Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on siis kyse asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta, ja tämä sisältää muun muassa esitykset talokohtaisten hoitovastikkeiden tasauksen kieltämisestä sekä siitä, että asumisoikeuden haltijat saavat nykyistä tarkempia tietoja käyttövastikkeen määräytymisestä. Sitten lakiin on tässä esityksessä ehdotettu lisättäväksi myös säännös omistajan velvollisuudesta antaa tietoja käyttövastikkeella katettavista menoista. Omakustannusperiaatetta ehdotetaan täsmennettäväksi, ja sen lisäksi ulkopuolisten palvelujen lisäksi myös konsernin sisällä tuotetut asumisoikeustalojen käyttämät palvelut pitäisi jatkossa kilpailuttaa. Lisäksi säädettäisiin asumisoikeuskäytön ensisijaisuudesta asuntojen vuokraamiseen nähden. Näiden muutosten lisäksi Aralle esitetään säädettäväksi valtuus valvoa asumisoikeustalojen käyttövastikkeita ja niistä annettavia tietoja. Ympäristövaliokunta on tämän asian käsitellyt ja puoltaa tätä esitystä ja ehdottaa sen hyväksymistä.

Muutamia huomioita, arvoisa puhemies, valiokunnan mietinnöstä. Ensinnäkin meidän näkemyksemme mukaan tämä lakiesitys on parannus nykytilanteeseen nähden. Varsinkin tämä käyttövastikkeiden määräytymisen perusteiden selventäminen on tärkeää asukkaiden kannalta, ja myös tämä tiedonsaantikysymys on hyvin oleellinen. Nykyisinhän asukkaan maksamia käyttövastikkeita voidaan käyttää tuon kyseisen asunnon sijaintiosoitteessa mutta myös saman omistajan muissa kohteissa. Nyt tämä mahdollisuus siis poistuu, ja valiokunta kannattaa tätä muutosta. Tällä tavalla voidaan ajatella, että asukas voi muun muassa vaikuttaa itse kustannusten muodostukseen, ja tuossa mietinnössä on mainittu muun muassa energiansäästösyyt, jotka puoltavat myös tämän muutoksen tekemistä.

Tämä tiedonsaannin parantuminen on aivan välttämätöntä. Nythän asukkaille tulee huomattavasti paremmat mahdollisuudet valvoa kustannusten perusteita. Kilpailuttamisvelvollisuutta pidetään myös valiokunnassa hyvänä, koska nyt tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan tässä asiassa on ollut selkeitä epäselvyyksiä. Aran valvontaroolia pidetään hyvänä asiana, mutta samalla muistutetaan siitä, että nuo Aran resurssit olisi myös varmistettava.

Arvoisa puhemies! Asumisoikeusasiat ovat olleet julkisuudessa tässä viime päivienkin aikana aika voimakkaasti esillä, ja valiokunta on loppupuolella tätä mietintöä sitten käynyt hieman läpi sitä, minkälaisesta järjestelmästä tässä järjestelyssä on itse asiassa kyse. Tämä järjestelmähän on ollut olemassa nyt 20 vuotta, ja tänä aikana asuntomarkkinat ovat tietenkin kovasti muuttuneet. Järjestelmää on kehitetty, ja erityisesti asukkaiden mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon on tässä vuosien mittaan yritetty parantaa.

Tällä on selkeä luonne ikään kuin omistusasumisen ja vuokra-asumisen välimaastoon sijoittuvana, pysyvyyssuojan antavana vuokra-asumisen muotona. Mutta tässä käydään jatkuvasti tätä keskustelua, onko se lähempänä omistusasumista vai lähempänä vuokra-asumista. Nyt kun valiokunnassa kuulimme asukkaitakin, niin tästä kyllä ilmenee erinomaisen paljon ristiriitoja myös asukkaiden välillä, eli tämä näkemys tästä asiasta ei ole mitenkään yhtenäinen. Mutta tämä kysyntä edelleen on hyvin vilkasta, ja nyt kun varallisuusrajoitukset yli 55-vuotiaitten osalta ovat poistuneet, niin myös ikääntyneiden kiinnostus on lisääntynyt. Nyt valiokunta pitää tärkeänä sitä, että tätä tietoa siitä, minkälainen asumismuoto asumisoikeusasunto on tänä päivänä, pitäisi asukkaille selkeästi nykyistä enemmän pystyä viestittämään.

