassa. Tällöin se on jotenkin ihmeellistä, että tilanne olisi toinen näitten muitten osalta, jotka ovat muissa kaupoissa.

Mitä turvallisuuteen tulee, jonka täällä ed. Kauppila otti esille, niin se on aiheellinen asia sitten myöskin. Työelämävaliokunnassa puhuttiin tästä aika paljon. Sielläkin se keskustelu meni vähän oudoille linjoille, kun puhuttiin siitä, miten näitten isojen liikekeskusten turvallisuusasioita pystytään parantamaan, miten sinne saadaan lisää esimerkiksi valvontakameroita ja muita. Ne ovat kaikki tärkeitä asioita, mutta kyllä kun itsekin käyn aina silloin tällöin siinä naapurin Siwassa, tiedän, että kun siellä on yksinään töissä, niin vaikka siellä on se kamera, kyllä siellä on se turvallisuusriski kaikkein suurin. Tai silloin, kun ollaan näissä 24 tuntia auki olevilla huoltoasemilla ja siellä on ehkä yksi tai kaksi henkilöä yöllä töissä, niin kyllä siellä on se turvallisuusriski kaikkein suurin. Se on sellainen asia, että jos voidaan jotain tehdä, niin se on hyvä asia korjata.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää huomiota myöskin näihin kaupan suuryksiköille määrättyihin rajoihin. Täällä ed. Saarikangas jo totesi, että pitäisi suuryksikön koko nostaa 3 500 neliöön. Se olisikin järkevää sen takia, että saadaan riittävä valikoima. Kierrätysjärjestelmän, jätehuollon ja talotekniikan tilantarpeen takia se olisi myöskin viisasta. Voin kertoa myöskin esimerkin omalta paikkakunnaltani Vammalasta, mitä se on merkinnyt, kun tämä raja on 2 000 neliötä. Se on merkinnyt meillä sitä, että kun yksi iso kaupan yksikkö olisi kaupunkiin tulossa ja se ei voi rakentaa ohikulkutien varteen, jossa olisi paras kauppapaikka ja paras ihmisten mennä ja käydä, se ei voi rakentaa sinne, koska se on kaava-alueen ulkopuolella, niin sen sijaan sen täytyy rakentua keskelle kaupunkia ulkoilu- ja liikunta-alueelle. Ei ole ihme, että siitä on tuhansien ihmisten joukko jättänyt valituksen, koska se ulkoilu- ja liikunta-alue uhkaa mennä nyt sen takia, että se kauppa siihen tulee. Eli tämä on järjetön esimerkki siitä, mitä tällaisilla keinotekoisilla rajoilla saadaan aikaan. Ei ole mitään järkeä siinä, että tämä suuryksikön raja on määritelty näin alas. Se on aivan sama, onko se 2 000 neliötä tai 3 000—4 000, jos ajatellaan, mitä se vaikuttaa sen keskustan kannalta. Mutta se, että se mahdollistaisi sellaisen luontaisen sijoittumisen, kun se raja olisi isompi, se olisi tärkeää, ja se on mainittu tuossa valiokunnan mietinnössä kyllä, mikä sinänsä on positiivista. Mutta olisin toivonut, että se olisi mainittu selkeästi, että tähän tehdään muutos.

Mikko  Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tätä käytävää keskustelua kuuntelee, niin kyllä minua ainakin hämmästyttää suuresti se, että nykyisillä aukioloajoilla ei ole mahdollisuus riittävästi asioida kaupoissa. Tuleekin mieleen kysymys niille, jotka vaativat lisää ja pidempiä aukioloaikoja: paljonko niitä tarpeellisia ostotapahtumia jää nykyisinä aukioloaikoina tekemättä. Tähän kysymykseen kun saisi vastauksen, sitten voisi ruveta miettimään toisella tavalla, mutta minun mielestäni nykyiset aukioloajat ovat enemmän kuin ruhtinaalliset ja mielestäni esimerkiksi sunnuntaiaukioloaikaa voitaisiin lyhentää esimerkiksi kello 18:aan asti.

En näe kyllä mitään tarvetta sille, että sunnuntai-iltana pitää kello 21:een asti olla kauppojen auki. Tällä voitaisiin säästää kaupan kustannuksia ja myöskin helpottaa yhteiskunnan tilannetta siinä, että yhteiskuntahan on velvollinen järjestämään esimerkiksi lasten vuorohoitoa perheellisille työntekijöille, jos he joutuvat työskentelemään esimerkiksi kello 21:een tai todellisuudessa lähes kello 22:een asti, koska eihän sieltä vielä silloin, kun kaupan ovet menevät kiinni, päästä pois lähtemään, vaan sen jälkeen menee vielä hyvin pitkä aika.

Toisena asiana ihmettelen sitä, että nyt käydään keskustelua siitä, kun sattuu olemaan jouluaatto sunnuntaina, että silloin pitää kauppojen olla auki. Mielestäni kyllä nykyaikana, kun kodeissa on jääkaapit ja pakastimet, aivan hyvin pystyttäisiin lauantaina, jolloin kauppa on pitkään auki, ostamaan riittävästi elintarvikkeita, että ne riittävät tapaninpäivään asti, koska tapaninpäivänä yleisesti kaupat ovat jo, ainakin aikaisemmin, olleet auki ja varmasti mitään todellista tarvetta silloin sunnuntaina jouluaaton aukioloon ei ole, jos vallankin siitä ajoissa asiakkaalle ilmoitetaan, että kauppa on jouluaattona kiinni.

Mielestäni se ei lisää kansalaisten ostovoimaa, että kauppojen aukioloaikaa pidennetään, eikä se ole parantanut myöskään työntekijöitten asemaa. Se on merkinnyt osa-aikatyön lisääntymistä, ja mielestäni päinvastoin pitäisi kulkea siihen suuntaan, että kauppojenkin osalta osa-aikatyötä vähennettäisiin, työsuhteet muutettaisiin kokoaikaisiksi, jolloin myöskin liikealalla työskentelevät työntekijät tulisivat sillä palkalla toimeen. Tänä päivänä lyhyet osa-aikatyösuhteet merkitsevät sitä, että työntekijä on sitoutunut työhön, mutta kumminkaan hän ei saa sellaista palkkaa, jolla tulisi kohtuullisesti toimeen. Ala on naisvaltainen, ja tämä merkitsee sitä, että naisten ansiotaso jää erityisesti tästä osa-aikaisuudesta johtuen erittäin alhaiseksi. Myynti ei olennaisesti lisäänny, vaan myynti jakaantuu pidemmälle ajalle, kun kaupat ovat kauan auki.

Näin ollen en näe perusteltua syytä, että kauppojen aukioloaikoja lisättäisiin, vaan tässä talousvaliokunnan kanta on aivan oikea, että pitäydytään näissä aukioloajoissa. (Ed. Sarkomaan välihuuto) — Se ei kyllä siitä selkeydy, kauppojen ovissa on aukioloajat, ja ihmiset kyllä näkevät, koska ne ovat auki. Se nyt ei kovin suuri ongelma nykyaikaisille suomalaisille ole.

