Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Opintotukijärjestelmässä, opintotukiuudistuksessa on menty oikeaan suuntaan monessakin kohtaa. Ensinnäkin opintotuet on sidottu indeksiin ja järjestelmän pääperiaatteet, perusteet pysyivät kutakuinkin ennallaan, eli ei lähdetty koko järjestelmää muuttamaan, ja sitten hyvitysjärjestelmässä ja myöskin tulorajoissa tehdyt muutokset ovat menneet oikeaan suuntaan.

Mutta sinällään, kun tässä sanotaan tästä opintorahan korottamisesta ja sen keston lyhentämisestä, tämä ei ole pelkästään yksioikoinen asia. Sanotaan, että se tehdään kustannusneutraalisti, mutta tässä takana on, toiset puhuvat kannustamisesta, mutta minä puhun, että kannustaminen on aika usein pakko. On rakennettu semmoisen ihanneopiskelijan malli, sitten koulutusajat ja myöskin nyt koulutussisällöt tarkennetaan vastaamaan tätä ihanneaikaa ja ihanneopiskelijaa, ja kuitenkin opiskelijoita on joka lähtöön. On tavattoman paljon syitä, minkä takia opinnot voivat viivästyä, ja ne syyt ovat hyvinkin ymmärrettäviä. Silloin, jos lähdetään rakentamaan opintotukijärjestelmää niin, että se menee kaavamaiseksi eikä oteta huomioon näitä henkilöitten ainutlaatuisia elämäntilanteita, voi käydä niin, että esimerkiksi kun tuen kestoa lyhennetään, niin jatkossa osa niistä opiskelijoista menee sitten toimeentulotuen piiriin, ja se on taas sitten yksi lisärasite kunnille. Ainakin mitä minä luin tuota esitystä, niin tätä taloudellista vaikutusta ei hallituksen esityksessä ole arvioitu.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä opintotukilain muuttamisesta. Lähtökohta on oikea ja kannatettava: tavoitteena on parantaa korkeakouluopiskelijoiden toimeentuloa ja kannustaa täysipäiväiseen opiskeluun. Opintorahan kuukausittaisia määriä korotetaan korkeakouluopiskelijoiden osalta 11 prosentilla. Valtion taloudellisesta tilanteesta johtuen korotus tehdään kustannusneutraalisti niin, että opintotukeen oikeuttava aika lyhenee. 5 kuukauden tiivistäminen opinnoissa on realistinen tavoite. Se palvelee myös hallituksen pyrkimyksiä pidentää työuria alkupäästä. Valitettavasti valtion kannalta kustannusneutraalisuuteen päästään vasta vuodesta 2020 alkaen, koska samaan aikaan rinnakkain kulkee sekä vanha että uusi tukiperuste. Lisäksi kahden erilaisen säännöstön ylläpito aiheuttaa viranomaisille lisätyötä vielä useita vuosia, mutta aika tietysti parantaa tämänkin ongelman.

Valiokunnassa on vielä tarkasteltava huolellisesti esitykseen sisältyvää ongelmaa, joka liittyy kandi- ja maisterivaiheen niveltymiseen. Alemman korkeakoulututkinnon on oltava suoritettuna, ennen kuin ylempään tutkintoon myönnettyjä tukikuukausia saa käyttöön. Ongelmaksi voi muodostua yksikin puuttuva kurssi, joka järjestetään esimerkiksi vain kerran vuodessa.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies: Opintotukilaki on monien hyvää tarkoittavien muutosten jälkeen tullut sekavaksi ja vaikeasti hahmotettavaksi. Koko laki tarvitsisi tulevaisuudessa kokonaisuudistuksen, jonka tavoitteena tulee olla kannustavuus ja tukiperusteiden yksinkertaistaminen.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksessa on paljon hyvää, oikeansuuntaisia linjauksia, kuten opintotuen sitominen indeksiin. Perusteltua on toki kysyä, miksi vasta nyt, ja edelleen: opintotuki on jäänyt rajusti jälkeen, jos verrataan tasoa 1990-luvun alkuun. Perusteltua on kysyä, vaikeutetaanko tällä uudistuksella kuitenkin alemman tutkinnon suorittamisen edellytyksiä, mihin jo edustaja Kiuru viittasi, ja käykö päinvastoin kuin on ollut yleisesti tavoitteena viime vuodet eli opiskeluaikojen lyhentäminen.

Itse, arvoisa herra puhemies, suhtaudun kyllä näihin pyrkimyksiin lyhentää opiskeluaikoja korkeakouluopiskelijoitten osalta vähintäänkin kriittisesti, sillä nimenomaan opiskeluvuodet ovat aikaa, jolloin voidaan kasvaa ihmisenä. Nuori tarvitsee aikaa ja tilaa kokonaisvaltaiselle kasvulle. Korkeakouluopiskelun tavoite on sivistyminen sekä analyyttiseen ja kriittiseen ajatteluun kasvaminen, ja se ei tapahdu niinkään nopeassa aikataulussa. Kun täällä, tässä salissa, on edustettuna myös Ruotsalainen kansanpuolue, niin Ruotsalaisen kansanpuolueen muinainen puheenjohtaja ja presidenttiehdokas Jan-Magnus Jansson sanoi, että hän oppi yliopisto-opiskeluvuosinaan noin puolet virallisissa yhteyksissä ja toinen puoli tuli opittua vapaamuotoisissa illanistujaisissa, ylioppilaspolitiikassa ja osakunnassa. Jos pyritään nopeasti valmistumaan, niin tällaiselle opiskelulle ei ole tilaa.