Arvoisa puhemies! Tässäkin asiassa, niin kuin edellisessäkin, valiokunta on painottanut sitä, että tätä asumisoikeusasunnoista annettua lainsäädäntöä nyt huolellisesti seurataan ja arvioidaan myös jatkossa sitä, ovatko nämä muutokset riittäviä asukasdemokratian parantamisen kannalta eli tarvitaanko vielä sitten jatkossa jotakin muuta.

Viime aikoina on herännyt erittäin laajasti keskustelua myös asumisoikeusasuntojen omistukseen liittyvistä järjestelyistä. Nämä ovat olleet myöskin laajasti julkisessa keskustelussa. Tässä haluan todeta valiokunnan mietinnöstä, että me olemme nyt päätyneet siihen, että me veimme tätä lakikokonaisuutta eteenpäin ikään kuin omana esityksenään. Joulukuun alussa ministeri Vapaavuori tulee sitten valiokuntaan kertomaan siitä, mikä on ministeriön käsitys nyt tästä julkisuuteenkin tulleesta tilanteesta, jossa nämä omistusjärjestelyt ovat nousseet tapetille. Eli haluamme kyllä tältäkin osin valiokuntana pitää itsemme kartalla siitä, minkälaisia muutoksia on näiltä osin tulossa ja miten ministeri ja ministeriö aikovat niihin mahdollisesti sitten reagoida.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä pöytäkirjoihin todeta sen, että tämän asian osalta valiokunta on poikkeuksellisesti saanut myöskin postia, kansalaiskirjeitä, jotka olemme parhaamme mukaan yrittäneet huomioida, ja tämä mietintö on yksimielinen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja selvitti tilannetta. Valiokunnan mietintö on kyllä hiukan munkkilatinaa siinä mielessä, että täällä lopussa, viimeisessä kappaleessa, ikään kuin viitataan, että "Viime aikoina keskustelua herättäneet asumisoikeusasuntojen omistukseen liittyvät järjestelyt ovat aiheuttaneet tarpeen varmistaa, että - -" jne.

Yksinkertaisesti kysymyksessä on tapaus, jossa yksityishenkilö on suhteellisen pienellä summalla hankkinut äänivallan osakeyhtiössä, jonka omaisuus, joka on mittava, pohjautuu yhteiskunnalliseen tukeen ja asukkaiden maksamaan vuokraan. Asumisoikeusasunnoista on keskusteltu ennenkin kriittisesti, ja nyt kritiikki liittyy myös tällaiseen spekulatiiviseen omistamiseen. On aivan hyvä, että ministeri Vapaavuori tulee itse asiaa esittelemään valiokuntaan.

Valiokunta kuuli tässä myös valtiovarainministeriöstä budjettineuvos Pekka Pelkosta, joka totesi omassa puheenvuorossaan, että jos tämä spekulatiivinen omistuksen siirto, jossa on käytetty useampaa osakeyhtiötä äänivallan saavuttamiseksi, olisi ollut ajoissa tiedossa valtiovarainministeriössä, niin valtiovarainministeriö hänen mukaansa olisi vaikuttanut sen suuntaan, että olisi tullut vielä toisen tyyppinen hallituksen esitys. Eli tämä on viesti siitä, että myöskin lainsäädäntöä tarvitaan tässä asiassa ohjaamaan näiden yhteiskunnan tuella ja avulla syntyneiden osakeyhtiöiden ja asukkaiden oikeuksia. Asukasdemokratiassa varmasti on, niin kuin puheenjohtajamme totesi, vielä tekemistä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! En pidä itseäni aivan tasapuolisena tässä asiassa. Voi olla, että olen ensi keväänä, jos kansa niin tahtoo, taas yli 6 000 valtion rahoittamaa vuokra-asuntoa omistavan yhtiön toimitusjohtaja. Siinä asemassa olin jo silloin, tai olin tulossa siihen asemaan juuri, kun asumisoikeusjärjestelmää Suomeen rakennettiin. Historia on sillä tavalla mielenkiintoinen, ja sitä kannattaa tosiaankin, kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, ehkä hieman valottaa ja arvioida.