Lisäksi vielä yhteen asiaan puuttuisin. Elintarvikkeitten arvonlisäveron alennus olisi paikallaan, koska se kohdistuisi myöskin pienituloisiin ihmisiin, sekä työntekijöihin että myöskin eläkeläisiin ja työttömiin. Erityisesti elintarvikkeitten arvonlisäverosta hyötyisivät lapsiperheet.

Esa  Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Heti aluksi voisin todeta, että kannatan tätä valiokunnan esitystä, mutta tuossa mielenkiinnolla luin tätä kokoomuksen vastalausetta. Tässä on hyviä kohtia, joita voisi muutaman käydä läpi siinä mielessä, kun tässä voi lukea sillä tavalla tietysti rivien välejäkin tästä.

Kun täällä todetaan kokoomuksen vastalauseessa, että nykytilanne suosii pieniä myymälöitä, ja se on omiaan vääristämään kilpailua, mikä on valtioneuvoston selonteossakin todettu, tämä ilmeisesti tarkoittaa sitä, jos tämän kääntää niinpäin, että ilmeisesti nämä vastalauseen kirjoittajat haluaisivat, että pienet myymälät voisivat huonommin, niin kuin siinä tapahtuisikin. Nythän tällä nykyisellä järjestelmällä suositaan niitä pieniä myymälöitä, pyritään pitämään niitä hengissä, koska tiedetään, että nämä isot marketit saavat tavaransa edullisemmin, ja jos se vapautetaan, niin että kaikki ovat yhtä aikaa auki, niin todennäköisesti käy sillä tavalla, että nämä pienemmät myymälät sitten siinä kärsivät sivussa.

Rahaa ei kuitenkaan tule sen enempää, enkä usko, että maitoa tai leipää sen enempää ostettaisiin jääkaappiin kuin ihminen pystyy syömään. Tai sitten jos Suomen kansa on nälissään, niin keskipainon pitäisi olla laskemassa. Mutta minä olen ymmärtänyt, että Suomen kansa on lihomassa ja keskipaino nousee, ja sehän tarkoittaa, että sitä ravintoa on ilmeisesti ollut jääkaapissa riittävästi ja kaupat auki.

Sitten puhutaan mielenkiintoisella termillä työn ja arjen yhteensovittamisesta erityisesti lapsiperheissä, elikkä kun ennen on ollut työn ja perheen yhteensovittamista, tässä pannaan jo työ ja arkikin. Se tarkoittaa sitä, että pyhänä pitäisikin käydä kaupassa, että arki olisikin niin kuin varmaan lepopäivä, ja pyhänä sitten lasten kanssa kaupassa riennetään. Se jotenkin kääntää nurinpäin tämän. Meillähän vapaassa maassa voi vapaasti kirjoittaa ja ajatella näinpäin. Tämmöisiä mielleyhtymiä tässä tulee.

Sitten täällä todetaan, että vapaammilla aukioloilla olisi vaikutusta koko kansantalouteen. Sitä käsitettä en oikein ymmärrä. Millä tavalla kansantalous siitä kävisi jotenkin kasvamaan enemmän, jos jotkut marketit tai kaikki kaupat olisivat rajattomasti auki? Miten se kasvattaisi sitä kansantalouden kakkua? Koska, niin kuin totesin aikaisemmin, rahaa on määrätty määrä olemassa käytössä, niin ei se siitä kyllä hirveästi lisääntyisi, ja väkimäärä ei ole kasvamassa hirveästi, niin että jotain tämmöistä tapahtuisi, ei senkään takia, jos kaupat ovat auki. Päinvastoin, jos kaupat olisivat kiinni, niin voisi olla, että niitä lapsia voisi enemmän syntyä, kun joudettaisiin enemmän kotona olemaan, mutta jos luurataan ne vapaa-ajatkin siellä hyllyjen välissä, niin voi olla, että syntyvyys vielä laskee siitä. Suosittelisin enemmän olemaan kotioloissa, niin voisi syntyä enemmän uutta tulevaisuutta ja eläkkeenmaksajia ja sitten kuluttajiakin.

Sitten tämäkin on jotenkin kouluja käymättömälle semmoinen suuri viisaus, joka ei aukea, että laajempi aukiolomahdollisuus tehostaisi elintarviketeollisuuden kapasiteetin käyttöastetta ja parantaisi teollisuuden kilpailukykyä ja vähentäisi investointipaineita lähivuosina. Se jäi täysin utopistiseksi ajatukseksi, mitä se voisi tarkoittaa niin kuin kaiken kaikkiaan, jos kaupat olisivat auki ja hyllyillä on tavaraa edelleen. Miten elintarviketeollisuus sitten tästä lähtisi enemmän pyörimään? Varastot voisivat olla pienemmät joissakin tilanteissa, kun hyllyt täyttyisivät jatkuvasti, mutta en tiedä, miten se muuten tehostaisi sitä.

Sitten on väittämä, jossa todetaan, että aukioloaikojen vapautuessa ketään ei pidä voida velvoittaa pitämään kauppaa auki silloin, kun se on kaupalle tappiollista. Kyllähän se sillä tavalla tänä päivänä on, että jos pikkuputiikki ei ole auki siellä marketin käytävällä tai sitä kyläkauppaa ei pidetä auki, niin kyllä se porukka karkaa siellä pois. Se tarkoittaa, kun sitten on tämmöinen pieni putiikki, pieni kauppa, johon ei ole varaa palkata sitten henkilöstöä, että kyllähän se on työssäjaksamisongelma. Se on niille yrittäjille kova juttu, ja sitten ihmettelen, miten kokoomus voi olla esittämässä tämmöistä, että nämä pikkukauppiasyrittäjät ajettaisiin sitten tämmöiseen ahdinkoon ja pakkokierteeseen ja ennenaikaiseen hautaan mahdollisesti sen takia, että heillä ei olisi lepopäivääkään olemassa. Koska kilpailu on vain niin raakaa, että silloin kun ihmiset liikkuu, niin siellä on nielujen oltava katiskoissa auki, jotta ihmiset pääsevät katsomaan, mitä tavaraa siellä putiikissa on, ja mahdollisesti tekemään kauppaa. Sen takia tämä niin kuin jotenkin sotii ainakin tämmöistä maalaisjärkeä vastaan.