Nykyään puhutaan paljon myös siitä, että ei saisi tulla välivuosia, ja opiskelualan vaihtoa halutaan vaikeuttaa. Onko 18—19-vuotias tarpeeksi kypsä tekemään koko elämään vaikuttavia ratkaisuita?

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Opintotuki on ollut hyvissä käsissä ministeri Arhinmäen ministeriössä. Hyviä uudistuksia on saatu aikaan. Opiskelusta ei ole tehty oikeiston haluista huolimatta lainapainotteista.

Nyt sitten opintorahaa halutaan nostaa lyhentämällä tukikuukausia 5 kuukaudella, yksinkertaistaen. Näin muutos on kustannusneutraali, mutta se tuo lyhyemmälle opiskeluajalle enemmän tukea. Mielestäni tämä on oikeansuuntainen pyrkimys siinä meidän yhteisessä tahtotilassa — oho, minä käytin sanaa "tahtotila" — siis meidän yhteisessä pyrkimyksessä saada nuoret valmistumaan nopeammin opinnoistaan ja siten tulemaan nopeammin mukaan työelämään. Mieluummin pystyy lyhyemmän ajan opiskelemaan täysipainoisemmin, ja tästä näkökulmasta esitys on hyvä.

Mutta käytännössä on muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat opiskelun kestoon. Jos opiskelija asuu pääkaupunkiseudulla, ovat asumisen kustannukset niin korkeat, että tämä sinänsä hyvä korotus ei vaikuta opiskelijan arkeen juuri mitenkään. Alueella, jolla asuminen on kohtuuhintaista, on vaikutus toki isompi. Monessa muussakin mutta myös tässä pääkaupunkiseudun asumistilanne on saatava haltuun, muuten me emme pysty tämmöisillä hyvillä muutoksilla ohjaamaan asioita parempaan suuntaan.

Se, mitä valiokunnan on otettava huomioon ja mihin meidän on kiinnitettävä tarkka huomio, se, mitä opiskelijajärjestöt kutsuvat valuviaksi, on pelko siitä, että tämä 5 kuukauden määräaika voi vaikeuttaa esimerkiksi ainetta vaihtavan opiskelijan tilannetta viemällä sen aivan kohtuuttomaksi. Tämä on asia, mihin sivistysvaliokunnan pitää kiinnittää huomiota asian tullessa kuulta- vaksi.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puhuin aiemmin budjetin täydennyksen yhteydessä rakenneuudistusten välttämättömyydestä. Tämä esitys on nimenomaan rakennepoliittisessa ohjelmassa linjattu ja hyvin paljon kysymyksiä herättänyt uudistus. Kyse on siis opintotukeen tehtävästä muutoksesta.

Opintorahaa korotetaan 11 prosentilla ensi vuoden elokuusta alkaen. Korotus koskee tuon ajankohdan jälkeen aloittavia korkeakouluopiskelijoita. Korotetun opintorahan vastapainoksi tukeen oikeuttavaa aikaa lyhennetään 5 kuukaudella eli yhteensä 50 kuukauteen. Opintotuen enimmäismäärä nousisi ensi elokuun alusta vajaasta 800 eurosta noin 936 euroon, jos huomioidaan indeksikorotus sekä lainatakauksen korottaminen, jotka ovat tulossa. Muutos vaikuttaisi vuonna 2014 arviolta 3 800 aloittavan yliopisto-opiskelijan ja 16 100 ammattikorkeakouluopiskelijan tukiaikaan.

Arvoisa puhemies! Näillä muutoksilla tavoitellaan opintoaikojen lyhentämistä ja työurien pidentämistä. Kun tuki on suurempi, myös kokopäiväinen opiskelu mahdollistuu paremmin ja valmistuminen opinnoista nopeutuu. Nämä tavoitteet ovat tärkeitä, ja opintotuen tason parantaminen on hyvä keino täysipainoisen opiskelun tukemiseen.

Esitys ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton. Esimerkiksi SYL on todennut, että tukikuukausien leikkaus on hyvin ongelmallinen etenkin kaksiportaista tutkintojärjestelmää ajatellen. SYLin mukaan tällä hetkellä kandidaatin tutkintoa varten käytettäväksi myönnetään enintään 37 opintotukikuukautta, mikä mahdollistaa noin vuoden mittaisen jouston siirryttäessä maisteriopintoihin. Nyt esitetyllä muutoksella tämä jousto lyhenee puoleen vuoteen, mikä kiristää liikkumavaran lähes olemattomaksi. Ylioppilaskuntien liiton mukaan ei ole kenenkään kannalta järkevää, että opinnoissaan tavoitetahdissa etenevä opiskelija jää ilman opintotukea järjestelmän liiallisen kireyden takia, eli opinnoissa pitäisi olla mahdollista edetä ilman turhaa byrokratiaa.