Asumisoikeusjärjestelmä tuotiin Suomeen juuri siinä vaiheessa, kun rakentamisen suhdanteet kävivät tulipunaisina 1990-luvun vaihteessa. Elettiin myöskin aikaa, jota valitettavasti eletään edelleenkin, jossa vuokra-asumisen arvostus on liian heikkoa. Täällä viitattiin siihen, että asukkailla edelleenkin on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä se asumisoikeusasuminen on. Minun mielestäni asumisoikeusasuminen, erityisesti julkisesti tuettu asumisoikeusasuminen on tämmöistä mentaalisesti kaunisteltua vuokra-asumista. Ei siinä sen kummemmasta ole kysymys.

Aravavuokra-asunnoista ei häädetä ketään, ellei jätä vuokraansa maksamatta tai vietä pahantapaista elämää. Aivan samoilla perusteilla käytännössä voi tietysti menettää myöskin asumisoikeusasunnon. Ehkä hieman vaikeammin toki nyt, kun asunto-oikeudet valitettavasti on lakkautettu, niin vuokra-asumisenkin turva on heikentynyt. Mutta aravavuokra-asumisessa se turva on kuitenkin edelleen varsin vahva. Ei siihen olisi erikseen tarvittu asumisoikeusasuntoa, mutta monien mielestä silloin ja ilmeisesti edelleenkin on hienompaa asua asumisoikeusasunnossa kuin vuokra-asunnossa, vaikka, kuten mietinnöstäkin eksplisiittisesti tai implisiittisesti käy ilmi, itse asiassa asumisoikeusasunnoissa asuminen ainakin taloudellisesti saattaa olla ei niin kannatta-vaa ja asukkaitten vaikuttamismahdollisuudetkin saattavat olla jopa heikommat.

Ylipäätäänkin ne edut, joita asumisoikeusasumisella kuvitellaan olevan, ovat todellakin lähinnä kuvitteellisia. Tätä on ollut vahvistamassa valitettavasti myöskin se, että silloin, kun nämä säädökset laadittiin, niin ne laadittiin sellaisiksi, että asukkaitten vaikutusmahdollisuudet jäivät aivan liian pieniksi. Ne ovat liian pienet myöskin aravavuokra-asumisessa.

Tässä mietinnössä ja myöskin lain perusteluissa mainittu yhteishallintolaki säädettiin 1980-luvun lopussa. Vuokralaisdemokratiapaineen siivittämänä olin aika keskeisesti siinä valmistelussakin mukana ja vietettyäni yli kymmenen vuotta yhden Suomen suurimmista vuokrataloyhtiön toimitusjohtajista olen sitä mieltä, että asukkaitten aitoa päätäntävaltaa pitäisi nykyisestään lisätä ja niin pitäisi tehdä myöskin asumisoikeusasunnoissa. Yhteishallintolaista seuraava hallitus voisi hallitusohjelmaan kirjoittaa, että kun asukkaat maksavat kaiken sekä vuokra-asunnoissa että myöskin asumisoikeusasunnoissa, niin kyllä heidän nyt pitäisi päästä päättämäänkin omista asioistaan sen sijaan, että heitä on, kuten erityisesti asumisoikeusasuntojen osalta ja kuten tämä nyt käsittelyssä oleva laki osoittaa, viety kuin pässiä narussa, ei ole edes vaivauduttu kertomaan, mitenkä asiat oikeasti ovat.