En tiedä, voi olla, että näihin kaikkiin asioihin sisältyy tässä vastalauseessa joku suurempi viisaus, mutta itse näen kuitenkin, että nykyinen järjestelmä on aika tasapainoinen tällä hetkellä. Sitä on testattu, ja itse ainakin olen kokenut, että minä olen saanut omat ruokani ihan riittävästi. Eivät ole naapurit valittaneet, ja niin kuin totesin, keskipaino on kasvamassa, niin että ei ainakaan ruuan puutetta ihmisillä ole, ja vaatteetkin on suhteellisen hyvät, jos katsoo sitäkin ihmisten käyttäytymistä, niin että sielläkään ei hirveitä puutteita ole olemassa. Joten kyllä minä tämän esityksen kannalla olen, mihin valiokunta on päätynyt. Tämä on hyvä.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan aluksi, kun tuossa ei debattipuheenvuoroja tullut, vaikka nimeltä mainittiin, totean ed. Kankaalle, että oli todella ilahduttavaa kuulla, että ed. Kangas ja moni muukin mies tuolta vasemmalta laidalta, joka harvemmin tasa-arvoasioita nostaa keskusteluun, nostivat tasa-arvoasiat ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen esille. Voi tässä ihan todeta, että tuo kokoomuksen välikysymys tasa-arvoasioista, jota ei vielä ole jätetty, jonka toivottavasti yhdessä koko oppositio jättää, on jo aikaansaanut paljon hyvää. On todella hyvä, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen nousee keskusteluun, ja kaikki toimet, joilla perheiden yhteistä aikaa voidaan edistää, ovat kannatettavia.

Kun ed. Esa Lahtela myönsikin, että hän ei ymmärtänyt, mitä kokoomuksen vastalauseeseen oli kirjoitettu, niin voin sen tässä todeta, että kuluttajan näkökulma on siinä ensisijainen. Kun siinä oli nostettu perheet esille, niin siinä todettiin vain se tosiasia, että perheiden tilanteet ovat erilaisia; on hyvin erilaisia perheitä ja tarvitaan hyvin erilaisia toimia, joilla voidaan turvata se, että erilaisissa perheissä voidaan taata sellainen arki, että ehditään käydä kaupassa, ehditään olla yhdessä lasten kanssa. Puheenvuorossani totesin, että monelle kaupunkilaisperheelle, jossa on paljon lapsia, on ihan hyvä, että voidaan rauhassa sunnuntaina käydä hakemassa ruoka ja kurahousut, ettei arkena tarvitse rynnätä kiireisesti nälkäisten lasten kanssa kauppaan, ja sitä kautta ehditään arkena olla kotona. Tämä ei tarkoita sitä, että kauppaan on pakko mennä tai kauppojen pitäisi olla auki; perheet voivat itse valita. Mutta ensisijaisesti kuluttajan näkökulmasta kokoomuksen vastalause on nostettu esille.

Sitten tähän itse mietintöön. Täällä moni kannatti, salissakin olevista kansanedustajista, talousvaliokunnan mietintöä; puheista kyllä kuulsi se, että ihan selkeästi ei tullut esille, mitä valiokunnan mietinnössä oli. Siellä on nostettu erityisesti monia asioita, ongelmia, jotka ovat tulleet kaupan säätelystä. Talousvaliokuntakin totesi, että tarvetta on toimiin, vähintään selkeyttämiseen, ja paljon keskusteltiin siitä, että vapauttaakin pitäisi, mutta ihan siihen ei tohdittu koko joukolla mennä.

Puheenjohtaja Skinnari esittelypuheenvuoronsa lopuksi totesi, että ihan kuten Ruotsissakaan mitään kummallista eiole tapahtunut, kun siellä ei ole sääntelyä kaupalle, myöskään ei ole Ahvenanmaalla, niin että on hyvä katsoa, mitä siellä on tapahtunut, ennen kuin lähdetään pelottelulinjalle. Mutta tosiaan haluan todeta, että missään nimessä ei ole kyse siitä, että kauppaan olisi pakko mennä tai se olisi pakko pitää auki.

Erityisesti tästä erityiskaupan tilanteesta, jota täällä ansiokkaasti on nostettu puheenvuoroissa esille: Erityisesti siitä on valiokunnan mietinnössä, mutta myöskin kokoomuksen vastalauseessa haluamme laittaa erityisen huolen sinne, ja on tärkeätä, että meidän säädöksemme ovat sellaisia, ettei kauppakeskuksessa esimerkiksi erityiskaupan liikkeillä, pienillä yrittäjillä, missään nimessä ole pakkoa pitää sitä kauppaa auki, vaan he voivat valita. Tässä on paljon tehtävää, mitä täytyy tehdä.

Sitten mennään kaupan alan työntekijöihin. Toivoisin, että eduskunnalla olisi uskoa siihen, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisasia saadaan eteenpäin. On paljon hyviä malleja julkisella sektorilla ja yksityisellä puolella, joissa perheellisille työntekijöille annetaan mahdollisuus valita, milloin he ovat tekemässä työtä. Toivon, että kaupan alalla ja muuallakin tämä asia etenisi. Jos jatkossa kaupat olisivat enemmän auki esimerkiksi, niin toivon, että yhteistyössä eduskunta ja me kaikki yhteiskunnalliset vaikuttajat teemme työtä sen eteen, että perheelliset työntekijät voivat joustaa työajoissa ja valita perheensä tilanteeseen parhaat mahdolliset työajat. Tässä on paljon tehtävää, mutta tämä haaste pitää ottaa vastaan. Me tiedämme jo valiokunnan kuulemisista, että paljon on työntekijöitä, jotka mielellään tekisivät työtä sitten esimerkiksi kaupan alalla, ja tätä kautta saataisiin lisää työpaikkoja. Eli tämä ei ole ihan näin yksiselitteinen asia kuin täällä on asiaa nostettu esille. Haluan korostaa sitä, että säätelystä on tullut selkeitä ongelmia, jotka valiokunta on nostanut esille, ja on tärkeää, että kaupan kehittämisen ja kuluttajan näkökulma myöskin nousee tässä keskustelussa esille ja samoin tämä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen niin kaupan työntekijöillä kuin tavallisilla kuluttajilla.

Mutta, arvoisa puhemies, oli viisasta, että me talousvaliokunnassa yhdyimme selonteon kantaan siinä, että itsehoitolääkkeet tulee jatkossakin ensisijaisesti todellakin myydä nykyisen jakelukanavan eli apteekkien kautta. Valiokunnan mietinnössä todettiin, että sosiaali- ja terveysministeriössä on työryhmä, joka miettii apteekkien asemaa. Mutta erityisesti haluan korostaa sitä, että kun mietitään kaupan kehittymistä, niin samaan aikaan pitää vahvasti katsoa, miten terveydenhuolto kehittyy, kun puhutaan apteekeista tässä kaupan selonteossa. Tosiasia on, että lääkehoidon merkitys kasvaa ihmisten terveyden ja toimintakyvyn kannalta jatkuvaksi, ja sen takia ammattiapteekin rooli on entistä tärkeämpi. Apteekeissa on lainkin mukaan farmaseuttisen koulutuksen saanut henkilökunta, joka opastaa ja neuvoo lääkkeiden oikeaa ja turvallista käyttöä, ja myöskin itsehoitolääkkeissä tämä aspekti on erittäin tärkeä yhtä lailla. Sen takia on tärkeätä, että tämä näkökulma tuli tässä mietinnössä erittäin vahvasti esille. Pidän tärkeänä, että apteekkien roolia kasvatetaan lääkeneuvonnassa ja terveyskasvatuksessa ja että apteekki on entistä enemmän terveyttä edistävä apteekki tulevaisuudessa.