Tämä kysymys pitää varmasti valiokunnassa huolellisesti käsitellä, jotta emme joudu ojasta allikkoon ja laki kääntyisikin itseään vastaan. Kannatan järkeviä uudistuksia, joilla tuetaan päätoimisten opintojen edistämistä. On olennaisen tärkeää, että myös oppilaitoksissa opetustarjonta vastaa näihin tavoitteisiin ja osaltaan mahdollistaa opintojen suorittamisen tavoiteajassa.

Arvoisa herra puhemies! Nostan vielä lopuksi kysymyksen opintojen suorittamisesta sairausloman aikana. Tälläkin on olennainen vaikutus opintoaikoihin ja työurien pidentämiseen. Eli tällä hetkellä opiskelija ei saa sairauspäivärahalla ollessaan opiskella lainkaan. Hänen ei kannata myöskään käyttää arvokkaita opintotukikuukausiaan, jos hänellä ei ole mahdollisuutta täysipainoiseen opiskeluun.

Kuitenkaan monesti sairaus ei aiheuta on—off-tilannetta opintoja ajatellen. Esimerkiksi mielenterveyssyistä sairauslomalla olevan ihmisen mahdollisuus opiskella edes osa-aikaisesti sairauspäivärahakauden aikana voisi olla aivan hyvin osa hänelle suunniteltua kuntoutussuunnitelmaa. Vastaavasti esimerkiksi syöpähoitojen aikana terveydentila saattaa vaihdella paljonkin, jolloin välillä myös opintojen suorittaminen on mahdollista. Molemmissa tapauksissa opinnot myös edistyisivät sairaudesta huolimatta, mikä lyhentäisi opiskeluaikaa ja motivoisi paremmin jatkamaan opintoja sairausloman päätyttyä.

Eli meidän pitää katsoa opintojen etenemistä kokonaisuutena ja ymmärtää, että opiskelijoilla on erilaisia elämäntilanteita. Siksi pelkästään muutokset opintotukeen eivät riitä, vaan koko opintososiaalisen tukiverkoston pitää olla ajantasainen ja vastata opiskelijoiden tarpeisiin. Esimerkiksi mahdollisuus suorittaa opintoja sairauspäivärahalla olisi muutos, joka myös vauhdittaisi opintojen etenemistä, ja opiskelijat pysyisivät motivoituneina vaikeissakin elämäntilanteissa.

Aino-Kaisa  Pekonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi kiittää ministeri Arhinmäkeä siitä, että hän on pitänyt kiinni vasemmiston tavoitteista säilyttää opintotuki tukimuotona, joka ei ole lainaan sidonnainen. Vasemmisto olisi mielellään pitänyt opintotuen vähintään entisellään, mutta tehtyyn kompromissiin voi olla ihan kohtuullisen tyytyväinen. Vaikka opintotukiaika kokonaisuudessaan lyhenee, niin opintorahasumma nousee ja opintotuki sidotaan indeksiin ensi syksynä.

Opintotukiaikaa tullaan jatkossa muuttamaan niin, että uusien opiskelijoiden tukijakso on tutkinnon tavoiteaika plus 5 kuukautta. Tästä säästyvä summa käytetään kokonaan opintorahan korottamiseen. Uusien opiskelijoiden opintotuki tulee olemaan kestoltaan hieman nykyistä tukijaksoa lyhyempi mutta tasoltaan korkeampi. Korotusta entiseen on arviolta noin 30 euroa kuukaudessa. Muutoksella kannustetaan päätoimiseen opiskeluun, ja tavoitteena on näin lyhentää opintoaikoja ja pidentää työuria. Opintolainan valtiontakausta korotetaan 100 eurolla 400 euroon kuussa. Nykyinen opintolainavähennysjärjestelmä korvataan järjestelmällä, joka kannustaa tutkinnon tehokkaampaan suorittamiseen.

Arvoisa puhemies! Hienoa on myös se, että maahanmuuttajille tarkoitettu lukio- ja ammattikorkeakouluopetukseen valmistava koulutus otetaan opintotuen piiriin. Ja mikä tärkeintä, opintoraha sidotaan indeksiin ensi syksynä.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämän esityksen sisältö on hieman kaksitahoinen. Opiskeluaikojen lyhentäminen ja työurien pidentäminen ovat tietenkin yhteiskuntaa hyödyttäviä, myönteisiä tavoitteita, mutta liian tiukkojen rajojen asettaminen ei sitä välttämättä aina ole. En pidä yksiselitteisesti hyvänä sitä, että opiskelijat, nuoret ihmiset, aikuisuuden haasteiden ja aikuisuuden ilojen kynnyksellä ajetaan suoritusputkeen: opiskellaan, valmistutaan, mennään töihin saman kaavan mukaan ulkopuolelta asetettujen rajojen puitteissa.

Elämään ja erityisen sopivasti nuoruuteen kuuluu sellainen tietynlainen liikkumavara: itsensä etsiminen, itsensä löytäminen ja kenties sitten itsensä muuttaminenkin. Kaikki oppi ei tule kirjoista eikä luentosaleista, vaan paljon saa vaikkapa osa-aikatyöstä sen sieltä saatavan ekstrarahankin lisäksi. Toivoisin, ettei luoda sellaisia järjestelmiä, jotka rajoittavat tarpeettomasti opiskelijoiden mahdollisuuksia esimerkiksi käydä myös töissä opintojen ohella.