Mahdollisuus tasata kaikki kulut, sekä pääomakulut että hoitokulut, olihan se nyt ihan käsittämätön säännös. Siis tasaus ei ole mitään muuta kuin huonosti hoidetun talonpidon peittelyä pahimmillaan. Toki pääomavuokrien tasaus on sillä tavalla perusteltua, että kun suhdanteet heilahtelevat voimakkaasti ja rakennuskustannukset saattavat vaihdella niin, että saman kadun varressa olevat puoli vuotta vanhempi ja nuorempi talo, missä käyttövastike tai vuokra on euron kalliimpi toisessa kuin toisessa, niin silloin niihin tilanteisiin tarvitaan pääomatasausta. Mutta hoitomenoihin ei sitä nyt tarvita tietenkään mihinkään muuhun kuin omistajan surkeuden peittelyyn ja tietenkin siihen, että kun kustannukset vain nousevat, niin sitten, kun jossain ne kustannukset vielä huonomman hoidon vuoksi nousevat enemmän kuin toisaalla, niin siirretään sitten niistä paremmin hoidetuista taloista sitä asukkaitten rahaa sinne huonommin hoidettujen talojen surkeuden kattamiseen. Sehän on deodoranttia syöpäpotilaalle.

Siinä mielessä tämä lakiesitys on erinomainen ja kannatan sitä lämpimästi, enkä nyt puutu näihin perusteluihin sinänsä sen enempää. Totean vain, että Ruotsissa asumisoikeusasuntojen osalta tilanne on sillä tavalla parempi, että siellä omistus on asumisoikeusyhdistyksillä eli ne asukkaat kuitenkin itse omistavat ne talot. Nyt ne omistaa joku jostain tullut liukko, joka käy rahastamassa asukkaitten rahoja.

Ennen kaikkea se, mikä tässä on ollut huolestuttavaa ja joka nyt on tullut julkisuuteen, on kysymys korjausrahastojen käytöstä. Ellei niitä rahoja aktivoida säällisessä ajassa joko korjauksiin tai sitten palauteta sinne taseeseen voittoina vuokrien alentamiseksi tai käyttövastikkeitten alentamiseksi, niin kysymyshän on ryöstöstä. Ei tässä maassa nyt pidä sallia tietenkään kenenkään ryöstämistä, ei edes asumisoikeusasukkaitten. Siinä mielessä olen pikkaisen pettynyt, että valiokunta ei ottanut oikeastaan mietinnössään tähän nyt kantaa, mutta minä nyt ymmärrän, kun puheenjohtaja kertoi, mitenkä tämä proseduuri on tässä etenemässä. Toivon ja omasta puolestani edellytänkin, että kun ministeri Vapaavuori — uskon, hänen viimeaikaisiin toimiinsa viitaten — tässäkin asiassa toimii topakasti, niin tämä asia alkaa edetä niin, että asukkaat voivat olla huoletta itse maksamiensa vuokrien kohdistumisesta sinne, minne pitääkin eli niitten asuntojen korjauskustannusten tai oikeastaan siis korjauksesta heille aiheutuvien käyttövastikkeitten alentamiseen — ei käyttövastikkeitten vaan pääomavastikkeitten alentamiseen, ne sisältyvät siihen käyttövastikkeeseen. Mutta se on kuitenkin asia, joka pitää saattaa kuntoon. Ellei niin tapahdu, on vaara, että usko koko asumisoikeusasumisen oikeudenmukaisuuteen horjuu todella pahasti.