Kun on talousvaliokunnan mietinnöstä kyse, niin haluan lopuksi vielä todeta, että apteekkien toimintaedellytysten turvaaminen ja kehittäminen on erittäin tärkeää terveyshyötyjen lisäksi myöskin talouden kannalta, koska kun lääkkeitä käytetään oikein, niin silloin me saamme tehokasta lääkehoitoa ja se säästää yhteiskunnan kustannuksia. Eli kokoomus yhtyy tässä asiassa talousvaliokunnan mietintöön samoin kuin alkoholi- ja Alko-kysymyksen osalta.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä en malttanut olla nousematta toisen kerran tänne puhumaan. Nimittäin tuntuu siltä, että tämä hallituksen selonteko vähittäiskaupan rakenteesta — ja ennen kaikkea pitäisi painopisteen olla kehittämisessä — on kuitenkin tehty niin lyhyelle aikavälille, että se toimintaympäristö, johon tulisi valmistautua ja joka edellyttäisi meiltä merkittäviä investointeja, edellyttäisi, että näkisimme pitemmälle ja tekisimme niitä investointeja oikealla tavalla. Ottaisin muutaman semmoisen seikan tässä ihan tulevaisuutta peilaten esille, jotka mielestäni vaikuttavat tässä tällä hetkellä käsiteltävänä olevaan asiaan eli vähittäiskaupan rakenteiden tarkasteluun ja kehittämiseen.

Meillä on oikeastaan neljässä ulottuvuudessa tapahtumassa sellaisia seikkoja, jotka tietyllä tavalla ovat kovin, kovin, sanoisiko, erilaisen näköisiä kuin mitä tämä keskustelu täällä on osoittanut. Ensinnäkin me joudumme vastaamaan kansainväliseen kilpailuun hyvin nopeasti, ja se tarkoittaa sitä, että Suomen pitäisi pystyä kasvamaan pystyäkseen olemaan kilpailukykyinen. Voidaan kysyä, mitä kilpailuetuja meillä on, jotka olisivat vahvempia, voimakkaampia ulkomailla toimien kuin Suomessa. Jos me emme varustaudu tällä hetkellä kunnolla, niin vaiheessa, jossa lähialue, lähinnä Pietarin alue, Baltia, alkaa kiinnostaa suuria kansainvälisiä pelureita, nämä tulevat tähän markkinaan sillanpääasemaan, jossa ne työntävät meidät pohjoisen perukan kauppiaiksi ja sen jälkeen operoivat tätä osaa Eurooppaa.

Toinen seikka, joka on jäänyt, voisin sanoa, oikeastaan täysin huomiotta, on meidän väestömme ikärakenne ja siihen liittyvä osto- ja kulutuskäyttäytyminen. On varmaa, että ikääntyvä väestö haluaisi palvelut läheltä, mieluummin jalankulkuetäisyydeltä kuin autoilla liikkuen kilometrejä kaupunkirakenteen tai taajamarakenteen ulkopuolelle, ja myöskin varmasti pakkauskoko ja kaikki tämmöinen rytmi ovat toisennäköisiä. Uskaltaisin väittää, että myöskin ikääntyvä väestö arvostaa sitä, että kaupat, ainakin suuret kauppakeskukset, ovat tietyllä tavalla tämmöisiä sosiaalisen kontaktin mahdollistavia paikkoja. Silloin aukioloaikojen pitää olla myöskin sellaisia, että tämä puoli asiaa jollain tavalla toteutuu.

Teknologian kehitys on sitten aivan oma seikkansa, jossa meidän ennen kaikkea pitää huomata nyt, kun aukioloajoista puhutaan, että kun tämä paljon odotettu e-commerce elikkä sähköinen kauppa tulee, niin se kauppa on auki vuorokauden jokaisena tuntina ja jokaisena viikonpäivänä, siellä tehdään kauppaa aivan milloin hyvänsä. Se muuttaa myöskin käsitystä siitä, mitä pitäisi odottaa perinteiseltä kaupalta, sen aukioloajoilta. Toinen asia on sitten se — tässä oikeastaan ed. Pulliainen otti sen esille — että marketeilla on niin sanottu pääsymaksu, kun ihmiset pitää nyt rahdata ensin kauppaan ja kaupasta tavaroitten kanssa kotiin. Eräs muutama vuosi sitten tehty laskelma jo osoitti, että jos tavaravirta olisi vain yhteen suuntaan, että tilaukset tulisivat toisaalta ja tavaravirta yhteen suuntaan, niin säästö olisi hinnoissa noin 20 prosenttia. Mutta se edellyttää sellaisia logistisia ratkaisuja, joihin tällä hetkellä ei ole mahdollisuuksia.

Sitten on vielä seikka, joka oikeastaan tätä aukioloaikaa ja itse asiassa toimialaliukumapiirrettä korostaa, ja se on se maailmalla jo aika laajasti eräissä osissa käytössä oleva whole meal replacement, joka tarkoittaa sitä, että kaupasta voi tilata valmista ruokaa puhelimella, päätteellä, millä tahansa, ja se logistiikka on nopea ja tehokas. Se on niin kuin pizzakuljetus. Tämä murentaa perinteistä kauppaa ja myöskin edellyttää tarkastelemaan niitä toimintatapoja, joilla pidetään sitten asiakas myöskin perinteisen kaupan näkökulmasta kiinnostuneena.

Toimialaliukumista, arvoisa rouva puhemies, sen verran tähän vielä ikään kuin päätteeksi — tämä liittyy tähän selontekoon myöskin — että meillä nyt tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ensinnäkin pankit näyttivät tulevan aika vahvasti kaupan reviiriin siellä nettitarjonnassaan, siellä on erilaisia tuotteita, ja nyt kaupat ovat kiinnostuneita pankkitoiminnasta. Täällä me olemme keskustelleet siitä, mitenkä viinit saadaan kauppaan. Se on yksi toimialaliukuma, joka houkuttelee tekemään siihen suuntaan ratkaisuja, jotka sitten olisivat sen yrittäjän näkökulmasta taloudellisesti järkeviä, liiketaloudellisesti järkeviä — apteekki on toinen toimialaliukuma-asia. Näissä valiokunta on mielestäni ottanut oikean kannan. Viinien hinta—laatu-suhde ja lajitelmavalikoiman laajuus ovat sellaisia, että ne pitää hoitaa nykyisellä järjestelmällä, kunhan myymälät vaan sijaitsevat kauppakeskuksissa sellaisessa paikassa, että ihmiset voivat vaivatta hoitaa kaikki tarpeensa samalla kertaa.