Sana vielä opintotuesta yleensä: Se, miten meillä täällä heikkouksista huolimatta opiskelijat ja heidän taloudellinen tilanteensa huomioidaan ja kustannetaan yhteiskunnan puolesta, on minun mielestäni aivan ainutlaatuista, ja sitä pitäisi arvostaa, ja siitä pitäisi olla kenties enemmän kiitollinenkin sen lisäksi, että aina muistetaan vaatia vain lisää ja lisää rahaa. Myös paljon parjattu opintolainajärjestelmä on minun mielestäni ihan toimiva vaihtoehto, ja sitäkin pitäisi kuitenkin edelleen kehittää.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssämme on korkeakouluopiskelijoiden opintotuen uudistaminen rakennepoliittisten päätösten mukaisesti. Tässä ehdotetaan muutettavaksi opintotukilakia siten, että korkeakouluopiskelijoiden opintorahan tasoa nostettaisiin kustannusneutraalisti lyhentäen samalla opintotukeen oikeuttavaa aikaa. Esityshän koskisi niitä opiskelijoita, jotka aloittavat ensimmäiset korkeakouluopintonsa syyslukukautena 2014 tai sitten sen jälkeen.

Opintorahan taso nousisi näin ollen 11 prosenttia kuukaudessa, ja samalla yhden tutkinnon suorittamista varten tukeen oikeuttavaa aikaa ehdotetaan lyhennettäväksi tuolla 5 tukikuukaudella. Tukeen oikeuttava aika määräytyisi kyseiselle tutkinnolle säädetyn laajuuden perusteella siten, että tukeen oikeuttava aika on enintään 9 tukikuukautta tutkinnon laajuuden mukaista lukuvuotta kohti lisättynä 5 tukikuukaudella. Täydet lukuvuodet ylittävältä puolelta lukuvuodelta tukeen oikeuttava aika olisi kuitenkin 5 tukikuukautta.

Muutosten tarkoituksena toisaalta on, että opintotuki riittäisi paremmin mahdollistamaan täysipainoisen opiskelun ja kannustamaan nimenomaan siihen päätoimiseen opiskeluun, ja toisaalta opiskeluaikojen lyhentäminen ja työurien pidentäminen. Näitä tavoitteita kannatan.

Opintotuen uudistamisessa olisi kuitenkin hieman paremmin huomioitava koko tutkinnon suorittaminen. Uudistusta olisikin aiheellista tarkistaa siltä osin kuin se koskee siirtymistä kandidaatin tutkinnosta maisterin tutkintoon. Ongelmia voi aiheuttaa opintotuen rajaamisen kohdistuminen pääosin kandidaatin vaiheeseen. Tällöin opintotuki saattaa loppua kesken, vaikka opinnot jatkuisivat vielä maisterivaiheeseenkin ja tukikuukausia olisi käyttämättä. Toisinaan kandidaatinopinnot saattavat olla vielä kesken, vaikka maisteriopintojakin on jo aloiteltu. Olisikin tarkkaan harkittava, voimmeko joustavoittaa opintotuen rajaamista koskemaan koko tutkintoa eikä vain pääsääntöisesti alempaa korkeakoulututkintoa. Suurin osa yliopisto-opiskelijoista jatkaa kuitenkin maisteriksi asti. Kokonaisvalmistumisaikaahan me haluamme vähentää emmekä aiheuttaa sudenkuoppia matkalla maisteriksi. Nyt saattaa siis olla vaarana, että opiskelu katkeaa toimeentulon vuoksi jo kandidaattivaiheessa. Toimeentulo-ongelmien määrä saattaa kasvaa kandivaiheen tuen loputtua, jos opintotukea ei tuolloin ole saatavilla.

On hyvä, että opiskelijoita kannustetaan valmistumaan nopeammin, sillä nopea opiskelu on sekä opiskelijan että yhteiskunnan etu. Viisi ja puoli vuotta korkeakoulututkinnon suorittamiseen kyllä hyvinkin riittää, ja myöskin aikaa siihen itsensä etsimiseen varmasti tuosta ajasta löytyy.

Maria  Tolppanen  /ps:

Arvoisa puhemies! Opintososiaalisten etujen nosto on tietenkin hyvä asia, ja se, että ne vihdoinkin sidotaan indeksiin, on hyvä asia, koska se parantaa eittämättä opiskelijoiden asemaa.

Sen sijaan tämä 5 kuukauden leikkaus opintotuesta on aika iso asia, aika iso leikkaus. Nimittäin tässähän käy juuri niin, niin kuin tämän hallituksen aikana on niin monesti muulloinkin käynyt, että kun vähennetään jotakin, niin silti ei kuitenkaan poisteta mitään. Eli velvoitteet ovat samat kuin aikaisemminkin. Eli jos 5 kuukautta poistetaan tukiajasta, niin silloin toki pitäisi ehkä tehdä jotakin myöskin tutkintovaatimuksille eikä olettaa, että lyhyemmässä ajassa kuin aikaisemmin pystytään suorittamaan sama tutkinto.