Arvoisa puhemies! Olen siis sitä mieltä, että tämä lakiesitys pitää hyväksyä, asukkaitten läpinäkyvyyttä pitää lisätä, mutta tämä edellyttää, että jatketaan eteenpäin ja lisätään aivan oikeasti asukkaitten vaikutus- ja päätäntävaltaa asumisoikeusasunnoissa samoin kuin myöskin aravarahoitetuissa vuokra-asunnoissa. Se ei ole keneltäkään pois, se on yhteiseksi hyväksi, ja sitä tietä eteenpäin.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Pari kommenttia. Ensin varapuheenjohtaja Tiusaselle, joka joutui jo poistumaan. Hän sanoi, että tämä mietintö on joiltakin osin vähän munkkilatinaa. No niin saattaa olla, mutta tähän ed. Virtasenkin esille nostamaan asiaan kyllä totean, että ei tämä minusta munkkilatinalta kuulosta, kun sanotaan, että "on ilmeistä, että joidenkin toimijayhteisöjen yhteiskuntavastuuta voi luonnehtia selvästi toisia korkeammaksi". Sitähän siinä juuri tarkoitetaan. Toisten yhteiskuntavastuu on korkeampi kuin toisten, ja tätä meidän on nyt tarkasteltava tässä työssä, johon olemme ministeri Vapaavuoren kutsuneet kuultavaksi.

Jaan täysin, arvoisa puhemies, ed. Virtasen huolenaiheen siitä, mitä tapahtuu, jos sallitaan tällaisten omistusjärjestelyjen aiheuttaa edes ajatuksen semmoisesta riskistä, että nämä rahat valuvat jonnekin muualle. Juuri sen vuoksi olemme nyt pyytäneet ministerin itsensä tätä asiaa meille vähän selvittämään.

Se, miksi emme nyt sitä tähän lain kokonaisuuteen ottaneet, johtuu kyllä myös eduskunnan aika runsaasta työtilanteesta ja valiokunnan runsaasta työtilanteesta. Tämä laki oli kuitenkin ajateltu tulevaksi voimaan vuoden alusta. Halusimme, että tämä ei jää meidän työpöydillämme olevien suurten pinojen alle odottelemaan, vaan että nämä uudistukset saadaan mahdollisimman pian voimaan. Mutta voin vakuuttaa, ed. Virtanen, että me kyllä pidämme huolen siitä, että saamme tähän asiaan selvyyttä.

Vielä haluan, arvoisa puhemies, lopuksi todeta, että minulla on tässä muun muassa Helsingin Sanomien mielipideosastolta kaksi kirjoitusta. Toinen on päivätty 17. marraskuuta ja toinen 19. marraskuuta. Molemmat ovat asumisoikeusasukkaiden kirjoittamia, joissa he ovat täysin eri mieltä siitä, mikä on tämän lainsäädännön merkitys asukkaille. Mutta tietenkin meillä on lupa odottaa, että tällä vaikutusta on.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Minä en ole sitä mieltä, että tämä on munkkilatinaa, myöskään tämän viittauksen osalta. Se on erittäin kauniisti ja hienovaraisesti sanottu, mutta kyllä minä nyt onnistuin sieltä lukemaan tämän viestin. Kun minulla ei ole valiokunnan mietinnön aiheuttamia tämmöisiä mentaalisia estoja, niin minä voin sanoa tietenkin suoraan, että kysymys on pahimmillaan ryöstöstä, joka pitää korjata. Ja hyvä on, että näin tapahtuu. Asukkaitten erilaiset näkemykset todellakin minusta johtuvat siitä, että edes asukkaat eivät ole välttämättä selvillä siitä, mitä se heidän asumismuotonsa oikein oikeasti tarkoittaa. Minulla on omakohtainen kokemus siitä, että kun asukkaitten tieto lisääntyy, niin myöskin vuokranantajan — ja uskon, että myöskin tässä tapauksessa tämän asumisoikeustalojen omistajan — oma elämä helpottuu merkittävästi, koska on paljon helpompi keskustella tosiasioista sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuntevat ne asiat, tietävät, mistä puhutaan. Mutta ennen kaikkea kysymys on tietenkin siitä, että kun ne asukkaat maksavat sen oman asumisensa ja kysymys on heidän omista kodeistaan, niin heillä pitäisi olla nykyistä enemmän päätäntävaltaa omista asioistaan.