Apteekkipuolesta tässä on ollut jo paljon puhetta. En malta olla nostamatta sitä seikkaa esille, että se on nyt hyvin kattava ja palvelee meitä kaikkia hyvin. Siellä on ammattitaitoa, osaamista, koulutukseen liittyvää vaadetta ja ennen kaikkea se, että apteekeilla on semmoinen 11 prosentin apteekkimaksu, jonka tarkoitus on se, että kun se lasketaan liikevaihdoksi, niin pienet apteekit sitä eivät maksa mutta suuret sen sijaan maksavat. Sillä pidetään huoli siitä, että pienetkin apteekit ovat toimintakykyisiä. Jos itsehoitolääkkeet viedään sieltä kauppoihin, se on noin 20 prosentin myynninmenetys, pienissä apteekeissa jopa 50 prosentin. Silloin palvelu heikkenee; sitä ei voi tukea. Sen sijaan ohjataan kehitystä enemmän kauppakeskuksiin ja sellaisiin kaupan keskittymiin, joissa samanaikaisesti ihmiset voivat näitä tarpeitaan hoitaa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni olisi tärkeätä edelleenkin korostaa sitä, että kuuntelemme asiakasta, kuluttajaa. Hän tuntee, tietää tarpeensa. Toki me osaamme myöskin osoittaa ja kohdentaa sellaisia palveluja heidän tarpeisiinsa, joita he eivät ole edes tiedostaneetkaan, mutta kuuleminen on erittäin tärkeä asia, siis kuunteleminen ja kuuleminen. Siihen tarvitaan kaksi korvaa, sekä oikea että vasen korva. Toivottavasti ne molemmat kuulevat saman viestin. (Välihuuto: Kannattaa ymmärtää kanssa!) — Se oli se kuuleminen.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hieman ihmettelen ed. Sarkomaan näkemystä siitä, että hän korostaa perheen yhteistä aikaa, työn ja perheen yhteensovittamista, tässä kysymyksessä, kun on kaupan aukioloajoista kysymys, ja hänen näkemyksensä on, että ikään kuin sunnuntaiaukioloaika jotenkin parantaisi perheen yhteistä aikaa. En tiedä; saatan olla ehkä hieman vanhanaikainen, mutta aikoinaan kun oli pieniä lapsia, en kyllä lähtenyt siitä, että mennään viettämään yhteistä aikaa jonnekin marketteihin, ja nyt kun minulla on lapsenlapsia tällä hetkellä, niin en ole ajatellut viedä heitä marketteihin, jotta viettäisimme siellä yhteistä aikaa.

Kyllä minun mielestäni nimenomaan tässä kysymyksessä on parempi, jos pyrkii lauantaina, jolloin kaupat ovat auki kello 18:aan asti pääsääntöisesti, hoitamaan nämä ostokset. Kyllä jääkaapissa säilyy kolme neljä päivää melkein ruoka kuin ruoka. Ehkä jotkut kala- ja äyriäistuotteet ovat vähän ongelmallisempia, mutta kyllä kaikki muu säilyy niin, että seuraavan viikon alkupuolella, maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, voi sitten täydentää jääkaappia, jos jääkaappi on, niin kuin nykyisin melkein kaikilla on.

Siinä mielessä hieman ihmettelen, että sunnuntaiaukiolo jotenkin parantaisi perhe-elämää, kun toisaalta sunnuntaityössäolo varmasti kaikille, jotka joutuvat sunnuntaina olemaan työssä, päinvastoin minun käsittääkseni heikentää tällaista perheen yhdessäoloaikaa. Mutta on tietysti selvää, että monia tehtäviä täytyy suorittaa myös sunnuntaisin, sanotaan nyt poliisi, terveydenhoito. Monia tehtaita ei voi ajaa alas, vaan niiden täytyy pyöriä viikonloputkin ja vuorokaudet ympäri jne. Nämä ovat välttämättömiä asioita, jotka tietysti pitää hoitaa, mutta nykyään, kun on tosiaan jääkaapit ja pakasteet, ei ole mitään sellaista tarvetta, että sunnuntaisin pitäisi myymälöiden olla auki.

Ed. Lahti, joka nyt poistui, puhui kuluttajan edusta, että pitää toimia niin, että kuluttaja hyötyy ja kuluttajan näkemykset otetaan huomioon. Tämä on erittäin tärkeä näkökohta, mutta se, että mentäisiin sillä lailla hoitamaan asiat, että ratkaisevaa olisi se, että vielä sunnuntaisinkin voisi olla ostoksilla, niin kyllä tässäkin täytyy yhteiskunnan puolelta miettiä tätä tilannetta. Yhteiskunnalle se aiheuttaa minun mielestäni kuitenkin sanotaan nyt sosiaalipoliittisesti, esimerkiksi perhepoliittisesti, ongelmia, se voi aiheuttaa päivähoidon järjestelyjen osalta ongelmia jne.

Kyllä tässäkin pitää voida miettiä, mikä on oikea ja järkevä ratkaisu kokonaisuuden kannalta. Silloin minusta sunnuntaiaukiolot eivät ole niin välttämättömiä. Niin kuin tiedämme, erilaisia muita mahdollisuuksia kuitenkin on, sanotaan, hätätapauksessa. Jos leipä tai voi tai joku muu on loppunut, tällaisen pienen ostoksen voi hätätapauksessa hoitaa. Mutta siihen, että kokonaan valjastettaisiin sunnuntaipäivä tavallaan tällaisille kaupan alttareille, ei minusta ole sellaisia perusteita, että se yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta olisi järkevää.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Kun on kuunnellut tätä keskustelua tässä iltapäivän aikana, täytyy hämmästellä erityisesti ed. Sarkomaan puheenvuoroja. Tässä toisessa puheenvuorossa, jonka käytitte, te kyllä otitte jo aika tavalla ymmärtääkseni niin sanotusti takapakkia siihen ensimmäiseen puheenvuoroon eli yrititte lähteä sovittelemaan tätä perheen tilanteen järjestämistä, millä tavoin perhe voi olla yhdessä enemmän. Se, mitä ed. Hellberg täällä totesi, on minun mielestäni hyvin perusteltua hyvin moneltakin osin.

Itse edustan myös niin sanottua vanhakantaista linjaa ja katson, että pääsääntöisesti ehditään kyllä ostokset tehdä kuutena päivänä viikossa ottaen huomioon, että todella lauantaina voi vielä kello 18:aan saakka tehdä niitä ostoksia. Itse toteaisin, että olen hyvin läheltä saanut seurata sitä tilannetta, joka on palveluhenkilökunnalla ja myöskin pienyrittäjällä tuolla periferiassa, maaseudulla. Tilanne valitettavasti on niin, että pienen putiikin omistaja ei voi edes lähteä siitä, että hän käyttää vierasta työvoimaa sunnuntaisin. Se ei ole mitenkään taloudellisesti järkevää. Myöskin ne ongelmat, joita syntyy yksinhuoltajaperheissä: Jos on pieniä lapsia, lastenhoidon järjestäminen on todella vaikeaa ainakin meidän alueellamme. Tietysti se on kunnan asia noin periaatteessa, mutta ei siellä näitä palveluja kyllä millään tavoin löydy.

Itse olen aikoinani ollut kolmivuorotyössä, ja se oli sellainen työ, jossa oli pakko tietysti olla sunnuntaisin, ja tiedän, minkälaisia ongelmia monella työtoverilla oli siitä, millä tavoin jouduttiin taktikoimaan taikka vaihtamaan vuoroja, jos myös puoliso oli sellaisessa työssä, jossa myöskin sunnuntaina oltiin. Eli nämä seikat pitäisi mielestäni ottaa huomioon eikä lähteä yksinomaan niistä taloudellisista seikoista, joita suuryritysten omistajat super- ja hypermarkettien osalta ajavat ja tuovat esiin.