Vielä kun otetaan huomioon se, että nämä nyt tehdyt korotukset ovat keskimäärin vain muutama kymppi per kuukausi, niin se ei vielä takaa sitä, että ihmiset voisivat opiskella päätoimisesti, vaan he joutuvat kyllä edelleenkin käymään työssä, joutuvat rahoittamaan niitä opintojaan työssä käymisellään, ja joka ikinen työpäivä, jonka opiskelija tekee, siirtää sitä valmistumista yhden päivän kauemmas. Näin se vain on, koska kahdessa paikassa ei voi olla yhtä aikaa. Minun mielestäni tämä olisi kyllä semmoinen asia, joka olisi syytä ottaa tässä huomioon. Minä en usko, että opintoajat lyhenevät tällä keinoin nimenomaisesti sen takia, että tämä ei vielä mahdollista täysipäiväistä opiskelua, minkä pitäisi olla kaikilla opiskelijoilla kyllä mahdollista.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tuen ministeri Arhinmäen ja vasemmistoliiton tiukkaa vaatimusta siitä, että opintoaikoja on lyhennettävä ja tukikuukausia vähennettävä 50 kuukauteen, ja kyllä sanon, että se 50 kuukautta riittää. Suunnitelman mukaan kun opiskelee, pikkuisen sen jälkeen vielä voi opiskella, kun sen tekee määrätietoisesti, niin voi valmistua tuossa tavoiteajassa. Kun otetaan vielä huomioon opinto-tuki, lainaosuus, jonka voi saada opintorahan lisäksi, niin se mahdollistaa kyllä täysipäiväisen opiskelun tänä päivänä.

Täytyy sanoa, että kaiken kaikkiaan viisi vuotta opiskella on varsin pitkä aika tänä päivänä, kun yhteiskunta muuttuu valtavan nopeasti. Meidän kyllä ihan aidosti pitäisi pyrkiä miettimään sitä, pitäisikö meillä opintojen tavoiteaikoja pyrkiä lyhentämään. Minusta hyvinkin voitaisiin ajatella, että kolmessa tai neljässä vuodessa pitäisi valmistua yliopistosta, ja sen jälkeen kun on mennyt kymmenen vuotta, on taatusti tarvetta jo uudelleenkoulutukselle, johon tarvitaan ainakin yksi lukukausi, joten tämä jatkuvan opiskelun ajatus on erittäin tärkeä. Eli minusta on tärkeätä, että mietitään tosiaan, kuinka nopeammin voidaan tulla työelämään, ja pyritään lyhentämään opintojen tavoiteaikoja, ja se mahdollistaa myöskin sitten lisää opintorahan leikkaamista tulevaisuudessa.

Ihan vielä täytyy sanoa, että kun katsoo suomalaista korkeakouluopiskelua, niin kyllähän se on aika tehotonta opiskelijoittenkin osalta. Jos verrataan sitä, miten Ruotsissa opiskellaan, mutta puhumattakaan, miten Britanniassa tai Yhdysvalloissa opiskellaan, niin siellä ihan tosissaan opiskellaan, aamusta iltaan, paneudutaan siihen opiskeluun ja yritetään saada hyviä tuloksia. Mutta meillä opiskelu — ei nyt ihan voi sanoa, että se on elämäntapa — on niin kuin sitä elämän opiskelua, niin kuin täällä on toivottu, että sen pitäisi olla sitä. (Erkki Virtanen: Se voi olla paljon tähdellisempää!) Niitten, jotka korkeakouluun ovat päässeet ja opiskelevat siellä, pitäisi selvästi enemmän panostaa siihen opiskeluun ja saada paljon enemmän sinä aikana aikaiseksi. Mutta se riippuu myöskin opetuksesta. Meidän opetus ei ole kauhean hyvää. Meillä ykkösasteella ja kakkosasteella opetus on hyvää, mutta korkeakouluissa ei ole kovinkaan hyvää, ja meidän pitäisi tähän opetukseen nimenomaan panostaa ja sitä kautta pitää huolta siitä, että Suomi myöskin menestyy tulevaisuudessa.

Tuomo Puumala /kesk:

Herra puhemies! Tuo edustaja Sasin tekemä yleistys on ehkä aavistuksen haastava siinä mielessä, että on kovin erilaisia aloja ja niitten alojen myötä kovin erilaista opetusta ja kovin erilaisia tilanteita ja opiskelijoita.

Mutta, puhemies, varsinaiseen aiheeseen ja asiaan. Tämä iso kuva lienee jotain sentyyppistä rataa, että tälläkin vaalikaudella, samaan tapaan kuin aiemmillakin, on lähdetty pohtimaan ja miettimään, löytyisivätkö ratkaisut opintoaikojen lyhentämiseen täältä opintorahan, opintotuen kehittämisestä, ja on tultu siihen tulokseen, että kovin merkittävissä määrin eivät löydy, vaan ne ratkaisut, isot ratkaisut, lienevät kuitenkin siinä, että opiskelusta voitaisiin tehdä, jos ei nyt heti alkuun ympärivuotista, niin ainakin, että lukuvuodet siellä yliopistoissa voisivat olla vähän pidempiä ja siellä voisi olla vähän täysipäiväisemmin sitä toimintaa. Luulen, että sieltä löytyvät isot ratkaisut, opintojen ohjauksesta ja vastaavasta, joka puheissa onkin paljon ollut esillä mutta teoissa ehkä vielä liian vähän. Edelleen tämä hallitus on päätynyt siihen suurin piirtein samaan lopputulemaan kuin aiemmatkin, että parannetaan hieman ja vähän kosmeettisesti jostakin kohtaa tehdään kompromisseja. Mielestäni tämä iso kuva on hyvä. Opiskelijoitten asema ja tilanne on pitkässä juoksussa parantunut ja paranee myöskin näitten uudistusten myötä jonkun verran.

Se, mitä toivoisin, että valiokunta miettisi tuossa omassa työssään, olisi edelleenkin se, miten tämä järjestelmä voisi olla yksinkertaisempi ja selkeämpi. Meillä nimittäin itse asiassa ei löydy maasta kovin montaa asiantuntijaa, joka osaisi edes tämän opintotukijärjestelmän kaikki päällekkäisyydet aukottomasti todeta, puhumattakaan, että koko perusturvan tai sosiaaliturvan järjestelmät osattaisiin yhdessä selventää. Tähän kohtaan ehkä valiokunnan kannattaisi kiinnittää, puhemies, erityistä huomiota.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tulin varmuuden vuoksi tänne puhujakorokkeelle, jol-lei pari minuuttia riitä.

Siis esityksessä ehdotetaan, kuten täällä on jo sanottu, että opintorahan tasoa nostetaan, mikä on hyvä asia, mutta huonoa on sitten taas, että samalla ehdotetaan opintotukikuukausien enimmäismäärän vähentämistä 5 kuukaudella eli 50 kuukauteen. Tarkoituksena on opintojen lyhentäminen ja päätoimiseen opiskeluun kannustaminen, mutta elävä esimerkki on tässäkin asiassa, että opintojen yhteydessä saattavat tulla kysymykseen perheen perustaminen, sairastumiset ja kaikki tämmöiset asiat. Kuten sanoin, niin on hyvää ja huonoa, ja lainaan hyvin pitkälti — teillekin on varmaan tullut — opiskelijoiden näkemyksiä. Nämä ovat Tampereelta, ja ovat pyytäneet näitä esityksiä lukemaan.

"On hyvä, että tässä vaikeassa taloustilanteessa opintorahan tasoa pyritään nostamaan, mutta keino sen saavuttamiseen on valitettavasti hyvin ongelmallinen, koska opintotuki koostuu ja se myönnetään kaksiportaisesti. Kaksiportaisuus tarkoittaa yliopisto-opiskelijan kohdalla sitä, että alempi korkeakoulututkinto tulee olla suoritettuna ennen kuin ylempään korkeakoulututkintoon myönnettyjä tukikuukausia saa käyttöönsä. Kandin tutkinnoissa saattaa alasta riippuen olla pakollisia kursseja, jotka järjestetään vain kerran vuodessa, tai toimimattomia rakenteita, jotka viivästyttävät opintoja. Pahimmassa tapauksessa yksi tenttipäivälle osunut flunssa voi viivästyttää kandidaatiksi valmistumista useilla kuukausilla. Nykyinen opintotukijärjestelmä mahdollistaa joustavan siirtymisen maisteriopintoihin, vaikka kandidaatin tutkinto olisikin vasta viittä vaille valmis.

Tukikuukausien leikkaaminen kohdentuisi voimakkaasti alemman korkeakoulututkinnon tukikuukausien määrään. Päätös tarkoittaa, että käytettävissä olevien maksimitukikuukausien määrä vähenee sekä alemmassa että ylemmässä korkeakoulututkinnossa 5 kuukautta. Ehdotus on haitallinen niin opiskelijoiden kuin yliopistojen kannalta. Ei ole varmaan kenenkään kannalta järkevää, että opinnoissaan tavoitetahdissa etenevä opiskelija jää ilman opintotukea yksittäisen kurssin tai toimimattoman rakenteen takia. Erityisesti kandidaatin tutkinnon kohdalla käytettävissä olevien tukikuukausien määrän vähentäminen voi ajaa opiskelijan toimeentulotuen piiriin, kun tukikuukaudet yksinkertaisesti loppuvat kesken. Toivomme, että päätöstä harkitaan vielä vakavasti, sillä se voi pahimmillaan hidastaa opintoja merkittävästi, ei nopeuttaa niitä."

Arvoisa puhemies! Samaa odotan myös, että kun tätä sivistysvaliokunnassa käsitellään, niin otetaan nyt nämä edellä mainitut asiat huomioon.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen tuossa kritisoi tätä pientä määrää, jolla tuki nousee. Haluaisin kumminkin muistuttaa, että muutama kymppi on iso raha opiskelijalle. Jos tuetun opiskelija-aterian hinta on kolmisen euroa, niin aika monta tuommoista ateriaa silläkin hinnalla sitten pystyy hankkimaan.