Tämä vaikuttaa myös siihen, että syrjäisempien alueiden pienet yrittäjät joutuvat tietysti, silloin kun on mahdollista pitää sunnuntaisin auki, pitämään auki. Jos ei pidä, määrätyt asiakkaat, joita siellä mahdollisesti aikaisemmin on käynyt, lähtevät kauemmas niihin liikkeisiin, jotka ovat sunnuntaisin auki, eli pakotetaan. Täällä on sanottu, että vapaaehtoisuuden pohjalta. Se vaan valitettavasti ei, ed. Sarkomaa, pidä paikkaansa. Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia asiasta. En tiedä, kuinka hyvin te tiedätte pienyrittäjien toiminnan. Kun te vastalauseessanne toteatte, että näin ollen esimerkiksi kauppakeskus-ten vuokrasopimuksissa olevista aukioloehdoista olisi luovuttava, tämä on hurskas toivomus. Miten eduskunta voi säätää sellaista lakia, jossa pakotetaan sopimaan joistakin vuokrasopimusehdoista? Minä en juristina ymmärrä, että vapaaseen sopimusoikeuteen voidaan tällä tavoin puuttua. Minun mielestäni tämä on aika erikoinen vastalause tältä osin, kun siellä on alla myöskin ed. Jere Lahden nimi. Tätä asiaa varmasti ei ole kyllä loppuun mietitty.

Minun mielestäni talousvaliokunnan mietintö on erittäin hyvä siltä osin kuin voidaan lähteä puoltamaan sitä, että edes nykyistä käytäntöä pidetään yllä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaalle voisi todeta, kun hän sotki työn ja perhe-elämän, jotta tännehän on kirjoitettu "työn ja arjen", jotta tässä varmaan termit on jotenkin sotkeutuneet, kun tätä vastalausetta on kirjoitettu. Sitten mennään pönttöön hämäämään puheella, jotta tässä olisi kysymys jostakin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Tässähän puhutaan "työn ja arjen", joka tarkoittaa, että sotketaan tavallaan se perinteinen ajattelu, jotta on olemassa lepopäivä ja sitten on työviikko. Tässä oikein taitavasti sotketaan koko hommeli, jotta ei halutakaan tällaista lepopäivää pyhittää. Mutta sehän on tietysti jokaisen oma asia.

Se asia, mikä äsken jäi tuolta pöntöstä toteamatta, on nämä itsehoitolääkkeet. Itse nimittäin, kun tuolla maaseudulla satun asumaan ja siellä vielä muutamia kyläkauppoja on olemassa, niin kyllä minä näen, jotta niistä ihan hyvin voi laastareita myydä, siinä ei vielä hirveä väärinkäyttö ole mahdollista eikä tarvitse hirveää opastusta, ja jotkut hiilitabletit tai yskänlääkkeet tai disperiini. Kyllä minä näen, jotta siellä kaupoissa pitää olla näitä saatavana, tämmöiset ihan perinteiset itsehoitolääkkeet, koska kyllä näille vanhemmille ihmisille, joilla ei ole ajopeliä, tai nuoremmillekin, jos ei ole kyytiä, siitä tulee aikamoinen matka, kun lähtee sieltä kymmenien kilometrien päästä hakemaan jotain disperiinipakettia. Sen takia tämän tyyppinen pitäisi sallia ilman muuta.

Yleisesti ottaen kun ed. Jere Lahden puhetta kuuntelin, niin hän tarkasteli kyllä tämmöisten massiivisten, isojen, markettien näkökulmasta koko asiaa. Minusta pitäisi muistaa se, jotta niitä pikkukauppoja tarvitaan tuolla, jos aiotaan pitää kylät elävinä. Mutta jos me halutaan tehdä se, jotta kaikki on isoa ja mahtavaa, niin kuin ilmeisesti kokoomus haluaa, että kaikki keskitettäisiin johonkin, niin se on toinen asia, mutta minä ainakin edustan vielä tuolla Itä-Suomessa sitä (Puhemies koputtaa) näkökulmaa, jotta me haluamme elää siellä, me haluamme vielä pitää kylät elävinä ja täytyy olla ihmisillä elämisen mahdollisuus, myös niillä ihmisillä, joilla ei ole varaa ostaa kulkuvälineitä, (Puhemies koputtaa) ja busseja kun siellä ei kulje, niin mieluummin sieltä kyläkaupasta voi saada useampia asioita.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä valiokunnan mietintö kaupan selonteosta on mielestäni ihan hyvä ja sellainen kokonaisuus, jossa tarkastellaan kaupan rakennetta, sen palveluita ja tulevaisuutta ihan kokonaisvaltaisella tavalla. Pariin asiaan, niihin kahteen tärkeimpään asiaan, muutama havainto.

Aukioloajat on tietysti se, mikä julkisuudessa on kaikkein eniten puhuttanut ja missä toivon, että sekä työnantaja- että työntekijäpuoli mahdollisimman nopeasti neuvotteluissaan pääsevät eteenpäin siinä hengessä, joka myös tähän mietintöön on kirjattu, elikkä aukioloaikojen selkeyttämiseksi. On varmasti näin, vaikka täällä viitattiin aivan toisin joissakin puheenvuoroissa, että kyllä nykyisellään kaupan ovia käy aika moni asiakas vetämässä ja ne ovat kiinni, kun aukioloajat ovat niin sekavia kuin ovat tällä hetkellä. Tämä tarvitsee selkeyttämistä. Selkeyttämisen tiellä jo oltiin ja hyvin lähellä sitä, ja nyt toivon, että siihen palataan mahdollisimman äkkiä. Se on sekä kaupan että asiakkaiden etu. Se on myös niin työnantajien kuin työntekijöidenkin etu. Uskon, että näin tulee tapahtumaan.

Toinen asia: Kaupan rakenteesta, sijoittumisesta, pinta-aloista ja kaavoituksesta on tässä myöskin mielestäni ihan hyvä kuvaus. Tässähän viitataan siihen valmisteluun ja selvitykseen, joka tällä hetkellä näistä asioista on tekeillä. Tämän asian toi mielestäni hyvin äsken esiin ed. Lahti omassa puheenvuorossaan, kun hän pohti yhteiskunnan muutosta, ikärakenteen muutosta, kauppatapojen muutosta ja sitä kilpailutilannetta, joka meille myöskin on tuolta rajojen ulkopuolelta tulossa. Tämä pohdinta kannattaa tehdä ja sen jälkeen uudet johtopäätökset, mihin suuntaan meidän on näitä asioita vietävä. Kyllä nykyisestä säätelystä näissä molemmissa asioissa, sekä tässä rakenneasiassa että aukioloasiassa, myöskin ongelmia aiheutuu, ei pelkästään myönteisiä asioita. Siksi niiden selvittäminen ja selkeyttäminen on tarpeen.