Haluaisin kyllä korostaa sitä, että normaalin ylemmän korkeakoulututkinnon pystyy kyllä aivan hyvin viidessä vuodessa hoitamaan. Jos nyt otan esimerkin vaikka omasta elämästäni, itse suoritin ensimmäisestä tutkinnostani puolet käyden samalla täysipäivätöissä ja toisen tutkinnon suoritin kahden pienen lapsen äitinä silti tavoiteajassa. Pidän siitä kyllä kiinni, että normaali nuori ihminen pystyy tutkinnon tässä ajassa suorittamaan, ja sen lisäksihän tässä saa vielä 5 kuukautta sitä ekstra-aikaa, ja kesällähän voi käydä sitten kesätöissä ja kartuttaa sitä opiskelukassaa sillä tavalla, ja lainaakin voi kyllä vähän ottaa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasille kiitos siitä, että hän kertoi — en tiedä, kertoiko laajemmin kokoomuksen puolesta mutta ainakin omasta puolestaan — mitä hän ajattelee opintotukijärjestelmästä, ja aika lailla yksioikoisesti hän puhui tehokkuuden nimiin. Sitä tehokkuutta voidaan mitata niin monella tavalla ajassa, mutta vieläkin tärkeämpää minusta on se, että sisältö ratkaisee sitten sen, kuinka paljon siitä koulutuksesta on saatu hyötyä.

Itse kun olen ollut aikoinaan alan vaihtaja ihan pakosta — aikoinaan metsäalalla ei ollut kauhean suuri kilpailuvaltti työmarkkinoilla se, että oli julkivasemmistolainen luonnonsuojelija — jouduin lähtemään opiskelemaan sitten myöhemmin yliopistoon. Ensimmäisenä vuonna minulla oli kaksi työpaikkaa, toisena yksi, ja kolmantena sitten valmistuin. Sinä aikana tuli kaksi lasta, joiden kasvatus kyllä jäi täysin paremman puoliskon kontolle. Kyllä minä nyt jälkikäteen ajatellen ajattelen sitä, että valmistuin aivan liian nopeaan, tutkinto oli aivan liian kapea. Olisi ollut myöhemmälle työuralle eduksi se, että olisin opiskellut esimerkiksi kieliä ja tietotekniikkaa, atk:ta, vaikka 1,5 vuotta, mutta kun ihan taloudellisista syistä oli pakko valmistua mahdollisimman nopeaan, niin kyllä minä väitän, että kokonaistehokkuuden kannalta se, että olisin valmistunut yliopistosta monipuolisemman tutkinnon myötä, olisi saattanut poikia nekin koulutusrahat monin verroin takaisin. Kyllä tämmöinen tiukka valikoivuus ja tehokkuusvaatimus johtaa ajan oloon siihen, että tutkinnot useammallakin koulutusasteella tulevat keskittymään jatkossa, jos mennään huonoon suuntaan, oman ja vanhempien sosioekonomisen tilanteen mukaan, ja siinä suhteessa on kyllä vaara, että otetaan jättiläisharppauksia ajassa taaksekäsin.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itse myös kommentoin edustaja Sasin näkemyksiä, ensinnäkin sitä, että viisi vuotta opiskella on pitkä aika. Mutta se on myös pitkä aika elää köyhyydessä, koska opiskelijat on tarkoin sidottu, kuinka he saavat hankkia elantonsa ja mitä sillä määrätyllä elannolla pitää sitten myös tuottaa. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat opiskelijalapsiperheet, jotka on sidottu köyhyyteen oikeastaan koko sen ajan, kun he opiskelevat tai jompikumpi lapsen vanhemmista opiskelee. He ovat heikommassa asemassa kuin esimerkiksi muut opiskelijat, mutta he ovat myös heikommassa asemassa kuin muut lapsiperheet. Siltä osin näitten opiskelijalapsiperheitten asema on sellainen asia, jota meidän pitää vahvistaa ja parantaa, jotta heillä olisi myös mahdollisuus valmistua tavoiteajassa.