Puhemies! Muutamaan pienempään asiaan huomio.

Itsehoitolääkkeet on tässä mietinnössä mainittu lääkekaappijärjestelmän kehittämisen kautta. Täällähän sanotaan, että "itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamista rajoitetuin valikoimin ja turvallisesti päivittäistavarakauppoihin tulee harkita sen jälkeen, jos apteekit niille säädettyjä mahdollisuuksia hyväksi käyttäen eivät saatavuutta kohtuudella tyydytä", elikkä tässähän nimenomaan on viittaus lääkekaappijärjestelmään, jonka laajuus on kaventunut viime aikoina. Tästä on kannettu huolta nimenomaan syrjäseutujen osalta, että myöskin niillä palvelu tulisi tyydytettyä. Tässä on nyt ilman muuta pallo tietenkin apteekeilla, jotta tämä lääkekaappijärjestelmä tavoittaa ne kohdat, joissa palvelua ei ole, ja ne alueet, joissa palvelua ei ole.

Puhemies! Emme ottaneet kantaa asiaan, joka liittyy viinitiloihin ja siellä tehtävään kauppaan. Viinitiloillahan ei ole tällä hetkellä oikeutta myydä asiakkaalle mukaan likööreitä ja väkeviä viinejä. Niitä voidaan siellä tilalla nautittavaksi myydä, mutta ei mukaan. Tämä asia tulisi mielestäni pikimmiten korjata. Tämä ei ole alkoholipolitiikkaa, vaan tämä on elinkeinopolitiikkaa, ja tässä salissa on useaan otteeseen monta eri lakialoitetta tästä asiasta ollut ja käyty pitkät keskustelut, mutta se ei ole vielä johtanut mihinkään. Tämän toivon pikaisesti johtavan uudenlaiseen linjaukseen, jotta viinitiloille annetaan uusia mahdollisuuksia.

Toinen asia: Ruuan arvonlisäveroon viitattiin vahvasti lähetekeskustelun osalta, ja olen edelleen samaa mieltä, että ruuan arvonlisäveroa tulee alentaa sen kaavan mukaisesti, joka meillä EU:n liittymissopimuksessa on tai oli senaikaisissa keskusteluissa oli. Suuntaa toivottavasti ensi vaalikaudella saadaan arvonlisäveron osalta muutettua niin, että se laskee 12 prosenttiin.

Puhemies, lopuksi: On paljon puhetta julkisuudessa varsinkin reilusta kaupasta, reilun kaupan banaaneja, reilun kaupan kahvia jne. Mutta, puhemies, eräs asia tässä ihmetyttää, ja se on se, että mitä reilua kauppaa edustaa se, että meillä Suomessa, missä on lihan alituotanto, on Euroopan unionin alhaisin lihan tuottajahinta. Mielestäni se ei ole reilua kauppaa. Eli kyllä reilun kaupan ajatus on hyvä, mutta sen pitää tapahtua myös Suomessa maan sisällä eikä ainoastaan niin, että se kohdistuu ulkolaisiin tuontituotteisiin, jolloin me emme todellisuudessa tiedä, mistä ne tuotteet ovat, mitä ne pitävät sisällään, miten ne on tuotettu, miten ne on jalostettu jne. Sen sijaan kotimaassa me tiedämme, valvomme ja meillä on sellainen kontrolli, että tämä asia pysyy hanskassa. Siksi toivon, että vähintään julkista keskustelua lähdetään tästä asiasta myös käymään, jotta tilanteeseen saadaan muutos.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan näin kasvissyöjänä voin kannattaa sitä, että myöskin lihakaupassa pitää olla reilua kauppaa. Mutta ihan vakavasti puhuen, ed. Leppä nosti ansiokkaasti esille sen, että todellakin meidän kauppaa koskevat säädöksemme sisältävät monia asioita, jotka johtavat epätarkoituksenmukaisuuksiin. Erityisesti tämä viinitilojen tilanne: kyllä voin antaa tukeni sille ja toivon todella, että hallitus toisi asiasta esityksen, että olisi mahdollista viinitiloilta myydä tuotteita, niin kuin ed. Leppä tässä ansiokkaasti totesi.

Ed. Lahtela kannatti lääkkeiden myymistä kaupoissa. Mutta kuinka käy sitten, jos sunnuntaina on päänsärky eikä asukaan haja-asutusalueella, missä kaupat saavat olla auki, vaan on sen kokoinen kauppa lähellä, joka ei saa olla sunnuntaina auki? Sitä olisi hyvä ed. Lahtelan miettiä, kun täällä puhuu. (Ed. Kuoppa: Kaupungeissa on apteekkeja!) — Kyllä, kyllä, näin on, mutta totean vain, että säädösten monimutkaisuus ja ristiriitaisuus on sellainen asia, että on vähintään tarpeen, että niitä selkeytetään, niin kuin ed. Leppä totesi ja kuten talousvaliokunnan mietinnössä on.

Mutta haluan todeta vielä kerran sen, että kokoomus kuulee ja kuuntelee ja ymmärtää kuluttajaa. Kuten ed. Leppä täällä totesi, niin tuo ed. Hellbergin puheenvuoro, että tarvetta ei kuluttajilla ole, niin kysynpähän vaan, mihin kantanne perustatte, koska kaikki tutkimukset ja kuluttajatutkimukset osoittavat, että kuluttajilla on erilaisia tarpeita. Haluan todellakin todeta tässä nyt, kun totesitte, että haluan uhrata perheen arkea kaupan alttarille ja haluan luoda sellaista elämäntapaa, että ollaan kauppakeskuksissa, niin sellaista en todellakaan ole sanonut. Jätän sen valinnan perheelle, miten he viettävät vapaa-aikaansa. Mutta halusin tuoda esille sen, minkä eräs kuluttajaäiti minulle toi esille. Hän todellakin puhui kurahousuista, ja te viittasitte ruokaan ja jääkaappiin. Kyse oli siitä, että monta kertaa perheissä on niin kiire, että välttämättä ei välttämättömiä hankintoja ehditä tehdä, ja joskus se sunnuntai on hyvä vaihtoehto tehdä ne hankinnat ilman, että täytyy kiireesti rientää maanantaina, tiistaina kauppaan nälkäisten ja väsyneitten lasten kanssa.

Haluamme tarjota kokoomuksessa kuluttajille vaihtoehtoja. Me emme pakota ketään kauppaan. Kauppojen ei ole pakko olla auki, vaan haluamme sellaiset säädökset, että kauppa voi kuluttajan kannalta toimia tarkoituksenmukaisella tavalla. Erityiskaupan rooliin erityisesti valiokunta laittoi kirjaukset. Samoin on meidän vastalauseessamme. On tärkeää, että säädökset ovat sellaisia, että pienellä yrittäjällä kauppakeskuksessa on valinnanvapaus, ei ole sopimuspakkoa. Tämä on mahdollista säädöksien kautta toteuttaa, vaikka täällä skeptikkoja olikin. Haluan korostaa, että näin kokoomus on tämän kirjoittanut.