Toinen asia, josta olen Sasin kanssa samaa mieltä, on se, että minun mielestäni yliopistoilta voitaisiin vaatia enemmän tehokkuutta ja enemmän laatua. Tällä hetkellä yliopistoissa ja korkeakouluissa on tyhjää aikaa, jolloinka opiskelijat toteavat, että he viettävät aikaa monella eri tavalla, mikä on sinänsä ihan hyvä asia, mutta käytännössä ovat tuoneet kritiikkiä siitä, että opiskelussa on tyhjää aikaa ja voisivat ehkä käyttää sitä paremminkin. Toisaalta yliopistot ja korkeakoulut voisivat kehittää niitä opintosuunnitelmia sensuuntaisiksi, että ne kannustaisivat ja motivoisivat ja toisivat parempaa suunnittelua myös opiskelijoille heidän oman opintopolkunsa eteenpäinviemiseksi. Sitä kautta voitaisiin opiskelijoitten opinto- ja tavoiteaikaa parantaa ja saataisiin opiskelijat nopeammin myös työmarkkinoille.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Haluaisin tuohon edustaja Kiljusen puheenvuoroon vain tuoda esille tästä köyhyydestä puhumisen, koska minun mielestäni ei pitäisi kuitenkaan lähteä kovin rankasti yleistämään sitä, että on tällaista opiskelijaköyhyyttä. Edustaja Kiljusen puheenvuorosta sai aika voimakkaan kuvan, että sitä köyhyyttä olisi opiskelijoiden parissa oikein jotenkin erityisen paljon. Köyhiä ja vähävaraisiakin opiskelijoita, erityisesti sellaisia opiskelijoita, joilla on lapsia, varmasti on, mutta kuitenkin on muistettava se, mitä tässäkään keskustelussa ei ole oikein tainnut tulla esiin, että sen lisäksi, että opiskelijat ja myös perheelliset opiskelijat saavat erilaisia opintososiaalisia etuja yhteiskunnalta, hyvin monia erityisesti korkeakouluopiskelijoita rahoittavat myös perheet. Tätä rahaahan ei varmaan oikein missään tilastoida, eikä sitä millään tavoin voi laskeakaan, mutta vanhemmat rahoittavat, aivan kuten asiaan toki kuuluu, lastensa opiskelua ja elämistä tai ostetaan asuntoja ja niinpäin pois. Kyllä opiskelijoissakin on hyvin paljon erilaisia tuloja nauttivia henkilöitä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! On täysin selvää, että meillä on erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja perheitä niin opiskelijaelämässä kuin työelämässä ja työttömyydessä. Mutta esimerkiksi niillä opiskelijoilla, joilla on perhettä, asumistukijärjestelmä on erilainen kuin muilla opiskelijoilla. Elikkä esimerkiksi jos on kaksi opiskelijaa, joilla ei ole lasta, he molemmat saavat täydet opintotuet, mutta jos perheeseen syntyy lapsi, niin toinen heistä saa ansaita määrätyn määrän ennen kuin asumistuki pienenee. Sitä kautta tilanteessa, jossa esimerkiksi toinen opiskelijoista valmistuu ja toinen vielä opiskelee, käytännössä tämä toinen, valmistunut opiskelija ei voi tienata siinä määrin hyvin, että he menettäisivät esimerkiksi opintososiaalisia etuuksia tai asumistukea. Sen takia nämä perheelliset opiskelijat ovat monella tavalla vähän erilaisessa asemassa. Järjestelmä pitää heitä köyhyydessä. Tämä oli se minun viestini.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Jos katsoo ajassa vähän taaksekäsin, niin kyllä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä kaiken kaikkiaan ja myöskin opintotukijärjestelmässä näkyy vahvana vasemmistolainen ja keskustalainen painotus siitä, että huolimatta perheen varallisuudesta, vanhempien lompsan paksuudesta, jokaisella, käytännössä jokaisella, joka on halunnut opintielle lähteä ja mennä eteenpäin, on ollut mahdollisuus julkisen sektorin tukemana suorittaa tutkinto.

Siinä mielessä tämmöinen tiukka tarveharkinta johtaa kyllä ajan oloon siihen, että koulutukset valikoituvat ja taloudellisin perustein, ja siinä mielessä ehkä tässä jonkunasteisessa väännössä opintotukijärjestelmästä vasemmiston voitto tässä hallituksessa varmaan on se, että ei ole lähdetty murentamaan koko opintotukijärjestelmää ja että opintorahaa parannetaan, tosin maksuaikaa lyhennetään.

On ollut mielenkiintoista huomata, kun olen siitä esimerkiksi keskustalaisten edustajien kanssa keskustellut, esimerkiksi nuoremman polven edustaja Antti Kaikkosen kanssa, että ei tämä vanha maalaisliittolainen perintö kokonaan ole kadonnut keskustasta, ja toivon mukaan myöskin kokoomus tulee siinä mielessä järkiinsä, että ei lähde tämmöisen valikoivan ja tarkkaan muottiin pakotetun opintotuen suuntaan.

Erkki  Virtanen  /vas:

Terveisiä edustaja Kaikkoselle sinne lehterille.

Edustaja Mustajärvi oli aivan oikeassa. Yksi suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisimpia asioita menneisyydessä oli tämä, sanoisiko, koulutuksen periytyvyys. Akateeminen koulutus vielä sodan jälkeenkin oli tavallisten työtätekevien ihmisten perheissä erittäin harvinaista. Sen sijaan ylemmissä sosiaaliluokissa se oli erittäin tavanomaista.

Se työ, joka tässä salissa on vuosikymmenten kuluessa tehty suomalaisen koulutuksen tasa-arvoisuuden lisäämiseksi, on johtanut siihen, että Suomi nyt voittaa näitä Pisa-tutkimuksia tai on paras näissä erilaisissa Pisa-vertailuissa ja muussa. Se on myöskin ratkaisevasti lisännyt suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoa kokonaisuutena. Tästä syystä on aivan välttämätöntä, että vaikka akateemisen koulutuksen ja yleensä korkeamman koulutuksen tehostamiseen on tarvetta, niin se ei voi tapahtua tätä tasa-arvotavoitetta vaarantaen, ja sen vuoksi opintorahapainotteisuus on välttämätöntä edelleenkin.

Kyllä itsekin olisin luultavasti — kun taisi mennä viisi ja puoli vuotta lapsenhoidon ohella, josta nyt toki lapsen äiti huolehti myöskin opiskellessaan valtaosan, mutta kuitenkin viisi ja puoli vuotta aikaa — pystynyt tekemään sen nopeamminkin, mutta olisin menettänyt kyllä, sanoisinko, sivistystä kohtuullisesti, koska ne opinnot eivät ole vain sitä, mitä suoritetaan. Sivistys on laajempaa ymmärrystä tästä maailmasta, ja sitä kyllä lisää se, että voi opiskella taloudellisesti turvatusti eikä pelkästään ruoska selän takana viuhuen.