Ed. Lahtelalle vielä: työ ja perhe, hyvä arki, se on tärkeä tavoite, ja todellakin osana tätä keskustelua olemme sen nostaneet. Erityisesti haluan nostaa esille myöskin sen, että työn ja perhe-elämän yhteensovittamismahdollisuuksia täytyy edistää joka alalla, kaupan alalla ja kaikilla aloilla. Uskon, että siihen on mahdollisuuksia.

Täällä on ollut myöskin skeptikkoja sen suhteen, että ei ole mahdollista luoda sellaista Suomea, sellaista yhteiskuntaa, että kaupan työntekijät voisivat valita työaikojaan. Toivon sille vauhtia, ja kokoomus sen puolesta tekee työtä. Toivon, että tekin teette työtä ettekä ole kovin skeptikkoja, niin kuin vähän huolestuttavasti tuntuu.

Vielä tästä ekologisuudesta ja lähikaupasta. Ed. Lahti täällä hyvin nosti esille ikääntyvän väestön kauppaa koskevat tarpeet. On tärkeää, että kauppa niihin vastaa. Omalta osaltani haluan erityisesti olla rakentamassa sellaista Suomea, että lähikaupat voivat hyvin ja on mahdollista asua mahdollisimman lähellä työpaikkaa ja kestävällä tavalla kuluttaa, kulkea, asua ja liikkua. Mutta uskon tässäkin kuluttajan valintoihin ja kumoan sen väitteen, että meidän puheenvuoromme tai tavoitteemme olisivat olleet jotenkin erityisen epäekologisia. Päinvastoin.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä varmaan monet kuluttajat haluavat, että kaupat ovat auki myös sunnuntaisin. En sitä epäile ollenkaan, mutta katson kuitenkin, että kun yhteiskunta yleensä säätelee toimintoja, niin tässä on yksi sellainen osa-alue, jota kannattaisi säädellä niin, että mahdollisimman vähän ihmisiä olisi pakotettu menemään sunnuntaina töihin. Sen takia en yleisesti ottaen kannata sunnuntaiaukioloja kaupan alueella. Mutta sitä vastoin minusta on erittäin järkevää, että nämä alle 400-neliöiset kaupat voivat olla auki sunnuntaisin. Tällä tavalla pystytään turvaamaan palvelu myös sellaisilla alueilla, joista kauppa muuten mahdollisesti häviäisi, jollei tätä vaihtoehtoa olisi. Eli minusta täytyy katsoa yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta, mikä on järkevää. Siinä mielessä en näe tällaista markettien sunnuntaiaukioloa välttämättömäksi. Katson, että kokonaisuuden kannalta siitä ei ole yhteiskunnallista hyötyä, päinvastoin.

Pekka Nousiainen /kesk:

Rouva puhemies! Eräitä kysymyksiä vähittäiskaupan rakennetta, muutoksia ja kaupan erityiskysymyksiä koskevan selonteon osalta.

Ensinnäkin täällä on vahvasti tullut esille kaupan rakennemuutos, jossa viimeaikainen rakennekehitys on kulkenut suurmyymälöitä, suurmarketteja ja supermarketteja, kohden, ja se on tietysti palveluvarustukseltaan ja tarjonnaltaan vetovoimainen kauppajärjestelmä. Mutta toki se yhdyskuntarakenteemme kehityksen kannalta on omalla tavallaan ongelmallinen, se vähentää palveluverkostoa maaseudulla ja myöskin sitten monien kaupunkien keskustat autioituvat ja tyhjentyvät. Nyt selvästi kauppakeskittymät ovatkin huomanneet sen, että sen lisäksi, että on markettijärjestelmä, niin tarvitaan myöskin tämä korttelikauppajärjestelmä kaupungeissa.

On hyvä, että täällä on myöskin valiokunta kiinnittänyt huomiota siihen, että asiakkaat eivät tyydy pelkästään aina valmiiksi pakattuihin tuotteisiin, vaan tarvitaan sitä valinnan mahdollisuutta, palvelutiskejä, ja ennen kaikkea minusta se on merkittävä asia siinä suhteessa, että siinä lähituotteet pääsevät paremmin esille, alkuperät tulevat merkityiksi ja valinnan mahdollisuus ja laatu ovat aina kohdallaan.

Valiokunnan mietinnössä ja selonteossa puututaan myöskin näiden itsehoitolääkkeiden kauppaan. Minusta on perusteltua, että tämä hajautettu järjestelmä on edelleenkin voimassa elikkä päämyynti tapahtuu apteekkien ja sivuapteekkien kautta. Mutta kyllä hyvin merkittävä kysymys oli se, kun tässä aiemmin lääkekaappiverkostoa lähdettiin vähentämään, niin se merkitsi monen maaseutukaupan loppumista. Kuitenkin nyt näyttää siltä, että tämä järjestelmä on kuitenkin vielä toimiva järjestelmä, jolloin nämä lääkekaappimahdollisuudet otetaan huomioon, ja välttämättä se etäisyys sinne apteekkiin ei tarvitse niin kauhean pitkä olla, kun sen apteekin olemassaolo turvaa sen pienen vähittäiskaupan palvelukyvyn ja vetää asiakkaita puoleensa.

Alkoholin vähittäismyynti on minusta selvä kysymys. Sitä on edelleenkin säänneltävä. Monet ovat esittäneet, että ennen kaikkea miedot alkoholijuomat, lähinnä viinit, tuotaisiin ruokakauppoihin. Jos meidän päämonopoliltamme otetaan viinien myynti pois, merkitsee se järjestetyn myyntitoimintamme kannalta sitä, että myöskin kannattavuus heikkenee eikä kyetä sitä verkostoa ylläpitämään, joka on tänä päivänä. Kyllä sanoisin, että tämän päivän järjestelmä on hyvä. Alkoholiliikkeet ovat tulleet osaksi suurmyymälöitä, marketteja ja ovat ikään kuin läsnä siellä. Alkoholijuomat ovat helposti saatavissa, ne ovat sitä myöskin asiakkaiden näkökulmasta, se on kontrolloitua myyntiä, valvottua myyntiä, ja tämä järjestelmä toimii aivan hyvin.

Sitten tietysti suurta keskustelua ovat herättäneet aukioloajat. Itse olen aika lailla tyytyväinen siihen järjestelmään, joka tänä päivänä vallitsee. Mutta valiokunta on katsonut, että sääntelyä tulisi jossain määrin selkeyttää niin, että se ottaisi paremmin huomioon kuluttajien, kaupan ja elinkeinoelämän tarpeet. Mutta myös henkilökunnan tarpeet ja näkökulma erityisesti perheellisten osalta on otettava huomioon ja myöskin se, että pätkätyönäkökulma on hyvin voimakas näissä palvelualan yrityksissä. Toki on paljon niitä henkilöitä, jotka haluavat pätkätyötä tehdä, mutta tietysti pitkäaikaiset työsuhteet asianomaisen henkilön ansiotason ja työsuhdeturvan kannalta olisi kaikista paras järjestelmä.